Tarvehuone

Otsikko kertoo hyvin mistä aion kirjoittaa. Elikkäs aihe unet.

Jokainen ihminen näkee yössä 2-5 unea. Tai jotain sinne päin. Yleensä muistamme vain sen jälkeisemmän.
Nukahtamista on vaikea huomata. Se tuntuu niin lyhyeltä ajalta ja itse olen monesti vannonut että nukuin vain pari tuntia, mutta oikeasti nukuin n. 7 tuntia.
Unissa kykenemme tekemään mitä vain. Mielikuvitus on rajana. Eli muistatteko unianne? Mitä siinä tapahtui? Vaihtuiko se? Oliko se painajainen? Mikä on hulluinta mitä olet tehnyt unissasi? Oletko kävellyt unissasi? Oletko herännyt omituisesta paikasta, jossa et ollut nukkumaan mentyäsi? Mistä luulet uniesi johtuvan? Huomaatko jos nukahdat? Onko unien näkeminen hauskaa/kivaa/mukavaa? Onko unissasi jotain kamalaa/epämielyttävää/pelottavaa? Oletko nähnyt paljon painajaisia putkeen? Mitä niissä on tapahtunut?

Minä näen paljon hyviä unia. En muista milloin viimeksi olen nähnyt kunnon painajaista. Olen myös havainnut unen vaihdon, se tuntuu oudolta. Olen nähnyt paljon Harry Potter-unia ja niiden tapahtumat ovat aina olleet jokseenkin omituisia. Minä en yleensä tajua että se on unta, paitsi silloin jos unessa tapahtuu jotain kamalaa. Toistelen sanoja: "Tämän on pakko olla unta, tän on pakko olla unta!" Yleensä se auttaa, mutta joskus ei ja joudun unessa paniikkiin. Otataan esmimerkiksi yksi uneni, jossa makasin avaruudessa maapallon päällä. Ihastelin mustaa tähtitaivasta ja tähtiä. Sitten iski kysymys: "Miten pääsen kotiin?" Nousin heti seisomaan maapallon päälle. Yritin sukeltaa maapallon päälle, mutta ilmakehä esti pääsyni sinne. Jouduin paniikkiin ja leijuin aina vain kauemmas maapallosta. Loppu unesta en muista mitään. Muista vain sen akuhean paniikin mikä minuun iski.
Hassua kyllä, mutta ikinä en ole osannut unissani lentää. Ehkä se johtuu siitä että minä tiedän sen olevan mahdotonta enkä anna sen tapahtua. En osaa oikein kontrolloida uniani paitsi heräämisessä. Unet tapahtuvat enkä osaa estää niitä. Olen monesti nähnyt unta että myöhästyn koulusta. Olen usein unessa myöhässä tunnin tai kaksi sitten on myös läksyt tekemättä. Kaikki menee pieleen eikä voi estää sitä. Se on kamalaa.
Unissa käveleminen on myös mielenkiintoista. Pari vuotta sitten ryntäsin vanhempieni makkariin huutaen: "Tulkaa katsomaan mä olen maalannut. Tulkaa katsomaan!" Äiti johdatti minut takaisin sänkyyni ja kysyi minulta mihin minä olin maalannut. Heräsin äidin ääneen, joka kysyi:
"Mihin sinä olet maalannut?" Olin aivan ihmeissäni. En muista sellaisesta unesta mitään. En tajunnut silloin mitään. Aamulla minulle kerrottiin mitä olin sanonut.
Veljeni puhui kerran unissaan hauskasti. Isosiskoni kuuli kuinka tämä oli mutissut: "Nokiakännykkä."
Olen myös kerran nauranut unissani enkä kyennyt lopettamaan. Olen myös tehnyt pieniä liikkeitä, joihin olen herännyt. Esim. puristanut käteni nyrkkiin.
Usein olen nähnyt autounia, joissa ajan autoa. Olen monesti ajanut kolarin. Sitten tulee kauhistuttava ajatus: "Nyt minulle suututaan aivan helvetisti." Mutta koskaan unessani en ole kärsinyt huutoja tai rangaistuksia.
Kerron muista unistani myöhemmin.

Teidän vuoronne.

