Pako jatkotarina, jossa myös SINÄ olet mukana!

[Zenzibar]

[Hahaa! Ehdinpäs ensimmäisenä! MIkä olisikaan arempi jatkotarina kuin Pako?? Otaan siis Paon juoni, mutta meidän henkilömme! Ei kait tule liian sekavaa? Hyvä XD]

Nainen juoksi metsään. Hän oli juuri jäänyt kiinni ryöstöstä, ja hän yritti epätoivoisesti paeta poliiseja. Hän repi vaattensa oksiin, ja sai naarmuja kasvoihinsa ja käsiinsä.
Nainen jatkoi epätoivoisesti juoksuaan, vaikka kuulikin koirien haukun ja miesten huudot heidän jahdatessa tätä.
Hän kompastui juureen ja kirosi raskaasti. "Helvetti!"
Hän huohotti jo kunnolla, kun hän kömpuroi takaisin pystyyn.
Hän kuuli kuinka poliisit tulivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs.
Hän kompastui uudestaan. Tällä kertaa hän ei ehtinyt nousta, kun piippu jo osoitti hänen takaraivoaan. Kiväärinpiippu.
"OLet sinä hitonmoinen juoksija Zenzibar." Poliisi nauroi. "Kyllä sinun olisi silti pitänyt tietää, että et sinä minulle pärjää."
Zenzibar kääntyi ja sylkäisi miehen kengille. "Ei tee mieli antautua tuollaiselle rotalle."
Zenzibar tunsi miehen, tämä oli jahdannut naista jo kauan, mutta näköjään ei jahdannut enää.
"Yhtä hauska kuin ennekin vai?" Mies tarttui naista hieman liiankin kovakouraisesti käsivarresta. "Meille tulee oikein hauskaa, kun saan vahtia sinua Fox Riverissä (kiltit sanokaa että tuo oli sen vankilan nimi!)"
Zeznibar hätkähti. "Mitä?! Rivereissä? Et sinä voi viedä minua sinne!"
Miehen silmät kiiluivat ilkeästi. "Kyllä voin."

[oikei, senverran selvennystä, että minä en sitten ole lincolnin tai michaelin roolissa, ne voi vaikka tehdä erikseen, tai sitten itse tavallaan esittää niitä, miten vain. Olen kuitenkin nyt yksi nainen joka on jäänyt kiinni ryöstöstä ja joutuu tuonne vankilaan ja minä ehdottomasti soluttaudun mukaan Michaelin (tia jonkun teistä xD) pakoyritykseen.]

[Omppuli]

Poliisi lähti viemään Zenzibaria käsiraudoissa pois metsästä. Zenzibar ei kiinnittänyt huomiota siihen että hänet talutettiin autoon ja kuinka kaikki poliisit nauroivat. Hän oli jäänyt kiinni! Se oli ainoa ajatus mikä Zenzibarin mieleen mahtui. Vasta vankilassa hän havaitsi ympäristönsä.
"Haluutko sä vankilatoverin?" yksi poliisi kysyi Zenzibarilta, joka kohautti olkiaan. Mies röhähti nauruun ja lähti taluttamaan Zenzibaria kohti tämän selliä. Zenzibar astui karun näköiseen selliin. Siellä oli jonkun aika pieni omaisuus ja kerrossänky. Hän huomasi että joku makasi yläsängyllä. Zenzibaria yökötti. Oliko hän joutunut jonkun raivohullu murhaajan kanssa samaan huoneeseen. Zenzibar oli vaipunut niin ajatuksiinsa ettei huomannut että hänen uusi sellitoverinsa heräsi.
"Hei. Kuka sinä olet?" ääni herätti Zenzibarin. Hän katsoi ihmeissään kiltin näköistä naista suoraan tämän suklaanruskeisiin silmiin.
"O-olen Zenzibar", Zenzibar änkytti.
"Hauska tutustua. Minun nimeni on Omppuli. En ole mikään raivohullu murhaaja", Omppuli valaisi.
"Ai. Miten sitten olet joutunut tänne?" Zenzibar kysyi.
"Minut lavastettiin syylliseksi", Omppulin ääni muuttui ystävällisestä vihaiseksi. Zenzibar tuijotti häntä suu auki.

