Pokémon - jatkotarina JMSVOM

[Gustaffsson]

Saffron Cityn ja Lavender Townin välinen tie tunnettiin Reitti Kahdeksana. Se oli tie, joka vei läpi laajojen peltojen, joissa aaltoili teräinen vilja.
"Tiedättekö, voisimme yhtä hyvin jätttää palaamatta Saffroniin." Gus totesi heidän pyöräillessään peltojen välisellä tiellä.
"Mutta minä tarvitsen sen ansiomerkin. Ja Lavenderin jälkeen minulla on tosi hyvät tsäänssit voittaa." Siili sanoi.
"En riskeeraisi nukeksi joutumista kuin sataprosenttisilla tsäänsseillä. Eihän siellä ollut edes kunnon vessaa!" Gus sanoi.
"Ei meillä ihan sataprosenttista tsäänssiä ole, mutta lähempänä ne lienevät sataa kuin nollaa." Sip totesi. Yllättäen pellot loppuivat heidän vierestään ja maasto alkoi olla kivistä tannerta.
"Alamme lähestyä Lavender Townia." Sip sanoi polkien edellä, ja pysähtyi ylämäen päälle. Pojat pysähtyivät hänen viereensä.
Vaikka aurinko lämmitti heitä, mäen alapuolelle se ei näyttänyt paistavan - koko laakso tuntui olevan hienoisen ja masentavan usvan peitossa, joka imi suurimman osan auringonvalosta. Vasemmalla oli vuori, josta johti tie laakson keskellä olevaan kylään, joka hädin tuskin näkyi usvan seasta. Vaikuttavin rakennus oli ilman muuta Pokémon-torni, joka kohosi melkein viisikymmentämetrisenä kaupungin kulmasta.
"Masentavan näköinen paikka." Siili tuumi.
"Perus perhelomakohde." Gus lisäsi.
"Mentiin," Sip sanoi jättäen sanailut sikseen ja päästi polkupyörän laskuun alamäkeen, usvan sekaan. Gus ja Siili seurasivat. Kylä ei ollut suuri, Tornin lisäksi siellä oli pari kauppaa, Pokémon Center ja kourallinen asuinrakennuksia. Ihmiset, jotka olivat ulkona heidän saapuessaan olivat melko masentuneita ilmeiltään.
"Miksi ihmiset edes asuvat täällä?" Siili ihmetteli.
"Onhan tämä ainakin rauhallinen paikka... Ja pohjoisessa, Rock Tunnelin vieressä on voimalaitos joka tuottaa melkein puolet Itä-Kannon sähköstä, ja sen työntekijät asuvat pääosin täällä." Sip sanoi.
"En halua viipyä täällä enempää kuin on pakko..." Siili sanoi.
"Ennenkuin käymme hommiin, haluaisin käydä hoitamassa yhden henkilökohtaisen asian." Sip sanoi katsellen kohti Pokémon-tornia.
"Toki," Gus sanoi nopeasti, "ehdimmekin käydä tutustumassa kylään."
"En minä halua..." Siili sanoi, mutta Gus töksäytti häntä olkapäähän.
"Kiitos." Sip sanoi ja pyöräili kohti Pokémon-tornin sisäänkäyntiä. Gus ja Siili jäivät katselemaan ympärilleen, miettien minne mennä, kun heitä kohti käveli pieni tyttö.
"Hei! Uskotko sinä aaveisiin?" hän kysyi Siililtä.
"Mitä? N-no en! Tai siis, kummituspokémoneihin tietysti, mutta aaveisiin sanan varsinaisessa merkityksessä en." Siili sanoi hieman puolustuskannalla, hän otti pikkutytön sanat epäilynä siitä että hän pelkäisi kylän aavemaisuutta.
"Niin, et varmaankaan. Tuo valkoinen käsi olkapäälläsi... ei se oikeasti siinä ole..." tyttö sanoi hiljaa ja lähti sen kummempia selittelemättä pois. Siili kavahti ja tarkasti molemmat olkapäänsä kahdesti, ja melkein tiputti Dunsparcen toiselta, säikähtäen.
"Mistä lähtien pikkutytöt ovat käyneet joko ihmisiä pienoisauswitchiin sulkevia psykopaattipsyykikoiden vallan välikäsiä tai sitten vain karmivia?" Gus ihmetteli nojaten pyörän sarviin.
"Etsitään joku valoisa ja lämmin pikku kuppila missä odotella Sipiä, jooko? Joku jossa ei ole tyttöjä." Siili pyysi, ja Gus myöntyi ajatukseen ilomielin.

Sip käveli Pokémon-Tornin ovesta sisään. Torni oli itseasiassa suuri hautakappeli - kerroksien välissä oli maata, johon oli haudattu satoja Pokémoneja. Hän ei pysähtynyt vastaanottotiskille neuvoja kysymään, paikka oli ikuisesti piirtynyt hänen muistiinsa. Kolmas kerros, ja siellä yksi, tietty hauta...

[Siilinpiikki]

Gust tilasi itselleen kahvin ja Siili otti soodan. He istuutuivat terassille, josta näki kylän torille.
"Mitä minä täällä voin oppia?" Siili paljasti epäilyksensä. "Sen sijasta että istuisin tässä minun pitäisi otella!"
"Lawenderilla tuntuu olevan erityinen yhteys haamuihin", Gust totesi. "Sip varmaan tietää jotain paikasta aikasemmilta käynneiltään."
Joku körähti kohteliaasti, vaikka mielikuva pikemminkin oli ruohopalloa sylkevästä kissasta. Rönsyinen vanhus (tai muuten vain vanhalta näyttävä) mies oli ilmestynyt heidän eteensä.
"Anteeksi jos häiritsen", mies puhutteli ilman vislatessa kohdasta, jossa kuuluisi olla etuhammas, "mutta te näytette tulleen kaukaa."
He myönsivät vanhuksen olevan oikeassa ja tämä istuutui kysymättä heidän seuraansa.
"Otan osaa", mies pahoitteli. "Tai oletan teidän tulleen pokémon- tornia katsomaan? Ei kukaan turisti tule tänne vain huvin vuoksi."
"Ei nyt huvinkaan vuoksi", Gust vastasi muistaen Sabrinan uhkauksen. "Ystävämme tosin on juuri käymässä siellä."
"Ah kirottu paikka, jos minulta kysytään", mies kumartui heitä lähemmäksi. "Tarkoitus on toki hyvä, mutta henkien kerääminen yhteenpaikkaan on kyseenalaista, jos minulta kysytään. Manaajilla on puuhaa pitää ne kurissa."
Mies körähti uudelleen ja tällä kertaa hänen suustaan todella tuli klöntti kädelle.
"Oletteko pelimiehiä?" vanhus vaihtoi aihetta. "Minulla olisi jotain, mistä maailmanmatkaajina voisitte olla kiinnostuneita..."
Mies hivutti kaapunsa sisältä puuesineen. Se oli huilu.
"Eikä mikä tahansa huilu", mies kertoi luottamuksellisesti. "Tämän soitanta herättää minkä tahansa pokémonin unesta."
"Mitä tahtoisit siitä", Gust kysyi epäileväisesti.
"Tämä on sukukalleus", vanhus kertoi. "Haluan vastineeksi jotain arvokasta."
"Kuulkaan me emme tarvitse tuommoista-" Gust aloitti, mutta Siili puhui väliin.
"Kelpaako tämä?"
Poika oli ottanut repustaan kuukiven. Vanhus otti sen tutkittavaksi ja nyökytteli hyväksyttävästi.
"Sinähän annoit sen Mukrowille", Gust kuiskasi Siilelle.
"Tiedän, mutta en aio hävitä sitä", poika rauhoitteli ja kysyi vanhukselta. "Mitä pelaamme?"
"Osaatte pullonpyörityksen säännöt?"

[Gustaffsson]

"Normaalia Gotta Spin 'em Alliä vai Pimeää Lordia?" Siili kysyi ennenkuin Gus ehti tehdä muuta kuin ottaa kummastuneen ilmeen.
"Mikä siinä on erona?" hän ihmetteli hiljaa.
"Pimeässä Lordissa haasteen antaja ei saa nauraa, tai häviää pelin, mutta Spin 'Em Allissa ei saa valita tehtävää." Siili supatti takaisin.
"Normaalia tietenkin." mies sanoi.
"Pullo pyörimään sitten vain!" Siili sanoi ja laittoi tyhjäksi juomansa pullon keskelle pöytää kyljelleen.
"Siili, en usko että vanhempasi pitäisivät siitä että lyöt vetoa.." Gus supatti.
"Älä huoli, olen pullonpyörityksen junioritason Kannonmestari." Siili kuiskasi takaisin kämmenensä suojassa.

Peli alkoi. Gus ihmetteli Siilin helppoja haasteita miehelle - syödä raaka kananmuna, tyhjentää pullollinen hienointa Viridianin viskiä alle kymmenen minuutin tai antaa Mudkipin käyttää vesipyssyiskua hänen housuilleen - kun taas mies lateli heille vaikeimpia tehtäviä mitä keksi. He joutuivat muunmuassa esittämään kuppilan karaokelaitteilla Kannon Pokérapin, opettamaan Pikachun tanssimaan ripaskaa ja Mudkipin valssaamaan Dunsparcen kanssa. Mies innostui niin helposta vastuksesta niin että tilasi joka kierroksen jälkeen tarjoilijalta paukun.
"Me hävitään tätä menoa." Gus puuskahti Siilille.
"Tähän se loppuu." Siili vakuutti kun tuli jälleen miehen vuoro suorittaa tehtävä.
"Noh niin, mitäs penskat nyt minulle keksii?" mies kysyi jo melkoisessa humalassa.
"Tämä on helppo - kävele suoraa viivaa kuppilan ovelta vessaan." Siili sanoi. Gus naurahti tajuttuaan Siilin taktiikan.
"Tosi helppo... minä mitään ole juonut..." mies sanoi ja käveli ovelle (matkalla hän joutui väistämään biljardipöytää, koska luuli sen käyvän kimppuunsa). Ovelle päästyään Siili määritteli hänelle viivan lattiassa mitä pitkin kävellä. Ensimmäiset muutama askelta menivät yllättäen hyvin - ja sitten mies kaatui naamalleen lattialle ja sammui.

Hetken kuluttua Siili ja Gus kävelivät kuppilasta ulos, Siilillä kädessään voittamansa huilu.
"Tosi hyvin taktikoitu," Gus nauroi, "vaikka olihan se vähän surullista että hänen nenänsä murtui kun hän kaatui."
"Growly, tule takaisin!" kuului huuto kadun toisesta päästä. Heitä kohti juoksi koiranpentupokémon, Growlithe.

Spoiler:

Growlithe juoksi heidän luokseen, se hyppi iloisesti heitä vasten. Pikachu ja Mudkip suorastaan taistelivat kumpi pääse korkeammalle Gusin pään päälle karkuun koirapokémonin innokasta nuuhkimista.
"Älkää nyt olko nössöjä." Gus tuhahti Pokémoneilleen, jotka kaiken lisäksi ruttasivat hänen hattuaan. Growlithe oli aivan ystävällinen, se haisteli heitä hetken ja juoksi heidän ympärillään. Heidän luokseen nilkutti toinen vanha mies, mutta huomattavasti hyväkuntoisempi ja raittiimpi.
"Voi, anteeksi kauheasti! Se pääsi karkuun kun avasin oven - en ole vielä ehtinyt käyttää sitä lenkillä, ja sille iskee neljän seinän sisällä hepuli." mies nauroi.
"Ei se mitään, se on ihana!" Siili sanoi kertakaikkisen ihastuneena pörröiseen koirapokémoniin ja silitti sitä innoissaan. Growlithen häntä heilui nopeampaa kuin kylän taajamanopeus olisi antanut lupaa.
"Hyvä ettei siitä ole vaivaa. Nimeni on Fuji... olen tuon Pokémonorpokodin omistaja." mies esittäytyi ja osoitti pientä rakennusta kadun päässä.
"Orpokodin? Tarkoitatteko että teillä on Pokémoneja, jotka eivät olisi pärjänneet yksin luonnossa?" Gus kysyi.
"Niitäkin, mutta enemmän on Pokémoneja jotka niiden entiset isännät ovat hylänneet, eivätkä enää sopeudu villipokémonin elämään." herra Fuji sanoi.
"Kuulostaa mielenkiintoiselta," Gus sanoi, "voimmeko tulla käymään?"

