Tarvehuone

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Joulu 11, 2007 7:09

Ehkä pari tuntia he kävelivät maantien laitaa, kunnes Sieppeli huomasi metsätien jota pitkin menivät jeepin jäljet.
"Ne menivät tästä" hän sanoi. Kolmikko lähti talsimaan hiekkatietä pitkin.
"Tässä kohtaa se pysähtyi ja joku hyppäsi pois kyydistä. Auto jatkoi matkaa mutta se jäänyt tyyppi on kulkenut siksakkia poispäin ja pysytellyt tietyissä kohdissa jonkun aikaa" Sieppeli sanoi tutkien tietä edessään. Siinä oli hiukan siellä täällä pieniä kohoumia.
"Hän on peittänyt jotain" Sieppeli sanoi ja astui uteliaana lähemmäs lähintä kohoumaa. Hän oli juuri askeissa astua siihen kun Gustaffsson huudahti terävästi.
"Pois sieltä, hullu, tänne sieltä!" hän karjui. Sieppeli pysähtyi ja juoksi muiden luokse ihmeissään.
"Mistäs nyt tuulee?" hän kysyi. Vastaukseksi Gustaffsson nosti pusikosta paksun ja pitkän kepin ja tökkäsi kohoumaa sen päällä. Kuului pieni räjähdys, kohouman keskeltä nousi liekki- ja tomupilvi ja kepin pää katkesi ja lensi heidän jalkojensa juureen.
"Miinoja" Kira kirosi.
"Jalkaväkimiinoja. Hitto vie, tämä käy entistä vaarallisemmaksi" Gustaffsson mutisi. Kira ja Sieppeli katsoivat savuavaa koloa ihmeissään.
"Meidän on vain kierrettävä se, siinä kaikki" Gustaffsson sanoi ja lähti metsään. Kira ja Sieppeli seurasivat perässä. Yllättäen uusi räjähdys kuului kun Gustaffsson astui metsään piilotettuun miinan. Hän huusi ja kaatui selälleen. Oikea jalka oli pahasti ruhjeentunut.
"Kävikö pahasti?" Kira kysyi.
"Mitä nyt korvien välissä vinkuu ja jalka on tohjona. Ne perkeleet ovat miinoittaneet metsänkin" Gustaffsson ähkäisi ryömiessään taaksepäin. Yllättäen kuului lähestyvän auton ääntä.
"Ne kuulivat räjähdyksen, menkää herrantähden!" Gustaffsson kuiskasi nopeasti ja heitti konekiväärin Kiralle. Sieppeli ja Kira näyttivät kauhistuneilta kun läheltä kuului pakettiauton oven paukahdus.
"Menkää! Menkää, minä sanoin! Ei ole mitään järkeä että jäädään kaikki kiinni!" Gustaffsson sipitti. Kira ja Sieppeli nyökkäsivät ja piiloutuivat pensaikkoon.
"Pomo oli oikeassa, sieppaamalla muut saamme loputkin" sanoi Gustaffssonia lähestyvä mies, pistooli vyöllään. Hänen perässään tuli neljä aseistettua miestä.
"Tai yhden heistä. Missä loput ovat?" toinen mies sanoi väistäen miinat ja painaen jalan Gustaffssonin rinnalle ja toisen ruhjeentuneelle jalalle. Gustaffsson huusi tuskasta hyvinkin ilkeästi.
"Piileskelevät varmaan puskassa. Paina lujempaa, pakotetaan ne esiin" yksi miehistä sanoi ja hyppäsi Gustaffssonin jalan päällä.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ti Joulu 11, 2007 8:14

