Pokémon - jatkotarina JMSVOM

[Siilinpiikki]

Haamupokémon kaatui sen voimasta maahan.
"Dusclops on liian sekaisin torjuakseen iskuja!" Juontaja huokaisi.
"Viimeistele se Lohikäärmerynnäköllä!" Pulver huudahti voitonvarmana.
"Keskity Thorbi!" Sipin äänestä kuulsi pieni epätoivo. "Seuraa vain aistimuksiasi!"
Dragonite oli juuri tekemässä viimeistä rynnäkköä, kun haamu nousi jaloillensa. Dusclops avasi suunsa ja paljasti sisällä kytevän tulensa. Lohikäärmeen vauhti tyssäsi siihen paikkaan eikä se kyennyt kääntämään katsettansa loisteesta. Dragonite imeytyi haamun sisään.

[Sieppeli]

Yleisö kohahti, Pulver ei ymmärtänyt mitä tapahtui, mutta Sipin kasvot menivät tavallistakin kalpeammaksi.
"Voittaja lienee Sip-" Jossain kaikui, ja voittajalle annettiikin raikuvat ablodit, mutta hän ei itse sitä kuullut. Sip oli juossut areenalle ja takertunut höperöitynyttä Dusclopsia selkätöyhdöstä vetäen sitä lähemmäs itseään.
"-clops!" Kummituspokemon äännähti ja yleisökin oli oikeasti hiljentynyt seuraamaan. Pulver ei vieläkään oikein osannut reagoida, eikä hän todellakaan näyttänyt tajuavan mihin hänen Pokemoninsa oli kadonnut.

"Palauta se!" Sipi ärähti niin lujaa, että hiljentynyt areena kaikui.
"Dusclops, " kummitus puolusteli.
"Palauta se, " Sip määräsi uudelleen. Katsomossa alkoi vaivautunut kuiskutus. Joku ehkä tiesi jotain Dusclopseista: Ne pystyivät imemään mitä tahansa sisäänsä, mutta mitään ei tullut ikinä ulos.
"Cloops..." Dusclops sanoi surullisena, tietäen itsekin, ettei se osannut auttaa. Se ei tiennyt tehneensä väärin, sehän vain totteli ohjetta. Sip päästi äärimmäisen kalpeana siitä irti ja peruutti pari askelta. Hän nieli tyhjää.
"Dragonite?" Pulverin hajonnut ääni kuului jostain. Sip nosti katseensa kouluttajaan, joka alkoi nyt viimeinkin ymmärtää tilanteen. Yleisön suosikin silmät näyttivät surullisilta.

Kaiken sen surkeuden keskellä Gus istui järkyttyneenä katsomossa. Mudkip oli nukkunut hänen sylissään, mutta nyt se yllättäen nosti päätänsä ja haisteli.
"Pika?" Gusin Pikachu kysyi Mudkipiltä, mutta vesipokemon ei vastannut. Se vain nuuhki ilmaa ja tuijotti jonnekin. Myös Pikachu suuntasi katseensa sinne jonnekin ja nuuhkaisi. Olipas ilmassa yllättäen hassu tuoksu. Jokseenkin samanlainen kuin silloin joskus siellä hassulla saarella.
"Mud, " Mudkip totesi ihmeissään, kertoen, että he haistoivat saman asian. Areenalla myös Dusclops tutkaili yllättäen ilmaa kuin etsisi katseellaan jotain näkymätöntä.
"Piipii!" Pikachu hypähti jaloilleen ja vahti tyhjää kohtaa ilmassa varuillaan. Ihankuin siinä olisi ollut jotain vaaleanpunaista, vain hetkellisesti.

Silloin kaikki kuulivat jonkinlaista pientä kikatusta. Se kaikui vain pienen hetken areenalla, mutta jokainen, ihminen ja pokemon, ehti sen havaita. Kikatus ei ollut tarpeeksi vahvaa kuuluakseen ihmiselle... Joten mikä se oli?
Areenalla, Sipin ja Dusclopsin takana posahti jokin, mikä näytti pinkiltä kuplalta. Jokainen katsoi samalla hetkellä samaan kohtaan, ja he näkivät Dragoniten, joka tipahti maahan persiilleen kuin tyhjästä. Se ravisteli päätään siinä istuessaan.
"Dragonite!" Pulver huudahti ja hänen säteilevät kasvonsa palasivat, kun hän riensi Pokemoninsa luokse. Sip tuijotti mitään uskomatta kohtaa, johon Dragonite oli ilmestynyt. Yhdellä katsahduksella hän ymmärsi, että tämä ei ainakaan ollut Dusclopsin tekosia.
"Minä jo pelkäsin, että se olisi kadonnut iäksi!" Pulver huudahti halatessaan pokemoniaan, joka ei ihan näyttänyt ymmärtävän olinpaikkaansa. Se aivasti.
"Se oli hieno taistelu, todella hieno taistelu!" Pulver hyppäsi kättelemään Sipiä, "olet todellakin ansainnut voittosi!" Sip ei ikinä tarttunut hänen ojennettuun käteensä, vaan tuijotti yhä kummastuneena Dragoniteä. Mikä sen oli tuonut takaisin?

Pieni kissamainen pokemon pyörähti tyytyväisenä ilmassa, jossa se oli tarkastellut tilannetta näkymättömänä, ja pirteänä se päätti jatkaa matkaansa. Se otti vauhtia ja lensi tuulen mukana kohti uusia seikkailuja.

[Gustaffsson]

Sipin ja Pulverin kamppailu oli selvästi ollut turnajaisten tähänastisista mielenkiintoisin, innostunut keskustelu kuului katsomon joka neliömetriltä ja miltei yleisön huomaamatta areenalle saapui uudet kamppailijat; Siili ja Bea -niminen tyttö. Tyttö olisi ollut ihan mukavan näköinen, ellei hänen kasvoillaan olisi ollut jatkuvaa inhoavaa ilmettä.
"Ja seuraavaksi toisen lohkon toinen taistelu: Siili vastaan Bea!" kuuluttaja ilmoitti saaden yleisön viimeinkin kohdistamaan huomionsa seuraavaan otteluun.

Bealla näytti olevan hyvät kouluttajantaidot ja taktista silmää taisteluihin. Hän onnistui pudottamaan Siililtä pelistä Hypnon Delcattyllään, joka oli pirullisen nopea. Delcattyn päänmenoksi koitui lopulta Pinsir sekä Bean itsensä ylimielisyys. Delcatty oli heikko lähitaisteluiskuja vastaan, joita Pinsir puolestaan osasi liudan. Bea luotti Delcattyn nopeuteen ja siihen, ettei mokoma nulikka kouluttajaksi kuitenkaan pystyisi Delcattyyn osumaan moisella koppakuoriaisella. Vaan toisin kävi, Delcattyn kierrettyä Pinsiriä aikansa se yritti hyökätä sen kimppuun takaanpäin - Pinsir tarttui nopeasti kissapokémonia hännästä ja alkoi heilutella sitä puoleltaan toiselle, jokaisella heilautuksella kumauttaen sitä maata vasten. Näky oli koomisen järkyttävä. Pian Pinsir heitti tajuttoman Delcattyn Bean eteen.

Raivoissaan Bea tuntui menettävän suurimman osan taktikointitaidoistaan - pian hän oli häviöllä 4-2. Kaiken lisäksi yleisö tuntui olevan miltei täysin Siilin puolella - kun Siilin pieni Dunsparce pudotti Bean Electabuzzin pelistä porarynnäköllä, yleisö suorastaan kohahti suosionosoituksiin. Tilanne oli siis jo 5-2 Siilille, joka innostui helpon voiton mahdollisuudesta. Bea vapautti kentälle viimeisen Pokémoninsa - Steelixin. Pikku Dunsparce katseli 9 metrin korkeuteen kohti Steelixin irvistävää naamaa. Dunsparce tuskin ehti inahtaa kun Steelix yksinkertaisesti rojahti pikku maakäärmeen päälle. Yleisöstä kuului valtava "Ooooooooh!"

[Siilinpiikki]

Ottaen huomioon, että Steelix oli painoltaan noin kolminkymmenenkertainen Dunsparceen nähden, ei maamadolla ollut selviämismahdollisuuksia suuremman käärmeen painon alla.
"Ei hätää, olit mieletön!" Siili otti pokémoninsa syliinsä ja alkoi miettiä parasta vaihtoehtoa Steelixiä vastaan. "Valitsen-"
Siili ei ehtinyt ilmoittaa päätöstään, kun kaiuttimista alkoi kuulua ulinaa.

