(vol. 1) Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana!

[kirja]

Tämähän on arkistoitu Vuotiksessa. Mutta tämä täytyy saada myös tänne! Kysehän on siis aidosta ensimmäisestä jatkotarinastamme -ja Vuotiksessa! (Ennen tekstiä oleva nimimerkki on aina kirjoittajan.)


kotitonttu

Ohjeita:Okei, homman nimi on ,että aina kun joku kirjoittaa tähän tarinaan jatkoa, hän lisää itsensä siihen samalla mukaan.Eli toisinsanoen , henkilöhahmot vain lisääntyvät ja lisääntyvät kun tätä vain jatketaan. Muita hahmoja saa myös tottakai olla ja sama henkilö voi kirjoittaa useitakin kertoja , mutta ei tietenkään peräkkäin!

Muuta:Myös tiedoksi kaikille innokkaille kirjoittajille ja tietysti myös lukijoille , että Gustaffsson on luvannut tehdä tästä kyseisestä jatkotarinasta sarjakuvan joka ilmestyy täällä vuotiksessa.Mikäli et halua ,omaa hahmoasi ei ole pakko ottaa mukaan tähän sarjakuvaan, mutta muuta lisätietoa itse Gustaffssonilta.Ja sarjakuvaa pukkaa täältä. (linkki, jota en pystynyt kopioimaan)

Aloitetaan:

Tylypahkan keittiössä oli hulinaa ja vilskettä , kun kotitontut puuhastelivat.Toiset keittivät perunoita ja paistoivat maukkaita pihvejä, osa leipoi mansikkapikkuleipiä , kun taas osa koristeli komean kokoista marenkikakkua.Kaiken sen päivittäisen sekasorron keskellä, pienessä nurkkatuolissa istui yksi raihnainen kotitonttu , joka ei edes viitsinyt nostaa katsettaan muitten tovereittensa puuhiin.Kyse tämän kyseisen työttömyydestä ei johtunut laiskuudesta saatika edes midtään muusta hieman paremman kuuloisesta tekosyystä.Ei, ei, tämä oli vain liian kömpelö käsistään, sekä muista ruumiinosistaan (vaikka niillä ei edes ollut mitään tekemistä tämän kanssa) että oli jo eilispäivänä kaatanut kupposen teetä professori McGarmiwan syliin.Kuka moisesta nyt ilahtuisi?Yhtäkkiä joku koputti keittiön oveen, keskeyttäen kotitonttujen puuhat , yksi heistä, nimeltä Hilja , meni avaamaan oven.Tulisiko sieltä taas iso saattue nälkäisiä koululaisia laumana kinuamaan suklaatuulihattuja ja omenapiirasta?....


sooda

Kotitontut olivat pikkuhiljaa kyllästymässä nälkäisiin koululaisiin, jotka kieli ulkona tulivat kinumaan, anelemaan ja ryöstämään ruokaa, josta he eivät näyttänet saavansa tarpeeksi koulun riitoisilla aterioilla.
Tällä kertaa tuli Sooda, korpikynsi. Hän kuulemma tarvitsi ruokaa Korpikynnen oleskeluhuoneessa pidettäviin pippaloihin. "Tuo marenkikakku näyttää hyvältä, mitä varten se on?" kysyi hän katsellen samalla kakkua kuin mittaille, monellekko siitä riitäisi.
"Sitä ette saa, se on tehty valmiiksi huomista jouluillallista varten!" huusi yksi kotitontuissa samalla, kun tökki karkkeja kakun reunoihin.
"Onko teillä mitään mitä voisitte antaa? Jotain mistä riitäisi parille kymmenelle?" kysyi Sooda, joka yritti saada edes yhden kotitontun huomiota itseensä.
Sitten, yksi pieni ja heiveröinen kotitonttu tuli hänen luokseen kantaen jättimäistä tarjotinta, jolle oli lastattu kaikkea, mitä kuvitella saattaa; torttuja, pikkuleipiä, kakkuja, siirappipiirakoita, suklaatuulihattuja, omenapiirakoita... Miten ruokaa oli saatu niin paljon kasaan niin pienessä ajassa?
Pian sooda käveli käytävällä leijuttaen edessään tarjotinta. Kotitontut olivat olleet oudon anteliaalla päällä.
Sitten häntä vastaan käveli joku, jonka Sooda olisi siinä tilanteessa vähiten halunnut kohdata...



Omppuli


Nimittäin hänen eteensä käveli Omppuli luihuisten tuvasta. Ylimielinen virne oli kohonnut Omppulin kasvoille.
"Mitäs tarjottimia Sooda kuljettelee?" Omppuli kysyi venyttelevästi ja katsoi ahneena tarjotinta.
"Se ei kuulu sinulle. Ja pidä näppisi erossa siitä. Se on minulle ja muille korpinkynsiläisille. Meillä on pienet juhlat", Sooda tokaisi ja jatkoi matkaa. Omppuli seurasi häntä.
"Miksen voisi tulla mukaan?" Omppuli kysyi rukoilevasti. Sooda katsoi Omppulia kuin kastematoa.
"Sinäkö? Sinä olet luihuinen ja muutenkin liian ilkeä. En halua sinua sinne", Sooda sanoi tylysti. Omppuli näytti myrtyneeltä.
"Miksen voisi tulla? Jos olisin kiltisti enkä töykeä. Anna minun tulla ole kiltti Soodaa", Omppuli rukoili koiranpentu ilme kasvoillaan. Sooda antoi periksi ja kaksikko jatkoi matkaansa. Pian nurkan takaa tupsahti...


Manuliino

Manuliino. Hän huomasi Soodan ja Omppulin ja ihmetteli itsekseen, miksi kunniallinen korpinkynsi Sooda oli lyöttäytynyt luihuisen seuraan ja vielä herkku tarjotin mukanaan.
"Minne matka?" Manuliino kyseli epäileväisesti.
"Korpinkynsien pippaloihin!" Omppuli huudahti innoissaan.
"Mitä? Aiotko sinä tuoda tuon meidän oleskelu huoneeseen?" Manuliino tivasi tiukasti Soodalta.
Sooda aikoi juuri napauttaa kärkevästi takaisin korpinkynsi toverilleen kun äkkiä tyttöjen vessasta heidän eteensä pelmahti melkoisen säikähtäneen näköinen...


Forum Shark

...Forum Shark joka kirkui hätääntyneenä "murjottava Myrtti ampaisi pöntöstäni" ja oli aikeissa kysyä herkuista kun nurkan takaa juoksi...


Daniel
...Daniel, ehtien juuri ja juuri pysähtyä, ennen kuin törmäsi Forums Sharkiin. Hölmistyneenä Daniel pysähtyi katsomaan kahta korpinkynttä ja luihuista, sekä Forum Sharkia, jonka tupaa ei tiennyt. Mutta mistä lähtien luihuiset olivat roikkuneet korpinkynsien kanssa? Kirottu Omppuli, yrittikö hän survoa luihuiset häpeän kuiluun.
Juuri kun Daniel oli avaamassa suutansa suureen mielenosoitukseen porukkaa vastaan, käytävältä kuului askelia, ja pian tulija paljastui...


Meenai

Meenaiksi. Meenai oli koulun rehtorin henkilökohtainen kotitonttu ja otti käskyjä vastaan vain rehtorilta. Koska hän oli suurimman osan ajastaan rehtorin seurassa, hän tiesi paljon asioita, myös sellaisia joita hänen ei pitäisi tietää.
"Ovatko eri tupien oppilaat alkaneet ystävystyä? Sehän on hienoa!" Meenai sanoi katsellen vuorotellen Manuliinoa, Soodaa, Omppuliinia, Forum Sharksia ja Danielia. "Taidan tästä heti mennä kertomaan rehtorille!"
Ennen kuin Meenai ehti ovesta ulos hänet pysäytti...


nominal

erittäin hämmästynyt nominal, joka ei ollut kuullutkaan mistään juhlista. Hän oli juuri parahiksi ehtinyt paikalle kuullakseen Meenain sanat, joiden jälkeen hän olikin jumiutunut paikalle suu auki, eikä päästänyt Meenaita pois. Eikä päästäisikään, ennen kuin olisi sanonut asiansa.
"Äläpäs vielä mene", nominal sanoi. "Ihanko oikeasti nuo ovat luihuisia ja korpinkysniä - ja kaikki matkalla meidän makuusaliimme?"
"Juu, kyllä se siltä näyttää", Meenai myönsi, ja sitten nominal astui pois hänen tieltään, jotta pääsisi muiden luokse.
"Hei!" Hänen oli ollut tarkoituksensa jatkaa puhetta hieman muulla tavoin kuin hän sitten päätyi jatkamaan. "Mitä, noin paljon ruokaa! Mitä ihmettä te oikein teette?"


Omppuli

Offia tähän väliin. Jos haluatte kirjoittaa toisen kerran se ei ole tietenkään kiellettyä paitsi jatkoa on hankala kirjoittaa jos kirjoittaa että kulman takaa tupsahti... Eli sen täytyisi olla uusi henkilö. Ja jos jotkut (Esimerkiksi minä) haluavat kirjoittaa toisen kerran niin pyydän että edes joku voisi laittaa sellaisen tilaisuuden että joku voi kirjoittaa toisen kerran eikö? No niin jatketaanpas.


Daniel

Daniel katseli vuorotellen jokaista paikalla olevaa ihmistä, kurtistellen kulmiaan Meenain sekä nominalin sanoille. Kuka tässä nyt oli mitään ystävyydestä puhunut. Hänhän oli ollut matkalla tupaansa, ennen kuin se hullu Forum Shark oli lähes törmännyt häneen.
"Mikä ruoka? Missä on juhlat?" hän kyseli ja mulkoili korpinkynsiä murhaavasti, kohottaen leukaansa itsevarmuuden ja paremmuuden vakuuttamiseksi. "Ja miksi te hengaatte keskenänne?"
Tässä välissä Daniel loi murhaavan katseen myös omppuliin.


Omppuli

"Mitä?" Omppuli kysyi viattomasti.
"Hah hah. Hyvä vitsi Omppuli. Kerro nyt mitä sinä oikein hommaat noiden kanssa?" Daniel sylkäisi.
"Hyvä on. Minä kerron. Näin Soodan kannattelevan tuota herkullisen näköistä tarjotinta ja tietysti minulla sattui olemaan nälkä. Ja kun kotitontut eivät antaneet minulle ruokaa niin mikäs sen parempaa kuin käyttää hyväksi toista lähdettä", Omppuli sanoi virnistellen omahyväisesti. Daniel katsoi epäilevästi Omppulia, mutta hymyili sitten.
"Ovelaa. Minä voinkin ottaa tarjottimen haltuuni", Daniel sanoi ja ojensi kättään Soodalle.
"Ihan niin kuin minä antaisin", Sooda sanoi halveksivasti.
"Anna nyt vain. Ettei tarvitse alkaa käyttää sauvoja", Omppuli sanoi hivellen taskustaan ottamaansa taikasauvaa.
Sooda katsoi hieman avuttomasti ympärilleen. Onneksi hänen rinnalleen riensi...


Fighter of dark (huom. entinen Ruohonleikkuri)

...Ruohonleikkuriksi kutsuttu tyttö korpinkynnestä.
-"Mitä täällä on meneillän?" Ruohonleikkuri kysyi hämmästyneenä ja tuijottia muita korpinkynsiä.
-"Me..." Omppuli oli sanomassa, mutta Ruohonleikkuri keskeytti hänet
-"Mitksi sinulla Sooda on tarjotin käsissäsi?"
Sooda joka oli leiuttanut tarjotinta, oli ottanut käsiinsä tarjottimen ja alaknut mutustaa yhtä kakun palaa.
-"Minä olin viemässä tätä oleskeluhuoneeseen kunnes törmäsin heihin", Sooda sanoi suu täynnä kakkua ja viitaten paikalla oleviin ihmisiin...



Omppuli

"Hyvä on, jos ei hyvällä niin sitten pahalla", Daniel aloitti ja Omppuli hoiti loput.
"Tulejo tarjotin!" Omppuli sanoi ja tarjotin herkkuineen kaikkineen liisi kiltisti Omppulin ojennetuille käsivarsille. Se ei ollut oikein viisasta, sillä korpinkynsien ilmeet olivat todella raivokkaat.
"Daniel? Mitä jos nyt juostaan!" Omppuli huudahti ja Daniel nyökkäsi. Yhdessä he lähtivät juoksemaan kohti tyrmiä vihaiset korpinkynnet perässään...


Pörri

...Omppuli kompastui ja tarjotin lensi hänen kädestään vastaan tulevalle Pörrille.
"Mahtavaa! Minulla onkin nälkä!" huudahti Pörri.
"Se on minun!" sanoi Sooda. Pörri antoi tarjottimen Soodalle.
"Mihin te olette muuten viemässä tuota tarjotinta?" kysyi Pörri.
"Meillä on juhlat olleskeluhuoneessa!" sanoi Manuliino.
"Mahtuisiko mukaan myös yksi Puuskupuh?" kysyi Pörri innoissaan.



Daniel

"Ei! Herkut ovat minun!" Daniel tiuskaisi nostaen taukasauvaansa, valmiina lausumaan kutsuloitsun. "Tulejo tarj-"
"Estous!" tällä kertaa Sooda oli kuitenkin nopeampi, ja kerkesi estää tarjotinta karkaamasta käsistään toiseen kertaan.
"Hei, ei tapella, voidaan juhlia kaikki yhdessä", Pörri ehdotti toiveikkaasti.
"Mitä? Noiden kanssa?" Daniel kysyi halveksien ja osoitti korpinkynsiä. "Tai sinun? Turha luulo. Me pidämme Omppulin kanssa tarjottimen ja lähdemme luihuisiin viettämään juhliamme, niin kuin oli alunperin tarkoitus"


Omppuli

"Mikä riidanhalu teillä luihuisilla oikein on meitä muita kohtaan?" Pörri kysyi ihmettelevästi.
"Koska te muutte olette huonompia kuin me", Omppuli sanoi.
"Ai siksi että me olemme puoliverisiä tai jästisyntyisiä?" Sooda sanoi kohottaen kulmiaan. Omppuli ja Daniel tajusivat että he olivat ansassa. Heillä ei ollut oikein hyvää syytä sanoa ei. Daniel ja Omppili katsoivat toisiaan ja molemmilla oli sama ilme. Keksi-sinä-nyt-jotain. Daniel, joka tunnettiin Luihuisissa hyvin vikkelästä sananvalinnastaan oli ensimmäisen kerran sanaton.
"Puhdas veri on tärkeintä ja suku myös", Daniel sanoi.
"Eikä ole!" huudahti nominal.
"Onpas!" Omppuli ja Daniel huudahtivat.
"Mitä me oikein tehdään?" Sooda kysyi. Hän ei ollut ihastunut ajatukseen tapella luihuisten kanssa...


nominal

"Nyt!" Daniel huusi Omppulille ja he kohottivat yhtä aikaa taikasauvansa ja kutsuivat tarjottimen luokseen. Sooda sai torjuttua Danielin loitsun, mutta tarjotin liisi silti hänen käsistään - suoraan Pörrille, joka oli sattunut seisomaan siinä välissä niin, ettei tarjotin päässyt Omppulille.
"Hei, kenen tämä nyt oikein on?" Pörri kysyi selvästi ihmeissään ja maistoi siinä samalla vähän kakkua.
"No hemmetti", nominal mutisi tilanteelle.
"Mitä jos istutaan tähän näin ja syödään kaikki yhdessä? Ja jos luihuisilla on niin kova hinku saada ruokaa niin hakekoon itse. Minusta tarjottimen saa pitää se kuka sen hakikin", ehdotti...