Gustaffsson huudahti niin että metsä raikui. Kira liikahti pusikossa ja Sieppeli laittoi kätensä hänen suulluun, ettei tämä olisi kirkaissut.
"Varmaankin tuolla." Toinen miehistä sanoi. Sieppeli ei tahtonut jäädä kiinni, ja juoksi syvemmälle metsään, varoen astumasta miinoihin. Kira huomasi tämän lähteneen juoksemaan, ja lähti perässä. Liskoeläimiksihän kumpikin osasi muuttua, joten he osoittivat mallikasta ketteryyttä pommeja väistellessään. Parin minuutin juoksumatkan jälkeen he pysähtyivät katsomaan taakseen. Miehet eivät olleet huomanneet heitä, ja lopettivat etsimisen luullessaan heidän kolmen hajaantuneen aikaisemmin.
"Sieppeli, emme voi jättää Gustaffssonia sinne!" Kira huudahti.
"Voit sinä palatakkin ja jäädä itsekkin loukkuun." Sieppeli sanoi tyynesti. Kira meinasi sanoa jotain, mutta Sieppeli jatkoi."
Kaikki muut on nyt saatu kiinni, ja meidän tehtävämme on nyt saada heidät pelastettua. Oletko mukana, vai ryntäätkö poikaystäväsi perään?" Kira meni hiljaiseksi.
"Sitähän minäkin." Sieppeli sanoi ja jatkoi matkaa.
"Mistä saakka sinä olet ollut noin kireä?" Kira sanoi. Sieppelin vuoro mennä hiljaiseksi, mutta ei pitkäksi aikaa.
"Vaara tekee kaltaisekseen. Jos nyt vain mentäisiin hakemaan muut turvaan." Sieppeli sanoi. Kira kohautti olkapäitään ja kumpikin jatkoi matkaa, edelleenkin varoen miinoja.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » To Joulu 13, 2007 5:03

"Viedään tämä pomon luo" toinen miehistä sanoi ja potkaisi Gustaffssonia palleaan.
"Jep, kyllä me ne kaikki pian saadaan. Ylös sieltä senkin vätys!" toinen vastasi ja ja sylkäisi Gustaffssonin päälle.
Gustaffsson nousi ylös, vaikka kipu oli sanoinkuvaamaton. Hän puristi hampaansa yhteen ja tuijotti miehiä haastavasti.

"Joka tapauksessa", Zell sanoi ja tuijotti Kaileytä, "Sinä olet tässä se, joka joutuu kärsimään. En minä" Naurahtaen kuivasti Zell kääntyi ja lähti kävelemään pois.
"Mitä me nyt teemme?" Omppuli kysyi huolissaan.
Nat ja Kailey katsoivat toisiaan.
"Me odotamme" Nat sanoi
"Sitä että minulle alkaa kasvamaan partaa?" Omppuli kysyi ivallisesti.
"Ei. Apuvoimia" Kailey vastasi ja istahti alas.

"Suunnitelmaa?" Kira kysäisi Sieppeliltä astuessaan miinan yli.
"Ei. Sinulla?" Sieppeli vastasi ja kumartui puunoksan tieltä.
"Ei" Kira vastasi.
Kaksikko jatkoi loputtomalta tuntuvaa vaellustaan.
"Toivotonta", Sieppeli sanoi vähän ajan päästä, "sitä tämä on. Toivotonta.
"Et oikeastaan häviä toden teolla, ennen kuin lakkaat yrittämästä" Kira vastasi mietiskellen.
"Mikä tuo oli?" Sieppeli kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa.
"Mike Ditka, eräs Hall of Fame:n valituista" Kira tokaisi.
"Kas kun en heti älynnyt" Sieppeli mutisi ja katsoi Kiraa kuin tämä olisi menettänyt järkensä.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » To Joulu 20, 2007 5:48

"Tuolla" Sieppeli sanoi ja osoitti parin puun välistä korkeaa verkkoaitaa.
"Eiköhän kiivetä ylitse, vartijoita ei näy" Kira sanoi ja oli tarttumassa aitaan.
"Odota" Sieppeli sanoi, tarttui tippuneeseen puunoksaan ja heitti sen aitaan. Kipinöitä välkähti surinan seassa. Oksa tippui savuavana maahan.
"Olisi tehnyt aika kipeää tarttua aitaan" Sieppeli tokaisi. Kira huokaisi.
"Niinhän se olisi. Miten me nyt pääsemme yli?" hän ihmetteli. Sitten hän katsoi ympärilleen. Sieppeliä ei näkynyt missään.
"Sieppeli?" hän huhuili hiljaa. Pian Sieppeli saapui vaivalloisesti kantaen pitkää ja vahvaa puunoksaa.
"Mitä ihmettä aiot? Kaataa aidan?" Kira kysyi.
"Yritän olla kuuntelematta sarkasmiasi," Sieppeli ähkäisi,
"sillä tämä vaatii tarkkuutta" hän mutisi. Hän juoksi aitaa kohti, tunki kepin toisen pään maahan ja heilautti siten itsensä aidan yli. Keppi rätisi hieman osuessaan aitaan ja tippui maahan.
"Ala tulla" Sieppeli sanoi. Kira otti kepin ja haki hieman vauhtia hypylleen. Pian hän lensi ilman halki ja tömähti jaloilleen maahan.
"Mihin nyt?" Kira kysyi. Sieppeli painautui läheisen rakennuksen seinää vasten ja mietti.
"Jos pystymme saamaan vangit ulos ilman että yksikään vartija huomaa, saamme parin tunnin etumatkan ennenkuin joudumme takaa-ajetuksi" hän sanoi hetken kuluttua.
"Kuulostat Gustilta. Et kai sinäkin ole ollut Irakissa?" Kira kysyi. Sieppeli tuhahti vastaukseksi ja he lähtivät hiipimään rakennuksen reunaa.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Pe Tammi 04, 2008 1:55

