Uusi HP-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

[Nat]

Nat suunnisti kohti rantaa kunnes sai pistävän hajun tielleen ja hänen murhanhimoinen hajuaistinsa heräsi. Hän kääntyi Omppulin menosuuntaan ja suunnisti myös kohti luolia.
Omppuli lähestyi luolia voitontahtoinen hymy huulillaan. Sieppeli katseli luolan suuaukolta Ompulin lähestymistä ja hänen silmänsä laajenivat kauhusta.
"Omppuli tulee!" hän kuiskasi niin lujaa kuin uskalsi ja vetäytyi varjoihin.
Sepe kietoi kätensä Soodan ympärille, Kailye katseli haaveilevan näköisenä kaukaisuutteen ja Gustaffsson mietti ankaran näköisenä. Zenzibar yritti pysyä tyynenä ja istui Gertsin kanssa luolan lattialla. Pörri oli aivan luolan perällä sauva ojossa ja valmiina taisteluun.
Omppuli astui luolaan ja hirviö naurahti voitonriemuisena. Eikä kulunut aikaakaan, kun hän sai seuraa Natista. Tämän huulille syttyi kammottava virne, mutta silmät laajenivat kauhusta. Hän tempaisi sauvan esiin ja alkoi estää itseään sauva rinnan päällä. Sanattomat loitsut purkautuivat Natin yrittäessä estää itseään. Lopulta hän tähtäsi itseensä kidutuskirouksen ja hirviö kirkui kammottavasti. Sitten sauva alkoi viillellä hänen kehoaan raivokkaasti ja Nat-hirviö heitti sauvan ulos sateen alkaessa raivota siellä. Hän juoksi ulos sateeseen ja lyhistyi maahan tajuttoman oloisena.
Kun tämä "esitys" oli ohi Omppuli käänsi päätään taas uhriensa puoleen ja hyökkäsi. Silloin Gustaffsson alkoi paeta
Rohkelikkoon et sovi, vaikka mielesi onkin jalo ja rohkea, olet silti valmis pettämään jopa ystäväsi... Hatun sanat kaikuivat Gustaffssonin päässä tämän juostessa ulos.
Puuskupuhiin en voi pistää sinua, vaikka oletkin ystävällinen puhuessasi ja teoissasi, sillä et auta ihmisiä elleivät he pyydä sitä...
"Gustaffson, auta", Nat sanoi Gustaffssonin kulkiessa hänen ohitseen ja valahti tajuttomaksi.
Luihuiseen en voi pistää sinua, vaikka oletkin mieleltäsi viekas, mutta et ole siihen tarpeeksi ilkeä...Gustaffsson nosti Natin käsivarsilleen ja vei hänet takaisin luolaan.
...ole siis KORPINKYNSI! Hattu huudahti Gustaffssonin mielessä tämän astuessa takaisin luolaan.
Omppuli oli Zenzibarin kimpussa ja hänen kätensä olivat veriset. Pörri voihkaisi nurkassa käsi elottoman näköisenä ja Sepe ja Sooda olivat painautuneita toisiaan vasten. Gertsi oli kuyyristyneenä kädet päänsä suojana...

//Ny se ajatus sitte katkes tällä kertaa:/ Olkaapa hyvä tai paha//

[Zenzibar]

"Tainnutu! Tainnutu! Auttakaa!" Gustaffson huusi ja yritti tainnuttaa Zenzibaria raatelevaa Omppulia.
Gertsi ja Kailey kohottivat sauvansa ja yhtäaikaa Gustaffsonin kannsa huusivat:
"TAINNUTU!"
Omppuli-hirviö valahti lattialle tainnutettuna. Zenzibar oli yltäpäältä veressä ja Gertsi meni heti hänen luokseen.
"Zenzibar! Voi ei, Zenzibar oletko sinä kunnossa?!"
Zenzibar tutkaili verisiä käsiään ja hymähti.
"Loistavassa." Sitten hän pyörtyi.
Kailey tuli tutkimaan Zenzibaria. "Hän on menettänyt paljon verta. Osaako joku haavojen sitomis-loitsun?"
Sooda ilmoitti osaavansa ja he Kaileyn kanssa alkoivat paikkailemaan Zenzibarin haavoja. Lopulta jäljellä oli enää yksi avonainen haava, joka oli niin syvä, etteivät Kaileyn ja Soodan taiat auttaneet. Kailey repäisi hameestaan kaitaleen ja sitoi sen Zenzibarin kylkeen.
"Miedän pitää saada hänet sairaalasiipeen, kuten myös Nat. Ehkä Omppulikin, matami Pomfreyllä on varmasti jotain juomaa, joka hillitsee hirviötä", Sooda ilmoitti ja katseli merkitsevästi Natia ja Omppulia.
Gertsi ja Kailey kantoivat Zenzibaria, Gustaffson Natia ja Sooda Omppulia heidän poistuessaan luolasta. Toiset tulivat hiljaisina perässä. Sieppeli katseli levottomana Zenzibaria, sillä tämä näytti edelleen todella hirveältä.
Luolan suulla oli kuitenkin este, mikä sai kaikki -tajuissaan olevat- hengähtämään pelästyneesti.
Lordi Voldemort oli saapunut.

