Tarvehuone

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » La Syys 29, 2007 3:48

Kirja muokkailee: Kira tekee tästä sarjakuvan. Sille on oma topic täällä Muissa jatkotarinoissa. Halukkaat sinne ^^ ~kirja

Idea ei ole mistään sarjasta, mutta vaikutteita ideaan Animorphs-kirjasarjasta. Joten nimeksi kai kelpaa Animorphs jatkotarina, vaikkei välttämättä sama juoni olekaan.

Tämän jatkotarinan henkilöt ovat muuten aivan normaaleja ihmisiä, mutta he osaavat muuntautua yhdeksi eläimeksi/taruolennoksi.
Ilkeää kyllä, mutta koittakaa välttää suuria määriä samoja olentoja. Tarinan juonen voinemme itse kehitellä. Ja eikun aloitetaan...

Pieni viisivuotias tyttö istui hiekkalaatikolla ja hakkasi punaisella lapiolla kullanväristä hiekkaa. Oli syksy. Tytön keltainen haalariasu oli kurainen ja posket punoittivat. Äkkiä tyttö nosti katseensa valmistuvasta hiekkakakustaan. Läheisen metsän vieressä oli oranssi lohikäärme. Siinä se oli, viher-keltaiset silmät tuijottivat tyttöä.
"Kulta, tule pois hiekkalaatikolta" tytön äiti sanoi, mutta ei kohottanut katsettaan kirjasta, jota oli lukemassa.
"Äiti, täällä on lohikäärme!" pieni tyttö sanoi innoissaan ja kääntyi äitiään kohti.
"Se on hienoa kulta" äiti vastasi ja käänsi uuden sivun kirjastaan.
"Äiti katso!" tyttö sanoi riemuissaan ja katsoi uudelleen metsän reunaan. Lohikäärme oli poissa.

Lohikäärmeen tilalla oli nuori nainen, jolla oli oranssit hiukset ja vihreät silmät, joissa oli ripaus keltaista.
"Idiootti, joku olisi voinut nähdä sinut!" supatti ääni metsästä ja pian näkyviin tuli....

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Syys 29, 2007 4:05

...nuori mies, jolla oli punertavat hieman sekaisin olevat hiukset ja maastopuku.
"Heippa Gus" nainen sanoi iloisesti.
"Kuinka monta kertaa olen sanonut että jos lentelet lohikäärmeenä ympäri maita ja mantuja koko armeija pistetään perääsi?" mies sanoi ärtyneenä.
"Haluatko tarkan luvun vai riittääkö arvio?" nainen nauroi.
"Nyt riittää, Kira! Tuollainen kevytmielisyys ei ole suotavaa!" mies huusi. Kira kohautti olkiaan.
"Oppisit sinäkin joskus pitämään hauskaa, Gustaffsson" Kira sanoi.
"Olen lopettanut eläimenä pelleilemisen sen jälkeen kun eksyin humalaisten metsästäjien leiriin" Gustaffsson sanoi pahantuulisesti. Kira nauroi.
"Sait heidät kuitenkin jujutettua ampumaan poliisiauton ikkunaan ja he joutuivat vankilaan. Mitä murehtimaan?" Kira sanoi.
"Esimerkiksi sitä että toinen niistä perhanoista osui ihmeen kaupalla häntääni" Gustaffsson sanoi.
"Niin, mutta eikö se ole jo kunnossa?" Kira kysyi.
"On se mutta traumat taisivat jäädä pysyäkseen" Gustaffsson sanoi ja huokaisi.
"Loppujen lopuksi kettuna pärjään kuitenkin paremmin kuin ihmisenä. Kettuna minua yritetään ampua suunnilleen kerran vuodessa, poliisina kuukaudessa" hän sanoi. Kira naurahti.
"Hei, se on totuus!" Gustaffsson sanoi. Kira lopetti mutta näytti siltä kuin purskahtaisi kohta uudelleen nauruun.