Ai että, minä niin rakastan unia ja nukkumista. Paitsi, että en muista nykyään ollenkaan mitä unta näen tai että edes nukuin. Painajaisia näin viimeksi ekalla luokalla ja muistan sen silti selvästi. Olin kävelyllä äitini kanssa ja kuljimme rakennus vaiheessa olevien talojen ohi. Menimme koputtamaan ikkunoihin ja yht'äkkiä joku avasi oven, joka oli vähän aikaa sitten ollut ikkuna. (se oli kolmas kerron ja ulkoseinä) Siinä leijuin ja kuuntelin pelottavaa miestä. (Jos se mies olisi astunut eteempäin, se olisi tippunut suoraan maahan. Tyhmästi rakennettu ovet...))Se jotain uhkaili, että jos sen lähde pian pois niin sen vaimo tulee ja syö mut tai jotain tonne päin. Lähdin äkkiä juoksemaan pois päin. Sitten olinkin jossain ihmeellisessä talossa vanhojen tarhakavereideni ja tarhatätien kanssa. Lähdimme sieltä ulos, koska siellä oli se hullu parinkunta. Päästäksemme pois meidän piti mennä kaikenlaisten esteiden yli, vaikka siinä vieressä meni tie. Kolme kertaa se mies tuli kysymään kuka meni tästä jutusta yli. Aina se olin muuten minä, mutta sepitin sille tyypille, että se oli toi. Sitten kolmannen kerran jälkeen heräsin yltäpäältä hiessä.
Erittäin järkevä uni vai mitä?

Joskus kun tätini oli kylässä hän kertoi, että olin laulanut unissani, mutta hän ei tunnistanut kappaletta. Äitini kertoi parin viikon päästä samanlaista tarinaa.
Harmi vaan, unissani en saa itse päättää mitä tapahtuu. Annan vain unen mennä ohitseni, enkä muista aamulla kuin pieniä pätkiä.

Minun unet on aina ihan outoja enkä minä niistä hirveästi aamulla yleensä muista. Joskus näin sellaista unta että meidän koko luokka oli minun kaverin takapihalla laulamassa karaokea. Ja kerran minä jouduin johonkin keskiaikaan ja minun piti pelastaa sellainen pieni kylä. Se oli aika kiva uni Ja sitten vielä yksi missä selvitettiin murhaa ja äiti tuli herättämään enkä saanu tietää sitä murhaajaa Minun serkku on joskus sanonun unissaan että "Äiti, anna minulle iso punainen jäätelö!"

Itse en ennen nähnyt unia, koska en ajatellut paljoa nukkumaan mennessäni.
Nykyäännäen paljon unia. Unilla ei ole suurta merkitystä minuun varsinkaan, koska niisä on itselläni aina ainakin yksi seikka, joka ei ole sama, kuin todellisuudessa. Itse en nuku ääasiassa unien takia. Unet eivät ole se asia, mikä saa minut nukumaan, vaan unet ovat nukkumisen kanssa tuleva lisäasia.

Itse muistan yhden painajaiseni, jossa oli lentäviä palovaroittimia. Se kuvaa hyvin unien epätodellisuutta. Lisäksi unissa tapahtuu aina niin, miten et luule, esim. ajatellessasi kerkiäväsi johonkin, kaadut ja et kerkiä.

Itse en ole koskaan päässyt hallitsemaan uniani, mutta kerran tiesin näkeväni unta ja sain herätettyä itse itseni.
~kirja

Onkos kukaan muuten koskaan päässyt lucid-uneen? http://hoyhensaaret.info/
Joskus aikanaan tuli yritettyä tuollaista ja jotenkuten onnistuikin, ehkä. Nykyään en näe paljoakaan unia, en tiedä mistä johtuu, varmaankin mielikuvitukseni on kuihtumassa. Viime öinä on tosin joitain unia tullut nähtyä.

Minä näen suht paljon unia, joista osa on aika sekopäisiä.
Esim, yksi yö näin unta, että olin muka hai , parhaiten siitä unesta on kuitenkin jäänyt mieleen se hirveä olo, kun en tiennyt miten päästä takaisin ihmiseksi........

