Haaveet kaatuu (Rom, Angst, Het, Song, k13)

[Sieppeli]

Haaveet kaatuu (Rom, Angst, Het, Song, K.13)
Kirjoittaja; Sieppeli


En voinut mä aavistaa
kun kotipiha jäi mun taa
mihin tiemme vie
sitä tiennyt ei
meistä ainutkaan
ettei pysty palaamaan

"Sieltä sinä taas tulit, lumipyrystä ja yhtä komeana kuin ennekin. Hymyilin sinut nähdessäni ja sinä hymyilit hymylleni. Minun kohdalleni tullessa suutelit minua ujosti poskelle. Se ei riittänyt minulle, joten hyppäsin kaulaasi ja suutelin sinua suoraan suulle. Hätkähdit painoa hiukan mutta takerruit minuun ja jokaiseen yhteiseen hetkeen. En voinut vastustaa kiusausta ja nykäisin sinua palmikoiduista hiuksistasi. Et pitänyt siitä, että joku koskisi hiuksiisi ja puraisit minua sähäkästi huuleen. Purin takaisin kuin vastaukseksi ja suudelma olikin jo ohi."
Niin oli kaikki muukin.

Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu

"Kun lähdit, masennuin täydellisesti. Tiesin sinun joutuvan lähtemään, mutta se tuli liian yllättäen. Luulin, etten saisi sinua koskaan enää takaisin. Olit minulle tärkeämpi kuin oma elämäni. En tiedä, palasitko takaisin, en tiedä mitä tapahtui, eikä se enää kiinnosta. En tiedä, löysitkö jonkun uuden, mutta se on nyt ohi. Kävin jo viime viikolla ostamassa itselleni unilääkkeitä, mutta en saanut nieltyä niitä. Olen kuitenkin tehnyt päätökseni. Älä itke, en minäkään itke."

Mitä siitä itselleni sain
kun hyvää tahdoin tehdä vain
en tarinaani uudestaan
voi kirjoittaa
vaikka tahtoisinkin
mitään takaisin en saa

Loppua hän ei tahtonut lukea. Palmikkopäinen poika rutisti kirjeen nyrkkiinsä. Hän olisi tahtonut itkeä, mutta kirjeen vaikutus teki sen mahdottomaksi. Viimeisen yhteisen illan muistot palautuivat selvänä hänen mieleensä niinkin pitkän ajan jälkeen. Aivan kuin kaikki olisi tapahtunut uudestaan pojan ympärillä. Se palautti kivun hänen poskeensa ja vihan tyttöä kohtaan. Poika heitti kirjeen vimmoissaan kohti puisella pöydällä palavaa kynttilää. Kirje syttyi liekistä tuleen ja tipahti pöydälle sytyttäen senkin mukanaan. Poika katsoi viimeisen kerran nyt jo riemuisasti palavaa huonetta ja astui ulos. Sinne menivät muistot ja rakkaus, lopullisesti.

Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu

Haaveet kaatuu
kuka nousemaan ne saa
varjot saapuu
ne yhä kuljettaa
haaveet kaatuu
haaveet kaatuu
haaveet kaatuu"

[Zenzibar]

Lyhyt, mutta nätti Ennen en tykännyt yhtään tuosta biisistä, tosin Pahat Pojat -leffa oli kyllä paras xD
Aika tavallinen aihe, josta kirjoitetaan, mutta hyvin olet suoriutunut, vaikkei se massasta erotukaan mitenkään erityisellä tavalla, mutta jotain erilaista siinä on Jotain... sipimäistä ;D Kirjoittele toki lissää, Zenzu käypi kommentoimassa näinkin järkeviä ja rakentavia palautteita

Juuh

-Z