Kolmivelhoturnajaiset jatkotarina jmsom

[Sieppeli]

Valitettavasti en päästä teitä nauttimaan elämästä ilman jonkinlaista jatkotarinaa, missä myös sinä olet mukana. Tällä kertaa kyseessä on kolmivelhoturnajaiset. Paitsi, että tässä kaikki kirjoittajat, jotka haluavat mukaan kilpailuun, ovat siinä. Voitte kehitellä itselle ihan oman koulunkin, voitte käyttää vanhoja tuttuja kouluja, Beauxbatonssista, Durmstangista ja Tylypahkasta on pakko tulla porukkaa. Ei kaikki kuitenkaan samasta (: Ikälinja 15-18 vuotiaat vain pääsevät mukaan kiplailuun, elämme aikaa paljon ennen Voldemortia ja muita. Elämä on muuten hyvin samanlaista, ei vain mitään jästiteknologiaa
Kiellettyjä henkilöitä:
Kaikki jotka esiintyvät Potter kirjoissa.
Kielletty peli:
Pullonpyöritys

And can i aloittaa?
-----------
Eri koulujen seinille oli ilmestynyt tärkeän näköisiä lappuja. Monet olivat kertyneet niitä lukemaan, vanhimmat tungeksivat eturiviin. Durmstangin oppilaat olivat myös katselemassa ihmeellisiä lappuja kylmässä käytävässä, kun vaaleahiuksinen tyttö tömisteli paikalle ja töni kaikki edestään, päästäkseen lukemaan lappua. Kiero hymy levisi heti hänen huulilleen ja hyvin pian hän oli siitä jo lähtenytkin alkavalle koulutunnille.

"Sieppeli, aijotko osallistua?" Tytön kaveri kysyi tunnin alussa. Sieppeliksi kutsuttu tyttö nyökkäsi.
"Oikeasti? Kolme vuotta sittenhän siellä kuoli porukkaa!"
"Mieti, ikuinen kunnia." Sieppeli sanoi salamyhkäisesti, "Ja pääsee tutustumaan eri kouluihin. Jotenka, minä olen mukana." Ovi heidän takanaan aukesi kun opettaja saapui. Sieppeli katsahti ovelle ja käänsi sitten päänsä takaisin hiukset heiluen. Hänen siniset silmänsä kohdistuivat kirjaan, joka kertoi aivan jostain muusta kuin Taikuuden Historiasta

Samaan aikaan toisella puolella maailmaa, Englannissa, Tylypahkassa, ihmiset kävivät keskustelua kolmivelhoturnajaisista. Monet alle 15-vuotiaat olivat masentuneella päällä, kun eivät päässeet mukaan. Varmana osallistujana oli myös..

[Nat]

...16-vuotias Nat, joka kuului Rohkelikon tupaan. Hänen teräksen harmaat silmänsä vaelsivat laiskasti ilmoituksen tekstissä ja samalla hän näpräsi mustia hiuksiaan kalpeilla sormillaan.
"Et kai aio osallistua tuohon kilpailuun?" kysyi Natin poikaystävä hänen selkänsä takana.
"Todellakin. Olen halunnut osallistua siihen koko pienen ikäni", Nat sanoi itsevarmasti ja lisäsi:" Todd, ei kai sinulla ole mitään sitä vastaan?"
"Ei oikeastaan mutta en halua, että sinulle sattuu jotakin."
Nat käännähti ja katsoi Toddia terävästi. Muita rohkelikkoja kulki heidän ohitseen ja muutama jopa pysähtyi lukemaan ilmoitusta.
"Lähdetään nyt vain tunnille", Nat tokaisi, sillä oli hieman suuttunut äskeisestä ja ihmisiä oli alkanut kerääntyä.

Samalla toisella puolella Tylypahkaa...

[Kira]

... Luihuiset olivat kokoontuneet katselemaan lappuja.
"Mahtavaa!" sanoi eräs tyttö ystävälleen. He molemmat puhkesivat nauruun.
"Tästä tulee hauskaa..."

