Sekalainen jatkis (JMSOM)

Minä aloitan, sinä jatkat, ja yllättäen minä kirjoitan uudelleen.

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Nat » La Helmi 21, 2009 11:49

"Mitä me täällä nyt teemme?" Hän kysyi turhautuneena mulkoillen yhä Gustafia.
"Me keräämme nyt voimia, jopa sinä vaikka ilta onkin tulossa. Lukitsen luukun ettei kukaan pääse livahtamaan." Sen sanottuaan Omppuli käveli sauvansa kanssa luukun luo ja alkoi mumista jotain.
Luukku hehkui hetken ja sitten kuului pieni maiskahdus.Omppuli käveli tyytyväisenä takaisin paikalleen. Zenzibar alkoi kiertää kehää ja Gustaf seurasi häntä katseellaan. Omppuli seurasi heidän touhujaan mietivän näköisenä kuin olisi ratkaisemassa todella suurta ja vaikeaa palapeliä. Ei tiennyt minne ja miten palat sovittaisi paikoilleen.
"Mikä tämä teidän jahtinne oikein merkitsee? Miksi teette sitä?" Hän viimein tuhahti.
"Tuo minua alkoi jahtaamaan." Zenzibar sanoi tympääntyneesti ja osoitti päällään Gustafia.
Gustaf mulkaisi häntä:" Olen vampyyrinmetsästäjä ja hän vampyyri. Ei siihen suurempaa matikkaa tarvita."
Taas hiljaisuus jatkui. Zenzibar alkoi tehdä kierrostaan yhä nopeampaan tahtiin.
"Rauhoitu Zenzibar ja mene lepäämään!" Omppuli oli noussut seisomaan ja katsoi Zenzibaria tulisesti.
Ihme kyllä Zenzibar totteli ja maleksi toiselle lavitsalle makuulleen. Hän tuijotti hiljaa kattoon kädet ristissä rinnan päällä. Nat liikahti lavitsallaan ja painoi kätensä päänsä päälle kasvoillaan kivulias ilme. Hän ei kuitenkaan avannut silmiään.
"Mitä ihmettä on tapahtunut?" Hän kysyi tukahtuneella äänellä.
"Etkö muista mitään?" Omppuli kysyi ja tuli Natin lähelle.
"Muistan vain sanoneeni etten pysty tekemään jotain." Nat sanoi silmät ummessa.
Sitten Nat avasi silmänsä. Ne hehkuivat yhä voimakkaasti merkkinä siitä, että muutos oli tapahtunut.
Avatar
Nat
Logotaiteilija
 
Viestit: 377
Liittynyt: La Elo 25, 2007 7:23
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Su Helmi 22, 2009 11:22

Nat katsoi hetken Omppulia ja käänsi sitten katseensa Gustafiin.
"Näinkö unta, vai oliko Zenzibarkin täällä?"
"Täällä ollaan", kuului vaimea ääni toiselta lavitsalta, jossa Zenzibar tuijotti yhä kattoon.
Nat nosti päätään sen verran, että näki lavitsalla makaavan vampyyrin. "Haluaisiko joku kertoa mitä tapahtui?"
Omppuli ja Gustaf katsoivat Zenzibaria, joka tuhahti ärtyneesti ja nousi istumaan.
"Oikea kätesi sekosi, kun silmäsi alkoivat hohtaa ja muistin lukeneeni jotain niistä sinisistä merkeistä ja löysin tuon hanskan taskustasi", Zenzibar nyökäytti Natin kättä kohti.
Nat nosti oikean kätensä ylös ja katsoi siinä olevaa hanskaa. Ensin nainen näytti siltä, ettei tajunnut mistään mitään, ja sitten hänen silmiinsä syttyi ymmärryksen pilke. "Se salama! Se laukaisi voimat!"
"Niin arvelinkin", Zenzibar nyökkäsi. "Mutta mitkä voimat? Ja miksi?"
Nat katsoi kättään ja alkoi vetää hanskaa siitä pois.
"Nat, älä!" Zenzibar huudahti, mutta se oli jo myöhäistä. Käsi alkoi tees temppuilemaan omiaan, ja se kolautti naiselta vahingossa tajun kankaalle.
Gustaf nappasi hanskan ja yritti ottaa kädestä kiinni, muttei onnistunut. Omppuli pysytteli kauempana, ja näytti siltä ettei oikein tiennyt mitä tehdä.
Gustaf turhautui ja sanoi sitten hiukan kärsivästi. "En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta... Auta Zenzibar!"
Zenzibar kohotti kulmiaan ja virnisti. "Tottakai Gustaf-kulta. Aina palveluksessasi."
Yhdessä he saivat käden sen verran paikalleen, että Gustaf sai laitettua hanskan siihen. Zenzibar siirtyi heti takaisin lavitsalle, kuin peläten, että Gustaf ottaisi hänet kiinni jos hän olisi liian kauan tämän lähellä.
"Loistavaa!" Omppuli huudahti. "Nyt se on taas tajuton."
Zenzibar laittoi lavitsalla makuulle ja sulki silmänsä. Hänellä oli niin nälkä, ettei hän pystynyt nukkumaan, joten hän alkoi muistella...

Zenzibar vilkaisi ulos piilopaikastaan ja näki, että ilta oli jo hämärtynyt ja olisi turvallista jatkaa matkaa. Nuori vampyyri kaipasi kipeästi verta ja hiljenevä Lontoo oli omiaan siihen tarkoitukseen. Heti hänen astuttuaan ulos hylätystä talosta, hänen eteensä hyppäsi tutunnäköinen mies.
Zenzibar kurtisti kulmiaan. "Sinäkö taas? Mitä sinä oikein haluat?"
"Muistat siis minut", mies hymyili.
Zenzibar irvisti. "No pakotit minut häipymään Pennsylvaniasta kolme vuotta sitten. Hankala olla muistamatta. Kuinka löysit minut uudelleen?"
Mies ei vastannut, vaan nappasi nopeasti hopeatikarin vyöstään ja yritti iskeä sillä Zenzibaria. Vampyyri alkoi nauraa ja hypähti leikkisästi kauemmas. "Tarvitset vielä paljon harjoitusta yllättääksesi vampyyrin!"
"Niinkö?" Gustaf ampui erikoisaseellaan kohti vampyyria, joka väisti nipin napin.
Zenzibar hyppäsi miehen taakse, ja riisti tältä aseen ja asevyön. "Oli kiva jutella, mutta minulla on nälkä. Nähdään!"
Vampyyri katosi nopeasti kaupungin suuntaan ja jätti miehen seisomaan hylätyn talon eteen.
"Varmasti nähdään..." tämä kuiskasi pimenevään iltaan.


