Sekalainen jatkis (JMSOM)

[Gustaffsson]

Tuskin hän oli päässyt ensimmäisten puiden ohitse kun Gustaf hyppäsi pusikosta hänen kimppuunsa, tarttui vasemmalla kädellä kaulasta ja pisti Kalashnikovin piipun hänen otsalleen. Eternity murisi.
"Komenna tuo susi pois" Gustaf varoitti. Zenzibar ei tehnyt mitään.
"NYT!" Gustaf huusi ja osoitti aseella vaihteeksi sutta itseään.
"Eternity, mene kotiin" Zenzibar kähisi. Susi katsoi häntä suurilla silmillään ennenkuin lähti jolkottamaan poispäin.
"Tuletko suosiolla?" Gustaf kysyi. Zenzibar puristi silmiään kiinni.
"Vastaa!" Gustaf sanoi, antoi Kalashnikovin roikkua hihnassaan ja avasi väkisin vampyyrin silmät. Puiden välistä välkkyvä valo hohti Zenzibarin silmiin.
"Tulen! Tulen! Lopeta...!" Zenzibar kirkui. Gustaf lopetti ennenkuin ehti tajuta lopettaneensa. Mahdotonta, hän ajatteli, minä en voi tuntea myötätuntoa vampyyreitä kohtaan. Todistaakseen väitteen itselleen hän potkaisi vampyyrin maahan. Zenzibar jäi siihen makaamaan väristen ja silmiään peitellen.
"Voi herran tähden" Gustaf huokaisi. Omatunto tästä vielä puuttuikin, hän ajatteli ja nosti Zenzibarin ylös.
"Mennään" hän mutisi ja tökkii aseen piipulla naista selkään.
"Minne?" Zenzibar kysyi saatuaan henkäistyksi tarpeeksi ilmaa.
"Yhteen piilopaikoistani. Se on ihan tässä lähellä. Voimme olla siellä hämärään asti. Meidän pitää miettiä mitä tehdä" Gustaf sanoi.
"Miten niin meidän? Miten niin miettiä? Luulin että aioit viedä minut Omppulille" Zenzibar kysyi.
"Ehkä aionkin. Saat hiukan valistaa minua siitä Omppulista ja hänen aikeistaan" Gustaf sanoi ja ohjasi sokkona kulkevaa naista kohti ränsistynyttä kerrostaloa.

[Omppuli]

Gustaf laittoi Zenzibarille köydet ja käsiraudat ja sitoi hänet vielä tuoliin. Tosin ei Zenzibar olisi voinut oikein paetakaan. Ulkona odotti tappava päivänvalo.
"No niin. Mitä sinä tiedät siitä noidasta?" Gustaf kysyi karskisti. Zenzibar nauroi.
"En tiedä hänestä yhtikäs mitään, mutta tiedän noidista ja puolijumalista ja kerron kaikesta yleisesti. Omppuli kuuluu siihen ryhmään halusi tai ei", Zenzibar sanoi ja vetäisi sitten henkeä ja katsoi Gustafia silmät hehkuen.
"Noidat voivat olla vaarallisia tai sitten vaarattomia, riippuu kuinka hyvä on. He ovat kuitenkin kaikki yhtä epäluotettavia, mutta luulenpa, että meidän täytyy keskittyä enemmän Omppulin jumalalliseen puoleen. Tiedät varmaan, että Jumalat saavat paljon lapsia? Hyvä, koska se on tärkeä juttu kaikessa. He eivät kasvata lapsiaan samalla tavalla kuin ihmiset toisiaan. Lapset saavat pärjätä omillaan. Heitä ei rakasteta. Se ei itse asiassa haittaa, koska jumalalapset haluavatkin tulla toimeen yksin, mutta jos sattuu olemaan puoliksi ihminen ja puoliksi jumala. Ihmispuoli vaatii rakkautta, mutta Jumalat ei sitä anna ja ihmiset kuolevat pois. Joten tämä puolijumala hylätään samoin kuin muutkin ja koska hän ei ole täysin jumala, ei ansaitse hän paikkaa jumalien joukossa. Omppuli ei siis koskaan ole saanut rakkautta, koska häntä ei hyväksytty Jumalien piiriin ja hän alkoi harjoittaa noituutta. Kenties näyttääkseen, että hänestä on johonkin. Puolijumala ja sauvallinen noita on erittäin vaarallinen yhdistelmä. Se mitä hän haluaa... No en ole ihan varma siitä. Epäilin kostoa Jumalille, mutta edes hän ei mahda loitsuineen tai taruolentojen avulla Jumalille mitään. Riippuu hiukan onko hän yhteydessä Jumaliin, miten vain. Omppuli ei ole luotettava. Se jos jokin on varma", Zenzibar sanoi ja Gustaf istahti tuoliin miettimään kuulemaansa.
"Hän ei siis epäröisi tappaa meitä?" Gustaf kysyi.
"Ei todellakaan. Kyllä hänellä tunteita on, mutta hän salaa ne", Zenzibar sanoi.
"Voiko jumaluuden mitätöidä?" Gustaf kysyi.
"Ei. Se on perinnöllistä. Aivan sama kun sinä yrittäisit päästä eroon geeneistäsi. Mahdoton juttu", Zenzibar sanoi.
"Mitä me siis teemme?" Gustaf kysyi.
"Menemme hänen luokseen ja olemme mukana juonessa", Zenzibar sanoi.
"Ja hänkö ei epäilisi?" Gustaf kysyi hiukan epäuskoisesti.
"Ei epäile, sillä me teemme tarpeeksi näyttävän sisääntulon", vampyyri hymähti.

[Nat]

Omppuli havahtui siihen, kun varaston ovea paukutettiin. Hänen silmänsä välähtivät valppaina.
"Omppuli! Avaa nyt tämä helvetin ovi!" kuului ilmiselvästi Gustafin ääni.
Gustaf oli siis saanut napattua Zenzibarin. Nopeaa toimintaa, Omppuli ajatteli tyytyväisenä ja nappasi sauvansa. Hän heilautti sitä ja varaston ovi alkoi hiljaa kitisten avautua. Oviaukossa seisoi Gustaf jykevänä ja hänen takanaan maassa makasi voipuneen näköinen Zenzibar. Gustaf tarttui häntä käsivarresta ja nosti ylös hieman kovakouraisesti ilmeettömänä . Hoippuen Zenzibar tuupittiin Omppulin eteen. Hän näytti kovia kokeneelta. Hiukset olivat sotkuiset, housut palaneet ja jalat olivat parantumassa. Toinen silmä oli turvonnut ja kiinni ja muutenkin Zenzibar oli hyvin likainen.
"Kunnossa ei ole kehuttamista, mutta hoidit tehtäväsi hyvin Gustaf." Omppuli sanoi.
Gustaf murahti ja perääntyi askeleen kauemmaksi:
"Hommani on hoidettu. Milloin saan vampyyrin omaan käyttööni?"
"Enhän minä ole vielä edes aloittanutkaan. Saat luvan odottaa." Omppuli tokaisi katse suunnattuna Zenzibariin.
Sanaakaan sanomatta Gustaf istahti leposohvalle ja risti kätensä.
"Minä odotan..."
"Sopii odottaa. Sinullahan onkin aikaa vaikka kuinka paljon." Omppuli sanoi ja otti kännykän esille."Nat, valitan mutta vapaasi loppui tähän. Voinko luottaa siihen, että tulet viiden minuutin sisällä tänne?"
"Vaikka minuutissa jos olisi kiire", nauru kuulsi Natin äänessä, kun hän puhui ja sulki puhelimen.

