Oli jo pimeää, kun Gus ja Siili polkivat pyöränsä Pokémon-tornin eteen. Sipin pyörä oli edelleen tornin edessä, joten hän ei ollut vielä lähtenyt heitä etsimään.
"Hänelläpäs kestää kauan." Siili ihmetteli pysähtyessään. Growlithe-pentu oli niin innoissaan saaneensa pyörällä kulkevan Siilin kiinni, että hyppäsi vasten tätä kun tämä oli vielä pyöränsä selässä. Tuloksena oli maassa puoliksi polkupyöränsä alla oleva Siili, joka hätisteli hänen kasvojaan nuolevaa koiranpentupokémonia pois päältään.
"Toivottavasti pennun ystävällisyys ei näy vastustajasi Pokémoneja kohtaan - tai oikeastaan, näyttää sekin olevan supertehokasta." Gus nauroi. Siili onnistui kamppailemaan itsensä vapaaksi.
"Tosi hauskaa. Kokeillaanko? Growlithe, ole ystävällinen!" Siili huusi ja osoitti Gusia.
"Groww?" Growlithe urahti - ja istui kiltisti. Gus ei malttanut kuin nauraa - mutta nauru muuttui kauhistuneeseen huudahdukseen.
"Mitä nyt? Mitä tapahtui? Saitko slaagin?" Siili ihmetteli kun Gus hengitti kiivaasti.
"Olin ihan varma että... että näin... jonkun mustan naaman pääsi tilalla..." hän sepitti.
"Sinä joit pelkkää kahvia, eikö niin?" Siili kysyi epäileväiseen sävyyn, ja sitten musta haamupokémon ilmestyi juuri ja juuri Siilin taakse - ja Gus säikähti niin että kaatui. Siili säikähti Gusin reaktiota ja kääntyi ja säikähti entistä enemmän, ja kaatui hänkin.
"Voi teitä!" Sip sanoi nauraen kävellessään ulos Pokémon-tornista Duskull kintereillään. Gastlyn hän kutsui takaisin palloonsa.
"Sinä.. minä kostan tämän vielä." Gus vannoi istualteen ja nosti hattunsa takaisin päähän.
"No anteeksi nyt vain, pikkuprinsessa." Sip sanoi naurunsa lomasta ja auttoi miehen pystyyn.
"No, miten Lavender Townin kaupunkikierroksenne sujui? Ja kukas tämä pörröturkki on?" Sip kysyi rapsuttaen Growlithea leuan alta. Alkoi selitysten tulva kaikesta siitä, mistä Sip oli jäänyt paitsi.
"Se karmiva pikkutyttö, se kysyi että uskonko aaveisiin-"
"Ja baarissa joku vanha mies tuli ja-"
"-sillä oli pokéhuilu, jolla herättää nukkuvia Pokémoneja-"
"-se haastoi meidät pullonpyöritykseen, ja minä ajattelin että mitä vit-"
"Se oli sellainen perus kännikala, helppo voittaa-"
"Meidän piti laulaa koko Pokérap, ja me osattiin-"
"-ja sitten Growlithe tuli kimppuumme-"
"Mudkip, mudkip, mudkip!"
"-tämä Herra Fuji piti Pokémon-orpokotia, siellä oli tosi paljon -"
"- se antoi - ANTOI -Growlithen minulle-"
"- siellä oli tosi kärsineen näköinen Raichu, sanoi sen olleen sodassa-"
"-ja siinäpä taisi olla tärkeimmät."
"Vau," Sip sanoi hymyillen.
"Jep. En olisi uskonut tässä pikkukylässä näin paljoa tapahtuvan." Gus sanoi.
"Ja meidän pitää vielä etsiä keino voittaa Sabrina!" Siili huomautti.
"Ei enää! Minulle opetettiin kuinka opetan Varjopallon Pokémoneillesi." Sip sanoi.
"Mahtavaa! Opeta samantien, jooko?" Siili innostui.
"Kello on jo vaikka mitä.... se jääköön huomiseen." Sip toppuutteli.
"Kello on aina liikaa tai liian vähän..." poika mutisi.
"Meidän on etsittävä yösija." Gus totesi.
"Lavenderissa ei taida olla majataloa." Sip muisteli.
"Ehkäpä poljemme lähemmäksi Saffronia... tehdään leiri vaikka Reitti kahdeksalle." Gus ehdotti.
"Miksei lähemmäksi, vaikka heti tuohon Tornin taakse?" Sip kysyi.
"Ei.. en... tykkää tästä paikasta. Usvassa ei ole kiva leiriytyä." Gus sanoi vältellen.
"Niin, olet oikeassa. Leiriydytään reitti kasille... mutta ensin," Sip sanoi, "käydään tornin huipulla!"
"Mitä?" Gus ihmetteli.
"Niin niin, torni menee usvan yläpuolelle. Sieltä olisi hienot näkymät!" Sip ehdotti.