Zenzibar avasi silmänsä ja hymähti.
"Mitä?" Omppuli kysyi.
"Muistelin vain menneitä." Hän vilkaisi Gustafia. "Toinen tapaamisemme, Lontoossa, muistatko?"
Gustaf naurahti. "Olimme molemmat vielä nuoria. Mutta sinun on pakko myöntää, että olen todellakin harjoitellut sen jälkeen."
Zenzibar kohotti kulmiaan. "No, taitosi ovat kyllä parantuneet sitten sen illan... vaikka niin ovat kyllä minunkin taitoni."
Omppuli rykäisi. "Onpa kiva kuunnella muisteloitanne, mutta haluaisin vain tiedustella, että miten tästä eteenpäin?"
Zenzibar nousi seisomaan. "No, jos viitsisit avata tuon typerän luukun, niin minä voisin lähteä lätkimään, nyt kun vammani ovat täysin parantuneet." Zenzibar vilkaisi lähes valkoisia jalkojaan, joissa ei näkynyt enää merkkiäkään palovammoista. Vain kuolemanvakavat vammat jättivät vampyyreihin jälkiä.
Omppuli virnisti. "Eikö neiti Vampyyri saa sitä itse auki, kun tällainen noita-akka on sen sulkenut?"
"Luultavasti saisin, mutta se veisi hiukan aikaa. Ja minulla on nälkä, en jaksa tuhlata voimiani johonkin luukkuun."
Omppulin silmät välähtivät. "Nälkä?"
Vampyyri huokaisi. "Niin, Vampyyrit tarvitsevat verta selvitäkseen, jos et sattunut tietämään. Jos et päästä minua ulos, minun täytyy löytää ruokani täältä. Harmi, ettei tuon veri käy", Zenzibar nyökkäsi kohti Gustafia.
"Mistä tiedät?" Omppuli kysyi.
Zenzibar naurahti. "Maistoin kerran. Olin sen jälkeen melkein kaksi viikkoa kipeä.."
Gustaf naurahti. "Olisit varmaan tappanut minut silloin, ellei nälkäsi olisi yllättänyt."
"Niin olisinkin." Zenzibarin katse siirtyi Natiin.
Omppuli nousi seisomaan. "Älä luule, häneen et koske!"
Zenzibar kohautti olkapäitään. "Nyt kun hänellä on voimia, en usko että hänenkään veri kelpaa. Joten jäljelle jää ..." Zenzibarin silmät välähtivät, kun hän katsoi Omppulia.
Omppulin silmät laajenivat. "Olen puolijumala! Et sinä minusta voi juoda!"
"Kyllä voin. Ellet päästä minua ulos."
Gustaf nousi Omppuli eteen. "Zenzibar, tehdään sopimus. Omppuli päästää sinut ulos, jos annat vampyyrin sanasi, että palaat takaisin aamuun mennessä."
Zenzibar pyöräytti silmiään. "Miksi minä niin tekisin."
"Muuten et pääse syömään."
Vampyyri mietti hetken ja huokaisi sitten. "Selvä, minä annan sanani."
Gustaf kohotti kulmiaan.
"No hyvä on hyvä on! Annan vampyyrin sanani siitä, että tulen takaisin aamuun mennessä. Kelpaako?"
Omppuli tuhahti. "Ei tuohon voi luottaa."
Zenzibar sähähti ja Gustaf kääntyi Omppuliin päin. "Vampyyrin sana on luotettava, usko pois, ne ovat vakavia tässä asiassa."
Omppuli nyökkäsi hiukan epävarmana ja meni luukun luo, mutisten jotain. Hetken kuluttua se aukesi.
Zenzibar oli hetkessä luukulla ja hän kääntyi siellä vielä ympäri. "Muuten, olit oikeassa, minä en voi juoda puolijumalan verta."
Vampyyrin nauru kaikui Gustafin piilopaikassa vielä pitkään tämän mentyäkin.
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Su Helmi 22, 2009 4:26

Gustaf alkoi selailla vanhoja hyllyjään ajan käydessä pitkäksi. Vanhoja sotilaspasseja monista maista varsinkin Toisen Maailmansodan ajalta. Zenzibar oli ajatellut saavansa hänet pelistä sodan melskeillä, ja melkein oli onnistunut aika useaankiin kertaan. Pahin läheltä piti-tilanne oli kuitenkin Hiroshimassa...

Ilmahälytys täytti kaupungin kadut. Zenzibar piileskeli lentokentän lähettyvillä tuijottaen silmä kovana lentokoneita, odottaen sopivaa tilaisuutta salamatkustaa kaupungista ennenkuin suuri pamaus pyyhkisi maailmankartalta hänen vainoajansa. Yksi pilotti juoksi kentän poikki rahtikoneeseen. Ennenkuin koneen luukku ehti sulkeutua, oli Zenzibar jo livahtanut sisään ja piiloutunut laatikoiden taakse. Kone nousi ilmaan ja lensi poispäin kaupungista. Zenzibar otti rennomman asennon piilossaan, kun lentäjä nousi tuolistaan ja käveli laatikon toiselle puolelle.
"Niin fiksu mutta ah niin ennalta-arvattava" kuului niin pahuksen tuttu ääni, ja pian lentäjä tarttui Zenzibaria kaulasta ja veti hänet pois laatikon takaa.
"M-miten sinä..." Zenzibar henkäisi kun Gustaf oli työntänyt hänet koneen seinää vasten.
"Olit kuullut amerikkalaisten aikeista, ja houkuttelit minut tänne voidaksesi hoidella minut pois pelistä. Mutta valitettavasti et ole ainut joka kuuli jenkkien aikomuksista" Gustaf sanoi ja avasi koneen luukun. Hiroshiman talot näkyivät heidän alapuolellaan.
"Toivottavasti nautit maisemista, sillä muuta et enää näe elämäsi aikana" hän huusi tuulen pauhannan yli. Mutta yllättäen kone keikahti rajusti. Amerikkalaiset olivat saapuneet, isoa pommikonetta oli turvaamassa viisi hävittäjää, joista yksi oli hyökännyt heidän kimppuunsa. Toinen roottori syttyi tuleen ja sammui. Gustaf hätkähti ja päästi Zenzibarista irti. Vampyyri käytti tilaisuutta hyväkseen ja tönäisi miehen ulos luukusta.

Kone tippui suhteellisen pehmeästi niitylle parin kilomterin päässä. Zenzibar hoiperteli ulos ja katseli kaupunkiin päin. Vaikuttava näky, suuri sienipilvi lepäsi Hiroshiman yllä. Zenzibar huokaisi helpotuksesta ja rojahti niitylle...


Gustaf hymyili muistaessaan Zenzibarin ilmeen vuoden kuluttua Leningradissa, kun Gustafin oli onnistunut jäljittää hänet. Pitkä pudotus lentokoneesta ja atomipommi olivat melkein onnistuneet olemaan kohtalokkaita, mutta ei Zenzibar niin helpolla hänestä päässyt. Tai pääse, mies ajatteli, mutta jostain syystä hänen oli vaikea ajatella tappavansa tuota vampyyria...

[Mwahahahahahaa... historiaaaa.... xD]
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Nat » Su Helmi 22, 2009 7:31

[Yritän tässä sitten säätää ja luoda jotain uutta]

Taas oli huoneeseen laskeutunut hiljaisuus Zenzibarin naurun vaimennettua. Muuta ääntä ei kuulunutkaan kuin sivujen kääntelyä, kun Gustaf tutki hyllyn passeja ja muita asiakirjoja. Pöly alkoi taas hiljalleen laskeutua. Kellosta ei ollut tietoakaan. Omppuli naputti pöydän kantta kynsillään. Yhtäkkiä valo sammui ja huoneeseen tuli hetkessä säkkipimeää.
"Voi helvetti näiden aataminaikaisten sähköjohtojen kanssa. Olisihan se pitänyt arvata etteivät ne ole enää entisellään." Kuului Gustafin ääni pimeydestä.
"Odota hetki." Omppuli sanoi ja hamuili kädellään seinänviertä etsien sauvaansa.
Sauva löytyi ja Omppuli sytytti sen päähän valkean valon. Huone näytti aavemaiselta kalpeassa valossa. Gustaf huomasi silmänurkastaan, että joku liikahti nurkassa. nopeasti hän vetäisi aseensa ja ampui nurkkaa. Kuului vaimea voihkaisu. Gustaf marssi nopeasti hahmoa kohti. Tämä piteli oikealla kädellään vasenta olkapäätään. Henkilö oli selvästi mies ja hän oli pukeutunut tummiin housihin ja pitkähihaiseen.
"Gustaf?" kysyi hyvin syvä ääni.
"Tex?" Gustaf kysyi äimistyneenä.
Mies kohotti päätään lattialta. Kasvot olivat leveät ja siellä täällä risteili vanhoja arpia. Nenä oli suora ja leuka jykevä. Hiukset olivat hyvin tummat ja pitkät, jotka oli sidottu taakse poninhännälle. Mies nousi varovasti seisomaan leveästi hymyillen. Hänellä oli hyvin pitkä ja vartalo oli treenattu. Miehet syleilivät toisiaan veljellisesti.
"Mitä ihmettä sinä näin tulit yllättäen. Olisin voinut tappaa sinut." Gustaf kysyi samalla ja johdatti Texin istumaan pöydän ääreen.
"Kuulin, että olit saapunut Nykiin. Olisihan se pitänyt arvata kun heti alkoi tapahtua kummia. Juuri sinun tapaistasi. Haravoin jokaisen piilopaikkasi. Oli pirun vaikea löytää sinua. Vieläkö jahtaat sitä vampyyria?" Tex kysyi.
"Anteeksi mutta kuka tämä Tex on?" Omppuli kysyi.
" Ai, anteeksi. Tex on hyvä ystäväni ja myös vampyyrinmetsästäjä, tosin jo eläkkeellä." Gustaf esitteli miehen."Ja tässä on tietysti Omppuli, puolijumala. Hänestä on vain harmia." Gustaf lopetti virnistäen.
Texkin hymyili. Sitten taas kerran Nat heräsi. Hän voihkaisi ja nousi istumaan. Silmien hehku näkyi hyvin Omppulin sauvan valossa.
"Tina?" Tex kysyi silmät pyöreänä.
"Mistä sinä Natin tunnet?" Gustaf ihmetteli.
"Mikä ihmeen Nat? New York on pieni paikka ja Tina on kova bilettämään. Tutustuimme yhdessä yökerhossa. Olemme tuota... paremman sanan puutteessa vain tuttuja." Tex sanoi tuijottaen Natia.
"On tainnut maailma muuttua muutaman vuosikymmenen jälkeen. Ehkäpä voisimme vähän muistella menneitä." Gustaf sanoi ja istuutui pöytään. Nat ja Omppuli liittyivät heidän seuraansa. Samalla myös valo alkoi taas palaa.
Avatar
Nat
Logotaiteilija
 