[Hehee... sainpas Voldunkin sinne xD kieh kieh..!!]

[Sieppeli]

"Anteeksi, sattuukohan neiti Zenzibar olla täällä?" Voldemort kysyi yllättävän hunajaisella äänellä. Kaikilta loksalti suu auki tuijottamaan tulijaa. Voldemort hymyili heille kauniisti, kunnes häneen osui yllättävä vihreä valo. Tylypahkalaiset katsoivat kun hän kaatui ja paljasti takaansa monta kertaa rumemman ilmestyksen - toisen Voldemortin.
"Tiesin, ettei tuota voi käyttää uutena minuna..." Voldemort mumisi ja käänsi taikasauvansa lapsiin.
"Kuulitte mitä valeminä sanoi, missä hän on?"
"Päästäkää hänet alas!" Sieppeli sihahti Gertsille ja Kaileylle. Voldemort näki kun he tiputtivat hänet.
"Eieiei, ei noin saa kohdella minun kuolonsyöjääni!" Hän huudahti vihaisesti, "Varsinkaan sellainen joka ei ole puhdasverinen." Hän sivalsi sauvallaan ja Gertsi ja Kailey lensivät kauemmas.
"Sinä, nosta sinä hänet." Hän osoitti taikasauvallaan Sieppeliä. Hän veti oitis taikasauvansa ja leijutti Zenzibarin ylös. Voldemort heilautti sauvaansa ja Zenzibar avasi silmänsä. Sieppeli laski hänet varovasti maahan.

[ei inspaa]

[sooda]

"Huomenta, kaunokaiseni", Voldemort sanoi ja kumartui Zenzibarin ylle. "Nukuitko hyvin?"
Muut seisoivat kauhusta jähmettyneinä hieman taaempana.
"Mitä... misää minä olen?" kysyi Zenzibar tokkuraisen tuntuisena.
"Ei sillä niin väliä, missä me nyt olemme, koska emme tule olemaan täällä enään kauaa", Volde vastasi hellästi. Sitten hän käänsi katseensa sieppeliin. "Hyvästi, toivottavasti ei nähdä enää", hän lausui, tarttui zenzibaria kädestä ja kaikkontui, vetäen tytön mukanaan.
Mutta juuri ennen sitä hetkeä kun lordin hahmo katosi, Sieppeli sai oudon päähänpiston. Sille tietylle päähänpistolle ei ollut minkäällaista selitystä, ja hän tuli katumaan sitä myöhemmin, mutta sitä hän ei vielä tiennyt vaan toimi sen päähänpiston mukaisesti. Siispä hän tarttui tiukasti kiinni siihen voldemortin käteen, joka oli kiinni Zenzibarissa. Sillä salamanlailla ohikiitävällä hetkellä juuri ennen kolmikon katoamista Voldemort katsoi Sieppeliä kauhun ja hämmästyksen sekaisilla silmillään.
Sitten he kaikki kolme olivat poissa.

