Pokémon - jatkotarina JMSVOM

Minä aloitan, sinä jatkat, ja yllättäen minä kirjoitan uudelleen.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ke Elo 14, 2013 8:00

Gus huomasi heti alkuun, että Siiliä ei sillä hetkellä huvittanut puhua sen enempää. He lähtivät matkaan hiljaisina, ja melkein unohtivat Siilin pyörän maahan. Pojista vanhempi huomasi puuttuvan liikkumisvehkeen ensimmäisenä ja palasi sitä hakemaan. Tullessaan takaisin Siilin luokse, hän huomasi nuoremman vapisevan kylmästä itkun sijaan.
"No nyt meidän pitää kiirehtiä, ettet vilustu, " Gus hymyili velimäisesti ja sai hymyn myös Siilin huulille, mutta sitten tämä aivasti, "kuten tuli sanottua." Ja silloin taivas päätti kaataa loputkin vedet heidän niskaansa.
"Muudkip!" Vesipokemon Siilin sylissä innostui, muttei edes yrittänyt karkuun. Se nosti kasvojaan kohti vettä ja nautti sateesta. Tai, olisi nauttinut, ellei Siilin pään päälle olisi ilmestynyt sateenvarjoa, jota piteli tutuhko violetti käsi.
"Haunter, Haunter!" Kummitus selitti sateenvarjon suojassa olevalle Siilille leijuessaan tämän yllä. Haunter ei itse näyttänyt olevan moksiskaan sateesta.
"Muuds, " Mudkip laski alistuneena päätänsä, kun sade ei enää hyväillytkään sitä. Poika, joka piti sitä yhä sylissään, kuitenkin hymyili. Dunsparce laskeutui hänen päänsä päälle ja puisteli itseään vedestä.
"Kiitos, " hän sanoi hiljaa lähtiessään kävelemään nyt suojassa sateelta.

"Vain yksi sateenvarjo?" Gus älähti pettyneenä takaa taluttaessaan Siilin pyörää kaatosateessa, "Sip olisi voinut ajatella pidemmällekin."

"Sinulla on hyviä ystäviä, " muisto menneestä unesta ja kummallisesta äänestä palasi Siilin mieleen.
Olit oikeassa, Siili sanoi mielessään kummalliselle äänelle unestaan.

Tietenkin olin.

Professori Oakin laboratorion ovella seisoskeli tuttu henkilö, kun Gus ja Siili pääsivät viimein takaisin Palettiin.
"Hauntaarh!" Haunter ei enää jaksanut toimia hovimestarina, joten se lähti liitelemään porukan johtajana Sipin luokse sateenvarjon kanssa, unohtaen kokonaan tehtävänsä suojella Siiliä sateelta. Gus ja nyt uudelleen kastuva Siili saapuivat talolle, kun Haunter esitteli Sipille miten sateenvarjon sai taitettua automaattisesti kiinni, auki, kiinni, auki ja kiinni jälleen kerran.
"Mudkipiähän sinä menit hakemaan, " Sip sanoi kummastuneena Gusille, "mikä Pokemon tuo on olevinaan?" Kysymyksellään hän viittasi Sipiin.
"Kiitos Gus, " Siili niiskaisi hymyillen vähän.
"Ja nyt sinä olet laittanut lapsen itkemään. Oletko nyt iloinen?" Sip puhui edelleen Gusille, mutta vaihtaen sitten huomionsa Siiliin, " Tule sisään siitä senkin märkä ihminen, hankitaan sinulle jostain lämpimät vaatteet ja jotain lämmintä juotavaa."

Laboratorion keittiö/ruokailutila oli hieman hämäränä sateen johdosta, mutta kattolamput valaisivat kivasti valkoista huonetta. Siili ei ollut hyväksynyt lämmintä juotavaa, mutta sen sijaan hän oli napannut tyhjän lasin, keksejä ja maitoa. Gus ja Sip seurasivat viereltä, miten poika kasasi lasin täyteen keksejä ja nämä alkoivat hiljalleen muussaantua maidossa. Kumpikaan ei tohtinut sanoa mitään, sillä Siili selvästi näytti tietävänsä mitä teki. Pian Siilillä oli jäljellä vain maitoista, suhteellisen tiivistä muussia. Sip piti kiinni teekupistaan kuin peläten, että joku lähti kasaamaan sinnekin keksejä. Gus taas oli luovuttanut tuijottamisensa ja kuivasi sen sijaan märkiä hiuksiaan.
Kummallisinta oli, että kukaan ei puhunut. Gus oli ehtinyt antaa lyhyen tilannepäivityksen Sipille, joka ei todellakaan osannut aloittaa keskustelua tällaisessa tilanteessa. Nyt he molemmat antoivat kolmikon nuorimman temmeltää ja odottivat, josko Siili lähtisi puhumaan. Sillä välin Gusille porisi pannussa kahvia, jota joku labratyöläinen kävi nappaamassa.
"Terve, " tämä labralainen oli sanonut, "kiva sää." Ja sitten hän oli kadonnut paikalta kahvikuppeineen.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Ke Elo 14, 2013 9:14

"Tiedättekö, mikä on kaikeista tärkeintä keksimuussin tekemisessä?" Siili oli havahtunut. "Paine. Pohjimmaiset keksit musertuvat työntövoimasta, mutta eivät voi lillua maidossa, koska uusia keksejä tulee koko ajan niiden päälle. Niitä voi työntää lusikalla lasin pohjalle, mutta minä suosin sormien käyttöä. Paljon kätevämpää. Pohjassa olevat keksit imevät maitoa sisäänsä ja loppu maito taitaa nousta ylemmäs lasiin, joten joskus se pohjamuussi kuivuu aika hyvin. Hankala sanoa, onko se kuivana vai kosteana parempaa. Se on vähän niin kuin öljyn syntyminen. Mitä syvemmäs, sitä kiinteämpää muussi on. Keksin keksimuussin keksien pehmenemisestä. Joskus kun kastoin keksejä maitoon, putosi se pehmennyt osa lasiin, ja sain sen vasta juotuani koko maidon. Siitä sitten tuli ajatus, että sitä keksisakkaa saisi enemmän, jos antaisi koko keksin pudota pohjalle. Yksi keksi on yksinäinen pohjalla, niin pitihän sinne toinenkin laittaa. Lopulta lasi tuli kaadettua täyteen keksejä. Ne vei lasin tilavuudesta ja piti juoda se valuva maito ettei se menisi pöydälle. Yksi keksimuussi vie ehkä puolet keksipussista. Kaura- ja suklaapisarakeksit on sitten parhaimpia muussiin. Olen yrittänyt tehdä muussia kaakaoseen, mutta silloin keksit nimenomaa jäävät lillumaan, jolloin niiden paineistaminen on hankalaa. Liuennut sokeri ilmeisesti nostaa maidon kantovoimaa. Kokeilin kerran lämmittää kaakaon, jos se auttaisi, mutta poltin vain näppini..."
Siili vaikutti hetken pirteämmältä saatuaan ajatuksensa muualle. Hän popsi keksimuussiansa ja tarjosi sitä toisille. Sip ja Gus kieltäytyivät kohteliaasti.
"Opetetaanko tuota koulussa?" Gus kysyi havaittuaan monta fysiikan ja kemian käsitettä Siilin puheessa.
"Ei vaan isäni selitti", Siili selitti ja muisti taas surunsa. "Vanhempani pitävät tätä vähän hupsuna, mutta antavat välillä tehdä... Nyt en kyllä mitään lupaa kysy."
"Liittyykö tämä jotenkin vanhempiisi?" Sip arveli.
"Ne erosi." Siili mutisi nopeasti etteivät toiset saaneet selvää.
"Mitä?"
"Ne erosi!"
Oli taas hetken hiljaista. Gus ja Sip vilkaisivat toisiansa. Parisuhde asiat eivät olleet aivan heidän heiniään.
"Voi Siili..." Sip lopulta totesi. "Olen pahoillani."
"Paljonko sekään auttaa?" Siili tuhahti. "Jos en olisi lähtenyt kotoa, niin ehkä-"
"Älä höpsi!" Gus suorastaan jylähti niin, että Siili hätkähti. "Olen varma, että et ole syypää siihen. Joskus vain naimisissa olevat vain erkaantuvat toisistaan eikä sille voi mitään."
"Sinun ei tarvitse hävetä tunteitasi, ne ovat täysin asiaankuuluvia", Sip puhui vuorostaan. "Jokaisen pitää tehdä surutyönsä."
"Vähän niin kuin sinä ja Empoleon?" Siili kohotti päätänsä pöydästä.
"Niin..." Sip sanoi. "Siitä täytyy päästä kuitenkin ylitse. Itselläni kesti, mutta paljon hyvää on tullut sen jälkeen."
Siili pysyi hiljaa kuin miettien jotain.
"Alkaa tulla myöhä", Gus lopulta totesi. "Mitä jos vaikka soitat heille huomenna, niin ehkä asiat sitten selkenee?"
Poika nyökkäsi.
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ke Elo 14, 2013 10:27

Oakin laboratorion asuntopuoli oli toisessa päässä rakennusta kuin itse laboratorio. Keittiö sijaitsi näiden puolien välissä siitä käytännön syystä, että laboratoriossa työskennellessä olisi helppo poiketa täyttämään kahvikuppia. Asuntopuolella oli yläkerrassa pari vierashuonetta, joihin Sip ja Siili olivat majoittuneet. Siili lähti huonettaan kohti ja ohitti portaikossa Professori Oakin tohveleissaan ja pyjamassaan toivottaen tälle hyvää yötä.
"Löysit näköjään Mudkipin." Oak totesi Gusille astuessaan keittiöön.
"Havainnointikykysi on huippuluokkaa." Gus sanoi. Huomattuaan Gusin yrittävän kuivata litimärkiä hiuksiaan, Mudkip oli kiivennyt tämän pään päälle ja istui siellä tyytyväisenä kuin märässä kuparinvärisessä heinikossa.
"Mikä kaulakoru sillä oikein on?" Sip ihmetteli teekuppinsa reunan yli. Gus nosti Mudkipin hiuksistaan ja nosti sen Sipin eteen pöydälle, saaden samalla mahdollisuuden kuivata hiuksensa loppuun.
"Eikös se ole ikikivi?" Sip ihmetteli sormeillen ketjusta roikkuvaa kiveä.
"Mudkip on jo jonkun aikaa ollut kehittymisasteella, mutta on itse vastustanut prosessia." professori Oak vastasi Gusin puolesta kaadettuaan itselleen kupin kahvia.
"Ikikivi estää kehittymisen eikä Mudkipin tarvitse käyttää voimiaan sen vastustamiseen." Gus jatkoi.
"Mutta siitä olisi tullut Marshtomp... se olisi ollut paljon voimakkaampi kamppailussa kuin Mudkip!" Sip sanoi kummissaan.
"Vaikka olisi Mewksi muuttunut, en välitä. Mudkip ei itse halunnut sitä, joten minäkään en halua. Sitäpaitsi se on täydellinen sellaisenaan... ja sivumennen sanoen se juo teetäsi." Gus sanoi.
"Hei!" Sip tiuskaisi teenloppuja litkivälle Mudkipille, joka kipitti Gusin olkapäälle turvaan. Sip pudisti päätään.
"En ole koskaan tavannut sinunkaltaistasi kouluttajaa... et kerää salimerkkejä, päästät Gyaradosin vapaaksi etkä kehitä edes aloituspokémoniasi... Mutta sellainen sinä olet." hän huokaisi alistuneesti.
"Meitä on moneen junaan." Gus sanoi hymyillen.
"Heh... te olette niin mukavannäköinen pari." professori naurahti kahvinkeittimen vieressä seisten.
"Köh. Minä menenkin jo nukkumaan. Missä Pikachu ja Eevee ovat?" Gus sanoi nousten pystyyn tuntiessaan tunnelman sähköistyvän pöydän toiselta puolelta.
"Vein ne jo huoneeseesi kun Eeveetä alkoi selvästi väsyttää." Oak sanoi.
"Kiitos. Hyvää yötä, kauniita unia... ja kauhukuvia." Gus sanoi, luoden viimeisen sanan kohdalla merkitsevän katseen kasvatti-isäänsä.
"Mitä tuo nyt tarkoitti?" Oak kysyi ihmeissään Sipiltä Gusin mentyä. Sip vain virnisti hurmaavan hauntermaisesti ja vei Mudkipin tyhjentämän teekupin tiskipöydälle.