Gustaffsson vilkuili huonetta, johon hänet oli tuotu. Se oli toimisto, aivan samannäköinen kuin normaalitkin toimistot. Silti se herätti hänessä kylmiä väreitä. Gustaffssonin päässä pyörivät kysymykset.
"Pomonne näyttää olevan isokin kiho" Gustaffsson totesi ja sipaisi läheisellä pöydällä olevaa puista maapalloa.

"Mikä heillä kestää?" Nat kysyi huolestuneena ja alkoi kävelemään ympyrää, Kailey istui paikallaan ja Omppuli tuijotteli hajamielisen näköisenä tajutonta Zenzibaria.
"Anna heille aikaa" Kailey sanoi, muttei kuulostanut kovin itsevarmalta.
"Aika on viimeinen asia mitä meillä on" Omppuli sanoi hiljaa ja kuulosteli ympärilleen.
"Askelia" Kailey sanoi. Nat pysähtyi kuin seinään.
Ovesta astui sisään tummasilmäinen vartija.
"Tulipalo! Kaikki ulos! Järjestyksessä pihalle!" mies sanoi ja viittelehti kärsimättönä käsillään.
"Onko normaalia, että tällaisissa paikoissa syttyy tulipalo?" Nat kuiskasi Kaileylle Omppulin nostaessa Zenzibaria syliinsä. He juoksivat pihalle. Kailey virnisti.
"Ei, täällä on todella hyvät turvatoimet" hän vastasi ilmiselvästi iloisena.
"Miksi sitten...?" Nat kuiskasi niin etteivät ohi juoksevat vartijat vesiämpäreineen huomanneet heidän keskustelevan.
"Sieppeli" Omppuli sanoi yhtäkkiä.
"Hienoa, hän on tullut hulluksi. Ei, minä olen Nat!" Nat kimmastui ja katsoi huolestuneena Omppulia.
"Olkaa hiljaa!" supisi ääni heidän takaansa. Nat ja Kailey kääntyivät ympäri.
"Sieppeli!" he huudahtivat yhteen ääneen.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Tammi 05, 2008 11:49

Vartija kääntyi katsomaan Sieppeliä mutta sai konekiväärin kädensijasta otsaansa. Sieppeli varmisti että tämä oli tajuton ja kääntyi sitten muiden puoleen.
"Tiedän, se olen minä ja olette kaikki kaivanneet minua ihan vedet silmissä. Mutta nyt pitää vapauttaa Gustaffsson..." Sieppeli kuiskasi.
"Entä Kira?" Omppuli kysyi.
"Hän aiheuttaa pientä hässäkkää. Teimme pari palopommia" Sieppeli sanoi tutkaillen kärsimättömänä ympärilleen. Hiukan joka puolella paloi ja sieltä täältä kuului kohahduksia palopommien lauetessa.
"Eiköhän hässäkkää ole saatu jo tarpeeksi, vai mitä luulet?" Kailey kysyi kun siellä täällä alkoi kuulumaan räjähdyksiä.
"Hän taisi löytää asevaraston" Sieppeli mutisi. Yllättäen yhdestä rakennuksesta juoksi Kira ja heittäytyi muutaman metrin päähän heistä mahalleen maahan.
"Maihin!" hän kiljaisi. Muut katsoivat häntä kuin hullua. Yllättäen rakennus, josta Kira oli juossut räjähti kappaleiksi. Lautoja ja metallipalkinpalasia tippui ympäri leiriä.
"L-löysin asevaraston ja heitin pari kranaattia leiriin... sitten vahingossa yksi kranu lipesi käsistäni räjähteiden sekaan" Kira selitti.
"Kira, ei millään pahalla mutta ilman aseita emme pääse täältä pois. Ja sinä räjäytit asevaraston" Sieppeli sanoi ilman ärtymyksen salaamista.
"Toin teille nämä" Kira mutisi nolona ja ojensi pistoolit Kaileylle ja Natille.
"Parempi kun ei mitään. Etsitään Gust!" Sieppeli vaati.

