Lost-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

[Gustaffsson]

[Oli ihan pakko. Lost-tv-sarjaan liittyvä jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana! Lostin hahmot tässä ei ole mukana, mutta muuten juoni voi kulkea samalla- tai toisellalailla. Sydney-Los Angeles-lento katkeaa myrskyyn. Muitakin hahmoja kuin omansa saa lisätä jos haluaa]

Trooppisen saaren hiekkarannalla makasi selällään mies. Merivesi huuhteli hänen jalkojaan. Sitten hän nousi pystyyn ja sylkäisi vettä suustaan. Hetken höngittyään hän katseli ympärilleen. Edessä merta, takana viidakko. Hän muisti kuinka lentokone oli alkanut heilua ja sitten hän oli menettänyt tajunsa.
Miehen nimi oli Gustaffsson. Hän päätti etsiä ihmisiä, mutta huomasi että hänen jalkansa eivät kantaneet. Lahkeet olivat repeilleet ja sen alla oli veristä ihoa.
"Onko täällä ketään?" hän huusi käheästi.
"Auttaisiko joku?" hän kysyi huutaen. Sitten hän huomasi että kauempana rannalla joku oli tulossa kohti.
"HEI!" hän huusi ja heilutti kättään.

[Sieppeli]

[Oi, kiitos Gustaffsson. Lost on niin ihana sarja ja on kivaa päästä mukaan lostiin Tehkää joku vielä Pirates of the caribbean jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana niin sitten meillä on kaikki parhaat jatkotarinat]

"Oletko kunnossa?" Lähestyvä henkilö huusi ja lisäsi vauhtia. Gustaffssonille selvisi, että henkilö oli nuori nainen.
"No en ole, vai näyttääkö siltä?" Gustaffsson sanoi kun nainen laskeutui hänen vierellensä. "Auttaisisitko minut ylös?" Nainen nyökkäsi. Vähitellen Gustaffssonin jalkoihin palasi tunto.
"Kiitos paljon, neiti..."
"Sieppeli."
"Neiti Sieppeli." Gustaffsson sanoi. Sieppeli hymyli ja juoksi sitten etsimään lisää haavoittuneita. Gustaffsson päätti tehdä saman.

"Apua.." Kuului pieni ääni. Gustaffsson katseli ympärilleen.
"Missä olet?" Hän kysyi kun ketään ei näkynyt.
"Täällä puussa." Ääni sanoi. Gustafsson katsoi ylös.

[Omppuli]

[Anteeksi nyt vain, mutta minä inhoan, inhoan Lost-sarjaa. Mutta jos ei noudateta ihan tarkalleen sitä juonta - *toiveikas ilme* -,sillä olen katsonut vain ensimmäisen tuontokauden jaksoja enkä läheskään kaikkia niitäkään. Osallistun silti. ]

Gustaffsson katsoi ylös ja näki puussa varsin pelästyneen nuoren naisen.
"Oho. Miten sinä sinne olet päässyt?" Gustaffsson kysyi. Naisen pelästynyt ilme muuttui ivalliseksi.
"Kun lentokone putoaa, on vähän vaikea hallita minne lentää itse joten älä ihmettele siinä vaan auta minut alas!" nainen kuulosti jo hysteeriseltä.
"Okei, okei. Hyppää niin otan sinut kiinni", Gustaffsson sanoi hieman hymyillen. Nainen katsoi häntä tyrmistyneenä.
"Anteeksi mitä? Minäkö hyppäisin? Taittaisin niskani!" nainen ulvahti kauhuissaan.
"Jos haluat päästä alas niin sinun kannattaisi hypätä", Gustaffsson sanoi jo ärtyneenä. Nainen huomasi tämän ja kiirehti vastaamaan.
"Siis... Totta kai minä aion hypätä, mutta otathan varmasti kiinni?" nainen kysyi huolestuneena. Gustaffsson nyökkäsi. Nainen sulki silmänsä ja hyppäsi. Gustaffsson koppasi hänet nopeasti kiinni ja laski hänet sitten maahan. Nainen avasi silmänsä ja näytti suunnattoman helpottuneelta.
"Kuka sinä olet?" Gustaffsson kysyi.
"Minä olen Omppuli", Omppuli esittäytyi.
"Minä Gustaffsson", Gustaffsson esitteli itsensä.
"Hauska tutustua. Minun eräs ystävänikin oli matkassani, mutta en tiedä missä hän on", Omppuli sanoi pienellä äänellä ja tähyili joka suuntaan.
"Hei auttakaa minua!" kuului jostain uusi ääni.

