Batman (EI JJMSOM, mutta jotain siihen suuntaan)

[Omppuli]

Elikkääs, idea tuli minulle kun pohdin uusia jatkiksia ja olen jo kauan halunnut tänne Batman-jatkiksen. Mutta minusta meidän perinteinen ideamme (jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana) ei sovi Batmaniin, ainakaan niin kuin se sopii muihin ja ajattelin sitten muokata asiaa hiukan. Elikkäs te valisette YHDEN hahmon itse. Minä jaan teille valintanne jälkeen vielä noin kaksi hahmoa ja valinnat menee sen mukaan, että kirjoittaja saa sellaiset hahmot, jota ei ehkä olettaisi sen kirjoittavan, (joku voi saada ehkä neljäkin hahmoa), riippuu hiukan ja te luotte hahmostanne omanlaisenne, mutta pysymme silti Batmanin hengessä eli Batman ei siis tule pukeutumaan pinkkiin, eikä käyttämään vaaleanpunaisia pörröpuputossuja eikä lukemaan muotilehtiä vaan hän on synkkä Yön ritari päällepäin ainakin. Riippuu sinusta, joka saat/valitset Batmanin hahmon, minkälaiseksi hänet muuten sitten teet. Onko asia ymmärretty? Hienoa! Ja jos et ole tyytyväinen hahmoihisi, saat toki minulle valittaa ja jos oikein inhoat valintoja, etkä suostu kirjoittamaan (mutta ihan oikeasti, jos et tosiaankaan voi sietää hahmoasi, silloin voin vaihtaa, muussa tapauksessa en, kjähähää!).
Tässä on valintavaihtoehdot, parasta alkaa valitsemaan hahmoja! Merkkaan sitten viereen onko hahmot menneet.

Vaihtoehdot

Hyvikset

Batman (Bruce Wayne): Bruce Wayne oli vasta pikkupoika, kun hänen vanhempansa murhattiin pojan silmien edessä elokuvaillan päätteeksi. Tämän jälkeen Bruce vannoi kostavansa kaikille rikollisille. Hän lähti maailmanympäri-matkalle ja opetteli erilaisia taistelulajeja eri mestareiden opeissa. Hänestä tuli myös huippuetsivä ja taivava kemisti. Eli Batman on aikamoinen taituri lähes kaikessa. Hän pukeutuu lepakkomaiseen pukuun, joka herättää rikollisissa pelkoa. Hänen imagonsa synkeytyi entisestään Robinin kuoltua Jokerin murhattua tämän. Batman vihaa aseita eikä koskaan tapa vihollistaan.

Robin (Tim Drake): Robinin roolia pitää itsellään tällä hetkellä Tim Drake, joka on kolmas Robin. Eikä hänen pääsy Robiniksi ollut helppoa, kun Batman muisti miten aikaisemman Robinin kävi. Toddin kuoltua hän tuli siihen johtopäätökseen, että uusi Robin on tarpeen (Jokeri murhasi Toddin). Hän tähtää maailman parhaaksi etsiväksi, mutta toisin kuin Dick, hän ei halua luoda omaa sankarihenkilöllisyyttä vaan hänelle ns. "riittää olla Robin". Drake ei ole yhtä akrobaattinen kuin Dick, mutta Drake on myös huomattavasti rauhallisempi, kuin aggressiivinen Jason Todd. Drake on oppinut taistelulajeja niin Batmanilta kuin muiltakin mestareilta. Yleensä Drake käyttää aseenaan kokoontaitettavaa bo-sauvaansa.

Nightwing (suom. Yösiipi) (Varattu minulle!): Dick Grayson, joka on alkuperäinen Robin, kyllästyi olemaan Batmanin varjossa ja loi oman sankarihenkilöllisyytensä. Hän on hyvin taitava taistelemaan ja on muilta taidoiltaan lähes Batmanin veroinen paitsi akrobatiassa hän lyö Batmaninkin, mutta hän on luonteeltaan erilainen. Dick ei ole niin synkkä kuin Batman ja on kuin isoveli Robinille. Hänellä on säpinää Batgirlin kanssa.

Batgirl: (Olen nyt päättänyt laittaa Batgirlinkin tänne, vaikkei hän ollutkaan ikinä Draken aikana Batgirl) Batgirl on oikealta nimeltään Barbara Gordon, poliisipäällikkö Gordonin tytär, jonka ammattihaaveena oli päästä poliisiksi, mutta hänen isänsä ei sallinut tätä. Hän kiinnostui Batmanista ja opetteli tästä kaiken mahdollisen. Kun sitten järjestettiin naamiaiset, pukeutui Barbara Batgirlin asuun ja hän onnistui yhdessä Batmanin ja Robinin kanssa vangitsemaan rikollisen nimeltä Killer Moth. Batman kielsi Barbaraa enää näyttäytymästä Batgirlin asussa, mutta Barbara ei lannistunut idolinsa kritiikistä vaan pysyi valitsemallaan tiellä. Ajan kanssa Batman hyväksyi hänet ja paljasti hänelle henkilöllisyytensä. Hän kuuluu nyt vakituisesti Batryhmään.

Poliisipäällikkö Jim Gordon: Jim on Gothamin poliisipäällikkö ja melkein ainoa, joka uskoo, että Gotham tarvitsee Batmania. Hän ei ehkä aina hyväksy Batmanin toimintapoja, mutta Batman ja hän ovat kuitenkin ystäviä erimielisyyksistään huolimatta. Kun hän tarvitsee Batmanin apua jossain rikosjutussa, hän lähettää taivaalle lepakkosingnaalin, josta Batman tietää, että häntä tarvitaan. Läheskään aina Batman ei ilmesty, vaikka singnaali olisikin päällä. Jim on taitava ja rohkea poliisi, juuri sellainen, jota Gotham tarvitsee.

Alfred Pennyworth: Alfred on Bruce Waynen hovimestari ja toiminut isähahmona niin Brucelle, Dickille kuin Timillekin. Hänestä on korvaamaton apua Waynen kartanossa ja hän on toisinaan hyvinkin ankara. Alfred on taitava lääkintämies ja hänellä on paljon elämänviisautta. Hän on iältään jotain 55-65 väliltä, mutta on oikein hyvässä kunnossa.

Pahikset

Jokeri(Varattu, meni Zenzille!): Batmanin täydellinen vastakohta, psykopaatti, jolla on sadistinen ja kieroutunut huumorintaju. Jokeri ei näe eroa jäätelövarakauden ja kansanmurhan välillä. Jokerilla on arvaamattomuutensa takia pelottava maine myös Gotham Cityn alamaailmassa, jossa jopa muut rikolliset pelkäävät häntä. Hän käyttää yleensä apunaan pieniä rikollisryhmiä, joita hän kutsuu "narreiksi". Myös superrikollinen Harley Quinn (joka on ihastunut Jokeriin) auttaa toisinaan häntä; ainakin siihen asti kunnes Jokeri tympääntyy Harleyhin ja yrittää tappaa tämän. Jokeri on aiheuttanut useita tragedioita Batmanille. Hän muun muassa murhasi toisen Robinin, Jason Toddin. Jokeri tunnettiin ennen nimellä Punainen Huppu (Red Hood).

