Tarvehuone

Kirjoittaja **Omppuli** » Ke Tammi 23, 2008 2:55

Zenzibar istui pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla erittäin tylsistyneenä. Sieppeli oli sulkenut silmänsä ja nukkui takarivissä. Daniel kieputti taikasauvaansa ja poltti pari pergamenttiaan haukotellen laiskasti. Gertsi ei ollut ilmaantunut tunnille. Zenzibar oli tästä hiukan huolissaan, mutta vaikka professori Korfek ei huomannut Sieppelin nukkumista niin ei hän sentään niin sokea ollut etteikö huomaisi, että joku lähtisi luokasta. Luihuisilla oli yhteistunti rohkelikkojen kanssa. James tuijotti uneksuvasti Lilyä, joka supatti ystävänsä kanssa, Sirius pelasi silmäpeliä Zenzibarin kanssa, Remus teki vastuuntuntoisesti muistiinpanoja ja Peter oli tyytynyt samaan puuhaan kuin Sieppeli.
"Tänne mädäntyy", Daniel kuiskasi Zenzibarille, joka nyökkäsi. Tunti ei tuntunut loppuvan ikinä.

[Enpäs pidempää jaksnaut kirjoittaa]

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Tammi 23, 2008 4:34

"Ja läksyksi, kahden jalan mittainen essee ihmissudesta, miten se tunnistetaan ja miten se tapetaan."
Sieppeli heräsi horroksestaan ja vilkuili ympärilleen. Hän näki monen muunkin räpyttelevän hämmästyneenä silmiään.
Sieppeli liittyi oppilasvirtaan, joka kiirehti ulos luokasta ja tavoitti nopeasti Zenzibarin ja Danielin.
"Hei, Zenz, mitä ihmettä Gertsi oli kertomassa sinulle?"
Zenzibar huokaisi. "Jotain Jakesta, luulisin."
"Ai niin, siitä tyypistä joka meidän piti listiä, vai?"
"Niin."
Daniel katseli tyttöjä kummastuneena. "Jakesta? Mistä Jakesta?"
"Ääh, ei mistään... anteeksi vain, mutta minun pitää käydä tuolla..." Zenzibar nyökkäsi kelmien suuntaan ja lähti juoksujalkaa heidän luokseen.
Sieppeli huokaisi. "Minä en tajua mitä hienoa Mustassa mukamas on!"
Daniel nyökytteli vieressä ilmaisten olevansa täysin samaa mieltä.

"Hei, kelmit, odottakaa!"
Nelikko kääntyi ympäri, Sirius silmät loistaen."Zenzi! Kulta, mitä asiaa sinulla on?"
Zenzibar väläytti Siriukselle hymyn, mutta käänsi sitten katseensa Remukseen. "Itse asiassa minulla on asiaa Lupinille."
Remuksen silmät levisivät hämmästyksestä samaan aikaan kun Sirius äännähti tukahtuneesti. "Jätätkö sinä minut Kuutamon takia?"
Zenzibar pyöräytti silmiään. "Minä en oel jättämässä sinua, mutta minulla on asiaa Lupinille."
James katsoi Zenzibaria arvioivasti. "Entä jos hän ei halua puhua kanssasi?"
Remus vilkaisi Jamesia. "Osaan puhua itsekin, Sarvihaara. Menkää te vain edeltä."
Hänen ja Zenzibarin jäätyä kahden, Ramus katsoi Zenzibaria päästä varpaisiin. "Mitä sinä haluat?"
Zenzibar virnisti ovelasti. "Ajattelin vain kertoa, että tiedän siitä sinun mukamas sairaasta äidistäsi, Kuutamo..."
Remuksen silmät levisivät, mutta hän peitti hämmästyksensä nopeasti. "Mistä sinä puhut?"
"Älä yritä Remus, ainaiset poissaolosi, väsymys, nuo typerät lempinimet. Olemme tienneet jo kauan, että kaverisi ovat animaageja, mutta sinusta kukaan ei tietääkseni tiedä mitään. Paitsi minä, tietysti."
Remuksen suu loksahti auki, eikä hän tiennyt mitä sanoa. Luihuinen tiesi hänen olevan ihmissusi ja vieläpä Zenzibar! Nyt hänet varmasti erotettaisiin!
Zenzibar tuhahti. "Älä näytä noin pelästyneeltä, en ole keronut kenellekään, enkä ihan heti aiokaan. Sanonpahan vain, että kannattaisi jo lopettaa 'sairaan äitimuorin luona käynti' ja käydä tapaamassa vaikka pikkuserkun poikaa, mutta tuo menee jo epäilyttäväksi!"
"Mitä?"
"Niin, että kannattaisi 'tavata' vaikka-"
"Ei kun, miten niin et kerro kenellekään?"
Zenzibar hymyili. "Luulin sinun olevan fiksu Remus, mietipä sitä."
Niine hyvineen Zenzibar poistui paikalta kaapu hulmuten, jättäen tyrmistyneen ihmissusipojan omiin mietteisiinsä.

"Miellä on seuraavaksi Loitsuja", Sooda ilmoitti Sepelle, joka tuijotti Omppulia ja Gustaffsonia tiivisti.
"Entä sitten?"
"Sinä et ole tehnyt läksyjäsi", Sooda muistutti.
Sepe huitaisi kädellään. "Kyllä ne ehtii tehdä myöhemminkin, ei Lipetit välitä."
Sooda päätti antaa olla ja jätti Sepen hautomaan suunnitelmiaan. Ja niitä Sepellä todella riitti...

Kirjoittaja **sooda** » Su Tammi 27, 2008 6:21

Seuraavana aamuna luihuisten pöydässä Gertsi istui hieman erillään muista, lukien jotain kirjelappua, jonka yksi koulun isoista lehtipöllöistä oli tiputtanut keskelle Gertsin murolautasta.

Hei Gertsi,

Älä revi tätä kirjettä ennekuin olet lukenut sen loppuun asti, haluan, että luet tämän kokonaan. Niin, tiedän, olemme hieman epäsopuisista tuvista, ja tupatoverimme eivät välttämättä hyväksyisi, jos meidän välillämme olisi jotain, mutta kuitenkaan en voi elää ilman sinua. Emmekö voisi tavata vaikka tänä yönä kello kaksitoista tähtitornissa? Voisimme hieman... öhöm.. jutella. Odotan sinua.