[Kira]

[Lost-jatkotarina, halleluuuuja. Käytetäänkö me samoja henkilöitä mitä sarjassa on vai ollaanko omillaan?]

Gustaffsson ja Omppuli katselivat ympäriinsä ja huomasivat muutamankymmenen metrin päässä epämääräisen näköisen kasan.
"Jaksatko sinä noilla haavoillasi?" Omppuli sanoi ja katsoi epävarmasti Gustaffssonin lahkeita, joiden alta näkyi tummanpunaista verta.
"Äh, minä kyllä pärjään, mennään katsomaan kuka tuolla huutaa" Gustaffsson vastasi välttelevästi ja lähti juoksemaan Omppulin kanssa ääntä kohti.
"Sehän on se Seppeliin!" Gustaffson huudahti kun huomasi kuka oli kaatunut pusikkoon.
"Sieppeli" hahmo mutisi ja sylkäisi oksia suustaan.
"Te tunnette toisenne?" Omppuli katsoi hämmentyneenä kaksikkoa.
"Mitä ihmettä oikein tapahtui?" Gustaffsson kysyi välittämättä Omppuli kysymyksestä.
"Minä kaaduin ja jalkani jäi maanrakoon" Sieppeli selitti Omppulin ja Gustaffssonin kiskoessa häntä ylös.
"Hei, keitä te oikein olette?" kipakka ääni huudahti heidän takaataan. Kaikki kääntyivät 180 astetta ja huomasivat maastohousuihin ja mustaan toppiin pukeutuneen 18-19 vuotiaan naisen katsovan heitä epäluuloisesti.
"Minä olen Omppuli, tässä on Sieppeli ja tämä viimeinen on..." Omppuli aloitti esittelyn.
"Saanko arvata? Hän on Hamppuli?" nainen kysyi pilkallisesti ja hymyili hieman.
"Gustaffsson" Gustaffsson korjasi ja mulkaisi naista.
"No terve vaan teillekin. Minä olen Kira. Tekö tipuitte lentokoneesta?"
"Älä enää koskaan mainitse sitä sanaa!" huudahti...

[Sieppeli]

Sieppeli. Kaikki katsoivat ihmeissään häntä.
"Minulla on kamala lentopelko..." Sieppeli söpersi ja punastui.
"Etkö sinä muka sitten ollut koneessa?" Gustaffsson kysyi Kiralta.
"Oli hän." Omppuli tokaisi, "Hän istui takanani ja potki välillä tuoliani." Kiran vuoro punastua.
"Mutta sinua minä en nähnyt koneessa.." Omppuli jatkoi ja osoitti Sieppeliä.
"Hyvin mahdollista, en minäkään nähnyt ketään teistä. Istuin ihan viimeisellä rivillä ja kumpikin matkatovereistani kuoli." Sieppeli sanoi.
"Enkä myöskään nähnyt sinua lähtöportilla..."
"Olin myöhässä, okei?" Sieppeli sanoi ärtyneesti. Omppuli luovutti.
"Okei, nähdään myöhemmin. Minä lähden etsimään muita selviytyjiä." Gustaffsson sanoi ja lähti pois.
"En kestä olla autiolla saarella.." Kira sanoi ja lysähti maahan.
"Miksi et? Täällähän voi tapahtua ihan mitä vaan!" Sieppeli riemuitsi ja tanssahteli poispäin.
"Hei, te kaksi, voisitteko ystävällisesti auttaa?" Ääni kysyi. Omppuli ja Kira katsoivat kumpikin äänen suuntaan...

[Anteeksi jos joku haluaa kirjoittaa, mutta tämä alku on vähän tälläistä hahmojen lisäämistä]

[Daniel]

Keskellä pensasta seisoi hieman hassahtaneen näköinen nuori mies, joka oli ilmiselvästi poiminut vaatteensa naisten hyllyltä.
"Täällä on piikkejä ja minun jalkani on jumittunut jonnekin", mies ähkäisi ja päästi sen jälkeen suustaan hiljaisen listan kirosanoja. Omppuli ja Kira vilkaisivat toisiaan ennen kuin lähtivät auttamaan pensaan kourissa olevaa nuorukaista.

