Pokémon - jatkotarina JMSVOM

[Sieppeli]

Sip huomasi kadottaneensa itsensä jonnekin kauas Siilistä ja Gusista. Hän ei ihan tiennyt miten se oli tapahtunut, mutta hän päätteli lähteneensä vaeltamaan ajatuksissaan. Jotenkin hän siitä päätyi muiden kilpailijoiden luokse, jotka keskustelivat kiihkeästi jonkun tapahtuman järjestäjän kanssa.
"Mitenniin turnausta ei jatketa!?" Joku nimeltä mainitsematon kouluttaja ärähti. Keskellä ympyrää oleva järjestäjä kumarteli ja näytti alistuvalta.
"Ottaen huomioon tämänpäiväiset tapahtumat, niin meidän kannattaa jättää turnaus pitämättä loppuun. Kansa on järkyttynyt ja-"
"Eikö olisi parempi, " tämän puhujan Sip tunnisti juuri pudonneeksi Pulveriksi, jolla oli kaunis avohaava kädessään, "että pidämme turnauksen loppuun ja näytämme maailmalle, että me emme tällaista säikähdä!"
"Sitäpaitsi, haluamme tilaisuuden päästä ottelemaan Pokemonmestaria vastaan!" Tämä puhuja oli Bea.
"Meillä menee nyt hirveästi aikaa vahinkojen korjaamiseen-" Järjestäjähemmo yritti puhua.
"NO minä en ainakaan lähde enää yrittämään!" Joku tyttö kiljahti, "olen saanut tarpeekseni! Tulin Johdosta asti tänne vain kilpailemaan ja tämän sain? Minä palaan!"
"Ja minäkin tahdon kotiin..." Joku nuoremmista kilpailijoista sanoi.
"Ja minäkin häivyn, " Sip tuhahti, "pitäkää typerä kilpailunne."
"Mutta me haluamme otella!" Bea suorastaan raivosi.
"No, me emme," juuri aiemmin puhunut tyttö ärähti. Tyttö oli ehkä hieman Sipiä nuorempi, punaposkinen ja kivakka, hiukset sähkönsiniset ja hupsusti pystyssä. Tämän ottelijan nimi täytyi olla Sheyla, joka oli ollut ottelemassa ensimmäisenä Abrahamia vastaan, Sip muisti etäisesti ottelun. Sheyla oli huomannut Sipin suurinpiirtein vierellään, ja ymmärtänyt, ettei tämäkään aikonut jäädä enää turnaukseen, joten hän viittasi tämän mukaansa kuin mielenosoitukseksi. Sip hyppeli nuoremmalta vaikuttavan tytön perään.
"Sinähän olit Siep? Se kummitustyypin kouluttaja?"
"Ei, vaan Sip, " Sip vastasi kun he kävelivät suuntaan tuntemattomaan, "ja sinä Sheyla? Ottelit muistaakseni hyvin. Anteeksi, muistini ei ole parhaimmillaan tämän kaiken jälkeen..."
"Kiitos, " sinitukkainen tyttö virnisti, "et kuulosta kantolaiselta? Oletko Hoennista?"
"Shinnohista, " Sip vastasi.
"Ai, " Sheyla mietiskeli, "Shinnohista... Tulitko tänne asti ottelemaan? Aiotko nyt palata kotiisi?"
"Oikeastaan, " Sip sanoi, "syksy on tulossa. Eräällä Kanton saarella juhlitaan kuulemma Kesän Juhlaa erikoislaatuisesti, ajattelin käydä siellä ennen kuin jatkan jossain vaiheessa matkaani, Johtoon itseasiassa."
"Ai?" Sheyla kysyi, "onko se lähellä Neidonkalliota? Olen kuullut tarinoita siitä paikasta. Jos suuntaat sinne, niin voinko tulla mukaasi? Minulla ei ole kiirettä palata kotiin."
"Toki, " Sip vastasi hymyillen, "olisi mukava matkustaa välillä uudessa seurassa. Joko lähdemme-... Paitsi minun täytyy löytää Haunter, se on taas lähtenyt tekemään tuhojaan..."

Sen enempää kenellekään ilmoittamatta Sip aloitti matkansa kohti Neidonkalliota uudessa kummallisessa seurassa.