Kaksinaama (Meni Natille!) : Ennen yleinen syyttäjä Harvey Dent, joka kärsii jakautuneesta persoonasta. Hänen kasvojensa vasen puoli on vääristynyt hapon aiheuttamista polttohaavoista, mistä hän syyttää Batmania. Dentin kasvot on korjattu useampaan otteeseen, mutta hän on omakätisesti turmellut ne uudelleen, palauttaen takaisin Kaksinaama-persoonansa. Kaksinaama ei osaa päättää mitään itsenäisesti vaan ratkoo kaikki pulmat heittämällä kolikkoa

Pingviini (Meni Siilinpiikille!): Pingviini on oikealta henkilöllisyydeltään Oswald Cobblepot, jonka vanhemmat hylkäsivät hänet. He eivät kestäneet ajatusta niin epämuodostuneesta lapsesta. Toisin kuin muut superrikolliset, ei Pingviini ole mielenvikainen. Hän tietää mitä tekee. Pingviini rakastaa lintuja ja sateenvarjoja. Hän johtaa omaa rikollisjärjestöään.

Kissanainen: Selina Kyle, mestarivaras ja huippuluokan atleetti. Selina toimii yleensä Batmania vastaan, mutta on myös ollut tämän liittolainen. Selina on opiskellut myös itämaisia taistelutaitoja. Selinasta tuli hyvin pian yksi Gothamin pahamaineisimmista murtovarkaista. Hän tosin käyttää rikoksista saamaansa rahaa lähimmäistensä auttamiseen. Kissanaisen puku on mustaa nahkaa ja hänen varusteisiinsa kuuluu lihoja kertasivalluksesta irrottava ruoska sekä partaveitsenterävät kynnet. Batman ja Kissanainen ovat jo kauan tunteneet vetoa toisiinsa, mutta vielä ei ole Batman paljastanut Kissanaiselle todellista henkilöllisyyttään.

Myrkkymuratti (Poison Ivy) (Meni Sieppelille!): Ihmiskuntaa halveksiva entinen kasvitieteilijä tri Pamela Isley, joka käyttää erilaisia kasviaiheisia aseita yrittäessään tuhota Batmanin. Hän kykenee kontrolloiman kasveja. Hän saa esimerkiksi ne kasvamaan nopeasti ja voi tehdä harmittomasta köynnöksestä kuolettavan aseen. Myrkkymuratin suudelma on tappavan myrkyllinen. Ivy on myös immuuni myrkyille ja kaasuille. Hän sai voimansa, kun hänen entinen rakastettunsa testasi kasvimyrkkyjä hänellä. Myrkkymuratti ja Harley Quinn ovat hyviä ystäviä. Ivy on feministi vailla vertaa.

Arvuuttaja: Oikea nimi Edvard Nygma. Rikollinen, joka antaa ryöstöaikeistaan vinkkejä arvoituksilla. Edvard on hyvin älykäs rikollinen ja haastaakin yleensä Batmanin pelaamaan pelejä hänen kanssaan. Yleensä peleissä on kovat panokset. Arvuuttaja ei osaa lopettaa arvoitusten jakelua, vaikka ne johtaisivatkin hänen nappaamiseensa. Arvuuttajalla on yleensä mukanaan keppi, jonka pää muistuttaa kysymysmerkkiä.

Hullu Hatuntekijä: Oikea nimi Jervis Tetch. Käyttää hypnoosia rikosvälineenään. Hänestä tuli Hullu Hatuntekijä, kun hän kehitti mielenhallintalaitteen, joka avulla Jervis sai muut tottelemaan hänen käskyjään. Nyt hän asentaa niitä kaikkiin mahdollisiin päähineihin. Kun uhrit laittaavan hattunsa tai vastaavan päähän heistä tulee välittömästi Jervisin orjia, jotka tekevät rikoksia ilman, että he tietävät tehneensä mitään.

Linnunpelätin: Oikealta nimeltään tri Jonathan Crane. Hän aikaansaa pelkokaasullaan hallusinaatioita uhreissaan. Teki eräässä vaiheessa kokeita ja muuttui hirviöksi.

Pakkasherra: Tiedemies tri Victor Fries, joka yritti pelastaa vaimonsa tappavalta taudilta jäädyttämällä tämän. Hänen kehonsa kävi läpi vakavan muutoksen, kun eräs hänen kokeistaan epäonnistui ja hän putosi nestemäistä typpeä sisältävään säilytystankkiin. Hän pystyy nykyään elämään vain alle 20 asteen pakkasessa tai erityisessä suojapuvussa. Hänellä on laservoimalla toimiva jäädytysase.

Ra's Al Ghul: 600-vuotias ekoterroristi,joka on selvinnyt hengissä Lasarus-altaan avulla. Johtaa salamurhaajien kiltaa ja tietää Batmanin henkilöllisyyden. Hänellä on Talia-niminen tytär. Hänen unelmansa on pelastaa maapallo, mutta samalla hän on valmis tappamaan melkein koko maapallon väestön.

Vatsastapuhuja ja Arpinaama: Arnold Wesker oli alun perin harmiton vatsastapuhuja, kunnes hänen nukkensa, Arpinaaman, persoonallisuus otti vallan hänessä. Arpinaama halveksii Weskeriä heikon olemuksensa takia ja sanoo häntä joskus 'Nukeksi'.

Killer Croc: Tämä verenhimolla ja raivoisalla asenteella maustettu matelija on ollut Batmanin vihollinen jo hyvin kauan.

Savinaama: Matt Hagen oli tunnettu elokuva näyttelijä, mutta auto-onnettomuuden jälkeen hänen naamansa paloi eikä voinut enää näytellä. Kunnes paikalle saapui Roland Daggett, joka tarjosi hänelle ihme ainetta, jonka avulla hänen kasvonsa voisi korjata nopeammin ja ilman leikkauksia. Ainetta ei oltu vielä testattu eikä Hagen tiennyt sen aiheuttavan hänelle riippuvuutta. Daggett alkoi kiristämään Hageniä, jos hän aikoi saada lisää ainetta itselleen. Ennen pitkää Matt Hagen sai tarpeekseen ja yritti salaa varastaa ainetta Daggettin tehtaalta, mutta jäikin kiinni. Tämän seurauksena kaksi miestä juottivat hänelle sitä ainetta suuhun, ja heittivät menemään. Myöhemmin hän muuttui Savinaamaksi ja pian huomasikin pystyvänsä muuntautumaan miksikä tahansa. Samantien Hagen lähti hakemaan kostoaan Daggettistä.

[Muut hahmonne saatte vasta sitten, kun olette valinneet omanne, siitä vain valitsemaan!]

[Nat]

HARVEY DENT TULEE ÄIDIN LUO <3 eli kaksinaama^^

[Sieppeli]

Ja Muratti tänne!

[Siilinpiikki]

Hirveästi rooleja... Batmanilla riittää kätyreitä, mutta pahiksia niitä vasta onkin. Poliisipäälikkö sopisi kaikkeen menoon mukaan, mutta ei nyt kuitenkaan. Mietin tuossa, että Pingviini voisi paremmin sopia kirjoitustyyliini, niin ei tarvitse olla kauhean vakava, tai kyllä sen vanhemmat jätti sen mikä on draagista, mutta tajuatte varmaan- ja niin, jos oikein tajusin piirretystä niin sillä on lentävä sateenvarjo. Katsoo mitä Omppuli sitten vielä antaa. Kirjoitan ne kimppaan Pingviinin kanssa ja ne valloittaa Gothamin :p.

[Omppuli]

Ja tässä tulee teille (ja minulle) loput hahmot:

Zenzibarin hahmot: Jokeri, Robin ja Kissanainen

Natin hahmot: Kaksinaama, Jim Gordon ja Batgirl

Sieppelin hahmot: Myrkkymuratti, Batman ja Pakkasherra

Siilinpiikin hahmot: Pingviini, Alfred Pennyworth ja Savinaama

Omppulin hahmot: Nightwing, Ra's al Ghul ja Arvuuttaja

[Omppuli]

[Ja nyt sitä aloitetaan!]

