Pokémon - jatkotarina JMSVOM

[Gustaffsson]

Pokémon-jatkotarina jossa myös sinä voit olla mukana!

Säännöt:
- Kaikkien generationien aloituspokémoneja saa käyttää aloituksena.

- Alueena (ainakin aluksi) Kanto ja Johto:
http://www.psypokes.com/rby/walkthrough/kanto.jpg
http://www.pokezam.com/games/gameboy/gold/map.jpg
Alueet yhdistää Victory Road ja Indigo Plateaun Pokémon-liiga. Alueella olevat villipokémonit on helppo tarkastaa Bulbapediasta, esim. jos haluan tietää mitä pokemoneja löytyy Route 1:seltä, voin kirjoittaa sen bulbapedian hakuun ja voila:
http://bulbapedia.bulbagarden.net/wiki/Kanto_Route_1#Pok.C3.A9mon

- Toisten kirjoittajien Pokémonien muutoksista ei saa kirjoittaa (esim. uuden pyydystäminen, kehittäminen, vapauttaminen, tappaminen etc.) ilman ko. kirjoittajan lupaa
- Kirjoittajien väliset PM-kamppailut ovat sallittuja, kunhan niiden lopputulos ja tapahtumat sovitaan kamppailijoiden kesken ennalta.

Ja aloitetaan:
*****************************************
Hievahtamaton asento.
Viiruksi jähmettynyt suu.
Lasipalloina tuijottavat silmät.
Koko olemus kuin kuorensa kovettaneella Metapodilla Viridianin metsässä.

Hän oli Gus, nuori, 20-vuotias Pokémon-tutkija Pallet Townista. Lapsena hän oli auttanut Prof. Oakia, Kanto-alueen kuuluisinta tutkijaa hänen laboratoriossaan kaupungin laitamilla. Aluksi hän oli toiminut juoksupoikana, mutta myöhemmin hänen kiinnostuksensa Pokémoneihin sai vanhan professorin ottamaan pojan yksityisopetukseensa ja koulutti tästä assistenttinsa.
Täyttäessään 11 vuotta jokaisella lapsella on oikeus hankkia oma aloituspokémoninsa, Kanto-alueella aloittavat kouluttajat saivat omansa Professori Oakilta, mutta Gus oli päättänyt ryhtyä tutkijaksi ja jäänyt Pallet Towniin auttamaan oppi-isäänsä tämän alati laajenevissa tutkimuksissa. Hänen täyttäessään 20 vuotta professori Oak oli kuitenkin ehdottanut että hän vastaanottaisi Pokémon-kouluttajan lupakirjansa, valitsisi aloittajapokémoninsa ja lähtisi kenttätutkimustyöhön.
"Sinulla on kirjaviisautta ja osaat käsitellä Pokémoneja," oli Professori sanonut, "mutta laboratoriossa Pokémonien tutkiminen ei ole mitään verrattuna siihen, mitä niiden näkeminen niiden luonnollisessa elinympäristössä on. Matkallasi tulet näkemään myös Pokémonien ja ihmisten vuorovaikutusta."

Ja siinä hän nyt oli, pitelemässä kaksin käsin valitsemansa Pokémonin poképalloa laboratoriossa. Viimein hän liikutti oikeaa peukaloaan poképallon vapautusnapille - ja painoi. Kaksiosainen pallo avautui, sen välistä purkautui kirkasta valoa joka muotoutui energiapalloksi ja materialisoitui kiiltävälle lattialaatalle. Hänen edessään lattialla istui pienen koiranpennun kokoinen sininen olio, jolla oli evämäinen häntä ja kiiltelevät, tummat silmät ison hymyilevän suun yläpuolella.

Spoiler:

"Terve, Mudkip." Gus sanoi ja ojensi kätensä Pokémonille. Mudkip vipelsi neljä lyhyttä jalkaa liukkalla lattialla sätkien eteenpäin, haisteli innokkaasti uuden isäntänsä sormia ja hyrisi iloisesti.
"Arvelinkin että valitsisit Mudkipin," sanoi Professori Oak hänen takaansa, "vastustuskyvyn puutteesi pieniä ja iloluontoisia Pokémoneja kohtaan koituu vielä päänmenoksesi. Mitä aiot tehdä seuraavaksi?"
"Lähden samaa reittiä kuin kouluttajat yleensä: kierrän Kanto-alueen läpikotaisin ja tutkin ja pyydystän Pokémoneja matkan varrella. En tosin aio pitää kiirettä." Gus sanoi. He kättelivät, mestari ja oppipoika, ja Gus lähti laboratoriosta missä oli työskennellyt kymmenen vuotta, Mudkip olkapäällään istuen. Hänen Pokémon-matkansa odotti, mutta Pallet Townin tiellä kulkiessaan hän tapasi...

[Sieppeli]

hänen ensimmäinen haastajansa. Kyseessä oli vain vanha mies, joka suorastaan haistoi tuoreen kouluttajan tuoksun ja tahtoi koetella tätä heti ensimmäisenä. Gus otti haasteen vastaan innoikkaampana kuin oletti, innostuen taistelun mahdollisuudesta aivan yhtä paljon kuin hänen tuore Pokemoninsakin. Mudkip oli suorastaan innoissaan kohtaamisesta ja helpon voiton jälkeen se palasi ylpeänä töpötellen Gusin vierelle. Vanha mies palasi juttelemaan tuoreelle kouluttajalle, aluksi ihmetellen tämän ikää, mutta ymmärtäen pian syyt ja seuraukset. Hän alkoi heti kehumaan Gusin kouluttajantaitoja, vaikka tämä oli ehtinyt juuri vasta taistella ensimmäisen taistelun kouluttajana. Intensiivisen keskustelun tiimellyksessä Gus unohti hetkeksi vahtia Mudkippiään, joka nopeasti näki tilaisuuden pujahtaa taistelupaikan viereiseen mutakuoppaan pyöriskelemään. Tuore traineri havahtui vasta, kun vanha mies naurahti aloitusPokemonin toiminnalle. Hän kääntyi etsimään uutta ystäväänsä katseellaan, löytäen tämän edellä mainitusta mutakuopasta tyytyväisenä pyörimästä ja ilmoittamasta: "Muuuuuudkip!"

Nähdessään Pokemoninsa onnellisena, Gus tiesi tehneensä oikean päätöksen, sillä naurahdus pujahti hänenkin suustaan Mudkipin aivasti mutaan, vain innostuen mudasta enemmän niin tehdessään. Miksei hän lähtenyt jo aiemmin matkaan?

Ennen kuin vanha mies jatkoi matkaansa, hän lahjoitti tuoreelle kouluttajalle vielä yhden marjan, jonka Gus heti tunnisti sitrusmarjaksi. hän oli usein tutustunut erilaisiin marjoihin tutkimustyössään ja tiesi jo, että tämä marja paransi Pokemonien vointia taistelun jälkeen.
"Kiitos, " Gus sanoi, kutsuen sitten Mudkipin mudasta, ojentaen sille marjan. Vanha mies katseli viereltä, ja oli jo lähtemässä, kun hän vielä kääntyi sanomaan jotain.
"Ai, ja jos satut näkemään tyttärentyttäreni matkoillasi, niin pyydän lähettämään terveiseni. Hän on ollut omalla seikkailullaan jo pitkään, vuosia? En muista edes enää!" Vanha mies nauroi ja oli jälleen jatkamassa matkaansa, kun Gus huudahti vielä hänen peräänsä.
"Mistä tunnistan sisarentyttäresi?" Hän kysyi vähän kummastuneena. Mies pysähtyi ja kääntyi hitaasti ympäri. Aluksi hän ei hymyillyt, mutta kun hän alkoi puhumaan, lempeähkö hymy palasi miehen vanhentuneille piirteille.

"Ennen häntä seurasi tunnollinen Piplup, joka kasvoi Empoleoniksi asti, " kylmä väre kulki Gusin selkäpiitä myöten ja hänen kätensä siirtyi automaattisesti silittämään Mudkipiä, joka hykerteli onnellisena, "mutta epäreilun taistelun jälkeen se menehtyi ja häntä jäi seuraamaan vain henki. Näkemisiin, tuore kouluttaja Gus."

Spoiler:

Gus tuijotti vielä pitkään vanhan miehen perään, kun tämä poistui. Mudkip ehti jo ihmetelllä, että eikö matka jatkukaan, mutta lopulta hänen isäntänsä otti hänet syliin ja lähti kävelemään vastapäiseen suuntaan. Hän tunsi olonsa surulliseksi tämän toisen kouluttajan, vanhan miehen tyttärentyttären puolesta, joka oli Pokemoninsa hirveästi menettänyt. Asia valui kuitenkin nopeasti hänen mielestään Mudkipin kokeillessa veden purskautusta suustaan, onnistuen kastelemaan heidät molemmat.
Matka kohti Viridian Cityä sai jatkua.

[Eli miun startteri oli Piplup, mutta koska oletan, että meillä saa olla tässä alkuvaiheessa vain yksi Pokemon, niin se nyt sitten kuoli ja tuolla hahmolla tulee siis olemaan Duskull. Onko se napattu vai seuraako se vaan? Jaa'a.]

[Siilinpiikki]

Seikkailuksi Gustin matka ei ollut jatkunut kovinkaan jännittävästi. Jokaisesta puskasta ilmestyvä Rattata tai Pidgey eivät jaksaneet häntä kiinnostaa, koska hän oli tutkinut lajeja jo perinpohjin. Seutu oli hänelle vielä tuttua, olihan hän aina välillä käynyt Viridianissa haistamassa kaupungin pakokaasuja. Sieltä hänen todellinen matkansa voisi alkaa. Pikkuinen Mudkip, jolle kaikki oli vielä uutta, vipelteli uteliaasti ympäriinsä ja sai tartutettua Gustiin poikamielisyyttä. Vihdoinkin hän oli tien päällä! Voitokkaan tunnelman keskeytti läheltä kuuluva itku. Gust katsoi ympärilleen ja näki pojan kyyristyneenä kahden puun alle. Mudkip lähti ensimmäisenä nuuskimaan pojan vieressä olevaa keltaista möykkyä.
"Hei kuka olet?" Gust lähestyi pikku poikaa, "Onko tuo pokémonisi?"
"M-mua sanotaan Siiliksi", poika tokersi itkuisena, "ei mulla ole p-pokémonia enkä osaa auttaa tuota otusta!"
Gustin teki mieli huomauttaa ulkonaliikkumisen vaaroista ilman pokémonia, mutta hänen kävi poikaa sääliksi. Jonkin takapuoli pilkisti maanalta ja sen häntä räpiköi pakokauhuisesti.
"Olenkohan vielä nähnyt tuota" Gust tuumaisi ja kaivoi pokedexin taskustaan.