Kira

...Kira, joka oli putkahtanut paikalle kuin tyhjästä.
"Eli se on silloin minun!" Omppuli karjaisi ja yritti kiskoa tarjotinta Pörrin käsistä.
"Ei, vaan se oli meidän!" Sooda huusi raivoissaan, heiltähän meni hyvää juhla-aikaa riitelyyn.
"Miksemme vain voi jakaa herkkuja?" Pörri mutisi suu täynnä marenkitorttua.
"Miksi ihmeessä korpinkynsien, luihuisten ja puuskupuhien pitää väitellä keskenään?" ,Kira tulistui, "eikö se riitä että meillä rohkelikoilla on aina kränää luihuisten kanssa?"
Laskeutui syvä hiljaisuus, jonka aikana Daniel kävi näpistämässä tarjottimelta muutaman piparin.
Nominal pudisti päätään tilanteelle. Sooda ja ruohonleikkuri vilkaisivat toisiaan hämmästyneinä.
"Tarjotin on minun!" hihkaisi...


Hirmu

...voitonriemuinen ääni yllättäen. Kaikki käänsivät vihaiset katseensa puuskupuhlaiseen Hirmuun, joka oli tarkkaillut tilannetta vierestä jo pidemmän aikaa ja rynnännyt nurkan takaa sieppaamaan tarjottimen.
"Varo vähän, pudotit jo kolme marenkia!" ärähti Omppuli Hirmun juostessa käytävää eteenpäin ja tarjottimen keikkuessa vaarallisesti hänen päänsä päällä.
"Ne ovat suklaatuulihattuja!" huomautti vuorostaan sooda ja lähti Hirmun perään Ruohonleikkuri vanavedessään. Samalla Daniel innostui keräämään pudonneita tuulihattuja omiin taskuihinsa.
"Jos tämä jatkuu tähän malliin, kukaan ei saa ikinä mitään syötävää", puuskahti Kira potkiskellen piparinmurusia. Huomaamatta Hirmua, joka oli tehnyt täyskäännöksen paetessaan jahtaajiaan hän sattui muussaamaan erään kinuskisuklaakuorrutteisen leivoksen keskelle käytävää.
"Varo!" huudahti Pörri tarjottimen, sen kantajan ja tarjottimen kantajan jahtaajien lähestyessä.
"Varo!" karjaisi nominal sulkien silmänsä. Hirmu ei nähnyt tarjotttimen takaa mitään, niinpä hän liukastui leivoksen jäänteisiin ja tarjotin lennähti kauniissa kaaressa...


Daniel

Käytävälle laskeutui syvä hiljaisuus, ja kaikki olivat kääntyneet katsomaan Kiraa.
"Riittää", Kira vielä toisti, mutta nyt jo hieman rauhoittuneempana "Kukaan ei nyt liiku tarjottimen kanssa yhtikäs mihinkään"
"Mutta tämä oli meid-", Sooda aloitti, mutta vaikeni nähdessään Kiran katseen.
"Me voimme syödä vaikka tässä näin, kaikki yhdessä, kuten aijemmin ehdotin", Kira sanoi ja loi varoittavan katseen Danieliin ja Omppuliin, jotka katselivat inhoten käytävää ja muita paikalla olevia ihmisiä. "Tappelu ei hyödytä mitään. Kohta vain Voro ilmestyy paikalle aiheuttamastamme melusta, ja saamme kaikki pariksi illaksi jälki-istuntoa"
Kukaan ei hiiskunutkaan, ennen kuin hiljaisuuden rikkoi...


Omppuli

Omppuli huudahtamalla:
"Ei muuten varmana syödä yhdessä!" Kira huokaisi.
"Tuolla asenteella et takuulla saa ruokaa", Kira sanoi ja Omppulin halveksiva ilme laski hieman.
"Tahdotko sinä että saat jälki-istuntoa ja muuten, hommaat sen myös omalle kaverillesi", Kira sanoi. Omppuli punastui. Sitten he kuulivat kissan naukunaa takaansa.
"Norriska!" huudahti nominal. Kaikki lähtivät juoksemaan samaan suuntaan. He tulivat oudon pimeälle käytävälle ja siellä oli ovi. Omppuli ja Daniel etunenässä vetivät oven auki ja Kira, Hirmu ja korpinkynnet syöksyivät heidän jälkeensä huoneeseen. Kun kaikki olivat sisällä ovi pamahti kiinni ja katosi. Omppuli huomasi tämän, mutta muut eivät, sillä he tuijottivat huonetta lumootuneena.
"Voi itku!" Omppuli parkaisi tutkiessaan kiviseinää, jossa ovi oli ollut. Kukaan ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Omppuli kääntyi ja näki saman minkä muutkin. Huoneessa oli...

(Sori. tein virheen ja poistin viestini. Nyt siihen jäi iso aukko. Enkä muista mitä kirjoitin siihen. Ainakaan sanatarkalleen. Lisään sen joskus takaisin. Eli Hirmun ja Danielin viestin välissä on oma pikku viestini. Toivottavasti se ei teitä niin äärettömästi haittaa. Sori vielä kerran)


Daniel

pitkä ja koreaksi katettu pöytä, joka oli täynnä kaikenmaailman herkkuja ja ruokia, suklaasammakoista porsaanpaistiin.
"Mitäh?" Omppulin huulilta karkasi kysyvän oloinen mutina. "Mitä tämä..."
Jokainen tuntui olevan sanaton ja katselevan neuvottomana ruokapöytää.
"Ainakaan meidän ei tarvitse tapella jostain mitättömästä tarjottimesta", Pörri sanoi hetken kuluttua ja vilkaisi toisiin, jotka kerrankin tuntuivat kaikki - kyllä, myös luihuiset - olevan samaa mieltä.
"Noh, jaetaanko nämä sitten ja painutaan pois täältä, ennenkuin se Voro onnistuu jäljittämään meidät", Kira sanoi ja oli kävelemässä pöytää kohden, joutuen kuitenkin pysähtymään Omppulin asettuessa tielleen.
"Eipäs hoppuilla! Meillä on pienoinen ongelma", Omppuli sanoi ja kaikki katsoivat tätä odottavasti. "Ongelma on, miten me pääsemme ulos tästä huoneesta?"
"Ovesta tietty! Oletko sin-", Sooda ilmoitti heti, mutta joutui pysäyttämään lauseensa Danielin älähtäessä:
"Ovea ei ole!"


Kira

"Mitää?" nominal kauhistui ja riisti katseensa valtavasta vuoresta suklaasammakoita.
Kaikkien suut vääntäytyivät S-kirjaimen muotoon.
"Tarkoittaako se, että meidän pitää olla täällä kuraveristen kanssa?" Daniel henkäisi selvästi kauhuissaan. Omppuli työnsi sormensa kurkkuun ja oli oksentavinaan.
"No, ei taida olla paljon muuta vaihtoehtoa kuin istua ja asettua aterialle" Pörri huomautti Hirmulle, jonka taskut pullottivat epäilyttävästi.
"Selvä, mutta korpinkynnet saavat valita herkkunsa ensin" Sooda ilmoitti ja käveli tyynesti herkkupöydän luo.
"Hetkinen, luihuisilla on etuoikeus!" Omppuli kiljaisi ja juoksi pöydän luo tuupaten Soodan pois tieltään.
Syntyi sekasorto, kun jokainen yritti kahmia niin paljon ruokaa kuin käsiinsä suinkin sai kannettua. Kiran epätoivoiset yritykset hiljentää porukka valuivat kuin tiimalasin hiekka kaikkien huutaessa ja kiljuessa.
"Olkaa jo hiljaa!" huusi kimpaantuneena...


Fighter of dark

Ruohonleikkuri, joka oli kyllästynyt luihuisten ja korpinkynsien kinaan.
"Mitä jos vain yritettäisiin syödä (hyvä ruoka parempi mieli) ja yrittää sitten ulos täältä", Ruohonleikkuri sanoi kaikkien hiljennettyä rauhallisesti.
"Minä en tee yteistyötä noidan kanssa", Daniel sanoi ja alkoi mussuttaa tuulihattua jonka hänoli napannut pöydältä.
"Mitä siinä on vikaa?" Sooda kysyi haastaen Ruohonleikkurin vierestä.
"Te olette kuvottavia!" Daniel sanoi ja heitti yhden tuulihatuista suoraan päin...


Hirmu

...soodaa, mutta tämä väisti ja leivos lensi Hirmun naamaan.
"Yäk!" Hirmu kiljaisi pyyhkien kuohkeaa kermavaahtoa silmistään. Daniel nauroi katketakseen ja sooda pamautti häntä tarjottimella päähän. Samalla nominal hiippaili kohti pöytää aikeinaan pihistää jotain syötävää ennen kuin toiset rupeaisivat sotimaan tuulihatuilla. Valitettavasti Omppuli huomasi tämän, älähti närkästyneenä, ja hyppäsi sitten nominalin niskaan kaataen hänet päin herkuista notkuvaa pöytää.
"Voi ei!" parahti Kira suklaasammakkojen liiskaantuessa nominalin ja Omppulin alle. "Te sitten osaatte olla... tavattoman..."
Mutta Kiran lause jäi kesken, kun Hirmu huudahti kovalla äänellä: "Minun taikasauvani on kadonnut!"
"Eikä ole, se on Omppulilla", kertoi Daniel hymyillen hassusti.
"Pitikö paljastaa minut?" kiukustui Omppuli ja muuttui tomaattiakin punaisemmaksi.
"Arvatkaa mitä", hymähti sooda. Tuttu hiljaisuus valtasi jälleen huoneen ja sooda jatkoi: "nämä herkut on terästetty totuusseerumilla..."
Sanoilla oli arvattava vaikutus. Hirmu ryhtyi kiireesti tyhjentämään pullottavia taskujaan, Pörri siirtyi vingahtaen kauemmas pöydästä ja Omppuli ryhtyi tukkimaan Danielin suuta ennen kuin tämä puhuisi ties mitä. Mutta yhtäkkiä...


kirja

kulman takaa pomppasi esiin joku, joka väitti nimensä olevan kirja, se taisi tosin johtua siitä, että hän piti kirjoista. Hän alkoi heti kysymään kaikenlaista:" Hirmu, kuinka monta leivosta söit?" "Viisitoista",Hirmu vastasi. "Hilja, miten pääsemme täältä pois?" "En tiedä."
"Voisitko lopettaa kyselyn", sanoi Forum Shark, joka oli dieetillä, eikä syönyt mitään. "Mietitään mieluummin, miten pääsemme pois täältä", hän jatkoi, ja sai heti kannatusta. "En suostu yhteistyöhön haisevien noitien kanssa", Daniel sanoi alkaen jo suuttua.
"Jätetäänkö hänet sitten tänne, kun mietimme, miten pääsemme pois täältä", Ruohonleikkuri, jonka vatsa taisi olla pohjaton, kysyi. "Kuinka moni kannattaa?"
Melkein kaikki nostivat kätensä ylös. Hirmu perustelikin vielä: "meidän täytyy tehdä yhteistyötä, jos haluamme joskus päästä pois täältä."
"Ei kai? Pakko minun on sitten kai suostua", Daniel melkein itki. "Muistakaa aina, että noidat haisevat." "Eivätkä haise", sooda sanoi ja sai heti kannatusta. Mutta niin sai myös Daniel. "Velhothan ovat parhaita!" manuliini huusi.
Taas oli selkeä riidan paikka, mutta onneksi nominal katkaisi sen. "Yhteistyö! Muistatteko sen?"
"Juuri niin", Kira sanoi. "Äh, riitamme on järjetön", sanoi Omppuli. "Jatkaisimmeko yhteistyötä? Parempia ideoita?"
Yht´äkkiä pöydän alta heräsi Pörri, syytön ilme kasvoillaan, vaikka ei ollut auttanut muita yhtään ulospääsyssy. "Hajoitetaan seinät ja mennään läpi, tai huudetaan", hän ehdotti, vaikka oli nukkunut koko ajan.

Myöhemmin kaikki nukahtivat väsyneinä tai vähemmän väsyneinä. Tilanteen huipensi vielä sekin, että kuumana päivänä katosta virtasi kuumaa ilmaa. Selvä nukkumisen paikka.

Vielä myöhemmin kirja ja Meenai herättivät kaikki. "Kirjalla on idea, miten voimme päästä täältä pois", Meenai sanoi ja kirja nyökkäsi. Kirja aloitti: Muistatteko te, leivoksissa on totuusseerumia. Täytyy vain kysyä kaikilta, tietävätkö he...


~kirja



Zenzibar

"..miten täältä pääsee pois."
"Mitä järkeä siinä muka on? Ei mitään! Minä en suostu, en anna lupaa kysyä minulta!" Omppuli huusi.
Välittämättä Omppulista, kun kaikki muut kuitnekin myöntyivät, kirja ja meenai aloittivat kyselyn.
"Tiedätkö sinä miten täältä pääsee pois?"
"En."
Ja niin se jatkui, kunnes kaikki muut paitsi omppuli, oli käyty läpi.
Kirja katsoi omppulia. "Miedän täytyy kysyä nyt sinulta, koska kysyimme jo muilta."
"En suostu. Kysykää toisiltanne sitäpaitsi, sinä ja Meeai, ette ole vileä kysyneet."
"Totta", hoksasi myös Hilja, "Kysykää toisiltanne."
"Hyvä on. kirja, tiedätkö sinä miten täältä pääse pois?"
Kirja vastasi järkähtämättä. "En. Meenai tiedätkö sinä miten täältä pääsee pois?"
"En tiedä."
"Selvä, jäljelle jää siis enää omppuli." Kaikki katsoivat Omppulia.
"HYvä on hyvä on! Minä tiedän miten täältä pääsee pois", Omppuli huokaisi lopulta.
"Mitä! mikset kertonut."
"Koska muistin sen vasta äsken, olen nimittäi ollut täällä ennenkin."
Kaikki katsoivat Omppulia murhaavasti, he meinasivat mekekin hyökätä hänen kimppuunsa, kunnes sesinään ilmestyi taas ovi, ja sisään pelmahti Zenzibar.
"Hei, mitä ihmettä te kaikki täällä teette?" Zenzibar oli juuri sulkemassa oven, kun kirja huusi yhtäkkiä. "Älä sulje sitä ovea!"
Zenzibar hämmästyi. "Miksi, minun on pakko", hän sulkki oven, "nimittäin Voro jahtaa minua."
"Miksi hän sinua jahtaisi?" Kysyi siihen asti hiljaa ollut Hirmu.
"Koska minä rikoin kolmannen kerroksen tyttöjenvessan oven."
Kirja katsoi Zenzibarin kaavun rinnuksessa olevaa tupamerkkiä. "Hei sinähän olet uihunen!"
"Jep ja ylpeä siitä. Plataan sitten ensimmäiseen kysymekseeni, mitä te kaikki teette täälä?"
HIlkja meinasi juuri vastata, kun yhtäkkiä joku huusi...


jossujb

-Voi hillomunkit sentään, minua syödään, MINUA SYÖDÄÄN!
Ja ovesta yritti tulla sisään joku joka näytti puoliksi Norriskalta ja puoliksi joltain rätiltä joka rääkyi kuin elävältä lahdattava sika. Ovi sulkeutui ja otus, joka muuten paljastui juuri Norriskaksi, sylkäisi pienen ja ruttuisen kotitontun, jolla enemmän tukkaa kuin muuta kehoa.
-Mitä hittoa te siinä tuijotatte? Ette ole enne nähneet kotitonttua syötävän? Nyt se kyllä kyllästyi, mokoma katti. Onneksi maistuin pahalta.
-Anteeksi, mutta me emme varmaankaan ole tavanneet aiemmin? kysyi Omppuli.
-Minä olen Jossu JB, sano vaan Jossuksi. sanoi Jossu.
Sitten Jossu katsoi kaikkia paikalle ahtautuneita henkilöitä, pyöräytti silmiään ja kysyi:
-Mikäs kokous se teillä on menossa, vai ettekö aio kertoa kun olen niin pieni?
-Täytyisi tässä päästä ulos. sanoi hyvin kyllästyneesti Hirmu.
-No ainakaan tosta ovesta ei pääse.
-Tiedetään.

