kotitonttu
Ohjeita:Okei, homman nimi on ,että aina kun joku kirjoittaa tähän tarinaan jatkoa, hän lisää itsensä siihen samalla mukaan.Eli toisinsanoen , henkilöhahmot vain lisääntyvät ja lisääntyvät kun tätä vain jatketaan. Muita hahmoja saa myös tottakai olla ja sama henkilö voi kirjoittaa useitakin kertoja , mutta ei tietenkään peräkkäin!
Muuta:Myös tiedoksi kaikille innokkaille kirjoittajille ja tietysti myös lukijoille , että Gustaffsson on luvannut tehdä tästä kyseisestä jatkotarinasta sarjakuvan joka ilmestyy täällä vuotiksessa.Mikäli et halua ,omaa hahmoasi ei ole pakko ottaa mukaan tähän sarjakuvaan, mutta muuta lisätietoa itse Gustaffssonilta.Ja sarjakuvaa pukkaa täältä. (linkki, jota en pystynyt kopioimaan)
Aloitetaan:
Tylypahkan keittiössä oli hulinaa ja vilskettä , kun kotitontut puuhastelivat.Toiset keittivät perunoita ja paistoivat maukkaita pihvejä, osa leipoi mansikkapikkuleipiä , kun taas osa koristeli komean kokoista marenkikakkua.Kaiken sen päivittäisen sekasorron keskellä, pienessä nurkkatuolissa istui yksi raihnainen kotitonttu , joka ei edes viitsinyt nostaa katsettaan muitten tovereittensa puuhiin.Kyse tämän kyseisen työttömyydestä ei johtunut laiskuudesta saatika edes midtään muusta hieman paremman kuuloisesta tekosyystä.Ei, ei, tämä oli vain liian kömpelö käsistään, sekä muista ruumiinosistaan (vaikka niillä ei edes ollut mitään tekemistä tämän kanssa) että oli jo eilispäivänä kaatanut kupposen teetä professori McGarmiwan syliin.Kuka moisesta nyt ilahtuisi?Yhtäkkiä joku koputti keittiön oveen, keskeyttäen kotitonttujen puuhat , yksi heistä, nimeltä Hilja , meni avaamaan oven.Tulisiko sieltä taas iso saattue nälkäisiä koululaisia laumana kinuamaan suklaatuulihattuja ja omenapiirasta?....
sooda
Kotitontut olivat pikkuhiljaa kyllästymässä nälkäisiin koululaisiin, jotka kieli ulkona tulivat kinumaan, anelemaan ja ryöstämään ruokaa, josta he eivät näyttänet saavansa tarpeeksi koulun riitoisilla aterioilla.
Tällä kertaa tuli Sooda, korpikynsi. Hän kuulemma tarvitsi ruokaa Korpikynnen oleskeluhuoneessa pidettäviin pippaloihin. "Tuo marenkikakku näyttää hyvältä, mitä varten se on?" kysyi hän katsellen samalla kakkua kuin mittaille, monellekko siitä riitäisi.
"Sitä ette saa, se on tehty valmiiksi huomista jouluillallista varten!" huusi yksi kotitontuissa samalla, kun tökki karkkeja kakun reunoihin.
"Onko teillä mitään mitä voisitte antaa? Jotain mistä riitäisi parille kymmenelle?" kysyi Sooda, joka yritti saada edes yhden kotitontun huomiota itseensä.
Sitten, yksi pieni ja heiveröinen kotitonttu tuli hänen luokseen kantaen jättimäistä tarjotinta, jolle oli lastattu kaikkea, mitä kuvitella saattaa; torttuja, pikkuleipiä, kakkuja, siirappipiirakoita, suklaatuulihattuja, omenapiirakoita... Miten ruokaa oli saatu niin paljon kasaan niin pienessä ajassa?
Pian sooda käveli käytävällä leijuttaen edessään tarjotinta. Kotitontut olivat olleet oudon anteliaalla päällä.
Sitten häntä vastaan käveli joku, jonka Sooda olisi siinä tilanteessa vähiten halunnut kohdata...
Omppuli
Nimittäin hänen eteensä käveli Omppuli luihuisten tuvasta. Ylimielinen virne oli kohonnut Omppulin kasvoille.
"Mitäs tarjottimia Sooda kuljettelee?" Omppuli kysyi venyttelevästi ja katsoi ahneena tarjotinta.
"Se ei kuulu sinulle. Ja pidä näppisi erossa siitä. Se on minulle ja muille korpinkynsiläisille. Meillä on pienet juhlat", Sooda tokaisi ja jatkoi matkaa. Omppuli seurasi häntä.
"Miksen voisi tulla mukaan?" Omppuli kysyi rukoilevasti. Sooda katsoi Omppulia kuin kastematoa.
"Sinäkö? Sinä olet luihuinen ja muutenkin liian ilkeä. En halua sinua sinne", Sooda sanoi tylysti. Omppuli näytti myrtyneeltä.
"Miksen voisi tulla? Jos olisin kiltisti enkä töykeä. Anna minun tulla ole kiltti Soodaa", Omppuli rukoili koiranpentu ilme kasvoillaan. Sooda antoi periksi ja kaksikko jatkoi matkaansa. Pian nurkan takaa tupsahti...
Manuliino
Manuliino. Hän huomasi Soodan ja Omppulin ja ihmetteli itsekseen, miksi kunniallinen korpinkynsi Sooda oli lyöttäytynyt luihuisen seuraan ja vielä herkku tarjotin mukanaan.
"Minne matka?" Manuliino kyseli epäileväisesti.
"Korpinkynsien pippaloihin!" Omppuli huudahti innoissaan.
"Mitä? Aiotko sinä tuoda tuon meidän oleskelu huoneeseen?" Manuliino tivasi tiukasti Soodalta.
Sooda aikoi juuri napauttaa kärkevästi takaisin korpinkynsi toverilleen kun äkkiä tyttöjen vessasta heidän eteensä pelmahti melkoisen säikähtäneen näköinen...
Forum Shark
...Forum Shark joka kirkui hätääntyneenä "murjottava Myrtti ampaisi pöntöstäni" ja oli aikeissa kysyä herkuista kun nurkan takaa juoksi...