"Kiitos paljon", mies sanoi kun oli viimein päässyt eroon puskasta. "Minä olen Daniel."
"Omppuli."
"Kira, hauska tavata."
"Samoin", Daniel sanoi ja pudisteli housujaan, katsellen sitten ympärilleen. "Eikö täällä ole muita..."
"On täällä", Kira sanoi. "Gustaffsson ja Sieppeli, lähtivät jonnekin, etsivät kai muita pelastuneita."
Daniel nyökkäsi ja kolmikko jäi tuijottelemaan hetkeksi toisiaan, ennen kuin katselivat taas ympärilleen.
"Mistähän me saadaan ruokaa", Omppuli pohti ääneen ja Kira kohautti olkiaan.
"En tiedä... Mutta ehkä meidänkin kannattaisi lähteä etsimään pelastuneita, jos heitä on enemmänkin kuin me viisi", Kira ehdotti ja sai vastaukseksi myöntyvää mutinaa, mutta ennen kuin he kerkesivät lähteä kukaan mihinkään...

[sooda]

...kuului jostain hirveä huuto:"Apua! Auttakaa joku! Olen Täällä! Täällä näin! Oletteko te jotain näkövammaisia!?! Aaaapuuuaaa!" Vihdoin Omppuli, Kira ja Daniel huomasivat puussa istuvan hahmon. "Voi he*****i auttakaa minut alas!" hahmo huusi. "Sinähän olet niin alhaalla, että voit hypätä", sanoi Omppuli. Huutaminen oli niin lyhyellä välimatkalla aivan turhaa. "Jos joku lupaa ottaa kiinni!" hahmo huusi. Hänellä oli nähätvästi pahoja ongelmia välimatkan hahmottamisesta. Tai sitten se johtui paniikista. "Okei, yritän ottaa" sanoi Daniel. "Okei, täältä tullaan!". Sitten suoraan Danielin syliin ilmestyi nuori tyttö. "Kiitos. Minä olen Sooda, keitä te olette?" Muut esittelivät itsensä vuorollaan. "Onko muita selvinneitä?" kysyi Sooda pudistellen mustista farkkucapreistaan ja valkoisesta t-paidastaan kaikkea puusta tarttunutta roinaa. "On täällä, Gustaffson ja sieppeli, lähtivät jonnekkin, etsivät kai muita pelastuneita" sanoi Kira. "No yritetään me miettiä, mistä saisimme puhdasta vettä ja jotain syömistä. Yritetään kaivella koneen hylkyä, siellä on varmasti jotain", sanoi Sooda, ja muut hyväksyivät ehdotuksen.

[Omppuli]

Samalla kun kaikki hajaantuivat etsiäkseen ruokaa ja vettä Omppuli rupatteli kaikkien kanssa.
"Kuinka vanhoja te olette? Olen itse täyttänyt juuri 18", Omppuli sanoi.
"Minä olen 17", vastasi Sooda.
"Minä olen 19", Kira vastasi.
"Minä löysin lähteen!" Daniel huusi. Kaikki ryntäsivät sinne. Siellä tosiaan pulppusi kirkasta ja raikasta vettä.
"Hyvä. Nyt pitää vain etsiä ruokaa", Omppuli sanoi ja katsoi maahan olisiko siellä marjoja. Kira tähyili puita. Pian he löysivät marjoja ja vähän hedelmiä.
"Missä Gustaffsson ja Sieppeli on?" Omppuli kysyi.
"En tiedä", vastasi Kira, jonka syli oli täynnä hedelmiä.
"Toivottavasti heillä on kaikki hyvin", Omppuli huolehti ja katsoi taivaalle. Aurinko poltti kuumasti. Kaikki veivät ruokansa yhden litteän kiven päälle ja alkoivat tutkia saarta.