Viestit: 377
Liittynyt: La Elo 25, 2007 7:23
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ma Helmi 23, 2009 9:18

"En olekaan nähnyt sinua sitten sen helikopteriturman siellä Vietnamissa. Luulin että kuolit" Tex sanoi.
"No joo, selkä kyllä vähän niksahti ikävästi mutta ei sellainen minua tapa" Gustaf myönsi.
"Entäs Larry? Hän vissiin kuoli?" Tex kysyi.
"Joo, eihän sitä tavallinen tyyppi kestä sellaista törmäystä" Gustaf sanoi.
"Larry?" Omppuli keskeytti.
"Larry Thorne. Suomalainen, oikein menestynyt sotilas. Alkuperäinen nimi taisi olla Lauri jotain. Torni? Eikun Törni. Hyvä mies joka tapauksessa" Gustaf muisteli.
"No mutta kuitenkin, olen vaikuttanut lähinnä lähi-idässä Vietnamin jälkeen. Paria vampyyria yritin hoidella siinä 80-luvun alussa mutta aloin jo silloin olla vanha mies" Tex sanoi hiukan puolustelevasti.
"No, minun eläkepäiväni eivät ole edes näkyvissä vielä pariin vuosisataan, mutta en silti ole onnistunut Zenzibaria nappamaan. Mutta monta kertaa on pitänyt läheltä. Taidan olla liian lepsu, monta kertaa olisi ollut tilaisuus vetää liipaisimesta, painaa nappia, iskeä, lyödä, ajaa yli tai heittää, mutta aina olen epäonnistunut. Alanvaihdos voisi olla paikallaan" Gustaf huokaisi. Tex taputti häntä selkään.
"Älä anna periksi! Mutta minä kuitenkin vietin pari vuotta Punaisen Armeijan leivissä, mutta sitten se penteleen Neuvostoliitto otti ja hajosi, niin palasin Amerikkaan...." miehen kertomus jäi kesken kun joku asteli sisään. Sekunnin kymmenesosassa Tex jo väänsi pistoolin varmistinta pois päältä. Hetkeä aikaisemmin pistoolista ei ollut näkynyt jälkeäkään.
"Voit pistää sen pois. Se on Zenzibar" Gustaf sanoi.
"Zenzibar? Mitä hän... mikset sinä..." Tex änkytti.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Omppuli » Ma Helmi 23, 2009 9:43

"Koska minä olen tehnyt sopimuksen hänen kanssaan", Omppuli sanoi ja sieppasi nopeasti aseen pois Texin kädestä ettei vahinkoja sattuisi. Tex katsoi Omppulia epäileväisesti.
"Mitä sinä haluat vampyyrista?" Tex kysyi silmät sirrillään.
"Ei kuulu sinulle", Omppuli vastasi napakkaasti. Tex kohotti kulmiaan ja katsoi Gustafia.
"Olet siis tehnyt sopimuksen puolijumalan kanssa. Miksi ihmeessä? Tämähän elämäsi tilaisuus tappaa Zenzibar!" Tex huudahti.
"Minäkin olen paikalla, ah olipas herkullinen illallinen", Zenzibar sanoi nuoleskellen huuliaan.
"Hän antaa vampyyrin minulle, kun on saanut hommansa valmiiksi. Lisäksi saan bonusta", Gustaf sanoi ja Omppuli nyökkäsi hänen sanojensa vahvistukseksi. Tex oli vieläkin ihmeissään, mutta antoi sitten asian olla.
"En olisi sinusta uskonut ihan heti, Gustaf..." Tex mutisi. Gustaf pyöräytti silmiään ja heidän välilleen lankesi hiljaisuus.
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ma Helmi 23, 2009 10:07

"Näinpä yhden vanhan ystävämme tuolla metsässä. Sen ukkoslinnun, Sieppelin. Näki minut ja sain melkein salamasta, mutta pääsin karkuun nippa nappa" Zenzibar huomautti.
"Taitaa olla vähän tuohtunut meihin" Gustaf tuhahti.
"Eikä pelkästään meihin. Löysin kolme salamalla käräytettyä ihmistä. Jos minulta kysytään, se tipu on ihan kahjolla päällä" Zenzibar sanoi.
"Hetkinen. Ukkoslintu?" Tex ihmetteli.
"Se kiertelee lähistöllä, tietää että piileskelemme jossakin täällä..." Zeznibar jatkoi miehestä välittämättä. Samalla koko huone tärähti, valot sammuivat ja sähköjohdot rätisivät.
"Tuo taisi olla salama" Nat sanoi.
"Älä ihmeessä" Gustaf huomautti ja sytytti vanhan öljylampun. Taas tärähti. Aukinaisesta ovesta tippui sisään multaa ja kipinöitä.
"Se... hän löysi meidät" Omppuli sanoi. Gustaf nappasi hänen kädestään Texin aseen, painui huoneen perälle ja ampui varaston metallioven lukon palasiksi. Sisältä paljastui (suprise) aseita yli 60 vuoden takaa. Varastossa oli myös pieni verkolla suojattu tuuletusaukko. Gustaf väänsi ritilän irti.
"Te tytöt mahdutte tuosta kyllä ulos nipin napin" Tex sanoi.
"Aivan, aivan, mutta entä te?" Nat kysyi kun huone tärähti taas. Tex katsoi merkitsevästi aseita ja sitten taas Natia.
"Ette te ukkoslintua pysäytä jollain vanhoilla aseilla!" Nat huusi.
"Pidättelemme sitä sen aikaa että ehditte karkuun" Gustaf sanoi työntäessään lipasta MP nelikymppiseen.
"Tex..." Nat huokaisi.
"Tules tänne" Tex sanoi ja halasi Natia, samalla kun muut tuijottelivat kattoon kuin se olisi kiintoisampikin nähtävyys. Sitten räjähti taas, ovi pamahti sisään ja paineaalto samutti kynttilät.
"Menkää" Tex sanoi. Omppuli, Zenzibar ja Nat ahtautuivat pienestä tuuletusaukosta ulos.
"Kuin vanhoina aikoina vai mitä?" Tex kysyi ottaessaan vastaan Gustafin tarjoaman konepistoolin.
"Voi kyllä. Ukkoslintuja, salamoita, puolijumalia... vanhoja aikoja..." Gustaf huokaisi. Sieppeli astui ovesta sisään ja lähetti heitä kohti salaman, joka hajosi seinään heidän takanaan. Tex ja Gustaf painoivat molemmat liipaisimet pohjaan, ja kovaääninen rätinä kaikui pienessä huoneessa.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Ti Helmi 24, 2009 7:35

Zenzibar työnsi Natin ja Omppulin edellään piilopaikan toiselta puolen ulos, hämärään metsään. Vampyyri pudisti valkoista T-paitaa turhautuneena.
"Nuo kaksi eivät kyllä yksin pärjää Sieppelille. Toivottavasti he älyävät lähteä sieltä ajoissa", Zenzibar katseli taivaalle, aamu sarasti jo.
Nat oli vieläkin hieman heikossa kunnossa, mutta koko ajan paranemaan päin. Nainen katsahti myös taivaalle ja sitten Zenzibaria. "Aamu sarastaa. Tiedätkö mitään paikkaa mihin pääset päiväksi?"
Zenzibar virnisti. "Itseasiassa tiedän..."