Gusin päästyä portaiden yläpäähän Dunsparce oli kerällä porraskaiteen päätynupin ympärillä ja odotti Siiliä, joka oli äänistä päätellen pesemässä hampaitaan.
"Sinusta on sitten vaikea sanoa oletko jo unten mailla..." Gus sanoi ohikulkiessaan maakäärmeelle, joka vastaukseksi heilutti hieman siipiään. Gus löysi huoneestaan nukkumasta Pikachun ja Eeveen. Hän laski Mudkipin Pikachun viereen ja kuiskasi sille muutaman varoittavan sanan siitä ettei jaksaisi kuunnella näiden kahden nahistelua enää tänä iltana. Sitten hän lähti odottamaan vessan vapautumista. Kun Siili tuli hampaitaan pesemästä, Gus taputti häntä olkapäälle.
"Tiedän ettemme voi muuttaa asioita, mutta muista että olemme kyllä tukenasi." hän sanoi. Siili nyökkäsi ja katosi huoneeseensa Dunsparce perässään. Gus kävi pesemässä hampaansa ja lähti hänkin huoneeseensa, jossa, varoituksesta huolimatta, Mudkip oli herättänyt Pikachun ja nämä kaksi telmivät jo iloisena jälleennäkemisestä.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » To Elo 15, 2013 9:44

Ja niin kaikki kävivät kiltisti nukkumaan.

Paitsi Sip, joka ei ihan ymmärtänyt, että miksi häntä varten oli varustettu vierashuone, sillä hänhän yöpyi isoisänsä talossa kuten tähänkin asti. Vieraana talossa hän oli nähnyt vastuukseen siistiä heidän jälkensä keittiöstä, kun pojat olivat hipsineet nukkumaan. Dusclopskin palasi näkyviin yön tullen, päiväisin se tunsi itsensä suureksi ja tiellä olevaksi, mutta talon hiljennyttyä se oli mielellään mukana touhuamisessa. Tiskaamisen sivussa Sip vaihtoi pari sanaa professori Oakin kanssa Shinnohin Pokemontaruista, mutta keskustelusta ei syntynyt enää mitään henkevää, sillä vanha professorikin meni nukkumaan.
Dusclops raahaili Sipille mielissään teekuppeja ja lautasia, joita oli jäänyt pöydälle. Osa niistä ei ollut edes likaisia, mutta muumiokummitus oli iloinen ollessaan hyödyksi. Yön pimentyessä se piristyi ja viimeisen kahvikupin tiskauksen kohdalla Haunterkin ilmestyi paikalle käkättämään. Ihan tahallansa se nappasi jo pestyjen lautasten joukosta yhden ja tiputti sen lattialle, kadoten sitten näkyvistä räjähtäen nauruun. Sip kuunteli sen äänen menoa laboration sisällä, ja tiedosti sen suuntaavan kohti yläkertaa ja makuuhuoneita. Dusclops puolestaan innostui siivoamisesta ja se imaisi iskusta rikkoutuneen lautasen palaset sisäänsä.
"Emmeköhän me lähde?" Sip kääntyi ympäri kuivaten käsiään, "emmehän halua pelotella talon asukkaita näin yömyöhään?"
"Clopsclops?" Dusclopsin yksinäinen silmä katsoi ylös ja Sip arveli sen puhuvan Haunterista.
"Haluatko sinä hakea sen pois?" Sip kysyi, "minä mieluummin menen."
Dusclops katosi, kuin se olisi mennyt hakemaan Haunterin pois pahanteosta. Sip teki niin kuin oli sanonut ja hän lähti pois laboratoriosta lukiten ulko-oven perässään.

Sade oli lakannut hetkeksi ja taivaalla harsoisten pilvien välistä pääsi paistamaan kuu. Tähtiä ei näkynyt, sillä niin vähän taivaasta oli näkyvillä, mutta kuu riitti valaisemaan. Sip ei toisaalta tuntenut tarvetta valolle, hän piti pimeästä aivan yhtä lailla kuin hänen Pokemoninsakin. Yö tuntui olevan hänen aikaansa, olihan yö aika kummitusten. Hän käveli märkää tietä myöten kohti isoisänsä taloa, ja oli jo pääsemässä piha-alueelle, kun hänet valtasi kumma tunne. Hän kääntyi ympäri, ja oli näkevinänsä metsikössä jotakin. Tytön pimeään tottumattomat silmät eivät kyenneet hahmoittamaan tätä jotakin, kun se jo lähti kohoamaan kohti oksia ja niin se jokin katosi varjoihin.
Sip tahtoi kuitenkin tutkia tilannetta tarkemmin, eiväthän häntä pienet yön oliot peloittaneet. Kummastuneena tyttö lähti kohti metsää tutkiskellen kohtaa, jossa oli luullut näkevänsä jotakin hyvin pallon muotoista. Aluksi hän oli luullut sitä Jigglypuffiksi, mutta kyseessä saattoi olla myös tuntematon Gastly... Varsinkaan, kun Jigglypuffit eivät tuolla lailla leijuneet. Kulkiessaan hän kävi mielessä kaikki mahdolliset ilmapallon kokoiset palloPokemonit jotka hän tunsi: Jigglypuff, Gastly, Voltorp, Hoothoot, Poliwarth (vai mikä lie olikaan)... No, olihan noita.
Metsän reunassa hän ei kuitenkaan enää nähnyt mitään. Jos hän olisi nähnyt puiden taakse, hän olisi nähnyt miten jokin Pokemon leijaili hiljakseen tuulen mukana kohti ääretöntä ja sen yli, mutta Sip ei sinne asti kuitenkaan nähnyt. Jotain muuta hän kuitenkin näki. Jotain tutumpaa.
"Shuppet..." Hiljainen, arka ääni ja sen äänen omistaja leijaili Sipin luokse metsästä.
"No hei taas, " Sip piristyi nähdessään Shuppetin, joka ei ollut enää lainkaan niin pieni kuin ensimmäisellä tapaamiskerralla, "sinäkö se täällä vain leijailit?" Shuppet leijaili hitaasti Sipin ympäri ja jäi lopulta tämän vierelle katselemaan tyttöä suurilla kummituksen silmillään.
"Kävitkö kadun varrella keräämässä ihmisiltä vihaa ja katkeruutta?" Sip virnisti. Shuppet nyökkäsi varovaisesti ja se näytti jopa hymyilevän. Sip silitti sen kummituksenpäätä ja Shuppet surisi karmivasti onnesta.
"Ehkä me jo huomenna lähdemme täältä pois, " Sip puheli, "vähintäänkin herra Gary Motherfucking Oakin pitää välillä käydä salilla."
"Shuppeet..." Shuppet mumisi kaikuvasti, kuin kertoen, että sekin tahtoi jo muihin maisemiin. Maaseudulla kaikki elivät liian sovussa, sille ei oikein löytynyt tummia tunteita syötäväksi.
"Mutta jatka sinä yötäsi, " Sip lopulta totesi, "ihmisten pitää välillä nukkua." Shuppet vain käänsi katseensa pois ja lähti leijumaan toiseen suuntaan. Sip katseli sen perään ja mietti, että millainenhan tästä Pokemonista tulisi sen seuraavassa muodossa. Haukotellen hän lähti viimein isoisänsä talolle ja meni itsekin nukkumaan.

Seuraava aamu valkeni jälleen sateisena ja aamiaspöydän keskustelunaiheita oli kaksi: Se, että Gusin, Siilin ja Sipin matka luultavasti jatkuisi haastamaan Garya, ja Gary oli itsekin tästä asiasta samaa mieltä. Toisekseen he keskustelivat siitä, että mikä oli mahtanut käydä kirjoittamassa ketsupilla yläkerran käytävän seinille: "NO MORE," ja "LEAVE NOW." Kukaan ei jaksanut epäillä Unowneja, vaan syyllinen pääteltiin kummitukseksi.
"Siinä tapauksessa onkin jo hyvä, että lähdette, " joku Oakin työntekijöistä huokaisi, "koko kylä tuntuu kirotulta. Tiedättekö millaista on herätä yöllä käymään vessassa ja ikkunasta tuijottaa-... Jokin? Ei todellakaan mukavaa."
"Selvästi et ole ikinä käynyt Lavender Townissa..." Gus mutisi leipäpalaansa.
"Ehkäpä saisin siitä seuraavan tutkimuskohteeni?" Työntekijä rupesi miettimään ääneen kävellessään pois huoneesta, "Kummituspokemonit."
"Luulen, että minun pitäisi olla jo keskipäivällä salilla, " Gary mietti yhtä lailla ääneen, "ehdinköhän teidän hidastelijoiden kanssa sinne, varsikin tässä säässä..."
"Etkai pelkää, että hiukset kastuvat?" Sipin ääni kuului, kun hän oli tullut samalla ovenavauksella sisään, jolla labratyöläinen oli mennyt ulos. Gary ei jaksanut kostaa.
"Ei sinne aja pyörällä kahta tuntiakaan, " Siili kertoi tietävästi.
"Ja kello on nyt yhdeksän, " Gus katsahti kelloaan, "joten olemme luultavasti ajoissa joka tapauksessa."
"Eikä minulla ainakaan ole mitään pakattavaa, " Siili mietti, "Pokemonit pitää kyllä saada kasaan."
"Sip, aiotko ottaa Gilin ja Jimmyn mukaasi nyt kun lähdette?" Professori Oak kysyi.
"En, " kuului vastaus, "me sovimme heidän kanssaan, että tulen hakemaan heitä sitten, kun meinaan siirtyä pois tältä alueelta. Mutta niin kauan, kun olen Kantossa, ne kaksi pysyvät täällä. Ja Rotom on jo kotiintunut isoisän huonekaluihin, joten sekin jää tänne."

Seuraavan puolen tunnin aikana Siili juoksenteli pihamaalla etsimässä Pokemonejaan, jotka olivat saaneet jo nauttia tarpeeksi sateensa ja muusta mukavasta. Sitten koko nelikko oli valmis lähtemään.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » To Elo 15, 2013 2:52

... Paitsi.
"Heii missä Murkrow on?"
Se on lennellyt ympäriinsä Jimmyn kanssa", Sip kertoi. "Kerran Murkrow käväsi isoisälläni."
"Kai se kumminkin olisi jo takaisin tullut..."
"Mikäs pokémon on katolla?"
He katsoivat ylös. Katolla heitä tuijotti suuri tumma lintu.
Spoiler:
Kuva
"Honchkrow!" Se äännähti ja yllättäen syöksyi heitä päin, tarkemmin ottaen Siiltä kohti.
"Äää!" Siili heittäytyi maahan väistääkseen linnun tieltä.
Pokémon teki lennosta u-käännöksen ja syöksyi taas poikaa kohti. Siili alkoi juosta sitä karkuun.
"Ottakaa se pois kimpustani!" Siili valitti.
"Se kuule taitaa olla sinun", Sip ilmoitti.
Siili pysähtyi. Toisin kuin poika oli luullut, korppi ei käynyt hänen kimppuunsa. Se pysähtyi hänen eteensä ja kallisti päätänsä kummissaan.
"Murkrow..?" Siili ihmetteli.
"Hoonch!" Lintu vastasi.
Siili tuijotti kummissaan pokémonia. Jossain tuolla kuoren sisällä oli vielä hänen Murkrowinsa.
"Tulepas tänne", Siili kyyristyi vastaanottavasti.
Korppi mietti hetken. Sitten se päätti pyrähtää kouluttajansa pään päälle ja poika romahti maahan sen painosta. Hochkrow kurotti kaulaansa ja päästi vaikuttavan kiekauksen.
"Aikamoinen ego", Gary totesi.

