Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

[Gustaffsson]

"Hei Siili, odotahan vähän!" Gus huudahti pojan perään. Hän etsi katseellaan Sipiä tai Garyä, mutta kumpaakaan ei näkynyt.
"Perhana." hän mutisi ja kutsui Pokémonejaan, jotka köpöttelivät hänen luokseen joka puolelta huonetta tyttöjen paijattavilta.
"Haluatko sinäkin otella?" Whitney kysyi hymyillen. Tyttö näytti saaneen melkoisen energiapuuskan voitostaan.
"Ei kiitos, neiti Whitney. Olen täällä vain katsojana." Gus sanoi.
"Voiii, mutta sinun Pokémonisi ovat niin suloisia! Tulettehan toistekin?" Whitney kysyi. Gus vakuutti heidän tulevan vielä uudestaan ja lähti kamppailuhuoneesta. Ulospääsyä etsiessään hän mietti kuinka Whitney ja Sip olivat kuin toistensa vastakohtia, Sip kaikkine synkkyyksineen ja aavemaisuuksineen ja Whitney ylitsevuotavine pinkkeyksineen, söpöstelyineen ja iloisuuksineen.

Sillä hetkellä oli vaikea sanoa kumpi oli pelottavampaa.

*****

Löydettyään ulos salista Gus suunnisti Goldenrodin Pokémon Centerin luokse, aavisteltuaan Siilin menneen sinne parantamaan Dunsparceaan. Kaupungin Pokémon Center olikin ehdottomasti isoin missä Gus oli asioinut. Vastaanottotiskejä oli useita, mutta silti niissä kaikissa oli jonoa. Hetken paikallaan pyörittyään hän löysi etsimänsä, Siilin istumassa odotuspenkillä Garyn ja Sipin seistessä hieman kauempana. Siilin polviinsa nojaava ja lattiata tuijottava asenne kehotti häntä kääntymään ensin Garyn ja Sipin puoleen.
"Oikein mukavaa teiltä jättää minut sinne yksin." Gus sanoi.
"Näytit niin nauttivan oloistasi. Pinkkiä ja söpöjä Pokémoneja, ja tyttöjä joiden kanssa jutella kivoja." Sip sanoi.
"Yritin olla kohtelias. Sinäkin voisit joskus kokeilla sitä. Kuinkas Siili voi?" Gus kysyi hiljaa.
"Miltä näyttää?" Gary kysyi. Siili näytti vajoavan hetki hetkeltä enemmän kumaraan.
"Oletteko puhuneet hänelle?" Gus kysyi.
"Ajateltiin että sinä hoidat sen homman kuitenkin." Gary totesi. Gus huokaisi.
"Hän ihailee teitä molempia, te olette hänen roolimallejaan. Teiltä tuleva lohdutuksen sana merkitsisi paljon enemmän, sillä se näyttää että parhaatkin saavat epäonnistua." hän vetosi.
"Psykologian alkeet, osa 34." Sip mutisi, mutta suostui kuitenkin, ja sitä myötä suostui Garykin.
Siispä kun Siili sai apaattiselta näyttävän Dunsparcen hoitajilta takaisin, he ehdottivat pojalle että mentäisiin kansallispuistoon pitämään pieni tauko.
"Samapa tuo." poika tuhahti.

Goldenrodin pohjoispuolella oli suuri puisto, täynnä pieniä kävelypolkuja, pikku ankkalammikoita ja ötökkäpokémoneja kuhisevia pensaikkoja ja tiheitä heinikkoja. Nyt kenelläkään ei kuitenkaan ollut fiilistä jahdata ötököitä, joten he istuivat penkille yhden pikkulammen ääreen.
"Kaikki okei, pikkumies?" Gary päätti kokeilla keskustelun avausta.
"Minä hävisin." Siili vastasi.
"Et oikeastaan vastannut kysymykseen..." Gary viisasteli.
"Minä luulin olevani hyvä. Ajattelin ettei minua kaiken jälkeen yksi ylipinkki salipäällikkö voita..." Siili mutisi.
"Sinä olet pirun hyvä, Siili. Kovin moni ei ole kiertänyt Kanton saleja niin nopeasti heti kouluttajaksi ryhtymisensä jälkeen kuin sinä." Sip sanoi painokkaasti.
"Ja tuskin kovin moni vasta-alkajakaan häviää noin nopeasti kun minä äsken... ja vielä tuollaista ällösöpöstelijää vastaan." Siili mutisi.
"Sinä vain aliarvioit Whitneyn. Ei salipäälliköksi pääse pelkällä kauniilla hymyllä. Noh, paitsi Gary." Gus sanoi istuessaan nurmikolla penkin edessä koska sillä ei ollut enää tilaa.
"Eli minä sekä aliarvioin Whitneyn JA olen muutenkin ihan surkea." Siili sanoi.
"Nyt riitti! Siili, lopeta tuo surkuttelu! Sinä et ole mikään surkimus!" Sip sanoi tiukasti noustessaan pystyyn niin vinhasti että Siili ponkaisi masennuskumarastaan suoraksi kuin katapultti.
"Sip, ota rennosti..." Gus kuiskasi varovasti.
"Turpa kiinni siinä! Siili, sinä et yliarvoinut itseäsi, mutta otit kykysi itsestäänselvyytenä etkä pistänyt kaikkea peliin. Sinä teit virheen ja sillä selvä! Se ei ole kuolemanvakava asia, me olemme kaikki tehneet virheitä, minä olen, Gary on, ja Gus vasta onkin." Sip paahtoi menemään.
"Sinun tarvitsee vain ottaa opiksi virheistäsi. Lähdit sillä olettamuksella että Dunsparce voittaa, koska se on voittanut ennenkin. Jätit vastustajan huomiotta, ja joskus jopa juuri aloittanut kouluttaja voi yllättää piskuisella Caterpiellä - saatikka sitten kokenut salinjohtaja vuosia treenatulla Miltankilla." Gary sanoi.
"En minä häntä huomiotta jättänyt!" Siili alkoi puolustella. Hyvä merkki.
"Tietenkin keskityit kamppailuun, muttet taktikoinut, et aavistellut hänen taktikointiaan tai valmistautunut seuraaviin iskuihin. Jo hänen persoonallisuutensakin kertoo hänen käyttävän taistelussa viekottelua iskuna. Kaikesta voi päätellä jotain. Katso vaikka Gusia." Gary sanoi. Gus istui piippu suussaan ja silitti laiskasti Hurrya, joka haisteli hänen sylistään kevään herättämää kukkaa. Mudkip uida polskutteli lammessa ja Pikachu juoksi sen vierellä siksakkia, väistellen Mudkipin läiskäyttämää vettä. Pallostaan vapautettu Eevee katseli häntä pystyssä puskaa, jossa kahisi jokin ötökkäpokémon.
"Mitä luulisit Gusin käyttävän jos nyt kamppailisitte toisianne vastaan?" Gary kysyi.
"Öh, ei mitään koska hän ei koskaan kamppaile?" Siili arveli.
"...touché." Gus vastasi.
"No jos kuvitellaan että Gus olisikin mies eikä hiiri ("Hei!" Gus protestoi."), niin mitä hän käyttäisi?" Gary täsmensi.
"Hmm... Cyndaquilia?" Siili arveli.
"Mistä päättelet niin?" Gary kysyi.
"Se on hänen uusin Pokémoninsa... ja selvästi lellikki." Siili päätteli. Hurry tuhahti ja Gus joutui hetkeksi lopettamaan sen silittämisen, kun sen selästä leimahti pieni liekki.
"Ei paha päätelmä, mutta muista että Gus suosii Pokémonejaan vähän eri tavalla... huomioi hänen selvästi laiska ilmeensä ja olemuksensa ("Leppoisuutta se on!" Gus heitti väliin.) Hän ei käyttäisi pikku Hurrya jossei tietäisi etukäteen sen olevan vahvoilla. Hänellä ei ole vahvoja Pokémoneja Dunsparceasi vastaan, joten hän käyttäisi luultavasti viime aikoina eniten kouluttamaansa Pokémonia, joka näyttää kaipaavansa pientä toimintaa -"
"Pikkuveetä!" Siili sanoi muistaessaan Gusin kertoneen kouluttaneensa Eeveetä. Pikkuvee hypähti ötökkävaanimisestaan kuullessaan nimensä ja pinkaisi Siilin luo.
"Oikeassa olisit." Gus myönsi.
"Näetkö nyt? Pokémon-taistelu koostuu muustakin kuin kahdesta Pokémonista - kaikella on vaikutuksensa." Gary luennoi.
"Mutta tärkeintä on," Gus sanoi, "että vaikka epäonnistuu, ei lannistu. Paraskaan ei aina voita."

[Sieppeli]

"Joten..." Siili sanoi hiljaisella äänellä, "mitä pitää ensi kerralla pistää paremmaksi?"
"Kerro sinä, " Sip puuskahti.
"No siis-" Gary meinasi lähteä jatkamaan koulutusta, mutta häntä estettiin.
"Turpa umpeen, " oli määräys, joka kuului muuten Sipin suusta, jos sitä ei vielä arvattu, "Siilin pitää itse keksiä erheensä, muuten kehitystä ei tapahdu."

Siilin pää löi kuitenkin sillä hetkellä aika lailla tyhjää. Hänen mielensä oli liian takertunut äskeiseen puhutteluun ja hämmentävään häviöön, ettei hän osannut keskittyä muuhun kuin Eeveeseen ja siihen, miten se saattaisi minä hetkenä hyvänsä kehittyä Umbreoniksi tai Espeoniksi ilman, että Gus sai siihen vaikuttaa, mutta tämä asia ei vaikuttanut hänen häviöönsä mitenkään.
"Taktiikkani oli väärä?" Hän lopulta suomensi vain saman, minkä he olivat ehtineet jo käydä läpi. Vastauksesta Sip päätteli, ettei Siili ollut ihan hereillä.

"Okei, Siili, ota rennosti ja kuuntele: Oletettavasti olet käynyt Dunsparcen learnsettiä läpi treenatessanne - älä vastaa, en jaksa turhia keskeytyksiä - ja varmaan osaatte ne kaikki jo suurinpiirtein ulkoa. Ottelu ei koostu vain niistä. Sinun täytyy myös muistaa Dunsparcen itsensä /omat voima/ learnsetin ulkopuolelta. Thorbi voitti Arcaninen, ei, ei millään minkä koulu voisi sille opettaa: Iskemällä heikkoon kohtaan, jota kukaan meistä ei osannut edes olettaa ja sinä hyödynsit samaa Garyä vastaan. Mieti tuota, se oli vasta ensimmäinen asia.
Toinen: Vasta syntynyt Rattata kykenee voittamaan minkä tahansa Pokemonin, eikä se tarvitse kuin neljä liikettä siihen. Neljä. Jos Dunsparcesi osaa jo kaiken minkä se voi oppia, niin siinä vaiheessa sinun tehtäväksesi jää valita niistä kaikista toimivin combo, johon kannattaa valita suurinpiirtein neljä liikettä. Jotain mikä tekee vahinkoa, ja jotain mille sinä nyt hävisit: Taktista liikettä. Normaalityypeillä ja Kummitustyypeillä on otteluissa sama heikkous: Ne eivät ole erityisen vahvoja, niillä on yleensä vain pari todellista vahinkoa tekevää liikettä. Todellisuudessa niiden voima tulee taktikoinnista. VAHVIN ei aina tee aloittavaa liikettä, eikä nopeinkaan: Se riippuu ihan siitä, mitä opetat Pokemonillesi. Gary, millä tavalla salijohtaja valitsee Pokemoninsa ottelua varten?" Yllättäen pallo heitettiin toiselle puolelle.