Oli jälleen pimeä yö Gotham Cityssä, juuri sellainen yö, jolloin voi olettaa tapahtuvan kaikkea kamalaa. Oli kuitenkin hiljaista, ainakin sillä seudulla, jolla Yösiipi seisoi katolla kiikaroiden kaduille etsien apua tarvitsevia. Ketään ei näkynyt, eikä kuulunutkaan sen puoleen. Se oli huolestuttavaa. Mikään yö ei ollut niin hiljainen. Rikolliset eivät pitäneet mitään tiettyä päiväjärjestystä. He levisivät kuin torakat ja iskivät välittämättä onko uhri lapsi vai aikuinen. Yösiipeä alkoi kyllästyttää. Ei toimintaa. Masentavaa. Hän tiesi, että Batman ja Robin olivat toisella puolella kaupunkia, ei siis ollut juttuseuraakaan. Yösiipi ja huokaisi ja istui katon reunalle. Sitten hiljaista yötä leikkasi laukaus. Yösiipi ponnahti seisomaan.
"Vihdoinkin", hän kuiskasi ja iski vaijerin seinään ja liisi pois kadulta, kohti katua, jolta laukaisu oli kuulunut. Sen perään kuului hysteeristä kirkunaa. Äänen lähde oli entistä helpompi selvittää. Hän pysähtyi katolle ja katsoi tilannetta. Kolme miestä aseet kädessä ja kaksi nuorta naista seinää vasten. He näyttivät rikkailta. Heillä oli päällään kalliit vaatteet ja heidän kalliit hajuvetensä tuoksui katolle asti. Yksi mies puhui heille.
"...en usko että haluatte kuolla. Antakaapas nyt se siru niin me annamme teidän mennä", mies sanoi. Siru? Oookkei... Nuo miehet eivät siis olleet tavallisia ryöstäjiä, joten ehkä naisetkaan eivät olleet ihan tavallisia.
"Siru on teidän ulottumattomissanne", toinen nainen sanoi värisevällä äänellä. Hän siis tiesi mistä miehet puhuivat.
"Sori muru, mutta ei ole. Me tiedetään, että se on teillä. Jommalla kummalla teistä ja mehän ei kaihdeta murhaa saadaksemme sen", mies uhkasi. Oli aika toimia. Yösiipi hyppäsi katolla suoraan miehen niskaan. Mies ulvahti yllättyneenä. Kaksi miestä yllättyivät myös, mutta yrittivät heti ampua. Yösiipi hyppäsi pois tieltä, teki ilmassa voltin ja potkaisi toista miestä naamaan. Tämä huusi tuskasta ja vaipui polvilleen. Kolmas mies oli vielä tolpillaan ja hän tähtäsi tarkasti aseellaan. Yösiipi kuitenkin väisti ja kyykistyi. Mies katsoi häntä voitonriemuisena.
"Nyt jäit nalkkiin", mies urahti.
"Ihanko totta?" Yösiipi kysyi ja livautti kädestään kolmionmuotoisen metallilevyn ja ase lensi miehen kädestä.
"Aah!" mies huusi ja piteli kättään, mutta kun hän kohotti katseensa, sai hän nyrkin naamaansa ja kaatui kavereidensa viereen. Mies, jota Yösiipi oli potkaissut, yritti nousta, mutta hän sai potkaisun niskaan ja taisteluyritykset jäi siihen. Yösiipi kääntyi naisia kohti, jotka katsoivat häntä varuillaan. Yösiivestä alkoi tuntua, etteivät naisetkaan olleet mitään viattomia sivullisia. Ennen kuin Yösiipi ehti edes sanoa mitään, juoksivat naiset pois kadulta. Mies katsoi heidän peräänsä.
"Olisivat nyt edes voineet kiittää", Yösiipi pukahti ja kumartui sitten katsomaan miehiä. Hän tunnisti kaksi, yksi oli aivan tuntematon. Kaksi miestä työskentelivät yleensä superrikollisille. Hän köytti miehet ja herätteli sitten yhtä heistä. Hän katsoi Yösiipeä silmät vihaa tihkuen. Nuori mies ei välittänyt murhaavasta katseesta vaan katsoi miestä kylmänrauhallisesti.
"Minä tiedän, että työskentelet superrikollisille. Kenelle tällä kertaa?" Yösiipi tiukkasi ja mies katsoi häntä halveksivasti.
"Miks mä sen sulle kertoisin?" mies kysyi. Yösiipi oli tottunut tällaisiin vastauksiin.
"Kenties siksi, että muuten kärsit mukavista kivuista seuraavat pari viikkoa. Usko minua, minä tiedän", Yösiipi sanoi ja antoi esimakua vääntämällä miehen kättä kivuliaasti selän taakse. Mies karjaisi, Yösiipi väänsi hiukan lisää.
"Okei, okei!" huusi mies. Yösiipi ei päästänyt irti vaan väänsi lisää. "Kaksinaamalle! Me työskennellään Kaksinaamalle!"
Yösiipi päästi irti. Mies vaikeroi tuskissaan, mutta hän tokenisi. Kaksinaama siis. Mitä hän jahtasi tällä kertaa? Mikä siru oli kyseessä? Ennen kuin Yösiipi ehti miettiä enempää hän kuuli äänen yläpuoleltaan.
"Kolme miestä vain? Luulisi sen sirun olevan arvokkaampi."
Yösiipi nosti katseensa ylös ja näki...

[Nat]

...Batgirlin istumassa paloportaissa. Yleensä tyttö liikkui Batmanin ja Robinin seurassa pysäyttämässä rikollista pohjasakkaa. Tänään kuitenkin tilanne oli toinen.
"Etkö ilhatunutkaan nähdessäsi minut?" Batgirl kysyi viattomasti heilauttaen punaisa hiuksiaan.
"No, tottakai olen ilahtunut, mutta näet olevan taas yksin..." Yösiipi vastasi noustessaan seisomaan.
"Oli muuta tekemistä eikä Batmanilla ollut mitään sitä vastaan joten täällä ollaan." Batgirl hyppäsi ketterästi alas portailta Yösiiven vierelle." Onko sinulla hajuakaan mitä Kaksinaama voisi tehdä sirulla?"
"No keksisin heti tässä tuhat pahaa käyttötarkoitusta tuntemattomalle sirulle, joten aletaanko vetämään viivoja yli epätodennäköisempien kohdalta?" Yösiipi hymyili vinosti.
"Ha ha haa-" Batgirl nauroi sarkastisesti, mutta yhtäkkiä hän hiljeni." Okei, nyt tuli hieman kiire. Ongelmia etelässä. Chao!" Batgirl alkoi kiivetä nopeasti takaisin katolle.
"Hei! Odota vähän!" Yösiipi huudahti ja alkoi kavuta myös ylös.

