Vuotiksen haaste: Tienviitta osoittaa ylöspäin(K-15, het)
Lähetetty: La Helmi 23, 2008 10:30Päätinpä laittaa tämän upean ficcini tännekkin:D
Nimi: Tienviitta osoittaa ylöspäin
Ikäraja: K-15, mutta oikeastaan K-13
Genre:Romance/Drama/Humor Paritukset: H/C (Cho), L/J, S/OC ja monia muita
Haaste ja beta: Larzku (se aito ja oikea)
Ja se toinen beta: Microsoft Office Word
Disclaimer: Rowlingin hahmot, paikat ja Rowin luoma maailma kuuluvat hänelle, mutta minä vain kirjoitan niistä. Minun luomat hahmot ja paikat+ juoni ovat minun ja vain yksin minun, eikä niitä saa kopioida ellei toisin todeta.
Summary: Mitä olisi tapahtunut jos Lily ja James eivät olisikaan kuolleet, mitä jos he olisivat ottaneet salaisuuden haltijakseen Dumbledoren?
Harry Potterin viides vuosi Tylypahkassa alkaa ja hän saa kuulla vanhempiensa opettavan siellä myös. Vuosi vierii V.I.P:en parissa pähkäilessä ja kirjava tapahtuma- sarja värittää Harryn ja tämän tuttujen elämää. Vuoden ollessa lopuillaan Voldemort hyökkää Tylypahkaan
Traileri
Luuletko nähneesi kaiken?
Näen ja myös kuulen kaiken!
Mahtavaa, oliko vielä muuta?
Vai kuvitteletko vain?
Olet sokea ja röyhkeä fletkumato!
Ginny rakas, rauhoitu. En minä ole tehnyt mitään. Pansy sen aloitti!
?
Harry Potterin viides koulu vuosi Tylypahkassa alkaa
Äiti, saanko jäädä kotiin?
Voi Harry-kulta, et voi jäädä kotiin, kun sinulla on V.I.P:t suorittamatta
Juuri siksi haluankin jäädä kotiin
Saat mainiota opetusta minulta ja isältäsi myös Tylypahkassa
MITÄ!
No nytpähän sen tiedät
kankeasti, mutta varmasti
Onko nyt jo aamu?
Totta kai kamu! Nyt alkaa ankea aherrus ja todellisuus odottavat!
ja lisätäänpä ne romanssit vielä tähän jonon jatkoksi
Olen aina rakastanut sinua Lily
Olipas yllätys
Cho Chang, haluatko olla tyttöystäväni?
Valitan Fred Weasley, mutta olen Harryn kanssa
*Sirius kävelee pitkin käytäviä seuraten erästä naista, jota on aina rakastanut*
...ongelmien lisäksi.
Mitä helvet...?! POTTER PAINU HELVETTIIN!! JA VIE TUO KELVOTON RAUHANSOVITTELIJA POIKASI MUKANASI!!
Vuosien hiljaiselon jälkeen Voldemort on palannut
*Kuisketta käytävillä*
Tiedät-kai-kuka on palannut? En usko
Miksi sitten hän murhasi siskoni?
ja pahat ajat ovat edessä.
*Räjähdys kaikuu Tylypahkan mailla*
Hän kidutti perheeni ja varasti jonkun medaljongin. Olen ihan palasina.
Kuitenkin aina pimeänkin keskellä
We need candel!
tienviitta osoittaa ylöspäin
"Miksi jokikisessä tilanteessa tavalla tai toisella viitataan siihen hemmetin ylöspäin osoittavaan tienviittaan?"
Oletko oikeasti noin hidasälyinen ja hieman tyhmä?"
*Kulmien kohoilua*
*Huokaus*
"Se on vain kuvainnollinen lause"
"Ai jaa, katso sitten selkäsi taakse"
tuoden toivoa lopun uhatessa.
Taidan sittenkin uskoa ja toivoa
Me selviämme, uskoit siihen tai et.
Kuuletko? Feeniksin laulua. Me selviämme!
Prologi
Noin neljätoista vuotta sitten kurpitsajuhlan päivänä:
Kaikki on valmista herrani, huppupäinen mies sanoi. Erinomaista, erinomaista. Kaiken tulee olla täydellistä kun nousen maailman mahtavimmaksi pimeyden velhoksi. kylmä ääni sanoi riemuissaan. Huppupäinen mies epäröi hetken ja katseli hyvin varovasti edessään istuvaa, kylmä äänistä miestä. Isäntä, o-on v-vielä yksi m-m-mutka matka-assa, mies änkytti kauhusta kankeana. Miten uskallat salata mitään lordi Voldemortilta. Näen mitättömään mieleesi ja säästyt kertomasta mitään. Voldemort sanoi raivosta kiehuen, mutta täysin tyynenä. Mitä! Kuinka tämä on mahdollista! SELITÄ! Huppupäinen mies itki pelosta ja ulvoi armoa. Voldemort katsoi miestä halveksien punaisilla silmillään. Isäntä, e-en tiedä m-m-miten se tapahtu-ui. O-olen v-v-varma että s-se tehtiin s-s-salassa n-noin t-tunti sitten! Mies huusi hädissään nyyhkyttäen. Punaiset silmät paloivat vihasta ja raivosta. Suunnitelma oli epäonnistunut, Voldemort ajatteli raivosta kiehuen. Monien vuosien työ oli valumassa hiekkaan ja hänen vakooja oli ilmeisesti vaihtanut yllättäen puolta kuultuaan suunnitelman, jonka hän oli laatinut vakoojan tietojen pohjalta. Luovuttaminen olisi vasta toisella sijalla, mutta nyt tehtävä oli epäonnistumassa. I-isäntä, mitä n-nyt? pelokas ääni tunkeutui Voldemortin ajatuksiin ja havahdutti tämän. Voldemort käänsi silmänsä mieheen jonka viitan kaulus oli puristettuna hänen valkoisessa nyrkissään ja viitan omistaja katsoi häntä pelokkaasti. Hitaasti Voldemort kohotti sauvaansa ja tähtäsi sen miehen silmien väliin. Nyt saat sanoa hyvästit tälle maailmalle ja ajattele tätä hyvityksenä Gryll, uskollisista palvelusvuosistasi ja tästä epäonnistumisesta, Gryll kuuli nämä viimeiset sanat Voldemortin huulilta ja lopulta vihreä valo välähti. Gryllin avonaiset silmät katselivat ikkunasta ulos kuuta kivisellä lattialla Voldemortin pehmeiden askelien kaikotessa pimenevään yöhön.
Voldemort käveli ripeästi pitkin kylmiä ja pimeitä kivikäytäviä. Hän mietti ankarasti kuulemaansa ja näkemäänsä sinä iltana. Miten niin pieni asia saattoi muuttaa suunnitelmat? Oli pakko olla olemassa se huomaamaton porsaanreikä, joka pystyi nostamaan suunnitelman taas ylös ja todistamaan suunnitelman aukottomuuden. Ehkä sen keksimiseen menisi hiukan aikaa, mutta se olisi sen arvoista, Voldemort ajatteli mielessään.
Kuului voitonriemuista naurua, joka kiiri pitkin käytäviä tavoittaen jokaisen joka sattui olemaan samassa rakennuksessa.
Täsmälleen! Nyt vain odotamme kuului kylmän äänen riemukas huuto, joka sinetöi monen ihmisen kohtalon tuohon yhteen sanaan, yhdessä hetkessä ja yhdessä paikassa ikuisuudessa.
Saman päivän aamuna:
Kop, kop, kuului koputus ovelta ja koputus kaikui talossa.
Punahiuksinen nainen kurkisti olohuoneesta pieneen aulaan ja lähestyi eteistä kummissaan. Hän avasi eteiseen johtavan valkoisen oven ja katseli ulko-oven yläosassa sijaitsevasta sumeasta ruutuikkunasta ulos. Vaikka hahmo oli sumea, se oli silti tunnistettavissa. Nainen hymyili leveästi ja avasi oven.
Hyvää huomenta rouva Potter, sanoi kohtelias miesääni ovensuusta.
Sano vain Lily, Dumbledore, punahiuksinen Lily hymyili ja viittasi Dumbledoren astumaan sisälle taloon.
Dumbledore hymyili Lilylle ystävällisesti ja vihertävä viitta hulmuten astui kynnyksen yli taloon. He kävelivät aulaan ja Lily kurkisti oikealle olohuoneeseen.