"Öh-, " eikä pallon saaja osannut olettaa, että hänelle sitä annettaisiin, "arvioimalla vastustajan tason ja valitsemalla oman Pokemoninsa sen mukaan."
"Ja mitä sinä menit kertomaan Whitneylle? "Minä olen kuulet otellut Pokemonliigassa!" Loistavaa. Suorastaan kerroit oman tasosi vastustajalle. JOS Whitney olisi pitänyt sinua aloittelijana, hän olisi päästänyt sinut huomattavan paljon helpommalla, JOLLOIN sinä olisit oletettavasti voittanutkin vain yhdellä liikkeellä. Nyt taso oli korkeampi, eikä kyse ollut enää siitä, että kumpi hyökkäsi ensin ja viimeisteli nopeiten: Mitä korkeampi taso, sitä enemmän ottelu on taktikointia eikä yhden iskun voittoja enää tule - ainakaan niin helposti. Siinä vaiheessa SINULLA on kädessäsi Pokedex ja siinä vaiheessa SINÄ otat selvää vastustajan heikkouksista jos et niitä jo tiedä. Joten, Siili, mikä on Miltankin heikko kohta?"

Siili havahtui ja lähti heti kaivamaan saamaansa melkein uunituoretta Pokedexiä taskustaan. Se olikin jo päivittänyt Miltankin tiedot itseensä.
"Taistelutyypin Pokemonit, " hän luki, "koska se on normaali, ihan kuin Dunskin.... Ei siitä ole hyötyä minulle..."
"Tai sitten on jos osaat käyttää sitä tietoa hyväksi!" Sip intti ja päätti opetustuokionsa siihen. Siili jäi tutkimaan Pokedexiään hajamielisesti ja päätyi katselemaan pientä Dunsparcen kuvaa kohdassa, joka kertoi hänelle lisätietoja ensimmäisestä Pokemonistaan. Sip painautui puistontuolia vasten ja huokaisi, siitä oli ollut pitkä aika kun hän oli viimeksi päässyt kunnolla opettamaan jotakuta asioista nimeltään Pokemonit (ja se oli tekemisenä kuitenkin sitä, mistä hän piti eniten).
"I would have you, right here, on this desk, until you begged for mercy twice, " Gary mumisi kämmeneensä siitä Sipin viereltä.
"En ole ikinä anonut armoa, " Sip totesi takaisin.
"Kahdesti."

"Onko kenelläkään muulla nälkä?" Gus päätti piristää tunnelmaa edes jollain tavalla. Eevee, Mudkip, Pikachu ja Cyndaquil kaikki ilmoittivat, että kyllä, meillä on nälkä, anna meille ruokaa, toisaalta meillä on kyllä aina nälkä, löytyykö herkkuja? Herkkujaaa!
"Ei ole, sillä meillä on vielä tekemistä, " Siili laittoi Pokedexinsä kiinni, "Sip, yksi vastaan yksi." Haastettu virnisti.
"Hyvä. Poika oppii, " hän totesi, "tehdään näin: Sinulla on valittavanasi neljä kummitusta. Saat valita mitä vastaan ottelet."

[Siilinpiikki]

"Hmm, Banette", Siili päätti hetken mietittyään.
"Ja miksi?" Sip tiedusteli.
"Miksi minä paljastaisin?"
"Niin sitä pitää!"

Heidän piti odottaa, että Dunsparce pääsi hoitoon. Hyvällä tuurilla se voisi välttää uuden Pokémon Center- reissun, mutta ottelijoiden ilmeistä huomasi, että kumpikaan ei antaisi periksi.
"Tästähän voi kehkeytyä jännä ottelu", Gary totesi Gusille. "Kumpikaan ei voi iskeä toisiinsa suoraan, sillä normaali- ja kummitus-tyypit ovat immuuneja toisilleen."
"Kiitos, tiesin kyllä."
"Häikäisy!" Siili aloitti ottelun rivakasti.
Dunsparcen silmät hehkuivat punaisina. Haamu ei voinut kääntää katsettaan sen silmistä, vaan alkoi täristä hervottomasti.
"Kiemurtele", Siili jatkoi.
Sillä välin kun Banette selvitti näkökenttäänsä Dunsparce iskun nimen mukaisesti kiemurteli, mutta ei vetänyt sitä tällä kertaa leikiksi. Se keskittyi tehtäväänsä niin hartaasti, että maakäärmeen alle kehkeytyi onkalo, jolla ei kuitenkaan ollut stradegista merkitystä. Sillä oli merkitystä, että Dunsparce koki olonsa paljon vetreämmäksi.
"Virvatuli", Sip sanoi saatuaan tarpeeksi silmäniloa Dunsparcen pyörimisestä.
Onkalo syttyi hetkeksi tuleen, ja Dunsparce lähti sieltä tuli hännän alla.
" Sammuta itsesi ja käytä Zen-pääpuskua!"
Dunsparce kiehnäsi palonalut sammuksiin ja valmistautui hyökkäämään. Maakäärmeen pää alkoi hehkua violettina ja sitten se syöksi päin haamua. Banette ei tuntunut ottavan iskuista pahasti nokkiinsa, mutta ei kuitenkaan kyennyt liikkumaan, jolloin Dunsparce saattoi puskea yhä uudelleen. Katsellessaan Dunsparcen vyöryvän pokémoninsa päälle Sip joutui hetken miettimään, miten toimisi.
"Raukkis Lyönti!"
Ennen kuin Dunsparce ehti iskeä uudestaan oli Banette jo kohottanut pienen nyrkkinsä lyöntiin. Usvainen säde osui kohteeseensa, ja Dunsparcen pää lakkasi hehkumasta.
"Sip sai prioriteetti-iskulla pysäytettyä Dunsparcen iskuputken", Gary selitti Gusille.
"Kiitos, tiesin kyllä."
"Kiroa", Sip hymähti.
Jostain tyhjästä (Sip saattoi arvata mistä) ilmestyi suuri naula, joka lävisti haamun. Banette virnisti tuskaisesti, mutta sen rahina sattoi joidenkin korvaan kuulostaa hihitykseltä. Oli Dunsparcen vuoro alkaa täristä hervottomasti.
"Rauhoitu, Lepää orrella", Siili toppuuteli pokémoniansa.
Dunsparce tähyili ympärilleen ja hyppäsin lähimmän puun oksaan.
"Kivun Jako", Sip käski.
Haamu liihotti lepäävän maakäärmeen luokse ja päästi sisältään valosäteen, joka palasi takaisin kohteestaan ruokkien Banettea.
"Banetten kirous näännyttää Dunsparcea pikkuhiljaa", Gary totesi Gusille. "Siilin pitää toimia nopeasti, jos aikoo voittaa."
"Kiitos, tiesin kyllä."
Siili joutui pysähtymään miettimään toimintatapoja, joiden keksiminen ei saisi kestää paria sekuntia kauempaa. Virvatuli oli mitätöinyt fyysiset iskut, joita Siili oli tottunut käyttämään Dunsparcella. Pokédexin tiedoista ei ollut enää paljoa apua, sillä learnsetissä ei vain ollut sopivia erikoisiskuja. Paitsi... Jotain mitä hän oli oppinut vastustajaltaan.
"Varjopallo!"
Isku yllätti Banetten eikä se kerinnyt väistämään.
"Tajukangastus!" Sip kannusti revanssiin.
Banette liihotti nopeudella päin Dunsparcea, mutta kesken hyökkäyksen se halvaantui siihen paikkaan.
"Varjopallo!" Siili näki tilaisuutensa iskeä tulleen.
Dunsparce muodosti suustaan päätään isomman varjoisen pallon ja kumautti sen Banetten tajuntaan. Lähi-isku oli sille tarpeeksi ja Banette pyörtyi. Dunsparce oli tuskin ehtinyt alkaa juhlia, kun hetkeä myöhemmin sen loputkin voimista ehtyivät kirouksen myötä. Lopputuloksena kaksi pokémonia sätki paikoillaan.
"Siili voitti!" Gary hihkaisi.
"Kiitos, tiesin kyllä..."

[Sieppeli]

"Ja miksi?" Sip käännähti ja puhui tällä kertaa suoraan Gusille - joka ei todellakaan osannut olettaa, että häneltä kysyttäisiin yhtään mitään. Hän jäi hetkeksi aukomaan suutaan, yrittäen päättää laittaako piipun takaisin suuhun vai ei.
"Koska-" Gus ei päässyt vielä ihan häkeltymisestään yli, "koska Siili oli paremp-... Ei kun siis Siili, öm... Sai valita vastustajansa."
"Mikä johti siihen, että?" Sip jatkoi tiedusteluaa Gusilta, joka päätyi siihen tulokseen, että se piippu oli kivempi suussa.
"Että Siili tiesi mitä odottaa vastustajalta?" Gus totesi varovaisena.
"Joten?" Sip tahtoi vähän tarkempaa analyysiä sivustakatsojalta.
"Joten Siili kykeni kehittämään parhaan mahdollisen taktiikan voittaakseen?" Gus oli tutkinut Pokemoneja, voi kumpa Sip olisi kysynyt jotain enemmän Pokemonien käyttäytymiseen, siitä hän olisi tiennyt paljon enemmän kuin mistään taistelutaktiikoista, "johon ei voinut sisältyä yhtään niistä normaaleista asioista, joita Siili käyttää yleensä Dunsparcen kanssa, koska Banette oli niille immuuni?"

Sillä välin Siili oli rientänyt kahden pökertyneen Pokemonin luokse ja sen sijaan, että hän olisi tahtonut uudelleen kipittää Pokemoncenteriin, hän päätti herättää molemmat (kyllä, myös Baneten) muilla keinon. Siinä vaiheessa kun Sip pakotti Gusin analysoimaan ottelua, hän kaivoi repustaan tarvittavan suihkeen ja kohta molemmat olivat taas pystyssä. Banette ritisi ja rätisi kuin kiittäen, ja sitten se meni kouluttajansa luokse hakemaan huomiota. Dunsparce selvitteli sillä välin päätään ja Siili palkitsi sen herkulla hyvän voiton kunniaksi.
"Joten ottelun perimmäinen syy oli?" Gary tuli mukaan analysoimiseen, vaikka häntä ei siihen pyydettykään mukaan.
"Muistaa taas, mitä kaikkea Dunsparce osaa!" Siili hihkaisi noustessaan maantasosta ylös. Dunsparce lehahti pienille siivilleen ja oli nyt jo huomattavan paljon pirteämpi.