Kirjoittaja **Omppuli** » La Syys 29, 2007 9:46

Pian heidän kylkeensä ilmestyi harmaanmusta susi, jolla oli syvän mustat silmät. Kira rypisti otsaansa.
"Ei täällä elä susia."
"Ehkä se on tullut jostain eläintarhasta", arveli Gustaffsson ja susi näytti tuhahtavan, mutta Kira ja Gustaffsson ajattelivat heti että näkivät näkyjä.
"Muutu ketuksi! Voit kysyä siltä siten mistä se tulee!" Kira sanoi kiihkeästi.
"Mitä? Sehän voi tappaa minut!" Gustaffsson sanoi ja susi murisi.
"Muutunko minä sitten lohikäärmeeksi ja alan syökseä tulta?" Kira kysyi.
"Ei älä!" Gustaffsson paniikkia äänessään. Sitten susi pisti juoksuksi ja Gustaffsson muttui ketuksi. Kira juoksi perässä. Pian he tulivat aukealle ja susi alkoi ulvoa.
"Vau mikä ääni!" ihaili Kira. Gustaffsson muuttui ihmiseksi ja näytti lievästi järkyttyneeltä.
"Ei se mikään susi ole. Se on samanlainen kuin me", Gustaffsson sanoi ja susi kavahti takajaloilleen ja muuttui ihmiseksi.
"Olette harvinaisen tyhmiä ollaksenne samanlaisia kuin minä", heidän edessään seisoi mustahiuksinen nainen, jolla oli samanlaiset syvät mustat silmät kuin sudella. Nainen mittaili heitä katseellaan.
"Hei. Minä olen Omppuli jos nauratte vähääkään minä puren teitä", Omppuli sanoi. Gustaffsson näytti hieman pelästyneeltä, mutta Kira vain seisoi kädet puuskassa.
"Olet aika röyhkeä", hän sanoi. Omppuli kohautti olkiaan.
"Olen röyhkeä kelle tahdon. En tunne teitä vielä enkä usko että meistä tulee mitkään hyvät ystävät tai edes ystäviä", Omppuli sanoi.
"Se on meille se ja sama", Kira sanoi. Samassa kuului ulvontaa.
"Erehdyitte. Tämä on ainoa metsä, jossa elää susia. Minä olen tämän lauman johtaja", Omppuli sanoi ja muuttui sudeksi. Samassa joukko vihaisia susia ympyröi Kiran ja Gustafssonin.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Su Syys 30, 2007 8:10

"Perhana" Gustaffsson sanoi. Sudet murisivat kuorossa.
"Tukala paikka. Häivytään" Kira sanoi. Gustaffsson pyöräytti silmänsä taivaisiin.
"Anna kun arvaan..." Gustaffsson aloitti, mutta Kira muuttui jo lohikäärmeeksi. Gustaffsson huokaisi ja muuttui itsekin ketuksi. Sudet pelästyivät lohikäärmettä ja juoksivat karkuun. Ainoastaan Omppuli jäi murisemaan Kiralle. Gustaffsson-kettu istui maahan ja katseli kuinka lohikäärme ja susi tuijottivat toisiaan haastavasti. Omppuli hyppäsi väistäen Kiran nyrkin ja puraisi tätä häntään. Lohikäärme huudahti ja paiskasi suden menemään. Lohikäärme viittoi ketulle tarkoittaen selvästi että se nousisi sen selkään. Kettu pudisti päätään ja juoksi metsään. Lohikäärme kohautti olkiaan ja nousi taivaalle. Susi ulvoi ja lähti ketun perään.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Su Syys 30, 2007 8:59

Suden juoksu kiihtyi nopeasti päätä huimaavaksi vauhdiksi, ja kettu huomasi olevansa heikoilla. Kettu etsi piilopaikkoja, puskia, oksia, kaikkia mahdollisia paikkoja, mistä suden olisi vaikea löytää tätä. Suden läähätys kuului jo ketun korvanjuuresta.
"Gustaffsson", kettu kuuli päänsä sisästä, "tarvitsetko apua? Tilanne näyttää aika pahalta"
Kettu katsoi taivaalle, missä oranssi lohikäärme kierteli juuri hänen yläpuolellaan
"Selkääsi en nouse. Tiedät että en pidä korkeista paikoista" kettu vastasi ja loikkasi viinimarjapensaan ylitse. Susi ulvoi aivan hänen takanaan ja rynnisti uhkaavasti pensaan läpi.
"Älä viitsi olla itsepäinen!", ääni sanoi ketulle uudestaan, "No, jos ei kyyti kelpaa, niin suosittelisin kääntymään vasemmalle. Siellä on pieni puro"
Kettu kääntyi äkkijyrkästi vasemmalle ja huomasi vähän matkan päässä pienen solisevan puron. Nopea loikka ja kettu oli vedessä. Susi juoksi puron rannalle, nuuski ilmaa ja murisi uhkaavasti. Kettu ui veden alla etsien piilopaikkaa. Susi oli kadottanut jäljet.
"Tiedän kyllä, että olet siellä purossa", sanoi matala ääni ketun pään sisällä, "on vain ajan kysymys milloin nouset sieltä"
Susi käpertyi maahan ja alkoi nuolemaan tassujaan.