Unet on ihan kamalia. Lähinnä siksi, etten saa niitä ikinä hallintaani, en muista niistä kuin pätkiä jälkeen päin (ja sitten mietin pääni puhki, miten joku uni meni, argh) ja koska en erota niitä todellisuudesta. Yleensä pystyn hereillä ollessa sanomaan, että se ja se oli unta, mutta unessa en pystykään ajattelemaan, ettei tämä totta voi olla.
Kaikkein parhain tapaus sattui pinkkien housujeni kanssa. Ne ovat semmoiset 'kotihousut', mukavan pehmeät, melko korkeävyötäröiset (hyvät kun istuu koneella ties miten, ei ole selkä sitten heti ihan paljas) ja kaiken kukkuraksi pinkit. Pidän niitä siis tosiaan kotona, ette voi bongata minua kaupungilta ne jalassa.
Minä sitten näin niistä unta. Ne olivat unessa jalassani, ja yht'äkkiä tajusin, että näissähän on taskut! (=mikä ei ole totta siis) Pari päivää unen jälkeen löysin itseni etsimästä hereillä samoista housuista taskuja ja ihmettelin, kun niitä ei löytynyt. Sitten vasta tajusin koko taskujutun olleen unta. Hyvä minä?
Lucid-unta en ole koskaan nähnyt. Bongasin Vuotiksesta joitain ohjeitakin, miten semmoisen näkisi helpommin, muttenpä ole saanut toimimaan.
Olen tajunnut joskus unissa näkeväni unta. Tosin aina painajaisten kohdalla >.< Kun painajainen menee oikein kauheaksi, tajuan yht'äkkiä sen olevan unta ja alan hokemaan 'herää herää herää herää..' ja sitten herään. Nämä painajaiset tosin loppuivat siihen, kun tajusin, että niistähän saisi vallan helposti Lucid-unia! Niinpä niin. Se on sitä minun tuuria.
Unet on siitä jänniä, että ne on niin naurettavia tai typeriä. Minulla ainakin ovat painajaisetkin samaa luokkaa; ei siinä mitään hirviöitä ole! Kerran olin huoneessa, jonka keskellä oli suuuri puolipallo, melkein kattoon asti. Huoneessa taisi olla ovikin, ja huone oli pyöreä. Puolipallosta lähti paksuja sähköjohtoja ihan sikapaljon (tuli jossain määrin miniviemärit niiden ulkonäöstä mieleen) ja niitä meni lattian poikki. Arvatkaa mitä minä tein? Juoksin. Juoksin ympäri puolipalloa ja sain sähköiskun aina osuessani niihin johtoihin (eli koko ajan). Se oli ihan kamalaa, kunnes pysähdyin, tajusin homman olevan unta ja herätin itseni (ARGH! Siitä olisi saanut lucidin x(
Yksi uni oli jännä. Sain sen jossain määrin hallintaani, vaikken täysin kuitenkaan. Siinä unessa oli paaaljon metsää, havupuita. Kuusia itseasiassa. Keskellä (tai jossakin vain. Sitä mettää oli ihan tolkuttomasti, ei siitä voinut sanoa missä oli reunat) metsää oli aukea, ja siinä jättiläinen. Minä ja joku sekalainen sakki tunnistamattomia hyypiöitä yritettiin jättiläistä karkuun (vai liekö niitäkin ollut monta!), ja tietenkin jätti jahtasi pääasiassa minua. Sitten tajusin keskenkaiken, että minähän olin eräs todellisuudessa pienenä keksimäni fantasiahahmo! (olin todellisuudessa kuvitellut hahmon, ja se osasi lentää ja taikoa ja kaikkea jännää x") ah lasten mielikuvitusta!) Koska tämä hahmo osasi lentää, ja minä olin tämä hahmo, lähdin lentoon (ainoa kerta, kun olen lentänyt unissani). Lensin onnellisena jättiläistä karkuun metsän yllä... Ah, se oli ihanaa ^^ En laske tuota painajaiseksi, koska olo ei ollut ahdistunut kertaakaan.
Ikinä en ole kävellyt unissani (tai ainakaan kukaan ei ole todistanut sitä), enkä liiemmin puhunutkaan. Tuskinpa olen nauranutkaan. Itkenyt olen, silloin kun olen nähnyt jonkun surullisen unen. Kiva herätä aamulla posket kyynelissä. Enää siitä puuttuisikin se, että äiti tulisi huoneeseen ja kysyisi, että mitä minä itken... x") Äiti on todistanut kuitenkin sen, että muutamia vuosia sitten vielä narskuttelin hampaitani yöllä. Nice. Aikoinaan minulla oli terävähköt maitokulmahampaat, mutta narskuttelin ne tylsiksi. Mutta kuitenkin, tämä tapa on nyt jäänyt.
Pienenä olin ihan sairaan kova pyörimään unissani. Muistan, että joskus, kun olin nukkunut jostain syystä äitin ja isän välissä, olin herännyt sitten aamulla sängystä joko naama jalkopäässä tai ainakin niin, että retkotin poikittain sängyllä. Lisäksi vanhemmat valittelivat, että potkin niitä yöllä x") Se jatkuva liikkuminen on tainnut vähentyä siitä aivan varhaislapsuudesta, koska minulla on nykyisin seinä sängyn vieressä, enkä herää aamuisin kädet ja jalat selittämättömästi mustelmilla.
Hoo, tuolla aloitusviestissähän on jänniä kysymyksiä *unohti ne jo aivan* Vastaillaanpas:
"Mikä on hulluinta, mitä olet tehnyt unissasi?"
Tjaa... Ei sillä, etten olisi tehnyt mitään hullua unissani, vaan sillä, että oikeastaan kaikki, mitä unissani teen, on ihan hullua. No: muistan, kuinka kerran uneni vahtui; jotakin olin ensin väsännyt veljenpoikani kanssa (hei! mitä te kuvittelette! Me juostiin laatikoitten päällä, jos pakko on tietää!), ja sitten löysinkin itseni omasta huoneestani, joka oli jännän punaisesti valaistu. Siellä oli hämärää (tällä kertaa siis oikeasti hämärää, melko pimeää jne). Tajusin jotenkuten olevani ennustaja (?!). Se on hulluinta, mitä unessani olen tehnyt (minä, ennustajana? Herranjestas!)
"Mistä luulet uniesi johtuvan?"
Ylivilkkaasta mielikuvituksestani. Alitajunnastahan ne unet kumpuavat, ja kaipa siihen sitä mielikuvitustakin tarvitaan. Ja sitähän minulla piisaa! Lisäksi jos ajattelen jotakin asiaa niin, että se vaivaa mieltä tai muuten jää mieleen, saatan nähdä siitä unen. Esim. enoni sairastui jokunen aika sitten keuhkokuumeeseen, ja näin unessani sitten hänen olevan kipeä (samassa unessa luistelin jäähallissa joidenkin hyypiöiden kanssa, jotka olivat kai sitten kavereitani, vaikken niitä tunnistanutkaan ö.Ö").
"Huomaatko, jos nukahdat?"
En. Tunnen kyllä, milloin uni ei missään nimessä tule (kyllä kai kaikki sen tuntevat. Jos eivät, niin koittakoot kolmelta päivällä yrittää nukkua, kun ensin on nukkunut erittäin pitkän yön). Joskus taas tuntee, että nukahdan ihan heti. En kuitenkaan huomaa sitä hetkeä, kun nukahdan. Minä en vain ajattele mitään ja muistoissa on pelkkää mustaa. Jos muistelen, mitä olen ajatellut ennen nukahtamista, saatan jonkin verran arvioida, koska olen nukahtanut. Toisaalta en oikein muista, mikä on ollut viimeisin ajatukseni ennen unen tuloa.
Olen muuten nukahtanut päivällä sohvalle stereoiden pauhatessa jotain äidin kuuntelemaa tangoa. Että ei se meluun nukahtaminen nyt ihan ylivoimaista ole
Mutta silloinkaan en huomannut nukahtaneen, ennen kuin heräsin.
"Onko unien näkeminen hauskaa/kivaa/mukavaa?"
On, ellei kyseessä ole painajainen. Tosin, jos tajuaisin sen olevan painajainen, voisin saada tehtyä mitä lystää... *wirn* Ehkä se unien näkeminen ei niin mukavaa ole, mutta niiden muisteleminen... ^^" Voi, miten sitä saakaan hymyillä silloin :"D