[Gustaffsson]

"Hakekaa ukkoslintu tänne" Omppuli sanoi yhdelle nurkan hämärissä seisseille vartiomiehille. Mies nyökkäsi ja lähti huoneesta. Pian hän palasi mukanaan häkki, jossa edelleen istui synkän näköisenä Sieppeli. Gustaf nousi huvittuneen näköisenä ylös ja käveli häkin luokse.
"Hei taas" hän sanoi. Sieppeli ei vastannut mitäään. Mulkaisi vain rumasti.
"Tyypillistä" Gustaf huokaisi ja katsahti pikaisesti Omppuliin päin. Tämä katsoi muualle. Täydellinen hetki. Hän antoi kalterien raosta Sieppelille pienen lasipurkin, jossa oli vihreää nestettä. Ja nesteessä lillui pienet pihdit. Gustaf osoitti pikaisesti kaulanauhaa. Sieppeli nyökkäsi.
Zenzibar katsoi kysyvästi Gustafia, joka nosti peukalonsa pystyyn. Gustaf seisoi häkin edessä niin että peitti juuri ja juuri Omppulin näkyvyyden häkkiin päin. Mutta juuri se kiinnitti Omppulin huomion.
"Mitä sinä teet?" hän kysyi myrkyllisesti.
"Kunhan vain ajattelin jotain sellaista, että voisin pilata mukavat suunnitelmasi..." Gustaf sanoi hitaasti. Zenzibar kuuli merkiksi tarkoitetut sanat, nousi pikaisesti pystyyn ja kaivoi esiin Gustafin antaman pistoolin ja ampui ensimmäisen huoneen vartijan. Toinen tavoitteli asettaan, mutta ikkunan läpi loikkasi susi, joka kaatoi miehen ja yhdellä puraisulla tappoi tämän.
Gustaf nosti Kalashnikovia ja veti liipaisimen pohjaan, osoittaen aseella Omppulia. Mutta luodit osuivat näkymättömään voimakenttään kymmenen sentin päässä Omppulista, joka hymyili.
"Minä jo kuvittelin että olit puolellani. Mutta et näköjään. Voimani suojelevat minua... ne eivät päästä mitään vaarallisen nopeasti liikkuvaa tulemaan lähemmäksi" Omppuli sanoi kävellen lähemmäksi.
"Vai niin" Gustaf mutisi, veti tyhjän lippaan irti ja heitti sillä naista kohti. Se ei liikkunut tarpeeksi nopeasti että olisi pysähtynyt voimakenttään, vaan kolahti suoraan Omppulia otsaan. Hän valahti tajuttomana lattialle.
"Oliko se siinä?" Zenzibar ihmetteli.
"Ei" Sieppeli sanoi heidän takanaan. Hän piteli katkaistua kaulanauhaa kädessään. Häkin kaltereihin oli ilmestynyt reikä.
"Mitä tarkoitat?" Gustaf kysyi.

[Sieppeli]

Samalla Gustaf tajusi tehneen virheen. Huoneessa lamput räjähtivät rikki yhtäaikaisesti. Suuren palavan linnun hahmo kasvoi paikalle jossa Sieppeli oli juuri seissyt. Lintu avasi nokkansa ja päästi korvia vihlovan äänen joka räjäytti kaikki ikkunat kilometrin säteeltä rikki. Sitten se nousi ilmaan rikkoen kaiken tieltään - koska se oli niin iso ja pyrähti kohti varaston ovia jotka räjähtivät auki. Omppulin miehet ampuivat Sieppeliä kohti minkä kerkesivät, mutta se ei vaikuttanut yhtään. Zenzibarin yli lentäessään se nappasi vampyyrin kynsiinsä ja lehahti pihalle karjuva Zenzibar mukanaan. Eternity säntäsi heti perään haukkuen (?). Gustaf juoksi räjähtäneelle ovelle.
"EEI!" Hän karjui ja valahti polvilleen. Taas! Taas se vampyyri oli karannut häneltä! Kaikki oli mennyt niin täydellisesti...

Sieppeli-lintu katosi hiljalleen talojen taakse. Eternity oli luovuttanut jahtaamisen ja ulvoi Zenzibarin perään. Gustaf löi nyrkkinsä maahan ärtyneesti. Kun lintua ei enää näkynyt Eternity kipitti Gustafin luokse ja tarrasi hampaillaan tämän housunlahkeesta.
"Mene pois." Gustaf murahti, mutta Eternity murisi takaisin. Se alkoi raahata Gustafia mukanaan kaikin voimin. Gustaf potkaisi sen vapaalla jalallaan pois ja nousi ylös. Samalla jokin löi hänet takaisin maahan. Se oli Nat. Hän vaikutti hurjistuneelta ja hänellä oli pesäpallomaila kädessään. Nat aikoi lyödä uudestaan...

[Omppuli]