Sillä välin Ranskassa Beauxbatonsin oppilaat katselivat mainosta Kolmivelhoturnajaisista. Lapun ympärille oli kertynyt paljon ihmisiä jotka puhelivat innostuneena.
"Tätini on ehdottomasti sitä mieltä että minun pitäisi osallistua" sanoi vaalea tyttö, jonka hiukset oli palmikoitu kahdelle letille. Hänen ympärillään ihmiset nyökyttelivät pontevasti.
"Ehdottomasti, ilmoittaudu!"
"Joo, ilman sinua kisasta ei tulisi mitään!"
"Jonkun on pakko edustaa kouluamme"
"Tätisi puheet ovat täyttä sontaa" kuului ryhmän takaa ivallinen ääni. Kaikki kääntyivät.
"Pysy sinä erossa tästä!" vaalea tyttö sanoi närkästyneenä. Muut nyökyttelivät jälleen.
"Tiedätkös mitä, minäpäs taidan myös ilmoittautua" ivallinen tyttö sanoi ja naurahti hieman.
"Sinä?" vaalea tyttö kalpeni ja kaikki tytöt hänen ympärillään näyttivät säikähtäneiltä.
"Minäpä minä" tämä tyttö vastasi nauraen helisevästi ja lähti kävelemään poispäin kevyesti.
"Kisa menee piloille jos Kirakin tulee mukaan, hän ei ole lainkaan edustava!" vaalea tyttö puuskahti.

Tylypahkassa luihuisten tuvassa...

[Omppuli]

oli kiihkeä pulina menossa. Kaikki halusivat turnajaisiin ja nuoremmat suunnittelivat jo huijaavansa jotenkin itsensä kisaan mukaan.

(Keksin oman kouluni)
Austraalialaissa koulussa, jonka nimi on Noitien Akatemia. Siellä opiskeli pelkästään noitia. Opettajatkin olivat naisia, jotka olivat erittäin älykkäitä. Suurelle ilmoitustaululle olivat kerääntyneet kaikki 15-18 vuotiaat, sillä Noitien Akatemiassa opiskeltiin täysi-iän jälkeenkin. Viimeinen vuosi oli tavallaan valmistumista tulevaan ammattiin, sillä silloin sai valita omat oppiaineensa. Ilmoitustalun luona supateltiin kovasti. Sitten iso tyttöporukka asteli ilmoitustalun luokse. Muut väistyivät. Lyhyt- ja kiharahiuksinen, johti tyttöporukkaa. Noitien Akatemia poikkesi muista taikakouluista hyvin asujensa vuoksi. Värit olivat kirkkaita ja iloisia. Luonteet olivat myös hyvin positiivisiä, eikä tappeluita ollut kovinkaan paljon. Toisin kuin muissa kouluissa, ei Austraaliassa ollut kaapuja, vaan kevyet valkoiset mekot ja harteille oli kääritty kevyt vihreä huivi Kengät olivat metsänvihreät samaa sävyä huivin kanssa ja vihreät silkkinyörit olivat kieputettu säärtä pitkin polviin asti. Hiukset oli sidottu kiinni vihreällä silkkinauhalla ja lyhythiuksiset pitivät vihreää silkkipantaa.
Tyttöporukan johtajalla oli ruskeat hiukset, mantelin muotoiset ruskeat silmät, tyttö oli pieni ja siro, mutta silti hän joukon oli johtaja. Hän oli juuri täyttänyt seitsemäntoista ja hän tarkkaili ilmoitusta kiinnostuneena.
"Osallistutko Omppuli?" kysyi mustahiuksinen tyttö, joka oli Omppulia ainakin pään pitempi.
"Tietysti. Voitan varmasti kisan. Missä ja milloin pidetään karsinnat? Minä näytän niille muille, että naisistakin lähtee voimaa", reilut 150cm pitkä Omppuli sanoi.
"Varmasti muistakin koulusta tulee tyttöjä", nauroi vaaleahiuksinen tyttö.
"Tietysti, mutta kai niitä velhojakin tulee?" tokaisi punahiuksinen tyttö.
"Noitien Akatemia voittaa!" Omppuli huudahti ja kaikki aulassa olevat huusivat riemuissaan.