Spoiler:

"Dunsparce, maakäärme pokémon. Tultuaan havaituksi kaivautuu se porahännällään karkuun maanalle, jonne se on tehnyt pesänsä."
"Otuksella taitaa olla ilmansuunnat pahasti sekaisin", Gust tuhahti.
"Ooooh, onko tuo se mikä luulen?" pikku poika innostui nähdessään Gustin laitteen "Minäkin haluan tuommoisen!"
"Pokedex on tarkoitettu vain professori Oakin valitsemille kouluttajille", Gust ilmoitti hieman ylpeänä, "mutta hei, tuolle otukselle pitää tehdä nyt jotain"
"Olen yrittänyt vetää sitä ulos, mutta voimani ei riitä", Siili mutisi.
"Mudkip, vesipyssy!"
"Mudkiiiiiip!" innostui päästessään esittelemään voimiaan ja syöksi vettä suustaan täydellä paineella.
Maa antoi periksi vesipaineen alla ja Dunsparce lennähti korkelle ilmaan.
"Se putoaaa!" poika kauhistui ja yritti saada otusta kiinni.
Huoli oli kuitenkin turha. Dunsparce laskeutui turvallisesti Siilin syliin räpytellen sen pieniä siipiään. Se oli kuitenkin ilmiselvästi väsynyt kaikesta rehkinnästä.
"Se pitää viedä nopeasti Pokémon Centeriin!"

[Eli Dunsparce tulee olemaan minun aloituspokémonini.]

[Gustaffsson]

Gusilla ei ollut lääkkeitä mukanaan, sillä hänen oli tarkoitus ostaa niitä mukaansa Viridian Citystä. Siili kantoi apaattista ja haavoittunutta Dunsparcea sylissään kun he juoksivat tietä pitkin.
"Odota," Gus sanoi kun tie kääntyi jyrkästi oikealle, "tie kiertää tämän jyrkänteen muutaman sadan metrin päästä, pääsemme nopeammin suoraan jos kiipeämme!" Siili nyökkäsi, ja Gus kiipesi kankeasti parimetrisen jyrkänteen yli Mudkipin pää repunsuusta pilkistäen. Siili ojensi Dunsparcen edeltä ja tarrasi sitten Gusin kädestä kiinni ja veti itsensä ylös. Samalla heidän yläpuoleltaan kuului hirmuinen kaakatus - puussa, Gusin pään korkeudella oli lintupokémonin pesä. Sen sisällä istui pieni Pidgeynpoikanen huutaen hätäänsä.

Spoiler:

"Mikä se on?" Siili kysyi uteliaana, koska ei nähnyt pesän sisälle.
"Pelkkä Pidgey, arka ja heikko poikanen vielä. Ei mitään hätää", Gus sanoi rauhottavasti.
"Entä mikä tuo on?" Siili kysyi, osoittaen heidän vasemmalle puolelleen, pitkän heinikon sekaan. Sieltä pilkisti toisen, hieman isomman Pidgeyn pää, joka näytti vihaiselta.
"Sekin on Pidgey. Ei mitään hätää, se luultavasti vain yrittää säikytellä meitä , Pidgey ei uskalla hyökätä yksin, se välttelee taistelua jollei sillä ole koko laumaa tukenaan..." ja samalla heinikon seasta nousi lisää Pidgeyitä, kolme, neljä, viisi lintupokémonia ja kaikilla samanlainen, vihainen katse.
"Nyt," Gus sanoi luennoivasti, "on aihetta pieneen pakokauhuun. Peräänny hitaasti" Gus sanoi ja he alkoivat ottaa hitaita askeleita pois poikasen luota. Lähin Pidgey kiljaisi kimeästi ja lähti lentoon heitä kohti...

[Sieppeli]

mutta Mudkip syöksi jälleen vettä suustaan, torjuen Pidgeyn hyökkäyksen. Lintupokemon joutui peruuttamaan hyökkäyksensä, mutta samalla muut niistä lähtivät puolestaan lentoon. Gus tiesi jo nyt, että hänen Mudkippinsä ei kykenisi yksin taistelemaan kaikkia lintuja vastaan.
"Unohda hitaasti peruuttaminen, juokse!" Hän huusi Siilille, antaen puolustuskäskyn Pokemonilleen, joka oli vakavoitunut taistelua varten. Nuorempi poika epäröi, hän ei kehdannut jättää Gusia ja hänen Mudkipiään yksin ylivoimaista vastustajaa vastaan, mutta kun Mudkipin hyökkäyks epäonnistui ja yksi Pidgey lensi vaarallisen läheltä häntä itseään, Siili lähti juoksuun kohti jyrkänteen toista reunaa.

Gus ei muistanut hirvittävästä tapahtumasta paljoakaan. Päällimmäisenä hänen mieleensä jäi, miten Mudkip puolustautui rohkeasti lintuja vastaan, mutta yksi niistä syöksyi silti Gusia itseään kohti ja...

"Mudkip?" Ääni tunkeutui läpi mustan tajuamattomuuden, joka auttoi Gusin palaamaan tajuihinsa. Hän löysi itsensä tuijottamasta valkoista kattoa.
"Mudmud!" Sama ääni sanoi innostuen, äänen haltian huomatessa kouluttajansa heränneen.
"Hyvä, olet herännyt, " uusi ääni sanoi, tämän äänen Gus tunnisti kuuluvan naiselle... Naiselle, jonka kanssa/jonka sisaren kanssa hän oli ennenkin tavannut... Naiselle, joka työskenteli Pokemon Centerissä. Gus oli Pokemon Centerissä.
Mudkip hyppäsi hänen sängylleen ja nuolaisi kouluttajansa poskea.
"Huomenta..." Gus mumisi pokemonilleen, kykenemättä keräämään voimia siirtääkseen pienen pokemonin pois naamaltaan. Hänen sänkynsä viereltä kuului askelia ja tekemisen ääniä, jotka epäilemättä kuuluivat hoitaja Joylle.

"Sinulla kävi tuuri, " ystävällinen ja miellettyvä naisen ääni kertoi, "ystäväsi onnistuivat pelastamaan sinut Pidgeyltä. He odottavat sinua odotushuoneessa, mutta lepää niin kauan kunnes tunnet olevasi kunnossa." Gus sulki silmänsä, kun Mudkip kapusi hänen rintansa päälle, seuraten kouluttajansa esimerkkiä silmien sulkemisesta. Olisi kai ollut kohteliasta kiittää hoitaja Joytä huolenpidosta, mutta ajatukset eivät vielä olleet ehtineet sinne asti.

Ystäväsi... He odottavat...

Ketkä he?

* * *

Siili pyöri malttamattomana tuolillaan. Oli mennyt jo aivan liian pitkään siitä, kun hoitaja Joy oli ottanut häneltä pelastamansa Dunsparcen ja vienyt sen hoitoon. Siili tunsi olevansa huolissaan tuon käärmemäisen olennon puolesta, joka oli vielä puolitajuissaan yrittänyt lentää. Oli hän muutenkin levoton, mutta se nyt saattoikin johtua pienestä kummituspokemonista, joka aika ajoin leijaili hänen ja vierellään istuvan tytön vierellä, tehden tilanteesta hieman ahdistavamman.
Lopulta Joy palasi kantaen sylissään Dunsparcea, joka näytti onnelliseltä huolimatta siitä, että sen silmät olivat aina kiinni.
"Kaikki on hyvin, " Joy ilmoitti heti sisälle saapuessaan iloisella, rauhoittavalla äänellään, "Dunsparce on täysin kunnossa." Siili hypähti ylös iloisena. Dunsparcekin nosti päätään hieman ja huomatessaan Siilin, se rupesi räpyttelemään pieniä siipiään, nousten hieman lentoon. Sen pienet siivet eivät olleet tarpeeksi pitämään sitä ilmassa pientä hetkeä pidempään, mutta kun se vihdoin tippui, se tippui suoraan Siilin syliin.

"Hei Dunsparce!" Siili ilmoitti tutkiskellessaan virkeää maakäärmettä sylissään, joka tutki häntä takaisin.
"Duuns... Sparce..." Pokemon äänteli, kuin hieman unessa.
"Se vaikuttaa kiitolliselta sinulle, " hoitaja Joy ilmoitti tyytyväisenä, "pidä siitä hyvää huolta."
"Pidän!" Siili vastasi.
"Teistä voi tulla mukava kaksikko, " kolmas paikalla olija ilmoitti hymy suullaan. Siili pyörähti hymyilemään tytölle, joka istui tuolilla seuraamassa tilannetta.

Tytön ikää oli vaikea sanoa, hän saattoi olla siellä jossain kuudentoista tai kahdeksantoista välimaastossa. Hymy toisen puolesta ei meinannut pysyä hänen huulillaan, vaan suru paistoi hänen silmissään, kun hän siirsi vaaleita hiuksiaan sivuun otsaltaan häiritsemättä. Hänen ympärillään pyöriskeli Duskull, kummituspokemon, joka katosi välillä näkyvistä ja palasi jälleen pienen hetken päästä kuiskailemaan tytön korvaan. Tyttö ei kaikesta huolimatta kiinnittänyt kummitukseen huomiota, minkä Siili oli pian ehtinyt jo huomata. Duskull oikeastaan näytti vain seuraavan tyttöä paikasta toiseen sen sijaan, että olisi virallisesti kuulunut hänelle. Nimekseen tyttö oli antanut Sip ja tämä oli tapahtunut pian sen jälkeen, kun hän oli pelastanut Siilin ja Gusin pigdeyhyökkäykseltä.