Gus oli katsomossa Sipin kanssa Siilin seuraamuksia. Dunsparce oli onnistunut kukistamaan kaksi Bean pokémoneista ja voittanut katsojat puolellensa. Kukaan ei ollut osannut arvata, kuinka paljon perkelettä yhteen pieneen käärmeen mahtuisi. Paitsi tietenkin ne, jotka olivat seuranneet Siilin aikaisempia otteluita tai reissanneet pojan kanssa salilta salille.
"Taitaapa olla seuraavaksi sinun ja Siilin ottelu", Gus totesi ja kysyi Sipiltä. "Oletko valmis?"
"Äh minun puolestani Siilin saa voittaa", Sip kohatutti olkiaan hajamielisesti. Koko katsomo huokaisia samalla syvään, kun Steelix romahti Dunsparcen päälle.
"Häh?" Gus oli tottunut ystävänsä olevan hieman voitontahtoisempi.
"Niin..." Sip totesi. "Ei tämä minun unelmani ole. ottelijat ovat täällä vain ärsyttäviä ja sen jälkeen mitä Dragoniten kanssa kävi-"
Yhtäkkiä kiuttimista alkoi kuulua semmoista ulinaa, että osa katsojista hyppäsi paikoillaan säikähdyksestä. Ääntä seurasi juontajan kuulutus.
"Kaikki aktiviteetti areenoilla on keskeytetty. Katsojia pyydetään poistumaan rauhallisesti areenoilta ja seuraamaan viranomaisten opasteita."
Gusin henkivartija valpastui ja alkoi puhua radiopuhelimeensa nopealla tahdilla.
"Nyt mennään!" Henkivartija lopulta käski ja alkoi vetää Gusia mukanaan sekavana olevan ihmismassan läpi.

[Sieppeli]

Siiliä ja Beaa tultiin hakemaan areenalta nopeammin kuin laki salli.
"Vapauttakaa yksi kunnossa oleva Pokemon ja seuratkaa minua, " heidät noutanut sotilas ilmoitti, kun hänen Umbreoninsa kiersi kaksikkoa ympäri, "pitäkää Pokemoninne joka hetki lähellänne, älkääkä missään tapauksessa eksykö toisistanne. Vahtikaa, että seurassanne on aina joku, johon voitte luottaa." Siili katsahti Beaa, joka vislasi Steelixin seuraamaan itseään lähtiessään seuraamaan sotilasta. Siili otti ajattelemattomana jonkun käyttämättömistä Pokemoneistaan, ja huomasi vasta vähän ajan päästä kutsuneensa Honchkrown.
"Mitä tapahtuu?" Poika kysyi yleisen kaaoksen vasta ollessa alussa, juostessaan sotilaan perässä. Sotilas ei vastannut. Siili meinasi kääntyä puhumaan Bealle, mutta tyttö ja Steelix olivat kadonneet.

"Siili!" Jostain kuului jokseenkin tuttu huudahdus, jonka Siili tunnisti Sipiksi. Silloin:

BAM!

Räjähdys. Areena vavahteli ja Siili huomasi valahtaneensa polvelleen maahan räjähdyksen tärisyttäessä seiniä. Sotilas ja Umbreon näyttivät valmistautuvan taisteluun, etsien kohdetta ympäristöstään.
"Honchkrow!" Suuri tumma lintu parahti säikähtäneena ja hyppäsi suojaamaan kouluttajaansa mahdollisilta vihollisilta.
"Siili!" Äskeinen huuto kuului nyt lähempää ja Siili huomasi Sipin laskeutuvan kuumailmapallolla... Eikun Drifblimillä alas katsomosta hänen luokseen.
"Seis!" Sotilas huudahti nähdessään Sipin, tunnistamatta tätä kouluttajaksi.
"Sip!" Siili oli huojentunut nähdessään tutut kasvot, "mitä tapahtuu?"

BABABAM!

Se oli räjähdyssarja. Maan värähdellessä sotilas päätteli Sipin olleen yksi hänen suojeltavistaan.
"En minä tiedä!" Sip parahti Drifblimin päältä leijaillessaan ehkä puoli metriä Siili yläpuolella.
"Missä Gus on?"
"Seurasi sitä sotilashemmoa."
"Kuten teidänkin pitäisi tehdä!" Sotilas Umbreonin kanssa ärähti, "tulkaa!"

[Gustaffsson]

Gusin seuraksi määrätty sotilas johdatti suojattinsa evakuointiportaikkoa pitkin ulos stadionista. Ulkona vallitsi pakokauhu, kukaan ei tiennyt mitä tapahtui - paitsi tietenkin sen että jossain oli räjähdellyt ja kovaa. Sotilaat opastivat ihmisiä kokoontumispaikkoihin. Stadionin lähistölle pystytetyssä komppanian leirissä oli myös aikamoinen hälinä. Lt. Surge seisoi komentoteltan edessä ja sotilaita juoksi hänen luokseen ja hänen luotaan tuomasta tietoja ja hoitamaan tehtäviä. Leirin reunalla lääkintäteltaan kannettiin paareilla useita haavoittuneita sotilaita.
"Gus, mainiota. Stadionin takaa lähtee evakuointikopteri kahdeksan minuutin kuluttua, pääset siinä vaikeimmin haavoittuneiden kanssa Viridian Cityyn." Lt. Surge sanoi nähtyään Gusin saapuvan leiriin.
"Mitä? Ei! En lähde ennenkuin löydän Siilin ja Sipin!" Gus sanoi vastaan.
"Yrittäisit nyt ymmärtää mitä täällä tapahtuu!" Surge sanoi.
"Mielelläni. Mitä täällä tapahtuu?" Gus kysyi. Luutnantti ähkäisi ja hieroi ohimoitaan.
"Ainut Indigo-ylännöltä vievä tie on räjäytetty umpeen. Pioneeriryhmäni koittaa parhaillaan raivata tietä, mutta kalliota on räjäytetty tielle yli sadan metrin matkalta... Ja sitä ennen räjähti ilmatorjunta-asemamme sekä taisteluvälinevarastomme. Menetimme suurimman osan raskaasta kalustostamme ja kolme miestä kaatuneena ja viisi haavoittuneena. Järjestämme joukkokuljetuksia alas ylängöltä lentopokémoneilla, mutta niitä ei ole tarpeeksi että saisimme kaikki kerralla alas. Tällä hetkellä olemme jumissa täällä, samoin kuin kaikki nämä ihmiset. Sitä täällä tapahtuu. Nyt lähdet haavoittuneiden kanssa he-"
"Ei, olen pahoillani, mutta en lähde täältä ennenkuin ystävänikin ovat varmassa turvassa." Gus sanoi painokkaasti.
"Voi hel... hyvä on. Sinussa on ihan liikaa isääsi. ALIKERSANTTI MOSSMAN!!" Surge huusi niin lujaa ja yllättäen että Gus kavahti taaksepäin. Parissa sekunnissa tuttu tulenjohtoalikersantti oli heidän luonaan.
"Lähdette tämän miehen kanssa etsimään hänen tovereitaan. Sitten etsitte jonkun suojaisan paikan josta seuraatte tilanteen kehittymistä." luutnantti sanoi.
"Tämä selvä. Mentiin, Gus." Mossman sanoi reippaasti.

*****

"Räjähdykset vahvistettu. Tie on tukossa ja määrätyt sotilaskohteet tuhottu." ilmoitti monitoria seuraava rakettiryhmäläinen.
"Ensimmäinen aalto matkaan." Giovanni sanoi. Käsky välitettiin nelikymmenpäiselle joukolle rakettiryhmäläisikommandoja, joilla kaikilla oli psyykkisen tyypin Pokémon. Käskyn saavuttua jokainen tarrasi kiinni Pokémoniinsa - ja koko joukko katosi sinisen valon välkähdyksessä.

[Sieppeli]

Huutoja.

Taistelun ääniä.

Siili pelkäsi joutuneensa keskelle taistelutannerta. Hän, sotilas Umbreonin kanssa ja Sip olivat sillä hetkellä ainoita tyhjällä käytävällä, joka vei pohjakerroksen suojiin. Kukaan muu ei näyttänyt löytävän sinne asti. Vaikka oltiin jo aika syvällä maan alla, yläkerran äänet kaikuivat silti tyhjillä valkoisilla seinillä.
"Missä kaikki ovat?" Siili kysyi melkein kuiskaten, kun he kulkivat eteenpäin tyhjää käytävää.
"Yläkerrassa lienee kaaos, " sotilas vastasi, "kyllä he seuraavat." Sotilaan ääni kuulosti varmalta.

Käytävälle heidän eteensä ilmestyi kuin tyhjästä kaksi Pokemonia.

Spoiler:

Sotilas, Sip ja Siili hätkähtivät, mutta pysähtyivät saman tien. Kaksi kummallista lintuPokemonia vain seisoivat ja tuijottivat kolmikkoa ja heidän Pokemonejaan, pysyen tiiviisti käytävällä tukkeena.
"Xatuja?" Sotilas tunnisti lajin ensimmäisenä.
"Kiinni jäitte!" Kuului ääni kolmikon takaa. Toisella puolella seisoi tukkeena kaksi Rakettiryhmäläistä, mies ja nainen.
"Ai ei mitään tämän uudempaa?" Sip narisi puoliääneen.
"Ehdotamme, että antaudutte kiltisti meille ja tulette mukaamme!" Miespuolinen rakettiryhmäläinen määräsi.
"Mitä te haluatte?" Sotilas kysyi ja Umbreon murisi.
"Mitä nyt yleensäkin?" Mies Rakettiryhmäläinen naurahti, "maailmanvaltaa."
"Rahaa, " nainen jatkoi.
"Uusia vaatteita."
"Hienoja koruja."
"Kunniaa."
"Valtaa yleisesti."
"Hyvää ruokaa."
"Mutta jotta sinne päästäisiin, niin teidän pitää tulla meidän mukaamme, " naispuolinen totesi, "vapaaehtoisesti, tai taistelun hävinneinä. Kumpi kiinnostaisi ennemmin?"
"Pysykää loitolla!" Sotilas määräsi Sipiä ja Siiliä, "tämä taistelu on meidän!" Siili katsoi tuijottavia Xatuja ja kahta rakettiryhmäläistä (joilla ei ollut edes aseita? No huoh), sitten hän katsoi Honchkrowia.
"Tai sitten me autamme, " hän sanoi.
"Voi kuinka söpöä, pikkupoika-" Rakettiryhmäläinen aloitti, muttei saanut ikinä lopettettua.

