Koko viesti on täyttä totta.
Niitähän riittää!

Olen aina se "kiltti hikke", joka joutuu kaiken kokemaan.
Poikia:
Jos joskus menen pelaamaan heidän kanssaan jalkapalloa (melko harvoin), niin heti minä teen virheitä ja olen "ihan surkea". Jos myönnän virheeni, niin he heti paisuttelevat sitä. "Niin teit. Sä oot ihan surkee!" (kirosanat karsittu pois) Minkä minä sille voin, että en ole paras jalkapallossa? Minulle sanotaan usein L-O-L, luulisi ihmisten olevan jo kasvaneen siitä vaiheesta ohi.
Naapurini, mainitsen nyt hänet, on myös melko ärsyttävä. Pyytää minut mukaan joka paikkaan (ja kilttinä en osaa kieltäytyä). Koulussa on sitten ihan kovis, ja haukkuu minua siinä, missä muutkin. Koulussa minä olen "ihan tyhmä kappale", mutta kotona hän tekee kaikkea minun kanssani niin, kuin koulua ei ole. Kerrankin hän oli hukannut pyöränsä avaimen ja väitti, että se on minun vikani. Silloin hän pyysi, että voisinko minä kävellä hänen kanssaan kouluun, ei halunnut mennä yksin. Ja heti koulussa hän pyysi jotakuta "kyytsäämään" (kyyditsemään) hänet kotiinsa, ja kun he ohittivat minut kävelemässä, hän vain näytti kieltä. Ja kotona niin, kuin mitään ei ole tapahtunut.
Sitten on vielä muutama:
eräs poika, oli ennen melko kiltti, mutta ei enää. Hän on aina pisteliäs (myös muitakin, kuin minua kohtaan) ja häneltä ei enää löydy huumoria. Hän on nykyään erittäin ärsyttävä.
Eräs poika mietiskelee nykyään paljon. Ei siinä mitään, mutta hän ei edes halua puhua, kun sanoo huomenta tai tervehtii.
Eräs on myös niin, kuin kaikki omat virheensä ovat jonkun muun virheitä ja useimmiten juuri minun! Vaikka, jos hän hajoittaa jotain, niin minä korvaan sen.
Eräs on aina esittämässä kovista, pyöräileekin kypärä päässä ja hihna auki, niin, kuin kovis. Aina, kun joku tyttö on paikalla, niin "mä oon iha paras". Karmivaa esitystä.
Mainitaan vielä(kin) yksi: hän on myös erittäin pisteliäs ja puhuu minua kohtaan erittäin ärsyttävällä äänensävyllä. Yritän tervehtiä ja saan vastauksen epäkohteliaasti.
Lauseet ovat usein näin: (kirosana)Mitä(kirosana)ihmettä(kirosana)sä(kirosana)teet(kirosana)?
Jos joskus joltakulta muulta lentää pallo, kun olen pelaamassa vapaa-ajalla jalkapalloa, niin heti pitäisi antaa luokkalaisillemme. Ties mitä tekisivät. Haukkuvat minua heti, kun annan pallon niille, keille se kuuluu. Kaikkim jotka pelaavat, tekevät niin. "Eksä osaa palloo antaa? (kirosanat karsittu) Rehellisyyttä ei enää huomioida.
Tytötkään eivät aina ole mukavia (joskin mukavia on enemmän, kuin tylsiä).
Mainitaan:
Eräs tekee kaiken aina väärin (todistuksessa viitosia) ja hän ei saa mitään! Ei joudu rehtorin puhutteluun (joutui kuitenkin kerran, kun väärensi saksan sanakokeeseen allekirjoituksen). Jos unohtaa läksyt (kuten tekee usein), niin "ei se mitään". Tekee kaiken aina mukamas oikein.
Eräs ei osaa puhua minulle ja on aina mykkänä.
Eräs ei koskaan tee läksyjä, ja on niin, kuin olisi ne aina tehnyt. Kaikki on kunnossa ja jättää ne tahallaan tekemättä. Ei halua tehdä läksyjä eikä jäädä tekemään niitä. Ei kuitenkaan opi mitään.
Opettajat ovat kuitenkin loistavia, ja arvostavat minua ja antavat hyviä numeroita ja vastuuta. Minä pidän kaikesta vastuusta. (Sivumennen sanoen se oli tärkeä syy, miksi haen lehden päätoimittajaksi). Opettajat ovat ymmärtäneet, että minuun voi luottaa. Arvostan koulua.
Ah, tekipäs hyvää purkaa hieman sydäntäni.
~kirja