Herra Fuji vei heidät pieneen taloonsa, joka oli tupaten täynnä Pokémoneja. Suurin osa oli luonteeltaan iloisen Growlithen vastakohtia, ne istuivat hiljaa ja katsoivat heitä, jotkut jopa murisivat kun he kävivät heidän lähellään.
"Isäntien hylkäämien Pokémonien on vaikea oppia suhtautumaan ystävällisesti ihmisiin," Herra Fuji opasti, "minua ne sietävät koska olen ollut niiden kanssa niin kauan." hän sanoi ja silitti heille murisseen Charmanderin päätä.
"Entä tämä Growlithe sitten?" Siili kysyi rapsuttaen selällään makaavan Growlithen pörröistä kaulanalusta.
"Se oli villipokémon, jonka löysin läheltä Fucchsiaa, jossa oli käymässä kaupassa. Minulla ei ollut Pokémoneja, pidin kaupunkien välistä tietä tarpeeksi turvallisena. Sieltä se tuli metsästä, ja kuvittelin että nyt kävi tenkkapoo - mutta se vain tulikin kerjäämään rapsutusta." herra Fuji kertoi.
"Se on niin söpö" Siili sanoi haltioissaan.
"Valitettavasti se vaatisi niin paljon aikaani - se pitkästyy täällä, kun minun pitää huolehtia myös yli kymmenestä muusta Pokémonista." herra Fuji sanoi surullisesti.
"Ehkä se haluaisi nähdä uusia maisemia?" Siili ehdotti, Gus arvasi mitä hänellä oli mielessään.
"Niin... ehkä se haluaisi lähteä kiertämään maailmaa jonkun nuoremman kanssa... ehkä Pokémon-kouluttajan, jolta liikenee aikaa..." herra Fuji sanoi hymyillen.
"Minä teen sen!" Siili sanoi heti yhtä innostuneena kuin Growlithe-pentu.
"On aina surullista kun joku Pokémoneistani lähtee - mutta tiedän aina, ettei niiden paikka täälläkään ole. Maailmaa on niin paljon muutakin kuin Lavender Town, ja nyt minulle jää enemmän aikaa muille Pokémoneille." herra Fuji sanoi.
Gus katseli ympärilleen, ja hän näki nurkassa selin häneen nököttävän Raichun.

Spoiler:

Raichu näytti kovia kokeneelta, sen turkki oli takussa, ja - Gus kauhistui huomatessaan - siltä puuttui toinen etutassu ja puolet sen hännän päästä.
"Voih, tuo raukka." herra Fuji huokaisi huomatessaan mitä Gus katseli.
"Se ei ole vuosiin osoittanut mitään elämäniloa. Rai! Katso tänne, meillä on vieraita." hän huudahti.
"Chuu..." se tuhahti ja kääntyi hitaasti. Se oli hyvin laiha ja silmistä puuttui samanlainen, määrittelemätön elämisen pilke mikä Pokémoneilla yleensä oli.
"Raii..." se sanoi, nosti katseensa ja sen silmät laajenivat sen tuijottaessa Gusia, mutta sitten se yllättäen vajosi takaisin masennukseensa.
"Noh, tuo oli sen innostuneisin hetki moneen vuoteen." herra Fuji sanoi surullisesti.
"Tuo Raichu on ollut minulla kauiten - se on ollut sodassa. Se menetti siellä toisen etutassunsa, ja myös isäntänsä. Se oli jäänyt haavoittuneena taistelukentälle, ja omat joukot löysivät sen, mutteivat pystyneet sanomaan kenelle se oli kuulunut, ja se päätyi lopulta tänne. Pokémonit sodassa on yksi kauhein asia mitä voin kuvitella - siellä ne taistelevat tappaakseen, sekä Pokémoneja että ihmisiä, ja myös ihmiset tappavat sekä Pokémoneja että ihmisiä." herra Fuji selitti.
"Voimmeko me mitenkään auttaa sitä?" Gus kysyi surullisesti.
"Pelkäänpä ettette voi. Se on jo hyvin vanha ja huonokuntoinen - vaikkei se olisi kärsinytkään sodassa, se kuolisi luultavasti silti seuraavan vuoden sisään. Sillä on jo yli 20 vuotta ikää. Yritän toistaiseksi vain taata sille rauhallisen lähdön, kun sen aika tulee." herra Fuji totesi hiljaisesti.
"Teette arvokasta työtä, herra Fuji." Gus totesi. Vanha mies kiitti, ja alkoi antaa hoito- ja ruokkimisohjeita Growlithen suhteen. Hetken kuluttua he poistuivat orpokodista, Siili innoissaan vierellä kävelevän Growlithen ansiosta ja Gus hiljaisena miettien veteraaniraichua.

[Sieppeli]

"Duskull."
"Sip."
"Duskull."
"Sip."
"Duuuuskull..."
"SIP!"
"Duuuuus-.
"SIP!"
Kummallinen keskustelu jatkui Lavender Townin Pokemontornin usvaisilla käytävillä häiriten hieman nukkuvia henkiä, jotka kääntyivät katsomaan ohitse kulkevaa kaksikkoa. Sip hyppeli portaat ylös kolme askelta kerrallaan, päätyen kolmanteen kerrokseen, jossa Duskull oli jo odottamassa ja heiluttelemassa käsiään(?) innokkaasti. Pokemon epäilemättä tunsi olonsa kotoisaksi, ottaen huomioon myös sen, että täältä se oli lähtenyt Sipin mukaan. Tyttö kuitenkin vain murisi sille kulkiessaan sen ohitse, suunnaten suoraan hautakivien välistä tiettyyn suuntaan.

Empoleon, Johnnyboy

Hautakivi ei oikeastaan erottunut muista samanlaisista, mutta juuri sen eteen Sip istahti. Duskull ei edes yrittänyt häiritä häntä sillä kertaa.
"Heips, " Sip mumisi tyhjälle kivelle, "minä tulin taas. Nopeammin kuin luulin, eikö? Tapasin näet kaksi kouluttajaa, Siilin ja Gusin. Älä kysy heidän kokonimiään, en todellakaan tiedä. Siili ei ole vielä edes kymmentä täyttänyt, mutta hän sattui löytämään metsästä Dunsparcen ja päätti lähteä kohti seikkailua sen kanssa. Gus taas taitaa olla jo monta vuotta minua vanhempi, mutta hänkin on vasta aloittamassa kouluttajuuttaan. Hän aloitti matkansa Mudkipin kanssa, mutta nyt heillä molemmilla on jo hyvä määrä muitakin kumppaneita. Odotas... Siilillä on Murkrow ja Pinsir, Gusilla Pikachu ja... Mikä sen ärsyttävän madon nimi taas olikaan... Olen seurannut heitä jo hyvän aikaa, seurannut heidän kasvuaan Pokemoniensa kanssa."

Sip huokaisi ja laski päänsä käsilleen, jotka olivat polvien päällä.
"Välillä minulla on ikävä Giliä ja Jimiä, teitä kaikkia kolmea, mutta ne kaksi pääsivät omanlaistensa piiriin. En kyllä edes tiedä muistaisivatko ne enää minua..."

"Ja Rakettiryhmäläisiä alkaa ponnahdella kaikkialta kuin Foonguseja sateella! E-, en minä ole pystynyt tekemään heille edelleenkään mitään. Yksi niistä yritti saada meitä piireihinsä, mutta... Mutta Duskull laittoi sen hirviön kärsimään painajaisista. Kammoksun yhä myrkyllisiä Pokemoneja, tai oikeastaan kaikkea mikä liittyy myrkkyihin. Okeiokei, on totta, että Pokemonien myrkky yleensä vain tainnottaa, mutta... Mitä ikinä ne Rakettiryhmäläiset olivat tehneetkään omille Pokemoneilleen muuttaakseen niiden myrkyn tappavaksi, niin... Aion ottaa selvää siitä, " Sipin katse nousi äkisti takaisin hautakiveen, "ja pistän ne kärsimään! Jokaisen."
"Duu..." Vihdoin Duskull uskalsi ilmestyä paikalle. Se laittoi kätensä(?) hellästi tytön olkapäälle ja hyräili.
"Voitko olla vähemmän karmiva?" Sip murisi häiriinnnyttyään kummituksen kosketuksesta. Käännettyään päänsä kummitusta kohti hän jäi tuijottamaan sen yksinäistä punaista silmää, miettien. Lopulta hän kaivoi Sinnohin Pokedexin taskustaan ja näppäili sinne Duskull:in nimen.
"Duskull, rakastaa pikkulasten itkua... Voi mennä minkä tahansa läpi... Pelottelee ilkeitä pikkulapsia, " tiedosta ei löytynyt mitään tyydyttävää. Hän kelasi seuraavaan Pokemoniin.
"Dusclops, täysin tyhjä, voi imeä mitä tahansa sisäänsä... Ei... Ei tämä. Dusknoir, sen pään päällä oleva "antenni" vastaanottaa signaaleja "henkien maailmasta"."

Sip katsoi Duskull:ia.
"Henkien maailmasta. Sinnekö kuolleet Pokemonit menevät?" Duskull leijui ylös alas.
"Duskull, sinä et ole Kanton alueen Pokemon. Sinunlaisiasi ei tavata täällä. Mutta täältä sinä takerruit mukaani." Duskull leijui ylös alas, vaihtaen silmänsä paikkaa.
"... Sinä olet takertunut minuun Empoleonin takia, " Sip osoitti Pokedexillä kummitusta. Se vaihtoi jälleen silmänsä paikkaa ja näytti aivastavan (Aivastavatko kummituspokemonit, Sip mietti)
"Sinä takerruit minuun vasta silloin, kun olin luopunut kouluttajan urasta, " Sip mietti yhä ääneen, "joten... Johnny ei haluaisi, että lopetan?" Duskull vaihtoi jälleen kerran silmänsä paikkaa. Tyttö päätteli sen tarkoittavan "sí":tä.

Hän käätyi jälleen katsomaan kolkkoa hautakiveä. Hetken hiljaisuuden päästä hän nyökkäsi.
"Hyvä on. Jos sinä niin sanot, " Sip vastasi, pystyen vihdoin hymyilemään hautakiven edessä, "tule Duskull, yläkerrassa saattaa olla yhä se vanha nainen, joka osasi opettaa Varjopallon! Siili tarvitsee sitä!"
"Duuuskuull!" Kummitus kuiskasi jopa ehkä riemuisasti, kun se vihdoin huomioitiin todella. Se leijaili iloisesti Sipin perässä.

Yläkerrassa oli todellakin se toinen syy, minkä takia Sip oli tahtonut Lavender Towniin: Vanhempi nainen, joka oli joskus aiemmin kertonut käyvänsä tornissa jokainen päivä rukoilemassa. Siellä rouvashenkilö jälleen oli, selkä Sipiin päin, joka juoksi portaat ylös.
"Anteeksi!" Sip oli huudahtaa, mutta piti äänensä matalana kunnioittaen henkiä. Usva yläkerrassa leijui aavemaisesti. Nainen ei kuitenkaan näyttänyt kuulevan ääntä.
"Anteeksi, hyvä rouva?" Sip käveli lähemmäs, mutta nainen ei vieläkään kääntynyt.
Eikai hän siihen ole kuollut, hän mietti, saapuessaan vielä lähemmäs. Hän kykeni jo koskettamaan rouvashenkilön olkapäätä, kun hän viimein kääntyi.

Tai, ei hän.
Se.

Naisen ilme oli vääristynyt ja hänen kielensä roikkui ulkona. Hyvin pitkällä ulkona.
"Kiehkiehkiehkieh!" Nainen nauroi kolkolla, kuolleella äänellä, joka kaikui seinistä kuin yhteen kalistellut luut. Sip hyppäsi säikähdyksestä askelen taaksepäin.
"Mitä pir-, " hän meinasi kysyä, mutta silloin kasvot irtosivat rouvashenkilöstä ja ihmisruumis katosi. Jäljelle jäi vain musta leijuva pallo, joka oli aavemaisen violetin sumun ympäröimä.

Spoiler:

"Ga-ga-ga-Gaaastly!" Pokemon ilmoitti ja lähti lähestymään uhkaavasti. Duskull ilmestyi kuitenkin Sipin ja sen väliin.
"Duskuull~..." Se ilmoitti kaikuvalla äänellään ja kurkotteli pieniä käsiään(?) Gastlyä kohti.
"Gaaaastly!" Gastly ilmoitti Duskull:ille takaisin.

"DududuDuuskuull hei, " Sip huikkasi innostuneena takaa, napaten ihmeellisistä takataskuistaan yhden tyhjäkäytöllä olleen Duskballin, "tätä ei päästetä karkuun."

Yhtä kahden hengen taistelua myöhemmin Sip ja Duskull poistuivat tornista. Alakerrassa vastaan sattui tulemaan sama vanha nainen, tällä kertaa oikeana ihmisenä, ja tämä opetti Sipille miten opettaa Siilille Varjopallo. Siitä Sip lähti niin innolla etsimään kahta muuta sekopäätä, että unohti sanoa heipat Empoleonille.
Hän kuitenkin muisti kaksi uutta nimeä: Duskull:in uuden nimen, Thorbi, jonka se oli juuri saanut ystävyyden merkiksi, sekä Snirk, joka sai olla Gastlyn nimi, piti se siitä tai ei.