***

Gustaf alkoi pikkuhiljaa tajuta, etteivät he kestäisi Texin kanssa enää kovin kauaa Sieppeliä vastaan. Seuraava salama iski ihan hänen jalkojensa juureen.
"Tex!? Häivytään täältä!"
Tex nyökkäsi ja perääntyi samalle tuuletusaukolle, josta Omppuli, Nat ja Zenzibar olivat hetki sitten menneet. Gustaf tuli heti Texin perässä, saadan vihaisen salaman peräänsä, joka hipaisi selvästi Gustin jalkaa, antaen hänelle sähköiskun.
"Helvetti! Muistuta etten enää ikinä ala tappelemaan täysin alakynnessä Ukkoslintua vastaan! Varsinaisia pirulaisia."
Heidän päästyään ulos Omppuli ja Nat seisoivat metsän siimeksessä. Zenzibaria ei näkynyt missään.
"Ennen kuin ehdit kysyä, Zenzibar häipyi jo", Omppuli ilmoitti. "Mutta älä huoli, panin hänet vannomaan, että hän lähettää meille viestin tai tulee New Yorkin keskuspuoistoon viimeistään iltaan mennessä."
Gustaf näytti ärtyneeltä. "Mitä sinä tarkalleen ottaen panit hänet sanomaan?"
"No, hän sanoi suurinpiirtein: "Minä anna sanani siitä, että lähetän sanan tai tulen luoksenne keskuspuistoon viimeistään iltaan mennessä.""
Gustaf läimäytti erittäin turhautuneen oloisena otsaansa ja Tex kurtisti kulmiaan.
"Hänen pitää sanoa: 'annan vampyyrin sanani' muuten hänen ei tarvitse noudattaa sitä", Tex selitti, kun Gustaf näytti siltä, että voisi vaikka kuolla turhautuneisuuteensa.
"Mitäh?!" Omppuli älähti. "Voi helvetti! Se pirulainen huijasi minua!"
Tex hymähti. "No, et todellakaan ole ensimmäinen jota se vampyyrinkutale huijasi. Et todellakaan..."

Texin eteen hypähti tumman hahmo, ja hän veti nopeasti aseen kotelostaan. Hahmo nosti kätensä pystyyn. "Älä ammu, Tex, minä se vain olen!"
Tex laski aseen. "Gustaf! Säikäytit minut melkein kuoliaaksi! Luulin sinua Geriksi."
"Geriksi?" Gustaf ihmetteli ja laski huppunsa.
Tex nyökkäsi. "Muistathan, se pinkkitukkainen sekopää Australiasta? Olen jahdannut häntä tänne Saksasta. Olen melko varma, että hän ylitti rajan Ranskaan juuri tästä kohtaa, mutta luulen, että hänellä on seuraa..." Tex vilkaisi Gustafiin ja hymähti. "Älä vain sano...?"
Gustaf nyökkäsi. "Zenzibarhan se. Hän varmaan tapasi Gerin Saksassa sillä kadotin hänen jälkensä Itävaltaan, ja löysin ne uudestaan täältä."
Tex virnisti. "Hommiin sitten vain, löysin jäljet tuon polun varresta, mutta olen melko varma, että he lähtivätkin toiseen suuntaan..."
Gustaf tutkaili polkua hetken ja katsahti sitten tiheään pusikkoon. "Olen samaa mieltä, olisi juuri Zenzibarin tapaista jättää vääriä jälkiä."
He lähtivät kulkemaan lähes näkymätöntä polkua tiheikön läpi, ja ihan yhtäkkiä, Tex tipahti kuoppaan ja Gustaf oli vähällä astua karhunansaan.
"Mitä helv-!" Gustafin kurkulle ilmestyi puukko ja hänen eteensä hyppäsi tuttuaki tutumpi vampyyri. Zenzibar vilkaisi kuoppaan, vrinisti ja heilutti kättään "Hei Tex! Miksi mieli niin matalana?"
"Zenzibar", Gustaf huokaisi ja sai vaivanpalkaksi pienen viillon kaulaansa.
"Hei!" Geri huudahti Gustafin takaa. "Olen minäkin täällä!"
Zenzibar nauroi. "Minähän sanoin, että he menisivät lankaan!"
Tex mutisi kuopassa harmituneena ja yritti ampua Zenzibaria sieltä. Gustaf puolestaan pyörähti nopeasti irti Gerin otteesta, mutta Zenzibar sai kampattua hänet ja heitettyä Texin seuraksi kuoppaan.
"Olisi kiva jäädä juttelemaan, mutta kohta on aamu, emmekä me halua olla täällä silloin!" Zenzibar virnisti ja vilkutti.
Geri kurkistu kuoppaan nopeasti, näytti kieltään ja juoksi pinkit hiukset hulmuten Zenzibarin perään.
Tex murahti. "Ei voi olla totta!"
"Sanos muuta..." mutsi Gustaf.
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ti Helmi 24, 2009 9:25

"Mitä me nyt teemme?" Omppuli kysyi.
"Minä suosittelisin vakavasti että lähtisimme helkattiin täältä!" Gustaf sanoi.
"Meidän on saatava Zenzibar kiinni!" Omppuli huusi.
"Ehkä niin, mutta tuskin meistä on sitä tekemään jos se ukkoslintu saa meidät kiinni?" Gustaf huusi takaisin.
"Siellä piru missä..." Tex mutisi katsoessaan metsään, josta kuului rätinää ja räjähtelyä.
"Juoskaa" Gustaf sanoi nostaessaan konepistoolia. Sieppeli käveli ihmishahmossaan puiden välistä ilme tuimana.
"Onpa outoa... yleensä hän iskee lintuna..." Gustaf huomautti, mutta Sieppeli lähetti häntä kohti salaman, joka raapaisi ikävästi hänen jalkaansa.
"Aah, luoja!" hän mutisi kouristellessaan ja kaatuessaan. Hän viskasi konepistoolinsa Texille.
"Hommaa heidät turvaan" hän mutisi yhteenpuristettujen hampaidensa välistä. Sieppeli käveli tyynesti heitä kohti lähettäen uuden salaman, jonka Tex väisti ketterästi loikkaamalla.
"Menkää!" Gustaf huusi. Tex vilkaisi häneen kerran ja sitten lähti muiden kanssa juoksuun. Sieppeli käveli Gustafin kohdalle ja katsoi hetken paenneiden perään.
"Heippa taas... alkaa tiedätkö kaduttamaan että vapautin sinut..." Gustaf mutisi. Sieppeli katsoi häntä pahaenteisesti...
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Ti Helmi 24, 2009 9:54