[Gustaffsson]

Kun muut olivat lähteneet, Gustaffsson saapui koneen hylyn luokse. Hän etsi matkatavaratilat ja etsi sieltä oman laukkunsa, jonka numerolukko oli hajonnut törmäyksessä. Hän katsoi ettei ketään ollut näkemässä ja avasi sen. Hän nosti laukusta pistoolin ja muutaman lippaan. Hän oli ujuttanut ne lentokoneeseen turvamiehien silmiltä.
Hän työnsi lippaan tottuneesti Desert Eagle-pistooliin ja käveli viidakkoon. Sieltä varmaan löytyisi jotain metsästettävää. Hän käveli hetken viidakossa ja yritti kuunnella ympäristöä. Sitten hän kuuli kahinaa läheisestä puskasta.
"Onko siellä joku?" hän kysyi. Parempi varmistaa ettei hän osuisi ihmiseen. Ei vastausta. Hän ampui muutaman laukauksen ja käveli puskaan. Siellä oli villisika. Hän nosti eläimen ruhon olalleen.
"Kuka siellä?" hän kuuli jonkun sanovan. Ennenkuin hän ehti piilottaa pistoolinsa, puskasta rynni...

[Kira]

"Katsokaa, tänne voisi jäädä nukkumaan!" Sooda hihkaisi ja näytti sopivan varjoista paikkaa suuren kiven takaata, jonka ympärillä oli paljon puita.
"Nukkumaan, voi ei" Omppuli sanoi ja katsoi inhoavasti maata.
"Siellä on ötököitä!" Kira kirkaisi ja pomppasi muutaman metrin ilmaan.
"Miten terävä havainto" Omppuli sanoi raskaasti.
"Ei nyt riidellä heti alkuun" Sooda vastasi ylipirteästi ja istahti maahan syömään mangoa.
"Ei niin" Omppuli sanoi ja meni nojaamaan puuhun. Kira kiipesi sen suuren kiven päälle. Daniel istahti pienen kannon päälle.
"Kauankohan me joudumme olemaan täällä?" Sooda kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Toivottavasti ei kauan" Daniel sanoi ja katseli merta, joka näkyi puiden takaata.
"Mitä todennäköisemmin joudumme olemaan täällä pitkään" Kira sanoi ja hengähti syvään.
"Voi itku, mitäköhän kotona ajatellaan" Daniel ihmetteli huolestuneesti puoliääneen.
"Koti..." Omppuli ja Sooda huokaisivat yhteen ääneen.
"No, positiiviset puolet ovat että ainakin partiokyvyistäni on täällä jotain hyötyä" Kira sanoi pisteliäästi.
"Olet partiossa?" Sooda kysyi kummastuneena.
"Jep, koulutan nuorempia lapsia partiolaisiksi", Kira sanoi kaipaavasti, "mitä te teitte kotonanne?"

[sooda]

"Opiskelin", sanoi Sooda. "Lukion tokalla." "Minä olen amiksessa", sanoi Omppuli. Hetken aikaa he juttelivat elämästään kotona, mutta kaikille tuli siitä niin haikea mieli, että hetken päästä oli taas hiljaista. "Eiköhän meidät löydetä aika pian", sanoi Kira yllättäen. "Kun koneen katoaminen huomataan, aluetta aletaan haravoimaan tarkasti. Ei meitä tänne jätetä." "Toivotaan, sanoi Daniel hiljaisella äänellä.

[Gustaffsson]

He lähtivät takaisin koneen hylylle.
"Tiedättekö mikä minusta on hiukan outoa?" Kira kysyi. Muut katsoivat häntä.
"Se että meitä on näin vähän" hän sanoi.
"Niin, koneessahan oli kymmeniä henkilöitä!" Omppuli sanoi.
"Kenties he ovat tippuneet törmäyksessä mereen" Daniel ehdotti kun he tulivat hylyn luokse.


Sieppeli rymisteli pusikosta. Hän katseli yllättyneenä pistoolia, joka oli yhä Gustaffssonin kädessä.
"Mitä helkkaria sinä teet?" hän kysyi.
"Metsästän" Gustaffsson totesi ja heilautti kuollutta villisikaa.
"Mistä sinä tuon sait?" hän kysyi osoittaen pistoolia. Gustaffsson ei vastannut vaan käveli hänen ohitseen.
"Parempi palata hylyn luokse" Gustaffsson sanoi.
"Et vastannut kysymykseeni" Sieppeli sanoi tiukasti.
"Matkatavaroiden seasta" Gustaffsson totesi kun he saapuivat hylylle. Hän pisti pistoolin taskuunsa.