<3:llä Jake

Gertsi ei voinut olla hymyilemättä. Vaikkä häntä suorastaan ärsytti Jaken yritys kirjoittaa romanttinen rakkauskirje, kuitenkin se oli todella kultainen ele. Hän sujautti kirjeen kaapunsa taskuun ja jatkoi murojensa syömistä vieno hymy kasvoillaan.

Korpinkynsien pöydässä...

"No, oletko Sooda miettinyt sitä kisaa?" kysyi Nat.
"Enpä tiedä. En ole varma olisiko minulla todellisia mahdollisuuksia pärjätä siinä. Enkä ala mitään kisaa, jota en tiedä voittavani", Sooda vastasi puoliksi leikillään.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ma Tammi 28, 2008 6:52

Sepe istuutui yhtäkkiä heidän viereensä istumaan pieni lasikoeputki kädessään.
"Hei... mitä tuossa on?"sooda kysyi.
"Monijuomalientä" Sepe sanoi hymyillen.
"Ja aiot kostaa sillä Gustille?" Sooda kysyi tylsistyneenä.
"Niin... En! Yritän auttaa häntä" Sepe mutisi.
"Anna se tänne" Sooda sanoi ojentaen kättään, mutta Sepe oli jo lähtenyt.
"Pahus" Sooda mutisi.
"Mitä hän oikein aikoo" Nat ihmetteli katsoen kiinnostuneena Sepen perään. Sooda nousi ylös.
"En tiedä, mutta minun on parempi estää se" hän sanoi lähtien perään. Nat kohautti olkiaan ja lähti mukaan.

Kirjoittaja **Nat** » Ma Tammi 28, 2008 2:17

Valaus: D

Kirjoittaja **Nat** » Ma Tammi 28, 2008 2:27

// Sori, tuo varaus vain jäi tuonne:/ //
"Ai niin, muistin juuri. Minun pitää käydä Mungossa ja palaan noin tunnin päästä..." Nat sanoi Soodalle eteishallin puolessa välissä.
"Ai, no nähdään sitten", Sooda sanoi ja lähti taas Sepen perään.
Nat jäi paikalleen harmistuneena ja lähti siitä laahustamaan kohti Korpinkynnen tupaa.
Matkalla hän törmäsi Gustaffssoniin, joka näytti etsivän jotakin.
"Mihinkäs sinulla on kiire?" Nat kysyi kummissaan noustessaan ylös.
"Etsin Omppulia. Tiedätkö muuten missä hän on?"
"Näin hänet vilaukselta menevän ulos" Nat sanoi.
"Hyvä juttu. Mihinkäs sinä olet menossa noin apeana?" Gustaffsson sanoi kun katseli Natia vähän tarkemmin.
"Mungoon, vaikka haluasin olla täällä" Nat vastasi yksinkertaisesti.
Gustaffsson katsoi parhaaksi lähteä Omppulin perään, kunnes Nat sanoi:
"Tiedän Omppulin sairaudesta ja tiedän myös sen että juoma ei pidättele hirviötä kauaan. Tunnen katsos pari tyyppiä, joilla on sama ongelma. Voin auttaa, mutta en nyt. On kiire!" Nat päätti lopussa ja hänen hengityksensä alkoi vinkua.
Gustaffsson nyökkäsi ja jatkoi matkaansa samalla kun Nat lähti juoksemaan tupaan palavalla kiireellä...
"Kumpa ehtisin ajoissa.." hän vielä mutisi henkeään jo haukkoen...

Kirjoittaja **Omppuli** » Ma Tammi 28, 2008 4:47

Mutta sitten Nat tunsi pistävää kipua rinnassaan ja hän pysähtyi.
"Voi ei!" Nat kuiskasi.

Gustaffsson ei löytänyt Omppulia aivan heti, mutta loitsukäytävässä etsintä toi tulosta. Omppuli oli siellä ja jutteli ensiluokkalaiselta näyttävän pojan kanssa. Kun Omppuli huomasi Gustaffssonin niin hän juoksi tätä vastaan.
"Moi! Anteeksi kun katosin sillä tavalla, mutta minun piti etsiä veljeni kertoakseni siitä juomasta", Omppuli sanoi hymyillen.
"Puhu hiljempaa", poika äyskähti.
"Ei tarvitse. Henry tässä on Gustaffsson. Gustaffsson tässä on Henry, minun veljeni", Omppuli esitteli heidät nopsasti. Gustaffsson kohotti kättään tervehdykseen, mutta Henry katsoi epäilevänä Gustaffssonia.
"Miten niin ei tarvitse varoa?" Henry kysyi.
"Hän tietää jo. Kerroin hänelle", Omppuli sanoi. Henry katsoi Omppulia järkyttyneenä ja epäuskoisena.
"Siis kerroit hänelle!?" Henry huudahti. Omppuli aavisti vaaran ja meni äkkiä Hneryn luo ja tarttui tätä olkapäistä. Henry ei ollut kovinkaan paljoa Omppulia lyhyempi. Vain puoli päätä.
"Kuuntele, minun oli pakko kertoa. Tiedän että me vannoimme toisillemme ettemme kertoisi kenellekään, mutta olisi tuntunut hirveän väärältä jos en olisi kertonut Gustaffssonille", Omppuli selitti, mutta Henry ei rauhoittunut.
"Minä olen salannut tämän kaikilta! Minulla oli paljon ystäviä joihin luotin, mutten siltikään saanut kertoa! Miksi sinä muka nyt saat?" Henry huusi. Omppuli näytti hiukan säikähtäneeltä ja Gustaffsson astui eteenpäin.
"Tämä ei tosiaankaan ole Omppulin vika", Gustaffsson sanoi. Henry ei välittänyt hänestä vaan hänen silmiin oli syttynyt saalistava katse. Omppuli huomasi tämän, mutta ei irrottanut käsiään Henryn olkapäiltä.
"SINÄ PETIT MINUT!" Henry huusi ja tarttui oMppulin käsistä ja raapi hänen käsiään. Niihin tuli viiltoja, jotka alkoivat vuotaa verta. Gustaffsson astui vihaisena eteenpäin, mutta Omppuli ei sallinut sitä.
"Mene kauemmas!" Omppuli huusi, mutta Gustaffsson ei totellut. "MENE HELVETTI SENTÄÄN KAUEMMAS!" Omppuli kirkui ja tarttui veljensä käsistä ja otti tämän tiukkaan halaukseen. Henry yritti räpistellä irti, purren ja raapien, mutta Omppuli ei päästänyt irti vaan kuiskaili rauhoittavasti. Vähitellen Henry lakkasi rimpuilemasta ja rentoutui. Omppuli päästi Henryn irti ja katsoi tätä huolestuneena. Henry tuijotti Omppulin käsiä. Omppuli vilkaisi niihin. Ne olivat pahasti viiltojen peitossa ja verta tuli runsaasti. Omppuli tajusi nyt vasta kuinka paljon käsiin sattui.
"Olen pahoillani", Henry kuiskasi. Omppuli aikoi halata taas veljeään, mutta sitten hän jäykistyi.
"Liemen vaikutus lakkaa", Omppuli sanoi. Henry henkäisi ja osoitti Omppulin taakse. Omppuli ja Gustaffsson kääntyivät. He näkivät Natin, joka lähestyi heitä kohti. Silmissä oli saalistava katse.
"Hän on... samanlainen kuin me?" Henry kysyi. Omppuli nyökkäsi kauhuissaan ja sitten Omppuli silmät leimahtivat äkkiä ja niin myös Henryn. Gustaffsson oli jäykistynyt ja katsoi parhaaksi hakea apua jostain, mutta samalla hän mietti ettei voisi jättää kolmea hirviötä käytävälle. Mitä hän siis tekisi?