[Gustaffsson]

Kun lisälääkintähenkilöstö sekä toinen valmiusarmeijan komppania saapuivat paikalle ja tilanne saatiin rauhoittumaan, kovaäänisistä kehotettiin yleisöä ja kouluttajia saapumaan päästadionille. Vaikeimmin haavoittuneet oli kuljetettu Viridian Cityyn, mutta ne haavoittuneet joilla ei ollut hengenhätää olivat vielä areenan reunalla odottamassa lisähoitoa tai kyytiä pois.
"Saisinko kaikkien huomion, kiitos." kuului kovaäänisistä. Puhuja oli Lt. Surge, joka seisoi puhujakorokkeella mikrofoni kädessään. Salinjohtajan kasvot olivat nokiset ja maastopuku paikoin riekaleina.
"Tänä päivänä keskuudestamme on poistunut satoja ihmisiä ja Pokémoneja. Perheenjäseniä, ystäviä ja kumppaneita on kuollut ja haavoittunut vakavasti. Tämä päivä muistetaan tragediana... mutta myös urhoollisuuden ja rohkeuden päivänä. Kyllä, meidän kimppuumme hyökättiin Pokémon-liigan turnajaisissa, jotka ovat koko kulttuurimme suurin perusta. Kyllä, meidät yllätettiin ja perikato oli lähes varma. Mutta sittenkään emme luovuttaneet. Me taistelimme vastaan. Uskolla hyvyyteen pahoja aikeita vastaan, urhoollisuudella viekkautta vastaan, sinnikkyydellä ylivoimaa vastaan. Eivätkä meidän vaivannäömme ja uhrauksemme menneet hukkaan, sillä oikeus voitti. Rakettiryhmän aikeet joukkotuhosta ja tyranniasta kukistettiin. Olemme osoittaneet että vielä meissä on voimaa."
"Osoittaaksemme kunnioitusta vainajille, nämä Liigan turnaukset keskeytetään. Tällä kertaa emme kohota liigan voittajaa yli muiden, vaan korostamme yhteistyön ja oikeuden voimaa, ja muistaaksemme niitä, jotka niiden voimien puolesta tänään kaatuivat. Kiitos."

Lt. Surgen puheen jälkeen ihmiset kokoontuivat omiin ryhmiinsä ja alkoivat vähitellen poistua paikalta. Gus ja Siili kuljkeksivat pitkin areenaa ja yrittivät löytää Sipiä ihmisten joukosta, turhaan.
"Ei kai hänelle ole sattunut mitään?" Siili huolestui.
"Mitä sille tytölle muka voisi sattua?" Gus sanoi, mutta oli itsekin huolestunut. He kiersivät vielä haavoittuneidenkin joukot läpi, mutta Sipiä ei näkynyt sielläkään. Alikersantti Mossmanin he tapasivat toinen käsi yltäpäältä siteissä, alikersantti oli lähtenyt mukaan viimeiseen rynnäkköön paketoidusta olkapäästään huolimatta ja muaan rakettiryhmän Krabby oli takertunut tämän valmiiksi haavoittuneeseen käteen.
"Mutta sain sentään pari nilkkiä ajetuksi nurkkaan pelkälllä oikealla kädellä ja kenttälapiolla, ja Puppy hoiti niiden Pokémoneja kiitettävästi." aliupseeri sanoi ja pörrötti terveellä kädellään Growlitheaan päälaelta.
"Oletko nähnyt Sipiä missään?" Gus kysyi. Sotilas pudisti päätään.
"No, me jatkamme etsimistä. Paranemisia vain." Gus sanoi ja kätteli miestä.
Haavoittuneiden joukon toisesta päästä he löysivät Garyn, joka istuskeli maassa nojaten stadionin katsomon seinään.
"Gary! Oletko kunnossa?" Gus kysyi.
"Olen, olen ihan kunnossa." Gary sanoi epägarymäisen hiljaisesti.
"Entäs Red?" Gus kysyi.
"Hänet... hänet vietiin ensimmäisten joukossa Viridianiin. Sanoivat että hänen tilansa on erittäin vakava." Gary mutisi.

