PotC Jatkotarina (jmsom)

[Zenzibar]

Eli siis, kaikki tietää pelin säännöt, eikös juu ;P

(sijoittuu aikaan ENNEN ensimmäistä PotC:ia!)
***

Iso laiva seilasi kohti satamaa, tuoden suuren varjon satamaa vartioivien miesten ylle. Laivan kyljessä olevasta nimestä, miehet tajusivat heti, ettei se laivan kapteenille kannattanut ryppyillä ja he siirtyivät asemiin, valmiina vastaanottamaan vieraat.
Port Royalin satamassa ei hyväksytty merirosvoja. Yleensä. Tämä kyseinen merirosvolaiva oli kuitenkin tehnyt sopimuksen Port Royalin kuvernöörin kanssa ja hän sai tulla Port Royaliin ilman tuliasein varustettua Tervetulokomiteaa.
Laivan kyljessä lukikin selvin sanoin: Free pirate. Se oli niin laivan nimi, kuin laivan kapteenin tittelikin.

Zenzibar katseli tyytyväisenä, kuinka Port Royalin vartiomiehet jähmettyivät kauhusta hänet nähdessään. Idiootit.
Zenzibarin miehistö valmistui saapumaan satamaan, naisen varmistaessa, ettei mikään menisi pieleen.
"Vauhtia laivarotat! Tätä menoa olemme uudestaan matkalla vasta huomenna! En halua viipyä tässä paikassa niin kauaa!" Zenzibar karjaisi ja miehistö nopensi liikkeitään ohjatenlaivan hienovaraisesti sataman viereen.
Zenzibar laskeutui laiturille ja katsoi kahta vartiomiestä halveksivasti. "Missä hän on?"
Toinen miehistä osoitti kohti pientä kojua sataman vieressä tärisevällä kädellä.
"Odottakaa täällä." Zenzibar sanoi miehistölleen ja lähti kohti kojua. Hän ei ehtinyt päämääräänsä, ennen kuin hänet keskeytti...

[areena on teidän ;P]

[Omppuli]

toinen nainen, joka napautti häntä olkapäästä. Zenzibar katsoi häntä ihmeissään miten nainen oli uskaltanut tehdä hänelle niin. Naisen kasvot olivat piilossa hatun alla ja kun hän puhui, kuuli kuinka hän halveksi Zenzibaria.
"Vai niin. Viimein on siis Free Piraten kapteeni täällä laivansa kanssa. Ihastuttava laiva, myönnän, mutta kapteenista ei voi sanoa samaa", nainen sanoi ja Zenzibar katsoi naisen vaatteita. Ilmiselvä merirosvo. Paita oli löysä valkoinen, jonka päällä oli tummanruskea liivi ja vyö, johon oli kiinnitetty arvokas miekka. Naisen housut olivat ruskeat ja saappaatkin hänellä oli.
"Kuules, minulla ei ole aikaa sinunlaisiin juoppoihin", Zenzibar sanoi ja samassa nainen kiskaisi miekkansa ja laittoi sen Zenzibarin kurkulle. Zenzibar ei värähtänytkään.
"Minä en ole juoppo Zenzibar, sillä muuten en olisi pystynyt laittamaan tätä miekkaa kurkullesi ilman että olisin katkonut pääsi. Annetaanko nyt kuitenkin toisillemme anteeksi? Se olisi viisasta, Zenz", nainen kuiskasi ja Zenzibar kiskaisi hatun naisen päästä, mutta nainen vetäytyi varjoihin, kun kuvernööri asteli laiturille.
"Helvetti sinun kanssasi, Omppuli!" Zenzibar ärisi varjoihin, josta kuului naurua. Mutta Zenzibar kääntyi nyt Kuvernöörin puoleen. Mutta sitten...

[Sieppeli]

[Minätahdonlaivan,minätahdonlaivaaan<33]Kuin kaikki valot olisivat himmenneet ja ilma kylmentynyt. Porukka meni heti hiljaiseksi, jotkut pakenivat vähin äänin piiloon ja jotkut käänsivät kauhistuneet kasvonsa merelle.
"Se on se kirottu!" Eräs vanha nainen ryhtyi saarnaamaan tuomionpäivästä ja sen sellaisesta. Kun Zenzibar käänsi katseensa ulapalle, hän näki että siellä oli yllättäen alkanut nousta sumu ja sumun seasta lipui laiva, mikä katosi kuitenkin kohta takaisin sumuun. Kun sumukin kaikkosi, ilma lämpeni jälleen ja ihmiset aloittivat normaalit toimintansa jälleen. Kuvernööri asteli vielä vähän matkaa Zenzibarin luokse ja sanoi sitten;
"Se oli Lohikäärmeen silmä. Kirottu laiva matkustajineen." Zenzibar kääntyi Kuvernöörin puoleen.
"Kirottu?"
"Kauan sitten eräs laiva lähti tästä satamasta liikkeelle. Mukana oli eräs tyttö, joka himoitsi laivaa itselleen enemmän kuin mitään muuta. Eräänä yönä hänen onnistui nostattaa kapina kapteenia vastaan ja murhasi kapteenin kylmäverisesti sänkyynsä. Laiva kuitenkin joutui samana yönä myräkkään, mutta he selvisivät siitä. Mitenkö? Tyttö möi sielunsa paholaiselle." Kuvernöörin puhuessa Zenzibar risti kätensä ja pyöritteli silmiään.
"Hienoa. Entäs sitten?"
"Nyt Lohikäärmeen silmä joutuu seilaamaan merellä aina samaa reittiä kuin ennekin. He pääsevät pois kirouksesta jos he tuovat paholaiselle jotain arvokkaampaa kuin heidän sielunsa."
"Hienoa, toinen sieluko?"
"Ei, vaan jotain arvokkaampaa. Merenneidon kyyneleen. Satumaisen rubinin." Tässä kohtaa Zenzibarin silmät alkoivat kiilua.