Samassa kuului kummallista hurinaa...



Reta

...kun Reta, mustahiuksinen ja lyhytkasvuinen Korpinkynsi rikkoi oven ja astui näyttävästi sisään. Huoneessa olevat 28 henkilöä tuijottivat Retaa. Reta hymyili ja näytti moottorisahaa.
"hei, eihän Tylypahkassa toimi jästilaitteet!" Jossu JB huudahti.
"Tämä onkin patterilla toimiva. Äitini on ahdasmielinen jästi ja isäni metsuri. Onnistuin salakuljettamaan tämän kouluun. Kuulin täältä meteliä ja päätin tulla pelastamaan." Reta kehui.
"Mikä patteri?" Omppuli ihmetteli. Kaikki rynnivät ulos käytävälle. Joku iloitis siitä, että sai vihdoin hengittää ja toinen kaivoi astmapurkkia essiin.
"vau Reta, kiitos! Nyt mennään koko konkkaronkka Kolmee luudanvarteen Kermakaljalle." Omppuli pudisti päätään, sillä kotitontuille kermakalja oli vahvaa ainetta. Reta koppasi tontun syliinsä ja koko sekalainen seurakunta lähti rynnimään pitkin käytäviä.
Zenzibar, se luihuinen, otti toisen kotitontun Jossun syliin. "Muistakaa varoa sitä Voroa, hän voi olla missä vain." Silloin Norriska livahti ovenraosta ja kipitti käytävää pitkin nurkan taakse piiloon.
"OTTAKAA SE KIINNI!" Hirmu karjui.


Omppuli

Kaikki ryntäsivät Norriskan perään, joka mourusi kauhistuneena. Omppuli tajusi elämänsä tilaisuuden ja potkaisi Norriskaa. Norriska kaatui ja Daniel leijutti sen lähimpään salakäytävään. Vaikeudet olivat kyllä vasta aluillaan. Voron hinkuva hengitys lähestyi nurkan takaa.
"Apuva! Voro tulee! Meidän täytyy piiloutua!" Omppuli kuiskasi ja lähti juoksemaan käytävää pitkin. Kaikki vilkaisivat Omppulia yllättyneenä.
"No vihdoinkin hänellä on hyvä idea", Kira sanoi ja lähti Omppulin perään. Kaikki seurasivat heitä. Hetken juostuaan he löysivät Omppulin tekemässä jotain hyvin outoa. Hän koputteli kivi seinää ja painoi välillä korvansa siihen. Zenzibar katsoi omppulia kuin tärähtynyttä. Nyt se pilaa Luihuisten maineen ja oikein kunnolla, Zenzibar ajatteli. Voron hinkuva hengitys lähestyi.
"Omppuli hei! Tämä on turhaa ja tyhmää. Mennään pois täältä!" Sooda huusi Omppulille, joka kiljaisi riemusta. Omppuli kaivoi sauvansa esiin ja sanoi jotain. Kivet väistyivät ja paljastivat pienen huoneen. Omppuli kääntyi muihin päin, jotka tuijottivat häntä tyhminä.
"Älkää tuijottako siinä. Se sulkeutuu kohta ja jos tahdotte piiloon niin suosittelen että menisitte sinne. Ja tarkoitin NYT!" Omppuli huusi ja alkoi työntää muita huoneeseen. Seinä alkoi jo sulkeutua. Omppuli tönäisi viimeistä Kiraa ja hyppäsi sitten itse huoneeseen...


Fighter of dark

...Ja lensi suoraan Ruohonleikkurin syliin.
-Ehh... anteeksi. Sanoi omppuli ja nousi nolona.
-Eihän se mitään. Ruohonleikkuri vastasi.
Ruohonleikkuri katseli huonett hämmäntyneenä niinkuin kaikki muutkin.
-Kuules omppuli mistä olet tällaisen löytänyt? Ruohonleikkuri kysyi.
-Nii mistä? en ole ennen huomannut, että täällä olisi jotain sala paikkoja.
-Minä tiesin tästä paikasta. Huusi...


Daniel

Daniel, joka oli taas päässyt perille asioista.
"Olen ollut täällä ennenkin! Kerran kun luihuiset voittivat puuskupuhit huispauksessa, tulimme tänne ja-"
"Selvä, en tarvitse tietoja siitä kenet te voititte", Sooda iski väliin ja sai Danielin rypistämään kulmiaan.
"En selittänytkään sinulle, joten voisitko olla sekaantumatta tähän?" Daniel pisti vastaan ja pian Kira sai taas korottaa ääntään:
"Taasko se alkaa?! Ettekö te osaa olla hetkeäkään sovussa keskenänne?"
Daniel ja Sooda, molemmat, loivat jurottavan katseen Kiraan, mutta pitivät kuitenkin suunsa säpissä. Ylpeänä luihuisena Daniel ei kuitenkaan suostunut pitämään hiljaisuutta yllä kymmentä sekunttia pidempään.
"Mutta me voitimme-"
"Daniel, jumalauta!" jo toisen kerran viiden minuutin sisällä Danielin selitys keskeytettiin Soodan toimesta.
"Hei, eikö nyt oikeasti voitaisiin olla vain hiljaa ja odottaa, että Voro menee ohi", Pörri pyysi anova ilme kasvoillaan, ja väki tyytyi olemaan hiljaa... hetken.



Nimue

Kunnes seinämän läpi humpsahti Nimue, äkäinen katse kasvoillaan. "Hei, mitä te täällä teette?", Nimue kysyy kasvoillaan edelleen sama äkäinen katse.
"Ollaan Voroa piilossa", Sooda kuiskasi nopeasti ja hiljaa, mutta Nimuella ei ollut aikomustakaan olla hiljaa. "Oletteko nähneet ketään tänne tultaessanne?", Nimue jatkaa hilljempaa. "Kummalista, olin aivan varma että... "Nyt Nimue pää kiinni! Me ollaan piilossa, tajuatko?" Kuuluvat äänet kuiskaavat, ja vihdoinkin Nimue tajuaa pitää suunsa kiinni. Pian kuuluu raahustavia askelia, ja kissan naukumista. Askeleet, jotka kaikki tunnistavat Voron askeliksi, kuuluvat aina vain hiljempaa, kunnes katoavat kokonaan. "Miksi muuten tulitte tänne?", Nimue jatkaa hiljaisella, lähes kuulumattomalla äänellä vaikka Voro oli mennyt ohi jo aikoja sitten. "Noh... oltiin Voroa piilossa... piti hakea Korpinkynsien juhliin syötävää", Omppuli puhuu normaalilla äänenvoimakkuudella. "No, Vorohan meni joten voimme kai mennä ulos?" Kira ehdottaa ja raottaa ovea. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä...


kirja

sieltä pomppasikin Voro, joka oli kuullut Jossun äänen. Jossu oli huutanut Nimuelle, ja Voro oli kuullut äänen, ja lähtenyt pois. Mutta hän tuli heti takaisin.
"Nyt olemme pulassa!" Meenai sanoi, ja oikeassa olikin, sillä Voro nauroi sitä samaa vahingoniloista nauruansa. "Mitäs näille voisi tehdä? Pää alaspäin kattoon? Käsiraudat ja järveen? Potkut?" Voro mietti.

Lopulta he päätyivät kiilloittamaan Tom Valedron palkintoa. "Siivoaminen on hauskaa", sanoi Hilja. "Miten joku voi pitää siivouksesta?" Kira kysyi. "Se on hauskaa!" kirja sanoi. "Lopetakaa! Siivotkaa sitä kunnolla!" Voro sanoi, ja antoi Norriskalle makkaraa. Norriska maukui tyytyväisenä, ja raapi Danielin jalkoja. Samalla Voro silitti häntä, ja Norriska kehräsi iloisena.

Seuraavana päivänä he päätyivät ruokasaliin, ja siellä tuli ongelmia, sillä he kaikki...
~kirja


sooda

kutsuttiin eteishalliin kesken ruokailun, jossa odottokin jo voro. Hän sanoi että oli päättänyt antaa heillle lisää jälki-istuntoa vain ilkeyttään, mutta ei kuitenkaan suostunut kertomaan mitä he joutuisivat tekemään, mutta luultavasti jotain melko inhottavaa, koska eihän Voro olisi muuten hymäillyt tyytyväisenä itsekseen.

Illalla he kaikki kokoontuivat eteishalliin, mutta kun Voroa ei vielä näkynyt, käyttivät Omppuli ja Daniel tilaisuuden hyväkseen ja alkoivet piikitellä muita melko ilkeään sävyyn. Juuri kun muut alkoivat olla räjähtämispisteessä, alkoi kuulua Voron kiihkeä puuskutus ja hetken päästä hän ilmestyikin eteishalliin.


Kira

"Ei taas!" kirja voihkaisi peläten joutuvan kuuntelemaan taas Voron puhinaa palkintohuoneessa. Omppuli ja Danielkin hiljentyivät ja yrittivät piiloutua Hirmun ja Pörrin selkien taakse toivoen ettei Voro huomaisi heitä. Toisin kävi.
"Siellähän ne sontiaiset ovat!" Voro hihkaisi Norriskalle, joka kyyläsi heitä punaisilla silmillään. Hilja vapisi.
"Olenkin valinnut teille mukavan rangaistuksen, kyllä vain, luulen että pidätte siitä hyvinkin paljon..." Voro jupisi kiihtyneenä, mutta selvästi onnellisena ja Ruohonleikkuri voihkaisi.
"Jos Voro luulee että me pidämme siitä, sen täytyy olla jotain todella kamalaa" Ruohonleikkuri kuiskasi Retalle, joka näytti säikähtäneeltä.
"Mitä me sitten joudumme tekemään arvon vahtimestari?" Hilja piipitti pienesti. Voron silmät katsoivat oppilaita ja hän lausui voitonriemukkaasti:
"Te pääsette leikkaamaan Kalkaroksen varpaankynnet!"
"Mitääää?" Kira karjaisi järkyttyneenä niin että lähellä olevat haarniskat kaikuivat vielä monta minuuttia.
"Huono vitsi Voro" Zenzibar totesi kuivasti.
Voron kiiluvat silmät kääntyivät heitä kohti ja he huomasivat että...


Omppuli

Voro oli tosissaan. Omppuli vihersi kasvoiltaan, Danielin ilme oli järkyttynyt, Kirja oli valahtanut kalpeaksi, Kira oli kauhistunut, Sooda oli vihaisen näköinen ja muut näköjään pidättelivät ruokaa mahassaan.
"Anteeksi? Tarkoitatko ihan totta tuota?" Kira kysyi naama valkoisena. Heti huomasi että hän mielummin hyppäisi tähtitornista kuin leikkaisi Kalkaroksen varpaankynnet. Voro nauroi ja se nauru ei ollut hilpeää vaan kylmää, katkeraa ja voitonriemuista naurua.
"Ei nyt sentään. Te pääsette tekemään jotain vielä mukavampaa. Teidän täytyy mennä Kiellettyyn metsään!" Voro sanoi voitonriemuisesti. Kaikkien ilmeet olivat kauhunsekaiset ja paniikinomaiset.
"M-metsään vai?" Omppuli änkytti heikolla äänellä. Voro nyökkäsi.
"M-mutta s-sehän on kielletty alue. Siellähän on ihmissusia", Daniel sopersi kauhuissaan.
"Olisitte ajatelleet sitä ennen kuin hiippailitte linnassa keskellä yötä. Lähdette nyt. Hyvää päivänjatkoa", Voro toivotti tarkoittamatta viimeistä ja lähti pahanilkinen hymy kasvoillaan.
"Tämä ei ole mahdollista!" Zenzibar huudahti kun he kävelivät Tylypahkan pihamaata pitkin kohti Kiellettyä metsää.
"siis oikeasti. Oppilaat! Tämähän olisi aikuisten homma ja -" Zenzibar ei saanut lausettaan loppuun kun Kira keskeytti hänet.
"Eniten minua ihmetyttää miten Dumbledore päästää meidät ilman valvojia ja voitko Zenzibar lopettaa tuon valittelusi", Kira huomautti.
"Suu kiinni kuraverinen!" Zenzibar äyskähti. Daniel ja Omppuli virnistivät tyytyväisinä. Mutta heidän hymynsä hyytyi kun he tulivat metsän reunalle. Hagrid tallusteli heidän vierelleen ja selitti heidän tehtävän.
"Teidän pitäis ettii karannu taikaolento. Sen nimi on Tiibatus." Omppuli ja Daniel pärskähtivät kuullessaan nimen. Hagrid mulkaisi heitä pahasti.
"Lähestykää sitä varoen. Tunnistatte sen kyllä, Hagrid sanoi ja lähti takaisin mökilleen. Kaikki vetäisivät syvään henkeä ja astuivat sitten metsään...


Fighter of dark

Ruohonleikkuri tärisi kylmyydestä ja pelosta, kun he olivat hetken aikaa kävelleet metsässä.
"Eikö olisi hyvä jos palattaisiin koululle?" Ruohonleikkuri kysyi hampaat kalisten ja hyppien lämpimikseen.
"Älä valita!" Daniel äyskäisi.
"Sitä paitsi onhan täällä muillakin kylmä kuin sinulla", Omppuli sanoi leuka tärräten.
"Keskitytäämpä vain etsimään sitä olentoa, niin päästään täältä joskus", Sooda sanoi kyllästyneellä äänellä.
He etsivät olentoa pitkään hiljaisuuden valitessa pimeässä yössä. Ainoastaan Danielin ja Kiran pitämät lamput valaisivat ympäristöä.
He kulkivat jonkun matkaa ja saivat kohdata etovan näyn...


