Lapsena minä...
...luulin käsissäni olevia verisuonia itse piirtämikseni ja yritin aina pestä niitä pois. Ihmettelin sitten mikseivät ne koskaan kadonneet.
...Luulin läksyjä kengän, niitä läpysköjä, pohjaksi.
...Pillahdin itkuun ihka ensimmäisenä koulupäivänä, kun kadotin kummioppilaani.
...Pelkäsin jostain syystä muumijaksoa nimeltä Kultainen häntä. Mitä pelottavaa siinä sitten oli, en tiedä.
...Kun kysyin äidiltä mistä avaruus alkaa ja mihin avaruus loppuu ja kun hän vastasi, että A:sta alkaa ja S:sään loppuun. Luulin sitten melko pitkään, että avaruuden alussa oli iso punainen a-kirjain ja siellä tähtien lopussa sitten iso vihreä S-kirjain.
...minulla oli kaksi mielikuvituspoikaa. Vore ja Vare. (Eikö olekin hienot nimet? xD) Juoksin niiden kanssa kilpaa ja jostain sysytä minä aina voitin. Sitten kuvittelin, että minä olen prinsessa ja he ovat kilpakosijoita.
...Taisin joskus tahalleni pissata housuun, koska halusin tietää miltä se tuntuu.
...Joskus joulun alla menin kaverini kanssa sellaiseen Tiimarin tapaiseen kauppaan, jossa sai ostaa tarvikkeita, jos halusi tehdä esim. joulukoristeita. Siellä oli sellainen esimerkki koriste, jonka minä ja kaverimme varastimme ja myytiin se sitten kahdella eurolla naapurille ja ostimme niillä rahoilla karkkia. Äidille sanoin, että olin ostanut sen. Eikä äiti vieläkään tiedä miten asia oikeasti oli. Olin n. 8v.
...Yöllä hiippailin naapureiden pihassa kuvitellen sen olevan jotenkin rohkeaa ja jännittävää.
...Kerran mökillä minä, isosiskoni ja isoveljeni päätimme varastaa kuikan pesästä munan. Onnistuimme siinä ja veneellä palatessamme suunnittelimme miten kasvatettaisiin se. Ensin haudottaisiin sitä ja kun se kuoriutuisi niin syötettäisiin sille silakkaa ja matoja ja opetettaisiin se lentämään. Valitettavasti suunnitelmat menivät pilalle kun äiti löysi munan ja me jouduimme sitten palauttamaan sen.
...Kerran kun jäin jalastani jumiin jonnekin rakoseen, aloin ulvoa: "Mä jään tänne ikiajoiksi!"
...Eräänä kesänä minä ja serkkuni pyöräilimme. Olin pyörän tarakalla. Ne asuu maalla. Sitten serkku ei muistanut jarruttaa eräässä mutkassa ja me ajoimme suoraan ojaan, jossa oli vettä. Toinen serkkuni oli kauhistunut ja hän luuli, että minä olin jäänyt pyörän alle ja ajoi sinne kovalla vauhdilla ja minä ja serkkuni vain nauroimme siellä pystymättä lopettamaan. Olin silloin jotain 7-8v.
...Samaiset serkut pelottelivat aina, että heidän läheisessä metsässään on paljon käärmeitä. Kerran kun olin siellä siskoni ja veljeni kanssa ja me näimme käärmeen. Oikean käärmeen. Oli siinä vanhemmilla varmaan hauskaa kun me juoksimme kirkuen metsästä ulos. "Siellä oli käärme! Me nähtiin käärme! Se melkein puri!"
Siinä teillä minun tempauksiani lapsuudesta. Kerron sitten lisää jos tulee mieleen.