"Kiva, " Gary totesi, "joten meinaatko nyt mennä takaisin salille?"
"En, " Siili sanoi hetken mietittyään. Taustalla Gus puhalteli savusta palloja, ja maasta käsin Cyndaquil näytti miten se oikeasti tehdään kunnon tulisavulla eikä millään tupakalla.
"Ei sinne kannata mennä naurunalaiseksi heti nyt suoraan, " Siilin oli pakko myöntää, "ehkä olisi sittenkin parempi aloittaa jostain toisesta salista? Ja käydä vaikka normaalissa järjestyksessä?"

[Gustaffsson]

"Reitti 36 puiston toisesta päästä vie meidät Violet Cityyn, jonka sali on perinteisesti ensimmäinen kohde Johton kouluttajille. Lähinnä sen takia että tällä alueella New Bark Townin Professori Elm jakaa aloitteleville kouluttajille heidän aloituspokémoninsa-" Gary kertoi.
"Luulin että otin sinulta sen mainoslehtisen jo pois, vai ehditkö muka jo opetella ne ulkoa?" Sip keskeytti. Heidän keskustellessaan kansallipuiston pohjoisreunalta alkoi kuulua musiikkia, kun joukko Goldenrodilaisia oli kokoontunut juhlimaan kevättä.

Everybody wants to be a Master
Everybody wants to show their skills
Everybody wants to get there faster
Make their way to the top of the hill

"Kultaseni, minä olen salinjohtaja, totta kai minä tiedän naapurialueen saleista jotain. Ja Professori Elm on ukin kollega, olen nähnyt hänet pari kertaa." Gary kerskaili.
"Elm on aika hajamielinen mutta todella ansioitunut ja mukava mies. Hän on erikoistunut Pokémonien erikoisiin kykyihin, kasvattamiseen ja kehittymiseen. Olen saanut työskennellä hänen kanssaan pariinkin otteeseen vuosien varrella." Gus tokaisi jakaessaan Pokémoneilleen herkkupaloja.
"Ja siinä toinen elävä tietokirja. Mitä jos jatketaan matkaa kun kerran reittikin on selvä?" Sip ehdotti.

Each time you try, gonna get just a little bit better
Each step you climb is one more step up the ladder

"Sinne on muutaman tunnin kävelymatka, ja alkaa jo hämärtää. Yöt ovat vielä aika kylmiä, ei huvittaisi nukkua ulkona." Gary sanoi.
"Kävellään yötä myöten, jos sinua pimeä pelottaa niin Hurry valaisee kyllä, ja lämmittääkin vielä. Kokeile vaikka." Gus sanoi ja lykkäsi Cyndaquilin sukulaispojantapaisensa syliin saadakseen nostettua reppunsa selkään. Cyndaquil mussutti suussaan olevaa herkkupalaa, tiputtaen tahmeita murusia Garyn housuille. Gary irvisti ja tuuppasi tulipokémonin vieressään istuvan Sipin syliin.
"Mennään jo! Violet City odottaa!" Siili sanoi innostuksensa takaisin saaneena.

It's a whole new world we live in
It's a whole new way to see
It's a whole new place with a brand new attitude
But you still gotta catch 'em all and be the best that you can be

[Siilinpiikki]

He näkivät jo reitti 36:sen edessään, kun jokin suuri viiletti ilmassa heidän ylitseen.
"Dragonite!"
Kaikkien päät kääntyivät samanaikaisesti. Tosiaan, kovinkaan monella pokémonilla ei ollut isoa oranssia häntää ja pieniä siipiä. Ennen kuin muut sanoivat mitään, oli Siili jo juoksemassa sen perään jättäen muut jälkeensä.
"Mistä se ilmestyi keskelle kaupunkia?" Gary ihmetteli.
"Olisikohan se Lizin...?" Gus pohdikeli ääneen.
"Ei se ainakaan villi voi olla", Sip tuhahti. "Meidän on parempi mennä Siilin perään ennen kuin hän tekee jotain typerää."
"Muahaha!"
Siili ilmestyi samasta suunnasta kuin oli lähtenytkin nyt poképallo käsissään. Pojan innostus oli kääntynyt jo mielipuolisuuden puolelle.
"Sain sen! Minulla on mahtava Dragonite!"
"Tuosta vain?" Gusin toivekupla puhkesi.
"Ihan helppoa se oli", Siili hihitti yhä. "Ei tarvinnut kuin heittää pallo sitä päin. Katsokaa sitä!"
Poképallon energia materialisoitui, mutta suuren lohikäärmeen sijasta siitä muodostui pieni kasa. Se oli pinkki ja söpö...
"Ditto!" Pinkki kasa ilmoitti kimeällä äänellään.

[Gustaffsson]

Syntyi hiljaisuus, jonka aikana Ditto pälyili ympärilleen, kuin pohtien minkä hahmon se voisi ottaa. Kaikkien ilme oli ilmeisesti niin koomisen yllättynyt ettei se osannut valita hassujen ilmestysten väliltä.
"...hä?" Siili äännähti.
"Ditto!" Ditto vingahti iloisesti.
"Se oli Dragonite... se ihan varmasti oli Dragonite!" Siili hoki kummissaan.
"Ei, Ditto se on." Gary sanoi hymyillen. Vaikkei hän sitä koskaan kenellekkään myöntänyt, hän oli hetken peloissaan pikkupojan voittavan hänet Pokémon-kouluttajuudessa puolilegendaarisella Pokémonilla.
"Mutta mistä se osasi Dragoniteksi muuntautua?" Sip ihmetteli.
"Goldenrodin eteläpuolella on päiväkoti, jonka omistajilla on Dragonite. Ehkä se tulee sieltä suunnasta." Gus sanoi.
"Sen Lizin Dragonite? Eikös hän ole Lavenderissa?" Siili kysyi edelleen äimän käkenä.
"Hän lähetti sen kotiväelleen pian sen jälkeen kun palasimme." Gus sanoi varovasti kuin asian sivusta heittäen, turhaan, sillä Gary tarttui siihen samantien.
"Sinun tyttöystävälläsi on Dragonite? Hittolainen, Gus, sinähän valitset naisesi hyvin, ja minä kun pidin sinua toivottamana!" salipäällikkö riemastui.
"Hiljaa siinä." Gus murahti, hän ei oikein vielä osannut vastata Garyn romanssinaljailuun, varsinkin kun niillä oli tällä kertaa edes jonkinlainen totuuspohja.
"Se oli Dragonite..." Siili sanoi hivenen murheellisesti katsellessaan maassa jököttävää Dittoa. Muodonmuuttajapokémon katseli kummastuneena pojan pettynyttä ilmettä.
"Ei se ihan Dragoniten veroinen ehkä äkkiseltään ole, mutta olen varma että se osoittautuu vielä hyväksi pyydystykseksi." Gus lohdutti poikaa päästäkseen irtaantumaan Garyn kettuilusta.

[Sieppeli]

"Mutta minä olisin joka tapauksessa tahtonut Dragoniten, " Siili huokaisi surullisena. Ditto päätti että ihmisolennot sen ympärillä olivat ihan tylsiä, joten se vain lätsähti lättänäksi kasaksi maahan ja äänestä päätellen se oli sen mielestä kivaa.
"Mikä vika Ditossa oikein on?" Sip ihmetteli sieltä jostain taustalta, "me törmäsimme jo kerran samanlaiseen eikä kumpikaan teistä silloinkaan tahtonut sellaista - mikä oli kummallista, sillä se on pinkki ja eräs voisi sanoa sitä jopa söpöksi."
"Kiitti vaan, " Gus mumisi kun ymmärsi, että taas häntä piikiteltiin, "mutta minä en tee mitään Ditolla."
"Enkä minä." Siili totesi, "haluaako joku sen?"

Maassa lättänä oleva Ditto näytti ymmärtävän jokseenkin, ettei sitä tahdottu ja se näytti hyvin surullista naamaa.
"Parempi vain Siili-pieni pitää se itse, " Gary päätti olla se järkevä joka puhuisi surulliselta näyttäävän Diton puolesta, "kuten Gus sanoi, siitä on todellakin enemmän hyötyä kuin miltä päällepäin näyttää."
"Se osaa muuttua joksikin muuksi, Sipin Haunter tekee sitä samaa kokoajan, ei siinä ole mitään erikoista, se ei tee siitä yhtään parempaa taistelijaa, " Siili möläytti suustaan. Gary tarrasi samalla hetkellä Sipiä jo kohotetusta nyrkistä, ettei tyttö tekisi nuoremmalleen mitään mitä katuisi myöhemmin. "Tyypillistä, " Gus ajatteli.
"Oikeastaan Ditto voisi olla yksi halutuimmista Pokemoneista, " Gus päätti kertoa, "sehän ei vain kopioi vastustajan ulkomuotoa, vaan myös liikkeet ja voimat." Maatasosta Ditto katseli pistesilmillään sitä kehunutta ihmistä tarkkaavaisena.
"Ai?" Siili alkoi kiinnostua, "joten kun se äsken oli Dragonite-"
"Niin sillä oli kaikki Dragoniten voimat myös, " Gus kertoi.
"Ditto!" Ditto ilmoitti kuin kertoen, että juuri niin, haista sinä Muk:in perse senkin pieni pystytukkainen ihmisolento, minä olen parempi kuin sinä.

"Paitsi että sen valepuku ei kestä jos sitä naurattaa, joten Haunter voittaisi sen mennen tullen, " Sip mutisi itsekseen.
"Ja itseasiassa Ditot ovat Pokemonkasvattajien paras kaveri. Ne on hyvä laittaa parittelemaan minkä tahansa, jopa harvinaisten Pokemonien kanssa, koska ne voivat muuttua ihan miksi tahansa ja itseasiassa minä en enää puhukkaan tästä asiasta kun teitä ei selvästikään kiinnosta, anteeksi, " Gus ehti jo aloittamaan selittämisen asiasta joka häntä olisi kiinnostanut, mutta esimerkiksi Garyn ilme pakotti hänet lopettamaan.
"Okei, " Siili teki päätöksensä, "kyllä minä sinut pidän, Ditto. Sitten kukaan ei voi olla ylivoimainen meitä vastaan!"
"Ditto?" Kuuluuko tähän diiliin ruokaa? Entä palkka, ruoka- vai rahapalkka? Mielellään ruoka, kiitos.

