Matka sai jälleen jatkua, kuten ehdotettu oli. Mutta se ei jatkunut pitkään, sillä he sattuivat näkemään aivan normaalin näyn: Toisen kouluttajan. Kyseessä oli yli kolmekymmentä täyttänyt oikein hienosti pukeutunut naishenkilö, jonka maalatut kynnet loistivat kilpaa hänen meikatun naamansa kanssa. Kukaan, ei Siili, ei Gus eikä Sip tiennyt, että miksi he olivat pysähtyneet katsomaan suoraaan sanottuna ällöttävää naishenkilöä, joka käsitteli käsissään pokepalloa, mikä oli siinä maailmassa ihan normaali näky: Ihminen ja pokepallo. Ehkä kyseessä oli tapa, jolla nainen kosketti pokepalloa, mikä oli saavuttanut heidän huomionsa. Nainen piteli palloa kynsissään kuin likaista asiaa, joka piti heittää roskakoriin.
Siinä kun kolmikko katseli naista hyvän matkan päästä, tämä painoi vapautuspainiketta pallossa. Ilmaan naisen luokse ilmestyi pieni kummitus, jota Siili ja Gus eivät todellakaan tunnistaneet. Sip puolestaan osasi heti näppäillä Pokedexistä oikean Pokemonin tiedot.
"Shuppet?" Kummitusmainen ääni kaikui heille asti, kun pieni vauvakummitus ihmetteli olinpaikkaansa. Kolme kouluttajaa näki sen liikkeistä, miten se oli täysin ulapalla: Kuten Pokemonit yleensä olivat ensimmäisellä vapautuskerralla.
"Siinähän sinä rumilus olet, " naisen ääni kuului hyvin vahvana kolmikolle asti, eivätkä he kuulleet minkäänlaista sympatiaa kyseisessä äänessä, "nyt sinä olet minun ja sinun pitää tehdä niin kuin minä käsken! Onko ymmärretty?" Shuppet leijui paikallaan ja katsoi iljettävän oloista naista kummitusmaisen tyhjästi.
"Shu-"
"Kysyin, onko ymmärretty!?" Nainen suorastaan huusi pienelle pokemonille, saaden niin Gusin, Siilin, kuin Sipinkin hypähtämään. Shuppet ei kuitenkaan osannut vastata muuta, kuin oman nimensä, joten se yritti vielä sanoa sen varovasti. Silloin nainen löi sitä. Käsi ei mennyt kummituksen läpi, kuten aina kun esimerkiksi Sip löi Duskull:ia, vaan osui suoraan hentoon pieneen Pokemoniin.
"Shupe!" Se sanoi surullisella äänellä.
"Hirveää, " Siili huomasi sanovansa, "miten kukaan voi käsitellä Pokemonia... Noin?"
"Tämä ei kuulu meille, " Gus sanoi vakavasti, huomatessaan silittävänsä Mudkipiä päälaelta.
"... Kuuluupas, " Sip heidän toiselta puolelta sanoi. Hän paiskasi pyöränsä maahan ja lähti talsimaan kohti ruohoalueella olevaa kaksikkkoa.
"Minulle ei sitten puhuta tuollaisella äänensävyllä!" Nainen huusi Shuppetille, joka näytti surkealta ja säikähtäneeltä. Pokemonin katse kuitenkin valui Sipiin, kun tämä lähestyi, aivan kuin se olisi aistinut hänen tulonsa. Nainen puolestaan ei edes kuullut tytön jalanaskeleita.
"Minä
omistan sinut!" Nainen räyhäsi, "joten sinä katsot minuun kun puhun sinulle!" Nainen ei selvästi tajunnut Shuppetin kiinnostuksen olevan aivan jossain muualla kuin naisessa itsessään.
Sip saapui puhumisetäisyydelle, piilotti raivonsa ja kohotti hymyn kasvoilleen.
"Päivää, " hän sanoi niin hunajaisella äänellä, että Gus (joka oli Siilin kanssa kipittänyt perässä) tunsi voivansa pahoin. Nainen kääntyi katsomaan puhujaa.
"Mitä haluat, " hän kysyi halveksivalla äänellä.
"Voi, huomasin vain, kuinka kaunis Shuppet teillä on, " Sip jatkoi samalla hunajaisella äänellään, "onko se uusi?"
"Ei tietenkään, " nainen tuhahti selvästi valehdellen, "olen aina omistanut sen. Se on minun. Se tottelee minua." Siili kuuli, miten Dunsparce hänen olkapäällään sihisi. Se ei selvästi pitänyt naisen asenteesta.
"Shuppet on erittäin suloinen, " Sip jatkoi, "voinko pyytää ottelua?"
Shuppetin mielenkiinto oli täysin Sipissä ja se leijui ylös alas tuijottaen tyttöä, kuin aamiaista. Taustalla Gus kaivoi Pokedexin taskustaan ja tarkisti itsekin Shuppetin tiedot.
Shuppet kuljeskelee öisin kaupungeissa etsien negatiivisia tunteita, kuten vihaa ja kostonhalua, Gus luki mielessään,
tuossapa olisi sopivanlaatuinen Pokemon neiti kummitusmagneetille."Hnnh, tietenkin, " nainen nosti nenänsä ylös ja napsautti sormiaan, "Shuppet, näytä tuolle epäsiistille tyttörassukalle kaikki, mitä osaat."
"Shup, " Shuppet nyrpisti nenätöntä nenäänsä naisen käskylle.