Jossain päin Gotham Cityä
"Jumalauta! Monesko kerta tämä on, kun kuulen niiden paskiaisten epäonnistuvan!" Tummahiuksinen mies huusi raivoissaan.
"Yösiipi hy-hyökkäsi heidän kimppuunsa ja naiset pa-pakenivat jälkiä jä-jättämättä." Sopersi pieni, nuhjuinen mies hyvin peloissaan.
Kaksinaama pyöritteli onnenkolikkoa sormillaan ja katseli pientä varasjoukkiota. Sanaakaan sanomatta hän alkoi heitellä kolikkoa. hän heitti kolikon ilmaan tasan viisi kertaa, siis yhtä monta kertaa kuin miehiä oli paikalla. Kaikki alkoivat täristä, sillä Kaksinaama oli tunnettu kolikostaan.
"Hyviä uutisia pojat. Yksi teistä selvisi onnellisesti finaaliin. Huono uutinen on se että se merkitsee jotain hieman ikävänpää asiaa." Entinen piirisyyttäjä Harvey Dent sanoi rauhallisesti ja otti Magnum-pistoolinsa esiin ampuen puhuneen miehen.
Muut huokaisivat hetken helpotuksesta.
"TE muut, ottakaane naiset kiinni ja toimittakaa se siru minulle. Muuten saatte heittää kolikkoa kanssani."

[Siilinpiikki]

"Selvä...", miehet sopersivat. Keskustelu oli päättynyt tältä erää, kunnes kolikko taas pyörähtäisi.
Kellarihuoneen pienelle ikkunalaudalla körötteli pieni peipponen keikutelleen päätään. Se oli kuullut tarpeeksi. Lintu hyppäsi ikkunaraosta ulos ja lensi takaisin Ice Bergille.

Pingviini oli juuri sytyttämässä uutta tupakkaa lepotuolissaan, kun ikkunaan koputettiin. Mies jätti tupakan suuhunsa ja köpötteli ikkunan luo hymähdellen jonkin mieleen pälkähtäneen soinnun tahtiin. Hän avasi luukun ja peippo lennähti tämän kädelle.
"Vai niin...", Pingviini mutisi ja venäytti kieron hymyn.
Pingviini päästi peipon menemään ja istahti takaisin tuolille kaivaen samalla sytkäriä taskustaan. Klubista ei kuulunut ylös musiikki äänieristyksen vuoksi, joten hän sai pohtia rauhassa tupakaa tuprutellessaan. Silloin kun klubilla ei kuulunut mitään, niin muita rikollisia vakoilemalla sai paljon mielenkiintoista irti. Kaksinaamalla oli jotain suunitelmia jollekin sirulle ja sen täytyi olla huipputeknologiaa. Eikä pieni kilpailu tekisi pahaa, kun kerran ei yhteistyö onnistunut. Mutta hänellä oli oma operaatio viellä kesken.

[Omppuli]

[Hyvä, että kirjotit!]

Arkhamin mielisairaalassa

Edvard Nygma istui synkeänä sellissään kun vartijat kulkivat ohi läpinäkyvän seinän takana. Hän huokaili ja nousi seisomaan vähän väliä. Häntä turhautti jälleen kerran olla Arkhamissa. Sama selli ja tietenkin juuri Jokerin vieressä. Hän kuuli Jokerin viheltelyn hyvin selvästi ja se aiheutti hänelle päänsärkyä. Välillä hän heitteli kysymyksiä vartijoille, mutta kukaan ei vastannut hänelle. Niin tympäännyttävää. Lääkärit vain katselivat häntä alta kulmien ja huomenna olisi taas terapiaa. Edvard vihasi terapiaa yli kaiken. Hän oli kurkkuaan myötä täynnä lääkäreitä, Jokeria ja tätä helvetin selliä!
"Masentaako Eddie?" kuului Jokerin luihu ääni. Edvard pyöräytti silmiään.
"Pää kiinni", hän tokaisi, mutta tiesi ettei sillä ollut vaikutusta. Hän halusi ulos, nyt heti! Mutta hän ei pääsisi ei ennen huomista. Huomenna, jos hänen miehensä onnistuisivat, hän pääsisi pakoon vartijoiden ja lääkärien nenän edestä. Vankimielisairaala jäisi taakse ja ryöstely alkaisi jälleen upeine arvoituksineen, mutta sitä ennen piti kestää tuota ärsyttävää pelleä.
"Kuulehan Jokeri", aloitti Arvuuttaja jutustelun kepeään sävyyn, vaikka hänen teki mieli huutaa. Jokeri lopetti viheltelynsä ja kuunteli häntä. "Minä kuulin, että Batman sai sinut kiinni säilyketehtaalta. Ihan vain kiinnostaa mitä sinä siellä teit, säilykkeet kun ei yleensä kuulu toiminkuvaasi."
"Mistä sinä sellaisen käsityksen olet saanut? Kaikki kuuluu toimenkuvaani, jopa säilykkeet", Jokeri sanoi aivan yhtä kepeään sävyyn kuin Edvard oli aloittanut.
"Mutta sepä ei ollutkaan sinun oma ideasi. Se oli Harleyn idea. Taidatko olla tossun alla, Jokeri?" Edvard kysyi ja näki jo mielessään Jokerin mutristavan suutaan. Hän katseli kynsiään kun odotti Jokerin vastausta.
"Entäs itse Eddie? Muistaakseni sinä jäit kiinni Pingviinin klubilta. Voiko nolompaa rikospaikkaa keksiä?" Jokeri kysyi. Edvard hymyili, koska hän tiesi, että sellainen paikka oli.
"Voipa hyvinkin. Supermarketti nimittäin, josta sinut napattiin tajuttomana suklaavanukkaiden keskeltä. Eikös Harley muuten kutsu sinua nimellä vanukas? Ironista tosiaan Jokeri", Edvard sanoi myhäillen.
"Sinuna sulkisin suuni Arvuuttaja", Jokeri sanoi ääni vihaa tihkuen.
"Tai mitä? Ammut aivoni pihalle? Ai niin, mutta sinulla ei ole asetta, pahoitteluni", Edvard sanoi ja Jokeri mutisi jotain todella rumaa, mutta hän ei enää kuunnellut. Kunhan vain huominen koittaisi ja pian...

[Sieppeli]

Vain kuulomatkan päässä miesten sekopäiden häkeistä, istui omassa yksinäisyydessään tri Pamela Isley, myös hoidossa oleva nainen joka kutsui itseään nimellä Myrkkymuratti. Hän oli kuunnellut miesten keskustelua vaarallisesti narskutellen hampaitaan ja tutkien täydellisiä kynsiään.
Roskasakkia. Roskasakkia! Tuollaiset voisin kuristaa köynnöksiini, niin täynnä itseään... Kaikki ovat samanlaisia, itsekeskeisiä, muka täydellisiä olentoja! Eivätkä ollenkaan, ollenkaan ymmärtäneet sen päälle mikä oli oikeasti tärkeää!
Kasvit. Kasvikunta. Se, se oli Pamelasta tärkeää. Ja miehet, nuo miehet, roskasivat, kaatoivat puita, tuhosivat pensaita!
Pamela tiesi olevansa parempi.
Hän tiesi olevansa jotakin suurempaa kuin yksikään mies ikinä olisi!
Ja nähdessään lattialla luikertelevan muratin hän tiesi olevansa pian jotakin mitä kumpikaan noista suurroistoista olisi.
Vapaa!

Ja kun kaikki ulkomaailmassa niin innolla odottivat Batmanin saapumista, odottivat...
"Alf-alf-alf, Alffredh, vanha khuoma! Minminmini mini mini mini, minin pitää kertoa shinulle... Yksi juttu!" Bruce Wayne huusi. Hän makasi kartononsa ulkoportailla vinksinvonksin ja jutteli patsaalle. Hänen vierellään makasi tyhjä pullo jotain alkoholipitoista.
"Minun pitää kertoa shinulle!" Bruce huusi kovaan ääneen yöhön, "Että olen paha miesh! Paha! Se oli minun syytäni! Minuuun! Minun takiani hän, hän, hän, hän, häääään kuoli.... *hik*"
Batmaniä ei sinä yönä kaduilla nähtäisi.