"Kaksi kummitustyypin Pokemonia, yksi pimeä ja yksi psyykkinen vastaan kaksi psyykkistä, " Sip ymmärsi Siilin ajatukset.
"Ja eikö Umbreon ole immuuni psyykkisille liikkeille?" Siili mietti vielä ääneen. Rakettiryhmäläiset kävivät tänään hitaalla.
"Missä se näkee kaksi kummitusta?" Naispuolinen kuiskasi kummastuneena tarkastellessaan tilannetta. Heidän mahdollisuutensa alkoivat kuulostaa huonoilta, joten häntä vähän arvelutti... Olisikohan sittenkin pitänyt ottaa aseet mukaan? Nyt kun kyseiset kaksi idioottia miettivät ankarasti toisen kummituksen olemassaoloon liittyviä asioita, Sip, Siili ja sotilas ottivat tilanteen haltuunsa.
"Umbreon, psykosäde!"
"Honchkrow, kieroa peliä!" [Foul Play? Suomenna ite paremmin]
"Drifblim, Ominous Wind! Ja Dusclops... Noille kahdelle idiootille voisi tehdä jotain?" [En ruvennu suomentamaan, syö pääs]

Xatut olivat ulkona pelistä ennen kuin tajusivat lopettaa tuijottamistaa ja rakettiryhmäläiset eivät sen paremmin huomanneet oikeastaan mitään siinä vaiheessa, kun jokin kummitusmainen tarttui heitä päänupeista ja paiskasi yhteen - tainnuttaen molemmat.

[Gustaffsson]

Ulkona rakettiryhmän ensimmäisen aallon ilmestyminen aiheutti lievästi sanoen yleisen paniikin. Heti ilmestyttyään paikalle rakettikommandot vapauttivat muita Pokémoneja psyykkisten kuljetuspokemoniensa lisäksi.
"Mitä vi-!" alikersantti Mossman älähti kun tyhjästä heidän eteensä ilmestyi rakettiryhmäläinen Alakazamin kanssa. Kuului naksahdus kun hän käänsi tottuneesti kiväärinsä vaihtimen automaatille. Lonkalta ampuen alikersantti tyhjensi lippaansa heidät yllättäneeseen kommandoon ja tämän Pokémoniin. Rakettiryhmäläinen sätki pystyssä seisten puolisen sekuntia ennenkuin kaatui selälleen maahan. Alakazam ennätti pysäyttää ensimmäiset luodit psyykkisillä kyvyillään, mutta läheltä ammuttujen luotien kineettinen energia oli sille lopulta liikaa ja yksi luoti pääsi sen suojauksien läpi ja upposi sen kalloon.
"Sinä ammuit heidät!" Gus huudahti.
"Nappaa tuo ase, saatat tarvita sitä vielä." Mossman sanoi vaihtaen uuden lippaan rynnäkkökivääriinsä. Gus katsoi pikaisesti kuolleen miehen käsissään edelleen puristamaa konepistoolia.
"Ei, ei... en pysty... tappamaan..." Gus mutisi Seafoamin tapahtumat mielessään pyörien.
"Ryhdistäydy, mies! Ihmisiä kuolee täällä muutenkin, sekä meikäläisiä, heikäläisiä ja vielä viattomia sivullisia. En minäkään tästä pidä, mutta jollemme tekisi tätä niin sitä enemmän kuolisi niitä viattomia sivullisia!" Mossman vetosi. Gus katsoi tulenjohtoaliupseeria, joka poimi maasta vihollisen konepistoolin ja kaivoi tämän taskusta lisälippaat. Hän tunki aseen Gusin käteen.
"Mutta..." Gus mutisi katsahtaen Mudkipiin ja Pikachuun, jotka katselivat kauhuissaan ympärilleen. Samalla pärähti äkäinen konetuliaseen sarja. Alikersantti Mossman älähti ja kaatui maahan pidelleen olkapäätään. Heidän oikealta puoleltaan lähestyi toinen rakettiryhmäläinen joka juuri vaihtoi täyttä lipasta aseeseensa. Miehen Pokémonit olivat kauempana kamppailemassa armeijan Pokémonien kanssa. Gusilla oli ladattu konepistooli käsissään. Rakettiryhmäläinen tunki uuden lippaan aseensa kuiluun. Oli kyse sekunnin kymmenyksistä. Gus tajusi että valinta olisi tehtävä.
Henki tai viattomuus.
Jommasta kummasta oli luovuttava.

[Siilinpiikki]

Ristiriitatilanteen vuoksi Gus ei ehtinyt kuitenkaan reagoida ajoissa. Rakettiryhmäläiset aloittivat tulituksen. Samalla jokin liila otus hyppäsi Gusin ja hänen pokémoniensa eteen. Luodit kimposivat Gusin edessä kuin muuri olisi tullut heidän eteensä.

Spoiler:

"Eespeon!" Kettupokémon naukahti ja katsoi rakettiryhmäläisiä tuimasti sen silmien loistaessa valoa.
Kiväärit lensivät roistojen käsistä kuin oman mielensä saaneina.
"Pikaa!"
Seuraavaksi salama iski jostain ja tainutti kaikki rakettiryhmäläiset maahan. Iskijä ei ollut Gusin Pikachu, vaan joku toinen. Gusilla kesti muutama pitkä henkäys ennen kuin ehti rekisteröisä kaiken tapahtuneen päässään ja rutisti pokémoninsa tiukasti syliinsä. Hahmo ilmestyi Gusin eteen ojentaen kättään. Gus tarttui auttavaan käteen ja nousi pystyyn. Hahmo oli tutun oloinen poika. Hänellä oli hiilen mustat hiukset ja punainen lakki päässään.
"GUS!" Heidän takaansa huudettiin.
Huutaja oli Gary. Hänelllä oli Alakazam turvaamassa selustaansa.
"Mitä hemmettiä sinä teet keskellä tulitaistelua?" Gary piuhotti. "Sinun pitäisi olla jo evakoitu!"
"En lähde minnekään ilman ystäviäni", Gus ilmoitti ja osoitti sitten tajunsa menettänyttä Mossmania, "ja hän tarvitsee apua."
Gary huokaisi merkityksellisesti, mutta ei väittänyt muuten vastaan.
"Tämä tässä on velipuoleni", Gary lopulta totesi, kun huomasi Gusin ja punalakkisen pojan tuijottavan toisiansa. "Tämä tässä on Red."
Punalakkinen poika tyytyi nyökkäämään.
"Mutta se siitä esittelystä, läh-"
"Ette kuulkaas lähde minnekään."
Uusi henkilö oli ilmestynyt heidä eteensä. Se oli Silver.
"Mitä sinä haluat?" Gary oli jo suorastaan hiilloksilla. "Ei kai Giovanni ole joutunut värväämään lapsisotilaita?"
Silver osoitti sormellaan Rediä.
"Haluat hänet?" Gary oli kummissaan. "Mitä hän on sinulle tehnyt?"
"Paljonkin, mutta sitä enemmän isälleni", Silver totesi. "Kukistamalla Redin todistan kykyni hänelle."
Gary oli sanomassa jotain ivallista, mutta Red vaiensi hänet laskemalla kätensä tämän olalle.
"Et voi olla tosissasi!" Gary tiuskahti Redin kuiskattua jotain hänen korvaansa. "Tässä käydään sotaa, ei ottelukoodistolla ole silloin mitään arvoa!"
Red ei kuunnellut toveriansa, vaan astui askeleen Silveriä kohden.
"Yksi yhtä vastaan", Silver sanoi ja heitti poképallon ilmaan. "Ilman aikarajaa... Paitsi ehkä kuolema."
Silverin pokémoniksi paljastui Gengar.

Spoiler:

"Hypnoosi", Silver käski.
Redin Pikachu ei ehtinyt väistämään hypnotisoivaa katsetta, vaan nukahti. Jäljelle jäänyt Espeon loikkasi Gengarin kimppuun. Haamu väisti iskun teleportaten meedioketun taakse.
"Varjopallo!"
Isku oli niin voimakas, että se olisi käynyt yhdestä kranaatista. Espeon oli kuitenkin ketterä ja väisti hyökkäyksen. Red käski pokémoniansa tekemään samanmoisen ja varjopallo osui suoraan päin haamua. Gengar ei jäänyt paikoilleen makoilemaan, vaan iski uuden varjopallon. Se ja Espeonin psykosäde iskivät toisiinsa ilmassa ja räjähdyksen usva peitti näkyvyyden. Usvan hälvettyä Gus näki Espeonin alistaneen tassullaan Gengarin maahan.
"Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa." Silver ärähti.
Gengar nuolaisi kielellään Espeonia suoraan naamaalle. Sillä hetkellä kun Espeon pyörtyi, menetti Red luotisuojansa. Tajunsa takaisin saanut rakettiryhmäläinen oli seurannut vaivihkaa tilannetta ja käytti tilannetta hyväkseen. Konekiväärin ääni halkoi ilmaa ja Red kaatui maahan.
"RED!" Gary/Blue syöksyi toverinsa viereen. Garyn Alakazam paiskasi meediovoimillaan ampujan seinään niin, että luiden rutinan saattoi kuulla. Silloin se oli kuitenkin jo myöhäistä.
"Yliarvostettu penikka näköjään", Silver tuhahti, vaikka vaikuttikin jostain syystä järkyttyneeltä, "mutta hänen pokémonistaan tulee olemaan hyötyä."
Silver kaappasi nukutetun Pikachun syliinsä ja haihtui Gengarinsa kanssa pois paikalta.