[Nat]

Yht'äkkiä heidän vasemmalta puoleltaan kuului hienoista rapinaa. kiviseinää oli ilmestynyt noin kymmenen sentin levyinen aukko josta kurkisti nauravainen silmäpari.
"Hahaa tein sen!" ihminen kuiskasi kuuluvasti, ilmeisesti nainen.
"Ja kukas te mahdatte olla?"Zenzibar kysyi hiljaa.
Kuului pientä rapinaa kun Nat työnsi kätensä aukosta ja ojensi sen Zenzibaria kohti.
"Natasha, mutta mieluiten Nat palveluksessasi", kuului tukahtunut ääni seinän takaa.
Zenzibar tarttui käteen ja puristi sitä varovasti, mutta sai huomata että Nat veti hänen kätensä aukon toiselle puolelle.
"Ja muuten, olen palkkamurhaaja." Kuului ääni vaarallisen uhkaavana.
Zenzibar riuhtaisi kätensä irti ja huomasi että hänen rystysensä olivar verestävät.
"Hullu", Omppuli mutisi.
"Kuulin tuon" Nat sanoi.

[Zenzibar]

Zenzibar katsoi omppulia ja pyöräytti silmiään.
"Palkkamurhaajan hommasi takiako sinä olet täällä?"
Seinän takaa kuului huokaus. "Tutkimattomia ovat elämän tiet..."
"Täys kaheli." Omppuli totesi.
Seinän takaa kuului hyräilyä.
Zenzibar tutkiskeli Natin tekemää aukkoa suurella mielenkiinnolla.
"Hei sinä! Nat."
"Häh?"
"Millä sinä teit tämän aukon?"
Aukosta työntyi esiin veitsi ja lusikka."Noillahan mä sen tein. Eikä edes menny kauaa."
Zenzibar vilkaisi takanaan olevaa Omppulia, joka avasi suunsa. "Miten ihmeessä sinä sait ne tänne? Minut kopeloitiin niin maan perusteellisesti, että meinasin jo valittaa seksuaalisesta häirinnästä." Hän tuhahti.
Zenzibar virnisti väkisinkin. "Ei olisi taitanut täällä toimia..."
Nat pyöritteli päätään. "Jaa, en minä niitä tänne saanut, ne oli täällä jo valmiiksi kun mut laitettiin tähän selliin."
"Jaa... ootko sinä yksin siellä?"
"Ei se ole. Olen minäkin täällä."
"Ja sinä olet..?" kysyivät Omppuli ja Zenzibar yhtäaikaa...

[Sieppeli]

"Sieppeli." Kuului vastaus.
"Ja miksi sinä olet siellä?" Zenzibar kysyi. Ei vastausta.
"Hän ei puhu paljoa. Mutta, Sieppeli jäi kiinni.." Nat aloitti.
"Murhista." Kuului jälleen Sieppelin ääni.
"Mitä, jo toinen sanasi tänään!" Natin ääni iloitsi. Seuraavaksi Zenzibar ja Omppuli kuulivat kovan tömähdyksen, ja Zenzibar oli aivan varma, että joltakin meni luu rikki.
"Vaikka Dieppeli ei ole midääd dehdydkääd, häd od dildi tämäd laidokded vaarallidimpia vadkeja." Natin ääni sanoi taas.
"Mitä tapahtui?" Omppuli kysyi ja yritti nähdä Natin tekemästä raosta toiselle puolelle.
"Kova idku dedääd ja varmaadkin luu rikki.." Nat sanoi taas.
"Ömm.. Mukavaa." Zenzibar totesi.
"Hulluja kumpikin." Omppuli yritti kuiskata.
"Niin olet." Sieppelin ääni sanoi.
"Ja häd on myöd hyvä kuuloided." Nat sanoi taas.
"Ole hiljaa." Sieppeli sanoi ja Nat oli hiljaa.

"No kuitenkin, kuinka kauan joudut olemaan täällä?" Omppuli kysyi.
"Joko elinkautinen ja kuolemantuomio. Sitä ei ole vielä päätetty.." Zenzibar vastasi. Oikealta seinäpuolelta kuului naurua.