[Gustaffsson]

Oli jo pimeää, kun Gus ja Siili polkivat pyöränsä Pokémon-tornin eteen. Sipin pyörä oli edelleen tornin edessä, joten hän ei ollut vielä lähtenyt heitä etsimään.
"Hänelläpäs kestää kauan." Siili ihmetteli pysähtyessään. Growlithe-pentu oli niin innoissaan saaneensa pyörällä kulkevan Siilin kiinni, että hyppäsi vasten tätä kun tämä oli vielä pyöränsä selässä. Tuloksena oli maassa puoliksi polkupyöränsä alla oleva Siili, joka hätisteli hänen kasvojaan nuolevaa koiranpentupokémonia pois päältään.
"Toivottavasti pennun ystävällisyys ei näy vastustajasi Pokémoneja kohtaan - tai oikeastaan, näyttää sekin olevan supertehokasta." Gus nauroi. Siili onnistui kamppailemaan itsensä vapaaksi.
"Tosi hauskaa. Kokeillaanko? Growlithe, ole ystävällinen!" Siili huusi ja osoitti Gusia.
"Groww?" Growlithe urahti - ja istui kiltisti. Gus ei malttanut kuin nauraa - mutta nauru muuttui kauhistuneeseen huudahdukseen.
"Mitä nyt? Mitä tapahtui? Saitko slaagin?" Siili ihmetteli kun Gus hengitti kiivaasti.
"Olin ihan varma että... että näin... jonkun mustan naaman pääsi tilalla..." hän sepitti.
"Sinä joit pelkkää kahvia, eikö niin?" Siili kysyi epäileväiseen sävyyn, ja sitten musta haamupokémon ilmestyi juuri ja juuri Siilin taakse - ja Gus säikähti niin että kaatui. Siili säikähti Gusin reaktiota ja kääntyi ja säikähti entistä enemmän, ja kaatui hänkin.
"Voi teitä!" Sip sanoi nauraen kävellessään ulos Pokémon-tornista Duskull kintereillään. Gastlyn hän kutsui takaisin palloonsa.
"Sinä.. minä kostan tämän vielä." Gus vannoi istualteen ja nosti hattunsa takaisin päähän.
"No anteeksi nyt vain, pikkuprinsessa." Sip sanoi naurunsa lomasta ja auttoi miehen pystyyn.
"No, miten Lavender Townin kaupunkikierroksenne sujui? Ja kukas tämä pörröturkki on?" Sip kysyi rapsuttaen Growlithea leuan alta. Alkoi selitysten tulva kaikesta siitä, mistä Sip oli jäänyt paitsi.
"Se karmiva pikkutyttö, se kysyi että uskonko aaveisiin-"
"Ja baarissa joku vanha mies tuli ja-"
"-sillä oli pokéhuilu, jolla herättää nukkuvia Pokémoneja-"
"-se haastoi meidät pullonpyöritykseen, ja minä ajattelin että mitä vit-"
"Se oli sellainen perus kännikala, helppo voittaa-"
"Meidän piti laulaa koko Pokérap, ja me osattiin-"
"-ja sitten Growlithe tuli kimppuumme-"
"Mudkip, mudkip, mudkip!"
"-tämä Herra Fuji piti Pokémon-orpokotia, siellä oli tosi paljon -"
"- se antoi - ANTOI -Growlithen minulle-"
"- siellä oli tosi kärsineen näköinen Raichu, sanoi sen olleen sodassa-"
"-ja siinäpä taisi olla tärkeimmät."

"Vau," Sip sanoi hymyillen.
"Jep. En olisi uskonut tässä pikkukylässä näin paljoa tapahtuvan." Gus sanoi.
"Ja meidän pitää vielä etsiä keino voittaa Sabrina!" Siili huomautti.
"Ei enää! Minulle opetettiin kuinka opetan Varjopallon Pokémoneillesi." Sip sanoi.
"Mahtavaa! Opeta samantien, jooko?" Siili innostui.
"Kello on jo vaikka mitä.... se jääköön huomiseen." Sip toppuutteli.
"Kello on aina liikaa tai liian vähän..." poika mutisi.
"Meidän on etsittävä yösija." Gus totesi.
"Lavenderissa ei taida olla majataloa." Sip muisteli.
"Ehkäpä poljemme lähemmäksi Saffronia... tehdään leiri vaikka Reitti kahdeksalle." Gus ehdotti.
"Miksei lähemmäksi, vaikka heti tuohon Tornin taakse?" Sip kysyi.
"Ei.. en... tykkää tästä paikasta. Usvassa ei ole kiva leiriytyä." Gus sanoi vältellen.
"Niin, olet oikeassa. Leiriydytään reitti kasille... mutta ensin," Sip sanoi, "käydään tornin huipulla!"
"Mitä?" Gus ihmetteli.
"Niin niin, torni menee usvan yläpuolelle. Sieltä olisi hienot näkymät!" Sip ehdotti.
"Ei! Taisiis... minua ramaisee niin kovasti." Gus mutisi.
"Ei kai herra tutkijaa vain pelota?" Sip virnuili tökäten Gusia nenään.
"Minä vain haluaisin nuk... hyvä on sitten! Käydään tornin huipulla!" Gus puuskahti.

He kiipesivät kuin kiipesivätkin tornin huipulle, ja vaikka pimeät tornin kerrokset olivatkin aavemaisia, Gus onnistui pitämään itsensä jotakuinkin kasassa. Hän ei silti onnistunut pidättelemään helpotuksen huokausta kun he pääsivät huipulle.
"Ei mitään pelättävää, eihän?" Sip kysyi hymyissä suin kuin lapselta, joka pelkää sängyn alla olevan mörköjä.
"Minä sinulle pelättävät... ohhoh!" Gus henkäisi katsoessaan ylös. Tähtitaivas levittäytyi heidän yllään kuin peitto. Ilma oli raikas ja tyyni.
"Sen arvoista, eikö?" Sip kysyi nojatessaan kattotason reunaan.
"Mitä tuolla on?" ihmetteli Siili, osoittaen länteen. He näkivät siellä kukkulan reitti kahdeksan varrella, jonka päältä he olivat katselleet alas kohti Lavender Townia. Sen kohdalla oli iso parvi lentäviä, kiiltäviä... joitain. Ne lensivät lähemmäs.
"Se on Butterfree-parvi! Varmasti on!" Gus innostui.
"Joko sinulla on Legolasin silmät tai Hämähäkkimiehen vaisto, tai kyseessä on melkoinen lottoamisyritys. Mistä tiedät?" Sip ihmetteli.
"Butterfreet lentävät kosinnan jälkeen yhtenä parvena, ja niiden lentäessään ne vapauttavat kimaltelevaa pölyä, hitto jos ne lentävät tästä - otan varuilta kameran valmiiksi..." Gus mutisi. Parvi tosiaan lähestyi tornia, peräti suunnilleen samalla korkeudella. Niiden kimallus oli kuin revontuli, monivärinen, kirkas ja kaunis.
"Kaikki ihan hiljaa..." Gus pyysi, ja edes Sip ei viitsinyt väittää vastaan. Parvi lähestyi, lähestyi - ja yllättäen he olivat sen keskellä.

Spoiler:

"Kaunista... todella kaunista..." Gus kuiskasi ja otti kuvia minkä ehti kävellen katon puolelta toiselle. Hän oli niin lumoutunut, ettei nähnyt mihin käveli ja astui kerran Siilin varpaille.
"Nättiä on joo, mutta varo nyt mihin kävelet!" Siili suhahti. Gus ei häntä kuullut, hän pisti huomiolle erittäin matalalla liitävän Butterfreen, joka tuli suoraan kohti, hän otti pari pikaisempaa askelta taaksepäin pitäessään Butterfreen kamerassa samalla kun sääti zoomin kohdilleen.
"Gus, varo nyt oikeasti - VARO!" Sip huusi, kun Gus kävellessään takaperin vauhdilla löi takareitensä kaiteen reunaan - ja heilahti sen yli.

Sydämen syke kuului korvissa, aika hidastui, hän näki kaiteen, joka äsken oli ollut hänen takanaan, edessään, hän näki Sipin ja Siilin kurkottavan sen yli, Sipin sormen hipaisevan juuri ja juuri lenkkikengän kärkeä ennenkuin se tippui hänen ulottumattomiinsa. Tornin yläreuna loittoni, sen kylki tuntui kasvavan pituutta. Tähtiaivas näytti pysyvän yhtä kaukana, mutta Butterfree-parven kimallus muuttui epäselvemmäksi eikä yksittäisiä hyönteisiä enää erottanut - paitsi yhden. Se, jota hän oli meinannut valokuvata pysyi koko ajan lähellä, jopa läheni - hän ojensi kätensä sitä kohti, se oli niin kaunis - ja Butterfree tarttui siihen - tuntui hölmöltä, eihän noin pieni otus jaksaisi tälläistä korstoa pidätellä - vai...? Butterfreen siivet räpyttelivät nopeammin ja nopeammin, niin nopeasti ettei niitä enää erottanut, vaikka aika sentään tuntui hidastuneen, tippuminen tuntui hidastuvan, mutta oliko se vain harhaa...
Sitten kaikki pimeni ja tämä kuuden ja puolen sekunnin ajanhidastumistunne oli ohi.

He juoksivat alas Pokémon-tornin portaita, Mudkip ja Pikachu etunenässä, he loikkivat melkein porrastasanteen kerrallaan alas. He juoksivat ulos ulko-ovesta, ja sille sivulle minne olivat Gusin nähneet putoavan. Yökasteesta pehmeällä ruohikolla makasi ihmishahmo vatsallaan, raajat levällään, hattu oli lennähtänyt pois päästä.
"Muuuuuudkiip!" Mudkip uikutti ja juoksi kouluttajansa luo. Se työnsi kasvojaan vasten Gusin poskea ja tönäisi.
"Pikaa! Pikapikaa!" Pikachu huusi ja yritti kääntää häntä selälleen. Sip ja Siili pysähtyivät hänen viereensä.
"Voi hyvä luoja..." Sip mutisi kauhuissaan.
"Gus! Gus! Herää!" Siili sanoi ja alkoi myös vääntää miestä selälleen. Sip tarttui poikaan kaksin käsin.
"Ei, älä! Siili, hän ei herää - viisikymmentä metriä - hän ei- hän ei voinut -"
"...enkeli..." kuului mutinaa Gusin suusta.
"Mit... Gus?" Sip kuiskasi. Hän vei varovasti käden Gusin kaulalle koittaakseen pulssia - ja yllättäen miehen kalpea käsi tarttui hänen ranteensa ympärille. Sip sätkähti pelosta, kun Gus nosti kasvonsa maasta - ne olivat veren peitossa, nenä oli murtunut.
"Missä se on?" Gus kysyi.
"Mikä? Mikä?!" Sip kysyi kauhuissaan.
"Minun suojelusenkelini..." Gus mutisi. Sip ei tiennyt mitä tehdä, Siili ei liioin, Mudkip ja Pikachu kiertelivät kouluttajaansa ihmeissään.
"Butterfree... se pelasti minut... hidasti..." Gus sanoi päästäen viimeinkin Sipin ranteesta irti.
"Butterfree hidasti?" Siili uskalsi sanoa. Gus näytti saaneen pääosan tolkustaan takaisin.
"Niin... näin sen ja ojensin käteni... se pelasti minut." hän sanoi.
"Oletko ihan sekaisin?" Sip kysyi. Gus katsoi häntä pitkään.
"Tuolla!" Siili huudahti yhtäkkiä ja osoitti puuta heidän takanaan. Sen oksalla tosiaan istui Butterfree, joka tarkkaili tilannetta isoilla silmillään. Sitten se lennähti heidän luokseen ja vikisi omituista, mutta suloista ääntään.
"Kiitos." Gus sanoi. Butterfree vikisi lisää, aivan kuin se olisi nauranut.
"Noh..." Gus mutisi katsoen tovereitaan. Sitten tilanteen epäusko muuttui tajuamiseksi, ja Sip oli hänen kimpussaan.
"SENKIN - VAROMATON - LABRA - LAHNA - MELKEIN - TAPOIT - ITSESI!" hän huusi tehostaen joka sanaa läimäyttämällä Gusia avokämmenellä rintaan.
"Sip! Lopeta!" Siili vinkaisi kauhuissaan ja joutui roikkumaan tytön selässä saadakseen tämän perääntymään. Mudkip ja Pikachu hyppäsivät molemmat Gusin syliin ja pitivät pulinasta päätellen melkoisen saarnan takertuessaan isäntäänsä niin, että tämä epäili etteivät ne koskaan lähtisi enää irti.
"Pystytkö kävelemään?" Sip puuskahti hetken kuluttua kun oli saanut Siilin irrotetuksi selästään. Gus nyökkäsi varovasti, vaikka epäilikin ettei Sip kehtaisi alkaa läimiä häntä kun välissä oli sentään kaksi viatonta Pokémonia. Gus nousi hieman huojuen pystyyn ja katseli ylös.
"Tuoltako minä muka... herranjestas..." hän mutisi ja meinasi pyörtyä.
"Niimpä niin! Ja kuvittele miltä meistä tuntui!" Sip höyrysi ja nosti lierihatun maasta.
"Tässä on hattusi, vaikkei päätäsi paljoa näytä palelevan! Mokomakin..." Sip mutisi muutamia sopimattomia sanoja ja tunki vihreän lierihatun kaikesta huolimatta varoen Gusin päähän.
"Tämän pikku kömmähdyksesi takia emme nyt lähde tätä pitemmälle leiriä pystyttämään - jäämme tähän tornin viereen, ja sillä sipuli!" Sip huusi. Gus uskalsi hädin tuskin nyökätä. Sip veti muutamaan kertaan lyhyesti henkeä, ja yhtäkkiä näytti käyvän raivolla päälle.
"Älä nyt sentään -!" Gus säikähti, mutta Sip vain kietoi kätensä hänen ympärilleen ja rutisti - vähän turhan kovaa - ja päästi sitten irti ja jatkoi hänen haukkumistaan. Sekä Siili että Gus olivat molemmat aivan pihalla.

He leiriytyivät Pokémon-tornin juurelle nuotiopaikan ääreen Sipin tuhistessa raivokkaita ehdotuksiaan siitä mitä Gusille pitäisi tehdä että tämä oppisi katsomaan jalkoihinsa, mutta lopulta leiri hiljentyi yönviettoon. Ennen nukahtamistaan Gus huomasi, että Butterfree istui yhä heidän lähellään.