Hirmu

Nimittäin erään puun alla makasi kuolleena tusinan verran jättimäisiä, kuolleita hämähäkkejä. Pörri kiljaisi ja lähti toiset seuranaan ripeästi eteenpäin, yhä syvemmälle metsään, jonne kuun valo hädin tuskin pääsi siivilöitymään paksujen puunoksien läpi. Ruohonleikkuri kohotti sauvansa ja lausui "Valois." Toiset noudattivat vikkelästi esimerkkiä ja lähtivät sitten Ruohonleikkurin johdolla syvemmälle metsään.
"No, on tämä parempi kuin Kalkaroksen..." Hirmu aloitti, mutta hänen lauseensa peittyi kaukaa kuuluvan vertahyytävän ulvaisun alle. Kaikki pysähtyivät.
"Mikä se oli?" säikähti Daniel ja tarrautui kiinni häntä lähimpänä seisovaan henkilöön, Kiraan, joka vihaisena ravisteli itsensä irti.
"Ihmissusi?" arveli Zenzibar.
"Ei nyt ole täysikuu, eihän?" piipitti Nimue peloissaan.
"Mitä väliä sillä on?" äyskähti Omppuli. "Mennään nyt etsimään se hemmetin Tiibanaama tai mikä lie." Omppuli otti johtopaikan, mutta kompastui yhä paikallaan seisovan soodan jalkoihin. "Mitä sinä siinä seisot?"
"Mietin, tuota..." sooda vastasi hitaasti, "että mihin kirja on hävinnyt?"
Kaikki vilkuilivat ympärilleen, mutta kukaan ei nähnyt merkkiäkään kirjasta. Sen sijaan hetken päästä syvältä metsästä kuului pelottava rääkäisy. "Se oli kirja!" huudahti Jossu.
"Lähdetään, hänet täytyy pelastaa", huomautti Kira.
"Hyvä ajatus", Omppuli totesti kalman kalpeana. "Lähdetään kotiin!" Mutta samassa karmiva rääkäisy kuului uudestaan ja Reta pyörtyi kaataen Omppulin maahan.
"Mennään, kirja on takuulla pulassa!" Kira voihkaisi ja heilautti sauvaansa dramaattisesti ilmassa. Hänen ilmeestään saattoi päätellä, että loistu, jonka hän oli juuri tehnyt, sitoi kaikki oppilaat toisiinsa niin ettei kukaan voisi luikkia yksin pakoon. Kira lähti johtamaan ryhmää jälleen kuuluvan äänen suuntaan, ja pian koko joukko saapui suurelle aukealle.
Daniel parkaisi ja tarrautui jälleen Kiraan, joka tällä kertaa ei vastustellut, sillä...


Daniel

suurikokoinen olento lähestyi uhkaavasti kirjaa, silmät sinertävinä loistaen.
"Mi-mikä tuo on?" Pörrin piipertävä ääni kuului.
"En tiedä", Kira pudisteli hetken neuvottomana päätään, mutta sitten rohkelikon mielellänsä sai itsensä rohkaistumaan. "Meidän pitää auttaa kirjaa"
"Minä en ainakaan mene lähellekään tuota!" Omppuli rääkäisi ja sai olennon kiinnittämään huomionsa aukion reunalla seisovaan suureen ihmisporukkaan. Kirja näytti myös huomaavan heidät.
"Voi Merlin, katso nyt mitä sinä teit!" Jossu vikisi ja piteli päätään. "Me kuolemme, me kuolemme, me kuolemme..."

Olento käänteli katsettaan suuresta ihmisjoukosta kirjaan, aina vuorotellen.
"Ehkä meidän pitäisi hakea Hagrid?" Kira ehdotti viimein.
"Jaa. Kuka lähtee juoksemaan ympäri metsää huudellen Hagridin nimeä... Saa takuuvarmasti tuon pedon kimppuunsa", Daniel totesi sarkastisesti.
Kenenkään ei kuitenkaan tarvinnut juosta minnekään, sillä...



Tämähän on tärkeä osa Tarvehuoneen historiaa!

Lisää tulossa...
~kirja

-Hitto mulla on paha tapa kirjottaa toisten viesteihin, mutta joo, tämä on TOSI hyvä idea kirja! Jos haluut apuu näiden laittamisessa, oon valmiina auttamaan -Zenz

[kirja]

kirja

Hagrid ryntäsi paikalle.
"Mitä ootte menny tekemää? Nyt tää on vihane, ja se on teidä vika!" Hagrid raivosi poikkeuksellisesti.
"Pelasta nyt edes kirja!" Meenai huusi.
"Kutittakaa Tiibatusta, niin se tulee kiltiks. Etteks tiänny?" Hagrid kysyi.
"Pelasta kirja!" Daniel huusi.

Myöhemmin Hagridin kotona kirja joi, vettä, koska kaakao oli lopussa, eikä Hagrid saanut taikoa. Kaikki olivat iloisia. Kaikki oli kunnossa. Jälki-istuntokin oli suoritettu. Nyt heillä ei ollut hädänpävää. Voronkin pitäisi olla tyytyväinen. Omppuli iloitsi. Ruohonleikkurilla oli kylmä, ja kaikki halusivat mennä linnaan. Mutta siellä tuli ongelmia, sillä...
~kirja


Fighter of dark

Ruohonleikkuri huomasi, että ulkona ollut olento, Tiibatus, oli lähtenyt köydestään irti
-Voi helvetti! Ruohonleikkuri huusi ja kaikki tulivat katsomaan mikä oli vialla.
-Voi helvetin helvetti. se o päässy irti. Hagrid sanoi ja lähti ulos koko poppoo kannoillaan.
-Ei! Minä en kyllä mene enää metsään. Siellä on kylmä ja on muutenkin jo myöhä!
Valitti omppuli ja Daniel yhtyi omppulin mielipiteeseen.
-Niin. Ja me ollaan saatu jo se kerran kiinni. Miksi meidän pitäisi se hakea uudestaan.
-Mutta silti tämä kuuluu jälki istuntoon. Meidän oli tarkoitus saada se kiinni, mutta nyt se on karannut, niin me haemme sen vain uudestaan. Sanoi...


kirja


...Meenai, joka oli todella harmissaan eläimen katoamisesta.
"Etsitään se nyt nopeasti", Ruohonleikkuri kuitenkin sanoi.
"Olette ansainneet pääsyn sisälle. Menkää nyt!" Hagrid sanoi.
"Ei voi olla totta!" Sooda sanoi. Daniel ja Hirmu olivat samaa mieltä.

"Mitäköhän nyt tapahtuu? Onkohan Voro vihainen?" Omppuli mietti.
"Se on hyvä kysymys. Olen aina vihainen", Voro sanoi. "Ja nyt ette enää selviä Kiellettyyn metsään menolla, vain...

~kirja


sooda


joudutte oikeasti leikkaamaan sekä Kalkaroksen että Punurmion varpaankynnet. Hagrid saa luvan hoitaa sen elukan." "EEEEEEEEIIIIIIII...." huusivat kaikki yhteen ääneen.
"No niin, olkaa hiljaa ja tulkaa nyt, tai lisään listaan vielä Lipetitin" murahti Voro. "Puolet teistä menee Kalkaroksen luokse, puolet Punurmion. Laitetaan joukko tstä kahtia." Näin sanoessaan Voro työnsi kätensä jälki-istuntolaisten joukon keskeltä. "No niin, tämä puoli menee tyrmiin, tämä puoli lähtee pohjoistornia kohti."

Tyrmiä kohti menevässä joukossa oli Sooda, Daniel, Ruohonleikkuri,...



Daniel


...Kira, Omppuli, Pörri, kirja ja jossu. Pohjoistorneihin sen sijaan suunnistivat Hirmu, Manuliino, nominal, reta, zenzibar, nimue, forum shark ja Meenai. Jokaisella oli kasvoillaan mitä inhoavin ilme, ja tyytymätön ilmapiiri oli niin selkeästi havaittavissa, että olisi suorastaan voinut kävellä pahki pahaan tuuleen, jos olisi tullut joukkiota vastaan.
"Tämä ei ole reilua!" Daniel avasi suunsa matkan puolessa välissä. Samaan aikaan toisessa joukkiossa zenzibar valitti samasta asiasta.
"Minä en kyllä koska pitkällä tikullakaan Kalkaroksen varpaankynsiin", Sooda totesi ja sai myöntävää muminaa vastaukseksi.
"Parempi sekin kuin Punurmio", Omppuli puolusti tuvanjohtajaansa, haluttomasti tosin hänkin. Sama se, kuka opettaja olisi kyseessä. Jälki-istunnosta tulisi kamalin ikinä.

Molempien joukkojen päästyä perille, heitä kaikkia odotti yllätys. Nimittäin...


kirja

siellä olikin Dumbledore, joka ei näyttänyt vihaiselta. "Olette jo kärsineet rangaistuksenne."
Moni ihmetteli Dumbledorea, joka oli kahdessa paikassa yhtä aikaa.
"Tämä oli teille pieni rohkeustesti. Oleitte kaikki rohkeita, paitsi..." Dumbledore sanoi, ja katsoi pyörtynyttä Hiljaa. "Hän taisi pyörtyä järkytyksestä", Dumbledore sanoi.

Myöhemmin he olivat menossa nukkumaan. Kaikki olivat syöneet todella paljon, ja heidän nälkänsä oli loppunut. He olivat innoissaan, koska jälki-istunto oli suoritettu, ja kenenkään opettajan kynsiä ei tarvinnut leikata. McGarmiwa oli tosin antanut pienen saarnan, mutta Hagrid oli ollut heti jälki-istunnon suorittaneiden puolella, toisin, kuin Voro.
"Minua väsyttää." Meenai puki heidän kaikkien ajatukset sanoiksi, ja moni myöntäili.
"Minä en jaksa mennä sänkyyn asti!" Daniel mietti, ja Ruohonleikkurikin oli samaa mieltä.
"Ihanaa, nyt saa nukkua koko vuorokauden! Ei ole mitään häiritsevää asiaa!" nominal sanoi, ja osa vaikutti pettyneiltä. "Tylsää!"

Kirja heräsi yöllä, ja herätti kaikki muut. "Kuulin jotain. Se kuulosti vihaiselta." hän sanoi.
"Täytyykö mennä katsomaan? Pakko mennä, koulu voi olla vaarassa." Meenai sanoi viisaasti.
Kirja ja Meenai olivat oikeassa, koulu oli vaarassa, sillä kulman, mihin he olivat juuri menossa yhdessä, takana oli vaara. Siellä oli todella vaara. Nimittäin siellä oli...
~kirja


Omppuli


Kuolonsyöjiä! Kaikki näyttivät kauhistuneilta paitsi Omppuli, joka oli raivostunut. Erittäin raivostunut. Hän kiroili ja manasi. Muut katsoivat ihmetellen tämän sanatulvaa.
"...voisi pitää ne näppinsä erosta Tylypahkasta. Vai onko se kateellinen? Pelkkä valtaan rakastunut ääliö, vaikka olenkin luihuinen niin minä..", Loput Omppulin puhetulvasta tyrehtyi kun Daniel tukki hänen suunsa. Daniel oli näes älynnyt mistä Omppuli puhui ja pelasti tämän täpärältä loitsulta, joka purkautui kuolonsyöjien sauvasta. Sooda hyppäsi loitsun alta, joka sitten räjäytti lattian. Daniel, joka piti Omppulia edelleen kiinni katsoi peloissaan kuolonsyöjiä. Omppuli oli turhautunut ja vihainen. Daniel oli kuitenkin vahva eikä päästänyt Omppulia otteestaan.
"Herran tähden Daniel päästä irti!" Omppuli huudahti. Muut olivat jo lähteneet juoksemaan käytävää pitkin poispäin. Daniel juoksi heidän peräänsä raahaten vihaista Omppulia. He juoksivat tähtitorniin ja siellä he vasta levähtivät. Jokainen huohotti ja Daniel päästi irti Omppulin, joka istahti heti lattialle.
"Oli sitten järkevää puhua tiedät-kai-kenestä nopin halpamaisesti kuolonsyöjien kuullen", Daniel moitti ja Omppuli pyöritti välinpitämättömästi silmiään.
"Mitäs tunkeutuvat Tylypahkaan, vaikka perheeni ja sukuni onkin puhdasveristä ja jaloa sakkia niin ei kukaan ole liittynyt Voldemortin joukkoihin", Omppuli sanoi ylpeäasti. Kaikki värähtivät hieman kuullessaan Voldemortin nimen. Omppuli oli hieman kalpea ja hän tärisi. Sitten Omppuli mätkähti seinään aivan kuin joku näkymötön käsi olisi paiskonut hänet sinne. Omppuli ei liikkunut...


Kira

...ja kaikki säntäsivät äkkiä tämän luokse.
"Omppuli?" kirja kysyi pelokkaasti samalla kun sooda tökki Omppulia yrittäen saada tämän reagoimaan jotenkin.
"Omppuli!" kiljaisivat Meenai ja josu yhteen ääneen ja paniikkitilanne oli valmis. Pörri heilautti taikasauvaansa hermostuneena ja sytytti siten Hirmun Hirmun kaavun tuleen. Daniel tuijotti Omppulia kauhun ja pelon sekaisin ilmein. Ruohonleikkuri juoksi hulluna ympyrää Nimuen katsellessa vauhkona ympärilleen peläten Voron saapuvan taas. Kira katseli heitä kädet puuskassa. Välillä hän mutisi jotain mikä kuulosti säälittävältä.
"Hei, ei mitään paniikkia!" Reta kuiskasi kuuluvasti Kiran vierestä.
Daniel havahtui ajatuksistaan ja karjaisi: "Miten niin ei mitään paniikkia, Omppuli ei liiku!"
"Viedään hänet sairaalasiipeen" josu totesi yrittäen rauhoittua alkujärkytyksestään.
"Ei me voida" pahoitteleva ääni sanoi...



Nimue


"Miksei muka? Kuka kieltää?" Daniel huutaa katsoen Omppulin liikkumattomiin kasvoihin. "Herpaannu!", kirja sanoi taikasauva esillä. Koska Omppuli ei liikahtanutkaan, purkautui Danielin suusta liuta kirosanoja. Äkkiä kuului kirkaisu Nimuen suunnalta, ja tömähdys, kun Nimue kaatui maahan 'Tainnutu' huudon säestyksellä.
Joukko kuolonsyöjiä oli taas vastassa sauvat valmiina tainnuttamaan jokaisen joka yrittikin vastarintaa. "Yrittäkääkin tehdä jotain..." Uhkaava ääni kuului keskimmäisen kuolonsyöjän suusta, ja hän heristi sauvaansa velhojoukkoa kohti. "Otamme teidät panttivangeiksi, siihen saakka kunnes Dumbledore luovuttaa meille Tylypahkan". Mielipuolinen nauru täytti käytävän, kun jokainen kuolonsyöjöä hekotteli kuin varmistaakseen suunnitelmansa kierouden. "Oioi, Lordi ilahtuu varmasti... Ja nyt ylös kaikki, kävelkää edellemämme. Ja jos yritättekin jotain... Ja sinä siellä", kuolonsyöjä näytti reunimmaista Voldemortin apulaista, "Leijuta näitä kahta." Pian pieni joukko käveli eteenpäin koleaa käytävää, kunnes Sooda ja Ruohonleikkuri...