[Omppuli]

[Alku on Natin, tuohon asti "Ainut järkevä teko olikin sinä iltana pompata ulos autosta ja lähteä jalan." Toivon ettet pahastu Nat, minusta alkusi vaikutti hyvältä.]

Vai nähtäisiinkö? Humalapäissään Bruce sai hullun idean. Hän haki BMW:nsä tallista ja lähti ajamaan erittäin vaarallisen näköisesti kohti Gotham Cityä. Kyyneleet silmistään valuen Bruce ajoi kaupunkiin ja otti välillä huikan vanhasta viskipullosta. Hän selvisi vain täpärästi ettei olisi rysäyttänyt päin lyhtypylvästä. Ainut järkevä teko olikin sinä iltana pompata ulos autosta ja lähteä jalan. Bruce Wayne hoiperteli autioilla kaduilla itsekseen mumisten:
"Minun vikani. Hänen kuolemasa oli kokonaan minun vikani."

"Missä sinä näitkään ongelmia?" Yösiipi kysyi päästyään katolle Batgirlin viereen, joka tähyili etelään päin kiikareillaan.
"Joku on räjäyttänyt pankin, olettaisin. Parasta mennä", Batgirl sanoi ja otti vyöstään seinäharppuunaan ja laukaisi sen seinään. "Tuletko sinä?"`
Yösiipi tuijotti kadulle, jossa hän näki tutun hahmon ja kuuli tutun äänen. Batgirl katsoi häntä ihmeissään mutta katsoi myös kadulle ja näki Brucen hoippuroivan esiin. Batgirlin silmät levisivät. Yösiipi näytti kärsivältä.
"Ei taas", hän mutisi ja Batgirl katsoi häntä pitkään. "Tämä ei ole ensimmäinen kerta", Yösiipi selitti ja Batgirl nyökkäsi hämmentyneenä.
"Autanko minä vai -?" Batgirl kysyi yhä hämmentyneenä. Yösiipi nosti kätensä torjuvasti ylös.
"Älä. Sinun täytyy mennä ottamaan selvää siitä räjähdyksestä. Minä hoidan Brucen kotiin", Yösiipi sanoi hiljaa ilme synkkänä. Batgirl katsoi häntä, mutta Yösiipi viittasi häntä lähtemään. Batgirl liisi pois ja Yösiipi jäi yksin katolle. Hitaasti hän iski oman harppuunansa jalkojensa juureen ja laskeutui katolta kadulle. Bruce vaappui hänen edellään.
"Bruce", Yösiipi kutsui hiljaa. Bruce käännähti niin nopeasti, että oli kaatua.
"Dick?" hän kysyi hämmästyneenä.
"Shh. Se on Yösiipi", Yösiipi sanoi ja tunsi surua kun hän katsoi missä kunnossa hänen ystävänsä ja isähahmonsa oli. "Minäpä vien teidät kotiin herra Wayne. Tulehan."
Yösiipi lähti kuljettamaan Brucea takaisin tämän autolle.
"Hän kuoli, Dick", Bruce sanoi hiljaa. Yösiipi sulki silmänsä ja avasi ne taas. Hän tiesi kenestä Bruce puhui. Jasonista. Jasonin kuolemasta.
"Niin", Dick myönsi ja laittoi Brucen etupenkille, kun hän itse istui rattiin ja käynnisti auton.
"Jos vain en olisi ollut niin typerä", Bruce sanoi hiljaa. Yösiipi ei vastannut mitään vaan käänsi auton ja lähti ajamaan kohti Waynen kartanoa. Hiljaisuuden jälkeen hän puhui:
"Sinä et voinut sille mitään. Sinä yritit pelastaa hänet. Et onnistunut, älä syytä itseäsi ja lopeta juominen tai se muodostuu sinulle ongelmaksi", Yösiipi sanoi ja Bruce katsoi häneen silmät kuvastuen tuskaa.
"Minulla oli ikävä sinua, kun sinä lähdit. Minä myönnän sen ja kun näin Jasonin varastamassa Lepakkoauton renkaita, se toi mieleeni sinut", Bruce puhui hiljaa.
"Ai olenko minä muka joskus pöllinyt lepakkoauton renkaita?" Dick naurahti ja kaupunki jäi taakse ja hän ajoi autiolla tiellä.
"Et. Jason oli vain niin vihainen. Yritin saada sen hallintaan, mutta en onnistunut. Se lopulta tuhosi hänet. En olisi saanut värvätä häntä", Bruce sanoi ja painoi päänsä. Dick ei ollut aikaisemmin nähnyt häntä niin heikkona. Hän oli tottunut rautaiseen Bruceen, joka puhui vähän eikä näyttänyt tunteitaan. Tämä puhuva ja tunteensa näyttävä Bruce oli hänelle aivan vieras. Dick yritti keksiä jotain sanottavaa, muttei keksinyt. Mitä Timkin sanoisi kun näkisi ja Alfred? Missä Alfred edes oli ollut kun Bruce oli ajanut kaupunkiin?
"Kuule Bruce", Dick sanoi hitaasti kun ajoi ylös mäkeä, joka vei Waynen kartanolle. "Se on mennyttä. Älä mieti sitä enää. Jooko?"
Bruce ei vastannut. Dickikin pysyi loppumatkan vaiti. Hän ajoi auton talliin ja Bruce nousi autosta ja horjui ovelle. Dick käveli hänen peräänsä syvään huokaisten.

[Nat]

Astuessaan eteishalliin Dick tunsi painostavan hiljaisuuden yllään. Alfred ei taatusti ollut kotona.
"Bruce, missä Alfred on?" hän kysyi edessään hoippuvalta mieheltä.
"Poissa. Kaikki poissa." Bruce mumisi kuin itsekseen suunnatessaan kohti keittiötä.
"Onko Alfred lomalla?" Dick yritti vielä.
Bruce kääntyi katsomaan nuorta miestä. Ensiksi Bruce oli kuin ei olisi tunnistanutkaan Dickiä, mutta samassa katseeseen tuli tunnistava pilke. Hetken Bruce näytti tietävän tarkkaan itä teki.
"Alfred... Niin, Alfred. Vapaa-ilta. Luulisin." sitten hän löysikin uuden viskipullon.
Dick sieppasi pullon Brucen käsistä ja laski sen pöydälle.
"Tarvitset lepoa. Olet kamalassa kunnossa." Bruce ei vastustellut vaan antoi Dickin johdattaa hänet hänen omaan makuuhuoneeseensa. Siellä hän rojahti sänkyynsä ja alkoi kuorsata äänekkäästi.
"Ihmekkös tuo, kun pääsit viinakaapille. Alfredin pitäisi aina ottaa avain mukaansa. Seuraavalla kerralla et ehkä ole näin onnekas Bruce." Dick sanoi hiljaa hieman huvittuneena ja istahti nojatuoliin tarkoituksenaan vahtia Brucea.