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ke Tammi 30, 2008 2:53

Hän otti taikasauvan esille, mutta hirviö Omppulin hahmossa loikkasi sauvakäteen kiinni ja puraisi sitä.
"Auts!" Gustaffsson huudahti ja tiputti taikasauvansa. Omppuli hymyili ja paljasti veren tahraamat hampaat.
"Tuoretta lihaa" hän sanoi nautiskellen. Gustaffsson värähti kauhusta, kivusta ja iljettävyydestä kun kolme hirviöksi muuttunutta oppilasta käveli häntä kohti.
"Mitä helvettiä?" kuului käytävän toisesta päästä, jonne Zenzibar oli yllättäen ilmestynyt. Omppuli, Nat ja Henry käänsivät katseensa häneen.
"Tiedättekö, minusta tuntuu ettei teillä korpinkynsillä ole aina kaikki kotona" hän sanoi. Nat hyppäsi hänen kimppuunsa kaataen hänet kumoon. Gustaffsson sai tilaisuuden tarttua taikasauvaansa.
"Estous!" hän huusi osoittaen Natia, joka lensi vingahtaen Zenzibarin päältä. Gustaffsson nousi vaivalloisesti pystyyn ja lähti juoksemaan.
"Tule, äkkiä!" hän sanoi auttaen Zenzibarin pystyyn. Omppuli, Henry ja Nat lähtivät heidän peräänsä.
"Saanko kysyä että mitä ihmettä täällä tapahtuu?" Zenzibar kysyi juoksun lomassa.
"Saat, muttet nyt!" Gustaffsson sanoi ja ähkäisi kivusta oikeassa kädessään, johon Omppuli oli purrut.
"Tule tänne!" Zenzibar sanoi ja veti Gustaffssonin samaan siivouskomeroon minne Omppuli oli kerran raahannut hänet. He olivat hetken hiljaa ja kuuntelivat kun kolme saalistajaa juoksivat komeron ohi. He astuivat ulos.
"Miksi autoit minua?" Zenzibar kysyi.
"Eikö se liene itsestäänselvyys? Sinä olisit kuollut jos olisit jäänyt sinne" Gustaffsson sanoi.
"Mutta minähän olen luihuinen!" Zenzibar huusi aivan kuin tarkoittaen ettei Gustaffssonin olisi kuulunut auttaa häntä.
"Minusta tuntuu että kaikki muut ovat aivan liian sitoutuneita tähän tupajuttuun! En kuulemma saisi edes kannustaa puuskupuheja huispauksessa ja muiden korpinkynsien mielestä olen outo kun olen Omppulin kanssa. Tämä on hullua!" Gustaffsson mutisi.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Tammi 30, 2008 7:41

Zenzibar siesoi vaivaantuneena paikoillaan hetken aikaa miettien pitäisikö vain häipyä paikalta vai sanoa jotakin? Lopulta -suurten tunnontuskien vallassa- Zenzibar sai kakaistuksi.
"Kiitos."
Gustaffson kääntyi silmät lautasen kokoisina hänen puoleensa. "Mitä?"
Zenzibar mulkaisi poikaa rumasti. "Älä pyydä toistamaan, kyllä sinä kuulit."
Käytävän päästä kuului rytinää.
"Voi ei", Gustaffson mutisi. "Ne tulevat takaisin! Mihin minä sen taikasauvani tungin?"
Käytävän päähän ilmestyi yksi korpinkynsi ja kaksi puuskupuhia. Hirviömäisesti murahdelleen, ne juoksivat kaksikkoa kohti.
"Ei ole aikaa, sisään siitä!" Zenzibar tuuppasi Gustaffson edellään komeroon ja he odottivat, josko kolmikko häipyisi.
Äänten haihduttua Gustaffson hukaisi ja yritti avata ovea. "Voi ei."
Zenzibar tökkäsi häntä. "Mitä?"
"Ovi ei aukea."
"Voi ¤&#&$!"

Omppuli heräsiKäytävän päästä hiha veressä, mutta hänestä ei löytynyt mitään vammoja. Hänen vieressään puolestaan makasi hänen pikkuveljensä Henry, joka vuosi verta monesta kohtaa.
"Voi ei!"
Omppuli auttoi Henryn pystyyn ja vei tämän sairaalasiipeen. Nat oli jo siellä.
"Hei. Heräsin tästä oven edestä ja raahauduin samantien tänne."
Omppuli nyökkäsi ja nosti Henryn yhteen sändyistä. Samassa matami Pomfrey oli paikalla hössöttämässä ja Omppuli lähti etsimään Gustaffsonia.