Ja niin Nat myös löi, mutta Gustaf väisti lyönnin. Nat horjahti, kun lyönti ei osunut kohteeseensa ja Gustaf löi häneltä jalat alta. Nat kaatui, mutta Gustaf ei päässyt ylös, sillä Eternity oli taas hänen kimpussaan. Nat oli sillä välin kömpinyt herättämään Omppulia. Se ei sujunutkaan niin helposti kun voisi luulla. Lopulta Nat joutui etsimään vettä ja Gustaf sai tilaisuuden luikkia Eternityn kanssa tiehensä. Nat kuitenkin oli otanut tämän seikan huomioon. Hän kaatoi veden Omppulin kasvoille ja hyppäsi sitten Gustafin selkään ja veti veitsen esiin ja viilsi Gustafia niskaan, ei kuitenkaan tappavasti, mutta kivusta karjaisten Gustaf kaatui maahan. Omppuli heräili sillä välin.
"Ai saakeli", Omppuli voihkaisi ja piteli päätään. Sitten hän katsoi tuhoutuneita paikkoja ja ärähti vihaisena.
"KUKA VAPAUTTI SEN LINNUN!?" Omppuli ärjyi ja oli hetkessä ylhäällä. Nat hypähti pois Gustafin selästä ja Gustaf nosti päätään lattiasta. Vaikka hän ei sanonutkaan mitään, Omppuli näki hänen kasvoistaan, että hän oli tehnyt sen. Raivo pääsi valloilleen. Omppuli otti sauvansa ja osoitti sille Gustafia. Syntyi räjähdys ja Gustaf lennähti seinään ja valui sitten takaisin lattialle. Natkin lensi räjähdyksen voimasta, mutta ei läheskään yhtä pahasti kuin Gustaf.
"TAJUATKO SINÄ LAINKAAN MITÄ OLET JUURI MENNYT TEKEMÄÄN ÄÄLIÖ?!" Omppuli kirkui ja taas räjähti, vaikkei Omppuli tehnytkään mitään näkyvää.
"Vapautin Ukkoslinnun? Ei iso juttu", GUstaf sanoi, mutta tajusi typeryytensä heti. Noidan silmät leiskuivat ja kaikki tyyneys oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Punaiset hiukset liehuivat kuin tuulessa ja ja sauva vapisi.
"Nat, tule tänne", Omppuli sanoi ääni täristen. Nat tuli hänen luokseen.
"Minä lähden tästä paikasta. Oletko valmis seuraamaan minua?" Omppuli kysyi. Nat ei epäröinyt vastatessaan.
"Ehdottomasti", Nat vastasi ja Omppuli soi hänelle hyväksyvän katseen. Gustaf makasi yhä maassa. Omppuli ja Nat astuivat ulos rakennuksesta. Ulkona heitä odotti häkki, jossa olivat yksisarvinen ja vesialtaassa seireeni.
"Entäs hän?" Nat kysyi viitaten Gustafiin. Samassa rakennuksen perustukset, seinät ja katto luhistuivat äänekkäästi. Rauniot heidän takanaan syttyivät tuleen.
"Hänestä ei ole enää minulle mitään hyötyä", Omppuli vastasi kylmästi. Alkoi kuulua jo palosireenien ääniä. Samassa Omppuli teki loitsun ja häkki katosi. Nat istui autoonsa ja Omppuli hänen vierelleen etupenkille.
"Minne mennään?" Nat kysyi ja käynnisti auton.
"Merelle. Ukkoslintu on mennyt sinne", Omppuli vastasi. Nat nyökkäsi ja auto lähti liikeelle. Sivupeilistä he molemmat näkivät leimuavat rauniot.

[Gustaffsson]

Hetken ajeltuaan Nat survaisi kaasun pohjaan, teki uhkarohkean käännöksen melkein tökäten vastaantullutta Chevroletia kylkeen ja ajeli pientä sivukujaa (joka taisi olla jalkakäytävä) pitkin 170 km tunnissa.
"Onko pakko?" Omppuli kysyi.
"On" Nat vastasi.
"Miksi?"
"Sanoisin että saimme seuraa, mutta se olisi liian kliseistä" Nat sanoi ja käänsi taas rattia. Auto kääntyi ja liusui hetken kahdella pyörällä ennenkuin sai kurssinsa takaisin vastaantulevien kaistalla. Omppuli katsoi sivupeilistä. Avoauto teki parhaillaan saman manööverin kuin Nat äsken ja seurasi heitä.
"Se on Gustaffsson" Omppuli mutisi.
"Älä ihmeessä" Nat sanoi. Muutama poliisiauto yritti seurata heitä mutta luovutti heti kättelyssä muutaman väistöliikkeen jälkeen. Mutta musta avoauto sinnitteli heidän perässään yhä. Gustaf tähtäsi pistoolilla vasemmalla kädellä ja ampui muutaman laukauksen. Toinen takavaloista hajosi sirpaleiksi.
"Mitä hän yrittää?" Omppuli ihmetteli.
"Ampua meiltä takarenkaan..." Nat sanoi keskittyen tiehen. Sitten yksi luodeista osui renkaaseen. Auto heittelehti kuin hyrrä, meni sivuluisua sadan kilometrin tuntivauhtia kunnes hypähti pyörien ilmaan ja iskeytyi asfalttiin katto edellä.

[Omppuli]

Auto savusi ja Gustaf pysäytti autonsa. Ihmisiä oli kerääntynyt auton ympärille. Nat potkaisi oven auki ja naiset ryömivät ulos autosta. Molemmat näyttivät säikähtäneiltä. Miehet auttoivat heidät pystyyn ja Gustaf astui ulos autosta ase kädessä. Omppuli kirkaisi ja osoitti häntä.
"Tuossa hän on! Mies, joka on ajanut meitä takaa! Hänellä on ase!" Omppuli huusi hyvin lujaa ja miehet asettautuivat suojelevaisesti Omppulin ja Natin eteen.
"Soittakaa poliisille!" joku huusi.
"Ei tarvitse, minä olen poliisi!" yksi mies astui eteenpäin ja osoitti Gustafia omalla aseellaan. Gustaf näki Omppulin virnistävän hänelle lapsellisen häijysti. Ahaa, siis pelkkää teatteria. Gustaf ei aikoisi alistua ihmisten vaatimuksiin. Hän latasi aseensa, mutta sitten joku löi häntä näpeille ja hän pudotti aseensa. Samassa hänen kimpussaan oli poliisi ja kolme miestä. Gustaf joutui painimaan oikein urakalla, kun poliisi kaiveli käsirautoja ja kolme muuta piti häntä aloillaan. Hän sai otteen taskussaan olevasta kranaatista ja vetäisi siittä ja heitti sen poliisin jalkoihin. Kolme muuta päästi kauhuissaan irti ja Gustaf pakeni heiltä ja samassa katu räjähti. Ihmiset kirkuivat ja muutamat autotkin räjähtivät tulen ehtiessä bensatankkeihin. Gustaf etsi siitä sekasorrosta Omppuli ja Natia, mutta naiset olivat kadonneet.

[Gustaffsson]

Zenzibar istui pienen saaren rannalla. Mantereelta kohosi savua.
"Mitä minä täällä teen?" hän kysyi. Sieppeli hänen takanaan vastasi.
"On aika"
"Mihin?" Zenzibar kysyi jo perin juurin ärtyyntyneenä. Kun Sieppeli ei vastannut, hän nousi pystyyn.
"Kuules nyt, pätkä. Sinä kerrot mitä täällä tapahtuu tai minä häivyn. Heti" Zenzibar murisi.
"Se alkaa" Sieppeli sanoi osoittaen mantereelle päin. Helikopteri oli tulossa saarelle.
"Arvaan kyllä kuka se on..." Zenzibar voihkaisi.

[Okei, ei inspistä.]