Sippeli oli juuri kohottamassa kätensä, kuin iskeäkseen Gustafia uudella salamalla, kun hänen päähänsä osui todella lujaa heitetty kivi. Sieppelin silmät kääntyivät ympäri ja hän kaatui maahan. Zenzibar seisoi hänen takanaan ja hymähti. "Tiesinhän, että hän ei kestä vampyyrin heittämää kiveä tolpillaan, ellei ole lintumuodossa! Ha!"
Gustaf ei voinut muuta kuin tuijottaa suuauki edessään seisovaa vampyyria, jolla oli edelleen päällään vain revenneet housut ja hänen valkoinen T-paitansa, joka ei ollut enää niin valkoinen.
"Zenzibar? Mitä ihmettä? Täällä on jo melkein valoisaa! Sinä palat!"
Zenzibar huitaisi kädellään, jonka Gustaf huomasi alkaneen jo hiukan punoittaa. "En minä nyt niin nopeasti pala! Suorassa auringonvalossa menee sellainen 2 minuuttia että kuolema on täysin varma ja tällaisessa pienessä aamunkajossa pitää seisoa ainakin 15 minuuttia... luulisin."
Gustaf piteli jalkaansa ja nousi puusta tukea ottaen seisomaan. "Miksi tulit takaisin? Et antanut vampyyrin sanaasi."
Zenzibar kohautti olkapäitään. "No, ensinnäkin, uskoin teidän jo paenneen todella kauas tässä vaiheessa ja kun näin Sieppelin pahoinpitelemässä sinua, en voinut antaa hänen vain tappaa sinua!" Gustaf näytti kummastuneelta, kunnes Zenzibar lisäsi. "Eiköhän se ilo kuulu vain ja yksin minulle, vai mitä sanot?"
Gutsaf huokaisi. Pitihän se arvata. "Zenz-"
"Hys! En puhunut loppuun!" Zenzibar tiuskaisi. "Nimittäin, sitten mietin, että mitä minä tekisin ilman sinua? Siis ihan täysin oikeasti? En antanut Eternityn tappaa sinua, koska silloinkin halusin sen kunnian itselleni, mutta nyt olen oikeasti alkanut uskoa siihen mitä sanoin silloin. Olet aivan liian hupaisa, että voisin tappaa sinut. Niinpä, päätin jättää sinut henkiin!" Zenzibar virnisti.
Zenzibar hyppäsi Gustafin eteen, ja tämä hätkähti kuin luulisi Zenzibarin taas muuttaneen mieltään. Mutta Zenzibar nostikin Gustafin syliinsä, ja kiersi takaisin Gustafin piilopaikan luukulle ja meni alas. Gustaf kuuli Zenzibarin huokaisevan helpotuksesta, kun hän pääsi valosta takaisin pimeään.
Hän hoiti Gustafin palohaavan sanakaan sanomatta ja kääntyi sitten luukulle.
"Mihin sinä menet?"
"Pitäähän sille linnulle jotain tehdä!" Zenzibar sanoi ja lähti ylöspäin.
Gustaf nousi hiukan huterasti seisomaan. "Et voi! Sinä kuolet sinne! Aurinko on jo varmaan melkein ylhäällä asti."
Zenzibar kohotti kulmiaan. "Ja sekö haittaa sinua?"
Gustaf käveli hitaasti lähemmäs, kunnes oli parin sentin päässä vampyyrista. "Miksi antaisin sinun tappaa itsesi, kun on niin paljon hauskempaa tehdä se itse?" Mies sanoi hiukan sarkastisesti ja Zenzibar huomasi, että miehellä oli kädessään yksi erikoisaseistaan, jonka piippu osoitti Vampyyrin sydämeen...
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ti Helmi 24, 2009 10:25

"Äläs nyt pilaile. Jos olisit halunnut saada minut hengiltä olisit tehnyt sen jo aikaisemmin täällä" Zenzibar sanoi.
"Entä jos olin silloin aikeissa antaa sinut ensin Omppulille?" Gustaf kysyi.
"Se selitys ontuu yhtä pahasti kuin sinä" Zenzibar huokaisi ja potkaisi Gustafia salaman käräyttämään jalkaan. Mies ähkäisi ja kaatui lattialle, ja Zenzibar kaatui hänen mukanaan. Vampyyri nappasi miehen aseen kaatumisen aikana ja heitti sen pois.
"Olisiko alanvaihdos paikallaan?" Zenzibar kysyi.
"Ajattelin itse samaa" Gustaf huokaisi tuijottaen kattoon pahemmin häkeltymättä, vaikka makasikin kylmällä betonilattialla vampyyri päällään.

Omppuli ja Nat huohottivat, kun Tex katseli heidän peräänsä. Ukkoslintu ei seurannut heitä enää.
"Nyt kun ilmeisesti en voi hyödyntää Gustafia enää, voin kai hommata sinut palvelukseeni?" Omppuli kysyi saatuaan hengityksen tasaiseksi.
"Mihin hommiin?" Tex kysyi.
"Hommaa se Zenzibar eteeni" Omppuli sanoi pahaenteisesti.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Nat » Ke Helmi 25, 2009 8:14

"Se ei tuotaisi vaikeuksia, mutta olin ajatellut jäädä eläkkeelle. Jos kertoisit minulle niistä hommista tarkemmin, voisin harkita asiaa", Tex hymyili.
Omppuli tuhahti: " Tehtävä on hyvin yksinkertainen. Hoidat vain Zenzibarin eteeni elävänä. Muita vaatimuksia ei ole."
" Yksinkertainen? Näemmä onkin, kun ei Gustaf ole saanut sitä vampyyriä kiinni vielä tähänkään päivään mennessä."
" Zenzibar tuntee Gustafin menetelmät monen vuosikymmenen takaa. Oli väärin antaa tehtävä hänelle." Omppuli selitti puollustelevasti.
"Tex, en ole varma onko se hyvä idea varsinkin jos toimit yksin." Nat oli ilmestynyt Texin viereen ja katsoi tätä kiinteästi silmiin.
Tex hymyili Natille lämpimästi:" Ei minulla ole vaikeuksia vampyyrien kanssa."
"Tulen sitten mukaasi."
Texin kasvoilla kävi tuskainen irvistys.
"Jos nyt lopettaisitte tuon hempeilyn ja keskittyisitte asiaan." Omppuli ärähti.
"Mistäs noitaa nyt kiikastaa?" Tex hymyili kiusoittelevasti.
Omppuli hengitti hitaasti syvään rauhoittuakseen "Omat ovat suunnitelmani. Sinuna kuitenkin ottaisin tehtävän vastaan."
"Ei minulla sitä työtä vastaan mitään ole ollutkaan." Tex sanoi kiireesti.
"Hyvä, nyt voisimme nopeasti keskustella parista käytännön asiasta..." Omppuli sanoi hymyillen.

"Noniin, oletko saanut makoilemisesta tarpeeksesi?" Gustaf kysyi pilkallisesti Zenzibarilta.
Zenzibar hätkähti kuin olisi herännyt unesta. Hän käännähti nopeasti kasvot Gustafiin päin ja ponkaisi seisomaan.
"En minä makoillut. Kesti vain hetken tajuta tilanne." Zenzibar selitti, mutta Gustaf näki hänen silmissään jotain muutakin.
Vaivalloisesti Gustaf nousi ylös lattialta ja istahti tuoliin.
"Et aavistakaan kuinka minun tekisi mieli listiä sinut tähän paikkaan. Tekisinkin sen, jos en olisi alakynnessä." Gustaf sanoi hetken päästä.
"Tunne on molemminpuolinen. Minusta sinun tappamisesi voi odottaa myöhempäänkin. Nyt todellakin toivoisin voivani kulkea auringossa kuin tavallinen ihminen. Odottaminen on joskus niin tylsää." Zenzibar sanoi katse kynsissään.
Avatar
Nat
Logotaiteilija
 
Viestit: 377
Liittynyt: La Elo 25, 2007 7:23
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ke Helmi 25, 2009 9:12

"Pitäisikö käydä hakemassa Sieppeli ettei se pääse tekemään tuhojaan?" Zenzibar kysyi.
"Meillä ei ole mitään mikä voisi pitää hänet asioissa" Gustaf sanoi.
"Miten Omppuli onnistui?" Zenzibar kysyi.
"Hänellä oli erittäin harvinainen maaginen kaulakoru joka onnistui eristämään ukkoslintuvoimat..." Gustaf mutisi ja haukotteli makeasti. Tuli hetken hiljaisuus. Zenzibar kurkisti Gustafiin päin. Tämän pää oli retkahtanut taaksepäin ja hän hengitti syvään. Zenzibar nousi hitaasti pystyyn ja käveli äänettömästi miehen luokse ja heilutti kättää hänen kasvojensa edessä. Ei minkäänlaista reaktiota.
Zenzibar hiipi asevarastolle ja palasi sieltä mukanaan laatikollinen saksalaisia tikkukranaatteja. Hän jätti laatikon tuolin viereen ja otti sieltä yhden kranaatin. Napattuaan varmistinkorkin auki hän tarttui sokkaan, mutta epäröi. Se olisi helppoa, vetää sokka irti, tiputtaa kranaatti laatikkoon ja suojautua. Mutta hän ei onnistunut, vaan kirosi hiljaa, työnsi korkin paikoilleen ja istui lattialle.
"Näyttää siltä etten ole ainut jolla on omatunnontuskia välttämättömän tekemisestä" Gustaf sanoi yllättäen. Zenzibar säikähti ja hyppäsi pystyyn.
"Herran tähden, Gustaf! Sinä... olitko sinä hereillä?" hän kysyi.
"Pitihä minun saada varmuus siitä tappaisitko minut heti kun käännän selkäni tai suljen silmäni" Gustaf sanoi.
"Voi perhana. Tunnen itseni niin... niin..."
"...avuttomaksi?" Gustaf auttoi. Nainen nyökkäsi.
"Minä tunnen samaa..." Gustaf huokaisi, "turha kai kutsua enää itseäni vampyyrinmetsästäjäksi"
"Totta. Et ole enää sen tittelin arvoinen" kuului syvä ääni ovelta.
"Tex!" Gustaf henkäisi.
"Kaveeraat vampyyrien kanssa... mitä sinulle on tapahtunut? Menneisyytesi huomioon ottaen, olen todella pahoillani että juuri minä joudun tekemään tämän" Tex mutisi astuessaan peremmälle...
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Ke Helmi 25, 2009 9:54