[Zenzibar]

"Aivan", nainen naurahti. "Merenneidon kyynel, sitä onkin etsitty jo vuosisatoja..."
Kuvernööri katsoi epäilevänä Zenzibariin. "Tiedätkö siitä kenties jotain?"
"Se ei taida olla sinun asiasi, vai onko, kuvernööri?" Zenzibar siveli oikealla kädellään miekan kahvaa, ja kuvernööri ymmärsi olla utelematta enempää.
"Siitä taidammekin päästä minun asiaani. Toitko sinä lastin, jonka pyysin?" Kuvernööri kysyi sen sijaan.
Zenzibarin silmät loistivat. "Mikäli sinulla on jotain minulle?"
Kuvernööri napsautti sormiaan, ja laiturille tuotiin kahleissa mies, joka käveli ylväin askelin Zenzibarin eteen. "Hei muruseni, odotinkin jo sinua."
"Turpa kiinni, Jack. Viekää hänt laivaan, kysykää Mortea."
"Selvä on, kapteeni", kuvernöörin miehet sanoivat, ja taluttivat Jack Sparrow'n laivaan.
"Entä sinun osuutesi?" Kuvernööri kysyi, ja Zenzibar napsautti sormiaan. Kaksi Zenzibarin alaista, toi ison tynnyrin kuvernöörin eteen. "Siinä on kaikki aarteet, mitä vietiin Port Royalista viime viikolla. Plus, pieni ekstra, jonka ajattelin lisätä."
Kuvernööri katsoi Zenzibaria epäilevästi. "Entä laiva? Tuhositteko sen?"
"Se ei enää haittaa kuvernööriä, vannon sen."
Kuvernööri avasi tynnyrin kannen, ja karjahti lujaa, tipauttaen kannen laiturille. Zenzibar nauroi, ja kääntyi kohti laivaansa. "Pidä hauskaa vaimosi kanssa, kuvernööri. Tapaamisiin."
Tynnyrissä, oli naisen katkaistu pää. Kuvernöörin vaimon kuolleet siniset silmät tuijottivat tynnyristä miestään, suuren aarrekasan päällä...

[Omppuli]

"Onko aarre tärkeämpi, kuin rakkaus?" Omppuli kysyi itkevältä kuvernööriltä virnistys huulillaan. Kuvernööri karjahti raivosta ja hyökkäsi Omppulia päin miekallaan. Omppuli väisti ja luikki kauemmas.
"Itse valitsisin ensimmäisen!" Omppuli huusi ja vilkutti kuvernöörille, joka kaatui laiturille itkemään menetystään. Zenzibar käveli tyynesti laivaansa. Laiva valmistautui lähtemään satamasta avomerelle.
"Mikä on suunta, kapteeni?" yksi miehistä kysyi.
"Seuraamme Lohikäärmeen silmää", Zenzibar ja laiva meni aivan hiljaiseksi.
"Kuulitte mitä sanoin, senkin löysäilevät maakravut!" Zenzibar huusi miehistölleen, joka alkoi kiireesti suuntaamaan Lohikäärmeen silmän perään.
"Tavoittelet siis sitä jalokiveä?" kuului rommitynnyrin viereltä Zenzibarille tuttu, mutta ärsyttävä ääni.
"Kyllä", Zenzibar vastasi lyhyesti ja kääntyi Omppuliin päin, joka siemaili rommipullosta.
"Tiedätkös mikä siellä odottaa?" Omppuli kysyi ja hänen silmänsä kapenivat viiruiksi.
"Pahempaa kuin helvetin kätyrit", Zenzibar sanoi tyynesti.
"Aivan. Mutta et saa sitä jalokiveä sieltä ilmaiseksi. Siitä täytyy maksaa hinta. Ja se on kova hinta se", Omppuli sanoi julkaisten aivan uuden tiedon Zenzibarille.
"Tietääkö Lohikäärmeen silmän kapteeni sen?" Zenzibar kysyi. Omppuli hymyili.
"Tietää. Ja hän on valmis", Omppuli sanoi ja joi rommipullon tyhjäksi.

[Sieppeli]

"Kapteeni!" Ruorimies huudahti.
"No mitä!" Zenzibar karjahti takaisin.
"Miten hitossa me löydämme sen kummituslaivan?" Sitä ei Zenzibar tullut ajatelleeksi. Hän katsahti Omppuliin joka hikkasi.
"Sinun kannattaa ehkä tutkia Lohikäärmeen silmän lokikirjaa." Omppuli ehdotti katsellessaan merelle täysin poissa tästä maailmasta.
"Ja mistähän minä senkin repäisen?" Omppuli käänsi hitaasti mutta vakaasti totisen katseensa kapteeniin.
"Miten saada yhteys sielunsa menettäneeseen kapteeniin joka seilaa laivallaan aina samaa reittiä ja ryöstää yöllä tiellensä tulevia laivoja." Ja siitäpä Zenzibarille tuli idea, mikä oli varmaan pyörinyt Omppulin humalaisessa päässä jo piitkään.