[Sieppeli]

Sotilas, Siili ja Sip huomasivat pian olevansa ainoita suojassa. Vähän aikaa sotilas vahti ovella, mutta lopulta hän päätyi vain sulkemaan sen takanaan. Sillä välin kahdella muulla oli juuri sopivasti aikaa parantaa Pokemoninsa, jotka olivat enemmän tai vähemmän vahingoittuneita, Siilin kohdalla ottelussa, Sipi nyt ainakin varmuuden vuoksi. Oven sulkeuduttua he eivät kuulleet ääntäkään ylhäältä.
"Mitä jos joku tahtoo sisään?" Siili kysyi, "ja avaa tulen?"
"Sinä, " sotilas osoitti Sipiä, "voitko laittaa jonkun kummituksistasi ulos vahtimaan? Tai seinän väliin?"
"Toki, " Sip vastasi automaattisesti, ja juuri vapaana ollut Haunter leijui melkein työhön melkein vapaaehtoisesti, "Haunter pystyy myös kertomaan - omalla tavallaan - kuka ulkopuolella mahtaa olla jos niikseen tulee. Ei sitten mitään temppuja tällä kertaa!" Leijuessaan seinän läpi Haunter kääntyi ympäri ja virnisti.
Siili keräsi kaikki Pokemoninsa lähelleen ja jäi kuuntelemaan hiljaisuutta. Sotilaan Umbreon kierteli omistajansa jaloissa ja Siilin Vaporeon päätti käydä tutustumassa siihen. Kaksi Eeveen evoluutiota löysi keskusteltavaa nopeasti, ja vaikka Umbreon olikin sotilaallisempi, ne silti näyttivät tulevan hyvin juttuun. Sipin Jolteon nyrpisteli nenäänsä hetken, mutta nieli ylpeytensä ja liittyi veljensä ja Umbreonin seuraan.

"Etsiiköhän Gus meitä?" Siili mietti, kun aikaa oli mennyt jo huomattavan pitkään, "vai pitäisiköhän meidän lähteä etsimään häntä?" Hypno tallusteli epämääräisesti tuijottamaan seinää.
"Ette saa poistua suojasta ennen erillistä käskyä." Sotilas kertoi suoraan. Asiasta ei enää keskusteltu. Silloin Haunter leijui seinän läpi takaisin. Suojan ovea koputettiin. Kaikki kolme ihmistä sisällä valpastuivat.
"Kuka siellä on?" Sip kysyi Haunterilta, joka virnuillen muutti muotoaan ihmiseksi. He tunnistivat tutut kasvot.
"Teal?" Siili huusi oven läpi, "oletko se sinä siellä?" He kuulivat jokseenkin mahdollisesti tutun äänen vastaavan heikosti vahvan seinän läpi.
"Kyllä! Päästäkää minut sisään!"
"Oletko yksin!?" Sotilas huusi läpi.
"Kyllä!"
"Haunter?" Sip tarkisti asian Pokemoniltaan, joka kikatti muuttuen takaisin itsekseen, "se sanoi kyllä." Ovi avattiin, ja yleisön ennakkosuosikki päästettiin sisään. Hän kantoi mukanaan Azumariliään, joka näytti haavoittuneelta. Teal näytti helpottuneelta päästessään suojaan, ja ovi suljettiin heti takaisin kiinni hänen perässään. Haunter palasi tähystyspaikalleen.

"Mitä ylhäällä tapahtuu?" Siili kysyi heti, kun sai tilaisuuden siihen sen hälinän yli, mikä seurasi sitä, kun Azumariliä ruvettiin parantamaan Sipin avustuksella.

[Gustaffsson]

"Rakettiryhmäläisiä on joka puolella," Teal sanoi, "pian psyykkispokémoneilla teleportanneiden jälkeen niitä alkoi saapua lentopokémoneilla ja helikoptereilla. Armeijan joukot ovat järjestäytyneet pieniin ryhmiin ja ovat onnistuneet suojaamaan suurimman osan yleisöstä, mutta ovat pahassa alakynnessä. Minä olin yhdessä pienessä ryhmässä joka pääsi tähän turvahuoneeseen vievään käytävään ennenkuin rakettiryhmä katkaisi tien."
"Ryhmässä?" sotilas kysyi.
"Kaksi sotilasta ja yksi kilpailija - he jäivät samaan tuleen mistä Azumarillinikin otti osuman..." Teal sanoi järkyttyneenä.
"No, se ainakin paranee. En ole mikään Joy, mutta näyttää pelkältä pintaraapaisulta." Sip sanoi vetäessään Pokémonin haavan ympärille sideharsoa.
"Mitenkähän Gusin on käynyt?" Siili huolestui.

***

"Herää, Red! Älä nyt käsiini kuole!" Gary aneli ravistellen Rediä.
"Mihin osui?" Gus kysyi.
"Kyljestä tulee verta... ja paljon." Gary sanoi.
"Mossmanin taskussa oli vielä sidetarpeita..." Gus sanoi ja kääntyi aliupseerin puoleen, joka oli palailemassa tajuihinsa.
"Gus?" Mossman mutisi ja älähti kivusta yrittäessään nousta ylös.
"Älä liiku. Sinua ammuttiin olkapäähän." Gus sanoi ja kaivoi ensiaputaskusta sideharsorullan, jonka heitti Garylle.
"Älä ihmeessä?" alikersantti mutisi ja hamuili ehjällä kädellään asettaan.
"Hitto... Gary, minä menen Silverin perään. Vahdi sinä Rediä ja Mossmania." Gus sanoi.
"Oletko hullu?" Mossman kysyi.
"Hän vei Redin Pikachun, Giovanni ei missään nimessä saa saada sitä käsiinsä!"

[Siilinpiikki]

Gus tyntäsi matkaan ennen kuin kukaan ehti estää häntä. Oli kuin hän olisi ollut jossain epätodellisessa kuplassa. Kuolleita ihmisiä ja pokémoneja ilmestyi melkein jokaisen nurkan takaa, mutta tuliaseiden pauke kantautui kaukaa. Mistä hän löytäisi Silverin? Poika oli kadonnut ilmaan. Mitä sitten kun Silver löytyisi? Gusilla oli turvanaan vain luotiliivi ja söpöt pokémoninsa. Ehkä Gyaradoksesta olisi nyt ollut apua...
RYMS.
Puolet Gusin edessä olleesta seinästä romahti, kun painivat Onix ja Rhydon kaatuivat sen päälle. Gus saattoi tunnistaa yhden kouluttajista olevan Brock, mutta nyt ei ollut ihan paras hetki rupatteluun. Valpas Pikachu tainutti yhden edessä olevista asemiehistä ja Gus jatkoi suunnatonta juoksemistaan.
Hum hum hum.
Horisontista saapui ilmasaattue, jossa oli niin lentopokemoneja kuin joitain taisteluhelikoptereita. Keskellä niitä oli valtava helikopteri-lentokone.
"Tässä puhuu Giovanni, Rakettiryhmän johtaja", tuttu ääni kaikui ilmassa kaiuttimien vahvistamana. "Todistatte parhaillaan ensimmäistä iskuaaltoamme ja lisää on luvassa. Jos rohkenette luovuttaa nyt, säästämme lukuisia ihmishenkiä. Odotan voivani keskustella asiasta valitsemanne neuvottelijan kanssa. Kaikki muut luokseni pyrkivät tapetaan."
Helikopteri-lentokone oli suuntaamassa yhteen otteluareenoista. Gus suuntasi sinne.

* * *

"Gus on jossain tuolla ulkona", Sip totesi. "Hänet pitää löytää."
"Oletko hullu?" Sotilas kysyi. "Siellä ammutaan!"
"Otan Thorbin mukaan", tyttö vastasi muitta mutkitta. "Pitäkää Siilistä huolta."
Sip henkäisi syvään ennen kuin avasi oven ja astui ulos. Hiljaisuus lankesi suojaan. Siili kyyristyi yhteen nurkkauksista kuin se olisi tuonut lisäsuojaa. Miksi hän ei voinut tehdä mitään? Poika sulki silmänsä ja ajatteli vain yhtä asiaa: Apua!
Jossain kaukana joku kuunteli.

