Pokémon - jatkotarina JMSVOM

[Gustaffsson]

"Nämä tarvitsisivat pehmustetut satulat." Gus sanoi kun Rhyhornit nousivat epätasaista rinnettä ylös.Jokainen otuksen jalannosto heitti ratsastajaa sentin pari ilmaan, eikä se ollut mitenkään mukavaa touhua kivisarvikuonon selässä. Lopulta he pääsivät rinteen yli ja maasto muuttui tasaisemmaksi, vaikkei Rhyhorn-ratsastus sielläkään mitään huviratsastusta ollut.
Yllättäen kaikki kolme Rhyhornia pysähtyivät.
"Noh? Ei me vielä perillä olla." Siili sanoi. Rhyhornit katsoivat kaikki samaa ylängön pensasta, joka rapisi hiljalleen. Sitten pensaasta pilkisti Rattatan pää, joka katseli omituista seuruetta.
Rhyhornien reaktio oli yhtäaikainen ja välitön. Kaikki kolme lähtivät rynnistämään kohti Rattataa, joka kauhuissaan pinkaisi karkuun. Rhyhornit karjuivat ja juoksivat niin että ratsastajat olivat jatkuvassa vaarassa tippua selästä. Rattata johti heidän Rhyhornejaan pitkin ylänköä heidän roikkuessaan avuttomasti Rhyhornien kaulasta.
Rattata juoksi kauhuissaan siksakkia tantereen tömistessä vauhkoontuneiden Rhyhornien juostessa sen perässä. Sitten se pinkaisi läheiseen metsään - erittäin tiheäkasvuiseen sellaiseen. Violetti häntä heilahti ja se oli kadonnut tiheään kasvustoon. Mutta se ei estänyt Rhyhorneja seuraamasta - ne rymistelivät puiden välistä ja pusikkojen ja rihmastojen läpi. Ratsastajat eivät kauaa pysyneet sellaisessa menossa mukana, oksat tempaisivat heidät Pokémonien selästä samantien kun Rhyhornit pääsivät metsään.
"Au." Gus kommentoi ensimmäisenä noustessaan huojuvasti pystyyn. Mudkip ja Pikachu olivat olleet matkan ajan Gusin repussa, josta ne nyt kaivautuivat pahoinvoivan näköisinä ulos.
"Kaikki kunnossa?" Sip kysyi. Hän näytti olevan parhaimmassa kunnossa, koska oli ennättänyt pudottautua kyydistä ennenkuin kovat oksat olisivat tehneet sen hänen puolestaan.
"Paremmassa kuin se Rhyhorninvuokraaja sitten kun tapaan hänet seuraavan kerran." Gus mutisi ja katsoi Rhyhornien tekemää polkua metsään, joka näytti panssarivaunun tekemältä. Etäinen jyske kertoi Rhyhornien edelleen olevan Rattatan perässä.
"Ne vei meidän pyörät!" Siili protestoi.

[Sieppeli]

Muistutat minua... Jostakin...

Siili havahtui hereille. Hän löysi itsensä onnellisesti nukkumasta juuri sieltä, minne hän oli oman muistikuvansa mukaisesti mennytkin nukkumaan: Pokeliigan järjestämässä nukkumatilassa turnaukseen osallistujille. Vieläkään ei ollut turnauspäivä, mutta sama huone oli silti jokseenkin täynnä muita yrittäjiä. Vierailijoita/tukijoita/katsojia ei päästetty osallistujille tarkoitettaville alueille, joten Gus ei ollut paikalla. Hän oli joutunut etsimään itselleen hotellihuoneen tai muun sellaisen yöpymissijakseen. Siiliä sinällään ärsytti tämmöinen typerä sääntö, mutta Gus oli asiasta melkein mielissään: hän sai nukkua mukavalla hotellin sängyllä ihan omassa rauhassaan, eikä hänellä ollut mihinkään kiire. Siilin valmistautumispäivät taas menivät aika lailla treenaamiseen, nyt kun voittajien tiestäkin oli selvitty (märkinä, hienhajuisina ja mustelmilla).
Yksi hyvä puoli kilpailijoiden ja vierailijoiden jaottelussa kuitenkin oli: Sip oli paikalla Siilin tukena.

Pari päivää aiemmin
"Hei, nimeni on Siili ja tulin osallistumaan turnaukseen!"
"Hmmh, jaa'a. Näyttäisitkö salimerkkisi...? Juu'u, kahdeksanhan noita, ole hyvä ja laita tietosi tuohon lappuun. Saat osallistujanumeron täytettyäsi sen. Entä te kaksi?"
"Vain tukijoukkoa."
"Sitten en valitettavasti voi päästää teitä sisälle vielä. Ovet aukeavat muulle kansalle vasta turnauspäivänä, sillä tilat ovat toistaiseksi auki harjoittelua varten."
"Eihän se ole reilua, minä tarvitsen heitä!"
"No, ei voi minkään. Säännöt ovat sääntöjä. Meidän pitänee sittenkin palata sinne hotellille?"
"Ärh, anna minullekin tuollainen läpyskä."
"Salimerkit?"
"Tuossa!"
"Sip, et kai sinä aio osallistua turnaukseen?"
"Mielestäni alle kymmenenvuotiasta ei voi jättää ihan yksin tällaisessa tapauksessa. Ja minulla on kaksinkertainen oikeus olla paikalla!"
"Hmmh, tässä täytettävää sinullekin. Joudutte molemmat luovuttamaan Pokemoninne hetkeksi tavallista tarkastusta ja rekisteröintiä varten, mutta saatte ne pian takaisin. Mutta sinua nuori mies, sinua joudun pyytämään poistumaan."
"Ei ole reilua."
"Heippa Gus!"

Takaisin nykypäivään

Turnaukseen oli kaksi päivää aikaa. Se tarkoitti pääasiassa sitä, että kaikki kilpailijat olivat jo saapuneet paikalle ja oli aika alkukarsinnoille. Kahdestasadasta osallistujasta piti pudottaa pois iso osa jo ennen juhlien alkua. Sip ja Siili olivat päässeet juhlien alussa heti mukaan: Sip oli saanut isoisältään postilla Luxrayn ja Staraptorin paikalle, ja näin hänkin sai kasaan kuuden hengen tehotiimin. Hän oli saanut vastaansa alkukarsinnan 1 vs. 1 ottelussa Arthur nimisen pojanrääpäleen, joka laihuudeltaan näytti kymmenen vuotta Siiliä nuoremmalta. Heikosta ulkomuodostaan huolimatta pojan Ursaring olisi ollut kenelle tahansa aloittelijalle äärimmäisen vaikea vastus. Sip ei kuitenkaan ollut kuka tahansa aloittelija, jotenka hän pääsi jatkoon nopeasti ja vaivattomasti Staraptorin kanssa. Suoritus oli ihan hyvä sellaiselta ihmiseltä, jota ei oikeastaan kiinnostanut koko tapahtuma.
Siililläkään ei ehtinyt edes hiki nousta pintaan. Vastustaja Dianan Bayleef oli kyllä ollut kaunista katseltavaa, mutta sekin oli kauneudestaan huolimatta juossut karkuun ja kovaa kun Arcanine oli tullut sen luokse hönkimään tulta. Bayleef oli ottelun lopussa ainoa, jolla oli hikea pinnassa, sillä se oli koko erän ajan yrittänyt juosta sitä nopeampaa koiraPokemonia karkuun.

Kun alkukarsinnoista oli selvitty, jäi aikaa treenaukselle ja muihin läpipäässeisiin tutustumiselle. Siili innostui leikkiottelemaan muiden ikäsitensä kanssa, Sip taas piti matalaa profiilia ja opetti mieluummin Drifloonia lentämään. Se asia alkoi sujua paremmin vasta, kun se muuttui Drifblimiksi ja kykeni jo nostattamaan kahden ihmisen painoa ilmaan.

Spoiler:

Samalla Gus pyöri itsekseen kaupungilla ja lähimetsissä omien Pokemoniensa kanssa. Hänellä oli ihan rattoisaa yksinkin ollessa, mutta hän toivoi jo ajan kuluvan nopeammin. Toisaalta hän pariin otteeseen näki turnauspaikan lähiympäristössä hiiviskelevän ihmisiä, jotka muistuttivat huomattavasti Rakettiryhmää. Hänen mielensä teki varoittaa Siiliä ja Sipiä, mutta hän ei saanut kaksikkoon yhteyttä. Mutta jaa, mitä Rakettiryhmä muka tekisi, hyökkäisi Pokemon turnaukseen kesken mestaruuskisan. Hah!

[Gustaffsson]

Gus jatkoi kävelyään syvemmälle metsikköön ja keräsi marjoja purkkeihin. Pokémonit kuljeskelivat leppoisasti hänen ympärillään.
"SEIS! Tunnussana!" huuto säikäytti Gusin niin että tämä oli heittää purkin marjoineen korkealle ilmaan. Hän tähyili ympärilleen, muttei nähnyt ketään.
"Tunnussana!" kuului uudestaan, ja tällä kertaa Gus paikallisti äänen lähteen. Reilun kymmenen metrin päässä syvemmälle metsään, kahden mättään välissä näkyi kypärän peittämä, maastovärillä maalattu pää.
"Öh," Gus sanoi kummissaan, "en tiedä?"
"Pitäkää kädet päänne päällä ja pysykää aloillanne!" sama huutaja ohjeisti ja katosi näkyvistä. Hetken kuluttua miehen suunnasta lenti Poképallo - sekin maastoväreissä - ja avautui Gusin eteen paljastaen Growlithen.
"Älkää vastustelko, niin mitään pahaa ei tapahdu! Puppy, piiritä!" sama mies huudahti. Growlithe lähti juoksuun, se kiersi Gusia ja hänen Pokémonejaan haukkuen, pakottaen Pokémonit aivan kouluttajansa viereen. Sitten Growlithe haukahti kolmesti, ilmeisesti merkiksi sillä sen kouluttaja nousi samantien mättäiden välistä. Mies oli pukeutunut kypärän lisäksi maastopukuun ja taisteluliiveihin, jalassa oli kumisaappaat ja käsissä rynnäkkökivääri, jolla hän osoitti Gusia.
"Kuka olet?" sotilas kysyi astellen lähemmäksi. Growlithe pyöri edelleen saaliidensa ympärillä haukahtaen välillä varoittavasti.
"Olen Gus Hills, kouluttaja ja tutkija Pallet Townista." Gus tunnistautui.
"Mitä teet täällä?" sotilas kysyi.
"Kerään marjoja..." Gus sanoi heilutellen edelleen toisessa kädessään olevaa marjapurkkia.
"Miten vältit vartiomme?" mies kysyi.
"Minkä vartion? En nähnyt mitään matkalla tänne." Gus sanoi totuudenmukaisesti.
"Pistä Pokémonisi palloihin!" mies käski. Gus ei nähnt mahdollisuutta kieltäytymiseen ja totteli. Sotilas takavarikoi häneltä Poképallot ja lähti kävelyttämään syvemmälle metsään. Gus mietiskeli mihin oikein oli joutunut. Rakettiryhmäläisiäkään tämä mies ei tainnut olla, maastoasusta ja toimintatavoista päätellen.
Hetken kävelyn jälkeen he saapuivat leiriin, joka koostui naamioverkoilla ja puidenoksilla peitellyistä teltoista ja armeijan ajoneuvoista.
"Odota tässä." sotilas sanoi erään teltan ovella ennenkuin kumartui puoliksi teltan sisään.
"Herra luutnantti, alikersantti Mossman. Leirin läheisyyteen saapui eräs siiviliasuinen mies, väitti ettei ollut edes nähnyt ulompia vartioitamme." Gus kuuli sotilaan sanovan. Sotilas, alikersantti Mossman peruutti teltasta pihalle ja pian astui ulos myös isokokoinen upseeri. Taisteluvarustuksesta huolimatta Gus tunnisti tämän.
"Luutnantti Surge!" hän huudahti.
"Gus! Mitä sinä täällä teet?" Surge ihmetteli.
"Keräsin marjoja, kävelin metsässä kunnes tämä alikersantti keskeytti minut." Gus sanoi.
"Hänellä oli Pokémoneja vapaana, herra luutnantti. Epäilin että hän saattaisi olla Rakettiryhmäläisiä." alikersantti Mossman sanoi.
"Kiitän, alikersantti. Nyt menette ja tarkastatte vartiolinjan. Jos marjanpoimija Pokémoneineen pääsee linjoista huomaamatta läpi, miten luulet sen pysäyttävän vihamieliset erikoisjoukot? Poistukaa!" luutnantti sanoi alaiselleen, joka lähti ripeästi toimeen.
"Mitä täällä oikein tapahtuu?" Gus ihmetteli.
"Tule telttaan, niin selitän." Surge sanoi ja meni itse edeltä. Puolijoukkueteltassa oli hämärää, yksi öljylamppu paistoi teltan perällä. Keskellä telttaa olevassa kaminassa ritisi valkea, ja kaminan päällä oli pakki jossa hajusta päätellen kiehui kahvi. Kaminan vieressä istui tuttu Raichu.
"Raiii!" Raichu ilahtui tutusta naamasta.
"Hei Raichu, mitä kuuluu?" Gus kysyi ja vapautti palloistaan Raichun seuraksi Mudkipin ja Pikachun.
"Raichu suorastaan nauttii tästä tohinasta. Ja onhan tämä leirielämä rauhan aikana ihan rentouttavaa... ainakin päällystössä. Ei tarvitse kuin käskeä, niin miehistö kokoaa teltankin valmiiksi." Surge sanoi kaataessaan kahvia pakista kertakäyttömukeihin.
"Minä luulin että olitte jo jättäneet armeijan." Gus sanoi kysyvästi ottaessaan vastaan Surgen tarjoaman kahvimukin.
"Tämä onkin erikoistapaus. Rakettiryhmän viimeaikaisten touhujen valossa Salijohtajien komitea esitti Kanton hallitukselle, että Pokémon-liigan turnaus suojattaisiin armeijan taholta. Meillä on täällä täysi komppania varustettu kaikkeen mahdolliseen, vesipokémoneja polttoiskuja varten, lentopokémoneja ja ilmatorjuntaa ilmahyökkäyksiä varten, raskaita aseita jopa panssarintorjuntaa varten. Melkoisen tempun saavat keksiä, että näihin turnauksiin pystyvät iskemään."