Niinpä he päätyivät seilaamaan kohtaan, missä Lohikäärmeen silmän tiedettiin kadonneen ja odottivat yöhön. Keskiyön aikaan Omppuli heräsi päänsärkyyn prikissä, minne Zenzibar oli hänet määrännyt. Jostain syystä sellin ovi heilui yön hiljaisuudessa aukinaisena ja Omppuli lähti kömpimään ylös.
Kannelle päästyään hänen oli pakko oksentaa. Hän kömpi laidalle, mutta ennenkuin mitään tuli ulos hän huomasi valkoista hohdetta yön sumussa ja hän unohti kokonaan miksi oli laidalla.
"Hoi Zenzii, meillä on seuraa!" Hän huusi kannen yli. Ohjauskannella nuokkuva Zenzibar heräsi äkisti ja katsoi kannelle. Omppuli viittoi häntä tulemaan alas. Kohta he kumpikin katsoivat horisonttiin.
"Se on se, pakko olla!" Zenzibar huudahti, "Kaikki miehet kannelle! Taisteluasemiin!" Heti alkoi kansi liikehtiä. Omppuli vaín nojasi laitaan ja hyräili omaa kappalettaan.

Aavelaiva lipui hitaasti täysin tyynessä meressä kohti Free Piratea. Sen aavemainen hohde tuli hetki hetkeltä lähemmäs ja Free Pirates miehistö oli täysin hiljaa jännittyneenä.

[Omppuli]

Omppuli ei kiinnittänyt laivaan mitään huomiota, vaikka se lipui lähemmäs koko ajan. Zenzibar ihmetteli moista rauhallisuutta.
"Kapteeni laivan, tyttö hirmuinen. Hän seilaa meriä, pienen ikuisuuden", Omppuli lauloi hiljaa, kun laiva tuli Free Piratesin viereen. Laivan kannella ei näkynyt ketään. Se oli aavemaisen tyhjä. Zenzibarin miehistö liikkui levottomasti. Omppuli sulki silmänsä ja jatkoi lauluaan.
"Murhas kapteenin sänkyynsä vaan, ja hän siitä kirouksen saa. Nyt hän kuitenkin valmis on, hylkäämään turmion", Omppuli lopetti ja räväytti silmänsä auki. Zenzibar tuijotti häntä ja unohti laivan. Mistä Omppuli oli onkinut tietoonsa tuon kaiken? viimeksi kun Zenzibar oli nähnyt Omppuli, oli tämä ollut vain merirosvo, jonka tiedot kaikesta olivat hyvin vähäiset.
"Katso, Zenz", Omppuli kuiskasi ja Zenzibar katsoi laivalle. He katsoivat ja näkivät hytistä nousseen kapteenin. Zenzibar yllättyi. Hän oli odottanut jotain kammottavaa, mutta näkikin vain tytön liian isoissa merimiesvaatteissa. Tällä oli vaaleat hiukset, jotka laahasivat maata ja mustat, pohjattomat silmät. Tyttö vain tuijotti heitä.
"Siinä hän on. Kapteeni Sieppeli", Omppuli kuiskasi ja sai Zenzibarin kavahtamaan.

[Sieppeli]

"Noin pieni.." Zenzibar kuiskasi. Tyttö viereisellä laivalla lähti kävelemään Free Piratea kohti aavemaisen hitaasti.
"Teillä ei ole sitä." Hänen äänetön äänensä kantautui. Zenzibar katsoi hämmentyneenä Omppulia, joka nielaisi.
"Kapteeni keksippäs hänelle jotain sanottavaa." Omppuli kuiskasi. Zenzibar nosti katseensa jälleen Sieppeliin.
"Öh, iltaa." Tytön kävely ei hidastunut vaikka hän oli jo melkein laidalla.
"Teillä ei ole sitä." Hän sanoi taas.
"Me tiedetään!" Omppuli huudahti.
"Mutta voimme auttaa." Zenzibar jatkoi. Sieppeli käveli nyt ilman halki kohti Free Piratea.
"Miten muka?" Hän kysyi.
"Voimme etsiä sen sinulle." Zenzibar vastasi. Nyt tyttö oli jo kävellyt Free Pirates laidan läpi ja seisoi Zenzibarin ja Omppulin välissä.
"Ette voi auttaa minua." Zenzibar sai hänen äänestään kylmiä väreitä. Sieppeli nosti jääkylmän kätensä Zenzibarin kaulalle.
"Teillä ei ole sitä." Sieppeli sanoi jälleen ja nosti Zenzibarin ilmaan. Omppuli nousi äkisti ylös ja sivalsi Sieppelin käden irti. Zenzibar tippui maahan.
"Näpit irti hänestä!" Omppuli huudahti. Tyttö katsoi häneen ja samalla hänen kätensä kasvoi takaisin oikealle paikalleen.
"Kapteeni Sieppeli." Zenzibar kömpi ylös ja hieroi kaulaansa, "Voimme etsiä Merenneidon kyyneleen sinulle. Osaatko auttaa?" Tietenkinhän Zenzibar pitäisi koko rubiinin itsellään. Tyttö katsoi häneen.
"Siinä tapauksessa teidän pitää astua laivaani." Sieppelin ääni kuiskasi.
"Okei, eiköhän mennä." Omppuli tokaisi.

[Omppuli]

