"Totta kai saa," Nat sanoi,
"mutta en ole varma haluatko tehdä sen lammessa jossa näyttää olevan jonkinlaista eksoottista levää. Mielenkiintoista" hän sanoi. Zenzibar kiroili ja ravisteli itsensä kuivaksi.
"Onko se vaarallista?" hän kysyi. Nat kohautti olkiaan.
"No, voi olla. Se saattaa aiheuttaa ihottumaa, oksennustautia, kuumetta ja vähän kaikkea. Tuskin kuitenkaan mitään vakavaa ottaen huomioon levän pienen määrän ja melko laimean värin" Nat totesi. Pian he majoittuivat luoliin ja purkivat tavaroitaan, kun yllättäen tuli pilkkopimeää.
"Mitä helvettiä? Kuka sammutti valot?" Zenzibar kirosi. Pian luolassa lepatti Gustaffssonin sytkän himmeä valo. Viereisestä luolasta kuului yllättäen kiljumista ja huutoa.
"Se on Nat!" Daniel sanoi ja juoksi pois luolasta - sillä seurauksella että kompastui pilkkopimeässä ja kolautti päänsä kiveen.
"Älkää liikkuko!" Zenzibar sanoi. Hetken kuluttua pimeys kaikkosi ja äkillinen auringonvalo oli sokaista heidät. Tässä luolassa olleet - Gustaffsson, Zenzibar ja Sooda - kiipesivät katsomaan muiden luola-asuntoja. Ketään ei näkynyt. Myös Daniel oli kadonnut, vaikka tämä oli kaatunut vain muutaman metrin päähän luolasta.
"Mitään jälkiä ei näy" Zenzibar sanoi tutkittuaan ympäristön. He olivat jääneet kolmistaan.
"Daniel? Omppuli? Nat? Moondancer? Kuuleeko kukaan?" Sooda huhuili.
"Älä huuda tai ne, ketkä tämän tekivät, tietävät jättäneensä meidät tänne" Gustaffsson sanoi.
"Hienoa. Olemme tippuneet autiolle saarelle ja parissa päivässä suurin osa eloon jääneistä katoaa" Zenzibar mutisi.
"Lähdemmekö hakemaan heidät takaisin vai jäämmekö tänne?" Sooda kysyi.
"Terve järki sanoo että meidän olisi parasta jäädä tänne, mutta kai meidän on autettava kohtalotovereitamme" Zenzibar sanoi ja nosti kiväärinsä luolan lattialta. Gustaffsson heitti pistoolinsa Soodalle ja otti konepistoolinsa mukaan ja kolmistaan he lähtivät etsimään viidakkoon.