Se oli sitten siinä. Asia oli sovittu ja nyt he jatkoivat suuntaamistaan kohti reittiä 36. Päivä meni seikkailuineen ja tuli ilta, tuli yö ja heidän oli pakko jäädä yöksi nukkumaan. Gusin Cyndaquil sai ottaa vastuukseen tulen sytyttämisen, kun taas sen kouluttaja pyrki mahdollisimman tehokkaasti laittamaan porukalle ruokaa pöytään (Mudkip ja Pikachu eivät asiassa auttaneet yhtään.) Siili ja Dunsparce tutkivat sillä välin Dittoa aivan yhtä paljon kuin Dittokin tutki heitä. Kohta paikalla oli kaksi Dunsparcea, jotka sihistelivät kieliään kilpaa.
"Sip puuttuu, pitäisikö huolestua?" Gus huomioi eräässä vaiheessa, kun liekit paloivat jo heidän nuotiossaan iloisena ja Cyndaquil nautti lämmöstä. Gary, jolle kysymys oli osoitettu, kohautti olkapäitään.
"Dusclops ilmoittaa kyllä jos pitäisi olla, " hän totesi, "sitäpaitsi, nyt on yö, kummitukset ovat silloin liikkeellä. Hänhän olisi huono kummituskouluttaja jos hän valvoisi päivät ja nukkuisi yöt." Juuri silloin Ditto ja Dunsparce saivat aikaan pienen tappelun yrittäessään epäilemättä selvittää kumpi oli parempi Dunsparce.

Samaan aikaan jossain kauempana Sip tutki ympäristöään. Oli pimeää, oikeastaan hyvinkin pimeää sillä he olivat aika lailla ei missään, mutta pimeys ei häntä niin haitannut, varsinkaan, jos suuntasi kohti valoa. Kauempana näkyi selvästi nuotioita ja jonkun leiriytymispaikka. Se oli ihan eri suunnassa kuin mihin hän ja loput kolme olivat menossa, mutta Sip tahtoi silti tietää, että mitä siellä oli. Dusclops tuli tutusti hänen perässään turvaten kouluttajan menoa yön vaaroilta.
Sip ei kehdannut mennä aivan valoisalle alueelle, ja jäikin tarkastelemaan tilannetta mieluummin vähän kauempaa. Nuotioiden valossa hän näki mistä oli kyse: Jonkinlainen arkeologinen kaivaus tai jotain siihen suuntaan. Shinnohissa kiertäessään hän oli törmännyt samankaltaiseen, mutta siellä tutkijat eivät olleet enää niinkään paikallaan. Täällä oltiin selvästi menossa kohti läpimurtoa, sillä yötä oli viettämässä monta teltallista ihmisiä.
"Jotain raunioita, " Sip mutisi itsekseen.
"Clops?" Niin, mitä siitä?
"Voisi olla kiva joskus käydä katsomassa, " kuului vastaus Pokemonin oletettuun kysymykseen, "ties mitä mielenkiintoista sieltä löytyisi. Eikö tänne historiaa tultu tutkimaan?" Hetken aikaa Sip mietti vaihtoehtoa B): Jätä kolmikko jatkamaan matkaa keskenään ja mene itse tutkimaan mielenkiintoisempia asioita. Tällä kertaa hän päätti olla tekemättä niin.
Ehkä ensi kerralla pojat eivät olisikaan niin onnekkaita.

Aamu tuli, aamu meni ja kohtahan heidän edessään siinsi heidän tämänkertainen kohteensa: Violet City.

[Gustaffsson]

"Nostalgisten tuoksujen kaupunki." Gary siteerasi heidän katsellessaan kaupunkia. Kaupunki oli huomattavasti pienempi kuin Goldenrod City, kooltaan ehkä enemmän Lavender Townin luokkaa. Rakennukset olivat pääosin omakotitaloja ja rivitaloja, poikkeuksena keskusaukean liikkeet ja hallintorakennukset. Kylän pohjoispuolella lammen rannalla oli violetti, pagoda-tyylinen torni. Muutenkin violetti näytti olevan dominoiva väri kaupunkikuvassa.
"Näyttää ihan kivalta paikalta." Gus antoi oman arvionsa heidän kävellessään kaupunkiin lännestä. Laitakaupungin omakotitaloissa oli suuret pihapuutarhat, joiden saattoi arvata kesäisin olevan täynnä kukkaistutuksia - luultavasti violetteja.
"Kaupunki muiden joukossa." Sip sanoi tähyillen pohjoisessa talonkattojen takaa kohoavaa padogamaista tornia. Muuan omakotitalon kohdalla oli tukeva ja viiksekäs keski-ikäinen mies juuri hakemassa postiaan postilaatikosta.
"Hyvää huomenta" Gus toivotti hymyillen kun mies katsoi heihin päin.
"Ah! Pokémon-trainerit! Hyvää aamua teille, vieraat! Pokémon-akatemian luennolle tulossa olette?" mies kysyi.
"Häh? Ei, ei... hetkinen, tehän olette tohtori Dervish!" Gus tunnisti.
"Kyllä, tohtori Earl Dervish minä olen!" tukeva mies sanoi viiksiensä läpi.
"Olin teidän luennollanne kaksi vuotta sitten kun olitte vierailevana luennoitsijana Viridianissa. Piditte luentoa... teoreettisen taistelukokemuksen laskemisesta, eikö totta?" Gus jatkoi.
"Hyvin mahdollista on! Paljon olen puhunut, paljon opettanut, monissa paikoissa käynyt olen! Muistaa kaikki mahdotonta on." pyylevä Dervish sanoi.
"Mahtoi olla ratkiriemukasta kuunnella tuota sanajärjestyskaaosta kokonaisen luennon ajan..." Gary mutisi ja sai Gusin kyynärpäästä kylkeensä.
"Mikä rakennus tuo on?" Sip kysyi osoittaen pohjoisessa kohoavaa tornia.
"Ah! Sprout-torni se on, kyllä vain! Paljon siellä kouluttajia käy, vastaan toisiaan kamppailemassa. Myös siellä munkit ovat, opettajia ovat muka, pelkkää roskaa, henkistä oppia muka jakavat. Suosittele en kuuntelemaan." Earl Dervish sanoi nyrpeästi.
"Voisi olla hyvä paikka harjoitella." Siili arveli.
"Kummitelee öisin myös, niin sanotaan." pyylevä tohtori sanoi. Gus voihkaisi. Kummitustorneja. Yksi joka alueella.
"Jatketaan jo, minulla on hirveä nälkä." Gary marisi, he olivat päättäneet syödä aamupalan kaupungissa eivätkä olleet syöneet vielä mitään.
"Näkemiin, tohtori Dervish." Gus sanoi.
"Näkemiin, näkemiin! Ja ihmeessä Akatemialla käykää, hyödyllinen varmasti! Pikkupoika varmasti pientä oppia kaipaisi!" pyylevä tohtori sanoi.
"Älä välitä. Pidätä henkeäsi ja laske kymmeneen." Sip kuiskasi pikaisesti Siilille, jonka naama muuttui punertavaksi ja joka oli varmasti aikeissa vastata vihaisesti ylimieliselle opettajalle.

[Sieppeli]

"Joten, " Gus yritti aloitella keskustelua vähän myöhemmin sitten, kun he olivat päässeet ruuan makuun, "mitkä ovat tämän päivän suunnitelmamme?"
"Siili?" Gary käänsi huomion henkilöön, jonka aikataululla he kaikki seilasivat. Porukan nuorin oli juuri tunkenut suuhunsa ison sämpylän, eikä vastausta siis heti meinannut kuulua.
"Minulla ei ole mitään kiirettä, " hän sanoi kunhan sai nieltyä, "enkä tahdo toistaa edellisen salin mokaa. Ajattelin pyhittää tämän päivän Diton kanssa treenaamiselle nyt, kun tiedämme mistä kannattaa aloittaa."
"Sprout-torniin minäkin ehdotan suuntaamme, " Sip totesi, "munkeilta voi oppia yllättävän paljon jos tietää mitä kuuntelee."
"Sitäpaitsi kummituksia, " Gus oletti tämän pienen asian olevan todellinen syy sille, miksi Sip tahtoi torniin.
"Ei!" Sip napsautti takaisin nopeasti, "minä olen töissä! Minulle annettiin työksi ottaa selvää muiden alueiden uskonnoista ja olisin tyhmä jos jättäisin puhumatta /munkeille/.
"Se oli vain vitsi, " Gus puolustautui mutta hänestä näytti, että tämäkin anteeksipyyntö meni kuuroille korville.

"Sprout-torniin siis?" Gary ehdotti varovasti.
"Gus, tule sinä minun mukanani!" Siili ilmoitti niin reippaasti, että se säikäytti kaikki pöydän ääressä olleet.
"Ai, miksi?" Gus ihmetteli.
"Tule minun mukanani treenaamaan. Sip voi samalla jutuskella munkeille ja minulle jää enemmän aikaa treenata." Yksinkertainen selitys ja toimi.

Ja näin he jakaantuivat kahteen kaksikkoon mennessään kohti tornia: Siili ja Gus, jotka Siilin hoputuksesta kiirehtivät edeltä, ja pitkällä jäljessä Sip ja Gary, joilla ei ollut niin kiire.

[Gustaffsson]

Siili ja Gus saapuivat tornille ja astuivat sisään. Ensimmäinen huomion kiinnittävä asia oli tornin keskellä alhaalta ylös jatkuva puinen ja teräksinen pilari - joka näytti hiljakseltaan liikkuvan.
"Onkohan tämä ihan turvallinen rakennus?" Siili huolestui katsoessaan keskipilarin hiljaista, tuskin huomattavaa liikettä.
"Älä huoli, nuori kouluttaja. Pilari reagoi tuuleen, maan liikkeeseen ja jopa yläkerrassa liikkuviin ihmisiin ja Pokémoneihin." kuului ääni nurkasta, säpsäyttäen heidät - pitkään kaapuun pukeutunut munkki oli ollut niin hiljaa ja liikkumatta seisten etteivät he olleet huomanneet häntä.
"Kuten näette sen liikkeestä, nyt on hyvin hiljaista. Parhain kouluttajasesonki ei ole vielä alkanut, olette päivän ensimmäiset vieraat." munkki kertoi.
"Eikö täällä ole muita kouluttajia? Minun pitäisi päästä harjoittelemaan..." Siili sanoi pettyneen kuuloisena.
"Ei ainakaan vielä. Mutta olen varma että teidän kannattaa joka tapauksessa käydä tutustumassa torniin - munkkitoverieni opit auttavat varmasti yhtä paljon kasvavaa kouluttajaa kuin taistelukokemus kasvavaa Pokémonia. Saanko kysyä nimiänne?" munkki kysyi, joten Siili ja Gus esittelivät itsensä.
"Olkaa hyvät. Olen varma että vierailunne on valistava kokemus." munkki sanoi ja viittasi portaikkoon päin.
"Mennään! Jos ei kerran muita kouluttajia näy, sinä saat Gus toimia harjoitusparina!" Siili ilmoitti.
"Minä? Sinä tiedät etten minä ole mikään kamppailukouluttaja..."
"Ditto on vasta pyydystetty, helppo vastus kuuluukin asiaan näin aluksi!"
"Tuopas oli rohkaisevaa." Gus mutisi kavutessaan toiseen kerrokseen pojan perässä. Kun askelten narina lakkasi kuuulumista, ensimmäiseen kerrokseen jäänyt munkki käveli kirjoituspöydän ääreen. Koukeroisin kirjaimin hän kirjoitti pergamentinpalaselle lyhyen viestin.