"Selvä", Zenzibar sanoi ja Sieppeli ojensi heille kätensä. Omppuli ja Zenzibar tarttuivat hänen käsiinsä. Molemmat vavahtivat. Kädet olivat kylmät, kuin jää.
"Kylmemmät, kuin kovemmatkaan pakkaset", Omppuli sanoi Zenzibarille, joka nyökkäsi ja Sieppeli sitten veti heidät laivalleen. Sitten hän päästi irti Zenzibarin ja Omppulin käsistä. Omppuli puhalsi niihin lämmintä ilmaa ja hankasi niitä vaatteisiinsa. Zenzibar tyytyi vain puristamaan ne nyrkkiin.
"Missä Merenneidon kyynel on?" Sieppeli kysyi. Zenzibar yritti kiireesti keksiä jotain, mutta Omppuli yllätti taas kaikki.
"Meren alla", Omppuli sanoi.
"Meren alla?!" Zenzibar hämmästeli. Omppuli nyökkäsi ja Sieppelin silmät kapenivat viiruiksi. Hän tarttui Omppulia ranteesta ja puristi sitä kovaa. Omppuli henkäisi. Hänen kämmenensä ja sormensa olivat muuttuneet sinisiksi.
"Jos valehetelet, kuulut miehistööni ikuisesti", Sieppeli sihahti ja päästi Omppulin kädestä irti. Omppuli liikautti sormiaan. ne liikkuivat kankeasti.
"Huih", Omppuli sanoi ja meni Zenzibarin selän taakse ja katseli sieltä kun Sieppeli asteli ruorin luokse ja alkoi ohjata laivaa määrätietoisesti.
"Me olemme hukassa, Zenz", Omppuli kuiskasi.
"Valehtelitko?" Zenzibar kysyi.
"En. Olemme muutenkin. Minun käteni..." Omppulin ääni häipyi kuulumattomiin.
"Ihan rauhassa, Puli. Me selviämme. Ei hän ole mikään merten valtiatar", Zenzibar sanoi.
"Meri meitä suojelkoon", Omppuli sanoi ja katsoi kuin laiva alkoi vajota. Pian se katosikin pinnan alle äänettömästi.

[Zenzibar]

Zenzibar ja Omppuli saivat huomata, että he pystyivät hengittämään vedenalla ihan tavallisesti. Sen täytyi johtua laivan taiasta.
Sieppelin mitäännäkemättömät silmät tuijottivat heitä, ja pitkät hiukset liplattivat vedessä.
"Missä se on?" Tyttö kysyi, ja hänen suustaan kohosi kuplia.
Hieman epävarmasti Omppuli lausui. "Veden alla, pimeimmässä kolkassa, loistaa punainen tähti, kirkas ja vaarallinen. Suojaksi sen, luotiin merihirvikö tarunomainen."
Tyttö nyökkäsi, ja katsoi Zenzibariin. "Sinä tiedät mistä hän puhuu, etkö tiedäkin?"
Zenzibar hätkähti. Mistä ihmeestä Sieppeli sen voisi tietää?
"Miten niin tiedät? Teidätkö sinä missä se hirviö on?" Omppuli kysyi.
"Etkö sinä sitten tiedä? Jack kertoi hirviöstä minulle, luulisi sinunkin kuulleen siitä. Kraken."
Omppuli henkäisi. "Luulin, että se on vain tarua! Onko Davy Joneskin sitten olemassa?"
Zenzibar nosti paitaansa ja näytti pitkän arven oikeassa kyljessään, joka näytti miekansivalluksen aiheuttamalta. "Hän teki tämän."
"Missä hirviö on?" Sieppeli kysyi, kun Omppuli aukoi suutaan kuin kala. "Miten sen löytää?"
Zenzibar irvisti. "Onko kapteni kuullut Lentävästä Hollantilaisesta?"
Tyttö nyökkäsi. "Se oli tunnettu jo silloin kun..."
"Elit?"
"Niin."
"No, Davy Jones on sen kapteeni, ja tietääkseni ainoa, joka voi nykyään hallita Krakenia. Pahoin pelkään, että 'pimein kolkka' liittyy jollain tavalla Ahdin aittaan."
Omppuli henkäisi, ja Sieppeli ojensi Zenzibarille kätensä.
"Etsikäämme siis Davy Jones."

[Ha! Te pistitte aika pahan, mutta minäpä pistin paremmaksi... jännitys tiivistyy.. ]

[Omppuli]

"Nyt vielä Davy Jones!" Omppuli päivitteli ja tajusi äkkiä ettei hän pystynyt enää hengittämään veden alla. Sieppeli ojensi hänelle kätensä ja Omppuli tarttui siihen. Omppuli yski rajusti ja sylki vettä suustaan.
"Mennäänkö me Davy Jonesin luo?" Omppuli kysyi. Zenzibar oli juuri vastaamassa hänelle, kun Sieppeli puhui.
"Ei meidän tarvitse."
"Miten niin ei tarvitse? Juurihan itse sanoit että etsitään Davy Jones. Mitä hän tarkoittaa, Zenz?" Omppuli kysyi. Zenzibar mietti hetki ja katsoi sitten tyrmistyneenä Siepepliä.
"Et voisi", Zenzibar kuiskasi.
"Ei ole mitään mitä en voisi", Sieppeli kuiskasi dramaattisesti. Omppuli ei tajunnut vieläkään.
"Mistä te puhutte?" Omppuli kysyi turhautuneena.
"Senkin älykääpiö! Etkö vieläkään tajua?!" Zenzibar huusi hänelle. Omppuli tuijotti häntä ja mietti kuumeisesti. Sitten hän näki jotain mikä sai hänet kirkaisemaan. Kraken lähestyi heitä. Se oli vielä kammottavampi vedessä, kuin pinnan yläpuolella. Sieppeli vain nauroi, mutta Omppuli katsoi Zenzibarin kanssa kauhusta mykkänä kuinka Kraken lähestyi heitä. Vastarinta oli turhaa, joten kolmikko tyytyi vain seisomaan paikoillaan, kun tuo kauhea tarumainen hirviö lähestyi heitä. Krakenin valtavat lonkerot tarttuivat laivan kanteen ja laiva heilahti rajusti. Kolmikko ei kuitenkaan kaatunut. Laiva hajosi osa kerrallaan ja Kraken veti ne kaikki ammottavaan kitaansa. Kukaan heistä ei yrittänyt karkuun, kun heidänkin osa laivasta päätyi Krakenin kitaan. Omppuli tunsi kuolevansa, Zenzibar sai myös maistaa kuoleman kitkerää kalkkia ja myös kirottu Sieppeli "kuoli".

