Tarvehuone

K-11
Tyylilaji: Angst
Summary: Tumma hahmo kulkee kohti punatiilistä taloa, aikeenaan murhata ainut henkilö josta olisi hänelle vastusta..
Kirjoittaja: Sieppeli

Tumma hahmo kulki läpi pimeyden. Hänen punaiset silmänsä loistivat pimeässä. Kadun päässä seisoi yksinäisenä punatiilinen talo. Hahmo läheni taloa ja sen portteja äärimmäisen jännittyneenä. Tänä yönä hänen kohtalonsa täyttyisi ja hänestä tulisi maailman mahtavin velho. Ensin piti hoitaa pieni asia, mutta se ei tuottaisi vaikeuksia.
Nyt hahmo oli saapunut punatiilisen talon pihaan. Ikkunoissa ei ollut valoja, vaan kaikki oli hiljaista ja pimeää. Hahmo otti taikasauvansa esiin ja napautti hiljaisesti ovenkahvaa. Ovi aukesi itsestään ja hahmo astui varovasti sisälle. Hän huomasi jonkun osoittavan häntä taikasauvalla.
"Tästä et kulje!" Joku huudahti. Hahmo hymyili ilkikurisesti ja nosti omaa taikasauvaansa. Toinen hahmo kavahti kauemmas ja vihreän valon välähdettyä hän kaatui maahan kuolleena. Yläkerrasta kuului askelia ja hahmo kiiruhti sinne.
Ylhäällä hahmo päätti ottaa huppunsa pois. Lordi Voldemort katseli ympärilleen ja huomasi käytävän oikeassa päässä oven pamahtavan kiinni. Hän käveli lähemmäs ja räjäytti oven sijoiltaan. Sisällä huoneessa joku kirkui.
Voldemort astui sisälle. Nainen katsoi häntä peloissaan.
"Väisty sivuun!" Voldemort sihisi. Nainen ei suostunut liikkumaan.
"Jos aijot tappaa hänet, sinun pitää tappaa minut myös!" Hän huusi ja Voldemort nauroi.
"Tietenkin olinpa minä typerä... Avada Kedavra!" Vihreä valo välähti ja nainen lyyhistyi maahan. Voldemort käänsi taikasauvansa avuttomaan pienokaiseen, joka nukkui rauhallisesti sängyssään.
"Avada Kedavra!" Hän huusi taas, mutta tälläkertaa taika kimposikin takaisin itseensä. Lordi Voldemort katosi savuna ilmaan ja Neville Longbottom jäi nukkumaan rauhallista untaan punatiilisen talon raunioihin.

A/N Toivottavasti kukaan muu ei ole vielä kirjoittanut tälläistä. En jaksanut lukea kaikkia Vuotiksen Ficcejä läpi löytääkseni tälläistä. Saa kommentoida ja kertoa jos sieltä löytyy samantapainen (ja varsinkin jos olet itse sen kirjoittanut )

Oli aika nopeatempoinen ja pituuttakin olisi voinut olla. Oliko tarkoitus tehdä Nevillestä poika-joka-elää? Kiinnostava ajatus totta tosiaan.
Aijot kirjoitetaan muuten aiot. Muistan sen liiankin hyvin kun openi puhui siitä varmaan kymmenen minuuttia.
Mutta joo. Ihan kiva pätkä ja pidin ideasta, kuvailu oli kivan synkkää, mutta ei niin synkkää kuin olisin odottanut. Jatka vaan kirjoittelemista.

Omppulin kanssa samoilla linjoilla olen, että idea oli todella kiehtova. Aluksi olin aivan kuolla tylsyyteen, "voi ei taas tällainen Potterin elämänkerta tehty", James ja Lily tuli heti mieleen. Mutta hahaa, se olikin Neville. Kirjoitustyyli on todella nopeasti kirjoitetun tuntuista, mutta eipähän tuo mitään, pidän tuota ensimmäistä osaa prologina. Mutta kirjoitusvirheitä oli kyllä aika paljon, suosittelen tarkistamaan tekstin kirjoituksen jälkeen.

Lordi Voldemort katosi savuna ilmaan ja Neville Longbottom jäi nukkumaan rauhallista untaan punatiilisen talon raunioihin.

Erityisesti viimeinen lause oli hieno. Pidin siitä paljon.

Jatka, innolla odotan millaiseksi tarinasi muovautuu.