[Sieppeli]

Helikopterista hyppäsi kaksi hahmoa keskelle merta jääden pinnalle seisomaan. Toinen katsoi tulisesti saarelle ja toinen meinasi kaatua ja oli muutenkin hieman pihalla kun ei ikinä ollut vetten päällä kävellytkään.
"Joten. Tässä me jälleen olemme." Omppuli kuuli pienen äänen päässän. Sieppeli lähti kävelemään rannalta veteen hiljaa pelottavan rauhallisesti.
Joten... Olinko minä syötti? Zenzibar ajatteli itsekseen ja katseli tytön menoa. Kun Sieppeli astui veden päälle, se suhahti ja alkoi savuta siitä kohtaa mihin hän kosketti. Hän astui toisen askelen ja vesi savusi jälleen kuin vesi jota heitettiin kiukaalle. Kolmannella askelella pieni liekki leimahti astuneeseen jalkaan ja kohta kummatkin jalat olivat kuin tulessa.
"Anna vampyyri minulle niin päästän sinut. Etsin jonkun toisen ukkoslinnun!" Omppuli huusi. Sieppeli näytti huutavan jotain, mutta ääntä ei kuulunut ukkosen jyrinältä. Alkoi sataa.
"Hän ei näytä suostuvan."
"Se, tuo ei ole ihminen." Omppuli korjasi Natille joka kurtisti toista kulmakarvaansa.

Heidän oikealta puoleltaan alkoi kuulua moottorin ääntä. Ennenkuin kukaan ehti kääntää sinne katsettaan vesiryöppy lensi Omppulin ja rannan väliin.
"Näyttävä sisääntulo!" Gustaf heilautti aseen taskustaan ja osoitti sillä Sieppeliä, "Nyt, anna vampyyri minulle!"
"Tule vain jos uskallat." Gustafin vuoro kuulla ääniä päässään. Hän kaivoi korvaansa hieman. No jo on, ei kai se räjähdys nyt noin kova ollut?
"Turha yrittää, vampyyri on minun!" Omppuli huusi Gustafille. Sieppeli heilautti kättään sivulle ja samalla se muuttui siiveksi. Toinen käsi teki saman.
"En välitä muista olennoista. Tehkää sille mitä haluatte... Jos selviätte hengissä."

[Zenzibar]

Sieppeli hypähti ilmaan ja lähti lentoon. Ei tarvinnut olla Einstein tajutakseen mitä hän aikoi tehdä, kun hän katsoi alas leimuavilla silmillään ja alkoi pyöriä saaren ympärillä.
Gustaf ja Omppuli katsoivat ensin toisiaan ja sitten Zenzibaria, joka seisoi keskellä saarta. Tämä katsoi ensin Gustafiin ja sitten Omppuliin.
"Miksi helvetissä te molemmat jahtaatte minua?! Maailmassa on tuhansia muita vampyyrejä, ja minäkö olen ainoa varteenotettava vaihtoehto tapettavaksi, tai Omppulin tapauksessa en-edes-tiedä-mihin?"
Gustaf ja Omppuli vastasivat yhtäaikaa. "Joo."
Zenzibar pyöräytti silmiään ja irvisti. "Turha luulo tyypit, jääkää te tänne Ukkoslinnon käristettäväksi, minua ei kiinnosta lähteä kummankaan matkaan", vampyyri hyppäsi saarelta veteen ja lähti uimaan huimaa, lähes yliluonnollista vauhtia poispäin. Gustafin ilme oli lopen kyllästyneen näköinen ja kieli siitä, että tuon kyseisen vampyyrin karkaaminen oli tullut nähtyä ties kuinka monta kertaa aiemminkin.
Sitten ensimmäiset salamat iskivät ja Gustaf päätti, että vampyyria kannattaisi surra myöhemmin. Omppuli näytti tulleen samaan tulokseen ja hän patisti Natia helikopteriin juosten itse perässä. Pian koko saari oli täynnä tulta ja salamoita...

Zenzibar ui parin kilometrin päähän saaresta ja pysähtyi hetkeksi polkemaan paikallaan ja miettimään mitä tekisi seuraavaksi, ja mihin suuntaan lähteä. Hän ei halunnut mennä suoraan mantereelle, koska sitä Omppuli ja Gustaf juuri odottaisivat. Niinpä, vampyyri lähti uimaan mantereen suuntaisesti, antaen vaistojensa johdattaa hänet turvaan...


[Jos nyt on päivä, mun ois pitäny kärventyä jo siellä saarella, mutta jos päivä oli vaikka yhtäkkiä yllättävän pilvinen?? ]

[Omppuli]

Sieppeli ei kuitenkaan päästänyt ketään niin vähällä. Ukkoslintu syöksyi veteen ja koska vesihän johtaa sähköä, Gustafin vene joutui sähköpurkaukseen. Gustaf tiesi ettei vene kestäisi kauaa, mutta hän tiesi myös, että vesi olisi vielä tappavampaa. Zenzibar ei tajunnut vaaraa, ennen kuin vaara löysi hänet. Sähkö iski häneen tuskallisen näköisesti ja edes vampyyri ei ollut niin tunnoton ettei olisi huutanut. Omppuli ei kuitenkaan ollut valmis menettämään arvokasta vampyyria. Hän roikkui hengenvaarallisesti ulkona helikopterin ovesta Natin pitäen kiinni hänen jaloistaan (Ei varmaan näytä yhtään huvittavalle XDD) ja noitui sauvallaan. Zenzibarin ruumis nousi vedestä tajuttomana ja pahoin kärventyneenä. Jos hän olisi jäänyt sähköiseen mereen sekunniksikin olisi vampyyri kuollut.Omppuli ei kuitenkaan koskenut Zenzibariin vaan teki hänestä sähköttömän ensiksi. Sen jälkeen hän veti Zenzibarin sisään helikopteriin ja kurottautui itse kömpimään sisään. Hän kuitenkin tunsi kuinka joku tarttui hänen jalkaansa. Omppuli vilkaisi alas ja näki Gustafin roikkuvan hänen jalassaan.
"Päästä irti senkin epäkuollut mäntti!" Omppuli huusi ja helikopteri nousi ja heittelehti myrskyn takia, jonka Ukkoslintu oli nostanut.
"Älä unta näe!" Gustaf vastasi. Omppuli potkaisi häntä. Gustaf ähkäisi, muttei päästänyt irti. Helikopteri heittelehti yhä pahemmin.
"Eikö se ollut niin, ettet sinä kuole? Miksi pelkäät merta?" Omppuli kysyi ja yritti kavuta ylös helikopteriin, tuloksetta, johtuen Gustafin painosta ja siitä, että helikopteri heittelehti, melkein pyörien ympäri.
"En ole koskaan tippunut sähköiseen mereen! Se saattaa jopa tappaa minut! Onhan tuossa ainakin 500 volttia!" Gustaf karjaisi vastaukseksi. Ukkonen jyrisi.
"Niinkö? Nat, ohjaa pois myrkystä!" Omppuli käski.
"Minä yritän koko ajan!" kuului vastaus. Omppuli katsoi roikkuvaa Gustafia.
"Okei itsepä tätä kerjäsit!" Omppuli sanoi ja irrotti toisen kätensä helikopterista ja osoitti sillä Gustafia. Hänen käteensä muodostui tulipallo ja hän ampui sen kohti Gustafia. Gustaf joutui päästämään irti, mutta samalla helikopteri heilahti niin, että Omppulin ote kirposi (toinen käsi piti kuitenkin yhä sauvaa). Yhtäkään loitsua ei noita ehtinyt loitsia, kun kaksikko putosi kipinöivään mereen.