Omppuli heräsi tai oikeastaan havahtui, kun huomasi olevansa oudossa paikassa. Siellä oli pimeää, mutta silti hän näki kaiken hyvin selvästi. Hänellä oli kuuma. Kun hän katsoi maahan hän näki torakoita, hämähäkkejä, tuhatjalkaisia ja kärpäsiä. Koko maa oli täynnä niitä, Omppuli siristeli vielä nähdäkseen mitä ötököiden alla oli. Omppuli huudahti tukahtuneesti. Ihmisiä. Ötökät kipittelivät ihmisten päällä. Söivät niitä. Omppuli voi pahoin. Hänen täytyi löytää Zenzibar. Hän asteli ötököiden päälle ja ravisteli niitä jaloistaan.
"Zenzibar! ZENZIBAR!" Omppuli huusi ja näki vihdoinkin jotain ei ötököiden peittämää. zenzibar seisoi keskellä ötökkämerta ja katsoi inhoavasti alaspäin. Sitten hän näki Omppulin.
"Meidän on häivyttävä tästä loukosta nopeasti. En usko, että se jalokivi on näiden ötököiden alla", Zenzibar sanoi.
"Okei. Mitä tapahtuu jos olemme täällä liian kauan?" Omppuli kysyi, mutta tajusi sen pian itsekin. Heistä tulisi ötököiden muonaa.
"En välitä etsiä Sieppeliä. Kirotut osaavat pitää huolen itsestään", Zenzibar sanoi. He juoksivat päämäärättä samalla kun ötökät tarttuivat heihin yhä tiukemmin ja vetivät heitä alaspäin.
"Tuolla alkaa seuraava loukko!" Omppuli huudahti ja osoitti eteenpäin. Mutta silloin maa järähti ja he kaatuivat suoraan ötököiden odottavaan syliin.
"Ne purevat!" Omppuli kauhistui ja repi käsillään irti ötököitä.
"Täytyy nousta ylös, muuten ne saavat meidät!" Zenzibar sanoi ja nousi suurien ponnistuksin ylös maasta ja auttoi Omppulia. Viimeiset metrit olivat kuin suoraan pianajaisesta. Ötökät eivät enää irronneet vaan pysyivät kiinni ja yrittivät kaivautua ihon sisään. Viimein he kuitenkin pääsivät seuraavalle loukolle. Ja siellä heitä odotti Sieppeli, joka katsoi heitä tyhjillä silmillään. Omppuli repi kaikki ötökät irti vaatteistaan.
"Missä se pirun jalokivi on?" Zenzibar kysyi. Sieppeli osoitti suoraan luolaan, joka oli noin sadan metrin päässä. Sinne johti suuri ja voimakas joki.
"Täytyykö meidän uida sinne?" Omppuli kysyi.
"Jep."
"Sitten vain menoksi." Ja niin he astuivat kylmään veteen ja lähtivät kohti synkkää luolaa, joka odotti heitä aivan kaikessa rauhassa.

[Sieppeli]

Pian he joutuivat huomaamaan veden olevan jäätävän kylmää. Kun uimaretken päätöskohta alkoi näkyä jopa Sieppelin kylmä kosketus tuntui lämpimältä. Omppuli nousi liukasta kalliota myöten suht helposti, mutta Zenzibarilla oli ongelmia päästä ylös. Lopulta Omppuli sai eräästä kivestä tukea ja pystyi vetämään Zenzibarinkin ylös. He katselivat ympärilleen.
"Umpikuja." Zenzibar totesi. Punainen hohde tuntui silti tulevan läheltä.
"Se on Luola." Omppuli huohauhti.
"Tietenkin se on luola."
"Ei vaan Se Luola!" Zenzibar ei tajunnut, "Luola missä painajaiset käyvät toteen."
"Älä vain sano että tähänkin on laulu jonka tunnet." Zenzibar huokaisi.
"Ei elämää ei toivoa, ei onnea ei haavetta, jos kuolemasta ohi meet, ja luolaan painajaisten majapaikkasi teet."
"Ei taida laulun keksijällä olla mielikuvitusta."
"Merirosvot." Samassa maa tärisi ja naiset kaatuivat maahan.
"Pyhä Maria ja hänen kirouksensa, mikä se oli!" Zenzibar huudahti.
"Zenzi, mitä pelkäät eniten!" Omppuli kysyi.
"En mitään!" Samalla alkoi kauhea melu.
"Kaikkien on pakko pelätä jotain!" Omppuli huusi niin lujaa kun pystyi.
"Minä en pel.."
"Pää kiinni, taidankin tietää sen jo!" Omppuli keskeytti kun vedestä nousi jotain kammottavaa. Jotain hirveää. Jotain niin sanoin kuvaamattoman iljettävää.

[Minä tiedän ettet pelkää mitään, siksipä jätin painajaisen sinun tai Omenan hoidettavaksi O_O]

[Zenzibar]

varaus (törkeetä sipi! en miä mitään pelkää! xD)