Sitten, vaikka tämä ei nyt ihan _uniin_ kuulukaan, mutta nukkumista kuitenkin: unihalvaus (tms. Joku tuommoinen se nimi oli)
Onko kellekkään sattunut tämmöistä?
Heräsin yöllä ja olin aivan sekaisin, kuten nyt yleensäkin herätessä kesken kaiken yöllä. Yritin liikuttaa kättä, mutta se oli aivan tavattoman hankalaa (olin siis täysin varmasti hereillä, eikä kyseessä ollut painajainen. En näe painajaisia sängyssä heräämisestä). Tajusin, ettei oikein mikään muukaan kropasta liiku, vaikka silmät toimi ihan normisti. Olotila oli aika sekava, mutta näin selvästi oman huoneeni, näin olevani sängyssä jne. Mitä nyt yleensäkin näkee, kun menee omaan sänkyyn ja katselee ympärilleen. Ihmettelin kovasti, kun ei meinannut liikkumaan pystyä, ja huomasin yhden asian: jos sain itseni liikkeelle, ei ollut ongelmaa, mutta jos pysyin hetkenkin kauemmin paikallani, jähmetyin taas. Sitten nukahdin ja heräsin aamulla ihmeissäni.
Sama toistui, tosin en muista koska. Näiden välillä oli kuitenkin aika monen päivän tauko, muistaakseni jopa viikkojenkin. Eli ei ihan peräkkäisinä öinä.
Ihmettelin hereillä sitten kovasti, että mitä hitt*a tuo nyt oli ollut? Sitten törmäsin jossakin tuohon selitykseen ja tajusin, että jaahas, vai että semmoista. Unihalvaus se muistaakseni oli. Sieltä jostakin sitten luin (netistä joltain sivulta), että tuo tila loppuu heti, jos joku koskettaa tai puhuttelee. Siinä on ominaista juuri tuo silmien toimiminen, mutta muuten halvaantunut keho. Lisäksi siinä voi nähdä harhoja, joilta minä vältyin. (mikä on ihme, kun ajattelee, että välillä sitä näkee harhoja hereilläkin.. Eli juuri kun nopeasti johonkin vilkaisee, näkee jonkun hahmon ja mielikuvitus keksii siitä ties mitä, kunnes toisella vilkaisulla tajuaa sen olevan jalkalamppu)