"Ei! Taisiis... minua ramaisee niin kovasti." Gus mutisi.
"Ei kai herra tutkijaa vain pelota?" Sip virnuili tökäten Gusia nenään.
"Minä vain haluaisin nuk... hyvä on sitten! Käydään tornin huipulla!" Gus puuskahti.
He kiipesivät kuin kiipesivätkin tornin huipulle, ja vaikka pimeät tornin kerrokset olivatkin aavemaisia, Gus onnistui pitämään itsensä jotakuinkin kasassa. Hän ei silti onnistunut pidättelemään helpotuksen huokausta kun he pääsivät huipulle.
"Ei mitään pelättävää, eihän?" Sip kysyi hymyissä suin kuin lapselta, joka pelkää sängyn alla olevan mörköjä.
"Minä sinulle pelättävät... ohhoh!" Gus henkäisi katsoessaan ylös. Tähtitaivas levittäytyi heidän yllään kuin peitto. Ilma oli raikas ja tyyni.
"Sen arvoista, eikö?" Sip kysyi nojatessaan kattotason reunaan.
"Mitä tuolla on?" ihmetteli Siili, osoittaen länteen. He näkivät siellä kukkulan reitti kahdeksan varrella, jonka päältä he olivat katselleet alas kohti Lavender Townia. Sen kohdalla oli iso parvi lentäviä, kiiltäviä... joitain. Ne lensivät lähemmäs.
"Se on Butterfree-parvi! Varmasti on!" Gus innostui.
"Joko sinulla on Legolasin silmät tai Hämähäkkimiehen vaisto, tai kyseessä on melkoinen lottoamisyritys. Mistä tiedät?" Sip ihmetteli.
"Butterfreet lentävät kosinnan jälkeen yhtenä parvena, ja niiden lentäessään ne vapauttavat kimaltelevaa pölyä, hitto jos ne lentävät tästä - otan varuilta kameran valmiiksi..." Gus mutisi. Parvi tosiaan lähestyi tornia, peräti suunnilleen samalla korkeudella. Niiden kimallus oli kuin revontuli, monivärinen, kirkas ja kaunis.
"Kaikki ihan hiljaa..." Gus pyysi, ja edes Sip ei viitsinyt väittää vastaan. Parvi lähestyi, lähestyi -
ja yllättäen he olivat sen keskellä."Kaunista... todella kaunista..." Gus kuiskasi ja otti kuvia minkä ehti kävellen katon puolelta toiselle. Hän oli niin lumoutunut, ettei nähnyt mihin käveli ja astui kerran Siilin varpaille.
"Nättiä on joo, mutta varo nyt mihin kävelet!" Siili suhahti. Gus ei häntä kuullut, hän pisti huomiolle erittäin matalalla liitävän Butterfreen, joka tuli suoraan kohti, hän otti pari pikaisempaa askelta taaksepäin pitäessään Butterfreen kamerassa samalla kun sääti zoomin kohdilleen.
"Gus, varo nyt oikeasti - VARO!" Sip huusi, kun Gus kävellessään takaperin vauhdilla löi takareitensä kaiteen reunaan - ja heilahti sen yli.
Sydämen syke kuului korvissa, aika hidastui, hän näki kaiteen, joka äsken oli ollut hänen takanaan, edessään, hän näki Sipin ja Siilin kurkottavan sen yli, Sipin sormen hipaisevan juuri ja juuri lenkkikengän kärkeä ennenkuin se tippui hänen ulottumattomiinsa. Tornin yläreuna loittoni, sen kylki tuntui kasvavan pituutta. Tähtiaivas näytti pysyvän yhtä kaukana, mutta Butterfree-parven kimallus muuttui epäselvemmäksi eikä yksittäisiä hyönteisiä enää erottanut - paitsi yhden. Se, jota hän oli meinannut valokuvata pysyi koko ajan lähellä, jopa läheni - hän ojensi kätensä sitä kohti, se oli niin kaunis - ja Butterfree tarttui siihen - tuntui hölmöltä, eihän noin pieni otus jaksaisi tälläistä korstoa pidätellä - vai...? Butterfreen siivet räpyttelivät nopeammin ja nopeammin, niin nopeasti ettei niitä enää erottanut, vaikka aika sentään tuntui hidastuneen, tippuminen tuntui hidastuvan, mutta oliko se vain harhaa...
Sitten kaikki pimeni ja tämä kuuden ja puolen sekunnin ajanhidastumistunne oli ohi.
He juoksivat alas Pokémon-tornin portaita, Mudkip ja Pikachu etunenässä, he loikkivat melkein porrastasanteen kerrallaan alas. He juoksivat ulos ulko-ovesta, ja sille sivulle minne olivat Gusin nähneet putoavan. Yökasteesta pehmeällä ruohikolla makasi ihmishahmo vatsallaan, raajat levällään, hattu oli lennähtänyt pois päästä.