[Nimue]

.. seinässä oli pieni reikä, josta Znzibar kurkkasi huoneeseen. Huoneessa oli mustatukkainen nainen. "Olisin iloinen, jos minullakin olisi vain kuolemantuomio, mutta kun joudun virumaan täällä iäisyyden..." Hän ravisi päätään, ja tuli lähemmäs rakoa.
"Ja sinä olet täällä koska..."
"En tehnyt mitään. Minut lavastettiin törkeästä pahoinpitelystä, ja murhasta. Tai no. Ei se pahoinpitely ollut niin lavastettu. Mutta murha oli." "Selvä. Oletko ollut täällä kauankin?" "Muutaman kuukauden, jo pännii. Taidat olla uusi?" Nainen osoitti kysymyksensä Zenzibarille, joka nyökkäsi. "Nimesi?" "Nimue. Ja teidät muut, ja sinut Zenzibar tunnen. Olen seuraillut lehdistä tuota sinun kaurkumatkaasi." Nimue virnisti, ja Omppuli puuttui puheeseen. "Minua ei ainkaan huvittaisi olla täällä. Tylsää, ja pahaa ruokaa. Onneksi sentään tuli nyt edes vähän juttuseuraa." Hän sanoi iloisesti, ja nojasi seinään. "Haluan ulos." Sieppeli nörähti, ja Nat hyppi innosta, kuullossaan Sieppelin puhuvan. "Jes, hän puhui! Ja annatko Zenzibar ne takaisin?" Nat viittoi lusikkaa, ja veistä takaisin, mutta Zenzibar kaiversi seinää niillä. "Mitä yrität? Päästä ulos? Nääh, ei me täältä ulos päästä.." Omppuli sanoi, ja lysähti takaisin seinää vasten. "hei, Zenzibar, muista kertoa, sitten miten käy.. Jos huonompaan, saatat tarvita noita vielä." Nat osoitti välineitä. Pian he kuulivat jonkun tulevan..

[Zenzibar]

Zenzibar ja Omppuli teeskentelivät nopeasti, etteivät olleet mitään reikiä nähneetkään, ja Zenzibar työnsi lusikan ja veitsen tyynyn alle.
Vartija saapasteli ylvään näköisenä heidän sellinsä kohdalle koputellen samalla kaltereita.
Zenzibar tajusi harmikseen sen olevan Burt. Sama poliisi joka oli jahdannut naista kaikki nämä vuodet. Oli näköjään ihan välttämättä halunnut tulla piinamaan Zenzibaria vielä tännekin. Zenzibar voihkaisi ääneen. Tästä tulisi helvetinmoinen vankila-aika.
"Katsopas kullanmurua. Olet näköjään päässyt samaan selliin varapresidentin veljen murhaajan kanssa." Burt virnisti ilkeästi.
Zenzibar katsoi samalla tavalla takaisin. "Ensinnäkin, en ole kullanmurusi senkin rotta, ja toiseksi, olit vissiin niin huono poliisin työssä, että ajateltiin sinun valvovan paremmin meitä täällä kun olemme turvallisesti sellissä."
Sanoilla oli näköjään todella syvä vaikutus Burtiin ja Zenzibar tiesi että tulisi vileä katumaan niitä. Burtin naama loisti vihasta punaisena ja hän ärjyi kaltereiden läpi Zenzille. "VIELÄ MINÄ TUON SINUN NÄTIN NAAMASI MURSKAAN, SENKIN PAHOINPITELIJÄ VARAS!"
Zenzibar sai erityistä tyydytystä kiusatessaan miestä. "Aijai, taisin osua arkaan paikkaan. Vieläkö sinua pännii se, että silloin joskus tökin sinua hieman arkaanpaikkaan sillä puukolla? Mitäs tulit lähentelemään senkin paskiainen!"
Burt meinasi taas ärjäistä jotain, mutta muuttikin mielensä ja sanoi siirappisesti. "Odotapas vain, kulta. Minä olen todistamassa oikeudenkäynnissäsi, ja takaan että saat vähintään elinkautisen!" Niine hyvineen Burt lähti kaltereiden edestä.
Zenzibar huokaisi ja kääntyi Omppuliin päin. "Tapoitko sinä varapresidentin veljen?"
Omppuli suivaantui. "En minä tappanut ketään! Etkö sinä usko, että minut lavastettiin syyliseksi. Itse olet pahoinpidellyt poliisin!"
Zenzibar virnisti. "Se nyt oli sellainen vahingon tapainen. Ikinä en ole ketään tappanut, mutta sairaalakuntoon on joutunut aika monikin... Mitäs kävivät hermoilleni-"
"Hei, sinä siellä. Zenzibar!"