James, tule nyt. Meille tuli vieras
Vastaukseksi olohuoneesta kuului vauvan naurua ja Jamesiksi kutsuttu mustahiuksinen mies tuli aulaan.
Dumbledore, mukavaa kun pistäydyit. Miten si- Harry lopeta! James huudahti lopuksi, kun Harry-vauva tarttui Jamesin silmälaseista kiinni ja repi niitä paraikaa erittäin kivuliaan näköisesti pois isänsä silmiltä, vaikkei Harry vielä siinä iässä tajunnut satuttavansa Jamesia.
Dumbledore hymyili huvittuneesti ja katseli Jamesin kamppailua lasiensa puolesta. Lopulta, kuten aina, kamppailu päättyi Harry-vauvan tappioon ja Jamesin voittoon vanhempi ja vahvempi kuin oli. Harry tyytyi rimpuilemaan hänen sylistään pois.
Lily, ottaisitko pojan ja veisit hänet nukkumaan? Eihän tästä hommasta tahdo tulla yhtään mitään. James sanoi hymyillen vaimolleen.
Lily saattoi vain pyöräyttää silmiään, mutta otti Harryn syliinsä ja kantoi tämän rappusia pitkin yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan. James kääntyi Dumbledoren puoleen. Dumbledoren kasvot olivat vakavoituneet ja hän näytti ikäiseltään mieheltä, vaikka yleensä näytti nuoremmaltakin.
Niin, mitä olinkaan kysymässä. Ai niin, miten sinä tänne tupsahdit? Onko käynnillesi joku erityinen syy? James kyseli pienen hiljaisuuden jälkeen kulmat hieman kurtussa.
Kyllä, minulla on erittäin kiireinen asia hoidettavana, joka ei voi odottaa enää kauempaa. Tietysti haluan Lilyn mukaan keskusteluun. Dumbledore vastasi vakavalla äänellä.
James viittasi Dumbledoren olohuoneeseen istumaan muhkealle, mustalle ja nahkaiselle nojatuolille. Dumbledore tarttui kohteliaasti pyyntöön ja istuutui sohvalle. Ei kulunut aikaakaan kun Lily kurkisti huoneeseen ja istui miehensä viereen pitkälle sohvalle. Hän suuntasi katseensa Dumbledoreen, joka istui heitä vastapäätä ja odotti. Lopulta Dumbledore rikkoi hiljaisuuden:
Kuten jo aikaisemmin kerroin Jamesille, että olin tullut kertomaan hyvin kiireellisestä ja vakavasta asiasta teille. Olen saanut luotettavalta taholta tiedon, jonka mukaan Voldemort aikoo hyökätä kimppuunne. Kuitenkin se on estettävissä ja se riippuu vain teistä. Katsokaas, Voldemort ei voi vahingoittaa teitä, jos teillä on salaisuudenhaltija ja totta kai tiedätte, mikä salaisuudenhaltija on? Hyvä. Otaksun, että salaisuudenhaltija on ainoa mahdollisuutenne selviytyä Voldemortin aikomuksilta.
Lily katsoi Dumbledorea ja sitten Jamesia.
Rakas, mitä mieltä olet? No, minä olen tietysti samaa mieltä kuin Dumbledore. Hän sanoi vakavasti.
James istui naama vakavana ja kulmat kurtussa hiljaa miettien. Hiljaisuus venyi ja venyi. Lily alkoi muuttua kärsimättömäksi ja aina välillä hän sipaisi punaisia hiuksiaan tai väänteli sormiaan katsellen smaragdinvihreillä silmillään Jamesia. Dumbledore istui vain hiljaa katsellen välillä ulos pihalle. Kello tikitti äänekkäästi aulassa, kun minuutit kuluivat. Lopulta James vastasi:
Jos olisin yhtä tyhmä kuin nelisen vuotta sitten, vastaisin ettemme tarvitse salaisuudenhaltijaa. Nyt olen kuitenkin muuttunut ja tilanne on vakava. Hyväksyn ehdotuksesi Dumbledore. Sano vain mitä meidän pitää tehdä.
No ensiksi teidän pitää valita henkilö, joka on luotettava ja pystyy pitämään salaisuuksia.
Ehdottomasti Sirius! James huudahti heti.
Valitan James. Keskustelin tästä hänen kanssaan eilen ja tulimme siihen tulokseen, että hän ei ole sopiva salaisuudenhaltija ja, jos haluat tietää syyn ehdotan, että kysyt sitä häneltä itseltään. Dumbledore sanoi hiljaa.
James näytti pettyneeltä, mutta joutui tyytymään pettymykseen. Kului taas hetken hiljaisuus, kunnes Lily avasi suunsa:
Jos Sirius ei käy, entäs Remus? Tai sinä Dumbledore?
Remus on toistaiseksi kadonnut. Emme tiedä missä hän on, mutta viimeinen havainto hänestä tehtiin Feeniksin killan kokouksessa. Etsimme häntä päivin ja öin. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että hän on lähtenyt täysikuun aikoihin maasta. Dumbledore ilmoitti vakavissaan.
James katsoi häntä äimistyneenä ja epäuskoisena.
No eihän tässä jää jäljelle kuin sinä, James järkeili.
Dumbledore nyökkäsi hiljaa.
Eikö asia sitten ole päivän selvä? Jäljellähän olet vain sinä, Dumbledore. Olet tässä tilanteessa ainoa, joka sopii salaisuudenhaltijaksi. James sanoi kuin asia olisi ollut päivänselvä koko ajan.
Lily nyökkäsi hyväksyvästi kuin olisi odottanutkin sitä ja Dumbledore ei näyttänyt myöskään kovin yllättyneeltä.
No kaipa asia on sitten päätetty. Kerrotko miten juttu etenee tästä eteenpäin? Lily kysyi Dumbledorelta.
No tässä menee pienoinen tovi ja jos sopii aloittaisin kertomalla eräästä ennustuksesta, joka liittyy teihin, selitti Dumbledore ja otti itselleen mukavamman asennon nojatuolissa.
Niin jatkui keskustelu monen monta tuntia ja se tuli muuttamaan tulevaisuutta merkitsevästi, vaikkei mitenkään niin hyvän suuntaan, kun sen oli alun perin tarkoitus.
1. luku: Yllättäviä asioita, leikkimielistä sanasotaa ja ovien pauketta
Aamun ollessa parhaimmillaan tunturipöllö lensi erään talon ikkunasta sisään kirje sidottuna jalkaansa. Keittiössä istui kolme aikuista henkilöä. Punahiuksinen nainen paistoi vohveleita ja rupatteli iloisesti kahden miehen kanssa, jotka istuivat puisen pöydän ääressä syöden paahtoleipää ja naureskelivat välillä toistensa ilmeilleen. Lopulta silmälasipäinen mies kaatui tuoliltaan ja rämähti lattialle paahtoleivän lopun lentäessä parempiin suihin, nimittäin keittiöön pyrähtäneen pöllön avonaiseen suuhun. Toinen mies nauroi kuin haukahdellen ja oli itse tukehtua paahtoleipäänsä. Nainen pudisteli päätään hymyilen ja kohotti sauvansa nostaen kaatuneen miehen ylös lattialta. Sitten hän huomasi paahtoleipää mutustelevan pöllön ja kirjeen sen jalassa. Hän otti sen nopeasti pois ja avasi kirjeen kiireesti tunnistaessaan käsialan. Pöllö lehahti pois, kun oli saanut kirjeen pois jalastaan. Naisen silmät kiisivät paperilla ja pyöristyivät hämmästyksestä, kun hän oli saanut kirjeen luettua loppuun.
James, Dumbledore lähetti meille kirjeen ja tietysti se koskee myös sinua, Sirius. nainen sanoi rauhallisesti.
Jamesiksi kutsuttu, silmälasipäinen mies pörrötti sysimustaa tukkaansa ja oikoi lasejaan. Sirius nyökkäsi ja samassa naurahti taas, kun oli kääntänyt katseensa ovensuuhun. Siellä seisoi unenpöpperöinen ja hintelä 15-vuotias poika, jonka sysimusta tukka oli aivan pystyssä.
Huomenta Harry. Herätimmekö? Sirius kysyi nauraen.
Ai hei Sirius. Ette. Huomenta äiti ja huomenta isä-ää, Harry haukotteli lopussa.
Sen sanottuaan hän istuutui pöydän ääreen isänsä viereen ja oli sattumoisin aivan kuin ilmetty isänsä lukuun ottamatta hänen smaragdinvihreitä silmiään, jotka hän oli perinyt äidiltään.