"Onko tuo kraken?" Zenzibar kysyi.
"Mistä minä tiedän! Sinun pelkosi!" Omppuli kirkaisi.
"Usko jo, MINÄ. EN. PELKÄÄ. MITÄÄN!"
"Ei se ole Kraken", Sieppeli sanoi. "Tai no, on se sitäkin, mutta tietääkseni se on Goola."
Omppuli muuttui valkoiseksi. "Uskotaan, Zenz, et pelkää mitään. Tai ainakaan tuota."
Zenzibar nosti kulmakarvojaan. "Eli sinä pelkäät, niinkö? Älä vain sano, että siitäkin on laulu?"
Omppuli nyökkäsi täristen. "Kun käyt kohti kiveä, käyt kohti tuhoa, luolassa kaikkien pelkojen, vartio hirviö hirmuinen, ei Kraken, ei Hai, vaan joku muu pelkojen luolan asuinpaikakseen sai."
Zenzibar katsahti suureen limaiseen otukseen, jolla oli yli tuhat terävää hammasta, lonkeroita, eviä, ja ties mitä muuta. "Ja se tarkoittaa?"
"Se on Krakenin ja Hain risteytys", Sieppeli ilmoitti, ja lähti kohti otusta.
"Hullu! Mitä sinä teet?" Zenzibar kysyi, ja hänenkin silmissään näkyi häivähdys pelkoa.
Omppuli avasi suunsa, mutta Zenzibar läppäsi kätensä sen päälle. "Älä laula, vaan sano se selko kielellä."
"Se on voi voittaa vain jos sitä ei pelkää", Omppuli uikutti, ja hekatsoivat, kuin Sieppeli käveli tyynesti olion ohi.
Zenzibar kohautti olakpäitään. "No, miten se voisi mitään pelätä kun se on kirottu?" Hän vilkaisi Omppulia. "Miksi minusta tuntuu, ettet pääse tuon olion ohi?"
"Et pääse sinäkään!" Omppuli uhosi.
Zenzibar tiesi, että se oli totta, muttei suostunut kertomaan sitä edes itselleen. Niinpä nainen lähti kohti oliota, Omppulin huutaessa häenen peräänsä. Goola karjaisi ja löi yhdellä lukuisista lonkeroistaan Zenzibarin maahan. Zenzibar ähkäisi, ja tiesi nyt pelon loistavan hänen silmistään. Nainen sulki silmänsä. Minä en pelkää sinua. Minä en pelkää sinua. MINÄ EN PELKÄÄ SINUA! Zenzibar ajatteli mielessään, ja tunsi otuksen otteen hölteävän. Hän avasi silmänsä ja näki Sieppelin Goolan takana.
"Se ei enää satuta teitä, mutta tiellä on uusi mutka", tyttö ilmoitti koruttomalla äänellään.
"Mitä nyt vielä?" Zenzibar voihkaisi, eikä voinut uskoa, että oli oikeasti, todella moneen vuoteen, pelännyt.
Omppuli avasi suunsa, mutta nyt Zenzibar jo suuttui.
"ÄLÄ EDES KUVITTELE LAULAVASI, TAI ISKEN KAULASI POIKKI, ONKO SELVÄ?!"

[Omppuli]

Omppuli näytti loukkaantuneelta.
"Laulamisessa ei ole mitään vikaa. No siellä odottaa... Me", Omppuli sanoi.
"Häh?" Zenzibar sanoi. Omppuli virnisti.
"Eikö olisikin ollut parempi, että olisin laulanut? Siellä odottaa me. Meidän kaksoisolennot. Taistelet itseäsi vastaan. Miltäs kuulostaa?" Omppuli kysyi. Zenzibar oli hämmentynyt, mutta ryhdistäytyi nopeasti. Ei kuulostanut kovin pahalta.
"Mennään", Zenzibar sanoi ja he kulkivat eteenpäin. Kaikki kolme rinnakkain. Mutta heidän tiensä tukki toinen kolmikko. Sieppeli oli keskimmäisenä ja Omppuli ja Zenzibar hänen vieressään. Nämä kolme virnistivät ja ottivat miekkansa esiin. Aito kolmikko otti omansa.
"Oletko vielä yhtä itsevarma, Zenz?" Omppuli kysyi, kun toinen Zenzibar lähestyi. Zenzibar ei vastannut vaan aloitti miekkailun itsensä kanssa. Se oli haastavaa, koskaa myös toinen Zenzibar tiesi hänen jokaisen kikkansa ja temppunsa. Omppuli ja Sieppeli olivat yhtä pinteessä. Toinen Sieppeli oli varmaan jo katkonut viisi kertaa oikean Sieppelin käden, kun taas samaten. Omppuli yritti hämätä toista Omppulia laulamalla, mutta epäonnistui surkeasti.
"Kammottavinta niissä on, että ne eivät väsy lainkaan!" Omppuli huusi ja yritti sivaltaa toista Omppulia, mutta hän väisti ja virnisti. Tilanne oli toivoton.

[Sieppeli]

Ja vielä toivottovammalta se alkoi vaikuttaa kun kaksoiolento Zenzibar sai sivallettua oikeaa Zenzibaria niin etä poskeen tuli viilto. Zenzibar tunsi veren valuvan poskeaan ja samalla hänen kaksoisolentonsa kalpeni taakseppäin kun oikean Zenzibarin silmiin syttyivät liekit. Kohta kaksoisolento makasi maassa kolmena osana ja voivotteli tilaansa. Samalla se kasaantui taas itsekseen ja kohta se oli taas siivuina.
"Tästä ei tule mitään!" Omppuli kiljui. Sieppelit olivat hyvinkin tasaväkiset kun kummatkin olivat kuolleita.
"Joo, taistellaan kunnes me kuolevaiset pökerrytään ja kuollaan." Zenzibar nauroi hullusti.
Sieppeli hypähti vähän kauemmas kaksoisolennostaa ja laski miekkansa. Sitten hän alkoi laulaa.
"Meren rannalla heiluu laiva, värejä ei sillä olekkaan, ei matkustajiia, kapteenia, sen kuolleet oomistaa.
Tään pienen laivaan taru loppui, kun surma surmasi kaikki he, jäivät vangiksi manalaan kauhiaan, eipä heipä heitäkään pelastaa voi.
Laiva nyt seilata ikinä voi, kunnes aurinko viimeisen kerran laskee, ehkä silloin tuo kirottu laiva, saisi vihdoin matkustajia."
Tytön laulaessa kaksoisolennot eivät enää taistelleet vaan näyttivät kituavilta. Zenzibar vannoi myöhemmin, että laulaessaan tyttö näytti jälleen tavalliselta itseltään, ihmiseltä.
"Uusi laulu!" Omppuli riemuitsi ja ryhtyi miettimään sanoja mieleensä.
"Minä kun en ole ikinä pitänyt laulamisesta.." Zenzibar totesi. Ja nyt se laulaminen heidät pelasti toiselta vaaralta sillä kaksoisolennot poks, poksahtivat poispois.