[Kailey]

Durmstrangissa oppilaat olivat kerääntyneet ilmoitustaulun ympärille. Pitkä, ruskeatukkainen tyttö yritti tunkeutua ihmisjoukon läpi lukemaan ilmoitusta, mutta ei päässyt läpi. Lopulta häneltä meni hermot ja hän suihkutti vettä sauvastaan, niin että kaikki siirtyivät pois tieltä huutaen tai kirkuen. Kailey hihitti itsekseen ja meni lukemaan ilmoitusta.
"Vai niin", hän mutisi itsekseen ja hymyili.
"Aiotko osallistua?" paikalla saapunut poika kysyi ohimennen, kun siirtyi katsomaan ilmoitustaulua.
"Taatusti. "
"Aiotko voittaa? Tai älä vastaa, minähän sen kisan voitan", poika jatkoi virnuillen. Pojan takana seisovat pojat nauroivat pilkallisesti Kaileylle. Kaileyn silmät siristyivät, mutta hän tyytyi vain hymyilemään hyväntahtoisesti, vaikka hänen teki mieli motata poikaa naamaan.
"Turha luulo, minä sen potin saan. Nähdään myöhemmin", Kailey totesi lähtien poispäin ja miettien kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita kisa toi tullessaan. Hän oletti, että muitakin oppilaita tuli Durmstrangista. Kailey aikoi varmistaa, että juuri hän voittaisi kisan.

[Zenzibar]

Tylypahkassa Luihuisten tuvassa kävi kova kuhina, kun monet ilmoittautuivat mukaan ja olivat varmoja voitostaan. Seitsemännen luokan oppilaat kerskuivat ja huutelivat nuoremmille, ettei näillä ole todellakaan mitään mahdollisuuksia.
Samassa pitkä, mustahiuksinen tyttö ähtautui ilmoittautumispaikalle ja kaikki tekivät hänelle kernaasti tietä.
Tyttö vilkaisi halveksivasti poikaa, joka oli juuri kirjoittamassa nimeään lappuun. "Ai se olet sinä Fraser... älä vain sano, että aiot ilmoittautua?!"
Fraseriksi kutsuttu poika punastui ja mumisi vain pelleilleensä.
"Sitähän minäkin", sanoi tyttö ja tönäisi pojan pois tieltään. Monet voihkaisivat, kun tyttö kirjoitti nimensä koristeellisesti listaan ja häipyi korot kopisten oleskeluhuoneesta.
Pari ylimmän luokan tyttöä voihkaisi. "Ei tule mitään jos Zenzibarkin osallistuu! Ei kannata kaverit..."
Tytöt poistuivat huoneesta ja monet katsoivat pettyneinä lappuun, jossa luki alinpana:
Zenzibar Zebell, Luihuinen, ikä 18 vuotta.

[Taisinpas osallistua ]

[Omppuli]