[Gustaffsson]

Joku vartijoista käveli heidän selliään kohti.
"Mitä?" Zenzibar kysyi.
"Niin että oletko sinä oikeasti Zenzibar?" vartija kysyi.
"Olen" Zenzibar vastasi.
"Perhana! Olen Burtille satasen auki. Lyötiin nääs sinun vangitsemisesta vetoa-" vahti sanoi, mutta yllättäen hän tuli mahdollisimman lähelle kaltereita.
"Huomenna. Ruokailun aikaan, ruokailusalissa, joukkopako" hän mutisi. Zenzibar katsoi häntä ihmeissään.
"En ole poliisi sen vertaa kuin sinäkään. Ja olen Gustaffsson jos kiinnostaa" mies sanoi ja lähti pois. Zenzibar jäi katsomaan hieman hölmistyneenä hänen peräänsä.
"Mitä nyt?" Omppuli kysyi.

[Zenzibar]

"Joku tyyppi nimeltä Gustaffson tuli kertomaan minulle joukopaosta ruokalassa, ruokailun aikaan. Se oli vartijan asussa, muttei kuulemma ole sen enempää vertija kuin minäkään...."
Omppuli tuijotti Zenzibaria suu auki. "Äijä oli varmaan sekasin päästään. Niin ne vartijat yleensä on."
Zenzibarin ilme oli mietteliäs. "Enpä tiedä. Hän kuulosti aika vakuuttavalta."
"Piätisikö noille kertoa?" Omppuli viittasi aukkoihin heidän seinissään.
Zenzibar kohautti olkapäitään. "Kerrotaan vain. Mutta minä kerron Nimuelle, en kestä noita hulluja", Zenzibar ilmoitti sitten ja nyökäytti päätään ison aukon suuntaan, josta Natin hiukset pilkistivät.
"KUULIN TUON!"
Zenzibar ja Omppuli tiedottivat asiasta eteenpäin, mutta he eivät ehtineet keskustella siitä, kun heidän rauhaansa häirittiin taas.
"Hei kullannuppu!" kuului Zenzibarille vähän liiankin tuttu ääni. "Sinun oikeuskäsittelysi aikaa siirrettiin ja se onkin jo tänään. Minä tulen hakemaan puolen tunnin kuluttua, että oles valmiina!" Burt röhähti nauruun ja katosi paikalta yhtä nopeasti kun oli sinne tullutkin.
Zenzibar löi kädellä kaltereita. "Saatanan saatana! Burt tulee todistamaan ja mistä vetoa, että saan elinkautisen!"
Omppuli katsoi Zenzibaria myötätuntoisesti. "Älä välitä, minulla on kuolemantuomio... Mitä sinä sitten olet tehnyt?"
Zenzibar katsoi häneen tylsästi. "JOs nyt välttämättä haluat tietää niin, aika montakin ryöstöä aseen kanssa tai ilman, useita pahoinpitelyjä, kaksi kuolemantuottamusta, kymmeniä poliisinvastustamisia sun muita, noin tiivistettynä."
Omppuli katsoi Zenzibaria suu auki. "Mitä? Kaksi kuoleman tuottamusta? Sinähän sanoit ettet ole murhannut ketään!"
Zenzibar virnisti. "Murha ja kuolemantuottamus on kaksi eri asiaa..."
Oppulista tuntui, että hän oli sittenkin pelkkien murhaajien ja hullujen ympäröimänä tuossa sellissä, syyttömänä...

[Omppuli]

Omppuli huokasi ja istahti sängylleen. Vankilakokemus oli hirvein mitä hän oli kokenut. Omppuli palasi siihen päivään jolloin hänet pidätetty.

