Painajaisia (Jossa saat olla mukana)

[Sieppeli]

Natin voittojatkis numero 2

Nimi: Painajaisia(Jossa myös sinä voit olla mukana)
Kerro vähän tarinasta: Tiedemiehet keksivät satoja vuosia sitten keinon herättää kirjojen hahmot henkiin. Nyt ne ovat vallanneet maailman. Ihmiset ovat eristyksissä. Pian on kuitenkin nouseva ryhmä, jonka pyrkimys on pelastaa koko maailma tuholta...


Tarinan alku:
Satoja vuosia sitten tiedemiehet keksivät keinon herättää kirjojen hahmot henkiin. Aluksi kaikki sujui moitteettomasti, kunnes jotain meni vikaan. Jostain syystä kirjojen hahmot muuttuivat vaarallisiksi ja ajatteleviksi olennoiksi. Ne olivat pysäyttämättömiä. Ihmiset rakensivat kaupunkiensa ympärille muureja pitääkseen hirviöt poissa ja polttivat jokaisen kirjan, minkä käsiinsä saivat. Kaupungeista tuli eristyneitä ja ulkopuolinen maailma muuttui kuolleeksi ja hirviöiden kansoittamaksi. Vain harva ihminen astui ulos kaupungeistaan ja vielä harvempi palasi elossa kotiin. Kaikki kuitenkin tiesivät, että kauheuksien aiheuttaja oli jossain ulkopuolella...
Nat heräsi hätkähtäen. Hän oli nähnyt taas painajaisia. Hirviöt olivat saartaneet joukon ihmisiä, mukaan lukien hänet. Heillä ei olluut mitään mahdollisuuskia selviytyä. Kuitenkin joku huudahti jotain ja paikka täyttyi valolla. Se oli Natin mielestä pelottavinta koko unessa. Mitä valo siellä teki ja mistä se tuli?
Haroen tummia, lyhyiksi kynittyjä hiuksiaan Nat laahusti pieneen ja nuhjuiseen keittiöön etsimään aamupalaa. Hänen 4 veljeään ja vanhemmat nukkuivat vielä. Nat oli perheen nuorin ja ainut tyttö.Joku olisi voinut luulla, että hänet olisi hemmoteltu pilalle, mutta perhe oli köyhä eikä heillä ollut varaa hemmotteluun. Nat oli pienikokoinen ja vaalea. Hänen silmänsä olivat vaaleanruskeat.
Hän kurottautui ottamaan kaapista muroja, mutta huomasi ettei muroja enää ollut.
"Saakelin Tom," Nat mutisi ja otti pienestä peltipurkista pari seteliä voidakseen käydä kaupassa ostamassa lisää muroja.

[Siilinpiikki]

Siilinpiikki kiereskeli levottomasti pedissään. Uni oli tullut katkonaisesti ja huolia oli kylliksi. Hänelle oli tullut välähdyksinä muistikuvia vanhemmistaan- ja kuvitelmia miten he olivat kuolleet.
"Perhanan kirjat", siili murahti. Hänen uskonsa kirjoihin oli valahtanut näiden hirviöiden vaikutuksesta. Miten niin viaton saattoi olla tuhoisaa?
Hän huokaisi ja nousi ylös. Puulattia oli kylmä ja hän otti aamutossut jalkaansa. Talossa oli hiljaista niin kuin oli ollut jo jonkin aikaa. Hänellä ei ollut sisaria, joten hän oli perinyt yksin talon. Hieman ankeaahan se oli.
"Mutinmutinmutin..." Siilinpiikki mutisi hajamielisenä mennessään keittiöön. Hän pysähtyi ja kääntyikin kylppäriä päin. Pieni suihku piristäisi ja hänen pitäisi olla virkeä illalla kyläläisten kokoontuessa keskustelemaan hirviö ongelmasta.
Ehkä se jotenkin auttaisi...

[Sieppeli]

Kaupungin laitamilla aivan muurin vierellä säpsähti hereille jälleen yksi painajaista nähnyt tyttö. Tällä oli vaaleat, mutta likaiset olkapäiden päällä lepäävät hiukset ja kirkkaat siniharmaat silmät. Vaatteet kertoivat kaiken tytön elintavoista - hän asui kadulla, yksin ja ilman ruokaa. Hänellä oli kolme paitaa päällekkäin pysyäkseen lämpimänä ja revityt, tahraiset housut. Paidatkaan eivät olleet missään hyvässä kunnossa, eivätkä ne lämmittäneet paljoa, mutta sitä varten hänellä oli repaleinen peitto joka löytyi joskus roskiksesta. Tytön nimi oli Sieppeli.
"Samperin samperi." Hän kirosi. Hän näki yleensä painajaisia. Yleensä ne olivat erilaisia eikä normaali ihminen lukisi niitä painajaisiksi, sillä ne kertoivat onnellisesta elämästä. Tällä kertaa uni oli erilainen; hän oli ollut muurin ulkopuolella ja nähnyt vanhempansa, joita tyttö ei ikinä tuntenutkaan. Sieppeli oli lähtenyt heitä kohti, mutta joutunut hirviöiden hyökkäyksen kohteeksi. Siihen hän oli herännyt. Sieppeli pudisteli päätään, käpertyi syvemmällä repaleiseen peittoonsa omassa pienessä piilossaan ja sammui unettomaan uneen...