Noitien Akatemiassa oli karsinnat. Niissä piti todistaa, että kelpaisi turnajaisiin. Eli lasin leijuttamisella pärjäisi ehei, voisi saman tien aloittaa koko koulun alusta. Omppuli hermoili hiukan. Hän ajatteli kokeilla muodonmuutosta ja loitsuja ensiksi. Kolme hänen ystävistään olivat hänen mukanaan isossa jonossa, jossa he olivat ensimmäisiä. Ovi avautui viimein ja koulun rehtori pyysi tyttöjä astumaan sisään. Ruokailusali ei ollut kovin iso, mutta eihän koulukaan ollut mikään jättimäinen. Omppuli astui sisään ystäviensä kanssa ja katsoi salia, jossa opettajat olivat rivissä. Kaikki saivat valita kenen opettajan luokse menisi pyytämään tehtävän. Armoa ei annettu. Opettajat olivat ankaria ja 15 vuotiaat näyttivät hermostuneimmilta. Omppuli suoristi pantaansa ja meni muodonmuutoksen opettajan eteen, jossa ei ollut melkein ketään. Muodonmuutokset olivatkin aika vaikeita. Professori Denion katsoi Omppulia hymyillen rohkaisevasti. Omppuli oli aina ollut hyvä muodonmuutoksissa.
"Omppuli Onwex, muuta tämä kivi pandakarhuksi", Professori Denion käski. Omppuli tiesi, että tämän tapaista oli tulossa. Omppuli kohotti taikasauvansa hymyillen hiukan. Mutta nyt ei saanut rentoutua tai loitsu menisi pieleen. Omppuli heilautti taikasauvaansa ja äänettömällä loitsulla, joka vaati suuria ponnistuksia, kivi alkoi muuttua karhumaiseksi ja Omppuli huomasi ilokseen, että hän oli onnistunut todella hyvin, muttei aivan täydellisesti. Pandan valkoiset puolet, näyttivät harmahtavilta, mutta muuten se eli ja näytti aivan pandalta. Seuraavaksi vuorossa oli siis loitsut. Siinä piti piirtää pöytä. Omppuli puri huultaan. Tämä oli pakko sanoa ääneen, sillä vain Ellie osasi piirtää tuolin äänettömästi ja saada vieläpä hyvän tuloksen. Omppuli meni eteen ja kaikki tujottivat häntä.
"Pöytiös", Omppuli mutisi ja piirsi pöydän. Siitä tuli aika hyvä. Se oli neliskulmainen ja tummaa puuta. Ei ihan sitä luokkaa, mitä Omppuli oli ajatellut, mutta se oli hyvä tulos. Loput tehtävät eivät menneet hullummin. Paitsi Omppuli epäonnistui suojeliuksen luomisessa. Hahmo katosi niin äkillisesti, että opettaja ei katsonut sitä hyvällä. Omppuli inhosi muutenkin pimeyden voimilta suojautumista. Sitten lopussa ilmoitettiin ketkä pääsivät läpi karsinnoista. Omppuli pidätti hengitystä yhdessä ystäviensä kanssa. Kun Rehtori lausui nimiä toisensa jälkeen. Omppuli näpräsi huiviaan, hänen ystävänsä vaaleahiuksinen Ellie suki hiuksiaan ja mustahiuksinen Jade näpräsi taiksauvaansa.
"Seitsemäsluokkalaisista pääsi Omppuli Onwex, Ellie Trowel, Jade Mefer..." Rehtorin ääni hukkui riemunkiljaisuihin kun Omppuli, Ellie ja Jade hyppivät tasajalkaa ja kiljuivat reimuissaan. Rehtori luetteli muutkin nimet katsoen paheksuvana Omppulia. 20 oppilasta sadasta oppilaasta oli päässyt läpi.
"Huomenna lähdemme Tylypahkaan. Osallistujat pukeutukaa lämpimästi. Englannissa on kylmä", rehtori sanoi ja osallistujat syöksyivät pakkaamaan.

[Kira]

Beauxbatonsin oppilaat seisoivat rivissä, pian alkaisi karsinnat. Nuorempien joukosta oli kuulunut mutinaa kun karsintojen pito ilmoitettiin.
"Mutta emmehän me ranskalaiset yleensäkään pidä karsintoja, tämä on epäreilua!" sanoi eräs nuori tyttö, jonka oli pakko olla alle viisitoistakesäinen. "Koska tänä vuonna osallistumismäärä on niin suuri", eräs kimakka opettaja oli vastannut, "emme me voi koko koulua lähettää Tylypahkaan, ja varsinkaan emme kokemattomia!"

Rivin keskellä seisoi se vaaleahiuksinen tyttö ympärillään suuri lauma muita tyttöjä. Heillä oli sievät vaaleanharmaat hameet sekä kauluspaidat.
"Minua jännittää" eräs tyttö kuiskasi.
"Se menee hyvin" vaalea tyttö vastasi ja hymyili hiukan. Rivin vasemmassa päässä Kira pyöräytteli päätään niin että se naksui.
Karsinnat alkoivat.

Samaan aikaan...

[Sieppeli]

Durmstrangissa oli myös menossa karsinta. Se oli huomattavasti tiukempi kuin muilla kouluilla, ja tyttöjen vähyyden mukaanlukien heitä pääsi vain kolme. Poikia otettiin kymmenen. Karsinta oli kaksiosainen. Ensimmäisessä piti päästä eroon parista jättiläishämähäkistä ja möröstä, toinen oli tylsä koe, jossa kysyttiin monta kertaa "oletko nyt ihan varma, että haluat osallistua turnajaisiin?" ja pari muuta helppoa kysymystä. Sieppeli mietti päänsä puhki kysymystä "mitä tapahtui kotitonttujen vastarinta yrityksen aikaan vuonna 987?" Jälkeenpäin hän tajusi, etteivät kotitontut tehneet ikinä minkäänlaista vastarintaa. Sieppeli karsiutui kumminkin turnajaisiin, kaksi muuta tyttöä pärjäsi kokeessa kylläkin paremmin parin mokan takia. Kannustusjoukko oli kyllä täysin Sieppelin puolella. Heistä oli selvää, että Sieppeli edustaisi Durmstrangia, vaikka Sieppeli oli kokeen jälkeen hieman eri mieltä.