[Siilinpiikki]

Gus sai kahvia väärään kurkkuunsa ja joutui köhimään sitä pois.
"Ollaanko nyt sotatilassa?"
"Virallisesti tästä puhutaan kertausharjoituksina", Lt. Surge kertoi. "Operaatiomme syy on salainen, koska tieto epäilemättä aiheuttaisi levottomuutta ihmisten keskuudessa."
"Onko tilanne näin vakava?" Gus kysyi, vaikka oli itse nähnyt Rakettiryhmän asekapasiteetin.
"Giovanni on lähestynyt salipäälliköitä ukaasilla", Surge paljasti. "Ei ole syytä tulla neuvotteluissa häntä vastaan, mutta Giovanni varmasti vastaa siihen omalla tavallaan."
Pienestä kenttätelevisiossa uutistoimittaja sopersi jotain tulevasta tapahtumasta, kun Surge sulki sen.
"Seuraavat kaksi päivää ovat kaikista hektisimmät", Surge totesi. "Huomenna saapuu suuret ihmismassat seuraamaan soihdun saapumista ja sitä seuraavana ovat avajaisseremoniallisuudet. Mutta älä huolestu, pidämme huolen, että mikään ei tule häiritsemään liigaa"
He vaihtoivat keskenään lyhyesti kuulumisia, kunnes eräs sotilas tuli kutsumaan Lt. Surgea jonnekin.
"Odotan kuulevani sinusta lisää", Surge sanoi kätellessään, "mutta älä levitä tietoa näkemästäsi eteenpäin."

Seuraavana päivänä oli uhan tunne oli jossain kaukana. Niin hiljainen kuin liiga-alue oli ollut aikaisemmin, oli se nyt täyttynyt liigaa seuraaman tulleista riemukkaista ihmisistä.
"Epistä!" Siili älähti seuratessaan ihmismassaa. "Me joudutaan kiipeämään vuoren yli, kun toiset taas istuvat mukavasti bussin penkillä!"
"Bussipaikat oltiin varattu jo aikoja sitten", tässä vaiheessa Gus oli lyöttäytynyt tovereidensa seuraan. "Monet ovat odottaneet tämän alkua jo edellis kerran jälkeen."
He pääsivät ahtautumaan maalisuoran etujoukkoihin.
"Kukahan mahtaa olla soihdunkantaja", Sip tuumaili. "Yleensä se on joku arvostettu merkkihenkilö."
"Soihtu saapuu stadionille!" Kaiutin ilmoitti juuri sopivasti.
Suuri poliisisaattue saattoi kantajaa, kun tämä juoksi lähemmäksi maalisuoraa. Ihmiset alkoivat hurrata ja serpentiiniä sinkautettiin ilmaan. Kun soihdunkantaja lähestyi heitä, ei henkilöstä voinut erehtyä.
"Gary!" Siili huudahti.
Gary oli pukeutunut vartalonmyöntäiseen urheilupukuun ja hänen Arcaninensa kulki kouluttajansa rinnalla. Gary otti tilanteesta kaiken irti vilkutellessaan katsojille.
"Soihtua on vastaanottamassa Pokémonliigan puheenjohtaja Charles Goodshow!"
Puheenjohtaja oli vastaanottomassa Garya maalisuoran päässä. Hän oli lyhyt ikääntynyt mies, jolla oli pitkä valkoinen parta ja sitä pidempi letitetty tukka. Toisin kuin hänen kaltaiseltaan henkilöltä olisi voinut odottaa, puheenjohtaja oli pukeutunut shorteihin ja lippis peitti hänen päänsä.
"Saanen ojentaa teille Moltresin liekin", Gary ojensi soihdun juhlallisesti miehelle.
"Kiitos", herra Goodhow kiitti. "Suojelkoon tämä liekki kisoja ja symboloikoon rauhaa ihmisten ja pokémonien välillä!"

[Sieppeli]

Liekki leimahti paikallensa ja ihmismassa ryhtyi suuriin ablodeihin. Tätä oli odotettu! Siili tunsi poskiensa punottavan (eikä se johtunut Gary tiukoista vaatteista, kuten yleisön jokaisella naispuolisella henkilöllä), kun hän katseli tätä ihmispaljoutta. Näiden kaikkien edessäkö hän joutuisi ottelemaan? Hän ei ollut ajatellut Pokemonmestaruutta ikinä näin pitkälle, vaikka tämä hetki oli ollut jo vuosia hänen unelmissaan. Ajatella, että reitti tänne oli kuitenkin näin helppo. Mutta todellinen mestaruus oli vielä tästä hetkestä kaukana.

"Tervetuloa Kanton väki ja muut katsojat ympäri maan!" Sama valkopartainen puheenjohtaja Charles Goodshow astui mikrofonin ääneen ja yleisö huusi tervehdyksen, "olemme nyt virallisesti avanneet mestaruusliigan kisan! Edessämme on hetkiä, joita ette tule unohtamaan. Mutta aluksi pyydän teitä jokaista hiljentymään ja kuuntelemaan, jokainen omassa rauhassanne." Goodshow ojensi kättään areenaa kohti, jonka reunalle oli pystytetty jättiläismäinen näyttö. Valoja sammui hieman, kun Pokemonien ja ihmisten synty- ja ystävyystarina kerrottiin, kuten joka kerta aiemminkin. Yleisö seurasi kuin mykistettynä videota, kuunteli musiikkia ja rauhoittui, kunnes se sitten loppui. Siinä vaiheessa yleisö menetti rauhallisuutensa ja jokainen hurrasi, taputti tai piti muuta ääntä.
"Tänä päivänä, " Goodshow palasi mikrofoninsa ääreen, "me saamme oikeuden seurata nuoria ja kokeneita kouluttajia, jotka ovat pitkänkin matkan päästä tulleet koettelemaan onneaan kisassa, jossa lopulta vain yksi voi nousta Pokemon MESTARIKSI!" Ja yleisö villiintyi. Siili tunsi tarvetta takertua jotakuta kädestä, kun hänen vatsassaan heitti jännityksessä. Se sattui olemaan Gusin käsi.
"Verieikierrä-" Gus sai lopulta sanottua, mutta Siili ei jännityksestään kuullut mitään. Osasyynä oli myös mölyävä yleisö.

"Aloitusseremonia jatkuu vielä!" Goodshow muistutti, "mutta heti huomenna alkavassa ensimmäisessä osiossa koetellaan, että kenestä on todella jatkamaan matkaa kohti POKEMONMESTARUUTTA!" Ja niin aloitusseremonia jatkui. Oli esitystä jos minkälaista ja koko päivä oli yhtä juhlaa. Siilin stressitasokin alkoi hiljalleen laskeutua.
"Eikö osallistujalla pidä olla vähintään kuutta Pokemonia?" Gus kysyi jossain vaiheessa Sipiltä laskeskeltuaan mielessään hänen omistamia Pokemoneja, "sinullahan on vain viisi?"
"Drifblim ei osallistu, " Sip totesi edes kääntämättä katsetta pois areenasta, jossa tapahtui kaikenlaista hienoa, "se on vielä liian heikko. Laitoin isoisän lähettämään Gilin ja Jimmyn tänne pikapostilla, ehdin juuri rekisteröidä ne."
"Ai, " Gus mumisi.
"No kas, setähän se siinä!" Tuttu ääni huudahti selvästikin heille kolmelle katsomon portaikosta oikeastaan siitä ihan vierestä. Gary Oak oli haistanut heidät ja tullut paikalle.
"Kivat housut, " Siili pääsi heti kommentoimaan virne kasvoillaan. Gary vain virnisti takaisin, kuin kiitokseksi.
"Olinkin näkevinäni tuttuja pärstiä taululla, " salijohtaja nauroi.
"Ehkä, ottaen huomioon, että noin 80% porukasta on käynyt voittamassa sinut salillasi, " Gus muistutti ja sai aikaan hiljaisuuden.
"Julma olet, " Gary tuhahti.

[Gustaffsson]

"Noh, minun pitää mennä - salinjohtajien pitää olla kentällä vartin päästä, ja ajattelin ehtiä vaihtamaan vaatteetkin ennen sitä." Gary sanoi.
"Voi, älä suotta, ainakaan jos se on juhlava ohjelma. Varmasti heijaistaisivat sinut ja tiukkaakin tiukemmat trikoosi tuolle jättinäytölle. Sipkin tykkäisi siitä." Gus sanoi. Sip oli silloin onneksi niin keskittynyt katselemaan oheisohjelmaa, ettei kuunnellut keskustelua tai ainakaan välittänyt siitä.
"Noh, niin mielelläni kuin tekisinkin sen, salinjohtajan tulee olla hillitty ja arvokas julkisissa tilaisuuksissa." Gary totesi mahtipontisesti.
"Miten sinä sitten olet edes päässyt salinjohtajaksi?" Gus kysyi.
"Paino sanalla julkisissa tilaisuuksissa. Noh, näkyillään taas!" Gary virnuili ja katosi.
"Siinä oli itse asiassa kaksi sanaa." Gus sanoi turhaan hänen peräänsä.