[Sieppeli]

Jossain kaukanakaukana ja sitäkin kauempana kaikki kolme iskeytyivät maahan. Sieppeli päästi heti irti ja ravisteli kättään kuin se olisi ollut likainen. Voldemort päästi irti Zenzibarista ja nyt he kumpikin katsoivat Sieppeliä.
"Miten uskalsit tulla mukaani? Miten uskalsit koskea minuun." Voldemortin taikasauva oli taas esillä ja se osoitti Sieppeliä. Zenzibar katseli Sieppeliä vähän aikaa.
"Jo pienenä tein rikkoutumattoman valan, että ainakin yrittäisin seurata serkkuani minne vain voisin. Hän oli jo silloin hieman villi. Pidin nyt lupaukseni, ja tulin mukananne, sillä tämä serkku sattuu olemaan Zenzibar." Sieppeli sanoi niin rohkeasti kuin vain kykeni.
"Etkä sitten voinut kertoa minulle?!" Zenzibar huudahti.
"Olisihan sinun pitänyt tietää sillä.."
"Kaikki puhdasveriset ovat sukua toisilleen... Nerokasta.." Voldemort päätti Sieppelin puheen.
"Sinä lienet Sieppeli? Aa, niin, tunsin isäsi. Töissä ministeriössä, puhui aina siitä kuinka hän vihasi pimeyden voimia. Tietenkin hän laittoi sinut seuraamaan, ettei serkkusi hyppää pahojen setien puolelle. Taitaapa olla liian myöhäistä." Voldemort sanoi, otti Zenzibaria taas kädestä ja vetäisi pimeän piirron näkyviin. Sieppeli katsoi Voldemortia ja osoitti sitten merkkiä.
"Tiesin tuosta jo." Voldemort päästi irti, "Ja en yrittänyt estää häntä vaihtamasta puolta. Minut käskettiin vain yrittämään pysytellä hänen kintereillään."

"Minne ne meni?" Gustaffsson kysyi.

[Pläh, tyhmä jatko, näin vaihteeksi.]

[Omppuli]

"Samperin luihuiset, tiesinhän ettei niihin voi luottaa!" kuului kiukkuinen ääni Gustaffssonin takaa. Omppuli oli herännyt kuin jotenkin ihmeen kaupalla. Sooda irvisti anteeksipyytävästi. Gustaffsson aikoi juuri huutaa jotain erittäin rumaa Soodalle, mutta hillitsi sitten itsensä.
"Missä Henry on?" Omppuli kysyi.
"Kuka?" Kailey kysyi poissaolevana.
"Minun veljeni! Meinasitteko te jättää hänet tänne?!" Omppuli huudahti pöyristyneenä ja lähti luolasta ulos ja huusi Henryn nimeä.
"Mutta sehän on yhä hirviö!" Gustaffsson tajusi, mutta Omppulia ei voinut pysäyttää.
"kuka haluaa mennä ottelemaan hirviön kanssa?" Gertsi kysyi. Kukaan ei ilmottautunut.
"Siispä annetaan Omppulin mennä yksin", Gertsi totesi.
Omppuli huusi Henryä ja katseli hätääntyneenä ympärilleen. Sitten jokin iski häntä päähän. Omppuli näki hetken tähtiä ja katsoi taakseen, jossa Hirviö-Henry oli ison kiven kanssa.
"Henry pieni, sinähän tunnet siskosi, etkö?" Omppuli sanoi ja piti katsekontaktin Henryn silmissä, jotka olivat ammollaan pelosta.
"Niin tietysti tunnet. Sinä olet vahvempi kuin se kammotus. Tiedän, että olet. Me mennään taas Tylypahkaan ja etsitään toinen parannuskeino. Me parannutaan, minä tiedän sen. Laske se kivi oli kiltti", Omppuli pyysi ja kyyneleet valuivat Omppulin poskille. Henry kohotti kiven valmiina iskemään. Omppuli katsoi rukoillen Henryä ja kivi putosi Henryltä ja Henry pyörtyi maahan. Omppuli sulki helpottuneena silmänsä ja otti taikasauvansa taskustaan ja lähti leijuttamaan Henryä kohti rantaa ja otti sieltä sitten luudan ja katsoi sitten hiukan surullisena muita luolalla ja otti sitten Henryn syliinsä ja leijutti Henryn luutaa perässä. Omppuli lensi Henry mukanaan korkealle pilviin.

[Zenzibar]

Aikaraja ylitetty.

*lukko

-Z

//No eii! Mitä mie tän oon lukottanu! Just ku pääsin Voldemortin sieppaamaks! Hittolaine! :'''DDD