Daniel
...Daniel, ehtien juuri ja juuri pysähtyä, ennen kuin törmäsi Forums Sharkiin. Hölmistyneenä Daniel pysähtyi katsomaan kahta korpinkynttä ja luihuista, sekä Forum Sharkia, jonka tupaa ei tiennyt. Mutta mistä lähtien luihuiset olivat roikkuneet korpinkynsien kanssa? Kirottu Omppuli, yrittikö hän survoa luihuiset häpeän kuiluun.
Juuri kun Daniel oli avaamassa suutansa suureen mielenosoitukseen porukkaa vastaan, käytävältä kuului askelia, ja pian tulija paljastui...
Meenai
Meenaiksi. Meenai oli koulun rehtorin henkilökohtainen kotitonttu ja otti käskyjä vastaan vain rehtorilta. Koska hän oli suurimman osan ajastaan rehtorin seurassa, hän tiesi paljon asioita, myös sellaisia joita hänen ei pitäisi tietää.
"Ovatko eri tupien oppilaat alkaneet ystävystyä? Sehän on hienoa!" Meenai sanoi katsellen vuorotellen Manuliinoa, Soodaa, Omppuliinia, Forum Sharksia ja Danielia. "Taidan tästä heti mennä kertomaan rehtorille!"
Ennen kuin Meenai ehti ovesta ulos hänet pysäytti...
nominal
erittäin hämmästynyt nominal, joka ei ollut kuullutkaan mistään juhlista. Hän oli juuri parahiksi ehtinyt paikalle kuullakseen Meenain sanat, joiden jälkeen hän olikin jumiutunut paikalle suu auki, eikä päästänyt Meenaita pois. Eikä päästäisikään, ennen kuin olisi sanonut asiansa.
"Äläpäs vielä mene", nominal sanoi. "Ihanko oikeasti nuo ovat luihuisia ja korpinkysniä - ja kaikki matkalla meidän makuusaliimme?"
"Juu, kyllä se siltä näyttää", Meenai myönsi, ja sitten nominal astui pois hänen tieltään, jotta pääsisi muiden luokse.
"Hei!" Hänen oli ollut tarkoituksensa jatkaa puhetta hieman muulla tavoin kuin hän sitten päätyi jatkamaan. "Mitä, noin paljon ruokaa! Mitä ihmettä te oikein teette?"
Omppuli
Offia tähän väliin. Jos haluatte kirjoittaa toisen kerran se ei ole tietenkään kiellettyä paitsi jatkoa on hankala kirjoittaa jos kirjoittaa että kulman takaa tupsahti... Eli sen täytyisi olla uusi henkilö. Ja jos jotkut (Esimerkiksi minä) haluavat kirjoittaa toisen kerran niin pyydän että edes joku voisi laittaa sellaisen tilaisuuden että joku voi kirjoittaa toisen kerran eikö? No niin jatketaanpas.
Daniel
Daniel katseli vuorotellen jokaista paikalla olevaa ihmistä, kurtistellen kulmiaan Meenain sekä nominalin sanoille. Kuka tässä nyt oli mitään ystävyydestä puhunut. Hänhän oli ollut matkalla tupaansa, ennen kuin se hullu Forum Shark oli lähes törmännyt häneen.
"Mikä ruoka? Missä on juhlat?" hän kyseli ja mulkoili korpinkynsiä murhaavasti, kohottaen leukaansa itsevarmuuden ja paremmuuden vakuuttamiseksi. "Ja miksi te hengaatte keskenänne?"
Tässä välissä Daniel loi murhaavan katseen myös omppuliin.
Omppuli
"Mitä?" Omppuli kysyi viattomasti.
"Hah hah. Hyvä vitsi Omppuli. Kerro nyt mitä sinä oikein hommaat noiden kanssa?" Daniel sylkäisi.
"Hyvä on. Minä kerron. Näin Soodan kannattelevan tuota herkullisen näköistä tarjotinta ja tietysti minulla sattui olemaan nälkä. Ja kun kotitontut eivät antaneet minulle ruokaa niin mikäs sen parempaa kuin käyttää hyväksi toista lähdettä", Omppuli sanoi virnistellen omahyväisesti. Daniel katsoi epäilevästi Omppulia, mutta hymyili sitten.
"Ovelaa. Minä voinkin ottaa tarjottimen haltuuni", Daniel sanoi ja ojensi kättään Soodalle.
"Ihan niin kuin minä antaisin", Sooda sanoi halveksivasti.
"Anna nyt vain. Ettei tarvitse alkaa käyttää sauvoja", Omppuli sanoi hivellen taskustaan ottamaansa taikasauvaa.
Sooda katsoi hieman avuttomasti ympärilleen. Onneksi hänen rinnalleen riensi...
Fighter of dark (huom. entinen Ruohonleikkuri)
...Ruohonleikkuriksi kutsuttu tyttö korpinkynnestä.
-"Mitä täällä on meneillän?" Ruohonleikkuri kysyi hämmästyneenä ja tuijottia muita korpinkynsiä.
-"Me..." Omppuli oli sanomassa, mutta Ruohonleikkuri keskeytti hänet
-"Mitksi sinulla Sooda on tarjotin käsissäsi?"
Sooda joka oli leiuttanut tarjotinta, oli ottanut käsiinsä tarjottimen ja alaknut mutustaa yhtä kakun palaa.
-"Minä olin viemässä tätä oleskeluhuoneeseen kunnes törmäsin heihin", Sooda sanoi suu täynnä kakkua ja viitaten paikalla oleviin ihmisiin...
Omppuli
"Hyvä on, jos ei hyvällä niin sitten pahalla", Daniel aloitti ja Omppuli hoiti loput.
"Tulejo tarjotin!" Omppuli sanoi ja tarjotin herkkuineen kaikkineen liisi kiltisti Omppulin ojennetuille käsivarsille. Se ei ollut oikein viisasta, sillä korpinkynsien ilmeet olivat todella raivokkaat.
"Daniel? Mitä jos nyt juostaan!" Omppuli huudahti ja Daniel nyökkäsi. Yhdessä he lähtivät juoksemaan kohti tyrmiä vihaiset korpinkynnet perässään...
Pörri
...Omppuli kompastui ja tarjotin lensi hänen kädestään vastaan tulevalle Pörrille.
"Mahtavaa! Minulla onkin nälkä!" huudahti Pörri.