"Meistä tulee loistava kaksikko!" Siili ilmoitti ja hän tunsi kiintyvänsä maakäärmeeseen hetki hetkeltä enemmän. Sip nyökkäsi hymyillen, kunnes hänen hymynsä suli pois.

Sama ovi, josta hoitaja Joy oli tullut ja mennyt, kävi...

[Gustaffsson]

...ja Gus astui odotushuoneeseen. Hänen päänsä ympärille oli vedetty sideharso.
"Korvaamatonta kenttäkokemusta my ass... Pitää muistaa kertoa professorille että Pidgeyn nokka on terävä. Siinä hänelle kenttätutkimusta..." Siili kuuli hänen mutisevan. Mudkip tepasteli rehvakkaana hänen vierellään, olihan hän puolustanut itseään ja isäntäänsä ylivoimaa vastaan kunnes Duskull oli tullut avuksi.
"Hei! Katso!" Siili huudahti ja nosti Dunsparcea esiin. Maakäärmepokémon katsoi hetken Gusia ja siirtyi sitten tuijottamaan Mudkipiä.
"Mudkip!" vesipokémon huudahti ja loikkasi Siilin vieressä olevalle tyhjälle penkille.
"Duuun. Spaaarce." Dunsparce vastasi hitaasti ja keikutti päätään.
"Mitä tapahtui? Hoitaja Joy sanoi että..." Gus ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun Siili jo osoitti toisella puolella huonetta istuvaa tyttöä.
"Hei," Sip sanoi ja tavoitteli hymyä.
"Hei. Miten sinä... tai siis kiitos... mutta mitä... ÄÄH!" Gus huudahti kun Duskull ilmestyi tyhjästä hänen eteensä. Haamupokémon katseli Gusia hohtavan punaisella silmällään ja piti hiljaista ääntä.
"Onko tämä Duskull... sinun Pokémonisi?" Gus kysyi häivähdys huolta äänessään.
"Ei oikeastaan. Se vain seuraa minua. Minulla ei enää ole Pokémonia..." Sip sanoi surullisesti.
"Onko sinun isoisäsi sattumoisin Palletista?" Gus kysyi muistaessaan vanhan miehen kertomuksen Pokémoninsa menettäneestä lapsenlapsestaan.
"On. Olin matkalla tapaamaan häntä kun kuulin ääniä metsästä, ja ajattelin että joku ääliö on varmaan häirinnyt Pidgeyn pesintärauhaa." Sip sanoi. Syntyi kiusaantunut hiljaisuus, jonka aikana kuului vain Duskullin hiljainen ääntely.
Mudkipin kidukset värisivät, sen iloinen ilme vaihtui surumieliseen ja se katseli haamupokémonia. Myös Dunsparce jäi katselemaan Duskullia.
"Tuota... ihan kuin se laulaisi...?" Gus sanoi epäröivästi kuunnellen Duskullin melodianomaista ääntelyä.
"Du-skull, du-skull, du-skull, du-skull..." haamupokémon hyräili.
"Se tekee sitä joskus. Masentava sävel, eikö?" Sip sanoi ja käveli Duskullin viereen.
"Mielenkiintoista. Joillakin Pokémoneilla on unettava lauluääni, ja joillakin on laumojen keskuudessa laulunomaisia ääntelyrituaaleja, mutta tämä... tämä on jotain erikoista..." Gus sanoi ja tutkaili Duskullin melodian tahtiin leijuvaa olemusta. Yllättäen laulu loppui ja Duskull väreili näkymättömiin. Tuntui kuin raskas peite olisi nostettu kaikkien huoneessa olevien päältä ja huone tuntui valkenevan.
"Lähtikö se?" Siili kysyi. Hän oli Duskullin laulun aikana halannut Dunsparcea tiiviisti.
"Ei. Se on välillä pitkiäkin aikoja näkymättömänä, mutta palaa aina takaisin, myös jos kutsun sitä." Sip sanoi. Mudkipin surullinen ilme oli vaihtunut hämmentyneeksi, ja se kiipesi isäntänsä olkapäälle katselemaan paikkaa mistä Duskull oli kadonnut.
"Olen ihan kananlihalla. Lähdetään ulos." Gus sanoi ja he lähtivät Pokémon Centeristä.

Viridian City oli huomattavasti isompi kuin pieni Pallet Town. Kerrostaloja, kauppoja ja liikkeitä ja kylän keskus oli Viridan Cityn Pokémon-sali, jossa yksi Kanton kahdeksasta salipäälliköstä oli haastettavissa. Kaikkien kahdeksan arvomerkin ansaitseminen salipäälliköt voittamalla avasi kouluttajalle tien Pokémon-liigaan Indigo Plateaulla. Juuri nyt sali oli kiinni.
"Hitto, odotin innolla näkeväni jonkun kouluttajan haastavan Viridianin salipäällikön. Hän on kuulemma yksi pahimmista vastustajista Kanton alueella." Gus sanoi lukiessaan ovessa olevaa ilmoitusta, joka kertoi päällikön olevan matkoilla.
"Etkö sinä olisi haastanut häntä?" Siili kysyi ihmeissään.
"Minä? Äh, en. En pyri liigaan. Olen mieluummin kasvattaja kuin kouluttaja, mieluummin tutkija kuin taistelija." Gus sanoi.
"Ihan outo." Siili kuiskutteli Sipille pyöräytellen silmiään.
"Ymmärrän liigan suuren suosion ja valehtelisin jos väittäisin ettei se kiehtoisi minuakin," Gus kertoi, "mutta minusta Pokémonit ovat aivan yhtä kiehtovia niiden rauhallisessa olotilassa kuin ne ovat kamppailussa. Yritän löytää keinon lajiemme väliseen kanssakäymiseen muun kuin treenaamisen ja kamppailujen kautta. Vai mitä sanot, Kipz?" Gus sanoi ja silitti sylissään istuvaa Mudkipiä päälaelta. Pokémon hyrisi niin innokkaasti että sen suupielistä nousi vesikuplia.
"Noh, näyttää siltä että te pärjäätte ihan hyvin," Sip sanoi, "jatkan matkaa kohti Palletia."
"Odota, emme ehtineet edes kunnolla kiittää! Tuossa seuraavan mutkan takana on kuppila enkä minä ole syönyt kuin aamiaisen. Mitä jos tarjoan meille kaikille aterian?" Gus ehdotti.

[Sieppeli]

"Saanko minäkinkö?" Siili oli ensimmäisenä innostumassa, kun Sip vielä yritti päättää juun ja ein välillä. Gus ajatteli nopeasti taskussaan piilottelevaa rahapussia, todeten sen olevan sopivan täynnä.
"Kutsu koski sinuakin, " Gus myönsi.
"Muuud!" Hänen pokemoninsa kiljahti. Lopulta myös Sip kohautti olkapäitään.
"Ei isoisä minua suoranaisesti edes odottanutkaan. Ehdin sinne vielä illaksi jos tahdon, " hän vastasi.
"Älkää sitten syökö minua puhtaaksi, " Gus ehti vielä parahtaa ennen kuin he alkoivat lähteä. Siili katsoi Sipiä virnistäen ilmeellä, joka kertoi tasan tarkkaan mitä nuori poika mietiskeli.

Kuppila oli todellakin pieni, mutta mukava. Sen omistivat kaksi miellyttävää eläkeläistä, jotka suorastaan hyökkäsivät juttelemaan avuttomalle Siilille tämän pokemonista. Miesosapuolella eläkeläiskaksikosta oli näet kuulemma joskus ollut mahdollisuus vaihtaa Vulpixinsa tuonkaltaiseen, ja nyt hän tahtoi tietää, mitä menetti vaihtokaupassa. Siili ei pahaksi onnekseen osannut vastata miehen ja tämän vaimon esittämiin kysymyksiin, mutta hurmaavalla omalla itsellään (niin kuin häntä siinä juuri kehuttiin) luvattiin tarjota ihan mitä tämä itse tahtoi listalta. Sopimus kävi Siilille, ja Dunsparcelle oikein hyvin, mutta erityisesti Gusin lompakko innostui asiasta.
Sip oli kolmen hengen porukasta ensimmäisenä valmiina istumassa pöydän ääressä ja ihmettelemässä hiljaisena kahden muun ihmisen (ja pokemonien) touhuilua.
"Duuskull!" Ilmoitti häntä seuraava pieni kummitus jälleen ilmestyessä paikalle, vieden mukanaan salaattilautasen ja kadoten sitämyöten muualle. Gus tuli juuri parahiksi paikalle näkemään tämän.

"Öm... Olet siis kotoisin Palettista?" Hän yritti avata keskustelua Sipin kanssa, mutta sai vastaukseksi pään pudistuksen.
"Asun itseasiassa Saffron Cityssä. Sukuni vain on levittäytynyt ympäri kantoa, mutta todellisuudessa matkani alkoi Sinnohista aikanaan..." Tytön ääni katosi muminaksi sitä myöten mitä hän puhui. Siinä vaiheessa Siilikin kipitti paikalle, Dunsparce yrittäen epätoivoisesti lentää hänen perässään (väärin päin, valitettavasti).
"Joten mitä teet täällä, " Siili kysyi innoissaan, "oletko matkalla haastamaan Cinnabarin salin?"
Vastaukseksi tuli jälleen uusi pään pudistus.
"Tuskin sille on enää tarvetta, " hän huokaisi, vetäisten taskustaan pienen kotelon. Sen sisältä paljastuivat kaikki Kanton ja Sinnohin alueen salimerkit. Siili veti henkeä kuuluvasti.
"Joten olet-..." Siili meinasi jo innostua.
"En ole Pokemonmestari, jos sitä aioit kysyä, " Sip korjasi nopeasti, "kunhan keräsin salimerkkejä. Kouluttajalle salimerkit ovat pääsylippu uusiin paikkoihin."