Poliisipäällikkö Jim Gordon katseli pankin tuhoutuneita jäännöksiä. Varkaat olivat tehneet hyvin perusteellista jälkeä tuhotessaan pankin ryöstön jälkeen. Rikospaikalla ei ollut mitään johtolankoja. Gordon raapi turhautuneena päätään. Valvontakameroistakaan ei ollut hyötyä. Ne oli rikottu pankin edestä. Poliisitkin olivat enää raivaustöissä. Gordon oli kahden vaiheilla kutsuisiko Batmanin apuun vai ei. Viime kerrastakin oli aikaa.
"Tämä on Pingiivin tekosia" sanoi ääni Jim Gordonin takana.
Gordon käännähti, mutta ei erottanut hahmon kasvoja, koska ne olivat varjossa.
"Mistä niin päättelet?" Gordon kysyi.
"Kaikki muut jättävät teoistaan aina jälkiä, Pingviini on ollut aina poikkeustapaus." ääni kertoi yksitoikkoisesti.
Gordon kääntyi katsomaan pankin raunioita miettien vihjeen todenperäisyyttä.
" Miten si-" poliisipäällikkö oli kysymässä, mutta hahmo oli ehtinyt jo kadota.
"Tällä menolla emme saa tekijää ikinä kiinni. Hip hei paperityöt, täältä tullaan." Gordon murahti ei niin hilpeästi ja asteli autonsa luokse.

Batgirl katseli ottoisänsä menoa ja huokaisi. Piilottelu oli tällä kertaa onnistunut hyvin. Nyt enää pitäisi ottaa roistot kiinni.
"Batman kuuletko?" hän huhuili kuulokkeeseen.
"Yhteydenmuodostus on epäonnistunut. Yrittäkää kutsua myöhemmin uudestaan" Kuului naisen monotoninen ohjeistusääni.
"No voihan paska. Täytyy sitten lähteä yksin." niine hyvineen Barbara lähti metsästämään Pingviiniä.

[Zenzibar]

[Hemmetti omppu! :'D Annoit Robinin mulle sitte kumminki! Miksen mie saanu olla Alfred?! ]

Kun Arvuuttaja hiljeni, Jokeri alkoi taas vihellellä. Hän ei pitänyt Arvuuttajasta. Miehellä ei ollut mitään tyyliä ja hän oli päästään sekaisin. Toisin kuin Jokeri. Jokerilla oli suunnitelma, eikä hänen tarvitsisi enää kauaa istua Arkhamissa sitä toteuttamassa. . .

"Gordon!"
Poliisipäällikkö kääntyi ympäri, muttei nähnyt ketään. Mies pudisti päätään. Olen sekoamassa. Hän kääntyi takaisin autolleen, mutta hänen tiensä tukki jokin. Tai tarkemmin katsottuna joku.
"Sinä!" Gordon henkäsi.
Kissanainen heilutteli ruoskaansa. "Hei Gordon. Minulla olisi pyyntö."
"Pyyntö? Minulta?" Gordon ihmetteli ja laski kättään hitaasti kohti asettaan.
Kissanainen astahti lähemmäs, niin että hänen kasvonsa olivat parin sentin päässä Gordonin kasvoista. "Kutsu Batmania keskiyöllä, minulla on hänelle tärkeää asiaa."
"Ai mitenniin kutsu?"
"Sillä valonheittimelläsi Gordon", Kissanainen kehräsi. "Ja muistakin olla ajoissa, asiani ei voi odottaa."
Gordon nappasi siinä samassa aseensa, mutta kissanainen oli nopeampi, ja hän kiipesi jo vastapäisen talon seinää pitkin katolle. Hän kuuli kuinka mustaan nahkaan pukeutunut nainen huusi hänelle vielä: "Keskiyöllä!"

[Sieppeli]

Sivukujalta tuhoutuneen pankin touhuja katsellut hahmo hymähti ja hyppäsi varastamaansa taksiin. Jo hänen massiivinen suojapukunsa olisi aiheuttanut kaaosta jos hän olisi nyt tullut esille. Kylmää huurua ympärillensä levittävä mies katosi taksinensa synkkiä katuja pitkin kohti Gothamin yliopistoa. Tämä yö olisi täydellistä toiminta-aikaa hänen kaltaiselleen yksinäiselle miehelle.
Keltainen taksi räsähti pimeän yliopiston ovesta sisään ja hälyttimet pärähtivät päälle. Massiivinen mies astui ulos autostaan ja ampui jäädytysaseellaan hälytyslaitteet pakkastetuiksi. Sitten hän lähti tömistelemään kohti laboratorioita.

Samalla mielisairaalalla Myrkkymuratti haisteli raitista ilmaa. Hänen takanaan seinässä ammotti reikä, minkä oli selvästi luonut läpitunkeutuva kasvi ja maassa, reiän luona makasi kuolleena vihertävä vartija. Myrkkymuratti katsoi vielä kerran ympärilleen ja lähti sitten liikkeelle, pois pois, pakoon.

Ja Bruce Wayne, rikas porho laitakaupungilla, joka omisti yli puolet kaupungista, kuorsasi autuaan tietämättömä suunnitelmista, mitä paha sinä yönä toteuttaisi ja oli toteuttamassa.

[Nat]

Yösiipi piti hänelle vahtia tietämättä Brucen tavoin mitä pahuutta kaupungilla tapahtuisikaan. Kello oli puoli kaksitoista, kun Dick sattui katsahtamaan taivaalle. Gordon oli taas sytyttänyt valonheittimensä. Sitten hän katsoi säälien Brucea. Ei miehestä olisi tapaamiseen tänäyönä. Toivottavasti Tim olisi paikalla hoitamassa asian. Jos ei, niin Bruce saisi syyttää vain itse itseään, kun oli tänä iltana holtiton. Dickin ajatukset siirtyivät Batgirliin. Tytöllä oli tarmoa jaksaa pysäyttää rikollisia yömyöhään ja harvemmin hän edes valitti. Dick ihaili tyttöä suuresti. Kumpa hän vain ei olisi saattanut itseään vaikeuksiin...

Batgirl oli onnistunut kuin ihmeen kaupalla jäljittämään ryöstelijät. Ice Berg oli Pingviinin omistama klubi ja kuten aina tyhmät avustajat menivät sinne ensimmäisenä. Miten suurrikolliset onnistuivatkaan haalimaan ympärilleen vain tyhmiä. Tietyllä tapaa Batgirl ymmärsi heitä. Kukapa halusi asemansa olevan uhattuna?
Ketterästi tyttö laskeutui alas varastorakennuksen katolta yökerhon katolle. Hänen oli jotenkin päästävä sisään. Ha, ilmastointikanava toimi aina. Hiljaa kuin lepakko hän nosti kannen pois ja pujahti äänetömästi sisään. Pilkkopimeässä Batgirl suunnisti vaimeiden äänien suuntaan ja huomasi edessään hieman valoistuvan. Hän oli tullut suoraan kokoushuoneen yläpuolelle. Pingviini jutteli leppoisasti naamioihin sonnustautuneille varkaille.
"-emmehän voi välttää seurauksia. Niitä tulee aina, mutta tällä kertaa olen ollut huolellinen." Pingviinin itsetyytyväisyyttä huokuva ääni sanoi." Jopa niin huolellinen, että tiesin jo viisi minuuttia sitten täällä olevan tunkeilija. Vai mitä Batgirl?" Pingviini sanoi erittäin kuuluvasti.
Voi paska! Batgirl ajatteli ennen kuin hyökkäys alkoi.

[Siilinpiikki]

[Alfred oli Lahdessa.]