[Gustaffsson]

Gus onnistui pääsemään Giovannin laskeutumisalustaksi tarkoitetun otteluareenan reunaan. Silver oli jo siellä, kahden rakettiryhmäläiskommandon suojaamana. Giovannin helikopteri-lentokone oli juuri laskeutumassa. Gus tiiraili areenan katsomon laidan takaa Silveriä, joka odotti innokkaana isäänsä. Gusilla oli yhä mukanaan Mossmanin hänelle lykkäämä konepistooli, jolla hän ei tosin ollut vielä ampunut laukaustakaan. Tältä etäisyydeltä hän kyllä osuisi Silveriin, mutta sillä ei olisi mitään merkitystä. Areena kuhisisi rakettiryhmäläisiä lentokoneen laskeuduttua ja Redin Pikachu jäisi kuitenkin Giovannin käsiin. Ainut mahdollisuus estää Pikachun joutuminen Rakettiryhmän haltuun olisi sen itsensä ampuminen - mutta sitä Gus ei pystyisi tekemään. Tätä dilemmaa miettiessään Gusin takin taskusta kuului epäilyttävän tuttua ääntä. Gus säikähti äänen lähdettä ja kaivoi pikaisesti taskuaan. Hänen Pokédexinsa oli lähtenyt päälle, ja ääni kuului sen kaiuttimista. Näytössä ei näkynyt minkään Pokémonin tietoja, vain pelkkiä Unowneja.

Kesti hetken ennenkuin Gus onnistui paniikissaan lukemaan Unownien sanoman. Delay. Viivästytä. Gus nieleskeli ja ajatteli mahdollisuuksiaan. Mikään mitä hän keksi ei estäisi Redin Pikachun joutumista Giovannin käsiin. Ainut mahdollisuus olisi totella Unowneja. Unowneja, jotka yleensä ilmestyivät vain uhkailemaan. Unowneja, joiden ystävällisyydestä ei ollut mitään takeita. Gus katseli Mudkipiä ja omaa Pikachuaan. Ne istuivat kerrankin paikallaan, kuuliaisina ja vakavina odotellen isäntänsä käskyä.
"Voi hyvä jumala, ole nyt sinäkin mukana..." Gus mutisi ja laski konepistoolin kädestään. Hän veti pari kertaa syvään henkeä ja nousi pystyyn.
"Heijaa, Silver!" hän huudahti ääni värähdellen. Silver ja tämän kaksi vartijaa kääntyivät katsomaan areenan reunalta heitä kohti kävelevää kouluttajaa, jonka perässä seurasi kaksi Pokémonia.
"Mitäs ihmettä sinä haluat?" Silver kysyi varuillaan.
"Tässä taitaa enemmän olla kysymys siitä mitä sinä haluat," Gus improvisoi, "haluat viedä Pikachun isällesi, eikö?"
"Niin, ja minulla on jo sellainen!" Silver sanoi ja nosti sähkönpitävää, rimpuilevaa säkkiä.
"Entä jos pystyisit viemään hänelle kaksi? Tupla tai kuitti, Pokémonkamppailu ratkaisee." Gus ehdotti, tuntien koko ajan kuinka polvet meinasivat tutista. Silver alkoi nauramaan.
"Ei sinusta ole minulle mitään vastusta! Yhtähyvin voisit samantien luovuttaa Pikachusi ja antaa isäni sotilaiden ampua sinut siihen paikkaan!" hän nauroi.
"Tietenkin, mikäli pelkäät häviötä..." Gus sanoi.
"Hmph! Hyvä on... minä pieksän sinun säälittävät Pokémonisi alta aikayksikön... ja sitten aion nauttien nähdä sinun kuolevan."

*****

Sip ei löytänyt Rakettiryhmäläisiä pohjakerroksista, mutta pinnalle päästyään hän huomasi päästadionin olevan täynnä haavoittuneita sotilaita, kouluttajia ja Pokémoneja ja lääkintämiehiä ja hoitajia jotka juoksentelivat ympäärinsä yrittäen pelastaa henkiä. Rakettiryhmäläisiä ei näkynyt. Sen sijaan Sip näki tutun kasvon.
"Luutnantti Surge!" Sip huudahti. Salipäällikkö kulki keräten taistelukelpoisia miehiä vartioimaan stadionin sisäänpääsyteitä.
"Löysikö Gus teidät?" Surge kysyi heti.
"Mitä? Ei, ei löytänyt. Missä hän on?" Sip kysyi.
"Sen kun tietäisi..." luutnantti tuhahti.
"Hän lähti sen punatukkaisen nulikan perään." sanoi toinen tuttu ääni, ja alikersantti Mossman liittyi heidän joukkoonsa toinen olkapää melkoisessa paketissa.
"Sinun ei pitäisi olla jalkeilla, alikersantti." Surge sanoi katsellen alaisensa kalpeita kasvoja ja tutisevaa olemusta.
"Olkapää se vain on, herra luutnantti. Haluaisin lähteä etsimään Gusia, hänen suojelemisensa oli minun tehtäväni." alikersantti sanoi.
"Ei," Sip sanoi ennenkuin luutnantti ehti kieltää, "se on minun hommani."

[Sieppeli]

"Neiti öm-..." Mossman aloitti ankaralla äänellä, menettäen uhkaavuutensa unohtaessaan Sipin nimen, "jättäkää tämänkaltaiset asiat armeijalle. Olette yksi kilpailijoista, turvallisuutenne on etusijalla. Teidän täytyy jäädä tänne missä teitä voidaan suojella."
"Yritä pakottaa minut, " Sip ärähti ja käveli miesten ohitse.
"Et saa poistua alueelta!" Surge ärähti tytölle takaisin, mutta tämä kääntyi vain ohimennen näyttämään valittua käsimerkkiä, joka yleisellä kielellä sanottuna tarkoitti: "Painu helvettiin."
"Haenko hänet takaisin?" Joku armeijan miehistä kysyi ja hänen ympärillään pyörinyt Crobat valmistautui tehtävänantoon.
"Antaa mennä, " Surge ärisi, "oppiipahan jotain sodankäynnistä."

* * *

Siili istui yhä kovalla kivilattialla. Rukoukset hänen mielessään alkoivat puuroutua epämääräisiksi. Pian hän ei tiennyt mikä päänsä äänistä kuului hänelle itselleen ja mikä jollekin muulle
"Auttakaa joku meitä" "Kunpa kukaan ei löytäisi meitä täältä"
"Giovanni? Minä tunnen Giovannin" "Toivottavasti muut löytäisivät tänne pian"
"Sip, yritä löytää Gus ajoissa" "Minun olisi pitänyt lähteä Sipin mukaan" "Giovanni petti minut kerran"
"Hän lupasi, että olisimme kumppaneita"
"Samanarvoisia"
"Voisinkohan vain juosta hänen peräänsä" "Mitä jos Dunsparce tai joku vahingoittuu"

"Minäpä pistän hänet leikkimään."
eikkimään
ikkimään
kkimään
kimään
imään
mään
ään
än
n...

* * *

Sip löysi itsensä piilosta kulman takana, kun kaksi hiiviskelevää rakettiryhmäläistä kulki hänen ohitseen Granbull ja Houndoom ilmaa nuuskien. Dusclops pysyi yhä näkymättömissä, kuten se teki nykyään aina, mutta Sip tiesi sen olevan jossain lähellä. Kylmä hiki valui hänen selkärankaansa myöten, kun hän nieli tyhjää. Olikohan tämä taas ollut täysin tyhmä idea? Hänen paikkansa oli suojelemassa Siiliä, mitä hän Gusista välitti? Mistä moinen urheudentunne, jos Sipiä ei yksinkertaisesti kiinnostanut kenenkään muun elämä, kuin hänen omansa ja Pokemoniensa - ja Siilin, sillä Siili oli hänelle kuin pikkuveli. Oliko tämä hänen elämänsä ainoa teko, jota hän ei ajatellut itsekkäästi?
Rakettiryhmäläiset olivat jo marssineet ohitse, kun Sip huokaisi pienesti helpotuksesta. Silloin hän kuuli Houndoomin haukahtavan.
"Mikä on?" Rakettiryhmäläinen kysyi kumppaniltaan. Houndoom kuulosti murisevan.
"Haistatko rotan?" Sama rakettiryhmäläinen kysyi. Sip kuuli aseen latautuvan ja toivoi, että Dusclops osaisi muuttaa hänetkin näkymättömäksi. Jos ne kaksi nyt palaisivat, hän olisi tässä täysin näkyvillä. Kaikki oli laskettu sen mukaan, että nämäkin kaksi olisivat olleet idiootteja ja kävelleet vain ohitse.
"Etsi Houndoom, etsi rotta!" Rakettiryhmäläinen käski ja Houndoom haukahti. Kulman takaa syöksyi tumma koira, joka pysähtyi nähdessään Sipin.
"Hitto-"
"Ahha!" Koiran mukana ilmestyivät kaksi juuri ohitse kulkenutta rakettiryhmäläistä.

Epämääräinen valo välähti, eikä kukaan kiinnittänyt siihen oikeastaan huomiota.

* * *

"Katsotaanko, miten Giovanni leikkii... Ilman lelujaan?"

* * *

"Pelkkä lapsi, ei näy Pokemoneja, " se rakettiryhmäläinen, jolle Houndoom ei kuulunut, tuhahti.
"Eli täysin turha, " Houndoomin omistaja totesi ja kohotti asettaan, "heihei."

Rakettiryhmäläinen painoi liipasinta.