"Ja nyt ohjelmavuorossa Kanton ja Johton Armeijan järjestämä ohimarssi, jonka ottavat vastaan puheenjohtaja Goodshowin ohella alueiden salipäälliköt ja alueministerit. Orkesterina toimii Johton Prikaatin sotilassoittokunta. Ohimarssia seuraa Kanton salipäälliköiden komitean puheenjohtaja sekä tapahtumaa turvaavan osaston komentajan Luutnantti Surgen puhe." ilmoitti kuuluttaja.
"Vai sellaista ohjelmaa. Olisihan se ollut hupaisaa jos Gary olisi seissyt urheilutrikoissaan tuolla korokkeella..." Gus hymähti.
"Mitä tarkoittaa ottaa ohimarssi vastaan?" Siili ihmetteli, mutta juuri silloin orkesteri löi ensimmäiset tahdit rummuillaan. Pian kentän sisääntulosta marssi kaksi lippua kantavaa sotilasta, toinen Kanton ja toinen Johton lippua kantaen. Muutama metri heidän perässään alkoi sisään lappaamaan lisää sotilaita - musiikin tahtiin astelivat kiiltävät maihinnousukentät samaan aikaan jokaisella - vasen, vasen, vasen, yksi, kaksi, kolme... Sattuipa joku sekoamaan rytmissä ja tarkkaan katsova saattoi nähdä jonkun kengännauhojen roikkuvan, mutta kokonaiskuva näytti hienolta. Kuin kurkkusalaatinvärinen tuhatjalkainen.
"Miksi Pokémon-liigassa esitetään armeijan ohimarssi, vielä ilman Pokémoneja?" Sip kysyi hieman närkästyneenä.
"Uskonpa että he yrittävät vakuuttaa katsojat ja mahdolliset pahaasuovat tahot siitä, että alueillamme on yhä vahva järjestystä ylläpitävä taho." Gus sanoi.
"Mutta ilman Pokémoneja?" Siilikin ihmetteli.
"Odota vain..." Gus hymähti, hän oli nähnyt armeijan ohimarssin ennenkin.
"Huomio! Katse oikeaan - PÄIN!" kuului reipas huuto marssivan joukon kärjestä. Sanalla "PÄIN!" paraatiosaston päät kääntyivät katsomaan korokkeella seisovia ihmisiä, osa - alipuseerit ja upseerit - vetivät lisäksi käden lippaan. Siinä vaiheessa Gus katsoi ensimmäisen kerran marssin vastaanottavia henkilöitä.
"Keitä nuo kaikki ovat? Kanton salinjohtajat ovat tuossa, Gary on kummallisen näköinen noin totisena, ja nuo näivettyneet vanhat pukuherrat ovat alueministereitä ja tuossa on herra Goodshow, mutta keitä nuo loput ovat?" hän ihmetteli.
"Ne ovat Johton salijohtajia." Sip tiesi sanoa. Siili jäi mielenkiinnolla katselemaan vieraita salijohtajia, miettiessään miten vaikeita vastustajia nämä olisivat olleet.
Kun paraatiosasto oli ohittanut vastaanottopaikan ja siirtänyt katseensa jälleen käskystyä eteen ("Huomio! Katse eteen - PÄIN!", osasto tulikin areenan reunaan jossa se teki täyden 180 asteen käännöksen ja käveli hetken kahtena rinnakkaisena, erisuuntaan kulkevina kolmiriveinä. Osasto pysähtyi, mutta jatkoi jalkojen marssittamista paikoillaan.
"Huomio! Pokémarssia varten - ryhmity!" kajahti käsky. Miehet ottivat edelleen musiikin tahdissa erkaantuvia askelia, niin että jokaiselle jäi usean metrin tila joka suuntaan.
"Poképallot - esiin!" käskyllä jokainen kaivoi vyöltään yhden kiillotetun ja maastovärisen Poképallon ja ojensi sen suoralla vasemmalla kädellä eteenpäin.
"Pokémon - vapauta!" käskyllä yli sata Poképalloa vapautui, kenttä täyttyi valosta pariksi sekunniksi ja yllättäen sotilaiden vieressä seisoi ryhdikkäänä Pokémoneja. Äkkinäkymällä löytyi Squirtlea, Pidgeottoa, Kadabraa, Charmeleonia, Arcaninea, Venusauria - vaikka mitä. Paraatiosasto ei ollut enää aivan yhtä hallitun näköinen, mutta mahtava näky silti oli - maastopuvuissa olevat sotilaat olivat kuin yhdestä muotista valettuja kivääreineen ja baretteineen, mutta Pokémoneja oli monenlaisia ja -kokoisia, vaikka kouluttajasotilaiden marssijärjestys olikin laitettu siten että suurimmat Pokémonit olisivat takana.
Marssi jatkui kentän keskelle, mihin se pysähtyi. Pokémonit ja sotilaat kääntyivät käskystä katsomaan korokkeelle. Jossa luutnantti Surge aloitti puheensa.

"Hyvää päivää, arvoisa yleisö ja paraatimarssiin osallistujat. Tämä Pokémon-liigan turnaus on siitä erikoinen, että ensimmäisen kerran sitten sotavuosien on armeija mukana näin näkyvästi turnauksen ohjelmassa. Kuten olette huomanneet tänne saapuessanne, on valmiusarmeijamme yksi jalkaväkikomppania osallistunut alueen liikenneohjauksiin ja järjestyksenvalvontaan. On jopa kuulunut huhuja terrorismiepäilyistä tapahtumaan. On totta, että viime aikoina on levottomuus alueillamme kasvanut, josta kertovat viimeaikaiset ikävät tapahtumat, kuten Viridianin metsän poltto ja St. Annen kaappausyritys. Vaikka armeija on aina varmistanut alueidemme asukkaiden turvallisuuden, on tänä vuonna koettu tarpeelliseksi tuoda esiin niitä voimia, jotka yhteiskuntaamme suojelevat pelkällä olemassaolollaan, ja tarvittaessa nopealla toiminnalla, vakuuttakseen kansalaisia heidän turvallisuudestaan, ja muistuttaa vihamielisiä tahoja siitä, että taistelukykymme ja puolustustahtomme on korkealla.
Valmiusarmeijan yksikön lisäksi paikalla oleva paraatimarssiosasto edustaa myös Kanton ja Johton armeijaa. Paraatiin osallistui sekä Kanton että Johton prikaateista kesän alussa koulutuksensa aloittaneet sotilaat esimiehineen. Näistä miehistä Pokémoneineen koulutetaan seuraavan puolen vuoden ja vuoden aikana tehokkaita taistelijoita, aliupseereita ja upseereita. Näiden miesten esimerkillinen ja vapaaehtoinen palvelukseen astuminen olkoon esimerkkinä muille, kun armeijan käytäntöihin tulee lähiaikoina merkittäviä muutoksia.
Omasta sekä salipäälliköiden ja armeijan puolesta tahdon toivottaa katsojille mukavia katseluhetkiä ja kilpailijoille onnea koitoksiin, jonka toivon - ja tiedän - pysyvän reiluna pelinä. Kiitos." Lt. Surge lopetti, ja katsomo taputti hieman hämillään.
"Mistähän muutoksista hän puhui?" Gus mietiskeli.

[Siilinpiikki]

Seremoniallisuudet olivat jatkuneet pitkälle yöhön. Seuraavana päivänä oli kuitenkin jo tosi kyseessä, kun ottelujärjestykset arvottasiiin. Suurin osa kouluttajista oli kokoontunut päärakennukseen, jossa ilmoitus tapahtui.
"Ihan sama kuka tulee vastaan", Siili uhoili. "Voitamme ne kuitenkin! Vai mitä Dunsparce?
"Duns", pokémon nyökkäsi.
"Hankalin on vasta edessä."
Gary oli saapunut heidän taaksensa.
"Mitäs sinä vielä täällä teet?" Gus kysyi. "Vanhoja haavoja nuolemassa?"
"Salia on turha pitää auki, kun kaikki ottelijat ovat täällä", Gary totesi Gusista välittämättä.
"Mukava, että pääset katsomaan", Sip järkyttyi, että ei keksinyt mitään nenäkästä.
"Niin minustakin", Gary virnisti ja siirtyi sulavasti aiheesta. "Tiedättekö jo, miten karsintasysteemi toimii?"
"Öö, otellaan otteluja ja voitetaan?" Siili veikkasi.
"Ottelijat jaetaan kolmen ryhmiin", Gary tiesi kertoa . "He ottelevat jokainen kerran toisiaan vastaan kolmella pokémonilla. Voitosta saa kolme pistettä, tasapelistä yhden ja häviöstä nolla. Eniten pisteitä saanut pääsee finaalikierroksille. Tasapisteissä aletaan katsomaan, kenellä on suurimmat voittoerot."
"Kuulostaa sekavalta", Siili tuumasi, "mutta voitan kaikki, niin ei tarvitse murehtia!"
Silloin kouluttajien naamat ilmestyivät isolle televisio ruudulle omiin ryhmiinsä.
"Siili on ryhmässä H..." Gus katseli. "Sip taas on B:ssä."
Sisällään Siili huokaisi helpotuksesta. Hän ei uskonut olevansa vielä valmis kohtaamaan Sipiä.
"Teidän on parempi alkaa valmistautua", Gary huomautti. "Huomenna on teidän ensimmäiset ottelunne."
"Mitäköhän tässä yhden päivän ihmeitä ehtisi saada aikaan", Siili totesi. "Harjoiteltu on ja kovaa."
"Vaikka tutkimalla vastustajasi tiedot kouluttajaverkosta", Sip vastasi tällä kertaa Garyn väliin. "Kaikki rekisteröidyt pokémonit löytyvät sieltä."

[Sieppeli]

Ja niin he tekivätkin. Nelikko ("Gary, hanki elämä!" Gus parahti) etsi itselleen näytön, josta he näkivät kaikki tarvittavat tiedot. Sip näppäili näytölle sanan "ryhmä H" ja kolmen hengen ryhmä ilmestyi heidän tutkittavakseen. Yksi heistä oli Siili ("eivätkö he parempaa kuvaa voineet minusta ottaa?" Siili mumisi), toinen oli Siilin ikäinen tyttö nimeltään Annelina ja toinen oli poika, oikeastaan jo mies, Ling Yao.
"Näytä minun tietoni, " Siili pyysi ja Sip painoi pyynnöstä hänen naamaansa näytöllä. Siilin tiedot kouluttajaverkosta levenivät heidän luettavakseen.

#75 Siili, 9 vuotta
Dunsparce 72, maakäärme (normaali) *paina lisätietoja*
Arcanine 70, legendaariPokemon (tuli) *paina lisätietoja
Hypno 62, hypnoosiPokemon (hypnoosi) *paina lisätietoja*
Vaporeon 69, kuplasuihkuPokemon (vesi) *paina lisätietoja*
Honchkrow 68, Iso Pomo (pimeä/lento) *paina lisätietoja*
Pinsir 65, uroshirvikoppakuoriainen (ötökkä) *paina lisätietoja*

"Mitä nuo numerot ovat?" Siili kysyi osoittaen jokaisen Pokemoninsa jälkeen olevaa numeroa.
"Ne ovat arvioituja tasoja, " Gus osasi kertoa, "kone arvioi jokaisen Pokemonin tason mitaten sen taitoja ja saa siitä epämääräisen arvion kokonais... Erm, kokonaislevelistä. Jotkin tutkijat väittävät, että Pokemonit oppivat uutta kasvaestaan tasosta tasoon, mutta tästä ei ole varmuutta."
"Yleensä turnaukseen osallistujien niin sanonut tasot ovat noin kuudessakympissä, " Gary huomautti takaa, "mutta niillä ei oikeastaan ole väliä. Kilpailuja ei voiteta numeroilla." Kuunnellessaan selitystä Sip painoi esiin Siilin tulevan vastustajan Annelinan Pokemonit.
"Annelina näyttää keskittyvän erilaisiin lintuihin, " hän osasi sanoa, "Fearow, Hoothoot, Noctowl, Delibird - urh, ei sitä kannata tällaisessa käyttää -, Wingull ja Altaria. Jos tasoa katsotaan, ne ovat viidenkymmenen ja kuudenkymmenen välillä. Sitten Ling Yao.
"Minä muistan hänet, " Gary sanoi, "otellessaan minua vastaan hän käytti vain ruohotyyppejä. Iljettävä tyyppi."
"Joten miten hän voitti Arcaninen?" Gus kysyi, muttei ikinä saanut vastausta.
"Mikä on Meganium?" Siili osoitti Ling Yaon ensimmäistä Pokemonia.
"Bayleefin seuraava muoto, " Sip kertoi.
"Ai sen, " Siili muisti, "sitten hänellä on Leafeon, Vileplume, Lompre ("Eikö se ole puoliksi vesiPokemon?" Gus kysyi Garylta, mutta tällä kertaa vastaukseksi tuli mulkaisu), Parasect ja Roselia."

"Näillä tiedoilla sinun kannattaa ehdottomasti valita yhdeksi kolmesta Arcanine, " Sip kertoi näpytellessään jo toista sanaa näytölle, "lentoPokemonien kanssa voi tulla jo vähän ongelmia..."
"Kyllä minä jotain keksin!" Siili ilmoitti iloisena ja ruudulle ilmestyi uudet kolme naamaa: Ryhmä B.

#76 Sip (ikää ei mainittu)
Dusclops 80, viittojaPokemon (kummitus) *paina lisätietoja*
Banette 59, marionetti (kummitus)*paina lisätietoja*
Haunter 67, kaasuPokemon (kummitus/myrkky) *paina lisätietoja*
Jolteon 60, salamaPokemon (sähkö) *paina lisätietoja*
Staraptor 100, petoeläin (normaali/lento) *paina lisätietoja*
Luxray 100, kiiltosilmäPokemon (sähkö) *paina lisätietoja*

"Sata?" Ähkäisi Siili. Sip katsahti hämmästyneen oloisesti poikaa.
"Niin? Ovathan ne kuitenkin olleet minulla jo vuosikausia? Mutta ne ovat vain numeroita, eivät ne tarkoita yhtään mitään." Hän selvitti. Siiliä silti ahdisti.
"Sinä taidat päästä Pokemonmestariksi, " hän mumisi. Sip vain naurahti.
"Tuskin minä sitä iloa sinulta vien, " hän kertoi, "mehän toimimme tiiminä? Minä vain karsin tylsät vastustajat tieltäsi ja sitten tipun jossain vaiheessa kuitenkin pois." Näytöllä näkyi sillä hetkellä muut ryhmän B ottelijat: Arto, jolla näytti olevan vähän kaikenlaista Pokemoneissaan ja Deedee, joka selvästi keskittyi vain taistelutyypin Pokemoneihin.

[Gustaffsson]

He lähtivät ulos nauttimaan auringonpaisteesta ja miettimään sopivia strategioita. Ulkona oli kaikenlaisia myyntikojuja ja oheisohjelmaa, ja ihmismassat tungeksivat kojujen välissä. He ostivat itselleen jäätelöt ja lähtivät läheisen lammen rantaan pois pahimmasta ryysiksestä. Lammen rannassa oli vain yksi mies, joka puhui puhelimeensa. Heidät huomatessaan mies sulki puhelimen pikaisesti ja nappasi maassa lojuvan salkkunsa. Sitten hän lähti ripein askelin pois.
"Näyttikö tuo mies teistä tutulta?" Gus kysyi kun mies oli katsonut heitä kohti pikaisesti. Sip ja Siili olivat liian keskittyneitä keskusteluunsa taistelutaktiikoista että edes vastaisivat. He istuivat rantaan, jossa Sip ja Siili jatkoivat kesksuteluaan ja Gary heitti välillä jonkun kommentin. Gus katseli mietteliäänä taivaanrantaa, kunnes...
"Se oli rakettiryhmäläinen!" hän huudahti noustessaan niin äkisti pystyyn että Pikku-Eevee oli vaarassa tippua hänen sylistään.
"Kuka? Se rannalla ollut mieskö?" Gary kysyi.
"Niin! Muistatteko Celadon Cityssä sen hippusillan? Se mies antoi kultahipun voitosta ja yritti rekrytoida meitä Rakettiryhmään!" Gus sanoi. Siili ja Sip nousivat myös pystyyn.
"Meidän on otettava hänet kiinni!" Sip sanoi kiivaasti.
"Meidän on ilmoitettava Surgelle." Gus sanoi.
"Minä soitan hänelle. Menkää te etsimään se mies, mutta älkää olko kuin olisitte juuri hänen kintereillään." Gary sanoi kaivaessaan Poképuhelimen esiin.

He seurasivat miestä takaisin kojuille, jossa Surge käveli muutaman muun sotilaan kanssa heidän luokseen.
"Missä se mies on?" hän kysyi heti. Gus osoitti kohdetta, joka juuri nyt käveli varuillaan kojujen vieressä.
"Emme voi pidättää miestä pelkän epäilyksen perusteella, mutta parasta kuitenkin tutkia. Korpraali, hakekaa tuo mies." luutnantti sanoi. Toinen sotilaista lähti miestä kohti. Huomatessaan tämän mies lähti nopeaan kävelyyn ihmismassan sekaan.
"Seis!" korpraali huusi ja lähti juoksuun. Mies juoksi myös.
"Kyllä tässä jotakin epäilyttävää on. Tässä Luutnantti Surge. Kojujen eteläpäässä RR-epäilty, noin 180-senttinen tummatukkainen mies vaaleassa kauluspaidassa ja farkuissa, kantaa mustaa salkkua." Surge puhui radiopuhelimeensa.
Yllättäen väkijoukko alkoi huutaa ja kirkua. Kuului liekkin humahdusta ja huutoa. Savua ja liekkejä alkoi nousta kojujen keskeltä.
"Palosammutusryhmä kojuille!" Surge sanoi radioonsa ja he lähtivät kohti tapahtumapaikkaa. Perillepääsy oli hankalaa, koska ihmiset juoksivat kauhuissaan poispäin. Yksi vaatekoju oli ilmiliekeissä, ja sen edessä maassa pyöri epäiltyä jahdannut korpraali, joka karjui tuskissaan ja oli myös yhtälailla liekeissä.
"Mudkip, vesipyssy!" Gus huudahti. Mudkip suihkutti vettä liekehtivän sotilaan päälle, ja liekit sammuivat. Paksu varustus oli suojannut miehen keskivartaloa, mutta kasvot, kädet ja jalat olivat pahasti palaneet.
"Lääkintämies kojuille!" Surge huusi radioonsa ja kumartui korpraalin puoleen. Mudkip ja Siilin lähettämä Vaporeon sammuttivat nyt palavaa kojua.
"Ch-Ch-Charizard!" mies suhahti tuskissaan.
"Minne ne menivät?" luutnantti kysyi, mutta korpraali vain pudisti päätään. Yllättäen he saivat vastauksen, kun suuri lohikäärmepokémon lennähti heidän ylitseen epäilty selässään.

Spoiler:

"Vartiopiste 2 ja 3, vihollisen Charizard lentää teitä kohti kojujen suunnasta. Tuli vapaa, toista, tuli vapaa." Surge sanoi radioonsa. He katselivat kuinka Charizard otti korkeutta...
"Toinen tulivalmis. Laukaisen." kuului radiosta. Kuului suhahdus, ja maanpinnalta erkani savuvana kohti lentävää Charizardia. Ilmatorjuntaohjus lähestyi lentävää Pokémonia, se osui Charizardia alavatsaan. Kuului kumea poksahdus ja Charizardin karjuntaa. Lohikäärmepokémon tippui taivaalta kuin kivi, sillä ratsastanut mies näytti lentokoneesta heitetyltä postisäkiltä tippuessaan yli viidenkymmenen metrin korkeudesta.
"Suojatkaa tippumisalue." Surge sanoi radioonsa.
"Tuo oli julmaa." Gus sanoi kauhuissaan katsellen taivaalla hälvenevää savupalloa, joka oli jäänyt ohjuksen räjähdyksestä.
"Tiedän. Mutta se oli myös välttämätöntä. Mies olisi päässyt karkuun." Surge sanoi.
"Luutnantti Surge, kohde on tuhottu. Sekä mies että Pokémon kuolleita. Miehen salkussa on pommi, mutta ei aktivoitu. Ei räjähdysvaaraa." tuli ilmoitus radiosta.
"Kiitos teidän, se pommi ei räjähtänyt yleisellä paikalla. Suokaa anteeksi, minun on mentävä rauhoittamaan tilannetta..." Surge sanoi ja katosi heidän joukostaan.

[Sieppeli]

"Ettekö te kaksi osallistu turnaukseen?" Surge huomasi Siilin ja Sipin. Siili nyökkäsi varovasti.
"Teidän pitää heti palata turnausalueelle kilpailijoille tarkoitetuille aluelle ja pysyä suojassa. Ette saa kertoa kenellekään siitä, mitä täällä on tapahtunut. Onko tämä selvä?" Salijohtaja katsoi molempia melkein haastavasti, "saatte saattajan mukaanne."
"Hyvä on, " Siili myöntyi. Surge antoi miehilleen käskyjä ja kaksi sotilasta, joista toisella olli Hitmonchan ja toisella Hitmonlee, käskettiin viemään kaksikko pois. Siili piti Vaporeonin vierellään kun he lähtivät kaksikon matkaan, hän tunsi olonsa hieman turvallisemmaksi sen kanssa. Ainakin se voisi sammuttaa hänet jos yllättäen joku Charizard haluaisin sytyttää hänet. Myös Gary hipsi porukan perässä ("Vieläkö sinä olet täällä?" Sip huokaisi).

"Sinä, poika, " Surge puhutteli tällä kertaa Gusia, "oletko vain katsojana?"
"Kyllä herra, " Gus vastasi automaattisesti, ottaessaan samalla Mudkipin syliinsä.
"Alue ei ole turvallinen, " Surge muistutti, "ja sinulla näyttää olevan taipumusta joutua ongelmiin. Ottakaamme myös huomioon, että sinulla on Pikachu, jota tiedämme, että Rakettiryhmä saattaa haviterlla. Parempi olisi, jos pysyisit jatkossa minun mukanani."
"Mutta huomenna alkavat todelliset kisat?" Gus ymmärsi ehkä menettävänsä Siilin ja Sipin ottelut kokonaan, jos hän jäisi armeijan mukaan.
"Kyllä sinä niitä katsomaan pääset, " Surge ehkä yritti hymyillä, mutta vakava olotila peitti sen alleen, "tärkeintä on kuitenkin, että pysyt mukanani, jotta minä voin suojella sinua, sekä Pokemonejasi. Pidän sitä vastapalveluksena isällesi." Gus mietti, että eikö salijohtaja ollut jo maksanut hänen isänsä puolesta aivan tarpeeksi, muttei kehdannut alkaa väitellä vastaankaan. Näin hän saisi pidettyä Pikachun turvassa ja se oli hänelle tärkeää.

* * *

"HYVÄÄÄÄÄÄ HUOMEEEENTAAAAA POKEMONKANSA! Olemme jo nähneet yhden lohkon ottelut, MUTTA LISÄÄ ON TULOSSA! Siirrymme aivan tuota pikaa lohkoon B! Pysykää mukana - jakäykääostamassakolmoskerroksestaHERKULLISIAsoijanakkeja,vainkolmekolmekolmesataakilo!Tarjousvoimassavaintämänhetken!"

Sipi voitti sen päivän taistelun, -tana.

[Siilinpiikki]

"Sinä hoidit sen!" Siili äimisteli Sipin tultua muiden luokse. "Tuosta vain!"
"Hänellä ei ollut mitään suunnitelmaa haamupokémoneja vastaan" Sip tuhahti. Kaikki hänen vastustajansa pokémonit olivat olleet taistelutyyppiä. "Tuolla stradegialla se ei olisi voinut voittaa Sinnohissa arvomerkkejä."
"Seuraavaksi on ryhmän H vuoro!" Kuuluttaja ilmoitti. "Päivän ottelussa kohtaavat Siili Viridianista ja Ling Yao Violetin kaupungista!"
"Onnea matkaan", Gus toivotti. "Me kannustamme katsomosta käsin."
"Mutta ette te voi!" Siili kauhistui. "Siellä on kaikki katsomassa!"
Toverukset voin tyrkkäsivät pienempänsä otteluareenalle.

Katsomo alkoi hurraamaan, mutta se vain pahensi tilannetta. Muistot pokémonrengastusturnauksen häviöstä pyörivät Siilin mielessään. Mahtoivatko isä ja äiti nähdä tämän televisiosta...? Jos hän nyt häviäisi, nolaisi hän itsensä kaikkien nähden. Ei! Juuri tällainen ajattelu aiheutti viimekertaisen tappion. Nyt pitäisi keskittyä.
"Ottelu otellaan kolmella pokémonilla ilman aikarajaa!" Tuomari havahdutti Siilin aatoksistaan. "Arvomme aloitusvuoron."
Tuomari kutsui ottelijat luoksensa ja kysyi kruunu vai klaava. Siili valitsi klaavan ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi.
"Leafeon, valitsen sinut!" Ling joutui ensimmäisenä valitsemaan pokémonin.

Spoiler:

Siili tunnisti sen yhdeksi Eeveen kehitysmuodoista. Eilisten tutkimuksien perusteella hän tiesi sen ruohotyypiksi, vaikka sen olisi voinut ihan arvatakin.
"Arcanine!" Siili huudahti.
Valotaululle ilmestyivät kuvat kummastakin kouluttajan pokémonista.
"Terälehti!"
"Liekinheitin!"
Leafeonin sinkauttamat lehdet kärvähtivät kuumuudesta ja Leafeon joutui hyppäämän pois liekkien tieltä.
"Auringonpaiste!" Ling käski.
Leafeon ojensi raajojansa ja lähetti kirkkaan säteen taivaalle. Auringon säteet tuntuivat suuntaavan areenalle ja Siilin joitui siristämään silmiään nähdäkseen eteensä.
"Ottelu on häikäisevä jo alkaessaan!" Juontaja hehkutti.
Siili ihmetteli, miksi Yao oli tehnyt noin. Auringonpaiste vain tehostaisi tuli-iskuja.
"Liekinheitin!"
Leafeon oli jo ehtinyt väistää iskua paljon ennen kuin se olisi saavuttanut sen ja iski Arcaninea takaisin taklauksella.
"Etkö tiedä Leafeonin kykyä?" Yan naurahti. "Siitä tulee tuplasti nopeampi auringon paisteassa.
Leafeon oli niin nopea, että Arcanine ei ehtinyt reagoida vastustajansa liikkeisiin. Siili mietti päänsä puhki, mutta ajatuksen eivät tuntuneet kulkevan, vaan paine tuntui puristavan aivoja pienenmpään kokoon. Eikö Arcanineaja nimenomaa ylistetty nopeudestaan? Johtuiko se siitä että...
"Tee Äärinopeus!" Siili muisti Arcaninen osaaman iskun.
Arcanine kiihdytti sellaiseen nopeuteen, että Leafeon ei ehtinyt väistämään, vaan kaatui iskun voimasta.
"Ja Liekinheitin!" Siili jatkoi nopeasti.
Kaatuneena Leafeon ei ei voinut väistää. Auringonpaisteen tehostama Liekinheitin oli liikaa sille ja se pyörtyi.
"Siili johtaa!" Juontaja paljasti. "Miten Yao vastaa haasteeseen?"

Spoiler:

Ling Yao kutsui uuden pokémonin:

"Sadetanssi", Yao myhäili antaessaan ohjeen.
Lombre alkoi hyppimään ympäriinsä ja Siili seurasi sen liikkeitä hämmästyneenä. Samalla pilvet peittivät auringon ja alkoivat sataa vettä. Lopulta Siili tajusi Lingin suunnitelman ja sadatteli itsekseen. Sade heikentäisi tuli-iskun voimia ja vahvistaisi vettä. Mainitsiko Gus jotain Lombren vesityyppiydestä...?
"Surffi!"
Suuri vesiaalto peitti koko otteluareenan ja vei Arcaninen mennessään. Iskun voima riitti pökerryttämään koirapokémonin.
"Lombre tasoittaa ottelun!" Juontajan huuto kantautui jostain Siilin korviin.
"Duns!" Dunsparce hyppi Siilin edessä valmiina otteluun.
"Kärsivällisyyttä kaveri", poika toppuutteli. "Tässä pitää pelata eduillaan."
Siili kutsui Honchkrowin ulos pallostaan.
"Lennä korkealle!"
Vesiaallot eivät ulottuneet Honchkrowin lentokorkeuksille.
"Varjopalloja!"
Lintu käyttii ilmaetuansa hyväkseen ja iski kuin hävittäjä. Lombre ei löytänyt pakoreittiä.
"Siipi-isku!" Siili käski.
Isku viimesiteli työn ja Lombre pyörtyi.
"Äsh", Yaon älisi. "Aika käyttää vahvinta pokémoniani..."

Spoiler:

"Uni-itiöitä!" Ling käski.
Meganium varisti kukastaan pölyä, joka suuntasi Honchkrowia päin.
"Puhalla ne takaisin!" Siili reagoi.
Honchkrow alkoi heiluttamaan tiheällä tahdilla siipiään. Itiöt käänsivät suuntaansa tuulen mukana ja iskivät korpin sijasta Meganiumiin. Ei aikaakaan, kun vihreä yrttipokémon alkoi keikkua paikoillaan ja kaatui maahan nukahtaneena.
"Meganium on kykemätön jatkamaan!" Tuomari heilautti kättänsä. "Honchkrow ja Siili voittavat!"
Olipa ottelu! Juontaja totesi. "Siili kerää kolme pistettä voitostaan."

[Sieppeli]

"Mutta se, että te molemmat olette voittaneet tänään, ei vielä tarkoita mitään, " Gary muistutti, kun Siili löysi lopulta tiensä ulos areenalta, "huomenna on uusi päivä ja uudet ottelut, vaikka mahdollisesti jompikumpi teistä pitääkin vapaapäivän-"
"Gary, hei, " Sip ärähti, "voisitko vain painua helvettiin? Nyt? Kiitos? Meillä on ihan tarpeeksi siedettävää Gusissa, ei teitä kahta kestä samaan aikaan."
"Missä Gus edes on..." Siili etsiskeli tuttua kasvoa yleisön joukosta. Gusia ei kuitenkaan näkynyt juurikaan missään sillä hetkellä. Gary sanoi jotain onnittelun kaltaista lähtiessään venytellen pois kaksikon luota. Pokepallojaan hypistelevä Siili ilmoitti lähtevänsä etsimään hoitaja Joyta ja parantamaan haavoittuneet Pokemoninsa, Sip taas lähti johonkin suuntaan haahuilemaan, kertoen kuitenkin, että hänet ehkä mahdollisesti saattaa löytää syömästä.

Seuraavana päivänä oli vain Siilin ottelu, Sipillä oli toisena turnauspäivänä vapaapäivä. Sinä päivänä Siili kohtaisi Annelinan, tytön, jonka kanssa hän muisti jonain päivänä harjoitelleensa. Tiedossa oli jo, miten tyttö keskittyi vain lintuPokemoneihin, ja Siili melkein muisti Arcaninen otelleen hänen Delibirdiä vastaan harjoitusottelussa kuluneella viikolla. Delibirdillä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia mahdollisuuksia, mutta he olivatkin otelleen vain huvin ja treenauksen vuoksi.
"Me olemmekin jo valmiit voittamaan sinut!" Annelina ilmoitti areenan toiselta puolelta kun he astuivat asemiinsa. Siili yritti yhä miettiä parhaita mahdollisuuksiaan lintuja vastaan. Kun tuomari antoi aloituskäskyn, Annelina vapautti heti tutun Delibirdin pallosta.
"Tällä kertaa häviät, Siili-poju!" Annelina hihkaisi ja hyppi jalalta toiselle innoissaan. Siilin kävi melkein sääliksi Delibird-ressukkaa, ja päätti olla tällä kertaa käyttämättä heti Arcaninea.
"Dunsparce!" Hän kutsui maakäärmeen esille. Dunsparce lennähti paikalle ja näytti yhtä kiinnostuneelta Delibirdistä kuin sekin siitä.
"Hahaa!" Annelina näki mahdollisuutensa, "Delibird, anna lahja!" Delibird kaivoi sulkiensa joukosta kauniisti käärityn lahjan. Siili yritti olla kuulematta, miten yleisössä naurettiin punaiselle linnulle, joka köpötteli Dunsparcen luokse ja ojensi maakäärmeelle kyseisen lahjan. Dunsparce oli enemmänkin kuin hämillään, kun Delibird köpötteli vähän kauemmas. Silloin lahja räjähti. Dunsparce lennähti räjähdyksen voimasta sivulle, mutta räpytteli sinnikkäästi pienille siivilleen.
"Ottelun alku onkin antoisa, " Juontajan ääni kaikui. Hänenkin äänessään kuului pientä ivaa Delibirdiä kohtaan.
"Dunsparce, muinaisvoima ja sitten heti zen-pääisku!" Dunsparce räpytti pieniä siipiään ja maasta nousi kiviä. Delibird sai paniikkikohtauksen ja alkoi juosta vimmatusti ympyrää, kun kivet syöksyivät sitä kohti. Se onnistui väistämään noin kolmea, loput osuivat maaliinsa ja viimeisenä hyökkäsi vimmatusti Dunsparce, joka onnistui kolkkaamaan vastustajansa tajuttomaksi nopeasti ja vaivattomasti. Delibird oli ulkona.

"Kosta sille Hoothoot!" Annelina kutsui Delibirdin pois ja kutsui seuraavan Pokemoninsa paikalle.

Spoiler:

"Hoothoot!" Pöllö ilmoitti olevansa paikalla ja se pomppi maassa vaihdellen painolla olevaa jalkaansa niin nopeasti, että kamerakaan ei saanut sitä kuvattua.
"Kaivaudu maahan!" Siili ohjeisti Dunsparcea ja hännänsä avulla maakäärme sukelsi mullan, kivien ja hiekan sekaan.
"Hoothoot, lennä!" Hoothoot alkoi räpytellä pieniä siipiään vimmatusti, mutta sai kuin saikin nostettua pienen ruumiinsa ilmaan. Siili ymmärsi, ettei Dunsparcen maaperäisistä iskuista olisi hyötyä jos vastustaja oli ilmassa.
"Tule esiin, ja-..." Siili ei meinannut keksiä mitä pitäisi sitten tehdä, "haukoittele!" Dunsparcen pää ilmestyi maasta ja se avasi suunsa oikein pitkään ja antoisaan haukoitukseen. Hoothoot huomasi haukottelevansa kanssa.
"Älä väsähdä, käytä hypnoosia!" Annelina käski.
"ÄLÄ KATSO SITÄ SILMIIN!" Siili yritti parahtaa, mutta Dunsparce oli jo katselemassa Hoothootin pyöreitä silmiä, kun se laskeutui kohti maata. Dunsparce huomasi, miten sen päässä alkoi pyöriä samalla, kun Hoothoot töksähti maahan yhden jalkansa varaan.
"Hoothoot, extra-aisti!"
"Dunsparce, zen pääisku nyt, kun se on maassa!"

Mitään ei tapahtunut.

Hoothootin pää nuokahti kun se nukahti ja Dunsparce, jonka pää oli vain puoliksi maan pinnalla, ei näyttänyt reagoivan yhtään. Ne olivat molemmat unessa.
"Kilpailijat ovat kykenemättömiä jatkamaan! Yksi piste molemmille!"

Siinä vaiheessa Siiliä ei harmittanut yksi häviö, tai oikeastaan tasapeli. Hänellä oli vielä käytössä kaksi Pokemonia, Annelinalla vain yksi. Ja sekin yksi oli Altaria.

Spoiler:

Sininen lintu ilmestyi tanssimaan areenalle. Se hyräili jotain sen itse keksimää nuottia ja sai koko yleisön hyvälle tuulelle.
"Sinun vuorosi, Vaporeon!" Siili kutsui Eeveen yhtä muodoista paikalle, "Vesipulssi!" Altaria sai vesiryöpyn päällensä kesken korkean nuotin. Se ja sen kauniit sulat eivät pitäneet tästä kyseisestä pienestä kastumisesta ja se alkoi kihistä kiukusta.
"Altaria, noki sitä!" Altaria suorastaan ryntäsi Vaporeonin päälle ja alkoi nokkia sitä joka puolelta, mihin se pitkällä kaulallaan ylsi. Vaporaonilla oli työtä yrittäessään päästä siitä eroon.
"Taklaa se, Vaporeon, taklaa!" Siili kannusti ja Vaporeon heittäytyi maahan satuttaen itsensä, mutta pudottamalla samalla kiukkuisen hyräilevän linnun kyydistään.
"Altaria, lohikäärmehenkäys!"
"Vaporeon, aurorasäde!" Hengäys ja säde iskivät toisiinsa ja oli kyse tahdosta ja voimasta kumpi voittaisi. Vaporeonilla sitä oli enemmän ja jäätävä aurorasäde pyyhkäisi Altarian mennessään. Sen jo märät sulat jäätyivät, eikä se kyennyt enää liikkumaan. Siili oli oikeastaan voittanut tiensä jatkoon sinä päivänä, vaikka seuraavana päivänä Ling Yao ja Annelina kohtasivatkin.

Seuraavana päivänä oli myös Sipin seuraava ottelu. Kyse oli todella elämästä ja kuolemasta, sillä Sipi, sekä vastustajana oleva Arto olivat molemmat voittaneet Deedeen. Sen kyseisen ottelun voittaja menisi jatkoon.

Alku näytti vielä menevän hyvin. Sipin Haunter onnistui hämmentämään vastustajan laiskahkon Slakingkin vitseillään ja vaikka aluksi näytti siltä, että ne molemmat olisivat olleet immuuneja toisilleen, Slaking tippui pois pelistä yksinkertaisesti halkeamalla naurusta. Samoin ei kuitenkaan käynyt vastustajan Floatzelille, joka nopeudellaan ja vesiperäisillä iskuillaan tiputti pois naurusta hysteerisen Haunterin pois nopeammin kuin laki salli. Floatzeliä vastaan laitettiin Sipin Jolteon ja tämä kaksikko sai aikaan aikamoisen taistelun, sillä Jolteon oli päättänyt sinä päivänä vihata varsinkin kärppiä ja se jahtasi Floatzeliä ympäri areenaa kuin olisi tahtonut syödä sen. Lopulta, kun Jolteon pitkän juoksukilpailun jälkeen onnistui iskemään kärppäPokemonin tajuttomaksi salamoillaan, se juoksi itsensä vielä kumoon ja jo valmiiksi höpertyneenä kaikesta tuosta juoksemisesta se pyörtyi itsekin. Ottelu oli yhä tasan, kun molemmilla oli käytössä enää yksi Pokemon. Sip melkein tiesi jo voittavansa, ja hän kutsui paikalle Luxrayn, vaikka hän olikin juuri käyttänyt sähköPokemonia. Arto taas teki typerän päätöksen ja kutsui vesityypin paikalle. Mutta mikä vesiPokemon se olikaan...

Spoiler:

"Hahaa!" Huudahti Arto areenan toisesta päästä, "mitenkäs nyt suu pannaan!"
Sip löi kämmenellä otsaansa.
"Jos sinä näet, että minä kutsun sähkötyypin Pokemonia, niin minkä hev**-l[Pokemonliiga tiedottaa: älä anna sammakoiden päästä suustasi! Se on hyvin rumaa!] takia sinä valitsen vesityypin!"
"Ahha! Mutta se on puoliksi kummitus!"
"Jossa on vielä vähemmän järkeä! Sinulla on ollut kolme päivää aikaa miettiä mahdollista taktiikkaa minun voittamiseksesi, joten sinun pitäisi tietää, että PUOLET POKEMONEISTANI OVAT KUMMITUSTYYPPIÄ! Ja Luxray osaa luonnostaan pimeitä iskuja! Jos sinulla oli JOKIN Pokemon, jota ei saa laittaa Luxrayta vastaan: NIIN SE ON JELLICENT!" Sip suorastaan raivostui ja hän päästi koko "opettajan"raivonsa pihalle.
"Mutta katso kuinka se on vahva ja HAHAA, hämmennyit, Jellicent, käytä kuplia!" Leijuva mustekalakummitus puhalsi Luxrayta kohti kuplia. Pienet kuplat poksahtelivat Luxrayn leijonankarvoihin, mutta se ei oikeastaan näyttänyt välittävän. Enemmänkin se oli hämmentynyt.
"Joopajoo, " Sip heilautti kättään ja menetti kiinnostuksensa, "Gil, salama kiitos."

"JA SE ON SUPEREFFECTIVE!" Juontaja kuulutti.

[Gustaffsson]

Kun päivän ottelut olivat ohi ja Sip pääsi lähtemään areenalta, Siili otti hänet kiinni rientäessään katsomosta.
"Sinäkin pääsit jatkoon!" Siili huudahti innokkaana.
"Se oli helppoa. Tuollainen mokoma ärsyttävä älykääpiö." Sip tuhahti.
"Mokoma ärsyttävä älykääpiö joka vain on sattunut pääsemään Pokémon-liigan karsintakisoihin." sanoi Gary, joka ilmestyi jälleen heidän seuraansa kuin taikaiskusta.
"Kantossa se ei näytä olevan temppu eikä mikään... ja ärsyttävistä älykääpiöistä puheenollen, milloin SINÄ meinaat jättää meidät rauhaan?" Sip kysyi.
"Mitä muutakaan minä täällä tekisin? Te olette hauskaa seuraa, ja saakai sitä poikamies koittaa onneaan?" Gary virnuili.
"Mene kiusaamaan Gusia." Sip sanoi tylsistyneenä.
"Missä Gus muuten on?" Siili kysyi jälleen.
"Kuka välittää?" Sip tuhahti.
"Tarkoittaako tuo että olet jättänyt hänet? Sittenhän minulla on vielä toivoa!" Gary sanoi ja läimäytti kätensä yhteen. Seuraavaksi Sipin käsi olisi luultavasti läimähtänyt yhteen Garyn naaman kanssa, ellei Gus olisi juuri silloin tullut paikalle, perässään sama alikersantti Surgen komppaniasta, joka oli hänet ottanut kiinni metsästä ennen kisojen alkua.
"Ei Gary, sinulla ei ole ollut toivoa enää vuosiin. Ja Sip, minä kuulin kyllä mitä sanoit." Gus virnisti.
"Missä sinä olet oikein ollut?" Siili kyseli.
"Noh, minun piti pysytellä Surgen seurassa turvallisuussyistä, ja sillä miehellä ei tunnu riittävän vapaata hetkeä että olisin päässyt teitä katsomaan muutenkin kun kisoissa katsomon reunasta käsin. Hienosti voitettu, muuten!" Gus sanoi. Siili hymyili ja Sip tyytyi tuhahtamaan.
"Sinäpä tuhahtelet tänään paljon. Joka tapauksessa, tänään Surge vapautti tämän alikersantti Mossmanin minun seuraani että pääsen välillä teitäkin katsomaan... Hän on ihan mukava tyyppi. Tulenjohtoaliupseeri, mutta koska paikalle ei ole tuotu johdettavaa tykistötulta niin hän pääsi lapsenvahtihommiin." Gus sanoi. Alikersantti virnisti ja tervehti jokaista.
"Näitkö sinä molemmat otteluni?" Siili kysyi.
"Näin minä, pärjäsit todella hienosti. Niinkuin Dunsparcekin, ja muutkin Pokémonisi." Gus sanoi ja taputti lentävää maakäärmettä, joka ylpeänä kohottautui lennossa täyteen pituuteensa.
"Kuinka vanha oikein olet, poika?" alikersantti Mossman ei malttanut olla kysymättä.
"Yhdeksän..." Siili sanoi epävarmasti.
"Yhdeksänvuotias ja liigan karsintaryhmän voittaja... aikamoista!" Mossman sanoi ihmeissään.
"Nojaa..." Siili sanoi hymyillen nolona.
"Minä itse koitin neljänä peräkkäisenä vuonna päästä karsinnoista läpi. Koskaan ei lykästänyt. Sitten en enää jaksanut, tein muutaman vuoden hanttihommia ja lähdin vapaaehtoiseksi armeijaan." alikersantti sanoi.
"Mitä? Oletko muka voittanut Kanton salipäälliköt?" Sip ihmetteli.
"Olenhan minä. Siitä on jo yli kahdeksan vuotta. Pokémon-tiiminikin on vielä pysynyt miltei samana niiltä ajoilta." sotilas sanoi.
"Eli päätit sitten luovuttaa ja palauttaa itseluottamustasi menemällä armeijaan, jossa sinulle annetaan isoja pyssyjä." Sip tuhahti (taas). Alikersantti Mossman nauroi kovaan ääneen.
"Sinussa olisi aihetta kapiaiseksi... no kai sitä niinkin voisi sanoa. Itse luonnehtisin sitä siten, että käsitin etten voi koko elämääni käyttää yhteen haaveeseen tulla Pokémon-mestariksi. Piti löytää töitä, saada itsensä elätetyksi... ja armeija tarjosi helpon ratkaisun." alikersantti selitti.
"Niin... kaikista ei ole liigan voittajiksi." Gary sanoi omahyväisesti.
"Harmi vain että kohta armeijalla itsensä työllistäminen ei ole niin helppoa, mikäli se muutos tulee voimaan." Mossman huokaisi.
"Mikä muutos se oikein on? Surge mainitsi sen puheessaan ohimennen, muttei tarkentanut asiaa." Gus kysyi.
"Ilmeisesti Kanto ja Johto ovat muuttamassa armeijaansa palkka-armeijasta asevelvollisuusarmeijaksi. Jos päätös hyväksytään, kaikki 18-30-vuotiaat miehet koulutetaan seuraavan vuosikymmenen aikana poikkeustilan varalta sotilastehtäviin. Silloin valmiusjoukkoja ei enää erikseen palkata, vaan asevelvolliset hoitavat sen homman." Mossman sanoi.
"Huh. Onneksi olen vasta yhdeksän." Siili huokaisi.
"Niin... eipä itsellänikään vielä ikä riittäisi. Kannattaa olla nuorempi, vai mitä Gus?" Gary sanoi ja läimäytti sedäntapaistaan selkään. Gus vain mulkaisi vihaisesti.
"No, tuskin se päätös edes menee läpi..." Gus uskotteli itselleen ja teki mitä parhaaksi koki paetaakseen ärsyttäviä asioita - nosti Mudkipin syliinsä ja kutitteli sitä.

[Sieppeli]

"Mutta tulee se silti sinullekin Blue vastaan kun olet vanhempi, " huomautti Mossman.
"Enkö minä palvele kansaani aivan tarpeeksi jo pukeutumalla tiukkoihin vaatteisiin ja puhu julkisesti kameran edessä aina tarvittaessa?" Gary kysyi levitellen käsiään. Sip yksäisi taustalla peittääkseen naurahduksensa.
"Löytääkö armeija todella tarpeelliseksi kouluttaa armeijaa velvollisuuspohjaisesti, jos emme ole olleet sodassa vuosiin?" Gus mietiskeli, "kuka näinä aikoina hyökkäisi?" Juuri silloin porukan ohitse kulki kahden hengen porukka, joka näytti päällepäin seurustelevalta pariskunnalta, mutta jotakin hämärää heissä oli. Ehkä se, että seurustelevaksi pariskunnaksi he kaksi pälyilivät ympärilleen epäilyttävästi, eivätkä näyttäneet niin pitävänsä toisistaan. Kukaan ei sillä hetkellä edes kiinnittänyt heihin huomiota, mutta jos olisi, ei siitä kukaan olisi tunnistanut kahta huonosti piiloutunutta Rakettiryhmäläistä.

Gary siirsi painoa jalalta toiselle ja hänen katseensa kiinnittyi katsomossa oleskelevaan yksinäiseen hahmoon. Yllättäen hänelle tuli kiire muualle.
"Jaaha, näyttää siltä, että minua tarvitaan muualla, " hän sanoi katse siellä jossain, "haistellaan myöhemmin - ja näkemiin arvon neiti." Hän kumarsi täysin ohimennen kahdelle kilpailijalle, ottosedälleen ja tämän saattajalle, lähtien tuonne jonnekin.
"Herra Oak." Hyvästeli sotilas Mossman salijohtajan. Gus heilautti näkemisiksi kättään, Siili vilkutti innokkaammin ja Sip ei huomioinut lähtijää.
"Mitä meillä on seuraavaksi vuorossa?" Siili vaihtui asiasta kukkaruukkuun.
"Huominen päivä on kilpailijoilla vapaa, " vastaaja oli Mossman, "jonka aikana ehditte valmistautua seuraavaan koitokseen. Nyt voitte vain seurata viimeisiä päivän tuloksia ja ottaa selvää, keitä saatte mahdollisesti vastaanne."
"Eikö viimeistään huomisen aikana selviä turnajaistaulukko tai jokin sinnepäin, " Sip kysyi ääneen ihmetellessään samassa Bluen menoa sinne jonnekin, "josta jokainen voittaja siirtyy taulukossa eteenpäin, kunnes jäljellä on enää yksi vastustaja? Kukahan tuo on?" Kukaan ei kiinnittänyt oikein Sipin viimeiseen lauseeseen huomiota, eikä ainakaan keksinyt keneen sana "kukahan" viittasi. Ylempänä katsomossa vain sattui olemaan luultavasti miespuolinen nuorehko poika, suurimpiirtein Garyn ikäinen, jonka kasvot eivät näkyneet kunnolla punavalkean lippahatun alta. Tuon mustahiuksisen henkilön luokse kuitenkin Blueksikin kutsuttu salijohtaja meni, näköjään juttelemaan mukavia. Sip ei tiennyt kuka hän mahtoi olla, mutta jotenkin hänelle tuli tunne, että tätä jätkää vastaan hänkin häviäisi ottelussa - ja helposti.

"Kyllä, se pitäisi olla edessänne seuraavaksi, " Gus muisteli, "onkohan mahdollista, että te kaksi otatte jossain vaiheessa yhteen?"
"En minä halua, " Siili parahti, "minä häviäisin."
"Tuskinpa sentään, " Sip kohautti olkapäitään.
"No, se riippuu ihan siitä, että keitä teidän vastaan tulee kilpailun edetessä. Jos voitatte jokaisen otettelunne, saavutte toisianne vastaan viimeistään ihan viimeisenä. Mutta siihen päästäksenne joudutte ottelemaan paljon."
"Ja minä tuskin jaksan olla mukana niin pitkälle, " Sip huomautti.
"HEI, eikö tuo ole se poika, jolla oli se supersiisti Arcanine?" Joku yleisön nuoremmasta väestä huudahti äidilleen. Siili huomasi, että häntä osoitettiin, ja hän punertui.
"Sillä on se Dunsparce olalla, on se se!" Pojan veli huudahti puna poskillaan.
"JA TUO VARASTI MINUN ILMAPALLONI!" Parkui jokseenkin tuttu ääni jostain, mutta kukaan ei onneksi nähnyt mistä.
"Gus, mitä jos lähtisit kävelemään eteenpäin ja alkaisit kertoa jostain tutkimastasi asiasta?" Sip ehdotti viattomasti.
"Mitä, miksi?" Gus ihmetteli, "kiinnostaako sinua todella mitä minä-"
"Että saisimme syyn olla olematta tässä ihmisten katseiden alla, kiitos?"
"Ai..."

"En odottanut että sinua näkisi täällä. ... Mitä? Olet nähnyt Rakettiryhmäläisiä katsomossa? No, kai sinustakin jotain hyötyä on. ... Mutta vielä vähemmän uskoin, että he alkaisivat tällä lailla julkisesti näyttäytyä... Oletko perillä viimeaikaisista? ... Ei, tällä kertaa on kyse suuremmasta mittakaavasta, tuskin yksi kymmenenvuotias saa heitä tällä kertaa maan alle pakoon."

[Siilinpiikki]

* * *

"... Pääasema sijaitsee metsässä. Joukkojen määriä on vielä liian aikaista arvioida, mutta paikalla on niin palontorjunta- kuin ilmajoukkojakin. Ilmatarjuntaohjukset ovat hieman syrjempänä vuoristossa iskuvalmiudessa, kuten saimme havaita."
Suuri kartta oli levitetty Giovannin työhuoneen/luolan pöydälle. Itse johtaja ja pari varsin tärkeän näköistä alaista tutkivat sitä tiiviisti.
"Haluan tietää tarkat luvut ja muiden puolustuksellisesti stradegisten paikkojen sijainnit", Giovanni sanoi. "Ennen sitä emme voi-"
"Sir."
Uusi rakettiryhmäläinen oli ilmestynyt sisääntulo aukon eteen.
"Osasto 2 on saanut kartoitettua loput areena B:stä", rakettiryhmäläinen ilmoitti.
"Näyttäkää ruudulla."
Televisioruutu välähti päälle. Kuva liikkui akselinsa kautta ympäri ja näytti koko otteluareenan katsomoineen.
"Suurentakaa kuvaa vasemmalta", Giovanni viittilöi kuvaa.
Televisioruutu suurensi kuvan pikseleitä.
"Lisää."
Kuva oli kohdentunut lippalakkiseen poikaan, joka istui katsomossa.
"Hän..."

[Gustaffsson]

"Tämä voi muuttaa asioita..." Giovanni sanoi.
"Mitä yksi poika suunnitelmallemme enää mahtaa?" yksi karttaa katsoneista rakettiryhmäläisistä kysyi.
"Hiljaa, senkin hölmö. Meille tarjoutui oiva tilaisuus aiheuttaa entistä enemmän kaaosta ja samalla maksaa vanha velka. Mikäli hoitelemme hänet iskun yhteydessä, se olisi vahva näyttö uudistuneista voimistamme." Giovanni sanoi.

******

Gus, Siili, Sip ja Mossman siirtyivät kauemmaksi väkijoukosta metsänreunaan, johon he päättivät jäädä pitämään lounastauon retkieväistä. Alueelta olisi saanut kunnon ruokaakin, mutta heitä ei huvittanut mennä takaisin ihmispaljouden sekaan sellaista hakemaan. He päästivät Pokémoninsa vaeltelemaan ympäristöön. Alikersantin Growlithe juoksenteli heidän ympärillään ja leikki muiden Pokémonien kanssa aina kun näki tilaisuuden. Sipin Pokémonit eivät lämmenneet sen ystävällisyydelle, mutta Gusin Eeveen ja Siilin Arcaninen kanssa se tuli hyvin toimeen. Armeijassa koulutetuksi Pokémoniksi sen paljasti vain kaulassa riippuvat tunnuslaatat, käytös ei erityisemmin ollut sotilaallista.
"Eikö siitä olisi enemmän hyötyä Arcaninena?" Sip kysyi katsellen kuinka Growlithe juoksi Eevee perässään Siilin Arcaninen mahan alta.
"Samaa minulle sanottiin koulutuksen aikana, mutta minusta se on kiva tuollaisenaan." Mossman kohautti olkiaan.
"Siinä toinen samanlainen jästipää..." Sip kuiskasi Gusille, joka hääräsi retkikeittimen ääressä. Mossman antoi hänelle repustaan sissimuonapakkauksen.
"Käytä siitä jos on jotain käytettävää. Niitä jaettiin komppanian joka äijälle kisojen alkaessa, mutta täältä saa kuitenkin ostettua tarvittaessa ruokaa." hän sanoi. Muonapakkauksesta ja omista aineksistaan Gus saikin tehtyä kunnon aterian, johon kuului kuivalihasta, riisistä ja kasviksista tehty lihapata, puurohiutaleista ja purkkipasteijasta tehtyjä epämääräisiä klönttejä, jotka kuitenkin maistuivat yllättävän hyvältä kun niitä ensin uskalsi maistaa.
"Enpä olisi uskonut että sissipaketista saisi näin hyvää sapuskaa." Mossman sanoi syödessään annostaan pakista.
"Tarvitaan vain hieman mielikuvitusta." Gus sanoi antaessaan epämääräisiä ruokaklönttejä Pokémoneilleen.
"Jos tosiaan joudut armeijaan, se kyllä tappaa ylimääräisen mielikuvituksen... herra luutnantti!" Mossman huudahti äkkiä. Lt. Surge oli kävellyt heidän luokseen.
"Lepo vain, alikersantti." Surge sanoi.
"Maistuisiko lihapata? Siitä tuli erinomaista." Gus tarjosi, mutta salipäällikkö kieltäytyi.
"Ei kiitos, söin juuri. Tulin vain onnittelemaan kisaajia jatkoon pääsystä... ja kertomaan että kolme lisää rakettiryhmäläistä on saatu kiinni. Heidät löydettiin asentamasta samanlaista pommia mikä löytämällänne miehellä oli katsomon rakenteisiin." Surge sanoi.
"Hepäs ovat yritteliäitä." Sip sanoi.
"Se oli helppo kiinniotto. Suorastaan epäilyttävän helppo. Epäilen että nämä pommitusyritykset ovat vain keino peittää jotain suurempaa..." Surge mutisi puoliääneen.
"Mikä olisi suurempaa kuin pommi-isku Pokémon-liigaan?" Gus mietti.

[Sieppeli]

Joten he söivät. Ja puhuivat mukavia. Ja Pokemonit olivat söpöjä, kuten ne aina olivat. Vähän ehkä liiankin söpöjä. Ehkä jopa niin söpöjä, että paikalla olijoista rupesi tuntumaan uhkaavasti siltä, että tästä söpöydestä puuttui kokonaan pimeys. Yleensä sellainenkin oli paikalla. Lopulta Siili havahtui katselemaan ympärilleen.
"Mihin Sip meni?" Hän huomasi. Kukaan muu ei ollut edes huomannut tytön katoamista paikalta.

Mutta niin se tyttö oli vain lähtenyt. Hän oli lähtenyt palaamaan takaisin turnausalueelle. Ihmisten kanssa oli tietenkin mukava olla, mutta joku, joka oli viettänyt suurimman osan Pokemonseikkailustaan yksin, alkoi jossain vaiheessa nousta muiden seura päähän ja valua korvista ulos. Kaikki oli alkanut tuntua puulta erityisesti nyt, kun joka puolella pyöri ihmisiä, niin turisteja, kuin kouluttajiakin. Kaiken sen turhautuneisuuden kakun päällä oli vielä se, että Sip oli osallistunut koko turnaukseen vain Siilin vuoksi: Että voisi vahtia tämän kehitystä kouluttajana läheltä, pitää huolta hänestä ja ehkä jossain vaiheessa otella uudelleen häntä vastaan. Mutta viimeisimmän, suhteellisen ärsyttävän ottelun jälkeen, Sipistä oli alkanut tuntua vain entistä turhautuneemmalta. Hän alkoi kaivata yksinoloaan, vain hän ja Pokemoninsa.
Dusclops luultavasti kulki silläkin hetkellä hänen perässään, vaikkakin jälleen kerran näkymättömissä, ja toinen Pokemon ulkona pallosta oli Banette, joka vietti leppoisaa aikaa Sipin sylissä. Siinä ollessaan Banette oli todellakin kuin pelkkä räsynukke, jota pystyi retuuttamaan puolelta toiselle eikä se reagoinut kuin olemalla siinä ja virnistämällä vetoketjusuullaan. Tämän karmivahkon kaksikon kanssa Sip suuntasi turhautuneisuudessaan tietokoneille tutkimaan jo jatkoon päässeiden tietoja. Virallinen jatkon aikataulu ei ollut vielä tullut, sillä areenalla vielä oteltiin, mutta olipa tämäkin nyt jotain tekemistä. Banette ritisi ja ratisi hänen sylissään, kun Sip alkoi tuijottaa näyttöä turhautuneena.
Hyvän hetken hän ehti jo selailla muiden kilpailijoiden tietoja, kun ruudusta heijasti tutuhko naama. Jos Sipillä itsellään istui sylissä Banette, niin tällä henkilöllä oli mukanaan ihan oikea nukke - joka osasi vieläpä puhua.
"Sabrina-senpai, " Sip tunnisti heijastuksen, kääntyi tuolilla ja nousi ylös kohtaamaan työnantajansa. Salijohtajan kasvoilla ei vaihteeksi ollut tunteita, kun hän tutki työntekijänsä kasvoja.
"Poika on pärjännyt hyvin, " Sabrinan ääni kaikui huoneessa, kun hän puhui Siilistä. Sip mietti jälleen, että puhuiko nainen ollenkaan itse, vai oliko kyseessä telepatia, niin kummalliselta hänen äänensä kuulosti.
"Siili on erinomainen kouluttaja niin nuoreksi, " Sip myönsi.
"Hänellä on vaarallinen tukija, " Sabrina sanoi. Tätä Sip ei ymmärtänyt lainkaan - kuka? Sipikö? Gusko? No Gus nyt ei ainakaan ollut vaarallinen.

"Ja se toinen, " Sabrina jatkoi, "hänelläkin on epäilyttävää seuraa. Olette nähneet Unowneja."
"No tässä porukassa ehtii nähdä vähän yhtä sun toista, " Sip heilutteli päätään puolelta toiselle puhuessaan. Banette teki samoin hänen perässään. Jos Dusclops olisi tahtonyt näyttäytyä, sekin epäilemättä olisi toistanut saman eleen.
"Unownit ovat hauskoja!" Pikkulapselta näyttävä nukke huudahti salijohtajan sylissä, "ne laulavat kivoja lauluja!"
"Tunteeko Banettesi mitä on ilmassa?" Sabrina kysyi. Sip katsahti sylissään lojuvaa kummituspokemonia. Se ei liikahtanutkaan tällä kertaa, lojui vain ja oli lötsähtänyt.
"Kostoa, " Sip ymmärsi tämän vihjauksen, "koko turnaus löyhkää siltä. Sen takia Snaug on niin iloinen, se saa jatkuvasti ruokaa."
"Gritzzzzzgrätzzzz, " Banette ritisi myöntäen arvauksen oikeaksi. Sabrina nyökkäsi hitaasti.