"Joten mitä kävi?" Gus kysyi heittäessään Mudkipille napattavaksi ruokapaloja.
"Mitä kävi mille?" Sip ihmetteli kummallista kysymystä.
"Sille, että olet luopunut kouluttajuudesta, " Gus täydensi kysymystä, lainkaan tajuamatta sen tahdittomuutta. Kaikki faktat olivat heidän käsillään: Sipillä ei ollut enää pokemoneja ja hän puhui itsestään ja kouluttajan unelmista menneessä muodossa.

Vain pieni "mudmudmudmud"-ääni kuului hetken aikaa kolmen hengen pöydässä, kun kaksi ihmistä odotti kolmannen vastausta ja Mudkip mutusti leipäpalaa onnellisena. Lopulta vastaus kuitenkin saatiin.

"Tiedätkö Rakettiryhmän?"

[Siilinpiikki]

Siili pudisti hämmentyneenä päätään, mutta Gust nyökkäsi.
"Rakettiryhmä oli rikollisjärjestö, jonka ainoa tavoite on tienata rahaa pokémonien kustannuksella", Gust selitti. "Kuulin, kuinka ne olivat ryöstäneet Ceruleanin Pokémon Centerin kaikista pokémoneista. Heillä ei tunnu olevan mitään moraalia... Miten he siis liittyvät tapaukseen, Sip?"
"Olin juuri voittanut kaikki Kanton kahdeksan salimerkkiä", Sip nyökkäsi Viridianin salin suuntaan. "Salipäälikön erikoisalaa on maatyypin pokemonit, joten saatoin voittaa kaikki hänen pokémoninsa Empoleonillani. Vähän sen jälkeen ja ne yrittivät napata Empoleonin ja-"
Tytön puhe katkesi. Gust laski kätensä Sipin olalle myötätuntoisesti, mutta tilanteesta tietämätön Siili ei ymmärtänyt.
"Mitä tapahtui?"
"Sanotaan vaikka niin, että ystäväni nukkuu untaan Lavender Townissa", Sip vastasi jäykästi.
Siili ei ymmärtänyt.

[Gustaffsson]

"Mikset ole hankkinut uusia Pokémoneja?" Gus kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Koska en voi unohtaa." Sip vastasi yksitotisen surullisesti.
"En usko että tyhjällä mielellä vaeltaminen vailla päämäärääkään auttaa elämään asian kanssa," Gus tokaisi syvällisellä äänellä, "minusta sinun pitäisi jatkaa elämääsi. Ei unohtaa, vaan muistaa minkä vuoksi elämä on elämisen arvoista."
"Mitä tarkoitat, kallonkutistajanalku?" Sip kysyi kohottaen kulmiaan.
"Sinä ja Pokémonisi lähditte matkalle yhdessä. Tiedän että side kouluttajan ja hänen ensimmäisen Pokémoninsa välillä on vahva, mutta murtuminen tuskin on sitä mitä Empoleonisi olisi halunnut. Hän auttoi sinua matkallasi, koska tiesi sinun viihtyvän sillä." Gus luennoi. Syntyi hiljaisuus, joka venyi, venyi, venyi ja -
"Tuo on isoin kasa Snorlaxin sontaa mitä olen ikinä kuullut." Sip tokaisi. Gus kohautti olkapäitään ja keskittyi pyyhkimään salaatinkastiketta Mudkipin suupielistä.
"Mutta ehkä siinä on myös asiaa." hän myönsi. Gus yllättyi niin että tökkäsi Mudkipiä melkein silmään. Pokémon sadatteli (oletettavasti) vastaväitteeksi ja puhalsi suustaan vettä pöytäseurueen päälle.
"Oikeasti?" Gus kysyi haroessaan litimärkää tukkaansa.
"En ehkä pysty enää kilpailemaan Pokémon-liigassa, en Empoleonin menetyksen jälkeen, mutta se ei tarkoita ettenkö haluaisi jatkaa yksinäisenä murjottajana kulkemista. Mutta haluan tehdä sovinnon menneisyyden kanssa..." Sip sanoi.
"Lavender Town on matkani varrella." Gus sanoi hiljaa.
"Minä ja Dunsparce tulemme myös!" Siili ilmoitti. Vanhemmat kouluttajat käänsivät katseensa poikaan.
"Miksi?" he kysyivät yhtä aikaa. Siili punastui.
"No... tuota... hyvä on, kerron, mutta älkää naurako. Haluaisin osallistua Pokémon-liigaan." hän mutisi.

[Sieppeli]

Dunsparce nosti katseensa Siiliin, kun tämä oli saanut haaveensa sanottua.
"Lähdethän sinäkin minun mukaani?" Siili ei jäänyt odottamaan kahden muun ihmisen hyväksyntää, vaan puhui suoraan Dunsparcelle.
"Duunspar... ce!" Pokemon vastasi hieman innostuen, kuin kertoen, että se tahtoi auttaa ihmistä, joka sen oli pelastanut, saavuttamaan unelmansa. Side heidän välillään oli kehittynyt nopeasti ja nyt Gus näki, kuinka ihmisen ja pokemonin välinen yhteys toimi. Hän ymmärsi unohtaneensa tutkia tätä piirrettä Pokemoneissa, mutta näki nyt suuren tilaisuuden.

"Matkallasi Pokemonliigaan tulet tapaamaan monia kouluttajia ja Pokemoneja. Minä kuljen mukanasi tämän haasteen lävitse, " Gus kertoi Siilille, jonka silmät loistivat innosta. Myös Mudkip hypähti töppöjaloilleen märälle pöydälle ja kajautti: "Mudkip!!"
"Liiga on hyvä tavoite, " Sip myönsi hymyillen, pyyhkien vettä poskeltaan, "ja minä lupaan auttaa sinua selviämään siitä. Tunnen tämän alueen ja tunnistan monet harvinaisemmista Pokemoneista, tiedoistani voi olla teille molemmille hyötyä."
"Sovittu!" Siili huudahti lyöden kätensä pöytään. Dunsparce lennähti heti hänen kämmenensä päälle, hämmentäen pöydässä istuvan porukan.
"Sparce?" Se kysyi hämmentyneenä siitä, että kaikki olivat sen toiminnasta hämmentyneitä. Mudkip pärskähti tavalla, joka kuulosti hieman naurulta.
"Sovittu on, " Gus myhäili, "joten Sip, mitä suosittelet ensimmäiseksi suunnaksi meidän tuoreelle kouluttajallemme ja hänen Dunsparcelleen?" Siili punastui kuullessaan, miten häntä kutsuttiin kouluttajaksi ja hän laski päänsä alas.

"Viridian Forest, " Sip totesi suoraan, "helppo reitti kohti kohti Brockin salia Pewter Cityssä. Brock on salijohtajuuden lisäksi myös kunnioitettu kasvattaja, voit Gus oppia häneltä paljon. Ja Viridian Forest on loistava paikka aloittaa Dunsparen ja Mudkipin koulutus."

Kolmen kouluttajan ja heidän pokemoniensa (+ Duskull)matka sai alkaa!

[Siilinpiikki]

Mitä pitkälle matkalle seuran lisäksi tarvitaan on varusteet. Siili mutisi jotain jo käytetyistä viikkorahoista, mutta Gust ja Sip olivat valmiita maksamaan hänen puolestaan ("Maksan kyllä takaisin, kun voitan otteluja!"). Päivä kului rattoisasti pokeshoppailessa. Makuupussin ja hammasharjan lisäksi hankittiin kouluttajalle olennaiset varusteet (pokepallovyö, pokepalloja, pokemonruokaa...). Siili sai samalla tutustua Gustin ohjastamana monenlaisiin marjoihin ruokatorilla. Sip taas selitti aina väliin ottelemismetodeista ja vaikutti piristyneemmältä. Ympärillään kiertävää Duskullia hän ei kuitenkaan huomioinut.
"Sinun pitäisi saada käytännönharjoitusta Dunsparcen kanssa", Sip totesi. "Ehkä Gust voisit otella hänen kanssaan?"
"Tänään on tapahtunut jo niin paljon, ehkä huomenna", Gust naurahti.
Siili tömisytti jalkaansa kapinallisesti, mutta ei valittanut.

Päivä oli kulunut jo pitkälle iltaan, kun he majoittuivat Viridianin metsän laitamille. Nuotio ritisi, makkarat poksahtelivat ja pusikossa kahisi, sillä...

[Gustaffsson]

...joku oli haistanut paistuvat makkarat.
"Mikä se on?" Siili kysyi yllättyneenä.
"Joku pieni. Luultavasti Pokémon, Viridianin metsässä asustaa paljon ötökkätyypin Pokémoneja..." Gus sanoi katsellen rahisevan pensaan suuntaan.
"Hyi olkoon," Sip sanoi ja siirtyi kauemmas.
"Mikä se sitten onkaan, se on hyvää harjoitusta..." Siili sanoi innoissaan ja oli nousemassa pystyyn, mutta Gus painoi hänet kädellään takaisin istumaan.
"Odota, olin näkevinäni vilauksen... jos se on se mikä luulen... mutta ei voi olla... sellaista tuuria ei yksinkertaisesti... on se!" hän suhahti kun näki nuotionvalossa pensaan välistä ripauksen keltaista. Mudkip kuuli isäntänsä innostuneesta äänestä että jotain oli tekeillä ja valmistautui ponkaisemaan käskystä pensaassa kahisevan otuksen kimppuun...
"Rennosti, Kipz... Tätä vastaan me ei taistella..." Gus sanoi, poikamainen hymy levisi hänen kasvoilleen. Sekä Sip että Siili näyttivät olevan ymmällään. Pensas rapisi yhä harvemmin, mutta rapina kuului joka kerralla hieman lähempää, jännitys oli suuri, ja sitten pensaan välistä tupsahti esiin musta nenä, jota seurasi keltainen pää, punaiset posket, pitkät mustahuippuiset korvat...