Zenzibar ja Gustaffson kyyhöttivät ahtaasa komerossa, jossa alkoi pikkuhiljaa tulla kuuma. Zenzibar riisui kaapunsa, eikä hänellä ollut sen alla mitään muuta, kuin ohut, musta toppi.
Gustaffson silmäili hetken tytön vaatetusta, mutta känsi sitten nolona katseensa pois.
"Mitä? Nyt kesä, ja nämä kaavut ovat ihan hirveän kuumia. Minulle tuli aamulla kiire, enkä ehtinyt laittaa muuta päälleni!"
Gustaffson vain nyökkäsi ja varoi visusti katsomasta Zenzibariin.
Lopulta pojallekin tuli kuuma ja hän riisui kaapunsa. Tunnollisena Korpinkyntenä hänellä oli kauluspaita ja solmio. Solmionkin Gustaffson heitti nurkkaan avaten paitansa nappeja.
"Toivottavasti joku löytää meidät pian, minä tukehdun!" Zenzibar valitti ja yritti löytää istumapaikan luutien keskeltä.
Kyllä meidät löydetään Gustaffso sanoi varmasti ja istui Zenzibarin viereen. Hän painoi varovasti kätensä haavaa ja irvisti.
Zenzibar jolla oli polvipituinen musta laskoshame, repi hameen alareunasta ison kaitaleen ja sitoi sen Gustaffsonin käteen.
Gustaffson katsoi häntä kummastuneena. "Kiitos."
Zenzibar huitaisi kättään. "Älä nyt vaan kuvittele mitään, heinähattu, minä nyt vain en satu pitämään veren hajusta."
Gustaffson myhäili vieressä. "Niin varmaan." Zenzibarin mulkaisi häntä rumasti.

Omppuli etsi Gustaffsonia siitä käytävästä, missä musiti heidän olleen. Hän pelkäsi, että oli satuttanut tätä pahastikin. Omppuli kuuli äniä yhdestä siivouskomerosta, ja ajatteli, että ehkä Gustaffson oli mennyt komeroon suojaan hirviöiltä.
Siivouskomeron oven eteen oli kaatunut haarniska, jonka Omppuli leijutti pois edestä. Sen jälkeen hän avasi komeron oven nopealla liikkeellä. Taikasauva tippui hänen kädestään, hänen kohdatessaan todella kaamean näyn.
Gustaffson ja Zenzibar puolittain istuivat ja puolittain makasivat, hikisinä ja resuisen näköisinä komeron lattialla. Zenzibarilla oli vain ohut, aika paljastava toppi päällään ja Gustaffsonin paita oli puoliksi napitettu auki ja solmio lojui kaapujen päällä nurkassa. Zenzibarin hameesta puuttui kaistale, kun se olisi rajusti repeytnyt. Molemmat näyttivät yllättyneiltä.
Omppulin silmät kyyneltyivät ja hän lähti juoksemaan pakoon sanomatta sanakaan.
"Omppuli!"

[hehee, perinteinen komero-kohtaus ja hieman draamaa

]

Kirjoittaja **Omppuli** » To Tammi 31, 2008 7:36

Gustaffsson nousi nopeasti ylös ja tuli ulos komerosta. Hän ehti nähdä Omppulin hahmon, joka katosi pian.
"Voi luoja!" Gustaffsson voihkaisi kädet silmillään. Zenzibar laittoi kiireesti kaavun takaisin päälleen ja aikoi juuri lähteä, mutta Gustaffsson pysäytti hänet.
"Et sinä noin vain voi lähteä", Gustaffsson sanoi.
"Miksen muka? Sinun tyttöystäväsi ja sinun asiasi", Zenzibar sanoi ja riuhtaisi itsensä Gustaffssonin otteesta. Gustaffsson haki solmionsa ja kaapunsa ja laittoi ne huolimattomasti päälleen. Sitten hän lähti epätoivoisena pois.

Omppuli juoksi ja juoksi aivan kuin haluten paeta sitä näkymää, joka kummitteli hänen mielessään yhä uudelleen ja uudelleen. Omppuli aukaisi linnan oven, joka johti pihalle. Ilma oli kylmä eikä hänellä ollut edes takkia. Omppuli värähti, mutta sumein silmin hän asteli ulos. Kauaa Omppuli ei jaksanut kävellä, mutta syrjäiseen paikkaan hän pääsi ennen kuin lyähti maahan ja itki minkä jaksoi ja hakkasi käsillään maata.
"Miksi? Miksi hän teki niin?" Omppuli kysyi itseltään itkien.
"Siksikö että olen tälläinen? Minkä minä sille mahdan? Hakiko hän lohtua luihuiselta?! Luihuiselta!" Omppuli huusi raivoissaan, mutta hiljeni äkkiä.
"Ei taas. Tällä kertaa sinä et voita minua! Sinä et vie minulta minun elämääni!" Omppuli huusi itsekseen ja kiemurteli minkä ehti. Samassa hän kuuli päänsä sisällään äänen: Et ole minua ennenkään estänyt ja elämäsi ei ole kovin kummoista.
"Hiljaa!" Omppuli huusi. Omppuli ei kuullut tietenkään naurua, mutta ihan varmasti hirviö nauroi hänen sisällään. ÄÄni puhui taas, se puhui Omppulille hyvin harvoin, mutta nyt se puhui: Sinä olet niin säälittävä! Et olisi mitään ilman minua. Gustaffssonista on vain yksi hyöty. Nautin hänen tappamisestaan.
"Ei! Sitä et tee!" Omppuli kuiskasi.
"Omppuli?" kuului ylhäältäpäin. Omppuli nosti katseensa ja näki yläpuolellaan Natin. Omppuli nousi kiireesti ylös itkien yhä.
"Mikä hätänä?" Nat kysyi.
"Gustaffsson... ja Zenzibar. Löysin heidät komerosta ja he..." Omppuli nieleskeli.
"Ei kai?" Nat kysyi silmät pyöreinä. Omppuli nyökkäsi ja peitti kasvot käsillään.
"En tiedä mitä ajatella. Nat, kuinka kauan sinä olet ollut tälläinen? Voiko sitä parantaa mitenkään?" Omppuli kysyi äkkiä kiihkeästi.
"Voi sen, mutta se ei ole helppoa. Ei ollenkaan helppoa", Nat sanoi totisena päätään pudistaen.
"Mitä pitää tehdä?" Omppuli kysyi.
"Meidän täytyy mennä sinne yhdessä", Nat sanoi.
"Minne?" Omppuli kysyi.
"Tulivuorelle", Nat vastasi.