[Kira]

Sieppeli katsoi Gustaffssonia epäilevästi.
"Kenen matkatavaroiden joukosta?" hän kysyi hitaasti.
"Katso, tuolla muut ovatkin" Gustaffsson sanoi ja osoitti Danielia, Soodaa, Kiraa ja Omppulia.
"En pidä tästä" Sieppeli mutisi itsekseen ja käveli vastahakoisasti muiden luo.
"Tämä saari on aivan uskomaton!", Sooda vauhkosi innostuneena kun Gustaffsson ja Sieppeli olivat saapuneet heidän viereensä, "täällä kasvaa mangoja ja on kaunista luontoa ja..."
"Kaunis voi olla myös tappavaa" Omppuli sanoi viisaasti. Sieppeli vilkaisi nopeasti Gustaffssonia ja mietti kertoisiko kaikille näkemästään, mutta katsoi parhaaksi olla vaiti.
"Mitäs nyt?" Daniel kysyi ja tunki kädet taskuihinsa.
"Tietenkin katsotaan tilanteemme, mitä syötävää täällä on, mitä hyödyllistä meillä on mukana ja missä me nukumme" Kira pälpätti nopeasti ja katsoi porukkaa.
"Ryhdytään sitten hommin" Omppuli sanoi ja huudahti sotahuudon.
"Minulla taisi olla mukana papuja..." Sooda mutisi ja kipaisi tavaroilleen. Gustaffsson sormeili taskussaan olevaa pistoolia ja käveli hitaasti tavaroidensa luo.
"Minä en luota häneen pätkän vertaa" Sieppeli mutisi ja kaivoi oman reppunsa muiden joukosta.

"Mitä tavaroita teiltä löytyy?"Omppuli sanoi ja istahti hiekalle kassinsa viereen.
"Vaikka mitä" Daniel virnisti ja istahti hänkin.
Lopulta kaikki olivat ringissä istumassa, mutta juuri kun he olivat aloittamassa esittelynsä...

[Sieppeli]

Omppuli hyppäsi pystyyn.
"Katsokaa!" Hän osoitti metsään päin. Jostai kohosi tummaa savua.
"Mitä hit..?" Gustaffsson sanoi ja työnsi käden varmuuden vuoksi taskuunsa. Kaikki katsoivat nyt tummana kohoavaa savua.
"Varmaankin vain metsäpalo." Sieppeli totesi ja istahti takaisin istumaan. Muutkin istuivat vähitellen.
"Eikös se ole paha juttu?" Daniel kysyi. Sieppeli kohautti olkapäitään.
"Todennäköisesti tuli ei ehdi tähän osaan saarta." Hän sanoi.
"Mistäs tiedät?" Gustaffsson kysyi.
"Tuulee mereltä ja savu on noin kaukana." Sieppeli sanoi. Lopulta Gustaffssonkin istahti.
Sieppelin matkalaukusta löytyi iso kasa kirjoja ja vähän varavaatteita. Jotenkin hän oli saanut kuljetettua pari sipsipussia. Kun hän oli saanut esitettyä tavaransa, hän lähti etsimään sopivaa majapaikkaa ja osia telttaan.
"Niin, mitä me turhaan tässä istumme. Joku voisi tehdä valomerkin pelastajille ja muut rakentavat itselleen majantapaisen." Sooda ehdotti ja idea hyväksyttiin.

[Gustaffsson]

He rakensivat muutamasta koneenpalasesta ison yhteisen yöpymismajan ja keräsivät viidakosta paljon puuta, jonka he kokosivat isoon kasaan rannalle.
"Miten me saadaan se syttymään?" kysyi Omppuli.
"Onko termi sytkä tuttu?" Gustaffsson kysyi kuivasti.
"Odotetaan iltaa ennenkuin sytytetään se, niin näkyy paremmin" Sieppeli sanoi ennenkuin Omppuli ehti vastata ivallisesti.
"Enpä usko. Kohta sataa, ja sitten sitä ei saa sytytetyksi edes sytkällä" Gustaffsson totesi irrottaen koneenhylystä palasia.
"Mitä sinä teet?" Kira kysyi.
"Teen itselleni suojan" Gustaffsson vastasi.
"Johan meillä on iso suoja" Omppuli totesi.
"Arvostan yksityisyyttä" Gustaffsson sanoi.
"Ihan totta, minä paukautan tuota kohta kuonoon" Omppuli mumisi Sieppelille kun Gustaffsson nosti koneenpalasia majakseen.


