Suurinosa varmaan jo tietääkin ne meikäläisen kuusi vakiobändiä joita kuuntelen pääasiassa (check my last.fm). Green Day, Muse, Billy Talent, Linkin Park, Foxboro Hot Tubs ja The Offspring. Green Day, Billy Talent, Linkin Park ja ehkä jopa Muse julkaisee uuden levyn 2009 ja niitä ei melkeinpä malta odottaa. Jos näistä kaikki lähtee kiertueelle ja päätyy suomeen niin se tarkoittanee, että 09-10 tulee olemaan aikamoista keikoilla käyntiä sillä haluan ehdottomasti nähdä Green Dayn livenä. Myös Muse, Billy Talent ja Linkin Park kiinnostaa. Vaikuttaa siltä, että saisin myös kavereita näille keikoille sillä edesmennyt (ei mitenkään kirjaimellisesti, älköö ottako tosissanne) Paarma pitää ainakin Musesta ja hitusen myös Billy Talentista ja ystäväni Josba diggailee aika paljon Linkin Parkia. Mutta Green Dayn kanssa tulee varmaankin hieman ongelmia. En kyllä haluaisi isääni siihen vierelle istumaan, varsinkin, kun se ei edes pidä kyseisestä bändistä. Olisi mukava nauttia keikasta täysin siemauksin, you know.
Green Day oli mahtavinta mitä olen kuullut, kun sen silloin esnimmäisen kerran jostain TV:stä bongasin. No ei se heti vaikuttanut siltä ykköseltä, sillä perään tuli se Ramsteinin America biisi ja se jäi paremmin mieleen. Sitten eräänä päivänä katsoin taas TV:tä (en ole mikään televiissio addikti
) ja sieltä se Amerian Idiot tuli ja meikäläinen tajusi, että tässä on jotain suurta. Sitten alkoi pitkin viikkoja soimeen Boulevard of broken dreams ja Holiday ja siihen sokerina päälle wake me up when september ends. Sen jälken toivoin levyn synttärilahjaksi ja senhän mää sain. Sitä sitten pariin kertaan kuuntelin kunnes tuli muutama vuosi hiljaiseloa. En missään vaiheessa lakannut pitämästä tästä bändistä, mutta en vain kuunnellut. Sitten taas tässä syksyllä menin ja katsoin TV:tä (joototaah) ja sieltä tuli Green Dayn Basket Case. Ah mie ihastuin tähän lauluun. Renkutin sitä youtubessa ja sitten löysin uusia biisejä kunnes hankin International Superhits! -levyn ja se on loistava lätty se. Siitä lähti kovemmanpuoleinen fanitus kyseistä bändiä kohtaan. Sitten kun vielä löysi American Idiotin tarinan (ei se miten levy tehtiin vaan minkä se sisältää) oli hieno paketti kasassa. American Idiot on täydellinen levy ja sen tarina on ainutlaatuinen. Harvoissa levyissä on suunniteltu tarina ja vielä, kun musiikki on jotain elämää suurempaa tällä levyllä, ei takaisin ole kääntymistä.Museen törmäsin joskus 2007, kun katsoin TOP 5 maaleja tai jotain (jääkiekon) MM kisoista. Taustalla soi Musen Knights of cydonia, bongasimpa sen heti youtubesta ja kuuntelin. Miekäläinen diggas. Sitten tuli pieni tauko kunnes kesällä ehdoitin Paarmaa hankkimaan Musen levyn (en tiedä mistä se idea putkahti) ja näin tämä herrasmies meni ja osti sen. Sitten karran datauskerralla hänen luonaan hän soitti sitä kajarit täysillä (no melkein) ja meikäläinen tyksätyi Starlight kipaleeseen. Sen jälkeen tuli Supermassive black hole ja sen jälkeen Invincible. Eräänä synkkänä päivänä Paarma tuli meille kyläilemään, tekemään mailakauppoja ja toi Black holes and revelations(?) levyn mukanaan ja rippasin sen sitten koneelle. Nyt tuossa vähän aikaa sitten (eilen) menin hankkimaan Musen HAARP -levyn. Live levy on kyseessä, mutta on kyllä hyvä lätty.
Kertokaapa sitten tekin jotain stooryä, sillä itse en jaksa nyt kirjoittaa. Kirjoittelen sitten lisää kun taas huvittaa.