Kirjoittaja **Sieppeli** » To Tammi 31, 2008 8:02

"Tulivuorelle?" Omppuli kysyi hämmästyneenä. Nat nyökytti innokkaasti.
"Mitä me siellä?" Omppuli kysyi.
"Katsos meidän pitää mennä juuri tietylle tulivuorelle. En nyt muista sen nimeä, mutta siellä on eräs kivi. Ei siis mikään tavallinen kivi, vaan ikivanha kivi jolla on mahtavat taikavoimat. Se on yksi syyllisistä näiden hirviöiden olemassaoloon. Meidän pitää mennä puhumaan vuorella asuvalle Todylle.."
"Kuka se on?" Omppuli keskeytti.
"En tiedä, luin tämän vain eräästä kirjasta. Kuitenkin, hän voi kertoa meille mikä sen kiven tarkoitus on tässä kirouksessa, ja sitten pääsemme eroon kirouksen alkuosasta." Nat lopetti kertomuksensa.
"Alkuosasta?"
"Luulitko että tämä olisi mikään yksinkertainen juttu? Ehei, kirouksella on monta osapuolta, ja sitä rakentamassa oli monta sukua."
"Eli siis hetkinen!" Omppuli päätti taas keskeyttää, "Tämän hirviöjutun laittajia oli monta?" Nat nyökkäsi taas.
"Ja tiedän pari jotka ovat samaa sukua kuin alkuperäiset kiroajat. Niin siis me tarvitsemme heitä kirouksen poistamiseksi." Nat hymyili leveästi.
"Ketkä?"
"Zenzibar ja Sieppeli ainakin. Todennäköisesti joku muukin luihuisista."
"Eli siis luihuissukuisia todennäköisesti.."
"Niinniin.. Minulla on myös tiedossa toinenkin paikka missä pitää käydä kirouksen poistamiseksi." Nati kertoi.
"Niin?" Nat otti esille sen päivän Päivän Profeetan ja ojensi Omppulille. Pääkirjoituksena sattui olemaan taikakoulujen taitokilpailu (mikä se oli?)

"Voitte yrittää saada minut mukaanne sinne tulivuorelle, mutta en usko että onnistutte." Kuului ääni heidän takaansa. Sieppeli oli ilmestynyt samalle käytävälle kuin hekin ja selvästi oli kuullut koko keskustelun. Tyttö virnisti, huiskautti kättään ja juoksi näyttävästi pois.

[Toivottavasti se oli joku kirous, mulle tuli ihan sellane olo että näin sen pitää mennä ja nyt se on kirous (: ]

Kirjoittaja **gertsi** » Pe Helmi 01, 2008 4:47

Nat ja Omppuli jäivät kastomaan Sieppelin perään ja päättivät mennä miettimään asioita paremmin vähän turvallisempaan paikkaan.

Zenzibar asteli itsekseen mutisten luihuisten oleskeluhuoneeseen ja huomasi heti toisista eristäytyneen henkilön. Zenzi päätti vihdoin ottaa selville mikä Gertsiä vaivasi. Niinpä hän lähti päättäväinen katse silmissään kohti ajatuksissaan olevaa Gertsiä. Hän hidasti askeleitaan lähestyessään pöytää. Hänellä oli outo tunne, että saisi selville paljon enemmän jos vain katsoisi Gertsin olan takaa tytön edessä olevaa kirjaa. Kirja osoittautui valokuva-albumiksi. Zenzibaria hymyilytti nähdessään kuvan, joka oli otettu Gertsin läksiäisjuhlissa. Gertsi käänteli sivuja kuin etsien jotain. Yhtäkkiä Zenzibar näki tutun näköisen pojan kasvot, muuta hän ei ehtinyt nähdäkään. ZENZIBAR! Kuulin sellaista että olisit ollut sen Gustaffssonin kanssa siivouskomerossa. Mitä se oikein tarkoittaa? Sieppelin ääni sai Gertsin havahtumaan ja kastahtamaan taakseen. Ensimmäisenä hän tietysti huomasi takanaan seisoneen Zenzibarin. Gertsi katsoi pelästyneenä Zenziä. O-o-oletko ollut siinä kauankin? Zenzibar ei ehtinyt edes vastata kun Gertsi jo lähti makuusaliin.

Illalla Gertsi meni jo varhain nukkumaan, tai niin hän ainakin muille uskotteli. Hän makasi sängyssään täysin hereillä ja mietti Jaken lähettämää viestiä. Muutkin tulivat nukkumaan ja Gertsi vilkaisi kelloa. Puoli kaksitoista. Hän nousi hiljaa varmistuttuaan ensin, että kaikki varmasti nukkuivat ja lähti hiipien kohti tähtitornia. Vihdoin hän saisi taas kuulla Jaken ihanan äänen ja tuntea tämän lähellään.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Pe Helmi 01, 2008 5:14

Vähän aiemmin oleskeluhuoneessa....

"Nyt kyllä selität mitä ne huhut tarkoittavat!" Sieppeli tiukkasi Zenzibarilta.
Zenzibar huokaisi. "Etkai sinä tosissasi usko, että minä olisin sen heinähatun kanssa? Pelkkä ajatuskin inhottaa... yh... Me vain pakenimme eräitä tietyyjä hirviöitä ja päädyimme siihen komeroon. JOku esine, ilmeisestikin Haarniska, kaatui oven eteen ja me olimme jumissa. Omppuli päästi meidät pois ja ymmärsi asiat täysin päin honkia."
Sieppeli tarkkaili Zenzibaria hetken, mutta näytti sitten hyväksyvän vastauksen.
"Niistä hirviöistä, et ikinä usko mitä minä kuulin Omppulin ja Natin puhuvan!"
Sieppeli selitti Zenzibarille koko kuvion ja Zenzibar näytti tyytyväiseltä. "Sitä voisi yrittää hyödyntää jotenkin, mutta -"
"Shh! Joku tulee..."
Zenzibar ja Sieppeli piiloutuivat sohvan taakse, ja näkivät Gertsin suuntaavan ulos oleskeluhuoneesta.
"Mitä hän aikoo?" Sieppeli kuiskasi.
"En tiedä, mutta minulla on aavistus. Seurataan häntä!"
Zenzibar ja Sieppeli hiippailivat Gertsin perään, varjostaen häntä jokaisen mutkan takaa...