[Siilinpiikki]

"Hän on varmasti hyvässä hoidossa", Gus ei ollut ymmärtänyt aikaisemmin, kuinka tärkeä Red oli Garylle. "Oletko nähnyt Sipiä?"
"Ai en?"
"Puhutteko siitä haamutytöstä?"
Temathael oli kuullut heidän keskustelunsa. Hänen vierellään kulki Azumarill, joka oli puoliksi muumioitu siteistä.
"Hän puhui Sheylalle yhteiselle matkalle lähdöstä", kouluttaja kertoi, "sen jälkeen en ole nähnyt."
He olivat hetken hiljaa hämmentyneinä. Siili romahti Garyn viereen istumaan.
"Kaiken sen jälkeen mitä koimme", poika mutisi,"hän vain lähti... Emmekö merkinneet Sipille mitään?"
"Sitä hankalammat ovat jäähyväiset", Gus totesi tietäväisesti. "Sip ei ole koskaan vaikuttanut paikoilleen jäävältä persoonalta. Ehkä tapaamme hänet jälleen."
"Ei."
Gary oli suoristanut itsensä. Hänen kasvoilleen oli palanut itsevarma ilme, mutta ilman sen tyypillistä ylimielisyyttä.
"En voi jäädä odottamaan vuosikymmentä", hän sanoi. "Tarvitsen vastauksen."
Gary kutsui Arcaninen poképallostaan. Hän hyppäsi sen selkään ja rymisti matkoihinsa.

[Sieppeli]

Parin pysähdyksen ja parin päivän jälkeen Gus ja Siili löysivät itsensä jälleen haistelemasta Pallet Townin raikkaita tuoksuja. Matkalla he olivat pakostakin pysähtyneet Siilin kotona päivittämässä tilanteen siitä, että hän oli kunnossa ja Gus yritti kiltisti ehdottaa, että Siili olisi jäänyt kotiin. Poika kuitenkin intti reippaasti vastaan ja tahtoi syystä tai toisesta päästä jälleen tapaamaan professori Oakia. Tästä syystä he yhdessä suuntasivat Palletiin, ja kävelivät nyt jo tutuksi tullutta tietä pitkin. Matkan varrella tuli kuitenkin pieni mutka matkaan.
"Piidgey?" Puun oksalla äänteli pienehkö pokemon.
"Pidgey!" Toinen samanlainen pyrähti siihen vierelle.
"Pidgey!"
"Pidgey!"
"Pidgey!" Jokseenkin tutunoloinen ryhmä sekopäisiä lintuPokemoneja seurasi tarkkaan Siilin ja Gusin ohikävelyä. Mudkip ja Pikachu Gusin olkapäillä vaanivat aivan yhtä tarkasti takaisin, samoin myös Siilin Arcanine, joka kantoi kouluttajaansa mukanaan.
"PIDPIDPID!" Yksi rohkeammista Pidgeyistä rääkäisi ja syöksyi hyökkäykseen. Pikachu ärähti ja sen poskista vapautui sähkölataus ennen kuin Gus ehti antaa minkäänlaista käskyä. Mudkip puolestaan sylkäisi vesipurskautuksella Pidgeyn takaisin metsään. Sen kaverit eivät enää uskaltaneet hyökätä matkaajien kimppuun. Se siitä mutkasta.

Pallet Town ei ollut muuttunut yhtään tälläkään paluukerralla. Aurinko paistoi ja ihmisiä käveli ympäriinsä, kuten he olivat aina kävelleet. Gus jäi juttelemaan jokaisen tutun kanssa, ja Siili odotteli kiltisti vierellä. Jokainen tahtoi kuulla mitä Pokeliigassa oli tapahtunut, sillä suora lähetys oli katkennut kesken Siilin ja Bean taistelun - mutta uutiset taistelusta olivat tietenkin levinneet kaikkialle. Lopulta, kun suurinpiirtein jokainen kaupunkilainen oli käynyt kaksikkoa tervehtimässä, alkoivat he lähestyä jälleen Oakin Laboratoriota. He yllättyivät nähdessään tutun Pokemonin loikoilemassa auringossa aivan laboratorion ulkopuolella.
"Onko tuo Sipin Luxray?" Siili osoitti sinimustaa leijonaa, joka torkkui auringonpaisteessa, mutta selvästi raotti silmiään kun pojat lähestyivät.
"Pakkohan sen on olla?" Gus ihmetteli ääneen tarkastellessaan Pokemonia pää kallellaan, "tännekö hän tuli?" He kulkivat laboratorioon sisään, ja jättivät Luxrayn pihalle venyttelemään maireasti.
"Kas, te olette palanneet!" Yksi labran työntekijöistä tuli vastaan, "minä jo ehdin pelätä, että olitte eksyneet. Gary kävi täällä jo pari päivää sitten, hän palasi jo töihin."
"Hei!" Gus vastasi työntekijälle, "kuule, onkohan Sip täällä?"
"Kuka?" Työntekijä ihmetteli, "se tyttökö joka oli viimeksi täällä ollessanne mukana? Joka myös oli ottelemassa? En minä ole nähnyt, kysykää professorilta."