Kirjoittaja **Omppuli** » Su Syys 30, 2007 9:34

Susi katsoi nautinnollisena kettua.
"Olet umpikujassa. Myönnä se. Lohikäärmeystäväsi on korkealla eikä auta sinua", susi sanoi ketun päässä.
"Kira! Nyt!" kettu sanoi. Lohikäärme kaarsi alas. Susi tuijotti sitä hetken ja sitten kettu hyppäsi lohikäärmeen selkään. Susi teki nopeasti päätöksensä ja hyppäsi salaman nopeasti perässä.
"Se tuli kyytiin!" kettu sanoi lohikäärmeen päässä.
"Huomasin kyllä. Pitää laskeutua", lohikäärme vastasi. Susi alkoi selvästi katua että oli loikannut ketun perässä. Se uikutti kun katsoi alas, mutta murisi koko ajan ketulle. Pian lohikäärme oli maassa ja se käänsi katseensa suteen, joka nuoli tassujaan aivan kuin muita ei olisi ollut olemassakaan.
"Nyt saat luvan selittää tai puhallan sinut tuhkaksi", lohikäärme sanoi sudelle.
"No voi kun minua pelottaa", susi vastasi ja muuttui ihmiseksi. Sitten kaksi muuta muuttuivat myös.
"Minulle tulee harvoin vastustajia. Kettu oli juuri oivallinen, koska kukaan täällä ei uskalla asettua minua vastaan. Kaikki eläimet kunnioittavat minua. Tänne on tullut joskus ihmisiä kuvaamaankin minua ja sinä lohikäärmenainen voisit tappaa minut silmänräpäyksessä jos haluaisit. En halunnut sitä, mutta se toi haastetta. Päätin ottaa ketun", Omppuli selitti.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Su Syys 30, 2007 1:08

Omppulista tupesi tuntumaan, että joku nauraisi hänelle. Hän kääntyi äkisti katsomaan kuka uskalsi sen tehdä, muttei nähnyt ketään.
"Mitä?" Kira kysyi. Omppuli katseli ihmeissään ympärilleen.
"Aivan kuin.. Ei mitään.." Hän sanoi. Samassa hän huomasi puussa vihermamban. Käärme pysyi hädintuskin puussa, koska se näytti kuolevan nauruun. Pienen hetken kuluttua se tippui maahan ja muuttui vaaleahiuksiseksi tytöksi, joka jäi nauramaan maha kippurassa kolmikolle.
"Okei, nyt on ihan tarpeeksi eläin-ihmisiä nähty tänä päivänä." Gustaffsson sanoi. Omppuli mulkoili tyttöä.
"Kuka uskaltaa nauraa minulle?" Hän tiukkasi. Tyttö rauhoittui hiljalleen ja nousi ylös.
"Minä uskallan!" Hän julisti ja nosti kätensä ylös, "Nimi on sitten Sieppeli, vaikka tuskin se teitä kiinnostaa."
"Kiinnostaahan se.. On mukava tietää eläimen nimi, joka päätyy seuraavaksi ruokalistalleni." Omppuli sanoi ja Sieppeli muuttui äkkiä takaisin käärmeeksi ja luikerteli puuhun piiloon.
"Onkohan täällä muitakin meikäläisiä?" Kira mietti ääneen ja tutkiskeli ympäristöä.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Su Syys 30, 2007 2:42

"Tämä ei ole hyvä asia, meidänlaisia on tällä seudulla aivan liikaa" Gustaffsson sanoi.
"Äääh, älä ole aina noin epäilevä Gugu" Kira sanoi ja tervehti vihermambaa, joka tarkkaili heitä puun oksalta.
"Minä en ole mikään Gugu, lopeta noiden lempinimien keksiminen!", Gustaffsson sanoi ja katsoi Omppulia, "mitä mieltä sinä olet?"
"Minun mielestä tämä on outoa. Ensin te kaksi ja sitten tuo inhottava käärmekin vielä" Omppuli sanoo miettien ja nuolaisee huuliaan.
"Mitä jos joku näki meidän muuttumisiamme?" Gustaffsson pohti ja kurtisti kulmiaan.
Mambakäärme pudottautui alas ja tilalle ilmestyi tyttö.
"Mitä sitten, vaikka joku sen näkisikin?" Sieppeli kysyi kummaksuen.
"Ettekö te ole joutuneet mihinkään tekemisiin muutoksienne kanssa?" Gustaffsson kysyi ihmeissään.
"Minä olen lähinnä asustellut tässä metsässä" Omppuli sanoi ja venytteli mahtavasti.
"Niin, ei minuakaan olla ikinä huomattu" Sieppeli sanoi ja naurahti.
"No mutta sinun värityksesi onkin loistava puiden lehtiin" Gustaffsson sanoi hyväksyen.
"Heh, toisin kuin sinulla. Oletteko kuullet, kuinka GussGus eksyi metsästäjien leiriin, jotka olivat aivan umpikännissä?" Kira sanoi ja nauroi hersyvästi.
"Shh, kuulitteko?" Omppuli sanoi ja heristi korviaan. Sieppeli teki äkkikäännöksen ja hänen silmänsä tarkkailivat kiihkeästi ympäristöä.