Hirmu

...saivat keskenään kuiskittuaan loistoajatuksen. Pörri huomasi näiden kahden ilkikuriset ilmeet, ja supatti soodalle hiljaa: "Mitä te virnuilette?"
"Meillä on - yllätys, yllätys - suunnitelma!" sooda supisi takaisin ja hihitti hermostuneesti. Häntä lähinnä olevan kuolonsyöjän epäilykset heräsivät.
"Hiljaa siinä!" kuolonsyöjä sähähti naamionsa takaa. Kaikki vaikenivat, mutta soodan ja Ruohonleikkurin tyytyväiset virneet säilyivät. Pörri huomasi Ruohonleikkurin jättäytyvän mahdollisimman taakse, sen sijaan sooda kipitti joukon etummaiseksi.
"Mitähän nuo suunnittelevat?" Pörri kuiskasi Kiralle ja Hirmulle niin hiljaa kuin pystyi.
Kira kohautti olkiaan, laittoi sormen huuliensa eteen ja sihisi: "Shh." Pörri katsoi kysyvästi Hirmuun, joka kivahti:
"En minäkään tiedä, enkä ehdi tältä kaavun paikaamiselta miettiäkään!"
Pörri oli aikeissa pyytää anteeksi Hirmun kaavun tuhoamista, mutta Hirmun huuto oli saanut etumaiset kuolonsyöjät pysähtymään niin että takaatulevat kuolonsyöjät törmäsivät heihin, ja muutama kaatui, yksi Pörrin päälle.
"Nyt!" kuului Ruohonleikkurin ääni taempaa ja loihti taikasauvallaan sakeaa sumua ilmaan. Daniel joutui paniikkiin ja törmäsi ilmassa leijuvaan Nimueen, joka rojahti tämän päälle leijutusloitsua käyttäneen kuolonsyöjän pudotettua sauvansa. Savun takia yskivä kirja sai Omppulin niskaansa ja kaatoi Meenain. Pian kaikki lojuivat yhdessä kasassa lattialla lukuunottamatta soodaa, joka rynnisti kohti nurkan takana häämöttävää Murjottavan Myrtin vessaa.
"Suunnitelmamme..." kuuli Kira Ruohonleikkurin heikon äänen ihmiskasan alta, "...oli saada kuolonsyöjät huijatuksi vessaan. Toteuttakaa se..."
Kira näki Ruohonleikkurin menettävän tajuntansa, mutta ei jäänyt kauaksi aikaa murehtimaan. Hänellä oli tärkeä tehtävä suoritettavanaan...


Omppuli


Kira alkoi työntämään kuolonsyöjiä vessaan. Se kävi yllättävän helposti, koska kuolonsyöjät olivat unisia ja savun vallassa. Kun kuolonsyöjät oli saatu vessaan niin Kira lukitsi oven loitsulla, jota alohomora ei voinut saada auki. Savu hälveni ja Kira näki kaikkien lattialla huohottamassa. Nimueta ja Omppulia lukuunottamatta. Kira meni Nimuen luokse ja sanoi:
"Herpaannu!"
Nimue avasi silmänsä ja katsoi muita hämmästyneenä. Kira selitti hänelle asian laidan ja Nimue katsoi kunnioittavasti Kiraa, joka hieman punehtui.
"Onko Omppuli hereillä?" Nimue kysyi ja etsi katseellaan Omppulia. Nimue huomasi hänet pian makaamassa lattialla.
"Ei. Emme tiedä miksi hän ei herää. Tajuton hän ei voi olla pelkästään, koska 'herpaannu' loitsu ei tehonnut, mutta hän on hengissä", Kira sanoi.
"Kuolonsyöjät tulevat tuolta vessasta vielä. Meidän tätyy lähteä. Kuka leijuttaa Omppulia?" Daniel sanoi.
"En minä", Hirmu sanoi heti. Kira, Sooda ja Ruohonleikkuri pyörittivät silmiään yhtä aikaa.
"Minä leijutan hänet", sanoi...


kirja


... Meenai, joka oli pyörtynyt kesken taistelun.
"Jaksatko varmasti leijuttaa hänet keittiöön? Haemme sieltä hänelle vettä ja suklaata." Ruohonleikkuri huolehti.
"Jaksan, mutta voisiko joku muu hakea ne suklaat?"
Daniel naurahti. Hilja oli hiljaa. Kira melkein pyörtyi, ja Meenai meni äkkiä keittiöön, sillä hän ei halunnut leijuttaa kahta.
"Olemmeko me varmasti turvassa? Pääsevätköhän he vapaaksi? Pitäisikö kertoa Dumbledorelle?" kirja huolehti.
"Dumbledore!" Sooda huudahti, ja sännähti hänen luokseen. "Bertie Bettin joka maun rakeet."
Ovi aukesi, ja Sooda kertoi kaiken nopeasti. Dumbledore tarkisti paikat, ja taikoi kuolonsyöjät Feeniksin killan luokse, mutta tietysti ilmoitti heille ensin asiasta.


Meenai tuli keittiöstä mukanaan Omppuli, jonka suu oli täynnä suklaata.
Nominal huudahti:"Varo, Pörri!"
Mutta myöhässä. Aivan myöhässä, sillä...
(~kirja)


Omppuli

Pörrin päähän lennähti lautanen, joka särkyi. Pörri kaatui lattialle. Sooda meni nopeasti hänen viereensä ja katsoi oliko Pörri kunnossa. Pörri nousi valitellen päätänsä. Dumbledore tuli käytävälle kertomaan heille tietoja ja pyysi heitä kertomaan tapahtunut. Sooda kertoi muiden avustuksella koko tarinan ja kun oli päästy loppuun niin Dumbledore kysyi terävästi:
"Missä Omppuli on?"
"Täällä!" huudahti Meenai ja laski Omppulin maahan. Omppulin suussa oleva suklaa oli yhtä mössöä. Dumbledore meni Omppulin ylle ja tutki tätä ja mutisi joitain loitsuja. Oudot savukiehkurat ympyröivät Omppulin. Sitten Omppuli avasi silmänsä. Daniel kiljahti riemusta, Sooda huokasi helpotuksesta ja Kira mutisi "Luojan kiitos." Muutkin näyttivät onnellisilta paitsi Omppuli ja Dumbledore. Omppulin silmät olivat kauhua täynä. Ilonkiljahdukset vaikenivat. Kiakki tuijottivat Omppulin pelästyneitä kasvoja.
"Miltä sinusta tuntui?" Dumbledore kysyi. Omppuli puri huultaan.
"Kamalalta. Näin kamalia asioita. Siinä oli Tylypahka tulessa ja kauhea nauru. Siellä oli paljon kuolleita. Monet ystävistäni ja... Ei! En pysty sanomaan", Omppuli sanoi ja hänen ruskeissa silmissään oli kyyneleitä. Dumbledore taikoi paarit ja laittoi Omppulin varovasti paareille. Omppuli pyysi muita tulemaan mukaansa, sillä hän ei tahtonut olla yksin. Pian oltiin sairaalasiivessä, joka oli melkein täynä. Oli kuitenkin Omppulille vapaa vuode. Dumbledore meni kertomaan Matami Pomfreylle tapahtuneesta.
"Mitä sinulle oikein tapahtui? Me olimme huolissamme", Kira kysyi.
"Huolissanne? Olitteko te huolissanne minusta, luihuisesta?" Omppuli kysyi epäuskoisesti.
"Miksi sinun pitää aina välittää tuvista?" Sooda kysyi tuskastuneena. Omppuli kohautti olkiaan ja irvisti sitten, sillä olkapää oli kipeä seinään osumisen jäljiltä.
"Kerro jo mitä sinulle tapahtui", Daniel hoputti ja Omppuli aloitti tarinansa...


Daniel

"En oikein itsekään tiedä", Omppuli totesi ensin hieman epävarmasti, mutta kun joukko silmiä tuijotti häntä herkeämättömän uteliaana, hän päätti yrittää selittää tapahtunutta "Minä ikäänkuin muutuin kahdeksi... Tai siis, näin itseni"
"Me emme nähneet sinua kahtena", Pörri totesi heti, ja muut nyökyttelivät päitään myöntymiseksi.
"Tarkoitan, että minä jotenkin irtaannuin ruumiistani ja näin koko tapahtuman sivustakatsojan silmin, aluksi... Sitten te vain aloitte haaleta savuksi ja kuulin... kauheaa naurua... sellaista kuin kuolonsyöjät pitävät, mutta paljon kauheampaa", Omppuli värähti muistikuvasta ja kurtisti kulmiaan. "Se tuntui kestävän ikuisuuden, ja päätin lähteä etsimään Dumbledorea. Kun vaeltelin käytäviä pitkin, minä... näin... asioita, kauheita asioita, joita kukaan ei haluaisi nähdä"
"Mitä sinä näit?" Kira kysyi lähes kuiskaten, ja kaikki kumartuivat lähemmäs Omppulia, kuullakseen varmasti tarkasti joka sanan.
"Se oli kauheaa, kaikki paloi, mutta tuli ei polttanut minua. Mutta kaikki muu ympärilläni paloi, ihmiset kirkuivat ja... ruumiita lojui lattialla", Omppuli pyyhkäisi silmiään, joihin oli alkanut kerääntymään vettä.

"Dumbledorekin näytti erittäin vakavalta, ja se ei ikinä voi tarkoittaa mitään hyvää", Daniel sanoi ja räpelteli sormissaan sairasvuoteen peiton reunaa.
"Oliko se joku loitsu?" Sooda kysyi ja Omppuli pudisti jälleen kerran päätään, sanoen:


Pörri


"Ei... Se oli... joku.. joku...öö.. En minä tiedä!" Kaikki olivat hiljaa ja miettivät mikä se olisi voinut olla. Hiljaisuuden rikkoi se kun yhtäkkiä kuului kiljaisu.
"Kuka se oli?" kysyi Meenai säikähtäneenä.
"Minä...Tämä tuoli vain yhtäkkiä kaatui!" Pörri sanoi nousi lattialta. Daniel hihitteli vieressä. Pörri kaatoi Danielin tuolin taikasauvan heilautuksella. Daniel yritti kaataa Pörrin uudestaan mutta loitsu osui Kiraan ja hän kaatui ja loitsi samalla niin Meenai kaatui lattialle. Kaikki alkoivat kaadella toisiaan kunnes kaikki muut paitsi Omppuli makasivat lattialla ja nauroivat.
"Tämä on vakava asia!" sanoi Omppuli vihaisesti. "Kuolonsyöjät voivat tulla takaisin minä hetkenä hyvänsä!"


Kira

Pörri yritti pysyä hiljaa ja hytkähteli itsekseen Danielin vielä hihitellessä, tosin hänen kasvonsa olivat vakavat.
"Mutta sinähän sanoit ettei se ollut kuolonsyöjien naurua" Sooda totesi naurukohtauksen mentyä ohi.
"Niin, se oli jotenkin karmivalla tavalla kolkompaa ja uhkaavampaa kuin kuolonsyöjät" Omppuli sanoi pelokkaana.
"Voisiko se olla Voldemort?" Kira kysyi kiinnostuneena Pörrin selän takaa.
Meenai vinkaisi ja putosi oikeasti tuoliltaan, jonne hän oli juuri ehtinyt kiivetä.
Nimue ja Hirmu vilkaisivat toisiaan peläten ja Pörri kiljahti ja tarttui Danielia kaavusta kiinni.
"Me kuollaan kaikki!" huudahti...


Gustaffsson

...joku läheiseltä käytävältä. Äänet lähestyivät.
"Etkö ymmärrä, Gustaffsson! Jos sinä lopetat, me kuollaan kaikki! Pimeyden Lordi tappaa meidät kaikki!" huusi matala miesääni.
"Minä olen tympääntynyt juoksemaan ympäri paikkoja! Minä lopetan!" joku huusi hengästyneenä.
"Aaa, ei ihmekään että sinä tympäännyt juoksemisesta! Kannattaisi laihduttaa vähäsen!" toinen huusi.
Pörri, Daniel, Sooda, Omppuli, Kira, Meenai, Nimue ja Hirmu katsoivat kummastuneena, kun käytävältä löntysti tukeva kuolonsyöjä, joka repi naamion päästään ja kääntyi katsomaan kumppaniaan huomaamatta kauhistuneita kaveruksia.
"SINÄ... SAAKELIN... PASKA! OLEN KYLLÄSTYNYT SINUN VIHJAILUUSI!! TAINNUTU!!" Gustaffsson huusi ja kuolonsyöjä kaatui maahan. Sitten hän kääntyi ja huomasi Pörrin, Danielin ja muut. "Ohhoh! OHHOH!" Gustaffsson huudahti. Sitten hän nauroi.
"Minun on ikävä kyllä pakko tappaa teidät, koska näitte jotain mitä teidän ei olisi kuulunut nähdä!"
"Avada keda-"
"KIDUTU!" loitsi Gustaffssonin takana oleva...


gertsi

luihuistyttö gertsi. Huoneessa olijat pitelivät korviaan Gustaffssonin kiljuessa kimeällä äänellä. Lopulta kiljuminen loppui ja Gustaffsson makasi maassa kalpeana, hikisenä ja tärisi paikallaan. "Nouse jo senkin lurjus ja HÄIVY silmistäni!" gertsi tokaisi ja potkaisi vielä lopuksi Gustaffssonin kylkeä. Kuin ihmeen kaupalla Gustaffsson nousi ja lähti mulkaisten vihaisesti gertsin päälle.

Huoneen valtasi syvä hiljaisuus Gustaffsonin lähdettyä, kun kaikki katselivat oviaukossa seisovaa henkilöä. Hiljaisuuden rikkoi Daniel: "No kyllä kesti. Ehdin jo luulla ettet tulisikkaan." Muut katselivat vuorotellen Danielin ja gertsin päälle koittaen selvittää mitä nämä vistivät ilmeillään. Kummankaan kasvoilta ei kuitenkaan pystynyt lukemaan yhtään mitään. Gertsi ei ehtinyt vastaamaan Danielille kun sooda jo sanoi: "Mu-mu-mutta sinähän käytit anteeksiantamatonta ki-ki-kirousta." "No olisiko pitänyt antaa sen kurjan tappaa teidät? Hemmetti että kuolonsyöjät osaavat olla raukkamaisia. Kaikki juoksevat heti pakoon kun vähän huutaa." Gertsi loikkasi tainnuksissa olevan kuolonsyöjän yli hieman liian laiskasti ja potkaisi samalla melko kivuliaan näköisesti tätä jalkaan.

"No tuleeko kukaan auttamaan? Siirretään tämä lurjus jonnekin." Gertsi tuumasi. Sooda, Daniel, Kira ja Pörri riensivät apuun, mutta he eivät ehtineet edes tarttua kuolonsyöjään kun jo...


Omppuli

tainnutustaika iski Omppulin sänkyyn. Omppuli kirkaisi ja hyppäsi sängystä. Gertsi nauroi ja sanoi:
"Onhan sinussa vielä luihuista jäljellä, Omppuli."
Omppuli mulkaisi Gertsiä pahasti.
"Mistä se tuli?" Sooda kysyi ja päästi kuolonsyöjästä irti. Gertsi kohautti olkiaan ja raahasi Pörrin, Kiran ja Danielin avustuksella kuolonsyöjän sairaalasiivestä ulos.
"Maatkoon tuossa käytävällä", Gertsi sanoi. Omppuli oli juuri sanomassa jotain, kunnes uusi tainnutustaika iski Omppulin vieressä olevalle seinälle.
"Hemmetti soikoon! Kuka minut yrittää tainuttaa?!" Omppuli huusi ja mulkoili kaikkia huoneessa olevia. Kaikki kohauttivat olkiaan.
"Joku on näkymätön", Daniel sanoi. Omppulin silmät leimusivat hetken, mutta sitten niihin tuli ivallisuutta.
"Vai näkymätön? Se joka yrittää tappaa, kiduttaa tai muuten vahingoittaa minuam, saa maksaa kalliisti. Tule esiin sinä pieni riiviö! Nyt saat opetella ettei luihuisia mätkitä mielensä mukaan", Omppuli sanoi ja otti taikasauvansa esille. Daniel, Gertsi ja Zenzibar ottivat myös taikasauvansa esiin. Sitten näkymöttömyysviitta heilahti ja alta paljastui....