Niin pojat myös tekivät. Heillä meni vähän aikaa löytää itse professori, joka oli ulkona ruokkimassa vastasyntynyttä Togepia. Normaalit "heimitäkuuluukivanähdäolettekokunnossa"-käytiin läpi, ja päästiin tärkeämpiin aiheisiin.
"Onko Sip täällä?"
"Ei, " Oak sanoi, eikä hänen äänessään kuulunut ihmetystä, "hän kävi täällä nopeasti suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin Garykin, käski sanoa teille jotakin, jos satuitte tulemaan paikalle... Mitäs se taas olikaan... Ai, aivan; "heippamoi, jatkoin matkaa, anteeksi että unohdin ilmoittaa teille aiemmin"."
"Siinäkö kaikki?" Siili ihmetteli pettyneenä.
"No, hän kävi palauttamassa Luxrayn ja Staraptorin isoisälleen, sekä tällä kertaa myös Jolteonin, " Oak mietiskeli, "eipä tyttö paljoa sen jälkeen puhunut, suorastaan katosi kuullessaan Garyn tömistelevän sisään."
"Aijaa, " Siili mumisi paitaansa.

Iltapalaksi oli spagettia ja lihapullia. Rohkeimmat kokeilivat sen päälle raastettua juustoa, mutta se oli liian vahvaa joidenkin makuun. Ruualla kerrottiin jännittävää tarinaa Rakettiryhmästä ja kaikesta siitä, mitä he Pokeliigassa kokivat.

[Gustaffsson]

Iltapalan jälkeen he istuutuivat olohuoneen puolelle yhä keskustellen Indigo-ylängön taistelusta.
"Jahas, iltauutisten aika. Katsotaanpa onko taistelun jälkipyykeistä mitään mainintaa..." Oak sanoi ja napsautti television päälle. Uutisten logo pyörähti juuri sopivasti ruutuun.
"Hyvää iltaa Kanton uutiskanavalta. Olen DJ Mary, uutisankkurinne tänä iltana." pinkkihiuksinen naistoimittaja sanoi.
"Tein tuon naisen kanssa yhteen väliin Pokémon-aiheista dokumenttiohjelmaa radioon, mutta nyttemmin hän on siirtynyt televisiopuolelle..." Oak kommentoi.
"Muistan kyllä. Taisit olla vähän ihastunutkin..." Gus sanoi. Oak naurahti väkinäisesti.
"Tämän illan pääaihe on Hoennin ja Sinnohin alueministeriöiden puheet Kanton ja Johton tilanteesta. Vain muutama tunti sitten seuraava viesti saapui Kanton alueministeriöön." toimittaja sanoi. Kuvaan ilmestyi keski-ikäinen tumma mies, jonka kuvateksti paljasti Hoennin alueministeriksi.
"Kanton ja Johton Pokémon-liigan turnajaisissa tapahtunut välikohtaus on aiheuttanut alueellamme syvää huolta. Jos kyseisten alueiden hallinto ja viranomaiset eivät pysty turvaamaan kulttuurillisesti merkittävää, kansojamme yhdistävää tapahtumaa, on selvää että ne eivät pysty myöskään turvaamaan alueidensa suvereeniteettiä siellä riehuvilta rikollisjärjestöiltä. Hoennin alueministeriö pitää melko varmana, että Kanton ja Johton hallinnot ovat vallankaappauksen partaalla. On selvää, että kriminaalien hallitsemalta alueelta on syytä odottaa minkätahansalaista provokatoorista tekoa. Emme voi jättää huomioimatta tätä uhkaa, ja meidän on siksi pidettävä huolta puolustusvalmiudestamme, ja, jos on tarpeen, valmiudestamme suorittaa ennaltaehkäisevä isku."
Hoennin alueministerin puhetta seurasi Sinnohin ministerin puhe, joka oli periaatteessa sama asia hieman erilaisessa paketissa. Sitä puolestaan seurasi videokuvaa Kanton ja Johton ministereiden yhteisestä tiedotustilaisuudesta. Ministerit pitivät selvänä, että Hoenn ja Sinnoh käyttivät Indigo-ylängön taistelua pelkästään tekosyynä rikkoakseen sotien jälkeen solmitut armeijarajoitukset. Saapuneissa ukaaseissa ei ollut mainittu mitään siitä, että sama taistelu oli ollut myös Rakettiryhmälle murskaava isku.
"Joka tapauksessa muiden alueiden nostaessa armeijansa kokoa ja valmiutta, emme mekään voi jäädä vain katselemaan sivusta. Olemme valmiit aloittamaan oman puolustusuudistuksemme, joka takaa-" Kanton ministerin puhe jäi kesken, kun Gus sammutti television.
"Kuulostaa vakavalta." Siili sanoi, vaikkei ihan kaikkea ollutkaan ymmärtänyt.
"Se on politiikkaa, se on aina vakavaa..." Gus mutisi ja rapsutti sylissään istuvaa Mudkipiä äkämystyneenä. Hän taisi tietää mikä se puolustusuudistus oli...