Spoiler:

"Pikachu," Gust henkäisi hymynsä välistä. Keltainen hiiripokémon ryömi puskan suojista lähemmäs kolmea matkaajaa, jotka kaikki istuivat hievahtamatta nuotion äärellä...
"Saanko nyt taistella sitä vastaan" Siili kysyi innostuneena Dunsparce sylissään.
"Et"
"Meinaatko sinä taistella sitä vastaan?"
"En"
"Oletko hölmö?"
"Mahdollisesti. Hiljaa nyt..." Gus suhahti. Pikachu katseli heitä vuorotellen, pää kallistellen puolelta toiselle, sen katse viipyi kauemmin Dunsparcessa, jonka häntä heilui Siilin sylissä, ja Mudkipissä, joka tuijotti takaisin puoliksi syöty paahdettu vaahtokarkki etukoipiensa välissä. Lopulta sen katse lukkiutui Gusiin, tarkemmin sanoen tämän vasempaan käteen, joka puristi juuri nuotiosta otettua juustomakkaraa.
"Pii-ka-chuu..." se mutisi hiljalleen nenä väristen.
"Haluatko tämän, pikku kaveri?" Gus kysyi ja heilutti makkaraa.
"Chaa..." Pikachu sanoi ja otti lyhyitä askelia kohti Gusia, joka askeleen välissä se katseli jokaista leiritulella istuvaa. Lopulta se oli nenä kiinni kypsässä, tuoksuvassa makkarassa, ja upotti terävät talttahampaansa siihen. Kuului iloista mussutusta puolisen minuuttia, jolloin kukaan ei uskaltanut liikahtaakaan. Lopulta Gus liikutti hitaasti vapaata kättään ja siirsi sen Pikachun pään päälle ja silitti varovasti. Pikachu lopetti syömisen, katsoi ylös ihmistä silmiin. Hetken Gus luuli tehneensä virheen, mutta-
"Pikaaa!" hiiripokémon huudahti iloisesti ja istui rennosti nojaamaan Gusia vasten ja jatkoi juustomakkaran syömistä. Gus nielaisi, hänen silmänsä vetistivät ja kurkussa takelteli palanen.
"Me... me yritimme Professori Oakin kanssa joka kesä tulla tutkimaan Pikachuja... mutta niiden kanta on niin pieni täällä ja ne ovat hyvin ujoja... näimme vain satoja Caterpietä ja Weedlejä ja Metapodeja... j-ja nyt se vain tuli tänne... Uskomatonta" Gus takerteli sanoissaan kuin olisi saavuttanut jotakin hyvinkin merkittävää. Siili ja Sip vaihtoivat kummastuneita katseita.
"Sen kimppuun on hyökätty," Sip huomasi. Pikachun selässä oli pistojälki, joka vihersi hieman.
"Näyttäisi myrkkypiikiltä... luultavasti Weedlen tekosia. Luulisin että tämän Pikachun lauma on jättänyt sen taakseen koska on uskonut tämän kuolevan vammaansa." Gus sanoi hiljaa. Mudkip lähestyi Pikachua varovasti.
"Muud, mudkip!" tämä huudahti. Pikachu kohotti katseensa makkaranlopusta.
"Pika-chuu..." se sanoi surullisesti.
"Siili, repussani on vastalääkettä, antaisitko..." Gus sanoi. Siili ojensi violetinvärisen suihkepullon ikäkulusta kangasrepusta.
"Okei... siirtykää kauemmas, tämä kirvelee..." Gus sanoi.
"Mitä se meihin vaikuttaa?" Siili ihmetteli. Gus irvisti, muttei vastannut. Hän suihkutti vastamyrkkyä pahannäköiseen pistohaavaan likaisenkeltaisessa turkissa. Kului sekunti tai kaksi, ennen kuin mitään tapahtui, sitten -
ZAP!
Kirkas valo välkähti, Pikachu kiljaisi, Siili kaatui yllätyksestä selälleen, Sip loikkasi pystyyn ja Mudkip heitti ällistyksestä voltin - kirvelyn alkaessa Pikachu oli luullut joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi ja vapauttanut puolustukseksi sähköiskun poskipäistään.
"Tieteen eteen on joskus tehtävä uhrauksia..." Gus sanoi hiukset pystyssä. Pikachu käpertyi myttyyn hänen jalkojensa väliin ja värisi, mutta värinä lakkasi pian ja sen katse muuttui värisevästä vakaaksi ja ihmetteleväksi...

[Sieppeli]

kuin se olisi vasta nyt tajunnut missä se oli. Villi Pikachu hyppäsi pystyyn nopeammin, kuin kukaan osasi olettaa ja nuuhki hetken ilmaa. Sitten se vipelsi takaisin puskaan, jättäen jälkeensä vain pienen makkaranpalasen.
"Sehän karkasi ilman kiitosta, " Siili sanoi surullisena, "sinun olisi pitänyt napata se."
"Ei, " Gus sanoi autuas, onnellinen hymy kasvoillaan, "minulle on tärkeämpää, että se on nyt kunnossa ja sain koskea siihen. Minun täytyy soittaa seuraavasta kaupungista Oakille..." Sip istui maahan hiljaisena, tökkien tuleen lisää puita.
"Ehkä se palaisi vielä takaisin?" Siili ehdotti toiveikkaana.
"Ehkä sille jäi nälkä?" Sip jatkoi ehdotusta. Hän ja Siili katsahtivat toisiaan, kääntäen katseen sen jälkeen nopeasti Gusiin ja hyökäten yhdessä valmiiden makkaroiden kimppuun, ennen kuin porukan vanhin ehti kutsua niillä koko lauman paikalle. Mutta Gus vain katsoi haaveillen suuntaan, johon Pikachu oli loikannut, välittämättä nopeasti hupenevista ruuista.

Pikachu pysähtyi. Hetken aikaa se haisteli oikeaa suuntaa, muttei lähtenyt jatkamaan matkaa enää. Sen korvat kuulostelivat ääniä ja se pyöri hermostuneena ympyrää. Kirvely sen selässä alkoi hellittää ja juustomakkaran pehmeä maku pyöriskeli sen pienellä kielellä. Kahdesti se vielä katsoi suuntaan, johon se oli alunperin karkaamassa, päättäen lopulta kuitenkin palata kohti tulta.

"Jos täältä metsästä löytyisi vaikka Ponyta, niin sen voisi jompikumpi teistä napata, " Sip mutisi itsekseen, "tulipokemoneista on huomattavasti hyötyä metsässä... Ja ne pitävät ötökät poissa."
"Duuskull?" Kummitus ilmestyi tyhjästä tytön vierelle, säikäyttäen pahaa-aavistamattoman Mudkipin ja sen isännän. Siili ei edes ehtinyt huomioida koko pokemonia, saati sitten Dusparce, joka näytti nukahtaneen.
"No sinusta ei ainakaan ole hyötyä!" Sip kivahti hengelle, joka leijui sen oikealla puolella.
"Dus..." Duskull kuiskasi.
"Eivätkö jotkin kummitusPokemonit osaa kutsua virvatulia?" Gus kysyi kiinnostuneena aiheesta. Hänen labrassaan ei ollut yhtään tämän lajin pokemonia.

"Se palasi, " Siili henkäisi. Kaikkien katseet kääntyivät puskaan, josta varovasti tepasteli samainen Pikachu, jolla oli naarmu selässään.
"Pikapika?" Se kysyi varovasti. Gus nappasi äkkiä Sipin kädestä puoliksi syödyn makkaran ja ojensi sitä metsästä tulleelle Pokemonille.
"Ota vain, " Gus sanoi rauhoittavasti. Pikachu lähestyi äskeistä varovaisemmin, mutta oli tällä kertaa vähemmän kiinnostunut makkarasta. Nyt se näytti havittelevan tämän kummallisen lauman seuraan.
"Nuohan elävät laumassa?" Siili tarkisti, "Ehkä tämä ajattelee, että jos sen oma lauma hylkäsi sen, niin että se voisi liittyä meihin."

"Tule vain pikkuinen, " Gus kutsui Pikachua, joka lähestyi yhä. Makkaran se tällä kertaa väisti, jääden istumaan takajaloilleen tulen ääreen. Hetken se pyristeli itseään ja käpertyi sitten ruohikolle nukkumaan. Mudkip hiipi hiljaa sen vierelle, nuuhki pari kertaa ja tunsi löytäneensä uuden ystävän.

* * *

Yksinäinen kouluttaja tunsi maailmansa murtuvan Pewter Cityn pimeällä kadulla. Kaksi henkilöä, mies ja nainen, kutsuivat omat Pokemoninsa takaisin ja poistuivat paikalta nauraen. Kouluttaja jaksoi hädin tuskin raahautua tajuttoman Pokemoninsa vierelle, kun tämä hengitti epätasaisesti.
"Miten voitte tehdä tämän!" Kouluttaja huusi haastajiensa perään, joiden selän punainen R mustalla taustalla hohti katuvalojen loisteessa.
Kouluttajan viimeinen toive oli ehtiä Pokemon Centeriin ajoissa... Tai muuten...

* * *

Aamulla kolmikon herätessä Pikachu oli yhä heidän luonaan. Aluksi se ei vielä suostunut lähestymään ihmisiä, mutta heidän lähtiessään liikkeelle se seurasi Mudkipiä tiiviisti.

[Siilinpiikki]

Muita kouluttajia ei ollut mailla eikä halmeilla ja he kuulivat vain metsän ääniä. Dunsparce säikkyi jokaisesta rasahduksesta ja Mudkipkin oli varuillaan. Duskull oli ilmestynyt uudelleen ja pyöri yhä tiivimmin Sipin ympärillä. Pikachun reipas esimerkki kuitenkin rohkaisi niitä. Sähköhiiri juoksenteli vapautuneesti ympäriinsä, mutta palasi aina Gustin luo ja kerran toi omenankin.
"Meillä on tuskin kiire lähteä pois metsästä?" Gust oletti. "Jos Pikachu ilmestyy metsän laitamille, miten syvempää metsästä voi vielä löytyäkään!"
"Sopii jos joku otti mukaansa pokeRaidia..." Sip pälyili ympärilleen.
"Beedrillejä pitää kyllä varoa" Gust myönsi. "Jos näette yhtäkään Weedleä, niin tarkistakaa ympärillenne. Ette halua äkäisiä amppareita niskaanne..."
"Ja hei minä haluan treenataaaa!" tällä kertaa Siili sekä tömisytti jalkaansa että valitti.