Omppuli käveli katua potkiskellen kiviä. Hän oli aivan ajautuksissaan ja ajautui syrjäiselle kadulle. Viileä tuuli puhalsi Omppulin kasvoile ja herätti hänet. Omppulilla oli kylmä. Omppuli aikoi juuri kääntyä pois, mutta kuuli sitten pilkallisen äänen.
"Onko mieli maassa?" Omppuli käänsi päänsä ja näki Johnin, presidentin veljen.
"Se ei helvetti kuulu sinulle!" Omppuli ärähti. Voi että miten hän inhosi tuota naistenmiestä.
"Oho. Oletpas sinä myrskyinen tyttö", John sanoi venytellen. Omppuli tunsi raivon kihinää.
"Mene sinä sinne äitisi luo kertomaan noita surkeita sanajuilasi", Omppuli sanoi ja aikoi juuri lähteä, mutta Johnin seuraavat sanat saivat Omppulin kääntymään.
"Sinun ei olisi pitänyt jättää minua. Se on toisinpäin. Minä jätän naiset eivätkä he minua. Sinä teit pahan virheen. Nyt juorulehdet kertovat minusta vaikka mitä ja syy on sinun!" John karjaisi vihaisena.
"No anteeksi että puhkaisen reiän sinun ylisuureen egoosi. Sinä itserakas sika et välitä mistään muusta kuin omasta navastasi. En tajua miten muut ruumiinosasi jaksavat kantaa sinun paksun pääsi, jossa on niin suuri määrä mätää että se voi räjähtää minä hetkenä hyvänsä", Omppuli sanoi. John punehtui raivosta, mutta ei ehtinyt tehdä mitään kun pimeydestä hypähti hahmo ja löi Omppulin tajuttomaksi. Kun Omppuli heräsi John oli kuollut ja ase hänen kädessään ja poliisiautojen ujellukset kuuluivat läheltä.

Se oli ollut hirveää. Omppuli oli pidätetty ja kukaan ei uskonut häntä eikä kuunnellut häntä. Sitten kuului vartijan askelia. Se oli tullut hakemaan Zenzibaria.

[Päätin hiukan valaistaa menneisyyttäni. ]

[Sieppeli]

Sieppeli kuunteli sellistään muiden sähläystä. Ai että, hän olisi pitänyt omasta rauhasta, mutta tuo Nat tungettiin hänen kanssaan samaan selliin. Nyt vielä tuollainenkin tuli tänne, Omppuli oli jo itsekkin ihan liikaa, sillä hän puhui unissaan. Sieppeli vaipui ajatuksiinsa, päivään jolloin hänet pidätettiin.

Sieppeli työskenteli ennen elokuvasuomentajan apulaisena. Nyt hän oli tulossa pois töistä, kotiinsa, ja rauhaan. Tuolloin hän vielä oli erittäin puhelias ja seurallinen, pirteä nuori nainen. Hän sytytti taloonsa valot ja huomasi jonkun istuvan sohvallaan.
"Kuka siinä?" Sieppeli kysyi ja tyyppi kääntyi katsomaan häntä. Sieppeli ei tunnistanut miestä, joka virnisti.
"Voi, ompas mukava tavata." Mies sanoi ja nousi ylös.
"Erittäin joo.. Miten pääsit sisään?" Sieppeli kysyi.
"Mafialla on keinonsa." Mies vastasi. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi puhumista.
"No mutta, olisi erittäin ihastuttavaa jatkaa keskustelua, mutta valitettavasti en voi viipyä täällä pidempään. Missä se on?"
"Jaa niin mikä?"
"Älä esitä tyhmää!" Mies huudahti. Samalla kaksi muuta hypähti pimeydestä. Sieppeli otti pöydällä lojuneen puukon ja kohta ensimmäinen miehistä lojui kuolleena lattialla. Toiset kaksi hyökkäsivät naisen kimppuun. Sieppeli juoksi ulos ja portaisiin, hyppäsi kerroksen alemmas, kun taas yksi miehistä kaatui portaissa ja no taisipa mennä niskat nurin... Vielä kolmas jäljellä. Sieppeli oli nurkan takana piilossa, kun mies lähestyi.
"Tuletule pikku tyttö." Mies huhuili pimeässä käytävässä. Joku oli muuten tuossa äsken soittanut poliisille häiriköinnistä, ja nyt ne pamahti käytävään.