Gustaf astui Zenzibarin eteen ja katsoi murheellisena Texiä. "En olisi halunnut tämän tulevan tähän pisteeseen, Tex."
Zenzibar tuijotti Gustafia suu auki ja siirtyi tämän eteen, selkä uhkarohkeasti Texiin päin, joka Zenzibarin onneksi oli myös hämmentynyt tilanteesta.
"Mitä hittoa sinä luulet tekeväsi?"
Gustaf kohautti olkapäitään. "Suojelen sinua... kai."
Zenzibar laittoi kädet lanteille. "Ja mistäköhän ihmeestä sinä sait sen käsityksen, että minä tarvitsen jotain... suojelua? Tuota vastaan?" Zenzibar osoitti peukalollaan olkapäänsä yli, ja naurahti.
"No tottakai minä suojelen sinua? Luuletko että pärjäät paremmin Texiä vastaan kuin minä?!" Gustaf turhautui.
"Hah! No varmaan pärjään, etenkin kun sinulla on vain yksi jalka", Zenzibar huomautti ivallisesti ja katsoi Gustin toista jalkaa, jolle hän oli laskenut koko painonsa, koska toinen ei kestänyt.
Gustaf tuhahti. "No minä tunnen Texin paljon paremmin, ja pärjään kyllä hänelle, vaikka yhdellä jalalla!"
Zenzibar oli aikeissa napauttaa jotain vastaan, kun Tex yhtäkkiä puhui. "Tehän riitelette kuin vanha aviopari! Gus, mikä ihme sinulle on tullut? Ennen vihasit tuota vamyyria sydämesi pohjasta ja nyt suojelet häntä?" Mies sanoi inhoavasti.
Zenzibar käännähti äkäisenä ympäri. "Mikä helvetti teitä miehiä vaivaa? Miksi te luulette, että minä kaipaan suojelua? Luuletteko te, että minä seisoisin tässä, jos en olisi pärjännyt kaltaisillenne idiooteille monen monta kertaa? Etenkin teille kahdelle."
"Anteeksi vain!" Gustaf kimpaantui. "Olen monesti ollut vähällä saada sinut kiinni! Ja nyt kun yritän auttaa, tämäkö on kiitos?"
Tex huokaisi. "Kuinka herttaista. Ikävä särkeä kuplanne, mutta tuo vampyyri lähtee mukaani. Ja Gustaf, minä voin kyllä tappaa sinutkin, mikäli asetut tielleni." Hän laukaisi aseensa nopeasti ja Gustaf hyppäsi samalla Zenzibarin päälle, kaataen molemmat lattialle.
"Voi herranjumala! Idiootti! Olisin minä itsekin sen väistänyt!" Zenzibar huudahti ja nosti miehen päältään. Hän pyyhkäisi veren jo muutenkin likaiseen pait- veren?! Gustafin hypätessä suojelemaan Zenzibaria, hän oli itse saanut luodista ja hänen kylkensä oli ihan veressä.
Tex hymähti. "Minähän sanoin, ystäväni. Älä huoli, mikäli saat luodin pois kyljestäsi, ennen kuin tappava myrkky leviää, saatat ehkä selvitä."
Zenzibar kurtisi kulmiaan. "Tappava- ?"
"No, ei se sinua olisi tappanut, vampyyrin se vain lamauttaa, mutta ihmisille, niinkin vahvalle kuin Gustaf tuo tietää kuolemaa. Tavallinen ihminen olisi jo kuollut. Gustaf kuolee, ellei luotia poisteta puolen tunnin sisällä."
Zenzibar tulistui. "Tuolla sinä siis lamautit Gerin!"
Tex virnisti ilkeästi. "Se oli pikkujuttu! Ei siitä hempukasta ollut minulle mitään vastusta! Hah! Olisit nähnyt sen ilmeen, kun tapoin sen, ilman että se ämmä pystyi tekemään mit-"
Lause katkesi, kun Zenzibar hyökkäsi raivostuneena Texin kimppuun. "Helvetin roisto! Törkeä paskiainen! Pelkuri! Et uskaltanut tappaa häntä, ennen kuin sait hänet puolustuskyvyttömäksi!"
Texin ase lensi kaaressa seinään ja pirstoutui. Mies pelasti juuri ja juuri sormensa katkeamasta, mutta jalka taisi murtua, kun Zenzibar taklasi hänet lattiaan ja hyppäsi tämän päälle.
"Onko viimeisiä sanoja?" Nainen kysyi myrkyllisesti ja puristi kätensä miehen kaulan ympärille.
"Tuo on klisee", joku sanoi heidän oikealta puoleltaan.
Sitten Zenzibarin silmissä pimeni...
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ke Helmi 25, 2009 10:22

Nat oli kumauttanut häntä pistoolinperällä.
"Olisin minä itsekin selvinnyt" Tex huomautti ääni käheänä hieroen kurkkuaan.
"Niin varmaan joo" Nat naurahti ja tunki pistoolin takaisin koteloonsa.
"Odotetaan että yö laskeutuu... tuskin Omppuli saa hänestä mitään hyötyä karrelle palaneena" Nat sanoi.
"Olet oikeassa... ja olemmepahan paikalla varmistamassa että tämä petturi tosiaan kuolee" Tex sanoi ja potkaisi Gustafia niin että tämä kääntyi selälleen.
"Pari tuntia vielä... odotus on tylsää" Nat mutisi.
"Emmeköhän me jotain tekemistä keksi" Tex sanoi hymyillen, otti Natia kädestä ja veti mukanaan piilopaikan varastoon. Mitä he siellä olisivat tehneet, sitä voi vain arvailla, sillä silloin Gustaf tarttui yhteen tikkukranaateista mitkä Zenzibar oli tuonut ja heitti heitä kohti. Heitto jäi lyhyeksi, kranaatti räjähti oven kohdalla, sortaen katon.
"Perhana!" Tex kirosi. Pari tonnia multaa ja kiveä erotti heidät vampyyrista ja petturista.

"Zenz" Gustaf kähisi. Zenzibar ei vastannut.
"Zenz!" hän toisti ja tökki naista selkään.
"Uuh... mitä?" hän kysyi ja avasi silmänsä.
"Vedä se helvetin luoti irti minusta" Gustaf mutisi
"Mitä? Hyi saakeli! En varmasti" Zenzibar kiljaisi.
"Pakko... näkö hämärtyy... oli... kunnia... yrittää... tappaa.. sinut" Gustaf sanoi.
"Ei, ei, ei ei ei" Zenzibar mutisi katsoessaan kuvottavaa luodinjälkeä.
"Valitan.. että... tämän... piti.. loppua... näin... kliseisesti..." Gustaf korisi.
"Voi luoja..." Zenzibar mutisi ja mietti keinoa saada luoti ulos. Vaihoehtoja ei näkynyt kuin yksi...
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Nat » Ke Helmi 25, 2009 10:55