"Selitä nyt vielä kerran, mitä me teemme pohjoisnavan kylmimmässä osassa keskellä talvea??" Harry valitti kylmissään. Neville huokaisi. Hän oli selittänyt sen jo kolme kertaa, ja siltikään Harryn päähän ei mennyt.
"Etsimme Voldemortin toisiksi viimeistä hirnyrkkiä." Neville vastasi ja Harry säpsähti. Neville kääntyi katsomaan ystäväänsä tiukka ilme kasvoillaan.
"On ymmärrettävää, ettet ymmärrä mitä me täällä teemme, mutta voisit jo lopettaa pelkäämästä Voldemortin nimeä!" Harry vaikutti olevan pyörtymäisillään. Neville huokaisi ja lähti tarpomaan eteenpäin lumista pohjoisnapaa.
"Toivottavasti tämä on ohi ennen puoltapäivää Sirius nimittäin kutsui minut päivälliselle." Harry jatkoi valittamista. Neville huokaisi jälleen. Sirius sitä, Sirius tätä. Harry ei muusta puhunutkaan. Kummisedästä oli tullut hänelle pienoinen pakkomielle.
"Voithan sinä mennä koulullekkin. VIPit ovat siellä hyvässä vauhdissa ja varmaankin nyt on menossa taikuuden historian koe." Neville tokaisi. Hän tiesi Harryn inhoavan taikuuden historiaa.
"No ehkä voin olla mukana vielä jonkin aikaa." Harry totesi ja juoksi Nevillen perään.

"Harry odota!" Poika huusi hengästyneenä. Harry kääntyi kannoillaan.
"Neville, jos emme kohta jatka matkaa, emme ehdi Tylypahkan junaan." Nevilleksi kutsuttu kompuroi ylös takasta.
"En ikinä opi kulkemaan holmipulverilla!" Hän valitti. Harry pöyräytti silmiään. Kunhan Neville oli päässyt ylös, pojat pääsivät jatkamaan matkaa.
"Millaistahan Tylypahkassa on?" Neville mietti. Harry kohautti olkapäitään.
"Jos et tee kotitehtäviäsi, niin todennäköisesti ne laittaa sinut samaan häkkiin peikon kanssa." Harry pelotteli.
"Hei, en ole mikään pikkulapsi enää!" Neville sanoi närkästyneesti. Harry nauroi.

"Millaisetkohan turvasysteemit tällä kertaa on.. Viimeksihän jouduimme taistelemaan lohikäärmettä vastaan ja sitä edellisenä kertana kalmalaskos melkein söi minut." Harry sanoi.
"Varmaankin tappajapingviinejä ja jotain sinneppäin.. Voldemortista ei ikinä tiedä." Harryllä oli vaikeuksia pysyä pystyssä Voldemortin nimen mainitsemisen takia. Neville ei ollut huomaavinaan.
"Tappajapingviini.. Hah! Olisipa hauska nähdä sellainen." Harry nauroi. Samassa jostain luikui pieni pingviini. Harry kiljaisi ja vetäisi Nevillen suojakilvekseen. Neville ravisteli itsensä irti Harryn otteesta.
"Ei täällä mitään tappajapingviinejä ole. Tuokin on vain viaton poikanen joka on lähtenyt kävelylle." Harry huohotti järkytyksestä.
"Kuule, minusta tuntuu, että sinun pitäisi olla se säikky, eikä minun!" Hän huudahti.

"Neville Longbottom!" McGarmiwa sanoi. Koko sali puhkesi höpöttämään samanaikaisesti.
"Sekö Neville?"
"Kyllä se taitaa olla..."
"Tuoko muka tappoi Tiedät-kai-kenet?" Neville astui muiden ekaluokkalaisten joukosta koulun eteen. Väki hiljein kun Neville laittoi lajitteluhatun päähänsä.
"Jaa, vai että Longbottom.. Voi, tämähän on mielenkiintoista... Tämä taitaa olla ROHKELIKKO!" Hattu huusi ja Neville oli haljeta riemusta. Tosin Rohkelikkojen pöytä halkesi riemusta. Neville heitti hatun McGarmivan syliin ja juoksi istumaan pöytään. Uudet tupatoverit taputtivat häntä selkään. Kerrankin hänestä tuntui, että hän kuului jonnekkin.

Neville ja Harry tarpoivat vielä jonkin matkaa. Yllättäen alkanut lumisade vaikeutti poikien kulkemista. Lopulta Neville törmäsi johonkin kovaan.
"Mitä hem..." Hän kirosi ja katsoi ylös. He olivat saapuneet jyrkän jäävuoren reunalle.
"Hirnyrkki saattaa olla tuolla." Neville ajatteli ääneen. Harry päästi eräänlaisen vinkahduksen.
"Enemmän kylmää.."
"Joo, saattaapa olla..." Neville tutki rinnettä.
"Tässä on vähän niinkuin erittäin kapeat portaan..." Hän sanoi.
"Ömm, Neville.." Harry mutisi.
"No, mitä nyt taas." Hän tiuskaisi.
"Minä vain sitä, että..."

---------------------------------------------------------------------------

A/N Hah, jäipäs kivaan kohtaan ^^ Kommentit olis kivoja.

Enpä ole ennen, siis never ever lukenut tälläistä kääntäis ficciä!
Tämähän on varsin mielenkiintoinen, Harry kuulosta kamalalta pelkurilta, ja sekös minua naurattaa. Hyvä, että edes joku teki Nevillestä sankarin!
Tämä oli kyllä aika lyhyt, ja kuvailua olisi saanut olla enemmän, mutta ihan ok..

Jatkoa, kiinnostaa tietää miten Nevillen käy..

-Z