Naamioituja miehiä oli kolme ja portaikossa kuului askelia. Hän voisi joko palata ilmastointiluukulle tai yrittää hoitaa tappelu ennen kuin olisi myöhäistä. Ensimmäinen vaihtoehto ei käynyt hänen luonteelleen.
"Ottakaa tyttö Batgirl kiini!", Pingviini kirkasi.
Kaksi ensimmäistä miestä hoitui yhdellä tyrmäävällä iskulla ja kolmannen hän vieritti rappusista alas. Kaikki vaikutti hoituvan helposti, kunnes kuului kilahdus ja hissinovi aukesi hänen takanaan. Batgirl ei heti kääntynyt, koska tiesi häntä osoitettavan tusinalla aseita.
Kaikkea sitä joutuu kestämään, Batgirl tuhahti mielessään
"Hyvään suunitelmaan kuuluu hyvä varustautuminen", Pingviini hymähti.

Taksi pysähtyi kartanon portin eteen puoli kahdentoista vaiheissa ja Alfred maksoi taksikuskille. Teatterissa oli mennyt myöhään. Hän oli nähnyt Hiirenloukun jo aikaisemmin, mutta lyhyellä varoitusajalla ei ollut muuhun tilaa. Bruce oli halunnut olla yksin... Hovimestari avasi portin omalla aivaimellaan. Ehkä Bruce oli kuitenkin lähtenyt tavanomaiselle yökiipeilylleen. Alfred oli huolissaan hänestä. Hiljaisuus oli normaalia, mutta aamulla, niin aamulla, hän oli löytänyt tämän itkemästä. Se ei ollut normaalia niin karskille miehelle kuin Bruce. Vastuu painoi varmasti Batmanin hartioita, mutta ehkä rauhoittuminen saisi nousemaan hänet masennuksestaan.
Mietteissään hän saapui ulko-ovelle ja oli aikeissa avata ovea, kun hän huomasi sen olevan auki. Alfred sätkähti hieman, mutta tyynytti itsensä nopeasti. Bruce ei koskaan jättänyt ovea auki, tai ei ainakaan pitäisi. Hän avasi ovea hieman ja astui hiipien sisään. Olohuoneessa oli valo, mutta mitään ei kuulunut. Alfred otti eteisestä raskaan kynttelikön käteensä, ihan varmuuden vuoksi. Olohuoneessa ei olut ketään ja hän oli kääntymässä portaikolle, kun joku äkkiä tarttui häntä olasta
"Sinua on etsitty!"
Enempiä miettimättä Alfred kumautti tarttujaa kyntteliköllä päähän.

[Mihin minä savinaaman laittaisin? Ajattelin että hän kaappaisi Alfredin, mutta motiivi jäi keksimättä.]

[Omppuli]

"Auts!" huudahti miehen ääni kuuluvasti. Alfred kääntyi ja näki Dickin rähmällään lattialla.
"Alfred! Mitä tämä on olevinaan? Ensin olet ties missä, sitten kumautat talon asukkaita kyntteliköillä", Dick sanoi närkästyneenä pidellen päätään.
"Minulla oli syyni olla epäluuloinen. Ovi oli jätetty auki", Alfred puolustautui, mutta ojensi sitten kätensä nuorelle miehelle. Dick tarttui käteen ja nousi ylös yhä päätään pidellen. Alfred oli lyönyt kovaa.
"Minä kyllä laitoin oven kiinni... muistaakseni. No joka tapauksessa, sinua on kaivattu. Bruce joi itsensä humalaan ja lähti kaupungille. Löysin hänet sieltä hoipertelemasta. Vaihdoin itseni juuri arkivaatteisiin ja etsiskelin sinua. Mitä on tapahtunut? Mikä Brucea vaivaa?" Dick kysyi. Alfred ei osannut vastata miehen kysymyksiin. Nyt hän vasta huolestunut olikin. Jonkin isomman jutun piti selvästää painaa Brucea. Mutta mikä se voisi olla? Bruce oli kokenut kovia, mutta mikä saisi miehen suistumaan raiteiltaan näin pahasti?
"En tiedä nuoriherra Dick. Löysin hänet tänä aamuna itkemästä. Jokin nyt ei ole kohdallaan", Alfred sanoi hiljaa ja rypisti otsaansa. Brucen huono puoli oli se, ettei hän ikinä kertonut mikä oli vialla. Hän kätki tunteet sisälleen. Oliko viimein pato murtunut ja kaikki tukahdetut tunteet pyrkisivät nyt ulos? Se saattoi olla yksi mahdollisuus.
"Batgirl lähti selvittämään yksin erästä ryöstöä ja Robinista en ole kuullut sen jälkeen kun hän lähti partiolle. Luulin Brucen menneen hänen mukaansa, mutta ilmeisesti asia ei ollutkaan niin", Dick selitti kaiken vanhalle miehelle, joka nyökkäsi.
"Missä herra Bruce on nyt?" Alfred kysyi.
"Hän nukahti. Ainakin nukkui kun tulin alakertaan. Olisikin varmaan viisasta mennä katsomaan häntä", Dick sanoi ja kaksikko lähti yläkertaan Yön ritarin makuuhuoneeseen, jossa itse Yön ritari oli, mutta hän ei enää nukkunut. Hän istui sängyllään ja tuijotti tyhjyyteen. Dick ja Alfred katsoivat toisiaan huolestuneina.
"Öh Bruce? Oletko okei?" Dick kysyi varovasti. Bruce ei reagoinut. Alfred käveli Brucen luokse, mutta ymmärtävien sanojen sijaan hän ravisteli Brucea rajusti.
"Ryhdistäydy hyvä mies!" Alfred sanoi ja sai Brucen katsomaan itseensä. Brucen silmissä näkyi niin suurta tuskaa, että Dick hämmästyi.
"Dick, sinun pitää lopettaa", Bruce sanoi puhuen Dickille.
"Mikä?" Dick kysyi aavistaen pahaa.
"Rikostentorjunta", Bruce vastasi ja nousi seisomaan. Dickin suu loksahti auki. Miten Bruce saattoi vaatia häneltä sellaista?!
"Anteeks? Et sinä voi käskeä minua lopettamaan sitä! Minä itse valitsin sen tien! Minä tiedän riskit. Sinä koulutit minut!" Dick pani vastaan.
"Niin koulutin ja kadun sitä nyt. Sinä olet toiminut hienosti, olet pelastanut monia henkiä, mutta se ei ole enää sinun tehtäväsi. Se ei ole enää kenenkään tehtävä", Bruce sanoi synkästi ja Dick katsoi häntä hämmentyneenä.
"Miten niin ei ole? Batgirl ja Robin ovat ulkona para-aikaa!" Dick sanoi ja osoitti ulos ja Bruce katsoi sinne ja näki Lepakkosignaalin taivaalla.
"Minun pitää lähteä", Bruce sanoi, mutta Dick ei aikonut päästää häntä.
"Joo, ihan niin kuin me muka annettaisiin. Sinä et ole kunnossa, Bruce, ihan sinun ja muidenkin takia on parasta, että jäät kotiin", Dick sanoi vaativasti ja Bruce mulkoili häntä. Dick mulkoili takaisin ja näytti siltä, kuin kampittaisi Brucen jos tämä yrittäisi mitään. Alfred katsoi taivaalle huolestuneempana. Mitä nuoriherra Tim saisi kontolleen nyt?
"Hyvä on", Bruce myöntyi.
"Sinun pitää levätä, lähdetäänpä nyt herra Dick", Alfred sanoi ja laittoi kätensä Dickin olkapäälle.
"Ei, mene sinä, minä jään", Dick vastusti. "Minä tunnen sinut Bruce, yrittäisit kuitenkin livahtaa ulos. Minä en salli sitä." MIehet istuutuivat ja katselivat tosiaan alta kulmien. Alfred katsoi parhaaksi lähteä.
"Tuon teille teetä", hän sanoi ennenkuin poistui huoneesta, jonne jäi vain painostava hiljaisuus.
Alfred lähti huoneesta hyvin huolissaan. Hänestä tuntui, että asiat olivat menossa pahasti pieleen...