Zenzibar irvisti ajatukselle, mutta tiesi kuitenkin ettei halunnut Gustafin kuolevan. Gustaf alkoi hiljalleen sulkea silmiään kuin hyvin väsynyt ihminen.
"Ei hemmetti Gustaf! Tähän paikkaan sinä et ainakaan kuole ja vielä minun käsivarsilleni!" Zenzibar huudahti, kun näki Gustafin luovuttavan ja läimäytti tätä kasvoihin pitääkseen tämän hereillä.
Gustaf reagoi siihen, mutta ei tarpeeksi paljon, että Zenzibar olisi siitä ilahtunut. Hän tuijotti herkeämättä Gustafin kasvoihin, kun työnsi sormensa tämän haavaan kaivaakseen luodin esiin. Zenzibar värähti inhosta ja keskittyi lujasti. Kuului terävä napsahdus kylkiluun murtuessa.
"Tästä et Gustaf tule pitämään." Zenzibar mutisi puoliksi hymyillen.
Lopulta hän löysi luodin ja veti sen nopeasti pois. Gustaf hengähti syvään, mutta ei enää korissut. Hän valahti tajuttomaksi, mutta enää ei ollut mitään vaaraa. Zenzibar hymyili kuin aurinko ja viskasi luodin nurkkaan. Hän nosti Gustafin ylös ja laski tämän makuulleen lavitsalle. Zenzibar katseli paikkoja. Muuten kaikki oli ehjänä ja ennallaan paitsi asevaraston oven edessä oli kiveä ja metallia. Nat ja Tex olivat oven takana ansassa. Tai eivät välttämättä. Zenzibar muisti hyvin asevaraston yläpuolisen tuuletusaukon. Hän terävöitti kaikki aistinsa yllätyshyökkäyksen varalta. Ääntäkään ei kuulunut.
"Nyt ei kannattaisi yrittää mitään vampyyri." Sanoi tuttu syvä ääni Zenzibarin takaa.
Hän käännähti ja näki rähjääntyneen Texin osoittavan häntä aseella, mutta Natia hän ei nähnyt missään.
"Ei kannattaisi sinunkaan Tex", mutisi Gustaf oma ase kädessään.
"Kaikkien kannattaisi pysyä liikkumatta ellette halua kuolla." Kuului hyytävä ääni kaikkien päässä.
Sieppeli oli astunut huoneeseen...
Avatar
Nat
Logotaiteilija
 
Viestit: 377
Liittynyt: La Elo 25, 2007 7:23
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Zenzibar » To Helmi 26, 2009 10:47

... ja ukkoslintu näytti erittäin vihaiselta.
Zenzibar huokaisi. "Nytkö se osaa puhua jo ajatuksien voimalla? Voi helvetti sentään, mikä friikki!"
"Paraskin puhuja!" Tex tuhahti, mutta näytti varautuneelta, koska ei ollut osannut odottaa Ukkoslinnun hykkäystä.
Sieppeli käänsi katsensa Zenzibariin ja osoitti sitten kuhmua päässään. Zenzibar naurahti hermostuneesti. "Mistä tiesit että se olin minä?"
Sippeli kohotti toista kulmaansa.
"Vähäpuheinen kaveri", Tex huomautti.
Gustaf ähkäisi. "Z, ei kukaan muu kuin vampyyrin voimat omistava henkilö, voi kolkata ukkoslintua tavallisella kivellä, jos nyt edes silloinkaan... Sinulla taisi käydä tuuri."
"Ai tuuri?!" Zenzibar mulkaisi Gustafia. "Kuule ilman minun 'tuuriani' sinä et edes olisi siinä!"
Gustaf irvisti. "Voi olla, mutta olisin varmaan pärj-"
"Ha! Niin varmasti. Olisit kärähtänyt alta aikayksikön, eikä sinunkaan kummallisuudestasi oli siinä vaiheessa ollut mitään apua!"
"LOPETTAKAA!"
Kaikki käänsivät hämmästyneenä katseensa Sieppeliin. Tällä kertaa hän oli avannut suunsa. Hänen silmänsä hohtivat ja kädessä oli kaksi salamannäköistä palloa.
Ensimmäinen palloslama räjäytti asevaraston edessä olevan kiviröykkiön, joka sai Texin huudahtamaan. "Eih! Nat!"
Sitten räjähti puoli kattoa, ja Zenzibar tarttui Gustafia kädestä. "Nyt lähti!"
"Ei ole paikkaa mihin mennä!" Gustaf sanoi hiukan hätääntyneenä.
"Tuuletuskanava!"
Gustaf henkäisi. "En minä siitä pääse. Etenkään nyt, kun kylkiluu on murtunut!"
Zenzibar siirsi vihreiden silmiensä katseen mieheen. "MInä vaikka työnnän sinut siitä ulos! Iso mies kestää kyllä pientä kipua!" Vampyyri ilmoitti armottomasti, ja sai juuri ja juuri väistettyä seuraavan salaman. Hän laittoi vaikeroivan Gustafin edeltään tuuletusaukkoon. Vampyyri ei kuitenkaan ehtinyt itse perässä, kun seuraava salama jo iski...

Vähän aiemmin...

Omppuli hiipi hiljaa Natin perässä Gustafin piilopaikalle ja päätti, että olisi aika solmia uusi sopimus. Hän ei ollut hetkeäkään uskonut, että Tex voisi onnistua nappaamaan vampyyrin, sillä tämä oli osoittautunut odotettua etevämmäksi ja hän tiesi Gustafin olevan alansa paras. Niinpä, hän päätti kääntyä suurempien voimien suuntaan.
"Hei, Sieppeli. Sieppeli!" Omppuli herätteli tajutonta Ukkoslintua. Tämä heräsi hetkessä ja kohdisti raivokkaat silmänsä Omppuliin. Noita nosti kätensä pystyyn ja sanoi nopeasti. "En minä tätä sinulle tehnyt. Kuule, tehdään sopimus: jos haet minulle Zenzibarin, en enää ikinä usuta ketään sinun tai sinun ystäviesi kimppuun."
Sippeli tuhahti ja risti kätensä rinnalleen.
"Olen tosissani. Vannon sen! Saat tappaa muut, jos haluat, mutta sen vampyyrin minä tarvitsen!"
Sippeli näytti miettivän hetken, ja tuntui tutkailevan Omppulin ajatuksia. Sitten tämä nyökkäsi ja lähti kohti Gustafin piilopaikan sisäänmenoluukkua...
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » To Helmi 26, 2009 11:20

"Zenz!" Gustaf huudahti huomatessaan ettei vampyyri kiivennyt hänen peräänsä. Hän katsahti avoimesta kolosta sisään ja huomasi Sieppelin olevan paikalla. Gustaf kurotteli ja tarttui tajutonta vampyyria kädestä ja veti ulos. Sieppeli karjui raivosta ja lähetti salaman, joka hipaisi Zenzin jalkaa ja räjähti puuhun. Gustaf kurotti vielä kerran huoneen sisään ja vetäisi varaston seinällä roikkuvan pulttilukkokiväärin. Vedettyään lukon taaksepäin, hän tähtäsi Sieppelin jaloissa olevaan kranaattiin ja ampui. Varasto peittyi pöly- ja tulipilveen. Ukkoslintu ei siitä pahemmin vahingoittuisi, Gustaf ajatteli, nosti Zenzibarin olalleen ja lähti juoksemaan niin kovaa kuin pystyi rikkinäisen kylkiluun kanssa.
Sieppeli oli hetken pöllämystynyt, mutta sitten hänen aivonsa alkoivat taas toimia. Hän nousi lattialta, pudisti pölyä itsestään ja katsoi tuuletusaukosta ulos. Vampyyria ei näkynyt! Se pirun ihminen oli auttanut häntä.
Sieppeli kiinnitti huomionsa Texiin, joka kaivoi kivi- ja maakasaa, epäillen Natin jääneen sen alle.
"Hölmö ihminen" Sieppeli sanoi kiinnittäen miehen huomion. Kun Tex kääntyi, Sieppeli lähetti pienen salaman, joka osui häntä rintaan. Mies paiskautui päin seinää, haukkoi henkeä ja tuijotti tummaa verta vuotavaa haavaa rinnassaan.
"Missä se vampyyri on?" Sieppeli kysyi.
"E-en tiedä!" Tex henkäisi.
"Valehtelet" Sieppeli sanoi.
"Luojan tähden en! Minäkin haluan sen vampyyrin kiinni" Tex hönki.
"Sitten ilahdut varmaan tiedosta, että kuolemasi jälkeen joku jää hoitamaan sen homman" Sieppeli sanoi ja virnisti.
"Kuolemani jälkeen?" Tex huokaisi.
"Joka koittaa... nyt" Sieppeli mutisi ja laski kätensä Texin pään päälle. Käsi alkoi kipinöidä ja salamoida, ja sähkö tarttui Texiin, joka alkoi huutaa.
"Seis!" huusi Nat Sieppelin takaa. Hän oli likainen ja naarmuilla, mutta muuten nähtävästi kunnossa.
"Tiedän minne se vampyyri meni. Säästä henkemme niin kerron" Nat sanoi.
"Olet hölmö. Mikä estää minua kiduttamasta sitä tietoa irti kunhan saan tämän hoideltua?" Sieppeli kysyi osoittaen Texiä.
"Tämä?" Nat ehdotti ja veti esiin tikkukranaatin, joita edelleen lojui pitkin lattiaa.
"Jo yrität jotain pahaa minua tai Texiä kohtaan, tämä stielhandgranate räjähtää, vieden minut ja tietoni mukanaan" Nat sanoi ja pisti etusormensa sokkaan.
"Hyvä on. Lupaan etten satuta teitä jos kerrot mihin se vampyyri meni" Sieppeli sanoi pistäen kätensä puuskaan.
"Gustaf vei häntä kohti kaupunkia. Suoraan koilliseen, polkua pitkin" Nat sanoi.
"Hyvä on. Jos tietosi eivät pidä paikkaansa, kuolette molemmat mitä hirvittävimmällä tavalla" Sieppeli sanoi ja irvisti rumasti juostessaan ovesta ulos. Nat asteli syvään hengittävän ja vertavuotavan Texin luo.