[Siilinpiikki]

"Hhhhnhhh!"
Aamuaurinko oli jo noussut kylän ylle ja ääni herätti porukan viimeistään unistansa. Siili ei osoittanut minkäänlaista reaktiota. Itseasiassa hän oli aivan jähmettynyt. Raajatkin olivat epäilyttävän paikalleenpysähtyneet... Lähemmältä katsomiselta Siili vaikutti olevan hereillä. Silmät olivat sepposen selällään ja suu auki kuin hän olisi huutanut äänettömästi.
"Siili, mitä sinä teet?" Sip ravisteli kouristunutta poikaa. "Toisten säikyttely on minun vastuulla."
"Tässä on jotain mätää", Gust totesi."Pikachu, sähköisku!"
Zap. Siilin koivet saivat nopeasti liikettä ja hän kouristeli sähköstä. Pojan hengitys vinkui kuin astmakohtauksen jäljiltä.
"Mitä tuo oli?" Sip tivahti.
"Kuin jokin olisi painanut minua vatsasta... käsi... Enkä pystynyt liikkumaan, en hengittää...", Siili sai aikaiseksi epäselviä sanoja.
He auttoivat Siilin ylös. Oireet hälvenivät kuitenkin nopeasti.
"Eiköhän tämä paikka ole nähty- ja koettu", he totesivat yksimielisesti.

Mukavammissa maisemissa he aloittivat valmistelut Siilin ottelua varten. He kävivät Gustin pokedexillä läpi kaikki mahdolliset tiedot, mitä Kadabrasta saattoi saada.
"Periaatteessa sinulla on hyvät asetelmat Sabrinaa vastaan", Sip aloitti luentonsa. "Kaksi pokémoneistasi iskevät hyvin meedioita vastaan. Murkrow jopa sietää psyykkisiä voimia. Mutta. Pinsirisi ei saata koskaan päästä kosketusetäisyydelle Kadabraan, jos se jatkaa teleporttailua. Mukrowisi learnsetti taas ei ole tarpeeksi kattava, kuten ei Dunsparcenkaan... Duskull!"
Duskull ilmestyi Sipin kutsusta.
"Näytäppäs näille toveruksille kuinka oppimasi Varjopallo tehdään", tapa jolla Sip puhutteli haamua oli Gustille ja Siilille aivan uusi.
Duskull näytti.

Harjoittelut venyivät pitkälle päivään, mutta tuloksia saatiin aikaiseksi. Mukrow ja Dunsparce innostuivat uusista taidoistaan niin että sinkoilivat tummia pallojensa ympäriinsä. Pinsir katsoi nyrpeänä touhua sivusta.
"Entä miten on Growlithen laita?" Sip kysyi.
Koira oli pomppinut harjoitusten aikana ympäriinsä ja koettanut pyydystellä perhosia. Nyt Growlithe katsoi heitä suloisella pentukatseellaan. Lämpenisikö Sabrinan ja Kadabran sydän sille?
"Eihän se ole valmis ottelemaan", Siili otti Growlithen syliinsä. "Sehän on vielä niin pieni..."
"Oletteko te ajatelleet sitä mahdollisuutta, että voisimme käydä muilla saleilla ennen Sabrinaa?" Gust tunnusteli. "Voisimme olla silloin täysin varmoja, että Siili ei häviäisi. Luottakaa minuun, kukaan ei halua viettää elämäänsä nukketalossa."
Kuin tilauksesta heidän silmiensä edessä välähti. Abra oli teleportannut heidän eteensä.
"Aabra..." se hymisi ja ojensi kätensä heitä kohti.
Uusi välähdys ja kaikki he olivat kadonneet harjoitusalueelta.

Kuului kivulias tömähdys, kun seurue putosi lattialle. He olivat takaisin Sabrinan salilla.
"Ette kai unohtaneet sopimustamme?"

[Sieppeli]

"Emme!" Sip oli ensimmäisenä vastaamassa, laskien päänsä alas, "Lavender Townista vain on pitkä matka tänne."

Sabrina ei vastannut, vaan istui pimeydessä valtaistuimellaan(?). Nukke istui hymyillen hänen sylissään.
"Hassuhattuinen mies tuli taas leikkimään!" Nukke nauroi. Gus tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäpiitänsä myöten, mutta toiselta puolelta Siili asteli rohkeammin eteenpäin. Hän kuitenkin joutui nielemään kahdesti, ennen kuin uskalsi todella puhua.
"Joten miten haluat, että taistelemme? Yksi vastaan yksi? Kaikki vastaan kaikki?"

Pikkutytön hymy levisi.
"Pidetään hauskaa!" Se sanoi, "sinä saat käyttää kolmea, minä otan tämän!" Sen nukkekädet nousivat ja pallo sen sylissä vapautti Pokemonin sen sisällä.

Spoiler:

"Alakazam!" Pitkäviiksinen Pokemon ilmoitti. Sip sihisi kääntäen selkänsä areenalle, laittaen kätensä pään päälle voiden pahoin. Gus rukoili kaikki Legendaaripokemoneja, joiden nimet hän tiesi. Niitä olikin yhteensä kolme: Moltres, Articuno ja Zapdos. Siili nieli jälleen sylkeä, mutta rohkaisi itsensä.
"Pinsir!" Hän huudahti, osoittaen kohti areenaa. Ötökkäpokemon havahtui taustalta ja hyökkäsi osoitettuun paikkaan.

"Pinsirin totaalistatukset ovat Alakazamia paremmat ja se on ötökkä, " Gus mutisi itsekseen, "ötökät ovat vahvoja meediopokemoneja vastaan."
"Tämähän on kivaa, " pikkunukkutyttö huudahti.
"Pinsir, vahvista itseäsi!" Siili aloitti taistelun parantamalla puolustustaan.
"Alakazam!" Sabrinan pokemon äännähti osoittaessaan molemmilla lusikoillaan kohti Pinsiriä, joka alkoi kovettaa pintaansa. Meediopokemonin silmät välähtivät ja tyhjästä iski suuri aalto, joka iski Pinsiriä mieleen, ei kehoon.
"Pin! Sir!" Ötökkäpokemon kertoi pökerryksissään, pudistellessaan päätään/kehoaan selvitäkseen tärähdyksestä.
"Ja sitten, hyökkää!" Siili huusi, ja pökerryksestä selvinnyt Pinsir totteli. Se syöksyi kohti Alakazamia, joka tietenkin väisti ötökän taakse juuri ennen osuma.

"Takana!" Siili huusi, ja Pinsir tajusi kääntyä. Silloin Alakazam iski aivoaalloilla tai jollain sellaisella uudelleen ja Pinsir tuli heitetyksi pois areenalta. Sen kouluttaja kutsui sen takaisin pokepalloon ja käski Dunsparcen liikkeelle. Maakäärme nousi pienille siivilleen ja lensi kohti Alakazamia, joka ei näyttänyt tajuavan mitä sen takana tapahtui.
"Dunsparce, tehdään juuri niin kuin äsken opeteltiin!" Siili ohjeisti ja silloin Alakazam jälleen teleporttasi pois iskun alta. Dunsparce osasi jo odottaa sitä, ja se kutsui Duskull:in opettavat Varjopallot suoraan taakseen. Alakazamilla ei ollut aikaa väistää, ja varjopallot poksahtelivat sen kimppuun kuin magneettiset saippuakuplat. Meediopokemon kärsi siitä paljon kipua ja kaiken lisäksi hämmentyi hieman.
"Uudestaan!" Siili huudahti innostuen. Kun Alakazam oli hetken poissa pelissä, Dunsparce käytti tilaisuutta hyökätäkseen jälleen Varjopalloilla. Jälleen isku meni perille, mutta tällä kertaa meediopokemon ei hämmentynyt. Se kutsui uuden mielihyökkäysaallon kohti maakäärmettä, joka ei kesken hyökkäyksen kyennyt väistämään. Vastahyökkäyksen voimasta Dunsparce lensi vähän matkaa kauemmas, mutta pääsi takaisin siivilleen. Kouluttajansa käskystä se lähti hyökkäämään kehollaan Alakazamia kohti ja osuikin, mutta vastustaja ei näyttänyt edes tuntevan koko iskua. Alakazam nosti oman vastustajansa ilmaan psyykkisillä kyvyillään, heitti sen kattoon, maahan ja siitä seinään pökerryksissä.

"Kivaa!" Nukketyttö nauroi. Siili kiristi hampaitaan ja käski Murkrown taisteluun odottamatta hetkeäkään toisen häviönsä jälkeen. Murkrow hyökkäsi jälleen niin nopeasti, ettei Alakazam ehtinyt reagoida. Se tarttui pitkillä linnunkynsillään meediopokemoniin kiinni ja nokki sitä. Rääkäisyllä se kutsui pimeyttä, joka myös vahingoitti hieman vastustajaa. Kun Alakazamin koko keskittyminen meni siihen, että se yritti hätistellä itseään pimeäntyypin Pokemonin kynsistä, Siili huudahti: "Viimeistele se, Murkrow!"
Murkrow totteli käskyä ja kutsui varjojen maailmasta varjojen palloja, jotka iskivät vahvoina Alakazamin mieleen ja kehoon. Iskun loputtua ja valon palattua Murkrow nousi ilmaan ja jäi seuraamaan tapahtumaa. Alakazam pyöritteli hetken päätään kuin pyörryksissä, sitten se pysähtyi ja lyyhistyi maahan.
Sabrina nousi penkillään ylös.
"Onko se ohi?" Gus kysyi, muistaen viimein miten hengitettiin. Hän huomasi puristavansa niin Mudkipiä, Pikachua ja Butterfreetä ("Mistä sinä tulit?") sylissään, eikä niistä mikään näyttänyt siitä oikein innostuvan.

"Se oli kiva taistelu, " nukke sanoi, mutta Sabrina kadotti sen pois, kutsuen sitten Alakazamin pois. Hän lähti kävelemään sanaakaan sanomatta alas ylhäisyydestään. Murkrow lensi ylpeänä Siilin pään päälle ja rääkäisi jälleen.
Sabrina pysähtyi, vain parin metrin päähän Siilistä, joka tunsi itsensä lyhyeksi, erittäin lyhyeksi. Edes Murkrow ei saanut häntä näyttämään pidemmältä tämän pitkän naisen edessä. Sabrinan tappavankylmä katse kuitenkin lipui Sipiin.
"Koulutit hänet hyvin. Saat jatkaa työtäsi tämän pojan kanssa, mutta vain, " hän nosti kättään ja sen päälle ilmestyi leijumaan salimerkki, "jos palaatte seuraavalla kerralla tänne näiden kaikkien kanssa. Ja mestaruustittelin." Salimerkki leijui Siilin luokse, mutta Murkrow nappasi sen häntä ennen.
"Sinä senkin!" Siili huudahti, yrittäen napata lintua, mutta tämä lennähti ilmaan uuden aarteen kanssa. Sabrina kääntyi pois ja käveli ulos salista. Vasta silloin Gus uskalsi todella hengittää ääneen.

"Ja tuolle sinä teet työtä?" Gus älähti, osoittaen Sabrinan suuntaan, kun nainen oli kadonnut salista.
"Elämässä pitää olla vähän pelkoa, " Sip totesi nyökytellen päätään. Siili jahtasi sillä välin Murkrowia ympäri salia.

[Gustaffsson]

Lopulta Siili onnistui saamaan Murkrowin kiinni ja vaihtamaan suoarvomerkin erityisen kiiltävään Pokédollariin.
"Sinä teit sen!" Sip hurrasi.
"Me teimme sen!" Siili korjasi ja esitteli uusinta arvomerkkiään.
"Tosi mahtavaa," Gus sanoi, "lähdetään siis, eikö?"
Ja he poistuivat Sabrinan salilta, ja löysivät polkupyöränsä salin edestä - ilmeisesti Sabrina oli siirrättänyt nekin, ettei heidän tarvitsisi lähteä niitä reitti kahdeksan varrelta noutamaan.
"Ajattelevaista häneltä." Siili puuskahti.
"Seuraava pysäkki on siis Celadon City - se on niin lähellä että ehdimme polkemaan sinne tunnissa tai parissa." Sip sanoi.
"Mitä enemmän kilometrejä Sabrinasta sen parempi." Gus puuskahti nostaessaan Mudkipin ja Pikachun pyöränsä koriin. Butterfree lensi istumaan pyörän sarvien päälle ja vikisi.
"Mistä tuo tänne ilmestyi?" Sip ihmetteli.
"En itsekään tiedä. Ehkä Sabrina siirsi sen tänne - tai sitten se kuuli että olemme tulossa tänne salille. Mutta tämä on se sama joka minut pelasti" Gus sanoi ja silitti perhospokémonin poskea yhdellä sormella.
"Prihihihii!" se vikisi ja punastui.
"Sinulla on outo tapa saada ystäviä, näköjään heidän pitää ensin pelastaa sinut pinteestä johon sait tungettua itsesi." Sip sanoi.
"Ainakin sillä saa varmemmin hyviä ystäviä." Gus virnisti ja he jatkoivat matkaa, Butterfree perässä lentäen.

