Sieppeli kirjoitti:1. Jos olet sarjaa lukenut tunnet Percyn, Annabethin ja muut. Unohda heidät. Emme käytä heitä tässä jatkiksessa.
2. Zeus, Haades ja Poseidon eivät kyseisessä sarjassa saaneet hankkia lapsia. Unohda sekin. Saat pistää itsesi Zeuksen lapseksi ilman huonoa omatuntoa jos todellakin tahdot. Suomeksi: Kolmen suuren suurta sopimusta ei ole ikinä ollutkaan. Pyydän kuitenkin muistamaan: On muitakin mielenkiintoisia jumalia kuin nämä kolme.
3. Älä ahnehdi. On kivaa olla vahva ja voimakas, mutta vaikka olisitkin no, edelleen Zeuksen lapsi, älä pistä hahmoasi omistamaan puolia ylijumalan voimista. Kohtuuden rajoissa pysytään niin et tule häpeämään lopussa ylivoimaista puolijumalaasi joka onkin nyt kaikkein ylin jumala varastettuaan kolmensadan muun jumalan voimat, muahahhaa. Yleensä mitä olen tajunnut, puolijumalat ovat saaneet syntymälahjakseen vanhemmansa luonteenpiirteitä, taitoja, esimerkiksi Areeen lapset voimaa ja tappelutahtoa, muttei mitenkään hirveitä jumalallisia voimia.
4. Pidä hauskaa, ole random jos huvittaa, älä tapa muiden hahmoja, kunnioita jumalia, mutta älä kirjoita alle kymmenen lauseen viestejä, kuten jo sinun pitäisikin tietää. Parittaminen on sallittua, mutta kummankin osapuolen on saatava sanoa sanansa ennenkuin mitään radikaalia tapahtuu, okei?
5. Ei ole pakko olla vain jumalien lapsi, voi valita jotain muutakin kreikan mytologiaan liittyvää, eikä tarvitse edes olla puoliksi ihminen, tämä on meidän tarina, saat olla melkein mikä haluat, jos tuhoat samalla muiden kirjoitusinnon, se on sinun ongelmasi. Voit olla myös ihan vaikka ihminenkin jos haluat.
Nämä säännöt ovat tehty helpottaakseni tarinaa ja mielikuvituksen lentoa.
Nippelitietoa:
Puolijumala: Jumalan puoliverinen lapsi, osaksi ihminen, osaksi jumala. Jumalat eivät ehdi kasvattaa lapsiaan, joten pienokainen annetaan kuolevaiselle vanhemmalle kasvatettavaksi.
Puolijokin: On myös olemassa puolinymfejä sun muita, esimerkiksi puolijumala joka onkin kyklooppi tai niin edespäin.
Puoliveristen leiri: Kesäleiri, jonne ei kuolevaisilla ole asiaa. Tarkoitettu eräänlaiseksi Puoliveristen koulutus- ja suojelupaikaksi. Leiriä johtaa Dionysos, viinin jumala ja jotakin siellä tekee kentauri Kheiron, muinaisten sankarien kouluttaja. Leirillä on 12 mökkiä jotka on sijoitettu U-kirjaimen muotoon ja jokainen niistä edustaa jotakin jumalaa Olympoksen valtaistuimelta (Zeuz, Poseidon, Ares, Apollon, Dionysos, Hera, Afrodite, Athene, Artemis, Hermes, Hefaistos, Demeter). Zeuksen mökissä asuu Zeuksen puoliveriset lapset, Afroditen mökissä Afroditen lapset jne... Poikkeuksena Hermeksen mökki jonne tungetaan kaikki joilla ei ole mökkiä tai joilla ei tiedetä, kenen lapsi hän on.
Hirviöt: Hirviöt tuppaavat 10-11 vuoden iässä (jaeteenpäin) tulla haastamaan puoliverisiä lapsia, jos he ovat vielä tavallisessa maailmassa. Hirviöt voi karkottaa, mutta niitä ei voi tappaa, niillä ei ole sielua. Karkotus tarkoittaa normaalisti tappamista, mutta ne vain katoavat ja saattavat tulla joskus takaisin. Siihen voi mennä tunteja tai jota satoja vuosia. Hirviöt eivät voi tulla leirin rajojen sisäpuolelle, mutta niitä voi kutsua sinne.
Dionysos: Zeuz pakotti Dionysoksen Puoliveristen leirille ja vaikka Dionysos onkin viinin jumala, hän ei saa juoda sitä vielä moneen vuoteen. Herra viininjumala ei pidä olostaan kakaroiden kanssa ja viettää aikaa sivummalla haukkuen paikan ja asukit jatkuvasti lyttyyn.
Tarueläimet sun muut: Wikipedia on tosi kiva kaveri.
Artemis: Artemiksella ei ole lapsia, hän on luvannut pysyä neitseenä, mutta hänellä on silti mökki, koska olisi suuttunut jos ei olisi saanut sellaista.
Suositellaan lukemaan Salamavaras ja Hirviöidenmeri, tai ainakin ensimmäinen niin ymmärrät enemmän. (voitte korjata mahdollisia asiavirheitä)
Mutta juoni ei ole sama, vaan keksitään taas jotakin kivaa ja uutta. Ei tarvitse olla samaa jumalvanhempaa kuin aikaisemmassa jatkiksessa =)
Ja näin se alkaa:
"Oletko valmis häviämään Omppuli?" kysyi leikkimielisesti 16-vuotias tummatukkainen poika 15-vuotiaalta tytöltä, joka viritteli nuoltaan oikeaan asentoon.