[UU, miten käy minulle ja Gustafille? ]

[Gustaffsson]

Gustaf tunsi kuinka sähkövirta kulki hänen lävitseen molskahdettuaan pinnan alle. Kivusta huolimatta hän erotti Omppulin, joka tyynenä potki itseään kohti pintaa. Vesi hänen ympärillään ei väreillyt sähköstä. Ilmeisesti sama voimakenttä joka esti Omppulia tulemasta ammutuksi piti myös sähkön loitolla. Gustaf keräsi voimansa ja polkaisi itsensä lähemmäksi Omppulia. Hän tarttui Omppuliin kiinni pitäen naisen kädet aloillaan ja huomasi että sähkövirta ei osunut hänee, kunhan pysyi tarpeeksi lähellä Omppulia. Gustaf polkaisi molemmat pinnalle.
"Minä tapan sinut! Tapan sinut miljoona kertaa!" Omppuli huusi ja kirosi.
"Shh, kaikki on hyvin" Gustaf kuiskasi tekolepertelevällä äänellä ja peitti kovaäänisen naisen suun. Hän katsoi ylös ja näki helikopterin lentävän mantereelle päin. Ja uiden tulisi hyvin pitkä matka.
"Voi paska" hän mutisi ja ui pienelle saarelle.
"No niin, noitaseni, sinä lupaat olla kunnolla jos päästän sinut irti tai tapan sinut siihen paikkaan" Gustaf sanoi katsoen tiukasti edelleen pitelemäänsä naiseen.

[Zenzibar]

Zenzibar heräili pikkuhiljaa ja tajusi olevansa taas palovammoilla. Sitten hän huomasi olevansa helokopterissa. Hän nousi ylös ja vilkaisi ohjaamoon, josta Nat osoitti häntä taaksepäin aseella.
"Pysy paikallasi vampyyri."
Zenzibar hymähti. Typerys luuli, että tavallisella aseella olisi jotain vaikutusta.Tavallisesti vampyyri olisi voinut helposti napata aseen Natin kädestä, mutta vakavasti loukkaantuneena hän tyytyi potkaisemaan aseen Natin kädestä, joka ei ollut osannut odottaa sitä. Hän nappasi aseen maasta ja käänsi tämän naista vastaan. "Nyt ohjaat koneen mantereelle ja kerrot mitä Gustafille ja Omppulille tapahtui."
Mutisten vihaisesti Nat ohjasi helikopterin mantereelle, selostaen samalla mitä toisille oli tapahtunut. Zenzibar alkoi nauraa. "Ihan oikein niille! Nyt laskeudu ja päästä minut ulos. Tiedän, että olet kuitenkin menossa hakemaan sen rakkaan noitasi ja se on ihan sama minulle, koska aion kuitenkin itse häipyä. En todellakaan jaksa ketään teistä... Gusti varmaan löytää minut taas joskus parinkymmenenvuoden päästä, mutta sen aikaa pidän matalaa profiilia. Että Adíos vaan Natalie!"
Tarpeeksi lähellä maata Zenzibar hyppäsi alas helikopterista ja katsoi kuinka se suuntasi takaisin merelle. Sitten vampyyri lähti juoksemaan. Juoksu oli hitaampaa ja vaivalloisempaa kuin tavallisesti olisi ollut, mutta silti hän juoksi nopeampaa kuin ihminen olisi juossut. Hän katsoi taivaalle ja näki paksujen pilvien alkavan raottua. Jos hän ei pian pääsisi johonkin suojaan hän palaisi karrelle paetessaan...

[enpä muutakana keksiny. näköjään mulla on joku pakkomielle päästä koko ajan pakoon xD]

[Gustaffsson]

Omppuli istui köytettynä pienellä kivellä, jalkojaan vedessä pitäen. Gustaf istui hänen takanaan ja piti toisella kädellä veistä noidan kurkulla ja toisella ravisteli Kalashnikovistaan vettä.
"Tietysti tajuat että Nat heittää sinut kopterista heti kun minä olen turvassa" Omppuli sanoi tylsistyneenä.
"Totta kai" Gustaf sanoi ja ampui muutaman yksittäisen laukauksen merelle päin testatakseen asetta.
"Vaikutat itsevarmalta" Omppuli sanoi kysyvästi.
"Minulla on hiukan kokemusta" Gustaf sanoi puristellen vaatteitaan kuivaksi.
"Helikopterista tippumisesta?" Omppuli kysyi. Gustaf naurahti.
"Ei, vaan vaaranpaikoista. Olin Hiroshimassa atomipommin räjähdyksessä vuonna -45. Vaikka onhan sitä kopteristakin tullut tiputtua. Ehkä vuonna -91, Irakin ja Iranin rajalla. Ei putoamisessa mitään, mutta kun se helikopterikin tippui päälleni. Minulla on vieläkin arpi siinä mistä se roottori meni läpi jalassani" hän sanoi ja irvisti.
"Olet ollut aika monessa mukana" Omppuli mutisi.
"Aina Zenzibarin perässä. Totta puhuen minua jo kyllästyttää" Gustaf huokaisi.
"Auta minua nappaamaan hänet" Omppuli ehdotti.
"Enpä tiedä..." Gustaf sanoi ja heilutti puukkoa kuin tahtisauvaa Omppulin kasvojen edessä.
"Sen jälkeen saat hänet ja voit tehdä mitä ikinä haluat. Mutta ilman minun apuani et häntä saa kiinni" Omppuli huomautti.
"Sain kerran" Gustaf sanoi.
"Niin, ja liittouduit hänen kanssaan minua vastaan. Vain hullu haastaa minut. Minussa on enemmän voimaa kuin sinä voit kuvitellakaan!" Omppuli melkein jo huusi.
"Kumpi meistä on nyt köytettynä?" Gustaf kysyi. Omppuli huokaisi.