Kirjoittaja **Omppuli** » Su Syys 30, 2007 3:12

"Ihmisiä. Äänestä päätellen lapsia. Odottakaas... Jep... Niillä on vanhemmat mukana", Omppuli sanoi ja muuttui sudeksi.
"Miksi sinä noin teit?" Kira sihahti, mutta susi ei välittänyt. Samassa Gustaffsson oli kettuna Sieppeli käärmeenä ja kätkeytyi puiden lehtiin. Kira tajusi näyttävänsä tyhmältä eläinten keskellä ja kätkeytyi pensaisiin. Susi ja kettu alkoivat hämäyksen vuoksi painia leikkisästi. Käärme sihisi hiljaa. Noin 12 vuotias tyttö juoksi paikalle ja näki suden ja ketun. Tytön silmät pyöristyivät ja se lähestyi hiljaa painivaa kaksikkoa. Susi käänsi katseensa tyttöön ja lähestyi tätä hiljaa. Eihän se voisi tappaa tyttöä! Kira ajatteli kauhuissaan. Tyttö perääntyi vapisten ja susi nautti tuottamastaan pelosta. Kettu pysyi taka-alalla. Sitten kun susi oli enää muutaman metrin päässä tytöstä se kääntyi ja juoksi poispäin. Kira, kettu ja käärme odottivat että tyttö riensi vanhempiensa luo ja juoksivat sitten perään.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Loka 02, 2007 7:30

"Oliko sinun aivan pakko pelotella sitä tyttöä?" Kira kysyi kun he pysähtyivät. Susi virnisti ja muuttui takaisin Omppuliksi.
"Se on hauskaa" hän sanoi. Kira tuhahti.
"Kas kun et syönyt häntä" hän mutisi.
"Ihmisliha on sitkeää... Minä söisin mieluummin vaikka ketun" Omppuli sanoi.
"Ennenkuin käyt kimppuuni, katsokaas tuonne" Gustaffsson sanoi osoittaen kauemmaksi. Siellä oli kaksi telttaa ja nuotio niiden välissä. Ihmisiä hääri sen ympärillä.
"Jokin metsäleiri. Mitä siitä?" Sieppeli kysyi.
"Heillä on aseita" Gustaffsson sanoi.
"Metsästäjiä?" Omppuli ehdotti.
"Harvat metsästävät rynnäkkökivääreillä. Tuollainen on laitonta, jos he edes metsästävät" Gustaffsson sanoi.
"Mikä sinä luulet olevasi, joku poliisi vai?" Omppuli pilkkasi.
"Kas kun nyt otit puheeksi..." Gustaffsson sanoi ja kaivoi virkamerkkinsä esille.
"'Komisario Gustaffsson...' ei voi olla totta" Omppuli mutisi.
"Olen jo saanut vihjeen huumediilereistä jotka saattaisivat olla asialla" Gustaffsson sanoi Omppulista välittämättä.
"Mitä sinä teet?" Kira kysyi.
"Odottakaa tässä, käyn kurkistamassa kettuna ovatko he rikollisia" Gustaffsson sanoi ja muuttui ketuksi, joka lähti juoksuun kohti leiriä.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Ke Loka 03, 2007 11:37

"Hei, minne se yksi tyyppi katosi?" kysyi huohottava Sieppeli, joka oli vasta saapunut paikalle.
"Joku on vähän hitaanpuoleinen" Omppuli sanoi ilkeästi.
"Hmph, ei ole minun vikani että jäin suustani kiinni erään sammakon kanssa" Sieppeli sanoi ja röyhtäisi.
"Ällöä", Kira mutisi ja jatkoi, "hän meni vain katsomaan ovatko nuo telttailijat huumediilereitä ei mitään sen kummempaa"
"Mitääh?" Sieppeli huudahti Omppulin korvaan ja Omppuli päästi kurkustaan pienen matalan murinan.