Isä, miksi sinulla on selässäsi eilistä munakasta? Harry kummasteli, kun oli alkanut katsella Jamesia tarkemmin.
Hahaa, tipahdin tuoliltani, mutta rakas Lilyni pelasti minut varmalta kuolemalta ja Sirius oli siitä hyvästä tukehtua leipäänsä, joka olisi ollut hänelle ihan oikein, James vastasi virnuillen katsellessaan vaimoaan ja siirsi sitten ruskeat silmänsä kohti Siriusta kasvoillaan pahaa enteilevä ilkikurinen ilme.
He eivät sitten ikinä kasva kokonaan aikuisiksi, mutta en pyydä sinun ottavan kummastakaan kelmistä mallia Harry, Lily sanoi hiukan huvittuneena ja antoi pojalleen paahtoleipää ja vohveleita sinisellä lautasella.
Harry kävi niiden kimppuun kuin viimeistä päivää ja ahmi minkä ehti ja pystyi.
Mitä minä juuri äsken sanoin Lily mutisi katsellessaan Harryn syömistä.
James ja Sirius olivat hiippailleet mukavan kokoiselle takapihalle keittiön ovesta ja olivat ilmeisesti alkaneet pitää toistensa kustannuksella leikkimielisesti hauskaa auringon lämmössä.
Aih, kamppiherja on loukkaus neitiseni, James huudahti Siriukselle.
Vanha rouva on hiljaa ja makaa vain kiltisti maassa ettei satu pahemmin, Sirius vastasi huvittuneena.
Oletko menettänyt järkesi Anturajalka?
Ei, en ole Sarvihaara. Olen kuules yhtä järkevä kuin tämä kaunis kukkamaljakko tässä.
Samassa kuului Siriuksen huudahdus ja Harry ryntäsi katselemaan ystävysten kamppailua. Kun hän pääsi ulos pihalle syöden paahtoleipää marmeladin kera, Sirius oli lennähtänyt savupiipun nokkaan ja oli joutunut jumiin. James katseli häntä maassa hilpeästi nauraen. Sirius yritti päästä ylös savupiipusta, mutta tuloksetta, koska hän oli menettänyt sauvansa ilmalennossa. Harry ei voinut olla nauramatta Siriukselle ja hänen ilmeelleen. Siriuksen mustat hiukset olivat valahtaneet miehen kasvoille ja niinpä hän sai vielä yhden ongelman lisää.
Harry, tulepa auttamaan kummisetääsi tai kiroan sinulta ruumiinosasi hornan tuuttiin! Sirius uhkaili, mutta Harry ei ollut moksiskaan.
Hänen perässään tullut Lily heilautti taikasauvaansa ja kutsui Siriuksen sauvan luokseen.
Vai sinäkin olet Lily kääntynyt minua vastaan. Pitää kai kirota koko perhe saman tien, Sirius manaili.
Lily naurahti ja päästi lopulta Siriuksen pälkähästä. Maan pinnalle päästyään Sirius syöksähti Jamesin kimppuun ja niin alkoi jästimäinen painiottelu. Miehet voivottelivat saadessaan nyrkistä ja vuorotellen toinen oli niskan päällä. Lily katseli huvittuneena sivusta, mutta lopulta kun hän joutui jopa toppuuttelemaan poikaansa ryntäämästä tappeluun mukaan, hän taikoi Jamesin ja Siriuksen erilleen. Hetken he katselivat toisiaan murhaavasti ja kuitenkin hetken päästä he olivat taas ylimmät ystävykset ja naureskelivat toistensa ulkonäöille. James joutui korjaamaan lasinsa ehjiksi ja Sirius joutui toisaalla korjaamaan housunsa ehjiksi. Nelikko marssi takaisin sisälle keittiön lämpöön ja Lily kasteli vielä punaiset ruusut ikkunalaudalta mennessään ohi.
Hei James, olisin nyt tuota lähdössä, kun Dumbledorella on minulle jotain asiaa. Tiedäthän. No nähdään Lily ja Harry taas ennen syyskuun ensimmäistä. Sirius huikkasi vielä aulasta ennen kuin lähti ovesta ulos auringon paisteeseen.
Mitä Siriuksen pitää tehdä äiti? Harry kysyi kummissaan.
No en oikeastaan voi kertoa. Saat tietää sitten joskus, mutta et nyt. Lily sanoi vaivautuneena, vaikka olisi halunnut kertoakin vähän enemmän.
Turhautumus näkyi Harryn kasvoilla, mutta hän ei sanonut enää mitään vaan söi vohvelit loppuun ja nousi pöydästä. Aavistaen pahaa James nousi samaan aikaan ja seurasi Harrya olohuoneeseen, jonne James oli hankkinut jästien älylaatikon, television. Se oli jo parisen vuotta vanha, mutta mitä erinomaisimmassa kunnossa. Harry katseli nojatuolista kuvaruutua välinpitämättömästi ja heilutteli kapulaa laiskasti. Välillä hänen katseensa kierteli vaaleansinisen tapetin poikki ja välillä se pysähtyi valokuviin lipaston päällä.
Harry, en kai häiritse? James sanoi varovasti pojalleen istuutuessaan toiselle tuolille, joka oli melko uusi. Kohauttaen olkiaan Harry siirsi katseensa muromainokseen.
Tiedän, että olet tympääntynyt minuun ja äitiisi. Tietenkään se ei ole reilua, mutta emme voi muutakaan ainakaan vielä. Olisin itsekin turhautunut. Kerromme kyllä asiasta joskus kunhan jaksat hieman odottaa.
Ai jaa, oliko vielä muuta? Harry kysyi raivon kuultaessa äänessään ennen kuin nousi.
James huomasi lasien tärisevän kuin odottaen käskyä räjähtää ja aavisti Harryn käyttävän voimiaan tahtomattaan. Hänkin nousi ja laski kätensä poikansa harteille. Harry kuitenkin ravisteli käden pois ja kääntyi lähteäkseen.
Ei ole kiva vain katsella, kun te vain puhutte jotain minusta. Se alkaa pikku hiljaa tuntua ärsyttävältä. sanoi Harry tyynesti ja lähti yläkertaan omaan huoneeseensa paiskaten oven kiinni perässään.
Lily pyyhälsi olohuoneeseen Päivän profeetta kädessään. Hän käänsi katseensa ensin Jamesia ja sitten kohti kattoa.
Anna pojan olla rauhassa. Kaiketi hän siitä tokenee, James kehotti ja istahti takaisin tuolille ja alkoi katsoa lauantai-aamun ohjelmia TV:stä. Lily istui toiselle nojatuolille ja avasi lehden sylissään. Etusivulla kirjaili suuri kuva Pimeästä piirrosta ja sen alla luki: Tiedät-kai-kuka - kuollut vai kadonnut?
Lily katseli artikkelia kulmat kurtussa ja alkoi lukea juttua. Kukaan ei ollut nähnyt Voldemortia yli kymmeneen vuoteen. Se oli aluksi huolestuttanut Feeniksin killan, joka taisteli Voldemortia ja hänen kuolonsyöjiään vastaan. Kuitenkin ajan mittaan kukaan heistä ei enää jaksanut välittää tai oli vain yksinkertaisesti lakannut muistamasta Voldemortia. Mutta miksi se otettiin nyt esille?
Lily, mitä olisit mieltä jos lähtisimme matkalle vaikka jonnekin missä olisi rauhallista? James sanoi muina miehinä.
Matkalle? Juuri nyt? Lily katsahti miestään äimistyneenä.
No Harrykin menee vasta kuukauden päästä kouluun ja Sirius on varmasti ties kuinka kauan poissa. Se tekisi varmasti hyvää meille kolmelle ja olisihan se mukavaa vaihteluakin. James selitti raukeasti.
Lily laittoi lehden syrjään ja katseli kulmat kurtussa Jamesia epäillen yhä hänellä olevan joku lapsellinen tai kiero taka-ajatus mielessään:
Voitko jo kertoa sen todellisen syyn miksi haluat lähteä näin äkkiä jonnekin?
James katsoi Lilyä uskomatta korviaan ja punastui lievästi. Lily hymyili voitonriemuisesti ja siirtyi Jamesin viereen.
No hyvä on, ajattelin että menisimme katsomaan huispauksen EM-kisoja Italiaan ja et voi väittää, että Harrykin piristyisi, James alistui lopulta kertomaan.