Matka Celadoniin sujui sen kummemmitta kommeluksitta, ja he pääsivät kaupunkiin. Celadon City oli suuri, kaunis kaupunki täynnä väkeä. Kaupunki oli koristeltu useilla kasveilla ja puureunusteisilla kujilla ja puistoilla. Celadonin ostoskeskus näytti vetävän eniten väkeä, mutta paljon ihmisiä kulki myös peliluolaan kaupungin eteläpuolella.
He ostivat lounaan itselleen pikaruokapaikasta ja istuutuivat puistoon syömään.
"Minkälainen Celadonin salipäällikkö on?" Siili kysyi Sipiltä, kun Gus jakeli Pokémoneille ruokaa.
"Celadonin salipäällikkö on Erika, joka keskittyy ruohotyypin Pokémoneihin." Sip sanoi.
"Muuttaako hän ihmisiä nukeiksi?" Gus kysyi laittaessaan pienen kasan pokéruokaa Butterfreenkin ulottuville.
"Ei."
"Sitten pidän hänestä." Gus sanoi.
"Ruohotyyppi vai? Tulityyppi olisi siis poikaa." Siili mietiskeli.
"Sinullahan on jo." Gus sanoi.
"Miten niin? Eihän... ai niin." Siili sanoi katsahtaessaan Growlitheensa, joka oli jo syönyt annoksesna ja jahtasi nyt häntäänsä.

[Siilinpiikki]

Kaupungissa olisi ollut paljon nähtävää, mutta auringon lasku vihjaisi, että nyt ei olisi sen aika. Heidän silmiinsä osui hotellin ilmoituskyltti.
"Ah kunnon peti pitkästä aikaa!" Gust venytteli käsiään raukeana.
Vain unissasi.

"Tänne ei voi tuoda pokémoneja", naishenkilö ilmoitti heidän ilmoittautuessaan tiskille.
"Anteeksi?" Gustin tyytyväinen ilme muuttui hämmennykseksi.
"Ettekö lukeneet?" työtekijä osoitti ovessa olevaa kylttiä. "Hotelli on tarkoitettu vain ihmisille."
"Mitä järkeä siinä on?" Siili roikkui tiskin reunalla, jotta hänen päänsä näkyisi ylös.
"Kuvitelkaa mikä pokékakka määrä kertyisi lattioille, hmm? Entäs kaikki se melu, mitä ne aiheuttaisi, hmm?" ilmeisesti rouvalla oli ollut hieman huono päivä.
Sitten hän huomasi katsoa alas ryhmän pokémonien tasolle. Kukaan ei ollut opettanut otuksia harjaamaan jalkojansa/tassujansa ennen sisälle menoa ja aula oli täynnä niiden jalanjälkiä. Nainen hääsi porukan tuossa tuokiossa ulos.
"Tännehän matkustaa hirveästi kouluttajia", Gust puhisi, "Luulisi semmoisen rahavirta kiinnostavan."
He päättivät sen sijaan nukkua vaihteeksi taivasalla. Kaupungin puisto sopi siihen oikein hyvin.

Uusi päivä, uudet kujeet. He heräsivät kukkien huumaavaan tuoksuun ja heidän edessään oli yhtä huumaava poliisikonstaapeli Jenny.
"Kai te tiedätte, että puistoon ei saa leiriytyä?" poliisi kysyi tiukasti.
"Öhm..."
"Tästä tulee sakkoja" Jenny totesi ja alkoi kirjoittamaan muistiinpanoja.
Yöunet puistossa osoittautuivat melkein yhtä kalliiksi kuin huone hotellissa.
"Minne seuraavaksi?" Siili kysyi onnistuen olla mainitsematta ottelusalia.
"Celadonin ostoskeskukseen", Gust tiesi vastata. "Meidän tarvitsee päivittää kantamukset."

Ostoskeskus kuusine kerroksineen oli Kanton suurin kauppa. Jokaiselle kerrokselle oli omat tarkoituksensa: ensimmäisessä vastaanottovirkailija tarjosi apuansa, toisessa kerroksessa oli kouluttajien perustarvikkeet, kolmannessa oli (jonne Siili myöhemmin jäi riukkumaan hyväksi toviksi), neljännessä taas löytyi hyödyllisiä lahjatavaroita, viidennestä taas löytyi erilaisia lääkkeitä. Kaupungin maisemia heillä ei ollut paljoa aikaa ihastella kuudennesta kerroksesta, sillä muissa kerroksissa oli niin paljon tutkittavaa.
"Ostaisin noita ja noita", Sip osoitteli tietäväisesti erilaisia poképalloja myyjän takana.
"Mitä ostatko sinä poképalloja itsellesi?" Siili ihmetteli.
"Voihan niitä tarvita", Sip lopetti keskustelun lyhyesti.

He siirtyivät neljänteen kerrokseen.
"Katsos tätä Siili", Sipi vetäisi Siilin mukaansa erään vitriinin luokse. "Näistä sinä olet kiinnostunut."
Vitriinissä oli valikoima eri värisiä kiviä. Yksi hohkasi punaisena, toinen kiilsi sinisenä ja oli siellä harmaakin kivi.
"Nuo ovat vähän samanlaisia kuin löytämäsi kuukivi, Gust oli tullut heidän luoksensa. "Huh kuinka niillä osaakin olla hintaa..."
"Voisit tulikivellä kehittää Growlithen Arcanineksi", Sip osoitti punaista kiveä. "Voittosi Erikasta olisi lähes varma."
Growlithe istui hänen jalkojensa juuressa (pienen nahistelun jälkeen Dunsparcen kanssa, joka oli lennähtänyt nyt Siilin olalle) ja läähätti kielellään niin, että sen kuola valui pojan jalkaa pitkin. Siili katsoi harkitsevasti pentua.
"Eiii... Ei ainakaan vielä", hän mutisi.
Gust nyökkäsi hyväksyvästi: "Growlithe voisi olla kehittyessään arvaamaton. Sinun on parempi kouluttaa sitä ensin."
"Entäs Pikachu sitten?" Sip jatkoi. "Tehän olette tunteneet jo aika kauan"
"Ai tämä Pikachu tässä?" Gust yllättyi. "En osaa kuvitella sitä Raichuna!"
He ostivat tulikiven Siilin voittorahoilla, mutta poika työnsi sen repun syvimpään koloon.

Koluttuaan kaikki kerrokset lähtivät he lopulta kaupasta. Siilii oli nauranut jollekin Gustin letkautukselle, mutta Sip ei ollut kuunnellut. Pojat huomasivat kääntyä ja tajusivat Sipin pysähtyneen paikoilleen.
"Mitä nyt Sip?" Gust kysyi.
"Rakettiryhmä!" Sip osoitti katsomaansa suuntaan. "Rakettiryhmäläinen meni juuri peliluolaan."

[Gustaffsson]

Ja ennenkuin pojat ehtivät tehdä mitään, Sip oli rynnännyt peliluolaan. Hän ehti nähdä rakettiryhmäläisen katoavan nurkan taakse, mutta hänen ehdittyään sinne siellä odotti vain umpikuja. Gus ja Siili ottivat hänet kiinni siellä.
"Missä täällä muka rakettiryhmäläisiä on?" Siili ihmetteli.
"Tänne se nilkki juoksi..." Sip sanoi katsellen ympärilleen.
"Ehkä täällä on salakäytävä." Siili sanoi ja alkoi painelemaan umpikujaseinää.
"Tokko sentään... Hei, katsohan tätä..." Gus sanoi ja osoitti seinällä olevaa elokuvajulistetta.
"Mitä siitä? Joku pallinaama ja tyhmä leffa." Siili mutisi ja nojasi seinään.
"Keskellä julistetta on likainen kädenjälki. Ehkäpä..." Sipkin huomasi ja painoi kätensä julistetta vasten. Kuului naksahdus, ja seinä, johon Siili juuri nojasi kääntyi, paljastaen pitkät portaat - joita pitkin Siili nyt pyöri.
"Hups..." Sip ja Gus irvistivät.
"Hei! Tunkeilijoita!" kuului miesääni portaiden alapuolelta.
"Öh, päivää. Onkohan vessa täälläpäin?" Siili kysyi viattomalla äänellä.
"Käynnistä hälytys!" sanoi toinen.
"Mitä, yhden pikkupojan takiako?" kuului kolmas, ivallinen ääni.
"Muistat kai mitä viimeksi tapahtui kuin yksi pikkupoika löysi tämän tukikohdan!" vastasi ensimmäiseksi puhunut.
"Mutta tämä on jo kiikissä. Eiköhän likvidoida se samantien..." sanoi toinen.
"Ei!" Sip ja Gus huusivat yhteen ääneen ja juoksivat portaita alas Growlithe mukanaan, Dunsparce roikkuen sen hännästä.
"Mitä helkkaria? Niitä tulee lisää!" rakettiryhmäläiset ällistyivät. Siili käytti tilaisuutta hyväkseen ja loikkasi pystyyn, mutta ennenkuin hän ehti loikkia portaat ylös, yksi rakettiryhmäläinen tarttui häntä jalasta.
"Mudkip, vesipyssy noihin taparikollisiin!" Gus huusi.
"Mudkiiiiip!" vesipokémon huusi ja suihkutti vettä suustaan. Vesisuihku osui Siilin jalkaan tarrannutta rakettiryhmäläistä naamaan, ja tämä joutui päästämään irti.
"Ja nyt mäkeen täältä!" Sip sanoi kun Siili oli turvallisesti heidän luokseen. Kolme rakettiryhmäläistä oli tiiviisti heidän kintereillään, kaivaen Poképalloja vöiltään ja taskuistaan. Juuri kun he olivat pääsemässä takaisin peliluolan tasolle, salaovi heilahti kiinni, eikä avausmekanismia näkynyt.
"Kiinni jäitte! Antautukaa suosiolla, niin ei tarvitse alkaa käyttää Pokémoneja!" rakettijoukon johtaja virnuili.
"Ja vatut! Päästäkää meidät menemään, niin MEIDÄN ei tarvitse alkaa käyttää Pokémoneja!" Sip vastasi.
"Riittää!" kuului syvä ja kantava ääni portaiden alapäästä. Sieltä nousi ylös mustaan pukuun ja knallihattuun pukeutunut jykevä mies, ja hänen perässään tuli ainakin kymmenen lisää rakettiryhmäläistä.
"Meillä on selvä ylivoima. Voitte toki yrittää kamppailla, mutta se olisi ohi kymmenessä sekunnissa. Viisaimmin teette, kun antaudutte suoraan." mies sanoi.

[Siilinpiikki]

Sipillä oli nyrkit jo pystyssä, mutta Gust kysyi: "Jos me antaudumme, päästättekö meidät lähtemään?"
"Roistot! Murh-"
"Kenenkään ulkopuolisen ei olisi tarkoitus tietää tästä paikasta", hattuun pukeutunut mies ei välittänyt Sipin solvauksista. "Miten voimme sallia sen teidän suhteen?"
Sitten mies huomasi Gustin vieressä olevan Pikachun. Hatun alta paljastui virne.
"Päästämme teidät menemään kuin mitään ei olisi tapahtunut", hän kertoi, "jos annatte tuon Pikachun suosiolla."
"Mihin hemmettiin te Pikachua tarvitsette?" Gustin hermot alkoivat myös pettää.
"Minulta karkasi eräs pokémon", vastaus oli epämääräinen. "Tarvitsen uuden sen tilalle."
"Ai keräätkö sinä söpöjä pokémoneja?" Siili tölväisi.
Mies ei huomioinut: "Käykö teille tämä sopimus?"

[Gustaffsson]