Samaan aikaan punertava kettu kurkki puskan takaa ihmisiä.
"Onko sulla se mukana?" möreä miesääni kysyi. Kettu höristi korviaan ja hiipi hiljaa vähän lähemmäs.
"Tietenkin, etkö luota minuun?" kimakka naisääni vastasi ja pian kuului outoa rapinaa.
"Kas tässä se on kulta, koita olla varovainen" nainen sanoi ja ojensi jotain miehelle.
Ketun silmät laajenivat kauhusta ja se päästi kovaäänistä vikinää. Miehen kädessä oli kivääri. Ja se osoitti suoraan kohti kettua.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Loka 03, 2007 3:48

[Enpäs ole tuota kirjasarjaa lukenut, mutta todella milenkintoiselta vaikuttaa, joten miksen voisi itseänikin tähän sovittaa. Hitsi, että lohikäärme vietiin

Se olisi ollut kerrassaan loistava hahmo... MIkähän minä sitten olisin, kun se susikin vietiin! >:( Murr...]

Kettu katsoi peloissaan kiväärinpiippua ja mies raivoissaan kettua.
"Että minä sitten INHOAN eläimiä. Varsinkin kettuja."
Mies latasi ja tähtäsi.
Yhtäkkiä jokin pikimusta ja todella suuri hyppäsi metsästä. Mies säikähti ja ampui kiväärillään ilmaan.
Kettu pääsi siinä välissä livistämään, eikä siitä toisestakaan eläimestä enää näkynyt merkkiäkään.
"Perhana! Näittekö te mikä se oli?"
Nainen pudisti pelästyneenä päätään. "Kaikki tapahtui niin nopeasti."
Mies kirosi vielä, mutta laittoi sitten kiväärin maahan.

Kettu muuttui metsänpimeydessä takaisin Gustaffsoniksi. Kira katsoi tätä pelästyneenä. "Mitä tapahtui?"
Gustaffson pudisti päätään. "En ole varma. Se mies yritti ampua minut, mutta jokin säikäytti sen. Jokin iso ja musta. Se näytti ihan -"
Samassa paikalle laukkasi pikimusta hevonen. Se huiskautti harjaansa ja hirnahti pehmeästi.
"-hevoselta."
Hevosella ei ollut satulaa, eikä päitsiä ja se tuli todella lähelle heitä.
"Gustaffson hymyili. "Sinäkin olet siten varmaan meikäläisiä vai mitä? Mistä meitä onkin tullut tänne näin paljon?"
Hevonen ei tehnyt mitään, liikautti vain korviaan.
Kira nauroi. "Se on hyvä teeskentelemään. Tosi hyvin se menisi tavallisesta hevosesta."
"Johtuu kai siitä, että SE ON tavallinen Hevonen", kuului uusi ääni metsänreunasta.
Kira käntyi ympäri. "MIstä sinä sen muka tiedät? Ja kuka sinä edes olet. Mistä sinä tulit siihen? Kuinka paljon kuulit?" Kira esitti kysymyksiä, ja pelkäsi naisen kuulleen, heidän keskustelunsa 'meikäläisistä'.
Nianne nauroi ja tämän mustat pitkät hiukset heiluivat tuulessa. "Tiedän sen, koska hevonen on minun ja sen nimi on Serious. Toiseksi, nimeni on Zenzibar ja minä olen teikäläisiä, ja kuulin ihan tarpeeksi. Metsästähän minä tulin."
Gustaffson katsoi naista epäilevästi. "Miksi hevosesi pelasti minut? Ja mistä minä voin olla varma, että olet muka meikäläisiä? Ehkä sinä vain haluat sada meidät satimeen!" hän syytti
Zenzibar ei hätkähtänyt syytöksestä. "Koska minä käskin sitä."
Toiseen kysymykseen, hän vastasi muuttumalla vitivalkoiseksi, mustan hevosen vastakohdaksi. Toinen merkitävä asia tässä hevosessa oli, että sen selästä kasvoi siivet, ja sen otsassa törrötti kiiltävä hopeinen sarvi.
Gustaffson katsoi lumoutuneena hevosta. "Uskotaan."

