Pokémon - jatkotarina JMSVOM

[Siilinpiikki]

"Hei..." Gus tervehti varovaisesti ja otti purkistaan pokémonruokaa.
Ketut nuuhkivat ensin varovaisesti herkkupaloja, mutta ahmivat ne sitten ilmeisen nälkäisinä. Gus noukki pennun syliinsä ja Siili noudatti esimerkkiä (huojentuneena, että se ei käynyt pojan pään kimppuun). Sipin Eevee taas murisi, kun nainen yritti lähestyä sitä.
"Se taitaa olla vähän omapäisempi tapaus", Gus hymähti rapsutellessaan Eeveensä korvan takaa.
"Ei se haittaa", Sip hymyili viekkaan oloisena. "Minä pidän haasteista."

Sillä välin kun Sipin ja Siilin Eeveet nuolivat pienempänsä turkkia tutkivat kouluttajat pokédexiä.
"Eevee voi kehittyä nykytiedon mukaan seitsemään eri muotoon", Gus kertoi kiehtoutuneena. "Se on koko pokémonkunnan ennätys"
"Ne kaikki ovat niin makeita", Siili huokaisi. "Mikäköhän olisi kivoin muoto..."
"Sinulla on tulikivi, joten voisit kehittää Eeveesi Flareoniksi", Sipi muistutti.
"Mutta ostin sen Growlya varten..."
"Aina voi ostaa toisen", Sip totesi.
"Hmm... Tarvitsen vesipokémonia salille", Siili harkitsi.
"Minä en pakota Eeveetäni kehittymään miksikään", Gus julisti. "Kehittymisellä voi olla arvaamattomia seurauksia."
"Ai kuinka?" Siili ihmetteli.
"Kehittyessään pokémonin luonne saattaa muuttua", Gus kertoi. "Pokémon ei ole välttämättä enää se, jonka ennen tunsit."
"Tuo on nyt jo liioittelua", Sip huomautti. "Haunter ja Dusclops suhtautuivat kehittymiseensä hyvin."
"Ei evolvoituminen ole huono asia, mutta minulla on oma kasvatusfilosofiani", Gus totesi. "Olette jo tunteneet Growlithen kanssa varsin pitkään, joten ystävyyssuhtenne tuskin kokisi ongelmia. Eevee taas voisi olla arvaamaton, koska se voisi kehittyä ilman koulutusta."
Siili oli kuitenkin tehnyt jo päätöksensä.

Ajatuksen tultua päähän oli se heti toteutettava (yön yli miettiminen ei tullut kyseeseenkään), sillä aurinko oli jo alkanut laskea. Ei aikaakaan, kun he poistuivat kaupasta vesikiven kanssa.
"Oletko aivan varma tästä?" Gus kysyi, mutta ei painokkaasti.
"Olen", Siili vastasi, mutta Eeveen sijasta kääntyi Growlithen puoleen.
"Growlithe, tiedätkö mikä tämä on?" Siili näytti repusta ottamaansa tulikiveä.
Growlithe nyökkäsi.
"Haluaisin sinun ottavan sen vastaan", poika kertoi. "Uskoisin, että sinusta tulisi oikein hieno Arcanine."
Se laittoi epäröimättä tassunsa kiven päälle. Koira alkoi siitä hetkestä hehkua kasvaen kokoa ja he joutuivat perääntymään. Suuri koira oli ilmestynyt heidän eteensä.

Spoiler:

"Oh", Siili henkäisi, "Growly..."
Ennen niin pienestä pennusta oli kehittynyt vaikuttava näky. Jos se oli ennen mahtunut Siilin syliin, oli asetelmat kääntyneet päinvastaisiksi. Arcanine olisi voinut helposti kumota kouluttajansa tassun huitaisulla.
"Arruu..." Se tervehti ja antoi pojan silittää sen kuonoa.
"Näitkös Eevee?" Siili puhutteli Eeveetänsä, joka oli seurannut tapahtumia tarkasti. "Sinäkin voisit kasvaa isoksi."
Kouluttaja laittoi vesikiven maahan ja antoi Eeveen nuuhkia sitä.
"Saat toki tehdä valintasi itse", Siili sanoi, "mutta sinusta tulisi voimakkaampi ja pystyisit paremmin suojelemaan sisariasi."
Eevee näytti miettivän jotain. Se kääntyi sisaruksiensa puoleen kuin sanoakseen jotain. Sitten sekin laski tassunsa kivelle.

Spoiler:

Eevee- sisaruksensa katsoivat kummissaan veljeänsä, joka ei ollut enää entisensä. Ne kuitenkin kirmaisivat nopeasti onnittelemaan nykyistä Vaporeonia.
"Sinä olet kaunis", Siili lähestyi Vaporeonia varovaisesti, joka antoi pojan silittää samettista turkkiansa. Auringonlaskua vasten oli Siili pokémonien kanssa kuin postikortista.
"Hyvinhän tässä taisi käydä", Sip hymähti.
"Siili otti tänään tärkeään askeleen kouluttajana", Gus myönsi.

[Gustaffsson]

He kävelivät saaren rantaan, jossa Siili päätti kouluttaa Vaporeonia. Vesi oli lämmintä saaren tulivuoren ansiosta ja aurinko paistoi hiekan kuumaksi. He päästivät kaikki Pokémoninsa vapaaksi nauttimaan aurinkorannasta.
Siili riisui kenkänsä ja sukkansa ja kahlasi matalassa vedessä Vaporeonin perässä sen uiden elegantisti syvemmässä vedessä, etsien villipokémoneja. Se löysikin pian Tentacooleja, joita se Siilin ohjaistamana voitti melko leikiten.

Spoiler:

Gus levitti takkinsa hiekalle ja istui sen päälle. Pikku-Eevee istui hänen vieressään ja seurasi pörröinen häntä innostuneesti heiluen juuri kehittyneen isoveljensä kamppailua Tentacoolien kanssa. Venonatia ja Butterfreetä ei kuumuus hirveästi innostanut, joten ne istuivat Gusin asettaman vesikipon ääressä hieman kauempana puiden varjossa ja supisivat leppoisasti keskenään. Magikarp muljahteli vedessä mitääntekemättömän näköisenä. Mudkip ja Pikachu telmivät matalassa rantavedessä, jossa Mudkip oli tyyppinsä ansiosta etulyöntiasemassa. Aina välillä Pikachu kirmasi vedestä uikuttaen Gusin luo, josta se hetken katseli uhmakkaasti veteen, kunnes ryntäsi puuskuttaen takaisin. Taas alkoi nahistelu ja kuvio toistui.
Diglett ja Pinsir kaivoivat pehmeästä hiekasta simpukankuoria, kotiloita ja kiiltäviä kiviä, jota ne ihmettelivät vierertysten. Arcanine makasi lämpimällä sannalla ja katseli isäntänsä perään. Dunsparce makasi sen pään pörröisessä turkissa ja nautti auringonpaisteesta. Murkrow istui rantakivellä ja pörhisteli höyheniään.
Hypno seisoi vedenrajassa miettien, uskaltaisiko se työntää keltaiset varpaansa veteen. Shuppet leijaili sen vieressä sen näköisenä, kun sillä ei olisi muuta tekemistä kuin seurata Hypnoa. Haunter tiiraili väreilevää heijastustaan vedenpinnasta ja nauroi katketakseen. Dusclops seurasi ilmeisesti tottumuksesta Sipiä, joka koulutti Rotomiaan. Sipin Eevee istui uppiniskaisesti sivussa ja katseli ylimielisesti kouluttajansa tekemisiä. Sip oli päättänyt aloittaa kouluttamisen Rotomista, koska se oli suostuvaisempi siihen kuin Eevee, jonka hän toivoi oppivan Rotomilta koulutuskäyttäytymistä.
"Kuinka sujuu?" Gus kysyi kävellessään avojaloin Sipin luokse Eeveenpentu sylissään.
"Se osaa aika hyvin liikkeitä, mutta tottelevaisuudessa on vielä vähän opettelemista." Sip sanoi tyytyväisen kuuloisena.
"Kuinkas sinun koulutuksesi sujuu?" hän kysyi.
"No, opetin juuri Pikachun uimaan koiraa." Gus hymähti.
"Hei, tulkaa katsomaan!" kuului Siilin ääni vedestä. He riensivät katsomaan mikä Siilin huomion oli kiinnittänyt. Vesi kupli laajalta alueelta parikymmentä metriä Vaporeonista ja Siilistä merelle päin. Yllättäen sieltä nousi valtava Pokémon.

Spoiler:

"Se on Tentacruel!" Sip tunnisti. Meduusapokémon oli valtavan kokoinen, reilusti toistakymmentämetriä korkeudeltaan ja useita metrejä leveä.
"Ja hemmetin iso sellainen! Siili, tule pois vedestä!" Gus huusi. Siili ja Vaporeon alkoivat kahlata vedestä, mutta Tentacruel oli heitä nopeampi. Yksi sen lonkeroista kiertyi Siilin ympärille. Vaporeon oli siinä silmänräpäyksessä kiinni lonkerossa, puri ja raapi sitä. Kuului loiskaus kun se päästi Siilin irti ja hän tippui matalaan veteen. Tentacruel heivasi Vaporeonin ilmalentoon kohti rantaa, johon se laskeutui ketterästi jaloilleen.
"Voisimme ehkä jättää tämän yksilön rauhaan." Gus sanoi kun Siili oli päässyt juoksemaan kuivalle maalle. Tentacruelia ei näyttänyt huvittavan seurata rannalle asti.
"Ovathan kaikki Pokémonit tallella?" Sip varmisti.
"Voi ei." Gus mutisi tajuttuaan yhden puuttuvan. Samalla Tentacruel näytti löytävän vedestä jotain kiinnostavaa. Se nosti lonkeroillaan esiin avuttomasti sätkivän Magikarpin. Meduusajätti avasi ammottavan kitansa.
"Ja et muuten varmasti syö sitä! Olen pelastanut sen jo kahdesti pannulta, eikä sitä syödä raakanakaan! Pikachu, salama!" Gus huusi.
"Pikaaa.... CHUUUU!" Pikachu huudahti ja vapautti valtavan salaman, jonka rekyyli lennätti pienen sähköhiiren selälleen. Salama kiisi taivaisiin, teki täyskäännöksen ja jysähti Tentacruelia päälakeen. Se karjui mahtavasti ja horjahti, Magikarp lennähti sen otteesta ja molskahti veteen. Mutta Tentacruel siirti raivoisan katseensa rannalle, kohti Gusia ja Pikachua.
Ennenkuin kukaan ehti sanoa tai tehdä mitään, vesi alkoi poreilla siitä kohdasta mihin Magikarp oli lennähtänyt. Siitä nousi suuri, sininen lohikäärmepokémon, Gyarados.

Spoiler:

Gyarados karjui pelottavasti Tentacruelille, joka lonkeroitaan heilutellen perääntyi mereen.
"Näyttää siltä että Magikarpisi kehittyi..." Siili mutisi katsoessaan puoliksi kauhuissaan, puoliksi ihaillen. Gyarados jahtasi Tentacruelia hetken aikaa, kunnes palasi rannan tuntumaan. Gus asteli varovasti lähemmäs.
"Ole varovainen, se näyttää vihaiselta." Sip sanoi. Gus piti koko ajan katsekontaktin juuri kehittyneeseen Gyaradosiin, joka tuijotti valtavilla silmillään takaisin. Lopulta Gus oli vajaan metrin päästä Pokémonista. Koko sen käärmemäisen vartalon pituus oli kuutisen metriä. Se laski päätään Gusin tasolle.
"Sinäpä olet venähtänyt pituutta sitten viime näkemän." Gus sanoi hiljaa ja taputti varovasti Gyaradosin valtavaa päätä. Pokémon ei suuttunut tai vetänyt päätään pois, mutta näytti hämmentyneeltä kuten kouluttajansakin. Sitten Gus sulki Gyaradosin vanhaan palloonsa, jossa yhä oli Gusin raapustama Magikarpin hahmotelma ja laittoi pallon vyöhönsä. Hän nappasi takkinsa rantahiekalta ja käveli hiljaisena muiden luokse.

[Sieppeli]

Nämä kaksi muuta olivat jääneet tuijottamaan kohtaa, jossa Gyarados oli hetki sitten vielä olleet.
"Se on niin siisti, " Siili totesi ihaillen. Sip pojan toisella puolella oli jähmettynyt osoittamaan Gyaradosta (joka oli kuitenkin laitettu palloon), alahuuli järkytytksestä melkein maassa.
"Sinä suljit sen noin vain palloon, " tyttö älähti järkyttyneenä, "sinä-... Sinä sait Gyaradoksen joka ei heti yrittänyt tappaa sinua ja sinä suljit sen palloon..."
"Se on niin siisti, " Siili ihaili tyhjyyttä yhä.
"Mutta se ei ole enää söpö, " Gus totesi murheellisena, "en minä olisi halunnut, että se kasvaa..."
"Mutta se on Gyarados!" Sip parahti, yhä viitaten tyhjyyteen kädellään.
"Niin siisti..."
"Ehkä minä päästän sen vapaaksi, " Gus mietti ääneen katsellessaan palloa. Shuppet ilmestyi hänen viereensä ja tuntui nauttivan surullisesta tunteesta, joka levisi Gusin miettiessä pientä Magicarp-raukkaansa.

Siili oli lopulta ensimmäinen, joka oli selvinnyt Tentacruel-järkytyksestä. Hän istahti maahan, jolloin hänen Vaporeoninsa tepasteli hänen luokseen, istahti hiekalle ja haukotteli.
"Jokohan me olisimme valmiita salille?" Siili mietiskeli katsellessaan Vaporeonia, joka rapsutteli takajalallaan suuria korviaan. Tämä sai Sipin hereille.
"Tuskinpa vielä, " hän sanoi, "mutta mikä kiire sinulla on? Sait vasta Vaporeonin, tuskin päivän kouluttautumisen jälkeen tiedät kaikkia sen heikkouksia ja vahvuuksia."
"Joten miksi sinä et testaa poikaa?" Gus ehdotti Sipille. Siili ja Sip katsahtivat molemmat ajatuksen ehdottajaa ja sitten he katsoivat toisiaan. Samalla hetkellä Gus tajusi herättäneensä pedon molemmissa näistä kahdesta.
"En nyt tiedä onko se niin järkevää, " Siili sanoi miettivällä äänellä, mutta todellisuudessa hänen äänensä paljasti muuta: Hän oli täysin valmis kaksintaisteluun.
"Mikä sen parempi keino nähdä todellinen tasomme?" Sip virnisti.
"Mutta toisaalta, Sip on kokeneempi kouluttaja-" Gus meinasi aloittaa, mutta sai osakseen murhaavan katseen.
"Jos kyseessä olisi kolme vuotta myöhemmin, en takertuisi ehdotukseen Siilin oman kunnon takia, " Sip ärähti, "mutta nyt olemme suurinpiirtein samalla tasolla. Paitsi Clopsclops, se on täysin ylilevuinen."
"Levu-?" Siili ehti miettiä hetken, mutta unohti asian heti kun Vaporeon näytti hänen vierellään siltä, että olisi valmis taistelemaan.

"Yksi vastaan yksi?" Siili ehdotti. Gus tajusi sillä välin peruuttaa pois ja kutsua lopuksi Pokemoninsakin turvaan lähemmäs itseään.
"Kolmella, " Sip määräsi, "Muuten tässä ei ole mitään hauskaa."
"Kolmella, " Siili hyväksyi tarjouksen hypätessään takaisin jaloilleen ylös. He olivat molemmat valmiita. Vaporeon katsoi heitä molempia, kuin itsekin valmiina toimintaan. Sen häntä heilahti valppaana puolelta toiselle. Sip ja Siili viettivät pienen hetken katsoen toisiian tiiviisti, odottaen toisen ensimmäistä liikettä, mutta Sip rikkoi katsekontaktin ensimmäisenä sulkemalla silmänsä hetkeksi.
"Sinä voit aloittaa, Vaporeon, " Siili kumartui vielä ainoan vesipokemoninsa puoleen ja tämä hyppäsi innokkaasti eteenpäin. Sip avasi silmänsä virnistäen.
"Rotom, " hän kutsui oman joukkonsa toiseksi uusinta kaverusta paikalle. Pieni sähkölamppu surrasi paikalle. Siili sihahti huonoa valintaansa, muttei aikonut luovuttaa missään tapauksessa. Tärkeintä oli olla nopea.
"Vaporeon, iske se alas vesisuihkulla!" Siili huudahti.
"Väist-" Sip meinasi huudahtaa, mutta innokas Vaporeon ehti jo sylkäistä suuren vesisuihkun Rotomiin, joka lennähti Sipiä päin iskun voimasta. Pieni sähkökummitus sujahti kouluttajansa läpi, ja särisi märkänä.
"Salamaisku nyt kun olet jo lataantunut!" Sip käski ja Rotom vastasi pökertyneellä särinällä.
"Veteen!" Siili määräsi Vaporeonia, joka heti suorastaan muuttui vedeksi ja liukeni mereen. Rotom rätisi sillä aikaa ympäriinsä hassusti, ja sitten veteen iski iso salama. Koko alue sähköistyi, eikä Vaporeonkaan voinut välttää iskua.
"Paranna itseäsi vedessä!" Siili määräsi, tietäen, että tätä Eeveen muoto oli suorastaan pelkkää vettä: Vesi parantaisi sitä.
"Salama-aalto veteen, " Sip ohjeisti ja Rotom hyppäsi veteen ("Miksi se noin teki?" Gus ihmetteli). Silloin vedessä kävi uusi salamaisku, joka jälleen sähköisti koko alueen. Sähköstä höppelöitynyt Vaporeon tuli esiin, ja se näytti olevan hieman kankeana.
"Vaporeon, iske se alas!" Siili yritti vielä, mutta sähkö oli lamaannuttanut vesipokemonin.
"Vielä yksi salama?" Sip ehdotti, ja vedestä ponnahtanut Rotom iski taivaalta vielä yhden salaman. Vaporeon oli hoidettu.

Ensimmäiset taistelijat kutsuttiin takaisin, ja tällä kertaa Sip houkutteli paikalle Haunterin. Nyt oli Siilin vuoro naurahtaa voitoniloisesti ja hän kutsui Hypnoa.
"Hypnoo~, " meediopokemon kohotti uhkaavasti medaljonkiaan. Haunter tuijotti sitä hetken, kunnes se räjähti nauruun. Naurun keskeltä se imitoi Hypnoa, muka heilutellen medaljonkia kädessään, räkättäen sitten vielä pahemmin. Hypno ei selvästi pitänyt siitä, että sille naurettiin, joten ilman käskyä se kutsui psyykkisen aallon, joka iski valmistautumatonta Haunteria suoraan kasvoihin. Haunter heilahti hämmentyneenä.
"Hypno, ei vielä!" Siili ärähti, mutta mietti sitten uudestaan, "paitsi nyt se on sekaisin, yritä hypnotisoida se ja laittaa uneen!"
"Haunter, varjopalloja!" Sip huudahti ja Haunter heräsi pökerryksestä. Katsomatta Hypnon hypnotisointia se vaihtoi puolta vastustajansa taakse ja iski sitä tummilla palloilla. Hypno hypähti osumasta ja kääntyi ympäri. Sen medaljonki alki heilua uhkaavasti puolelta toiselle.
"Älä katso sitä!" Sip varoitti Haunteria, mutta kujeilija ei kuunnellut. Sen katse osui heti eestaas liikehtivään koruun ja se alkoi leijua sen mukana kuin hypnoosissa. Sipiä kiroilutti, ja hän yritti sanoilla herättää kummitusta, mutta Siilillä oli jo etumatka tässä taistelussa.
"Viimeistele se!" Hypnon pää alkoi hohtaa, kun se käytti samaa Zen pääiskua, minkä myös Dunsparce osasi. Hypnotisoitu Haunter ei edes tajunnut väistää, vaan se läsähti iskusta maahan kuin pannukakku.

1-1

Yhtään odottamatta taistelijat kutsuivat Hypnon ja Haunterin palloihinsa ja täysin samaan aikaan he huusivat seuraavia ottelijoita paikalle.
"Arcanine!"
"Dusclops!"
Arcanine oli seurannut tilannetta kauempaa, mutta se havahtui heti kuullessaan nimensä ja karjaisten se juoksi Siilin luokse (matkalla se joutui hyppäämään Gusin yli, joka ei innostunut hiekkasateensa, kun se rapisi koiran pörröisestä turkista). Näkymättömissä ollut Dusclops ilmestyi oman kouluttajansa eteen, kuin olisi seissyt siinä jo pitempäänkin kummittelemmassa ja se levitteli kämmeniään hyvin Duskull-maiseen tapaan.
"Tätä et nopeudella voita!" Siili uhosi Sipille, "Arcanine, hiillostetaan tuo muumio!"
"Rauuuw!" Arcanine ulvahti ylpeänä ja kutsui kitaansa suuren ryöpyn tulta.
"Dusclops, absorboi!" Sip ehti huudahtaa, ennen kuin tuli-isku ehti osua kummitukseen. Dusclopsin keho imi itseensä koko iskun ja tulen loppuessa se röyhtäisi hupsusti.
"Hyökkää hampailla päälle!" Siili käski, tietäen, että Sip ei kehtaisi laittaa Pokemoniaan absorboimaan koko Arcaninea. Suuri koira hyppäsi Dusclopsin kimppuun, ja kummitus ehti juuri pistää kätensä eteen niin, että Arcanine jäi roikkumaan hampaillaan siihen kiinni.
"Lyö se pois, " Sip ärähti, kun Dusclops yritti ravistella murisevaa Arcaninea kädestään pois, vaikka tämä keräsi jo uudelleen suuhunsa tulta. Dusclops teki mitä käskettiin ja sen vapaa käsi näytti jäätyvän. Sip ja Siili yrittivät seurata fyysistä taistelua oikein näkemättä mitään pöllyävän hiekan takia, mutta kaksintaistelu oli liian tiivistä seurattavaksi. Dusclopsin nyrkki huitaisi Arcaninea, joka lennähti sivumalle, yhä kummituskäsi suussaan.
"Raurw!" Se ilmoitti ja Siili huomasi, että kohta, mihin Dusclops oli osunut, näytti paleltuneen.
"Osaako se jääiskuja?" Hän ihmetteli puoliääneen, kun Dusclopsin Arcaninen suussa oleva käsi yritti päästä vapauteen.
"Ei mitään käsitystä, tee se uusiksi!" Sip huudahti nähdessään tilaisuuden. Kun Arcanine ravisteli käsisaalistaan, se vinkaisi yllättäen pentumaisesti ja joutui vapauttamaan käden, joka savusi huurteisena.
"Älä välitä jäästä!" Siili parahti, "sulata se tulella! Tuli voittaa jään!" Mutta kipu koiran suussa vaikeutti sen tottelemista ja se karjaisi epätoivoissaan saamatta suutaan paleltuman takia kiinni. Tuli kyti sen kurkussa, mutta Sip huudahti vielä: "Vielä kerran Dusclops!"

Kummitus, joka vihdoin pystyi käyttämään molempia käsiään, jäädytti nyrkkinsä vielä kerran ja iski samaan aikaan molemmista suunnista. Höpertynyt Arcanine päästi liekit suustaan, mutta se oli jo ihan liian pökerryksissä polttaakseen muuta, kuin vastustajansa päätupsun. Se kaatui maahan palelemaan, mikä oli sille tuntematon tunne, olihan se tulipokemon. Pian se kuitenkin lämpeni jälleen, olihan se tulipokemon ja olisi ollut kymmenen minuutin päästä valmis taistelemaan, mutta peli oli jo ohi
"Sip taisi voittaa?" Gus kysyi taustalla.
"En olisi, ellei Dusclopsin käsi olisi päätynyt Arcaninen suuhun, " Sip huomautti miettelijäänä, "jää ei voita tulta..."

[Siilinpiikki]

Siilen oli pakko niellä tappionsa, mutta se ollut enää yhtä hankalaa kuin aikaisemmin. Aurinko oli jo painunut horisonttiin ja Gus ehdotti nukkumaanmenoa. Tälle päivälle oli jo kertynyt tarpeeksi tapahtumia.

Seuraavana aamuna he söivät aamiaista hotellin terassilla. Kun Gus ja Sip olivat tyytyneet kahviin ja paahtoleipään, oli Siili taas lastannut pannukakkuja lautaselleen niin, että häntä ei näkynyt niiden takaa. Dunsparce näykki tornia kouluttajansa huomaamatta.
"Onko tuo varmasti tarpeeksi?" Gus virnisti
"Pitää olla massu täynnä ennen ottelua", Siili ei tajunnut ironiaa näkemättä toverinsa kasvoja. "Ajatukset kulkee riva-"
Pläts. Pannukakkutorni oli kaatunut suoraan Siilen syliin. Dunsparce ei tästä välittänyt, vaan hyppäsi ruuan perään.
"Minkälainen kouluttaja Blaine on?" Poika vaihtoi keskustelua A:sta B:hen.
"Hän on semmoinen hullu professori valkoisine takkineen", Sip ajensi käsiliinansa Siilille. "Älkää sitten kertoko, että sanoin noin."
"Pelattaisiinko erä minigolfia ennen matkaa?" Gus nyökkäsi edessä olevan radan suuntaan. "Siellä ei olisi nyt ruuhkaakaan."
Palloa oli lyömässä vain yksi vanhus. Hänellä näytti olevan suuria hankaluuksia lyödä palloa esteen läpi.
"Ei perhana", vanhus valitti itsekseen. "Ei tahdo pää pysyä kylmänä..."
"Blaine?" Sip tunnisti äänen.
Hattupäinen mies käänsi katseensa heihin ja paljasti komeat valkoiset viiksensä. Blaine ei näyttänyt ollenkaan siltä kuin Sip oli kuvaillut: Mies oli pukeutunut rennosti punaiseen kauluspaitaan, valkoiseen liiviin ja myös valkoiseen suureen lieriöhattuun.
"Kuka kysyy?"
"Olen Sip, muistatko?" Sip kysyi.
"Aijaa kappas vain!" Blaine joutui ottamaan aurinkolasinsa pois päältänsä ennen kuin tunnisti tytön. "En heti tajunnutkaan. Sinä olet vähän kasvanut sitten viime näkemän."
("Miehellähän on tyylitajua", Gus kuiskasi Siilille.)
"Mitä sinä ihmisten ilmoilla teet?" Sip ihmetteli avoimesti. "Sinähän olit saanut tarpeeksesi tästä turistimelskeestä?"
"Eikö sitä saa nauttia eläkevuosistaan?" Blaine hörähti. "Täällä riittää vapaa-ajan vietettä minun ikäisilleni."
"Oletko sinä eläkkeellä?" Sip kurtisti kulmiaan.
"Kuka niin väitti?" Blaine ihmetteli.
"Moi olen Siili ja tulin haastamaan sinut", poika ei jaksanut seurata sanan vaihtoa sivusta. "Missä aloitetaan?"
"Haa haastaja! Heti kun keksit missä salini on", salipäällikkö laittoi aurinkolasinsa takaisin näyttääkseen mysteeriseltä. "Tässä vihjeeni: Salini on siellä, minne laitat silmälasisi."
"Nenän päälläni?" Siili ihmetteli. "Mutta Sip kertoi sen olevan tulivuorella?"
"Ai aha", Blaine näytti pettyneen. "No kerropas tämä: Menet paikkaan, jossa palomiehet eivät koskaan pärjäisi. Missä se on?"
"Häh?" Tässä vaiheessa Siili alkoi tajuta, mitä Sip oli tarkoittanut hullulla professorilla.
"Tulivuoren sisällä", Sip huokaisi. "Kierrätätkö sinä vieläkin samoja arvoituksia?"
"Hei, en kysynyt sinulta", salipäällikkö naurahti.
"Eli voimmeko otella?" Siili toisti kysymyksensä.
"Voimmekin heti matkata sinne jeepilläni", Blaine heitti mailansa sivuun. "Olenkin saanut jo tarpeekseni tästä typerästä pelistä."

[Gustaffsson]

Blaine ajoi heidät jeepillään tulivuoren luo. Siitä tie jatkui kapeana vuoren kylkeä pitkin ylöspäin. Tien kapeus tai töyttöisyys ei vaikuttanut Blainen ajotapaan millään tavalla, hän hurjasteli tietä ylös vasen käsi rennosti jeepin oven päällä. Samalla hän keskusteli kouluttajien kanssa ja sitä tehdessään katsoi olkansa yli takapenkille pitkiä aikoja kerrallaan, samalla kun ajoi tuttua tietä ylös.
"Sinä se et taida paljoa Poképalloista tykätä?" hän kysyi Gusilta, joka istui etupenkillä. Mudkip oli takertunut Gusin takinliepeeseen ja näytti voivan pahoin matkan töyssyisyyden takia, Pikachu roikkui Gusin olkapäällä, nautti vauhdista ja nauraa kikatti Mudkipille. Butterfree istui sivupeilin päällä kumarassa eteenpäin ja lisäksi Gusin sylissä istui pieni Eevee-vauva.
"Ei niissä mitään vikaa ole, mutta olen vain tottunut pitämään Mudkipia ja Pikachua vapaana. Butterfreetä en ole koskan oikeastaan edes pyydystänyt, se vain seuraa meitä. Ja Eevee on niin pieni vielä, etten raaski sulkea sitä palloon." Gus selitti.
"Toivottavasti aiot muuttaa sen Flareoniksi! Tulipokémonit ovat lempipokémoneitani!" Blaine sanoi.
"Gus ei aio muuttaa sitä miksikään. Hänestä se on söpö, ja se on hänelle tärkeintä." Sip virnuili takapenkiltä.
"No onhan se aika suloinen karvakasa!" Blaine sanoi ja irrotti rattikätensä ratista silittääkseen kettupokémonia. Jeepin oikean puolen renkaat kävivät vaarallisen lähellä vuoritien reunaa, ennenkuin salipäällikkö nappasi taas ohjauspyörästä kiinni.

Blainen sali oli tulivuoren yläpäässä. Salin sisäänpääsy oli yksinkertainen luola, eikä salikaan paljoa sen kummempi ollut - paitsi että ottelukenttä roikkui valtavien ketjujen varassa laavan yläpuolella.
"Eihän täällä meinaa pysty hengittämään..." Siili sanoi läkähdyttävässä kuumuudessa.
"Riittää että pystyt kamppailemaan! Neljä vastaan neljä, oletko valmis?" Blaine kysyi käveltyään kentän toiseen päähän.
"Enköhän." Siili sanoi ja mietiskeli mitä neljää käyttäisi.
"Aloitetaan! Matkaan, Growlithe!" Blaine huusi ja vapautti kentälle Growlithen. Se heilutti innoissaan häntäänsä ja virnuili itsevarmasti odotellessaan vastustajaa kentälle.
"Voi pientä! Valitsen..." Siili sanoi kaivaessaan Poképallon esille.

[Siilinpiikki]

"Älä sitten käytä Pinsiriä!" Sip huudahti pojalle. Katsomossa olisi muuten ollut kuumat oltavat, jos Mudkip oli keksinyt suihkuttaa vettä korkealle ilmaan niin, että se satoi virkistävästi heidän päällensä.
"Joojoo..." Siili kutsui Arcaninen.
Arcaninella oli selkeä koko ero pienempään kehitysmuotoonsa nähden.
"Näytäppäs pikkusemmalle esimerkkiä!" Siili hihkaisi. "Alistus!"
Ei aikaakaan kun Arcanine oli painanut Growlithen tassunsa alle ja päästi voitokkaan ulvaisun ilmoille.
"Tästähän voi kehkeytyä kuuma taistelu", Blaine ihastui. "Arcanine matkaan!"
Jos Siili oli luullut Arcanineansa suureksi, oli hän väärässä. Blainen Arcanine oli selvästi sitä karskimpi.
"Näytäppäs pikkusemmalle esimerkkiä", Blaine hymähti. "Alistus."
Oli Siilen Arcaninen vuoro kaatua maahan, mutta se potkaisi takajaloillaan toisen Arcaninen pois pältään. Alkoi näyttävä paini, jossa ei turhaan hienosteltu. Ne näykkivät toistensa kaulaa ja raatelivat etutassuillaan. Siilen Arcaninelle tämä oli liikaa ja Blainen Arcanine sai alistettua pienempänsä maahan. Arcanine ulisi luovuttamisen merkiksi.
"Kuinka kauan Arcanine on ollut sinulla?" Salipäällikkö kysyi käskettyään oman Arcaninensa pois toisen kimpusta.
"Kehittyi eilen", Siili mutisi.
"Niinpä niin", Blaine totesi. "Ei siinä ajassa kukaan totu uuteen kehoonsa. Se on varmasti hämillään."

Siili kutsui Arcaninensa takaisin ja oli hetken yhtä lannistunut kuin pokémoninsa. Sehän ei kuitenkaan tarkoittanut, että hän olisi luovuttanut, vaan kutsui Hypnon.
"Myrkkykaasua", poika käski.
Hypno tuprautti suustaan tumman vihreätä savua. Jos ilma oli ollut jo valmiiksi vaikeata hengittää, oli sen yrittäminen nyt mahdotonta.
"Zen pääisku ja sitten hypnotisoi!" Siili pakotti itsensä puhumaan hinkuvalla äänellä.
Arcanine ei nahnyt eteensä väistääkseen, joten isku tuli sille yllätyksenä. Päästyään lähietäisyydelle Hypno alkoi heiluttamaan medaljonkiansa. Koirapokémonin pää seuraili korun liikkeitä ja pikkuhiljaa se alkoi vaipua uneen.
"Ateria on katettu", Siili hihitti. "Syö vapaasti."
"Eiköhän tämä riitä", Blaine kutsui pokémoninsa takaisin. Hypno vaikutti pettyneeltä.
Seuraava salipäällikön pokémon oli Ninetales. Siili ei voinut olla henkäisemättä ihastuksesta.

Spoiler:

"Noh yritetään uudestaan", Siili totesi sitten pokémonillensa.
"Virvatuli", salipäällikkö taas ohjeisti Ninetalesia.
Lieskat keskeyttivät Hypnon yritykset hypnotisoida ja jättivät ikävät palovammat sen iholle.
"Kiroa", Blaine jatkoi.
Hypno alkoi sätkiä paikoillaan, kunnes pyörtyi.
"Ninetaleseilla on haamukykyjä", Sip kertoi. "Se oli Hypnolle liikaa."

Siili kutsui keltaisen ukon takaisin poképalloonsa
"Noh vielähän on valttikortti jäljellä", Siili lohduttautui, "Vaporeon, matkaan!"
"Liekinheitin!" Blaine antoi ensimmäisenä käskynsä.
"Vesipyssy!"
Iskut osuivat ilmassa yhteen ja räjähdyksestä vesihöyry peitti näkyvyyden. Sumun hälvettyä he näkivät kettupokémonin pyörtyneen.
"Se taisi osua kriittisesti", Sip henkäisi.
"Hyvä hyvä, mutta tämä ei ole ohi", Salipäällikkö totesi. "Arvaapas, mikä pokémonini on liian kuuma käsiteltäviksi ja voi muuttaa vastustajansa tuhkaksi?"
"Moltres?" Poika veikkasi.
"Hohhoh, ei sentään", Blaine naurahti, "mutta koetappas selvitä tästä."

Spoiler:

"Magmar", pokémon vastasi kouluttajansa puolesta.
"Ukkosnyrkki!"
Magmarin nyrkki iski salamaa ja löi. Vain Vaporeonin refleksimäinen väistö esti vahingon tapahtumasta.
"Auts, osaako se tommoistakin..." Siili säikähti ja mietti hetken, kunnes keksi. "Älä anna sen tulla lähelle ja käytä vesipyssyä!"
Magmarin oli pakko perääntyä välttääkseen iskut.
"Muuten hyvä, mutta et pääse itsekään iskuetäisyydelle", Sip huomautti.
""Kertokaapas vielä, mitä Vaporeon osaa?"
Gus selasi pokedexiänsä sillä aikaa kun Magmar ja Vaporeon jatkoivat kissa-hiiri-leikkiä.
"Ahaa", Siili höristi korviansa kuullessaan yhden iskuista. "Vaporeon käytä Happokilpeä!"
Vaporeonin iho alkoi erittämään jotakin ja se alkoi muistuttamaan kasvavissa määrin vettä. Tällä välin Magmar oli aloittanut rynnäkön vesikettua kohti.
"Ja sitten taklaa!" Siili huudahti.
"Ukkosnyrkki", Blaine reagoi.
Magmar löi Vaporeonin kesken iskunsa maahan. Se nousi kuitenkin nopeasti jaloilleen.
"Happokilpi suojasi Vaporeonia suuremmilta vahingoilta", Sip jatkoi juontajan roolissaan.
"Jatka!" Siili oli huutanut samalla aikaan Sipin selitellessä.
Tällä kertaa Vaporeon onnistui kaatamaan Magmarin maahan.
"Anna suusta suuhun!"
"Häh?" Siilin käsky sai salipäällikön sekunnin ajaksi hämmentymään ja se oli liian pitkä aika.
Vaporeon oli kuitenkin ymmärtänyt. Ennen kuin tuliankka ehti estää oli Vaporeon työntänyt suunsa sen nokkaan. Jokin järkytti Magmaria ja se alkoi sätkiä paikoillaan.
"Mitä tapahtuu?" Gus kysyi.
"Magmar käy läpi suolen tyhjennystä", Siili naurahti poikamaisesti. Olihan hän sentään poika.
Vaporeon lopetti vesipyssynsä vasta, kun Magmar oli pyörtynyt.

[Sieppeli]

"No voihan, " Blaine puhalsi viiksiinsä ja näytti hetken jopa hieman ärtyneeltä. Sitten hän räjähti mohovaan nauruun ja kutsui Magmarinsa palloon hohotellen.
"No voihan, sepäs oli ottelu!" Hän hohotteli, "olet todella ansainnut salimerkkisi!" Siili kiitti, kumarsi, sai salimerkin, oli iloinen, lähti pois, melkein tippui laavaan ja rupesi suunnittelemaan kavereidensa kanssa seuraavaa matkakohdettan. Vastaus tuli kahdesta suusta samaan aikaan: "Pallet Town".
"Ja siitä takaisin Viridianiin, " Sip jatkoi haukutellen.
"Meillä olisi hyvä tilaisuus käydä Oakin laboratoriossa, " Gus mietti ääneen, kun he kolme+iso lössi pokemoneja istuivat tulivuorikaupungin yhdessä hotelleista, jälleen kerran syömässä.
"Ja Viridianissa vastassa on-" Siili tiesi kyllä kuka siellä oli ja hän meinasi sanoa oikean nimenkin, mutta vanhasta tottumuksesta niin Gus, kuin Sipkin täydensivät lauseen.
"Blue."
"Gary."
Sip ja Gus katsoivat toisiaan, sillä he olivat molemmat sanoneet eri nimen.
"Blue, " Sip painotti katsoessaan kasvattajaa kuin sekopäätä, "hänen nimensä on Blue."
"Gary hän on mielestäni ollut tähän mennessä, " Gus rapsutteli itseään leuan alta miettelliäästi. Siili seurasi keskustelua ahdistuneesti taustalta, hän olisi pokalla nimennyt salijohtajan Gary Blueksi.
"Mutta hänhän kuuluttaa nimeään joka väliin, että kaikki varmasti muistavat sen; Nimeni on Blue, ja olen tämän salin johtaja, " Sip jankutti, juoden lasistaan jotakin kuin painaakseen pisteen lainauksen loppuun.

"Nojaa, " Gus kohtautti olkapäitään ja rupesi tökkimään makkaraperunoitaan lautasella, "minä luulin tuntevani veljenpoikani, mutta ei sitten."
Huomautus sai Sipin purskauttamaan juomansa lattialla oleskelleen Vaporeonin päälle, joka kosti samalla mitalla takaisin.
"Täh?" Sai Siili kysyttyä samalla, kun Sip murisi hänen Vaporeonilleen, joka murisi takaisin ja jonka mukana murisi vielä Sipin Eeveekin. Gus nosti katseensa mukamas ihmetellen.
"Gary Oak on professori Oakin pojanpoika, " Gus kertoi viattomasti, "ja koska minä olen Oakin ottolapsi, joten silloin minä-"
"No voi jumalauta, " Sip, joka luovutti murinansa kun pieninkin Eevee kävi taistoon häntä vastaan, nojasi kätensä päähänsä, "minä jo ehdin hämmentyä. Mutta ethän sinä voinutkaan olla mitään verellistä sukua hänelle, et ole lainkaan niin komea."
"...?" Gus ei oikein ehtinyt tajuta mistä nyt puhuttiin.
"Joten hän on Gary Blue Oak?" Siili yhdisti nimet toiveikkaasti, päästen mukaan keskusteluun.
"Mistä se Blue tulee?" Gus, joka ei ollut ennen tätä keskustelua edes kuullut koko nimeä.
"Sillä nimellä hänet tunnetaan maailmalla, " Sip heilautti kättään kuin ohimennen, "joku joskus vitsaili siitä, että hänellä lienee jossain Red niminen poikaystävä, mutta vitsejähän nämä vain ovat."
"...?" Nyt juttu meni ohi niin Gusilta, kuin Siililtäkin.

"Mutta kuitenkin, " Gus näki parhaaksi vaihtaa aihetta, "voimme matkata Palletiin Gyaradoksella, eikä meidän silloin tarvitse maksaa lautasta tai laivasta."
"Vaporeonhan voi viedä minut!" Siili ymmärsi innostua, katsahtaessaan Eeveen kehitysmuotoaan, joka vahti sillä hetkellä Sipiä erityisen tarkasti, "etkö voikin! Siitä tulee mahtavaa!"
"Vapoooreon, " kuului hajamielinen vastaus.
"Joten minä ja Sip voimme matkata Gyaradoksella, " Gus totesi.
"Hei, en todellakaan matkusta millään, mikä on täysin äkkiarvaamaton, " Sip heräsi, "minä tulen vaikka uimalla perässä."

Matka sai jälleen jatkua myöhemmin sinä päivänä, mutta Sipin sana piti: Pojat aloittivat matkan keskenään, kun Sip jäi vilkuttamaan rannalle. Merellä oli kaunis sää ja Vaporeon kuljetti mielellään Siiliä selässään. Mudkip uiskenteli reippaana Pikachu selässään Gyaradoksen vieressä, jonka selässä Gus ihmetteli Pokedexiään, tutkien Pokemoneja, joita Garylla/Bluella tietojen mukaan oli.
"Gary ei ole ikinä oikein samaistunut vain yhteen Pokemonlajiin, " Gus huudahti Gyaradoksensa päältä Siilille, "häneltä saattaa löytyä mitä vain. Jos hän jatkaa normaalia kaavaansa, joudut käyttämään kuutta Pokemonia ja vastaan saattaa tulla mitä vain. Voisimme vielä käydä laboratoriossa läpi sinun ja Garyn vahvuudet ja heikkoudet, jotta osaisit varautua kaikkeen, mitä vastaan voi tulla."

Siili ei kuitenkaan oikein kuunnellut. Hän oli aivan liian innoissaan Vaporeonin seurasta ja niin oli Vaporeonkin mahdollisuudesta uida. Se oli vasta kehittynyt, eikä se ollut ikinä Eeveenä osannut unelmoidakkaan mistään tämän kaltaisesta. Meri tuntui hyvältä ja aallot suorastaan ihanilta, mutta parasta oli Siilin ja sen yhteinen innostuminen. Välillä Vaporeon päätti kokeilla heidän molempien rajoja ja se sukelsi vähän syvemmälle. Siili tajusi aina vain juuri ja juuri ennen pulahdusta pidättää hengitystään, mutta pian he olivat taas jo pinnassa ja poikaa vain nauratti.
"Ja minä jo mietin, että Jolteonina sinusta olisi muka eniten hyötyä, " Siili nauroi ääneen, kun he jälleen kerran olivat pulahtaneet pinnan alle.
"Vapooreon!" Kettumainen kala ilmoitti tyytyväisenä.

* * *

Entäs Sip?
Hän oli jäänyt katsomaan, miten kaksikon hahmot katosivat taivaanrantaan. Kun poikien hahmot katosivat näköpiiristä, Sip riensi etsimään yleistä puhelinta. Yhden puhelunsoiton jälkeen hän palasi satamaan odottamaan jännittyneenä. Kohta hahmo ilmestyi taivaanrantaan ja parin minuutin päästä jotain suurta laskeutui hänen eteensä, rääkäisten kuuluvasti iloisen tervehdyksensä.
"Hei Jimmy " Sip halasi jotain suurta ja sulkaista ja tämä suuri ja sulkainen suorastaan kehräsi, "kiva nähdä, että olet kunnossa. Saisinkohan kyytiä Palletiin?"

* * *

Gus huokaisi, sillä hän ei oikein saanut Siiliin sillä hetkellä yhteyttä. Hän laittoi Pokedexsinsa takaisin, ja rupesi miettimään omaa sänkyään, jossa hän luultavimmin pääsisi viettämään seuraavan yön. Oli hyvä päästä välillä kotiin kaiken tämän seikkailun jälkeen.
"Staaaaaaraptoooor!" Ennen kuulumaton tuntematon Pokemonin ääni kuului Gusin takaa ja tämä havahtui kääntyen katsomaan. Suuri harmaa lintu lensi heitä kohti ja sen päällä... Sen päällä näkyi jotain tutumpaa.

Spoiler:

"Te ette kyllä ole päässeet pitkälle!" Sip huudahti linnun päältä, kun hän saavutti pojat. Siili katsoi tulijaa silmät pyöreinä, kun heidän matkansa hidastui.
"Onko tuo Staraptor?" Hän ihmetteli ääneen. Gus oli mennyt mykäksi. Mistä tämä Pokemon tuli?
"Siinä kun te hidastelette, niin minä menen tapaamaan tuttuja!" Sip huusi virnistäen Staraptorin päältä, "jatketaan matkaa!" Kuului vain viuhahdus, kun Sip ja tämä lintu liisivät Siilin ja Gusin ohitse.

* * *

Staraptor lennätti Sipin Pallet Towniin hänen isoisänsä puisen talon luokse, hieman pienen kaupungin keskustan ulkopuolelle. Isoisä oli jo kadulla odottamassa, kun Sip laskeutui harmaan linnun selästä. Vanhan miehen kasvoilla näkyi vain onnellinen hymy, kun hänen pojantyttärensä oli viimein soittanut ja ilmoittanut käyvänsä.
"Näytät voivan hyvin, " isoisä hymyili.
"Voihan niin luulla, " Sip kumarsi tervehdykseksi kuten hyviin tapoihin kuului, silittäen sitten autuaasti Starptorin sulkia, "Jimmy näyttää voivan hyvin. Oletko pitänyt heistä hyvää huolta?" Staraptor levitteli ylpeänä siipiään, tuottaen vahingossa pienen tuulenpuuskan.
"Voi kuule, " isoisä nauroi, "nuo kaksi melkein pitävät itsestään huolta. Eihän minun tarvitse kuin välillä ruokkia! Saakos sinua tyttöpieni ruokkia? Keittiössä taitaa olla ruokaa jo tulossa."
"Tärkeimmät ensin, " Sip rauhoitteli tilannetta, "missä Gil-"

"Graaaaaurh!"

Spoiler:

Metsästä kauempaa Sipin takaa hyökkäsi sinimusta leijona. Staraptor ehti vain lennähtää alta, kun Luxray kaatoi Sipin maahan.
"Aih, kuka sinut on oikein kouluttanut!" Sip nauroi Luxrayn tassun alta.
"Luxraurh!" Sähköleijona ilmoitti ja nuolaisi karhealla kielellään Sipin kasvoja. Tyttö kikatti ja työnsi Luxrayn tassun pois päältään päästäkseen ylös, mutta Luxray vaati huomiota puskien tyttöä päälaellaan. Staraptor seurasi taustalta rauhallisempana, mutta olihan se jo ehtinyt viettääkin hieman aikaa tämän kyseisen yhteisen tutun kanssa pitkästä aikaa.
"Ai, joo, " Sip nappasi takataskustaan pallon päästyään viimein jaloilleen kehräävän ison sähkökissan käsittelyst ja heitti isoisälleen, joka sai ilmasta kopin, "jätän tuonkin tänne seuraksesi! Se on helpohko hoitaa, se tarvitsee vain television ollakseen iloinen." Sipin isoisä katsahti tummahkoa palloa käsissään ja hymyili.
"Emmeköhän me sille jotain keksi. No, juoskaahan leikkimään siitä!" Vanha mies nauroi ja Sip, Luxray, sekä Staraptor kuuntelivat tätä ohjetta mieluusti. Sip hyppäsi pyytämättäkin Luxrayn selkään ja kannusti tätä näyttämään metsää hänelle. Sähköleijona karjaisi ja lähti juoksemaan innokkaasti kouluttajansa kyydissä. Staraptor seurasi lentäen perässä vähän tyynemmin ja kolmestaan he katosivat metsään. Vanha mies hymyili kahdelle iloiselle Pokemonille, ja heidän kouluttajalleen, lähtien sitten viemään Rotomia sisälle taloon tutustuttaakseen tälle mukavimman sähkölaitteen.

[Gustaffsson]

Sip seurasi kahta Pokémoniaan metsässä, kun ne esittelivät innokkaasti leikkipaikkojaan ja pyörähtivät vuorotellen Sipin vieressä kerjäämässä rapsutusta. Metsä jatkui merenrantaan asti, jossa kasvava iso, vanha tammi näytti olevan Luxrayn ja Staraptorin lepopaikka. Puun vieressä olevaan painaumaan oli raahattu sammalmättäitä pehmikkeeksi, jonka päälle Luxray asettui makaamaan kierrettyään puun pari kertaa ympäri. Paksulla oksalla oli valtava linnunpesä, johon Staraptor laskeutui. Lepopaikoistaan ne katselivat Sipiä, joka kiipesi alemmalle oksalle Luxrayn ja Staraptorin väliin.
"Olen niin iloinen että teillä on kaikki hyvin." Sip sanoi puunrunkoon nojaten ja katseli puiden välistä merelle. Siellä hän näki Gyaradosin hahmon lähestyvän rantaa laskevan auringon paisteessa.


Gyarados ja Vaporeon saapuivat matkustajineen rantaan. Gus laskeutui Gyaradosin selästä kuivalle maalle ja Siili raahautui litimärkänä Vaporeonin selässä roikkuen rantaveteen, jossa hän nousi pystyyn.
"Se oli mahtavaa! Kiitos kyydistä, Vaporeon!" Siili sanoi ja silitti vesiketun selkää.
Gyarados katseli merelle kaihoisasti, ja Gus katseli merilohikäärmettä mietteliäästi Poképallo kädessään.
"Sinä kaipaat merille." Gus sanoi, laski Pikku-Eeveen sylistään kuivalle maalle ja laskeutui polviaan myöten rantaveteen päästäkseen Gyaradosin viereen.
"Sinä kaipaat seikkailuja ja kamppailuja. Minä en usko että pystyn tarjoamaan niitä sinulle." hän sanoi. Merliohikäärme kääntyi katsomaan kouluttajaa.
"En ole sellainen kouluttaja, jolle sinunlaisesi iso, upea ja voimakas Pokémon sopii. En voi tarjota sinulle haastetta tai seikkailua jonka ansaitset." Gus sanoi. Gyarados laski valtavan päänsä Gusin eteen, joka taputti sen suomuista päälakea.
"Kaikki maailman meret avautuvat sinulle," Gus sanoi ja laittoi Poképallon taskuunsa, "minun kanssani et näkisi niistä paljoakaan. Ehkä näemme taas joskus."
Gyarados kiersi käärmemäistä ruumistaan Gusin ympärille. Ele näytti Siilistä kuristusotteelta, mutta ilmeisesti se oli Gyaradosin versio halauksesta. Sitten se lähti uimaan poispäin Gusin katsellessa. Parinsadan metrin päässä se pysähtyi, kääntyi ja karjui komeasti. Gus nosti sille hattuaan. Näkyi vain iso molskaus kiiltelevänä oranssia auringonlaskua vasten ja Gyarados oli poissa.

"Oletko-sinä-sekaisin?" kuului puuskuttava ääni. Sip asteli paikalle Luxray ja Staraptor kintereillään.
"Kas, ehdit jo tavata ystäviä." Gus sanoi leppoisasti.
"Sinä menit ja vapautit Gyaradosin, joka totteli sinua? Tiedätkö miten paljon työtä kouluttajat joutuvat yleensä tekemään saadakseen sellaisen tottelevaiseksi?" Sip puuskutti.
"Se ei olisi ollut onnellinen minun kanssani." Gus sanoi.
"Se oli GYARADOS! Oletko koskaan nähnyt onnellisena hymyilevää sellaista?" Sip kysyi. Gus naurahti ja kääntyi katselemasta merelle ja alkoi kävellä kohti polkua joka johti kylään.
"Magikarpit eivät ole liikkuvaa lajia, ne pysyvät luonnossakin koko elämänsä samalla alueella. Mutta jos ne kehittyvät Gyaradoseiksi, niiden luonnollinen liikkumis- ja kamppailuvietti kasvaa. Sen ei olisi enää ollut olla hyvä minun mukanani." hän sanoi.
"En voi uskoa tätä!" Sip puuskahti vielä.

Gus nautti täysin siemauksin kotiseudun maisemista, sen laajoista pelloista ja kotoisista puutaloista ja raikkaasta ilmasta. Sip ilmoitti edelleen hieman ärsyyntyneenä menevänsä isoisänsä luo syömään ja lähti toiseen suuntaan kuin Gus ja Siili, joka halusi tavata kuuluisan Pokémon-professorin. He ohittivat täyden baarikahvilan jossa kuului olevan karaoke-ilta (neljä ilmeisen humalaista miestä kuului laulavan Aikuista naista) ja kääntyivät laboratoriolle vievälle tielle.
Oakin laboratorio eteläisessä Kantossa sijaitsee erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Palletin kylää. Sen läheisin ympäristö on kukkainen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin laboratorio oli perustettu, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi laboratorion Pokémoneille. Niin ainakin luki Pallet Townin matkailuesitteessä, jota Siili luki.
He nousivat mäkeen kaiverretut portaat ylös pääovelle, ja Gus painoi ovikelloa. Kukaan ei tullut avaamaan, joten Gus kokeili ovea, ja se oli lukossa.
"Hän ei taida olla kotona." Gus sanoi harmsituneesti kun he kävelivät portaat takaisin alas.

Kun he pääsivät takaisin kylätielle, Sip tuli heitä vastaan.
"Etkö mennytkään isoisäsi luo?" Gus kysyi.
"Hän ei ollut kotona. Ovessa oli viesti, jossa hän oli kertonut käyvänsä pikaisesti täällä." Sip sanoi osoittaen baaria, jossa uusi karaokekappale oli juuri alkamassa.

Mä tunnen sen jo kasvavan,
voiman sisälläin.
Uuden haasteen toteutan,
ja teen sen pystypäin.

"Tuo ääni..." Gus sanoi ja asteli täpötäyteen baariin Siili ja Sip kintereillään. Nähtyään esiintyjät, Gus alkoi nauramaan ja Sipin suu loksahti auki. Professori Oak ja Sipin isoisä seisoivat vieretysten pienellä korokkeella baarin takaseinustalla mikrofonit kädessään ja lauloivat duettona. Sipin Rotom pyöri karaokelaitteen ympärillä innoissaan.

Takaa vuorten huippujen,
etsin aina vaan.
Ja Pokémonin jokaisen,
mä opin tuntemaan.

"Kas... tuhlaajapoika palaa." kuului ääni heidän oikealta puoleltaan. Baaritiskiin nojasi pystytukkainen, komeannäköinen nuori mies.

Spoiler:

"Gary!" Gus huudahti ja riensi paiskaamaan käyttä miehen kanssa.
"Varo ketä sanot pojaksi. Muistaakseni olen edelleen sinua vanhempi." Gus sanoi hymyillen.

Pokémon!
Omakseni saan,
me yhdessä voitetaan.
Pokémon!
Oot mun ystävän,
olet aina vierelläin.

"Tulin näköjään katsomaan ukkia juuri oikeaan aikaan, tässähän saadaan melkein sukukokous pystyyn." Gary sanoi.
"Oletko sinä Gary Blue?" Siili kysyi ihmeissään.
"No, olen Gary ja olen Blue. Ja kukas sinä olet?" Gary kysyi.
"Olen Siili vaan." Siili sanoi.
"Seuraava salihaastajasi." Gus esitteli.

Pokémon!
Omakseni saan, kun uskaltaa,
niin rohkeus palkan saa.
Toinen toistaan opettaa,
Pokémon!
Omakseni saan, omakseni saan,
Pokémon!

Yleisö puhkesi suosionosoituksiin. Vanhat herrat kumarsivat ja laskeutuivat korokkeelta.

[Siilinpiikki]

"Poika", Oak laski kätensä Gusin olalle ja tämä nyökkäsi.
He kaikki istuutuivat vapaalle pöydälle ja alkoivat keskustella vapautuneesti. Joku alkoi laulaa taustalla Yeasterdayta suurella tunteella.

Seuraavana aamuna Gus heräsi niin tutusta sängystä. Kuinkas hän oli tänne joutunut? Oliko hän juonut? Ehkä hiukkasen. Hän puki päällensä. Kömpiessään alakertaan olivat muut jo häntä vastassa olohuoneessa.
"Huomenta", Gus tervehti.
"Päivää" muut toivottivat ja Sip ojensi Gusille kupin kahvia
Siili oli vielä yöpuvussa, mutta Sip oli saapunut aikaisemmin laboratorioon täysissä pukeissa.
"Kuinka pokémonit ovat pärjänneet?" Gus kysyi Oakilta.
"Et uskokaan, kuinka paljon puuhaa täällä on ollut sinun lähdettyäsi" professori hymähti. "Gary on käynyt täällä, miten salikiireiltään on ehtinyt."
He siirtyivät ulos auringon valoon (kun Siili oli lopulta saanut puettua päällensä). Heidän edessään kiisi pitkät nurmet täynnä pokémoneja
"Onko nämä kaikki sinun?" Siili henkäisi vaikutuksesta.
"Ei sentään", professori naurahti. "Nuorena minäkin olin kouluttaja, mutta nykyään omistaudun vain tutkimiselle. Nämä kaikki ovat muiden kouluttajien. Pidän niistä huolta ja lähetän ne tarvittaessa takaisin kouluttajille. Se perustuu Billin vaihtojärjestelmään, joka on yhteydessä kaikkiin Kanton ja myös muiden alueiden Pokémon Centereihin. Vastineeksi hoidosta pääsen tutkimaan pokémoneja niiden luonnollisessa ympäristössä."
"Voisivatko pokémonit päästä tutkimaan paikkoja?" Sip kysyi Oakilta.
"Tietenkin!"
He vapauttivat kaikki pokémoninsa palloistansa. Samalla ne pääsivät tutustumaan ensikertaa Sipin vanhoihin pokémoneihin. Ne ottivat Jimmyn ja Gilianin hyvin vastaan, miten nyt Murkrow tosin suhtautui Straptoriin kuivasti kuin punniten nokittelujärjestystä. Värähtämättömän tuijottelun jälkeen linnut lopulta katosivat taivalle kilvanajoon ja muutkin pokémonit lähtivät tutkimaan paikkoja maan kautta.

Pitkän kierroksen jälkeen he palasivat olohuoneeseen teelle. Lämpimän hetken kumminkin synkensi keskustelun siirtyminen vääjäämättä Rakettiryhmään.
"Kenenkään ei kuuluisi menettää kumppaniansa noin traadigesti", professori sanoi. "Osa pokémoneista elää ihmisiän ajan, mutta olen menettänyt monta matkakumppaniani... Se on kuitenkin luonnollista elämän kiertokulkua. Garykin menetti Raticatensa, kun hän oli vielä lapsi."
"Eihän pokémonien kuulu tappaa toisiaan?" Siili oli pitänyt kysymystä pitkään mielessään.
"Eivät silloin kun niillä ei ole tarve. Osa pokémoneista kuitenkin metsästää toisiaan ravinnokseen, kuten Pidgeottot Caterpieita, vaikka monelle maistuvatkin marjat. Välillä selviytymistaistelu on varsin karuakin. Pokémonit ovatkin kehittäneet toisiaan vastaan erilaisia kykyjä. Pokémonien erikoiskyvyillä on kuitenkin tapana johtaa vain pyörtymiseen. Toiminto on mielenkiintoinen ja professori Juniper Unovassa on ottanut tehtäväkseen selvittää sen alkuperää. Ilmeisesti se on jonkinlainen puolustautumisefekti."
"Ja muuttamalla pokémonien geenejä Rakettiryhmä ohitti tämän mekanismin?" Sip kysyi vuorostaan.
"Geenien muokkaus on luonnon tasapainolle haitallista", Oak pyöritti päätänsä. "Kaikki on kehittynyt itse sellaiseksi kuin sen on tarve."
"Geeneistä puheen ollen..." Gus alkoi kaivaa reppuansa.

[Gustaffsson]

Hän kaivoi esiin paperit jotka oli löytänyt Pokémon-kartanosta ja ojensi ne professorille.
"Mielenkiintoista. DNA:n kopioimista... ilmeisesti kloonauksesta ollut kyse?" professori mietti.
"Ei aivan. Papereiden mukaan DNA-näyte saatiin kopioitua vastaavaksi, mutta-"
"Muuntelu jatkoi." Oak päätti Gusin lauseen katsottuaan nivaskan loppupuolta.
"He eivät tyytyneet kloonaamaan Pokémonia - he loivat kokonaan uuden lajin." Gus sanoi.
"Mutta sen pitäisi olla hirmuisen tarkkaa! Jopa kloonaaminen on siinä suhteessa helppoa, kunhan DNA-näyte on puhdas. Mutta jos geenejä lähtee muokkaamaan enemmän, seuraukset voivat olla arvaamattomat. Pleiotropia yksinään tekee jo yksittäisten geenien muuntelun, lisäämisen tai poistamisen todella epävakaaksi." Oak mietiskeli hörppien teetä välissä.
"Mutta huomaa yllättävä ja nopea muutos fenotyyppisissä arvoissa projektin loppupuolella. Ilmeisesti geenien muuntelun epävakaisuus on tasoitettu luomalla niihin reagoivat geneettiset ominaisuudet." Gus sanoi.
"Keinotekoista polygeniaa? Kuulostaa vähän kaukaa haetulta, mutta tietenkin mikäli tästä vastuussa oleva taho on osannut luoda keinotekoisesti ylimääräisiä alleeleja estämään solujen rappeutuminen..." Oak mietiskeli.
"ÄÄÄÄH!" Sip huudahti ja he hiljenivät.
"Olen vasta saanut aamupalan, ei tieteispuheita, kiitos." hän pyysi.
"Olet aivan oikeassa, mitäs me työasioista puhumme! Minä otan nämä talteen ja tutkin myöhemmin tarkemmin läpi. Kertokaa kaikki! Kuulemani mukaan matkallanne on sattunut vähän yhtä sun toista." professori pyysi. Sip esteli sanoen menevänsä vielä isoisänsä luokse ja Siili halusi mennä katselemaan laboratorion puiston Pokémoneja. Gus jäi kasvatti-isänsä kanssa kahden olohuoneeseen. Gus kertoi heidän matkansa vaiheista. Joitain kohtia professorin oli vaikea uskoa, kuten Pokémon-tornista tippumista tai sitä, että Gus oli todella omistanut tottelevaisen Gyaradosin.
"Entä Seafoamin tapahtumat... haluatko puhua niistä?" professori Oak kysyi hiljaa.
"...en oikeastaan. Minä... jouduin tekemään jotain mitä en voi koskaan antaa itselleni anteeksi. Se oli... yhtä helvettiä. Se oli sotaa." Gus vastasi.
"Teidän väliintulonne mahdollisti nopean tiedon Rakettiryhmän aikeista. Ainakin tiedämme mitä odottaa, jos he pystyvät toipumaan Articunon aiheuttamista tappioista." Oak sanoi.
"Mutta se siitä tältä erää," Gus sanoi painokkaasti, "haluan esitellä Pokémonini."

He kävelivät puutarhaan, mistä he löysivät ensimmäisenä Pikachun ja Mudkipin, jotka nukkuivat omenapuuta vasten vieretysten. Pokémonien vieressä oli muutama puhtaaksi kaluttu omenankara.
"Pikku tuholaiset" Gus sanoi ja nosti nukkuvaa Mudkipiä, joka röyhtäisi unissaan.
"Se näyttää voivan hyvin. Oletko pitänyt sitä Poképallossa?" professori kysyi.
"En kovin paljoa, kuten en ole Pikachuakaan. Ne viihtyvät niin hyvin ulkona pallosta." Gus sanoi ja ravisteli vesipokémonin hereille. Palkinnoksi herättämisestä se ruiskutti Gusin päälle pari litraa kylmää vettä.
"Näyttää siltä ettet vieläkään voi vastustaa söpöjä Pokémoneja." sanoi Gary heidän takaansa.
"Näyttää siltä ettet vieläkään voi vastustaa omituisia keskustelunaloituksia. Missäs sinä olet ollut?" Gus kysyi kaataessaan vettä lakkinsa lieristä.
"Tapaamassa tuttuja. Näin tyttöystäväsi paluumatkalla, nätti tyttö." Gary virnuili.
"Hän ei ole tyttöystäväni, ja sinulla ei ole mitään virnuiltavaa sen asian suhteen. Muistaakseni sinulla kulki mukana kymmenpäinen fanityttöseura ennenkuin yhtätoista täytit." Gus sanoi.
"Touché. Aiot kai ottaa matsin kanssani kunhan päästään Viridianiin? Kai sinulla jo muut arvomerkit onkin." Gary virnuili.
"Tiedät vallan hyvin, etten pyri liigaan. Milloinkas sinä ajattelit voittaa nykyisen mestarin?" Gus kysyi.
"Toinen touché. Noh, esittelehän minullekin ah-niin-söpöt Pokémonisi." Gary sanoi.

[Sieppeli]

Vähän aiemmin:

Luxray oli istunut varjossa odottamassa Sipin paluuta laboratoriosta ja nähdessään tytön se riensikin tätä tervehtimään. Myös Dusclops ilmestyi paikalle etsimään huomiota ja Luxray ehtikin jo vähän murahtaa tälle. Dusclops vain heilutteli käsiään. Oli selvää, että ne olivat molemmat toisilleen kateellisia.
"Rauhoittukaa molemmat, " Sip määräsi työntäen niitä kahta irti toisistaan, "kumpikaan ei ole toista tärkeämpi." Luxrayn oli vaikeampi hyväksyä Dusclopsia, kun sähköleijonan mielestä kummitus oli yksinkertaisesti varastanut hänen kouluttajansa. Dusclops puolestaan pelkäsi, ettei siitä tulisi yhtä tärkeää kuin Gilistä.
Luovuttaen kaksikon kanssa ja antaen näiden kinastella huomiosta jos ne niin tahtoivat, Sip otti takataskustaan esille Eeveen pokepallon ja vapautti äkäisen Pokemonin. Juuri materialisoitunut kettuPokemon pyöri hetken ympyrää hämmentyneenä, kunnes se huomasi Sipin. Automaattisesti se otti puolustavamman asennon ja murisi. Luxrayn keskittyminen siirtyi Dusclopsista Eeveeseen, ja se asettui kouluttajansa eteen äristäkseen pienemmälle samalla mitalla takaisin.
"Sinä olet todella ärhäkkä pikkukaveri, " Sip mietiskeli ääneen tullessaan hieman Eeveetä lähemmäs, vaikka tämä kuinka murisi. Luxray näytteli tälle mahtavia hampaitaan, mutta pieni Eevee ei edes havahtanut.
"Todella ärhäkkä, " Sip mutisi kyykistyessään lähemmäs kettuPokemonin omaa tasoa, "eikö kurkkua ala koskea tuommoinen jatkuva ärinä?" Eevee peruutti pari askelta ja murisi synkemmin.

"Mitä ihmettä olet tehnyt, että tuo sinua noin paljon karttaa?" Ilkkuva ääni kysyi jostain tien varrelta. Sipin ei tarvinnut katsoa äänen suuntaankaan kun hän jo tunnisti sen: Blue.
"Siili tippui sen sisaren päälle, " hän tokaisi.
"Mikä upea tapa tehdä uusia ystäviä, " Blue naurahti pilkallisesti ja askelista kuuli, että tämä tuli lähemmäs. Sip katsahti poikaa.
"Onko jotain asiaa?" Hän kysyi, "vai saanko jatkaa kouluttamista?" Blue nosti kätensä ilmaan kuin pahoitellen.
"Ei mitään, kunhan kuljen ohi."
"Eikö sinun pitäisi olla salilla?" Sip kysyi.
"Mitä nyt vielä, kun niin paljon tuttuja kylässä, " Gary virnisti. Sip tuhahti ja käänsi katseensa takaisin Eeveeseen, joka ihmetteli tätä yllättävää keskustelua. Huomatessaan, että Sip katsoi sitä jälleen, se alkoi jälleen murista. Garystä näytti siltä, että tämä keskustelu oli tässä ja hän hiipi äkkiä tämän porukan ohitse etsimään isoisäänsä ja melkein setäänsä.

"No, Eevee-pieni, " Sip puhui vihaiselle Pokemonille, "ei sinun tarvitse minua seurata. Tai pitää minusta muutenkaan. Mutta haluaisitko otella Luxrayta vastaan?"
Eevee lopetti murinansa ja katsoi epäilevästi sähköleijonaa, joka oli istahtanut Sipin vierelle.
"Eevee?" Se inahti epäilevästi.
"Ei hätää, Luxray ottaa ihan kiltisti pienempiä kohtaan, " Sip hymyilli, tarraten Giliä korvasta, "etkö otakkin?"
"Luxraur-..." Luxray alistui.
"Ehkä pienellä harjoittelulla sinusta tulee vahvempi?" Sip kertoi pienelle Eeveelle, "ei sinun tarvitse evelvoitua niin kuin veljesi, sinä voit vahvistua ihan omalla tavallasi. Olisiko se kivaa?" Eeveen katse siirtyi Sipistä Luxrayhyn ja lopulta se ilmoitti oman nimensä. Luultavasti se tarkoitti myöntävää vastausta. Sip päästi Luxrayn korvan irti.
"Kokeillaan kuka ehtii ensimmäisenä tammelle!" Hän ilmoitti juoksukisan aluksi. Eevee ja Luxray ehtivät juuri heristää korviaan ja ymmärtää ehdotuksen, kun Sip huusi lähtökäskyn ja ne lähtivät juoksemaan, matkalla toiselleen muristen. Sip näki heti, että Luxray aloitti helposti ja oli mukamas hitaampi, mutta Eevee otti kisan tosissaan. Kouluttaja joutui juoksemaan naureskellen perässä ja Dusclops vain päätti kadota paikalta tyytyväisenä.

Puulle ehti ensimmäisenä Luxray, joka hypähti Eeveen eteen haastavasti. Kun Sip saapui paikalle, ne molemmat kiersivät toisiaan kisaillen, välillä vähän kynsiä väläyttäen ja hampaita näytellen. Pientä Eeveetä ei näyttänyt edes pelottavan Luxrayn uhittelu. Viereltä Sip seurasi, miten kaksikon uhittelu muuttui hiljalleen painiksi - jonka Luxray helposti voitti, mutta jossa Eevee ei todellakaan antautunut helpolla. Vielä tassun altakin se yritti raapia ja purra.
"Eiköhän tuo jo riitä, " Sip naurahti taustalta ja Luxray päästi Eeveen pois. Pieni kettu kuitenkin alkoi taas murista Sipille, kun tämä yritti tulla lähemmäs. Tyttö hypähti maahan Eeveen tasolle ja murisi samalla mitalla takaisin. Pieni kettu oli hetken hämmentynyt ihmisen käytöksestä, mutta lähti sitten kiertämään tätä aivan kuten äsken oli kiertänyt Luxraytä. Sip seurasi esimerkkiä ja murahteli oikein Luxraymaiseen tapaan. Pienen uhittelun jälkeen Eevee hyökkäsi, mutta Sip nappasi sen syliinsä. Seurasi pieni paini, jonka jälkeen Sip oli ehkä ihan naarmuilla, mutta se ei haitannut, sillä hänestä näytti kuin Eeveellä olisi hauskaa sen sijaan, että se olisi ollut käsittämättömän raivoissaan.
"Olet todella sinnikäs, " hän huoahti istahtaessaan maahan. Eevee teki samoin pienen matkan päässä ja nuoleskeli mustelmiaan.
"Todella sinnikäs..." Sip mietti puoliääneen, tutkiessaan samalla paljaita käsivarsiaan, jossa oli monia Eeveen jättämiä haavoja. Pieni Eevee huomasi jättämänsä jäljet ja katsoi Sipiä pää kallellaan. Hetken päästä se tassutteli Sipin luo ja nuolaisi yhtä ihmiskäden syvemmistä haavoista kuin pyytäen anteeksi. Sitten se palasi istumaan vähän kauemmas. Kyseinen ihminen oli vain seurannut otsa rypyssä.

"Jos sinä joskus haluaisit evelvoitua, " Sip rupesi miettimään ääneen ja huomasi heti, että Eevee höristi korviaan kuullakseen paremmin, "vaihtoehtoina ovat Flareon, Jolteon, Espeon ja Umbreon. Veljesi on Vaporeon, joten sinä tuskin haluat sitä samaa. Flareon on tulipokemon, Jolteon sähkö, Espeon psyykkinen ja Umbreon pimeän. Jolteon olisi upea, jos taistelisit veljeäsi vastaan, mutta Flareon on ainutlaatuisen kaunis ja ne kestävät todella paljon kuumuutta. Espeon ja Umbreon kuulemani mukaan ovat hyvin läheisiä kouluttajilleen, Umbreon olisi erityisen vahvoilla esimerkiki Dusknoiria ja muita kummituksia vastaan. Espeonit kuulemani mukaan kykenevät ennustamaan säätä. Olen myös kuullut muista muodoista, kuten lehtimuodosta mutta... Mutta sinä näytät jo tietävän millaiseksi haluat kasvaa?"
Yhdessä selityksen vaiheessa Eevee oli nostanut katseensa Sipiin ja inahtanut pienesti. Tästä pienestä eleestä Sip kykeni päättelemään minkä muodon Eevee itse halusi ottaa, ja pienen mietinnän jälkeen hän totesi olevansa samaa mieltä.
"Sen aika ei ole vielä?" Sip kysyi varovasti, mutta Eevee oli jo tehnyt päätöksensä. Uteliaana se tuli lähemmäs ja nuuhki Sipin takataskuja.
"Ai joko?" Sip kysyi Eeveeltä, joka tökkäsi hänen takataskujaan. Se istahti alas ja katsoi Sipiä tiiviisti, kertoen, että se oli valmis.

* * *

Siili oli palannut tutkimasta puistoa ja löysi itsensä tuijottamasta Cinnabarista löytyneitä papereita, kun Gary Oak hiihteli sisälle kyllästyttyään Gusiin.
"Mitäs pikkupoika?" Hän tuli pöydän luokse, kun Siili yritti kääntää paperia oikein päin.
"Yritän vain saada näistä jotain selvää, " Siili mietiskeli, "mutta tämä ei oikein avaudu minulle."
"Sinä kuulemma tulet jokin päivä minut haastamaan, " Gary yritti aloittaa keskustelua, ja onnistuikin siinä. Siili siirsi heti paperit sivuun ja nosti hymyillen päänsä.
"Todellakin!" Hän virnisti ja Gary virnisti takaisin.
"Hyvä, " salijohtaja sanoi, "ei hätää, en kehitä mitään ilkeitä temppuja kuten edellinen salipäällikkö: Kaikki Pokemonini ovat itse kasvattamiani ja varmasti luonnollisessa kunnossa!"

[Siilinpiikki]

"Luonnollisessa kunnossa?" Siili ihmetteli.
"Niin." Gary totesi ja alkoi muistelemaan menneitä. "Onko siitä jo viisi vuotta. Ottelin silloista salipäällikköä vastaan. Minä olin silloin niin nuori ja ylimielinen. Hänen voittamisensa piti olla helppo juttu ja niin se hetken vaikuttikin. Mutta sitten hän kutsui viimeisen pokémoninsa. Vaikka ottelin kahdella yhtä vastaan, heitti se pokémonini helposti sivuun. Minulla oli tarpeeksi salimerkkejä liigaa varten, mutta sitä häviötä en unohda. Seuraavana hetkenä salipäällikkö paljastuu rikollisliigan johtajaksi ja Redillä oli jotakin tekemistä asian kanssa... Mutta sitä hirviötä en unohda... Pokédex ei tunnistanut sitä miksikään pokémoniksi ja se oli pukenut haarniskan päällensä."
"Oliko se salipäällikkö Giovanni?", Siilelle iski ajatus päähän ja alkoi kertoa tapahtumista Seaformilla ja Giovannin aikeista.
"Hän sanoi hukanneensa jonkin yksilön ja sen takia haluaa Pikachun?" Salipäällikkö oli kummissaan. "Ehkä kyseessä oli se näkemäni hirviö..."
Gary jäi miettimään jotain, mutta kysyi sitten: "Voisinko kysyä yhtä asiaa? Ihan näin kahdenkesken."
"Hmm, toki?" Siili pohti, mitä suurella salipäälliköllä olisi mielessään.
"Onko Gusilla ja Sipillä jotain meneillään keskenään?"
"Häh?"
"No kai sinä tajusit?" Gary suorastaan tiuskahti.
"Siis jojoo", Siili sulatteli kysymystä. "Nehän vaan kinastelee keskenään koko ajan."
"Vai niin..." Gary vain totesi hajamielisesti.

[Sieppeli]

"Kröhöm, " heidän takaansa kuului yskäisy. Gus lähestyi kaksikkoa ilmeellä, joka kertoi hänen kuulleen tuon viimeisimmän keskustelunpätkän.
"Mitä?" Gary kohautti olkapäitään viattomasti ja vinkkasi silmäänsä, "olisi jo sinullakin aika löytää itsellesi nainen."
"Varoitan sinua, " Gus sanoi ystävällisesti tullessaan kaksikon luokse pöydän äärelle, "minun kuullen voit vielä vitsailla tuosta asiasta, mutta jos puheesi päätyvät väärille korville, saatat saada mutakylvyn. Tai kummituksen pilaamaan yöunesi, riippuen siitä, kuinka vihaiseksi saat erään nimeltä mainitsemattoman... Mitä te teette?" Hän huomasi paperit pöydällä.
"Keskustelimme Rakettiryhmästä, " Siili kertoi.
"Mitä heistä?" Gus ihmetteli.
"Giovannilla oli jokin tuntematon Pokemon ollessaan vielä salijohtaja, " Gary tiivisti äsken puhutun, "ja olimme jo miettimässä sen liittymistä tähän johonkin, mitä te olette tutkineet."
Gus katseli papereita läpi ja pieni pokemonin nimi pisti hänelle silmään tekstin joukosta, vaikka hän luuli käyneensä ne jo useasti läpi.
"Mew, " hän sanoi ja kumartui papereiden ylle.
"Hmm?" Gary kysyi ja tuli lähemmäs tutkimaan, "sanoitko Mew?"
"Mew?" Oakin ääni kuului taustalta, kun hänkin saapui paikalle.
"Eikö tuossa selvästi lue Mew?" Gus kysyi, osoittaen tekstiä, joka oli raapustettu kummallisilla kirjaimilla.

Spoiler:

"Nuo ovat Unowneja, " professori Oak osasi kertoa saapuessaan itsekin pöydän äärelle, "miksemme huomanneet niitä aiemmin."
"Minun mielestäni siinä lukee Mew, " Gary vakuutti, "tutkitaan muutkin paperit ja etsitään niistä Unown-kirjoitusta." Professori Oak nosti heidän aluksi tutkimansa paperin tarkempaa tutkimista varten, kun pojat alkoivat käydä läpi papereita uudelleen.
"Mikä Mew on?" Siili kysyi tutkimisen lomasta, kun hän ei meinannut löytää omasta paperinipustaan muuta mielenkiintoista.
"Yleisesti uskotaan, että Mew on luonut kaikki maailman Pokemonit, " Gary osasi selvittää heti, "kukaan ei tiedä millainen se on, tai että mikä se on ja sitä pidetäänkin yhtenä maailman suurimmista myyteistä."
"Mikäli tutkimukseni on yhtään oikeassa, Mew ei niinkään ole luonut maailman Pokemoneja, vaan ne ovat syntyneet sen DNA:sta," vanhempi Oak osasi kertoa tarkemmin, "joten jos Mew on olemassa, se omaisisi jokaisen tuntemamme Pokemonin DNA:n."
"Joten joku yritti luoda Mewn?" Siili nitoi faktat yhteen ensimmäisenä. Kaikki muut katsoivat toisiaan.
"Olisiko se mahdollista?" Gus kysyi.
"Teoreettisesti kyllä, " Oak vastasi, "vaikkakin me tiedämme jo, että tarkoituksena ei ollut luoda Mewta, vaan jotakin vahvempaa."
"Kuten Mew kakkonen!" Siili ymmärsi.
"Jotain vahvempaa, kuin kaikkien Pokemonien luonut olento?" Gus maisteli asiaa suussaan, "se kuulostaa aseelta, jonka Rakettiryhmä voisi haluta."
"Jonka Giovanni voisi haluta, " Gary huomautti, "en tiedä tämän Mewn todellisia voimia, mutta se kuulostaa samanlaiselta, mihin minäkin törmäsin. Isoisä, tiedätkö lainkaan miltä Mew mahdollisesti näyttää?"

Professori Oak loi katseensa kattoon ja pyöritteli kysymystä hetken mielessään. Sitten hän katsahti poikia jälleen.
"Tulkaa perässäni, " hän kutsui ja lähti ripeästi kävelemään laboratorionsa poikki. Hän johdatti heidät näytöllisen puhelimensa ääreen, josta hän valitsi tietyn numeron. Puhelin ehti tuutata pariin otteeseen, kunnes tuttu naama vastasi.
"Oaaaak!" Blainen ääni kajahti, "odottelinkin jo kutsua karaokeiltaan!"
"Kröhöhhöh, " Oak hämmentyi hetkeksi, mutta palasi vakavaan sävyynsä, "kuuleppas vanha ystävä, sinähän tutkit aikanasi legendaarisia pokemoneja ja luomista?" Blaine oli hetken hiljaa, ja pojat näkivät miten hänen kasvoillaa hyytyi hymy.
"Kyllä?" Kuului vastaus.
"Mitä sait selville Mewsta?" Oak kysyi.
"Mewsta?" Blaine kysyi, nyt tavallinen pirteä Blaine kadonneena vakavaluontoisuuteen, "Mew loi kaikki maailman Pokemonit. Mitä Mewsta?"
"Herra Blaine, " Gary tunki itsensä kuvaan, "olemme löytäneet tietoja, jotka voivat liittyä myös Rakettirymään. Tämä siis kuuluu meille salijohtajille. Nämä tiedot liittyvät Mew-nimiseen pokemoniin ja mahdolliseen kloonausyritykseen-"
"Mitä te tiedätte Mew kloonaamisesta?" Blaine keskeytti. Gary ja Oak katsahtivat toisiaan merkitsevästi.
"Me-..." Gus yritti puhua taustalta, mutta tajusi olevansa liian kaukana, työntäytyen sitten lähemmäs puhumaan kameralle, "me löysimme Pokemon Kartanosta papereita, joista käy ilmi, että siellä yritettiin kloonata jotakin. Tällä hetkellä uskomme, että kyseessä on Mew, mutta-"
"Poika, " Blaine kumartui lähemmäs ja melkein kuiskasi, "olette vaarallisesti oikeilla jäljillä. Siellä todella kloonattiin Pokemon. Mutta se olento ei ollut enää Mew. Me kutsuimme sitä nimellä Mewtwo."
"Te kutsuitte?" Oak kumartui kummastuneena lähemmäs.
"Minähän arvasin sen nimen!" Siili hihkaisi taustalta.
"Asiasta ei saa puhua, " Blaine sanoi hiljaa, "ja te uitte vaarallisilla vesillä. Kääntykää takaisin ja unohtakaa Mew."
"Herra Blaine, " Gary yritti vielä saada vastauksia, "miltä tämä uusi Pokemon näytti?"

Hetken oli hiljaista. Sitten Blaine puhui jälleen.
"Se oli-" ääni katkesi ja puhelu katosi kokonaan. Puhelin alkoi rätistä ja näyttö näytti menneen sekaisin.
"Mitä hit-..." Gary ähkäisi ja löi puhelinta.
"Zurrrr!" Puhelin sanoi ja se näytti kummallisesti kyllä hymyilevän.
"Tämä ei ole normaalia, " professori Oak osasi kertoa. Gus huokaisi ymmärtäessään mitä tapahtui.
"Se on täysin normaalia, " hän huokaisi uudelleen, "jos sen ottaa valtaansa tietty kummitus."
"Surrurrurzzz!" Puhelin surisi iloisena, tai, ei niinkään puhelin itse, vaan sen sisällä piilotteleva Sipin Rotom.

"Ai täälläkö se on?" Sipin ääni kajahti huoneessa, kun tyttö saapui sisään, "minä luulin, että se olisi ollut isoisän kanssa."
"Ei selvästikään ole, " Gus tuhahti, "voisitko käskeä sen pois, kiitos? Meillä oli juuri tärkeä puhelu kesken."
"Tuskin se tahtoo totella jos sen mielestä puhelin oli kiva, mutta..." Sip mietti ääneen tullessaan lähemmäs tutkimaan, ottaen sitten Pokepallon takataskustaan, "katsotaan toimisiko tämä."
Vapautusnapin painalluksella materialisoitui Pokemon heidän keskellensä ja Siili joutui hypähtämään alta pois, etteivät sen piikit olisi osuneet häneen.
"Jos kehtaat, niin voisitko häätää Rotomin pois tuolta?" Sip pyysi vasta evelvoitunutta Eeveetään.

Spoiler:

"Minähän tiesin, että Jolteon olisi ollut aika siisti, " Siili mutisi itsekseen, kun keltainen Pokemon katsahti häneen vihaisilla silmillään. Jolteon murisi hieman.
"Eikun siis jos hyökkäisisit siihen puhelimeen, etkä ihmisiin, " Sip yritti pelastaa tilanteen.
"Se ei näytä kovin iloiselta, " Gary peruutti hieman kauemmas, kun Jolteonin piikit nousivat pystyyn rätisten sähköstä.
"Onko se ikinä oikein ollutkaan?" Gus teki kuten salijohtajakin, muistellen pientä murisevaa Eeveetä, "kasvaminen näyttää tehneen siitä-"
ZAP!

Jolteon räväytti kaiken keräämänsä sähkön ulos itsestään ja sähköistytti samalla kaiken lähellä olevan. Gus tunsi hiustensa olevan pystyssä, käsikarvoja myöten. Huoneessa olevat sähkölaitteet alkoivat heti hurista ja kiinni olleet lähtivät käyntiin.
"Ärhäkämmän, " Hän päätti lauseensa, "aivan kuten kouluttajansa." Sähköhöperössä oleva Rotom tuli ulos puhelimesta hikotellen ja se leijaili suoraan viereiseen huoneeseen hupsusti vaappuen. Jolteon ärähti ja juoksi sen perään. Siili joutui hyppäämään jälleen tämän kyseisen Pokemonin alta pois, vaikkei ollut vielä ihan selvinnyt sähköshokista, joka oli nostattanut hänenkin pääkarvansa ylös.
"Minä taidan pitää tyttöystäväsi tyylistä, " Gary erehtyi sanomaan pökerryksissään, "haluatko vaihtaa?"

Jos Sip olisi ollut itse sähköPokemon, olisi Gary saanut sillä hetkellä elämänsä suurimman sähköshokin. Siili olisi voinut vaikka vannoa tuntevansa ilman sähköittyvän kun Sip mulkaisi salijohtajaa tappavasti.

[Gustaffsson]

"Joka tapauksessa... Blaine, oletko vielä siellä?" Oak sanoi nopeasti pelastaakseen pojanpoikansa välittömiltä pieksäjäisiltä.
"Täällä ollaan, Oak. Mitä ihmettä siellä tapahtuu?" Blaine kysyi.
"Vähän energiaongelmia vain. Olit kertomassa miltä Mewtwo näyttää." Oak sanoi.
"Minä lähetän sinulle turvakameranauhoituksen sen karkaamisesta. Kävin itse hakemassa kaikki tallenteet kun se oli tapahtunut. Ehkä sitten ymmärrätte kuinka vakavasta asiasta on kyse. Mutta sitä enempää en tee - turha soittaa minulle enää, jossei puhelu koske karaokeiltaa!" Blaine sanoi ja katkaisi puhelun. Hetken kuluttua tietokone näytti ilmoitusta vastaanotettavasta tiedostosta. Saatuaan luvan tietokone latasi lyhyen videonpätkän pikaisesti. Oak napsautti videosoittimen päälle.

Nauhoitus oli kuvattu samasta laboratoriosta, josta he olivat löytäneet paperit. Nauhoituksessa kaikki oli tosin vielä ehjää. Lattiassa olevan reiän kohdalla oli suuri laite, jonka keskellä oli leveä lasiputki täynnä tummaa nestettä. Nesteen keskellä näkyi tumma hahmo, josta ei saanut selvää. Huoneessa pyöri useita valkotakkisia tiedemiehiä laitteen ympärillä. Yllättäen jotain tapahtui, mikä pisti tiedemiehiin vauhtia - puheensorina täytti huoneen ja tiedemiehet juoksivat tietokonepäätteeltä toiselle. Sitten lasiputki alkoi hohtaa valkoista valoa - ja räjähti. Räjähdyksen voima heitti tiedemiehet vasten seinää - lähimpänä olleet eivät enää nouseet - väänsi kattopaneelit ylöspäin ja romahdutti lattian räjähdyksen alla. Ääni oli niin kova, että se muuttui nauhoituksessa rahinaksi, josta ei saanut selvää. Sitten räjähdys hälveni ja paljasti ilmassa seisovan Pokémonin.

Spoiler:

Tiedemiehiä nousi pystyyn ja pyrki ovelle. Mewtwon käsi heilahti, ja kuului toinen räjähdys, joka tiputti turvakameran telineestään. Kamera osoitti lattiaa, kuului vain huutoa ja kiljaisuja. Sitten kamera heilahti ja paljasti partaisen tiedemiehen kauhusta ja kivusta vääntyneet kasvot. Mies katsoi suoraan kameraan ja sanoi:
"Me unelmoimme maailman voimakkaimman Pokémonin luomisesta... ja me onnistuimme." Kirkas valo täytti ruudun ja nauhoitus loppui.

"Ei näytä hyvältä." Oak sanoi.
"Jos tuolle Pokémonille kuvittelee haarniskan päälle... se voi hyvinkin olla sama joka Giovannilla on." Gary sanoi.
"Tai oli. Luulisin että tietäisimme jos Giovanni omistaisi tuollaisen." Gus sanoi.
"Mutta missä se sitten nyt on?" Siili kysyi. Kysymystä seurasi sähkökatkos, ja kaikki pimeni.
"Olisikohan Rotom hamstraamassa kaiken sähkön?" Gus kysyi. Kuului mätkähdys, kun joku kaatui lattialle.
"Auts! Kuka kamppasi minut?" kuului Garyn ääni.
"Anteeksi, on niin kovin pimeää." Sip sanoi viattomasti. Sitten tietokone lähti päälle - tai oikeastaan sen ruutu vain täyttyi kirkkaasta valkoisesta, joka valaisi pimeän huoneen aavemaisesti.
"Karmivaa." Gus julisti. Kuin vahvistukseksi tietokoneen kaiuttmista lähti vääristyneiden äänien sarja.
"Omituista..." Oak sanoi kovan äänen yli.
Sitten hohtavan valkoiselle ruudulle alkoi ilmestyä Unowneja.



Sitten tietokoneen ruutu sammui, ääni hävisi ja valot syttyivät jälleen päälle. Kirkkaasta valosta silmiään hieroen he yrittivät ymmärtää mitä tapahtui.
"Eivätkös nuo olleet myös niitä Unowneja?" Gus kysyi.
"Samanlaisia kuin näissä papereissa..." Siili sanoi ja nappasi paperit käsiinsä.
"Kyllä, ne olivat Unowneja. Mutta mitä ihmettä ne tekivät minun tietokoneessani?" Oak ihmetteli.
"Ja miksei niitä ole enää näissä papereissa?" Siili kysyi. Unownien muodostamaa Mew-sanaa ei tosiaan enää löytynyt.

[Siilinpiikki]

Seuraavaan aamuun mennessä olivat he saanneet eiliset tapahtumat taka-alalle ajatuksissaan.
"Meidän pitää informoida Cynthiaa löydöistämme", Sip totesi aamiaispöydän ääressä.
"Onko Cynthia Cinnabairilla?" Professori Oakilta oli tämä seikka jäänyt tiedostamatta. "Sieltä ei olla löydetty yhtään muinaislöytöjä."
"Mutta hän tutkii siellä Mewtä", Gus selitti.
"En ole kuullutkaan hänestä vähään aikaan", Oak kertoi. "Viimeksi kun kuulin Cynthiasta, hän faksasi nämä... Ajatteli minun olevan kiinnostunut, koska tutkin ihmisten ja pokémonien välisiä suhteita."
Professori kiipesi pieni tikapuita pitkin korottaakseen kirjahyllyn päälle. Sieltä hän otti siniset kansiot. Palattuaan hän avasi ne ja paljasti niissä olevan faksattuja sivuja vanhan näköisestä kirjasta.
"Mitä siinä on?" Siili kysyi.
"Nämä ovat Sinnohin vanhoja kansantaruja", Oak kertoi. "Ne eivät ole selvälukuisia, mutta ovat varsin kiinnostavia."
"Ovatko nuo mahdollisesti Canavalen kirjastosta?" Sip arvasi.
"Sieltäpä juurikin", Oak myönsi. "Antakaa kun luen teille."
Hän körähti ensin ja aloitti:
"Siellä asui Pokémon metsässä.
Metsässä, Pokémon loi kuorensa
piilotuakseen nukkumaan kuin ihminen.
Herätäkseen ihmisen muotoon
piiloutuakseen vaeltamaan kyliin."
"Onko tuo joku kauhutarina?" Siili kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Tämä ei ole vielä tässä", Oak sanoi. "Sille on jatkoa."
Oak runoili uudestaan:
"Olipa kerran Pokémoneja,
jotka tulivat hyvin lähelle ihmisiä.
Oli aika jolloin ihmiset ja Pokémonit
menivät naimisiin keskenään.
Se oli aika, jolloin ei ollut mitään
eroja erottaa kahta toisistaan."

[Sieppeli]

Gary, jonka oli pitänyt jo edellisenä iltana palata salille, nosti kätensä ilmaan kuin pyytäen vastausvuoroa oppitunnilla.
"En ymmärrä, " hän ilmoitti, ja palasi sitten syömään paahtoleipäänsä.
"Mitä sanoo pöydän ainoa shinnohilainen?" Gus kysyi pöydän yli Sipiltä, joka näytti sillä hetkellä miettivän, että varastaisiko pöydältä yhden keitetyn kananmunan vai ei. Pieni hetki kesti, ennen kuin tyttö tajusi, että hänelle puhuttiin.
"Katsotaan ensin mitä te kantolaiset osaatte sanoa, " Sip heilautti kättään ja nappasi kuin nappasikin pöydältä ruokaa.
"Sipkään ei ymmärrä, " Gary suomensi ohimennen äsken todetun asian.
"Runot eivät aukea minulle, " Sip tokaisi rikkoessaan munan kuorta. Gary hymähti.
"Tiedätkö mitään mytologiasta itsestään?" Professori Oak kysyi pöytäseurueen ainoalta tytöltä.

"Vähän, " Sip totesi kulmakarvojaan kurtistaen, "sanotaan, että ensimmäisenä oli pelkkää tyhjää, ja tähän tyhjyyteen syntyi yksi muna, josta syntyi Arceus." Kuin demonstroidakseen munasta syntymistä, hän avasi munankuoret siististi.
"Arceus loi Giratinan, Dialgan ja Palkian kontrolloimaan aikaa, avaruutta. Giratina taas karkotettiin muualle hallitsemaan antimateriaalia. Tämän jälkeen järvien vartijat Azelfin, Uxien ja Mespritin, jotka loivat tahdonvoiman, tietämyksen ja tunteet. Samaan aikaan kerrotaan syntyneen myös Mew, kaikkien Pokemonien esi-isä." Jokaisen uuden Pokemonin kohdalla Sip otti pöydällä lojuneesta kulhosta keksin ja asetteli niitä pöydälle eteensä kuvastamaan selittämäänsä. Mewn jälkeen tarina keskeytyi hetkeksi, kun kertoja joutui miettimään hetken.
"Seuraavaksi olemaan tulivat Groudon, Kyogre, ja Rayquaza, " Gary puuttui tarinaan ottaen itse kolme keksiä ja asetellen ne sopiville paikoille, "Groudon sai muotonsa maan sisällä, Kyogre meren syvyyksissä ja Rayquaza taivaan eri kerroksissa. Tai sitten ne loivat ne... Asiasta on kiistelty ennenkin." Garyn saatua keksit aseteltua Sip nappasi ne ja laittoi ne ihan toiseen paikkaan.
"Eivät shinnohilaisia, " Sip nurisi luodessaan Hoennin alueelle oman kulman pöytäkartaltaan. Gary kohautti olkapäitään ja palasi leivänsä luokse.
"Samalla Regigigas loi maan muodot, kuten suuret vuoret, " Sip otti tarinankerronnan takaisin itselleen, "ja Heatran loi itselleen Starkvuoren lähelle aluetta, josta tuli myöhemmin Shinnoh. Ja sitten tapahtui jotain hienoa ja Arceus kävi nukkumaan."

"Entä Cynthian tekstit?" Gus kysyi, palaten aiheeseen josta he puhuivat aiemmin.
"Vanhoja kansanlauluja, " nyt Sip kehtasi kertoa, "älä kysy mistä ne kertovat, mutta niitä pitäisi olla kolme?" Tyttö katsoi professoriin, joka oli koko tarinan ajan pidellyt Cynthian papereita käsissään. Nyt Oak rykäisi ja palasi papereihinsa.
"Kolmas? En minä kolmatta ole huoman-"
"Puhtaan kirkkaat luut Pokemonin, " Sip alkoi laulaa, "kiinni jääneet santaan tai virtaan,
kiittää ruuasta niitä saat,
niitä puhtaita, kirkkaita luita.
Niin kirkkaina saat ne veteen vapauttaa,
takaisin juurilleen,
juuriltaan Pokemon palata voinee,
ja alkaa kierron uudelleen."
Laulun teki erityisen karmivaksi se, että näkymättömissä pysytellyt Dusclops takertui melodiaan heti ja alkoi hyräillä mukana. Kun laulu loppui, myös kummituksen ääni hiljeni viimeistä nuotia pitkittäen. Siili vapisi kylmistä väreistä.
"Miten nämä liittyvät Mewhun ja luomiseen, " Gary mietiskeli ääneen. Sip kohautti vastaukseksi olkapäitään.

"Voisimmeko, " Siili pyysi pienellä äänellä, "puhua jostakin iloisemmasta?" Hänkin oli tarpeeksi vanha ymmärtämään, että äskeinen laulu kertoi Pokemonien syömisestä.
"Kelpaisiko tarina yksinäisestä Cubonesta, jonka äiti kuoli, ja tämä pieni Cubone jäi yksin, suojaten päänsä äidinsä pääkallolla?" Gus kertoi ja pöytäpiirin ahdistunut tunnelma vain synkkeni.

[Gustaffsson]

"Se on pelkkää legendaa, oikeasti Cubonen kehoon kuuluu ulkoinen lisäkallo, josta surumieliset tarinoitsijat keksivät surumielisiä tarinoita." Gary sanoi Gusin vierestä.
"Kiitos, Gary, minä tiedän. Se oli vitsi, minusta on hassua että kerromme masentavia kansantaruja kauniina kesäpäivänä." Gus sanoi.
"Niin, koska mikään ei saa rikkoa sinun utopistista söpöyden ja viattomuuden harmoniaasi." Sip virnisti pöydän toisesta päästä. Gary kuiskasi virnistellen Gusille jotain, mistä Sip erotti vain sanan "tyttöystävä".
"Niin, voisimme tosiaan ilmoittaa Cynthialle mitä olemme saaneet selville." Professori Oak sanoi pelastaen jälleen pojanpoikansa.
"Hän antoi minulle puhelinnumeronsa, voin soittaa hänelle." Gus sanoi.
"Gus soittaa naiselle," Gary virnuili, "tämän minä haluan kuulla."

Puhelin ehti soida kaksi kertaa, ennenkuin Cynthia vastasi. Poképuhelimessa ei ollut videopuhelumahdollisuutta, joten he eivät nähneet Cynthiaa eikä Cynthia heitä. Koska Sip ja Siili halusivat myös kuulla keskustelun, Gus kytki puhelimen kaiuttimelle.
"Heii, Gus täällä. Ööh, mitä kuuluu?" hän kysyi Cynthian vastattua.
"Hienovaraista." Gary kuiskasi. Gus huitaisi häntä olemaan hiljaa.
"Ai hei, Gus. Olen vielä Cinnabarilla, mutta en ole löytänyt mitään. Kartano taitaa ikävä kyllä olla jo niin kaluttu läpi ettei sieltä löydä mitään..."
"Harmi... no, ainakin niistä löytämistämme papereista selvisi jotain." Gus sanoi ja selitti mitä oli käynyt ilmi kartanossa tehdyistä kokeista.
"Kuulostaa hirvittävältä... Eli tämä Mewtwo melkein tuhosi koko kartanon ja tappoi useita tiedemiehiä ennen karkaamistaan?"
"Ja ilmeisesti jossain vaiheessa Giovanni, Rakettiryhmän johtaja käytti Mewtwota taisteluissaan salinjohtajana. Mitä sille sitten tapahtui, emme tiedä." Gus sanoi.
"Hei kuule, tiedän että tämä kuulostaa todella hassulta..." Cynthia sanoi.
"Uuuuuu..." Gary innostui. Sip yritti potkaista salijohtajaa polveen, mutta Gary onnistui väistämään.
"Jotain todella outoa tapahtui kun tutkin Cinnabarin kaupunginarkistoa. Kuuntelin radiota poképuhelimella kun luin vanhoja uutisartikkeleita tapahtuneesta, ja yllättäen radio sekosi. Luulin että signaali oli heikko, mutta se oli erilaista. Kuin vääristyneitä ääniä, piippauksia ja surinaa, joissa oli tietty kaava. Eikä siinä vielä kaikki. Kun pääsin arkiston kohdalla päivään jolloin kartano tuhoutui, sivulla oli... noh, onnistuin ottamaan kuvan poképuhelimen kameralla, vaikka se pitikin hassua ääntä. Linkitän sen teille nyt..." Cynthia sanoi. Hetkeen kuului vain näppäinten paineluja, sitten puhelimen tietokone ilmoitti sen vastaanottaneen kuvan. Kuvan laatu ei ollut kovin hyvä, mutta sisältö tuli selväksi. Kuvassa oli sanomalehtikansio, vanha vuosikerta joka oli säilötty arkistoihin. Erään sanomalehden päällä oli todella tuttuja kuvioita...



"Voii perhana sentään..." Gus mutisi.
"Ne katosivat hyvin pian, ja radiokin palasi ennalleen. Ei sanomalehdistä löytynyt mitään, pelkkä ilmoitus jostain onnettomuudesta kartanolla ja jotain juttua suuresta valkoisesta valojuovasta, joka lähti sieltä lentoon ja viiletti taivaan poikki kuin tähdenlento. Mutta aika karmivaa, eikö?" Cynthia kysyi.

[Sieppeli]

Cynthian lauseen jälkeen seurasi hyvin ahdistunut hiljaisuus.
"No more, " Siili pyöritteli Unownien sanomaa mielessään, "leave now. Mitä ne tahtovat sanoa?"
"En tiedä, mutta-" Cynthia alkoi puhua, mutta hänen äänensä katosi rätinän alle, "ritzz, rättzzzzzzrzzz..." Puhelu katkesi yllättäen.
"Rotom?" Gus ehdotti. Jostain laboratoriosta alkoi kuulua pientä ääntä, joka vahvistui hetki hetkeltä.
"Tuskin, " Sip kurtisti kulmiaan, "se piiloutui isoisän televisioon kun Minnme jahtasi sen melkein kuoliaaksi... Mikäli sähkökummitukset ylipäätänsä voivat kuolla."
"Minnme?" Siili nosti katseensa.
"Jolteon, " Sip suomensi, "olenko minä todella ainoa, joka antaa nimiä Pokemoneilleen? Eikö teistä muka kenestäkään ole hassua vaihtaa niiden kutsumanimeä joka eveluution välissä?"
"En ole itse huomannut siinä mitään ongelmaa, " Gus mietiskeli, "Kipz on aina Kipz."
"Mime, mime, mime, mime, mime," ääni kuului jostain, mutta kukaan ei oikein kiinnittänyt siihen vielä huomiota.

"Luuletteko, että Unownit yrittävät antaa meille jonkinlaista viestiä?" Siili ehdotti.
"Unownien käyttäytymisestä ei kukaan voi olla varma, " Oak kertoi tietäväisenä, "ne ovat Pokemaailman yksi suurimmista mysteereistä."
"Mime, mime, mime, mime, mime!" Ääni jossain seinän takana lähestyi.
"Kuuleeko kukaan muu tuota?" Gary kysyi pyörähtäessään kädet puuskassa ympäri, etsien äänen lähdettä jostain huoneen sisältä tai katosta. Muut hiljenivät ja jäivät kuuntelemaan.
"En minä mit-" Gus meinasi sanoa, mutta ääni oli jo käytävässä, joka johti tähän laboratorion osaan.
"Mime, mime, mime, mime, mime!" Ovesta sisään pelmahti pieni hassun näköinen ukko... Ei... Vaan Pokemon.

Spoiler:

"Mime, mime! Mr. Mime!" Pokemon hyppi jalalta toiselle ja näytti olevan hädissään.
"Mister Mime?" Oak tunnisti Pokemonin heti.
"Redin äidin Mime?" Gary ymmärsi heti perässä, "mikä hätänä?"
"Mime, mime!" Mr. Mime hätiköi, kuin pomppien tulisilla kivillä ja samalla se heilutteli käsiään. Nyt vasta Gus huomasi, miten tällä kyseisellä Pokemonilla oli yllään vihreä esiliina.
"Se tahtoo, että joku tulee sen mukana, " Siili osasi kertoa. Gary oli ensimmäisenä lähtemässä.
"Minä tulen mukaasi, Mr. Mime, " hän sanoi Pokemonille, "kerro matkalla mikä hätänä... Tai, ainakin yritä. Älä vain sano, että Red on taas ongelmissa..." Salipäällikkö lähti kohti hätiköivää Mr. Mimeä, joka hätiköi vähän vähemmän nyt kun joku kuunteli sitä. Se lähti heti kipittämään takaisin käytävään.

"Gary, " Sip huudahti pojan perään laittaen tällä kertaa omat kätensä puuskaan. Gus katsahti vain sivusilmällä tyttöä, mutta näki tämän kasvoilla jokseenkin Hauntermaisen hymyn. Salipäällikkö kääntyi kannoillaan.
"Niin?"
"Näytät olevan kovin läheinen tälle Redille~, " Sip sanoi lirkutellen, "ehkäpä urbaanit legendat teistä kahdesta pitävät sittenkin toden, hmm?"
"...?" Garylta meni aluksi ohi, mutta sitten hän tunnisti tämän kostoksi. Salipäällikkö ärähti mitään sanomatta ja huitaisi kädellään lähtiessään pois huoneesta. Kun ovi paiskautui kiinni, Sip räjähti nauruun - hyvin Hauntermaisesti, ajatteli Gus.

Sen enempää eivät tarinamme kolmikko saaneet irti Unowneista, eivät Mewsta, eivätkä Mewtwosta. Siili hipsi hiljalleen tuntien vieriessä pihalle ihmettelemaan satapäistä Tauroslaumaa, jotka laidunsivat suuren pellon laidalla auringossa.
"Noiden jalkoihin ei olisi kiva jäädä, " hän mietti ääneen, kun Dunsparce leijaili jostain hänen luokseen.
"Sparce, sparce, " Pokemon oli samaa mieltä.

[Siilinpiikki]

Siinä yksinään ollessa alkoi Siili pohtimaan sinisiä ajatuksia. Typerä haave pokémonmestaruudesta kilpailemisesta oli yhden ansiomerkin päässä. Oliko hän valmis? Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti... Hänen oli pakko myöntää itselleen, ettei ollut ymmärtänyt kaikkea matkan aikana tapahtuneita. Pokémoneja tappavia myrkkyjä... Kuollut mies maassa... Vaikka hän olikin niin utelias luonteeltaan, ei hän nyt halunnut tietää enempää. Se kaikki oli jotain unta ja kohta hän heräisi omasta vuoteestaan...
"Näin meidän kesken voin kertoa", hän kertoi Dunsparcelle, "että minulla on pikkusen koti-ikävä."
Siili otti poképuhelimensa ja valitsi kotinumeron. Puhelimen ei tarvinnut kaukaa tuutata, kun toiselta puolelta vastattiin.
"Pihla", nainen ilmoitti.
"Hei äiti..."
"Siili!" Pojan äidin äänensävy muuttui kertaheitolla tunnistaessaan pojansa äänen. "Missä päin maailmaa pikku maailmanmatkaajamme nyt on?"
"Olen nyt ollut yötä Pallet Townissa eli aika lähellä", Siili ei tällä kertaa jaksanut välittää pikkunen-nimikkeestä. "Voisimme ehkä porukalla tulla myöhemmin käymään."
"Kuulostaa oikein mukavalta", äiti vastasi hitaasti takaisin, "mutta jos ystäväsi voisivat tulla joku toinen kerta käymään. Meillä olisi jotain kerrottavaa sinulle, perheasioita. Koska pääsisit?"
"Jaa..." Siili leikki pohtivansa. "Vaikka heti!"
Hän lopetti puhelun ja kipitti takaisin laboratorioon.
"Käyn nopee kotona, okei?" Hän huikkaisi. "Pyörällä sinne menee varmaan joku tunti, joten saatan tulla illaksi takaisin."
Eikun pyörän selkään ja menoksi.

Siilin koti sijaitsi Viridianin laitamalla olevalla omakotialueella. Ennen seutu oli itsessään ollut yksi maailma, mutta uusin silmin oli se yhtä ja samaa. Hän voisi tavata leikkikavereitansa, mutta jostain syystä ajatus ei innostanut samallalailla. Hän saapui tutulle tielle, jonka toisella laidalla oli hänen kotinsa. Hän oli kotona!
"Tervetuloa kotiin", Siilin vanhemmat toivottivat ja ohjasivat poikansa sisälle.
Kaikki oli niin kuin pojan lähtiessä. Ruuan tuoksu kertoi, että ateria odotti pöydässä. Ah, isän lasagnea ei voittanut mikään! Istuttuaan ruokäpöytään Siili päästi puheryöppynsä valloilleen ja alkoi kertoa kaiken pokémoneistaan ja seikkailustaan. Hänen vanhempansa nyökyttelivät ja hymyilivat takaisin tarinan kuluessa. Siilin äiti istui selkä ikkunaan päin eikä nähnyt, mitä tuhoa Pinsir teki hänen kukkaistutuksillensa.
"... Ja sitten Gus päästi Gyaradoksen vapaaksi. Gyaradoksen! Siis vapaaksi!"
"Ohhoh, onpä jännää" Siilin isä totesi lopulta. "Voisitko nyt puolestasi kuunnella, mitä meillä on sanottavanamme?"
Siili sulki suunsa, mutta ehti avata sen uudelleen syödäkseen uuden palan lasagnea. Vanhemmilla oli jotain hankaluuksia oman suunsa avauksessa. Sitten kaikki kaatui kerralla päälle.
"Sinun lähdettyäsi olemme tässä pohtineet-"
"Neljän seinän sisällä on ollut niin hiljaista-"
"Se ei ole sinun syytäsi-"
"Minä ja äitisi olemme yrittäneet-"
"Ette kai te vauvaa hanki???" Siili kauhistui.
"Siili... " pojan äiti ei pystynyt enää peittelemään kyyneleitään. "Isäsi ja minä eroamme."
Oli hetken hiljaisuus, kun Siili tuijotti epäuskoisena vanhempiansa. Kyyneleet heidän poskillaan näyttivät aidoilta. Sitten poika nousi pöydästä ja kiitti ruuasta. Dunsparcen piti jättää keksien syömisensä kesken, kun Siili noukki sen lattialta syliinsä. Nopein askelin hän meni eteiseen ja avasi ulko-oven.
"Siili!"
Siili ei katsonut taaksensa. Ulkona hän kutsui mitään sanomatta etupihalla leikkineet pokémonit takaisin palloihinsa. Siili nousi pyörällensä ja polki niin kovaa kuin jaloistansa sai irti.

[Gustaffsson]

Kun Siili oli lähtenyt Oakin laboratoriosta, Gus oli lähtenyt jälleen vaeltelemaan laboratorion puistossa. Pikku-Eevee seurasi isäntänsä kannoilla tiiviisti, niinkuin se teki aina ellei ollut leikkimässä sisarustensa kanssa. Gus istahti isoa omenapuuta vasten, asetti lakin silmilleen ja ajatteli nukahtavansa hetkeksi. Eevee seurasi kouluttajansa ajatustenjuoksua ja käpertyi pörröiseksi keräksi hänen syliinsä.
"Pikaa, pikaa, pika chuu!" hätäinen huuto kuitenkin keskeytti lepohetken.
"Pikachu, jos sinulla on nälkä, niin Sammy tekee sinulle voileivän..." Gus mutisi ja nosti lakkia toisella peukalolla silmiltään.
"Pi, pi, pikaa!" hänen eteensä kiirehtinyt Pikachu huusi hädissään. Nyt Gus tajusi että jokin oli vialla.
"Mikä on?" hän kysyi. Pikachu laskeutui neljälle jalalle ja teki vaikuttavan imitaation Mudkipistä:

Spoiler:

"Onko Mudkipillä joku hätä?" Gus kysyi nousten pystyyn, kaikki ajatukset päiväunista unohtuneena. Pikachu nyökkäsi ja lähti juoksemaan kohti puiston reunaa Gus perässään. Pikachu johdatti hänet pienen puron luo, jonka rantapenkereellä Mudkip makasi tuskaisen näköisenä kyljellään.
"Kipz, kamu, mikä on?" Gus kysyi huolestuneena, laskien Eeveen Pikachun viereen. Mudkip avasi silmänsä, ne olivat surulliset ja kauhistuneet.
"Muuuud..." se sanoi surullisesti. Ja yllättäen Pokémon alkoi hohtaa valkoista valoa - mutta valo katosi pian, ja Mudkip makasi samassa asennossa entistäkin tuskaisemman näköisenä.
"Mitä ihmettä täällä tapahtuu?" Gus mutisi ihmeissään. Hän nosti Mudkipn syliinsä, se värisi kosketuksesta ja käpertyi avuttomasti uikuttaen kerälle.

Professori Oak oli juuri löytänyt kirjahyllystään sopivan leppoisan kirjan ja ehtinyt istahtaa nojatuoliin, kun Gus ryntäsi huoneeseen Mudkip sylissään ja Pikachu ja Eevee kintereillään.
"Isä! Mudkipillä on jokin pielessä - se on loukkaantunut tai sairas t-tai... minä en tiedä!" hän sopersi kauhuissaan.
"Heiheihei, otahan rauhallisesti! Anna kun minä katson." Oak sanoi ja nousi nojatuolistaan. Professori kumartui uikuttavan Mudkipin puoleen ja kosketti varovasti sen otsaa - ja samantien Mudkip alkoi taas hehkumaan valkoista valoa. Tällä kertaa se kesti vähän kauemmin, ja Gus tunsi sylissään olevan otuksen muodon muuttuvan - mutta kun valo katosi, Mudkip oli edelleen Mudkip.
"M-M-M-Muuud!" se uikutti ja näytti pudistelevan päätään.
"Ahaa. Se on kehittymäisillään," Oak sanoi, "olen miettinytkin miksei se jo kehity, se on jo paljon kehittymisrajan yläpuolella."
"Kehity? M-mutta miksei se vain kehity?" Gus sanoi, olihan hän nähnyt kehittymisten tapahtuvan paljon nopeammin.
"Luulenpa ettei se itse halua sitä. Se on luultavasti estänyt sen tapahtumista jo kauan, muttei pysty pidättelemään sitä kauempaa." Oak sanoi.
"Voiko sitä estää?" Gus kysyi katsellessaan Mudkipin sisäistä kamppailua.
"Odota tässä." Oak sanoi ja lähti huoneesta. Gus istuutui vapautuneeseen nojatuoliin ja silitti värisevää ja avutonta vesipokémonia. Pikachu hyppäsi tuolin selkänojalle ja katseli parasta ystäväänsä huolissaan.
Hetken kuluttua Oak palasi mukanaan jotain, mikä näytti sileältä harmaalta kiveltä ketjun päässä.
"Ikikivi." Gus tunnisti.
"Aivan niin. Sen pitäisi estää kehittyminen." Oak sanoi ja ojensi kiven ketjuineen Gusille, juuri kun Mudkip alkoi taas hohtaa valoa. Pikaisesti Gus pujotti korun muotoaan muuttavan Pokémonin kaulan ympäri - ja valo lakkasi samantien, ja Mudkip makasi omana itsenään kippurassa Gusin sylissä, kivi roikkuen ketjussa sen kaulassa. Mudkip piti silmiään visusti kiinni ja hengitti raskaasti.
"Se tarvitsee nyt runsaasti lepoa ja rauhaa. Kannattaa viedä se vaikka huoneeseesi lopuksi päivää." Oak sanoi.

Kun Mudkip oli aseteltu nukkumaan tyynylle, Gus palasi olohuoneeseen ja istahti professori Oakin seuraan olohuoneeseen. Pikku-Eevee istui rapsuteltavaksi Gusin syliin ja Pikachu, joka ei näyttänyt tietävän mitä tehdä kun se ei saanut olla leikkimässä Mudkipin kanssa, käveli ympäri huonetta ilman päämäärää. Tunnit kuluivat, ja kun kello lähenteli jo kuutta Sip saapui huoneeseen - hän oli viettänyt päivän vuoroin metsässä Pokémoniensa kanssa ja vuoroin isoisänsä luona.
"Gus, missä Mudkip on?" Sip kysyi ensimmäisenä sen kummemmin tervehtimättä.
"Se on huoneessani lepäämässä." Gus vastasi kummissaan.
"Oletko varma? Tullessani tänne näin kovasti Mudkipimäisen Mudkipin kävelevän tienviertä Reittiä 1 päin. Sillä oli joku ihme koru kaulassaan." Sip sanoi. Gus tuijotti hetken tyttöä kummissaan - ja sitten nousi ylös ja ryntäsi huoneeseensa. Ikkuna oli auki, eikä tyynyllä ollut merkkiäkään Mudkipistä.

Mudkip köpötti hiekkatietä pitkin hieman heikosti. Muutama loppukesän sadepisara tippui tielle, mutta se ei jaksanut kiinnostua.
Se oli karannut häpeissään. Se tunsi eräänläisen velvollisuuden kehittymistä kohtaan - eikös Pokémonien kuulu kehittyä seuraavaan olomuotoonsa? Mutta toisaalta se ei halunnut - Mudkip oli onnellinen sellaisenaan, se pelkäsi muuttuvansa kehittyessään, ja eritoten se pelkäsi kehittymisen muuttavan suhdetta kouluttajaan ja Pokémon-ystäviin. Mutta kuinka se pystyisi jatkamaan nyt, todettuaan pelkäävänsä kehittymistä, luontoa?
Mudkip saapui Reitti ykkösen alkupäässä olevalle mäelle, missä se tunsi olevansa liian heikko jatkamaan. Se käpertyi kerälle alkavasta sateesta kostealle sammalmytylle tien vieressä. Siinä se makasi hetken aikaa, kunnes...
"MUDKIP! Kipz, kamu! Oletko täällä?" Se oli isännän ääni. Gus oli varmasti pettynyt...
Häpeissään Mudkip piiloutui pensaikkoon ja katseli kuinka Gus käveli tietä pitkin huhuillen. Hän ei huomannut Mudkipiä, kävelisi ohi... mutta kuullessaan kouluttajan äänen Mudkip ei voinut olla vastaamatta.

"Muuuud..." kuului surullinen vastaus pensaasta. Gus riensi pensaikon luo ja työnsi oksia syrjään.
"Kipz!" Gus ilahtui löytäessään ystävänsä. Mudkip oli kääntynyt selin häneen.
"Mitä sinä tuolla lailla karkailet? Olin tosi huolissani..." Gus sanoi ja nosti Pokémonia kainaloista, kääntäen sen matkalla kasvokkain häneen päin.
"Mikä hätänä, kamu?" Gus kysyi, kun Mudkip yritti katsella muualle.
"Hävettääkö sinua kun et halua kehittyä?" kouluttaja kysyi tietävästi. Mudkip katsoi häneen yllättyneenä ja nyökkäsi.
"Voi Kipz sinua..." Gus huokaisi, "jos sinä et halua kehittyä, niin sinun ei tarvitse kehittyä. Minä en pakota sinua, sinä olet minun ystäväni, Kipz."
"Muud..." Mudkip sanoi hiljaa, katsellen nyt kiveä joka roikkui sen rinnalla.
"Sinä olet mahtava juuri sellaisena kuin sinä olet. Sinun ei tarvitse kehittyä jotta olisit parempi taistelija - sinähän olet sisukas pakkaus muutenkin." Gus sanoi ja nosti Mudkipin leukaa peukalollaan.
"Muistele nyt minkä kaiken läpi olemme käyneet - jo ensimmäisenä päivänä puolustit meitä valtavalta Pidgey-laumalta! Sehän oli tässä lähettyvillä, muistatko? Juuri kun olimme tavanneet Siilin ja Dunsparcen. Sinä taistelit tosi urheasti." Gus maanitteli.
"Muudkip." Mudkip sanoi ja vähän pirteämmin, joskin edelleen hieman häpeillen, tällä kertaa karkaamistaan.
"Tule, mennään takaisin. Isä lupasi laittaa meille iltapalaa." Gus sanoi hymyillen hellästi. Mudkip nyökkäsi, ja Gus lähti kantamaan sitä takaisin kohti Palletia sateen yltyessä piskottelusta pikku kuuroksi.

"Duun, dunsparce!"-ääni keskeytti heidän matkansa. Gus kääntyi katsomaan, kun Dunsparce lensi heidät kiinni.
"Dunsparce! Missä Siili on?" Gus kysyi.
"Dun, Duun!" Dunsparce äänteli viittoen hännällään heitä mukaansa.
"Olen juossut tänään aika paljon Pokémonien perässä..." Gus puuskahti seuratessaan maakäärmettä. Dunsparce johdatti heidät tismalleen samaan paikkaan, mistä Gus ja Mudkip ensimmäisen kerran tapasivat Siilin. Polkupyörä makasi tien sivussa kyljellään, ja poika itse istui kuuseen nojaten metsässä.
"Siili?" Gus kysyi, "onko kaikki hyvin?" Poika ei edes nostanut katsettaan maasta, jota hän tuijotti.
"Oletko loukkaantunut?" Gus kysyi. Poika pudisti päätään.
"Siili, my man... mitä on tapahtunut?" vanhempi kouluttaja kysyi varovasti istuutuessaan Siilin viereen. Poika aukoi suutaan, muttei saanut sanotuksi mitään. Dunsparce lennähti pojan olkapäälle ja näytti yhtä apaattiselta kuin kouluttajansakin.
"Pidä sinäkin tätä hetken aikaa," Gus sanoi ja ojensi Mudkipin pojan syliin, "se hyrisee niin mukavasti." Sylissä hyrisevän Mudkipin ja olkapäällä levollisesti oleilevan Dunsparcen eläinterapia rauhoitti poikaa hieman.
"Hei, jos se on vaikeaa niin ei tarvitse kertoa. Tiedän etten ole mikään hääppöinen Dr. Phil... mutta puhuminen auttaa, ja minä olen hyvä kuuntelemaan. Mutta nyt tiedän vain sen, ettei täällä pihalla sateessa istuskelu auta mitään. Eiköhän lähdetä johonkin lämpimään?" Gus ehdotti ja ojensi kätensä auttaakseen pojan pystyyn.