Gus katsoi Pikachuaan, joka katsoi kummissaan takaisin. Sitten hän katsoi ystäviään - heidän kävisi huonosti, jos hän ei luovuttaisi Pikachua, he jäisivät vangeiksi, tai vielä pahempaa...
"Pikachu..." Gus sanoi hiljaa.
"Chuu..." Pikachu sanoi murheellisen päättäväisesti, se näytti ymmärtäneen tilanteen.
"Et voi olla tosissasi! Et voi taipua heidän uhkaukseensa!" Siili protestoi.
"En halua että he vahingoittavat teitä." Gus sanoi ja nosti Pikachun syliinsä. Yksi kerrallaan hän käveli rappuset alas, kohti odottavaa pukumiestä. Rakettiryhmäläiset muodostivat kujan hänen molemmille puolilleen.
"Siinä, senkin luihu roisto." Gus mutisi päästyään miehen eteen.
"Suljet sen ensin poképalloon." mies sanoi. Gus nieleksi joukon myrkyllisiä vastauksia ja kaivoi vyöltään tyhjän poképallon.
"Hyvästi, Pikachu. En unohda sinua koskaan..." Gus sanoi, nieleksi ja sulki Pikachun ensimmäistä kertaa palloon.
"Hyvä... ja nyt... MITÄ?" mies huudahti - hänen rakettiryhmänsä nukahti yksi kerrallaan Gusin takana, kaatuen kivuliaan näköisesti portaikkoon. Ilmassa leijaili kiiltelevää pölyä - katonrajassa leijaili tutun näköinen Butterfree.
"Butterfree!" Gus huokaisi - mutta samalla pukuherra nappasi poképallon hänen kädestään ja lähti juoksuun.
"Ei! Sip ja Siili - avatkaa se ovi! Minä tulen kohta!" Gus huudahti ja pinkaisi perään. Hän seurasi edellään kaikuvia askelia, jotka lopulta johtivat hänet toimistoon, jonka pöydän laatikosta mies oli juuri nappaamassa jotain. Gus juoksi ja loikkasi pöydän yli, taklaten miehen mukanaan. Mahtavasti rysähtäen he törmäsivät kovaan seinään, kattolamppu heilui ja taulut tippuivat lattialta.
"Anna ystäväni takaisin!" Gus huudahti ja takoi nyrkeillään miehen selkää. Yllättäen miehen käsi heilahti, ja Gus huomasi tuijottavansa synkkään, metalliseen aseen piippuun.
"Olet hyvä, poika, olet todella hyvä, mutta et tarpeeksi! Luulitko että voisit peitota Giovannin, rakettiryhmän johtajan? Olen selvinnyt sodastakin, poika!" mies nauroi ja osoitti vapaalla kädellään lattialle pudonnutta taulua. Siinä oli kolme sotilasta ja kolme Pokémonia - nuorempi Giovanni oli vasemmalla Persianin kanssa, keskellä oli leveäharteinen, pystytukkainen mies Raichun kanssa - ja viereiselläkin miehellä oli Raichu. Gus hätkähti nähdessään valokuvassa isänsä.
"Tunsitko tuon miehen?" Gus kysyi osoittaen isäänsä valokuvassa, unohtaen tilanteen.
"Tunsinko? Olimme samassa ryhmässä - hän pelasti henkeni. Mutta sinun henkeäsi -" Giovanni uhkasi.
"Hänen nimensä oli Hank, eikö? Olen - olen hänen poikansa." Gus mutisi. Giovannin asekäsi tärähti hiukan, muttei laskenut.
"Vänskä-Hankin poika?" hän kysyi.
"Niin juuri! Ja sinä osoittelet nyt minua aseella - jos hän kerran pelasti henkesi, onko oikein viedä minun Pikachuni ja uhkailla minua ja ystäviäni?" Gus kysyi nousten uhmakkaasti pystyyn. Giovanni mittaili häntä katseellaan hyvän tovin. Lopulta hän laski aseensa ja ojensi Pikachun Poképallon hänelle.
"Sinulla ja ystävilläsi on minuutti aikaa kadota tukikohdastani. Ovi avautuu sisältä portaiden alapäässä olevasta napista. Velkani isääsi kohtaan on nyt kuitattu - jos vielä tapaamme tämän jälkeen, vihamielisyydelläni ei ole mitään estoja." hän sanoi. Gus pakitti ulos toimistosta ja lähti juoksuun - hän tapasi ystävänsä tajuttomien rakettiryhmäläisten keskeltä yrittämästä kammeta salaovea auki.

[Sieppeli]

"Eiköhän lähdetä, " Gus sanoi melkein reippaasti, tarraten heitä molempia kädestä ja vetäen heidät mukaansa.
"Mukava nähdä sinutkin!" Siili havahtui ensimmäisenä "pakoon", lähtien Gusin mukaan melkein automaattisesti Rakettiryhmäläisten katsellessa viereltä. Sip ei tullut niinkään halukkaasti mukaan vaan aloitti pitkän kiroamisliutan, kun Gus talutti häntä pois.
"Parempi vain olla Sip ihan hiljaa ja tulla perässä, toista tilaisuutta meille ei tule paeta - elossa, " Gus kuiskasi. Lopulta myös tyttö lähti kävelemään poispäin purren samalla huultensa sisäosaa selvästi, mulkoillen jokaista Rakettiryhmäläistä kuin tahtoen syöttää jokaisen heistä kaikista iljettävimmälle kummituspokemonille, jonka kykeni keksimään. Ehkäpä Cofagrigukselle? Mistähän sellaisia löytyisi?

"Au revoir garçons, " eräs Rakettiryhmäläinen naurahti ulko-oven kohdalla, "kunnes seuraavan kerran tapaamme." Gus nyökkäsi hyvästeille ja Siili vain käänsi katseensa pois, Sip puolestaan sihisi.

Heti pelitalon ulkopuolella Gus päästi irti kahdesta raahaamastaan nuoremmasta ihmisestä, huokaisten helpotuksesta. Sip lähti kävelemään pois kaksikon luota heti päästäessään irti mutisten jotain itsekseen.
"Meidän pitää vahtia, ettei hän lähde tekemään mitään tyhmää jatkossa, " Gus kuiskasi Siilille, "ehkä meidän seikkailumme Rakettiryhmän kanssa on nyt ohi?"
"Käy minulle, pysytään poissa heidän jutuistaan niin ehkä ne jättävät meidät rauhaan?" Siili kysyi toiveikkaasti, "jatkaisimmeko nyt matkaa kohti salia? Kävisimme vaikka katsomassa paikan, ei minun vielä tarvitse sitä Erikaa vai kuka se olikaan, haastaa."

* * *

Heti pelitalon ulkopuolella Gus päästi viimein isti kahdesta raahaamastaan nuoremmasta ihmisestä. Sip lähti heti kävelemään pois kahden muun luota, puhuen Duskull:ille äänellä, jota pojat eivät voineet kuulla.
"Tämä ei riitä, " hän sanoi kummitukselle, "minun pitää löytää todisteita siitä, mitä he tekevät Pokemoneilleen, erityisesti myrkkypokemoneilleen. Mutta minä en pääse tuonne sisään ilman, että nuo tai nuo kaksi huomaavat."
Duskull kuunteli vierellä tarkkaavaisena.
"Duuskuull, " se kuiskasi.
"Pääsisitkö sinä sinne?" Sip kysyi seuraajaltaan.
"Duuskuull, " se vastasi.
"Tarvitsetko seuraa?" Sip otti vyöltään pokepallon.
"Duuskuull, " kuului jälleen kuiskaava vastaus ja Gastly kutsuttiin esiin.
"Ga-ga-ga-"
"Turpa umpeen. Tässä suunnitelma: Menkää takaisin sisään tuonne, Duskull näyttää tien. Etsikää mitä tahansa, mikä liittyy Pokemonien kykyjen manipulointiin. Älkää jääkö kiinni, tuokaa minulle todisteita. Gastly, onnistuuko tämä?"
"Gaaastly?" Tumma kummitus oli hieman ymmällään ja se pyöri katsomaan Duskull:ia. Olihan se vasta tuore tässä hommassa, vasta napattu. Kannattiko kuunnella tuollaista ihmisolentoa?
"Duuskuull."
"Gagaastly?"
"Duuuskuull."
"Gastly, " tuoreempi kummitus kääntyi nyt katsomaan Sipiä, kuin kysyen, mitä se sai tästä keikasta. Tyttö joutui hetken pyörittelemään päätän, sillä hänellä ei todellakaan ollut aavistusta. Lopulta hän kohotti käsiään ja kertoi ainoan asian, mikä hänelle tuli mieleen.
"Te olette molemmat kummituksia, aiheuttakaa siellä vaikka kaaosta jos ette muuta kivaa keksi. Mitä enemmän, sen parempi. Kertokaa mehukkaimmat jutut sitten minulle? Käykö tämä?"

Gastly mietti. Ai sai tehdä niin paljon tuhoa kuin halusi? Aiheuttaa sydäreitä? Tämä ihmistyttö olikin hauskaa seuraa!
"Ga-ga-ga-gaastly!" Se nauroi, kadoten savuna ilmaan. Duskull heilautti käsiään ja seurasi perässä. Sip vain hymyili, palatessaan sitten takaisin poikien luokse.

[Ps, Au revoir garçons=Näkemiin nuoret (jos joku tietää paremmin ja kertoo, että ei sitä noin kirjoiteta, vaihdan sen italiaksi)]

[Siilinpiikki]

Salia ei ollut nähdä kaiken kasvipeitteen alta. Ikkunasta tuijotti sisään vanha mies hihitellen itsekseen, mutta huomattuaan heidät lipesi pois paikalta keppeinensä.
"Sali tunnetaan naiskouluttajistaan", Sip huokaisi.
Seurue meni salin sisään ja heidät otti vastaan naistyöntekijä.
"Kuinka voin auttaa?" Työntekijä kysyi. "Oletteko te kouluttajia?"
"Tulimme lähinnä katselemaan paikkoja", Gust kertoi.
"Voin esitellä paikkoja", nainen tarjoutui. "Pidättekö hajuvesistä?"
"Öö onko tämä kompa?" Siili hämmentyi kysymyksestä.
"Emme voi päästää sisälle henkilöitä, jotka eivät osaa arvostaa tuoksujen estetiikkaa", työntekijä selitti.
"Todellakin pidämme!" Gust tyrkkäsi Siiliä merkitsevästi, jotta poikakin osallituisi nyökyttelyyn.

Ottelusali paljastui olevan vain pieni osa kokonaisuutta. Kävellessään hajuvesikaupassa, saattoi lasiseinän läpi nähdä suureen viherhuoneeseen. Heitä ohjaava työntekijä selitteli jotain kukkien yhdisteiden herkkyydestä, mutta suurin osa valui poikien korvista ulos. Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli, kuinka kukkapokémoneista saatavat tuoksuaromit vaihtelivat sen mielentilan mukaan. Sipikään ei osoittanut suurta kiinnostusta, vaikka esitteli kuuntelevansa. Pokémonit olivat kadonneet omille teilleen, kenties haistelemaan kukkia.
"Miksi hajuvesi? Eikö tuoksuvesi olisi parempi?" Siili kysyi yllättäen.
"Anteeksi?"
"Että miksi hajuvesi on hajuvesi? Kuka tyttö haluaisi haista?" Poika toisti.
Työntekijä hämmentyi kysymyksestä. Sitten hän alkoi esitelmöitsemään siitä, miten hajuvedet eivät olleet sukupuolisidonnaisia, vaan kuinka jokainen nenä arvostaa laadukkaita tuoksuyhdistelmiä.
"No sitten miehet voisi käyttää hajuvesiä ja naiset tuoksuvesiä?" Siili ehdotti.
"Poikahan on nero!" Työntekijä suorastaan kiljahti. "Sinun pitää kertoa sama Erikalle."
Siili kasvoi pituutta ylpeydestä, mutta Gust ja Sip pyörittelivät silmiään.
"Erika tosin pitää parhaillaan kukkienasettelukurssia", nainen mietti. "Tehän voisitte osallistua?"
"Minä mitään kukkia..." poika mutisi tosin kenenkään kuulematta ja seurasi muiden perässä.

Kurssit pidettiin japanilaisen ulkopuutarhan keskellä olevassa paperirakennuksessa. Työntekijä siirsi paperioven sivuun ja takaa paljatui lattialla väkerteleviä ihmisiä.
"Anteeksi mestari, että häiritsemme tuntia, mutta täällä olisi uusia osaanottajia", nainen ilmoitti. "Tällä pojalla on myös uusi markkinointi-idea hajuvesille."
Oranssina loistavaan kimonoon pukeutunut nainen nosti katseensa kukka-asetelmastaan. Hän sipsutti heidän luoksensa.
"Olen Erika, Celadonin salin päällikkö", nainen kumarsi sievästi esittäytyessään. "Tulkaa toki peremmälle. Eiköhän teille tilaa löydy."
"Onko hänen jalkansa tavallista pienemmät vai kuvittelenko vain...?" Siili ihmetteli turhan kovaan ääneen ja Sip antoi hänelle pienen korvatillikan.

Kukka-asetelmien teko ei ollut niin tylsää kuin olisi voinut luulla. Asetelmissa käytettiin tavallisten kasvien lisäksi erilaisia ruohopokémoneja, kuten Sunfloreja ja Bellosomeja.

Spoiler:

"Ikebanassa on tärkeää sinun ja pokémonien sielunharmonia", Erika selosti. "Kaunis asetelma tulee siitä, kuinka jokainen osanen pääse julkituomaan itseään. Tämä on hyvä tapa päästä lähemmäksi ruohopokémoniansa."
Lähes huumaavan rauhantunteen katkaisi kiljaisu.
"Tulipalo!"
Paperitalon yksi seinämistä oli syttynyt tuleen. Ennen kuin kukaan ehti reagoida oli Erika jo noussut. Muut seurasivat ihmeissään, kuinka hän otti kaapista vaahtosammuttimen ja vaahto sammutti tulenalun hetkessä.
"Näin se hoituu", salipäällikkö puhahti. "Kimononi on pilalla... Mistä palo sai alkuunsa?"
"Tätä tässä on syyttäminen", yksi naisista kantoi Growlithea niskavilloista.
"Growwl...?" Se vinkui ihmeissään.

[Gustaffsson]

"Growly..." Siili voihkaisi.
"Tunnetko sinä tämän elävän palopesäkkeen? Ilmeisesti jonkun kasvin itiöt kutittivat sen nenää, se aivasti - ja aivastaessaan tuli käyttäneeksi Hiillostusta." nainen sanoi.
"Se on minun." poika sopersi punastuen. Nainen laski pentupokémonin hänen syliinsä. Growlithe ei näyttänyt tajuavan tehneensä jotain väärin, se vain istui Siilin sylissä ja katseli ympärilleen kieli pitkällä.
"Se on pelkkä pentu, älkää olko sille kovin vihaisia." Siili pyysi.
"Eihän se aivastukselleen mitään mahtanut." Erika sanoi, ja kaikesta huolimatta hymyili - ilmeisesti pojan sylissä istuva hellyttävä Growlithenpentu vei häneltä suurimmat syyttelynhalut.
"Etkö olekaan vihainen?" Siili kysyi varovasti.
"En tietenkään, sehän oli vahinko - mutta ehkä on parasta viedä tuo pentu pois suurimpien istutusten luota, se taitaa olla vähän yliherkkä." Erika sanoi.
"Kiitos! Tuota... olisiko mahdollista haastaa sinut saliotteluun?" Siili kysyi helpottuneena.
"Keräätkö arvomerkkejä? Oletko voittanut jo monta?" Erika kysyi.
"Tuota... vain-vain kolme." Siili sanoi hieman nolona.
"Noin nuori ja jo kolme arvomerkkiä! Taidat olla taitava!" Erika ihmetteli.
"Minulla on ollut onnea," Siili sanoi vähän rohkeammin, "ja ystäviä." hän lisäsi kun Sip yskäisi melko kuuluvasti.
"No niin, nuori kouluttaja - kutsu ystäväsi seuraamaan, pystytkö hankkimaan itsellesi neljännen salimerkin!"