Jossain päin maailmaa..

[Omppuli]

Austraaliassa Noitien Akatemiassa istui Omppuli arkkunsa päällä. Tämä oli mahtavaa! Mahdollisuus ikuiseen kunniaan.
"Omppuli hei, tiedäthän, että seitsemäntoista vuotiaat ovat aika pitkiä", Jade huomautti rohkeasti.
"Tiedän, mutta eihän se pituus ole tärkeintä vaan taidot", Omppuli sanoi ja kiepautti taikasauvaansa jolloin vihreä huivi liisi tuolille viikattuna.
"Niin tietysti, mutta entä jos sinulle ivataan sen takia?" Jade kysyi ja Ellie yritti hyssytellä häntä.
"Enpä usko. Tylypahkalaiset on kohteliaita. Ranskalaisista meidän pitäisi huolehtia. Ne on tosi ylpeilevää sakkia", Ellie sanoi.
"Beauxbatons! Luulevat olevansa tosiaan mahtavia", Jade sanoi halveksivasti.
"Me emme saa näyttää huonoilta, joten kai täytyy siistiä hiukan käytöstäkin. Onhan kyse sentään turnajaisista!" Omppuli sanoi.
"Niin juuri", Ellie sanoi vilkaisten Jadea, joka kohautti olkapäitään.
"Durmstrangista tulee pimeää porukkaa. Omppuli, sinun täytyy todellakin alkaa opiskella paremmin pimeyden voimilta suojautumista, sillä niistä ei ikinä tiedä, vaikka noituisivat takaapäin", Ellie sanoi vakavasti.
"Okei. Meidän täytyy siis mennä kirjastoon", Jade sanoi voihkaisten.
"Aivan niin. Olemme toki taitavia muutenkin, mutta kunnia on tässä vaakalaudalla, enkä oikein luota Tylypahkan kirjastoon", Ellie sanoi. Omppuli otti taas huivinsa ja kietoi sen hartioilleen. Jade solmi hiuksensa ja he lähtivät kirjastoon.

Toisessa koulussa...

[Kun Dumbledore ei edes elä niin kuka on Tylypahkan rehtorina? Sama pätee muihin kouluihin.]

[Seppo Paarma]

eli Tylypahkassa, tarkalleenottaen rehtorin kansliassa oli meno päällä. Rehtori Salazar Purgu, joka oli etunimensä saanut Salazar Luihuisen mukaan, heitteli tikkaa pöytäänsä vastapäiseen seinään jalat pöydällä. Salazar oli hieman hullu vanha ukko, ja hänestä pyörikin koulun sisällä monia eri huhuja. Pääasiassa häneen kuitenkin häneen suhtauduttiin positiivisesti. Purgu ei ottanut turhia paineita tulevien turnajaisten vuoksi, hän hoiti aina hommansa tyylillään ja monet olivat jo tottuneet alituiseen kämmäilyynsä. Tälläkin kertaa Purgu ajatteli häipyvänsä kuvioista järjestelyjen aikaan ja palaavansa takaisin seuraamaan huippuviihdettä popkorniboxi hyppysissään. "NAPAKYMPPI", Purgu huusi äkkiä, ja juuri samaan aikaan eräässä toisessa koulussa tapahtui jotain mystistä...

[Sieppeli]

Durmstrangilaiset olivat edenneet jo lähtövalmiuteen. Enää piti selvittää, millaisella hienolla saapumistyylillä he tulisivat. Oli selvää, että heidän piti saapua näyttävämmin ja hienoimmin. Näyttäväähän se viimeksikin oli ollut, parilla jetillä saapuminen oli koitunut parin mahdollisen ottelijan kohtaloksi. Oppilaat olivat upean laivan kannalla, mutta rehtori kumosi tämän, sillä se oli liian odotettavaa. Joku ehdotti lohikäärmeitä, mutta niitä ei nyt tähän hätään saatu mistään.
"Mitäs jos uisimme sinne?" Eräs älypää keksi.
"No pyöritään samantien! Ettekö te älyä, että ainoa konsti on lentäminen!"
"Minähän en lennä!"
"No ei sinun odotettaisikaan lentävän, pyörryit jo siitä kun näit ensimmäisen kerran luudan."
"No ei sille voi mitään jos suvussamme ei lennetä."
"Entäs setäsi Ani? Hänhän on Bulgarian joukkueessakin pitäjänä."
"No hän nyt sattuu olemaan eriko.."
"HILJAA!" Kinastelu loppui. Sieppeli oli saanut tarpeeksensa jatkuvasta pälinästä ja huudosta.
"Kannattaisin veden alla menemistä, sillä se on helpoin reitti." Sieppeli nousi kävelemään ja puhui selvällä äänellä, "Mutta, laivalla emme pääse, rakas rehtorimme on sen kieltänyt. Mutta, mitäs jos menemmekin laivalla, mutta naamioimme sen merilohikäärmeeksi." Sieppeli sanoi. Kuului hyväksyvää mutinaa, ja lopulta, kun ei muita ehdotuksia tullut, ehdotus hyväksyttiin ja he pääsisivät lähtemään sitten kun aika tulisi täyteen - viikon päästä.