"Sinulla on suunnitelmia?" Sipin työnantaja kysyi arvoituksellisesti. Sip ei tiennyt arvasiko Sabrina jo mitä hän ajatteli, vai estikö kummitusPokemonien läsnäolo psyykkisten voimien pääsyä hänen mieleensä.
"Olette oikeassa, " Sip ei katsonut salijohtajaa silmiin, "mutta sitä varten joutunen eroamaan."
"Tule sitten takaisin joskus leikkimään, kun olet saanut tarpeeksesi ulkoilmasta!" Sabrinan nukke ilmoitti.
"Ymmärrän mitä haluat, " Sabrinan kasvoilla ei ollut edelleekään tunteita, "mutta pyytäisin sinua kuuntelemaan ehdotustani ennen sitä."

Nyt Sip katsoi salijohtajaa silmiin, sillä tunsi saaneensa luvan siihen.
"Maailmassamme on vielä monia salaisuuksia, jota emme ole selvittäneet. Kantossa tiedämme jopa säälittävän vähän koko maailman tapahtumista. Minulla on salini ja velvollisuuteni, en voi poistua alueeni sisältä helposti. Tarjoan sinulle mahdollisuutta, jota minulle ei näissä puitteissa suoda: Toimi salini kirjeenvaihtajana. Ota selvää uusista alueista, eri Pokemoneista ja eri uskomuksista Kanton ulkopuolella, " Sabrinan ehdotus kuulosti käskyltä.
"Kuulostaa tehtävältä, joka voisi olla minulle mieluinen, " Sip kumarsi hieman päätään. Nyt myös Banette teki samoin.
"Kuuluukohan hommaan palkankorotusta?" Sip uskalsi vielä kysyä ja kummastuksekseen hän sai Sabrinan hymyilemään. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, vaan salijohtaja lähti pois paikalta. Banette nosti päätänsä ja katsoi kouluttajaansa silmiin, kuin kysyen: "aiotko mennä kertomaan Siilille ja Gusille näin suuresta uutisesta?"

"Mitä turhaan?" Sip kohautti olkapäätään, "eivät minun asiani heille kuulu."

[Gustaffsson]

"Gus, voinko vaihtaa kanssasi muutaman sanan? Hieman sivummalla?" Surge kysyi, ja Gus lähti hämmentyneenä hänen mukaansa.
"Mitä aiot tehdä kisojen jälkeen?" salipäällikkö kysyi.
"En tiedä vielä." Gus sanoi totuudenmukaisesti, hän ei ollut suunnitellut tulevaisuutta niin pitkälle.
"Miltä kuulostaisi matkustelu muilla alueilla?" Surge ehdotti.
"...en tiedä. Olisihan se mielenkiintoista." Gus sanoi kummissaan.
"Lupaa, ettet kerro kenellekään mitään siitä mitä sinulle kerron nyt." Surge sanoi hiljaa.
"Öh, okei. Lupaan etten kerro tästä kenellekkään." Gus vannoi.
"Olemme tällä hetkellä kansainvälisen kriisin partaalla. Kanton suhde muihin alueisiin ei ole sitten sotavuosien ollut näin pahassa jamassa - alueiden välisiä neuvotteluja tai kaupankäyntejä ei ole tehty aikoihin. Kanto ja Johto toimivat yhdessä vain koska meidän on pakko, pitkän yhteisen rajamme takia. Muuten ulkopolitiikka toimii miltei kokonaan huhujen varassa. Vähäisten tietolähteiden mukaan joillain alueilla on nousemassa tai jo noussut valtaan ääriliikkeitä, jopa rikollisuuksiin sortuvia sellaisia. Sotien jälkeen neuvotellut voimatasapainot ovat muttumassa." Surge sanoi.
"Siksikö armeijaa ollaan muuttamassa asevelvollisuusarmeijaksi?" Gus arvasi.
"Siksi, ja myös Rakettiryhmän voimistumisen takia. Ongelma on siinä, että rauhanteossa sodan jälkeen sovittiin armeijan enimmäismiesvahvuudet. Asevelvollisuusarmeija rikkoisi tätä sopimusta ja provosoisi muita alueita armeijansa julkisempaan varustamiseen, mutta jos jätämme sen tekemättä, teemme itsestämme helpon kohteen hyökkäykselle." Surge kertoi.
"Kuulostaa pahalta dilemmalta, mutta miten tämä minuun liittyy?" Gus kysyi.
"Vaikka alueiden hallitukset eivät paljoa olekaan tekemisissä toistensa kanssa, Pokémon-kouluttajat voivat yhä hakea matkustamispasseja. Se on perinne, joka ei katkea ennenkuin ollaan oikeasti sodan partaalla. Sinä voisit matkustaa muille alueille, tarkkaila sekä kansalaisten että viranomaisten mielipiteitä ja yleistä suuntautumista kansainväliseen touhun, sekä tietenkin mahdollisuuksien mukaan myös sotilastoimintaa." Surge sanoi.
"Haluatko tehdä minusta vakoojan?" Gus järkyttyi.
"Enemmänkin tarkkailijan. En missään nimessä halua että pistät itseäsi vaaraan." Surge sanoi. Gus huokaisi syvään.
"Oookei. Minun pitää miettiä..." hän sanoi.
"Selvä. Minä joudun lähtemään takaisin areenalle. Ja Gus, edes toiset salijohtajat eivät tiedä ehdotuksestani. Käsittelimme aihetta, mutta kuusi kahdeksasta äänesti tarkkailijan lähettämistä vastaan." Surge sanoi vielä ennenkuin lähti.

[Sieppeli]

Vapaapäivä? Se meni ohi nopeammin kuin laki salli. Siili ehti sen sallimattoman nopeasti menneen päivän aikana, kuinka katsojat alkoivat mennä sekaisin. Suurimmat Pokemonfanit olivat ehtineet vedonlyönnin lisäksi etsiä itselleen fanituotteita jokaisesta, joka oli päässyt näin pitkälle: Mukaanlukien Sipistä ja Siilistä. Kuuleman mukaan Siiliä kunnioitettiin kaksikosta huomattavan paljon enemmän ja hänet oli melkein nostettu ennekkosuosikkien joukkoon. Melkein. Vastassa tulisi kuitenkin olemaan esimerkiksi eräskin henkilö nimeltään Teal, joka ei ollut tarvinnut koko alkuturnauksen aikana kuin yhden Pokemonin, jolla hän oli voittanut kaikki vastaantulijat: Hän oli luonnollisesti ennakkosuosikki. Hyvin meni myös jätkällä, jonka nimi taisi olla Pulver? Tämä kyseinen henkilö ei ollut pärjännyt yhtä hyvin taisteluissa kuin Teal, tai Siili, mutta hänellä oli avoin, räiskyvä ja näkyvä luonne: Yleisö rakasti häntä.

Kun tuli turnauksen seuraava päivä, Gus löysi itsensä istumasta melkein yksinäisenä katsomosta. Hänen suojelemistaan ei ollut vähennetty yhtään, hänen seurassaan oli yhä sotilas, joka vaikutti suhteellisen innostuneelta siitä, että pääsi tähän hommaan. Gusin suojelu tarkoitti sitä, että kyseinen sotilas pääsi itse myös näkemään semifinaaleja.
Suojeltava tutkija/kouluttaja odotteli muiden katsojien mukana kilpailijoita areenalle. Kohta, suurten ablodien mukana he saapuivatkin kuulutuksen pyydettyä heitä saapuviksi. Gus ihmetteli taputtaessaan yleisön äänenvoimakkuutta ja sitä kaikkea hehkutusta, mitä tästä kaikesta seurasi. Tarkkasilmäisenä hän huomasi kilpailijoiden joukosta helposti Sipin ja Siilin, huomaten samalla miten kamera kuvasi huomattavan paljon Siilin kasvoja isolle näytölle kuin kenenkään muun. Ehkä kameramiehet pitivät porukan nuorinta arvissa?

Tätä kaikkea seurasi turnausaikataulun julkaisu ja siitä päästiin heti ensimmäisiin otteluihin. Gus katseli Siiliä ja Sipiä, joista kumpikaan ei näyttänyt hirveän jännittyneeltä, mutta vähiten jännittyneeltä näytti jätkä nimeltään Pulver, joka keskittyi yleisölle vilkutteluun ja lentosuudelmien lähettelyyn. Hän vaikutti olevan omassa elementissään. Tyttö jätkän lähistöllä, joka saattoi olla nimeltään Bea, katseli inhoten Pulverin suuntaan. Gusille oli jäänytkin Bea-nimisestä kouluttajasta paha, ylimielinen maku ottelijana. Jopa Teal, ennakkosuosikki, ei ollut niin... Inhottava, kuin Bea. Teal oli vain pitkä ja ylpeä, mutta hänessäkin oli sitä jonkinlaista charmia, jota ennakkosuosikilta voisi odottaa.
Kun ihmiskasa oli saanut odottaa jännityksessä tarpeeksi pitkään, ottelutaulukko julkistettiin. Gus otti parempaa asentoa kun nimiä ja kasvoja alkoi ilmestyä taululle: Abraham ja Sheyla olivat ensimmäisenä ottelemassa, sitä seurasivat Jey ja Mariam: Ensimmäinen lohko. Toisessa lohkossa ensimmäinen julkistettu nimi oli Pulver - yleisö meni sekaisin - ja häntä vastaan oli Sip. Tytön kasvoilla ei käynyt ilmeitä kun hänen nimensä mainittiin, mutta Pulver suorastaan hohti.

Samassa lohkossa oli myös Gusin inhokki: Bea.

Ja Siili oli laitettu Beaa vastaan. Siinä oli lohko kaksi. Jäljellä oli vielä pari lohkoa, mutta Gus tiesi jo mitä tästä seurasi: Jos molemmat, Siili ja Sip voittaisivat ensimmäisen ottelunsa, he olisivat toisiaan vastassa seuraavana.

"Joko?"
"Ei, ei vielä... Ei nyt kun siellä on monta tehokasta taistelijaa täydessä kunnossa. Annetaan lasten väsyttää toisensa."

Ensimmäinen ottelu kuudella kuutta vastaan meni yllättävän nopeasti: Sheylä suorastaan teurasti Abrahamin niille sijoilleen. Seuraava ottelu taas meni vähän vaikeamman taistelun jälkeen Jeylle: Sitten oli Sipin ja Pulverin vuoro.

[Gustaffsson]

Pulver vaikutti olevan kova vastus Sipillekin. Hänellä oli kirjava ryhmä eri tyyppien korkeatasoisia Pokémoneja. Kamppailu oli pitkä ja kova, ja lopulta molemmilla oli vain yksi Pokémon jäljellä kun Sipin Dusclops voitti Pulverin Venusaurin. Pulver oli selvästi säästänyt valttikorttinsa viimeiseksi, ja suurieleisesti hän nappasi viimeisen Poképallon vyöltään, heitteli sitä pari kertaa kädestä toiseen ja lopulta vapautti kentälle Dragoniten.

Spoiler:

Yleisöstä kuului kohahdus kun katsojat haukkoivat henkeä yhtä aikaa. Dragonitea pidettiin yleisesti miltei legendaarisena sen suurien voimien takia. Myös Sip oli häkeltynyt vaikka olikin etukäteen tiennyt Pulverin omistavan Dragoniten. Samalla hänen strategiansa oli kuitenkin selvä, Dragonite oli vahvasti alakynnessä jääiskuja vastaan, ja Dusclops osasi Jäänyrkin.
Valitettavasti myös Pulver osasi taktikoida ja oli ottanut selvää Sipin Pokémoneista etukäteen.
"Dragonite, ilmaan!" hän komensi. Lohikäärmepokémon nousi ilmaan, lennättäen pölyä melkein yleisöön asti.
"Pyörremyrsky!" Dragonite alkoi lentää Dusclopsin yläpuolella ympyrää, tuuli alkoi kiertää kummituspokémonia kiihtyvällä nopeudella.
"Estä se, Dusclops! Psykosäde!" Sip huudahti, mutta Dusclops ei osunut nopeaan lohikäärmepokémoniin. Dragoniten pyörremyrsky heitti Dusclopsin nurin, melkoisen ilmapyörityksen jälkeen.
"Näyttää siltä että Dusclops on hämmentynyt!" selostaja kuulutti kun Dusclops nousi vaappuen takaisin pystyyn.
"Kyllä se siitä, Dusclops! Vastaisku!" Sip komensi, mutta Dusclops ei saanut päätään selväksi iskua varten.
"Lohikäärmeraivo!" Pulver huusi. Lentävä Dragonite syöksi suustaan valtavan violetin liekkimeren, joka peitti hoippuvan Dusclopsin näkyvistä.