Jotkut sanovat vihaavansa animea koko sydämmestään, toisille se on elämä. Kuitenkin melkein kaikki, jotka television omistavat ja ovat sopivan ikäisiäkin, ovat nuorena katsoneet tiettyjä animeja ihan hulluna.
Wikipedia sanoo animesta:
Animella (jap. ) tarkoitetaan länsimaissa japanilaista animaatiota, Japanissa termillä anime viitataan kaikkeen animaatioon. Tämä artikkeli kertoo japanilaisesta animaatiosta.
Eli myös kaikkien rakastamat Muumit, Pokémon ja Digimon kuuluvat animeen. Jos joku vielä katsoo nelosen lastenaamua, sieltä on tunnistettavissa mielestäni huonoa animea, mutta sitä itseään.
Itse törmäsin animeen ensimmäisen kerran Muumeissa, Pokémonissa ja Digimonissa. Fanitin kaikkia ihan täysillä, Muumeja voi vielä katsoa ja naureskella kaksimielisille jutuille, Pokémonin katsominen loppui kun tuli lisää pokémoneja ja Digimoni tuli katsottua niin moneen kertaan että uudet osat on vain sitä halventavia.
Muistan myös katsoneeni Sailor moonia, josta en ikinä mitään tajunnut, mutta se oli kiva. Lempihahmo oli ehdottomasti Sailor Mars, en muista yhtään miksi... Pitää joskus tätäkin katsoa uusiksi. Mutta senkin muistan, että en tykännyt siitä Sailor moonista yhtään, se oli semmonen tavallinen tumpelo joka vaan oli kaikessa paras -.- Ihan sama ku jossain Wichisissä tai Wingsissä - hei, nää on just sellasta huonoa animea joissa alku on ihan samanlainen. Jompi kumpi on saleesti kopioitu toisesta.
Nytsitten kun tietää mitä anime oikeasti on, alkaa mangan lukemisen kautta katsoa netistä eri sarjoja. Narutoa katsoin aika pitkälle, mutta rupesi ottamaan päähän sellaiset kohdat mitkä oli vaan eikä vienyt mihinkään, eivätkä kuuluneet mangaan alunperinkään. Fullmetal alchemistiä olen kaverilta lainannut, kun se niitä välillä ostelee, Beybladen olen uudelleen netistä löytänyt ja pitkään olen haaveillut Sailor moonin ja Elfen liedin katsomista. Ei vaan jaksa, ei.
Mitäs onko teillä positiivisia tai negatiivisiä käsityksiä animesta? Ihan mitä vaan, sana on teidän.