Seuraavana aamuna Oakin laboratorio sai yllättävän vieraan, kun Surge saapui visiitille. Hän näytti siirtyneen kokopäiväisesti armeijaunivormuunsa. Raichu seisoi ryhdikkäästi isäntänsä vierellä.
"Luutnantti Surge." Gus yllättyi nähdessään miehen.
"Itse asiassa yliluutnantti nykyään..." salinjohtaja hymyili ja napautti arvolaattansa kahdeen ruusukkeen väliin ilmestynyttä laattaa.
"Jahas, no onnittelut." Gus sanoi häkeltyneenä. Hän johdatti upseerin olohuoneeseen, jossa tämä kävi suoraan asiaan.
"Olet luultavasti kuullut tulevista uudistuksista?" hän kysyi ottaessaan vastaan Gusin tarjoaman kahvikupin.
"En mitään tarkkaa, mutta minulla on aavistuksia..." Gus sanoi.
"Asevelvollisuuslaki asetetttiin tänään voimaan. Kutsuntoja aletaan järjestää, ensimmäisen erän on määrä astua palvelukseen jo kahden viikon kuluttua." yliluutnantti Surge sanoi.
"Jaa." Gus kommentoi.
"Voin järjestää sinut ensimmäiseen kutsuntaerään, saisit hoidettua homman alta pois mahdollisimman pian." mies sanoi.
"Että pääsisin sitä pikemmin tarkkailijaksi Hoenniin tai Sinnohiin?" Gus kysyi tylsänä.
"Siihen minä en sano mitään, sinun ei ole pakko tehdä sitä - varsinkin nykyisten asioiden valossa se voisi olla vaarallista. Ajattelin että haluaisit saada palveluksen mahdollisimman pian pois alta." Surge sanoi.
"Niin kai... jossain vaiheessa se kuitenkin tulee eteen..." Gus huokaisi.
"Pystyisit luomaan jopa uran armeijassa. Sen verran sinussa on isääsi." yliluutnantti sanoi. Gusin teki mieli sanoa "mitä niistä?", mutta jätti sanomatta.