[Omppuli]

"Minun tappamiseni olisi typerä teko, usko pois. Minun avullani saat vampyyrin", Omppuli houkutteli. Hän ei näyttänyt olevan lainkaan huolissaan siitä, että Gustaf heilutteli puukkoa hänen edessään.
"Noidat ovat epäluotettavia", Gustaf vastasi ja kuuli jo helikopterin lähestyvän. Omppuli nauroi makeasti.
"Hyvä huomio, mutta ota huomioon, että olen myös puolijumala ja Jumalat eivät huijaa tällaisissa asioissa", Omppuli sanoi ja katsoi hymyillen kopteria, joka laskeutui saarelle.
"Sinähän et pidä Jumalista, jos oikein arvaan", Gustaf sanoi, mutta vaikka Nat astuikin ulos kopterista, ei hän ottanut veistä pois Omppulin kurkulta.
"No en pidäkään. Minä en pidä kenestäkään", Omppuli tuhahti.
"Sinun kannattaisi opetella", Gustaf vastasi. Omppuli mulkaisi häntä.
"Minkä ihmeen takia?" Omppuli kysyi. Nat oli ladannut aseensa ja osoitti sillä Gustafia.
"Päästä hänet!" Nat sanoi.
"Olisit vahvempi", Gustaf sanoi ja Omppuli näytti vihaiselta.
"Kutsutko sinä minua heikoksi? Jestas miten tietämätön olet, poika!" Omppuli sanoi pudistellen päätään. Gustaf nosti hänet vihaisena ilmaan. Omppuli näytti hiukan säikähtäneeltä.
"Voit olla minua vanhempi, mutta en ole mikään poika!" Gustaf ärähti ja heitti Omppulin Natin jalkojen juureen. Omppuli mulkoili Gustafia ja Nat availi köysiä. Omppuli ponkaisi vapautuneena seisomaan ja osoitti sormellaan Gustafia.
"Annan sinulle viimeisen mahdollisuuden! Voin auttaa sinua nappaamaan Zenzibarin ja sen jälkeen, kun hän on antanut minulle mitä tarvitsen, hän on sinun, pääset lisäksi kopterilla pois saarelta ja saat mukavaa bonusta. Sanotaanko nyt niin, että minulla on sinulle pari asiaa mitkä auttavat vampyyrin nappaamisessa. Mitä sanot? Ja tietysti oletan, että annat jotain vastapalveluksi", Omppuli sanoi. Gustaf näytti miettivän hetken.
"Hyvä on. Tarjoan sinulle palveluksiani. Voin vaikka listiä jonkun puolestasi", Gustaf sanoi ja Omppuli hymyili.
"Oikein hyvä!" Omppuli sanoi tyytyväisesti ja käännähti kopteriin päin. Gustaf tuli perässä. Kopteri nousi ilmaan. Omppuli kääntyi Gustafin puoleen.
"Kokeneena vampyyrinmetsästäjänä osaat kai sanoa minne Zenzibar on mennyt?" Omppuli kysyi.

[Gustaffsson]

"No, aurinko alkoi paistamaan. Zenzibar tuskin on ehtinyt kauaksi, ja minä näytin hänelle hyvän turvapaikan. Sieltä ei ole kuin yksi tie ulos" Gustaf sanoi.
"Loistavaa" Omppuli sanoi ja he nousivat kopteriin. Helikopteri nousi pariinkymmeneenmetriin ja lähti lentämään kohti mannerta. Mutta puolessavälissä merestä lensi esiin edelleen raivosta kihisevänä Sieppeli ukkoslintuhahmossaan.
"Mitä vit-" Nat kiljaisi, kun Sieppeli lähetti kopteriin pienen salaman. Etulasi hajosi sirpaleiksi ja salama iski Natia rintaan. Nainen pökertyi kopterin lattialle.
"Ota Nat!" Gustaf huusi ja tarttui puikkoihin. Omppuli tarttui Natia kädestä ja raahasi tämän kopterin takaosaan.
"Osaatko lentää kopteria?" Omppuli kysyi.
"Lensin tälläisiä Vietnamissa. Kivoja pelejä, vaikka kerran törmäsinkin vuoreen" Gustaf huusi tuulen tuiverruksen läpi.
"Kiva rohkaisu" Omppuli huudahti.
Gustaf tsekkasi pikaisesti kopterin tietokonenäytön ja lukitsi asejärjestelmän. Sieppeli näytti lataavan suurta salamaa, ilma hänen vieressään rätisi ja täyttyi sähköpurkauksista.
"Charlie spotted" Gustaf sanoi, hymähti ja painoi nappia. Kopterin kylkiinn asennetuista heittimistä lensi neljä SLAM-ohjusta. Gustaf tiesi, että Sieppeli pysty pelastamaan itsensä, mutta se antoi heille aikaa.
Sieppeli tuhosi ohjukset muutamalla salamalla, mutta yksi räjähti niin lähellä että paineaalto heitteli häntä. Kun hän sai päänsä selväksi, oli kopteri jo hyvässä matkassa mantereelle päin. Sieppeli huudahti raivosta ja lähetti yhden salaman, joka iskeytyi kopterin kylkeen.

"Meihin osui!" Gustaf huudahti, mikä oli sinänsä turhaa koska seinässä oli ihmisen mentävä aukko. Kopteri kieppui hurjasti ilmavirran eksyessä sen sisään.
"Pidelkää kiinni!" Gustaf huusi yrittäessään oikaista kopteria ja katsoessaan lähenevää maanpintaa. Omppuli piti toisella kädellään kiinni Natista ja toisella puristi kopterin katossa olevaa kädensijaa.
Kopterin jalakset osuivat maahan, ja paiskautuivat irti kipinäsuihkun säestyksellä. Muu kopteri jatkoi matkaansa pyörien ympäri ja paiskautui päin puuta.
"Voihan..." Gustaf huokaisi ja retkautti päänsä taaksepäin. Omppuli tuli hänen vierelleen.
"Kivaa lentoa. Oletko kunnossa?"
"Jos viitsisit kiskaista tuon männynoksan pois rinnastani niin uskoisin niin" Gustaf sanoi hengittäen raskaasti.
"Auts" Omppuli mutisi ja veti nyrkinpaksuisen männynoksan pois miehestä.
"Paljon parempi. Se paranee parissa tunnissa" Gustaf sanoi ja tiputti edelleen kädessä pitämänsä ohjaussauvan lattialle.
"Pelastit meidät" Omppuli huomautti.
"Toivottavasti saan siitä bonusta" Gustaf tuhahti.