[jossujb]

"Salazar, montako oppilasta meidän koulumme lähettää turnajaisiin?" kysyi Tylypahkan liemien professori Johanna Blue eli jossujb, kuten häntä yleisimmin kutsuttiin.
"Hittojakos minä tiedän."
"Kilpailut alkavat kahden päivän päästä ja meidän on ilmoitettava osallistujien määrä! Lisäksi täytyy vielä tarkistaa etteivät alaikäiset pyri otteluun, viime kerallakin kuoli se kolmetoistavuotias raukka jonka nimenomaan SINÄ ,Salazar, päästit koko touhuun mukaan. Vai haluatko jälleen uusia otsikoita Päivän profeettaan?"
Salazar näytti vaivaantuneelta, mutta virkkoi sitten:
"Ei se nyt yksin minun vikani ollut, se poika näytti ikäistään vanhemmalta. Ja tuli tässä mieleen, ettei tämä ole laisinkaan minun vastuualueellani, sillä minulla alkaa etukäteen haettu virkavapaa juuri tästä päivästä lähtien..."
"Mitä!"
"Ilmoitathan minulle kun turnajaiset ovat ohitse neiti vararehtori?"

Salazar hymyili ja poistui rivakasti paikalta ennen kuin hiukan pyylevähkö naisprofessori ehti tähdätä häntä jollain ilkeällä kirouksella. Kaksi päivää turnajaisten alkuun ja osallistujat ovat harjoittelussaan kiireisiä...

[Kira]

Kunnes lopulta, kaikkien mutkien ja ongelmien jälkeen, koitti muiden koulujen saapumispäivä Tylypahkaan.
Johanna Blue puri hermostuneena huultaan ja vilkuili rannekelloaan, sellaista jossa numeroiden tilalla oli planeettoja. Se näytti puoli Saturnusta, eli puoli kolmea. Muiden koulujen edustajat saapuisivat kolmelta ja järjestelyt olivat vielä pahasti kesken.
Jossujb hermoili hieman, eikä tilannetta helpottanut viereisessä riippumatossa kuorsaava Salazar Purgu.
"Hittolainen" jossujb jupisi.

Koulun oppilaat oli käsketty Tylypahkan tiluksille vastaanottamaan vieraat. Zenzibar seisoi suuren vaahteran varjossa kädet puuskassa. Koko hänen olemuksensa suorastaan huokui ylimielisyyttä ja voitontahtoa.
Järven rannalla seisova Nat suki vähän väliä hiuksiaan.
"Nat lopeta, näytät hyvältä noin" Todd sanoi ja Nat virnisti.

Yhtäkkiä...

[Zenzibar]

Musta järvi alkoi kuohua, ja sen syvyksistä nousi jotain joka näytti hämmästyttävästi merilohikäärmeen päältä.
Ensiluokkalaiset alkoivat kiljua ja huutaa: "Se on se hirviö, HIRVIÖ!"
Kukaan ei edes yrittänyt saada heitä rauhoittumaan. 'Merilohikäärme', joka siis ole Durmstrangilaisten laiva lipui kohti rantaa avaten ammottavan kitansa.
Nyt muutkin alkoivat jo kiljua ja juosta kohti linnaa, ainoastaan kuudennet ja seitsemännet luokat jäivät katsomaan merilohikäärmetta ja Zenzibar karjaisi kovaan ääneen pakenijoille.
"IDIOOTIT! SE ON VAIN TAVALLINEN NAAMIONTILOITSU! EI MUSTASSA JÄRVESSÄ ELÄ MITÄÄN MERILOHIKÄÄRMETTÄ!!"
Pari oppilasta pysähtyi.
"Eikö?"
Zenzibar pudisti ivallisesti päätään. "No ei. Ellen pahasti erehdy, Durmstrangilaiset ovat saapuneet."
Niinhän se olikin. Pian iso joukko oppilaita astui ulos 'Merilohikäärmeen' kidasta, rehtori perässään. Zenzibar tarkkaili joukkoa arvioivasti ja mutisi hiljaa itsekseen: 'Mahtailijoita..."
Kauaa muiden Tylypahkalaisten hämmennys ei ehtinyt kestää, kun taivaalta kuului outo ääni...