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Ke Loka 10, 2007 2:00

"Vau" Sieppeli sanoi ja levitti silmänsä suuriksi.
"Hmph" Omppuli sanoi ja laittoi kätensä puuskaan.
Valkoinen siivekäs hevonen katosi ja tilalla oli Zenzibar.
"Pystytkö keskustelemaan hevosesi kanssa?" Gustaffsson kysyi ja kurtisti kulmiaan.
"Toki, meillä on aivan erityinen side" Zenzibar sanoi ja naurahti hieman.
"Minä en pidä tästä" Gustaffsson tokaisi jämerästi.
"Pidä mistä?" Sieppeli kysyi ihmeissään.
"Meitä on liian monta, ettekö ymmärrä?" Gustaffsson sanoi ja lähti kävelemään kiivaasti edestakaisin.
"Onko hän aina tuollainen?" Zenzibar kysyi ja Sieppeli, Omppuli ja Kira nyökäyttivät vastaukseksi.
"Minä kannatan, että lähdemme jonnekin syrjäisempään paikkaan, missä voisimme muuntautua" Omppuli sanoi ja katsahti ympärilleen laiskasti.
"Mahtava idea, pääsisin minäkin oikomaan siipiäni pitkästä aikaa!" Kira hihkaisi ja taputti innostuneena käsiään.
"Joo, ei huono idea. Mitä mieltä sinä olet?" Sieppeli kysyi edestakaisin kävelevältä Gustaffssonilta.
"Minun mielestäni se on hyvä idea, tietääkö kukaan jotain paikkaa, missä olisi tarpeeksi rauhallista?" Gustaffsson sanoi ja lopetti kävelynsä.
"Alle viiden kilometrin päässä on hylätty tivoli, kävisikö se? Ympärillä on hieman metsää. Mutta kukaan ei tule ikinä sinne." Zenzibar sanoi ja silitti Seriousen kaulaa.
"Kuulostaa täydelliseltä" Omppuli sanoi ja viimeisen tavun jälkeen hänen paikallaan oli harmaanmusta komea susi.
"Mikä ettei" Sieppeli sanoi ja pian hänen tilallaan sihisi innokkaasti vihermamba.
"Hmm, hyvä on" Gustaffsson sanoi. Hetken kuluttua punertava kettu löntysteli edestakaisin.
"Wippii" Kira sanoi innoissaan. Käärme, musta hevonen, valkoinen hevonen, susi ja kettu sulkivat kaikki silmänsä suurten siipien leyhytellessä ilmaa oranssia lohikäärmettä.
"Ja sitten mennään, minä näytän tien" kaikki kuulivat Zenzibarin äänen päidensä sisällä.

Kirjoittaja **Nat** » Pe Loka 12, 2007 7:01

Niinpä seurue lähti rivakasti liikkeelle metsän läpi. Kira lensi pilvien yläpuolella mutta tarkkaili aina välillä että minne porukka meni. Pian hän alkoi nähdä hylätyn tivolin ja meni kertomaan siitä muille eikä aikaakaan kun he jo saapuivat paikalle, mutta eivät olleet yksin. He muuttuivat takaisin ihmisiksi ja alkoivat katsella ympärilleen.
"Shh!" Gustaffsson sähähti kaikille sillä oli nähnyt varjomaisen olennon liikuskelemassa varjoissa.
Samassa kaikki muut paitsi Kira muuttuivat ja olivat liikkumatta. Omppuli käänsi vaistomaisesti päätään ja loikkasi varjoihin. Sieltä tullessaan hän raahasi siivekästä "varjoa" kädestä.
"Siinä meidän vakoilijamme on" hän mutisi kun oli sylkäissyt olennon suustaan ja muuttunut takaisin ihmiseksi.
"Kaikki kerääntyivät katsomaan tarkemmin, kunnes olento liikahti ja alkoi muuttua. "Varjon" paikalla oli tyttö jolla oli lyhyeksi kynityt oranssit ja sotkuiset hiukset. Tämä kohotti päätään hiukan ja katseli muita silmät pyöreinä hämmästyksestä.
"Keitä te olette?Mitä on tekeillä?" tyttö kyseli kummastuneena.
"Pikemminkin kuka sinä olet ja mitä täällä teet?" Zenzibar kyseli kärkkäästi.
Tuli hetken hiljaisuus kun tyttö puhdisti kulunutta vihreää villatakkiaan, kunnes vastasi: "Olen Nat ja olen asunut täällä jo kolme viikkoa. Niin ja keitä te edelleen olette ja oletteko samanlaisia kuin minä?"
"Me olemme vain joukko ihmisiä ja minä olen Sieppeli. Niin ja taidat olla samanlainen kuin me, mutta mikä helkutti se oli mikä sinä olet?"
"Ai, no se on mukava kuulla", Nat sanoi hymyn levitessä kasvoilleen," ja se mikä olen on nimeltään haere. En tiedä mikä se on mutta teidän sen nimen"

