Tarvehuone

Niin, mitä mieltä olette omista vanhemmistanne? Rehelinen mielipide on kaiken a ja o .

No en mun mielestä ihan siedettäviä,m ut enimmikseen ne on kummiski mukavia.
Aina ärsyttää kun ne kyselee kaikenlaista, ku ite on ärtyny jostakin tai muuten ei haluu kertoo. Tietysti se on myös tyhmää kun ne on asettanu (omasta mielestä) aivan liian tiukkoja sääntöjä. Aiheesta poiketen mä vihaan meidän imurii, sitä ******!!! Nii, mut on niissä hyiäkin puolia: ne osaa olla mukavi ja ne kannustaa ja auttaa aina kun sitä pyytää.

No tässä oli oma lyhyt mielipide ja vapautan nyt estradin muille:)

Laitoin "ihan mukavia", koska näin se on. :D Tietenkin on näitä huonoja puoliakin, esimerkiksi isäni on hirveän ahdasmielinen ja välillä vähän liian vaativakin, kun taas äitini on välillä aivan ylihuolehtiva. Mutta toisaalta, molemmat heistä ovat todella huumorintajuisia, eikä meillä ole liian tiukkoja sääntöjä, mutta ei myöskään liian olemattomia sääntöjä.

Ja no, vanhemmat on aina vanhemmat. Mitä paremmin niiden kanssa tulee toimeen, sitä helpompaa on olla kotona ja helpompaa ansaita rahaa, helpompaa saada enemmän vapautuksia ja vapaata liikkumistilaa. Esimerkiksi, koska vanhempani luottavat muhun ja tietävät etten juo, tupakoi tai muutenkaan harrasta nykyisin-niin-kuuluisaa-teinimeininkiä, niin voin sanoa vaikka keskiyöllä että moi lähden skeittaamaan hetkeksi, eikä kukaan edes halua estää.

Joo, en haluaisi vaihtaa vanhempiani :> Huonot puolet kestää, kun on niin paljon hyviä.

Olin ensimmäinen, joka laittoi 'siedettäviä'. Koska tässä nyt puhutaan vanhemmista monikossa, niin isän takia se on sitten on siedettäviä, eikä ihan mukavia. On äidissäkin huonoja puolia, ja sen kansas minä riitelen enemmän. Se tosin johtuu siitä, ettei isälle ikinä kerrota joistain tekemistäni 'virheistä', koska siitä nousis semonen metakka, että huh. Äiti on melkeinpä todella mukava, muta mielestäni aivan liian tiukka. Saan tehdä paljon vahemmän asioita kuin useimmat. Lisäksi äiti ei aina ymmärrä minua, eika tajua, etten halua puhua hänelle ongelmistani. Rakastan äitiäni kuitenkin suuresti, ei sillä. En pärjäisi ilman häntä.
Isä taas... No, isä nyt on isä. Aivan liian vanhanaikainen ja tiukka. Se on meillä se, joka yleensä huutaa, ihan kaikesta! Se ei todellakaan ymmärrä omia lapsiaan ja on todella itsekäs. Se ja äiti riitelee AINA, ihme etei ne oo eronnu.

Siinäpä sitä. Olinpahan rehellinen.

-Zenz

Välillä ihan vittumaisia, joskus kivoja. Isä tykkää syyttää joka asiasta mua ennen pikkuveljiä ja äiti nyt jaksaa nalkuttaa kaikesta. Sitten ne joskus ärsyttää kunnon sanasodan malliin kaikesta.. Kyllä joka tapauksessa joskus ihan kivojakin keskusteluita ja kyllä mä loppujen lopuks aina mielessäni niille kaiken annan anteeksi. Kai ne on jotain murrosiän tunnekuohuja tms.

Siis vaikka he joskus voivat olla ärsyttäviä niin ei se kiintymystä millään voita. Laitoin "jumalallisia" koska ihan kivakaan ei sopinut, mutta en minä ilman heitä tässä olisi . Vanhenpien tuki ja välittäminen on ollut minulle tärkeää. Ei tässä ole kapinaikää ole tullutkaan.

Laitoin ihan mukavia. Joskus vanhemmat osaa olla tosi vittumaisia, kuten täällä jo sanottiinkin, mutta oli miten oli niin rakastan heitä kuitenkin hyyvin paljon. Vaikkei minulla isää enää olekaan niin isäpuoli on korvannut hänet oikein hyvin ja hän kohtelee minua kuin omaa lastaan. En edes ajattele sitä, että emme ole sukua. (Huom. isäni kuolemasta on 10 vuotta)
Äitini tykkää nalkuttaa minulle monesta asiasta ja huoneen siivoamisesta se huutaa joka viikko. Laiskuudestakin on tultu monet kerrat huudettua. hmh.
Isäpuoleni ei paljon asioihini puutu. Perusasiat: "Onko läksyt tehty?" "Mene ulos!" ja sellasta. Jos he huutavat, mutta ei mitään, minä huudan takaisin. Väkivaltaisuutta ei meidän perheessä esiinny lainkaan, paitsi kerran taisi isäpuoleni tarrata minua kivuliaasti kädestä, kun en suostunut menemään ulos, mutta siitä on jo pari vuotta ja olin itsekin siinä tilanteessa aika vittumainen.
Mutta enemmän ne on mukavia, kuin kamalia.