Sip ei tajunnut värähtää kauhusta, vaan oli jäänyt tuijottamaan. Hän ei myöskään osannut pelätä, sillä oletti Dusclopsin blokkaavan luodin ennen kuin mitään ehtisi tapahtua. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. "PAM!" ääntä ei ikinä tullut.
"Öö-..." Sip vain tuijotti, vaikka nyt olisi ollut tilaisuus juosta. Houndoomin omistava rakettiryhmäläinen oli ihmeissään.
"No mitäs pirua?" Hän katsoi asettaan ihmeissään, "onko se jo tyhjä?"
"Äh, minä hoidan, " toinen kaksikosta osoitti Sipiä sydämeen käsiaseella ja painoi liipasinta. Ei PAM:ia. Sip vain räpytteli silmiään. Tämä ei ainakaan ollut Dusclopsin tekosia. Silloin hän tajusi juosta karkuun. Kun rakettiryhmäläiset ihmettelivät Pam:ittomia aseitaan, Sip lähti juoksemaan vastapäiseen suuntaan. Houndoom ja Grandull haukahtivat molemmat äreästi ja juoksivat perään.
"Odota pikkurotta, meidän piti tappaa sinut!" Grandullin omistaja parahti surkeana heilutellessaan pyssyä kädessään.

* * *

"Johtaja, tämä ei näytä hyvältä!" Helikopterinkuljettaja puhui särisevään mikrofoniin.
"Mitä nyt!?" Ärähti Giovanni takaisin.
"Kaikki koneet sammuvat! Me-" Ääni katkesi. Samalla helikopterin jokainen moottori sammui.

Ihmisten tuottama teknologia... Oli poissa pelistä.

[Gustaffsson]

"Herra luutnantti!" joku Surgen sotilaista huudahti, "Aseemme eivät toimi!"
"Mitä? No korjatkaa ne sitten!" Surge huusi.
"Emme pysty! Iskuri ja luisti ovat vain jämähtäneet paikoilleen - sama homma kaikilla! Aivan kuin jokin vain pitäisi niitä paikoillaan." sotilas selitti. Surge nosti omaa kivääriään ja yritti vetää luistia taaksepäin. Vaikka hän kaikin käsivoiminsa veti kahvaa taaksepäin, se ei hievahtanutkaan. Sama juttu pistoolin kanssa.
"Entäs muu aseistus, kertasingot, käsikranaatit, konekiväärit?" Surge kysyi.
"Mikään ei toimi. Sokat eivät suostu lähtemään singoista tai kranaateista ja konekiväärin liikkuvat osat eivät... no, liiku. Eikä siinäkään vielä kaikki - mikään ei toimi. Radioilla ei ole saatu yhteyttä mihinkään koko taistelun aikana, mutta nyt ne eivät suostu edes lähtemään päälle." sotilas sanoi.
"Joku hyvin voimakas psyykkinen Pokémon voisi olla tämän takana." Surge mietiskeli puoliääneen, "jos Rakettiryhmällä on tälläiset konstit käytössään..."
"Herra luutnantti!" stadionin pääportilta juokseva sotilas huusi.
"Tiedämme jo että aseemme eivät toimi." Surge sanoi hajamielisesti.
"Tiesittekö että Rakettiryhmällä on sama tilanne?" mies kysyi.
"Mitä?" Surge napsahti hereille mietteistään.
"Sama hämmennys sielläkin puolella." sotilas vahvisti. Surge teki päätöksensä nopeasti.
"Eli heidän aseellinen ylivoimansa mureni juuri. Nyt on tilaisuutemme iskeä!" hän sanoi.
"Millä? Aseet eivät toimi!" portilta juossut sotilas kummasteli.
"Millä? MILLÄ?! Ajatelkaapa vähän omilla aivoillanne, Pokémonjääkäri!" Surge melkein suuttui.
"Ai, joo..." sotilas mutisi ja hiveli taisteluliiviensä Poképallotaskua.
"Jokainen taistelukuntoinen sotilas jolla on taistelukuntoisia Pokémoneja valmistautukoon rynnäkköön. Kenttälapio lähitaisteluaseeksi mikäli rakettiryhmäläiset käyvät käsikähmään. Ja mikäli alueella on kouluttajia jotka haluavat auttaa, he ovat mitä tervetulleimpia sen tekemään!" Surge määräsi.

*****

Kun viimeinenkin elektroniikan osanen sammui Giovannin lentoaluksesta, roottorit hidastuivat ja ohjaus ei toiminut. Alus oli jo laskeutumisvaiheessa ja roottorit hidastivat putoamista, mutta se osui maahan peräpää edellä, koneen takaosan luukku levähti sepposen selälleen, yllättyneitä rakettiryhmäläisiä tippui kyydistä ja murjoutui maata vasten. Koneen etuosa jymähti maahan, ohjaamon lasit pirstoutuivat ja toinen propellisiiveke irtosi.
"Mitä tapahtui?!" Silver älähti kauhuissaan areenan reunalta. Hänellä oli kädessään Poképallo, josta hän oli juuri vapauttamassa Pokémonin Gusia vastaan.
"Menkää auttamaan, te kaksi!" Silver käski kahta mukanaan ollutta kommandoa. Miehet juoksivat kohti koneenruhoa, josta alkoi yksi kerrallaan horjumaan Rakettiryhmäläisiä.
"Mitä te olette tehneet?" Silver penäsi Gusilta, joka näki parhaaksi vain hymyillä.

[Siilinpiikki]

"Hmph, ei teillä ole kumminkaan mahdollisuuksia", Silver totesi. "Valmistaudu häviämään."

Spoiler:

"Sneasel!" Silverin valitsema pokémon ilmoitti.
Gus tunnusteli poképallovyötään miettiessään vaihtoehtojaan. Hän tiedosti näätäpokémonin olevan pimeys-tyyppiä. Oli yksi pokémon, jolla hänellä voisi olla mahdollisuus...
"Venonat, valitsen sinut!" Gus ilmoitti heittäessään poképallon.
Silver naurahti: "Luuletko muka voivasi voittaa tolla pölypallerolla? Minä kukistin pokémonmestarin!"
"Epäreilussa ottelussa", Gus huomautti. "Venonat, Ötökkäpurenta!"
Venonat loikkasi Sneaseliä päin, mutta oli liian hidas osuakseen. Näätäpokémon iski takaisin pitkillä kynsillään ja ötökkä vavahti takaisin. Venonat ei selvästikään ollut tottunut taistelemaan.
"Sinnittele kamu", Gus kannusti. "Käytä Pökräitiötä"
Keltainentomu peitti Sneaselin, joka lamaantui sen vaikutuksesta. Venonat sai viimeinkin mahdollisuuden iskeä ja sen purema oli supertehokas.
"Jäänyrkki!"
Isku osui kovaa Venonatiin, joka lennähti sen voimasta. Ötökkä lensi kaiteen yli ja putosi alas katsomon huipulta. Matka alas oli pitkä.

* * *

Pokémonit olivat hyvää vauhtia saamassa karkuun juoksevaa Sipiä kiinni. Hän pujotteli ympäriinsä hämätäkseen jahtaajiaan, mutta niillä oli vainu. Käännös erään nurkan taakse osoittautui kohtalokkaaksi.
"Hitto", tyttö puhahti.
Umpikuja.
"Tännepäin!" Rakettiryhmäläisten äänen kuuluivat yhä lähempää.
Sip huokaisi ja kääntyi kohdatakseen jahtaajansa. Dusclops olisi altavastaaja, mutta muu ei auttanut. Rakettiryhmä saisi kohdata hänen vihansa... Paitsi hetkinen...
Kun rakettiryhmäläiset ilmestyivät kujan etupäähän, eivät he nähneet ketään: "Mihin likka katosi?"

* * *

Gus jäi katsomaan lamaantuneena kohtaa, jossa Venonat oli hetki sitten ollut.
"SINÄ!" Hän lopulta huudahti. "SINÄ TAPOIT KAVERINI!"
Sillä hetkellä Gusista tuntui, että olisi saattanutkin painaa aseen liipaisimesta, jos olisi siihen pystynyt. Sen sijasta hän ryntäsi Silverin päälle ja kaatoi tämän kumoon. Silveristä ei ollut fyysisesti vastusta, vaikka rimpuili vastaan. Gus kohotti nyrkkinsä ilmaan ja antoi kunnon tujauksen päin pojan naamataulua.
"Lopettakaa."
Giovanni oli taistelun aikana kiipenyt katsomon rappuset ylös ja ilmestynyt paikalle paikalle. Rakettiryhmälaisiä oli taustalla valvomassa tilannetta, mutta hyvän etäisyyden päästä.
"Tulin hakemaan, mitä minulle kuuluu, en katsomaan kukkotappelua", hän ilmoitti.
Gus katsoi kertaalleen Giovannia, säkkiä, Silveriä ja taas säkkiä. Käyttäen tilanteen hyväksi Gus nappasi säkin hämmentyneen Silverin hyppysistä.
"Älä leiki sankaria", Giovanni hymähti. "Anna se tänne."
Gus ei totellut, vaan pyrki seisomaan uhmakkaana paikoillaan.
"Ymmärrät kai, että en voi päästää sinua pälkähästä uudelleen", Giovanni ärähti."Pikachulla saamme etulyöntiasemamme takaisin."
Giovanni otti jotain takkinsa povitaskusta. Se oli ruiske.
"Yksi pisto", mies sanoi,"muuta ei tarvita herättämään Pikachussa muinaiset geenit."
"Miksi ihmeessä minä antaisin sen tapahtua", Gusin kysymys oli retorinen.
"Katso, poika, ja näe itse", Giovanni viittilöi alhaalla näkyvää taistelutantereeseen. "Otamme voiton täällä ja nousen valtaan. Sinun kannattaa valita tarkasti, kenen puolella olet tämän päätyttyä."
"Se on kohtalosi", Silver sanoi sormet nenässä kiinni sen vuotaessa verta. "Olet samaa perhettä."
Gus muisti keskustelun, minkä hän oli käynyt Silverin kanssa Viridianissa. Hetken Gusiin iski epävarmuus, mutta sisällään hän tunsi totuuden.
"Hankissa on kuolleenakin enemmän kuin sinussa", Gus artikuloi määrätietoisen hitaasti. "Oak on isä minulle, mitä sinä et tule olemaan. SINÄ ET OLE ISÄNI!"
Silloin Gus huomasi Silverin ja Giovannin selän takana jotain, mikä sai hänet vaikenemaan. Hetken odottavan hiljaisuuden jälkeen Gus kosketti sormillansa hattunsa reunaa, otti pokémoninsa syliinsä ja hyppäsi kaiteen yli suoraan pudotukseen.
"Hullu!"
He eivät tieneet, että Gus oli laskeutunut pehmeästi ilmapallon päälle.

