Jumalvanhempani (JJMSOM, mitä muutakaan)

[Omppuli]

"Mitä?!" Omppuli kiljahti. Zenzibar ei sanonut hänelle mitään. Nat hymyili, kuin ei olisi voinut toivoa parempaa matkaseuraa.
"No täytyy kai hiukan pakata", Nat sanoi reippaasti. Omppuli nurisi itsekseen yhä tyytymättömänä Sieppelin mukaantulemisesta.
"Joo", Omppuli murahti ja nousi sairasvuoteelta, mutta kaatui melkein heti ellei Nat olisi tukenut häntä.
"Pärjäätkö sinä?" Zenzibar kysyi huolissaan. Omppuli oli hetken paikoillaan. Sitten hän nyökkäsi.
"Joo, vähän vaan huimaa. Se salamanisku ei ollut kovin kiva kokemus", Omppuli sanoi ja Sieppeli pyöräytti silmiään.
"Joo häivy nyt sinne mökkiisi pakkamaan", Sieppeli sanoi myrkyllisesti. Omppuli mulkoili häntä, mutta Nat ohjasi hänet ulos.
"Tuo ei käy", Zenzibar sanoi Sieppelille heidän lähdettyään.
"Mikä?" Sieppeli kysyi ärtyneenä.
"Että puhut noin Omppulille. Hän on minun kaverini", Zenzibar sanoi. Sieppeli kohotti kulmiaan. Zenzibar katsoi häntä murhaavasti.
"No okei sitten", Sieppeli myöntyi. Häntä hiukan hirvitti Zenzibarin silmät, jotka olivat mustat kuin Manalan herralla. He astuivat ulos ja myrskypilvet riehuivat yhä leirin yllä, mutta enää ei satanut. Edes jotain hyvää.
"Kun poistumme leiristä, olemme kaikki suuressa vaarassa. Ensinnäkin hirviöt haistavat sinut heti, kun olet yksi kolmen suuren lapsesta ja sitten on tietenkin Omppuli, joka on saanut Zeuksen vihan niskaansa. Mitkä lähtökohdat!" Sieppeli sanoi synkästi. Zenzibar mulkaisi häntä.
"Ei sinun ole pakko tulla mukaan, jos pelkäät noin kamalasti", Zenzibar sanoi hänelle. Sieppeli katsoi häntä halveksivasti.
"En minä itseni puolesta pelkää vaan Natin", Sieppeli vastasi vilpitöntä huolta äänessään ja Zenzibar katsahti häneen yllättyneenä. Sitten he näkivät Omppulin, joka astui ulos Apollonin mökistä ja hänen kahdeksan sisarustaan tuli halaamaan häntä (Apollonin mökki on yksi isoimmista mökeistä, siksi noin paljon sisaruksia : D) ja Omppuli vilkutti heille. Hänen olallaan oli nuoliviini, joka oli täynnä nuolia ja jousta hän piti kädessään. Hänellä oli myös ruskea reppu selässään. Hän käveli Zenzibarin luo ja vilkaisi tämän varustusta. Zenzibarillakin oli reppu, mutta aseita ei näkynyt.
"Meinasitko paljain käsin tapella hirviöitä vastaan?" Omppuli kysyi epäuskoisena. Zenzibar veti vastauksena pippurisumutepullon taskustaan. Hän irrotti korkin ja se piteni vaikuttavasti miekaksi. Omppuli katsoi sitä ihailevana.
"Kätevää!" Omppuli sanoi ihailevasti.
"Aioitko itse kuljettaa tuo jousta jokapaikkaan noiden nuolien kera. Sinuthan pidätetään heti", Sieppeli huomautti purevasti. Omppuli mulkaisi häneen ja laittoi sitten jousensa selkäänsä. Nuoliviini ja jousi katosivat. Sieppelin suu loksahti auki. Omppuli näytti omahyväiseltä. Zenzibar hymyili hiukan.
"Ne ovat poissa näkyvistä kunnes taas tarvitsen niitä", Omppuli selitti. Natkin tuli ulos Hermeen mökistä. Hänellä oli pirteän sininen reppu olallaan, eikä hänelläkään näyttänyt olevan mitään asetta, paitsi pieni tikari vyötäisillään.
Ehkä hänelläkin on joku temppu, Zenzibar ajatteli hiukan huolissaan.
"No ollaanko valmiita?" Sieppeli kysyi kaikilta yleisesti. Hänellä oli aseenaan metallisauvansa. Kaikki nyökyttelivät. He lähtivät kulkemaan kukkulaa ylöspäin, kohti leirin laitaa, kun Kheiron laukkasi heidät kiinni.
"Et voi estää meitä", Zenzibar sanoi hänelle heti, mutta Kheiron pudisti päätään.
"Tiedän, mutta toin teille tarvikkeita, joita tulette tarvitsemaan", hän sanoi ja ojensi jokaiselle heistä nektarileilin ja pussin, jossa oli ambrosiapaloja. Zenzibarille hän ojensi nahkapussin, jossa oli kultadrakamoja ja läpinäkyvän pussin, jossa oli kuolevaisten rahoja.
"Olkaa varovaisia", Kheiron sanoi ja Zenzibar nyökkäsi vakavana. Kun viimeiset varusteet olivat saatu, he jatkoivat matkaa, yli leirin rajan, kohti kuolevaisten maailmaa, jossa aivan vilisi hirviöitä...