//Nyt todella erikoista mielikuvitusta pelissä:)//

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Loka 13, 2007 6:58

"Miksi sinä olet tullut asumaan tänne?" Gustaffsson kysyi ärtyisästi. Nat kohautti olkiaan.
"Täällä on vain rauhallista" hän sanoi.
"Onko kukaan nähnyt sinun muuttuvan haereksi? Onko täällä muita meidän kaltaisiamme?" Gustaffsson kysyi vielä ärtyneemmin.
"Hei, Gugu, hellitä vähän!" Kira huokaisi.
"Miten minä voin hellittää? Yhtäkkiä tänne ilmestyy meidän kahden lisäksi ties kuinka monta animorfaagia, metsässä on huumediilereitä ja kaikki on muutenkin niin pirun sekavaa!" Gustaffsson huusi. Hetken kuluttua hänen paikallaan oli kettu joka loikki hylättyyn tivoliin.
"Onko hän aina samanlainen?" Nat kysyi.
"Hänellä on vain ollut huono päivä. Minun on puhuttava hänelle hieman ettei hän seuraavalla tapaamiskerralla tervehdi purren. Ketun hampaat ovat yllättävän teräviä" Kira sanoi ja lähti ketun perään. Muut jäivät siihen, Omppuli tylsistyneenä kädet puuskassa, Sieppeli hölmistyneenä, Zenzibar silitteli Seriousta ja Nat katseli vähän kaikkia vilpittömän kiinnostuneena.
"Minun on nälkä" Sieppeli sanoi.
"Nat, mistä täällä saa syötävää?" Omppuli kysyi.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ke Loka 17, 2007 7:12

"Mädäntyneitä popkorneita ja rottia." Nat totesi. Sieppelin ilme kirkastui.
"Eläviä vai kuolleita rottia?" Nat joutui miettimään vastausta.
"Eläviä!" Sieppeli huudahti kun yksi rotta juoksi hänen ohitseen. Pian siinä oli taas vihermanda, joka puraisi paria rottaa. Ne hoipertelivat hetken aikaa karkuun ja kaatuivat sitten kuolleena maahan.
"Niin toimiihan se noinkin..." Omppuli totesi. Rotat katosivat ja Sieppeli palasi takaisin.
"Mukavaa syödä, kun toiset tuijottaa!"
"Mukavaa katsoa kun toinen syö likaisia haisevia rottia!" Nat sanoi.

"Guts?" Kira huhuili. Kettua eikä Gustaffssonia näkynyt.
"Gutsii, tule esiin!" Ei edelleenkään vastausta. Kira käveli vielä hetken.
"Ties vaikka meitä on vielä vaikka kuinka monta täällä jossain.." Ääni sanoi.
"Gustaffsson?" Kira kysyi ja katseli hätääntyneenä ympärilleen.
"Ties vaikka, kohta kaikki tietävät meidän olemassa olostamme..

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ke Loka 17, 2007 7:30

Kira yritti löytää äänen lähdettä silmillään. Sitten hän näki yhden rakennuksen päällä varjoissa seisovan ihmisen, joka näytti tärisevän jostain raivontapaisesta. Kira käveli lähemmäs mutta astui vahingossa jotain pakenevan rotan päälle. Siitä kuuluva läts sai kiinnitettyä varjoissa seisovan ihmisen huomion. Yllättäen hahmo oli poissa ja varjoista hyppäsi raivoisa kettu joka kaatoi Kiran kumoon. Kira katsoi yllättyneenä kettua silmiin. Sitten se hyppäsi kauemmas ja näytti kauhistuneelta.
"Gus?" Kira kysyi. Kettu nyökkäsi ja näytti pelokkaalta.
"Miksi sinä noin teit?" Kira kysyi kun kettu muuttui takaisin Gustaffssoniksi.
"Olen pahoillani, olin vain aivan hermoromahduksen partaalla... mistä meidänkaltaisiamme yhtäkkiä ilmestyy? Pidin mahdottomana yhteensattumana kun kerran tapasin sinut, mutta sitten yhtäkkiä niitä onkin ihan helkkaristi!" Gustaffsson sanoi auttaessaan Kiran pystyyn. Gustaffsson näytti itsekin yllättyneeltä hyökkäyksestään.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » To Loka 18, 2007 9:24