"Mitä ulkona tapahtuu?" Gustaffsson kysyi. Zell, joka vahti häntä pistooli kourassa hymähti.
"Pikku ystäväsi aiheuttavat vastarintaa. Mutta meitä on kymmenisen kertaa enemmän" hän totesi. Yllättäen räjähti niin että koko tanner tömisi.
"Mitä helvettiä" Zell mutisi ja juoksi talosta lukiten oven perässään. Gustaffsson jäi yksin toimistomaiseen huoneeseen. Zell koputti ovessa olleeseen ikkunaan.
"Älä yritä mitään hölmöä!" hän huusi.
"En tietenkään" Gustaffsson sanoi pehmeästi linkuttaen ympäri huonetta etsien kaikkea mitä käyttää hyväksi pakenemiseen. Työpöydän laatikosta hän löysi paperin jossa oli tiedot hänestä itsestään. Menneisyys, ikä, pituus, kaikki. Hän löysi myös muiden animorfaagien tiedot. Toisesta laatikosta hän löysi sytkän ja poltti paperit.
"Mitä sinä teet? Lopeta heti!" huusi ääni hänen takaansa. Gustaffsson kääntyi katsomaan kaljua ja parrakasta miestä jolla oli Yhdysvaltojen armeijan upseerin puku.
"K-kenraali Jones!" Gustaffsson hengähti tunnistaessaan Persianlahden sodan esimiehensä. Kenraali hymyili pirullisesti.
"Et uskokaan kuinka helppoa on viedä aseita ja muuta kalustoa armeijan päämajasta" hän sanoi kaivaen pistoolin esiin.
"Sinä siis johdat rikollisliigaa?" Gustaffsson kysyi muina miehinä heittäen palavat paperit ikkunasta.
"Olen johtanut jo kaksikymmentäviisi vuotta" kenraali sanoi istuutuen tuolille.
"Ja ikävä kyllä sinusta ei ole enää hyötyä. Haittaa vain" hän sanoi ja tähtäsi pistoolillaan.

Kirjoittaja **Sieppeli** » La Tammi 05, 2008 12:16

Kun Gustaffsson jutteli mukavia kenraali Jonesin kanssa, muut yrittivät löytää häntä. He sattuivat juuri paikalle kun Gustaffssonia osoitettiin pistoolilla.
"Hei, tiesitkö että on rumaa osoittaa toisia aseilla?" Kira huudahti ja ampui kenraalia. Luoti upposi suoraan kylkeen ja Jones kaatui maahan.
"Ovatko kaikki nyt tässä?" Sieppeli huusi. Kaikki olivat ja he lähtivät kiirellä pois palavasta leiristä.

Kymmenisen minuutin päästä he pysähtyivät keskellä metsää. Miinat he olivat ohittanees onnistuneesti, eikä yhtään ketään näkynyt missään. Sieppeliä alkoi naurattamaan.
"Mikäs sille tuli?" Nat kysyi.
"Sieppeli toimii niinkuin käärme. Vaaran uhatessa hänen persoonallisuutensa vaihtuu iloisesta vaaralliseksi, ja nyt vaaran mentyä hän on oma itsensä." Kira selitti.
"Ovatko kaikki kunnossa?" Gustaffsson kysyi. Kaikki olivat melkein, ellei laskettu kaikkia mitä heille edellisissä jatkoissa oli tehty.
"Hienoa, mutta emme voi jäädä tähän lepäämään. Zell varmasti etsii meitä jo nyt."
"Ellei räjähtänyt." Sieppeli virkkoi. Kaikki lähtivät kävelemään varovasti eteenpäin, pahasti vahingoittuneey kanneettin tietenkin.

