Palava maa

[Gustaffsson]

Eli tässä on tälläistä tarinan alkua. Tarina kertoo tulevaisuudesta, vuodesta 2046. Tämä idea oli jatkiskilpailussakin, mutta teen tästä kuitenkin oman tarinasa. Jatkoa tulee kun jaksan kirjoitella.
***

28.5.2046
Klo 07.30
Pieksämäki

VR:n pendoliinojuna kiisi Etelä-Savon poikki nopeasti mutta pehmeästi ja hiljaisesti.
Juhani Raunamo kohottautui painamaan vaunuosaston television päälle. Muita matkustajia osastolla ei sillä hetkellä ollut, joten ei tarvinnut pelätä häiritsevänsä ketään uutisten katselemisella. MTV3:n aamu-uutiset täyttivät ohuen taulutelevision näytön.
"Ilkka Saaristo aamun uutisista, hyvää huomenta. Venäjän kahdeksan päivää sitten alkanut hyökkäys Georgiaan päättyi tänään kello kuusi venäläisen sota-aluksen lentäessä savuavan Tbliisin kattojen yllä" silmälasipäinen, nuorekas mies puhui vakavalla naamalla. Lähetyksessä näytettiin kuvaa savuavasta Georgian pääkaupungista, jonka yllä suuri alus leijui, ja jonka katuja pitkin valuivat venäläiset panssarivaunut.
"Myös Etelä-Koreassa tilanne on kärjistymässä hyökkäävän Pohjois-Korean voittoon, samoin Kiinan joukot Intiassa ja Mongoliassa ovat tehneet merkittäviä läpimurtoja"
Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean sotilasliitto on ollut suuri huolenaihe jo vuosia, ja 20. päivänä pelot kävivät toteen. Kivi oli pistetty vierimään vuoren huipulta, pystyttiinkö se pysäyttämään ennnekuin se aiheuttaisi kaiken tuhoavan kivivyöryn?
"Yksikään hyökkääjistä ei ole suostunut neuvotteluihin sodan lopettamisesta. Useat YK:n maat ovat uhanneet julistaa sotatilan hyökkääjiä vastaan, mikäli heidän joukkonsa eivät pysähdy. Myös Suomessa mahdolliseen sotaan ollaan varautumassa. Liikekannallepanoa suunnitellaan ja itärajan vartiointia ollaan tehostettu. Sitten aamun muihin aiheisiin. Linja-auto on suistunut ojaan Teuvalla-" Raunamo nappasi television pois päältä ja haukotteli. Matka oli ollut pitkä Rovaniemeltä Mikkeliin. Hän napitti asetakkinsa kaulukset, joiden kaksi ruusuketta kertoivat miehen olevan everstiluutnantti. Ei mikään turha jäpikkä.
Everstiluutnantti Raunamo johti Suomen ilmavoimien Lento-osasto kahtatoista Rovaniemeltä käsin. Nyt hän oli saanut kutsun Mikkeliin, Puolustusvoimien esikuntaan. Kyseinen kutsu kummastutti ja hermostutti miestä.
"Seuraava pysäkki, Mikkeli. Next stop, Mikkeli. Nästa stopp, St Michel" junan keskusradio kuulutti. Raunamo nosti salkkunsa ja katseli ikkunasta aamuisen kaupungin elämää, odotellen junan hidastavan vauhtiaan.

[Gustaffsson]

"Everstiluutnantti Raunamo? Tätä tietä, olkaa hyvä" juhlauniformuun pukeutunut nuori mies sanoi asemalla heti Raunamon noustua junasta. Mies esittäytyi alikersantti Määtäksi ja sanoi olevansa itse Puolustusvoimien esikunnan lähetti. Nuorukaisen ilme ja äänensävy paljastivat hänen olevan erittäin ylpeä hienosta, tärkeästä asemastaan. Varmaan juuri aliupseerikoulusta päässyt, eversti päätteli miehen innokkuudesta. Varmaan hyppäisi kaivoon jos joku esikunnan herroista sattuisi kehottamaan.
Jättäen lähettiupseerin arvioinnin siihen hän seurasi nuorukaista mustalle valtion limusiinille aseman parkkipaikalla. Kevyesti ja melkein äänettömästi limusiini kääntyi moottoritielle suomenliput keulassa liehuen. Matka kesti noin puoli tuntia, jonka aikana Raunamolle tarjottiin sikari, josta hän kieltäytyi ja lasillinen konjakkia, jonka hän otti mielellään. Välillä nämä armeijan hommissa olevat palaverit kaukana kotoa tuntuivat olevan vain tekosyy upseereille päästä juopottelemaan poissa korkeimman esivaltansa - vaimojensa - silmien alta. Raunamo itse saattoi kyllä juopotella kotonaankin, vaikkei niin tehnytkään, sillä hän oli eronnut vaimostaan puoli vuotta sitten. Tai oikeastaan vaimo oli eronnut hänestä. Oli sanonut syykseen että Juhanin työ oli liikaa aikaavievää ja vaimo oli tuntenut itsensä syrjityksi ja sen jälkeen hän olikin lähtenyt - vieraan miehen matkaan, vieden mukanaan suurimman osan Juhanin omaisuudesta.
Limusiini pysähtyi suuren kivitalon pihaan ja lähettiupseeri johdatti everstin sisälle, jossa näkyi olevan melkoinen hässäkkä. Upseereja ja aliupseereja juoksi käytäviä pitkin paperipinkkoja käsissään ja kännykkään puhuen ovista sisään ja toisista ulos. Jotain suurta oli ilmeisesti tekeillä.
Alikersantti Määttä jätti everstiluutnantin kolmanteen kerrokseen tammisten kaksoisovien eteen ja ilmoitti että oven takana Raunamoa odoteltiin. Eversti painoi pahimmat rypyt takistaan sileäksi ja suoristi kaulustaan ennenkuin koputti hermostuneena kiiltäviä ovia.