Jätettyään viimeiset jäähyväiset professori Oakille nousivat he pyörillensä.
"Mitä käveletkö sinä?" Gus ihmetteli velipuolensa pysyessään kahdella jalallaan.
"Jos minä teidän kanssanne matkustan, niin hoidan sen tyylillä", Gary virnisti.
Hän otti poképallon vyöltään, muiskautti sen pintaa kevyesti ja kutsui pokémonin ulos. Arcanine ilmestyi heidän eteensä.
"Maahan", Gary komensi ja koirapokémon kyyristyi.
Gary hyppäsi sen selkään ja pokémon nousi jaloillensa.
("Brassailija..." Sip tuhahti itsekseen.)
"Hei minäkin voin!" Siili innostui ja kutsui oman Arcaninensa.
Havaitessaan lajikumppaninsa Siilin Arcanine lähestyi toista varovaisesti. Se muisti vielä viime kerrasta kunnioittaa itseään isompaa. Arcaninet nuuskivat uteliaina toisiaan ja hyväksyivät toisensa. Siili toisti Garyn liikkeet ja istui Arcaninensa selälle, vaikkakaan ei yhtä tyylikkäästi.
"Ota sitten tiukasti niskavilloista kiinni", salipäälliikö huomautti, "tai putoat. Otappas kiinni!"
Arcanine pyrähti matkoihinsa kouluttaja mukanaan.
"Hei odota..!"
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » To Elo 15, 2013 4:24

Siili pyrähti matkaan salipäällikön perään.
"Hei odota! Polkupyöräsi jää..." Gus huudahti, mutta Siili oli jo niin kaukana ettei kuullut.
"Niimpä niin... mitenkäs me kahdestaan saadaan kolme polkupyörää mukaan?" Gus mietti.
"Jos meillä olisi joku iso ja vahva Pokémon, kuten vaikkapa tottelevainen Gyarados, se voisi kantaa Siilin pyörän. Mutta meillä ei taida olla sellaista, vai onko?" Sip kysyi viattomasti.
"Niimpä niin..." Gus huokaisi taas ja lähti taluttamaan Siilin pyörää kohti postitoimistoa. Hän pyysi pyörän toimitettavaksi Viridian Cityn salin eteen. Postin virkailija lupasi Delibirdien toimittavan pyörän kello kolmeksi.
Spoiler:
Kuva

"Yllättävän kallista kuljettaa yksi polkupyörä Palletista Viridianiin." Gus kommentoi Sipille ulkona, kun he nousivat omien pyöriensä selkään. He pyöräilivät Palletin puisten talojen ja laajojen peltojen välistä ja parin solisevan puron yli, kunnes olivat taas Reitillä yksi.
"Aah, reitti 1... minun keltainen tiilitieni." Gus sanoi kun ympäristö alkoi muuttua metsämäisemmäksi.
"Minä olen vain iloinen että voimme taas jatkaa matkaa." Sip totesi.
"Etkö pidä Palletista?" Gus kysyi.
"Se on kiva paikka, mutta silti pelkkä pikkukylä ilman haasteita." Sip sanoi.
"Minulle se on aina se erityisin paikka, tuttu ja turvallinen, minne sitten ikinä menenkin niin osa minusta jää sinne... se on koti." Gus sanoi katsoessaan vielä taaksensa mäen huipulla. Sateesta raikkaassa loppukesän ilmassa Pallet Town kimalteli heidän takanaan.
"Tiedätkö mitä olen huomannut? Sinulla on tasan kaksi olotilaa - syvällinen psykiatrivaihe tai sitten pakkomielteinen tutkijavaihe." Sip totesi.
"Hei, tuo ei ollut kilttiä. Olen paljon monisyisempi kuin sanot." Gus sanoi.
"Olet oikeassa - unohdin tyystin söpöjen Pokémonien ihkutusvaiheen." Sip sanoi.
"Minä luovutan." Gus huokaisi ja he polkivat eteenpäin hiljaisuudessa.

Kun Sip ja Gus olivat vasta puolessavälissä Reitti ykköstä, Gary ja Siili pääsivät Arcanineillaan jo Viridian Cityyn. Suuret koirapokémonit saapuivat salin etuovelle yhtä aikaa - Siilin Arcanine tosin niin kovan loppuspurtin jälkeen että sen piti pysähtyä hieman äkisti. Äkkijarrutuksessa Siili keikahti eteenpäin kuperkeikalla, valui Arcaninen kuonoa pitkin kuin liukumäessä ja tipahti jaloilleen maahan - like a boss.
"Vau, noin hienoa selästälaskeutumista en osaakaan!" Gary sanoi.
"Kiitos..." Siili sanoi päästään pyörällä.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » To Elo 15, 2013 7:15

"Voi Gary!" Naisääni kuului salin ovelta. Gary ehti jo huokaista, kun suurelta mahtavalta ulko-ovelta oli kipittänyt korkeissa korkokengissään tämä jokin naishenkilö, jota Siili ei todellakaan tunnistanut. Hän ei kyennyt näkemään naisen todellista naamaa kaiken sen meikin alta, eikä päättelemään oikeastaan mitään hänen hiuksistaan kaiken maailman härpäkkeiden ja värien seasta. Kaiken kaikkiaan tämä kimeä-ääninen nainen... Yritti näyttää kauniilta?
"Olemme odottaneet sinua, Gary!" Nainen kimitti kopotellessaan lähemmäs. Siilin Arcanine (joka oli muutenkin hieman pökerryksissä) suhtautui epämääräisesti tähän naiseen, joka näytti enemmän Pokemonilta, ja iso koira asteli pari askelta taaemmas varuillaan.
"Täällä on ollut suuri, suuri, suuuri kaaos poissaollessasi! Olemme niin kaivanneet sinua! Miten voit jättää meidät tänne yksin ilman kauniita kasvojasi hoitamaan salia ihan yksin. Tiedätkö, kuinka paljon työt-"
Mutta itse salijohtaja ei jaksanut enää kuunnella naisen kimitystä. Siili päätteli jostakin, että tämä nainen joko A) Kuului Garyn faniporukkaan tai B) toimi salilla jonkinlaisena organisoijana, sillä: A) Gary ei itse jaksanut hoitaa meneviä asioita tai B) Gary ei itse ollut sellaiseen kykenevä.

"Joojoo, anteeksi, anteeksi, onko täällä tapahtunut mitään?" Gary heilutteli kättään puhuessaan happamasti. Nainen haukkasi happea aloittaakseen pitkän saarnan: "Ensiksikin-"
"Haastajia, Mary Anne, onko täällä käynyt haastajia?" Gary keskeytti heti. Nainen, Mary Anne, möngersi hetken ja huomasi yllättäen kenkiensä kärkien olevan aika kauniit.
"Ei, ei täällä ole käynyt ketään-"
"Hyvä, sitten ei mitään hätää, " Gary hypähti Arcaninen selästä hieman sulavammin kuin Siili ja taputti lemmikkiään hyvästä työstä.
"Ei ketään muuta kuin nuori mies, joka odottaa nytkin tuolla tapaamista, " Mary Anne möngersi, "hän saapui tänään puhumaan kanssasi."
"Toinen haastajako?" Siili ihmetteli ääneen ja nyt Mary Anne näytti huomaavan, että Gary mukana oli joku toinenkin.
"Hei ja tervetuloa Viridianin salille, nimeni on Mary Anne! Salijohtaja Gary Oak ei valitettavasti ole nyt paikalla-" Nainen alkoi selittää kuin liukuhihnalta. Ovesta hänen takaansa käveli nuori mies, jonka askellus näytti siltä, kuin hän olisi omistanut koko maailman.

Spoiler:
Kuva


"Eikös se ole Gary Motherfucking Oak, " punahiuksinen poika töksäytti hyvin törkeästi ja lähti löntystämään salijohtajaa kohti, "siitä on jo aikaa. Pari vuotta, mitä, kun sinä säälittävyys hävisit minulle."
"Olen huomattavan otettu joka kerta kun ihmiset muistavat tuon lempinimen, " Gary töksäytti vähintään yhtä törkeällä äänensävyllä.
"Muistatkohan sinä edes nöyryytystäsi?" Punahiuksinen poika levitteli käsiään mahtipontisesti, "paljonko sinä hävisit, reilusti vai vähän reilummin?"
"Muistan sinut kyllä kiitos, " Gary astui itsekin pari askelta lähemmäs, "sinä olet Silver."
"Hmmh, " Silveriksi nimetty poika tuhahti pysähtyessään Garyn eteen, "Näköjään sinä jotain muistat."

Siilistä tuntui siltä, kuin hän olisi päätynyt aivan väärään tarinaan. Hän oli aivan varma, että jos tässä tarinassa oli hyviä ja pahoja, nuo molemmat olivat pahoja. Ja kahden pahan yhteenotosta ei tullut ikinä mitään kaunista. Nytkin Silver ja Gary suorastaan tappoivat toisiaan halveksuvilla katseillaan. Luultavasti Gary näki edessään haastajan, joka oli hänet kerran nöyryyttänyt, kun taas Silver säälittävän leikkikaverin, joka tippui pois pelistä ensimmäisellä erällä.
"Mutta tuskin olet tullut tänne vain muistelemaan mukavia, " Gary sai levitettyä huulilleen irvistyksen tuota sanoessaan.
"Nojaa, en, " Silver sylkäisi maahan ja tempaisi jotain taskustaan, työntäen sen salinjohtajan käsiin, varoen minkäänlaista kosketusta, "edeltäjäsi lähetti rakkauskirjeen."
"Giovanni?" Gary päästi nimen vahingossa suustaan tarratessaan johonkin, joka paljastui kirjekuoreksi.
"Rakettiryhmän Giovanni?" Siili havahtui, "oletko sinä osa Rakettiryhmää?"

Silver katsahti punaisilla? mustilla? harmailla? silmillään Siiliin, mutta Siili oli varma, että tämä poika näki edessään vain siilin, ei ihmistä.
"En, " Silver sylkäisi uudelleen, "mutta mikä sinä ipana olet tälläistä kyselemään?"" Sitten tämä punahiuksinen poika mulkaisi vielä kerran Garyä ja selvästi yritti hymyillä.
"Käy sanomassa hei jos käyt Johdossa joskus, herra salijohtaja." Niin sanoen punahiuksinen paskiainen Silver lähti pois. Matkallaan hän työnsi sivuun viattoman miehen, joka seisoskeli kadunvarrella myymässä kaikennäköisiä kivoja ilmapalloja. Mies sai juuri ja juuri kasattua pallonsa kasaan horjahduksen jälkeen, mutta onnistui olemaan kadottamatta yhtään. Sitten hän huusi punapäiselle paskiaiselle pari valittua sanaa.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » To Elo 15, 2013 9:37