"Se on minun!" sanoi Sooda. Pörri antoi tarjottimen Soodalle.
"Mihin te olette muuten viemässä tuota tarjotinta?" kysyi Pörri.
"Meillä on juhlat olleskeluhuoneessa!" sanoi Manuliino.
"Mahtuisiko mukaan myös yksi Puuskupuh?" kysyi Pörri innoissaan.
Daniel
"Ei! Herkut ovat minun!" Daniel tiuskaisi nostaen taukasauvaansa, valmiina lausumaan kutsuloitsun. "Tulejo tarj-"
"Estous!" tällä kertaa Sooda oli kuitenkin nopeampi, ja kerkesi estää tarjotinta karkaamasta käsistään toiseen kertaan.
"Hei, ei tapella, voidaan juhlia kaikki yhdessä", Pörri ehdotti toiveikkaasti.
"Mitä? Noiden kanssa?" Daniel kysyi halveksien ja osoitti korpinkynsiä. "Tai sinun? Turha luulo. Me pidämme Omppulin kanssa tarjottimen ja lähdemme luihuisiin viettämään juhliamme, niin kuin oli alunperin tarkoitus"
Omppuli
"Mikä riidanhalu teillä luihuisilla oikein on meitä muita kohtaan?" Pörri kysyi ihmettelevästi.
"Koska te muutte olette huonompia kuin me", Omppuli sanoi.
"Ai siksi että me olemme puoliverisiä tai jästisyntyisiä?" Sooda sanoi kohottaen kulmiaan. Omppuli ja Daniel tajusivat että he olivat ansassa. Heillä ei ollut oikein hyvää syytä sanoa ei. Daniel ja Omppili katsoivat toisiaan ja molemmilla oli sama ilme. Keksi-sinä-nyt-jotain. Daniel, joka tunnettiin Luihuisissa hyvin vikkelästä sananvalinnastaan oli ensimmäisen kerran sanaton.
"Puhdas veri on tärkeintä ja suku myös", Daniel sanoi.
"Eikä ole!" huudahti nominal.
"Onpas!" Omppuli ja Daniel huudahtivat.
"Mitä me oikein tehdään?" Sooda kysyi. Hän ei ollut ihastunut ajatukseen tapella luihuisten kanssa...
nominal
"Nyt!" Daniel huusi Omppulille ja he kohottivat yhtä aikaa taikasauvansa ja kutsuivat tarjottimen luokseen. Sooda sai torjuttua Danielin loitsun, mutta tarjotin liisi silti hänen käsistään - suoraan Pörrille, joka oli sattunut seisomaan siinä välissä niin, ettei tarjotin päässyt Omppulille.
"Hei, kenen tämä nyt oikein on?" Pörri kysyi selvästi ihmeissään ja maistoi siinä samalla vähän kakkua.
"No hemmetti", nominal mutisi tilanteelle.
"Mitä jos istutaan tähän näin ja syödään kaikki yhdessä? Ja jos luihuisilla on niin kova hinku saada ruokaa niin hakekoon itse. Minusta tarjottimen saa pitää se kuka sen hakikin", ehdotti...
Kira
...Kira, joka oli putkahtanut paikalle kuin tyhjästä.
"Eli se on silloin minun!" Omppuli karjaisi ja yritti kiskoa tarjotinta Pörrin käsistä.
"Ei, vaan se oli meidän!" Sooda huusi raivoissaan, heiltähän meni hyvää juhla-aikaa riitelyyn.
"Miksemme vain voi jakaa herkkuja?" Pörri mutisi suu täynnä marenkitorttua.
"Miksi ihmeessä korpinkynsien, luihuisten ja puuskupuhien pitää väitellä keskenään?" ,Kira tulistui, "eikö se riitä että meillä rohkelikoilla on aina kränää luihuisten kanssa?"
Laskeutui syvä hiljaisuus, jonka aikana Daniel kävi näpistämässä tarjottimelta muutaman piparin.
Nominal pudisti päätään tilanteelle. Sooda ja ruohonleikkuri vilkaisivat toisiaan hämmästyneinä.
"Tarjotin on minun!" hihkaisi...
Hirmu
...voitonriemuinen ääni yllättäen. Kaikki käänsivät vihaiset katseensa puuskupuhlaiseen Hirmuun, joka oli tarkkaillut tilannetta vierestä jo pidemmän aikaa ja rynnännyt nurkan takaa sieppaamaan tarjottimen.
"Varo vähän, pudotit jo kolme marenkia!" ärähti Omppuli Hirmun juostessa käytävää eteenpäin ja tarjottimen keikkuessa vaarallisesti hänen päänsä päällä.
"Ne ovat suklaatuulihattuja!" huomautti vuorostaan sooda ja lähti Hirmun perään Ruohonleikkuri vanavedessään. Samalla Daniel innostui keräämään pudonneita tuulihattuja omiin taskuihinsa.
"Jos tämä jatkuu tähän malliin, kukaan ei saa ikinä mitään syötävää", puuskahti Kira potkiskellen piparinmurusia. Huomaamatta Hirmua, joka oli tehnyt täyskäännöksen paetessaan jahtaajiaan hän sattui muussaamaan erään kinuskisuklaakuorrutteisen leivoksen keskelle käytävää.
"Varo!" huudahti Pörri tarjottimen, sen kantajan ja tarjottimen kantajan jahtaajien lähestyessä.
"Varo!" karjaisi nominal sulkien silmänsä. Hirmu ei nähnyt tarjotttimen takaa mitään, niinpä hän liukastui leivoksen jäänteisiin ja tarjotin lennähti kauniissa kaaressa...
Daniel
Käytävälle laskeutui syvä hiljaisuus, ja kaikki olivat kääntyneet katsomaan Kiraa.
"Riittää", Kira vielä toisti, mutta nyt jo hieman rauhoittuneempana "Kukaan ei nyt liiku tarjottimen kanssa yhtikäs mihinkään"
"Mutta tämä oli meid-", Sooda aloitti, mutta vaikeni nähdessään Kiran katseen.
