Eri ulottuvuudesta (jmmsom variaatio)

[Sieppeli]

Tossa koulussa kehittelin tämmöisen idean, eli on tämmöinen kylä, ja siellä oleville ihmisille (joillekkin) käy niin hupsusti että he heräävät aamulla ihan erinäköisinä; He ovat jonkun muun tarinan hahmoja. Esimerkiksi jos tahdot olla Harry Potter, omistaa kaikki ne loitsut ja valitettavasti näyttää ihan siltä, ole pois. Mutta sisältä olet silti oma itsesi (tai se millaiseksi tahdot oman hahmosi) Tajusiko kukaan O_O (ei muuten ole pakko olla jostain tarinasta, vaan se voi olla myös joku julkkis jnejne.) Muistakaa, taivaskaan ei ole rajana.

Jos tulee kysyttävää niin älkää tuhlatko tätä, tuolla on keskustelua jatkiksista (tai jos ette tajunneet ideaa..)
-------
Kaukana jossain on pikkuinen kylä, siellä asuu mukavaa porukkaa. Kylän nimi on Hurvetaone ja sitä ympäröi monet siniset järvet ja synkkä, pelottava metsä. Kylän väki oli leppoisaa, kylän keskellä sijaitsi normaali mestauspaikka. Vaikka kylä olikin suhtkoht pieni, ihmiset kaikki eivät eläneet sovussa. Eripuraa oli ollut jo pitempään joidenkin sukujen välillä ja pormestarin vaalitkin olivat tulossa.
Mutta eräänä päivänä leppoisan tunnelman pysäytti järkytys. Kauhea semmoinen.
Sieppeli mutisi unissaan. Hänen olisi pitänyt herätä jo tunti sitten, mutta hänen herätyskellonsa ei toiminutkaan. Kuitenkin niin makeilta nokosilta hänet herätti yllättävä putoaminen sängystä.
"Penskel..." Sieppeli mutisi. Siihen asti hän ei huomannut mitään erityistä. Sitten hän kuitenkin tajusi kellon olevan mitä sattui ja sekös hänet herätti. Sieppeli haukotteli vielä makoisasti ja hän lähti raahautumaan keittiön suuntaan. Huoneen ulkopuolella oleva peili kuitenkin järkytti tytön täydellisesti.
"Mitää Pirua!?" Ennen vaaleahiuksinen tyttö näki nyt peilistä blondin pojan, jolla oli sinisten silmien paikalla keltaisen silmät. Sieppeli tuijotti itseään silmät pyöreinä, kunnes huomasi että hänellä oli metallinen oikea käsi ja vasen jalka.
"HerraJumala!" Sieppeli tutki kauhistuneena metallisia ruumiinosiaan, yrittäen päättää mikä oli järkyttävintä, se että hänellä ei ollut normaaleja raajoja vai se että oli muuttunut yöllä Edward Elricisi. Vaiko se että Ed on pätkä?
Samalla ovikello soi..

[etkö tiedä kuka Ed on?]

[Siilinpiikki]

... Ja ennen kuin "Edvard" ehti avata oven, postiluukusta tupsahti yllättäen Kiroileva siili!
"Saako käyttää vessaanne?" siili kysyi ja tipitti vastausta odottamatta etsimään vessaa ja "Edvard" seurasi hölmistyneenä.
"Se on käytävän päässä", "Edvard" mutisi hieroen leukkaansa hajamielisesti rautakämmenellään ja tietenkin heti säpsähti manaten.
Kiroileva siili teki pienen jyrkän käänöksen keittiöstä pois päin ja suuntasi vessaan. Pian siili pujahti pienestä ovenraosta vessaan. "Edvard" katsoi vessaan ja näki siilen kapuavan vessanpöntön päälle.
"Mitä ihmettä sinä teet?" "Edvard" kysyi.
"Ai... Itsemurhan. Kerjäläisenä oli parempaa kuin siilinä", Kiroileva siili totesi ja hyppäsi käynistämäänsä vessanpönttöön.

Samalla oven taakse jätetty (koska siili oli liian pieni soittaakseen ovikelloa, joten se ei ollut hän) marisi näreissään ja kuuli yllättävän räsähdyksen talon sisältä....

[Omppuli]