[Gustaffsson]

"Hakkaa päälle!" huuto kaikui päästadionin portilta. Sisäänkäyntejä vartioivat rakettiryhmäläiset järkyttyivät, kun stadionilta ryntäsi valtava joukko, etunenässä Lt. Surgen komppania, perässään Kanton ja Johton salinjohtajat ja suuri joukko kisaan osallistuneita ja sitä seuranneita kouluttajia - ja Pokémoneja, Pokémoneja kaikkialla. Lähimmät rakettiryhmäläiset yrittivät vielä epätoivoisesti ränklätä aseitaan, mutta huomattuaan sen turhaksi päätyivät heittämään ne pois ja juoksemaan Pokémoneineen karkuun valtavan ylivoiman tieltä. He eivät päässeet kauaksi ennenkuin takaa-ajavat Pokémonit pysäyttivät heidät.

********

Gus veti syvään henkeä ja katseli alhaalla riehuvaa taistelua violetin ilmapallon päältä.
"Kiitos kyydistä." hän sanoi.
"Eipä tosiaan kestä," kuului Sipin ääni hänen alapuoleltaan. Tyttö roikkui Driftblimin - sillä sehän se tietysti oli - yhdestä jalasta.
"Gus, sinun Venonatisi -" Sip aloitti, mutta Gus keskeytti:
"Minä tiedän. Minun ei olisi pitänyt pistää sitä Silveriä vastaan - enhän minä koskaan ole edes kamppaillut sillä..." hän sanoi surullisesti.
"Eikun... äh, Driftbloom, laske hänet tänne." Sip sanoi.
"Driiift!" ilmapallopokémon puuskutti ja nappasi Gusin päältään yhdellä vapaista jaloistaan, vetäen tämän roikkumaan alapuolelleen. Siellä Gus näki Sipin, joka roikkui toisella kädellään Driftblimin jalasta - ja piti toisella kiinni Venonatista. Ötökkäpokémon näytti olevan hieman pökerryksissä, mutta ehdottoman elossa.
"Onneksi satuin olemaan melkein suoraan alapuolella ja näkemään sen tippuvan - saatoin pistää Haunterin ottamaan sen kiinni. Se olisi mielellään pallotellut pikku ötökälläsi, mutta luopui siitä sentään." Sip selitti ja ojensi Venonatin Gusille.
"Veno, veno, nat..." ötökkä purisi päästyään Gusin käsivarrelle.
"Olen niin pahoillani, kamu. Onneksi Sip pelasti sinut..." Gus sanoi, ja sitten tilanne vasta alkoi valjeta hänelle...
"Sinä pelastit minutkin." hän sanoi ja nosti katseensa tyttöön, joka katseli alaspäin.
"Olin lähistöllä." tämä sanoi välttelevästi.
"Sip..." Gus sanoi, "...kiitos."
"Sinun kannattaa pistää se Venonat Poképalloonsa. Driftblim ei jaksa kauaa lennätellä meitä molempia. Laskeudumme pian, ja laskeudumme ikävän lähelle taistelukenttää..."

[Siilinpiikki]

Sitten heidän katseensa kiinnittyi ylös. Taivaalla kiisi suihkuvana, joka lähestyi Indigoa.

* * *

"Sir, nyt on pieni hätä", eräs rakettiryhmäläinen uskalsi lähestyä johtajaansa. "Meidät on piiritetty ja he ovat saaneet uusia pokémoneja tuekseen."
"Selustoja ei jätetä", Giovanni määräsi hajamielisenä, "ja jos Pikachua havaitaan missään, toimitetaan se minulle välittömästi."
"Pikachu, todella? Olet käynyt epätoivoiseksi."
Ääni kuului kaikkialta, mutta silti he tiesivät kääntyä taakse. Yhdelle lipputangoista oli asettunut tasapainottelemaan violetti otus. Pelkästään sen olemus sai näkijänsä jättämään yhden sydämenlyönnin välistä.

Spoiler:

"Sinä", Giovanni henkäisi ja ymmärsi. "Sinä olet tämän takana!"
"Aiot pilata jonkun toisenkin elämän?" Mewtwo ei välittänyt, vaan jatkoi ihmettelyään. Vain absurdin unelmasi tähden?"
Rakettiryhmäläiset ottivat poképallonsa esiin, mutta Mewtwo jähmetti heidät yhdellä eleellä. Komppania lentopokémoneja iski siihen kiinni, mutta tyhjästä ilmestynyt tuulenpuhallus lennätti ne matkoihinsa.
"Mikä voima..." Giovanni jaksoi vain ihailla. "Missä olet ollut?"
"Piilossa maailmalta", Mewtwo totesi synkästi. "Mahdollisimman kaukana sinusta."
"Oletko selvittänyt paikkasi maailmassa?" Giovanni hymähti. "Katso mitä tuhoa saat aikaiseksi. Tämän kaiken potentiaalin olet hukannut."
"Minua ei ole tarkoitettu vain tuhoamaan..."
"No voi, mutta kun asia on vain niin", Giovanni huokaisi teennäisesti. "Sinut suunniteltiin sota-aseeksi tuhoamaan vihollinen. Toteuttaaksesi elämäsi tarkoituksen, sinun on toteltava mestariasi."
"Meidän kuului olla kumppaneita" Mewtwo jyrisi uhkaavasti. "Mikään ei estä minua lopettamasta tätä sotaa."
Giovanni ymmärsi neuvottelujen olevan ohi ja kutsui oman pokémoninsa.

Spoiler:

"Megasarvi!" Giovanni käski Rhyperioriansa.
Sarvikuonon askeleet rymisyttivät koko areenaa sen rynnistäessään kohdettaan kohti, mutta Mewtwo ei ollut moksiskaan. Meediopokémon väläytti silmiänsä ja myös Rhyperior pysähtyi kesken liikkeensä. Käden huitaisulla valtava Rhyperior singahti ilmaan. Lento päättyi sen törmätessä helikopteri-lentokoneeseen räjähdyksen saattelemana.
"Luuletko todella sinusta olevan vastusta minulle?" Ääni oli huvittunut, suorastaan voitonriemukas. "Sinulla tai säälittävällä orjallasi."
Mewtwo kohotti psyykkisillä voimillaan Giovannin roikkumaan ilmaan niin että he olivat silmästä silmään. Rakettiryhmäläiset yrittivät auttaa johtajaansa, mutta näkymätön suojakilpi oli heidän välissään.
"Sinä... tarvitset minua", mies ähisi tuntiessaan paineen kurkkunsa kohdalla kasvavan.
"Te ihmiset olette vain taakaksi", Mewtwo huokaisi. "Minä pärjään ilman sinua..."
Kuului ulahdus. Mewtwo oli vääntänyt Giovannin niskat nurin. Rakettiryhmän johtaja oli kuollut.

[Sieppeli]

Seurasi välitön kaaos. Sana kiersi Rakettiryhmän keskuudessa nopeammin kuin Arcanine ja taistelut loppuivat joka paikassa siihen. Ilman vahvaluontoista johtajaa koko suuri armeija oli eksyksissä - ja nyt he kaikki pakenivat eri suuntiin. Joltakulta tavallisen armeijan johtajalta kävi samantien käsky ottaa kahleisiin niin monta vihollista kuin oli mahdollista enää tässä kaaoksessa, jossa pienimmät jäivät pakostakin jalkoihin. Ne armeijan miehistä/naisista, jotka eivät osallistuneet jahtiin, siirtyivät suojaamaan ympäriinsä haahuilevia kouluttajia, jotka oli kutsuttu taisteluun, mutta jotka nyt olivat täysin sekasorron jaloissa.
Drifblim oli jo niin matalalla Giovannin heittäessä veivinsä, että Gus kykeni hyppäämään alas turvallisesti. Sip puolestaan heilautti itsensä mahtipontisen näköisesti Drifblimin päälle päästäkseen jokseenkin tukevammin lentämään ja seuraamaan samalla kaaosta sivusta.
Jossain yläpuolella Silver oli nähnyt koko tapahtuman ja hän oli sillä hetkellä sanaton. Yhtään järkevää ajatusta ei pyörinyt hänen mielessään, mutta hänen kasvonsa pysyivät tyynenä kaikesta huolimatta. Hän oli juuri menettänyt isänsä - muttei löytänyt itsestään lainkaan surua sitä, eikä epäonnistunutta yritystä saada isän huomio-kohtaan. Punniten omia mahdollisuuksiaan hän kääntyi, kumartui säkin suuntaan joka sisälsi Redin Pikachun ja päästi sen vapaalle. Yhtään enempää tekemättä punahiuksinen poika katosi paikalta, eikä kukaan auktoriteetti ehtinyt yhdistää häntä Rakettiryhmään.