[Zenzibar]

Gordon seisoi levottomana valonheittimen vieressä. Batmanista ei näkynyt jälkeäkään ja hän tunsi, että häntä tarkkailtiin.
Yhtäkkiä yö pimeydestä hyppäsi Gordonin eteen tumma hahmo.
"Hei Gordon. Mikä hätänä?" Tim Drake, eli Robin kysyi.
Gordon huoahti. "Missä Batman on?"
Robin katsahti taivaalle. "Hän ei ole täällä tänä yönä."
Gordon nyökkäsi, mutta Robin huomasi miehen olevan hermostunut. "Gordon? Onko kaikki hyvin, miksi sinä-" Robinin puhe katkesi lyhyeen, kun hänen jalkansa ympärille kietoutui ruoska ja hän lensi selälleen. Robin löi päänsä ja hetken aikaa hän näki edessään kolmet kissan kasvot. Kissan?! Robin pudisti päätään ja huomasi kissanaisen seisovan hänen päällään.
"Noh, kai apuri on tyhjää parempi. Kuuntelepas tarkkaan Robin", Kissanainen sanoi venyttäen Robinin nimeä. "Ellet halua, että Gothamin rikollisuus kasvaa pilviin tämän yön aikana, sinun kannattaisi ottaa pari kaveria mukaan vahtimaan Gothamin päävankilaa." (Haha, ei semmosta varmaan oo ees olemassa, mut who cares? :'D)
Robin ei osannut kuin tuijottaa. Oliko kissainainen heidän puolellaan, vai mitä? Ja miten Gordon tähän liittyy? "Päävankilaa?"
Kissainainen kääntyi Gordoniin päin. "Sammuta jo se soihtu, en odota enempää vieraita." Gordon sammutti valonheittimen ja kun pimeys laskeutui katolle, Robin huomasi heidän olevan kahdestaan.
"Gordon, haluaisitko selittää?"
Poliisipäällikkö kohautti neuvottomana olkiaan.

"Hei, sekopää, ole hiljempaa!"
Jokeri ei lopettanut viheltelyään. Aivan näillä hetkillä hän pääsisi vapaaksi. Ja kun hän pääsisi... noh, hänen pitäisi tottakai vierailla vanhojen ystävien luona.
Samalla hetkellä hänen ovensa eteen astui kookas mies, joka katsahti kaltereiden raosta. "Oletko sinä Jokeri?"
Vihreät hiukset heilahtivat Jokerin nyökätessä. Mies kaivoi kolkkaamansa vartijan taskusta avainnipun ja avasi Jokerin oven. "Miten aiot päästä pois rakennuksesta?"
Jokeri virnisti. "Älä sinä siitä huoli ystäväiseni, luulenpa, että olen poissa nopeammin kuin huomaatkaan, katso."
Iso mies käänsi päätään Jokerin osoittamaan suuntaan, muttei nähnyt mitään. Kun hän käänsi päänsä takaisin, Jokeri oli kadonnut ja lattialla oli pelikortti.
Yhtäkkiä siihen osastoon ryntäsi vartijoita, jotka taltuttivat ison miehen, joka ei ymmärtänyt edes pyristellä vastaan. Hän luuli todistaneensa katoamistemppua.

Oikeasti Kissanainen oli vain heittänyt Jokerille köyden ilmastointiluukusta ja he olivat para-aikaa kiipeämässä kohti kattoa. Katolla kissanainen virnisti, kun kuuli hälytyksen pirahtavan soimaan. "He taitavat etsiä sinua."
"Hoiditko Batmanin?"
"Batman taitaa olla poissa tämän yön, mutta minä varmistin sen, että myös tämän pikku apurit ovat toisellapuolen kaupunkia juuri nyt."
Jokeri nauroi. Rikostoverit olivat huvittavia.

Aamukuudelta Robin oli varma siitä, että kissanainen oli huijannut häntä. Hän ei tosin ollut löytänyt Batgirliä tai Yösiiipeä mistään, joten hän toivoi, että mitä ikinä kissanainen olikin suunnittelemassa, jompikumpi heistä olisi estämässä sen.

[Sieppeli]

Dick katseli kuinka Brucen olkapäät laskeutuivat kun mies rentoutui ja Dick osasi itsekkin rentoutua. Bruce ei hetkeen ehkä yrittäisi mitään. Dick päätti yrittää puhua hänelle järkeä.
"Kuule, Bruce. Tiedän, että sinulla on vaikeaa, mutta ehkä siitä selviää puhumalla."
"Ei, tämä... En halua puhua." Bruce sanoi.
"Oletko varma?" Dick kysyi ja katsoi lasin läpi taivaalle, "En voi auttaa sinua jos et kerro minulle mitään."
Pieneksi hetkeksi Dickin valvonta oli herpaantunut ja se oli riittänyt. Kun hän seuraavan kerran katsoi Bruceen, hän oli jo tyhjentämässä viinapulloa.
"BRUCE!" Dick huudahti järkyttyneenä ja ryntäsi ottamaan pullon pois.
"Älä koske minuun!" Bruce karjahti ja hikkasi, "Anna se pullo tänne!"
"Olet juonut jo liikaa!" Dick sanoi vakavasti ja pisti pullon selkänsä taakse piiloon. Bruce nousi hyvin vaivalloisen näköisesti ja katsoi Dickiä tiukasti, mutta silti hiukan humalaiseen tyyliin.
"Anna se pullo tänne!" Bruce vaati.
"En!"
"Anna se pullo tänne, Dick!" Ja silloin Dickin nyrkki mäsähti Brucea poskeen. Mies horjahti ja hyökkäsi hurjistuneena Dickin kimppuun.
Käytävällä Alfred kuuli tappelun ääntä.
"Voi ei." Hän huokasi ja astui sisään. Dick oli vääntänyt Brucen kädet selän taakse, vaikkakin mies vielä yritti pyristellä ja huutaa.
"Hienoa työtä nuoriherra Dick." Alfred sanoi ja laski teevadin pöydälle.
"Kiitti Al."

[Siilinpiikki]

"Brucen juomiselle pitää tehdä jotakin", Dick puhahti Bruce yhä otteessaan, "Nämä kaikki pitäisi heittää pois."
"Ei! Älkää välittäkö minusta...", Bruce päästi hangoittelevan äänen, mutta ei pian jaksanut enään laittaa Yösiipeä vastaan, vaan jäi melankolisena aloilleen.
"Hänellä on oma alkoholivarastonsa olohuoneessa, lähinnä vieraille, sir", Alfred kertoi ja osoitti sitten sängyllä lojuvaa tyhjää pulloa, "tuo pullo tuossa maksoi sata dollaria, joten voitte kuvitella koko kaapillisen arvon."
"No ensiksi hänet pitää saada steriiliin tilaan juomista", Dick totesi ja kurkisti sängyn alle, "täällä taitaa olla puolet varastosta..."
"Ottakaa nyt ensimmäiseksi teenne ennen kuin se jäähtyy", hovimestari sanoi huolehtivasti.
Nightwing otti teensä ja Bruce myös hieman hangoittelevasti. Huomenna asioiden pitäisi olla jo paremmin, kunhan krapulasta pääsisi.
Minä löin häntä... Dick katui hieman.