"Minä en sinulle häviä, veli hyvä", tyttö vastasi ja pyyhkäisi otsahiuksensa syrjään, jotta hänellä olisi esteetön näkymä maalitauluun. Tytöllä oli, kuten muillakin Puoliveristen leiriläisillä, oranssi t-paita, jossa luki Puoliveristen leiri. Hänellä oli lapaluihin ulottuvat tummanruskeat hiukset ja vihreät silmät, joissa näkyi kultainen pilkahdus. Hänellä oli farkut, joiden lahkeet oli kääritty capreiksi. Tyttö oli melko pitkä, noin 170cm ja ruskettuneen näköinen. Hänen perusilmeensä näytti aluksi vakavalta, mutta hänellä oli ilkikurinen hymy ja rento asenne, mutta hän oli myös melko äkkipikainen. Poika oli melko samannäköinen kuin sisarensakin. Hän näytti vain lihaksikkaammalta ja hyvin itsevarmalta. Hänen silmänsä olivat enemmän sinisemmät kuin vihreät, mutta niissäkin oli samanlainen kultainen pilkahdus kuin sisarellaankin. He seisoivat jousiammuntaradalla ja maalitaulu näkyi melko kaukana pyöreänä läiskänä.
"Ammuhan sitten", sanoi poika ja ennen kuin hänen lauseensa oli ehtinyt päättyä, Omppuli ampui. Nuoli kiisi ilman halki ja osui tauluun. Kului hetki. Kaksikko odotti jännittyneenä.
"Keskelle meni ja kunnolla!" kuului heikko huuto toisesta päästä. Omppuli loi voitonriemuisen katseen veljeensä.
"Katsotaan osaatko sinä hävitä tyylillä, Nathan", Omppuli naurahti ja Nathanin itsevarmuus tippui muutamia asteita, mutta vain muutamia. Hän tarttui omaan jouseensa, viritti sen ja tähtäsi tarkasti. Nuoli ampaisi läpi ilman kuin äskeinenkin. Se osui tauluun ja sitten kaksikko odotti taas.
"Omppuli voitti!" kuului taas huuto. Omppuli huudahti riemuissaan ja Nathan päästi Ei-huudon, mutta onnitteli kuitenkin siskoaan.
"Hyvin ammuttu", hän sanoi Omppulille, joka hymyili ja otti viereiseltä kiveltä lyyran ja näppäili muutamia kieliä päästäen ilmaan kauniin sävelen. Hänen veljensä tunnisti kappaleen ja alkoi laulamaan:
"I walk a lonely road
The only one that I have ever known
Don't know where it goes
But it's home to me and I walk alone!" Nathan lauloi. Hänellä oli hyvä lauluääni ja hänkin osasi soittaa lyyraa, muttei niin hyvin kuin Omppuli, joka oli saanut oman kultaisen lyyransa isältään 15-vuotislahjaksi. Hänen lyyransa soi kauniimmin kuin monen muun ja Omppuli pystyi soitollaan vaikuttamaan ihmisten mielialoihin. Nyt kappale, jota hän soitti, kuvasti hänen onneaan ja se sai hänen veljensäkin hyvälle tuulelle häviöstään huolimatta.
"Taasko te Apollonin mukulat harjoitatte siellä jotain konserttia?" kuului Herra D:n ääni, kun hän käveli heidän ohitseen.
"Anteeksi herra D!" Nathan huusi hänen peräänsä, mutta nauroi sitten.
Apollonin lapset laittoivat jouset selkäänsä ja he lähtivät kohti mökki numero 7, joka hehkui kultaisena, ettei muut sietäneet sitä edes katsoa, mutta Apollonin lapset sietivät auringon valoa paremmin kuin muut, sillä olihan heidän isänsä sentään auringonjumala. Heidän toinen siskonsa, Lucy, istui kuistin kaiteella ja kirjoitteli pieniä ennustuksia vihkoonsa. Kaikki olivat hiukan hämäriä, mutta joistakin sai ehkä jopa selvää ja niihin osaisi varautua, sillä Lucy osasi heistä parhaiten ennustaa tulevaa, siis silloin kuin viitsi. Hänellä oli mustat ja lyhyet hiukset, kajaalia silmissä ja rokkityyli. Hän kuunteli toisella korvallaan iPodiaan ja kohottamatta katsettaan ennustuksistaan hän sanoi:
"Omppuli taisi voittaa."
"Jep", Omppuli sanoi yllättymättä siskonsa tietävyydestä, se oli hänelle arkipäivää.
"Hmm, Nathan, taisit olla liian itsevarma", Lucy jatkoi ja yliviivasi jotain vihkostaan.
"Itsevarmuus on hyvästä", Nathan vastasi ja nappasi sitten vihkon siskonsa kädestä. "Hei!" älähti Lucy närkästyneenä.
"Miksi olet kirjoittanut tähän Hermeen lapsi ja sanan arvaamaton?" Nathan kysyi otsa rypyssä. Lucy nappasi vihkonsa takaisin.
"Ei kuulu sinulle!" hän kivahti ja syventyi taas vihkoseensa.
"Anna olla Nathan, ei hänestä saa mitään irti, kun hän on tuollainen", Omppuli sanoi ja napautti lyyrallaan kaksi säveltä. Nathan katsoi epäileväisesti Lucya.
"Noh, miten vain. Hermeen lapset ovat aina arvaamattomia", Nathan tuumiskeli.