[Zenzibar]

Zenzibar pyyhkäisi kädellään poskeaan, ja katsahti sitä. Se oli punaisena verestä.
"Tosi mahtavaa. Nyt siihen jää arpi!"
Omppuli nauroi. "Et voi olla tosissasi! Eivät arvet sinua ennen ole hetkauttaneet!"
Zenzibar mulkaisi häntä. "Ei arvissa mitään vikaa ole, mutta tämä on kasvoissa, ja arpi kasvoissa, on merkki heikkoudesta, ettäs tiedät. Olisipa minulla jotain kylmää -" Zenzibarin silmät syttyivät. "Sieppeli, et viitsisi tehdä palvelusta?" Kyselemättä mitään, Zenzibar nappasi Sieppeliä kädestä kiinni ja laittoi käden poskelleen, kylmä turrutti sen melkein heti, ja verenvuoto lakkasi. Hän puoliksi odotti, että Sieppeli vetäisi kätensä pois, mutta tyttö oli keskittynyt täysin muihin asioihin.
"Katsokaa." Tyttö osoitti vapaalla kädellään syvemmälle luolaan. Luolassa oli jonkinlainen kammio, ja keskellä kammiota, oli kyyneleen muotoinen, verenpunainen rubiini. Zenzibar päästi Sieppelin käden putoamaan ja katsoi rubiinia suu auki.
"Se on kaunis."
Sieppeli näytti siltä, että hän itkisi, vaikkei kyynleitä näkynytkään. "Minusta tulee vapaa." Tyttö sanoi tutulla koruttomalla äänellä, mutta sanojen sisältö kertoi paljon enemmän.
Zenzibar astahti kohti kiveä. "Usko pois, tiedän tasan miltä sinusta tuntuu."
Omppuli katsoi kiveä halitoissaan, ja meni viidellä nopealla loikalla sen luo, ja nosti sen jalustaltaa. Zenzibar ja Sieppeli karjaisivat yhtäaikaa: "ÄLÄ!" Mutta se oli jo myöhäistä. Aiemmin Omppuli oli tiennyt kaiken, ja nyt hän unohti tärkeimmän. Ilman salasanaa, et saa mitään. Omppuli ei tiennyt salasanaa, hän ei siis saisi mitään...

[Omppuli]

Omppuli tajusi heti virheensä kun hänen sormensa koskivat jalokiveä. Rubiini alkoi hehkua. Omppuli tunsi miten se poltti hänen käsiään. Hän yritti tiputtaa jalokiven, mutta se oli liimautunut hänen käsiinsä. Rubiini poltti hänen käsiään vereslihalle, ennen kuin se tipahti veteen. Omppuli puri huultaan, mutta ei päästänyt suustaan mitään tuskan ääniä. Mutta sitten tyhjästä ilmestyi miekka ja se työntyi Omppulin mahaan. Omppuli ähkäisi. Hän kaatui polvilleen maahan. Zenzibar syöskyi hänen luokseen. Haava oli kuolettava.
"Elämä taitaa olla nyt ohi", Omppuli kähisi ja katsoi miekkaa, joka törrötti hänen vatsassaan. Zenzibar ei keksinyt mitään sanottavaa. Veri alkoi kertyä lammikoksi Omppulin alle.
"Et sinä voi kuolla", Zenzibar sanoi. Omppuli irvisti tuskallisesti.
"Luulenpa, että voin."
"Hän voi vielä selviytyä", Sieppeli sanoi. Omppuli ja Zenzibar katsoivat häntä.
"Jos selvitämme salasanan niin saamme rubiinin ja yhden toivomuksen", Sieppeli sanoi.
"Mutta salasanahan voi olla mikä vain!" Zenzibar huudahti.
"Minä sattumoisin tiedän salasanan. Kalypso", Sieppeli lausui ja rubiini kohosi hänen eteensä.
"Nyt toivot, ettö Omppuli parantuu!" Zenzibar sanoi, kun katsoi Omppulin vitivalkeita kasvoja.
"Kuka sanoi, että minä haluan hänen parantuvan. Toivon, että pääsen paholaisen luo!" Sieppeli sanoi ja hän katosi. Hän jätti Zenzibarin ja kuolevan Omppulin luolaan.
"Auta minua, Zenz", Omppuli ähki. Zenzibar katsoi häntä surullisena.
"Pelkäänpä että en voi", Zenzibar sanoi.
"Pysythän kuitenkin siinä?" Omppuli kysyi.
"Loppuun asti", Zenzibar sanoi käheästi.
"Kiitos."