Siilin toive toteutettiin, kun he saapuivat aukealle. Gust valitsi pokemonikseen Mudkipin, sillä hän ei halunnut hätiköidä Pikachun kanssa. Dunsparcella oli ilmeisiä vaikeuksia ymmärtää ottelemisen tarkoitus, koska se pyöriskeli leikkisesti maassa. Tai sitten se koetteli huvikseen Siilin hermoja. Mudkip osallistui leikkiin ja kutitteli käärmettä vatsan seutuvilta. Ainoa ketä ei huvittanut oli Siili.
"Ehkä se ei ymmärrä käskyjä 'puskii' ja 'hakkaa päälle'" Sip, joka oli jäänyt seuraamaan sivusta, huomautti lopulta.
Onneksi Gustin pokedex osasi kertoa, mitä liikkeitä pikku veijari osasi. Dunsparce oli niin häikäisevä persoonallisuus, että se osasi Häikäisy- tuijotuksen, joka jähmetti vastustajansa. Alistus taas oli kunnon hyökkäys.
"Haa! Dunsparce käytä Alistusta!" Siili innostui ja sohi Mudkippiin päin.
Mudkip väisti maakäärmeen hyökkäyksen helposti ja Dunsparce lensi päistikkaa pusikkoon. Yhtä nopeasti kuin Dunsparce oli sinne joutunutkin karkasi se häntä koipiensa välissä. Koko pusikko alkoi vapista. Sieltä ilmestyi valtava ötökkä! Pinsir oli herännyt päiväuniltaan.

Spoiler:

Se vaikutti varsin äkäiseltä.
"O-ou..." Gust mumisi, kun Pinsir lähestyi heitä uhkaavasti.
"Dusskul!" haamu ilmestyi Sipin eteen kuin suojatakseen, mutta Pinsir huitaisi sen pois yhdellä huitaisulla.
Sekunnin sadasosissa saivat he jalat allensa. Kaikki seurasivat Pikachua puuhun ja Dunsparce suorastaan pyrähti oksalle. Kaikilta se ei kuitenkaan onnistunut yhtä ketterästi...
"Auttakaa!" Siili oli jäänyt roikkumaan alimalle oksalle yhden käden varassa.
Siilille yritettiin ojentaa auttavaa kättä, mutta silloin Pinsir alkoi ravistaa puuta ja se tärisi juuriaan myöten. Juuri kun he olivat päässeet kuvittelemasta tulevansa ötökän pihtien murskaamaksi tärinä loppui.
Mitä tapahtui? Siili ähkäisi ihmeissään.
Sinulta putosi pokemonpallo suoraan sen päähän... Gust vastasi hämmentyneenä ylemmältä oksalta.
He pudottautuivat alas puusta. Pinsir oli todentotta tullut pyydystetyksi pallon sisään ja vaara oli ohitse.
"Ei kyllä heti kiinnosta alkaa tehdä tuttavuutta..." Siili vapisi vieläkin ja laittoi pokepallon pelonsekaisin tuntein kiinni vyöhönsä.

[En voinut vastustaa kiusausta. Animessa sillä Samurailla oli Viridianin metsässä Pinsir. Lagiva netti vei yöuneni...]

[Gustaffsson]

"Tämä metsä on ihan hullu paikka!" Siili tuhahti kun Poképallo oli tiiviisti kiinni hänen vyössään. Dunsparce kiipesi hänen jalkaansa pitkin ja haisteli Poképalloa.
"Luonnon oma labyrintti täynnä yllätyksiä." Gus lisäsi tutkiessaan Pinsirin jalanjälkiä maassa Mudkip ja Pikachu olkapäiltään roikkuen.
"Se on metsä. Ei liikaa analysointia." Sip tuhahti. Duskull ilmestyi taas esiin hänen päänsä viereen.
"Duu-skull..." se sanoi murheellisesti.
"No joka tapauksessa, onnea ensimmäisen pyydystyksesi johdosta!" Sip sanoi ja taputti Siiliä hartioille, jättäen haamupokémonin huomiotta.
"Mutta enhän minä sitä pyydystänyt..." Siili sopersi.
"Dunsparcen alistusisku, joka oli tarkoitettu Mudkipiä vastaan, osui Pinsiriin ja heikensi sitä pyydystystä varten." Gus sanoi.
"Mutta pallo vain putosi!" poika sanoi hämmentyneenä.
"Ei ensimmäisen pyydystyksen tarvitse aivan tyylipuhdas olla." Sip sanoi iskien silmää. Siili nosti varovasti Pinsirin pallon vyöltään ja piteli sitä hetken käsissään.
"Minä... pyydystin Pokémonin?" hän ihmetteli. Gus ja Sip nyökkäsivät.
"Minä pyydystin Pokémonin!" Siili huudahti riemullisesti ja yllättäen, niin että Sip ja Gus kavahtivat taaksepäin. Siili hyppäsi pystyyn, otti pari riemukasta tanssiaskelta Poképallo kädessään.
"Dun?" Dunsparce ihmetteli maasta käsin.
"Katso, Dunsparce! Ensimmäinen uusi ystäväsi!" hän sanoi ja ojensi Poképalloa kohti Dunsparcea.
"Dundun!" se äänteli hyväksyvästi ja heilutteli siipiään.
"Jatketaan matkaa! Maltan tuskin odottaa että pääsen Pewter Cityn salille haastamaan salipäällikön!" Siili sanoi innoissaan.
"Sali ei lähde mihinkään Pewter Citystä. Ei ole mikään kiire..." Gus rauhoitteli.
"Pääsemme metsän läpi ennen iltaa jos jatkamme heti matkaa emmekä eksy matkan varrella tai tapahdu mitään muuta yllättävää. Voisimme nukkua seuraavan yön neljän seinän sisällä." Sip sanoi.
"Metsässä yöpymisessä ei ole mitään vikaa..." Gus sanoi, mutta suostui silti pyrkimään Pewteriin ennen iltahämärää.

[Sieppeli]

Heidän hidas kulkemisensa nosti kuitenkin iltahämärän esille ja iltahämärä puolestaan toi uusia Pokemoneja esille. Dunsparcelle ja Mudkipille se oli vain hyvä asia, sillä ne molemmat pääsivät treenaamaan, mutta Sip ei ollut mielissään yhdestäkään pusikosta pompanneesta ötökkäpokemonista. Eräskin Caterpie sai tytön panikoimaan hysteerisesti, kun sen myrkkypiikki melkein hipaisi Dunsparcen häntää. Gus nimitti ötököitä yksinomaan suloisiksi, muttei uskaltanut sanoa mitään asiaan liittyvää, kun Caterpieta vastaan taisteltu taistelu oli jo ohitse ja Sip silti istui maassa hengittämässä epätasaisesti. Hetkeen vain Duskull uskalsi lähestyä kokenutta kouluttajaa, mutta senkin lohdutustapa oli lähinnä karmivaa kuin lohdittavaa. Kiire kasvoi kuitenkin tytön vihdoin herättyä paniikistaan, kun kaksi tuoreempaa kouluttajaa ymmärsi metsän täynnä myrkyllisiä Pokemoneja olevan täysin väärä.

Pikachu oli oppinut päivän aikana kunnioittamaan Gusia, muttei vielä ottanut tältä ohjeita vastaan. Kerran tai pari Gus oli yrittänyt saada sitä puolustamaan heidän pientä joukkiotaan, mutta ihminen oli siitä vain saanut sähköiskusta. Siili ehdotti sen sulkemista pokepalloon, mutta Gus ei raaskinut sulkea kaunista Pikachua pois synkkään palloon. Siili puolestaan ei uskaltanut vielä kuluvan päivän aikana päästää Pinsiriä pois pallostaan, vaikka hänelle vannotettiin sen rauhoittumisesta.

Lopulta heidän matkansa toi heidät synkkenevään Pewter Cityyn.
"Missä se sali on?" Siili intoili, mutta hänet rauhoitettiin pian.
"Kello on liikaa, " Sip sanoi hiljaisella äänellä, kun he kulkivat Pewter Cityn katuja eteenpäin, "meidän täytyy täksi yöksi etsiä suojaa. Emme tiedä mitä täällä liikkuu öisin."
"Kaupunkilaisia?" Gus ehdotti reippaana, mutta Duskull ilmestyi hänen eteensä niin äkisti, että hän käveli sen läpi. Pieni pelon huudahdus kuului kasvattajan suusta, kun hän huomasi mitä tapahtui.
"DuskuUuul!" Kummitus äänteli jopa ärtyneenä.
"Mitä se tahtoo?" Siili ihmetteli samalla, kun Gus yritti selvitä järkytyksestä.
"Se on samaa mieltä, " Sip puhui edelleen hiljaisella äänellä, "meidän pitää poistua kaduilta."

Silloin he kaikki kuulivat ääniä.
"Eevee, taklaa!"
"Mitä siellä mahtaa tapahtua?" Gus kysyi mielenkiinnosta, lähtien kävelemään äänen suuntaan. Hänen kouluttajanvaistonsa kutsuivat häntä seuraamaan mahdollista taistelua ja nimi Eevee oli saanut hänet havahtumaan.
"Arbok, käytä happoa!" Gus jatkoi matkaansa kuunnellessaan tuota uutta ääntäkin, mutta jossain hänen takanaan Sip jähmettyi. Siili ehti juuri huomata miten tämä alkoi täristä ja kuinka väri pakeni tytön kasvoilta.

"Öh, Gus...? Auta?" Siili ei osannut reagoida yllättävään tapahtumaan oikein. Gus kuuli hänen äänensä, kääntyen katsomaan takanaan tapahtuvaa näytelmää, kun jostain kuului huutoa.

"EI! EEVEE!"