Kesäenkeli

P.S. Ja miten niin tästä tuli kilometriviesti? ^^" ...ja minä kun kuvittelin, että eihän mulla mitään sanomista tästä aiheesta ole *viheltelee*

Mitäs mää nyt unista. Itse näen satunnaisesti jotain unia jostain epämääräisestä. Joskus haluan nähdä unta, jotta yö ei olisi niin tylsä. En näe juurikaan painajaisia. Pahimpia jonka muistan on se, kun eräs nimeltä mainitsematon tyyppi jota vihaan, ja joka roikkuu pilvissä aina koulussa tuli leijumaan minulle kuinka hän teki jääkiekossa neljä maalia viime kaudella ja kuinka hän on niin hyvä sentteti, jne. Tyyppi ei edes pelaa jääkiekkoa, ja ehdin jo säikähtää, että se on siihenkin tunkenut nenänsä.

Näin erittäin weirdon unen, vaikkei niitä oikein tule paljoa nähtyä. Se meni näin:
Mentiin viroon kait laivalla, mutta matka ei kestäny kauaakaan. Käveltiin hotelliin, ja kas vain, sattumalta, sepen perhe majailee siinä viereisessä huoneessa. (tosin en muita perheenjäseniä nähnyt ?!?) No ei siinä mitään, käppäiltiin siellä kujilla sepen kanssa, ja viro näytti ihan erilaiselta mestalta ja siellä kävi eurotkin. Sepe osti jostain basaarista neljä luumua neljään euroon. Sitten eräänä iltana käveltiin johonki pimeälle kujalle ja siellä oli taloja joissa oli parvet. Äkkiä alkoi mun kännykkään satelemaan viestiä "Moi" from Roope Ankka. Se ei loppunut oikein millään ja aavistin jotenkin tai oikeastaan tiesin että se tuli joltain parvelta vasemmalla puolellamme. Noh, hotellissakin se pommitus jatkui ja sitten kuulin että menemme sunnuntai-aamuna takaisin kotiin (en tiedä miksi juuri sillloin). Ja äkkiä olinkin himassa. Menin nettiin tutkimaan jotain asiaa, ja törmäsin tälläiseen kun että kaksi tietoliikennemurtautujaa on vangittu jonnekin kellariin (miksi sinne?!). Toisen nimen jostain syystä tiesin, ja se oli Make. Sitten jossain irc-gallerian tapaisella galleriasivulla maken profiilissa oli kuva jossa se pakenee siitä kellarista ikkunan kautta. Sillä oli kikkarahiukset ja se irvisti. Äkkiä olinkin pelaamassa unessani Football Manager 2001:stä. Oli vähän erikoinen meininki. Tuntui kuin olisin vetänyt kerralla sata Amanita muscariaa. No eikai siinä sitten mitään.