"Ota rauhallisesti, tähän on varmasti selitys" Kira sanoi ja katsoi hieman pelokkaasti Gustaffssonia.
"Tämä.... ei..." Gustaffsson sanoi ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
Kira siirteli levottomina jalkojaan ja kuunteli huolestuneena. Gustaffssonin yksinpuhelua.
"Tässä ei ole järkeä!" Gustaffsson huudahti.
"Noniin, me menemme nyt takaisin. Kohtalo on määrännyt meille tämän tien, ja me seuraamme sitä" Kira sanoi ja lähti taluttamaan Gustaffssonia takaisin muiden luo.
"Että minä inhoan noita horoskooppijuttujasi" Gustaffsson valitti, mutta lähti kävelemään Kiran ohjaamana.
Kumpikaan ei huomannut pieniä viirumaisia silmiä, jotka seurasivat heitä.

Susi murisi uhkaavasti rotalle. Yhtäkkiä suden suuri käpälä oli rotan päällä ja ennenkuin rotta ehti edes tajuta, terävät hampaat lävistivät sen kehon. Lähellä oleva valkoinen siivekäs hevonen pärskähti inhoavasti. Ympärillä poukkoileva varjo näytti nauttivan tilanteesta. Vihermamba lepäili varjossa sulatellen rottaansa.
"Karkulainen löytyi" Kira sanoi voitonriemuisesti saapuessaan Gustaffssonin kanssa paikalle.
Olentojen katseet kääntyivät kaksikkoa kohti: susi virnisti hieman rotankäpälä suupielessään, siivekäs valkoinen hevonen hirnahti iloisesti, varjo saapui lähemmäs ja vihermamba avasi vasemman silmänsä.

Kirjoittaja **Nat** » Pe Loka 19, 2007 12:27

Susi hotkaisi loput rotasta yhdellä suupalalla ja lipoi huuliaan. Varjo tuhahti, käveli muutaman askeleen kauemmas ja lensi (aamuun,iltaan vai päivään?) äänettömästi. Gustaffsson oli istahtanut muitta mutkitta maahan ja näytti erittäin stressaantuneelta. Vihermamba alkoi kiemurrella kohti tivolin rajoja ja valkoinen hevonen näytti hetken vaivaantuneelta ,mutta alkoi syödä ruohoa tyynesti. Kira katseli pienentynyttä joukkoa arviovasti. Hän istahti puulaatikon päälle ja alkoi puhua hieman, paremman sanan puutteessa, hämmentyneesti:" Niin, puhuinkin tästä jo Gustaffssonille, että meille on määrätty jo oma kohtalomme." tässä vaiheessa hän oli saanut lisää puhtia puheeseen," Ja olen sitä mieltä, että meidän pitäisi tehdä jonkinlainen suunnitelma, dettä mitä me seuraavaksi tekisimme. Mutta tietysti meidän pitää odottaa muitakin", hän lopetti.
Valkoinen hevonen oli kohottanut päätään hyväksyvästi. Sitten he odottivat ja odottivat. Kiran pää alkoi nuokkua kunnes vihermamba luikerteli varjoista paikalle. Gustaffsson soi sille vienon hymyntapaisen ja vaipui taas ajatuksiinsa. Lopulta varjokin ilmeistyi varjoista paikalle.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Pe Loka 19, 2007 12:58

"Hei eikö tämäkin asia voitaisi hoitaa ihan ihmisinä?" Vihermamba kysyi ja muuttui Sieppeliksi. Muutkin noudattivat esimerkkiä.
"Ei aina jaksa oleskella maanrajalla, mukavaa vaihtelua seisominen." Sieppeli totesi ja hyppi vähän aikaa verrytellen jalkojaan.
"Niin siis mitä te aijotte nyt tehdä?" Kira kysyi uudestaan nyt kun kaikki olivat saapuneet paikalle.
"No ensin hankkiudun teistä eroon, sitten jatkan töitäni." Gustaffsson sanoi.
"Jatkan laumani johtajana." Omppuli ilmoitti.
"Mitä olen tehnyt tähänkin mennessä." Zenzibar totesi.
"Selvitän kenelle nuo silmät kuuluvat." Sieppeli sanoi. Kaikki katsoivat häntä kysyvästi.
"Nuo silmät tuolla mistä Nat tuli." Sieppeli sanoi ja osoitti varjoihin.

Tarvehuone

Animorphs-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

Animorphs-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

Paikallaolijat