Pitkän matkan päästä he joutuivat pysähtymään. Iltakin jo pimeni, eikä oikein kukaan jaksanut kulkea pitemmälle. Sitäpaitsi, vahingoittuneet piti saada kuntoon.
"Levätkää te, minä voin hoitaa vahtimisen." Gustaffsson sanoi.
"Sinä tässä lepoa tarvitset, minä voin vahtia." Sieppeli sanoi, ja Gustaffsson joutui hetken kiistelyn jälkeen luovuttamaan. Parin tunnin päästä monet olivat jo nukahtaneet, jotkut eivät oikein saaneet unta. Sieppeliä ei väsyttänyt laisinkaan. Gustaffssonkaan ei saanut unta.
"Minä taidan katsella vähän ympärilleni." Hän sanoi ja nousi ylös. Sieppeli - joka oli kiivennyt puuhun vahtiin - naurahti vähän.
"Syytän sitten sinua jos jäädään kiinni." Hän sanoi. Gustaffsson katsahti puuhun, josta kuului vähän naurua ja lähti sitten kävelemään.
Hän ei ehtinyt pitkälle kun näki taskulappujen valoa edessä. Hän kiiruhti äkkiä herättämään muut. He eivät ehtineet kunnolla valmistautua lähtöön kun taskulamppujen valot näkyivät heille saakka.
"Menkää edeltä, turvaan selustan." Gustaffsson sanoi ja otti pistoolin maasta. Sieppelillä kävi taas jokin persoonallisuuden muutos ja hän otti itsekkin aseen. Heti kun he näkivät vihollisen, he ampuivat. Pari miestä kaatui, mutta pari niistä ampui takaisin. Yksi luoti lensi Sieppelin kylkeen.

[Outo jatkis, jättäydyn tässä pois.. Anteeksi, tämä saattoi olla hieman outo jatko, minä en oikein pysy tämän jatkiksen perässä]

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Tammi 08, 2008 3:00

Sieppeli kaatui pensaikkoon tärisevät kädet verta runsaasti vuotavan luodinreiän päällä. Gustaffsson ampui viimeisen vihollisen ja kiirehti Sieppelin viereen. Tämä värisi mutta kiroili uhmakkaasti.
"V-oi ristuksen perkele" hän mutisi.
"Luoti osui pahaan paikkaan. Häivytään" Gustaffsson sanoi ja tarttui Sieppeliä käsistä ja aikoi nostaa tämän pystyyn.
"Ei, älä! Niitä tulee... lisää..." Sieppeli henkäisi osoittaen uusia taskulampunvaloja. Luodit alkoivat uudelleen kimmahdella puista ja kivistä. Gustaffsson yritti nostaa Sieppelin pystyyn, mutta kun lisää roistoja ilmestyi näköetäisyydelle aseen kanssa hän ei voinut muuta kuin häipyä. Sieppeli nosti oman aseensa ja ampui lähimmät viholliset mutta niitä oli metsän varjoissa lisää konekivääritulesta päätellen.
"SAATANA TÄHDÄTKÄÄ ALEMMAS! ETTEKÖ TE NYT PERKELE SAA NIRRIÄ POIS VALMIIKSI MAASSA OLEVALTA IHMISELTÄ!" Sieppeli huusi veren pulputessa suusta. Metsästä kuului ivanaurua ja Sieppelin näkö alkoi hämärtyä.
"Hakekaa hänet, pojat. Lääkintämiehet parsivat hänet kuntoon niin voimme viedä hänet rajuimpiin testeihin kun kerran näkyy äärimmäinen kipu olevan jo tuttua" joku roistoista huusi.
"T... tes... tei... hin...?" Sieppeli mutisi raivoisasti ja työnsi pistoolin piipun suuhunsa.

Muut paitsi Sieppeli ja Gustaffsson etenivät metsässä juosten.
"Odotetaan Sipiä ja Gustia!" Kira hengähti. He pysähtyivät suojaisiin paikkoihin ja odottivat. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kuului rapinaa ja Gustaffsson astui heidän luokseen.
"Mitä tapahtui?" Kira kysyi nousten seisomaan.
"Sieppeli... kaatui tulitaistelussa" Gustaffsson sanoi karheasti ja vajosi istumaan.
"Minun olisi pitänyt ottaa hänet mukaan... ainakaan hänen ruumiinsa ei olisi jäänyt niiden roistojen käsiin" hän mutisi. Kira istui hänen viereensä ja niiskaisi.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ti Helmi 19, 2008 2:15