Sip ja Gus olivat päässeet Viridian Cityn esikaupunkialueille, kun kevyenliikenteenväylää pitkin käveli punatukkainen nuori mies.
"Ompas siinä hirveän räikeät hiukset." Sip mutisi hiljaa.
"Hmm?" Gus irrotti katseensa erään omakotitalon pihassa istuskelevasta Pidgeystä ja katsahti vastaantulijaan - ja löi pyörän jarrut pohjaan niin äkisti että Eevee oli vaarassa tippua pyöräkorista. Kymmenen metrin päässä heistä kävelevä poika pysähtyi myös katsomaan Gusia.
"Silver!" Gus tuhahti.
"Kas, kas..." Silver sanoi miettiväisen kuuloisesti ja käveli rempseästi lähemmäs.
"Yhä muotitietoinen kuin aina, mitä hattuihin tulee..." Silver sanoi ilkeästi hymyillen osoittaen Gusin kovia kokenutta lierihattua.
"Ja sinä se vaan näytät yhtä naurettavalta kuin aina ennenkin. Mitä sinä täällä teet?" Gus kysyi.
"Saa kai sitä vanhoja kotikontuja katsastaa? Tavata vanhoja ystäviä... ja uusia tuttavuuksia." Silver sanoi ja väläytti autokauppiasmaisen hymyn Sipille, tarjoten samalla kättään.
"Silver, Viridianin villi ja vapaa kasvatti... nykyään Johton kovimpia kouluttajia." hän esittäytyi Sipille.
"Sip." tyttö sanoi ja puristi kättä vain pikaisesti, kuin peläten saavansa siitä jonkun tartunnan.
"Hei, jos tuo luuseri kyllästyttää niin soita minulle, näytän minkälainen pelimies oikea punapää on..." Silver sanoi lipevästi.
"Mitä sinä haluat?" Gus kysyi.
"En yhtään mitään sinulta, labramarsu. Mutta mitäs sinä oikein kuljetat? Pehmolelujako?" Silver sanoi viitaten Pikku-Eeveeseen, Mudkipiin ja Pikachuun, jotka katselivat uutta tuttavuutta kummissaan.
"Enpä ole säälittävämpää Pokémon-tiimiä nähnyt, mutta mitä muuta voikaan odottaa mieheltä joka aloittaa kouluttajanuransa 10 vuotta myöhässä?" Silver sanoi työntäessään suupieliinsä savukkeen, kuten kaikki siistit jätkät tekevät.
"Onko sinulla edes ikää tuohon?" Sip kysyi paheksuen.
"Maailmassa on paljon pahempiakin rikollisia kuin alaikäinen joka polttaa." Silver sanoi hymyillen hurmaavasti.
"Niinkuin isäsi, vai?" Gus kysyi.
"Hassua että satuit mainitsemaan isäni. Tapasin hänet hiljattain - ja hän jopa mainitsi sinut." Silver sanoi.
"Vai että olet taas puheväleissä isukin kanssa? Varmaan suunnittelette yhdessä maailmanvalloitusta." Gus sihahti.
"Siitä en mene sanomaan mitään - mutta ei kannata paljoa puhua pahaa isästä... hän pistää sinut vielä kotiarestiin..." Silver sanoi arvoituksellisesti hiljaa hymyillen, savua suupielistään puhaltaen.
"Mitä tarkoitat?" Gus kysyi Silverin viekkaasta äänestä kummastuneena.
"Satunpa vain tietämään vähän asioita... Isäni sanoi tunteneensa äitisi ennenkuin hän alkoi seurustella herra Hank Hillsin kanssa... tunsi jopa hyvin... ja kuulemma sitä hyvin tuntemista jatkui vielä yhdeksiksen kuukautta ennen sinun syntymääsi..." Silver sanoi viekkaasti ja imaisi savuketta pitkään, katsoen Gusin reaktiota sen yli.
Ja melkoinen reaktio se olikin. Oli puolen sekunnin ilmeetön katse, jota seurasi neljäsosasekunnin raivoisa mulkaisu, jota puolestaan seurasi kolahtava naksahdus, joka kuului Gusin nyrkistä sen osuessa Silverin suun ympärille. Silver kompuroi maahan ja kakoi kurkkuun jumittunutta vielä palavaa savuketta pois suustaan.
"Gus!" Sip huudahti yllättyneenä. Silver sai yskäistyä vielä hehkuvan tumpin suustaan ja nousi pystyyn. Hän ei näyttänyt enää aivan yhtä mahtipontiselta kun suunympärys oli veressä.
"Senkin pershattu, hulluko olet!" hän huusi kaiken cooleutensa unohtaneena, perääntyen samalla Reitti ykköselle päin.
"Sinä painut nyt helvettiin täältä." Gus sanoi uhkaavasti.
"Minä kostan tämän vielä! M-minä hoitelen sinut vielä!" Silver huusi perääntyessään.
"Mene kotiin kantelemaan isille!" Gus huusi vielä perään, ja Silver katosi näkyvistä.

"Vau." Sip sanoi hetken kuluttua kun he jatkoivat matkaansa, "Aikamoinen... näytös."
"Silver asui Viridianissa lapsuutensa, ja tulin silloin tutustuneeksi häneen. Röyhkeä ja hävytön kusipää hän oli jo lapsenakin. Hän muutti Johtoon sen jälkeen kun Rakettiryhmä ajettiin maanalle monta vuotta sitten. Myöhemmin sain kuulla, että hänen isänsä oli Giovanni, rakettiryhmän pomo." Gus selitti.
"Ah." Sip sanoi. Sitten hän alkoi ajatella mitä Silver sanoi Gusin äidistä...
"Hän bluffasi. Eikö bluffannutkin?" Gus kysyi kun arvasi mitä rataa Sipin ajatukset kulkivat.
"Luultavasti." Sip sanoi.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Pe Elo 16, 2013 6:26

Mutta vähän ajan päästä Sip havahtui mietteistään.
"Ai siis kuka seurusteli kenen kanssa?"
Gus ei edes yrittänyt ymmärtää mitä tytön mielessä sillä hetkellä liikkui, joten hän vain lähti pyöräilemään eteenpäin.
"Ilmapalloja?" Vastaan tuleva katukauppias tarjosi huulillaan huomattavasti hurmaavampi kauppiaanhymy, kuin mitä Silverillä oli ollut. Sip viittasi: "Ei", mutta Gus sentään katsahti palloja.
"Ostaisit yhden, " hän sanoi jo huomattavan paljon ystävällisemmin, "näyttävät niin pelottavilta, että ne voisivat sopia sinulle. Katso nyt, miten tuo yksikin ihan jo katselee sinua." Gus naurahti huonolle pelottavuusvitsilleen ja pallolle, jolle oli tehty mustat tapittavat silmät. Vitsin kohde oli kuitenkin jo pyöräillyt hänen ohitseen.
"Driif, " puhalsi tuuli, mutta Gus ei päässyt yli ajatuksesta, että puhaltava ääni olisi kuulunut palloista.
"Kummitusilmapalloja, " Gus mutisi itsekseen pöyräillessään eteenpäin, "se tästä vielä puuttuisi."

"Sanoitko kummitus?" Sip hidasti heti vauhtiaan kuullessaan tutun sanan.
"Mietin vain, " Gus siirtyi tutkijamodeensa, "että onkohan Pokemonien mahdollista ottaa haltuunsa vaikkapa ilmapalloja, samalla tyylillä kuin Rotom?"
"Mitä tarkoitat?" Sip ei tietenkään pysynyt tutkijan ajatusten perässä.
"Näin vain tuon karmivahkon pallon tuolla myyjällä ja tulin ajatelleeksi, " Gus jatkoi, "ehkä olisi pitänyt sittenkin napata se Ditto silloin joskus. Sen muuttumista olisi ollut mukava seurata. Pystyyköhän se muuttumaan esineiksi? Eikö olisi hienoa, jos omistaisi vaikka Dittoarmeijan, joka yhdessä voisi muuttua vaikkapa autoksi? Liikkuminen kävisi helpoksi. Mutta Diton kyvyt-"
"Minkä pallon?" Sip palasi ihan ensimmäiseen lauseeseen kummastuneella äänellä. He olivat pysähtyneet vain parin kymmenen metrin päähän pallojenmyyjästä, jolle nyt oli tullut asiakas.
"Ai?" Gus havahtui, "no tuo violetti, jolle on tehty silmät." Tästä kulmasta kyseistä palloa ei näkynyt kaikkien monenkirjavien ja hassujen muotoisten pallojen välistä. Sip katsoi ensin Gus, sitten palloja, sitten myyjää, sitten Gusia, sitten palloja ja lopuksi pientä lasta, joka oli nähtävästi saanut äidiltään rahaa juurikin yhden ilmapallon ostamiseen. Sitten Sip kaivoi Pokedexin takataskustaan.

"Olen kuullut joskus muistakin esinePokemoneista, " Gus haaveili ääneen, "eräskin laji on ottanut muodokseen kynttiläkruunun. Se olisi hieno näky, vaikkakin ajatuksena aika karmiva. Jos Pokemonit ovat olleet täällä jo ihmisiä ennen tai syntyneet samaan aikaan kuin esi-isämme, niin minkä takia ne alkavat ottaa esineiden muotoja?"
"Tuo violetti!" Palloja ostava poika huudahti.
"Syntyyköhän niitä yhä lisää?" Gus harkitsi tarkkaan, "onko mahdollista, että niitä yhä kehittyy. Vai oliko kynttiläkruunupokemon olemassa jo ennen ensimmäisiä kynttiläkruunuja?"
Sip suorastaan hypähti löytäessään laitteesta etsimänsä ja lähti yhtäkkiä polkemaan takaisin pallomyyjän suuntaan Pokedex yhä käsissään.
"Ai violetti?" Myyjän ääni kuului. Gus seurasi ihmeissään touhuamista, joka oli alkanut kesken hänen mietintänsä.
"ODOTA!" Sip karjahti ja sai molemmat, niin lapsen kuin myyjänkin säpsähtämään. Myyjä oli juuri valinnut oikean narun ja oli ollut erottamassa sitä joukosta, kun kuuli odotuspyynnön. Pikkupoika ei jaksanut kiinnostua kouluttajasta tai tämän käskyistä, vaan hän kurkotteli sormillaan ihanaa palloa.
"Niin?" Myyjä kysyi hämmennyksestä jähmettyneenä siihen asentoon, jossa oli äsken ollut.
"Ei sitä palloa!" Sip hypähti pyörän selästä osoittaen narua, joka oli myyjän toisessa kädessä. Narun päässä oli tupsu, josta olisi ollut hyvä pitää kiinni.
"Mutta minä haluan tuon pallon!" Lapsi ymmärsi mistä puhuttiin ja kuin käskystä, hänen silmänsä alkoivat punertaa, kun näytti siltä, ettei hän saanut tahtoaan läpi.
"Et halua, ota joku toinen, " Sip sanoi äkkiä ja riensi nappaamaan jonkun toisen pallon, suorastaan työntäen tämän pojan käteen, "katso nyt miten söpö ja pinkki."
"Mutta pinkki on tyttöjen väri!" Poika kiljui. Myyjä vain seurasi viereltä silmät pyöreänä.
"Älä päästä tuota lankaa irti!" Sip määräsi, osoittaen lankaa miehen kädessä, kaivaen samalla rahansa esiin, "miten paljon nämä maksavat? Ostan kaikki."
"Kaikki?" Mies änkytti, mutta kertoi hinnan. Sip antoi sen puhtaana käteen ja otti Pokepallon.

"Älä vieläkään päästä sitä palloa irti, " hän muistutti. Mies suoristautui ja oli yhä hämmentynyt. Pieni poika kiljui äitiä, isää ja violettia palloa. Pokepallosta tuli esille äkäinen Jolteon, joka karjaisi raivoissaan heti alkuunsa. Kaikki kolme hypähtivät vähän kauemmas tästä vihaisesta Pokemonista.
"Jolteon, tuhoa piikeillä nuo pallot!" Sip käski. Jolteon siirsi raivonsa palloihin ("Vihaan palloja, vihaan palloja, ärrrh!") ja sen turkki nousi ylös. Myyjämies meinasi juosta karkuun, kun Jolteonin terävä turkki iski ilmapalloihin. Jokainen niistä poksahti kovaäänisesti.

Paitsi yksi.

Spoiler:
Kuva


"Driif, " violetti ilmapallo puhalsi siihen osuneen piikin pois, ja yritti leijuen päästä karkuun, mutta myyjämies piti siitä yhä kiinni nyt molemmin käsin.
"AARGH!" Hän karjahti, "mikä se on!?" Sip kutsui äkkiä Jolteonin takaisin (ennen kuin se aiheuttaisi yhtään enempää tuhoa) ja korvasi sen Haunterilla.
"Drifloon!" Sip huudahti riemuisasti, "Haunter, tuoppa se tänne, ennen kuin se päättää karata!" Jos Sipin Pokedex oli ollut yhtään oikeassa, Drifloonit katosivat paikalta heti kun ne huomataan. Tämä yksilö toisaalta ei kyennyt pakenemaan, sillä se oli tiiviisti myyjän kädessä kiinni. Vaikka Drifloon yritti nousta ilmaan, oli kokonaisen miehen paino sille liikaa. Jos vain pikkupoika olisi ehtinyt saada sen käsiinsä...
"Hauntarh!" Käskystä.