"Me voimme syödä vaikka tässä näin, kaikki yhdessä, kuten aijemmin ehdotin", Kira sanoi ja loi varoittavan katseen Danieliin ja Omppuliin, jotka katselivat inhoten käytävää ja muita paikalla olevia ihmisiä. "Tappelu ei hyödytä mitään. Kohta vain Voro ilmestyy paikalle aiheuttamastamme melusta, ja saamme kaikki pariksi illaksi jälki-istuntoa"
Kukaan ei hiiskunutkaan, ennen kuin hiljaisuuden rikkoi...
Omppuli
Omppuli huudahtamalla:
"Ei muuten varmana syödä yhdessä!" Kira huokaisi.
"Tuolla asenteella et takuulla saa ruokaa", Kira sanoi ja Omppulin halveksiva ilme laski hieman.
"Tahdotko sinä että saat jälki-istuntoa ja muuten, hommaat sen myös omalle kaverillesi", Kira sanoi. Omppuli punastui. Sitten he kuulivat kissan naukunaa takaansa.
"Norriska!" huudahti nominal. Kaikki lähtivät juoksemaan samaan suuntaan. He tulivat oudon pimeälle käytävälle ja siellä oli ovi. Omppuli ja Daniel etunenässä vetivät oven auki ja Kira, Hirmu ja korpinkynnet syöksyivät heidän jälkeensä huoneeseen. Kun kaikki olivat sisällä ovi pamahti kiinni ja katosi. Omppuli huomasi tämän, mutta muut eivät, sillä he tuijottivat huonetta lumootuneena.
"Voi itku!" Omppuli parkaisi tutkiessaan kiviseinää, jossa ovi oli ollut. Kukaan ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Omppuli kääntyi ja näki saman minkä muutkin. Huoneessa oli...
(Sori. tein virheen ja poistin viestini. Nyt siihen jäi iso aukko. Enkä muista mitä kirjoitin siihen. Ainakaan sanatarkalleen. Lisään sen joskus takaisin. Eli Hirmun ja Danielin viestin välissä on oma pikku viestini. Toivottavasti se ei teitä niin äärettömästi haittaa. Sori vielä kerran)
Daniel
pitkä ja koreaksi katettu pöytä, joka oli täynnä kaikenmaailman herkkuja ja ruokia, suklaasammakoista porsaanpaistiin.
"Mitäh?" Omppulin huulilta karkasi kysyvän oloinen mutina. "Mitä tämä..."
Jokainen tuntui olevan sanaton ja katselevan neuvottomana ruokapöytää.
"Ainakaan meidän ei tarvitse tapella jostain mitättömästä tarjottimesta", Pörri sanoi hetken kuluttua ja vilkaisi toisiin, jotka kerrankin tuntuivat kaikki - kyllä, myös luihuiset - olevan samaa mieltä.
"Noh, jaetaanko nämä sitten ja painutaan pois täältä, ennenkuin se Voro onnistuu jäljittämään meidät", Kira sanoi ja oli kävelemässä pöytää kohden, joutuen kuitenkin pysähtymään Omppulin asettuessa tielleen.
"Eipäs hoppuilla! Meillä on pienoinen ongelma", Omppuli sanoi ja kaikki katsoivat tätä odottavasti. "Ongelma on, miten me pääsemme ulos tästä huoneesta?"
"Ovesta tietty! Oletko sin-", Sooda ilmoitti heti, mutta joutui pysäyttämään lauseensa Danielin älähtäessä:
"Ovea ei ole!"
Kira
"Mitää?" nominal kauhistui ja riisti katseensa valtavasta vuoresta suklaasammakoita.
Kaikkien suut vääntäytyivät S-kirjaimen muotoon.
"Tarkoittaako se, että meidän pitää olla täällä kuraveristen kanssa?" Daniel henkäisi selvästi kauhuissaan. Omppuli työnsi sormensa kurkkuun ja oli oksentavinaan.
"No, ei taida olla paljon muuta vaihtoehtoa kuin istua ja asettua aterialle" Pörri huomautti Hirmulle, jonka taskut pullottivat epäilyttävästi.
"Selvä, mutta korpinkynnet saavat valita herkkunsa ensin" Sooda ilmoitti ja käveli tyynesti herkkupöydän luo.
"Hetkinen, luihuisilla on etuoikeus!" Omppuli kiljaisi ja juoksi pöydän luo tuupaten Soodan pois tieltään.
Syntyi sekasorto, kun jokainen yritti kahmia niin paljon ruokaa kuin käsiinsä suinkin sai kannettua. Kiran epätoivoiset yritykset hiljentää porukka valuivat kuin tiimalasin hiekka kaikkien huutaessa ja kiljuessa.
"Olkaa jo hiljaa!" huusi kimpaantuneena...
Fighter of dark
Ruohonleikkuri, joka oli kyllästynyt luihuisten ja korpinkynsien kinaan.
"Mitä jos vain yritettäisiin syödä (hyvä ruoka parempi mieli) ja yrittää sitten ulos täältä", Ruohonleikkuri sanoi kaikkien hiljennettyä rauhallisesti.
"Minä en tee yteistyötä noidan kanssa", Daniel sanoi ja alkoi mussuttaa tuulihattua jonka hänoli napannut pöydältä.
"Mitä siinä on vikaa?" Sooda kysyi haastaen Ruohonleikkurin vierestä.
"Te olette kuvottavia!" Daniel sanoi ja heitti yhden tuulihatuista suoraan päin...
Hirmu
...soodaa, mutta tämä väisti ja leivos lensi Hirmun naamaan.
"Yäk!" Hirmu kiljaisi pyyhkien kuohkeaa kermavaahtoa silmistään. Daniel nauroi katketakseen ja sooda pamautti häntä tarjottimella päähän. Samalla nominal hiippaili kohti pöytää aikeinaan pihistää jotain syötävää ennen kuin toiset rupeaisivat sotimaan tuulihatuilla. Valitettavasti Omppuli huomasi tämän, älähti närkästyneenä, ja hyppäsi sitten nominalin niskaan kaataen hänet päin herkuista notkuvaa pöytää.
"Voi ei!" parahti Kira suklaasammakkojen liiskaantuessa nominalin ja Omppulin alle. "Te sitten osaatte olla... tavattoman..."
Mutta Kiran lause jäi kesken, kun Hirmu huudahti kovalla äänellä: "Minun taikasauvani on kadonnut!"
"Eikä ole, se on Omppulilla", kertoi Daniel hymyillen hassusti.