[Nat]

Omppuli hymyili huvittuneena, mutta ei sanonut mitään. Hän kömpi pystyyn ja alkoi silmäillä vahinkoja. Kopteri oli muuttunut sekunnissa osittain varaosiksi ja puu, johon se oli osunut, makasi pitkin pituuttaan kopterin vieressä. Muita merkittäviä vahinkoja ei ollut tapahtunut.
"Onko sinulla hajuakaan missä olemme?" Omppuli kysyi viimein Gustafilta.
"Odota hetki." Gustaf murahti ja nousi hieman vaivalloisesti seisomaan.
Hän kapusi Sieppelin tekemästä aukosta pihalle ja tähyili ympärilleen.
"Kyllä tämä on tuttu paikka. Hyvin lähellä yhtä piilopaikkaani. Sanoisin, että kahden kilometrin päässä tuohon suuntaan." Gustaf viittasi oikealle puolelleen.
"No jos olet täysin varma, voimme varmaan hylätä armaan kopterini ja lähteä." Omppuli sanoi huolettomasti.
"Entäs uskollinen avustajasi?" Gustaf kysyi muistaen Natin.
"Hän on suhteellisen kevyt, joten sinä pystyisit kantamaan hänet tuossakin kunnossa." toteti Omppuli.
"Ei kai tässä ole muitakaan vaihtoehtoja. Kokoa kaikki ehjä tavara niin minä käyn hakemassa hänet." Gustaf sanoi ja kapusi takaisin kopterin raunioihin.
Omppuli ei löytänyt kuin pari ehjää ja hyödyllistä esinettä. Retkihuopia, taskulampun ja ensiapupakkauksen. Ensiapupakkauksen hän kuitenkin päätti jättää metsään koska kukaan, ei edes Nat, ollut herkkä haavoittumaan vakavasti.
"Voit jättää huovatkin pois, koska piilopaikkani on hyvin varustettu jopa suurellekin joukkiolle. Taskulamppu tulee kyllä tarpeeseen sillä alkaa pimetä. Juuri sopivasti sen vampyyrin kannalta." Gustaf huikkasi, kun tuli takaisin kopterin uumenista sylissään tajuton Nat.
Viimeinkin he pääsivät matkaan. Metsä oli harva, mutta maassa oli jos jonkinlaista sudenkuoppaa kuten juuria ja liukkaita kiviä. Kaksi kilometriä taittui vajaassa tunnissa, koska Gustaf hortoili välillä ties minne oikeaa suuntaa haeskellen yhä sakenevassa hämärässä.
"Saamari, olin varma että se olisi ollut tuolla idässä. Tiedän kuitenkin että se luukku on tässä lähellä." Gustaf sanoi.
Seuraavalla askeleella kuului onto kumahdus ja Gustaf seisahtui voitonriemuisena.
"Tässä se on. Nuo pudonneet lehdet ja pensaat hämäsivät vähän, koska en ole käynyt sen jälkeen kun tämä valmistui 1946. Omppuli , avaisisitko tuon luukun", Gustaf sanoi.
Omppuli kumartui ja pyyhki lehdet pois kohdasta, jossa oli kuulunut kumahdus. Metallinen luukku paljastui mullan ja lehtien alta. Kahva oli ruosteessa, mutta Omppuli sai luukun väännettyä vaivoin auki. Alas johtivat jyrkät portaat. Omppuli sytytti taskulampun ja lähti kapuamaan alas pimeään.
"Öm, Omppuli. Nat pitäisi saada alas, enkä usko että pystyn siihen yksin." Gustafin ääni kuului ylhäältä.
Hetken aivoriihen jälkeen Nat saatiin laskettua vahingoittumattomana alas huoneen pohjalle. Gustaf löysi valokatkaisijan huoneesta. Se oli neliön muotoinen. Keskellä oli pöytä neljälle, seinustalla hyllyjä, kaappeja ja neljä lavitsaa syvennyksissä. Pöly leijaili joka askeleella. Omppuli nyrpisti nenäänsä:
"Tätä ei tosiaankaan ole käytetty yli puoleen vuosisataan. Pölyäkin on varmasti kymmenen senttiä."
Gustaf laski Natin yhdelle lavitsoista. Tämä voihkaisi hiljaa.
"Ei yhtään aikaisemmin voinut herätä. Olisin säästynyt monelta vaivalta", Gustaf sanoi iloisesti.
"Älä vielä nuolaise Gustaf. Kaikki ei ole kohdallaan. Nat ei ole kohdallaan." Omppuli oli ilmestynyt Gustafin viereen huolestuneena.

[Zenzibar]