"Muuuuuudkiip!" Mudkip uikutti ja juoksi kouluttajansa luo. Se työnsi kasvojaan vasten Gusin poskea ja tönäisi.
"Pikaa! Pikapikaa!" Pikachu huusi ja yritti kääntää häntä selälleen. Sip ja Siili pysähtyivät hänen viereensä.
"Voi hyvä luoja..." Sip mutisi kauhuissaan.
"Gus! Gus! Herää!" Siili sanoi ja alkoi myös vääntää miestä selälleen. Sip tarttui poikaan kaksin käsin.
"Ei, älä! Siili, hän ei herää - viisikymmentä metriä - hän ei- hän ei voinut -"
"...enkeli..." kuului mutinaa Gusin suusta.
"Mit... Gus?" Sip kuiskasi. Hän vei varovasti käden Gusin kaulalle koittaakseen pulssia - ja yllättäen miehen kalpea käsi tarttui hänen ranteensa ympärille. Sip sätkähti pelosta, kun Gus nosti kasvonsa maasta - ne olivat veren peitossa, nenä oli murtunut.
"Missä se on?" Gus kysyi.
"Mikä? Mikä?!" Sip kysyi kauhuissaan.
"Minun suojelusenkelini..." Gus mutisi. Sip ei tiennyt mitä tehdä, Siili ei liioin, Mudkip ja Pikachu kiertelivät kouluttajaansa ihmeissään.
"Butterfree... se pelasti minut... hidasti..." Gus sanoi päästäen viimeinkin Sipin ranteesta irti.
"Butterfree hidasti?" Siili uskalsi sanoa. Gus näytti saaneen pääosan tolkustaan takaisin.
"Niin... näin sen ja ojensin käteni... se pelasti minut." hän sanoi.
"Oletko ihan sekaisin?" Sip kysyi. Gus katsoi häntä pitkään.
"Tuolla!" Siili huudahti yhtäkkiä ja osoitti puuta heidän takanaan. Sen oksalla tosiaan istui Butterfree, joka tarkkaili tilannetta isoilla silmillään. Sitten se lennähti heidän luokseen ja vikisi omituista, mutta suloista ääntään.
"Kiitos." Gus sanoi. Butterfree vikisi lisää, aivan kuin se olisi nauranut.
"Noh..." Gus mutisi katsoen tovereitaan. Sitten tilanteen epäusko muuttui tajuamiseksi, ja Sip oli hänen kimpussaan.
"SENKIN - VAROMATON - LABRA - LAHNA - MELKEIN - TAPOIT - ITSESI!" hän huusi tehostaen joka sanaa läimäyttämällä Gusia avokämmenellä rintaan.
"Sip! Lopeta!" Siili vinkaisi kauhuissaan ja joutui roikkumaan tytön selässä saadakseen tämän perääntymään. Mudkip ja Pikachu hyppäsivät molemmat Gusin syliin ja pitivät pulinasta päätellen melkoisen saarnan takertuessaan isäntäänsä niin, että tämä epäili etteivät ne koskaan lähtisi enää irti.
"Pystytkö kävelemään?" Sip puuskahti hetken kuluttua kun oli saanut Siilin irrotetuksi selästään. Gus nyökkäsi varovasti, vaikka epäilikin ettei Sip kehtaisi alkaa läimiä häntä kun välissä oli sentään kaksi viatonta Pokémonia. Gus nousi hieman huojuen pystyyn ja katseli ylös.
"Tuoltako minä muka... herranjestas..." hän mutisi ja meinasi pyörtyä.
"Niimpä niin! Ja kuvittele miltä meistä tuntui!" Sip höyrysi ja nosti lierihatun maasta.
"Tässä on hattusi, vaikkei päätäsi paljoa näytä palelevan! Mokomakin..." Sip mutisi muutamia sopimattomia sanoja ja tunki vihreän lierihatun kaikesta huolimatta varoen Gusin päähän.
"Tämän pikku kömmähdyksesi takia emme nyt lähde tätä pitemmälle leiriä pystyttämään - jäämme tähän tornin viereen, ja sillä sipuli!" Sip huusi. Gus uskalsi hädin tuskin nyökätä. Sip veti muutamaan kertaan lyhyesti henkeä, ja yhtäkkiä näytti käyvän raivolla päälle.
"Älä nyt sentään -!" Gus säikähti, mutta Sip vain kietoi kätensä hänen ympärilleen ja rutisti - vähän turhan kovaa - ja päästi sitten irti ja jatkoi hänen haukkumistaan. Sekä Siili että Gus olivat molemmat aivan pihalla.
He leiriytyivät Pokémon-tornin juurelle nuotiopaikan ääreen Sipin tuhistessa raivokkaita ehdotuksiaan siitä mitä Gusille pitäisi tehdä että tämä oppisi katsomaan jalkoihinsa, mutta lopulta leiri hiljentyi yönviettoon. Ennen nukahtamistaan Gus huomasi, että Butterfree istui yhä heidän lähellään.