Samalla rakettiryhmän piilopaikassa peliluolan alla oli käynnissä melkoinen vilske, kun rakettiryhmäläiset juoksivat paikasta toiseen kantaen tavaroita ja isoja laatikoita.
"Joko kaikki on valmista evakuointia varten?" Giovanni kysyi vierellään kulkevalta rakettiryhmäläiseltä.
"Kohtapuolin, pomo - osa labran tarvikkeista on vielä pakkaamatta, mutta olemme lähtövalmiita puolen tunnin sisällä."
"Pomo! Agenttimme Seafoam-saarilta ilmoittaa luolien olevan tyhjiä - pystymme siirtämään tukikohdan sinne huomaamattomasti ja ajamaan villipokémonit pois parissa tunnissa." ilmoitti toinen rakettiryhmäläinen.
"Hyvä - haluan ilmoituksen kun kaikki on valmista. Siirrymme salatunnelia pitkin metsän piilopaikkaan, missä meitä odottaa kuljetuskopteri. Mutta mikä tuo julmettu mekkala oikein on?" Giovanni ärähti, kun käytävältä kulman takaa kuului huutoa ja raskaiden - ja epäilemättä kalliiden - esineiden putoamista lattialle.
"Pari haamupokémonia on päässyt sisään rakennukseen - ne säikyttelevät miehiä suunniltaan. Ja joku tiedemiehistä väitti että toinen niistä nappasi yhden kokeellisen myrkynvahvistajaruiskun - mutta luulen että ne höperöt tiedemiehet vaan ovat hukanneet sen johonkin."
"Hmph. Ajakaa ne matkoihinsa ja pistäkää vauhtia evakuointiin - emme voi olla varmoja milloin ovella jyskyttävät poliisit." Giovanni murahti.

[Sieppeli]

Erika johdatti Siilin ja muut saliin, joka yhtä lailla oli kukkainen ja sai heikomman voimaan pahoin ulkomuotonsa ansiosta. Gus ehti jo matkalla päättää vihaavansa siitä hetkestä lähtien niin pikkutyttöjä, nukkeja kuin myös kukkasia. Kasvipokemonit eivät olleet ikinä olleet hänen sydäntään lähellä. Eivätkä tulisi olemaan tämän jälkeenkään. Viereltä Gus pääsi kuitenkin seuraamaan, kuinka Erika innostui hetki hetkeltä enemmän juttelemaan Siilin kanssa menneistä kohtaamisista muiden salipäällikköjen kanssa ja nauroi iloisesti kun poika nolona selitti joutuneensa luovuttamaan kahdessa kolmesta salista.
"Voi, olen varma, että nyt olet valmistautunut kohtaamiseen!" Erika hihitteli. Siili puri hammasta ja toivoi olevansa. Hän oli oikeastaan varma, että jompikumpi hänen matkatovereistaan väittäisi tätä asiaa vastaan ja käskisi kohta takaisin treenaamaan. Siihen heillä ei jälleen ollut jäänyt aikaa Sabrinan kynsistä karattuaan.

"Eikö teitä ollutkaan kolmea?" Erika kysyi heidän valmistautuessaan taisteluun, "eikai ystäväsi eksynyt kukkaisaromien maailmaan?" Gus ja Siili katsoivat ympärilleen. He kohtasivat vain toistensa katseet, ja ymmärsivät Sipin puuttuvan
"Taisi eksyä juu, " Gus mietti ääneen.
"Tai sitten hänelle tuli paha olo, " Siili mietti vähän vähemmin ääneen.

Tai sitten hänelle tuli todella paha olo.

Sip istui salin ulkopuolella ja puristi käsivarsiaan kynsillään, keskittyen hengittämiseen. Tunti tai alle kukkaispokemonien seurassa ei tuntunut hänestä lainkaan hyvältä, ottaen huomioon, että vaaralllisen monet niistä olivat myrkyllisiä tai käyttivät myrkyllisiä liikkeitä. Vaikka hän kuinka oli päättänyt olevansa sujut menneisyytensä kanssa, eivät vanhat traumat silti lähteneet helpolla pois. Pelkoa Rakettiryhmää kohtaan hän sentään pystyi hieman torjumaan muuttamalla sen kaiken vihaksi, mutta myrkylliset Pokemonit olivat yhä hänen heikkoutensa.

"Duus..." Ääni tytön toiselta puolelta kuului yhtä murheellisen kauhistuttavana kuin ennenkin.
"Gaaastly!" Tämä ääni taas kuului toiselta puolelta, ei lainkaan niin murheelliselta kuulostaen, vaan pikemminkin yhtä reippaana kuin Gastlyt tuntuivat aina olevan. Sip nosti katseensa Pokemoneihinsa.
"Tuhositteko paljon?" Hän piilotti äskeisen paniikkinsa virneeseen, joka levisi tässä porukassa pakostakin.
"Gaaastly!" Uusin kummitus nauroi ja heitti voltin. Ainakin tämä toinen oli pitänyt hauskaa.
"Duuskuull, " Duskull ilmoitti ja ilmestytti Sipin naaman eteen ruiskun, johon oli liimattu RR-tarra.
"Loistavaa!" Sip nappasi ruiskun ilmasta, "tämä on juuri sitä, mitä tarvitsinkin! Hyvää työtä molemmilta!"
"Ga-Gaastly!" Gastly haki huomion itseensä ja muutti muotoaan tuntemattomaksi Rakettiryhmäläiseksi. Tässä kyseisessä muodossa Gastly näytteli Duskull:in kanssa säikäytyskohtauksen, joka sai ne molemmat kihertämään naurusta kummitusmaiseen tapaansa. Sip kikatti kaksikon kanssa nähdessään niiden kertomaa kummitustarinaa siitä, miten Rakettiryhmäläinen juoksi hädissään karkuun.

"Gastly, " Sip sanoi hieman vakavammin, kun esitys oli viimein päättynyt, "muodonmuuttaminen ei ole teille kummituksille perusliike osata. Olen kuullut tarinoita yhdestä teikäläisestä, joka ilmestyy välillä Neidonkalliolle."
"Gaaaastly?" Pokemon kysyi, kuin tarkoittaen: "Onko se paha?"
"Ei muodonmuuttaminen ole lainkaan paha kyky osata, jos sitä kysyit. Oikeastaan se on huippuhieno kyky!" Sip nauroi.
"Gastly, " Pokemon mutisi ja sen musta pallonruumis punastui.
"Mutta siitä ei kai ole hyötyä taisteluissa? Minä en vielä tiedä mitä kumpikaan teistä osaa, " Sip myönsi, "paitsi Duskull; Varjopallo, Kiroaminen, Virvatulet. Mitä muuta? Haluatteko näyttää? Olisiko pieni kaksintaistelu poikaa?"
"Duskull, " Duskull räpytteli jälleen käsiään(?) innokkaasti.
"Gaastly!" Toinenkin kummitus totesi, pyörähtäen jälleen kierroksen itsensä ympäri.
"Sip!" Sip huudahti ja näin he kolme viettivät aikansa ulkona sillä aikaa, kun sisällä kukkaistuoksussa Siili...

[Siilinpiikki]

... odotti Sipiä.
"Hänen pitäisi olla täällä", Siili tuhahti. "Tarvitsen neuvoja..."
"Antaa hänen olla rauhassa", Gust oli istunut hänen taaksensa kukkapenkille. "Sinulla on kumminkin hyvät pokémonit ruohoa vastaan."
"Ottelemme kolmella kolmea vastaan", Erika kertoi. "Sopiiko?"
"Juujuu, aloitetaan", Siili halusi aloittaa ja valitsi ensimmäiseksi pokemonikseen Murkrowin
"Tangela matkaan!" salipäällikkö saattoi piruetilla poképallonsa matkaan.

Spoiler:

Köynnöskasapokémonin syvyyksistä pilkistivät suuret silmät, jotka olivat keskittymisestä lujina.
"Murkrow syöksy ja noki!" Siili teki ensimmäisen liikkeen.
"Sido", Erikalla ei ollut mitään kiirettä antaessaan käskyä.
Tangelan rihmat kasvoivat pituutta ja tarttuivat Murkrowiin. Lintu pyristeli vastaan, mutta ei voinut mitään siivet ja jalat sidottuna. Siili ei voinut kuin katsoa sivusta, kun Murkrow lopulta pyörtyi.
"Älä aliarvioi ruohopokémonien kykyjä", Erika hymähti.
Siili puristi huuliaan. Oli aika vastata voimalla...
"Pinsir esittele itsesi", Pinsir oli melkein kaksi kertaa Tangelaa suurempi.
"Sido", Tangela toisti liikkeen.
Mutta vaikka kuinka kovaa se veti, Pinsir pysyi paikoillaan. Tangela kaatui maahan potkittuaan jaloillaan vauhtia turhan kovaa.
"Vedä Pinsir!" Siili käski.
Ötökkä otti käsillään lonkeroista kiinni ja veti Tangelan otteeseensa.
"Ja tee sakset!" Siili käski uudelleen.
Lonkerokasa puristui Pinsirin saksien väliin. Mitään sanomatta Erika kutsui pokémoninsa takaisin.
"Victreebelin vuoro loistaa!" Erika teki uuden piruetin hameen pyöriessä näyttävästi.

Spoiler:

Suuri hedelmä kirkui uhittelevasti.
"Terälehti", Erika ohjeisti pokémoniansa.
Victreebel teki myös piruetin ja sinkautti lehdet päin Pinsiriä.
"Kovetu!" Siili ehti huudahtaa.
Pinsir suojasi itsensä käsillään ja lehdet sinkosivat siitä pois.
"Pure!" Salipäällikkö ei jäänyt odottamaan.
Hedelmä hyppäsi ja tarttui kiinni Pinsirin käteen. Ötökkä yritti huitoa sitä irti, mutta Victeenbel oli tiukasti kiinni
"Nyt sido!" Erika jatkoi.
Victreebelin köynnös kiertyi tiukasti Pinsirin kaulalle. Ötökälle iski paniikki ja se pomppi paikoillaan.
"Törmäile seinään!" Ajatus iski Siilin päähän yllättäen.
Hengitysvaikeuksia kärsivänä Pinsir kompuroi seinän luokse ja alkaa jyskyttää itseään sitä vasten. Seinän ja Pinsirin välissä oleva hedelmä kirkui kunnes pyörtyi,
"Hahaa!" Siili hihkui, "Luovutako?"
"Kuka väitti tämän olevan ohi?" Erika otti käteensä uuden poképallon.

Spoiler:

Suuri kukka niiasi tai ainakin se näytti siltä.
"Rynnäkkö!" poika oli valmiina voittamaan.
"Uni-itiö", Erika sanoi.
Vileplume hytkytti terälehtiään ja niiden keskeltä vapautui pölyä. Itiöpöly saavutti ryntäävän Pinsirin, joka pysähtyi. Ei aikaakaan, kun se oli jo unten mailla. Siili kutsui ötökän palloonsa.
"Hienosti oteltu", poika puhui pallolle. "Mutta mitä minä nyt teen?"
"Jos menet lähellekään, tomuttaa se pokémonisi", Gust totesi. "Dunsparce voi kaivautua maanalle."
"Odota", Siili pohti kovaa. "Luulen että..."
Poika kääntyi kiltisti istuvan Growlithen puoleen: "Haluatko otella?"
Pentu haukahti innostuneesti. Siili nyökkäsi ja koira hyppäsi otteluareenalle.
"Hiillos!" Siili tiesi vain yhden Growlithen liikkeistä, mutta tiesi sen olevan tulta.
Growlithe avasi suunsa hyökätäkseen, mutta sieltä ei tullut mitään.
"Mikä on ongelma?" Siili kauhistui.
"Ehkä se ei osaa vielä syöstä tulta", Gust ehdotti vakavana.
"Mutta vastahan se-"
"Vileplume, taklaa!"
Erika oli käyttänyt tilanteen hyväkseen ja kukka taklasi koiran kumoon. Growlithe vaikutti säikähtäneeltä ja seisoi neuvottomana paikoillaan.
"Ää, öö", Siili oli myöskin neuvottomana paikoillaan.
"Pökräitiö Vileplume", Erika hymähti.
Keltainenpöly peitti pennun. Growlithe oli jähmettynyt paikoilleen jo valmiiksi, mutta nyt se alkoi rapsuttamaan nenäänsä
"Taklaa uudelleen", tässä käskyssä oli enteellinen sävy.
Sitten Growlithe aivasti. Liekki, joka tuli sen suusta, oli valtaisa. Vileplume oli kuin grillattu tomaatti ja kaatui maahan.