* * *

Siili ei tiennyt mitä tapahtui. Hetkeä aiemmin hän oli istunut lattialla, mutta nyt hän huomasi makaavansa siinä ja tuijottavansa kattoon. Tealin ja sotilaan äänet kuuluivat kutsuvan häntä jostain kaukaisuudesta.
"Kuuletko sinä!?" Sotilas melkein karjui. Hämmentynyt Siili onnistui nyökkäämään päällään. Hän tunsi jonkin nuolevan kasvojaan... Se jokin oli hyvin märkä... Vaporeon!

Hetki aiemmin Siili oli katsonut maailmaa jonkun muun silmin. Hän oli liitänyt taivaan halki ja laskeutunut kohti areenaa. Silmillään Siili oli nähnyt miehen, Giovannin, joka oli kömpinyt ylös helikopterin raunioista. Siili näki miten mies alkoi puhua samalla kun hän katsoi Siiliä kohti... Mutta ääntä hän ei kuullut. Mies oli kutsunut Pokemonin paikalle, ja se oli hyökännyt Siiliä kohti. Hän oli kuitenkin torjunut sen helposti ja-... Ja mies oli kuollut. Silloin Siili oli huomannut tuijottavansa kattoa.

Siili ei edelleenkään tiennyt mitä tapahtui.

* * *

Ne, jotka eivät olleet osallistuneet Rakettiryhmän häätöön, olivat automaattisesti jääneet tuijottamaan Mewtwota. Tähän joukkoon kuuluivat myös Gus ja Sip. Joku armeijan idiooteista ryhtyi reippaasti uhkailemaan tuntematonta Pokemonia aseellaan - vaikka tiesi sen suurinpiirtein olevan täysin turhaa. Mewtwo ei näyttänyt välittävän koko miehestä, vaan se leijaili paikallaan tarkastellen ihmisten säntäilyä. Jokseenkin näytti siltä, että sitä huvitti koko sotku.
"Mikä tuo edes on?" Sip sai lopulta ähkäistyä suustaan niin, että jossain alapuolella seisoskellut Gus juuri ja juuri kuuli.
"En varmaan arvaa väärin, " Gus vastasi kysymykseen irrottamatta katsettaan kohteesta, "jos arvaan, että se on Mewtwo. Kai kuulit mitä Giovanni sille puhui?"
Valitettavasti myös Mewtwo kuuli, mitä Gus ja Sip puhuivat. Jos se äsken oli vain nauttinut ylemmyyden tunteestaan, niin nyt sen ilmeettömät kasvot kääntyivät kohti kaksikkoa. Sipin teki mieli juosta karkuun ja äkkiä. Eikä syyttä, sillä aivan yllättäen Mewtwo ilmaantui hänen ja Drifblimin eteen (eli Gusin yläpuolelle, suurinpiirtein). Drifblim säikähti, ja hädissään se puhalsi legendaaripokemonia kasvoihin. Sipin oli vaikea pidättää naurua. Mewtwo ei vaikuttanut huomioivan pientä ilmavirtaa, se vain leijui ilmassa ja heilautti häntäänsä näennäisesti tyytymättömästi puolelta toiselle. Sitten se nosti kättään(tassuaan?) kohti Sipiä ja sen silmät hehkuivat. Sip tuijotti hämmentyneesti takaisin. Hän tunsi jonkinlaista pientä tarvetta nostaa oikeaa kättään ylös, muttei totellut käskyä. Miksi muka nostaa oikea käsi ylös? Se kuulostaa ihan tylsältä. Tunne vahvistui, mutta pää pisti vastaan: En nosta kättäni.
Äkisti Mewtwo käänsi katseensa Gusiin, joka huomasi nopeasti nostaneensa molemmat kätensä ilmaan. Sitten laskenut ne alas. Sitten nostanut ne jälleen.

Mewtwo rentoutti omat raajansa ja sen ilme saattoi olla kummastunut. Se tarkasteli vielä syrjäkarein Sipiä, jolla aivan varmasti oli epämääräisen kummastunut ilme kasvoillaan. Mewtwo tuhahti ääneen ja poksahti pois paikalta.
"Mitä tuo nyt oli olevinaan?" Gus parahti alhaalta ja ihmetteli käsiään.
"....?" Sip kykeni vain kommentoimaan. Olivatpas legendaariset Pokemonit hassuja.

[Gustaffsson]

Rakettiryhmäläisiä koottiin pieniin vartioituihin joukkoihin. Heidän jäljellä olevat Pokémoninsa heidät pakotettiin kutsumaan takaisin palloihin ja pallot takavarikoitiin. Mewtwon lähdettyä sen asettamat teknologiaestot poistuivat, ja Lt. Surge kykeni kutsumaan paikalle lääkintähenkilöstöä ja kuljetuskalustoa. Komppanian pioneerit ryhtyivät purkamaan tiesulkua. Samalla kun vangitkin huomasivat aseiden olevan toiminnassa, yksi heistä onnistui riistämään vahtivalta sotilaalta aseen ja ampumaan tämän ja sen jälkeen itsensä. Kuolleen sotilaan hyvä ystävä ampui tämän nähtyään viisi muuta vankia lonkalta lippaan tyhjentäen. Toisessa vankiryhmässä yhtä hurjistunut sotilas löi kenttälapiolla hengiltä vangin, joka ei olisi halunnut luovuttaa Pokémoniaan. Kuolema lakkasi olemasta moraalinen kysymys, ainakin siihen asti kunnes Lt. Surgen käsky lopettaa vankien epäeettinen kohtelu sotarikossyytteen uhalla viilensi hieman tunteita.

Taistelun jälkipyykki oli karu. Rakettiryhmäläisten 180-päisestä invaasiojoukosta kaatui taistelussa 63, haavoittuneita oli 58 ja taistelun jo päätyttyä heitä kuoli vielä 12 vankeudessa joko haavoihinsa tai vangitsijoidensa käsissä. Heidän käyttämistään Pokémoneista kuoli taistelussa vain 34 kappaletta; kaiken kaikkiaan armeija ja heidän puolellaan olleet kouluttajat eivät taistelleet Pokémoneja vastaan tappaakseen ennenkuin äärimmäisessä hädässä.

Valmiusarmeijan komppania menetti 47 miestä kaatuneina ja 69 haavoittuneina, suurin osa ensimmäisen iskun aiheuttaman sekasorron aikana. Sotilaiden Pokémoneja kuoli yli 87 ja vammautui pysyvästi yli kolmekymmentä kappaletta.

5000-päisestä yleisöstä ehdittiin ensimmäisen iskun jälkeen evakuoida vain muutama sata, mutta vielä taistelujen aikanakin heitä onnistui pakenemaan lentopokémoneilla. Varmaa lukua oli mahdoton saada, mutta ainakin kahdeksankymmentä siviiliä ja kaksikymmentä kouluttajien Pokémonia sai surmansa Indigo-ylännön taisteluissa.

Päästyään maan kamaralle Gus palasi päästadionille. Hän etsi siellä harhailevien kouluttajien sekä maassa ja paareilla makaavien haavoittuneiden joukosta Siiliä. Kaatuneiden joukosta hän ei lähtenyt etsimään, sillä sitä mahdollisuutta hän ei hyväksynyt. Lopulta häntä onnisti ja hän löysi pojan istuvan stadionin reunalla Pokémoniensa ympäröimänä.
"Siili!" Gus huusi helpottuneena ja ryntäsi tämän luokse.
"Sinä elät!" Siili melkein parahti kun Gus pelmahti hänen luokseen.
"Et sinä minusta niin vain pääse. Oletko kunnossa?" Gus kysyi.
"Minä... joo. Kai. Äsken tapahtui jotain outoa..." Siili ja sanoi ja pälyili ympärilleen.
"Missä Sip on? Eikai...?" poika kysyi.
"EI! Ei, ei... hän on kunnossa, tai ainakin oli vielä taistelun päättyessä." Gus vakuutti.
"Onko se totta? Onko se ohi?" Siili kysyi.
"Se on ohi." Gus myönsi ja istuutui pojan viereen. Hän päästi omatkin Pokémoninsa ulos palloistaan vakuuttaakseen itsensä siitä että ne olivat kaikki kunnossa mutta myös vetääkseen heidän huomionsa kärsimyksistä ja kuolemasta mitä koko Indigo-ylänkö oli sillä hetkellä täynnä.