"NYT!" Nainen huusi. Shuppetin ei auttanut kuin leijua eteen ja valmistautua taisteluun.
"Duskull?" Ääni sanoi tyhjästä. Tämä kyseinen kummitus oli ollut näkymättömissä melkein koko päivän, ja ilmestyi nytkin vain äänenä.
"Kyllä Duskull, sinun vuorosi, " Sip sanoi, yhä pakottaen suulleen hymyä. Duskull ilmestyi paikalle, katsellen Shuppetia punaisella silmällään. Shuppet ei näyttänyt lainkaan siltä, että se olisi tahtonut otella.
"Shuppet, käytä salamaiskua!" Nainen määräsi. Ei tarvittu Gusin Pokededxiä kertomaan, että vastapyydystetty Shuppet ei todellakaan osannut mitään sellaista. Hymy Sipin kasvoilla kävi vihassa, mutta palasi takaisin hymyyn.
"Duskull, kaukokatse, " Sip kertoi ja Duskull:in silmä loisti punaisena kun se ennusti, mitä liikettä Shuppet tulisi käyttämään. Shuppet sulki silmänsä kuin peloissaan, vaikka liike ei ollut satuttava.
"Mitä sinä teet, senkin kurja Pokemon!" Nainen huusi, "sinun pitää taistella, kun minä käsken sinun taistella!"
"Shuppet..." Se sanoi surkeana. Duskull kääntyi katsomaan Sipiä, joka taisteli nyt todella pitääkseen valheellisen hymynsä.
"Duskull... Pelottele?"
Duskull ilmestyi käskystä Shuppetin eteen ja heilutteli pieniä käsiään(?).
"Shuppe-eet!" Pieni kummitus huudahti peloissaan, ja olisi peruuttanut kouluttajansa luokse, jos se olisi luottanut naiseen yhtään.
"Mitä sinä pelkään, kurja olento!" Nainen kiljui, "Eihän se edes tee mitään!"
"Shup-pet!" Kummitus laittoi vastaan.
"Minä kadun sitä, että otin sinut vastaan sisareltani!" Nainen rääkyi ja kutsui Shuppetin palloon kesken "taistelun". Kummitus katosi haastajan silmien alta pois jättäen heidän silmiinsä vain surkean näyn. Sitten nainen otti vauhtia ja heitti pallon pois. Sen enempää puhumatta nainen lampsi korkokenkineen pois.
"Ei noin saa tehdä!" Siili huusi kauhuissaan, "hän jätti sen palloon! Hylkäsi! Palloon!"
"Duskull." Sipin tarvitsi vain sanoa kummituksen nimi, kun se tiesi mitä sen piti tehdä. Hetkessä Duskull oli kadonnut ja seuraavassa hetkessä se palasi pidellen juuri pois heitettyä palloa. Sip otti pallon käsiinsä.
"Onko tuo nyt varmasti sallittua?" Gus kysyi, "se kuitenkin on tuon naisen-"
"Ja hän hylkäsi sen, " Sip sanoi, painaessaan vapautusnappia. Shuppet palasi heidän luokseen, näyttäen yhä pelokkaalta. Se tuijotti Sipiä.
"Hei pikkuinen, " Sip sanoi rauhoittavasti, ojentaen kättään pienelle kummitukselle, "ei enää hätää, se paha nainen lähti pois."
"Shupe?" Kummitus kuiskasi.
"Me emme tahdo sinulle mitään pahaa, " Sip sanoi, yhä pidellen kättään ilmassa lähellä pelokasta Pokemonia, "tahdotko ruokaa?" Toisella kädellään hän otti taskustaan poffinin, jonka Siili tunnisti väristä kirpeäksi. Shuppet katsoi herkkua pelokkaasti, mutta liisi hieman lähemmäs.
"Hyvä, noin juuri, " Sip hymyili, "nyt ei enää tarvitse pelätä."
"Kummitus, joka pelkää, " Siili mietiskeli ääneen.
"Sitä kohdeltiin huonosti, " Gus totesi, "sille huudettiin ja sitä lyötiin, voi jopa olla, että se napattiin epäinhimillisesti ja on saattanut matkustaa vaikka kuinka kaukaa tänne." Shuppet lähestyi hiljalleen poffinia ja nappasi sen suuhunsa nopeasti, leijuen vähän kauemmas syömään. Jokseenkin, jos siitä niin pystyi sanomaan, se näytti iloiselta. Ainakin onnellisemmalta kuin äsken.
"Tahdotko tulla mukaani?" Sip kysyi ystävällisesti, "Duskullkin on mukana. Ja Haunter, vaikka se ei nyt olekaan tässä paikalla. Sitten kukaan paha täti ei enää tule lyömään sinua. Tai jos tulee..." Sip heristi nyrkkiään. Se riitti Shuppetille, joka sentään rakasti kostonhimoa. Hiljalleen se leijui lähemmäs Sipiä Duskull:in luokse.
"Shuppet?" Se sanoi.
"Duskull..." Duskull hyräili ja heilutteli pieniä käsiään uutta tulokasta kohti. Uusi tulokas heilutteli vastaukseksi helmojaan.
"Tuo olisi suloista, " Gus mietti ääneen, "elleivät kummituspokemonit olisi todella, todella pelottavia." Hän ansaitsi huomautuksellaan Sipiltä jokseenkin karmivan virnistyksen.
Nyt matka sai taas jatkua.