Zenzibar availi silmiään. Hän oli jossakin kerrostaloasunnossa, makasi selällään sängyllä. Salaman osumaan oli kietaistu side. Hän katseli ympärilleen ja huomasi Gustafin, joka istui kaksinkerroin tuolilla.
"Gustaf?" Zenzibar kysyi.
"Auts... oletko kunnossa?" Gustaf ähkäisi.
"Minä olen kyllä. Mutta entä sinä? Näyttää aika pahalta" Zenzibar sanoi irvistäen.
"Olen kohta taas kunnossa... parantaminen kestää kauemmin kun... ägh... se myrkky taitaa hidastaa ja jouduin kantamaan sinut tänne asti" Gustaf mutisi. Zenzibar nousi sängyltä, käveli Gustafin luo ja auttoi tämän sängylle makaamaan.
"Missä tämä paikka on?" Zenzibar kysyi.
"Kapungin itäosissa. Kenenkään ei pitäisi tietää tästä paikasta, mutta älä luota siihen liikaa" Gustaf sanoi.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Zenzibar » To Helmi 26, 2009 12:47

Zenzibar irvisti katsoessaan jalkaansa. "Monestiko vampyyri voi polttaa jalkansa ennen kuin se sanoo sopimuksen irti?"
Gustaf hymähti. "Eiköhän se vielä kestä."
"Hmh.. mutta vaatteet eivät kyllä kestä..." Zenzibar mutisi katsoen rähjäisiä vaatteitaan.
Gustafkin katsoi yllään olevia asusteita ja irvisti. "Eipä niin."
"Gust, minä tarvitsen uusia vaateita."
Gustaf virnisti. "Lähdetäänkö shoppailemaan?" Mies yritti nousta. "Ai perk- Jos odotetaan vielä pari tuntia... mennään aamuyöstä, ennen kuin tulee valoisaa..."
Zenzibar virnisti. "Miksikäs ei?"

Aamuyöstä viidenaikaan, kulki New Yorkin kadulla oudonnäköinen kaksikko. Naisella oli päällään vain rähjääntyneet shortsit, ja miesten T-paita, joka näytti osittain palaneelta. Miehellä puolestaan oli yhtä rähjääntynyt maastoasu.
"Gust, osaatko laittaa varashälyttimen pois päältä alle kahdessa minuutissa?" Zenzibar kysyi.
Gustaf nyökkäsi. "Miksi kahdessa?"
"Minulla menee siihen niin kauan", Zenzibar sanoi ja irvisti. "Harjoituksen puutetta."
Vampyyri pysähtyi lupaavan kaupan kohdalla, jonka päällä luki 'Leatherheaven'. Gustafkin kiinnostui, kun näki näyteikkunassa maastokuvioiset housut.
"Otatko aikaa?" Mies kysyi kumartuen hälyttimen puoleen ja kohotti toista kulmaansa, kun Zenzibar teeskenteli painavansa sekuntikellon käyntiin.
Zenzibar naurahti miehen ilmeelle ja ihmetteli mielessään, missä tilanteessa oikein oli...

Zenzibar varasi suihkun heti heidän päästyä takaisin GUstafin asunnolle, Gustafin pudistellessa hymähtäen päätään.
Kun Zenzibar tuli suihkusta, hän näytti ihan muuttuneelta vampyyrilta. Hänellä oli uusi musta, osaksi nahkainen asu päällään, hiukan meikkiä, eikä yhtään merkkiä palovammoista, tai liasta.
"Mitäs pidät?" Zenzibar kysyi, ja nauroi Gustafin hämmästyneelle ilmeelle.
Gustaf nielaisi. "Ehdottomasti vaarallisemman ja siistimmän näköinen, kuin aiemmin." Sitten mies painui nopeasti Zenzibarin ohi suihkuun, ottaen ostamansa mustan paidan ja maastokuvioiset housut mukaansa.
Zenzibar hymähti ja istahti tyytyväisenä uusiin vaatteisiinsa nojatuoliin. Nyt hän olisi valmis tapaamaan vaikka sata Omppulia ja Sieppeliä.

[Ja tässä se linkki, jonka takia alkuperäinen, paljon pidempi, hauskempi ja parempi jatkis katosi :( ->Zenzibar ja uudet vaatteet ]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

Re: Sekalainen jatkis (JMSOM)

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » To Helmi 26, 2009 9:59

"Miten voit, Tex?" Nat kysyi. Hän oli vienyt Texin yhdelle Omppulin varastoista. Omppulin apurina häntä ei estelty.
"Ihan hyvin... mitä sinä pistit tuohon haavaan? Sehän parani hetkessä" Tex ihmetteli istuen tuolilla ja tuijottaen paidassa olevaa reikää.
"Jotain Omppulin ihmehokkuspokkuspuolijumala-lääkettä" Nat sanoi kohauttaen olkiaan.
"Otitko vain jotain lääkekaapista ja tungit sitä haavaani?" Tex ihmetteli.
"Jotakuinkin. Kyllä siinä luki päällä että "palohaavoihin"" Nat hymähti, sai jotain päähänsä ja lähti huoneesta. Hetken kuluttua hän palasi mukanaan kaksi lasia ja pullo shampanjaa.
"Kilistetään vanhojen aikojen muistoksi" Nat ehdotti hymyillen.
"Okei, mutta yhdet vain. Minulla on tapaaminen erään petturin ja erään vampyyrin kanssa" Tex sanoi ja otti Natin tarjoaman lasin.
"Voi hyvänen aika, eikös sinun pitänyt olla eläkkeellä?" Nat tuhahti.
"En malta pysyä poissa toiminnasta" Tex sanoi kohauttaen olkiaan.
"Unohda nyt työt... ainakin täksi päiväksi..." Nat sanoi sädehtien ja liikehti lähemmäs...


"Miltä näyttää?" Gustaf kysyi. Zenzibar käänsi katseensa häneen päin.
"Vaatteet sopivat hienosti, mutta missä välissä sinä hiuksesi värjäytit?" Zenzibar kysyi.
"Anteeksi?" Gustaf naurahti.
"Ne ovat oikein hehkuvan oranssit" Zenzibar huomautti.
"Ai. Ne ovat vaan vaihteeksi puhtaat" Gustaf nauroi katsahtaen peiliin.
"Aamu nousee. Sulkisitko verhot?" Zenzibar kysyi. Mies käveli ikkunan luo ja veti verhot auringonpaisteen eteen.
"Näyttää siltä että joudumme oleskelemaan päivän täällä" Zenzibar sanoi.
"Niinpä... otatko oluen?" Gustaf kysyi.
"Toki" Zenzibar sanoi. Gustaf haki jääkaapista kaksi pulloa olutta ja heitti toisen vampyyrille.
"Mitä luulet, löytääkö Omppuli tai Sieppeli meidät vielä tänään?" Zenzibar kysyi juotuaan aimo kulauksen.
"Voisin lyödä vaikka vetoa" Gustaf sanoi.
"Okei. Satasesta?" Zenzibar kysyi.
"Pah. Kaksi sataa" Gustaf virnisti.
"Kiinni veti" Zenzibar naurahti.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

EdellinenSeuraava

Paluu Jatkotarinat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron