Pokémon - jatkotarina JMSVOM

[Gustaffsson]

Gus romahti istumaan laiturille ja hieroi kasvojaan. Hän oli aikonut pyytää matkakumppaneitaan mukaan Richien pieneen hautajaisseremoniaan, mutta siinä laiturilla istuessaan hän tajusi ajatuksen järjettömyyden - miksi he olisivat tulleet? Siili oli nähnyt Raichun kerran, Sip ei kertaakaan. Oikeastaan Gus olisi halunnut ystävänsä sinne itsensä vuoksi, ja sen, ettei olisi jäänyt yksin laivasta.
Huokaisten hän lähti kävelemään kohti Surgen salia.

Vermilion Cityn laitamilla oli sankarihautausmaa, jossa Richien muistokivi oli ollut jo kauan - olihan sen luultu kuolleen puolitoista vuosikymmentä sitten. Muutamalla puhelinsoitolla Surge oli järjestänyt mahdollisuuden haudata Richie jo samana päivänä.
Hautajaiset olivat pienet ja koruttomat, mutta silti juhlalliset. Luutnantti Surge ja Gus laskivat pienen arkun, ja paikalla heidän lisäkseen oli Surgen Raichu ja Gusin Mudkip ja Pikachu. Raichu, joka oli kokenut paljon menetyksiä pitkän elämänsä aikana, seisoi asennossa järkähtämättä ystävänsä muistoksi, mutta Mudkip ja Pikachu vetistelivät molemmat, vaikkeivat olleet tunteneet Richietä kuin pari päivää. Lt. Surge lausui pari korutonta sanaa sodan julmuudesta ja vanhojen ystävien kärsimyksistä, mutta Gus sanoi kaksi sanaa - kiitos kaikesta. He laskivat komeat seppeleet sankarihautausmaan tuoreimmalle vainajalle, ja seremonia oli päättynyt.

"Taisit myöhästyä laivasta?" Surge kysyi heidän juodessaan Raichun laittamia hautajaiskahveja.
"Ei sillä enää ole väliä." Gus sanoi totuudenvastaisesti.
"Voin heittää sinut illalla Fuchsia Cityyn - sieltä lähtee aamulla lossi Cinnabar-saarelle. Jos ystäväsi jäävät risteilyltä pois siellä, ehdit perille ennen heitä." Surge sanoi.
"Kiitos. Niin muuten, kävin teetättämässä valokuvia... Saat tämän muistoksi, Raichu." Gus sanoi ja kaivoi taskustaan nipun valokuvia. Hän valitsi niistä uusimman, jossa kaksi Raichua istui Pokémon-tornin kattotasanteella kaidetta vasten tähtitaivaan alla. Hän ojensi sen Surgen Raichun eteen pöydälle. Se katseli valokuvaa hetken - ja sitten sen sotilaallisen arvokas vakavuus oli poissa, ja se alkoi itkeä. Parhaan ystävän menetys toista kertaa oli sille jo liikaa.

Gus lupasi palata seitsemäksi salille, josta Surge heittäisi hänet Fuchsiaan, ja sanoi lähtevänsä kävelylle. Hän käveli Pokémon Centeriin, joka oli sillä hetkellä tyhjä. Ajattelematta sen kummemmin Gus käveli videopuhelinten ääreen ja soitti kotiin. Puhelin soi neljä kertaa, ennenkuin professori Oak vastasi.
"Oakin laboratorio... Gus!" Oak ilahtui kuvayhteyden avautuessa.
"Hei, proffa." Gus sanoi.
"Olen odotellut soittoasi... mistä soitat?" Oak kysyi.
"Vermilionista. Olen pahoillani etten ole soitellut... on ollut... kiireitä..." Gus sanoi ja kertoi kaikesta, mitä oli tapahtunut, hän kertoi mitä oli kuullut vanhemmistaan, hän kertoi Richiestä ja Lt. Surgesta.
"Gus, olen niin pahoillani. Sinulle on tapahtunut paljon, ja minä syytän itseäni - minä tiesin että Lt. Surge tunsi isäsi. Minun olisi pitänyt ottaa selvää ja kertoa sinulle aikaisemmin..." Oak aloitti.
"Älä puhu hölmöjä, proffa. Tässä tarinassa ei ole syyllisiä eikä viattomia... Ja olen onnellinen siitä että sain tietää. On vain hieman sekava olo... mutta hei," Gus sanoi hieman pirteämmin, "pyrin seuraavaksi Cinnabar-saarelle, josta palaan taas Palletiin. Saatan koputella kotiovella taas viikon tai parin sisään."
"Hienoa kuulla!" Oak sanoi vilpittömästi.
"No, minun on mentävä - kyytini lähtee. Nähdään... isä." Gus sanoi sanoen viimeisen sanan melkein äänettä ennenkuin katkaisi puhelun. Hän ehti nähdä hämmästyneen ilmeen Oakin kasvoilla ennnenkuin yhteys katkesi.

[Sieppeli]

Siili heräsi vasta myöhemmin päivä alkoi kulua yöhön. Ehkä hänen uneliaisuutensa johtui Hypnosta, mutta hän ei todellakaan ollut varma. Ainakin hän oli nukkunut hyvin ja heräsi samasta paikasta, mihin oli käynyt nukkumaankin, se oli jo hyvä saavutus. Hetken aikaa hän venytteli kipeitä niskojaan, lähtien sitten kävelemään laivan käytäviä pyöritellen jumiutuneita olkapäitään. Dunsparce seurasi tunnollisesti häntä perässä, Growlithe oli epäilemättä jäänyt vielä nukkumaan.
Laiva ei ollut niin iso, kuin Siili oli aluksi risteilyaluksesta kuvitellut, mutta oli se kuitenkin sopivan kokoinen. Sopivan kokoinen siihen, että Siililtä meni puolisen tuntia etsiä jotain ihmiselämää sieltä. Kun hän löysi, löytyi sekin ihmiselämä tunkkaisesta baarista, johon häntä ei meinattu päästää aluksi. Silloin hän huomasi Sipin siellä baarin nurkassa, huomautti siitä ovella ja hänet päästettiin kuin päästettiinkin sisään. Lattian poikki kävellessään hän huomasi, miten kaikkien huomio oli kiinnittynyt televisioon, joka roikkui seinällä. Siellä näytti menevän jälleen jokin uutislähetys, josta hän oli missannut suurimman osan ymmärtääkseen, mistä oli kyse.
"Hei, " Siili tervehti Sipiä, joka muiden tavoin tuijotti tiiviisti ruutua.
"Heräsitpä pahaan aikaan, " Sip ei oikeastaan näyttänyt huomioivan poikaa, mutta puhui tälle silti, "tähän suuntaan on tulossa myrsky. Olisi ehkä parempi, jos olisit nukkunut sen yli."
"Ei kai se kuitenkaan niin paha voi olla kuin silloin kerran metsässä?" Siili virnisti. Nyt hän sai Sipiltä huomionkin.
"Asiaa voidaan miettiä siltä kantilta, että oletko mieluummin keskellä avomerta vai keskellä metsää kun hirmumyrsky tapahtuu." Siili kohotti kulmakarvojaan ja kääntyi myös katsomaan television ruutua. Siinä näytettiin kuvaa saarelta, jossa myrsky oli jo käynyt. Palmupuita oli kaatunut juurineen rannalle ja talojen kattoja löytyi mitä kummallisimmista paikoista, muttei todellakaan sieltä, missä niiden piti olla.
"Miksi laiva lähtisi, jos he tietäisivät myrskystä?" Siili ihmetteli.
"Ei tästä kukaan tiennyt tunti sitten, " Sip sanoi huolestuneesti, "tämä ei ole millään lailla luonnollinen myräkkä."
Siili nielaisi.

Hetkeä myöhemmin he olivat molemmat - Siilin ehdotuksesta - poistuneet baarista ja lähteneet etsimään paikkaa, josta he mahdollisesti olisivat päässeet ulos tarkistamaan säätä. Jokainen ulos vievä ovi oli kuitenkin lukittu turvallisuussyistä, joten heidän piti jäädä tuijottamaan ulos ikkunasta. Taivas näytti pimeämmältä kuin yleensä, mutta oli silti aivan tyyntä.
"Tyyntä ennen myräkkää, " Sip kuiskasi jopa pelottavasti.
"Mitä miehistö yrittää tehdä estääkseen meitä joutumasta myrskyyn?" Siili kysyi kokeneemmalta kouluttajalta.
"Kurssi on käännetty jo nyt kohti rantaa, " Sip vastasi, "jos... Jotain käy, niin sieltä on helpompi pelastautua."
"Mitäänhän ei käy?" Siili kysyi huolissaan. Sip ei osannut vastata mitään. Mutta yksi oli varmaa: Heitä molempia jännitti. Kumpikaan ei ollut niinkään peloissaan, vaan he näkivät tämän tilaisuuden seikkailuna. Olihan nyt laivan katto pään päällä, tuskin sentään puut heidän päällensä kaatuisivat.
Juuri, kun Sip ehdotti, että he lähtisivät etsimään Siilille ruokaa, takertui poika tätä hihasta ja osoitti taivaanrantaan.

"Tuolla. Mikä tuo on?" Hän kysyi, katse taivaalla. Sipkin kääntyi takaisin ikkunan suuntaan ja nojautui lähemmäs katsomaan. Pimeällä taivaalla näkyi todella jotakin.
"No voihan perkele, " Sip päästi kirosanoja suustaan huomaamattaan, mutta Siili ei tajunnut edes henkäistä järkytyksestä. Se, mitä he katsoivat, lensi. Jos he näkivät huonossa valossa oikein, se oli jotain sinistä.
"Se on jokin lintu, " Siili tajusi, muistaessaan kummallisen unensa jokin aikaa sitten, "samanlainen kuin silloin unessa."
"Se todella on jokin lintu, " Sip mumisi, "samanlainen kuin silloin metsässä."

Spoiler:

Kauaa sininen lintu ei pysynyt heidän näkyvissään, vaan katosi niin äkkiä kuin se oli ilmestynytkin. Sip kaivoi Pokedexinsä esiin, mutta Sinnohin tiedoista ei löytynyt mitään sopivaa.
"Minä ehkä tiedän mikä se on, " Siili sanoi hetken päästä, kun he kävelivät takaisin kohti baaria ("Sieltä sai ainakin pyttipannua", Sip oli sanonut), "Viridianin Pokemoncentterissä on kuva kolmesta legendaarisesta linnusta."
"Aivan, " Sipkin muisti, "Zapdos, Moltres ja-"
"Articuno." He molemmat sanoivat yhtä aikaa juuri näkemänsä linnun nimen. Silloin käytävällä pamahti laukaus, joka kuului jostain.

* * *

"Noniin hyvät naiset ja herrat, esitys on ohi, " mies, joka piteli pyssyä kädessään, ilmoitti, "voisitteko te kaikki kännikalat sitten siirtää huomionne meihin."
"Ja jos voisitte samalla kaivaa taskuistanne lompakkonne ja pokepallonne, ja kiltisti antaa ne meille, jotta tästä ei tarvitse tulla rumaa." Nainen miehen toisella puolella ilmoitti virne naamallaan. Molempien selkään oli kirjailtu RR.

Silloin Sip ja Siilli juoksivat paikalle. Pöydällä seissyt mies osoitti heti aseellaan kahta juoksijaa, jotka pysähtyivät heti tilanteen nähdessään. Aseen piippu osoitti sillä hetkellä Siilin naamaa.
"Jos joku päättää olla tottelematta, " Rakettiryhmäläinen mies huudahti, "tuo poika menettää henkensä."

[Siilinpiikki]

He eivät voineet muuta kuin antautua. Rikolliset käänsivät matkustajien taskut nurin. Jokaista ulospääsykäytävään tukki aseistettu vartija.
"Ahhahhaa", yksi niistä hihkaisi löydettyään koullutajien poképallovyöt.
"Anna se takaisin!" Siili tivahti ja tästä hyvästä aseen piippu rutistui hänen nenällensä.
"Tämä menee parempaan huomaan, pojunen", rakettiryhmäläinen virnisteli ja tipautti vyön säkkiin.
"Laiva kääntyy!"
Laiva oli todentotta vaihtamassa kurssia pois rannasta.
"Te menette myrskyn silmään!" Sip kauhistui.
"Tätä laivaa ei viedä rannikkovartiostolle", rakettiryhmäläinen totesi. "Hiljaa ja tottele!"
"Duskull!"
Haamu oli ilmestynyt rakettiryhmäläisen eteen. Asemies säikähti ja painoi liipasimesta. Siili älähti. Poika lyyhistyi maahan ja piteli olkapäätään. Sip kohmettui hetkeksi järkytyksestä, mutta ryntäsi ottamaan asetta miehen käsistä. Tämä tapahtui kuitenkin liian hitaasti, sillä mies oli ehtinyt myöskin havahtua ja löi aseen kannalla Sipiä päähän.
"Hyvä yritys tyttönen, mutta meitä ei venäytetä vähällä", hän naurahti.
Kaksi muuta rakettiryhmäläistä ottivat Siilin ja Sipin otteeseensa.
"Ettekö näe, että hän tarvitsee hoitoa!"
"Sehän on vain lihashaava", asemies tuhahti, "mutta seuraava osuu maaliinsa."
Silloin laiva alkoi vaappua hillittömästi. Ihmiset menettivät tasapainonsa yllättävästä kallistumisesta ja kaatuivat maahan. Näin tapahtui myös Sipiä ja Siiliä vartioineille ja he irrottivat hetkeksi otteensa.
"Nyt!" Sip huudahti ja repi pojan mukaansa.

[Gustaffsson]

"Painu niiden perään! Minä huolehdin etteivät nämä tee mitään hätiköityä!" mies huusi. Nainen kaivoi vyöllään olevasta kotelosta pistoolin ja juoksi karkureiden perään.
"Se saavuttaa meitä!" Siili ähkäisi pidellessään olkapäätään. Heidän kulkunsa oli hieman vaivalloista, koska Sip oli edelleen hieman sekaisin metallisen kiväärinperän kolauksesta ja Siilin jokaista askelta säesti kipu olkapäässä. He kääntyivät käytävälle, jonka varrella heidän hyttinsä sattuivat olemaan. Nainen saisi heidät sen aikana kiinni, Siili huomasi tajuavansa. Sitten hän tajusi jotain: Growlithe oli yhä hytissä...
Nainen oli aivan heidän kintereillään. He ohittivat Siilin hytin oven, nainen olisi sen kohdalla näillä sekunneilla...
"GROWLITHE, ALISTUSISKU OVEN LÄPI, NYT!" hän huusi niin kovaa kun keuhkoista lähti.
"Mitä karjut, ipana? Turpa k-" nainen ehti huutaa juostessaan, ennen kun jokin nopea ja karvainen rysähti hytin oven läpi hänen oikealta puoleltaan.


Samaan aikaan Seafom-saarten luolastossa, rakettiryhmän tukikohdassa muuan rakettiryhmäläinen ryntäsi komentokeskuksen tiloihin.
"Pomo! Raportti sukellusveneeltä! Saaristoa lähestyy lossi!" mies huudahti. Giovanni, joka istui suuressa, nahkaisessa nojatuolissa komentokeskuksen keskellä kohotti katseensa kummissaan.
"Entäs sitten? Se on vain se sama lossi, joka kulkee joka päivä kahdesti saarten ohi. Tiedätte käskyt, sille ei saa paljastaa olinpaikkaamme. Mikä tässä nyt niin ihmeellistä on?" Giovanni ärähti.
"Anteeksi, pomo, mutta sukellusvene nappasi tämän kuvan... ajattelivat että teitä kiinnostaisi." mies sanoi ja ojensi tulostetun kuvan Giovannille. Kuva oli otettu sukellusveneen periskoopin läpi - siitä näkyi, kuinka lossin reunaan nojasi tutun näköinen mies vihreässä lierihatussa, vierellään Mudkip, Pikachu ja Butterfree.
"Hankin poika... ja Pikachu." Giovanni mutisi, ja julma hymy levisi hänen kasvoilleen.
"Käsky sukellusveneelle - pysäyttäkää lossi, ja tuokaa minulle se Pikachu!"


Gus nojaili lossin kaiteeseen yltyvän merituulten heiluttaessa takinliepeitä. Surge oli tuonut hänet illalla Fuchsiaan, ja Pokémon Centerin odotushuoneen penkillä nukutun yön jälkeen hän oli noussut lossin kyytiin. Samalla hänen vanha tuttunsa Butterfree oli löytänyt hänet jälleen. Gus oli siitä iloinen, sillä ystävällinen Butterfree piristi häntä.
Yllättäen hän alkoi kuulla huutoa lossin muun matkustajien keskuudesta. Parisataa metriä lossin eteen oli kohonnut sukellusvene. Sukellusveneen luukku aukesi, ja sieltä alkoi nousta aseistettuja miehiä Rakettiryhmän puvuissa.
"Pysäyttäkää lossi ja nostakaa kädet ylös, tai alamme ampumaan torpedoja!" niistä yksi huusi kovaäänisellä. Lossi alkoi hidastaa vauhtiaan.
"Voi..." Gus mutisi. Tämä tästä vielä puuttui. Hän kahmaisi Pikachun ja Mudkipin kainaloonsa ja piiloutui lossin komentosillan taakse. Pian rakettiryhmän sukellusvene olisi lossin kohdalla ja rakettiryhmäläiset nousisivat kannelle.
"Pikachu, älä pelkää. Joudun sulkemaan sinut palloon." Gus kuiskasi sähköhiirelle.
"Pikaa...?" Pikachu vinkaisi ihmeissään, kun Gus sulki sen Poképalloon. Sitten hän asetti Pikachun pallon vyölleen ja kaivoi sieltä toisen Poképallon, josta hän vapautti Magikarpin lossin kannelle.
"Mudkip, Magikarp - tarvitsen apuanne." hän puhutteli vesipokémoneitaan samalla kun irrotti Poképallovyönsä. Hän alkoi sitoa sitä Magikarpin ympärille.
"Teidän täytyy sukeltaa karkuun, kohti länttä. Menette Cinnabar-saarelle ja odotatte Sipiä ja Siiliä siellä. He pitävät teistä huolen." Gus selitti.
"Mudkip, mudkip!" Mudkip protestoi. Gus silitti nopeasti sen päälakea.
"Minä pärjään kyllä. Ja Butterfree, sinulle on hommia kanssa!" Gus kuiskahti kaivaessaan muistikirjansa taskustaan. Hän repäisi yhden sivun irti ja kirjoitti siihen hätäisesti muutaman sanan.

Rakettiryhmä Seafoam-saarilla, apua

Hän antoi lappusen Butterfreen suuhun ja ohjeisti sitäkin etsimään Sipin ja Siilin Cinnabar-saarelta, ja lentämään ensimmäisen kilometrin ihan vedenpinnassa kiinni ettei sitä huomattaisi. Butterfree lähti vedenpintaa pitkin kiitäen. Sitten hän tarttui Magikarpiin, taputti sen suomukylkeä ja toivotti sille onnea ennenkuin laski sen veteen.
"Mene, Mudkip!" Gus suhahti huomatessaan sukellusveneen lähestyvän lossin toisella puolella. Mudkip hyppäsi veteen, ja yhdessä Magikarpin kanssa se sukelsi kadoten näkyvistä. Pokémoniton Gus jäi katselemaan ulappaa, kun rakettiryhmäläiset nousivat lossin kannelle. Gus käveli muiden matkustajien joukkoon ja nosti kädet niskansa taakse.

[Sieppeli]

"Sinä, poika, sinä tulet meidän mukaamme, " yksi Rakettiryhmäläisistä osoitti aseellaan Gusia. Samalla kaksi muuta saapui nappaamaan hänet pystyyn kainaloista.
"Mitä te minusta haluatte?" Gus yritti pitää viileytensä.
"Pomo tahtoo nähdä sinut. Ja te kaikki muut, pysytte juuri siinä missä olettekin!"
"Kuka sinä olet meitä määräilemään?" Naishenkilön ääni kuului vain paria metriä Gusista kauempaa kivakkana ja vahvana. Gus ehti nähdä puhujan juuri ja juuri ja ehti jo silloin hämmentyä naisen ulkonäöstä. Hänellä oli huomattavan pitkät hiukset ja hän oli pukeutunut kokonaan mustiin vaatteisiin. Jokin sanoi Gusin mielessä, että tälle naiselle ei kannattaisi ryppyillä, ei ikinä, ei milloinkaan, eikä varsinkaan nyt. Sitten oli vielä jokin pieni asia naisen puhetyylissä, joka nappasi Gusia korvasta. Naisella oli samanlainen aksentti kuin Sipillä. Shinnohilainen?

Spoiler:

"Turpa umpeen, nainen!" Rakettiryhmäläinen ärähti ja meinasi lyödä naista, mutta tämä esti iskun.
"Minä saan tapella teikäläisten kanssa aivan tarpeeksi kotipuolessa, " nainen suorastaan sihisi, "Milotic!" Käskystä lossin viereltä, vastapäiseltä puolelta kuin sukellusvene, nosti suuren päänsä jokin Gusille tuntematon Pokemon. Ensi silmäyksellä se näytti hänestä jokseenkin Gyaradokselta, mutta sitten hän tajusi, että tämä ei todellakaan ollut Gyarados. Tämä oli jokin... Kauniimpi.

Spoiler:

"No voi jumalaut-, " ehti joku Rakettiryhmäläisistä sanoa säikähtäessään yllättäen vedestä noussutta vesilohikäärmettä, kun nainen antoi tälle jo käskyn.
"Milotic, käytä surffia!" Vesilohikäärme sukelsi takaisin veden alle ja hetkessä kaikki kannella olijat huomasivat tuijottavansa korkeaa aaltoa. Rakettiryhmäläisille tuli kiire juosta suojaan, mutta kukaan ei siihen oikein ehtinyt kun aalto iski.
"Viekää poika pois!" Rääkyi joku Rakettiryhmäläisistä erittäin märkänä ja Gusia lähdettiin vastahakoisesti raahaamaan kohti sukellusvenettä. Oikuttelusta Gus sai kasvoilleen pienen suihkeen jotakin, mikä laittoi hänet hetkessä nukahtamaan. Kun Rakettiryhmä peruutti pois lossilta karkuun mystisen naisen Miloticia saamatta sen enempää saalista kuin yhden pojan, alkoivat lossilla olijat hurrata. Kaaoksen keskeltä Miloticin omistanut nainen yritti vielä pelastaa miehenalun, jota vietiin pois, muttei onnistunut.

* * *

"Hyvä Growlie!" Siili huudahti, kun Growlithe oli pelastanut hänet ja Sipin. Hetkeksi tilanne heidän luonaan rauhoittui, mutta he näkivät parhaaksi piiloutua äkkiä Siilin huoneeseen miettimään.
"Meidän pitää pelastaa Pinsir. Ja Murkrow."
"Ja Shuppet."
"Ja Hypno."
"Ja Haunter."
"Ja... Dunsparce!"
"Ja Dusku-... Ai, siinähän sinä oletkin."
"Duskull~..."
"Meillä on molemmilla yksi Pokemon käytössä ja noita on ainakin sata!" Siili ähkäisi.
"Ja kohta olemme keskellä myrskyä, " Sip mietti, "mutta tuo pitää hoitaa ennen kuin kuivut." Niillä sanoilla hän haki Siilin repun ja etsi sieltä sidetarpeita, joilla hän sitoi Siilin olkapään.
"Eikö siltä naiselta jäänyt ase tuonne käytävälle?" Siili muisti ja he katsahtivat toisiaan. Heti, kun luodinhaava oli sidottu, Siili kipitti äkkiä hakemaan tajuttomalta Rakettiryhmäläiseltä tämän käsiaseen.
"Osaatko käyttää tätä?" Hän ojensi asetta hieman vastahakoisesti Sipille.
"En todellakaan, " Sip sanoi, mutta otti aseen silti itselleen. Olihan se parempi, että se oli hänellä, kuin Siilillä, joka ei varmasti tietäisi yhtään mitään tällaisista asioista. Hetken tutkittuaan Sip totesi aseen olevan ampumiskunnossa.

"Onko meillä suunnitelmaa?" Siili kysyi.
"Pysytään piilossa ja yritetään yllättää heidät?" Sip ehdotti. Siili katsoi Sipiä ja suunnitelma muotoitui heidän mielissään sen yhden katseen aikana. Hetken päästä tajuton Rakettiryhmäläinen raahattiin Siilin huoneeseen ja toisen hetken päästä kaksi kouluttajaa poistui sieltä - ja toisella heistä oli yllään varastettu Rakettiryhmän puku.
"Oletko nyt ihan varma tästä?" Siili kuiskasi, kun Sip tarttui häntä niskasta ja osoitti aseella kuin uhaten.
"En todellakaan, " Sip sanoi, tuntien olonsa erittäin epämukavaksi tässä kyseisessä pellepuvussa, asettaen lippaa paremmin päähänsä, jottei häntä tunnistettaisi, "onneksi kaikki Rakettiryhmäläiset näyttävät suurinpiirtein samalta."

Laiva keinui heidän allaan uhkaavasti, mutta lopulta he päätyivät takaisin baarille.
"Siinähän sinä olet, tuo se poika tänne!" Rakettiryhmäläinen mies, joka oli selvästi sillä hetkellä joukon pomo, ohjeisti Sipiä. Käskettynä Sip työnsi Siilin eteenpäin kohti vankien puolta huoneesta.
"Mitä sille tytölle tapahtui?" Joku yhtä tyhmä vartija älysi huomauttaa.
"Pääsi karkuun, " Sip ärähti.
"No mene hakemaan!" Vartija huusi.
"Mene itse!" Huusi Sip takaisin, "minulla on täällä parempaakin tekemistä!"
"Sillä tytöllä oli vapaalla Pokemon!" Ärähti porukan pomo, "emme todellakaan jätä ketään niin vaarallista pyörimään vapaasti tänne. Sinä poika, maahan sinne muiden seuraksi!" Silloin laiva horjahti törmätessään suureen aaltoon. Pomomies horjahti paikallaan kuten jokainen muukin. Valot rätisivät ja sammuivat kuin pyynnöstä.
"Mitä helvettiä!?" Pomomies huusi, kun tilanne rauhoittui, kykenemättä näkemään eteensä, "valot kiitos! NYT!"

Hetken rätisi taas, mutta valoja ei saatu. Pomomies ei yhäkään nähnyt eteensä.
"NYT!" Hän huusi uudelleen. Pieniä valoja alkoi syttyä lepattavasti ympäriinsä ja pomomies oli jo hetken iloinen. Pian hän kuitenkin ymmärsi, että kyseessä eivät olleet valot, vaan pienet liekit, jotka leijailivat karmivasti ympäriinsä. Seuraavaksi pomomies huomasi tuijottavansa aseen piippua.
"Pokemonit tänne, " tytön ääni, jonka pomomies oli äsken luullut kuuluvan jollekin Rakettiryhmäläiselle, kuului täysin kylmänä ja tunteettomana hänen edessään. Pienet virvatulet valaisivat Sipin kasvoja.
"Uhuhuu~, kovis vai?" Tämän rakettiryhmäjengin pomo naureskeli. Silmäkulmasta hän huomasi yhden vangeista puuttuvan, muttei sillä hetkellä osannut sanoa kuka, sillä tämä kyseinen tyttö painoi asetta hänen otsaansa. Pomomies nielaisi.
"Ottelu?" Pomomies pyysi uhattuna, vapaalla kädellään vapauttaen Weezingkin pallosta. Hän tiesi, että jos tämä tyttö oli kouluttaja, hän ei saisi peruuttaa haasteesta pois. Sip katsahti Weezingiä ja peruutti hieman kauemmas osoittaen yhä aseella pomomiestä, välittämättä siitä, että kaikki vartijat osoittivat sillä hetkellä häntä samanlaisilla.

"Jos sinä voitat, saat pitää Pokemonisi ja me lähdemme, " virnisti rakettiryhmän pomomies, "jos taas häviät... No, katsommeko sitä sitten?"
Ajatus ei tuntunut Sipistä hyvältä, ei sitten lainkaan. Viimeksi, kun hänet oli tällä tavalla haastettu, oli häviö ollut äärimmäisen katkera. Nopealla silmällyksellä hän katsoi erään pimeän pöydän alle, jossa Siililtä näyttävä hahmo mönki hiljalleen kohti säkkiä, johon arvotavarat ja Pokepallot oli suljettu. Jos hän hyväksyisi haasteen, Siilille jäisi vielä paremmin aikaa suorittaa oma tehtävänsä pimeydessä.
"Duskull, " hän kutsui vakavalla äänellä ainoaa vapaalla olevaan Pokemoniaan, joka ilmestyi virvatulien valoon.
"Voi kun se on söpö!" Pomomies virnisti levittäen käsiään, "tuollaisia pikkuisia pomomme syö päivälliseksi! Mutta nyt minä, Rakettiryhmän Oliver, tuhoan sinut ja pienet unelmasi Pokemonmestaruudesta."
"Duskull..." Pieni kummitus hyräili jälleen kerran leijuessaan pimeydessä ylös alas. Sip sulki pieneksi hetkeksi silmänsä miettiäkseen.

"Anteeksi Duskull, " hän sanoi hieman särkyneellä äänellä, melkein kuiskaten, jotta kukaan muu heidän ympärillään ei varmasti kuulisi, "että en ole huomioinut sinua tai hyväksynyt sinua. Olen todella pahoillani kaikesta, mitä olet puolestani kokenut. Todellisuudessa olet minulle tärkein." Duskull kuuli kaiken mitä Sip sanoi, vaikka ääni ei muille kuulunutkaan. Vihdoin se tunsi välinsä lämpimäksi tämän tytön kanssa. Se ei mitään muuta tahtonutkaan kuin huomion Sipiltä. Nyt se viimein sai sen ja nyt se tahtoi todella näyttää, mistä siihen oli.
"Matkaan Weezing!" Oliver-pomomies huudahti, käskien pokemoninsa hyökkäykseen, "puske se maahan!"
"Weezing!" Pokemon ilmoitti möreästi, ottaen vauhtia ja syöksyen eteenpäin kohti vastustajaansa.

Mutta mitä nyt? Kaikki vähäinen valo näytti imeytyvän siihen kohtaan, missä Duskull leijui. Virvatulten valo kaarsi kohti mustaa aukkoa ja kaikki paikallaolijat tunsivat pientä vetoa huoneen keskustaa kohti.
"Duus-, " kummituksen pieni ääni sanoi pimeyden keskeltä, yhtä hajoavana kuin ilma sen ympärilläkin. Kun Weezingkin piti osua, suurehko valkoinen käsi otti sen vastaan.
"-clops!" Suuri, valkoinen Pokemon ilmestyi siihen tyhjyyteen, minkä Duskull oli jättänyt. Jos kummitus oli vielä äsken ollut pieni ja suloinen Rakettiryhmäläisen mielestä, niin nyt se oli todellakin suuri... Ja valkoinen. Ja se sai Oliverin kavahtamaan kauhusta. Valkoinen ilmassa leijuva käsi heitti Weezingkin pois ja heti Pokemon jo katosi paikalta. Virvatulten valo kirkastui kun se ilmestyi Sipin taakse.
"Dusclops~!" Dusclops ilmoitti äänellä, josta sitä ei enää tunnistanut Duskull:iksi.

Spoiler:

"Dusclops, " Sip sanoi ylpeyttä äänessään takanaan olevalle Pokemonille, joka olemuksellaan sai hänet näyttämään mahtavalta kouluttajalta, "tuhoa se."

[Siilinpiikki]

Dusclopsin punainen silmä oli hehkua eikä Oliver voinut kääntää katsettaan siitä. Rakettiryhmäläinen kirkui, kun tajusi mitä oli käymässä. Hän hajosi sumuksi ja imeytyi Dusclopsin suuntapaisesta sen sisälle.
"Kuka haluaa seuraavaksi, hmm?" Sip uhitteli äimistyneille rikollisille.
Tässä vaiheessa Siili oli läytänyt poképallovyönsä ja pokémonit piirittivät rakettiryhmäläiset. Oli heidän vuoro antautua. Roistot olivat menettäneen johtajansa karmivan kummituksen sisään ja kaikki vihaiset matkustajan olivat saaneet pokémoinsa takaisin. Tunnelma ei kuitenkaan ehtinyt keventyä, kun myskystä muistutti uusi aallon isku, joka saattoi olla jopa edellistä voimakkaampi.
"Komentokeskukseen!" Sip ähkäisi.

Laivan ohjaamo oli rakettiryhmän hallinnassa, mutta pian heillekin tuli selväksi muuttunut tilanne. Paria pokémonottelua lukuunottamatta rakettiryhmäläiset sidottiin ongelmitta. Itse ongelma oli ulkona...
Suuri aalto lähestyi heitä kohti ja sen humina kuului sisälle asti.
"Suuntaa on myöhäistä vaihtaa", yksi sidotuista rikollisista totesi. "Me hukumme kaikki!"
Pesukomerosta löydetystä laivan kapteenista ei ollut erityisesti hyötyä, kun hän vahvisti rakettiryhmäläisen sanat: "Pitäkäämme rakkaistamme kiinni... Minä avaan shampanjan."
"Olenko koskaan kertonut, kuinka mieletön matkakumppani olet?" Siili nielaisi.
"Ei älä sano, ei tämä voi nyt päättyä", Sip ravisteli päätänsä. "Vasta kun tunnen olevani sinut menneisyyden haamujeni kanssa..."

Haamumagneetti oli oikeassa: Osumaa ei koskaan tapahtunut...

Myrsky oli yhtäkkiä lakannut olemasta. He kurkkasivat ihmeissään ulos. Aurinko paistoi laivan kannen yläpuolella, mutta heitä ympäröi myrskypilvet. Se oli peilityyny myrskynsilmäke.
"Olette nyt turvassa."
Siili sätkähti paikoillaan säikähdyksestä. Ääni oli sama kuin hänen unissaan.
"Sinä?" Poika henkäisi ihmeissään. "Hei Sip kuuletko sinä?"
Sip tuijotti oudosti käyttäytyvää Siiliä kummissaan: "Öö kuulen..?"
"Kuuletko sinä äänen?"
"Minkä äänen?"
"Ystävälläsi ei ole telepatista yhteyttä minuun."
Siili tähysi kaikkialle, mutta äänen aiheuttajaa ei näkynyt missään. Ääni oli kumissut hänen päässään.
"Sinäkö pelastit meidät myrskystä?" Siili oletti.
"Niin taisin tehdä. Tämä ei ole mikä tahansa myrsky. Articuno on häädetty saareltansa ja se on vimmaantunut. Kaikki kolme lintua ovat nousseet siivilleen kuin jotakin olisi tapahtumassa. Meren vartija kuulostelee ylös..."
"Kuinka tiedät tästä kaikesta?" Siili päätti puhua ylös paremman suunnan puutteessa.
"Kenelle sinä puhut?" Sip ihmetteli, mutta poika laittoi sormen suunsa eteen merkiksi.
"Näen sinne, minne tavallinen silmä ei näkisi."
"Oletko täällä?"
"En, en ole liikkunut vuosiin paikoiltani."
"Miksi sitten autat meitä?"
"Tuo on kysymys, johon en osaa itsekään vastata", ääni sai synkempiä sävyjä, "mutta voin ohjata teidät turvallisesti satamaan."
"Kyllä, kiitos!"

[Gustaffsson]

Laiva saapui Cinnabar-saarelle ihmeellisen peilityynen myrskyn silmän suojin seuraavana iltapäivänä. Kun he astuivat rantaan, alkoivat myrskypilvet saaren ympärillä hajota, ja auringonsäteet lämmittivät heitä. Pitkän myrskyssä olon jälkeen se tuntui yliluonnolliselta.
"Melkein jo unohdin miltä aurinko näyttää." Sip sanoi silmiään siristäen.
"Onkohan Gus jo täällä?" Siili mietti katsellen kotoisan näköistä saarikylää.
"Whihihii..." kuului ääni jostain läheltä.
"Kuulitko?" Sip kysyi pysähtyen.
"Mitä?" Siili kysyi.
"Whihihii..." kuului uudestaan. Siili ja Sip katselivat ympärilleen.
"Tuolla!" Siili huudahti ja osoitti merelle. Merenpinnan yläpuolella lensi Butterfree.
"Onko tuo se sama Butterfree, joka aina tuppautuu Gusin seuraan?" Sip ihmetteli.
"Mitä se mereltä tulee?" Siili mietiskeli.
"Vedessä sen alapuolella ui jotain." Sip huomasi, ja he riensivät rantaan. Butterfree ehti ensimmäisenä heidän luokseen, se oli näännyksissä pitkästä lennosta ja istahti tuntosarvet riippuen Sipin käsivarrelle istumaan. Sen suusta roikkui joku lappunen, jonka se antoi heille. Lappu oli kostunut merivedestä ja siinä oli kaksi Butterfreen kulmahampaiden tekemää reikää.
"Rakettiryhmä Seafoam-saarilla, apua" Sip luki ja rutisti raivoissaan lapun mytyksi.
"Rakettiryhmä on varmaan kaapannut Gusin..." Siili sanoi kauhuissaan. Butterfree nyökytteli väsyneenä.
"Luultavasti sen Pikachun takia... ja nyt niillä on myös Pikachu." Sip sanoi. Tällä kertaa Butterfree pudisti päätään ja osoitti toisella pikku käpälällään rannalle, jonka hiekalle rantautui Mudkip, joka oli myös täysin uuvuksissa pitkästä ja myrskyisestä matkasta. Magikarp jäi polskuttelemaan matalaan veteen. Magikarpin ympärillä oli Gusin Poképallovyö, jonka Siili irrotti sen ympäriltä. Mudkip osoitti oikeaa palloa, ja Siili vapautti Pikachun. Sähköhiiri oli hetken hämmillään ympäristönvaihdoksesta, kunnes aloitti paniikinomaisen pikapikattamisen.
"Gus on varmaan lähettänyt Pokémoninsa etsimään meitä, koska ei halunnut niiden joutuvan rakettiryhmän käsiin." Siili arveli.
"Voi pahuksen pönttöpää..." Sip mutisi katsoessaan pälpättävää Pikachua ja energiansa loppuun kuluttaneita Mudkipia, Magikarpia ja Butterfreetä.

Gus käveli aseistettujen saattajien ympäröimänä Seafoamin luolastossa.
"Olettepa sisustaneet tämän kauniisti." Gus sanoi. Luolien kattoa pitkin meni sähkökaapeleita ja lamppuja, ja lattialla oli isoja laatikoita, joista osa oli auki. Vihreistä laatikoista pilkisti poképalloja, käsiaseita, rynnäkkökiväärejä, konekiväärejä, räjähteitä ja jopa sinkoja ja kranaatinheittimiä. Rakettiryhmä näytti olevan raskaasti aseistautunut sen jälkeen kun sen toiminta oli hiljennetty miltei olemattomiin vuosia sitten.
He saapuivat komentokeskukseksi muutettuun luolaan, jonka seiniä täyttivät isot tietokonenäytöt, tutkat ja mittarit. Keskellä huonetta istui Giovanni nojatuolissa.
"Tapaamme jälleen." hän sanoi hymyillen ilkeästi.
"Jjjap. Siltä näyttää. Ollaanhan tässä kuitenkin vähän niinkuin perhetuttavia." Gus sanoi hitaasti.
"Olisi hauska jutella, mutta pelkäänpä että liikeasiat painavat päällä. Anna se Pikachu minulle." Giovanni sanoi.
"Niin... siitä pitikin sanomani..." Gus mutisi.
"Hänellä ei ollut Pokémoneja eikä Poképalloja, pomo. Ei vyöllä, taskuissa eikä repussa." yksi vankia saattaneista rakettiryhmäläisistä sanoi.
"Mitä? Mutta minä näin kuvasta että hänellä oli se Pikachu vielä lossilla. Tarkastitteko koko aluksen?" Giovanni ärähti nousten seisomaan.
"Kyllä, pomo. Kolusimme koko laivan ennenkuin me... vetäydyimme." sama mies vastasi.
"Missä sinun Pokémonisi ovat?" Giovanni jylisi.
"Kaukana jossain, mistä et niitä löydä." Gus sanoi.
"Sepä ikävää," Giovanni sanoi istuutuessaan nojatuollinsa, "sillä sinun elämäsi arvo putosi juuri sata prosenttia meidän silmissämme."

[Sieppeli]

Jonkin aikaa Siili ja Sip juoksivat ympäri satamaa etsien vaihtoehtoisia kuljetusmahdollisuuksia Seafoam saarille, mutta yksikään lautta ei sinne ollut menossa, ei laiva, eivätkä varsinkaan yksittäiset soutajat kehdanneet lähteä vesille keliolosuhteiden ollessa epävarmat. He meinasivat jo luovuttaa, kun he näkivät lautan saapuvan juuri satamaan.
"Se tulee ihan väärästä suunnasta, ei se vie meitä Seafoamille, " Sip järkeili.
"Aina voi yrittää!" Siili ilmoitti, ja lähti juoksemaan lautan suuntaan. He katselivat, kuinka lautta ankkuroi paikalleen ja ihmisiä alkoi tulla ulos. Osa heistä näytti helpottuneilta sataman turvasta, osa keskusteli kiihkeästi jostakin.
"Meidän tarvitsee vain etsiä kapteeni ja pyytää lupaa-, " Siili jutusteli yrittäessään nähdä jotain merimiehistä ihmiskasan joukossa, mutta Sip huudahtikin yllätyksestä.
"Cynthia!" Nainen ihmisjoukossa kohotti katsettaan huutajan suuntaan. Siili järkyttyi naisen tummasta pukeutumistyylistä ja tämän hui-kamala-pitkistä hiuksista.
"Etkös sinä ole Sip?" Nainen tunsi tutun naaman kotikulmiltaan ja lähti kävelemään kaksikon suuntaan tarkoin valituin askelin, "Olen jo odotellutkin sinua haastamaan Eliittineloset. Täälläkö sinä olet ollut nämä kaikki vuodet?"
"Siellä, täällä ja tuolla, " Sip vastasi, kumartaen kohteliaasti seniorilleen. Siili mietti, että mistähän nämä kaksi toisensa tunsivat.
"Joko pian aiot palata Shinnohiin? Kohtapuoleen tarvitaan jo vakavasti otettavia haastajia, minulla aikaa olla tylsää kun kenestäkään ei ole haastajaa minulle, " Cynthia naureskeli.
"En nyt ainakaan ihan vielä, anteeksi, mistä tämä lautta tulee?" Sip siirtyi asiasta kukkaruukkuun.
"Ai, tämä? Vermilionko sen kaupungin nimi on?"
"Ihan väärältä suunnalta, " Siili mutisi masentuneena.
"Entä kuka sinä olet?" Cynthia katsahti Siiliä.
"Nimeni on Siili."
"Ja Siili voi tulla haastamaan sinut sitten kun on ensin käynyt Kanton läpi, " Sip virnisti.
"Kunnia tutustua, " Cynthia ojensi kätensä kätelläkseen Siiliä, "minun nimeni on Cynthia ja olen Shinnohin tämän hetkinen Pokemonmestari."
"Ooh..." Siili huomasi sanovansa kätellessään pitkää naista.
"Minne olet matkalla?" Sip kysyi shinnohilaisnaiselta.
"Tällä hetkellä poliisiasemalle raportoimaan tietyn Rakettiryhmän hyökkäyksestä lauttaa kohtaan." Kuului vastaus. Siili ja Sip katsahtivat toisiaan merkittävästi.

"Mitä tapahtui?" Siili uskaltautui kysymään.
"No he hyökkäsivät lautan kimppuun ja veivät mukanaan nuorehkon miehen."
"Sattuiko se nuori mies olemaan oranssihiuksinen ja oliko hänellä yllään naurettava vihreä takki?" Sip kysyi. Cynthia katsoi kumpaakin kummastuneena.
"Oli... Tunnetteko te?"
"Kaverimme, " Siili vastasi, "jota olemme lähdössä etsimään Seafoam saarilta, muttemme saa kyytiä."
"Eikö sinulla Sip ole Prinplup? Eikö se voisi kyyditä teitä?" Cynthia ihmetteli.
"Johnny oli Empoleon ennen kuolemaansa, " Sip vastasi yllättävän viileästi. Järkytys kävi Pokemonmestarin kasvoilla.
"... Otan osaa. Entä Staravia, sehän voisi lentää?"
"Staraptor ja ei, minulla ei ole enää ketään heistä, ei Johnnyboytä, ei Giliä eikä Jimmyä. Kaksi viimeistä vapautin."

Cynthia oli hetken hiljaa ja hän katsahti merelle.
"Sanoitte siis, että ystävänne on viety Seafoam saarille?"
"Kyllä, " Siili vastasi.
"Tahdotteko kyydin Miloticilla?" Cynthia napsautti yhden pallon takkinsa alta näppärästi esiin, toisella kädellä toisen.
"Kyllä kiitos!" Sip huoahti helpotuksesta ja napin painalluksella Pokemonmestari vapautti toisesta pallosta Miloticin, toisesta munamaisen valkoisen linnun.

Spoiler:

"Minä tulen mukaan, " Cynthia vastasi, "tulen ilmateitse Togekissillä."
"Togetogekiss!" Munamainen lintu ilmoitti pirteänä.
"Voi, sinä olit vasta Togepi kun minä sinut viimeksi näin, " Sip ihasteli lintua, "ja sinä taas hyvin ruma kala." Milotic pärskäytti suustaan vettä Sipin päälle tämän huomautuksen kunniaksi.

[Siilinpiikki]

Sillä aikaa Gusin henki oli ohuen langan varassa...
"Luulisi minulla olevan oikeus tietää, miksi kuolisin", hän yritti pelata aikaa. "Uskotko todella herättäväsi muinaisen Pikachun henkiin?"
"Ahaa sinä siis tiedät siitä", Giovanni virnisti. "Nykyteknologialla pääsee käsiksi DNA:n jokaiseen ohjekoodiin. Täytyy löytää se yksi merkitsevä osa ja kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Olemme jo kerran onnistuneet todistamaan muinaisen olennon uudelleensyntymistä. Kyseinen yksilö pääsi kuitenkin karkaamaan eikä sitä ole löytynyt mistään. Mewn DNA:ta ei löydä joka kaupan hyllyltä, joten mieleeni tuli tarina Pikachusta. Sen DNA:n tutkiminen olisi helppoa. Ensin semmoinen vain pitäisi saada. Sähköhiiri osoittautui harvinaisemmaksi kuin olisin voinut uskoakaan. Asetimme vakoojamme jokaiseen kaupunkiin valvomaan kouluttajien liikkeitä, jos kellään heistä olisi Pikachua. Mutta ei... Sinä olet tällä hetkellä ainoa löytämämme Pikachun omistaja. Sen lisäksi peiteoperaatiot on jouduttu keskeyttämään, koska Pewterissä soluttautujat karkasivat pahoinpitelyepäilysten takia, Celadonista kiertää huhu jostakin kirouksesta, sinä paljastit Celadonissa piilopaikkamme, Saffron on jouduttu Sabrinan takia jättämään hiljaiseksi ja Fuchianissa heidät saatiin kiinni. Meidän olemassaolomme aletaan tiedostaa kasvavissa määrin. Yksittäiset murto- ja kaappausyritykset ovat tiukentaneet turvatoimenpiteitä ja meidän pitää toimia yhä läpinäkyvämmin. Viimeistään Viridianin metsän polton jälkeen poliisit ovat olleet meidän perässämme."
Loppu puheesta oli mennyt ohi kysytystä, mutta Giovannia vaikutti närkästyttävän kertomansa asiat.
"Entä miksi ihmeessä te sitten Raichua jahtaatte?" Gus esitti jatkokysymyksen.
"Sinähän olet lukenut läksysi poika", Giovanni naurahti. "Se oli osa suunnitelma B:tä. Ensisijaisesti Raichu laskettiin pois mahdollisuuksista. Ei olisi ollut tietoa, kuinka puhtaan DNA- näytteen siitä olisi saatu, koska se on mutantoitunut alkuperäisestä ulkoasustaan. Surgen Raichu on kuitenkin ainoa tuntemani sähköhiiri-suvun edustaja Kantossa. Surgen Raichun hakeminen ei ollut toivottavaa, koska paljatumisen riski oli liian suuri. Olosuhteiden muuttuessa oli tämä kortti kuitenkin katsottava, mutta menetin operaatiossa kaksi ryhmäläistä."
"Miksi niin suuri vaiva yhden muinaisen Pikachun tähden?" Gus äimisteli. "Ainutlaatuinen keräilykappale vai?"
"Oletko katsonut ympärillesi?" Giovanni osoitteli laatikoita, jotka olivat luolan seinää vasten. "Näillä varustaa kahdensadan hengen iskujoukot päästä varpaisiin. Kanto on puolestaan riisunut puolustuksensa sodan jälkeisten sopimusten nojalla ja pieni palkka-armeija on kukistettavissa. Kukaan ei odota hyökkäystä ulkovalloilta eikä varsinkaan sisältäpäin. Aivan niin, taisit tajuta. En ole ylläpitänyt tätä järjestöä vain kerätäkseni rahaa ja harvinaisia pokémoneja. Minun ei viimeksikään annettu toimia rauhassa, joten tällä kertaa pitää varmistaa, että järjestöä ei pyyhitä kartalta. On aika suuriin tekoihin ja ottaa valta itselle. Näillä resursseilla olen kykenevä toteuttamaan sotilasvallankumouksen."
"Sitä ei katsottaisi sivusta", Gus murisi. "Se johtaisi uuteen sotaan."
"Kukaan ei halua ryhtyä uuteen sotaan", Gio hymähti. "Ei kun tajuavat, kuinka paljon suuri Pikachuni aiheuttaa tuhoa."
Oli hetken hiljaisuus ennen kuin Giovanni lopulta totesi: "Sinusta on tosiaan viihdykettä, joten saat pitää henkesi toistaiseksi. Katsotaan palaako Pikachu luoksesi. Sillä välin voit nauttia vettä ja leipää."

[Gustaffsson]

Kaksi aseistettua Rakettiryhmäläistä lähti tuuppimaan Gusia kohti seuraavaa määränpäätä, joka paljastui karuksi ja kosteaksi luolaselliksi, joka oli eristetty kaltereilla muusta luolastosta.
"Jep, vettä on," Gus sanoi katsellen, kuinka vesipisarat valuivat luolan seiniä pitkin, "mutta entäs se leipä?" hän kysyi kalterien toisella puolelta seisovalta rakettiryhmäläiseltä, joka vastasi kysymykseen paukauttamalla kiväärinperällä Gusin kalterien ympärillä olevia sormia. Sadatteleva Gus perääntyi luolaselliinsä pidellen sormiaan.

"Meidän on toimittava nopeasti." sanoi Giovanni komentoryhmälleen.
"Tieto jokaiselle tarkkailuasemalle ja agenteille. Täysi hälytysvalmius. Voi olla, että joudumme aloittamaan hyökkäyksen paljon aikaisemmin kuin suunnittelimme." hän sanoi.
"Mutta pomo, entä Pikachum DNA? Suurin valttikorttimme puuttuu." sanoi eräs hänen alaisistaan.
"Se ei ole välttämätön vallankaappauksen ensivaiheille. Kanto ja Johto kaatuvat sotilaallisesti ilmankin sitä. Riittää, että valtaamme tai neutralisoimme tärkeimmät sotilaskohteet. Sen jälkeen valta pysyy käsissämme perinteiselläkin tavalla, ja pystymme siten helposti etsimään jostain Pikachun käsiimme. Päivä päivältä järjestömme paljastuu enemmän, nytkin meidän tiedetään olevan tällä alueella koska St. Annen valtaus epäonnistui ja se lossillinen väkeä pääsi karkuun kertomaan meistä." Giovanni sanoi. Hän kääntyi katsomaan suurta Kannon karttaa, joka oli heijastettu valkokankaalle komentokeskuksen takaseinälle.
"Kannon Prikaati kaatuu helposti. Riittää että teemme yhtäaikaisen iskun asevarastolle, prikaatin esikuntaan ja ajoneuvovarikolle. Estämme kaikenlaisen suuren vastarinnan synnyn. Levitämme hyökkäyksen siitä koko prikaatin alueelle, jonka jälkeen meillä pitäisi olla satoja vankeja ja suuria määriä aseita ja raskasta kalustoa. Välittömästi tämän jälkeen on vallattava armeijan päämaja ja kaikki energialaitokset. Ihmiset panikoivat kun lopetamme sähkönjakelun, jonka jälkeen voimme vain marssia kaduille ja tuhota viimeiset vastarinnan tekijät. Sen jälkeen koko Kanto romahtaa syliimme. Ne, jotka epäröivät liittyä Rakettiryhmään, liittyvät meihin kun valta on käsissämme." Giovanni sanoi.


Milotic kynti aaltoja kantaessaan Siiliä ja Sipiä kohti Seafoam-saaria. Cynthia oli lentelemässä korkealla Togekissillään nähdäkseen Seafoam-saariston ylhäältäpäin. Pian hän laskeutui vedenpinnan tasalle Miloticin viereen.
"Pahalta näyttää. Rannoilla oli isoja aseita, samoin kuin kallioillakin. Ilmasta käsin ei pääse lähellekään, eikä vedenpinnan yläpuolella muutenkaan ole kovin turvallista." Cynthia sanoi heille.
"Entä sen alapuolella? Voisimme sukeltaa aivan saaren viereen ja siitä setviä tiemme luolastoon." Sip mietiskeli.

[Sieppeli]

Sillä aikaa kun Cynthia oli keskittynyt aseistukseen, oli hän unohtanut sen ainoan asian, mikä piti heidän maailmaansa kasassa: Pokemonit.
"Milootic, " vesipokemon äännähti rauhattomasti ja pysähtyi matkallaan.
"Mikä tuli?" Siili kysyi ja Mudkip kurkisti hänen repustaan, "onko jokin vialla?"
"Miksi pysähdyitte?" Cynthia palasi takaisin Togekissillä.
"Mudmud, " Gusin Mudkip äänteli yhtä lailla levottomasti, kuten Milotickin.
"Vesipokemonit, " Sip ymmärsi ensimmäisenä ja tajusi ensimmäisenä katsoa veteen. Silloin he huomasivat kaukana lähestyvän pari muuta matkustajaa saaren suunnalta.
"Partio, " Cynthia ymmärsi ensimmäisenä ja lensi lähemmäs Miloticia, "ei taistella, valehtelu toimii paremmin."
"Valehtelu?" Siili ihmetteli, melkein järkyttyi.
"Onnistuu, " Sip nyökkäsi.

Hetken he odottivat siinä paikalla partion lähestymistä. Kolme miestä, yksi nainen, erinäisillä vesipokemoneilla ratsastaen, saapuivat kohti heitä. Joukossa oli ainakin kaksi Sharpedoa, yksi Mantine ja neljäs tuskin näkyi suolaisen veden alta. Ensimmäisenä paikalle saapui Sharpedolla ratsastava nainen, joka näytti olevan tämän joukon johtaja.
"Minne matka!" Tämä nainen huusi pysähtyessään.
"Saarelle, " Cynthia huudahti hymy suullaan.
"Seafomille pääsy on kielletty!" Nainen ilmoitti.
"No joku tahtoo pitää harvinaiset pokemonit itsellään, " Sip naurahti Cynthialle, "olemme vain matkalla etsimään legendaarisen Articunon mahdollisia jälkiä."
"Saarille pääsy on kielletty!" Nainen jatkoi.
"Millä perustein?" Cynthia jatkoi pirteää sävyään puheessaan, "tämä on yleistä aluetta."
"Kai kolme yksinäistä retkeilijää saa mennä tutkimaan luolastoja?" Sip virnisti. Siili seurasi taustalla kahden shinnohilaisen valehtelua ja yritti oppia. Hänen vanhempansa eivät kannattaneet valehtelua. Yksi Rakettiryhmäläinen lähestyi johtajaansa Mantinellaan ja kuiskasi jotain. He eivät ottaneet huomioon, että ääni kulki todella hyvin vetten päällä. Siili onnistui tämän takia kuulemaan kaiken, mitä nämä kaksi keskustelivat.
"Luolastot ovat toisella puolella saarta, eikä sieltä pääse helpolla tukikohtaa, " oli ehdotus kuulunut, "jos johdatamme heidät sinne, eivät he pääse tälle puolelle muuten, kuin vettä myöten."
"Saarelle pääsy on kielletty."
"On järkevämpää päästää heidät toiselle puolelle saarta, kuin käskeä heidät pois, jolloin he palaavat kyliinsä valittamaan."
"Hyvä on, " nainen kohotti ääntään, "johdatamme teidät luolastoille. Seuratkaa meitä."
"Kiitos!" Cynthia huudahti edelleen iloisesti, kun he lähtivät seuraamaan johtajaa. Rakettiryhmäläiset olivat sillä hetkellä varmoja, että luolastoista ei ollut heille tuntematonta reittiä pois. Ongelma oli siinä, että myöskään kaksi shinnohilaista ja yhdeksän kesää nähnyt poikakaan eivät sellaista tunteneet. Mutta nyt jos koskaan oli aika löytää sellainen.

[Gustaffsson]

Rakettiryhmän partio johdatti heidät saarten pohjoispuolelle ja erään luolan suulle.
"Älkää eksykö." miesrakettiryhmäläinen virnisteli. Cynthia kutsui Miloticin ja Togekissin palloihinsa ja he astuivat luolaan. Luola vietti alaspäin melko jyrkästi.
"Kohta pimenee. Tarvitsemme kohta valoa." Sip sanoi.
Kling, kling.
"Mikä tuo oli?" Siili ihmetteli.
Klak, klak, klak.
He kääntyivät katsomaan taakseen. Luolan suuaukosta paistavassa auringonvalossa välkkyi ajoittan kaksi omenan kokoista metallipalloa, jotka pomppivat luolaa alaspäin...
"JUOSKAA!" Sip huusi. He ehtivät ottaa vain muutaman askeleen, kun -
PUM! Kaksi käsikranaattia räjähti heidän takanaan. Kirkas valo täytti luolan sekunnin sadasosaksi, sirpaleet viuhuivat seinämiin, luolan katto petti. Yhtäkkiä tuli aivan pimeää ja hiljaista, kun isot kivipaadet peitivät käytävän heidän takanaan.
"Kaikki kunnossa?" Sip kysyi korvien yhä tinnittäessä.
"Mitä? Olen okei." Cynthia vastasi.
"Minä myös." Siili sanoi.
"Nehän yrittivät tappaa meidät!" Cynthia raivostui.
"Niin ne tekevät... sekä Pokémoneille että ihmisille." Sip sanoi hiljaisen raivoikkaasti.
"Mitä nyt? En näe mitään." Siili sanoi pelokkaasti. Hetken oli hiljaista, lukuunottamatta rapinaa joka kuului Sipin suunnalta. Sitten näkyi valonvälkähdys, kun Poképallo avattiin, ja taas pimeni.
"Pikaaa?" kuului pimeydestä. He olivat pistäneet Gusin Pikachun poképalloon juuri siltä varalta, että rakettiryhmäläiset huomaisivat heidät.
"Pikachu, tarvitsemme valoa." Sip sanoi.
"Pikaaaa..." kuului taas, ja Pikachu levitti itseensä pienen staattisen sähkön kentän, joka hohti keltaista valoa, joka täytti luolan. He näkivät toistensa pölyiset ja pelokkaat kasvot, mutta ainakin kaikki olivat hengissä.
"Mitä nyt? Emme pääse tätä kautta Rakettiryhmän luoliin, hyvä jos pääsemme enää edes ulos!" Siili kysyi.
"Suoraa tietä saaren toiseen päähän ei ehkä ole." Sip myönsi.
"Joten meidän on tehtävä sellainen." Cynthia älysi.
"Katostaanpa... Diglett tekee liian pientä käytävää, jotta me mahtuisimme siihen. Pinsiriltä löytyy jo vähän kokoa. Siili?" Sip sanoi. Siili kaivoi Poképallon vyöltään ja vapautti Pinsirin pallostaan.
"Pin-sir!" se ilmoittautui ja naksutti saksiaan.


Pari tuntia myöhemmin toisessa päässä saarta...
Gus istui pienessä vankilassaan jalat ristissä ja kädet sumpussa, katsellen kaltereiden läpi. Hänen vartijansa, nuori rakettiryhmäläinen istui myös luolan lattialla kalterien toisella puolella ja luki sarjakuvia, rynnäkkökivääri nojasi seinään hänen vieressään. Miehen - tai pikemminkin pojan, Gus huomasi - Rattata istui rakettiryhmäläisen olkapäällä ja mussutti talttahampaillaan juustonpalasta.

Spoiler:

"Kuinka vanha olet?" Gus kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Mitä se sinulle kuuluu?" poika äyskähti miehekkääseen sävyyn.
"Kunhan kysyin." Gus sanoi olkiaan kohauttaen.
"Jos kerran noin kiinnostaa, olen jo 15." poika sanoi.
"Noin nuori, ja jo noin pahassa pulassa." Gus sanoi hiljaa.
"Mitä sinä sanoit?! Miten niin muka pulassa?!" poika alkoi huutamaan. Rattata säesti hänen huutoaan äkäisellä vikinällä.
"Kun Rakettiryhmä kaatuu, kaikki te joudutte vastaamaan teoistanne..." Gus sanoi.
"Rakettiryhmä ei kaadu koskaan! Sinä tässä pulassa olet!" poika huusi.
"No, omaa pulaani en kyllä pysty kieltämään..." Gus mutisi. Samalla hän huomasi jotain - käytävällä rakettiryhmäläisnulikan selän takana lattia alkoi yhdestä kohtaa halkeilla. Jollain kuudennen aistin tapaisella Gus arvasi mitä sieltä oli tulossa. Hänen piti pitää poika kiireisenä vielä hetken aikaa...
"Kuule, olet vielä nuori," Gus sanoi noustessaan pystyyn, "et ehkä tiedä kunnolla mihin olet ryhtynyt. Olet matkalla sellaisiin vaikeuksiin, ettet voi edes kuvitella..."
"Kyllä minä tiedän mihin olen ryhtynyt! Maineeseen ja kunniaan - Pokémonien kouluttaminen ja niillä kamppailu ei johtanut mihinkään! Minä en päässyt Liigaan asti, ja totesin että se on ihan hölmöjen hommaa. Sitten tapasin pari Rakettiryhmäläistä, jotka opettivat minulle oikean tavan päästä huipulle!" poika uhosi nousten hänkin pystyyn. Samalla hänen takanaan olevan luolan lattiaan romahti pieni aukko, josta vilahti Pinsirin pää. Sitten kuului kuinka se suljettiin Poképalloon - valitettavasti rakettiryhmäläinenkin kuuli saman äänen ja kääntyi kivääri kädessään kohti äänen lähdettä.
Siilin pää kohosi aukon yläpuolelle, nuori rakettiryhmäläinen kohotti aseen poskeaan vasten -
"EI!" Gus huudahti ja työnsi kätensä kalterien välistä, tarttui poikaa kauluksesta ja veti. Nuori pojankloppi kolahti vasten kaltereita, Rattata lensi hämmästyneenä luolan lattialle. Gus onnistui vääntämään kiväärin kaltereiden välistä omalle puolelleen. Poika nousi pystyyn, kääntyi vankilaluolaa kohti ja alkoi oitis kaivaa reisikotelostaan käsiasetta...
"Älä!" Gus huusi ja kohotti nappaamaansa kivääriä. Siili ja Sip alkoivat nousta kuopasta, mutta he eivät ehtisi väliin.
"Seis tai ammun!" Gus huusi uudelleen. Poika sai kotelon hihnan auki, yhdeksänmillinen kohouttautui pojan kädessä. Gus epäröi, poika oli vasta viidentoista, oliko hänellä oikeutta ampua nuori, joka oli tietämättömyyttään liittynyt rakettiryhmään. Pojan katse oli fanaattisen määrätietoinen, Gusin kasvot olivat täynnä epäröintiä, molemmat aseet osottivat vastustajaa -
PUM. Poika ampui ensin. Gusista tuntui, kuin joku olisi lyönyt häntä rautakangella kylkeen. Hän alkoi taipua kaksinkerroin ja kavahti taaksepäin. Poika luuli saaneensa Gusin pois pelistä ja kääntyi kohti Siiliä, Sipiä ja vielä kuopasta kiipeävää kolmatta ihmistä. Pistooli nousi jälleen -
PAM! Laukaus kaikui luolan seinistä, musta Rakettiryhmän takki pelmahti. Ase lennähti pojan kädestä ja hän kaatui suorilta jaloilta mahalleen. Samalla sellissä Gus vajosi polvilleen ja laski savuavan kiväärin käsistään. Järkyttynein silmin hän katseli, kuinka punasilmäinen pieni Rattata katseli mahallaan makaavaa nuorta kouluttajaansa ihmeissään siitä, miksei isäntä jo nouse ylös.

[Sieppeli]

Sip oli ensimmäisenä ehtinyt Gusin luokse napattuaan kuolleelta pojalta ensin avaimen, tarjoten tälle vain kätensä nostaakseen tämän ylös.
"Tästä saat itse pitää itsellesi moraalistamispuheen, mutta nyt meidän pitää juosta. Joku varmasti kuuli tuon, " hän kuiskasi. Gusista ei ollut sillä hetkellä nousemaan lysähtämispaikaltaan, vaan hän tuijotti tyhjästi suoraan eteensä. Lopulta Sipin piti repiä hänet ylös, kun Cynthia saapui paikalle.
"Luolasta kuului ääniä, " hän sanoi vakavana, "emme voi palata sinne."
"Joten meidän pitää jatkaa eteenpäin, " Sip sanoi repien Gusia hiuksista ylös ("Auts, auts, auts, auts!" Gus inisi havahtuessaan oikeaan maailmaan.)
"Oletko sekaisin, meidäthän napataan!" Siili parkaisi katsellessaan toiveikkaasti takaisin aukkoon, josta he olivat tulleet. Juuri silloi aukosta syöksähti suuri liekki, joka kärvensi yläpuolella olevan katon siihen kuntoon, että se syttyi tuleen.
"Kiva, tulipalo, " Cynthia huokaisi, antaen viimeistäänkin heille syyn juosta. Joku Rakettiryhmäläisistä oli kaiketi pistänyt Pokemoninsa kärventämään ne jäljellä olleet ihmiset, joita mahdollisesti luolassa oli.
"Hyviä ideoita otetaan vastaan, " Siili huudahti kun he läksivät juoksemaan karkuun tulipaloa ja suuntaan, jossa Gus väitti uloskäynnin olevan.
"Ei ole, katsotaan mitä syntyy." Cynthia ilmoitti. Pakomatkalla Siili luovutti Gusin Pokemonit omistajalleen, joka yritti sulkea pois mielestään äskeisen tapahtuman.

Heidän pakomatkansa oli loppua lyhyeen, kun heidän eteensä heittäytyi kaksi Rakettiryhmäläistä, osoittaen nelikkoa aseillaan.
"Seis!" He huusivat yhdestä suusta, ja heidän kummankin vierellä sihisi Ekans, "tai me ammumme."
"Huokaus, elämme maailmassa yhdessä Pokemonien kanssa, " Sip ärisi, "te voisitte pistää nuo kuristamaan meidät, sylkemään myrkkyä naamallemme tai ylipäätänsä syömään, mutta te idiootit osoitatte meitä aseilla? Mihin tämä maailma on menossa. Eikö sotia enää ratkaista Pokemoneilla vaan-"
"Hiljaa tai ammumme!" Rakettiryhmäläiskaksikko sanoi edelleen, kuin samasta suusta. Kummankin katse kuitenkin liukui omaan Ekanssiin, kuin miettien tytön sanojen järkevyyttä. Sip otti kuitenkin tilanteen itselleen ja uskaltautui lähteä kävelemään eteenpäin. Molemmat Rakettiryhmäläisistä osoitti jälleen tyttöä urhokkaammin.
"Seis tai ammumme!" He huusivat jälleen. Tyttö ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoi eteenpäin.
"Antaa mennä vaan, " hän sanoi kävellessään rauhallisesti eteenpäin, "ampukaa toki. Lupaan huolestua vasta, kun nuo kaksi iskevät jalkoihini kiinni." Kaksikko katsoi toisiaan ja yhtä aikaa he painoivat liipasinta. Siili ehti jo säikähtää, mutta sitten hän tajusi, että luodit eivät edes ehtineet heidän luokseen ennen kuin ne näyttivät imeytyvän tyhjään. Sip vain virnisti.
"Fyysinen hyökkäys, " hän kertoi kouluttajan äänensävyllä, napaten vyöltään Pokepallon, fyysiset iskut ovat heikkoja kummituksiin." Rakettiryhmän kaksikko jäi tuijottamaan tilannetta oikein mitään ymmärtämättä.
"Eikai tämä leikki tähän vielä lopu?" Sip kysyi viattomasti, "vai... Ehkäpä vain tasoitetaan tämä peli. Kaksi vastaan kaksi, matkaan Haunter, tule esiin Dusclops!" Käsky kävi, ja toinen kummitus materialisoitui, toinen tuli näkyväksi.

"Ekanss!" Toinen käärmeistä sihisi.
"No, leikitään tätä sitten vanhalla tyylillä!" Kaksikko puhui yhä yhtä aikaa.
"Ekanss!" Se äsken sihisemätön käärme sihisi vuorostaan. Haunter alkoi nauraa räkättävästi.
"Et tiedä mitä leikkiä lähdit leikkimään, pikkutyttö!" Kaksikko jatkoi asettaessaan aseensa olalle lepoon.
"Enemmän kuin uskottekaan, " Sip virnuili, "Haunter, hypnoosi!" Ennen kuin kumpikaan Rakettiryhmäläisistä ehti reagoita tai antaa käskyjä Pokemoneilleen, Haunterin silmät loistivat jo mystistä valoa ja se sai koko nelikon, niin ihmiset kuin Ekansitkin nukahtamaan niille sijoilleen.

"Hyvä, jatketaan matkaa ja äkkiä!" Cynthia huudahti ja repi tyhjää tuijottavan Gusin mukaansa, kun he ja Siili juoksivat eteenpäin. Sip ja kaksi kummitusta jäivät hetkeksi paikalleen, katsomaan kuinka nelikko nukkui.
"Dusclops, Haunter: unensyönti, " hän jatkoi kylmästi, "kaikkiin."

Sip sai lopulta karkuun juosseen kolmikon kiinni, kun he olivat pienessä nurkassa miettimässä suunnitelmaa.
"Koko käytävä on pakattuna vihollisiin, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä eteenpäin, " Gus oli havahtunut järkytyksestään, "näittekö millaisia aseita heillä oi?"
"Oletko sinä pokemonkouluttaja vai Rattata, " Sip totesi ärtyneesti, "pelkäätkö sinä todella aseita noin paljon? Mitä Pokemoneja näitte?"
"Sinähän juuri näit mitä ase-" Gus yritti sanoa.
"Mutta tulipokemonit voivat polttaa sinut siihen paikkaan, vesipokemonit hukuttaa ja psyykkiset pääsevät mieleesi hetkessä. Ja kummitukset, " Sip ärisi, "puhumattakaan siitä mitä yksi Gyarados voisi saada aikaan. Todellinen vaara ei ole ihmisten tekemissä aseissa, vaan niissä, mitkä Mew meille loi luodessaan Pokemonit. Joten mitä Pokemoneja te näitte?"

[Gustaffsson]

"Siellä oli pääasiassa myrkkypokémoneja, mutta myös muutama tulipokémon, näin ainakin Charmeleonin. Se oli varmaan se sama, mikä liekitti sen yhden tunnelin takanamme." Cynthia sanoi.
"Eli Mudkip ja Milotic-" Sip aloitti.
"Minä en vie Mudkipiä tuonne." Gus sanoi painoikkaasti.
"Tulipokémoneja vastaan sillä on etulyöntiasema!" Sip sanoi.
"Mutta ei luoteja!" Gus huudahti.
"Minähän sanoin jo, todellinen vaara on Pok-"
"Sip, kuuntele minua!" Gus huusi ja tarttui tyttöä olkapäistä.
"Pokémonit ovat vaarallisia, minä tiedän! Ne pystyvät hukuttamaan, polttamaan elävältä, luoja ties mitä - mutta näitkö sinä sen 15-vuotiaan naskin siellä sellini ulkopuolella? Mikä sen tappoi?" Gus kysyi naama valkoisena.
"Vain koska hän oli niin tyhmä ettei käyttänyt Pokémonia pyssyjen sijaan!" Sip väitti vastaan.
"Tämä ei ole Pokémon-ottelu, Sip, tämä on taistelua! Nuo Rakettiryhmäläiset eivät yritä pökerryttää Pokémonejamme yksi yhtä vastaa-kamppailussa - ne yrittävät TAPPAA ne, ja myös meidät! Heidän Pokémoninsa ovat valmiit tappamaan, mutta ei myöskään tarvita kuin yksi luoti tähän-" hän sanoi ja napautti etusormellaan Sipiä keskelle otsaa, "- ja olet kuollut! Ja mitä luulet tapahtuvan, jos joku ampuu vaikka Mudkipiä keskelle naamaa? Se vain pyörtyy, ja vien sen Pokémon Centeriin?" Gus kysyi.
"Minun Pokémonini-" Sip yritti taas aloittaa, mutta Gus painoi päälle.
"Sinun Pokémonisi ovat immuuneja fyysisille iskuille, mutta SINÄ et varmasti ole! Ja haamupokémoneja varten heillä on siellä omia Pokémonejaan - edes Dusclopsisi ei pysty pitämään puoliaan niitä vastaan loputtomasti. Ja mitä sen jälkeen, kun luotikilpesi on poissa pelistä?" Gus kysyi.
"Pokémonit ovat suurin vaara nyt, ja sinä pelkäät jotain pyssyjä!" Sip sanoi.
"MINUN ISÄNI KUOLI POKÉMONIN HYÖKKÄYKSESTÄ JA SAMA POKÉMON AMMUTTIIN HENGILTÄ, KYLLÄ MINÄ TIEDÄN MITEN VAARALLISIA NE MOLEMMAT OVAT!" Gus karjui.
"Kaverit, hei," Siili pyysi kauhuissaan, "eikö me voitaisi lopettaa riitelemästä kummalla ne saavat meidät helpommin hengiltä, ja ruveta lähtemään täältä?"
"Pikkuinen on oikeassa." Cynthia sanoi, ("Pikkuinen?" mutisi Siili.) "Emme pysty voittamaan moista ylivoimaa vastaan millään. Meidän on paettava."
"NE OVAT TÄÄLLÄ!" kuului huuto luolan mutkan takaa heidän tulosuunnastaan. Melkein samantien esiin ryntäsi Charmeleon.

Spoiler:

"Chaar-" se uhkui ja veti ilmaa suuhunsa.
"Mudkip, vesipyssy!" Gus huudahti.
"Mudkiiip!" Mudkip suihkutti vettä suustaan. Suihku osui Charmeleonia naamaan ja esti sen liekinheitinyrityksen.
"Dusclops, kiroa!" Sip huudahti. Dusclopsin isku sai Charmeleonin ulvahtamaan kauhusta ja perääntymään takaisin tunneliin. Samantien mutkan takaa ilmestyi näkyviin käsiasetta pitelevä käsi, joka alkoi ampua sokkona käytävään.
"Dusclops, hoitele se!" Sip huudahti. Dusclops asteli eteenpäin heidän suojakseen, ja pian pistoolimies juoksi kauhuissaan Charmeleoninsa perään.
"Ei - EI!" Siili huudahti yllättäen. Sip ja Gus kääntiyvät katsomaan. Dunsparce makasi luolan lattialla - yksi sokkolaukauksista oli osunut sitä sen keskiruumiseen.
"D-d-duuun..." maakäärme sanoi heikosti.
"Auttakaa!" Siili vinkaisi.
"Pistä Potionia sen haavaan ja vedä sidettä ympärille - sulje se sitten Poképalloon." Gus ähkäisi. Siili alkoi vapisevin käsin hoitaa haavoittunutta kumppaniaan, joka oli hänen ensimmäinen Pokémoninsa.
"Voisimme kaivaa tiemme täältä pois niinkuin kaivauduimme sisään." ehdotti Cynthia.
"Ne pistäisivät oitis tulipokémoninsa liekittämään tunnelin perässämme, tarvitsisimme harhautuksen." Sip mietiskeli.
"SAAREEN HYÖKÄTÄÄN ULKOPUOLELTA!" kuului huuto Rakettiryhmäläisten suunnalta, ja hetken kuluttua alkoi kuulua konetuliaseiden ja pokémon-taisteluiden melua.
"Tuo voisi sopia harhautukseksi." Gus mutisi.
"Siili, pistä Pinsir kaivautumaan." Sip sanoi. Siili nousi vavisten pystyyn Dunsparcen poképallo käsissään.
"Hei," Gus sanoi, "se selviää, se on sitkeä. Se on sentään jäänyt Onixinkin alle ilman mitään ongelmia. Mutta nyt tarvitsemme sinun apuasi. Oletko valmis?"
"Joo." Siili nielaisi ja alkoi kaivamaan Pinsirin palloa esiin.
"Kuvittelenko vain, vai tuliko tänne yllättäen kylmä?" Cynthia kysyi kun heidän hengityksensä alkoi huurtua.
"Voi piru. Jos se on se minkä luulen sen olevan..." Gus mutisi.
"Se on. Aika varmasti. Äkkiä, Siili!" Sip hoputti. Siili päästi Pinsirin kaivaushommiin, ja pian he ryömivät ahdasta tunnelia pitkin. Gus tuli viimeisenä, hän päästi Digletin vapaaksi ja käski sen tukkia tunnelinsuun heidän takanaan.

Kesti yli tunnin kaivautua saaren ulkopuolelle. Kun he lopulta kämpivät auringonpaisteeseen (Gus melko kivuliaasti ähkien), heitä odotti mielenkiintoinen näky. He olivat kaivautuneet aivan rakettiryhmän vartiopisteen taakse. Naamioidussa pesäkkeessä oli taivaalle osoittava raskas konekivääri, jonka piippu vielä savusi, ja aseen kahvoista piti kiinni rakettiryhmäläinen - joka oli umpijäässä.
"Articuno..." Siilikin tajusi.
"Se ei tainnut tykätä että Rakettiryhmä on asettunut sen pesäpaikalle." Sip sanoi.
"Eiköhän hoideta itsemme täältä pois ennenkuin Articuno on hoidellut Rakettiryhmän ja etsii uusia jääveistosaiheita." Gus ähkäisi pidellen kylkeään. Cynthia vapautti rantaveteen Miloticin, jonka kyytiin kapusivat Sip, Siili ja Gus. Cynthia tuli jälleen Togekissillä lentäen.

"Katsokaa!" Cynthia hetken kuluttua korkealta, osoittaen Seafoam-saarelle päin. Saarelta nousi monta isoa kuljetushelikopteria ja useita lentopokémoneja kantaen väkeä ja rahtilaatikoita. Vedenpintaa pitkin meni muutama partiovene ja vesipokémoneja. Rakettiryhmä vetäytyi Seafoam-saarilta.
"Articuno taisi antaa Rakettiryhmälle aika pahasti köniin." Sip sanoi.
"Legendapokémonille ei ryppyillä." Gus mutisi hiljaa.

[Sieppeli]

"Joka voitti raskaasti aseistetun Rakettiryhmän minuuteissa, " Sip mutisi.
"Mutta yhdellä kunnon pommilla sekin olisi luultavasti kuollut, " Gus totesi takaisin.
"Lopettakaa, " Siili sanoi, jouduttuaan näiden kahden keskustelijan väliin.
"Tai sitten se olisi jäädyttänyt sen ennen osumaa."
"Tai sitten se ei olisi mitenkään voinut ehtiä siihen."
"Lopettakaa."
"Ei se räjähdys olisi kuitenkaan ollut kummoisempi kuin yhden Gravelerin itsetuho."
"Kaikki räjähtävät aseet ovat saaneet itsetuhosta inspiraationsa ja aseiden kehittäjät eivät varmasti jättäisi tehoa sellaiseksi-"
"LOPETTAKAA!" Siili parahti ja kinastelijat hiljenivät jälleen hetkeksi, "Gus kidnapattiin ja meidät kaikki melkein tapettiin moneen kertaan, eikö se jo riitä? Ettekö se kaksi voisi jättää riitelynne jo viimein?"
"Anteeksi Siili, " Gus, joka istui perimmäisenä, taputti pojan päätä, "meillä vain on eriäviä mielipiteitä. Ei mitään hätää, kyllä me kavereita silti olemme."
"Ole kaveri ihan itsenäsi, jumalauta, " Sipin suunnalta saattoi kuulua mutinaa, mutta Siilikään ei kuullut oikein mitään, vaikka istui ihan keskellä. Sen enempää matkalla ei puhuttu, ja lopulta he pääsivät takaisin Cinnabarin satamaan.

"Ehdotan, että suuntaamme nyt raportoimaan poliisille, " Cynthia ehdotti laskeutuessaan Togekissin selästä.
"Öh, " Gus huomasi punastuvansa yrittäessään puhua kyseiselle naiselle, "anteeksi, mutta en missään vaiheessa kuullut nimeäsi. Sinä olet...?"
"Cynthia, " Pokemonmestari vastasi, "unohdimme tosiaan esittäytyä. Ja sinä olet Gus, eikö?"
"Oikein, " Gus vastasi, huojentuen siitä, että vihdoin ymmärsi jotain, "professori Oakin kasvatti ja tutkija."
"Eikö Oak ole Rowanin työtuttu?" Cynthia kysyi tällä kertaa Sipiltä. Tämä vain kohautti olkapäitään.
"Professori Rowan. Kyllä, Oak on käynyt monesti häntä tapaamassa ja olen itsekin päässyt hänen kanssaan puhumaan. Onko hän Shinnohista?" Gus pyöritteli nimeä hetken suussaan.
"On, ja hän oli se joka laittoi meistä kummankin aikanaan tutkimaan Pokemoneja, " Cynthia vastasi.
"Joten mistä te kaksi sitten tunnette?" Gus mietiskeli.
"Cynthia tuli Shinnohiin haastamaan Pokemonliigan kun minä sain Piplupin, " Sip totesi ykskantaan, "ja on ollut elävä legenda siitä lähtien. Sain kunnian taistella kahdesti häntä vastaan ja kerran hänen kanssaan, ennen kuin vaihdoin maisemia."
"TODELLA MIELENKIINTOISTA, " Siili huudahti lopulta, melkein heittäen keskustelijoita Pokepallolla, jossa Dunsparce oli, "mutta jos voisin nyt käydä Pokecentterissä, niin KIITOS!"

"Ai, joo, " Gus havahtui ja muisti Siilin Dunsparcen tilan, "minä tulen mukaan. Käyttekö te poliisilla?"
"Käy, " Cynthia totesi, "sitten minä voin jatkaa matkaani. Kuulemma tällä saarella tiedetään enemmän Mewsta."
"Hyvä, tavataan vaikka tulivuoren edessä myöhemmin tai ihan mitä tahansa, heippa!" Siili suorastaan lähti juoksemaan pois, ja Gus joutui juoksemaan perässä.

[Siilinpiikki]

Sinä yönä kukaan ei saanut unta. Ei ainakan Siili. Pokemon Centerissä Dunsparce oli viety suoraan teho-osastolle, vaikka hoitaja Joy toisti ettei maakäärmeellä ole mitään hätää. Se ei kuitenkaan erityisesti loduttanut Siiliä. Vasta nyt poika tunsi tajuavansa, mitä Sip oli kokenut
Mitä jos...
Kellon viisarit kulkivat hitaasti ja merkkivalo hoito-osaston päällä pysyi päällä. Ihmisiä ja hoitopokémoneja kulki ovesta, mutta kukaan ei pysähtynyt kertomaan tilanteen kulusta.
"Heillä on vain kiire, ei tässä mitään", Gus yritti lohduttaa.
Juuri sillä hetkellä merkkivalo sammui ja ovi avautui. Pinkki pokémon tuli kantaen väsyneen oloista Dunsparcea sylissään.

Spoiler:

"Chansey!" Se ilmoitti ja ojensi pokémonin kouluttajalleen.
"Dunsparce!", Siili otti tiukkaan syleilyynsä, mutta joutui hellittämään käärmeen älähdettyä kivusta. "Olen pahoillani! En anna sinulle ikinä- ikinä- käydä enää mitään..."
"Duns..." se äännähti vaisusti, mutta vaikutti tyytyväiseltä siihen, missä oli.
"Luoti ei osunut elintärkeisiin elimiin, joten tikkien ja levon pitäisi riittää", paikalle saapunut hoitaja Joy ohjeisti. "Pokémonotteluihin sen ei kannata osallistua vähään aikaan."
"Ei, ei tietenkään", Siili oli päästänyt helpotuksen kyyneleet silmilleen.

Ulkona aamuaurinko oli jo valaissut kaupungin. Satama kuhisi reissultaan saapuneista kalastusaluksista, mutta kaupungin profiilin valtasi erilaiset hyvinvointikeskukset ja lomakeskuksista. Taustalla komeilli tulivuori, joka päästi pientä savua suustaan.
"Cinnabair tunnetaan kuumistalähteistään", Sip tiesi kertoa. "Voisimme pulahtaa ja unohtaa hetkeksi kaiken tapahtuneen."
"Ensin syömään", Gus vaati. "En ole syönyt edes leipää."

Satama-alueelta löytyi mukava kuppila, jossa päivän erikoisena oli lämmin kuppi.
"Missä täällä on ottelusali?", Siilillä ei ollut nälkä, vaan oli antanut koko sopan Dunsparcelle.
"Blainen sali on piilotettu tulivuoreen", Sip kertoi. "Tai jos se on yhä paikoillaan."
"Eli hän kouluttaa tulipokémoneja?"
"Eikä ne pokémonit ole mitään pikku hiillostelijoita", Sip sanoi. "Sinun pitää olla valmistautunut kahdotessasi hänet."
"Tarvitsen vesipokémonin..." Siili alkoi miettimään,
"Voit varmaan lainata Mudkipia?" Gus ehdotti.
"Ei, oikea kouluttaja ei lainaille toisten pokémoneja", Siili pyöritteli päätään. "Ehkä voisimme-"
Silloin hänen puhelimensa alkoi soida
"Se on Erika!"
Siili laittoi puhelimen kaiuttimelle ja nainen puhui: "Myrkky todentotta paljastui kuolettavaksi. Jos se on peräisin mistä kerroitte, kaikki teidän kertomanne antaa aihetta huoleen. Lt. Surge on kutsunut kaikki salipäälliköt kokoukseen..."
"Eipä ollut mitään uutta tietoa" poika totesi ja sulki lopulta puhelimen pitkän rupattelun jälkeen.
"Ajatella, jos emme olisi olleet siellä ja estäneet Rakettiryhmää", Sip hengähti. "Salipäälliköt eivät olisi ehtineet puuttua asiaan."
"Itseasiassa päivän sankari oli Articuno", Gus huomautti ja ansaitsi Sipiltä mulkaisun. "Eikä tämä ole välttämättä vielä ohi..."
"Ainakin saivat kunnon potkut persuksilleen. Mutta oli hyvää tuuria, että Cynthia sattui eteemme", Sip totesi. "Jos hän ei olisi tullut tänne tutkimaan, emme ehkä olisi tässä."
"Mitä hän siis puuhastelee?" Siili uteli nyt kun suurimmat huolet olivat pyyhitty.
"Sinnohissa on pitkät perinteet tarinankerronnassa", Sip selitti. "Ne ulottuvat luomisen aikoihin saakka, mutta niissä ei kerrota Mewstä. Se voi olla puuttuvalinkki, jota Cynthia tuli varmasti tutkimaan."
"Puhutteko te pokémon kartanosta?" Viereisestä pöydästä kysyi ääni.
Ääni kuului merimiehelle, jolla oli puolijuotu olutkolpakko edessään. Hänen Machopillaan oli myös oma juomansa.
"Tiedättekö jotain paikasta?" Gus kysyi.
Merimies nyökkäsi: "Aye, siitä kiertää huhuja. Saaren toisella puolen on hylätty tutkimuslaboratorio. Rakennus on ollut autiona vuosikaudet, mutta se on asustanut pokémonit eikä sitä ole sen vuoksi voitu purkaa. Osa niistä on harvinaisia eikä niistä kaikista varmastikaan ole tietoa. Harva uskaltaa kuitenkaan mennä sinne, koska siellä väitetään kummittelevan."
"Kummittelevan?" Sip valpastui. "Kuulkaas toverit, minusta tuntuu, että meidän pitäisi liittyä Cynthian seuraan."
"Hei sinähän voisit harjoittaa uusia pokémonejasi siellä", Gus puhui Siilille. "Hypno on pysynyt pallossaan koko tämän ajan, joten olisi jo aika sen päästä jaloittelemaan."

[Gustaffsson]

Niine hyvineen he lähtivät kohti Pokémon-kartanoa. Se oli iso, ränsistynyt puinen kartano, jonka seinissä oli useissa paikoissa rosoreunaisia reikiä. Katolla oli ruostuneen näköisiä lautasantenneja ja antureita.
"Ei se ainakaan Smaragdikaupunki ole..." Gus mutisi.
"Onkohan Cynthia jo sisällä?" Sip mietti.
"Ei. Hän kävi viettämässä rentouttavan teehetken ennen tutkimusten alkua." kuului Cynthian ääni heidän takaansa.
"Minua alkaa aina karmia kun joku puhuu itsestään kolmannessa persoonassa..." Gus mutisi niin että vain Siili kuuli.
"Mutta mitäs te täällä? " Cynthia kysyi.
"Ajateltiin tulla tutkimaan kartanoa." Sip sanoi.
"Sittenhän voittekin auttaa minua. Etsin kaikkea, mikä liittyy Mewiin." Cynthia ehdotti.

Kartanon eteishalli oli valtava. Siitä lähti useita ovia alakerran huoneisiin, ja keskellä hallia oli portaat toiseen kerrokseen. Kartanossa haisi vahvasti Pokémonien jätökset. Kun he sulkivat ränsistyneen mutta koristellun parioven takanaan, he näkivät kuinka pieni Vulpix-lauma pyrähti yhteen avonaisista ovista.
"Mielenkiintoista. Villejä Pokémoneja ihmisten jälkeensä jättämässä ympäristössä... Tänne pitää tulla toistekin." Gus sanoi puoliääneen. Alakerrasta he eivät löytäneet paljoa, ruokailusalin pitkä pöytä oli keskeltä halki ja makasi kahdessa osassa V-muotoisena. Molempien puoliskojen alla majaili villejä Raticateja ja Rattatoja, ja suuri keittiö oli täynnä auki revittyjä ja tyhjiksi syötyjä ruoka-ainepakkauksia. Viemäreistä leijaili kuvottava haju, ehkä siksi keittiössä ei ollutkaan muita villipokémoneja kuin Grimereita. Hajun hoputtamana he siirtyivät seuraavaan tutkimattomaan huoneeseen.
"Ohhoh, melkoinen siivo." Siili sanoi. Lattialla oli isossa kasassa laudankappaleita, lattiapaneeleita, rakennetiivisteitä ja päällimmäisenä hiiltyneitä metallikappaleita. Moskakasan yläpuolella katossa oli suuri reikä, josta näkyi yläkerrassa olevaan huoneeseen.
"Aivan kuin jokin voima olisi tunkeutunut tuosta huoneesta lattian läpi." Gus huomautti katsellessaan reiän muodostelmaa - se oli vääntynyt alaspäin kerrosten välissä kulkeneita rautaputkia myöten.
"Eiköhän tutkita tuo huone sitten seuraavaksi." Cynthia ehdotti, ja he kiipesivät mahtipontiset mutta ränsistyneet portaat yläkertaan ja suunnistivat näkemänsä huoneen luo. Huone ei ollut samanlaista vanhaa arkkitehtuuria kuin muu osa kartanosta, vaan näytti enemmän laboratoriolta. Valkoisilla pöydillä oli tietokoneita ja tutkimusvälineitä, ja seiniä peittivät erilaiset elektroniikkalaitteet, jotka olivat muinoin mitanneet mikä mitäkin. Nyt ne olivat kaikki rikkinäisiä, villipokémonien käsissä kärsineitä ja ruosteisia.
"Näyttää laboratoriolta." Gus innostui katsellessaan erilaisia tutkimusinstrumentteja.
"Tässä on ollut jotain..." Sip sanoi osoittaen kohtaa reiän yläpuolella. Katosta roikkui sähköjohtoja ja erilaisia putkia, jotka olivat katkenneet. Kattopaneelit olivat vääntyneet ylöspäin.
"Olisikohan joku laite räjähtänyt?" Cynthia mietiskeli.
"Täällä on papereita..." Gus sanoi availtuaan pöydän laatikoita. Sip nappasi yhden paperin ja katsoi sitä kummissaan. Paperissa oli monimutkaisia koodeja ja diagrammeja.
"Nämä ovat DNA-tietoja." Gus sanoi rypistäen otsaansa, selatessaan papereita läpi.
"Jokaisessa on päiväys, ja tiedot kahdesta DNA-näytteestä. Toinen pysyy koko ajan samana, mutta toinen muuttuu hiljalleen päivä päivältä... yhä enemmän toisen kaltaiseksi." Gus mutisi ihmeissään.
"Mikä DNA on?" Siili ihmetteli.
"Se on... ikään kuin elämämme peruskoodi, jonka ympärille kaikki piirteemme rakentuvat. Tarkemmin sanottuna kyse on nukleiinihaposta muodostuvista kaksisäikeisistä molekyyleistä, joihin sisältyy geneettinen materiaalimme. Kaikilla meistä on omanlaisemme DNA:t, mutta lajien väleillä erot ovat tietenkin huomattavasti suuremmat..." Gus luennoi.
"Joten mitä täällä on yritetty tehdä?" Sip keskeytti.
"No, täällä on selvästi kasvatettu DNA:ta alusta asti jonkun näytteen mukaisesti. Pikkuhiljaa sitä on muokattu alkuperäisen näytteen kaltaiseksi... Täällä on kloonattu Pokémon!" Gus innostui katsoessaan papereita läpi.
"Kloonattu? Mutta mikä Pokémon?" Cynthia kysyi.
"Hetkinen... jokin ei täsmää. DNA:n muuntelu on jatkunut vielä sen jälkeen kun DNA:t on saatu yhteneväiseksi. Tiettyjä piirteitä on pyritty muokkaamaan alkuperäisestä, yritetty luoda entistä voimakkaampi yksilö, ei pelkkä kopio." Gus sanoi.
"Mitä piirteitä?" Sip kysyi hieman ärtyneenä kaikesta tiedepuheesta.
"En tiedä. Piirteet ovat monien DNA-koodien summa... vaatisi kuukausien työ analysoida tämä täysin." Gus sanoi.
"Selviääkö siitä mitä Pokémonia täällä on yritetty kloonata? Voisiko se olla Mew?" Cynthia kysyi.
"Se selviäisi vain vertaamalla näitä tietoja kaikkien Pokémon-lajien DNA:han. Voisin ottaa paperit mukaan ja verrata niitä Oakin laboratoriossa." Gus sanoi.
"Kaikki tämä menee yli hilseen," Siili puuskahti, "minä menen katsomaan näkyisikö täällä pyydystettäviä villipokémoneja.

[Siilinpiikki]

Huoneesta ei löytynyt mitään muuta käyttökelpoista, joten Gus laittoi paperit talteen. Kääntyessään ovelle lähteäkseen oli sen kuitenkin tukkinut kapistus.
"Mitä jääkaappi tekee keskellä kulkuväylää?" Cynthia ihmetteli.
"Ei täällä mikään muukaan ole järjestyksessä", Gus totesi ja tunkeutui ulos jääkaapin ja oven välisestä raosta.
"Pikaa..." Pikachu pälyili jääkaappia epäileväisenä, mutta juoksi kouluttajansa kiinni.

Mitään uusia kiinnostavia pokémoneja Siili ei löytänyt, mutta pääsi tutustumaan Hypnoonsa.
"Saat seuraavana yönä seistä sänkyni edessä, jos tottelet, okei?"
Hypno nyökkäsi tyytyväisenä ja uneskeli jo makoisista unista. Sillä välin kuin se ja kouluttajansa säntäilivät ympäriinsä jatkoivat toiset tutkimuksiansa.
"Hei tulkaa tänne!"
Sip oli löytänyt kemian laboratoriotilan, jonka erotti muusta rakennuksesta läpinäkyvä seinä. He joutuivat työntämään paikoilleen jähmettyneen liukuoven auki.
"Vau tuo on varmaan suurin mikroskooppi, jonka olen nähnyt", Gus tutki huoneen erilaisia laitteita.
"Näytteet ovat menneet pilalle", Cynthia tutki näyteputkia. "En usko niiden olevan tutkimisen arvoisia."
"Tuolla on jääkaappi", Siili oli saapunut paikalle ja suuntasi nyt jäähdyttimelle. "Ehkä siellä on säilynyt jotain."
"Eihän täällä toimi sähköt, hö-"
"Äää!"
Jääkaappi oli avannut itse itsensä ja nielaissut Siilin sisäänsä.
"Siili!" He huudahtivat.
Heidän takanaan liukuovi suhahti kiinni. Samaan aikaan työtasoilla olevat robotit alkoivat heilua ympäriinsä.
"Mitä helvettiä?" Gus henkäisi.
"Käske Pikachun käyttämään sähköä!" Cynthia huudahti.
Sähköisku aiheutti laitteille oikosulun ja ne pysähtyivät.
"Rrrrrr..."
He kääntyivät äänen suuntaan ja näkivät oudon otuksen.

Spoiler:

Se leijui ilmassa sinne tänne sekaantuneena.
"Sehän on Rotom!" Sip tunnisti. "Antakaas kun minä hoidan tämän."

[Sieppeli]

Hassunmuotoinen sähköPokemon pyöriskeli yhä ympäriinsä, kun Sip nappasi ihmeellisestä takataskustaan Pokepallon.
"Sinä näytät eksyneeltä pikkukaveri, " Sip leperteli karmivasti Rotomille, "eikös sinun pitäisi olla jääkaapin muotoinen?" Pallosta vapautumisen valo kävi ja Shuppet ilmestyi paikalle vähintään yhtä pyörtyneen näköisenä kuin Rotomkin. Hetken ne molemmat katsoivat toisiaan, Shuppet pää alaspäin. Yllättäen Rotomkin heittäytyi leijumaan ylösalaisin ja seuraavan hetken ne tuijottivat toisiaan sillä lailla.
"Mikä kummituspokemoneilla on, kun ne kaikki tahtovat olla jatkuvasti väärinpäin, " Gus mietiskeli ääneen, tehden jo muistiinpanoja mielensä vihkoon.
"Minusta nuo ovat kaikki tylsiä, " Siili ilmoitti ykskantaan, viitaten kaikkiin kummituksiin, "ainakin Sipin opetuksessa ne kaikki osaavat ne samat liikkeet."

Tätä keskustelua pikkuinen Rotom ei tahtonut lainkaan kuunnnella, joten se räväytti taistelun aluksi salama-aallon ilmoille. Shuppet lennähti iskusta vähän taaemmas ja kierähti siinä samalla oikein päin.
"Shuppet, pyörrytetään se, ennen kuin se pääsee karkuun, " Sip innostui, kun taas taustalla ohi mennyt salama oli nostattanut Siilin hiukset vielä normaalia pystympään. Poika päästi surkean äännähdyksen suustaan, kun taas Gus yritti piilottaa naurahduksensa.
Shuppet hyökkäsi pyörryttämisella Rotomia vastaan, ja jo valmiiksi heikossa kunnossa oleva Rotom jäi pyörimään ilmaan surkeana ja hyvin sekaisin. Sip näki tilanteen sopivaksi ja heitti pientä lampun näköistä plasmapalloa Duskpallolla. Pallo liikahti maassa heikosti ja, mutta siellähän sekin kummitus päätti pysyä. Shuppet leijaili tyytyväisenä Sipin ohi Siilin luokse tutkimaan Hypnoa, kun Sipi taas kävi poimimassa maasta Rotomin sisältävän pallon.
"Vielä ehkä yksi, " hän heitti palloa kädestä toiseen, "niin voisin jo haastaa sinut hyvällä omatunnolla." Hän sanoi Siilille.
"Se voisi olla kivaa!" Siili totesi.
"Kunhan et minua haasta, siinä ei olisi mitään kivaa, " Gus mutisi. Shuppet ja Hypno kävivät kummallista keskustelua, joka näytti siltä, kuin he olisivat molemmat halunneet syödä toisensa: Tai ainakin Shuppet Hypnon katkeruuden ja Hypno Shuppetin unet.
"Mutta tämä voisi olla hyvä tutkimuskohde, " Sip ojensi leikillään palloa Gusille, "nämä voivat kuuleman mukaan ottaa minkä tahansa hahmon. Vielä ei tiedetä näistä kuitenkaan kaikkea. Miten olisi?"
"Olen saanut aivan tarpeeksi hahmoa muuttavista kummituksista..." Gus jatkoi mutinaansa. Sip piti siis pallon itsellään.

"Tämä paikka on pettymys, " Siili nurisi, "ei mitään, mitä minä haluaisin."
"Mutta ne Vulpixit olivat ihan söpöjä, " Gus mietiskeli haaveillen.
"Minulle riittää jo, " Siili kutsui Shuppetin uuden parhaan kaverin Hypnon takaisin palloon ja lähti marssimaan toiseen suuntaan, "Eiköhän mennä-"

[Gustaffsson]

RYSK. Lattia oli pettänyt Siilin alta, ja poika oli humahtanut seuralaistensa näkyvistä silmänräpäyksessä.
"SIILI!" he huusivat taas ja kiirehtivät riviin lattiassa ammottavan aukon viereen. Alapuolellaan he näkivät Siilin retkottavan valtavan pölypilven keskellä romahtaneen lattian ja sen alapuolella olleen kaapin jäännösten päällä.
"Olen okei... paitsi että pebaan sattuu." Siili köhi pölypilven keskeltä. Siilin käyttämä sana tuntui huvittavan Pikachua, joka oletettavasti kuiskasi sanan uudelleen Mudkipille, ja molemmat hihittivät.
"Odota siellä, tulemme sinne!" Gus sanoi mulkaistuaan hihitteleviä Pokémonejaan. Sitten he poistuivat reiän ääreltä, ja Siili jäi katselemaan ympärilleen. Hän hätkähti huomatessaan, ettei ollut yksin.
Huoneen toisessa päässä, avonaisella ovella seisoi hyvin vihaisen näköinen kettupokémon, Eevee.

Spoiler:

"Öh, hei." Siili sanoi hieman häkeltyynenä. Hänen kuvitelmansa Eeveestä oli leppoisa ja suloinen pörröpokémon. Tämä oli kyllä suloinen ja pörröinen, mutta kaikkea muuta kuin leppoisa.
Eevee otti pari askelta häntä kohti vihaisena muristen. Siili nielaisi ja alkoi kopeloida Poképallovyötään. Dunsparce oli tappelukiellossa, joten hän päätti käyttää pitkästä aikaa Murkrowia.
"Muuurkrow!" korppipokémon ilmoitti vapautuessaan pallosta.
"Murkrow, takaa-ajo!" Siili huudahti. Murkrow lähti jahtaamaan Eevetä ympäri huonetta ja sai nokkaistua sitä pari kertaa, kunnes Eevee kiipesi korkean hyllyn päälle ja hyppäsi siitä Murkrowin kimppuun. Hetken ne kaksi painivat että höyhenet ja karvat pöllysivät. Lopulta Murkrow onnistui pääsemään takaisin lentoon äkäisen Eeveen kynsistä.
"Siipi-isku!" Siili huudahti. Murkrowin siipi-isku osui Eeveeseen, ja se kierähti monta kertaa itsensä ympäri iskun voimasta. Siili käytti tilaisuuden hyväkseen ja heitti Poképallon matkaan. Pallo sulki Eeveen energiana sisäänsä, pyöri hetken aikaa lattialla - ja pysähtyi. Eevee oli pyydystetty. Samalla avonaisesta ovesta astuivat sisään pojan matkakumppanit.
"Haa! Ette ikinä arvaa mitä äsken tapahtui!" Siili sanoi riemukkaasti.
"Siili, varo!" Sip huudahti osoittaen jonnekin pojan oikealle puolelle. Siili kääntyi katsomaan - juuri ajoissa nähdäkseen vilauksen toisesta, aivan yhtä vihaisesta Eeveestä, joka oli loikannut häntä kohti. Tämän Eeveen loikka kaatoi Siilin entisestäänkin kipeälle takamukselleen ja hätistelemään kettupokémonia terävine kynsineen irti naamastaan.
"Haunter, Sucker Punch!" hän kuuli Sipin huutavan. Haunter näytti siltä kuin olisi pelannut nyrkillään golfia Eevee pallona ja Siilin naama tiinä, ottaen huomioon että Eevee oli - kirjaimellisesti - kynsin hampain kiinni Siilissä, mutta se tehosi. Eevee lennähti Siilin naamalta lattialle, josta Sip pyydysti sen helposti Poképalloon.
"Ensimmäinen ei-kummituspokémonisi ryhmässäsi." Gus sanoi ja nosti hattua tälle saavutukselle.
"Mistä nämä kaikki Eeveet yhtäkkiä ovat päättäneet hyökätä kimppuuni?" naamanaarmuinen Siili mutisi.
"Kaikki?" Gus kysyi. Siili osoitti Poképalloa, joka makasi lattialla jossa oli hänen pyydystämänsä Eevee.
"Ehkä säikytit ne sisääntulollasi." Gus sanoi kävellen lattian romahtamisesta seuranneen romukasan luo. Puunsäleiden välistä hän näki jotain pörröistä ja ruskeaa.
"Helou..." hän mutisi ja siirsi säleitä, paljastaen pikkuruisen Eeveenpennun, joka oli pelokkaan näköinen ja loukkaantunut. Sen toinen takajalka oli oudosti vinksallaan.
"Ei mitään hätää, pikkuinen..." Gus sanoi lempeästi ja nosti pienen Eeveen syliinsä. Siili, Sip ja Cynthia kerääntyivät hänen ympärilleen katselemaan pientä vauvapokémonia.
"Se oli varmaan siinä kaapissa minkä päälle tipuin..." Siili sanoi.
"Sen takia nuo muut Eeveet suuttuivat, ne ovat varmaan samaa pesuetta." Cynthia arveli.
"Sen jalka on murtunut ja näyttää muutenkin pahasti loukkaantuneelta. Se pitää viedä Pokémon Centeriin." Gus sanoi, ja teki päätöksensä. Hän kaivoi tyhjän Poképallon vyöltään ja sulki Eeveen siihen.
"Vau. Reilussa minuutissa meille kaikille kulkeutui Eevee." Sip sanoi kummissaan, kun he tekivät lähtöä.

He poistuivat Pokémon-kartanosta ja kävelivät Cinnabarin Pokémon Centeriin, jossa he luovuttivat Pokémoninsa hoitajille ja istuutuivat odotusaulaan.
"Minä lähden vielä kartanoon tutkimaan, josko sieltä löytyisi jotain. Tässä on puhelinnumeroni," Cynthia sanoi antaen pienen lappusen Gusille, "soittelethan, jos saat selville jotain niistä papereista. Tai sitten ihan muuten vaan."
"Jo vain!" Gus sanoi rykäistyään.
"Oli hauska tutustua! Pistäytykää jos käytte Sinnohissa - sinä varsinkin, Sip!" Cynthia sanoi hyvästeiksi ja lähti.

He saivat Pokémoninsa reilun tunnin odottamisen jälkeen, ja vapauttivat Eeveensä. Siilin ja Sipin Eeveet katselivat ensin hieman ärtyneenä ympärilleen, mutta niiden ilmeet rentoutuivat kun ne näkivät pikku-Eeveen ehjänä ja iloisena Gusin polvella. Kolme Eeveetä alkoi melkoisen pulinan keskenään.