[Gustaffsson]

"Mitä helsmuttia täällä oikein... Sip!" Gus huudahti, kun Sip juoksi hänen ohitseen ääntä kohti. Gus lähti seuraamaan häntä, ja Siili riensi perään.

Pimeällä kadulla kulman takana oli kolme ihmistä; kaksi mustiin pukeutunutta pystyssä seisovaa, nainen ja mies, ja yksi varjoissa hieman kauempana kumartuneena kyljellään makaavan Eeveen ylle kumartuneena. Heidän välissään oli kaksi Pokémonia, Koffing ja Arbok.
"TE!" Sip kiljaisi. Mustapukuiset kääntyivät heidän puoleensa, mustien asujen paidassa oli iso, punainen R.
"Rakettiryhmä!" Gus puuskahti.

Spoiler:

"Tämä ei kuulu teille! Häipykää ja heti!" miespuolinen rakettiryhmäläinen ärjäisi.
"Tämä juuri kuuluukin minulle! TE TAPOITTE EMPOLEONIN!" Sip huusi hysteerisesti.
"Vanha tuttu, vai? Haluatko menettää toisenkin Pokémonin?" nainen nauroi kylmästi. Sip juoksi eteenpäin, nyrkit viuhuen, ajattelematta tekoaan sen kummemin.
"Koffing, taklaus!" mies huusi.
"Koffiing!" kaasupallopokémon huusi ja liisi ilman halki ja taklasi Sipiä voimalla, joka heitti hänet pari metriä taaksepäin katuun.
"Nyt riittää! Pokémonin tahallinen tapattaminen taistelussa on halveksittavaa ja rikollista, samoin kuin kouluttajien kimppuun käskeminen!" Gus huudahti.
"Voi, sekös meitä harmittaa!" rakettiryhmäläiset nauroivat.
"Siili, kaksoiskamppailu! Rökitetään ne!" Gus sanoi naama punaisena.
"Matkaan, Mudkip!" hän huusi samalla kun Siili huudahti "Hakkaa ne, Dunsparce!"
Mudkip ja Dunsparce astuivat eteenpäin. Kahden pienen Pokémonin ilmeentyminen vain lisäsi rakettiryhmän riemua.
"Voi kuinka söpöä! Joko ne ovat sisäsiistejä?" mies kysyi naurunsa lomasta.
"Mudkip, vesipyssy Arbokiin!" Gus käski.
"Mudkiiiiip!" vesipokémon huudahti ja sylki suustaan vettä kuin painepesuri. Suihku osui Arbokia alaruumiiseen, heitti sen vatsalleen maahan ja loppusuihku työnsi sen vielä päin kouluttajiaan.
"Dunsparce, alistusisku Koffingiin!" Siili ohjeisti.
"Dunspaaarce!" maakäärmepokémon kiljaisi ja ponkaisi itsensä uskomattomalla vauhdilla päin kaasupallopokémonia. Koffing lensi iskusta samaan kasaan kouluttajiensa ja Arbokin kanssa. Dunsparce palasi hieman pökertyneenä Mudkipin vierelle.
"Pah, vai yritätte nolata meidät? Matkaan, Raticate ja Machop!" he huusivat ja vapauttivat taistelukentälle kaksi Pokémonia lisää.

Spoiler:

"Hei, neljä vastaan kaksi ei ole reilua!" Siili protestoi.
"Älä itke, poju!" mies nauroi.
"Tätä peliä voi pelata useampikin. Pikachu, tiedän ettet ole innokas taistelija..." Gus maanitteli Pikachua, joka roikkui hänen päänsä päällä.
"Mitä, eikö pikku jyrsijä tottele?" Rakettiryhmä ilkkui.
"Pika-chuuu!" Pikachu huudahti ärtyneesti ja hyppäsi Mudkipin ja Dunsparcen viereen.
"Siili, tiedän ettet ole vielä vapauttanut Pinsiriä, mut-" Gus ei ehtinyt edes lopettaa lausettaan, kun Poképallo lensi Siilin kädestä ja vapautti Pinsirin taisteluun. Myös Duskull ilmestyi jälleen näkyviin, mutta se vain äänteli murheellisesti.
"Tuo EI auta!" Sip huusi ja läimäytti haamupokémonia ärtyneenä.
"Mudkip, vesipyssy uudestaan! Pikachu, sähköisku heti kun Mudkip lopettaa!" Gus ohjeisti Pokémonejaan.
"Pinsir, voimankeskitys! Dunsparce, Vimmalla päälle, pidä ne kiireisinä!" Siili huusi miettien kuumeisesti.

Yllättäen katu oli täynnä salamointia, vesisuihkuja, pieniä kaasupilviä ja yleistä taistelun sekasortoa. Ei mennyt kauan, kun koko kaupunginosa oli hereillä. Gusin ja Siilin Pokémonit pitivät pintansa urhoollisesti, mutta Rakettiryhmän Pokémonit olivat kokeneempia. Hetken kuluttua Mudkipin oli onnistunut puhaltamaan Koffing niin täyteen vettä että se olisi käynyt vesi-ilmapallosta ja Siilin Pinsir oli heittänyt seismoiskulla Arbokin katukiveystä vasten, johon se oli jäänyt tajuttomana, ja nämä kaksi Pokémonia oli jouduttu kutsumaan pois taistelukentältä.
"Näyttää siltä että me olemme nyt niskan päällä, bandiitit!" Siili ilkkui.
"Ohhoh, pikkuinenhan osaa hienoja sanoja!"
"Jäisimme mielellämme opettamaan teille lisää verbaliikkaa, mutta uudet ilkiurotyöt kutsuvat!"
"Te ette lähde mihinkään!" Sip huusi, mutta samalla jokin tippui miespuolisen rakettiryhmäläisen hihasta. Osuessaan katuun se paukahti ja levitti ympärilleen sikeää savua. Hetkeen kuului pelkkää köhimistä, ja sitten savu hälveni - Rakettiryhmä ja sen Pokémonit olivat kadonneet. Mudkip, Pikachu, Dunsparce ja Pinsir seisoivat kadulla, huohottaen ja taistelusta naarmuilla ja mustelmilla.
"EI!" Sip huusi yöhön.

[Siilinpiikki]

He jäivät hetkeksi seisomaan neuvottomina paikoillaan. Lopulta avuton inahdus herätti heidät. Eevee makasi voimattomana kivetyksellä ja koetti nuolla käpäliänsä.

Spoiler:

"Voi ei kenenköhän se on?" Siili voivotteli.
"S-se on minun..."
He kääntyivät ääntä kohden. Viereiseltä pimeltä kujalta he löysivät kokovihreisiin pukeutuneen miehen, joka ähkien nousi puoli-istuvaan asentoon.
"Onko kaikki hyvin?" Gust saapui puolijuoksua miehen luokse. "Kuka olet?"
"Bill", mies vastasi hitaasti. "Ilmat pihalla, mutta Eeveestä olen enemmän huolissani."
Gustin repusta löytyi potioneja ensiavuksi pokemonien haavoille. Miehen punaisella kaulahuivilla saatiin pahin verenpurkauma hänen päästä tyrehdytettyä. Samaan aikaan ihmisiä alkoi kurkkimaan ulos ovistansa.
"Meidän on parasta siirtyä syrjemmäksi", Bill huomautti. "Minulla on yöpymäsija tässä lähellä ja pokemonit tarvitsevat hoitoa."
"EI! Ei tämä voi näin päättyä!" Sip vastusti veri kiehuen. "Rakettiryhmä pitää saada vastuulle teoistaan!"
"Voimme heti huomenna mennä poliisiasemalle", Bill onnistui nousemaan omin voimin ja opasti heidät kämppäänsä.

Sinä yönä kukaan heistä ei nukkunut hyvin mukavista leposijoista huolimatta, joten ei ollut ongelma valvoa tarkistamassa Billin vointia joka toinen tunti. Pahemmasta aivotärähdyksestä ei kuitenkaan ollut kyse ja muutkin olivat säästyneet pahemmalta. Heti aamun tultua pokemonit vietiin Pokemon Centeriin ja sitten he kipittivät poliisiasemalle.
"Teemme asiasta toki raporin, mutta juuri nyt emme voi muuta asialle", Jenny ilmoitti asemalla. "Kuulustelemme teidät jokaisen vuorollanne ja-"
Poliisikomissaarin katse oli juuri siirtynyt Siilen ruhjoutuneisiin kasvoihin ja Siili tuijotti häntä takaisin. Jenny tarkisti jotain koneeltansa.
"Siili vanhempasi ovat olleet huolissaan sinusta!" Jenny älähti ja katsoi terävästi Gustiin ja Sipiin. "Mitä te olette oikein tehneet hänelle?!"

[Sieppeli]

Siili seisoi hetken järkyttyneenä paikallaan, suu loksahtaneena auki. Sitten hän huusi:
"Siitähän me täällä olemme sinulle kertomassa!" Hän kiljahti, "ne Rakettiryhmäläiset kiduttivat tätä Pokemonia ja minä satuin paikalle ja kun sain sen pelastettua jouduin hoitamaan sitä! Siellä minä olen ollut!" Gus ja Sip tunnistivat tarinan heti valheeksi, mutta Jenny vain kohotti kulmakarvojaan.
"Tapasin Siilin lähellä Pallet Townia, " Gus kertoi vähän vähemmän valehdellen, "ja tarjouduin auttamaan hänet kotiin. Metsä ei ole turvallinen kokenemattomalle kouluttajalle."
"Tämä poika on merkitty kadonneeksi kolme päivää sitten, " Jenny sanoi vakavasti, "mitä olette sillä välin tehneet?"
"Pojat joutuivat Pidgeyden hyökkäyksen kohteeksi matkallaan Viridian Cityyn, " Sip tuli mukaan kertomukseen, myöskin välttäen valehtelua, "joten minä autoin heidät lähimpään Pokemon Centteriin, jossa niin Gusin Mudkip kuin Siilin pelastama Dunsparce hoidettiin kuntoon. Luulen, että jos soitat sinne, he muistavat vielä tapauksen."
"Viimeiset kolme päivää olemme olleet matkalla tänne metsän lävitse, " Gus jatkoi vielä, "jouduimme jälleen metsässä Pokemonien hyökkäuksen kohteeksi, kuten myös eilen illalla Rakettiryhmän. Emme tienneet, että Siiliä oli etsitty."