Omppuli katseli heitä hetken aikaa kädet puuskassa ja huokaisi sitten syvään.
"Okei, me menetettiin yksi henkilö. Se ei tarkoita, että se vaikuttaisi, meidän pitää jatkaa matkaa." Hän tarttui Kiraa kädestä ja riuhtaisi ylös.
"Miten sinä voit olla noin julma?" Nat kysyi.
"Nyt kun ne sai hänet kokonaan pois keskuudestamme, he janoavat meidän peräämme yhä enemmän ja enemmän. Meidän pitää päästä pois tai joku toinenkin kokee Sieppelin kohtalon." Omppuli sanoi päättäväisesti. Zenzibar nyökkäsi.
"Jatketaan matkaa, sitä Sieppeli ainakin haluasi." Loputkin myöntyivät mumisten (oliks tääl haavottuneita?) ja mahdolliset haavottueet kannettiin mukana. Heidän kulkiessaan naurava ääni vainosi heitä kokoajan, ja se ei piristänyt porukkaa yhtään.

Zell oli määrännyt pari miestään vahtimaan Sieppelin ruumista. Kumpikin jutteli mukavia nousevan auringon paistaessa heidän vierellään makaavaa Sieppeliä. Aurinko lämmitti mukavasti ja miehet päättivät ottaa rennosti. Jonkin ajan päästä kumpikin heistä makasi kuoleena maassa myrkytettyinä.

Gustaffsson ja muut saapuivat tien varteen. Viholliset olivat jättäneet avo-autonsa siihen ja avaimen vieläpä paikalleen. Omppuli hyppäsi rattiin ja loputkin ähtäytyivät sisään.
"Minne ajattelitte lähteä ilman minua?" Kuului iloinen ääni heidän takaansa. Kaikki kääntyivät katsomaan taakseen.
"Emmepä oikeastaan minnekkään, mutta miten hel**tissä selvisit sieltä hengissä?" Gustaffsson kysyi Sieppeliltä joka virnuili auton takapellin päältä.

[wihii palasin takaisin kun keksinkin hyvän jatkon (:]

Kirjoittaja **Omppuli** » Ti Helmi 19, 2008 3:03

"Koska minä olen käärme, jos muistatte", Sieppeli sanoi ja päästi pienen iloisen sihinän.
"Joo, joo. Hyppää auton kyytiin niin häivytään täältä", Omppuli ärähti. Sieppeli ahtautui myös autoon.
"Minne me muka mennään?" Kira kysyi.
"Jonnekin todella, todella kauas", Omppuli sanoi ja painoi kaasua. Kaikki heilahtivat rajusti.
"Oletko käynyt autokoulun?" Nat kysyi.
"En", Omppuli vastasi ja ajoi selvää ylinopeutta.
"Sepä on kiva kuulla", Kira voihkaisi. Omppuli käänsi rattia ja he pääsivät paremmalle tielle.
"Mutta kyllä minä autoa osaan ajaa", Omppuli hymähti.
"No hyvä", Kailey huokasi.
"Eli minne ajetaan? Soitetaanko poliisille? Eli mitä me tehdään?" Omppuli kysyi.

Kotisivu · Kirjoittaja **Kira** » Pe Helmi 22, 2008 3:29

"Me ei voida sotkea poliiseja tähän, emme tiedä ovatko he puolellamme" Gustaffsson muistutti ja Omppuli kaarsi jyrkästi vasempaan.
"Tällä kaikella pitää olla jokin tarkoitus!" Kailey pähkäili kärsimättömästi.
Sieppeli istui risti-istunnassa Natin sylissä ja hyräili Nightwishin Bye bye beautiful- kappaletta.
"You chose the long road but we'll be waiting."
"No? Minne me ajetaan?" Omppuli kyseli ja käänteli rattia. Auto pomppi epätasaista maastoa pitkin. Kailey puri huultaan ja Zenzibar näytti kumman poissaolevalta. Gustaffsson sormeili kädessään pistoolia. Nat katseli syrjäsilmällään Gustaffssonia ja hymyili pienesti. Kira katseli hämmästyneenä Sieppeliä.
"Vastauksia ei tullut, joten painetaan suoraan" Omppuli mutisi ja painoi kaasun pohjaan. Sieppeli alkoi laulamaan lujempaa.
I need to die to feel alive
"PYSÄYTÄ!" Zenzibar kirkaisi äkisti ja Omppuli painoi pelästyneenä jarrua. Sieppelin laulu katkesi kuin puukolla leikaten ja hän lensi päin Kiraa, joka kaatui Gustaffssonin päälle. Omppuli huohotti ja hänen katseestaan näki, että jos huutaja olisi ollut joku muu kuin hänen oma Zenzibarinsa, tiedossa olisi ollut verilöyly.
"Mitä nyt?" Omppuli kysyi.
Zenzibar osoitti tielle, siellä makasi nuori mies.
"Bye bye beautiful"
"Sieppeli, turpa kiinni." Omppuli tiuskaisi ja katsoi tielle kauhuissaan. Mies vuoti verta.
"Ei pöllömmän näköinen tapaus" sanoi...