(Jos Dumbledore elää niin Harry Potterkin on Tylypahkassa. Kotitonttu sanoi että muitakin hahmoja saa olla. Tätä ei ole syytä unohtaa! )



Daniel

(kelläs muulla sellainen näkymättömyysviitta olisikaan ku Potterilla D Nyt kun mainitsit tuon niin en voi enää välttää tunkemasta sitä tähän)

...itse Harry Potter!... joka yritti pidellä punahiuksista ystäväänsä Ronald Weasleytä aisoissa, kun tuo hutki taikasauvallaan minne sattuun, mutisten jotain "anna minun tainnuttaa hänet, edes tämän kerran".
"Potter!" Gertsi sähähti vaarallisen kuuloisesti, eikä kukaan luihuisista laskenut sauvaansa. Harry ja Ron pysähtyivät aloilleen ja pian molemmilla heistä oli taikasauvat kädessään, kuten luihuisilla.
"Ei nyt taas tapella", Pörri uikahti hiljaa jostain nurkasta, kun neljä luihuista mulkoili kahta rohkelikkoa.
"Potter, miksi ihmeessä sinä yrität tainnuttaa minua?" Omppuli kysyi, siristäen silmiään.
"Minulla on viesti Dumbledorelta", Harry totesi ja vilkaisi suureen ihmisjoukkoon.
"Ja sen takia sinä usutat ystäväsi lyömään Omppulilta tajun kankaalle?" Daniel tivasi ja kohotti taikasauvaansa, samalla kun Ron kohotti omaansa. Harryn "minä en usuttanut häntä" hukkui pian huutoihin, jotka aiheutuivat kun Ron ja Daniel yrittivät noitua toisiaan yhä aikaa. Hetken kuluttua loitsuja lenteli puolelta toiselle, kunnes Soodan ja Kiran "RIITTÄÄ!"-huuto kajahti ilmassa.

"Harrylla oli viesti Dumbledorelta, eikö niin?" Kira kysyi, ja Harry nyökäytti päätään, yhä pitäen silmällä luihuisten sauvakäsiä.
"Omppuli, Gertsi, Daniel ja Zenzibar, haluatte varmaan kaikki kuulla mitä Dumbledorella on sanottavana?" Sooda kysyi ja jokainen heistä nyökkäsi.
"Hyvä, sitten voidaan kuunnella, mitä Harry sanoo", Kira sanoi ja kaikki kääntyivät katsomaan Harrya, joka nyt oikoi hieman kaapuaan.

"Dumbledore lähetti minut tänne sanomaan, että...


Gustaffsson

...kuolonsyöjä Gustaffsson on vielä linnassa. Vahtimestari Voro on-äh, Ron, lopeta virnuileminen -lähetetty Pyhään Mangoon. Gustaffsson oli ilmeisesti komennuskirouksella käskenyt hänet hyppäämään tähtitornista. Hagrid löysi hänet. Rehtori kehottaa kaikkia olemaan varuillaan." Harry sanoi Ronin hohottaessa. "Hitsi, miksei joku ollut voinut tehdä sitä Vorolle aikaisemmin? Haluaisin kiittää sitä Gustaffssonia." Ron nauroi.
"Ei kestä" kuului ovelta, ja heti perään samalla äänellä kahdeksan karkotaseet!-huutoa. Gustaffsson seisoi ovensuussa taikasauva kädessään. Kaikkien taikasauvat lensivät kaaressa Gustaffssonin jalkojen juureen. "Tämän avulla pääsen takaisin Pimeyden Lordin suosioon... Toimitan Potterin hänelle! Ensin te muut saatte kuolla.... SINÄ!" hän huusi nähdessään Gertsin. "Kidutu!" hän huusi ja Gertsin huuto kaikui oudosti. Daniel taklasi Gustaffssonin ja tarttui tämän kaavun rinnuksista kiinni ja hakkasi hänen päätään lattiaan. "Poistujo!" Gusta huusi. Daniel lennähti Omppulin päälle, ja taian voima heitti Gustaffssoninkin taaksepäin. Hän heitti muutaman voltin ja tippui taikasauvansa päälle. Hän oli kuitenkin nopeasti pystyssä ja osoitti katkenneella taikasauvallaan kaikkia vuorotellen. Hän ei huomannut sauvansa epäkuntoa vaan nauroi. "Säälittävää. Todella säälittävää." Daniel kuiskasi jotain Zenzibarin korvaan. Tämä nyökkäsi ja lähetti viestin eteenpäin.
Yllättäen he kaikki ryntäsivät kohti Gustaffssonia. "Heiheihei! Poistujo!" Gustaffsson huusi.
Tapahtui jotain yllättävää. Rikkinäisesta taikasauvasta lensi vähintään viisikymmentä poistujo-taikaa joka puolelle. Ne poukkoilivat katosta, seinistä ja heittelivät tavaraa ja ihmisiä mukanaan. Katosta tippui lamppuja, seiniltä tauluja ja raskaat esineet osuivat pahasti ihmisiin. Gustaffsson tippui ikkunan viereen. "Helkatti... pakko kai tyytyä rahvaanomaisempaan keinoon." hän otti kaavustaan esiin puukon. "Sinusta minä aloitan." hän sanoi ja nosti Gertsin kauluksesta ylös. "Tässä tärkeä opetus. Älä kiduta kuolonsyöjiä. Se on toisinpäin." hän sanoi ja nosti puukkoa.
Viimeinen huoneessa oleva poistujo-taika läjähti Gustaffssonia naamaan. Hän tiputti Gertsin ja lensi ikkunasta. Hän ehti kuitenkin tarrata käsillään kiinni.
"Kiltit lapset... nostakaa minut ylös. Ei minusta ole teille kuolleena hyötyä! Taikasauvani on rikki, puukkoni tippui tuonne alas. Jos nostatte, voin kertoa Pimeyden Lordista ja paljastaa kuolonsyöjiä... v-v-voin vaikka mennä Azkabaniin!" hän uikutti ja katsoi alas.

Gertsi katsoi taaksepäin. Kaikki näyttivät mietteliäiltä. "Äkkiä nyt!" Gustaffsson parahti. Mielipiteensä päästi ilmoille ensimmäisenä...


Kira

Omppuli, joka käveli Gustaffssonin luo ja sylkäisi tämän päälle. Daniel virnisti kylmästi ja sanoi kuolonsyöjän ärähdellessä
"Se oli ihan oikein sinulle senkin paskiainen". Molempien kasvoilla oli syvää halveksuntaa tihkuva katse.
"Jos katse voisi tappaa tuo äijä olisi jo ruumisarkussa" Gertsi mutisi ja hieroi paikkojaan, joita särki Gustaffssonin kovakouraisesta käytöksestä.
"Ootko kunnossa?" Sooda kysyi huolestuneena Gertsiltä, joka heilautti kättään ja naurahti
"Tarvitaan hiukan enemmän että muhun sattuis" hän sanoi suu virneessä.
"Lopettakaa se juoruilu ja tulkaa nostamaan minut ylös!" Gustaffsson karjaisi hädissään ikkunan luota.
"Miten on, nostetaanko se?" Pörri kysyi ja katsoi ympärilleen.
"Tietenkin me nostetaan se, sehän on kuolonsyöjä, se voi kertoa meille ties mitä tietoja!" Ron huudahti innoissaan.
"Mutta mitä jos se vetää meitä turpiin kun me nostetaan se?" Sooda kysyi kulmat kurtussa.
"No silloin hakataan takaisin!", Gertsi huudahti ja nyrkkeili ilmaan, "alats urppii?" Kaikki nauroivat Gertsin nyrkkeilyesitykselle, tosin kukaan ei ollut varma oliko hän tosissaan vai pelleilikö hän vain.
"Ihminen hänkin on, tietenkin me nostamme hänet" Harry totesi pyhimysmäisesti.
"Hän on kuolonsyöjä!" Omppuli kivahti ikkunan luota.
"Mutta kyllä hänelle pitäisi silti antaa toinen tilaisuus" Pörri sanoi urhoollisesti.
"Eipäs pidä, hänhän meinasi tappaa meidät!" Zenzibar huusi hysteerisenä.
"Hiljaaa!" Pörri huusi ja jokainen hiljeni, osittain siksi että heidän piti vetää välillä henkeä ja osittain koska kukaan ei ollut kuullut Pörrin huutavan aikaisemmin.
"Kiitos", Pörri sanoi normaalilla äänellään ja jatkoi, "mielestäni asiasta pitäisi äänestää."
"Kannatan äänestystä!" Ron sanoi ja nosti kätensä. Pörri hihitti.
"Noniin, eli ketkä kannattavat tuon kuolonsyöjän nostamista käsi ylös nyt" Pörri hihkaisi riemuissaan siitä että oli saanut näin hyvän idean.
Harry, Ron, Pörri ja Gertsi nostivat kätensä ylös. Kun kaikki katsoivat Gertsiä, hän sanoi ilkikurisesti
"Pakkohan minun on kostaa tuosta äskeisestä".
"Selvä", Pörri sanoi ja laski sormillaan äänet, "se teki 4 ääntä nostamisen puolesta. Entä ketkä kannattavat tiputtamista?"
Omppuli ja Daniel nostivat heti kätensä pystyyn. Hieman emmittyään myös Sooda ja Zenzibar nostivat kätensä.
Pörri nosteli sormiaan ja totesi pian dramaattisena sen, minkä he kaikki olivat jo huomanneet
"Se on tasapeli, 4 vs. 4"
"Ei voi olla!" Daniel kirosi ja polki jalkaansa.
"Hei hetkinen, ei muuten voikkaan", Harry sanoi ja siristeli silmiään, "Sinä et äänestänyt, olenko oikeassa?"
Kaikki katsoivat Harryn sormea joka osoitti Kiraa. Kira mutisi jotain kiinnijäämisestä ja Sooda käveli hänen eteensä ja lausui tyynen rauhallisesti
"Tietenkin äänestät tiputtamista, tuo äijä meinasi tappaa meidät!"
Kira katsoi ihmeissään Soodaa, joka äsken oli ollut niin rauhallinen ja pitänyt hänen kanssaan järjestystä yllä. Nyt Soodan silmissä oli kummallinen katse, jota Kira ei osannut tulkita.
"Älä kuuntele häntä" Ron sanoi katse Omppulissa, joka oli yrittänyt hiipiä ikkunan luo ja tiputtaa Gustaffssonin, tosin huonolla menestyksellä.
"Nimenomaan, päätä itse" Pörri sanoi katse Ronissa, joka oli alkanut kummallisesti kiehtomaan häntä.
"No, miten on?" Zenzibar kysyi ja Kira mietti kuumeisesti miten päästä pois näin tukalasta tilanteesta.
"Öö.." Kira aloitti, köhi kurkkuaan ja harmitteli Harryn hyvää näköä.


Omppuli

"No toisaalta hänet voisi tiputtaa, koska hän halusi tappaa meidät, mutta sitten olisi myös hyödyllistä vetää hänet ylös että saataisiin tietoja", Kira sanoi epäröiden.
"Eli?" kaikki tivasivat. Omppuli polki jalkaansa odottavasti ja vilkuili pahan tahtoisesti Gustaffssonin suuntaan. Kira veti syvään henkeä.
"Äänestän ylös nostamista", Kira sanoi ja loi pahoittelevan katseen luihuisten ja Soodan suuntaan. Omppuli, Daniel, Zenzibar ja Sooda kiroilivat pitkän liudan.
"Te saatte vetää hänet viidestään ylös. Me ei auteta", Omppuli sanoi hieman lapsellisesti, mutta jääräpäisesti. Hän laittoi kädet puuskaan. Ron mutisi jotain typeristä luihuisista, mutta nähdessään Omppulin raivoisan katseen hän lopetti mutinansa.
"Vetäkää minut herran jestas ylös nyt!" Gustaffsson kirkui. Ron, Kira, Harry, Pörri ja Gertsi meinävät ikkunan luokse ja alkoivat kiskoa häntä ylös. Omppuli meni hakemaan taikasauvansa ja toi myös Soodan, Zenzibarin ja Danielin sauvat. Kun he olivat saaneet Gustaffssonin ylös niin Omppuli kohotti sauvansa ja huusi:
"Tainnutu!"
Taika osui Gustaffssonia rintaan ja tämä lyyhistyi lattialle.
"Hän on vaaraton noin", Omppuli sanoi muille, jotka tuijottivat häntä.
"Hemmetin Omppuli! Nyt en voi kostaa hänelle!" Gertsi sanoi harmissaan. Omppuli vilkaisi häntä Minulle-on-se-on-ihan-sama-etkä-sinä-voi-estää-minun-tekemisiäni -ilmeellä.
"Leijutetaan hänet Dumbledoren luokse", Harry sanoi.
"Ihan kohta", Gertsi sanoi ja potkaisi Gustaffssonia kipeän näköisesti jalkaan...


Littlerat

..vain huomatakseen nurkassa istuskelevan, mustan kikkara karvaisen rotan. Rotta kallisti päätään puolelta toiselle ja haukotteli.
"toi ei kyllä oo oikee rotta!!" Gertsi sihahti ja muut tölläsivät rottaa. Sitten rotta muuttui ihmiseksi, tytöksi.
"Moi, mie oon LittleRat, terve vaa kaikille. Mä en itekää tierä kuinka jouruin tänne" tyttö sanoi iloisesti ja virnisti. Muut pyörittelivät silmiään ja Omppuli jo leijutti Gustaffssonia kohti Dumledoren toimistoa.
"Saanko mie tulla mukaan? Voisin kai kysästä Dumledorelta mihin miun pitää mennä" tyttö sanoi ja muut kohauttivat olkiaan.
"Joo, kai sä saat.." Soodakin mumisi ja koko joukko lähti kävelemään kohti suurta kivihirviötä. Salasana vain puuttui.
"piparminttukarkki! Sitruunapastilli! Toffeepala! Torakkaterttu!" koko joukko huuteli yhteen ääneen kaikkia tuntemiaan herkkuja ja namuja kunnes kivihirviö liikahti (suklaanappi). Gustaffssonin pää kolahti ilkeästi kattoon kun he nousivat portaita pitkin ylös päin, aina suurelle tammiselle ovelle asti.
"Kuka koputtaa?" Ron kysyi ja kaikki kohauttelivat olkiaan. Juuri silloin ovi aukesi hurjasti rämähtäen ja sieltä ei tullutkaan rehtori Dumledore vaan...