Paljoa ei Drifloonista ollut vastusta Haunterille, ja pianhan Sip sitä heittikin Pokepallolla. Pallo ehti heilahtaa kahdesti, mutta Drifloon ei halunnutkaan jäädä kiinni. Se ilmestyi ihmiskolmikon väliin pällistelemään.
"Loon, " se puhalsi ilmaa keuhkoistaan/pallostaan.
"Ei se mitään, näitä riittää, " Sip naurahti ja heitti ilmapalloa uudella Pokepallolla. Ja tällä kertaa se pysyi siellä.
"MINÄENHALUATÄTÄPALLOA,MINÄHALUANTUONPALLON!" Pikkupoika karjui naama punaisena, osoittaen Sipin Pokepalloa, tai sen sisältöä. Tyttö kutsui rauhallisesti Haunterinkin kotipalloon.
"Anteeksi, mutta Pokemoneja ei saisi myydä alihintaan, " Sip rauhoitteli, "ja onhan sinulla vielä tuo pallosi-" minkä Jolteon oli näköjään tuhonnut. Sip hipsi äkkiä pois paikalta.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Pe Elo 16, 2013 6:02

"Älä välitä, poju. Ota tästä korvaukseksi - saat pari ylimääräistä palloa kunhan pallosetä saa täytettyä lisää!" Gus sanoi hymyillen pojalle jonka alahuuli oli alkanut väpättää uhmakkaasti ja kaivoi tälle muutaman taskunpohjalla pyörineen pokédollarin. Sitten hän lähti Sipin perään.
"Sinusta tulisi hyvä lastentarhaopettaja." Gus virnisti saatuaan tytön kiinni.
"Ja sinusta hyvä maalitaulu Drifloonin kouluttamiseen." Sip vastasi.
"...touché. Hei, Garyn sali on tästä vasemmalle." Gus sanoi, kun Sip meinasi kääntyä oikealle.
"Käyn Pokémon Centerissä parantamassa Difloonin. Tapaan teidät sitten salilla." Sip sanoi ja lähti toiseen suuntaan.

Gus tapasi Siilin Viridianin salilta. Poika istuskeli vaivautuneen näköisenä salin eteisaulassa.
"Moro, sori kun kesti. Ettekai te jo otella ehtineet?" Gus kysyi.
"Ei ehditty. Gary katosi jonnekin sivuhuoneeseensa sen jälkeen kun joku punahiuksinen mies kävi tuomassa hänelle kirjeen." Siili sanoi.
"Punahiuksinen? Laiha kuin mikä, minua päätä lyhyempi ärsyttävä mahtailija?" Gus kysyi.
"Joo. Se kävelikin kuin naiset kauneuskilpailuissa." Siili sanoi.
"Silver siis kävi täällä... tapasin hänet matkalla." Gus sanoi ja hillitsi halunsa kysyä seurasiko Siili kauneuskilpailuja.
"Ai, sinäkin tapasit siis vanhan ystävämme?" kysyi Gary joka asteli sivuhuoneen ovesta sisään.
"Voi kyllä. Mitä hän sinusta halusi?" Gus kysyi.
"Kunhan toimi viestinviejänä ja muistutti taannoisesta saliotteluvoitostaan. Mulkku..." Gary sanoi mutisten viimeisen sanan.
"Älä muuta sano. Keneltä hän viestin toi?" Gus kysyi pahaa aavistaen.
"Mihinkäs sinä tyttöystäväsi jätit?" Gary kysyi jättäen vastaamatta.
"Gary, en ala kinastelemaan ennenkuin kerrot. Oliko se Giovannilta?" Gus painosti.
"Gus, se asia ei kuulu sinulle. Se on nyt minun ja muiden salipäälliköiden käsiteltävänä." Gary sanoi erittäin epägarymäisen vakavasti.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Pe Elo 16, 2013 8:26

Gus sulki suunsa vastahakoisesti.
"Olisiko nyt pojan saliottelun aika?" Salipäällikkö vaihtoi sujuvasti aiheesta toiseen.
"Joo!"

Toisin kuin salin ulkokuori antoi ymmärtää, ei sen sisällä ollut pylväikköjä tai muuta marmorista rakennettua. Seinät oli vuorettu ja seinän raoista hohtivat neonvalot.
"Täällä on hieman erilaista sitten viime käynnin", Sip totesi katsellessaan ympärillensä
"Rekvisiittaa on hieman muutettu Giovannin jäljeltä", Gary kertoi. "Luuli olevansa kreikkalainen jumala tai jotain..."
Hän ja Siili asettuivat paikoillensa areenan vastakkaisille puolille. Katossa kohdevalaisimet syttyivät heidän yläpuolella.
"Ottelu otellaan ylhäältä käsin", Gary ilmoitti. "Pysy paikoillasi."
Salipäällikkö napsautti sormiansa. Heidän ottelukorokkeensa vavahtivat ja alkoivat kohota korkeuksiin.
"Ja lisää brassailua" Sip tuhahti.
"Tiesin että tykäisisit, Gary virnisti. "Ennen kuin aloitamme, haluaisin omistaa tämän ottelun viehettävälle naiselle katsomossa!"
Vastaukseksi Sip näytti Garylle keskisormeansa. Ikävä kyllä sillä näytti olevan päinvastainen vaikutus halutusta, koska Gary lähetti vielä kaupanpäälle lentosuukon.
"Ottelu otellaan kuudella pokémonilla ilman aikarajaa", aikaisemmin tavattu ylimeikattu nainen toimi tuomarina. "Aloittakaa!"
"Machamp!" Salipäällikkönä Gary kutsui ensimmäisen pokémoninsa.
Spoiler:
Kuva
Jos Machokella riitti ylpeilemistä lihaksillaan, sen kehitysmuodolla riitti esittelemistä kahden edestä.
"Ookei", Siili tiesi mitä tehdä, "valitsen Hypnon!"
Hypno katsoi Machampia nenänvarttansa pitkin. Vaikka Machamp olikin vaikuttava näky, ei se poistanut tosi seikkaa, että pokémonit olivat yhtä pitkiä.
"Karateisku", Gary aloitti.
Yhdellä kädellä Machamp riuhtaisi medaljonkin Hypnon kädestä ja toisella löi sen päin seinää. Tässä vaiheessa Hypnon asenne muuttui suuttuneeksi.
"Zenpusku haaroihin!" Siili oli Machampin pöksyjä tuijotellessaan saanut ajatuksen.
Hypnon pää alkoi hehkua ja se otti seinästä vauhtia syöksyessään Machampia päin. Pusku osui maaliinsa. Machamp kaatui maahan pidellen monilla käsillään kiinni herkästä paikastaan. Hypno noukki medaljonkinsa takaisin.
"Ja sitten hypnoosi!"
Keltainen ukko alkoi heiluttaa helyänsä Machampin pään edessä. Muskelipokémonin kivualias ilme muuttui uniseksi.
"Ja Unensyöjä", Siili hihkaisi.
Nam nam.
"Ja Machamp on ulkona!" Tuomari ilmoitti.
"Ei hassumpaa pikkupojalta", Gary naurahti, "mutta tämä on vasta alkanut."
Spoiler:
Kuva
"Exeggutor", päät ilmoittivat yhteen ääneen.
"Jaha", Siilistä kookospuu näytti lähinnä naurettavalta. "Hypno, Hypnoosi!"
Medaljonkin heiluttelulla oli haluttu vaikutus. Paitsi että yhden nukahtaneen pään tilalle ilmestyi toinen ilmeillemään pilkallisesti.
"Iilisiemen", Gary käski pokémoniansa.
Exeguttor sinkautti siemenet matkaan, joista puhjenneet rihmat takertuivat Hypnoon tiuskasti kiinni.
"Hypnoosi uudelleen!"
Uusi pää uudet kujeet. Aina kun yksi pää nukahti, oli toinen jo ehtinyt herätä.
"Munapommi!"
Exeggutorin päästä vapautui hohkavia palloja, jotka räjähtivät Hypnon jalkoihin. Keltainen ukko kaatui ja sotkeentui kasvirihmoihin vielä pahemmin.
"Puske!" Siili hoppuutteli.
Hypno ei kuitenkaan voinut enää liikkua. Kaikki sen keskittyminen meni rihmoja vastaan taisteluun.
"Potki", Gary hymähti.
Sidottuna Hypno ei voinut estää Exeggutorin potkuja. Lopulta Siilin pokémon pyörtyi.
"Exeguttor on ruoho ja meedio tyyppiä, eikö vain?" Siili mietti ääneen. "Sitten sillä ei ole mahista tätä vastaan!"
Poika kutsui uuden pokémonin otteluareenalle.
"Pinsir!" Ötökkä ilmestyi pallosta.
"Sakset!" Siili aloitti heti.
Exeggutor sai uuden hiustyylin Pinsirin käsittelystä ja sen lehdet valahtivat maahan. Kaikki kookospuun päät vaikuttivat olevan kauhuissaan. Ilmeisesti lyhyt hiusmalli ei ollut muodissa.
"Ja nyt viimeistele!" Poika ehti käskeä uudestaan Exeggutorin ollessa lamaantuneena.
Exeggutor kaatui pyörtyneenä maahan.
"Ja Pinsir voittaa!" Tuomari huudahti tärkeästi.
"Pidgeot, valitsen sinut!" Salipäällikkö lähetti uuden pokémonin matkaan.
Spoiler:
Kuva
"Tämä on kuules eka pyydystämäni pokémon, joten sille ei noin vain ryttyillä", Gary varoitti. "Siipi-isku!"
"Uhittele saksilla!" Siili reagoi.
Joka kerta Pidgeotin syöksyessä Pinsir asetti sarvensa heidän eteensä, jolloin linnun piti tehdä tiukka u-käännös.
"Älä nyt sehän on vain ötökkä", Gary tuhahti pokémonillensa. "Tee Tuulenpyöre."
Pidgeot alkoi heiluttamaan siipiään tiukassa tahdissa. Tuuli oli niin voimakas, että Gus sai pitää hatustaan tiukasti kiinni. Puhurin voima iski Pinsirin seinään.
"Ja Rohkea Lintu!" Pidgeotia neuvottiin.
Kapam. Pidgeot syösyi kaikella nopeudellaan Pinsiriä päin. Iskun voima riitti pökerryttämään ötökän.
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Pe Elo 16, 2013 9:09

"Ja Pinsir on poissa pelistä! Tilanne on 2-2 tasan!" tuomari huusi.
"Jos ilmataistelua haluat, saamasi pitää! Honchkrow, matkaan!" Siili huudahti ja heitti uuden Pokémonin kentälle.
"Hooonchkrow!" korppipokémon rääkäisi.
"Siipi-isku!" Gary huudahti. Pidgeot iski, mutta Honchkrow hyppäsi maassa ketterästi sivuun mutta näytti tekevän sen vaivattoman näköisesti. Lierinsä alta se katseli lentävää Pidgeotia kuin herrasisäntä katselisi kyyhkystä joka kakkii kengille.
"Honchkrow, taivasässä!" Siili huusi. Honchkrow lähti lentoon, teki kaarroksen Pidgeotin takaa ja iski - mutta Pidgeotkin väisti. Se lennähti sivuun ketterästi, mutta sen väistö ei ollut aivan yhtä vaivattoman näköinen.
Alkoi taistelu ilmojen herruudesta. Pidgeot ja Honchkrow kiertelivät ja kaartelivat salia niin innokkaasti, että korokkeilla olevien kouluttajien piti varoa ettei lintupokémonien lentorata sattuisi heidän kohdalleen. Pokémonit lensivät, kaarsivat, iskivät ja väistivät ketterästi. Pidgeot oli vahvempi ja kokeneempi, mutta Honchkrow oli hivenen ketterämpi - ja suoraan sanoen ärsyttävä. Sen eleet olivat kuin se keskittyisi kamppailuun vain häiritsevänä sivuteemana. Pidgeotin iskuja väistäessään se teki sen aina vaivattoman näköisesti ja piti tyynen ilmeensä.
Lopulta, kun linnut olivat reilun puolituntia taistelleet ilmaherruudesta, molemmat kouluttajat huusivat samaan aikaan:
"Taivasässä!"
Se oli melkein koomista. Honchkrow ja Pidgeot olivat juuri salin vastakkaisilla puolilla ja kaarsivat käskyn kuultuaan kohti keskustaa. Ne ojensivat molemmat kyntensä eteenpäin, nostivat nokkaansa - PLÄTS. Ääni oli kuin kaksi märkää rättiä olisi heitetty törmäämään ilmassa. Lintupokémonit tippuivat molemmat tajuttomina salin lattialle.
"Hyvänen aika, tilanne on edelleen tasan, 3-3!" tuomari melkein kirkui.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » La Elo 17, 2013 10:11

"Eihän tässä olisi mitään hauskaa jos taistelu ratkeaisi helpolla, " Gary nauroi kutsuessaan Pidgeotinsa pois ja ottaen esille seuraavan pallon, "matkaan Rhydon!" Taustalla Gus tökki melkein nukahtaneen Sipin hereille.
"Ei se mitään Honchkrow, hyvin tehty!" Siili kannusti tajutonta Pokemoniaan, kun kutsui sen pois, "mutta nyt lienee sinun vuorosi Vaporeon!"
Toiselle puolelle salia ilmestyi harmaa Pokemon, toiselle sininen.