[Tätä ei laiteta uneksi tai harhaksi, mutta en halua kuollakaan. Mielikuvitusta tarvitaan]

[Zenzibar]

Zenzibarin aivot raksuttivat nopeasti, vaikka hänestä tuntui, että aika oli käymässä vähiin. Omppuli oli muuttunut täysin valkoiseksi kasvoiltaan ja verilammikko häenen allaan suureni suuremistaan. Koska miekka oli yhä paikallaan, verenvuoto ei ollut niin lujaa kuin se olisi voinut olla, ja se antoi Zenzibarille aikaa miettiä. Mitä hänellä olisi käytössään? He olivat jossain päin Davy Jonesin Ahdin aittaa, eikä kukaan voisi heitä auttaa... ellei sitten -
"DAVY JONES!" Zenzibar karjaisi luolassa.
Omppuli näytti surkealta kuiskatessaan: "Mitä sinä teet?"
"Tämä on ainoa keino. Sinä selviät hengissä! Emme tosiaan tulleet tänne asti vain kuolemaan. DAVY JONES, KUULETKO PASKIAINEN, TARVITSE SINUA!"
Omppuli ähkäisi. "En... usko... että... hänen... loukkaamisensa... auttaa..."
Zenzibar virnisti. "Minä tunnen hänet."
"Voiko tätä uskoa todeksi?" Kuului ääni varjoista. "Zenzibar, oletko sinä pirulainen tullut tänne asti piinaamaan minua?"
Zenzibar katsoi varjoihin. "Muistat siis minut? Hienoa, mutta muistelot sikseen, sinun täytyy auttaa meitä! Olet minulle velkaa, Jones, muista se!"
Davy Jonesin lonkeronaama tuli esiin pimeydestä. "Velkaa? En eol sinulle mitään velkaa, Z."
Zenzibar nosti paitaansa, ja näytti arven kyljessään. "Muistatko tämän?"
"Aah..." mies katsoi Omppulia. "Mutta olen sinulle velkaa vain yhden palveluksen. Voin auttaa joko ystävääsi, tai sinua. Toisen on jäätävä tänne."
Zenzibar katsahti kauhuissaan Omppulia, ja kamppaili omantuntonsa kanssa.
"Lähde... Zenz... en... minä... kuitenkaan... selviä!" Omppuli ähkäisi.
"Ei, Omppuli, me lähdemme molemmat! Jones, minulla on sinulle jotain, mistä et voi kieltäytyä! Ja itseasiassa tarvitsen kolme palvelusta." Nainen vilkaisi Omppulia. "Meillä olisi yksi pikkutyttö kynittävänä."
Davy Jones kallisti päätään. "Epäilen..."
Zenzibar sanoi nimen, ja Davyn katse kirkastui.
"Annatko vapaan merirosvon sanasi?"
"Annan."
"Mutta sinä tiedät, mitä tahdon kolmannesta palveluksesta, etkö tiedänkin?"
Zenzibar nyökkäsi. "Olen valmis, kunhan ensin toteutat palvelukset."
Hetkessä Zenzibar ja Omppuli olivat täysin erilaisissa maisemissa kuin ennen, he olivat laivalla. Laivalla, jonka Zenzibar tunnisti Lentäväksi Hollantilaiseksi. Omppulin haava oli kuin ihmeenkaupalla parantunut.
Davy Jones ojensi Zenzibarille kätensä.
"Nyt, etsikäämme yhdessä Free Pirate, ja Jack Sparrow!"

[Sieppeli]

"Älä koske minuun!" Zenzibar karjahti. Jones veti heti kätensä pois.
"Ei sitten. Missä laivasi on?"
"Tunnetko Lohikäärmeen silmän laivareitin?" Omppuli kysyi yllättäen. Jones katsoi häneen.
"Tottakai tunnen."
"Se on sen varrella."
"Ai ovat leidit joutuneet ongelmiin Lohikäärmeen kyyneleen kanssa..." Jones kohautti olkapäitään ja lähti kolisten hyttiisä. Omppuli ja Zenzibar lähtivät perässä.

Jossain maan syvyksissä; "Se on sitten maksettu. Olet vapaa." Niiden sanojen jälkeen siellä välähti salama ja henki palasi laivalleen.

"Olimme suunnilleen tuolla kun vaihdoimme laivaa."
"Mistä tiedätte sen olevan vielä siellä?" Jones kysyi. He kaikki kolme olivat karttapöydän ympärillä.
"Ehkä he tajuavat odottaa meitä.." Zenzibar vastasi.
"Siinä tapauksessa.. Me menemme alas." Jones sanoi.
"Ei taaaas!" Omppuli valitti.

[Zenzibar]

Omppulin vastalauseista huolimatta, Lentävä Hollantilainen painui syvyyksiin. Laiva oli paljon nopeampi, kuin Omppuli tai Zenzibar oli odottanut, ja ehtivät erittäin ripeästi paikkaan, jossa epäilivät Free Piraten olevan.
"Ilmaa!" Omppuli huudahti, kun he tulivat pintaan aivan toisen laivan viereen.
"Mitä sinä riehut? Me pystyimme hengittämään veden alla... nyt kaduttaa että pelastin sinut..." Zenzibar mutisi ärtyneenä ja tähysti laivaansa.
Fraa Piraten väki alkoi karjua, kun he tunnistivat laivan.
"Pelkurit", Davy Jones sanoi ja tuhahti.
"Hei! Laivarotat! Katsokaa tänne perkeleen idiootit!" Zenzibar karjaisi, ja reaktio laivalla oli välitön.
"Kapteeni!" Perämies henkäisi. "Sinä selvisit!"
Zenzibar otti köyden ja sinkautti itsensä omalle laivalleen. "Totta helvetissä selvisin, mitä sinä oikein kuvittelit?! Hakekaa Sparrow, minulla on kauppoja tehtävänä..."
Jack tuotiin köysissä kannen alta, ja tämä katsoi Lentävää Hollantilaista kauhistuneena. "Mutta kultaseni! Et kai sinä-"
"Kyllä minä. Anteeksi vain", Zenzibar sanoi tunteettomasti, ja kääntyi Jonesin puoleen. "Tässä hän on. Pidä hyvänäsi!"
Davy Jones virnisti, ja kuuli varmasti, kuinka Jack nielaisi hermostuneena. Jones ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, kun heidän ympärillään räjähti, ja ilmaan kohosi korkea vesipatsas, joka peitti kaiken alleen...