Myöhemmin illalla kaatosateessa kaikki olivat majassa, Gustaffsson omassaan ja nuotio paloi. Aina välillä joku kävi heittämässä sinne lisää puita, joita he olivat säilöneet majaansa.
"Sade käy hermoilleni!" Kira ärähti kun sade ropisi kattoon ja tihkui pienistä väleistä.
"Hei, mikä tuo oli?" kysyi Omppuli. Muut hiljentyivät. He kuulivat ryskettä ja pauketta.

[Omppuli]

"Nääh. Joku villieläin", Sooda sanoi kyllästyneesti. Samassa paukunta loppui. Asiasta ei keskusteltu sen enempää.
"Onko teistä tuo Gustaffsson vähän outo?" Kira kysyi.
"No totta vie on", Omppuli vastasi heti.
"Hänellä on ase", Sieppeli sanoi hiljaa. Omppuli vavahti.
"Siis MITÄ?" Omppuli huudahti. Kaikki sanoivat hänelle: "Shh!"
"Sanoi että löysi sen tavaroiden seasta, mutta en usko sitä", Sieppeli kuiskasi.
"Hänhän voi olla vaikka mikä rikollinen!" Kira henkäisi.
"Niin voikin. Pidetään häntä silmällä", Daniel ehdotti ja kaikki suostuivat siihen.
"Nukutaan kuitenkin nyt. Sadekin lakkasi", Sooda sanoi ja kävi pitkäkseen. Muut noudattivat esimerkkiä, mutta Omppuli ei saanut unta. Häntä pelotti hieman olla tuntemattoman ja aseistetun miehen kanssa samalla saarella, mutta pian hänkin kuitenkin nukahti.

[Gustaffsson]

Samaan aikaan Gustaffsson kaivoi majansa lattiaan pienen kuopan. Hän avasi salkkunsa ja kaivoi sieltä vielä yhden konepistoolin ja siihen lippaita. Hän kietoi sen liinaan ja tiputti sen kuopan pohjalle. Sitten hän täytti kuopan ja varmisti pistoolinsa olevan yhä taskussa.


Aamu valkeni märkänä mutta aurinkoisena. Nuotionjämät savusivat vielä.
"Minun on nälkä" Omppuli totesi heti herättyään.
"Niin minunkin. Parempi kai lähteä etsimään ruokaa" Kira totesi.
"Minä menen. Tuleeko joku mukaan?" kysyi Gustaffsson tultuaan omasta majastaan.
"Minä voin tulla" Kira huudahti.
"Ole varovainen. Muista että hänellä on ase" Sieppeli supatti.
"Tiedän. Ja tämä on oiva keino saada se häneltä" Kira kuiskasi takaisin.
"Miten?" Sieppeli kysyi. Kira hymyili.
"Minulla on keinoni"

[Nat]

[Jumala on syntynyt!!!]

Sieppeli loi Kiraan vielä varoittavan katseen,mutta jäi katselemaan parivaljakon menoa.

Kiran ja Gustaffssonin astellessa hitaasti eteenpäin he huomasivat käden "sojottavan" hiekassa. Kira juoksi nopeasti paikalle ja huomasi jättimäisen kuopan rannalla. Siellä makasi kymmenittäin ihmisiä ja osa kuolleina. Kira painoi kätensä suulleen kauhistuneena. Gustaffsson katseli hetken aikaa näkyä vaitonaisena kunnes laskeutiu kuoppaan. Lähinnä heitä oleva ihminen hengitti vielä hädintuskin puoliksi hautautuneena hiekkaan.
"Auttakaa!" kuului hento huuto.
"Olemme tulossa aivan heti. Missä kunnossa olette?"Kira kysi tyynesti.
"Luultavasti oikea jalka poikki. Olen itse lukemassa lääkäriksi, mutta tällä hetkellä,"Syntyi hetken hiljaisuus kun henkilö hengitti vaivalloisesti," en pysty auttamaan edes sitäkään vähää", lopetti ääni surullisena.
Gustaffsson tuli varovasti lähemmäs sillä kuopan seinät olivat jyrkät ja valuivat koko ajan hiekkaa hänen astellessa eteenpäin.
"Saisinko kysyä kuka olette?" Gustaffsson kysyi.
"Anteeksi huomaamattomuuteni,mutta en näe mitään. Niin, olen Nat ja tarvitsen apua", hän lopetti voimaakkaasti.
"Hyvä on hyvä on", sanoi...