Niinpä kahden viikon päästä Gus odotti linja-autoa Pallet Townin asemalla. Professori Oak ja Siili olivat lähteneet saattamaan häntä. Gusilla oli mukanaan reppu, jossa oli pesutarvikkeet ja palvelukseenastumismääräys. Muut tarvittavat tavarat jaettaisiin paikan päällä. Poképallot olivat Gusin vyöllä, ja Mudkip ja Pikachu tapansa mukaan vapaina. Pikku-Eeveen, joka oli kyllä kasvanut aika lailla, hän päätti jättää Professori Oakin huomaan sillä hän piti sitä liian pienenä armeijapokémonin koulutukseen.
"Hyvin sinä sielläkin pärjäät." Oak sanoi.
"Katsotaan sitä sitten kun ensimmäisille lomille pääsen." Gus sanoi ja yritti hymyntapaista.
"Tulethan sitten käymään katsomassa?" Siili kysyi. Poika oli viettänyt viimeisen kaksiviikkoisen lähinnä Pallet Townissa, mutta kävi silloin tällöin kotonaan.
"Villirapidashitkaan eivät estäisi sitä tekemästä. Olehan kiltisti, senkin riiviö." Gus sanoi ja taputti poikaa olkapäälle ja silitti tämän toisella olkapäällä roikkuvan Dunsparcen päälakea. Samalla bussi kaartoi mutkan takaa kohti aseman pihaa. Bussin määränpäätaulussa luki "KanPr Alokaskuljetus".
"Jahas. Aura pois ja sapeli käteen. Näkyillään taas." Gus sanoi, rapsutti pikaisesti Pikku-Eeveen pörröistä turkkia ja nousi muiden Pallet Townista lähtevien alokkaiden mukana linja-autoon. Hän istuutui Mudkipin ja Pikachun kanssa takapenkille, heilautti ikkunasta vielä kättään saattajilleen ennenkuin auto lähti liikkeelle. Ikkunasta hän katseli kuinka Pallet Town jäi taakse. Gus tunsi itsensä yksinäiseksi ja tulevaisuuden synkän tuntemattomaksi.
"Noh, ainakin minulla on teidät." hän sanoi Mudkipille ja Pikachulle, jotka ihmettelivät maiseman vaihtumista auton ikkunasta.

[Siilinpiikki]

Siili vilkutti niin kauan kunnes bussi katosi näkyvistä. Tilanne iski hänen tajuntaansa ja kumma tunne täytti hänet. Paitsi että se tuntui kaikkea muuta kuin täyttävältä.
"Saa nähdä millainen mies sieltä sitten palaa kotiin", Oak sanoi lopulta, "mutta mitä sitä murehtimaan. Voin keittää meille teet."
"Kiitos, mutta minun pitää lähteä", Siili kieltäytyi kohteliaasti. "Lupasin palata kotiin ruoka-ajaksi."
"Olet tervetullut käymään labrassa koska vain", professori huikkasi pojan perään.

Kotiin tuleminen ei tuntunut enää samalla. Vanhemmat ottivat hänet aina yhtä rakastavasti vastaan, mutta toisiinsa hei eivät osanneet yhäkään suhtautua. Oli kuin he olisivat leikkineet kotia. Ehkä kaikki oli vain kiinni sopeutumisesta... Iltaruoka syötiin syvässä hiljaisuudessa, mutta Siiliä se ei haitannut. Tyhjä tunne sisällä ei halunnut kadota syömällä. Lautasen tyhjennettyä poika kiitti ruuasta ja oli heti jo lähdössä.
"Mihin sinä tähän aikaan olet menossa?" Hänen isänsä kysyi.
"Miettimään." Siili vastasi lyhyesti.
Vanhemmat katsoivat ikkunasta, kuinka heidän poikansa nousi pyörän (Arcaninella ratsastaminen oli kielletty asutulla alueella) satulaan ja katosi näkyvistä.
"Hän on kasvanut", Siilin äiti sanoi haikeana.
"Olemme me jotain hyvää saaneet yhdessä aikaiseksi", isä sanoi hymyilen varovaisesti.
"Emme voi ottaa kunniaa vain itsellemme", äiti hymähti.

Pyörämatka suuntasi takaisin Pallet Townin suuntaan. Siili pysähtyi rannalle ja jätti pyöränsä maahan. Dunsparce heittäytyi hiekkaan ja Siili osallistui sen leikkeihin.
"Tuolta me tulimme, kun matkasimme Cinnabairilta", Siili osoitti merta ja naurahti. "Olin ihan litimärkä!"
"Duns..." maakäärme haukotteli raukeana.
Siili möyri hajamielisenä hiekkaa varpaillaan. Mieleen pulpahti irrallisia hetkiä matkan varrelta. Vielä hetki sitten hän oli istunut Viridianissa kahvilassa tiedostamatta tulevaa seikkailua. Kuinka paljon olikaan sen jälkeen tapahtunut... Enemmän kuin hän olisi voinut toivoakaan. Unelma Pokémonmestaruudesta sai kuitenkin odottaa.
"En vain voi uskoa, että se on päättynyt..." Siili huokaisi.
"Matkasi on vasta alkanut."