Ennenkuin kumpikaan heistä ehti tutkia Natia sen tarkemmin alkoi huoneen pimeänä säilyneestä nurkasta kuulua varsin tuttua naurua, ainakin Gustafille. Nyt nauru tosin oli hysteeristä ja kärsivän kuuloista.
"Kaikki ei hitto vie ole kohdallaan! Olen täynnä palovammoja, jotka onneksi ovat parantumaan päin, enkä pääse millään eroon tuosta maanvaivasta jota myös Gustafiksi kutsutaan!" Zenzibar astui nurkasta valoon nauraen. Hänellä oli päällään palaneet housut, jotka näytivät nyt enemmän shortseilta ja paitakin oli valkoinen t-paita, joka näytti aivan liian isolta ollakseen Zenzibarin oma. Vasemmassa kädessä vampyyrilla oli kirves.
"Ajattelin, että Gustaf ei kuitenkaan tule tähän ikivanhaan piilopaikkaansa ja saan olla täällä rauhassa päivän, mutta ei, tänne sen oli pakko tunkea! Helvetti vie!"
Gustaf katsoi vampyyria hetken suu auki ja sanoi sitten hämmentyneenä. "Sinulla on minun T-paitani."
Zenzibar pyöräytti silmiään. "No anteeksi vain, kun en päättänyt kuljeskella täällä puolialastomana! Ei siitä palaneesta paidasta ollut mihinkään, joten päätin vähän penkoa tuota varavaatekaappiasi."
Omppuli nousi seisomaan. "Tällä kertaa et pääse karkuun, vampyyri."
"Klisee." Gustaf ja Zenzibar sanoivat samaan aikaan.
Gustaf katsahti taas Natiin, joka näytti jotenkin erilaiselta ja hiukan kärsivältä. "Kuules Sukka-"
"Sukka?" Omppuli ihmetteli.
Zenzibar pyöräytti silmiään. "Niin, se on keksinyt minulle joka toinen vuosi uuden lempinimen. Sukka tuli Zezukasta alunperin... tai jotenki niin se meni..."
"No kuitenkin, Zenz, jos tehtäisiin jonkinlainen rauha vähäksi aikaa, koska Nat ei todellakaan ole kunnossa."
Omppuli nyökkäsi.
Zenzibar mietti hetken ja pudisti sitten päätään ja virnisti. "Mitä jos minä vaikka viipaloisin teidät pienen pieniksi palasiksi tällä kauniilla kirveellä ja polttaisin teidät nuotiolla ja sirottelisin tuhkat mereen?" Tämä kysyi sarkastisesti.
"Jääkää te hoitamaan tuota", hän nyökäytti Natiin päin. "Ja minä kähden." Zenzibar oli jo hivuttautumassa ovelle päin, kun hän pysähtyi ja alkoi taas nauraa.
Omppuli katsoi Gustafiin. "No mikäs sitä nyt naurattaa?"
Gustaf hymyili vinosti. "Ulkona on päivä, hän ei voi lähteä mihinkään."
Omppulikin alkoi hymyillä. "Olemme siis kaikki jumissa täällä..."
Zenzibar pyöräytti silmiään. "Turha kuvitella mitään noita-akka. Te pysytte täsmälleen siinä niin ja minä pysyn täällä nurkassani kaikessa rauhassa. Gustafilla ei ole aseitaan, Nat ei ole niin sanoakseni parhaimillaan, etkä tasan ole sinäkään, että turha yrittää yhtään mitään."
Omppuli kohautti olkapäitään ja kumartui taas Natin puoleen, joka oli aukaissut silmänsä. Omppuli hätkähti ja oli vähällä ettei hän kirkaissut sillä Natin silmät hehkuivat pahaenteisesti.
Gustaf värähti ja kumartui lähemmäs. Yhtäkkiä Natin oikea käsi tarrasi Gustafia kurkusta. Gustaf yritti repiä sitä irti muttei onnistunut. Natin hiha valahti ja kädenn siniset kuviot tulivat näkyviin. Zenzibar henkäisi kauempana ja näytti miettivän jotain ankarasti.
Omppulikin yritti irroittaa käden Gustafin kaulasta. Käsi irroitti itsestään, ja sieppasi yhtäkkiä viereiseltä pöydältä veitsen ja heitti sen seinään. Sitten se alkoi riehua, tarttuen kaikkeen mihin ylettyi, repien ja heitellen tavaroita.
"Nat lopeta!" Omppuli kirkaisi.
Nat näytti hieman sekavalta ja hän tuijotti pelottavilla silmillään kättään, joka ei pysähtynyt millään.
"En... pysty..."
"Mitä sinä oikein pelleilet?" kysyi Gustaf, joka piteli kaulaansa.
"Ei se ole Nat! Väistykää!" huudahti Zenzibar ja tuli lähemmäs. Kun kumpikaan ei siirtynyt naisen vierestä Zenzibar heilautti kirvestään. "Väistykää nyt helvetti tai kuolette molemmat!"
Gustaf ja Omppuli siirtyivät kauemmaksi ja päästivät Zenzibarin Natin luo.
"Nat, Nat? Missä hanska on?"
Nat vain tuijotti.
"Nat, kerro missä se hanska on, tai tuo käsi voi tappaa sinutkin." Zenzibar sanoi yllättävvän tyynesti yhtäkkiä ja alkoi penkoa Natin taskuja. Hetken tutkinnan jälkeen hän löysi mustan hanskan, jossa oli yksi samanlainen sininen merkki, kuin Natin kädessä oli ranteen kohdalla.
Zenzibar nappasi kiinni Natin kädestä, joka pyristeli hanakasti vastaan. Kolmesti käsi pääsi Zenzibarilta irti, mutta lopulta Zenzibar sai laitettua hanskan käteen, ja se lopetti sätkimisen kuin taikaiskusta.
Zenzibar huohotti hiukan ja nojasi kirveeseensä.
"Mitä TUO oli?" Gustaf kysyi ihmeissään.
Zenzibar pudisti päätään. "En tiedä tarkalleen. Muistan vain lukeneeni sinimerkkisestä kädestä ja hanskasta jolla sen saa kuriin. Natin alitajunta ohjailee sitä tai jotakin. En tiedä yhtään mistä se johtuu tai miten se on Natilla..."
Omppuli kumartui hiukan lähemmäs, mutta pysyi kunnioittavan matkan päässä. Gustaf mietti halusiko Omppuli olla kaukana Natista vai Zenzibarista.
"Tietääköhän Nat?"
Zenzibar irvisti. "Sen me saamme selville vain yhdellä keinolla..." vampyyri nousi seisomaan ja kohotti kirvestään.
"Zenzibar, älä tee mitään hätiköityä!"
Zenzibar virnisti ja kysyi viattomasti. "Mitä? Olin vain ehdottamassa, että meidän pitää kysyä sitä Natilta itseltään."
"Niin varmasti", Gustaf mutisi ja katsoi kuinka Zenzibar palasi pimeään nurkkaan istumaan, vihreät silmät kiiluen.

[Gustaffsson]

Aikaa kului. Zenzibar istui nurkassa, Gust vastakkaiseen seinään nojaten, Omppuli pöydällä tajuttoman Natin jalkopäässä. Gustafilla ja Zenzibarilla näytti olevan tuijotuskilpailu meneillään. Zenzibar yritti olla räpyttämättä silmiään ihan vain kunniansa vuoksi, mutta Gustafille se ei ollut vaikeaa. Hän oli uppoutunut muistoihinsa...


Gustaf käveli lumihangessa seuraten jälkiä lumipuku yllään. Zenzibar oli mennyt tästä. Hän oli siitä varma. Vaikkei mies ollut nähnytkään vampyyrista vilaustakaan viimeiseen sataan vuoteen, olivat kyvyt tallella. Mikä oli vampyyrin ajanut Karjalaan keskitalvella, siitä ei metsästäjällä ollut hajuakaan. Mutta se oli toisarvoista. Kohta se kirottu vampyyri olisi hänen käsis...
"Tsushna!" joku huusi hänen oikealta puoleltaan. Viisi ruskeapukuista miestä käveli häntä kohti kiväärit ojossa. Yhdellä oli pikakivääri. Venäläisiä.
"Päivää taloon" Gustaf vastasi, "vaikkei tämä talo olekaan, unohtakaa koko-" hänen lauseensa jäi kesken, kun venäläiset avasivat tulen. Gustafin rintaan ilmestyi kymmeniä verisiä reikiä, mutta siitä huolimatta hän kohotti konepistoolinsa ja ampui. Venäläiset kaatuivat yksi kerrallaan, ihmetteln miten tuo pirun "tsushna" ei kuollut vaikka kuinka yritti tappaa. Gustaf lysähti selälleen maahan huohottavaan.
"Otitko tuosta opiksesi? Jätä minut rauhaan, okei?" sanoi tuttu ääni hänen takaansa. Zenzibarhan siellä seisoi vain hetken verran, ennenkuin katosi puiden sekaan. Siitä lähtien Gustaf oli pysynyt tämän kintereillä, monta kertaa melkein saanut tämän hengiltä. Toisinaan hän mietti pystyisikö tappaaman Zenzibaria, koska mietti mitä muutakaan tekisi paitsi metsästäisi häntä....

"Okei, minä luovutan" Zenzibar huokaisi ravistaen Gustafin ajatuksistaan ja alkoi räpsytellä silmiään.