Nimue

.. vaan Draco Malfoy, ja hänen kavereikseen lukeutuvat ihmiset, eli Pansy, Crabbe ja Goyle. "Tässä nämä ovat, kuten sanoin. Tiesin, että ne tulevat tääne." Draco Malfoyn laiska, ja itsetyytyväinen ääni ilmoitti, ja Crabbe ja Goyle hörähtelivät epäterveesti, ja Pansy katsoi jumaloivasti Malfoyta. "Ei! Taas sinä!", Harry vaikeroi ja Ron näytti, kuin olisi ollut räjähtämäisillään. Gustaffsson riippui yhä ilmassa, kun Omppuli laski (tai pikemminkin tömäytti) hänet maahan, johon hän jäi makaamaan liikkumattomana. Gertsi yritti päästä edelleen maassa makaavan kuolonsyöjän luokse tappelemaan, mutta epäonnisista yrityksistä huolimatta hän riuhtoi Nimueta ja kirjaa, jotka pitivät häntä vyötäisiltä kiinni. "Päästäkää.. minut... tappelemaan!" Gertsi kirkui Malfoyn nauraessa. "Antakaa olla jo.." Kira yritti hillitä Gertsiä, joka viimein seisoi ryhdikkäästi, mutta heti muiden silmien ollessa muualla, tämä potkaisi Gustaffssonia. "Malfoy! Pois tieltä nyt, me menemme Dumbledoren puheille, senkin hilleri.." Harry raivosi Malfoylle, ja heilutti uhkaavasti taikasauvaansa, ja sinkautti Malfoyta päin tainnustustaian, joka ei osunu, vaan loitsu kimposi huoneen seinistä minne sattui. Pian olikin käynnissä tappelu, jossa lensi runsaasti tainnutustaikoja, lepakonräkäherjoja, ja tarantallegroita. "Kidutu!" Ääni kuului Gustaffssonin suunnalta, ja kun kaikki kääntyivät katsomaan, hän oli noussut pystyyn vaarallinen hullunkiilto silmissään. Hän kohotti sauvansa, mutta..


Gustaffsson

...vain muistaakseen "kidutu"-sanan lopulla että hänen sauvansa oli täydellisen epäkunnossa.
"SUOJAUTUKAA!!!!" Omppuli huudahti parhaalla sotilasnuotillaan. Kaikki paitsi Malfoy luihuisjengeineen juoksivat karkuun, kun Gustaffssonin sauva räjähti kidutuskirouksien tulvaan. Siitä lähti monta sädettä, jotka eivät katkeilleet, ja Gustaffsson, Malfoy, Pansy, Grabbe ja Goyle huusivat tuskasta. Gustaffssonin kädet menivät kouristuksenomaisesti nyrkkiin eikä loitsu katkennut. Huuto vain kaikui ympäri käytäviä.
"He kiduttuvat hulluksi!" Daniel sanoi. "Meidän on saatava sauva pois Gustaffssonilta!" Harry sanoi ja lähti juoksemaan, mutta Ron tarttui hänen kädestään kiinni. "Ei onnistu. Miten pääsisisit tuosta tulvasta läpi?" hän sanoi ja osoitti säteiden tulvaa.
"Karkotaseet!" huusi joku. Kirkuminen lakkasi. Hetken kuluttua kuului Gustaffssonin ääni. "...tuolla... Potter... ja muita..." sitten kuului lipevä ääni. "Hienoa, Gustaffsson. Ota Dracon sauva."
Sitten heitä kohti tuli tusina kuolonsyöjiä, Lucius Malfoy etunenässä. "Hienoa." Omppuli mutisi. "Kaikki kohottivat sauvansa ja aloittivat kuorossa "Avada Ke-" mutta silloin jokin massiivinen taika heitti kaikki kuolonsyöjät nurin, naamalleen ja tajuttomiksi. Heidän takanaan seisoi sauva ojossa...


gertsi

Dumbledore. "Ovatko kaikki kunnossa?" huomattuaan kaiken olevan hyvin olosuhteisiin nähden hän jatkoi: " Teidän täytyy nyt mennä kiireesti omiin tupiinne. Jokaisen teistä, se siis koskee myös teitä." Dumbledore vilkaisi Harrya sekä Ronia. " Nyt ei ole turvallista oppilaille liikkua käytävillä. Pysykää tuvissanne tapahtui mitä tahansa. Kiirehtikää ennenkuin kuolonsyöjät heräävät. He koittavat saada teidät kaikki hengiltä. En tiedä mitä olette kuulleet, mutta se on varmasti ollut jotain tärkeää."

"Minä en ainakaan mene tupaan. Minun on pakko kostaa sille pahuksen kuolonsyöjälle!" Gertsi tokaisi käytävällä kaukana Dumbledoresta. "Mutta Gertsi, kuulit mitä Dumbledore sanoi. Mene nyt vain tyrmiin muiden luihuisten kanssa ja anna sen kuolonsyöjän olla." Sooda sanoi hakien katseellaan apua muista. "Minäkin jään käytäville. En pysty olemaan paikoillani tuvassa, kun tiedän kuolonsyöjien olevan lähellä. Tuletko mukaan Harry?" Ron sanoi katsoen kysyvästi Harryyn. "Tietysti. Dumbledore tietää ettemme mene tupiimme vaan jäämme suojelemaan Tylypahkan kunniaa. Olisi sääli jos joutuisimme tekemään sen kolmistaan, varsinkin kuin yksi on luihuinen." Luihuiset mulkoilivat murhaavasti Harryn päälle, mutta tämä ei välittänyt katseista. "No miten on? Oletteko mukana?" Toiset nyökkäsivät innokkaasti kun taas toiset hiukan empien. "Selvä, nyt piiloudutaan tuonne nurkan taakse niin näemme kun kuolonsyöjät tulevat." Harry ehdotti. Joukkio ei kuitenkaan ehtinyt edes liikahtaa, kun..


Pörri

..Riesu tuli paikalle.
"Minä kuulin mitä sinä sanoit Potta!" Riesu käkätti.
"Mene pois Riesu!" tiuskaisi Sooda.
"Voisin kertoa Dumbledorelle!" Riesu jatkoi välittämättä Soodasta.
"Häivy!" Harry huudahti ja alkoi miettiä sopivaa loitsua, jota voisi käyttää Riesuun.
"Ha-harry, ne tulevat" Ron kuiskasi Harrylle.
"Ei nyt Ron, minä mietin" Harry sanoi.
"Ne tulevat" Ron sanoi vähän äänekkäämmin.
"Ole hiljaa!"
"Harry.." Ron aloitti vieläkin äänekkäämmin, mutta ei kerennyt jatkaa kun Pörri huusi:
"KUOLONSYÖJÄT!!" kaikki kääntyivät ympäri ja näkivät kuolonsyöjien lähestyvän, paitsi Riesu joka pakeni paikalta.


Daniel

"Minä ainakin juoksen!" Daniel huudahti ensimmäisenä ja muut seurasivat esimerkkiä. Hetken juostuaan he pysähtyivät yhden nurkan taakse, ja kuulivat yhä lähestyvät askeleet.
"Me ei voida juosta ikuisuuksia", Kira sanoi ja Sooda näytti olevan samalla linjalla.
"Minusta meidän pitäisi vain tapella niitä vastaan!" Gertsi huudahti ja Pörri tukki tuon suun kädellään.
"Shh, mitä me nyt tehdään?" hän kysyi epätoivoisesti ja kaikki käänsivät heti katseensa Harryyn odottavina.
"Meidän täytyy..." Harry aloitti, mutta vaikenikin sitten.
"Noh, kerrohan Potter, mitä meidän täytyy tehdä?" Omppuli kysyi piikikkäästi.
"Meidän täytyy...


Gustaffsson

...hypätä." Harry lopetti. "Voi taivaan tähden. Ettekö te koskaan parempaa keksi?" Daniel ärähti.
"Jos hyppäämme tarpeeksi pitkälle tippuisimme järveen. Eli ei vakavaa vahingoittumista." Harry jatkoi ja kohautti olkiaan. Jokin punainen taika lensi heidän ohitseen ja räjähti seinään kuin kranaatti. "Jestas. Mikä toi on?!" Omppuli ärähti. "Kuolonsyöjät, kuten sanoimme. Hypätkää!" Ron huusi ja hyppäsi lasisen ikkunan läpi. Hetken kuluttua kuului loiskahdus. Muut seurasivat perässä. "Ehei, ei onnistu!" Gustaffsson huusi ja hyppäsi perään tarttuen Kiraa ja Gertsiä jaloista. "Hei! Irti siitä, senkin kuvatus!" Gertsi huusi ja osoitti taikasauvallaan kuolonsyöjää. "En ikinä! Kosto on suloinen!" Gustaffsson huusi. Gustaffssonin hyppy jäi liian lyhyeksi, ja hän tiputti mukanaan Kiran ja Gertsin kovaan ja kiistattoman kiinteään maahan. Ensin kuului tums kun Gustaffsson törmäsi maahan, sitten kaksi pienempää tumia kun Gertsille ja Kiralle kävi samoin. Onneksi he olivat hypänneet vain toisesta kerroksesta. Muuten olisi käynyt pahemmin. Gustaffsson nousi hoiperrellen pystyyn. Kira ja Gertsi makasivat maassa ja pitelivät mahojaan. "Ha ha ha... K-kosto on s-suloinen..." hän mumisi. Ja nousi täyteen pituuteensa. Se aiheutti huimausta ja hän tippui lampeen. Hän jai sinne makaamaan selkä ulospäin. "Nostakaa hänet ulos." sanoi...


Kira

vettävaluva Pörri. Hänen viereensä ilmestyi pian muutkin, Daniel purskautti vettä ulos suustaan.
"Mitä? Et voi olla tosissasi!" Omppuli kivahti Pörrille.
"Hiljaa!", Harry huusi ja väki hiljeni, "ovatko kaikki kunnossa?"
"On on, minä nostan tuon kuolonsyöjän nyt ettei se huku tuonne. Ei muuten, mutta jättiläiskalmaria käy sääliksi." Ron tuumasi ja heilautti sauvaansa. Gustaffsson lennähti maahan, muttei liikkunut.
"Onko se kuollut?" Sooda kysyi riemuissaan ja Daniel ja Omppuli aloittivat jonkinlaista voitontanssia.
"Ei, tainnutin sen ettei se hyökkää meidän kimppuumme" Ron sanoi. Daniel ja Omppuli näyttivät pettyneiltä.
"Dääm" Sooda mutisi.
"Entä Kira ja Gertsi?" Harry huudahti.
"Niin, mitä heistä, hehän hyppäsivät järveen." Ron totesi tylsistyneenä.
"Eivätpäs, se kuolonsyöjä kiskoi heidät ikkunasta!" Pörri sanoi järkyttyneenä.
"Mutta missä he nyt ovat?" Omppuli kysyi huolestuneena.
Kaikki alkoivat huudella kaksikkoa, mutta heistä ei kuulunut mitään eikä heitä näkynyt missään.
"Eivät kai he järveen voineet mennä?" Daniel kysyi epäröiden.
"Gertsi menisi vaikka lohikäärmeen pesään, jos siellä olisi kuolonsyöjiä joiden kanssa voisi tapella." Sooda huomautti väsyneesti.
"Mutta Kira kyllä estäisi heitä menemästä järveen!" Pörri sanoi toiveikkaasti.
Omppuli ja Daniel vilkaisivat toisiaan, Sooda käveli ympyrää hermostuneena ja Pörri seisoi neuvottomana paikallaan. Harry ja Ron katsoivat nelikon puuhia hämmästyneinä.
"Meidän on lähdettävä etsimään heitä!" huuahdahti...


kirja

...nominal.
"Mutta hehän voivat olla ihan missä tahansa!" Pörri sanoi ja sai vihaisia katseita.
"Nyt menemme etsimään heitä!" Meenai sanoi, ja sai kannatusta.

Ulkona Daniel alkoi huolestua: "Missä te olette? Tulkaa esiin!"
Omppulikin oli jo vihainen. "Tulkaa esiin, tai luovutamme!"
"Emmekä luovuta!" kirja sanoi.
"Se oli vain hämäystä, yritin saada heidät esille. Nyt pilasit kaiken!"
Mutta yhtäkkiä Kira hyppäsi esiin.
"Missä olet ollut? Olemme etsineet sinua, ja olemme jo ihan märkiä!" Omppuli sanoi samalla, kun Nimue hytisi kylmästä.
"Kkkuolonsyöjiä! Pppperässäni! VVVeivääät Gggerttsiin!" Kira sanoi täristen vilusta.
"Mennään etsimään!" Omppuli halusi.
He kuulivat Gertsin äänen: "Olen täällä!"
"Missä?" Daniel kysyi Ruohonleikkurin kanssa.
"Täällä. Juoksin kuolonsyöjiä karkuun. Vieressäni on...
(~kirja)


Sieppeli

"Minä." Gustaffson nauroi. Gertsi kiljaisi, mutta hiljeni samantien ja pui hänelle nyrkkiä. Hän seisoi rannan toisella puolella, Gustaffson vierellään. Gustaffson piteli taikasauvaansa Gertsiä päin. "Päästä hänet vapaaksi Heti!" Omppuli huusi vihaisesti. "Ei huvita. Ellette sitten luovuta Harryä suosiolla niin en voi auttaa." Gustaffson nauroi taas. Daniel katsoi Harryä, sitten Gustaffsonia ja huusi sitten: "Entäs jos meitä ei huvita?"
Gustaffson katsoi heitä kaikkia arvioiden ja sanoi sitten vihaisesti: "No silloin hän.." Läts! Gustaffson oli taas veden varassa, tällä kertaa rohkelikkotytön Sieppelin ansiosta.
"No kiva, olisin itse halunnut hoitaa hänet." Gertsi mumisi. Hän ja Sieppeli juoksivat toiselle puolelle. "Mistäs sinä tulit?" Kirja kysyi. "Olen seurannut touhujanne jo vaikka kuinka kauvan." Sieppeli vastasi. "No ainakin päästiin eroon hänestä vähäksi aikaa..." Ruohonleikkuri virkkoi. Kira siihen: "No joo.. Kangistumis tyystilys!" Hän oli huomannut Gustaffsonin pyrkivän ylös...
"No mitäs nyt tapahtuu?" Ron kysyi...