[Sieppeli]

Pitkän matkaa he kävelivät. Zenzibar kulki ensimmäisenä hyvin pelottavan näköisenä, Omppuli tuli vähän matkan päässä katsellen ympärilleen varovasti, selvästi valmiina hyökkäämään minkä tahansa hyökkääjän kimppuun, kun perää pitävät Nat ja Sieppeli... Tulivat perässä hiljaisina. Lopulta Nat puhui:
"Zenzibar?" Puhuteltu pysähtyi ja kääntyi.
"Niin?"
"Mihin me olemme menossa?" Nat kysyi, "Tai siis, mistä aiomme etsiä isääsi?" Näin pitkälle Zenzibar ei ollut miettinyt. He olivat matkalla manalaan, mutta ei hän voinut vain sanoa: Joo, käymme ensiksi katsomassa manalasta, se kuulostaa sopivan valoisalta paikalta.
"No hypätään ensimmäiseen taksiin mikä löydetään ja matkustetaan Losiin," Sieppeli alkoi selittämään, mutta huomasi Zenzibarin pahanlaatuisen ilmeen, "Ai, eikö?" Sieppeli oli pihalla. Eikö sitä saanutkaan sanoa? Miten he muka aikoivat manalaan mennä? Vai... Eivätkö nuo kaksi tienneet totuutta?
"Losiin?" Omppuli ihmetteli, "Miksi?"
"Ei, kun älkää minua kuunnelko. Tunkeuduin mukaanne muutenkin ylimääräisenä." Sieppeli yritti korjata.
"Jos jumalat ovat tarkoittaneet meidän etsiä Zenzibarin isää, niin jatkamme varmaankin matkaamme vain heidän opastuksensa alaisina?" Nat ehdotti. Zenzibar totesi mielessään, ettei olisi voinut keksiä sen parempaa selitystä.
"Niin. Seuratkaamme jumalten jälkiä!" Hän sanoi virnuillen.

[Omppuli]

"Jos nyt ensiksi käveltäisiin lähimmälle bussipysäkille", Omppuli sanoi hieman hämmentyneenä. Miksi Sieppeli oli suorapäätä ehdottanut määränpääksi Los Angelesin ja miksi Zenzibar ei näyttänyt ilahtuvan ehdotuksesta? Salailiko Zenzibar jotain? Ja miten Sieppeli liittyi asiaan?
"Sopii", Zenzibar sanoi ja lähti matkaan. Hän ei päässyt paria askeltakaan, kun jo kompastui omiin jalkoihinsa ja rämähti tielle.
"On siinä meillä johtaja", Sieppeli mutisi, mutta sen verran hiljaa, että vain Nat kuuli. Natin suupieliä nyki, mutta hän varoi virnuilemasta avoimesti. Omppuli kumartui Zenzibarin ylle.
"Oletko okei?" Omppuli kysyi.
"Mitä nyt käsiin tuli hieman naarmuja", Zenzibar sanoi ähkäisten ja kompuroi pystyyn.
"Jos on olemassa kömpelyyden jumala voisit ihan hyvin olla hänen lapsensa", Omppuli vitsaili. Zenzibar hymyili vaisusti ja Nat naurahti. Sieppeli vain pyöräytti silmiään.
"Joko päästäisiin matkaan?" Sieppeli kysyi ärtyneenä. Eivätkö muut tajunneet, että tämä oli vakavaa? Ensinnäkin Zenzibarin isä oli Haades, se ei tiennyt koskaan mitään hyvää. Toiseksi Omppuli oli saanut aikaan jotain kammottavaa, josta jumalat eivät olleet hyvillää ja kolmanneksi... No kolmatta syytä Sieppeli ei keksinyt, mutta kahdessa oli ihan tarpeeksi.
"Joo, joo. Mennään", Zenzibar sanoi ja nyt he oikeasti pääsivät kävelemään. Omppuli ja Zenzibar kävelivät vierekkäin etummaisina jutellen nyt leppoisammin ja Sieppeli ja Nat kävelivät heidän takanaan hiljaisina.

Matka bussipysäkille oli pitkä ja sen aikana Zenzibar kompasteli runsaasti, mutta kaatui vain viidesti. Omppulia hieman hermostutti toverinsa tavanomaista pahempi kömpelyys ja yritti olla hiljaa arvellen hiljaisuuden pitävän Zenzibarin huomion tiessä. Se vain pahensi asiaa, koska Zenzibar vaipui omiin ajatuksiinsa ja kaatui pitkin pituuttaan asvaltille. Niinpä Omppuli vahti silmä kovana Zenzibarin liikkeitä ja piti tämän pystyssä kun vaara uhkasi. Pian tytön kömpelyys kuitenkin lieventyi eikä Omppulin tarvinnut olla enää niin tarkkaavainen. Samassa bussipysäkki tuli näkyviin ja heidän takanaan tuli juuri sopivasti bussi. Tytöt juoksivat bussipysäkille ja viittoivat bussin pysähtymään.

Bussi ei näyttänyt houkuttelevalta. Se oli vanha ja likainen ja kuski poltti tupakkaa. Nat nyrpisti nenäänsä, kun Zenzibar maksoi heidän lippunsa. Heti kun bussin ovet sulkeutuivat he menivät etsimään sopivaa paikkaa. Bussi oli heitä ja kuskia lukuunottamatta aivan tyhjä, mikä sai heidät hieman huolestuneiksi, mutta viimein he istuivat alas ja bussi lähti matkaan...