He ovat Violet Cityssä. Lähetä jatko-ohjeet tarvittaessa. -Troy

Taiteltuaan paperin kirjekuoreen ja sinetöityään sen hän laahusti ulos. Jostain kaapunsa uumenista hän kaivoi Poképallon, josta vapautti pöllöpokémon Hoothootin. Pöllö lennähti pari kertaa munkin ympärillä ja laskeutui sitten yhdellä jalalla tämän ojennetulle käsivarrelle. Mies sitoi kirjeen Pokémonin koipeen.
"Normaali paikka. Ole nopea, älä lennä kaupunkien yli." munkki kuiskasi. Hoothoot huhuili vaimeasti ja lähti lentoon lammenpinnan yläpuolelle ja katosi itärannan tiheän männikön sekaan.

[Sieppeli]

Vähän myöhemmin Gary ja Sip vasta löysivät tiensä Sprout-tornille. Matkaa oli vähän hidastanut se, että Sip oli keksinyt nimen "Sprout-torni" tulevan Bellsprouteista ja hän ei meinannut suostua astumaan jalallaan mihinkään, missä koulutettiin mitään myrkyllistä. Hämminkiä aiheutti myös se, että Gary sattui vahingossa katsomaan jotakuta liian innokasta kouluttajanalkua silmiin ja joutui odottamattomaan otteluun - josta hän selvisi nopeasti ja vaivattomasti. No, ei niistä seikkailuista sen enempää, sillä loppujen lopuksihan kaksikko pääsi tornille asti (enemmän tai vähemmän pakotettuna) ja Sip löysi pian innokkaan munkin, joka mielellään kertoi enemmän tornista heille. Munkki ohjasi heidät tornin sijasta ulos pihamaalle, jossa metsän kätköissä lähellä järveä oli mukavampi paikka keskustella kuin itsekseen huojuvassa tornissa. Sipin kauhuksi paikalla juoksenteli vapaana pikkuisia Bellsproutteja, jotka eivät ainakaan Garyn silmiin näyttäneet erityisen vaarallisilta.
"Ah, " munkki - nimeltään Moran - sanoi keskustelun aloitukseksi, "tämä valitettavasti on pyhä paikka, joudun pyytämään teitä sulkemaan Pokemonit palloonsa." Kaksikolta meni hetki ymmärtää mistä ihmeen vapaana juoksevista Pokemoneista oli kyse.
"Ai, " Sip lopulta tajusi, "Clops." Kuin pyynnöstä Thorbi ilmaantui paikalle, jotta Sip sai laitettua sen takaisin pokepalloon ja pallon takaisin takataskuun.
"Nyt on parempi, " Moran hymyili ja ohjaisti heitä istumaan vastapäätään olevalle pihatuolille, "emmehän me halua häiritä pieniä Bellsproutteja."
"Joten miksi juuri Bellsprouteja?" Sip kysyi, "mikä juuri tästä lajista tekee erikoisen?"
"Kellot, " Moran hymyili lempeästi vastatessaan ja kutsui luokseen yhtä villeistä Pokemoneista. Pieni keltainen kasvi tuli munkin luokse ja toivoi selvästi jonkinlaista ruokaa, ehkä kärpäsiä tai muita ötökänkaltaisia. Munkki nosti Bellsproutin kämmenelleen ja näytti sitä heille.
"Se on kellon muotoinen?" Gary totesi ja nauroi itsekin omalle typerälle kommentilleen.

"Aivan oikein. Ne ovat pieniä kelloja." Moran kertoi ja päästi Bellsproutin menemään, joka puolestaan selvästi oli ehtinyt huomata ettei tältä mieheltä herunut ruokaa, "ja kellot ovat?"
"Yhteydessä henkimaailmaan, " Sip huokaisi.
"Aivan, " munkki hymyili edelleen, "kellon ääni pitää pahoja henkiä loitolla yhtä lailla kuin kutsuu hyviä puoleensa. Kellon ääni toimii itsekin rukouksena - mutta tämänhän, hah, me kaikki tiedämme."
"Tiedämmekö?" Gary mutisi Sipille.

"Joten jos kellon ääni karkottaa pahoja henkiä, " Sip ei takertunut typerään kysymykseen, "niin miksi täällä sitten kummittelee?"
"Ah, huomaan että olet jo kuullut tornimme salaisuuksista, " munkki riemastui, "mutta eikö vastaus ole ilmiselvä? Ne ovat hyviä henkiä, läheisiämme, veljiämme, ystäviämme, jotka ovat jääneet maan päälle vangiksi eivätkä löydä tietä omaan maailmaansa."
Mielenkiintoinen selitys, Sip mietti nojautuessaan taaksepäin. Harmillisen vähänhän tämä munkki tiesi henkien toiminnasta.
"Rukoilemme, että kellojen ääni johdattaisi veljemme pian kotiin ja lepoon, ettei heidän tarvitsisi enää kärsiä epävarmuudesta täällä maan päällä, " Moran laski päänsä tehden kunniaa.
"Ja tätäkö sinä todella haluat tehdä työksesi?" Gary kysyi Sipiltä, "kuunnella uskomuksia?"
"Uskonto on asia, jolla on aina vaikutusta kulttuuriin, elämäntapoihin ja jokainen uskonto saa alkunsa jostakin, " Sip totesi, "jos ymmärtää mihin ihmiset uskovat ymmärtää paljon maailmasta, jossa elämme. Voit olla hiljaa ja kipittää Siilin avuksi treenaamaan jos ei kiinnosta."

Ja eipä tästä keskustelusta sen enempää, sillä selvästi Siililla ja Gusilla oli tornissa tapahtumassa jotain paljon mielenkiintoisempaa, joten ehkäpä menemme seuraamaan heitä?

[Gustaffsson]

Suostuttelun jälkeen Gus suostui harjoitusvastustajaksi ja vapautti Eeveen pallostaan. Pikkuvee nuolaisi tassuaan ja jäi pää kallellaan mulkoilemaan pinkkiä möykkyä, jonka kanssa sen pitäisi tapella.
"Okei, Ditto; muuntaudu taas Dragoniteksi!" Siili sanoi innoissaan. Ditto käänsi päätään - tai siis sen kumimainen yläruumis venyi sen verran että se sai katsottua Siiliin ._. - ilmeellä.
"Noh?" Siili hoputti.
"Ditto voi muuntautua vain siksi mitä se näkee, ei ulkomuistista." Gus sanoi. Pikkuvee palasi tassujensa nuoleskeluun huomatessaan ettei pinkki möykky tapellutkaan.
"Mutta Sipin Haunterhan osaa muuntautua vaikka miksi!" Siili protestoi. Pojasta tuntui jälleen kuin häneltä oltaisiin ottamassa Dragonite pois.
"Ne ovatkin hyvin erilaisia tapauksia. Haunter ei kopioi iskuja muuntautuessaan; lisäksi se on enemmänkin aineeton heijastus muuttuessaan, kun taas Ditto venyy vastustajan muotoon muuntautuessaan." Gus luennoi.
"No, hyvä on... muuntaudu Eeveeksi!" Siili huokaisi.
"Ditto!" muodonmuuttaja vinkaisi ja painui hieman kasaan leveyssuunnassa ja kasvoi pituutta, sille muotoutui jalat ja kasvoi pörröinen karvapeite - siitä tuli selvä Eevee. Nyt Pikkuveekin alkoi jälleen kiinnittää huomiota - se tuijotti korvat pitkässä kopiotaan, joka alkoi oitis toimia tämän peilikuvana. Kun Pikkuvee liikahti vasemmalle, Ditto liikahti saman verran ja samoin elkein oikealle.
"Aika hämmentävää." Gus mutisi.
"Öh," Siili mutisi muistellessaan Eeveen iskuja, "Pikaisku!"
Ditto-Eevee lopetti peilikuvan leikkimisen ja loikkasi Pikkuveetä päin, joka väisti hyppäämällä ketterästi sivuun.
"Pikaisku takaisin!" Gus komensi. Pikkuvee pyörähti kannoillaan ja loikkasi kynnet ojossa päin kopiotaan. Kopioeevee lennähti kauemmas vinkaisten kimeästi ja pyörähti takaisin jaloilleen.
"Epistä! Miten sinun omasi muka osui ja minun ei?" Siili protestoi.
"Eevee on aina Eevee, kun taas Ditto on joka tapauksessa Ditto. Sillä ei ole yhtä perinpohjaista kokemusta Eeveistä lajina kuin oikealla otuksella." Gus sanoi kun Eeveet alkoivat kiertää toisiaan.
"Eli Ditto on aina heikompi?" Siili kysyi masentuneen kuuloisena.
"Ei missään nimessä. Mutta Ditolla taisteleminen vastapuolen kopiona vaatii taitoa ja taktikointia - kuka Pokémoninsa tunteva kouluttaja pystyy voittamaan sillä peilikuvana toimivan kopion." Gus sanoi.
"Okei... mietitäänpäs..." Siili mutisi ja keskittyi Eeveisiin.

*****

Viestinkantaja-Hoothoot pääsi pitkän matkansa päätteeksi Mt. Silverille. Se pysähtyi hetkeksi lepäämään vuoren juurelle kitukasvuisen männyn oksalle ennenkuin aloitti matkan ylöspäin. Läheltä huippua se löysi määränpäänsä - vuoren kyljessä olevan luolan. Se huhuili kolmesti luolan suulla ennenkuin sukelsi sisään - luolaan, jossa istuskeli kymmenkunta räsyistä ja partaista rakettiryhmäläistä.
"Posti kulkee." joku totesi tylsistyneenä kun Hoothoot lennähti heidän ohitseen syvemmälle luolaan.
"Mitähän tällä kertaa... varmaan joku kyselee nulikalta hiustenhoito-ohjeita." mutisi toinen kaapiessaan kylmää säilykelihaa purkista. Hoothoot löysi parin mutkan takaa valaistun ja kalustetun luolan ja istui karttojen peittämälle pöydälle huhuilemaan ja ojentelemaan koivestaan roikkuvaa kirjettä.
Toinen luolassa olevista henkilöistä, hoikka ja räikeän punatukkainen nuori mies nappasi kirjeen ja alkoi lukemaan.
"Ei jatko-ohjeita. Voit palata." Silver sanoi pöllöpokémonille, joka lennähti matkoihinsa.
"He ovat Violet Cityssä. Tarvitsemme tarkkailijan heidän peräänsä ja ryhmän valmiina toimintaan." hän sanoi toiselle miehelle, samalle rakettiryhmän upseerille joka oli käynyt Gusin kimppuun reitti yhdellä.
"Miksi me käytämme näin paljon vähiä resurssejamme muutamaan kouluttajaan?" upseeri kysyi.
"Mitäs luulisit, Klaus?" Silver kysyi.
"Kosto. Ja sitä minä en ymmärrä. Olet uhraamassa viimeisiäkin isäsi saavutuksia vähäisen koston vuoksi."
"Minun isäni uhrasi omat saavutuksensa aivan itse suurudenhulluutensa vuoksi!" Silver ärähti.
"Meillä on käytössämme reilu tusina miestä, keskivertoja Pokémon-kouluttajia, eikä lainkaan raskasta kalustoa. Yli sata miestä viruu Kanton ja Johton vankiloissa; meidän pitäisi suunnata huomiomme niiden miesten vapauttamiseen sen sijaan että jahtaamme muutamaa kouluttajaa pitkin Johtoa!" Klaus ärähti takaisin.
"Pelkäätkö sinä muutamaa hassua nulikkaa, Klaus?" Silver kysyi ivallisesti.
"En, minä pelkään että ryhmän lähettäminen ihmisten ilmoille saa vain armeijan heidän peräänsä - eikä meillä ole varaa menettää yhtään miestä. Sinun isäsi ei tekisi mitään niin riskialtista-"
"Minun isäni oli houkka ja kuoli sen takia! Hän huolehti aivan liikaa aseista ja armeijasta, kun tie suuruteen on auki pelkästään vahvoilla Pokémoneilla, päättäväisyydellä ja säälimättömyydelä. Tarkkailija matkaan! Haluan pysyä ajan tasalla heidän jokaisesta liikkeestään." Silver huusi. Upseeri nieli muutaman myrkyllisen vastauksen ja nyökkäsi sitten, kadoten antamaan käskyjä muutamille miehilleen.