Gustaffsson

Gustaffsson tietenkin painui tikkusuorana pohjaan. Gertsi näytti iloisemmalta kuin aikoihin, muut hieman tylsistyneiltä. Gertsi alkoi nauramaan, mutta päästi kirkaisun kun hänen jalkojensa vierestä suhahti pieni taikasäde. Se upposi lampeen, ja hetken kuluttua Gustaffsson nousi sieltä erittäin murhaavan näköisenä.
"Kiitos, Lucius." hän sanoi. Silloin he huomasivat loputkin kuolonsyöjät, jotka kaikki huusivat "kidutu!" ennenkuin kukaan ehti edes avata suutaan kiroilemiseen. Gustaffsson nousi ylös ja katsoi kidutettavia kuolonsyöjien nauraessa.
"Onko tuo nyt ihan tarpeen?" hän kysyi Malfoylta.
"Hm, olet oikeassa. Päästäkää Potter!" hän huusi.
"Mutta tämä on niin hauskaa!" kuului Bellatrixin vastaus.
"Bella! Hän kuuluu Pimeyden Lordille!" Gustaffsson huusi. Bellatrix mutristi suutaan mutta lopetti Harryn kiduttamisen.
"Ole niin hyvä, Gusta, ja vie Potter Lordin luo." Malfoy sanoi lipevästi. Gustaffsson nyökkäsi ja tarttui Harrya kädestä ja raahasi hänet kauemmaksi. Sitä ennen hän kuitenkin katsoi muita kuolonsyöjiä. He nauroivat. Epäinhimillistä. Gustaffssonille kiduttaminen oli työkalu. Nämä nauroivat sille. Se ei ollut hauskaa.
"Kuule Potter." hän aloitti. "Niin epäterveellistä kuin se onkin, olen päättänyt vaihtaa alaa. Pyydän että uskot minua."
hän sanoi ja kaivoi risan taikasauvan taskustaan. Harry nyökkäsi, joskin väkinäisesti.
"Tainnutu!" hän huusi ja puoliksi repsottavan sauvan kuolonsyöjien eteen. Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään kun se räjähti tainnutuksiin. Kuolonsyöjät lensivät taaksepäin kiistattoman tajuttomina.
"En tiedä voinko luottaa sinuun. Tai luottavatko he." Harry sanoi ja nyökkäsi kohti muita. He sitoivat kuolonsyöjät ja jättivät nojaamaan seinää vasten. "Sinä!" Gertsi huudahti kun sai päänsä selväksi. Hän juoksi hoiperrellen ja kaatoi Gustaffssonin kumoon. Sitten hän alkoi jakamaan hänelle avokätisesti nyrkiniskuja, kunnes ex-kuolonsyöjä nosti hänet paidankauluksesta ja potkaisi taaemmas.
"Et sitten viitsinyt käskeä häntä lopettamaan." hän nurisi Harrylle.
"Nah, se oli hauskaa."
"No niin. Mitä te pelleilette, mitä tuo saasta seisoo tuossa niinkuin olisi seisominen tuttuakin puuhaa?" ärähti Omppuli, joka myös oli noussut.
"Poltetaan se roviolla!!" huusi Sieppeli. Kaikki katsoivat häntä. "...no kun minä olen lukenut liikaa Historian taikakausia..."
"No... olisiko selityksen paikka, herra munapää?" Ron kysyi tuijottaen tiivisti Gustaffssonia. Hän vasta veti henkeä vastatakseen, kun Gertsi sanoi "Minä voin kiduttaa selityksen irti hänestä!"
"Minä olin juuri vastaamassa, pikkuneiti sauvasankari." Gustaffsson ärähti ja mulkkasi jokaista heitä varmuuden vuoksi ja avasi suunsa vastatakseen, mutta nyt hänet keskeytti...


Omppuli

Omppuli.
"Minä en kestä! Olen aivan liian väsynyt tähän juoksenteluun ja vaarassa olemiseen. Sanopas Potter, onko maailman pelastaminen aina näin hankalaa?" Omppuli kysyi rasittuneena.
"Ööh..",Harry mutisi, mutta Gustaffsson ei antanut hänen jatkaa.
"Haluatteko te sen vastauksen?!" Gustaffsson huusi.
"Herra huomio on hyvä ja kertoo", Omppuli näpäytti. Daniel virnisti.
"Minua ei oikein arvosteta. Kuolonsyöjät vain käyttivät minua hyväkseen. Mutta tahdon taistella. Kuolonsyöjänä oleminen oli houkuttelevaa, mutta vasta nyt ymmärrän millaista kidutusta se on ollut", Gustaffsson kertoi.
"Yllätys, yllätys", Kira mutisi.
"Se voi ihan hyvin valehdella!" Sooda huudahti. Omppuli ja Daniel nyökyttelivät osoittaakseen olevansa samaa mieltä.
"Kidutetaan", Gertsi ehdotti innostuneena.
"Ei se kuitenkaan kerro", Ron mutisi. Kuolonsyöjät alkoivat liikahdella. Harry vilkuili niitä hermostuneena, mutta siirsi katseensa nopeasti takaisin Gustaffssoniin.
"Viemme sinut Dumbledoren luokse", Harry sanoi päättäväisesti.
"Saanko minä pitää häntä silmällä sillä aikaa?" Omppuli kysyi toivekkaasti.
"Et. Sinä kummiskin pahoinpitelisit hänet kelvottomaksi. Minä teen sen", Ron sanoi.
"Oikeassa olet... Miksi minulta riistetään aina kaikki hauska?" Omppuli mumisi. He jatkoivat vaiteliaina kulkuaan takaisin linnaan. kIra ja nimue hytisivät vieläkin kylmästä, Omppuli ja Daniel kulkivat vierekkäin supatellen keskenään jostain. Gertsi oli masentunut kun ei päässyt kiduttamaan Ex-kuolonsyöjää, Kirja tutkaili kynsiään ja muut keksivät kukin omaa tekemistään matkan ajaksi. Vihdoin he olivat oven edessä ja sanoivat salasanan. (Olikohan ollut suklaanappi?) He koputtivat, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Harry työnsi oven auki ja he kohtasivat perin omituisen näyn...


Nimue

... nimittäin McGarmivan syöttämässä Dumbledorelle sitruunatoffeita. Vähän aikaa kaikki töllistelivät näkyä, kun MicGarmiva muuttui helakanpunaiseksi. Dumbledore kiipesi pois pöydältä jossa oli istunut, ja katseli tyynenä kuolonsyöjiä. "Niin, me tässä Minervan kanssa vertailimme jästimakeisten ja velhonamujen eroa..." Omppuli peitti naurunsa hakkaavalla yskällä, johon Ron yhtyi samalla kun nominalin ja Sieppelin naamat muuttuivat hienoisen sinisiksi pidätetystä naurusta. "Niin, tuota.." Lakkaamatta käsiään vääntelevä McGarmiva aloitti, ja Dumbledore jatkoi lausetta. "Keitäs täältä löytyy?" Hän huiskautti taikasauvaansa, ja naamiot lensivät kuolonsyöjien kasvoilta. "Bellatrix! Olenkin odottanut tapaamis-... siis.. krrhhöömm... Ja Lucius Malfoy!" Dumbledore kumartui Minervan puoleen. "Tiesin, että tuo kannattaa Tomia, tiesin sen, tiesin sen..." Hän kuiskasi erittäin kuuluvasti, ja hykerteli silmät mielipuolisesti pyörien. "Taitaa käydä kalpaten juu..." Dumbledore mutisi edelleen, ja Harry katsoi Albusta erittäin kummeksuneena. Tällä kertaa tekoyskän aloitti kirja, joka piiloutui äkkiä Kiran selän taakse. "Mitä me näille tehdään?" Gustaffsson karaisi kurkkuaan, ja katsoi karskisti Dumbledorea, joka tuijotti röyhkeästi Bellatrixia. "Voi poikakulta! Tietenkin nämä heitetään Azkabaniin! Ja etkös sinä ole se kuolonsyöjä joka tiputti Arguksen tornista?" Dumbledore tutkaili Gustaffssonia joka vastasi pian. "Olen, mutta EX-kuolonsyöjä." Hän oikein painotti sanaa ex, jotta Dumbledore varmasti ymmärtiäsi. "No, menkäähän siitä sitten. Twiit twiit!" Dumbledore toivotti, ja tarttui Minervaa käsikynkästä. Kuolonsyöjät jäivät siihen, tosin sihisten häijysti, kun Gertsi ja Gustaffsson potkaisivat molempia riuskasti sääreen. Mentyään ulos ovesta, puhkesi meteli, joka tärisytti kattoa. Nimittäin....


Sieppeli

pari jättiläistä tanssi polkkaa linnan pihalla. Kaikki tuijottivat ainutlaatuista näkyä, kunnes huomasivat katon alkavan sortua. "Olisikos nyt mitään ideoita, Potter?" Daniel tiukkasi Harryltä. "Hmm.. Pitää miettiä." Harry vastasi ja seuraavaksi he huomasivat hänen lähteneen juoksemaan kohti portaita, kirkuen kuin hullu. Ron ajatteli, että olisi parempi seurata esimerkkiä ja hänkin juoksi pois.
"Olisi varmaan parempi ilmoittaa rehtorille?" Kira ehdotti. Luihuisten mielestä Harryn vaihtoehto kuulosti paremmalta, mutta siinä kiireessä kaikki juoksivat takaisin rehtorin luokse.

"Jättiläisiä!!!" Omppuli huusi
"Katto sortuu ja..." Kirja yritti siihen sanoa.
"Harry juoksi karkuun ja Ron meni perään." Sieppeli selitti.
"Nälkä.." Pörri sanoi. Kaikki yrittivät kertoa rehtorille tapahtuneesta. Dumlebore ja McGarmiva tuijottivat heitä silmät pyöreinä. Lopulta Dumlebore vaiensi kaikki jollain loitsulla. "Rauhoittukaahan nyt. Kira selitähän sinä mitä oikein tapahtuu." Hän vapautti kaikkien suut ja Kira selitti. Kun hän lopetti, McGarmiva juoksi ikkunalle. "Albus, he puhuvat totta." Dumleborekin meni ikkunalle. "Hyvä on... No kuitenkin teidän on Kaikkien parempi nyt mennä nukkumaan. Me järjestämme asian." Hän katsoi heitä kaikkia vuorotellen. "Hyvää yötä"
"Mutta.." Daniel yritti, mutta huomasi Dumleboren katseen ja vaikeni.

"Olisin kyllä voinut hoitaa ne öykkärit itsekin" Gertsi mutisi kävellessään käytävällä. Mutta sitten hän törmäsi johonkin ja kaatui. "Kuka...!" Gertsi huusi ja vaikeni heti huomatessaan kehen oli törmännyt... Itse Voldemort seisoi keskellä koulun Tylypahkan käytävää. "Tällä kertaa suunnitelmaani siis ei tuhonnutkaan Potter vaan kourallinen oppilaita.." Voldemort sanoi...


Gustaffsson

...ja tutkaili heitä kaikkia. Sitten hän sattui huomaamaan Gustaffssonin, joka nielaisi kuuluvasti.
"Kas, Gusta. Oletko sinä vanginnut heidät?" hän kysyi.
"Min... katsos kun... öh..." Gustaffsson mutisi epäselvästi.
"Anti olla. Lukilitis!" Voldemort loitsui. Hänen kasvonsa muotoutuivat äärimmäisen inhon ilmeeseen kun totuus valkeni.
"Vai niin... VAI NIIN... Sinä siis jopa autoit heitä? Autoit vangitsemaan Bellan ja Luciuksen? Se ei ole suotavaa... ehei..." hän sanoi kylmästi lähestyen heitä.
"Senkun tapat hänet!" Gertsi huudahti pelokkaana. Voldemort siirsi käärmekatseensa häneen. Taikasauva, jolla hän oli osoittamassa Gustaffssonia, siirtyi osoittamaan häntä.
"Avada kedavra!" Voldemort karjaisi. Aika tuntui hidastuneen. Vihreä valo kokoontui Voldemortin sauvan päähän; siitä se lähti nopeana säteenä kohti Gertsiä-
"Varjelum!" Gustaffsson huudahti ja taika kimposi seinään. Aika muuttui normaaliksi. Voldemortin viillossieraimet värisivät. Gustaffson uikutti. Taikasauva siirtyi jälleen kohti Gustaffssonia. "Senkin-" PAM! Voldemort pyörähti kuin piruetissa ja kääntyi katsomaan taakseen.
"Potter!" hetken hiljaisuus. Ja sitten Voldemort huusi taas.
"DUMBLEDORE!" Tosiaan, Harry ja Dumbledore seisoivat käytävän toisessa päässä osoittaen Voldemortia sauvoillaan. "Tom, Tom, Tom..." Dumbledore sanoi ja heilautti sauvaa kuin ruoskaa. Koko käytävä tuntui värähtävän ja täyttyvän valkeasta valosta.
"EI!" Voldemort huusi ja heilautti sauvaansa. Hänen ympärillensä ilmestyi punainen kupla, joka alkoi syöstä punaisia salamoita ympärilleen. Yksi niistä tavoitti Gustaffssonin, joka kaatui maahan. "JES!" Gertsi huusi. "Gertsi..." Pörri sanoi väsyneesti. "Hän on meidän puole-" hän vaikeni, kun yksi salama tavoitti hänetkin. Käytävä täyttyi punaisesta valosta, ja enää liikkeessä olivat vain Harry, Voldemort ja Dumbledore.
"Kumpikaan ei voi elää..." Voldemort aloitti.
"...jos toinen on hengissä." Harry jatkoi. Molemmat kohottivat sauvansa ja huusivat:
"AVADA KEDAVRA!" säteet törmäsivät, käytävä täyttyi valkoisesta valosta, ja sen jälkeen kaikki muuttui pimeäksi.

Harry heräsi.
"M-missä olen?" Harry sanoi. "Sairaalasiivessä." sanoi...



Daniel

Daniel piikikkäästi. "Lieneet tuttu paikka sinulle."
"Mitä- mitä Voldemortille tapahtui?" Harry kysyi.
"Hän kuoli tietenkin, ja nyt maailma on pelastettu", Omppuli totesi kuivasti.
"Oikeasti?" Harry kysyi.
"Ei", koko porukka sanoi yhteen ääneen.
"Niin minä vähän arvelinkin", Harry huokaisi ja hetken ajan sairaalasiivessä leijui väsynyt hiljaisuus.

"Miksi te kaikki olette kerääntyneet katsomaan minua?" Harry kysyi hetken kuluttua ja kaikki kohauttelivat olkiaan.
"Tulin koska Omppuli tuli", Daniel totesi.
"Tulin koska Sooda käski", Omppuli jatkoi.
"Tulin koska Kira tuli", Sooda sanoi ja kaikki kääntyivät katsomaan Kiraa odotellessaan tuon jatkavan.
"Mitä? Minä tulin koska halusin varmistaa, että Harry on kunnossa", Kira sanoi ja sai pari ihmistä tuhahtamaan hiljaa, ja pari vaihtamaan keskenään tietäviä silmäyksiä.
"Selvä. Mitä Voldemortille tapahtui?" Harry kysyi.
"Ei me tiedetä. Oltiin kaikki tajuttomina niiden punaisten salamoiden takia", Pörri sanoi ja hieroi päätään, jota särki edelleen aavistuksen verran.
"Dumbledore sanoi selittävänsä kaiken heti kun saa muutaman asian hoidettua", Sieppeli sanoi ja kaikki hiljenivät taas, kunnes...


Sieppeli

Ruohonleikkuri kysyi: "Muuten missäs Gustaffson on?"
"Taikaministeriössä oikeudenkäynnissä." Kuului ääni ovelta. Dumlebore oli saapunut sairaalasiipeen. "OIKEUDENKÄYNTI?" Kaikki huusivat järkyttyneinä. Harry pomppasi ylös sänkystään ja kysyi: "Miten me pääsemme sinne?" "Ei teitä sinne päästetä." Dumlebore sanoi tyynesti. Gertsi siihen: "No vaikka et päästäisikään minä ainakin menen!"
"Ja minä." Sieppeli sanoi.
"Ja millä ajattelitte päästä Lontooseen?" Dumlebore kysyi.
"No niillä treamikälie, jotka näkee vaan ne jotka on nähny ku joku potkasee tyhjää." Ron ilmoitti.
"Joo hyvä idea. Käydään hakemassa keittiöstä raakaa lihaa niin ehkä ne haistais sen!" Harry innostui.
"Keittiö on suljettu oppilailta. Kotitontut ovat kyllästyneet oppilaiden loppumattomaan mässäilyyn ja sen sellaiseen." Ilmoitti kotitonttu Hilja. Sooda muisti juuri tuon kotitontun avanneen hänelle oven kun hän meni hakemaan ruokaa Korpinkynsien pippaloihin. Siitähän tämä kaikki alkoi.
"Niin, että voitte unohtaa thestralit. Mutta, voitte aina käyttää porttiavainta." Dumlebore sanoi ja mutisi tietyn loitsun Harryn "parane pian" korttiin.
Kaikki kerääntyivät sen ympärille. "Muuten...


~kirja