Kirjoittaja **Sieppeli** » Pe Helmi 01, 2008 9:36

Gustaffsson istui liikkuvissa portaissa. Hän oli huomannut kuinka piristävää oli istua siinä kun portaat liikkuivat kokoajan. Monet olivat kävelleen hänen ohitsensa joko heittäen jonkun herjaavan lauseen ja muuten fyysisesti vahongoittavan. Poika ei kuitenkaan välittänyt vaan tuijotti eteensä ja odotti ihmeen tapahtuvat. Ihme kävelikin hänen luokseen juuri silloin. Tai siis hänen ohitseen edes katsomatta häntä. Ja sen nimi oli Omppuli.
"Etkö siis voi enää edes tervehtiä?" Gustaffsson kysyi hajanaisesti. Omppuli ei ollut kuulevinaan.
"Hei Pörri, tiesitkö, että minä olen Zenzibaria pitempi?" Hän kysyi portaiden yläpäässä odottavalta Pörriltä.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Pe Helmi 01, 2008 9:37

Pörri tiputti maahan omenan jota oli juuri haukkaamassa. "Siis mitä?! olet pidempi Luihuisten Lorditarta, Pyhistä pyhintä pahista, Zenizbaria?"
Omppuli hyökkäsi nappaamaan tippuvan omenan ja katsoi murhaavasti Pörriin. "Omenat ovat ihania ja pyöreitä ja punmaisia. Eivät sinun heiteltäväksi tarkoitettuja leluja! Ja kyllä."
Pörri katsoi hiukan oudosti Omppuli ja kohautti sitten olkapäitään. "Ihan miten vain Omenatar."
Gustaffson tuli omppulin taaksen. "Omenatar?"
Omppulio kirkaisi, ja pudotti omenan, joka vieri pitkin portaita, ja komastuttaen Voron. Voron hausut repesivät ja niiden alta palastuivat beiget boxerit, joissa oli pinkkejä lentäviä possuja, possujen yllä oli puhekuplat, joissa luki 'Tui tui, äiti on mun sankari!<3'.
Omppuli repesi nauramaan, eikä Gustaffsonkaan pystynyt olemaan vakavana.
Lopulta Omppuli rauhoittui ja muisti olevansa vihainen Gustaffsonille.
Gustaffsonkin muisti asian ja kiiresti selittämään.
"En minä pidä Zenzibarista, en yyhtään! Uskoisit nyt, minulla ei ole minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan!"
Omppuli katsoi häntä hetken kummastuneena ja repesi sitten uudelleen.
"Tottakai minä tiesin, ettet SINä tykkää Pyhästä Lordittaresta! Mutta kun... katsos kun.. minä luulin että... että.. hän tykkäsi sinusta..."
Gustaffson näytti kummastuneelta. "Pyhästä mistä? Ja miksi sinä siitä suutuit?"
Omppuli huokaisi. "Lordittaresta. Ja, katsos kun... Minä taidan vähän rakastaa häntä... Tai siis, minä rakastan kaikkia, ertyisesti Lorditarta, hän kun keksi minulle niin ihanan lempinimenkin, kuten minä hänelle." Omppuli sanoi haaveellisen näköisenä.
Gustaffson oli ihan ulalla. "MInkä lempinimen? mistä sinä puhut?"
"Omenatar. Sen lempinimen hän keksi minulle. Ja minä puhun siitä miten minä rakastan Zenzibaria. Älä ymmärrä väärin, minä kyllä tykkään yhä sinustakin, mutta näin tämä elämä vaan menee... ja minä olen muuten 170cm pitkä. Hähää!"
Tämän sanottuaan Omppuli pyyhälsi pois paikalta, jättäen Gustaffsonin yksin käytävään Voron ja tämän ihanien boxereiden kanssa.

Tähtitornissa...

Gertsi hiipi tähtitorniin ja näki nurkassa istuvan Jaken heti. Tämän hiukset valuivat ihanasti silmille ja tämän siniset silmät tuikkivat kutsuvasti.
"Voi Jake, minulla oli niin ikävä sinua!"
Jake halasi Gertsiä, mutta erkaantui tästä sitten. "Kuulin, että olit pyytänyt kavereitasi listimään minut. Miksi?"
Gertsi näytti kauhistuneelta. Hän ajatteli, että hänen hirviöpuolensa taisi oll asiassa mukana.
"MInä.. keneltä sinä selliasta kuulit?"
Jake katsoi häntä tutkivasti. Ja yhtäkkiä hän tarttui Gertsiä kovakouraisesti käsistä. "Miksi sinä haluat että minä kuolen?!"
Gertsi henkäisi. "Jake, päästä irti. Sinä satutat minua!"
"Niinkö? Sinäkin satuti minua Gee.."
Gertsi silmiin tulivat kyyneleet. Hän ei uskaltanut kertoa pojalla hirviöpuolestaan.
"Jake kiltti, irrota!"
"SATUTUS!"
Jake lensi päin tähtitornin seinää. Gertsi kääntyi hämmästyneenä ja näki vihaisen Zenzibarin oviaukossa.
"Minun ystäviäni, ei satuta yksikään Rohkelikko!" Zenzibar karjaisi ja lähetti lilan taian kohti Jakea.
Jaken silmät laajenivat ja tämä kouristeli hetken tuskissaan, ja pyörtyi sitten.
"Zenzibar! Mitä sinä teit!" Gertsi parkaisi.
Zenzibar hämmästyi. "Mutta hänhän sattutti sinua!"
Gertsin silmät kyyneltyivät. "Hänellä oli syynsä."
Zenzibar katsoi taintunutta Jakea ja arveli tehneensä elämänsä virheen...

[Sain PP:ssä mesessä tehtäväksi kirjottaa jatkikseen kolme asiaa: Huumoria, Jotain odottamatonta ja Draamaa. Toivottavasti kaikkea löytyy

]

Kirjoittaja **Omppuli** » La Helmi 02, 2008 10:41

"Rakastaa Zenzibaria? Mitä ihmettä?!" Gustaffsson kysyi Pörriltä, joka otti taas omenan kaapunsa syvyyksistä ja alkoi pahoinpidellä sitä heittämällä ja tasaisin puraisuin.
"PÖRRI!" kuului jostain. Pörri pudotti kauhuissaan omenan.
"Hemmetti! Onko hänellä joku lasernäkö?" Pörri kysyi vuorostaan Gustaffssonilta, joka kohautti olkapäitään.
"En ihmettelisi, vaikka olisikin, mutta luulenpa että nimensä johdosta... Onko se muuten hänen oikea nimensä?" Gustaffsson keksi kysyä. Kysymys yllätti Pörrin perinpohjaisesti.
"Erittäin hyvä kysymys. Ei hän ole koskaan kertonut. Kun junassa tutustuin häneen hän sanoi nimekseen Omppuli eikä muuta sanonut. Ja siihen ensimmäiseen kysymykseesi. Omppuli rakastaa kaikkia suurinpiirtein, jopa luihuisia. Zenzibarkin pitää hänestä ainakin joten kuten. Hän on erittäin kiitollinen Omppulille kun tämä keksi hänelle sen lempinimen. Olisikohan ollut paronitar?" Pörri selitteli.
"LORDITAR!" jostain kuului.
"Nyt alkaa jo hiukan pelottaa. Hyvää jatkoa, Gustaffsson", Pörri sanoi kiireesti ja livahti tiehensä. Gustaffssonin ajatukset sekaantuivat entisestään.