"Pitikö paljastaa minut?" kiukustui Omppuli ja muuttui tomaattiakin punaisemmaksi.
"Arvatkaa mitä", hymähti sooda. Tuttu hiljaisuus valtasi jälleen huoneen ja sooda jatkoi: "nämä herkut on terästetty totuusseerumilla..."
Sanoilla oli arvattava vaikutus. Hirmu ryhtyi kiireesti tyhjentämään pullottavia taskujaan, Pörri siirtyi vingahtaen kauemmas pöydästä ja Omppuli ryhtyi tukkimaan Danielin suuta ennen kuin tämä puhuisi ties mitä. Mutta yhtäkkiä...
kirja
kulman takaa pomppasi esiin joku, joka väitti nimensä olevan kirja, se taisi tosin johtua siitä, että hän piti kirjoista. Hän alkoi heti kysymään kaikenlaista:" Hirmu, kuinka monta leivosta söit?" "Viisitoista",Hirmu vastasi. "Hilja, miten pääsemme täältä pois?" "En tiedä."
"Voisitko lopettaa kyselyn", sanoi Forum Shark, joka oli dieetillä, eikä syönyt mitään. "Mietitään mieluummin, miten pääsemme pois täältä", hän jatkoi, ja sai heti kannatusta. "En suostu yhteistyöhön haisevien noitien kanssa", Daniel sanoi alkaen jo suuttua.
"Jätetäänkö hänet sitten tänne, kun mietimme, miten pääsemme pois täältä", Ruohonleikkuri, jonka vatsa taisi olla pohjaton, kysyi. "Kuinka moni kannattaa?"
Melkein kaikki nostivat kätensä ylös. Hirmu perustelikin vielä: "meidän täytyy tehdä yhteistyötä, jos haluamme joskus päästä pois täältä."
"Ei kai? Pakko minun on sitten kai suostua", Daniel melkein itki. "Muistakaa aina, että noidat haisevat." "Eivätkä haise", sooda sanoi ja sai heti kannatusta. Mutta niin sai myös Daniel. "Velhothan ovat parhaita!" manuliini huusi.
Taas oli selkeä riidan paikka, mutta onneksi nominal katkaisi sen. "Yhteistyö! Muistatteko sen?"
"Juuri niin", Kira sanoi. "Äh, riitamme on järjetön", sanoi Omppuli. "Jatkaisimmeko yhteistyötä? Parempia ideoita?"
Yht´äkkiä pöydän alta heräsi Pörri, syytön ilme kasvoillaan, vaikka ei ollut auttanut muita yhtään ulospääsyssy. "Hajoitetaan seinät ja mennään läpi, tai huudetaan", hän ehdotti, vaikka oli nukkunut koko ajan.
Myöhemmin kaikki nukahtivat väsyneinä tai vähemmän väsyneinä. Tilanteen huipensi vielä sekin, että kuumana päivänä katosta virtasi kuumaa ilmaa. Selvä nukkumisen paikka.
Vielä myöhemmin kirja ja Meenai herättivät kaikki. "Kirjalla on idea, miten voimme päästä täältä pois", Meenai sanoi ja kirja nyökkäsi. Kirja aloitti: Muistatteko te, leivoksissa on totuusseerumia. Täytyy vain kysyä kaikilta, tietävätkö he...
~kirja
Zenzibar
"..miten täältä pääsee pois."
"Mitä järkeä siinä muka on? Ei mitään! Minä en suostu, en anna lupaa kysyä minulta!" Omppuli huusi.
Välittämättä Omppulista, kun kaikki muut kuitnekin myöntyivät, kirja ja meenai aloittivat kyselyn.
"Tiedätkö sinä miten täältä pääsee pois?"
"En."
Ja niin se jatkui, kunnes kaikki muut paitsi omppuli, oli käyty läpi.
Kirja katsoi omppulia. "Miedän täytyy kysyä nyt sinulta, koska kysyimme jo muilta."
"En suostu. Kysykää toisiltanne sitäpaitsi, sinä ja Meeai, ette ole vileä kysyneet."
"Totta", hoksasi myös Hilja, "Kysykää toisiltanne."
"Hyvä on. kirja, tiedätkö sinä miten täältä pääse pois?"
Kirja vastasi järkähtämättä. "En. Meenai tiedätkö sinä miten täältä pääsee pois?"
"En tiedä."
"Selvä, jäljelle jää siis enää omppuli." Kaikki katsoivat Omppulia.
"HYvä on hyvä on! Minä tiedän miten täältä pääsee pois", Omppuli huokaisi lopulta.
"Mitä! mikset kertonut."
"Koska muistin sen vasta äsken, olen nimittäi ollut täällä ennenkin."
Kaikki katsoivat Omppulia murhaavasti, he meinasivat mekekin hyökätä hänen kimppuunsa, kunnes sesinään ilmestyi taas ovi, ja sisään pelmahti Zenzibar.
"Hei, mitä ihmettä te kaikki täällä teette?" Zenzibar oli juuri sulkemassa oven, kun kirja huusi yhtäkkiä. "Älä sulje sitä ovea!"
Zenzibar hämmästyi. "Miksi, minun on pakko", hän sulkki oven, "nimittäin Voro jahtaa minua."
"Miksi hän sinua jahtaisi?" Kysyi siihen asti hiljaa ollut Hirmu.
"Koska minä rikoin kolmannen kerroksen tyttöjenvessan oven."
Kirja katsoi Zenzibarin kaavun rinnuksessa olevaa tupamerkkiä. "Hei sinähän olet uihunen!"
"Jep ja ylpeä siitä. Plataan sitten ensimmäiseen kysymekseeni, mitä te kaikki teette täälä?"
HIlkja meinasi juuri vastata, kun yhtäkkiä joku huusi...
jossujb
-Voi hillomunkit sentään, minua syödään, MINUA SYÖDÄÄN!
Ja ovesta yritti tulla sisään joku joka näytti puoliksi Norriskalta ja puoliksi joltain rätiltä joka rääkyi kuin elävältä lahdattava sika. Ovi sulkeutui ja otus, joka muuten paljastui juuri Norriskaksi, sylkäisi pienen ja ruttuisen kotitontun, jolla enemmän tukkaa kuin muuta kehoa.
