Murhan jälkeen (S)
Lähetetty: To Helmi 18, 2010 9:37Elikkäs tällainen itsekeksitty pieni pätkä murhaajasta. Olen miettinyt tähän tarinaakin, mutta nyt se vain toimii itsenäisenä osana eikä varsinaista juonta ole. Katsotaan mitä sanotte vai sanotteko mitään. Palaute on aina yhtä mukavaa luettavaa 
Murhan jälkeen
Raskaita askelia. Saviseen maahan jää helposti valtavat kengänjäljet. Huohotusta. Mies ei pääse kulkemaan kovaa, mutta ei hänellä ole kiirekään. Nyt on yön pimein hetki. Hänellä on vielä aikaa. Miehellä ei ole enää pitkä matka. Pian hän pääsee eroon suuresta taakastaan.
Mies painuu väkisinkin kumaraan painosta mikä on hänen hartioillaan. Hiki valuu pitkin miehen otsaa ja selkää, saaden alla olevan paidan takertumaan siihen. Hänen kätensä ovat liukkaat ja ne melkein lipeävät raskaasta lapiosta. Miehellä kuitenkin on nopeat refleksit, hän saa lapiosta otteen.
Vielä vähän matkaa. Sitten hän on siellä. Hän on suunnitellut tämän etukäteen. Täällä maa on pehmeää, helposti kaivettavaa. Mies pudottaa taakkansa maahan. Se jysähtää maahan raskaasti ja jotain rusahtaa.
Mies pyyhkii käsiään harmaaseen takkiin, harmaa takki värjäytyy tummanpunaiseksi. Sitten mies tarttuu lapioon ja iskee sen maahan. Maasta irtoaa heti iso pala, mutta urakkaa on edessä paljon ja hänellä on vain tämä yö aikaa. Mies toimii nopeasti ja vähitellen kuoppa syvenee ja mies hyppää itse sinne jatkamaan työtään.
Kun työ on valmis, on aamu jo alkanut sarastaa. Hän ottaa mytyn maasta, joka painaa entistä enemmän raskaan lapioinnin jälkeen. Ähkien ja puhkien mies heittää mytyn kuoppaan. Kuuluu isompi tömähdys kuin aikaisemmin ja selvä rasahdus. Niska taisi murtua. Mutta kuolleet eivät välitä.
Mies alkaa täyttämään kuoppaa hiukan hermostuneena. Hänellä on mennyt enemmän aikaa kuin hän on arvioinut. Se on paha juttu. Hän ei ehkä pääse ajoissa pakoon. Onneksi ruumis vie tilaa jonkin verran, joten täyttämistä ei ole niin paljon.
Mutta aurinko on jo nousemassa. Hädissään mies alkaa toisella jalalla potkia hiekkaa kuoppaan. Se on melkein täynnä, kun hän kuulee hälytyskellojen alkavan soida kylässä. Hän on jättänyt selvät merkit siellä olostaan.
Kaikki on sen penskan syytä. Jos penskaa ei olisi ollut, hän olisi jo matkalla. Mutta penska on pilannut kaiken. Mies on vaarassa paljastua. He huomaavat hänen jälkensä ja tulevat perään. Kuoppa on täynnä. Mies astelee päällä, jotta maa tasoittuisi. Sitten on aika lähteä. Mies vilkaisee vielä kerran maata, jonne hän on haudannut ruumiin.
- Hyvästi Fredrik, mies sanoo ja hänen äänensä on kuin ukkosen jyrinää ja lähtee sitten pois hämmästyttävän nopeasti ja katoaa metsän siimekseen.
Murhan jälkeen
Raskaita askelia. Saviseen maahan jää helposti valtavat kengänjäljet. Huohotusta. Mies ei pääse kulkemaan kovaa, mutta ei hänellä ole kiirekään. Nyt on yön pimein hetki. Hänellä on vielä aikaa. Miehellä ei ole enää pitkä matka. Pian hän pääsee eroon suuresta taakastaan.
Mies painuu väkisinkin kumaraan painosta mikä on hänen hartioillaan. Hiki valuu pitkin miehen otsaa ja selkää, saaden alla olevan paidan takertumaan siihen. Hänen kätensä ovat liukkaat ja ne melkein lipeävät raskaasta lapiosta. Miehellä kuitenkin on nopeat refleksit, hän saa lapiosta otteen.
Vielä vähän matkaa. Sitten hän on siellä. Hän on suunnitellut tämän etukäteen. Täällä maa on pehmeää, helposti kaivettavaa. Mies pudottaa taakkansa maahan. Se jysähtää maahan raskaasti ja jotain rusahtaa.
Mies pyyhkii käsiään harmaaseen takkiin, harmaa takki värjäytyy tummanpunaiseksi. Sitten mies tarttuu lapioon ja iskee sen maahan. Maasta irtoaa heti iso pala, mutta urakkaa on edessä paljon ja hänellä on vain tämä yö aikaa. Mies toimii nopeasti ja vähitellen kuoppa syvenee ja mies hyppää itse sinne jatkamaan työtään.
Kun työ on valmis, on aamu jo alkanut sarastaa. Hän ottaa mytyn maasta, joka painaa entistä enemmän raskaan lapioinnin jälkeen. Ähkien ja puhkien mies heittää mytyn kuoppaan. Kuuluu isompi tömähdys kuin aikaisemmin ja selvä rasahdus. Niska taisi murtua. Mutta kuolleet eivät välitä.
Mies alkaa täyttämään kuoppaa hiukan hermostuneena. Hänellä on mennyt enemmän aikaa kuin hän on arvioinut. Se on paha juttu. Hän ei ehkä pääse ajoissa pakoon. Onneksi ruumis vie tilaa jonkin verran, joten täyttämistä ei ole niin paljon.
Mutta aurinko on jo nousemassa. Hädissään mies alkaa toisella jalalla potkia hiekkaa kuoppaan. Se on melkein täynnä, kun hän kuulee hälytyskellojen alkavan soida kylässä. Hän on jättänyt selvät merkit siellä olostaan.
Kaikki on sen penskan syytä. Jos penskaa ei olisi ollut, hän olisi jo matkalla. Mutta penska on pilannut kaiken. Mies on vaarassa paljastua. He huomaavat hänen jälkensä ja tulevat perään. Kuoppa on täynnä. Mies astelee päällä, jotta maa tasoittuisi. Sitten on aika lähteä. Mies vilkaisee vielä kerran maata, jonne hän on haudannut ruumiin.
- Hyvästi Fredrik, mies sanoo ja hänen äänensä on kuin ukkosen jyrinää ja lähtee sitten pois hämmästyttävän nopeasti ja katoaa metsän siimekseen.