Spoiler:
Kuva


"Vaporeon, se näyttää hitaalta, käytä nopeaa hyökkäystä!" Siili sanoi tarkasteltuaan nopeasti Rhyhornia.
"Estä!" Virne kävi Garyn huulilla kun Vaporeon lähti hyökkäykseen. Ajatuksena oli ollut hyökätä fyysisesti, mutta Rhyhorn nappasi hyökkääjästään kiinni ja heitti sivummalle. Vaporeon hyppäsi heti takaisin jaloilleen.
"Maanjäristys!" Garyn ääni kajahti. Rhyhorn alkoi tömistellä maata jaloillaan ja koko lattia vavahteli. Vaporeon oli menettää tasapainonsa.
"Hyppää ilmaan ja sieltä vesipulssi!" Siili ohjeisti tärinästä välittämättä. Vaporeon havahtui ja Rhyhornin järisyttäessä maata, se odotti kunnon töytäisyä, jolla se pääsi hyppäämään ylös. Maan värähtely ei tuntunut ilmassa, ja väistämään sillä hetkellä kykenemätön Rhyhorn kaatui maahan vesipulssin asiosta. Sillä meni hetki aikaa päästä ylös, mutta Siili oli jo valppaana nyt, kun maanjäristys alkoi olla ohi.
"Suihkuta se pois areenalta!"
Vaporeon keräsi kaiken paineen ja veden minkä se sillä hetkellä sai ja kovalla voimalla se purskautti sen kaiken itsestään pihalle. Rhyhorn, joka oli juuri yrittänyt nousta ylös, sai koko paineistetun veden kasvoilleen ja lensi siitä voimasta seinään. Tärähdyksestä se vähintäänkin pyörtyi.

"Rhyhorn, pois!" Gary kutsui Pokemoninsa.
"4-3! Tilanne on 4-3!!!" Juontaja kiljui.
"Kiitos tiedosta, " Gary ärähti, mutta virnisti sitten taas, "katsoppa tätä sitten tarkkaan, Gus." Vapautusnappia painettiin ja Vaporeon olisi tahtonut pois kentältä.
"*Karjuntaa*, " yleisön puolella Gus joutui painamaan sormet korviinsa, kun Garyn Gyarados ilmoitti olevansa valmis syömään vastustajansa.
"Näytetäämpä pikkupojille, mihin täyskasvuinen Gyarados kykenee!" Gary nauroi. Siilistäkin tuntui siltä, että hänkin voisi vaikkapa peruuttaa pois ja juosta kotiin sängyn alle. Vaikka hän oli jo kerran matkustanut Gyaradoksen kanssa, niin vesilohikäärmeen näkeminen oli silti aina yhtä vaikuttavaa.
"Milloin hän oppii, että minä olen häntä vanhempi?" Gus kysyi Sipiltä, joka vain katsoi takaisin tyhjällä, ehkä jopa syyttävällä ilmeellä.

"Vaporeon, ei sitä tarvitse pelätä! Se on iso ja kömpelö!" Siili kannusti Pokemoniaan, joka ei näyttänyt ihan varmalta.
"Gyarados, jäähampaat!" Ja Gyarados lähti hyökkäykseen. Vaporeon teki sen, minkä ihan kuka tahansa, joka näkisi jättiläismäisen lohikäärmeet syöksyvän sitä kohti hampaat edellä: Se suli vedeksi maahan piiloon. Vauhdissaan Gyarados ei ehtinyt tajuta ajoissa vastustajan katoamista, ja Vaporeon muuttui takaisin omaksi itsekseen sen takana.
"Älä päästä sitä lähellesi!" Siili oli samaa mieltä kuin hänen Pokemoninsakin.
"Jaa, että sillä tavalla?" Garyn ääni kuului, "Gyarados, vesiputous!"
Ja vesilohikäärme nostatti jättiläismäisen aallon. Gus haukkoi henkeä yleisössä Vaporeonin puolesta kuin Magicarp kuivalla maalla.

Aalto pyyhkäisi koko salin yli, eikä hetkeen näkynyt kuin kaaosta. Vesi ei kuivunut toistaiseksi pois, vaan siitä jäi monen metrin kerros salin pohjalle. Yhtä asiaa Gary ei ottanut tyhmyyksissään huomioon: Vesi oli Vaporeonista aivan yhtä mukava asia, kuin Gyaradoksesta, joka nyt ylpeänä katseli tuhoa.
"Vaporeon, mutavesi!" Siili huusi. Gyarados oli ihmeissään: mistä se aamupala muka hyökkäsi? Eihän sitä näkynyt tässä mukavassa altaassa missään. Ja juuri silloin jostain näkymättömistä suihkahti sen silmille hyvin mutaista vettä. Osa taisi suihkahtaa sen suuhunkin, ja Gyarados kakoi hetken hämmennyksissään. Mistä hyökkäys oli tullut?
"Älä välitä siitä pienestä ipanasta, ota se kiinni ja kosta takaisin, " Gary määräsi, ollessaan itseasiassa aivan yhtä hämmentynyt kuin Pokemoninsakin. Mihin ihmeeseen Vaporeon oli ehtinyt kadota?
"Hyökkää sen kimppuun, nyt kun se ei näe sinua!" Siili huusi.
"Se on jossain siellä vedessä, läiski se pois!" Gary ymmärsi vihdoin. Gyarados ryhtyi sohimaan vettä hännällään. Näkymättömissä pysyttelevä Vaporeon kuitenkin oli jo iskuasemissa. Se ponnisti vedestä ja hypähti suoraan Gyaradoksen kasvoille. Vaporeon puri, raapi ja läiski vettä vesilohikäärmeen kasvoille. Höpertyneenä Gyarados päätti sukeltaa veteen, mutta eihän siitä mitään hyötyä ollut. Lopulta se törmäsi seinään, jolloin Vaporeon jäi väliin, mutta se onnistui tainnuttamaan vain itsensä. Vesi alkoi madaltua, kun Vaporeon ui pintaan tyytyväisen näköisenä, ja silmiinnähden täysin kunnossa. Se jopa purskautti vettä suustaan iloisesti, kun sen tassut osuivat vihdoin pohjaan.
Gary kutsui Pokemoninsa pois kun vesi alkoi viimein olla kadonnut. Hän osasi kyllä jo siinä tilanteessa laskea 1+1: Hänellä oli jäljellä vain Arcanine, jonka yksi suurimmista heikkouksista oli vesi. Vaporeon puolestaan vaikutti täysin taistelukelpoiselta, aivan kuin vesi olisi sitä parantanut. Jos Gary jotenkin onnistuisi voittamaan Vaporeonin Arcaninella, Siilillä oli silti kaksi Pokemonia jäljellä, Dunsparce ja Arcanine. Siinä vaiheessa voitto menisi vahvimmalle.

Oli pakko vain yrittää.
"Arcanine, tästä voi tulla vaikeaa, mutta yritetään!" Gary suuteli palloa tottuneesti ennen Pokemonin kutsumista areenalle.
"Graaaur-... Urh?" Juuri kutsuttu Arcanine jämmentyi huomatessaan, miten sen tassut osuivatkin märälle lattialle. Salin toisella puolella Vaporeon istui nätisti.
"Vapooreon!" Se naukaisi.
"Graurh?" Arcanine kysyi.
"Reon! Reon!"
"Se on tulipokemon, Vaporeon, hoidetaan tämä nopeasti ja mennään jäätelölle keskustaan!" Siili innostui.
"Arcanine, täällä on vähän märkää, ylikuumennappa paikka!" Vaporeon oli jäänyt odottamaan hyökkäyskäskyä, mutta Gary oli ehtinyt ensin. Arcaninen turkki nousi pystyyn ja se murisi hieman. Samalla koko kentän lämpötila nousi lähemmäs saunan olotiloja. Vaporeon tunsi kirjaimellisesti sulavansa lämmössä.
"Vaporeon-"
"Arcanine, huippunopeus!" Iso koira lähti erittäin nopeaan fyysiseen hyökkäykseen. Vaporeon ei ehtinyt edes väistää, kun koiran pää puski sen kumoon. Suuri tassu tuli ja esti vesikettua liikkumasta.
"Vaporeon!" Se inahti kaikessa siinä kuumuudessa.
"Viimeistele se!" Käski Gary. Arcaninen suussa kytivät liekit. Silloin Siili muisti jotain pientä.
"Vaporeon, aurorasäde sen suuhun!"

Tällä kertaa Vaporeon ehti ensin ja Arcanine tunsi kummallisen tunteen. Sen suu jäätyi.
"Hah!" Sip naurahti taustalla.
"Glaulh?" Arcanine hypähti hämmentyneenä taaksepäin. Mitä, mitä tämä nyt oli? Miksi sen suu oli ihan jäässä? Huihuihui, kun paleltaa.
"Vaporeon, eiköhän sammuteta tämä sauna!" Siili melkein kiljui, "vesipulssi!"

Eipä ollut hämmentyneestä, palelevasta Arcaninesta vesihyökkäystä väistämään. Garya kiroilutti.
"6-3!" Juontaja sai hädintuskin ilmoitettua, ennen kuin pyörtyi. Garya kiroilutti vielä enemmän.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » La Elo 17, 2013 7:18

"Tässä on Maa-arvomerkki, vit... voittosi johdosta." Gary sanoi ja kuulosti siltä että olisi pidätellyt murinaa. Hän ojensi Siilille vihreän arvomerkin, joka muistutti parsaa.
"Luulisi että olisivat suunnitelleet jonkun vähän loistokkaamman arvomerkin." Gus mietti ääneen katsoessaan kun Siili asetti viimeisen arvomerkin nahkaiseen arvomerkkikoteloon.
"Kaikki kahdeksan Kanton salimerkkiä! Hieno saavutus!" Sip sanoi.
"Minä keräsin niitä kymmenen." Gary huomautti.
"Tässähän olisi melkein juhlan paikka." Gus sanoi ja taputti Siili olalle.
"Matka Indigo-alangolle ja Pokémon-liigaan on vielä vaikea ja vaivalloinen." Gary sanoi.
"Ja sinä olet aina yhtä kannustava tulevia mestareita kohtaan." Gus sanoi pyöräyttäen silmiään.
"Merkkien hankkiminen on vasta ensi askel. Tie mestariksi vaatii miltei täydellistä osaamista kouluttajana. Minulla on siitä kokemusta..." Gary sanoi ylpeilevästi.
"Niimpä niin. Me varmaan tästä lähdemme, oli mukava hengailla pitkästä aikaa." Gus sanoi ja paiskasi vielä velipuolenpoikansa (tai jotain...?) kanssa kättä.
"Niinhän tuo oli, vaikka sama vanha laiskimus sinä olet vaikka pari Pokémonia oletkin saanut." Gary vastasi.
"Ja sinä aina sama vanha kusipää." Gus huokaisi, "Mutta on olemassa Garymäisiä kusipäitä ja sitten Silvermäisiä kusipäitä. Sinun kanssasi sentään vielä tulee juttuun."
"Oli kiva tavata ja taistella." Siilikin sanoi.
"Sitä samaa, pikkumies. Onnea liigaan." Gary onnistui sanomaan häviön harminsa läpi.
"Ja sinä, kaunotar, toivottavasti tapaamme uudestaan!" Gary sanoi ja tarttui Sipin käteen. Sip veti kätensä äkkiä pois.
"Älä kuvittele itsestäsi liikoja, salipoju." tyttö sanoi varoittavasti hymyillen.
"Minäkö? Kuvittelisin itsestäni liikoja? Ei ikinä!" Gary sanoi, ja hän sanoi sen niin vakavalla naamalla.