"Minun vanhempieni pitäisi ymmärtää, " Siili parahti, "että minä haluan Pokemonkouluttajaksi ja se tarkoittaa, etten palaa kotiin hetkeen!"
"Ilmoitamme tästä suoraan vanhemmillesi, " Jenny osoitti poikaa vakavasti, "ja sinä saat kertoa kaiken heille. Mutta odottaessa sinä voit selittää oman tarinasi viime illasta raporttia varten." Sitten hän katsoi vakavasti Sipiä ja Gusia.
"Ja te kaksi saatte selittää tarinanne näistä molemmista asioista yhtä lailla raporttia varten!" Hän sanoi tiukasti. Gus nyökytti ja Sip laski päänsä maahan kuin syyllinen, Duskull seuraten esimerkkiä perässä, valuen lattian läpi.

Kun hämmentynyt kolmikko + Bill poistuivat poliisiasemalta, Siilin vanhemmat olivat jo vastassa. Sip ja Gus ehtivät jo odottaa huutoa ja sättimistä, mutta Siili asteli rohkeasti kohtaamaan vanhempansa. Kukaan ei ehtinyt edes aloittaa huutamista, kun hän kutsui Pinsirin näytille, ojentaen samalla Dunsparcea.
"Minä olen kouluttaja!" Hän ilmoitti vahvasti, ylpeänä, "ja minä aion mennä Pokemonliigaan!"
Hänen vanhempansa katsoivat hiljaisina kahta Pokemonia, joista toinen (Pinsir) näytti olevan vielä hieman pihalla ja toinen (Dunsparce) lähti näyttämään mahtavia lentotaitojaan - se oli kehittynyt huimasti siitä, kun Siili sen ensimmäisen kerran löysi. Lopulta he katsoivat toisiaan ja hänen isänsä puhui.
"Kyllähän tämä tiedettiin, " hän huokaisi. Herra Siilin isällä kuului pientä ärtymystä äänessä, ja tästä varmaan johtui, että hän kääntyi suoraan puhumaan Sipille ja Gusille.

"Meille kerrottiin Siilin kulkevan kahden muun kouluttajan kanssa. Tehän olette he? Voitteko pitää Siilistä huolta. Hän on... Arvaamaton."
"Olemme tainneet ehtiä jo huomata, " Sipi astui eteen ja kumarsi pienesti, "mutta voin omasta puolestani luvata, että Siili on turvassa kanssamme. Nimeni on Sip, olen kotoisin Sinnohin alueelta ja olen kuudentoista salimerkin ansainnut kouluttaja." Gus joutui miettimään hetken, että miksi Sip alkoi esitellä itseään Siilin vanhemmille, mutta ymmärsi tämän tuovan luottamusta. Kyse oli siitä saiko Siili lähteä matkalle vai ei, ja se oli sillä hetkellä heidän käsissään. Äkkiä myös Gus astui eteenpäin, kumartaen myös hieman.
"Nimeni on Gus, " hän aloitti rauhoittaen ääntään, "olen toiminut Pallet Townissa professori Oakin apulaisena vuosikymmenen, ja lähdin nyt kenttätutkimaan Pokemoneja ja niiden käyttäytymistä luonnossa, sekä kouluttajien kanssa. Siili on saanut tulla mukaani ja vannon myös, että hän on turvassa ja suojassa seurassamme."

Siilin vanhemmat nyökkäsivät hyväksyvästi ja hänen äitinsä astui esiin puhumaan.
"Luotan heihin, " hän sanoi miehelleen, "uskon, että huolehditte pojastani. Kiitos."
"Pinsir?" Pinsir ihmetteli tapahtumaa kummissaan. Se oli vielä täysin tottumaton ihmisiin, eikä ollut ikinä edes ehtinyt keskittyä näin moneen samalla kertaa. Sitä ihmetytti ihmisten käyttäytyminen ja vaikka sitä ärsyttikin kiinni joutuminen, siitä alkoi tuntua, että sillä aukesi uusia ovia maailmaan.
"Pinpinsir!" Se murahti, astuen nappaajansa viereen, kuin se olisi itsekin ymmärtänyt mistä oli kyse. Myös Pinsir tahtoi näyttää, että se pitäisi huolta tästä nuoresta ihmisestä, joka tulisi jatkossa ansaitsemaan sen kunnioituksen. Dunsparce, jonka lentovoimat loppuivat, tipahti sen eteen.
"Sparce..." Dunsparce valitti uupuneesti, mutta Siili vain nauroi huojentuneesti ja laskeutui Pokemoniensa tasolle silittämään niitä.

"Ei minulla ole mitään hätää, niin kauan kuin minulla on nämä seuranani!" Hän sanoi, laskiessaan samalla vahingossa kätensä Pinsirin terien väliin.
"VARO!" Sip ja Gus ehtivät yhtä aikaa sanoa ja repäistä pojan käden pois terien välistä. Pinsir ei näet ollut vielä täysin hyväksynyt kouluttajaansa ja vaikka se hiljalleen tahtoikin auttaa poikaa, tilaisuus leikata tämän käsi oli silti otollinen. Kuului "naps" kun sen pihdit napsahtivat kiinni. Siilin käsi oli juuri ehditty vetää siitä välistä pois. Hänen vanhempansa katselivat vierellä hiljaisina.

"Joten, " Siili ihmetteli hetken aikaa sitä, että hänen kätensä oli vielä paikallaan ja keräsi sitten itsensä kasaan, "tuletteko katsomaan kun päihitän Dorkin?"
"Brockin, " Sip huomautti.
"Borkin!" Siili huudahti, valmiina uuteen haasteeseen.

Niin Sip, Gus ja Siilin vanhemmat tunsivat kylmien väreiden valuvan selkiään myöten. Oliko Siili todella valmis haastamaan ensimmäisen salin?

[Hajotkaa jatkoni turhuuteen]

[Siilinpiikki]

Kukaan ei voinut kuitenkaan enää pidätellä Siilin tarmoa ja he suuntasivat salille. Bill jäi pois matkasta selittäen kiireillään, mutta hyvästeli heidät monin kiitoksin. Gust suunnitteli päässään jo erilaisia kysymyksiä salipäällikölle pokemonien hoitamisesta, kun Sip tyrkkäsi häntä hartioista.
"Älä kerro Siilille, mutta hän on jo valmiiksi alakynnessä", Sip kuiskasi merkityksellisesti. "Brockin pokemonit ovat kivityyppiä ja ovat tehokkaita ötököitä vastaan. Eikä Dunsparcen normaalityypin iskut ole hyviä niitä vastaan."
"Mutta Pinsirin Seismoisku taas on kuin paperi kivelle", Gust huomautti. "Ei menetetä toivoa."

Salille ei ollut pitkä matka kävellä. Se oli vaikuttava näky kooltaan ja pronssisin ulkokuorineen. Ovi oli auki ja kuului piippaus heidän sisääntulon merkiksi, mutta sisällä oli hiljaista ilmastoinnin kovaa pauhunaa lukuunottamatta.
"Huhuu onko täällä ketään?!" Siili huusi kärsimättömänä ennen kuin kukaan ehti estää. "Hu- ÄÄÄ!"
Yhtäkkiä heidän eteensä oli hypännyt nuori tummaihoinen mies. Hänen hihattomasta paidastaan kuulsi hiki.
"Anteeksi jos säikytin! Olin vetämässä penkkiä, kun kuulin oven soivan", mies naurahti, "Olen Brock, tämän salin päälikkö."
Ennen kuin Siili ehti esittäytyä hyppäsi hänen äitinsä kättelemään Brockia: "Oh, olen nähnyt sinut lehdessä! Hei, olen tämän pojan äiti ja minun pikkuliinini on tullut tänne ottelemaan."
"Äitiii, älä nolaa minua", Siili mutisi posket punoittaen.
"Kuinka vanha olet poika?" Brock kysyi pojalta päästyään lopulta kättelemästä.
"Yhdeksän ja puoli", Siili vastasi. "Enkä ole mikään pikkupoika!"
"Kohta se nähdään", Brock hymähti hyväntahtoisesti. "Astukaa peremmälle."

Otteluareenaa peitti suuret kivielementit niin, että Siili ei ollut nähdä Brockia niiden takaa. Gust, Sip ja Siilin vanhemmat siirtyivät istumaan katsomoon.
"Ottelu pelataan kahdella pokemonilla ilman aikarajaa", salipäällikkö ilmoitti ja astui korokkeelleen. "Aloitetaan!"
Brock kutsui ensimmäisen pokemoninsa esille. Geodude iski käsiään toisiinsa uhkaavasti.

Spoiler:

"Tuommoisen lihapullan Pinsir popsii helposti", Siili naurahti itsevarmasti, "Pinsir, matkaan!"
Jos Geodude näytti uhkaavalta, niin Pinsir yritti kovasti laittaa sitä paremmaksi. Mutta sitten Pinsir näytti jotenkin nyrpeältä, alkaen väristä hervottomasti. Yhtäkkiä Pinsir kaivautui maan alle.
"Oho osaako sekin kaivautua?", Siili ihmetteli, mutta innostui. "Hyvä Pinsir, iske nyt maan alta Seismoiskulla!"
Ötökästä ei kuitenkaan kuulunut mitään ja Geodude alkoi pälyillä kouluttajaansa hämmentyneenä.
"Ottelemmeko vai emme?" Brock kysyi ja Siili kieriskeli tukalana paikoillaan.
Katsomossa Gust tutki pokedexiänsä: "Tämän mukaan Pinsirit ovat arkoja kylmyydelle ja suojautuvat siltä. Ehkä Pinsir sai tarpeekseen ilmastoinnista."
"Eli Siilillä on vain Dunsparce jäljellä", Sip totesi pahaenteisesti.