[Omppuli]

Kaikki katsoivat ylöspäin pilviin, joista ensiksi tulivat näkyviin hevoskotkia. Jotkut kirkaisivat luullen, että hevoskotkat hyökkäävät heidän kimppuunsa. Zenzibar perääntyi hänkin hiukan. Hevoskotkat olivat kuitenkin kiinnitetty vaunuihin, joita oli neljä. Hevoskotkat liisivät kauniisti ja hallitusti Tylypahkan pihaan. Ne katsoivat Tylypahkalaisia kopeasti eikä kenenkään tehnyt mieli lähestyä niitä. Vaunujen ovet aukesivat ja ensimmäiseksi tuli esiin pitkä nainen, jolla oli tummanvihreä kaapu, jonka selkäpuolella oli Feeniks, koulun vaakuna. Naisen astuttua ulos vaunusta tuli muistakin vaunuista oppilaita, jotka kerääntyivät hänen taakseen. Valkoisten mekkojen päällä ei ollut mitään takkeja ja Tylypahkalaiset ihmettelivät miten oppilaat pärjäsivät ulkona. Zenzibar katseli Noitien Akatemilaisia halveksuvasti nähdessään heidän asunsa.
"Typeriä menninkäisiä", Zenzibar mutisi. Kahden koulun edustajat kävelivät eteenpäin vierekkäin. Rehtorit katsoivat toisiinsa haastavasti ja oppilaatkin katselivat toisiaan. Samalla hetkellä Jossujb pyöräytti Salazarin riippumaton nurin ja rehtori kirosi hetken itsekseen, mutta huomasi samassa rehtorit, jotka tuijottivat häntä. Salazar tajusi, ettei hän voinut enää karata. Salazar nousi seisomaan pudisteli kaapuaan ja riensi tervehtimään rehtoreita. Tervehdyksen lomassa kuului taivaalta ääni, joka ilmoitti, että neljäs koulu oli saapumassa.

[Oli pakko ylvästellä noilla hevoskotkilla ]

[Sieppeli]

Ylhäällä jokin puhalsi torveen. Kaikki katsoivat kiinnostuneina ylös kun taivas yllättäen pimeni. Nyt oli tylypahkalaiset oikeasti aika siirtyä alta pois, kun jokin todella iso ja mahtava laskeutui paikalle missä he olivat seisoneet. Viisaimmat oppilaat tajusivat heti mikä oli kyseessä, mutta näiden viisaiden oppilaiden rehtori oli pihalla ja luuli maailman lopun tulleen. Salazar piiloutui riippumaton taakse kun suuren suuri, hienosti koristeltu, lentävä matto laskeutui. Oppilaat sen selässä eivät näyttäneet onnellisilta, heillä oli kaikilla erittäin paljon vaatetta päällä ja joillain jopa viltit. Ainoa joka näytti tyytyväiseltä, oli Beauxbatoksin rehtori, jolla oli kaiketi kaikista eniten vaatetta ja vilttejä. Ne oli selvästi "lainattu" viereisiltä oppilailta, jotka hytisivät kaveriensa vilttien alla. Kun jotkut laskivat vilttinsä alas, selvisi, etteivät he olleet oikein varustautunut kylmään kunnolla. Heidän rehtorinsa oli jo tarmokkaasti mennyt kättelemään muita rehtoreita.
"Olen virkavapaalla!" Salazar huusi kovaan ääneen, nousi riippumattoonsa ja veti peiton korville. Jossujb kohautti olkapäitään ja johdatti rehtorit sisälle, kaikki oppilaat perässään. Salazar huomasi jääneensä yksin parin hevoskotkan kanssa ja painui peittoineen kaikkineen sisälle kiireesti vinkuen.

