Haalenevat piikit
Lähetetty: Ti Heinä 05, 2011 3:02Löysin kolme vuotta vanhan koulukirjoitukseni, joka yllätys yllätys käsittelee siiltä. Oikokirjoitin sen koneelle ja ajattelin sen julkaista tänne.
_______________
Nöyryytys. Todellinen tappio. Kaikki vain sen takia, että kilpakosijalla oli miellyttävämmät piikit! Voi tuff, kun elämä on epäreilua!
Nuoren siilin aatteet olivat sekavat, eikä osannut sisäistää asiaa. Siili ohitti jopa herkulliset tuoksut, jotka huokuivat kosteasta mullasta.
Se vielä puuttuisi, että söisin masennukseeni, ja menettäisin pyykkilautavatsani! se hymähti vatsastaan ylpeänä.
Pehmeä ruohomätäs jousti siilin jalkojen alla, ja siili kirmaisi äkisti juoksuun. Se oli joskus ollut perheensä nopein. Siilin äiti oli aina todennut tästä tulevan hyvä perimän levittäjä, ja tämä saisi suuren reviirin hallittavakseen. Nyt nuori siili kyseenalaisti ensimmäistä kertaa äitinsä tuhinat.
Kuului pieni loiskahdus, kun siili hyppäsi ajattelemattaan veteen. Sitä se katui heti. Kylmä tunkeutui turkin läpi ja tuntui, kuin siili olisi joutunut jäämöhkäleen sisään. Virtaa vastustaen siili kuitenkin nenä edellä ui rannalle jalat puutuneina. Olihan se ollut perheensä paras uimari. Hytisyteltyään siinä jonkin aikaa tuhisten ärtyneenä kylmänarkuuttaan, se tutki ympäristöään. Siili näki yössäkin tehokkaasti: olihan se yöeläin. Se muisteli seikkailujaan päivisin ja äitinsä kauhistuneita toruja. Vaara oli hänen toinen nimensä. Se huomasi tulleensa pois omalta tutulta reviiriltään ylittäessään vesirajan. Puron ylittäminen oli ollut ehdottomasti kielletty. Nyt oli tämäkin kielto hylätty. Edessäpäin metsä oli harvempaa, ja se haistoi metsämansikoiden tuoksun.
Ehkä voisin lähteä pienelle seikkailulle mansikoita maistelemaan ja unohtamaan murheet, siili tuumasi unohdettuaan jo pyykkilautavatsansa.
Syötyään mansikoita vatsansa täyteen se ei kuitenkaan lopettanut matkaansa.
Puiden harventuessa siili alkoi tuntea itsensä suojattomaksi, mutta uteliaisuus työnsi eteenpäin. Se saapui lopulta niitylle. Maa oli mehevää, mutta haisi epämiellyttävältä. Mansikat tahtoivat päästä ulos vatsasta, mutta siili piti ne itsepintaisesti sisällään. Näky oli hänelle aivan uusi. Se oli kuin valtava multakaivauma, joita oli tehty pesän viereen ja noukittiin siitä matoja. Olisiko näin suuressa kaivaumassa myös suuria matoja? Siili kuvitteli kauhuissaan puiden huipulle ulottuvat madon ruhon. Sellaista hän ei kyllä jaksaisi syödä! Siili lähti rohkeasti tutkimaan kaivaumaa. Se teki havainnon, että maata kyntäneet elukat olivat lantakasojen perusteella valtavia. Ilmeisesti nämä elukat olivat muualla tai metsästivät päivisin, joten siili jatkoi töpistelyään. Pilvet alkoivat väistyä melkein täysikokoisen kuun tieltä. Se huomasi jätekasojen välkkyvän kuunvalossa. Siili lähti nuuhkimaan lantakasoja lähempää ja löysi loisteen aiheuttajat. Hohto tuli madoista. Sille tuli mieleen äitinsä kertomat tarinat, joissa siilit metsästivät tarunomaista hohtomatoa. Oliko hän löytänyt sellaisen?
Mistä te saatte kiiltonne? siili uteli madoilta.
Vastaus tuli hitaasti.
Me kirkastumme kuunvalossa. Näköjään siitä on vain haittaa, kun saalistaja meidät löysi.
Kertokaa, miten teidän teidänlaisenne kiillon minun piikkeihini, siili kysyi hetken mielijohteesta.
Madot supisivat jotain ja vastasivat oudon huvittuneina: Syö meidät niin hohtomme siirtyy sinuun.
Siilin vatsa oli jo valmiiksi täynnä, mutta se koki uhrauksen olevan tarpeellinen. Sen kummempia ajattelematta se hotkaisi suuhunsa kolme matoa. Ne maistuivat puistettavilta, ei yhtään kastemadon kaltaisia. Enempää ei vatsa antanut myöten muutenkaan, joten se tyytyi siihen. Se hyvästeli jostain syystä happaman tuuliset madot ja päätti lähteä paluumatkalla. Aurinko oli nousemassa. Se olisi hyppinyt innosta, jos olisi vain jaksanut. Sitten kun se saisi hohtavat piikit, se saisi minkä tahansa naarassiilin. Auringon noustessa se etsi itselleen turvallisen paikan, meni rullalle ja nukahti pitäen tuhisevaa ääntä.
Herättyään jo varhain siili meni veden ääreen juomaan. Se tunsi olonsa huonoksi, eikä sen piikit olleet vielä kirkastuneet. Kylmät väreet kulkivat sen hipiässä, kun se joi vettä turtana.
Ehkä vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin, siili yritti olla toiveikas, vaikka näyttikin entistä rumemmalta.
Yhtäkkiä sen ote maasta herpaantui. Se huomasi kauhukseen pudonneensa veteen. Nuori siili yritti räpiköidä, mutta sen voimat eivät riittäneet. Vesivirrat painoivat se upoksiin. Vain siilin sisään viime yönä tulleet heisimadot selvisivät.