[Sieppeli]

"Vileplume!" Erika huudahti säikähtäneenä, mutta kutsui kuitenkin Pokemoninsa palloon rauhallisena. Hetken salipäällikko kokosi itseään kasaan ja väläytti sitten hurmaavimman hymynsä.
"Growlie, hyvä!" Siili innostui ja innostutti samalla koiranpennunkin, joka pomppi innoissaan kouluttajansa syliin hänen kasvojaan nuolemaan. Kävi kuitenkin niin surkeasti, että sitä aivastutti yhä ja seuraavalla aivastuksella se poltti Siilin kasvot myös kuin grillatuksi tomaatiksi.
"Te olette suloisia yhdessä, " Erika kertoi hymyillen, "ja tämä oli hyvä taistelu! Glowlithe inspiroi minua. Ehkäpä hankin tänne seuraavaksi koko salin kattavan kastelujärjestelmän. Kuitenkin, tämä on nyt sinun, " salijohtaja kertoi tullessaan ojentamaan monenkirjavaa salimerkkiä Siilille. Poika ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut aivan valmis ottamaan merkkiä vastaan, olihan hän koiranpennun hyökkäyksen kohteena ja samalla hyvin savustettu, joten Gus nousi ruohomättäältä ja otti merkin vastaan.
"Hän kiittää, " Gus sanoi, osoittaen Siiliä, joka yritti selvitä eräältä märältä kieleltä.

Silloin takaa kuului oven avauksen ääni. Kolmesta salissa olijasta ne jotka kykenivät kääntyivät katsomaan saliin tulijan suuntaan ja Gus tunnisti heti Sipin. Tyttö käveli suoraa linjaa, kuin välttäen tarkoituksella jokaista kasvia, ikään kuin peläten niistä hyppäävän jotakin. Duskull leijaili hänen takanaan jälleen kerran hyräillen.
"Sip, siinähän sinä olet, " Gus huojentui, "Siili olisi tarvinnut sinua vasta, mutta sinä nähtävästi innostuit liikaa hajusteista, kun et ollut-"Erika, sinä tunnet kasviPokemonit ehkä parhaiten tämän maanosan suunnalla, eikö?" Sip ei jäänyt kuuntelemaan Gusin selitystä, vaan meni suoraan asiaan. Gus kuitenkin huomioi putkilon, jota tyttö kantoi varovasti käsissään. Mikä se oli?
"Tuo lienee totta, " Erika sanoi kummastuneena.
"Myrkyllisetkin?" Sip tarkisti.
"Erityisesti myrkylliset!" Salijohtaja innostui, "myrkyistä voi tehdä vastamyrkkyjä! Meillä on täällä kokonainen työryhmä opiskelijoita, jotka tutkivat niitä ja niiden vaikutusta. Osasta niistä tulee erittäin hyviä hajuvesiäkin! Eikö kuulosta hienolta."
"Kyllä, se kohta opiskelijatyöryhmästä, jotka tutkivat myrkkyjä kuulostaa hienolta, " Sip nurisi, "sillä minulla on heille jotakin." Hän tuli lähemmäs ja ojensi RR-tarraista putkiloa salijohtajalle.

"Mikä tuo on?" Erika kysyi ihmeissään, tulessaan itsekin lähemmäs.
"Sip, mistä sinä-" Gus yritti kysyä, mutta hänen päällensä puhuttiin jälleen.
"Oletko ikinä joutunut kohtaamisiin Rakettiryhmän kanssa?" Sip tarkisti salijohtajalta. Puhutellun kasvot punertuivat vihasta.
"Kysytkin! Pari niitä barbaareja hyökkäsi tänne monta vuotta sitten! Eikö se ryhmä ole nykyään kadonnut maan alle?"
"Ja kiipeää sieltä parhaillaan taas ylös, " Sip sanoi vakavasti, "jos en ole täysin väärässä, he käyttävät jotain tällaista muokatakseen Pokemonejaan vaarallisemmaksi."
"Ai kuten Zinc tai muut vitamiinit, jotka kohottavat Pokemonien kykyjä?" Erika kysyi.
"Ei, vaan esimerkiksi tehostavat myrkkyPokemonien myrkyllisyyttä ja tekevät niistä tappavia."
"Kuka haluaisi tehdä jotain sellaista!" Erika huudahti järkyttyneenä, "Nuo barbaarit! Mistä sinä tiedät tämän?"
"Minä olen kokenut sen, " Sip sanoi vakavasti. Erika henkäisi, laittaen kämmenensä suunsa eteen.
"Ei kai, " hän mumisi järkyttynein silmin, mutta nieli surunsa toista kohtaan ja otti vakavamman näkökulman, "mutta mistä olet saanut tämän käsiisi? Voitko olla varma?"

Gus seurasi kahden naishenkilön keskustelua viereltä ja huomasi miettivänsä, mitä tapahtuisi, jos seuraava Pokemonsota alkaisi näillä tiedoilla: Toinen osapuoli käyttäisi Pokemoneja, jotka olivat tarkoituksella vahvistettuja tappamaan. Aiemman sodan aikana hän oli ollut liian nuori, eikä tiennyt kaikkia faktoja sieltä täältä, mutta asia kuulosti julmalta.
Sip puolestaan mietti, miten pystyisi kertomaan asioista, joita hän ei ollut ehtinyt itse nähdä Rakettiryhmän luolassa. Sitten hänelle tuli pieni idea, ja hän nappasi Pokepallon vyöltään. Gastly ilmestyi porukan keskelle ja lensi nauraen Erikan ympäri, saaden tytön kiljaisemaan. Gus havahtui ajatuksistaan.
"Mistä tuo tuli?" Hän kysyi Sipiltä, joka yhä ignoorasi hänet.
"Gastly, Erika tässä tahtoo tietää mitä tapahtui siellä kun te kaksi haitte tämän. Osaatko näyttää meille jotain?" Sip pyysi kummitusta, joka virnisti, ennen muuttumistaan vanhaksi tutkijamieheksi, jolla oli höperöt lasit.

Gastly ei tietenkään osannut puhua, mutta se oli hyvä näyttelemään. Se näytti, miten tutkija oli selittänyt toiselle tutkijalle rokotteen toiminnasta (siihen tarvittiin Duskull:in apua, joka ei kyllä osannut muuttaa muotoaan). Jos kummitusten kertomus käännettiin ihmiskielelle ja sanoiksi, se meni suurinpiirtein näin:
"Kun käytän tätä rokotetta myrkylliseen Pokemoniin, käy näin: Ne näyttävät ilkeiltä ja hyökkäävät muiden Pokemonien kimppuun, jolloin hyökäytty yksinkertaisesti kaatuu maahan ja siitä nousee kummitus ylös kohti taivaita." Kaikki kouluttajat ymmärsivät selityksestä sen, että rokote todella kasvatti myrkyllisten Pokemonien myrkyn tasoa. Kertomuksen lopuksi kaksikko näytteli vielä kuinka ne olivat onnistuneet nappaamaan rokotteen tutkijan kädestä ja aiheuttaneet sillä yleistä kaaosta. Tässä vaiheessa Siilikin vihdoin pääsi Glowlithen käsittelystä ja tuli seuraamaan tapahtumaa.

Erika tuijotti kahta kummitusta järkyttyneesti, jotka kumarsivat esityksensä päätteeksi ja saivat Siililtä pienet ablodit. Sitten salijohtaja pyysi Sipiltä rokotetta.
"Jos tämä todella on totta, " hän kuiskasi, "tätä voidaan pitää melkein sodan aloituksena, jos tämä leviää yleiseen tietoon. Saanko viedä tämän omille tutkijoilleni, jotta he kävisivät sisällön läpi? Sillä jos tämä todella on totta... Poliisille pitää ilmoittaa. Ja tämä pitää todeta todella todeksi."
"Saat, sen takia toin sen sinulle, " Sip sanoi, "voinko pyytää sinulta kuitenkin yhtä palvelusta: Pidätkö meidät tietoisina siitä, mitä saatte selville?"
"Tietenkin."

[Siilinpiikki]

Siili antoi poképuhelimensa numeron salipäällikölle. He hyvästelivät ja lähtivät.
"Alkaa olla jo ilta", Sip katsoi ylös taivaalle. "Meidän on parempi löytää yöpymispaikka."
"Semmoista ei ole ainakaan tässä kaupungissa", Gust puhahti. "Voimme mennä yöpymään reitti seitsemälle, jos menemme Vermillioniin."
"Miksi Vermillioniin?" Sip kysyi. "Joutuisimme menemään Saffron Cityn läpi."
"Minulla on vain yksi ajatus mielessä..." Gust mutisi hajamielisesti, mutta taipui.
"Celadonin länsipuolelta lähtee pyöräilyreitti Fuchian Cityyn", Sip kertoi. "Matka on kuitenkin pitkä, koska joutuisimme ylittämään sillan."
"No mitä sitten odotamme?" Siili totesi. "Lähdetään!"

Matkaan tuli vain yksi mutka. Pikemminkin tukos. Heidän edessään oli valtaisa möhkäle.
"Mikä ihme tämä on?", Siili tökki tukosta ja säikähdyksekseen se värisi takaisin.
"Katso ylös..."

Spoiler:

"Snorlax" Gust henkäisi ihastuksesta. "Mitä se tässä tekee?"
Pokédexistä löytyi vastaus: "Snorlax, nukkujapokémon. Se on todella laiska. Välillä ne tulevat vuorilta alas syömään."
Jättiläisen maha liikkui ylös ja alas kuorsauksen tahtiin. Mudkip ja Dunsparce keksivät käyttää sitä trampoliinina.
"Hienoa hienoa, mutta miten pääsemme sen ohitse?" Sip palautti maan pinnalle. "Se ei vaikuta liikkuvan vielä vähään aikaan."
"Hei sinullahan on se huilu?" Gust keksi lopulta.
Siili alkoi kaivella reppuansa. Lopulta pojan käsiin ilmestyi huilu.
"Eli pitääkö tätä vain puhaltaa?" Siili katsoi kysyvästi muihin.
Muiden nyökkäillessä oli huilu jo pojan huulilla, kun hän kysyi: "Heei hetkonen. Olisinko voinut käyttää tätä kapistusta Pinsirin herättämiseen ottelussa?"
"Ehkä", Gust kohautti olkiaan. "Ei tuo rihkama tosin välttämättä toimikaan."
Lopulta Siili puhalsi. Ääni oli kaikkea muuta kuin kaunista ja se kidutti tärykalvoja.
"Snorrr..."
Möhkäle alkoi liikkua ja pokémonit putosivat pois sen vatsan päältä. Snorlax oli herännyt ja se piti korvistaan kiinni.
"Se vaikuttaa vähän äkäiseltä..." Sip kuiskasi.

[Gustaffsson]

"Niinhän se tekee... pitäisikö huolestua?" Siili mietiskeli.
"Yleensä Snorlax vain syö tai nukkuu, ja lopettaa toisen tekemisen vain tehdäkseen toista eikä kiinnostu sivullisista. Nyt tietenkin hieman häiritsimme sen normaalia unirytmiä..." Gus mietiskeli.
"Niin tietysti. Pitäisikö siis huolestua?" Siili kysyi uudestaan. Snorlax oli ähkien ja puhkien noussut pystyyn, ja seisoi nyt heidän edessään.
"SNOOOOR!" se karjui niin että Gusin lakki lensi päästä.
"Pitää huolestua." Sip totesi.
"Matkaan, Diglett!" Gus huusi ja heitti poképallon kädestään.
"Diglett!" myyräpokémon ilmoitti päästyään Poképallosta.
"Melkein unohdin että sinulla on tuo..." Sip sanoi nyrpistäen nenäänsä.
"Diglett, järistys!" Gus huusi Sipistä välittämättä.
"Dig-lett!" Diglett huusi ja katosi maan alle. Hetken kuluttua maa alkoi järistä ja pikkukivet lennellä Snorlaxin alla.
"S-s-s-sn-sn-snooorlax!" jättipokémon valitti, sen vatsa hölskyi tärinän tahdissa. Kun isku oli ohi, Snorlax työnsi kätensä suun eteen.
"Sehän voi pahoin!" Sip sanoi.
"Oletteko koskaan syönyt vatsaanne täyteen, ja sen jälkeen vaikka laskeneet pyörällä epätasaista mäkeä? Ei ole kivaa. Toivoinkin että tämä kaveri olisi syönyt aika hiljattain." Gus sanoi.
Snorlax käveli lähimmän puskan luo - ja antoi ylen.
"Diglett, takaisin!" Gus käski ja kutsui myyräpokémonin takaisin poképalloon, "jatketaan matkaa silla välin kun se selvittää vatsaansa."
Ja he polkivat kiireesti pitkin reitin 16 metsäteitä pitkin, ja vielä seuraavan mutkan taakse kuului yrjöämisen ääntä, ja heti perään ropinaa.
"Hienosti keksitty!" Siili sanoi.
"Nojaa, en ehkä tiedä taistelutekniikoista tai niiden hienouksista paljoakaan - mutta laiskanleppoisasta elämänasenteesta ja sen haitoista tiedän jo jotain." Gus sanoi virnistäen.

He pystyttivät leirin vasta reitillä 7 suuren lahden rantaan, josta heillä oli hyvät näkymät. Seuraavana päivänä heidän tarvitsisi ylittää vain pitkä pyöräsilta, joka ylitti lahden. Vastarannalla erottuivat vain juuri ja juuri Fuchsia Cityn valot.