Painajainen tulee...

Ne jotka ovat nähneet Hohdon, sen kauhuelokuvan, tietävät miltä se ukko unessani näytti. Eli se mies oli isäpuoleni siinä unessa ja kuulin kun se jonkun miehen kanssa keskusteli siitä, että se murhaa minut joskus yöllä. No enpä tietysti enää uskaltanut nukkua, vaan pysyttelin hereillä odottaen sitä miestä. En päässyt kotoani pois ja puhelinkin oli siinä huoneessa missä ne miehet olivat. Pelotti ihan kauheasti siinä unessa. Kuvitelkaa nyt. Joku mies voi hetkenä minä hyvänsä tulla huoneeseesi kirveen kanssa valmiina tappamaan sinut. Minulla oli suunnitelma. Olin valmis tappamaan sen miehen jos se oikeasti tulisi huoneeeseeni. Minulla oli joku keittiöveitsi peiton alla. No sitten kun se mies meni vessaan ja se toinen mies oli lähtenyt minulle avautui tilaisuus päästä puhelimen luo ja soittaa poliisille. Mutta kas kummaa, en edes älynnyt soittaa poliisille vaan soitin siskolleni (!?) ja selitin sille kauhuissani tilanteeni. No siskoni oli tietysti aivan tyynenä puhelimessa.
"Soitanko mä sinne poliisit?" sisko kysy.
"Joo. Soita ihmeessä mä en uskalla", vastasin hänelle kiitollisena. Loppua unesta en muista. En muista tuliko poliisit vai murhasiko mies minut vai pääsikö se mies karkuun. Mutta hiton pelottavaa se oli.

Muistan erään unen tuolta kesältä..
Se alkoi jostain kansantanssi jutusta, ja oltiin kokoajan edellisen koulun pihalla - paitsi siellä oli majakka.. - ja meidän piti esiintyä kirkon - siis majakan - porukalle. Sitten oltiinkin yht äkkiö islannissa - entisen koulun pihalla - ja joku tyyppi opasti miten juostiin kivelle juuri kun tuli suuri aalto. Jos oli tuuria, sieltä saattoi tulla aarre.
Sattuipa hyvin, että minulla oli tuuria ja olin eräs ennustuksen "valittu" Se oli jotain että mie olisin ollu puhtain neitsyt. No, mie juoksin sellaselle kivelle ja tuli aalto. Sit mie katoin kiven juureen ja siellä oli tiara ja joku kökkö rautajuttu. Mie otin sen tiaran ja siin luki "voitto" jossain vaiheessa siinä luki "voitto, häviö, tajuaminen, ymmärrys"
No, sittenpä ruvettiin porukalla miettimään mitä se tarkotti, ja päädyttiin siihen et yks mein ryhmäläinen kuolee. No mentiin sitten tanssimaan ja polkassa tajusin sellasen ansan sen tyypin alla jonka piti kuolla. Mie muistaakseni sain pelastettua sen, mutta sitten räväytin silmät auki.

Mutta noista sanoista "Voitto, häviö, tajuaminen, ymmärrys" on tullut minulle ohjenuora. Jos oikein tulkitsin, voitto tarkoitti kultaa luokittelussa, häviö huonoa cisv leiriä, tajuaminen paremppin oman elämän tajuamista, mutta ymmärtämistä en ole vielä keksinyt. Mutta, joskus unet voivat tulla todeksi, siinä todistettiin.