No hyvä on sitten. Ja saanko arvata: olet jo hankkinut liput? Lily myöntyi.
Oikeastaan olen tehnyt kaiken jo valmiiksi paitsi, että saat pakata laukkusi itse sillä lähdemme huomenna. Lennämme Italiaan niillä painovoimaa uhmaamilla metalliputkilla, joita sanot lentokoneiksi. Jos arvon leidille sopii niin käymme parissa Italian kaupungissa, joissa olet aina halunnut käydä. James sanoi maireasti.
Lily halasi häntä iloisena ja lähti kiipeämään yläkertaan Harryn huonetta kohti. Kun hän kiipesi ylös rappuja, hän katsahti yhtä liikkuvaa valokuvaa mennessään. Siinä Harry oli pari kesää sitten onnistunut päihittämään isänsä huispauksessa heidän yhteisellä Walesin matkallaan. Harry istui luudalla sieppi kädessään ja hymyili aurinkoisesti lasit nenällään. Hänen isänsä sitä vastoin näytti kuvalle hieman pettynyttä naamaa. Lily muisti Jamesin vannoneen, että vielä joskus hän päihittäisi oman poikansa. Olihan hän ollut kouluaikoinaan koulun paras etsijä, mutta niin nyt oli Harrykin.
Hymy huulillaan Lily lähti taas eteenpäin kavuten portaita ylös kunnes pääsi kapean käytävän risteykseen portaiden yläpäässä. Vasemmalla puolella olivat hänen ja Jamesin yhteinen makuuhuone ja komero, jossa säilytettiin vaikka ties mitä. Oikealla oli iso kylpyhuone ja Harryn oma huone. Astellessaan Harryn ovelle Lily katsahti ulos ja näki kaukaisesti tutun miehen seisovan ikkunasta näkyvän talon vieressä katsellen juuri Potterien taloa. Lily ei kiinnittänyt mieheen sen enempää huomiota ja unohti tämän lähes välittömästi. Hän koputti Harryn oveen ja jäi odottamaan vastausta. Kun sitä ei kuulunut, Lily avasi oven ja astui sisään huoneeseen. Lattia oli täynnä roinaa sillä Harry ei ollut jaksanut siivota huonettaan moneen viikkoon ja oli suutuspäissään viskonut tavaroita minne sattui. Lily lähes loikki tavaroiden yli kohti sänkyä, jossa Harry makasi ja tuijotti turhautuneesti kattoon. Katsahtaen vain pikaisesti äitiään Harry kääntyi tähän selin.
Harry, minulla olisi sinulle asiaa. Jaksatko kuunnella? Lily kysyi rauhallisesti pojaltaan.
Tulkiten Harryn murahduksen myöntäväksi vastaukseksi Lily jatkoi:
Isäsi ajatteli, että lähtisimme kolmestaan Italiaan tai no oikeastaan meillä kahdella ei ole enää mitään valinnanvaraakaan, kun se kelmi on jo järjestänyt kaiken valmiiksi, Lily sanoi oikeastaan itselleen loput.
Mitä hän oikein meinaa? Harry kysyi epäluuloisena. Ei kai isä vain yritä lahjoa minua tai jotain sinne päin?
Ei, ei, ei, tämä ajaa Jamesin omia päämääriään ainakin tällä hetkellä. Lily sanoi rauhoittavasti hymyillen ja laittoi kätensä Harryn olkapäälle, jota poika ei ravistanutkaan pois.
Siinä he istuivat pienen tovin Harry omiin ajatuksiinsa vaipuneena ja Lily katsellessaan jo melkein aikuista poikaansa. Lopulta Harry aukaisi suunsa ja kysyi huolettomasti:
No milloin me lähdemme?
Voi, me lähdemme jo huomenna, Lily sanoi iloisesti.
No mitä me sitten odotamme? Harry sanoi ja pomppasi ylös sängyltään ja alkoi etsiskellä jästimäistä matkalaukkuaan sillä ei hän aikonut ottaa matka-arkkuaan Italiaan.
Lily hymyili Harrylle ja poistui huoneesta vähin äänin jättäen poikansa penkomaan lattialla olevaa roinaa. Hän asteli käytävän toiseen päähän hänen ja Jamesin makuuhuoneeseen. Huone oli suorakulmion muotoinen ja maalattu kermanvaaleaksi. Vaatekaapit oli upotettu lyhyemmille seinille, kuitenkin niin että ne eivät täyttäneet koko seinää ja sänky oli sijoitettu Lilyn vastapäätä olevalle seinälle suuren ikkunan alle. Verhot olivat tummanharmaata silkkiä, joiden helmat hipoivat sängyn korkeaa päätyä. Ne liehuivat levollisesti lämpimän kesätuulen virtaavan raollaan olevasta ikkunasta.
Lily marssi suorinta tietä oikeanpuoleiselle vaatekaapille ja otti sieltä kaksi matkalaukkua, jotka olivat samanlaiset kuin Harryn oma laukku. Hitaasti Lily alkoi tehdä mielessään listaa vaatteista ja tavaroista joita he tarvitsisivat Italian-matkallaan. Mietiskelyn lomassa hän avasi pienemmän ikkunan vaatekaapin vierestä ja haisteli ilmaa. Tuuli toi mukanaan miedon mullan ja kukkien tuoksun. Lily hymyili tyytyväisenä ja sulki silmänsä.
Hetken kuluttua hän tunsi kahden käden kietoutuvan vyötärönsä ympärille. Henkilö painoi kasvonsa Lilyn hiuksiin ja keinutti häntä hiljalleen edestakaisin.
Mitä mietit? ääni kysyi.
Voi James, tätä kaikkea. Voldemortin odottamatonta julkisuutta, Harrya, meitä ja tulevaa matkaamme, Lily vastasi Jamesille.
Älä nyt. Olet lähdössä lomalle ja siitä puheen ollen pakkaat kyllä minun laukkuni myös, James virnisti.
Lily kääntyi Jamesin sylissä niin, että näki miehensä kasvot. Hän heilutti sormeaan Jamesin naaman edessä ja antoi sormen heiluttelun jälkeen tälle suudelman. Vaivihkaa Lily etsi kädellään tyynyä, joka oli sattumoisin pienen ikkunan ikkunalaudalla. Saatuaan tukevan otteen tyynystä hän kumautti Jamesia päähän vihertävällä tyynyllä ja nauroi. James räpytteli vähän aikaa silmiään, mutta toipui nopeasti. Hän sieppasi sängyn päältä huomattavasti isomman tyynyn kuin Lilyllä ja kohotti sen päänsä päälle valmiina iskuun. Vikkelänä ihmisenä Lily väisti iskun ja loikkasi sängylle iloisesti nauraen.
James hymyili ilkikurisesti ja vetäisi taikasauvansa takataskustaan. Kuitenkin hän menetti sen melko pian, koska Lily oli ollut vieläkin nopeampi ja riisunut Jamesin aseista. Vastatakseen iskuun James heitti tyynynsä päin Lilyä. Se osui häntä kasvoihin ja kaatoi Lilyn istualleen sängylle. James ulvoi naurusta ja syöksähti sängylle. Lily oli kuitenkin valmiina ja kumautti tyynyllä Jamesia vatsaan ja kierähti pois alta.
Jostakin lensi peitto Lilyn ja Jamesin päälle. Kun James sai peiton pois päältään, hän huomasi Harryn hymyilemässä oven suussa ja purskahti lopulta nauruun nähdessään isänsä ilmeen.
Oli vain sitä asiaa, että oletteko jo pakanneet? Harry kysyi nauramisen lomassa.
Katsahdettuaan kahta tyhjää matkalaukkua hän kohotti kulmiaan äidilleen, sillä yleensä Lily oli nopea pakkaamaan tai kokoamaan mitä tahansa. Saatuaan virneen vastaukseksi Lilyltä Harry poistui huvittuneena. Aikuiset jatkoivat tyynysotaansa vielä pitkälle iltaan ja vasta iltamyöhään laukut olivat pakattu ja kaikki Potterit olivat lähtövalmiita.
Aamulla kuuden aikoihin James tilasi puhelimella taksin (Lilyn avustuksella tietysti). Pirteä porukka nousivat mustaan taksiin Godrickin notkossa väsyneen taksikuskin kyytiin.