ja huutoa. Vieraan äänen huutoa.
"Helvetti ei voi olla totta!" joku manaili ja kuulosti suhteellisen hätääntyneeltä. Joku kompuroi yläkertaan ja Sieppeli-Edward katsoi kiinnostuneena kuka huoneeseen kömpi. Huoneeseen tupsahti n. kuusitoistavuotias poika, joka oli pukeutunut mitä erikoisemmin. Tällä oli punainen paita + vihreät hihat, keltainen viitta (ulkopuolelta musta) ja vihreä alaosa ja vihreät tossut ja silmillä oli maski. Poika suoristautui nähdessään "Edwardin". Aluksi Sieppeli oli pitänyt tätä hassuna, mutta nyt kun poika katsoi häntä kasvot kovina ja siristi silmiään maskin takana oli vaikutus ihan erilainen.
"Huomenta tai siis päivää. Tiedätkö sinä missä Sieppeli on?" poika kysyi ja kun vessanpöntöstä kuului yskimistä hän käännähti ja mollemat näkivät märän kiroilevan siilin tulevan ulos pöntöstä märkänä.
"Mitä @#¤$&%ttäkö tuijotatte?" Kiroileva siili ärisi ja poika katsoi sitä ihmeissään.
"Minä olen Sieppeli. Huomasin muuttuneeni Edwardiksi tänä aamuna. Oletko sinäkin joku joka on muuttunut joksikin muuksi?" Edwardin näköinen Sieppeli kysyi.
"Sinäkö Sieppeli?! En uskoisi ellen olisi itsekin muuttunut. Olen Omppuli ja olen muuttunut Robiniksi", "Robin" sanoi ja "Edward" kohotti kulmiaan.
"Ahaa. Heräsitkö tuo asu päälläsi?" "Edward" kysyi. "Robin" katsoi asuaan ja virnisti sitten.
"Joo. Tyylikäs eikö olekin? Sarjakuvassa näyttää tyylikkäämältä, mutta ei tämä mikään paha ole. Mieluummin tämä kuin metallisia ruumiinosia", "Robin" sanoi.
"Muille on ilmeisesti käynyt samoin. Odotan kau- tai en tiedä odotanko kauhulla vai innoissani keiksi muut ovat muuttuneet", Robin naurahti hermostuneesti.
"Tai miksi!" Kiroileva siili sanoi ja kolmisin he astuivat ulos talosta juuri parahikseen nähdäkseen jonkun pinkovan heitä kohti.
"Jopas, jopas", Robin sanoi ja vihelsi. Heidän edessään huohotti...

[Robinista tietoa Ja Kuva]

[Sieppeli]

Kylän pormestari.
"Auttakaa minua!" Hän huohotti.
"Mikäs sinulla on?" Kiroileva siili sanoi angstisella äänellä aivankuin jollain voisi mennä huonommin kuin hänellä.
"Aamulla, äsken, huomasin olevani pormestari!"
"Ja kuka sinun pitäisi olla?" Sieppeli kysyi, nyt jo ihan tottuneena siihen mitä ympärillä tapahtui.
"No kuolemaantuomittu teurastaja tietenkin?"
"Ja ongelmanasi on...?" Kiroileva siili oli vähän pihalla.
"Tiedätkö sinä kuinka kauan sain riehua ennenkuin sain tuomion? Nyt jos se pormestari lynkataan ennen minua, koko työ meni hukkaan." Pormestari-teurastaja huusi.
"Se on sinun ongelmasi!" OmppuliRobin tokaisi ja käänsi selkänsä ukolle, "Sieppeli, onko sinulla kahvia?"
"Eiköhän sitä löydy." Sieppeli mutisi ja lähti sisälle, Omppuli ja siili perässään jättäen teurastajan oman onnensa nojaan.

"Pentele tämän jalan kanssa!" Sieppeli kirosi jostain käytävän suunnalta kun muut kaksi olivat jo keittiössä - Omppuli istumassa penkillä ja Kiroileva siili kiroamassa penkkiä, joka oli liian korkea.
"Olen nähtävästi ainoa jolla ei ole ongelmia..." Omppuli mutisi, nähtävästi hän ei ollut vielä ihan sisäistänyt että hänellä oli kalsarit päällä. Tai monet sivistymättövät ainakin sanoisivat niin. Sillävälin Sieppeli oli raahautunut metallisine raajoineen keittiöön.
"#¤%%¤!!!" Kiroileva siili huudahti, kun Sieppeli ryhtyi keittämään kahvia. Hiljaisuus vallitsi hetken, kunnes "Edward" keksi jotain omasta mielestään neroa. Hän lämmittäisi kahvin syntetisoimalla!
"Mitenkäs se menikään..." Hän mietti puoliääneen, "Kädet yhteen ja.. jotain, no kokeillaan!" Sieppeli läpsäytti kätensä yhteen ja jostain kummansyystä hän onnistui muuttamaan kätensä metalliseksi vessaharjaksi.
"Dämmit!" Sieppeli manasi ja Omppuli katsoi mielenkiinnolla mitä tämä riehui. Seuraavasta käsienläpsäytyksestä "Edward" sai kätensä kuntoon, mutta vielä oli se kahvi.
"Kädet yhteen.. Näin! Ja kahvipannulle.. Noin, ja voila, kahvi on... Kuu.. Maa.." Ja kahvi oli muuttunut jääksi. Omppuli repesi.
"Yksi veden ominaisuuksista käyty läpi, uusiksi vaan!" Sieppeli kannusti itseään - edelleen ääneen - ja nyt sai kun saikin kahvin lämpimäksi. Ja Siilikin oli päässyt penkille. Sieppeli tarjoili kahvit ja he istuivat rupattelemaan pöydän ääreen.
"Miten minusta tuntuu, että koko Kylä ei kokenut samaa kuin me?" Omppuli sanoi.
"Mitenniin?" Sieppeli kysyi. Siili pyrki parhaillaan hukuttamaan itsensä kahviin.
"Kun katsoo ulos huomaa että ihmiset tekevät ihan normaaleja asioita mitä yleensäkkin, eivätkä juoksentele ympäriinsä." Omppuli osoitti Sieppelin, ah niin isoista ikkunoista ulos ja siellä torilla kävi normaali vilske.
"Saatatpa puhua totta."
"Mitä me nyt siis teemme?" Omppuli kysyi.
"Minä en ainakaan aijo jäädä tälläiseksi per#¤%¤!!" Siili huudahti vetäistessään naamansa kahvista.