-Mitä hittoa te siinä tuijotatte? Ette ole enne nähneet kotitonttua syötävän? Nyt se kyllä kyllästyi, mokoma katti. Onneksi maistuin pahalta.
-Anteeksi, mutta me emme varmaankaan ole tavanneet aiemmin? kysyi Omppuli.
-Minä olen Jossu JB, sano vaan Jossuksi. sanoi Jossu.
Sitten Jossu katsoi kaikkia paikalle ahtautuneita henkilöitä, pyöräytti silmiään ja kysyi:
-Mikäs kokous se teillä on menossa, vai ettekö aio kertoa kun olen niin pieni?
-Täytyisi tässä päästä ulos. sanoi hyvin kyllästyneesti Hirmu.
-No ainakaan tosta ovesta ei pääse.
-Tiedetään.
Samassa kuului kummallista hurinaa...
Reta
...kun Reta, mustahiuksinen ja lyhytkasvuinen Korpinkynsi rikkoi oven ja astui näyttävästi sisään. Huoneessa olevat 28 henkilöä tuijottivat Retaa. Reta hymyili ja näytti moottorisahaa.
"hei, eihän Tylypahkassa toimi jästilaitteet!" Jossu JB huudahti.
"Tämä onkin patterilla toimiva. Äitini on ahdasmielinen jästi ja isäni metsuri. Onnistuin salakuljettamaan tämän kouluun. Kuulin täältä meteliä ja päätin tulla pelastamaan." Reta kehui.
"Mikä patteri?" Omppuli ihmetteli. Kaikki rynnivät ulos käytävälle. Joku iloitis siitä, että sai vihdoin hengittää ja toinen kaivoi astmapurkkia essiin.
"vau Reta, kiitos! Nyt mennään koko konkkaronkka Kolmee luudanvarteen Kermakaljalle." Omppuli pudisti päätään, sillä kotitontuille kermakalja oli vahvaa ainetta. Reta koppasi tontun syliinsä ja koko sekalainen seurakunta lähti rynnimään pitkin käytäviä.
Zenzibar, se luihuinen, otti toisen kotitontun Jossun syliin. "Muistakaa varoa sitä Voroa, hän voi olla missä vain." Silloin Norriska livahti ovenraosta ja kipitti käytävää pitkin nurkan taakse piiloon.
"OTTAKAA SE KIINNI!" Hirmu karjui.
Omppuli
Kaikki ryntäsivät Norriskan perään, joka mourusi kauhistuneena. Omppuli tajusi elämänsä tilaisuuden ja potkaisi Norriskaa. Norriska kaatui ja Daniel leijutti sen lähimpään salakäytävään. Vaikeudet olivat kyllä vasta aluillaan. Voron hinkuva hengitys lähestyi nurkan takaa.
"Apuva! Voro tulee! Meidän täytyy piiloutua!" Omppuli kuiskasi ja lähti juoksemaan käytävää pitkin. Kaikki vilkaisivat Omppulia yllättyneenä.
"No vihdoinkin hänellä on hyvä idea", Kira sanoi ja lähti Omppulin perään. Kaikki seurasivat heitä. Hetken juostuaan he löysivät Omppulin tekemässä jotain hyvin outoa. Hän koputteli kivi seinää ja painoi välillä korvansa siihen. Zenzibar katsoi omppulia kuin tärähtynyttä. Nyt se pilaa Luihuisten maineen ja oikein kunnolla, Zenzibar ajatteli. Voron hinkuva hengitys lähestyi.
"Omppuli hei! Tämä on turhaa ja tyhmää. Mennään pois täältä!" Sooda huusi Omppulille, joka kiljaisi riemusta. Omppuli kaivoi sauvansa esiin ja sanoi jotain. Kivet väistyivät ja paljastivat pienen huoneen. Omppuli kääntyi muihin päin, jotka tuijottivat häntä tyhminä.
"Älkää tuijottako siinä. Se sulkeutuu kohta ja jos tahdotte piiloon niin suosittelen että menisitte sinne. Ja tarkoitin NYT!" Omppuli huusi ja alkoi työntää muita huoneeseen. Seinä alkoi jo sulkeutua. Omppuli tönäisi viimeistä Kiraa ja hyppäsi sitten itse huoneeseen...
Fighter of dark
...Ja lensi suoraan Ruohonleikkurin syliin.
-Ehh... anteeksi. Sanoi omppuli ja nousi nolona.
-Eihän se mitään. Ruohonleikkuri vastasi.
Ruohonleikkuri katseli huonett hämmäntyneenä niinkuin kaikki muutkin.
-Kuules omppuli mistä olet tällaisen löytänyt? Ruohonleikkuri kysyi.
-Nii mistä? en ole ennen huomannut, että täällä olisi jotain sala paikkoja.
-Minä tiesin tästä paikasta. Huusi...
Daniel
Daniel, joka oli taas päässyt perille asioista.
"Olen ollut täällä ennenkin! Kerran kun luihuiset voittivat puuskupuhit huispauksessa, tulimme tänne ja-"
"Selvä, en tarvitse tietoja siitä kenet te voititte", Sooda iski väliin ja sai Danielin rypistämään kulmiaan.
"En selittänytkään sinulle, joten voisitko olla sekaantumatta tähän?" Daniel pisti vastaan ja pian Kira sai taas korottaa ääntään:
"Taasko se alkaa?! Ettekö te osaa olla hetkeäkään sovussa keskenänne?"
Daniel ja Sooda, molemmat, loivat jurottavan katseen Kiraan, mutta pitivät kuitenkin suunsa säpissä. Ylpeänä luihuisena Daniel ei kuitenkaan suostunut pitämään hiljaisuutta yllä kymmentä sekunttia pidempään.
"Mutta me voitimme-"
"Daniel, jumalauta!" jo toisen kerran viiden minuutin sisällä Danielin selitys keskeytettiin Soodan toimesta.
"Hei, eikö nyt oikeasti voitaisiin olla vain hiljaa ja odottaa, että Voro menee ohi", Pörri pyysi anova ilme kasvoillaan, ja väki tyytyi olemaan hiljaa... hetken.
Nimue
Kunnes seinämän läpi humpsahti Nimue, äkäinen katse kasvoillaan. "Hei, mitä te täällä teette?", Nimue kysyy kasvoillaan edelleen sama äkäinen katse.