_______________
Nöyryytys. Todellinen tappio. Kaikki vain sen takia, että kilpakosijalla oli miellyttävämmät piikit! Voi tuff, kun elämä on epäreilua!
Nuoren siilin aatteet olivat sekavat, eikä osannut sisäistää asiaa. Siili ohitti jopa herkulliset tuoksut, jotka huokuivat kosteasta mullasta.
Se vielä puuttuisi, että söisin masennukseeni, ja menettäisin pyykkilautavatsani! se hymähti vatsastaan ylpeänä.
Pehmeä ruohomätäs jousti siilin jalkojen alla, ja siili kirmaisi äkisti juoksuun. Se oli joskus ollut perheensä nopein. Siilin äiti oli aina todennut tästä tulevan hyvä perimän levittäjä, ja tämä saisi suuren reviirin hallittavakseen. Nyt nuori siili kyseenalaisti ensimmäistä kertaa äitinsä tuhinat.
Kuului pieni loiskahdus, kun siili hyppäsi ajattelemattaan veteen. Sitä se katui heti. Kylmä tunkeutui turkin läpi ja tuntui, kuin siili olisi joutunut jäämöhkäleen sisään. Virtaa vastustaen siili kuitenkin nenä edellä ui rannalle jalat puutuneina. Olihan se ollut perheensä paras uimari. Hytisyteltyään siinä jonkin aikaa tuhisten ärtyneenä kylmänarkuuttaan, se tutki ympäristöään. Siili näki yössäkin tehokkaasti: olihan se yöeläin. Se muisteli seikkailujaan päivisin ja äitinsä kauhistuneita toruja. Vaara oli hänen toinen nimensä. Se huomasi tulleensa pois omalta tutulta reviiriltään ylittäessään vesirajan. Puron ylittäminen oli ollut ehdottomasti kielletty. Nyt oli tämäkin kielto hylätty. Edessäpäin metsä oli harvempaa, ja se haistoi metsämansikoiden tuoksun.
Ehkä voisin lähteä pienelle seikkailulle mansikoita maistelemaan ja unohtamaan murheet, siili tuumasi unohdettuaan jo pyykkilautavatsansa.
Syötyään mansikoita vatsansa täyteen se ei kuitenkaan lopettanut matkaansa.
Puiden harventuessa siili alkoi tuntea itsensä suojattomaksi, mutta uteliaisuus työnsi eteenpäin. Se saapui lopulta niitylle. Maa oli mehevää, mutta haisi epämiellyttävältä. Mansikat tahtoivat päästä ulos vatsasta, mutta siili piti ne itsepintaisesti sisällään. Näky oli hänelle aivan uusi. Se oli kuin valtava multakaivauma, joita oli tehty pesän viereen ja noukittiin siitä matoja. Olisiko näin suuressa kaivaumassa myös suuria matoja? Siili kuvitteli kauhuissaan puiden huipulle ulottuvat madon ruhon. Sellaista hän ei kyllä jaksaisi syödä! Siili lähti rohkeasti tutkimaan kaivaumaa. Se teki havainnon, että maata kyntäneet elukat olivat lantakasojen perusteella valtavia. Ilmeisesti nämä elukat olivat muualla tai metsästivät päivisin, joten siili jatkoi töpistelyään. Pilvet alkoivat väistyä melkein täysikokoisen kuun tieltä. Se huomasi jätekasojen välkkyvän kuunvalossa. Siili lähti nuuhkimaan lantakasoja lähempää ja löysi loisteen aiheuttajat. Hohto tuli madoista. Sille tuli mieleen äitinsä kertomat tarinat, joissa siilit metsästivät tarunomaista hohtomatoa. Oliko hän löytänyt sellaisen?
Mistä te saatte kiiltonne? siili uteli madoilta.
Vastaus tuli hitaasti.
Me kirkastumme kuunvalossa. Näköjään siitä on vain haittaa, kun saalistaja meidät löysi.
Kertokaa, miten teidän teidänlaisenne kiillon minun piikkeihini, siili kysyi hetken mielijohteesta.
Madot supisivat jotain ja vastasivat oudon huvittuneina: Syö meidät niin hohtomme siirtyy sinuun.
Siilin vatsa oli jo valmiiksi täynnä, mutta se koki uhrauksen olevan tarpeellinen. Sen kummempia ajattelematta se hotkaisi suuhunsa kolme matoa. Ne maistuivat puistettavilta, ei yhtään kastemadon kaltaisia. Enempää ei vatsa antanut myöten muutenkaan, joten se tyytyi siihen. Se hyvästeli jostain syystä happaman tuuliset madot ja päätti lähteä paluumatkalla. Aurinko oli nousemassa. Se olisi hyppinyt innosta, jos olisi vain jaksanut. Sitten kun se saisi hohtavat piikit, se saisi minkä tahansa naarassiilin. Auringon noustessa se etsi itselleen turvallisen paikan, meni rullalle ja nukahti pitäen tuhisevaa ääntä.
Herättyään jo varhain siili meni veden ääreen juomaan. Se tunsi olonsa huonoksi, eikä sen piikit olleet vielä kirkastuneet. Kylmät väreet kulkivat sen hipiässä, kun se joi vettä turtana.
Ehkä vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin, siili yritti olla toiveikas, vaikka näyttikin entistä rumemmalta.
Yhtäkkiä sen ote maasta herpaantui. Se huomasi kauhukseen pudonneensa veteen. Nuori siili yritti räpiköidä, mutta sen voimat eivät riittäneet. Vesivirrat painoivat se upoksiin. Vain siilin sisään viime yönä tulleet heisimadot selvisivät.