[Sieppeli]

Siili huomasi pian, ettei Diton kanssa otteleminen todellakaan ollut helppoa. Hän joutui todella keskittymään, ja valitettavasti hän huomasi Gusin pyrkivän ihan samaan. Hän huomasikin pian, että hänen taistelukumppaninsa ei todellakaan ollut niin heikko kuin ulkoapäin saattoi näyttää. Arcaninen tai muiden Kantoon jääneiden Pokemonien kanssa Siilillä ei olisi ollut mitään ongelmaa, sillä niiden kanssa hän ei joutunut käyttämään mielikuvitustaan taistelussa vaan erät päättyivät parilla liikkeellä, mutta nyt oltiin muissa tasoissa. Gus ei Eeveen kanssa perustanut lainkaan peliä nopeisiin lopettaviin liikkeisiin (sillä Eeveellä sellaisiin ei oikein muutenkaan päässyt) vaan kyse oli selvästi enemmän taktikoinnista - joten Siili pyrki vastaamaan samalla tavalla kuten oli tarkoituskin.
Kaiken kaikkiaan: Harjoittelu Gusin kanssa oli ihan kivaa.
Tai oli ainakin niin pitkään, kunnes kahden Eeveen touhuja saapui seuraamaan villi Rattata ja Siilin Ditto päätti, että tuotapa olisikin paljon kivempi leikkiä kuin tätä tylsää ruskeaa mikä-lie-kissa-kettu-onkaan. Joten se muuttui Rattataksi. Yllättäen paikalla oli kaksi Rattataa, joista toinen, se oikea, ei ihan tajunnut mistä oli kyse ja se säikähti. Ditto tietenkin esitti mukana ja oli säikähtävinään itsekin. Samalla hetkellä kaksi Rattataa lähti juoksemaan eri suuntiin, eikä Siili tiennyt enää kaaoksessa kumpi oli hänen Dittonsa.
"Ditto!" Hän huudahti ja lähti jommankumman perään toivoen, että se oli oikea Rattata, tai siis väärä Rattata joka oikeasti oli Ditto ja äh onpas tämä nyt taas vaikeaa.

Se Rattata, jota Siili lähti jahtaamaan kipitti seuraavaan kerrokseen. Siellä se sattui törmäämään munkkiin, joka oli juuri ulkoiluttamassa Bellsproutiaan.
"Huppistarallaa, " munkki säpsähti kun tunsi jonkun pienen törmäävän kaapunsa helmaan, "hei siellä pikkuinen."
Tämä kyseinen Rattata oli hetken pöllämystyneenä, kunnes se hoksasi Bellsproutin. Uusi matkittava! Niinpä Rattata, joka siis todellakin oli Ditto, muuttui munkin Bellsproutiksi.
"Voi miten mainio temppu!" Munkki naurahti. Samalla Siili ehti samaan kerrokseen.
"Ditto?" Siili oli juuri ja juuri nähnyt muutoksen.
"Onko tämä mainio Pokemon sinun, poika?" Munkki kysyi, osoittaen kämmenellään Bellsproutia, joka yritti näyttää oikealle Bellsproutille, että HÄN on parempi Bellsprout kuin sinä tulet ikinä olemaankaan! Oikea Bellsprout ei sen enempää tykännyt vittuilusta, joten se antoi DittoSproutille mojovan läimäisyn... naamalle? Kellolle? Ärh.
"On!" Siili huoahti ja kaivoi pokepallon taskustaan saadakseen "tämän mainion Pokemonin" pois aiheuttamasta enempää kaaosta.
"Kiehtovaa, kerrassaan kiehtovaa, " munkkimies totesi, "voisitko näyttää minulle ottelun merkeissä mitä se osaa?"
"Hmm?" Siili jäi pallon kanssa töllöttämään munkkia, "joo? Toki? Miksei? Öö... Joo."
"Hienoa, " munkki - jonka nimi muuten sitten sattui olemaan Jin - totesi lempeästi.

Samalla alemmassa kerroksessa Gus ja Eevee olivat lähteneet sen toisen Rattatan perään autuaan tietämättä siitä, että se oli ollut väärä Rattata. Tai siis oikea Rattata, joka siis ei ollut Ditto. Mutta tässä tapauksessa siis väärä, koska se ei ollut Ditto.

[Gustaffsson]

Väärä eli oikea Rattata pinkoi pitkin tornia Eevee kintereillään kunnes onnistui sujahtamaan pienestä seinän rakosesta turvaan. Pikkuvee yritti turhaan kurottaa sitä käpälillään, mutta joutui tyytymään murisemaan seinän takaa sähisevälle hiiripokémonille.
"Kyllä se oikea Rattata on." Gus sanoi kurkistaen koloon, jonka takaa Rattata sähisi oletettavasti painokelvotonta tekstiä takaa-ajajilleen.
"Antaa mokoman mennä menojaan. Hienosti tapeltu, Pikkuvee." hän sanoi ja pörrötti kettupokémonin päälakea. Eevee nuolaisi kouluttajan kättä ja tepasteli ylpeän näköisenä muiden Gusin Pokémonien vierelle. Pikachu ja Mudkip päättivät yhteistuumin lopettaa moisen ylpeilyn hyppäämällä sen kimppuun. Gus ei voinut kuin nauraa kun Eevee, Mudkip ja Pikachu painivat leikkisästi yhtenä myttynä. Hurry näytti heijastelevan isäntänsä mielentilaa ja seurasi kahinaa huvittuneena.
"Eikös sinun pitänyt tappeluttaa niitä Siilin Dittoa eikä suinkaan toisiaan vastaan?" kysyi Gary saapastellessaan paikalle.
"Eikös sinun pitänyt roikkua Sipin mukana?" Gus kysyi takaisin.
"Sip juttelee munkkien kanssa, eikä se ole mitään laatuajanvietettä. Oletko koskaan kuullut tunnin mittaista luentoa uskonnoista?" Gary kysyi.
"Parikin kertaa, itse asiassa." Gus mutisi.

*****

Sillä välin Siilin Bellsproutiksi muuntautunut Ditto taisteli munkki Jinin Bellsproutia vastaan. Ongelmakseen Siili tajusi tiettyyn elementtiin painottuneen Pokémonin osaavan pääasiassa vain sen elementin iskuja, joita vastaan olivat vahvoja. Toisin sanoen Ditton kopioimista kasvityypin iskuista ei ollut paljoa hyötyä oikeaa Bellsproutia vastaan, joskin se itse kopioi myös tyyppivahvuuden vastustajalta. Bellsproutilla oli etunaan kokemus... noh, Bellsproutina olemisesta, joten pelkkä iskujen heittely ei tuottaisi toivottua tulosta. Siksi hän päätti keskittää Diton voimat kasvuun. Samalla kun Jinin Bellsprout jakeli iskujaan, lähinnä köynnösiskua ja kuristusiskua, Ditto keräsi voimaa juuriinsa. Kun Siili arveli ettei Ditto kestäisi kauempaa Bellsproutin iskuja, tämä huudahti itsekin: "Köynnösisku!"
Ditto-Bellsprout heilautti toista köynnösraajaansa kuin ruoskaa kohti oikeaa Bellsproutia. Voimaa keränneen Diton isku lennätti kasvipokémonin pari metriä huoneen poikki. Bellsprout yritti vielä kavuta ylös, mutta surkeasti valittaen se hoiperteli hetken paikallaan ennenkuin tupsahti puiselle lattialle tajuttomana.
"Hienosti tehty, Ditto!" Siili riemuitsi. Ditto muuttui takaisin omaksi pinkiksi itsekseen ja ilmoitti itsensä voittajaksi huudahtamalla kimeästi "Ditto!"

[Siilinpiikki]

"Ihastuttavaa", Jin totesi hoidettuaan ensin pokémoninsa kuntoon potionilla, "sinun ja Dittosi yhteistyö."
"Nyt voimme pärjätä salipäälikköä vastaan!" Siili hihkaisi.
"Voi poikani, ei elämä ole vain salimerkkien keräämistä", munkki hymähti. "Elämme toinen toistemme vuoksi. Kuin Bellsprout, me otamme vastaan sen, minkä luontoäiti meille tarjoaa, kasvatamme hedelmää, jonka kiitollinen puutarhanhoitaja ottaa vastaan. Sinä ja Dittosi toteutatte toistenne elämiä."
"Ette kai syö niitten päitä...?" Siili tarttui kuulemaansa.
Ding... Ding... Ding...
"Ah", Jin havahtui , "on seremonian aika. Haluatko osallistua?"

* * *

Mmmmmmm...
Päivä oli jo kääntymässä iltaan ja auringon säteet kultasivat tornin seinät uuteen uskoon. Seuratessaan seinillä kaikuvaa hyminää Gus ja Gary palasivat takaisin pääsaliin, joka ei ollut enää yhtä tyhjä kuin heidän tullessaan. Sali suorastaan kuhisi musta kaapuisista munkeista, ja ilma oli täynnä suitsukkeiden savua. Munkit olivat järjestäytyneet riveihin. Kaikilla oli sama asento: jalat ja kädet tiukasti kiinni toisissaan. Yhtäaikaisesti he kallistivat painoansa oikealle, vasemmalle, oikealle ja vuorostaan vasemmalle. Kuin paalu heidän edessään. Liikuttaessaan katsettaan Gus erotti massasta poikkeavan hahmon. Siiliä ei voinut olla erottamatta kirkaan keltaisine t-paitoineen ja aivan liian lyhyine housuineen. Pojalla näytti olevan kova työ pysyäkseen munkkien tahdissa tai ylipäätänsä pystyssä pysymisessä.
"Mitä tuokin on olevinaan?" Gary tajusi kuiskata kysymyksensä.
"Rituaali Suuren Bellsproutin kunniaksi."
Gus sätkähti. Kuin aave Sip oli tullut hänen taaksensa.
"Moran kertoi minulle, että legendoissa paalun sanotaan olevan sata jalkaa pituisen Bellsproutin jäännös", Sip jatkoi selittämistään luontevasti. "Se on seisonut paikoillaan jo satoja vuosia."
"Juuret syvällä maassa", Gus mutisi, ja he jatkoivat munkkien seuraamista täydellisessä hartaudessa.
Mmmmmmm...

[Sieppeli]

"Vieläkö jommalla kummalla on tarvetta jumittaa täällä?" Gary kysyi huomattavan kyllästyneenä Siililtä ja Sipiltä.
"Ei ", Sip totesi, "ei täällä opi mitään uutta."
"Tuosta minä olen eri mieltä!" Siili totesi hymyillen, "mutta minä olen valmis jatkamaan eteenpäin. Gus?"

Gus oli vähän aikaa sitten löytänyt seinän vierustalta hyvän paikan, johon hän parhaillaankin nojasi. Munkkien mumina ja kellojen kumahtelu oli yllättävän rauhoittavaa ja hän tunsi silmäluomiensa sul... keu... tuvan...
Yllättäen jokapuolella oli Bellsproutteja. Niitä pyöri hänen jaloissaan, hänen ympärillään, hänen päänsä päällä...
"Mitä ihmettä?" Gus mumisi, pyörähtäen kerran ympäri. Bellsproutteja. Vitusti Bellsproutteja.
Silloin hän kuuli tutun äänen. Vain yksi Pokemonlaji piti tuollaista ääntä. Vain yksi...

Lähellä ollut Bellsprout muuttui Unowniksi. Sen vieressä ollut Bellsprout muuttui myös Unowniksi. Kohta Gus ymmärsi olevansa Unownien keskellä.

"... minä olen valmis jatkamaan eteenpäin. Gus?"

Gus havahtui. Ympärillä kuului tutusti munkkien mumina ja hetken mietittyään hän ymmärsi Siilin kutsuneen häntä.
"Unown... Jaa, mitä?" Hän yritti selvittää päätään. Äskeinen oli siis unta. Tietenkin se oli unta.
"Niin, että emmeköhän voisi lähteä?" Siili tarkasteli torkahtaneen kasvattajan kuntoa.
"Juu. Jaa. Tokijuu. Lähdetään vain ", ja mahdollisimman äkkiä, kiitos.

[Gustaffsson]

Hyvästeltyään vieraanvaraiset munkit neliko poistui tornista Violet Cityn keväiseen myöhäisiltaan. Siilin vaatimuksesta he pistäytyivät Pokémon Centeriin ennen yöpaikan etsimistä. Koska oli jo myöhä eikä ruuhkaisin kouluttajasesonki ollut vielä alkanut, he kuvittelivat paikan olevan hiljainen ja henkilökuntaa lukuunottamatta tyhjä,mutta toisin kävi. Muutamia asiakkaita ja nähtävästi koko henkilökunta oli kokoontunut Pokémon-säilytysjärjestelmän päätteen ympärille vilkkaan pulinan saattelemana.
"Mitäs täällä oikein tapahtuu? Onko joku pyydystänyt niin hienon Pokémonin että kaikki haluavat nähdä sen?" Gary ihmetteli. Sen kuultuaan Siili ryntäsi oitis väkijoukon jatkoksi ja yritti kurotella muiden olkien yli. Hän pettyi huomatessaan ettei ruudulla ollut mitään puolilegendaarista Pokémonia - eikä oikeastaan mitään järkevää. Näyttöpäätteen ruutu oli jaoteltu kuten normaalistikin - vasemmalla lista sitä käyttävän kouluttajan Pokémoneista, oikealla ylhäällä valitun Pokémonin kuva ja sen alapuolella sen tiedot. Mutta jokin oli vialla - kuvat olivat sekavia, pikselöityjä ja kuin huonosti koottuja palapelejä. Teksteistä puuttui kirjaimia tai ne olivat vaihtaneet paikkaa tai muuttuneet kummallisiksi merkeiksi.
"En saa vedettyä yhtäkään pois järjestelmästä." sanoi kojetta käyttävä punaiseen huppariin ja keltaiseen lippalakkiin pukeutunut nuori kouluttaja ilmeisen huolissaan selatessaan läpi vaikuttavaa Pokémon-listaansa.
"Se on luultavasti vain väliaikainen vika." rauhoitteli joku hoitajista.
"Mutta se on ollut jo koko päivän toimimattomana. Kuulin serkultani että sama vika on Ecruteakissa, ehkä koko alueella." sanoi joku vanhempi mies.
"Minä kuulin että ongelma on myös Kantossa. Kuvat ja tekstit ovat sekavia eikä kukaan saa siirrettyä Pokémoneitaan." lisäsi joku toinen paikallinen.
"Ehkä tämä on Sinnohilaisten hyökkäyksen ensiaskel!" arveli joku nuori kiihkoilija. Sivummalla Sip naurahti kuivasti.
"Hyvät ihmiset, ei hypitä johtopäätöksiin. Asiaa tutkitaan ja korjataan parasta aikaa, ja kaikkien Pokémonit ovat edelleen tallessa." sanoi keskuksen päähoitaja.
"Eikä muuten ole. Minun tänä päivänä Cherrygrovessa sinne tallentamani Kangaskahn puuttuu," sanoi listaansa tutkiva kouluttaja, "mutta sen tilalle on tullut jotain muuta. Katsokaa." hän sanoi ja rullasi pitkän listan loppuun. Viimeinen listan Pokémon hämmensi kaikkia, sillä toisin kuin muut, joiden kuvat, nimet ja tiedot olivat sotkuisuudesta huolimatta edelleen tunnistettavia, tämä oli silkkaa sekamelskaa.



Pokédex Nro: 000
Tyyppi: Lintu/Normaali
Laji: ゥ R p ゥ R h
Pituus: 7,0m
Paino: 399 kg

"Koko järjestelmä taitaa olla sekaisin." Gary sanoi matkatovereilleen.
"Onneksi meillä ei ole tarvetta nostaa Pokémoneja." Sip sanoi.
"Ei, mutta tuhannet muut kouluttajat ovat tuskin yhtä onnekkaita." Gus totesi.
"Minä soitan ukille, kysyn onko hänellä enempää tietoa." Gary sanoi ja istahti keskuksen videopuhelimen ääreen.Puhelin hälytti jonkun aikaa ennenkuin Professori Oak vastasi.
"Terve, ukki. Olitko jo unten mailla kun kesti noin kauan vastata?" Gary kysyi.
"Kumpa olisinkin! Täällä on täysi häslinki päällä. Pokémon-säilytysjärjestelmä on täysin sekaisin." vanha professori ähkäisi.
"Tiedämme sen jo. Kuulimme asiasta äsken, tulimme juuri Violet Cityn Pokémon Centeriin." Gus pisti väliin.
"Mistä vika johtuu?" Gary kysyi.
"No jos tietäisin niin sitä ei enää olisi. Jokin järjestelmävirhe on levinnyt koko verkkoon. Varmuuskopiot eivät auta, se palaa aina takaisin järjestelmän käynnistäessä itsensä. Ainut tapa poistaa se olisi järjestelmän täysi nollaus." Oak sanoi.
"Ja se merkitsisi tuhansien Pokémonien haihtumista bittiavaruuteen." Gary mutisi.
"Satojen tuhansien. Ainakaan se ei toistaiseksi ole vielä poistanut kenenkään Pokémoja..."
"Kyllä muuten on." Gus keskeytti ja kertoi kouluttajasta jonka Kangaskahn oli kadonnut.
"Omituista. Tuollaista ei ole esiintynyt muilla... Teidän täytyy puhua sille kouluttajalle ja pyytää häntä käymään Professori Elmin luona. Se saattaa olla avain koko sotkuun. Mutta minun täytyy mennä, yritämme selvittää tätä sotkua täällä Billin kanssa." Oak sanoi ja lopetti puhelun.

[Sieppeli]

[pyydän heti alkuun anteeksi käsittämätöntä Sipipainotteisuuttani, mutta kun inspis on aina inspis]

Gusilla oli seuraava määränpäänsä. Hän tahtoi päästä puhumaan tälle kouluttajalle ja hän alkoikin jo innostua hieman uudesta mysteeristä. Sen sijaan kaikki eivät olleet ihan yhtä innoissaan. Gary oli toinen, joka huomasi Sipin vaipuneen täydellisesti ajatuksiinsa sillä välin, kun Gus oli puhunut puhelimessa ottoisälleen. Ensimmäinen oli tietenkin Dusclops, joka ilmaantui paikalle heiluttelemaan töppökättään Sipin naaman edessä huolestuneena. Pokemonin ja Garyn iloksi tyttö reagoi herättelyyn.
"Mikä tuli?" Gary kysyi ihan vain ohimennen, kun porukka lähti seuraamaan innostunutta Gusia jonnekin, oletettavasti etsimään kadonnutta Kangaskhania.
"Minä vain mietin ," Sip tuhahti.
"Onko se hyvä vai paha asia?"
"Hnn ," Sip ei vastannut sen enempää. Dusclops käveli tunnollisesti kouluttajansa perässä, tällä kertaa pysytellen näkyvänä. Neljän ihmisen ja kourallisen Pokemoneja kulki eteenpäin kadulla kohti laskevaa aurinkoa, ja mysteerin sijaan Siili alkoi puhua uudelleen yöpaikan etsimisestä. Gus, Gary ja Siili rupesivatkin miettimään seuraavaa liikettä, pitäisikö kaikkien innostua kummallisesta Pokemonista vai ruuasta ja nukkumisesta. Sipin päässä sen sijaan raksutti, ja kun hän huomasi, ettei kukaan pojista huomioinut häntä, hän pysähtyi. Dusclops seisahtui heti hänen peräänsä. Pokepallo napsahti auki, yksi ilkeä kummitus ilmaantui paikalle ja otti käskystä itselleen uuden hahmon. Heti yksi Sipi jatkoi matkaansa poikien perässä, ja toinen kääntyi kannoillaan kohti tietä, jota pitkin he olivat edellisenä päivänä saapuneet kaupunkiin. Dusclops ihmetteli huolestuneena oikean Sipin suunnitelmaa, mutta lähti tietenkin häntä seuraamaan.