"Ollaan Voroa piilossa", Sooda kuiskasi nopeasti ja hiljaa, mutta Nimuella ei ollut aikomustakaan olla hiljaa. "Oletteko nähneet ketään tänne tultaessanne?", Nimue jatkaa hilljempaa. "Kummalista, olin aivan varma että... "Nyt Nimue pää kiinni! Me ollaan piilossa, tajuatko?" Kuuluvat äänet kuiskaavat, ja vihdoinkin Nimue tajuaa pitää suunsa kiinni. Pian kuuluu raahustavia askelia, ja kissan naukumista. Askeleet, jotka kaikki tunnistavat Voron askeliksi, kuuluvat aina vain hiljempaa, kunnes katoavat kokonaan. "Miksi muuten tulitte tänne?", Nimue jatkaa hiljaisella, lähes kuulumattomalla äänellä vaikka Voro oli mennyt ohi jo aikoja sitten. "Noh... oltiin Voroa piilossa... piti hakea Korpinkynsien juhliin syötävää", Omppuli puhuu normaalilla äänenvoimakkuudella. "No, Vorohan meni joten voimme kai mennä ulos?" Kira ehdottaa ja raottaa ovea. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä...
kirja
sieltä pomppasikin Voro, joka oli kuullut Jossun äänen. Jossu oli huutanut Nimuelle, ja Voro oli kuullut äänen, ja lähtenyt pois. Mutta hän tuli heti takaisin.
"Nyt olemme pulassa!" Meenai sanoi, ja oikeassa olikin, sillä Voro nauroi sitä samaa vahingoniloista nauruansa. "Mitäs näille voisi tehdä? Pää alaspäin kattoon? Käsiraudat ja järveen? Potkut?" Voro mietti.
Lopulta he päätyivät kiilloittamaan Tom Valedron palkintoa. "Siivoaminen on hauskaa", sanoi Hilja. "Miten joku voi pitää siivouksesta?" Kira kysyi. "Se on hauskaa!" kirja sanoi. "Lopetakaa! Siivotkaa sitä kunnolla!" Voro sanoi, ja antoi Norriskalle makkaraa. Norriska maukui tyytyväisenä, ja raapi Danielin jalkoja. Samalla Voro silitti häntä, ja Norriska kehräsi iloisena.
Seuraavana päivänä he päätyivät ruokasaliin, ja siellä tuli ongelmia, sillä he kaikki...
~kirja
sooda
kutsuttiin eteishalliin kesken ruokailun, jossa odottokin jo voro. Hän sanoi että oli päättänyt antaa heillle lisää jälki-istuntoa vain ilkeyttään, mutta ei kuitenkaan suostunut kertomaan mitä he joutuisivat tekemään, mutta luultavasti jotain melko inhottavaa, koska eihän Voro olisi muuten hymäillyt tyytyväisenä itsekseen.
Illalla he kaikki kokoontuivat eteishalliin, mutta kun Voroa ei vielä näkynyt, käyttivät Omppuli ja Daniel tilaisuuden hyväkseen ja alkoivet piikitellä muita melko ilkeään sävyyn. Juuri kun muut alkoivat olla räjähtämispisteessä, alkoi kuulua Voron kiihkeä puuskutus ja hetken päästä hän ilmestyikin eteishalliin.
Kira
"Ei taas!" kirja voihkaisi peläten joutuvan kuuntelemaan taas Voron puhinaa palkintohuoneessa. Omppuli ja Danielkin hiljentyivät ja yrittivät piiloutua Hirmun ja Pörrin selkien taakse toivoen ettei Voro huomaisi heitä. Toisin kävi.
"Siellähän ne sontiaiset ovat!" Voro hihkaisi Norriskalle, joka kyyläsi heitä punaisilla silmillään. Hilja vapisi.
"Olenkin valinnut teille mukavan rangaistuksen, kyllä vain, luulen että pidätte siitä hyvinkin paljon..." Voro jupisi kiihtyneenä, mutta selvästi onnellisena ja Ruohonleikkuri voihkaisi.
"Jos Voro luulee että me pidämme siitä, sen täytyy olla jotain todella kamalaa" Ruohonleikkuri kuiskasi Retalle, joka näytti säikähtäneeltä.
"Mitä me sitten joudumme tekemään arvon vahtimestari?" Hilja piipitti pienesti. Voron silmät katsoivat oppilaita ja hän lausui voitonriemukkaasti:
"Te pääsette leikkaamaan Kalkaroksen varpaankynnet!"
"Mitääää?" Kira karjaisi järkyttyneenä niin että lähellä olevat haarniskat kaikuivat vielä monta minuuttia.
"Huono vitsi Voro" Zenzibar totesi kuivasti.
Voron kiiluvat silmät kääntyivät heitä kohti ja he huomasivat että...
Omppuli
Voro oli tosissaan. Omppuli vihersi kasvoiltaan, Danielin ilme oli järkyttynyt, Kirja oli valahtanut kalpeaksi, Kira oli kauhistunut, Sooda oli vihaisen näköinen ja muut näköjään pidättelivät ruokaa mahassaan.
"Anteeksi? Tarkoitatko ihan totta tuota?" Kira kysyi naama valkoisena. Heti huomasi että hän mielummin hyppäisi tähtitornista kuin leikkaisi Kalkaroksen varpaankynnet. Voro nauroi ja se nauru ei ollut hilpeää vaan kylmää, katkeraa ja voitonriemuista naurua.
"Ei nyt sentään. Te pääsette tekemään jotain vielä mukavampaa. Teidän täytyy mennä Kiellettyyn metsään!" Voro sanoi voitonriemuisesti. Kaikkien ilmeet olivat kauhunsekaiset ja paniikinomaiset.
"M-metsään vai?" Omppuli änkytti heikolla äänellä. Voro nyökkäsi.
"M-mutta s-sehän on kielletty alue. Siellähän on ihmissusia", Daniel sopersi kauhuissaan.
"Olisitte ajatelleet sitä ennen kuin hiippailitte linnassa keskellä yötä. Lähdette nyt. Hyvää päivänjatkoa", Voro toivotti tarkoittamatta viimeistä ja lähti pahanilkinen hymy kasvoillaan.