Sattuma on paras ystävä kohtalon kanssa. Ne molemmat keksivät mitä hauskempia jekkuja ja temppuja. Ei aina tiedä kumpi on asialla, mutta silloin kun Omppuli saapui tähtitorniin niin luulen että asialla oli molemmat. Omppuli siis tuli tähtitorniin, jossa oli tajuton rohkelikkopoika, itkevä Gertsi ja jumalainen lorditar. Omppuli astui ovesta sisään.
"Hei kaikille! Hui, mitä te olette tehneet tuolle rohkelikolle? Sehän on uusi oppilaskin ja vaikka mitä", Omppuli sanoi ja kumartui Jaken ylle. Gertsi tunsi heti mustasukkaisuusaallon vierivän ylitseen.
"Irti hänestä senkin saastainen puuskupuh!" Gertsi sanoi ja yritti kirota Omppulin, joka ehti kuitenkin nipin napin väistää.
"Ai kyse onkin rakkaudesta. Sinulla on varsin outo tapa rakastaa", Omppuli sanoi päätään pudistellen.
"Minä hänet kirosin", Zenzibar valaisi asiaa. Omppuli katsoi häntä yllättyneenä.
"Tykkäätkö sinä muuten Gustaffssonista?" Omppuli kysyi.
"MITÄ?! En tietenkään!" Zenzibar kiljaisi. Omppuli huokasi helpotuksesta.
"No hyvä. Minä tarvitsen sinua yhteen pikkujuttuun. Sinun täytyy tulla minun ja Natin mukana tulivuorelle missä se ikinä onkaan. Sinun myös Gertsi ja sitten se Sieppeli", Omppuli sanoi huolettomasti.
"Oletko hullu?" Gertsi kysyi.
"Sitä voi mitata monella tavalla, mutta joten kuten kyllä", Omppuli vastasi.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Su Helmi 03, 2008 7:52

"Sinä siis haluat, että minä Sieppeli ja Zenzibar lähdemme sinun ja Natin kanssa jollekin helvetin tulivuorella auttamaan teitä jossain hemmetin hirviö-kirous hommassa?"
Omppuli nyökkäsi. "En. Myös minun pikkuveljeäni pitää auttaa, muuten se meni oikein."
"Sinä olet hullu! Zenzibar, sano nyt tuolle että se on hullu!"
Zenzibarei kyennyt okein sanomaan mitään, sillä hän tuijotti arvostavasti Albus Dumbledoren viisaisiin kasvoihin.
"Hyvää iltaa oppilaat", Dumbledore sanoi pehmeästi.
Kaikkien katseet paitsi Jaken, joka häälyi edelleen jossain kuoleman rajamailla - painuivat lattiaan ja he snaoivat kuin yhdestä suusta:
"Iltaa professori Dumbledore."
Dumbledore silmäili heitä hetken ja meni sitten Jaken luo tehde jonkun loitsun tämän yläpuolella.
"Minä vien Jaken matami Pomfreyn huomaan. Toivoisin näkeväni teidät kaikki kansliani oven edessä, kun palaan sairaalasiivestä", Dumbledore sanoi rauhallisesti, mutta niin vakaasti, ettei kelleen tullut mieleenkään olla tottelematta.

Korpinkynsien oleskeluhuoneessa...

Sepe istui takan edessä tuolilla tehden loitsujen tutkielmaa, kunGustaffson astui sisään. Poika näytti surkealta, ja hän istui sohvalle.
"Mikäs on?" Sepe kysyi Gustaffsonilta.
"Sinä olit oikeassa."
"Minkä suhteen?"
"Kaiken."
Sepe huokaisi. "Anna kun arvaan: Omppuli jätti sinut."
Gustaffson lysähti kasaan. "Tavallaan. Tai no hän yllätti ensin minut ja Zenzibarin siivouskomerosta -"
"MITÄ!? SINUT JA ZENZIBARIN? SIIVOUSKOMEROSTA?!"
"Shh! Ei sillä tavalla! Tosin niin Omppuli sen ymmärsi ja sitten kun yritin selittää, hän sanokin olevansa huolissaan Zenzibarin tuntemuksista, ja että hän rakastaa siitä murhaaja luihuista..."
Sepe loksautti leukansa taas sijoilleen ja välttyi vain vaivoin sanomasta: Mitäs minä sanoin. Se sijaan hän sanoi: "Löydät sinä paremmankin, kuin se puuskupuh! Vaikkapa, vaikkapa... Kaileyn!"
Gustaffson katseli hetken omissa mietteissään olevaa kaileyta, ja hymyili sitten. "Totta, kiitos Sepe, sinä olet todella niin fiksu kaveri kuin kaikki aina väittävät."
"Itseasiassa kukaan muu kuin lajitteluhattu ei ole sanonut niin. Kaikki muut ovat aina ajattelleet, että olen tyhmä."
"Usko pois, kukaan ei enää tämän jälkeen ajattele niin!"
Sepe nosti toista kulmaansa.
"Minä en ainakaan ajattele!"
Sepe huokaisi. "Noo, älä välitä, olen tottunut tähän."
Gustaffson ei kutenkaan enää kuunnellut, vaan hän meni kyselemään Kaileyn vointia.
See huokaisi ja palasi takaisin loitsujen pariin.

Dumbledoren kansliassa...

"Voisiko joku ystävällisesti selittää, mitä ihmettä Jakelle tapahtui? Neiti Zebell, kenties?"
Zenzibar arveli, että Dumbledore tiesi jo valmiiksi, kuka Jaken oli kironnut, eikä hän nähnyt syytä valehdella.
"Minä se olin, rehtori. Mutta Jake kävi Gertsin kimppuun!"
"Se on totta!" Sieppeli vahvisti.
Dumbledre käänsi katseensa Gertsiin. "Onko tämä totta, Gertsi?"
Gertsi nyökkäsi vaisuna.
"Hyvä on. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sinulle Zenzibar tulee antaa jälki-istuntoa, noin vahvan pimeyden taian käyttämisen takia."
Zenzibar ei voinut kieltääkään tätä,joten hän vain nyökkäsi.
"Entä mitä sinä teit siellä, Omppuli?" Dumbledore kysyi siirtäen katseensa Omppuliin...