"Tie Indigo Plateaulle lähtee kaupungin länsiosasta. Matkalla on Victory Road, jolla kamppailet muita liigaan pyrkiviä kouluttajia vastaan. Monipuolisuus on Victory Roadilla malttia, ja tarvitset paljon lääkkeitä ja tarvikkeita mukaan. Meidän on parasta tehdä listaa..." Sip ohjeisti Siiliä heti kun he olivat lähteneet Viridianin salilta.
"Älä hätäile, Sip, vastahan tässä on viime salilta päästy. Anna pojan hengähtää." Gus sanoi.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » La Elo 17, 2013 8:37

"Joo!" Siili hymyili posket hehkuen innosta, "mennään jäätelölle! Taistellessa tuli kuuma."

Joten siinä he istuivat, keskellä kaupungia olevassa jäätelöbaarissa, Siilillä edessään jättiläiskokoinen monen pallon jäätelö (voiton kunniaksi Sip ja Gus olivat käskeneet hänen valita yhden pallon heidän piikkiinsä, Siili oli sitten omalla rahalla vähän lisännyt siihen kolme lisää), Gus hörppien pirtelöä ja käsillä olevat Pokemonit syöden erikseen tilattua jäätelöä, Sip unohtaen kokonaan jäätelönsä pöydälle sulamaan ja käyden tuijotuskilpailua Drifloonin kanssa.
"Tuosta jäätelömäärästä sinun vatsasi kipeytyy, " Gus huomautti Siilille.
"Mikä sinä olet, äitinikö?" Siilillä oli sillä hetkellä hymy herkässä, joten hän nauroi omalle vitsilleen. Ehkä Drifloonkin naurahti kyseiseille vitsille, sillä se puhalsi suustaan ilmaa, jolloin Sip puhalsi takaisin. Drifloon värähti kummissaan, sen mielestä vain se sai puhaltaa toisia naamalle. Se kosti ja puhalsi tyttöä naamalle, mutta Sip puhalsi jälleen takaisin.
"Mistä tuo muuten tuli?" Siili ihmetteli viimeinkin, kun Drifloon oli lopulta luovuttanut puhalluskisan.
"Ilmapallokasasta, " Sip vastasi kääntämättä katsettaan uusimmasta nappauksestaan. Asiasta ei sen enempää keskusteltu.
"Mutta minä ehdottaisin maljaa!" Gus keksi, "Siilille, joka löi Garylle jauhot suuhun ja matkaa kohti Pokemonliigaa. Kippis-... Hei, mihin minun pirtelön-... Mudkip, joitko sinä minun pirtelöni?" Pieni sininen vesipokemon röyhtäisi. Viereisessä pöydässä erittäin hieno nainen tuhahti ja käänsi katseensa pois. Jostain syystä Gusin katse siirtyi naiseen. Ei sen takia, että hän olisi ollut kaunis tai huomion arvoinen, vaan... Hän oli tuttu. Mistä?

"Olenko se vain minä, " hän kuiskasi niin, että vain hänen pöytäläisensä kuulivat, "vai onko tuo nainen jotenkin todella tutun näköinen?" Hän nyökkäsi kohti viereistä pöytää. Siili ja Sipkin kääntyivät katsomaan ja harmikseen he molemmat tunnistivat kyseisen henkilön. Sipin käsi meni heti suojaamaan Pokepallojaan. Tai, yhtä tiettyä Pokepalloa.

"Minä kadun sitä, että otin sinut vastaan sisareltani!"

"Se nainen, joka hylkäsi Shuppetin, " Siili kuiskasi vähän liian kovaa. Nainen kuuli sen ja hän nosti katseensa vain huomatakseen, miten kolmen hengen pöytäporukka tuijotti häneen.
"Mitä te haluatte?" Hän tivasi.
"Emme mitään, " Guskin tunnisti nyt naisen ja käänsi heti katseensa pois.
"Tunnemmeko me?" Nainen jatkoi tivaamistaan, nyt katse aika tarkkaan Sipissä. Tyttö katsoi takaisin inhon täyteisin silmin.
"Emme, " tuhahti hän.

"SINÄ!" Nainen tunnisti ja nousi ylös, "sinä varastit minun Banetteni!" Hän rääkyi ja herätti koko jäätelöbaarin huomion. Siili madaltui pienemmäksi kuin kerälle ja suojeli jäätelökulhoaan sen varalta, että joku haluaisi heittää sillä jotakuta. Sip nousi ihan yhtä lailla ylös, eikä piilottanut inhoaan.
"Se on Shuppet, " hän tiuskaisi, "ja SINÄ hylkäsit sen metsään." Sip nappasi Shuppetin pallon takataskusta kädelleen suojaan.
"Tuo on minun palloni!" Nainen rääkyi.
"Se on minun palloni nyt!" Sip vastusti. Baarissa olijat ihmettelivät tapahtumaa vain viereltä ja yrittivät päättää, kuka tässä oli paha.
"Vaadin omaisuuttani takaisin, " nainen ojensi kätensä eteenpäin niin, että kaikki varmasti näkivät hänen täydelliset kyntensä.
"Hyvä on, " Sip ärähti painaen vapautuspainiketta. Shuppet ilmestyi hänen eteensä haukottelemaan.
"Mutta Shuppet pysyy minulla."

Shuppet käänsi päätänsä haukotuksen lopussa kummastuneena. Kenelle sen kouluttaja puhui? Sip katsoi jonnekin Shuppetin ohitse. Pieni haamu kääntyi kummastuneena ympäri ja yllättäen sen olematon sydän sai sydänkohtauksen.
"Shupe-" Se äännähti tunnistaessaan naisen, joka oli kohdellut sitä huonosti. Hädissään se peruutti Sipin syliin.
"Pokemonit rekisteröityvät siihen palloon, johon ne on napattu, " nainen selitti nenäkkäästi, "joten minä otan pallon ja Baneten."
"Se on Shuppet!" Sip raivostui ja paiskasi pokepallon maahan. Se räsähti rikki, eikä varmasti enää ottanut vastaan yhtään Pokemonia. Sip kaivoi vapautuneella kädellään takataskustaan uuden pallon.
"Ja se pysyy minulla, " hän ilmoitti, "sillä sinusta ei ole Pokemonkouluttajaksi! Ei nyt, eikä huomenna!"
"Pötyä!" Nainen ärähti ja kääntyi kaivamaan - täydellisestä - laukustaan pallon, "näytä tuolle häpäilemättömälle tytölle, Pachirisu!"

Spoiler:
Kuva


Kutsuttu sähköpokemon ei näyttänyt järin iloiselta. Sip katsoi naista järkyttyneenä.
"Joten otit itsellesi toisen orjan?" Hän tiuskaisi raivoissaan. Tyttö kohotti vapisevaa Shuppetia kohti kasvojaan. Shuppet katsoi varovasti takaisin.
"Sinä pidät kostosta, eikö?" Sip kysyi. Vapiseva Shuppet nyökkäsi.
"Sitten sinä saat kostosi, " Sip päästi Shuppetin ilmaan. Hetken Pokemon oli järkyttynyt, mutta lopulta se näytti keräävän rohkeutta. Ehkä se imi itseensä Sipiltä inhon ja vihan ja alkoi itsekin tuntea niitä tunteita tuota naista kohtaan.

Shuppet kääntyi hitaasti ja alkoi laskeutua. Gus ja Siili oikein tunsivat, miten heidänkin piilotetut vihansa alkoivat kasaantua tähän pieneen kummitukseen. Kaikki pimeät tunteet kerääntyivät samaan kasaan samalla hetkellä.
"Ei meitä kiinnosta sinun ylisöpö Pachirisusi, " Sip kuiskasi karmivalla äänensävyllään, joka oli hänelle tyypillinen kun hän suuttui, "me vain haluamme sinun henkesi."
"Sip, ei!" Gus ehti älähtää takana, mutta-...

Mutta mitä nyt?

"Gritzgritzgtirz, " Shuppet katosi mustaan pimeyteen. Ääni, jonka se päästi, kuulosti hampaiden kiristelyltä. Shuppetilla ei ollut hampaita...

Spoiler:
Kuva


Mutta Banetella oli.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » La Elo 17, 2013 9:06

Sillä aikaa Rakettiryhmän uudessa piilopaikassa...
"Ah, poika. Tehtävä on suoritettu?"
Kaksi rakettiryhmäläistä olivat ohjanneet Silverin isänsä luokse. Ei ollut kuitenkaan epäilystä siitä, kuka heistä oli vienyt matkaa.
"Joo", Silver vastasi. "Mitä siinä kirjeessä on?"
"Se on eräänlainen ukaasi", Giovanni kertoi. "Sinun ei tarvitse välittää siitä."
"Siinäkö se?" Silver älähti. "Kyselet salipäälliköitä hiushoitomenetelmiänsä kaljuuntuville hiuksillesi? Istut täällä ja odotat, että salipäälliköt tulevat noukkimaan sinut?"
Töms. Giovanni oli tömäyttänyt nyrkkinsä työpöytäänsä niin, että olisi luullut sen halkevan liitoksistaan. Miehen vieressä maannut Persian heräsi uniltansa ja sähisi ärsytettynä.
"Kai muistat, kuka määrää täällä?" Giovanni muistutti painokkaasti.
Silver sulki suunsa, mutta hänen naamansa kertoi jo kaiken.
"Tähän aikaan vuodesta Pokémonliigaan kokoontuvat kaikki Kanton ja Johton parhaat kouluttajat", Giovanni alkoi kertoilla. "Jos yhdelläkään heistä ei ole Pikachua, ovat maailmankirjat sekaisin."
"Ai ja sitten käsket jonkun näpistämään sinulle sieltä hiiren?" Silver pyöräytti silmiänsä. "Jatkatko sinä yhä sitä typerää suunnitelmaa? Entä se sinun lupauksesi?"
"Et näe kokonaisuutta", Giovanni pysyi tällä kertaa tyynenä. "Alkuperäinen suunnitelma on yhä mahdollinen."
"Ai kun puolet armeijasta jäätyivät ikijäähän?"
"Jäljelle jäänyt joukko-osasto riittää hyvin alueen haltuunottoon..." Giovanni totesi. "Isku Pokémonliigaan on kuin isku ihmisten sydämiin."
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » La Elo 17, 2013 10:42

Ja takaisin jäätelöbaariin.

Banette rätisi ja kallisteli päätään. Ulkopuolisesta se saattoi näyttää karmivalta, mutta Sip tunnisti heti, että Banette oli vain hämmentynyt. Se oli juuri muuttunut uuteen muotoon, joten luonnollisesti se ei tiennyt mitä tapahtui. Ritisevä ja rätisevä tumma pehmolelun haamu näytti kuitenkin ulkopuolisesta huomattavan uhkaavalta. Tästäpä syystä Pachirisun omistava nainen rupesi kiljumaan.
"Gritsräts?" Banette ihmetteli ja tutki käsiään. Se näytti siltä, kuin se olisi uhkaillut tätä naishenkilöä.
"Pidä se pois minusta!" Nainen kiljui ja melkein hyppäsi tuolille, "vie se pois!"
"Pachirisu?" Sininen sähköhiiri ihmetteli viereltä, ennen kuin se kutsuttiin pois.

"Tiedätkö, minkä Baneten tekee erikoiseksi?" Sip kysyi kyyristyessään räsynukkePokemonin tasolle, katse panikoivassa naisessa, "ne ovat unohdettujen lelujen henkiä, jotka saavat uuden elämän tässä ruumissa. Tarina kertoo, että ne jahtaavat hylkääjiään loppuun asti."