"Tämä ei ole mahdollista!" Zenzibar huudahti kun he kävelivät Tylypahkan pihamaata pitkin kohti Kiellettyä metsää.
"siis oikeasti. Oppilaat! Tämähän olisi aikuisten homma ja -" Zenzibar ei saanut lausettaan loppuun kun Kira keskeytti hänet.
"Eniten minua ihmetyttää miten Dumbledore päästää meidät ilman valvojia ja voitko Zenzibar lopettaa tuon valittelusi", Kira huomautti.
"Suu kiinni kuraverinen!" Zenzibar äyskähti. Daniel ja Omppuli virnistivät tyytyväisinä. Mutta heidän hymynsä hyytyi kun he tulivat metsän reunalle. Hagrid tallusteli heidän vierelleen ja selitti heidän tehtävän.
"Teidän pitäis ettii karannu taikaolento. Sen nimi on Tiibatus." Omppuli ja Daniel pärskähtivät kuullessaan nimen. Hagrid mulkaisi heitä pahasti.
"Lähestykää sitä varoen. Tunnistatte sen kyllä, Hagrid sanoi ja lähti takaisin mökilleen. Kaikki vetäisivät syvään henkeä ja astuivat sitten metsään...
Fighter of dark
Ruohonleikkuri tärisi kylmyydestä ja pelosta, kun he olivat hetken aikaa kävelleet metsässä.
"Eikö olisi hyvä jos palattaisiin koululle?" Ruohonleikkuri kysyi hampaat kalisten ja hyppien lämpimikseen.
"Älä valita!" Daniel äyskäisi.
"Sitä paitsi onhan täällä muillakin kylmä kuin sinulla", Omppuli sanoi leuka tärräten.
"Keskitytäämpä vain etsimään sitä olentoa, niin päästään täältä joskus", Sooda sanoi kyllästyneellä äänellä.
He etsivät olentoa pitkään hiljaisuuden valitessa pimeässä yössä. Ainoastaan Danielin ja Kiran pitämät lamput valaisivat ympäristöä.
He kulkivat jonkun matkaa ja saivat kohdata etovan näyn...
Hirmu
Nimittäin erään puun alla makasi kuolleena tusinan verran jättimäisiä, kuolleita hämähäkkejä. Pörri kiljaisi ja lähti toiset seuranaan ripeästi eteenpäin, yhä syvemmälle metsään, jonne kuun valo hädin tuskin pääsi siivilöitymään paksujen puunoksien läpi. Ruohonleikkuri kohotti sauvansa ja lausui "Valois." Toiset noudattivat vikkelästi esimerkkiä ja lähtivät sitten Ruohonleikkurin johdolla syvemmälle metsään.
"No, on tämä parempi kuin Kalkaroksen..." Hirmu aloitti, mutta hänen lauseensa peittyi kaukaa kuuluvan vertahyytävän ulvaisun alle. Kaikki pysähtyivät.
"Mikä se oli?" säikähti Daniel ja tarrautui kiinni häntä lähimpänä seisovaan henkilöön, Kiraan, joka vihaisena ravisteli itsensä irti.
"Ihmissusi?" arveli Zenzibar.
"Ei nyt ole täysikuu, eihän?" piipitti Nimue peloissaan.
"Mitä väliä sillä on?" äyskähti Omppuli. "Mennään nyt etsimään se hemmetin Tiibanaama tai mikä lie." Omppuli otti johtopaikan, mutta kompastui yhä paikallaan seisovan soodan jalkoihin. "Mitä sinä siinä seisot?"
"Mietin, tuota..." sooda vastasi hitaasti, "että mihin kirja on hävinnyt?"
Kaikki vilkuilivat ympärilleen, mutta kukaan ei nähnyt merkkiäkään kirjasta. Sen sijaan hetken päästä syvältä metsästä kuului pelottava rääkäisy. "Se oli kirja!" huudahti Jossu.
"Lähdetään, hänet täytyy pelastaa", huomautti Kira.
"Hyvä ajatus", Omppuli totesti kalman kalpeana. "Lähdetään kotiin!" Mutta samassa karmiva rääkäisy kuului uudestaan ja Reta pyörtyi kaataen Omppulin maahan.
"Mennään, kirja on takuulla pulassa!" Kira voihkaisi ja heilautti sauvaansa dramaattisesti ilmassa. Hänen ilmeestään saattoi päätellä, että loistu, jonka hän oli juuri tehnyt, sitoi kaikki oppilaat toisiinsa niin ettei kukaan voisi luikkia yksin pakoon. Kira lähti johtamaan ryhmää jälleen kuuluvan äänen suuntaan, ja pian koko joukko saapui suurelle aukealle.
Daniel parkaisi ja tarrautui jälleen Kiraan, joka tällä kertaa ei vastustellut, sillä...
Daniel
suurikokoinen olento lähestyi uhkaavasti kirjaa, silmät sinertävinä loistaen.
"Mi-mikä tuo on?" Pörrin piipertävä ääni kuului.
"En tiedä", Kira pudisteli hetken neuvottomana päätään, mutta sitten rohkelikon mielellänsä sai itsensä rohkaistumaan. "Meidän pitää auttaa kirjaa"
"Minä en ainakaan mene lähellekään tuota!" Omppuli rääkäisi ja sai olennon kiinnittämään huomionsa aukion reunalla seisovaan suureen ihmisporukkaan. Kirja näytti myös huomaavan heidät.
"Voi Merlin, katso nyt mitä sinä teit!" Jossu vikisi ja piteli päätään. "Me kuolemme, me kuolemme, me kuolemme..."
Olento käänteli katsettaan suuresta ihmisjoukosta kirjaan, aina vuorotellen.
"Ehkä meidän pitäisi hakea Hagrid?" Kira ehdotti viimein.
"Jaa. Kuka lähtee juoksemaan ympäri metsää huudellen Hagridin nimeä... Saa takuuvarmasti tuon pedon kimppuunsa", Daniel totesi sarkastisesti.
Kenenkään ei kuitenkaan tarvinnut juosta minnekään, sillä...
Tämähän on tärkeä osa Tarvehuoneen historiaa!
Lisää tulossa...
~kirja
-Hitto mulla on paha tapa kirjottaa toisten viesteihin, mutta joo, tämä on TOSI hyvä idea kirja!