A/N:Pahoittelen kaikkien "hienouksien" puuttumista, mutta kello lähentelee*kröhöm* jo puolta kakhtatoista illalla. Siinä hieman luettavaa kaikkille. Kommenteja saa laittaa:D
Nimi: Tienviitta osoittaa ylöspäin
Ikäraja: K-15, mutta oikeastaan K-13
Genre:Romance/Drama/Humor Paritukset: H/C (Cho), L/J, S/OC ja monia muita
Haaste ja beta: Larzku (se aito ja oikea)
Ja se toinen beta: Microsoft Office Word
Disclaimer: Rowlingin hahmot, paikat ja Rowin luoma maailma kuuluvat hänelle, mutta minä vain kirjoitan niistä. Minun luomat hahmot ja paikat+ juoni ovat minun ja vain yksin minun, eikä niitä saa kopioida ellei toisin todeta.
Summary: Mitä olisi tapahtunut jos Lily ja James eivät olisikaan kuolleet, mitä jos he olisivat ottaneet salaisuuden haltijakseen Dumbledoren?
Harry Potterin viides vuosi Tylypahkassa alkaa ja hän saa kuulla vanhempiensa opettavan siellä myös. Vuosi vierii V.I.P:en parissa pähkäilessä ja kirjava tapahtuma- sarja värittää Harryn ja tämän tuttujen elämää. Vuoden ollessa lopuillaan Voldemort hyökkää Tylypahkaan
Traileri
Luuletko nähneesi kaiken?
Näen ja myös kuulen kaiken!
Mahtavaa, oliko vielä muuta?
Vai kuvitteletko vain?
Olet sokea ja röyhkeä fletkumato!
Ginny rakas, rauhoitu. En minä ole tehnyt mitään. Pansy sen aloitti!
?
Harry Potterin viides koulu vuosi Tylypahkassa alkaa
Äiti, saanko jäädä kotiin?
Voi Harry-kulta, et voi jäädä kotiin, kun sinulla on V.I.P:t suorittamatta
Juuri siksi haluankin jäädä kotiin
Saat mainiota opetusta minulta ja isältäsi myös Tylypahkassa
MITÄ!
No nytpähän sen tiedät
kankeasti, mutta varmasti
Onko nyt jo aamu?
Totta kai kamu! Nyt alkaa ankea aherrus ja todellisuus odottavat!
ja lisätäänpä ne romanssit vielä tähän jonon jatkoksi
Olen aina rakastanut sinua Lily
Olipas yllätys
Cho Chang, haluatko olla tyttöystäväni?
Valitan Fred Weasley, mutta olen Harryn kanssa
*Sirius kävelee pitkin käytäviä seuraten erästä naista, jota on aina rakastanut*
...ongelmien lisäksi.
Mitä helvet...?! POTTER PAINU HELVETTIIN!! JA VIE TUO KELVOTON RAUHANSOVITTELIJA POIKASI MUKANASI!!
Vuosien hiljaiselon jälkeen Voldemort on palannut
*Kuisketta käytävillä*
Tiedät-kai-kuka on palannut? En usko
Miksi sitten hän murhasi siskoni?
ja pahat ajat ovat edessä.
*Räjähdys kaikuu Tylypahkan mailla*
Hän kidutti perheeni ja varasti jonkun medaljongin. Olen ihan palasina.
Kuitenkin aina pimeänkin keskellä
We need candel!
tienviitta osoittaa ylöspäin
"Miksi jokikisessä tilanteessa tavalla tai toisella viitataan siihen hemmetin ylöspäin osoittavaan tienviittaan?"
Oletko oikeasti noin hidasälyinen ja hieman tyhmä?"
*Kulmien kohoilua*
*Huokaus*
"Se on vain kuvainnollinen lause"
"Ai jaa, katso sitten selkäsi taakse"
tuoden toivoa lopun uhatessa.
Taidan sittenkin uskoa ja toivoa
Me selviämme, uskoit siihen tai et.
Kuuletko? Feeniksin laulua. Me selviämme!
Prologi
Noin neljätoista vuotta sitten kurpitsajuhlan päivänä:
Kaikki on valmista herrani, huppupäinen mies sanoi. Erinomaista, erinomaista. Kaiken tulee olla täydellistä kun nousen maailman mahtavimmaksi pimeyden velhoksi. kylmä ääni sanoi riemuissaan. Huppupäinen mies epäröi hetken ja katseli hyvin varovasti edessään istuvaa, kylmä äänistä miestä. Isäntä, o-on v-vielä yksi m-m-mutka matka-assa, mies änkytti kauhusta kankeana. Miten uskallat salata mitään lordi Voldemortilta. Näen mitättömään mieleesi ja säästyt kertomasta mitään. Voldemort sanoi raivosta kiehuen, mutta täysin tyynenä. Mitä! Kuinka tämä on mahdollista! SELITÄ! Huppupäinen mies itki pelosta ja ulvoi armoa. Voldemort katsoi miestä halveksien punaisilla silmillään. Isäntä, e-en tiedä m-m-miten se tapahtu-ui. O-olen v-v-varma että s-se tehtiin s-s-salassa n-noin t-tunti sitten! Mies huusi hädissään nyyhkyttäen. Punaiset silmät paloivat vihasta ja raivosta. Suunnitelma oli epäonnistunut, Voldemort ajatteli raivosta kiehuen. Monien vuosien työ oli valumassa hiekkaan ja hänen vakooja oli ilmeisesti vaihtanut yllättäen puolta kuultuaan suunnitelman, jonka hän oli laatinut vakoojan tietojen pohjalta. Luovuttaminen olisi vasta toisella sijalla, mutta nyt tehtävä oli epäonnistumassa. I-isäntä, mitä n-nyt? pelokas ääni tunkeutui Voldemortin ajatuksiin ja havahdutti tämän. Voldemort käänsi silmänsä mieheen jonka viitan kaulus oli puristettuna hänen valkoisessa nyrkissään ja viitan omistaja katsoi häntä pelokkaasti. Hitaasti Voldemort kohotti sauvaansa ja tähtäsi sen miehen silmien väliin. Nyt saat sanoa hyvästit tälle maailmalle ja ajattele tätä hyvityksenä Gryll, uskollisista palvelusvuosistasi ja tästä epäonnistumisesta, Gryll kuuli nämä viimeiset sanat Voldemortin huulilta ja lopulta vihreä valo välähti. Gryllin avonaiset silmät katselivat ikkunasta ulos kuuta kivisellä lattialla Voldemortin pehmeiden askelien kaikotessa pimenevään yöhön.
Voldemort käveli ripeästi pitkin kylmiä ja pimeitä kivikäytäviä. Hän mietti ankarasti kuulemaansa ja näkemäänsä sinä iltana. Miten niin pieni asia saattoi muuttaa suunnitelmat? Oli pakko olla olemassa se huomaamaton porsaanreikä, joka pystyi nostamaan suunnitelman taas ylös ja todistamaan suunnitelman aukottomuuden. Ehkä sen keksimiseen menisi hiukan aikaa, mutta se olisi sen arvoista, Voldemort ajatteli mielessään.
Kuului voitonriemuista naurua, joka kiiri pitkin käytäviä tavoittaen jokaisen joka sattui olemaan samassa rakennuksessa.
Täsmälleen! Nyt vain odotamme kuului kylmän äänen riemukas huuto, joka sinetöi monen ihmisen kohtalon tuohon yhteen sanaan, yhdessä hetkessä ja yhdessä paikassa ikuisuudessa.
Saman päivän aamuna:
Kop, kop, kuului koputus ovelta ja koputus kaikui talossa.
Punahiuksinen nainen kurkisti olohuoneesta pieneen aulaan ja lähestyi eteistä kummissaan. Hän avasi eteiseen johtavan valkoisen oven ja katseli ulko-oven yläosassa sijaitsevasta sumeasta ruutuikkunasta ulos. Vaikka hahmo oli sumea, se oli silti tunnistettavissa. Nainen hymyili leveästi ja avasi oven.
Hyvää huomenta rouva Potter, sanoi kohtelias miesääni ovensuusta.
Sano vain Lily, Dumbledore, punahiuksinen Lily hymyili ja viittasi Dumbledoren astumaan sisälle taloon.
Dumbledore hymyili Lilylle ystävällisesti ja vihertävä viitta hulmuten astui kynnyksen yli taloon. He kävelivät aulaan ja Lily kurkisti oikealle olohuoneeseen.
James, tule nyt. Meille tuli vieras
Vastaukseksi olohuoneesta kuului vauvan naurua ja Jamesiksi kutsuttu mustahiuksinen mies tuli aulaan.