[Kira]

Gustaffsson ja katseli Natia.
"Hmmm, pystytkö siis liikkumaan?" Gustaffsson kysyi ja liikutti varovaisesti Natin toista jalkaa. Tämä parahti kivusta.
"Älä liikuttele häntä!" Kira huudahti ja Gustaffsson irrotti nopeasti otteensa.
"En minä ole käynyt mitään ensiapukurssia" Gustaffsson mutisi ja väistyi pois Natin vierestä.
Kira kaivoi taskustaan pienen ensiapupakkauksen ja ryhtyi varovaisesti paikkailemaan Natin pintanaarmuja. Gustaffsson ryhtyi tutkimaan kuoppaa; miehiä, naisia, pieniä lapsia. Kaikki kuolleita.
"Sinulta on murtunut jalka" Gustaffsson kuuli Kiran sanovan Natille.
"Pystytkö tekemään sille mitään?" Nat kysyi ähkäisten.
"Laitan siihen kantositeen", Kira sanoi, "Hoi! Gustaffsson! Käy hakemassa pari keppiä, suuria lehtiä sekä jotain köyden tapaista"
"Mistä minä nyt köyttä löydän" Gustaffsson mutisi, mutta huomasi yllättäen läheisellä miehellä olevan köysivyyhti vyötärönsä ympärillä.

"Mitä luulet, saakohan Kira sen aseen pois Gustaffsonilta?" Omppuli kysyi koneen luona muilta.
"En usko, Gustaffsson on liian voimakas" Sieppeli pohdiskeli.
"Mutta Kira on partiossa" Daniel muistutti.
"Jep, ja se tekee hänestä superin vai?", Sieppeli kysyi ivallisesti ja huokaisi, "toivottavasti hän pitää varansa"
"Se Gustaffsson on pelottava, mitä jos hän murhaa meidät yöllä?" Omppuli kysyi ja värisi pelkästä ajatuksesta.
"Pidetään silmämme auki hänen varaltaan" Daniel sanoi.

[Sieppeli]

"Hei, olitteko tekin siinä lentokoneessa?" Kuului pieni ääni. Kaksi lasta seisoi siinä resuisissa vaatteissa. Toinen heistä näytti olevan itkun partaalla.
"Kyllä olimme. Keitäs te olette?" Omppuli kysyi.
"Ja missä vanhempanne ovat?" Sieppeli jatkoi. Nyt toinen lapsista purskahti itkuun.
"Minä olen Paavo ja tämä on pikkusiskoni Matilda." Paavo kertoi. "En löytänyt äitiä mistään..." Nyt hänenkin poskeaan pitkin valui kyynel. Sieppelin silmät välkähtivät.
"Ei hätää kyllä me heidät löydämme." Sooda lohdutti heitä. Paavon ilme kirkastui hiukan.
"Eiköhän majaan mahdu vielä kaksi..." Omppuli sanoi ja katseli majaa.
"Voin tehdä oman teltan, niin nämä kaksi mahtuvat teidän kanssanne." Sieppeli sanoi ja lähti rakentamaan omaa telttaa. Daniel kävi siistimässä telttaa, että lapsetkin mahtuisivat.
"Kyllähän Sieppelikin tänne mahtuisi..." Hän totesi, mutta Sieppelin maja kohosi jo hyvää vauhtia.
"Hei saisiko vähän apua?" Gustaffsson huusi metsän reunalta. Hän ja Kira auttoivat Nattia eteenpäin vaivalloisesti. Sooda ja Omppuli juoksivat heti apuun.
"Toitteko te sitä ruokaa?" Omppuli kysyi kun Nat oli saatu istumaan hiekalle.
"Ai niin... Se vesi." Kira sanoi. Gustaffsson hymähti ja otti pari mangoa esille.
"Missä välissä sinä nuo ehdit hakea?" Kira kysyi.
"Samalla kun raahasimme Nattia tänne." Gustaffsson vastasi.