Kirjoittaja **sooda** » Ma Helmi 04, 2008 1:40

Korpinkynsien oleskeluhuoneessa...

"Ole niin kilttiiiiii..." aneli Sepe koiranpentuilme kasvoillaan.
"No hyvä on, mutta älä kopio sanasta sanaan, muuten Lipetit arvaa", sanoi Sooda ja ojensi jo valmiin Loitsujen tutkielmansa Sepelle.
"Jes, kiitos", sanoi Sepe ja antoi Soodalle pienen suukon.
"Mitä muuten Gustaffson tekee tuolla nurkassa Kaileyn kanssa? Eikö hänen pitäisi olla... Angstaamassa Omppulin takia tai jotain?", Sooda kysyi hetken kuluttua. Sepe selitti soodalle koko jutun nostamatta katsettaan pergamentistaan.
"Ja... Nyt Gustaffson yrittää iskeä Kaileytä?"
"Niin kai", mutisi sepe vastaukseksi.
Sooda jäi katsomaan tyytyväisen näköisenä hiljaa juttelevia Kaileytä ja Gustaffsonia.

Dumbledoren kansliassa...
"Niin no... Öh... Minä vain... Satuin tulemaan sinne pahaan aikaan?" Omppuli sanoi ja katsoi Dumbledorea "minä-olen-vain-kiltti-puuskupuh-enkä-ole-tehnyt-mitään-väärää-enhän?"-ilmeellä.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ti Helmi 05, 2008 8:25

Dumbledore katseli häntä hetken puolikuulasiensa läpi, ja siirsi katseensa Sieppeliin.
"Niin ja mitäs oikeastaan sinä täällä teet?" Hän kysyi, "Tietääkseni sinä et ollut siellä kun tämä tapahtui."
"Hetkinen, mitäs minä itseasiassa täällä teenkään?" Sieppeli katseli ympärilleen hölmistyneenä. Sitten hän nousi ja käveli hölmistyneenä pois.
"No, minusta tämä nyt vaikuttaisi siltä, että tämä kaikki oli vain neiti Zenzibarin väärin ymmärrystä. Emme vielä ihan tiedä mikä tuo loitsu oli mitä hän käytti, mutta se ei haittaa. Kunhan lupaat, ettet enää ikinä tee niin." Dumbledore katsoi Zenzibaria.
"Ei hätää, en käytä." Zenzibar sanoi ja hymyili.
"No niin.. Voitte mennä." Dumbledore sanoi ja hymyili jokaiselle paikalla olijalle.

Sieppeli oli odottanut Zenzibaria ja Gertsiä oven ulkopuolella. Omppuli käveli kummallisen näköisenä ensimmäisenä ulos. Hänen silmiensä värit vaihtelivat normaalista vihreäksi. Sieppeli katsoi hetken häntä ja hänen mentyään hän naurahti hieman.
"Hän todellakin haluaa meidät tulivuorelle." Zenzibar sanoi kun he olivat lähteneet oleskeluhuonetta kohti. Gertsi oli aivan hiljaa ja katselil kaukaisuuteen.
"Pitäisiköhän mennä?" Zenzibar kysyi. Sieppeli pysähtyi ja katsoi häntä kuin hullua.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ti Helmi 05, 2008 8:32

Zenzibar naurahti. "Se oli vitsi!"
Sieppelikin nauroi, mutta näytti epäileväiseltä.
Heidän jatkaessaan matkaansa, nurkan takana lymynnyt Omppuli painoi pettyneenä päänsä. Hän olisi lopun elämäänsä hirviö..

Aamu lankesi Tylypahkan ylle kirkkaana, auringon pasitaessa ikkunoista sisään. Oppilaat tulivat hajanaisessa järjestyksessä aamupalalle, voivotellen tunteja jotka pian alkaisivat.
Zenzibar haukotteli ja levitti hilloa paahtoleivälleen. Hän muisti ulkoa, että heillä olisi seuraavaksi muodonmuutoksia. Tyttö huokaisi ja harkitsi lintsaavansa, hän ei tarvinnut sen vanhan käävän oppeja.
Severus kysyi että mikä tunti heillä oli ja Zenzibarin vastatessa Luihuispoika tuhahti.
"Kuka sitä vanhaa kurppaa jaksaa?"
"Te, herra Kalkaros, tänään illalla kuudelta jälki-istunnossa", kuului hyinenn ääni aivan heidän takaansa.
Severus kääntyi katsomaan professori McGarmiwan tiukkaa olemusta ja nielaisi.
"Onko pakko? Professori."
"On, ja syö nopeasti, tuntini alkaa kohta. Neiti Zebell?"
Zenzibar huokaisi. "Niin?"
"Tavat, neitiseni! Toivoisin näkeväni sinut tunnillani edes tänään, sillä käsittelemme eläinmuodonmuutoksia. Olet lintsannu tunneiltani tiuhaan tahtiin, ihan turha yrittää selittää mistään sairauksista."
Tämän sanottuaan McGarmiwa pyyhälsi pois paikalta.
Zenzibar tuhahti. "Mokoma vanha korppu! "
Kalkaros hotki vieressä leipäänsä ja nyökkäsi.

Sana Kaileystä ja Gustaffsonista kiiri nopeasti läpi koko Tylypahkan. Gusatffson oli iloisempi kuin koskaan, eikä hän huomannut allapäin olevaa Omppulia.
Kailey suhtautui asiaan rauhallisesti, omissa mietteissän. Koulussa kiersi huhu, ettei tyttö edes tiennyt mitä oli mennyt tekemään, seko kun oli.
Kailey oli oikeasti todella viisas noita, hän vain tykkäsi tehdä kaikkea odottamatonta. Seurustelu Gusatffsonin kanssa oli yksi niistä asioista.

Zenzibar vilkaisi kalenteriaan ennen Liemien kaksoistuntia, heti muodonmuutosten loputtua -Zenzibar oli nukkunut puolet tunnista- ja huomasi, että sinä päivänä oli täysikuu. Zenzibar hymyili pirullisesti ja tiesi missä aikoi viettää seuraavan yönsä...

Tarvehuone

Uusi HP-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

Paikallaolijat