Dumbledore, mukavaa kun pistäydyit. Miten si- Harry lopeta! James huudahti lopuksi, kun Harry-vauva tarttui Jamesin silmälaseista kiinni ja repi niitä paraikaa erittäin kivuliaan näköisesti pois isänsä silmiltä, vaikkei Harry vielä siinä iässä tajunnut satuttavansa Jamesia.
Dumbledore hymyili huvittuneesti ja katseli Jamesin kamppailua lasiensa puolesta. Lopulta, kuten aina, kamppailu päättyi Harry-vauvan tappioon ja Jamesin voittoon vanhempi ja vahvempi kuin oli. Harry tyytyi rimpuilemaan hänen sylistään pois.
Lily, ottaisitko pojan ja veisit hänet nukkumaan? Eihän tästä hommasta tahdo tulla yhtään mitään. James sanoi hymyillen vaimolleen.
Lily saattoi vain pyöräyttää silmiään, mutta otti Harryn syliinsä ja kantoi tämän rappusia pitkin yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan. James kääntyi Dumbledoren puoleen. Dumbledoren kasvot olivat vakavoituneet ja hän näytti ikäiseltään mieheltä, vaikka yleensä näytti nuoremmaltakin.
Niin, mitä olinkaan kysymässä. Ai niin, miten sinä tänne tupsahdit? Onko käynnillesi joku erityinen syy? James kyseli pienen hiljaisuuden jälkeen kulmat hieman kurtussa.
Kyllä, minulla on erittäin kiireinen asia hoidettavana, joka ei voi odottaa enää kauempaa. Tietysti haluan Lilyn mukaan keskusteluun. Dumbledore vastasi vakavalla äänellä.
James viittasi Dumbledoren olohuoneeseen istumaan muhkealle, mustalle ja nahkaiselle nojatuolille. Dumbledore tarttui kohteliaasti pyyntöön ja istuutui sohvalle. Ei kulunut aikaakaan kun Lily kurkisti huoneeseen ja istui miehensä viereen pitkälle sohvalle. Hän suuntasi katseensa Dumbledoreen, joka istui heitä vastapäätä ja odotti. Lopulta Dumbledore rikkoi hiljaisuuden:
Kuten jo aikaisemmin kerroin Jamesille, että olin tullut kertomaan hyvin kiireellisestä ja vakavasta asiasta teille. Olen saanut luotettavalta taholta tiedon, jonka mukaan Voldemort aikoo hyökätä kimppuunne. Kuitenkin se on estettävissä ja se riippuu vain teistä. Katsokaas, Voldemort ei voi vahingoittaa teitä, jos teillä on salaisuudenhaltija ja totta kai tiedätte, mikä salaisuudenhaltija on? Hyvä. Otaksun, että salaisuudenhaltija on ainoa mahdollisuutenne selviytyä Voldemortin aikomuksilta.
Lily katsoi Dumbledorea ja sitten Jamesia.
Rakas, mitä mieltä olet? No, minä olen tietysti samaa mieltä kuin Dumbledore. Hän sanoi vakavasti.
James istui naama vakavana ja kulmat kurtussa hiljaa miettien. Hiljaisuus venyi ja venyi. Lily alkoi muuttua kärsimättömäksi ja aina välillä hän sipaisi punaisia hiuksiaan tai väänteli sormiaan katsellen smaragdinvihreillä silmillään Jamesia. Dumbledore istui vain hiljaa katsellen välillä ulos pihalle. Kello tikitti äänekkäästi aulassa, kun minuutit kuluivat. Lopulta James vastasi:
Jos olisin yhtä tyhmä kuin nelisen vuotta sitten, vastaisin ettemme tarvitse salaisuudenhaltijaa. Nyt olen kuitenkin muuttunut ja tilanne on vakava. Hyväksyn ehdotuksesi Dumbledore. Sano vain mitä meidän pitää tehdä.
No ensiksi teidän pitää valita henkilö, joka on luotettava ja pystyy pitämään salaisuuksia.
Ehdottomasti Sirius! James huudahti heti.
Valitan James. Keskustelin tästä hänen kanssaan eilen ja tulimme siihen tulokseen, että hän ei ole sopiva salaisuudenhaltija ja, jos haluat tietää syyn ehdotan, että kysyt sitä häneltä itseltään. Dumbledore sanoi hiljaa.
James näytti pettyneeltä, mutta joutui tyytymään pettymykseen. Kului taas hetken hiljaisuus, kunnes Lily avasi suunsa:
Jos Sirius ei käy, entäs Remus? Tai sinä Dumbledore?
Remus on toistaiseksi kadonnut. Emme tiedä missä hän on, mutta viimeinen havainto hänestä tehtiin Feeniksin killan kokouksessa. Etsimme häntä päivin ja öin. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että hän on lähtenyt täysikuun aikoihin maasta. Dumbledore ilmoitti vakavissaan.
James katsoi häntä äimistyneenä ja epäuskoisena.
No eihän tässä jää jäljelle kuin sinä, James järkeili.
Dumbledore nyökkäsi hiljaa.
Eikö asia sitten ole päivän selvä? Jäljellähän olet vain sinä, Dumbledore. Olet tässä tilanteessa ainoa, joka sopii salaisuudenhaltijaksi. James sanoi kuin asia olisi ollut päivänselvä koko ajan.
Lily nyökkäsi hyväksyvästi kuin olisi odottanutkin sitä ja Dumbledore ei näyttänyt myöskään kovin yllättyneeltä.
No kaipa asia on sitten päätetty. Kerrotko miten juttu etenee tästä eteenpäin? Lily kysyi Dumbledorelta.
No tässä menee pienoinen tovi ja jos sopii aloittaisin kertomalla eräästä ennustuksesta, joka liittyy teihin, selitti Dumbledore ja otti itselleen mukavamman asennon nojatuolissa.
Niin jatkui keskustelu monen monta tuntia ja se tuli muuttamaan tulevaisuutta merkitsevästi, vaikkei mitenkään niin hyvän suuntaan, kun sen oli alun perin tarkoitus.
1. luku: Yllättäviä asioita, leikkimielistä sanasotaa ja ovien pauketta
Aamun ollessa parhaimmillaan tunturipöllö lensi erään talon ikkunasta sisään kirje sidottuna jalkaansa. Keittiössä istui kolme aikuista henkilöä. Punahiuksinen nainen paistoi vohveleita ja rupatteli iloisesti kahden miehen kanssa, jotka istuivat puisen pöydän ääressä syöden paahtoleipää ja naureskelivat välillä toistensa ilmeilleen. Lopulta silmälasipäinen mies kaatui tuoliltaan ja rämähti lattialle paahtoleivän lopun lentäessä parempiin suihin, nimittäin keittiöön pyrähtäneen pöllön avonaiseen suuhun. Toinen mies nauroi kuin haukahdellen ja oli itse tukehtua paahtoleipäänsä. Nainen pudisteli päätään hymyilen ja kohotti sauvansa nostaen kaatuneen miehen ylös lattialta. Sitten hän huomasi paahtoleipää mutustelevan pöllön ja kirjeen sen jalassa. Hän otti sen nopeasti pois ja avasi kirjeen kiireesti tunnistaessaan käsialan. Pöllö lehahti pois, kun oli saanut kirjeen pois jalastaan. Naisen silmät kiisivät paperilla ja pyöristyivät hämmästyksestä, kun hän oli saanut kirjeen luettua loppuun.
James, Dumbledore lähetti meille kirjeen ja tietysti se koskee myös sinua, Sirius. nainen sanoi rauhallisesti.
Jamesiksi kutsuttu, silmälasipäinen mies pörrötti sysimustaa tukkaansa ja oikoi lasejaan. Sirius nyökkäsi ja samassa naurahti taas, kun oli kääntänyt katseensa ovensuuhun. Siellä seisoi unenpöpperöinen ja hintelä 15-vuotias poika, jonka sysimusta tukka oli aivan pystyssä.
Huomenta Harry. Herätimmekö? Sirius kysyi nauraen.
Ai hei Sirius. Ette. Huomenta äiti ja huomenta isä-ää, Harry haukotteli lopussa.
Sen sanottuaan hän istuutui pöydän ääreen isänsä viereen ja oli sattumoisin aivan kuin ilmetty isänsä lukuun ottamatta hänen smaragdinvihreitä silmiään, jotka hän oli perinyt äidiltään.