[HERÄTYS!!!!]

[jossujb]

"Tervetuloa kaikille vieraillemme! Minun nimeni on Johanna Blue ja toimin tällähetkellä virkaa tekevänä rehtorina kunnes varsinainen rehtori lopetaa virkavapaansa." Jossujbe aloitti puheensa kaikille oppilaille, joita oli pitkälti yli toistatuhatta ja joista takimmaiset eivät kuuleet, saatika halunneet kuulla mitään. Jossujb mulkaisi hyvin pahasti sisään luimivaa Salazaria ja pui hänelle nyrkkiään tämän mennessä ohitse. Sitten hän hymyili entistä leveämmin jottei kukaan huomasi kireyttä heidän välillään. Olisi kovin nolostuttavaa jos aikuiset ihmiset eivät tulisi toimeen keskenään, mutta olihan Salazar Purgu kerrassaan viimeisen sortin velvollisuuksista pakoilevba elukka.

"Kuten varmasti kaikki jotka ovat tutustuneet ilmoittautumisohjeisiin voi kukatahansa yli viisitoistavuotia osallistua mukaan kilpaan. Kuitenkin pelkkä ikä ei riitä vaan kaikkian halukkaiden on laitettava nimi tähän pikariin." Jossujb veti verhon pois Liekehtivän pikarin päältä, joka kyllä valitettavasti kaatui ja putosi latialle ryminällä.
"Ööh, niin. Kaikkien tulee laittaa tämän viikon aikana nimensä tänne ja pikari valitsee osanottajat. Kiitos."

[Sieppeli]

Samalla kaikki ryntäsivät kohti pikaria. Heillä oli jo laput kädessä kirjoitettuna ja kun kaikki olivat sen huomanneet, kaikki tahtoivat heti laittamaan nimensä pikariin. Opettajat juoksivat kirkuen karkuun ja pikarin luokse tuli kauhea ruuhka kun ne jotka saivat nimensä pikariin jäivät ruuhkan takia jumittamaan sen luokse, eivätkä muut saaneet sitä sinne.

"Hei kato portaat." Sieppeli totesi vieressään seisovalle Zenzibarille. He olivat jääneet parin muun järkevän henkilön kanssa ruuhkan ulkopuolelle. (järkeviä henkilöitä ovat kaikki tänne kirjoittaneet) Sieppelin mainostamat portaan koostuivat ihmisten päistä, kun kaikki seisoivat yhdessä tiiviissä kasassa, eikä kukaan päässyt liikkeelle. Pienimmät olivat jääneet ihan perälle. Tytöt seisoivat vielä hetken, katsahtivat sitten toisiaan haastavasti ja lähtivät juoksemaan yhtäaikaa ylös "portaita" kohti pikaria.

Matkahan oli hidas ja tuskallinen niin kerronpa miten ne ruuhkassa olijat selvisivät. Joukossahan oli niitä jotka osasivat kuplapääloitsun ja jakelivat niitä halukkaille. Näin kaikki saivat tarpeeksi ilmaa siinä ruuhkassa ja jotkut olivat tehneet sen jo ennen lähtöä. Ja koska he seisoivat paikallaan, niin kukaan ei yrittänyt tunkea toisia jalkoihinsa, eikä kukaan siis jäänyt kamalaan puserrukseen.

Noniin ja takaisin Zenzibarin ja Sieppelin kilpailuun. Vaikka massa jonka päällä he juoksivat oli tiivis, oli siellä pieniä rakoja, isoja ja pieniä ihmisiä. Kukaan ei kuitenkaan valittanut kun heidän päänsä päältä juostiin ja näin ollen..
"Jes!" Zenzibar huusi. Hän ehti tiputtaa lappunsa ennen vastapelaajaa. Sieppeli kiroili pudottaessaan omaa lappuaan.
"No katsotaan kumpi pääsee edustamaan kouluaan." Sieppeli murahti. Tytöt kävelivät rauhallisesti massan läpi takaisin pyötiin ja syömään jotain mitä kotitontut lähettivät heille ihan tahalleen.

Kun velhonoita massa oli selvitetty...

[Zenzibar]

Aikaraja meni umpeen.

*lukko*

-Z