Sieppeli hymähti. Tietenkään poliisit eivät olleet uskoneet häntä. Mafialla on keinonsa, todellakin. Siksipä hän nyt halusi pois elinkautisesta; Kostamaan. Zenzibaria muuten kuljetettiin juuri heidän häkkinsä ohi.
"Heippa." Nat sanoi.

[Zenzibar]

Zenzibar vilkaisi Natin selliin, muttei vastannut. Kaksi vartijaa vei häntä kuulusteluun ja Zenzibar tiesi, että hän saisi elinkautisen, ehkä jopa kuolemarangaituksen, mikäli Burt todella tulisi todistamaan häntä vastaan. Mies oli ollut mukana suurimassa osassa hänen tekosistaan, pidättämässä, mutta oli epäonnistunut joka kerta. Paitsi viimeksi, kun hän jäi kiinni. Zenzibar palasi muistoissaan taaksepäin...

Zenzibar oli aloittanut pikkuvarkaana, se kulki hänellä suvussa. Lopulta hänestä tuli etevämpi ja etevämpi ja hän siirtyi suuriin arvoesineisiin ja pankkeihin. Ensimäinen kuolemantuottamus tuli, kun Zenzibarin heittämä kranaatti kimposi poliisiautosta erään kadullakävelijän niskaan. Siinä vaiheessa Burt tuli mukaan kuvaan.

Zenzibar painoi päänsä alas, kun hän muisteli viimeistä rikostaan.
Kaksi poliisia oli saanut surmansa ja Zenzibaria syytettiin törkeistä murhista, vaikka hän ei ollut tarkoittanut tappaa heitä. He olivat ahdistaneet Zenzibarin nurkkaan ja uhanneet tappaa. Toinen heistä oli ollut kännissä ja he olivat sattumalta tulleet paikalle, kun Zenzibar oli ryöstänyt koruliikettä. Toinen poliisi ampui kumppaninsa, vahingossa ja Zenzibar potkaisi siinä välissä miestä päähän ja lähti karkuun. Hän kuuli myöhemmin, että mies oli saanut aivoverenvuodon lyödessään päänsä maahan ja aseesta oli löytynyt hänen sormenjälkensä, kun hän oli yrittänyt saada aseen poliisilta pois.

"Herätys keijukainen! Oletko valmis kuulemaan tuomiosi?"
Zenzibar hätkähti hereille muistoistaan ja kohotti päänsä. He olivat vankilan oikeussalissa, ja kuten Zenzibar oli pelännytkin: Burt istui enismmäisenä todistajan aitiossa.
"Paska."

[Sieppeli]

Oikeudenkäynti oli käynnistynyt. Zenzibar oli laitettu kertomaan vain totuuden, mutta kuten kaikki tiesivät, ei siellä kukaan puhunut todenmukaisesti. Burt myhäili aina kun Zenzibar oli jäämässä alakynteen.

Parin tunnin päästä taas vankilalla Zenzibarta retuutettiin selliin.
"No miten sujui?" Kysyi Natin silmät huomattavasti suurentuneesta aukosta. Zenzibarin teki mieli tökätä ne silmät puhki.
"Yhtä hyvin kuin madon pakeneminen lintuhäkistä. Burt voitti."
"Paljonkos tuli vangeutta." Omppuli kysyi.
"Kuolemantuomio."
"Mitä!?" Kuului Omppulin ja Natin suusta. Sieppeli oli ihan hiljaa.
"Varmaan tuttua teille, vankeja tulee ja menee." Zenzibar heilautti kättään.
"Eikun minä sitä vain, että ne on niitä tämän laitoksen kohokohtia kun joku heittää heivinsä.." Natin ääni sanoi iloisesti. Zenzibarille tuli kylmät väreet.
"Milloin tämä tapahtuu?" Omppuli kysyi.
"Uudenvuoden aattona."
"Noin vuosi elinaikaa. Tee olosi mukavaksi, et lähde täältä minnekkään pitkään aikaan." Omppuli oli piristävinään.
"Paitsi jos se minusta riippuu." Sanoi miehen ääni kaltereitten takaa. Gustaffsson nojasi löysästi kaltereihin käytävällä.

[kirja]

Aikaraja mennä vilahti.

*lukko*

~kirja