Isä, miksi sinulla on selässäsi eilistä munakasta? Harry kummasteli, kun oli alkanut katsella Jamesia tarkemmin.
Hahaa, tipahdin tuoliltani, mutta rakas Lilyni pelasti minut varmalta kuolemalta ja Sirius oli siitä hyvästä tukehtua leipäänsä, joka olisi ollut hänelle ihan oikein, James vastasi virnuillen katsellessaan vaimoaan ja siirsi sitten ruskeat silmänsä kohti Siriusta kasvoillaan pahaa enteilevä ilkikurinen ilme.
He eivät sitten ikinä kasva kokonaan aikuisiksi, mutta en pyydä sinun ottavan kummastakaan kelmistä mallia Harry, Lily sanoi hiukan huvittuneena ja antoi pojalleen paahtoleipää ja vohveleita sinisellä lautasella.
Harry kävi niiden kimppuun kuin viimeistä päivää ja ahmi minkä ehti ja pystyi.
Mitä minä juuri äsken sanoin Lily mutisi katsellessaan Harryn syömistä.
James ja Sirius olivat hiippailleet mukavan kokoiselle takapihalle keittiön ovesta ja olivat ilmeisesti alkaneet pitää toistensa kustannuksella leikkimielisesti hauskaa auringon lämmössä.
Aih, kamppiherja on loukkaus neitiseni, James huudahti Siriukselle.
Vanha rouva on hiljaa ja makaa vain kiltisti maassa ettei satu pahemmin, Sirius vastasi huvittuneena.
Oletko menettänyt järkesi Anturajalka?
Ei, en ole Sarvihaara. Olen kuules yhtä järkevä kuin tämä kaunis kukkamaljakko tässä.
Samassa kuului Siriuksen huudahdus ja Harry ryntäsi katselemaan ystävysten kamppailua. Kun hän pääsi ulos pihalle syöden paahtoleipää marmeladin kera, Sirius oli lennähtänyt savupiipun nokkaan ja oli joutunut jumiin. James katseli häntä maassa hilpeästi nauraen. Sirius yritti päästä ylös savupiipusta, mutta tuloksetta, koska hän oli menettänyt sauvansa ilmalennossa. Harry ei voinut olla nauramatta Siriukselle ja hänen ilmeelleen. Siriuksen mustat hiukset olivat valahtaneet miehen kasvoille ja niinpä hän sai vielä yhden ongelman lisää.
Harry, tulepa auttamaan kummisetääsi tai kiroan sinulta ruumiinosasi hornan tuuttiin! Sirius uhkaili, mutta Harry ei ollut moksiskaan.
Hänen perässään tullut Lily heilautti taikasauvaansa ja kutsui Siriuksen sauvan luokseen.
Vai sinäkin olet Lily kääntynyt minua vastaan. Pitää kai kirota koko perhe saman tien, Sirius manaili.
Lily naurahti ja päästi lopulta Siriuksen pälkähästä. Maan pinnalle päästyään Sirius syöksähti Jamesin kimppuun ja niin alkoi jästimäinen painiottelu. Miehet voivottelivat saadessaan nyrkistä ja vuorotellen toinen oli niskan päällä. Lily katseli huvittuneena sivusta, mutta lopulta kun hän joutui jopa toppuuttelemaan poikaansa ryntäämästä tappeluun mukaan, hän taikoi Jamesin ja Siriuksen erilleen. Hetken he katselivat toisiaan murhaavasti ja kuitenkin hetken päästä he olivat taas ylimmät ystävykset ja naureskelivat toistensa ulkonäöille. James joutui korjaamaan lasinsa ehjiksi ja Sirius joutui toisaalla korjaamaan housunsa ehjiksi. Nelikko marssi takaisin sisälle keittiön lämpöön ja Lily kasteli vielä punaiset ruusut ikkunalaudalta mennessään ohi.
Hei James, olisin nyt tuota lähdössä, kun Dumbledorella on minulle jotain asiaa. Tiedäthän. No nähdään Lily ja Harry taas ennen syyskuun ensimmäistä. Sirius huikkasi vielä aulasta ennen kuin lähti ovesta ulos auringon paisteeseen.
Mitä Siriuksen pitää tehdä äiti? Harry kysyi kummissaan.
No en oikeastaan voi kertoa. Saat tietää sitten joskus, mutta et nyt. Lily sanoi vaivautuneena, vaikka olisi halunnut kertoakin vähän enemmän.
Turhautumus näkyi Harryn kasvoilla, mutta hän ei sanonut enää mitään vaan söi vohvelit loppuun ja nousi pöydästä. Aavistaen pahaa James nousi samaan aikaan ja seurasi Harrya olohuoneeseen, jonne James oli hankkinut jästien älylaatikon, television. Se oli jo parisen vuotta vanha, mutta mitä erinomaisimmassa kunnossa. Harry katseli nojatuolista kuvaruutua välinpitämättömästi ja heilutteli kapulaa laiskasti. Välillä hänen katseensa kierteli vaaleansinisen tapetin poikki ja välillä se pysähtyi valokuviin lipaston päällä.
Harry, en kai häiritse? James sanoi varovasti pojalleen istuutuessaan toiselle tuolille, joka oli melko uusi. Kohauttaen olkiaan Harry siirsi katseensa muromainokseen.
Tiedän, että olet tympääntynyt minuun ja äitiisi. Tietenkään se ei ole reilua, mutta emme voi muutakaan ainakaan vielä. Olisin itsekin turhautunut. Kerromme kyllä asiasta joskus kunhan jaksat hieman odottaa.
Ai jaa, oliko vielä muuta? Harry kysyi raivon kuultaessa äänessään ennen kuin nousi.
James huomasi lasien tärisevän kuin odottaen käskyä räjähtää ja aavisti Harryn käyttävän voimiaan tahtomattaan. Hänkin nousi ja laski kätensä poikansa harteille. Harry kuitenkin ravisteli käden pois ja kääntyi lähteäkseen.
Ei ole kiva vain katsella, kun te vain puhutte jotain minusta. Se alkaa pikku hiljaa tuntua ärsyttävältä. sanoi Harry tyynesti ja lähti yläkertaan omaan huoneeseensa paiskaten oven kiinni perässään.
Lily pyyhälsi olohuoneeseen Päivän profeetta kädessään. Hän käänsi katseensa ensin Jamesia ja sitten kohti kattoa.
Anna pojan olla rauhassa. Kaiketi hän siitä tokenee, James kehotti ja istahti takaisin tuolille ja alkoi katsoa lauantai-aamun ohjelmia TV:stä. Lily istui toiselle nojatuolille ja avasi lehden sylissään. Etusivulla kirjaili suuri kuva Pimeästä piirrosta ja sen alla luki: Tiedät-kai-kuka - kuollut vai kadonnut?
Lily katseli artikkelia kulmat kurtussa ja alkoi lukea juttua. Kukaan ei ollut nähnyt Voldemortia yli kymmeneen vuoteen. Se oli aluksi huolestuttanut Feeniksin killan, joka taisteli Voldemortia ja hänen kuolonsyöjiään vastaan. Kuitenkin ajan mittaan kukaan heistä ei enää jaksanut välittää tai oli vain yksinkertaisesti lakannut muistamasta Voldemortia. Mutta miksi se otettiin nyt esille?
Lily, mitä olisit mieltä jos lähtisimme matkalle vaikka jonnekin missä olisi rauhallista? James sanoi muina miehinä.
Matkalle? Juuri nyt? Lily katsahti miestään äimistyneenä.
No Harrykin menee vasta kuukauden päästä kouluun ja Sirius on varmasti ties kuinka kauan poissa. Se tekisi varmasti hyvää meille kolmelle ja olisihan se mukavaa vaihteluakin. James selitti raukeasti.
Lily laittoi lehden syrjään ja katseli kulmat kurtussa Jamesia epäillen yhä hänellä olevan joku lapsellinen tai kiero taka-ajatus mielessään:
Voitko jo kertoa sen todellisen syyn miksi haluat lähteä näin äkkiä jonnekin?
James katsoi Lilyä uskomatta korviaan ja punastui lievästi. Lily hymyili voitonriemuisesti ja siirtyi Jamesin viereen.
No hyvä on, ajattelin että menisimme katsomaan huispauksen EM-kisoja Italiaan ja et voi väittää, että Harrykin piristyisi, James alistui lopulta kertomaan.
No hyvä on sitten. Ja saanko arvata: olet jo hankkinut liput? Lily myöntyi.