Meni noin 20 minuuttia ja Gus+Gary+Siili päätyivät eräälle halvahkolle hotellille. Siinä vaiheessa kun he olivat kirjautumassa sisään alkoi Garyllä soida hälytyskellot takaraivossa. Hän tarkasteli Sipiä, joka oli pysynyt aivan liian hiljaa viimeiset 20 minuuttia. Tyttö näytti olevan jokseenkin... Toisesta maailmasta. Sitten hän keksi mistä oli kyse.
"No voi helvetin Haunter ," Garyn olkapäät lysähtivät kun hän ymmärsi katsovansa kummitusPokemonia, joka vain näytteli kouluttajaansa. Haunter ymmärsi heti että siitä puhuttiin, ja se virnisti Sipin kasvoilla.
"Tarvitaanko me neljä huonetta?" Siili mietti ääneen, "vai nukkuvatko Gary ja Sip samassa?"
"Haunter, haunter!" Haunter innostui asiasta enemmän kuin Gary ja Sipi ikinä olisivat voineetkaan ja se ilmaisi mielipiteensä siitä... Innostumalla. Tokitoki, tottakai minä voin nukkua Garyn kanssa samassa huoneessa!
"Haunter?" Toisti Gus ja katsahti Haunter-Sipiä. Sitten hänelläkin naksutti päässä ja hän laski 1+56-Sipieitäällä, jaettuna voi helvetin Haunter+voi helvetin Sipi = Ei tarvita ylimääräistä huonetta yhtään kenellekään.
"Aha, joten sitten etsimään Sipiä ," Gus huokaisi ja alkoi pakata kimpsuja ja kampsuja siitä ympäriltään, napaten jonkin käteen sattuneen Pokemonin kainaloonsa.
"Tai sitten ei mennä, tai hän tappaa sinut ," Gary huomautti.
"Miksi juuri minut?" Gus älähti, tajuten napanneensa Dunsparcen ja hämmentyi siitä ihan yhtä paljon kuin Dunsparcekin.
"Koska kenet muunkaan?" Gary kysyi, "kolme huonetta." Hän ilmoitti vastaanottosedälle, joka ihmetteli tilannetta ihan yhtä paljon kuin Gusin kainalossa maailmaa ihmetellyt Dunsparce, joka lopulta kyllästyi Gusiin ja mönki tämän kainalosta pois Siilin luokse.

Samaan aikaan Sip suuntasi kohti paikkaa, jossa hän oli viimeksi nähnyt raunioita ja siellä tutkijoita. Se kuulosti tarpeeksi mielenkiintoiselta suunnalta.

[Ja noin. Voidaan olla taas kirjoittamasta Sipistä vähään aikaan, keksitytään jätkiin välillä kun tuo hemmailee tuolla jossain]

[Siilinpiikki]

Sinä yönä kaikki saivat maittavat yöunet. Haunterkin virnuili oikein kylläisenä. Sipin poissaolo oli saanut kummituksen varsin vallattomaksi. Nyt se oli keksinyt muuttua pikku tytyöksi, jotta se pääsi samaan aamiaispöytään muiden seuraan. Gus arveli Haunterin pyrkivän muistuttamaan Sabrinan nukkea, mutta olkihattu oli jotain uutta. Naistarjoilijan tuli heidän luoksensa kysymään tilauksia. Kun hän kääntyi Haunterin puoleen, "tyttö" venytti suunsa äärimmilleen ja rupesi nauramaan hervottomasti matalimmalla bassollaan ja ajoi naisen tiehensä. Tämä tie oli kahvilan takapihalla. Toinen tarjoilija tuli heidän luoksensa ja pyysi heitä poistumaan.
"Meidän pitää löytää Sip ennen kuin Haunter saa koko kylän mukaan noitavainoihin..." Gary huokaisi.
"Lupasimme olla katsomatta hänen peräänsä..." Gus huomautti. "Kai hän sitten tulee kun tulee, odotellaan."
"No ei tässä ole mitään syytä tylsistyttää itseään kuoliaaksi", Siili totesi.
"Tohtori Dervish pitäisi tänään luentonsa", Gus tuumasi. "Sen aiheena on pokémontyövoiman laskemisen ongelmat huomioidessa bruttokansantuotetta. Minusta-"
"Ei vaan jotain parempaa!" Poika äyskähti. "Saliottelu!"

Violetin sali oli samankaltainen kuin muutkin kylän puurakennuksen erotuksella, että sen kattoa koristi torni. He joutuivat jyskyttämään ovea useaan otteeseen, ennen kuin se tultiin avaamaan
"Anteeksi, emme odottaneet haastajia näin aamusta", joku mies pahoitteli. "Tähän aikaan lintuja vasta ruokitaan."
Kun he astuivat sisälle, alkoi äänekäs kujerrus. Sali oli todellakin kuin jokin lintutarha. He väistelivät lintujen jättämiä ansoja ja seurasivat miestä rappusia ylös.
"Falkner on mitä luultavimmin palannut lentomatkaltaan", mies kertoili. "Kuulemma aamuaurinko on paljon kauniimpi ilmasta käsin. Hänen on myös tapana sanoa, että aikainen lintu madon nappaa."
Salipäällikkö löytyi siivoamasta kyyhkyslakkoja.
"Hei", Siili astui ensimmäisenä tervehtimään Falkneria. "Olen Siili. Aloitin vasta äskettäin kouluttajaurani ja tämä on ensimmäinen saliotteluni. Huhhei että jännittää."
Gus oli älähtämässä, mutta Gary törkkäsi häntä merkitsevästi.
"Ensimmäinen saliottelusi...?" Falkner ihmetteli. "Minä taidan tunnistaa sinut. Näin televisiosta, kuinka ottelit Pokémonliigassa Annelinaa vastaan. Hän on oppilaani."
"Ahhahhah, hän oli kaksoisveljeni..." Poika kiemurteli vaivaantuneena kuin Dunsparcensa.
"Oli miten oli," salipäällikkö hymähti. "Se selviää vain ottelemalla."

Linnunkakkojen kärääminen sai jäädä myöhemmälle. Olihan pokémonottelut paljon hauskempaa ajanvietettä.
"Valitsen Dunsparcen", Siili ilmoitti.
"Tuommoinen mato?" Falkner hymähti. "Sellaisen Pidgey napsaisee välipalaksi."
Salipäällikkö oli väärässä. Myös sen lisäksi, että Dunsparcen pää oli suurempi kuin Pidgeyn suun tilavuus, yksi Muinainen Voima riitti pökerryttämään pulusen. Seuraavaksi Falkner valitsi Pidgeotton.
"Laitetaan kovaa kovaa vastaan", salipäällikkö totesi. "Taklaa!"
"Väistä!"
Dunsparce käytti häntäänsä ponnistukseen ja pyrähti ilmaan. Pidgeot joutui tekemään tiukan u-käännöksen välttääkseen seinään törmäämisen.
"Matohan osaa lentää!" Falkner hämmästeli
Pidgeot oli kuitenkin siinä ylivertainen. Yhdellä siipien huitaisulla lintu oli jo noussut Dunsparcen yläpuolelle. Pidgeotto käytti siipi-iskua, ja maakäärme iskeytyi takaisin maahan.
"Se on liian nopea..." Siili ähisi. "Dunsparce, käytä Häikäisyä!"
"Sulkasato!" Falkner reagoi.
Dunsparce ei ehtinyt luoda lamaannuttavaa katsettaan, kun linnun levittämä sulkapilvi sumensi sen näkökeilan.
"Ja nyt Ketteryys!" Lintukouluttaja jatkoi.
Pidgeotto lensi sellaisella nopeudella, että sitä tuskin pystyi havaitsemaan. Vielä suurempi ongelma oli, että Dunsparce ei voinut käyttää lähi-iskujaan ilmassa kiitävää lintua vastaan. Kun Siili muisti käyttää Muinaista Voimaa, ehti lintu väistämään senkin.
"Taivasässä!" Salipäällikkö kannusti pokémoniansa uuteen iskuun.
"Puske!"
Dunsparce sai mahdollisuutensa iskeä. Pokémonit kumauttivat päänsä yhteen. Törmäyksestä Pidgeotto oli se, joka selvisi.

"No voi jukra", poika ähisi, "ei tässä saa näin käydä..."
"Olet ehtinyt seurata Pidgeotton liikkeitä", Gus rauhoitteli. "Tiedät nyt mitä tehdä Diton kanssa."
Kumpikin lintu pälyili siinä toisiaan, kallistelivat päätänsä ja tuijottivat tuimasti toisiinsa. Diton vakuuttavuutta tosin saattoi heikentää se, että silmien paikalla olivat yhä sen omat pienet hiilen mustat silmät. Lopulta oikea Pidgeotto sai tarpeekseen jatkuvasta imitoinnista ja se lähti hyökkäykseen.
"Pidgeottoooo!" Lintu kiljahti.
"Ditgeottoooo!" Ditto kiljahti takaisin.
Ditto pyrähti lentoon kuin lintu konsanaan. Tai noh olihan se nyt lintu, mutta toisaalta taas ei ollut. Sitä leikkiminen oli kuitenkin Ditolle varsin luonnollista. Ah kuinka monesti se olikaan valepukeutunut Pidgeyksi päästäkseen mukaan leipäosingoille. Leivänojentajille huijaus oli mennyt täydestä, mutta Pidgeyt tunnistivat aina reviirinsä ulkopuolisen. Noh, ainakin sitä oli päässyt harjoittelemaan karkuunpääsemistä, mutta ei sellainen pyrähtely täydellä vatsalla kauhean mukavaa ollut. Ditto sai väistettyä Pidgeotton hyökkäyksen, mutta toisaalta se ei itsekkään osunut iskiessään. Kumpikin pokémon oli yhtänopeita.
"Käytä Pikaiskua!" Falkner käski uudestaan.
Prioriteetti-isku onnistui tehtävässään. Pidgeot jatkoi hyökkäystään tuulispäänä eikä antanut Ditolle yhtään ylimääräistä aikaa.
"Käytä Siipi-iskua!" Siilillä sai lopulta käskettyä ensimmäisen iskun, joka tuli hänen mieleensä Pidgeotton liikesarjoista.
Mutta oikea Pidgeotto oli jo tässä vaiheessa synnyttänyt lintujen väliin pyörremyrskyn, joka blokkasi iskun.
"Falkner tuntee lintupokémonit läpikotaisin, joten Siili ei pysty yllättämään häntä ja Pidgeottia..."
"Kiitos, tiesin kyllä", Gary virnisti.
Ilmataistossa käytiin parhaillaan takaa-ajoa. Linnut kaartelivat ympäriinsä kuin pienet sotalentokoneet. Takaa-ajettu Ditto onnistui silmukalla nousemaan Pidgeotin yläpuolelle.
"Hyvä!" Siili hihkaisi. "Käytä Sulkasatoa!"
"Torju Tuulispäällä!"
Väistämisen sijaan Pidgeotto pysäytti liikkeensä ja kääntyi selin nähdäkseen vastustajansa. Hankalasta kulmasta huolimatta se sai aikaan tuulispään, joka sinkosi helposti kevyet höyhenet takaisin Dittoa päin.
"Dihihih!" Höyhenpilvi vaikutti lehinnä kutittavan Dittoa.
Mitä tapahtui seuraavaksi kesti silmänräpäyksen tai pari. Ditto menetti hallintansa ulkomuodostaan. Palaaminen omaan muotoonsa tarkoitti sitä, että sillä ei enää ollut siipiä, jolloin luonnollisena seurauksena painovoima otti Ditosta vallan. Diton ja maanpinnan välissä oli kumminkin vielä hämmästynyt Pidgeotto, joka hämmästyi entisestään, kun limaklöntti sinkoutui päin sen naamataulua. Oikea Pidgeotto menetti lentonsa hallinnan ja kiisi päin maankamaraa. Lintu törmäsi siihen pää edellä, ja tajuttomuus oli äkillinen.