Lost-jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana

[Gustaffsson]

"Totta kai saa," Nat sanoi,
"mutta en ole varma haluatko tehdä sen lammessa jossa näyttää olevan jonkinlaista eksoottista levää. Mielenkiintoista" hän sanoi. Zenzibar kiroili ja ravisteli itsensä kuivaksi.
"Onko se vaarallista?" hän kysyi. Nat kohautti olkiaan.
"No, voi olla. Se saattaa aiheuttaa ihottumaa, oksennustautia, kuumetta ja vähän kaikkea. Tuskin kuitenkaan mitään vakavaa ottaen huomioon levän pienen määrän ja melko laimean värin" Nat totesi. Pian he majoittuivat luoliin ja purkivat tavaroitaan, kun yllättäen tuli pilkkopimeää.
"Mitä helvettiä? Kuka sammutti valot?" Zenzibar kirosi. Pian luolassa lepatti Gustaffssonin sytkän himmeä valo. Viereisestä luolasta kuului yllättäen kiljumista ja huutoa.
"Se on Nat!" Daniel sanoi ja juoksi pois luolasta - sillä seurauksella että kompastui pilkkopimeässä ja kolautti päänsä kiveen.
"Älkää liikkuko!" Zenzibar sanoi. Hetken kuluttua pimeys kaikkosi ja äkillinen auringonvalo oli sokaista heidät. Tässä luolassa olleet - Gustaffsson, Zenzibar ja Sooda - kiipesivät katsomaan muiden luola-asuntoja. Ketään ei näkynyt. Myös Daniel oli kadonnut, vaikka tämä oli kaatunut vain muutaman metrin päähän luolasta.
"Mitään jälkiä ei näy" Zenzibar sanoi tutkittuaan ympäristön. He olivat jääneet kolmistaan.
"Daniel? Omppuli? Nat? Moondancer? Kuuleeko kukaan?" Sooda huhuili.
"Älä huuda tai ne, ketkä tämän tekivät, tietävät jättäneensä meidät tänne" Gustaffsson sanoi.
"Hienoa. Olemme tippuneet autiolle saarelle ja parissa päivässä suurin osa eloon jääneistä katoaa" Zenzibar mutisi.
"Lähdemmekö hakemaan heidät takaisin vai jäämmekö tänne?" Sooda kysyi.
"Terve järki sanoo että meidän olisi parasta jäädä tänne, mutta kai meidän on autettava kohtalotovereitamme" Zenzibar sanoi ja nosti kiväärinsä luolan lattialta. Gustaffsson heitti pistoolinsa Soodalle ja otti konepistoolinsa mukaan ja kolmistaan he lähtivät etsimään viidakkoon.

[Nat]

He etsivät koko päivän näkemättä ketään tai mitään. Lopulta he palasivat kolmisin upuneina kohti luolia. Äkkiä Zenzibar pysähtyi.
"Katsokaa tarkaan ylös luolien yläpuolelle", hän sanoi osoittaen ylös.
Gustaffssonin silmät erottivat metallin kiillon ja hän kuuli vaimeaa kitinää.
"Niinkuin, mitä pitäisi nähdä?" Sooda kysyi silmät sirillään.
"Nuo koneistot", vastasi Gustaffsson yksinkertaisesti." Kiivetän ylemmäksi katsomaan ja lyön vaikka pääni pantiksi että tuon vuoren sisällä on jokin valtava laitos tai jotain."

Nat heräsi pää sekaisin ja ihme haju ympärillään. Hetken selvitettyään päätään hän tajusi sen olevan cloroformia( tai mitä lie) ja tajusi myös sen että hänen kylkeensä sattui ja se tuntui oudolta. Nat kohotti päätään ja huhuili nimiä sitä mukaa mitä sai niitä mieleensä.
"Daniel!" hän huusi ja sai vastauksen ja sai huomata olevansa täällä muidenkin kanssa.
"Auh, pää tuntuu kuin sitä olisi hakattu vasaralla" Moondancer valitti vaimeasti.
"Odota tulen sinne!" Nat huudahti ja hänen lääkärinvaistonsa heräsi turruttavasta unesta.
Hän ryömi vaivalloisesti äntä kohti, mutta ei liikkunut enää senttiäkään kun hänen kylkensä tuntui olevan tulessa ja repeämispisteessä. Se sai Natin huudahtamaan tuskasta.
"Täällä on liian pimeää ja kaikkialla kumisee. Ihan niinkuin tämä paikka olisi ontto ulkoa", Omppuli marisi.

[Moondancer]

"Helvetillistä. Miten täältä pääsee pois?" Moondancer kysäisi, vaikka arveli, etteivät muut tienneet sen enempää kuin hänkään. Hänen ympärillään oli pimeää, ja kun hän nousi ylös kostealta lattialta, hän oli kompastua johonkin.
"Aih! Varo vähän!" Sooda parahti. Moondancer ei sanonut mitään, koska häntä ärsytti olla tällaisessa oudossa paikassa, jossa oli pimeää.
"Jännä." Moondancer totesi.
"Mikä tässä on jännää? Meidän täytyy löytää pois täältä." sanoi Nat, joka yritti etsiä pimeyden keskellä seinästä jotakin, esimerkiksi vaikkapa salaovea.
"Että minulla sattuu olemaan sytkäri mukana." Moondancer vastasi Natille. Hoo, hyvä tuuri.
"Sytkäri? Valoa kansalle." Huudahti Daniel kärsimättömästi. Moondancer kaivoi taskustaan sytkärin, mutta koska luonto on aina salaisen virheen puolella, ei se toiminut.
"Perkele." Moon totesi, sylkäisi maahan harmistuneena ja heitti sytkärin jonnekin. Mokoma ei toiminut, typerää. Hän alkoi etsiskellä jostakin reittiä ulos, haparoiden pimeässä, samoin kuin kaikki muutkin tässä oudossa paikassa olijat.
"Hei, tulkaa tänne! Löysin jotain!" huudahti...

[kirja]

Aika.
*lukko*
~kirja