Oikeastaan olen tehnyt kaiken jo valmiiksi paitsi, että saat pakata laukkusi itse sillä lähdemme huomenna. Lennämme Italiaan niillä painovoimaa uhmaamilla metalliputkilla, joita sanot lentokoneiksi. Jos arvon leidille sopii niin käymme parissa Italian kaupungissa, joissa olet aina halunnut käydä. James sanoi maireasti.
Lily halasi häntä iloisena ja lähti kiipeämään yläkertaan Harryn huonetta kohti. Kun hän kiipesi ylös rappuja, hän katsahti yhtä liikkuvaa valokuvaa mennessään. Siinä Harry oli pari kesää sitten onnistunut päihittämään isänsä huispauksessa heidän yhteisellä Walesin matkallaan. Harry istui luudalla sieppi kädessään ja hymyili aurinkoisesti lasit nenällään. Hänen isänsä sitä vastoin näytti kuvalle hieman pettynyttä naamaa. Lily muisti Jamesin vannoneen, että vielä joskus hän päihittäisi oman poikansa. Olihan hän ollut kouluaikoinaan koulun paras etsijä, mutta niin nyt oli Harrykin.
Hymy huulillaan Lily lähti taas eteenpäin kavuten portaita ylös kunnes pääsi kapean käytävän risteykseen portaiden yläpäässä. Vasemmalla puolella olivat hänen ja Jamesin yhteinen makuuhuone ja komero, jossa säilytettiin vaikka ties mitä. Oikealla oli iso kylpyhuone ja Harryn oma huone. Astellessaan Harryn ovelle Lily katsahti ulos ja näki kaukaisesti tutun miehen seisovan ikkunasta näkyvän talon vieressä katsellen juuri Potterien taloa. Lily ei kiinnittänyt mieheen sen enempää huomiota ja unohti tämän lähes välittömästi. Hän koputti Harryn oveen ja jäi odottamaan vastausta. Kun sitä ei kuulunut, Lily avasi oven ja astui sisään huoneeseen. Lattia oli täynnä roinaa sillä Harry ei ollut jaksanut siivota huonettaan moneen viikkoon ja oli suutuspäissään viskonut tavaroita minne sattui. Lily lähes loikki tavaroiden yli kohti sänkyä, jossa Harry makasi ja tuijotti turhautuneesti kattoon. Katsahtaen vain pikaisesti äitiään Harry kääntyi tähän selin.
Harry, minulla olisi sinulle asiaa. Jaksatko kuunnella? Lily kysyi rauhallisesti pojaltaan.
Tulkiten Harryn murahduksen myöntäväksi vastaukseksi Lily jatkoi:
Isäsi ajatteli, että lähtisimme kolmestaan Italiaan tai no oikeastaan meillä kahdella ei ole enää mitään valinnanvaraakaan, kun se kelmi on jo järjestänyt kaiken valmiiksi, Lily sanoi oikeastaan itselleen loput.
Mitä hän oikein meinaa? Harry kysyi epäluuloisena. Ei kai isä vain yritä lahjoa minua tai jotain sinne päin?
Ei, ei, ei, tämä ajaa Jamesin omia päämääriään ainakin tällä hetkellä. Lily sanoi rauhoittavasti hymyillen ja laittoi kätensä Harryn olkapäälle, jota poika ei ravistanutkaan pois.
Siinä he istuivat pienen tovin Harry omiin ajatuksiinsa vaipuneena ja Lily katsellessaan jo melkein aikuista poikaansa. Lopulta Harry aukaisi suunsa ja kysyi huolettomasti:
No milloin me lähdemme?
Voi, me lähdemme jo huomenna, Lily sanoi iloisesti.
No mitä me sitten odotamme? Harry sanoi ja pomppasi ylös sängyltään ja alkoi etsiskellä jästimäistä matkalaukkuaan sillä ei hän aikonut ottaa matka-arkkuaan Italiaan.
Lily hymyili Harrylle ja poistui huoneesta vähin äänin jättäen poikansa penkomaan lattialla olevaa roinaa. Hän asteli käytävän toiseen päähän hänen ja Jamesin makuuhuoneeseen. Huone oli suorakulmion muotoinen ja maalattu kermanvaaleaksi. Vaatekaapit oli upotettu lyhyemmille seinille, kuitenkin niin että ne eivät täyttäneet koko seinää ja sänky oli sijoitettu Lilyn vastapäätä olevalle seinälle suuren ikkunan alle. Verhot olivat tummanharmaata silkkiä, joiden helmat hipoivat sängyn korkeaa päätyä. Ne liehuivat levollisesti lämpimän kesätuulen virtaavan raollaan olevasta ikkunasta.
Lily marssi suorinta tietä oikeanpuoleiselle vaatekaapille ja otti sieltä kaksi matkalaukkua, jotka olivat samanlaiset kuin Harryn oma laukku. Hitaasti Lily alkoi tehdä mielessään listaa vaatteista ja tavaroista joita he tarvitsisivat Italian-matkallaan. Mietiskelyn lomassa hän avasi pienemmän ikkunan vaatekaapin vierestä ja haisteli ilmaa. Tuuli toi mukanaan miedon mullan ja kukkien tuoksun. Lily hymyili tyytyväisenä ja sulki silmänsä.
Hetken kuluttua hän tunsi kahden käden kietoutuvan vyötärönsä ympärille. Henkilö painoi kasvonsa Lilyn hiuksiin ja keinutti häntä hiljalleen edestakaisin.
Mitä mietit? ääni kysyi.
Voi James, tätä kaikkea. Voldemortin odottamatonta julkisuutta, Harrya, meitä ja tulevaa matkaamme, Lily vastasi Jamesille.
Älä nyt. Olet lähdössä lomalle ja siitä puheen ollen pakkaat kyllä minun laukkuni myös, James virnisti.
Lily kääntyi Jamesin sylissä niin, että näki miehensä kasvot. Hän heilutti sormeaan Jamesin naaman edessä ja antoi sormen heiluttelun jälkeen tälle suudelman. Vaivihkaa Lily etsi kädellään tyynyä, joka oli sattumoisin pienen ikkunan ikkunalaudalla. Saatuaan tukevan otteen tyynystä hän kumautti Jamesia päähän vihertävällä tyynyllä ja nauroi. James räpytteli vähän aikaa silmiään, mutta toipui nopeasti. Hän sieppasi sängyn päältä huomattavasti isomman tyynyn kuin Lilyllä ja kohotti sen päänsä päälle valmiina iskuun. Vikkelänä ihmisenä Lily väisti iskun ja loikkasi sängylle iloisesti nauraen.
James hymyili ilkikurisesti ja vetäisi taikasauvansa takataskustaan. Kuitenkin hän menetti sen melko pian, koska Lily oli ollut vieläkin nopeampi ja riisunut Jamesin aseista. Vastatakseen iskuun James heitti tyynynsä päin Lilyä. Se osui häntä kasvoihin ja kaatoi Lilyn istualleen sängylle. James ulvoi naurusta ja syöksähti sängylle. Lily oli kuitenkin valmiina ja kumautti tyynyllä Jamesia vatsaan ja kierähti pois alta.
Jostakin lensi peitto Lilyn ja Jamesin päälle. Kun James sai peiton pois päältään, hän huomasi Harryn hymyilemässä oven suussa ja purskahti lopulta nauruun nähdessään isänsä ilmeen.
Oli vain sitä asiaa, että oletteko jo pakanneet? Harry kysyi nauramisen lomassa.
Katsahdettuaan kahta tyhjää matkalaukkua hän kohotti kulmiaan äidilleen, sillä yleensä Lily oli nopea pakkaamaan tai kokoamaan mitä tahansa. Saatuaan virneen vastaukseksi Lilyltä Harry poistui huvittuneena. Aikuiset jatkoivat tyynysotaansa vielä pitkälle iltaan ja vasta iltamyöhään laukut olivat pakattu ja kaikki Potterit olivat lähtövalmiita.
Aamulla kuuden aikoihin James tilasi puhelimella taksin (Lilyn avustuksella tietysti). Pirteä porukka nousivat mustaan taksiin Godrickin notkossa väsyneen taksikuskin kyytiin.
A/N:Pahoittelen kaikkien "hienouksien" puuttumista, mutta kello lähentelee*kröhöm* jo puolta kakhtatoista illalla. Siinä hieman luettavaa kaikkille. Kommenteja saa laittaa:D