Kirjoittaja **Omppuli** » Pe Huhti 18, 2008 3:33

Nat ja hyppäsi autosta auttamaan miestä. Nat raahasi hänet autoon, jossa oli jo muutenkin täyttä.
"Aja jonnekin syrjäiseen paikkaan", Kailey sanoi. Omppuli painoi taas rajusti kaasua ja kaikki heilahtivat. Omppuli ajoi nopeasti syrjäiselle pikkutielle. hän ajoi vielä vähän matkaa ja pysäytti auton sitten tien reunaan.
"Miehellä on vain pieni haava päässä. Veri tulee siitä", Nat sanoi ja otti paperia taskustaan ja tukki verenvuodon sillä.
"Onko jollakin vettä?" Kira kysyi. Omppuli tutki nopeasti auton lokeroita ja veti sieltä vesipullon. Kira otti pullon ja kaatoi vettä miehen kasvoille. Mies virkosi ja häntä tuijotti seitsemän silmäparia.
"Kuka sinä olet ja miksi makasit tiellä?" Omppuli tiedusteli.
"Olen Jake ja minä olin vankina. Pääsin kuitenkin pakoon", Jake sanoi.
"Jaahas. No niin. Nyt kun olet kunnossa niin voitkin lähteä saman tien lätkimään. Me olemme hiukan erikoislaatuista joukkoa ja sinulle ei tee hyvää olla meidän kanssamme", Omppuli sanoi töykeästi ja kääntyi taas rattiin päin.
"Mikä erikoista teissä on?" Jake kysyi kiinnostuneena.
"Olemme omaperäisiä ja meillä on nyt ongelmia", Omppuli vastasi ja käänsi auton.
"Oletteko tekin meikäläisiä?" Jake kysyi.
"Riippuu mitä tarkoitat", Gustaffsson sanoi jäykästi.
"Pakolaisia. Minä pakenin vankileiriltä. Siellä pidetään tuhansia ihmisiä ja silloin kun minä pakenin onnistu pakenemaan noin 200 henkilöä. Meitä alettiin jahdata ja jahtaajia on jossain täälläkin", Jake sanoi.
"Loistavaa. Lisää ongelmia. kuules poju. Saat hoitaa itse omat ongelmasi. Nyt häivy", Omppuli sanoi ja pysäytti auton.
"Emme me häntä voi jättää sellaisten ihmisten armoille", Kailey sanoi ja läimäytti Omppulia päähän.
"Minä vain ajattelin meidän parastamme!" Omppuli tiuskaisi ja hieroi päätään.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ma Touko 05, 2008 5:50

"Olkaa kilttejä, auttakaa minua! Niitä on kaikkialla!" Jake huusi.
"Hyvä on, jää sitten" Omppuli sanoi turhaantuneena.
"Kiitos, kiitos, kiitos! Pelastitte elämäni-" Jake sanoi onnellisena, mutta hymy kuihtui kasvoille kun hän näki kolme jeeppiä jotka saapuivat heitä kohti kovaa vauhtia.
"Ei hätää... se tulee maantieltä päin. Luultavasti FBI, ehkä NDI tai CSI" Gustaffsson sanoi.
"Poliiseja?" Omppuli ihmetteli.
"Erikoisjoukkoja. Älkää odottako mitään mukavaa... hei! Mihin sinä menet?" Gustaffsson huusi katsoen Jakea, joka juoksi kovaa kyytiä karkuun.
"Sekopää" Omppuli mutisi. Jeepit pysähtyivät heidän eteensä jarrut vinkuen. Konekivääreitä kantavat miehet nousivat ulos.
"Seis! FBI!" yksi heistä huusi.
"Miten voimme pysähtyä kun emme ole menossa minnekkään?" Sieppeli kysyi. Nat tirskahti.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Elo 06, 2008 6:18

Aikaraja ylitetty.

*lukko*

-Z

Tarvehuone

Animorphs-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

Re: Animorphs-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

Paikallaolijat