Nainen valahti valkoiseksi. Hän tarrasi - täydelliseen - laukkuunsa ja alkoi hiljalleen peruuttaa pois paikalta. Banette tajusi äskeisen aikomuksensa vielä kun se oli Shuppet ja se lähti taapertamaan naista kohti hitaasti, mutta uhkaavasti.
"Vie se pois!" Nainen kiljui ja lähti juoksemaan karkuun. Banette jäi rätisemään siihen kohtaan, mihin se oli äskenkin jäänyt. Sen viha alkoi silmiinnähden tyyntyä. Tilanne alkoi muutenkin rauhoittua. Banette rätisi ja lähti taapertamaan takaisin Sipin luokse, hypäten takaisin tämän syleilyyn.
"Hyvä Banette, " Sip silitti räsynuken piikikästä päätä, "hyvin meni."
"Sip, " Gus sanoi vakavana pöydän äärestä. Jäätelöbaarin yleisö oli menettänyt kiinnostuksensa.
"Niin äiti?" Sip kysyi kiinnostumatta.
"Et voi uhata ihmisten henkiä, vaikka he hylkäisivätkin Pokemoninsa, " Gus koulutti nuorempaansa. Sip nosti Baneten sylissään kohti Gusin kasvoja.
"Katso nyt sitä, " hän sanoi nostaessaan räsynukkePokemonia kainaloiden alta, "näyttääkö tuo söpö naama siltä, että se muka hyökkäisi ihmisten kimppuun?" Banette hymyili ja sen punaiset silmät säikyivät pimeää valoa. Gus joutui peruuttamaan kauemmas ja hän laski hylätyt lelut pelottavien asioiden listaan heti pikkutyttöjen jälkeen.
"Onko tuo sinusta söpöä?"
"Gritzgritz, " Banette rätisi. Vaikka se olikin yhä vihan Pokemon, se oli silti oma itsensä: Viaton ja Sipin mielestä ehdottomasti suloinen.

"Ei saa Mudkip!" Siili tarrasi sinistä Pokemonia selästä ja siirsi sen pois syömästä hänen jäätelöitään.
"Mudmud!" Gusin startteri protestoi.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Su Elo 18, 2013 8:50

Mudkip röyhtäisi taas ja sen suusta nousi vesikuplia, joita se alkoi innoissaan jahtaamaan pitkin pöytää niin että loputkin jäätelöt olivat vaarassa kaatua. Gus nosti Pokémonin syliinsä, josta se yhä venytti lyhyitä jalkojaan kohti laskeutuvia vesikuplia.
He söivät annoksensa loppuun, Siili ja Sip keskustellen Pokémon-liigasta ja Gus kutitellen Mudkipiä rangaistukseksi jäätelö- ja pirtelövarkaudesta.
"Hei, katsokaa, tähdenlento!" Siili huudahti yllättäen ja osoitti taivaalle.
"Mitä, keskellä päivää?" Gus ihmetteli ja kääntyi katsomaan. Taivaan poikki viisti hirvittävällä nopeudella valkoinen valojuova.
"Se voisi olla suihkukone." Sip sanoi.
"Ehkä... hei, muistatteko mitä Cynthia sanoi lukeneensa Cinnabarin saarella? Kun Mewtwo karkasi, kartanolta lähti valkoinen valonsäde joka lenti taivaan poikki." Gus sanoi.
"Ääh... kyllä tuo on suihkukone." Sip sanoi ja jatkoi taas keskustelua Pokémon-liigasta Siilin kanssa. Gus jäi kuitenkin katsomaan valkoista vanaa taivaalla. Jos se olisi suihkukone, he joko kuulisivat sen äänen tai se lentäisi niin korkealla ettei tuollainen nopeus olisi mahdollinen. Lisäksi suihkukoneen vana jäisi pitemmäksi aikaa kuin tämä, joka viipyi vain vähän aikaa tunnistamattoman lentävän esineen perässä. Voisiko se olla...
Jäätelöbaarin terassilla olevasta radiosta tuleva hirveä kappale perjantaista katosi yllättäen rätinään ja piippauksiin.
"Kuulostaako tutulta?" Gus keskeytti seuralaistensa keskustelun.
"Mitä? Radion häiriökö?" Siili ihmetteli, mutta baarin tarjoilija kävi sammuttamassa ilmeisen häiriöisen radion.
"Lainaa puhelintasi." Gus sanoi. Siili ojensi kummissaan poképuhelimensa Gusille, joka valitsi sen valikosta radion. Sama häiriöääni kuului myös Siilin puhelimen radiosta.
"Kuulimme tuon myös Oakin laboratoriossa, juuri ennenkuin Unownit ilmestyivät..." Sip tunnisti.
"Ja Cynthia sanoi omasta radiostaan tulleen häiriöitä ennenkuin Unownit kertoivat no more." Gus sanoi.
"Öh, tyypit..." Siili sanoi osoittaen pöydällä olevaa jäätelölistaa. Jäätelöannosten ja pirtelöiden välissä oli pieniä Unowneja...
KuvaKuvaKuvaKuvaKuvaKuva
KuvaKuvaKuvaKuva

"Kuunnelkaa Unowneja. Teidän itsenne takia." Siili kuuli kaikuvan äänen.
"Kuulitteko tuota?" poika kysyi.
"Mitä?" Sip ja Gus kysyivät yhteen ääneen.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Su Elo 18, 2013 11:27

He istuivat hetken aikaa kaikki hiljaisuudessa.
"Ei... Se kuului äsken, " Siili pyöri tuolillaan etsien jotakuta tuntematonta puhujaa.
"Siili, olet selvästi rasittunut taistelusta Garyn kanssa, ehkä me suuntaamme ensimmäisenä nukkumaan, " Gus sanoi vakavasti, "sitäpaitsi, meillä on hyvin aikaa ehtiä Pokeliigaan."
"Pidä sinä Mudkipinnaamasi ummessa, " Sip ärähti, "jos Siili ei tahdo odottaa puolta vuotta, niin meillä on viikko aikaa ehtiä paikan päälle."
"Onko?" Siili kohotti kulmakarvojaan. Sip osoitti heidän takanaan olevaa seinää, jossa oli suuri juliste. Siinä kerrottiin seuraavan Liigan turneuksen järjestämispäivä: Heillä todella oli viikko aikaa.
"Hienoa, " Gus huokaisi, "miten me pääsemme sinne?"
"Hitostako minä tiedän, " Sip totesi, "en minä ole ikinä siellä käynyt."

"Meidän pitää suunnata kohti tietä 22, " kolmikon nuorin tiesi kertoa, "ja jatkaa siitä eteenpäin. Mutta minähän pääsen nopeasti perille, kun minulla on Arcanine! Tehän vain hidastatte matkankäyntiäni." Poika sanoi tämän viimeisen vitsillä.
"Haluatko kisata, rääpäle?" Mutta vitsi sai Sipin suutahtamaan, "odotas niin haen Gilin paikalle niin-"
"Sillä välin minä ehdin jo voittaa liigan, " Siili naurahti. Sip nyrpisti nenäänsä ja oli pistämässä taas vastaan, kun Gus tuli väliin.
"Noniin lapset, eipäs kinastella, " hän rauhoitteli. Siili myhäili tyytyväisenä ja Sip kääntyi vain närkästyneenä katsomaan hänen vierellään leijumaa Drifloonia, joka tuijotti häntä edelleen mustilla silmillään.
"Missä vaiheessa sinä kasvat ja kykenet lentämään?" Sip ärähti ilmapallolle. Drifloon puhalsi hänen naamaansa jälleen ilmaa.

Nyt heillä oli viikko aikaa. He kävivät kaupan kautta valmistautuakseen matkaansa, kunnes he tajusivat, että he joutuivat odottamaan Siilin pyörän saapumista seuraavaan päivään. Hän yritti ehdottaa Arcaninekyytiä, mutta Sip uhkasi takavarikoida hänen kaikki pallonsa jos hän edes puhuisi asiasta. Asiasta ei siis puhuttu ja he joutuivat jälleen etsimään jostain hotellin yöksi. Siili mietiskeli kotona käymistä (oma sänky paras sänky), mutta hän ei lopulta uskaltanut. Hotelliyöpyminen sai siis riittää sinä yönä.

Aamusta Delibird oli jo tuonut Siilin pyörän Palletista ja, kyllä vain, matka sai jatkua~.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon - jatkotarina JMSVOM

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Su Elo 18, 2013 7:06

Matka alkoi joutuisasti pyörien selässä. Teräväinen vilja halkoi heidän taustallaan ja edessä oleva vuori näytti kasvavan korkeutta heidän edessään. Siili polki minkä jaloistaan lähti eikä hänen kumppanuksensa nähneet hänestä kuin pienen pisteen.
"Tuota menoa emme ehdi yhtään harjoitella matkan aikana", Sip murahti.
"Hyödyt 50 minuutin matkalla 3 minuuttia, jos lisää kilometrinopeuttasi kymmenellä", Gus päti. "Siilillä menee enemmän aikaa hoitaessaan maitohappoja jaloissaan."
Toden totta. Gus ja Sip saivat Siilin lopulta kiinni. Matkalla ilmeni kuitenkin myös muita hidasteita. Polku muuttui yhä töyssyisemmäksi ja Mudkip oli monesti tippua Gusin kyydistä.
"Äsh!"
Sipin pyörän rengas oli puhjennut.
"Meidän on parempi kävellä", Gus totesi.

Polku jatkoi yhä jyrkkenemistään ja pyörien kanssa käveleminen muuttui pikemminkin seinäkiipeilyksi. Olikin helpotus, kun he törmäsivät ihmiseen. Mies istui aurinkotuolilla lukemassa kirjaa kuin kyseessä olisi ollut paraskin aurinkolomakohde. Rhyhorneja oli köytetty hänen viereensä.
Spoiler:
Kuva
Ne alkoivat kopsutella sorkkiaan uhkaavasti huomatessaan matkaajien saapumisen.
"Päivää!" Mies tervehti hilpeästi kohottaessaan katseensa kirjansa yli. "Kenties matkalla Indigo Plateauhun?"
"Sinnepä hyvinkin" Gus myönsi. "Tiedättekö minne päin meidän pitäisi mennä?"
"Tuonne", mies vastasi ja osoitti sormellansa.
He katsoivat sormen osoittamaan suuntaan. Paljoa ei näkynyt, koska näkymän peitti jyrkkä jyrkänne.
"Teidään täytyy kavuta tuo reitti päästäksenne Voittajien Reitille", mies selvensi.
"Miten ihmeessä se onnistuu?" Siili äimisteli.
"Körhömm."
Kauppias oli köhinyt merkitsevästi ja asetteli kylttiä parempaan katsomiskulmaan.
Alli Paastu- Rhyhorneja jokaiseen tilanteeseen!
"Vuokraatko sinä Rhyhorneja?" Sip kysyi.
"Eikä mitä tahansa, vaan laatuyksilöitä", Alli Paastu täsmensi. "Ne vievät teidät ylös tuossa tuokiossa ja palaavat sitten luokseni."
"Ja mihin hintaan vuokraisit?" Gus tiedusteli.
"Semmoiset kaksituhatta pokédollaria..."
"Aika paljon", Gus huoahti, "mutta voimme maksaa sen kolmisteen."
"... Per Rhyhorn", kauppias lisäsi.
"Tämähän on melkein yhtä iso huijaus kuin Magikarpin kanssa", Gus tuhahti.
"Ai Joesta puhut?" Alli kysyi. "Pewterin kaupungista? Häntä rehellisempää kaupustelijaa en tunnekaan!"
"Paitsi itsesi?" Sip tölväisi.
"Kuulkaas", kauppias ei jaksanut enää teeskennellä hymyineen, "teidän täytyy päästä ylös, eikä vain? Näettekö missään muualla Rhyhornin vuokrausliikettä? En minäkään."

Tiukan tinkimisen jälkeen kauppias suostui vähentämään hintaa viidelläsadalla jokaisesta Rhyhornista. He maksoivat jokaiselle omansa.
"Entäs pyörät?" Sip tajusi yrittäessään kavuta Rhyhornin selkään.
"Pyöränne voidaan sitoa Rhyhornien perään", mies vastasi. "Antakaas kun minä autan neitiä..."
Sip suorastaan potkaisi kauppiaan luotansa ja sai vauhdista ponnistettua omin voimin. Rhyhorneilla oli ohjaksen suussaan, mutta ne olivat lähinnä tyylisekkoina. Kun kauppias piiskaisi kivisarvikuonoja takamukseen, lähtivät ne päättäväisesti samaan suuntaan.
"Hmm olisiko pitänyt mainita, että ne hyökkää kaikkea näkemänsä vastaan ja että ne muistavat vain yhden asian kerrallaan?" Kauppias tuumaili jälkeenpäin laskiessaan rahojaan. "Näääh..."
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

EdellinenSeuraava

Paluu Jatkotarinat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron