Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Minä aloitan, sinä jatkat, ja yllättäen minä kirjoitan uudelleen.

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Ti Touko 27, 2014 8:06

Wooper osoittautui hieman vilkkaaksi luonteenlaaduksi. Vaikka otus omistikin kaksi jalkaa, se kulki mielummin kierien ja paikoillaankin hyppi tasajalkaa. Se mitä ilmeisemmin nautti luolan kosteasta ja viileästä ilmasta. Mudkip ja Wooper keksivät aloittaa keskenään vesisodan, jonka kyrsiintynyt Dunsparce lopulta lopetti käyttämällä Häikäisyä.
"Wooperin tyypitys voi osoittautua käteväksi", Sip totesi. "Tai kiroukseksi... Ei ole kiva ylittää rämeikköä, kun jokaisen heinän takaa ilmestyy Quagsire virnuilemaan."
"Hei mehän voitaisiin otella", Siili keksi, "sinun... miekka ja minun Wooper."
"Öf- Honedge ei ole valmis ottelemaan", Sip sanoi lyhyen tauon jälkeen.
"Minä kun luulin sinun harjoittelevan sen kanssa?" Poika kummasteli.
"Tuo tuolla vaikuttaisi sopivan tulisieluiselta haastajalta", Sip osoitti edestä tulevien välähdyksien suuntaan, jotka hämärässä iskivät salaman lailla.
Leimahdukset tulivat, kun tulennielijä harjoitteli Vulpixinsa kanssa. Siili ryntäsi kouluttajan luokse, ja Wooper kieri uteliaana pojan perässä.
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ke Touko 28, 2014 11:48

Pyylevähkö tulennielijä suostui ilomielin otteluun. Siilin Wooperin tyyppietulyöntiasemasta huolimatta mies lähetti Vulpixin kamppailuun melko itsevarmasti.
"No niin, katsotaan mitä osaat, Wooper! Vesipyssy!" Siili komensi. Hän oli heti Wooperin pyydystettyään alkanut pänttäämään sen tunnettuja kykyjä. Wooper puhalsi suustaan vesisuihkun kohti Vulpixia, joka ehti kuitenkin väistämään sen helposti.
"Vulpix, tuplatiimi! Koukkaus takaa pikaiskulla!" tulennielijä komensi. Vulpix lähti uskomattoman nopeaan juoksuun Wooperin ympärillä, se kiersi vesipokémonin kahdesti ja iski sitä sitten selkään. Wooper pyrähti kerran itsensä ympäri ennenkuin nousi uudestaan pystyyn.
"Pysy liikkeessä! Mars mars!" tulennielijä huusi.

"Mars mars?" Gary ihmetteli hiljaa.
"Vulpix on sekä maa- että vesityypeille heikko. Hän yrittää käyttää Vulpixin nopeutta valttikorttina." Sip tuumi.
"Mutta mars mars?" Gary ihmetteli vieläkin.
"Juoksukäsky. Armeijassa meidän piti opettaa se Pokémoneillekin, nopeampi sanoa kun 'nyt jumalauta vauhtia'." Gus sanoi piippu suupielessään.

Vulpixin nopeus näytti olevan Wooperille liikaa. Tulikettu pyöri sen ympärillä pitäen siihen koko ajan tasaista välimatkaa paitsi hyökätessään pikaiskulla. Siili yritti vesipyssyä ja läimäystä, mutta nopea Vulpix väisti iskut helposti.
"Kaarros selustaan, pikaisku ja nopeasti irti!" tulennielijä ohjeisti. Siili mietti kuumeisesti Wooperin kykylistaa ja keksi vielä yhden konstin.
"Mutalaukaus - nyt!" hän huusi juuri kun Vulpix kaarsi Wooperia kiertävästä kehästään iskeäkseen. Wooper sylkäisi suustaan paakkuisen mutaklöntin joka läjähti suoraan vastaantulevaan Vulpixiin. Tahmea muta takertui sen kauniiseen turkkiin ja se kaatui juoksusta kyljelleen jalkohiin takertuessa likaisia paakkeja.
"Vesipyssy heti perään!" Siili huusi innoissaan. Wooper veti henkeä ja puhalsi itseään puhtaaksi ravistelevaa Vulpixia päin vesisuihkun, joka vei tuliketun mennessään päin kallioseinää. Sen kohtaamisen jälkeen se ei enää jaksanut nousta tappelemaan vaan jäi mahalleen makaamaan.

"JES! Hyvä, Wooper!" Siili huudahti iloisesti. Wooper hyppi väsyttävästä taistelusta huolimatta innokkaasti paikallaan ääntelehtien iloisesti.
"Mahtavaa, mahtavaa! Se oli loistava taistelu!" tulennielijä sanoi innoissaan parantaessaan Pokémoniaan. Vulpix ravisteli vettä turkistaan pettyneen näköisenä.
"Olisi pitänyt silloin Cinnabarilla sittenkin pyydystää itselleni Vulpix..." Gus sanoi katsellen tuliketun toimia.
"Herrallahan on hyvä maku! Mutta siitähän jo toki kertoo startterivalintanne, aina majesteettisen tulenarka Cyndaquil! Oletteko vasta aloittaneet kouluttajana?" tulennielijä kysyi Gusilta, joka piteli vasemmalla kädellään Hurrya sylissään.
"Ei, ei ei... minä aloitin jo vuosi sitten. Ja pettymykseksenne täytynee sanoa että valitsin silloin Kipzin tässä, Cyndaquil päätyi minulle muutamaa kuukautta siitä myöhemmin armeijassa." Gus selitti.
"Vai niin? Missä palvelit?"
"Kanton prikaatissa, kenttätykistörykmentin tuliasemapatterin kirjurina." Gus sanoi.
"Älä ihmeessä? Minä olin nimittäin samaanaikaan toisen huoltokomppanian kirjurina! Mehän olemme herranjestas istuneet samalla kirjurikurssillakin!" tulennielijä innostui.
"Mitä ihmettä? Kyllä maailma on pieni, kuuliteko?" Guskin innostui.
"Muistatko sen yrmyn kapteenin joka meille ne oppitunnit piti? 'Teillä on saatana niin helpot hommat tulossa verrattuna oikeisiin miehiin, että ette kyllä nuku näillä oppitunneilla tai väännään niskat nurin!'" tulennielijä imitoi syvällä äänellä.
"Muistanhan minä, tulenjohto- ja viestipatterin kirjurihan sai siellä nukkumisesta poistumiskieltoa..." Gus nauroi.
"Eiköhän tehdä sinunkaupat? Olen Ray." tulennielijä sanoi. Gus ravisti miehen kanssa kättä ja esitteli itsensä.

"En ole kuullut hänen puhuvan noin paljoa pitkään aikaan." Gary mutisi hetken kuluttua vähän sivummalla katsellen Gusin ja Rayn keskustelua, joka näytti hiljalleen siirtyvän armeijajutuista Pokémoneihin. Gus esitteli parhaillaan Eeveetä uudelle kaverilleen.
"Hän oli paljon siedettävämpi hiljaisena." Sip tuhahti.
"Eikö voitaisi jo mennä?" Siili kysyi.
"Meidän pitäisi mennä jos haluamme yösijan Azaleasta." Gary sanoi katsoen kelloa.

"Oletko harkinnut Eeveen muuttamista Flareoniksi? Tämä veitikka on jo reilusti yli normaalin kehittymistasonsa." Ray sanoi pörröttäen Pikkuveen turkkia.
"Olen oikeastaan ajatellut antaa Eeveen muuttua omillaan... mutta toisaalta Flareon voisi olla aika kiva vaihtoehto. Pitää vielä miettiä." Gus sanoi.
"Miettimisaikaa ei taida kauaa olla. Tässä, minulla on muutama ylimääräinen." Ray sanoi ja kaivoi repustaan punaisena ja oranssina hohkavan Tulikiven.
"Kiitos paljon. Mitäs muita Pokémoneja sinulla on?" Gus kysyi kiinnittäen huomionsa neljään ylimääräiseen Poképalloon mitkä roikkuivat miehen vyöllä.
"En ole pitkään aikaan käyttänyt muuta kuin Vulpixia. Nämä ovat tyhjiä, mitä lie varten niitä vielä vyöllä pidän..." Ray sanoi kuin ohimennen.

"Gus! Meidän pitää mennä!" Gary huudahti.
"Noh, pitänee mennä. Oli kiva tavata, toivottavasti törmätään vielä!" Gus sanoi.
"Toivotaan niin. Ja muista että Flareon on hyvä vaihtoehto! Tulipokémoneja ei voi olla koskaan liikaa!" tulennielijä hyvästeli.

"Oliko hauskaa? Melkoisen sotaisia juttuja kuului olevan, noin kahdelta kirjurilta." Sip kysyi kun he jatkoivat pitkin Liiton luolaa.
"Ensimmäinen ihmisen tapaaminen pitkään aikaan, joka ei johda hengenvaaraan tai hulluun seikkailuun. Sanoisin että kyllä, kyllä oli ihan hauskaa." Gus sanoi piikittelystä huolimatta. Liiton luola päätyi tunnelin suuaukolle ja he astuivat jo pimenneeseen iltaan reitille 33.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ke Kesä 04, 2014 8:03

Vaikka porukkaa kuinka yritettiin hoputtaa pois pimenevästä yöstä ja kiireemmin kohti Azaleanin kaupunkia ("ahhh, Azalea. Kaupunki, jossa ihmiset ja Pokemonit asuvat yhdessä, " Gary oli kaivanut jälleen opaskirjansa esille), pysähdyksiä jatkossa aiheutti Siili. Yön tullen monet möngertäjät (zubatit mukaan lukien) kaivoivat itsensä esille ja niinpä joka kolmannen metrin jälkeen Siili oli innoissaan haastamassa harjoitusotteluihin milloin minkäkin ötökkäpokemonin. Harjoitusta sai erityisesti Ditto, joka oli niin innoissaan että riensi puskaan ilman kouluttajansa lupaa etsimään lisää vastustajia. Pimentyneen illan ansiosta tarvittiin Dusclops hakemaan se sieltä pois ennenkuin Ditto olisi täysin kokonaan kadonnut tie 33:n syövereihin. Kun Ditto oli viimein pelastettu karkuteiltään, Siilikin myöntyi jatkamaan matkaa suoraan Azaleaniin ilman pysähdyksiä... Varsinkin, kun Ditto oli onnistunut herättämään Zubat-parven huomion ja joukolle tulikin hieman kiireisempi lähtö kuin oli tarkoitus.

Azalean aukesi lopulta heidän edessään pimeänä ja hiljaisena. Mudkip sai suihkutettua viimeisenkin Zubatin heidän kannoiltaan hemmettiin ja he pääsivät suunnittelemaan yöpymispaikkaa.
"Kaikki paikat ovat tähän aikaan jo kiinni, " Gus järkeili kun he olivat kävelleet pienen kaupungin harvojen motellien ovia kokeilemassa.
"Pitäisikö meidän käydä kysymässä Pokemoncenteristä?" Siili kysyi, "hehän ottavat aina kouluttajia vastaan mihin päivänaikaan tahansa... Ja lämmin sohva kuulostaa paremmalta kuin kylmä maa."
"Varteenotettava idea, " Gary myönsi, "ja sehän oli... Missäs suunnassa se oli? Juurihan me sen ohitse kävelimme..."

"Ahhaa, " kuului ääni heidän läheltään, "yöpymispaikkaakos sitä ollaan vailla?" Vanha nainen, huomattavasti heitä kaikkia lyhyempi, oli köpötellyt paikalle. Pimeässä he eivät kukaan nähneet naista oikein hyvin.
"Hmm, juu?" Gus sanoi varuillaan.
"Saanko ehdottaa että tulisitte mukaani?" Vanha nainen kysyi sieltä alailmoista käkättävällä äänellään, "neljä lämmintä sänkyä neljän sohvan sijaan, hmm? Kuulostaisiko hyvältä, hmm?"

Cyndaquil, jonka selän liekit olivat toimineet valaistuksena, tepasteli jalkaansa varoen lähemmäs vanhaa naista, jolloin valo lankesi hänen kasvoilleen.
"Ah, " Sip henkäisi, "kas."

Spoiler:
Kuva


"Minusta tässä on nyt jotain pimeää, " Siili kuiskasi hyvin hiljaisella äänellä, joka kuului vain ja ainoastaan hänen lähellään olijoille.
"Otamme tarjouksen mielellämme vastaan, " Sip sanoikin yllättäen.
"Ai?" Gus kysyi, mutta vanha nainen vain virnisti ja nojautui keppiinsä.
"Niinhän minäkin ajattelin, " hän käkätti ja Garynkin oli pakko myöntää itselleen, että tuossa naisessa oli jotain... Tuttua.

Vanha nainen johdatti heidät kaupungin laidalla olevaan mökkiinsä. Gus ajatteli itsekseen mökin näyttävän jokseenkin hylätyltä tai ainakin huonolaatuiselta, mutta hän ei kehdannut sanoa mitään ääneen. Häntäkin väsytti, hänellä oli nälkä ja hän näki, että niin oli hänen Pokemoneillaankin. Kieltäytyminen enää tässä vaiheessa yötä ei tullut hänen mieleensä ja jos karmivuuden mestari Sip ei pitänyt eukkoa huolestuttavana... Niin kai kaikki oli ihan hyvin?
"Tsuu?" Pikachu kipitti Gusin vierelle ja nyki tätä lahkeesta, jotta tämä nappaisi sen syliin turvaan. Vanha nainen piti heille ovea auki, kun Gus poimi Pikachun syliinsä ja astui mökkiin hieman varoen.
"Onko tämä varmasti hyvä ajatus?" Siilin oli pakko kysyä, sillä hänenkin selkäänsä pitkin kulkivat kylmät väreet.
"Poika, et ole elämässäsi kokenutkaan parempaa ajatusta, " eukko virnisti. Siili katsoi naista epäluuloisesti ja kiersi kaukaa, hyvin kaukaa, mutta astui sisälle jokatapauksessa.

"Hyvä, teetä? Kaakaota? Nukkumaan ei mennä tyhjin vatsoin!" Eukko asteli itse perässä ja ovi pamahti kiinni. Samalla hetkellä mökki valaistui kuin itsestään, kun kymmenisen kynttilää syttyi seinillä ja pöydillä. Sisältäpäin mökki oli aivan normaalin oloinen mökki. Keskellä huonetta oli pöytä, sivulla pieni keittiö ja pari ovea, joiden takaa pilkistivät luvatut sängyt.
"Sinä, poika, tule auttamaan vanhaa keittiössä!" Eukko huudahti suunnistaessaan pieneen keittiöönsä. Huuto oli nähtävästi tarkoitettu Garylle, joka lähti kummastuneen ilmeen kanssa auttamaan. Siili ja Gus pyörivät hämillään ympäriinsä etsien ansoja tai jotain, mutta Sip istui lattialle pöydän ääreen kuin olisi omistanut mökin.
"Sip, sano minulle että tämä on täysin turvallista, " Gusin oli lopulta aivan pakko parahtaa.
"Gus, Gus, Gus, " Sip pyyhkäisi kädellään pöytää, "kello on kohta kaksi, enkä jaksaisi valehdella. Mikään ei ole täysin turvallista, mutta eikö sinulla siksi ole omat keinosi puolustautua?"
"Tarkoitatko että minun pitäisi aseistautua pahimman varalle?" Gus kysyi.
"Anna mennä vaan, " Sip virnisti kynttilöiden valossa, "mutta kummitukset eivät tunne luoteja."

"Kummituksia? Täälläkin?" Siili tuli Sipin luokse pöydän ääreen lattialle.
"Voi, niitähän on joka paikassa, " vanha eukko tuli takaisin Garyn kantamien kuppien ja kulhojen kera, "ei se tarkoita, että niitä pitäisi pelätä. Mutta yö on vielä nuori ja meillä on paljon puhuttavaa. En uskonut että olisin sinuun enää törmännyt sen jälkeen kun pääsin todistamaan paluusi tähän maailmaan, en varsinkaan järjissäsi. Kerrohan kultaseni, kuinka matka tuonpuoleiseen sujui?" Siili ja Gus hiljenivät täysin, kun Sipiä näin kummallisesti puhuteltiin. Gary vain istui paikalleen ja kaatoi itselleen pannusta teetä kuin olisi kuullut nämä tarinat jo niin monesti, että häntä jo kyllästytti.
"Täysjärkisenä?" Sip naurahti, "tuskin. Matkasta en voi sanoa että olisi ollut kivaa, mutta tulipahan tehtyä. Eikä tarvitse ihan heti lähteä takaisin. Mutta menneisyyden sain pistettyä matkaamaan eteenpäin."
"Ja samalla olet onnistunut kiinnittämään itsesi siihen toiseen maailmaan yhä tiiviimmin, " nainen sanoi, "jatka samaa suuntaa, ja kuollessasi huomaat itkeväsi ikuisesti muistellessasi omia kasvojasi." Sip ei edes räpäyttänyt silmiään, mutta hän hiljeni. Vanha nainen kääntyi Gusin puoleen.

"Sinulle voin aivan yhtä lailla sanoa varoituksen sanat. Olet eksynyt omalta tieltäsi, poikaseni! Sinua vaivaavat viholliset, jotka satuttavat sinua vain mielesi sisältä. Mitä pidemmälle päästät ne ja takerrut kostoosi, sitä syvemmälle juokset väärää tietäsi. Vihollisesi eivät nuku, eivät kuole, eivätkä tuhoudu. Sinä sen sijaan nukut, kuolet ja tuhoudut. Taakkasi vetää sinua syvemmälle jos puristut siihen kiinni!" Gus kuunteli eukon sanat puristaen Pikachua kuin turvana. Hän ei jäänyt kysymään lisäkysymyksiä, eikä hänellä olisi siihen ollut aikaakaan, sillä vanha eukko käänsi katseensa Siiliin, joka oli jo ehtinyt upottaa tusinan keksejä pelkkään maitoon.

"Miksi Mewtwo valitsee aina ne söpöimmät pikkupojat, " nainen sanoi ja siirtyi katsomaan Garyä.
"Öh?" Siili hämmentyi vielä enemmän kuin kaksi aiempaa puhuteltua.
"Minä en tarvitse mitään karmivia ennustuksia, ja jos tarvitsen, kuuntelen mieluummin Sipin sääennustuksia, kiitos!" Gary kieltäytyi kohteliaasti karmivan naisen puhuttelusta.
"Hyvä, " nainen sanoi, "lupaamani sängyt löytyvät talosta. Voitte nukkua rauhassa, sen voin luvata~." Ja niin hän nousi pöydän äärestä, ja lähti talosta.

"Okei, voisiko joku selittää mistä oli kysymys?" Siili parahti, "Kuka tuo vanha nainen on? Minua pelottaa, en varmasti uskalla nukkua täällä."
"Eikö tuo ole sieltä Neidonkalliolta...?" Gary kysyi Sipiltä, joka nyökkäsi.
"Sehän se. Toinen Neidonkallion aaveista, " hän sanoi noustessaan pöydän äärestä pois, "en kyllä uskonut että hänet täältä asti löytää. No, joka tapauksessa... Hyvää yötä!" Hän sanoi yllättävän iloisena ja poistui yhteen sivuhuoneista. Gus ja Siili katsahtivat toisiaan hiukan peloissaan.
"Miksi aina kummituksia, " Siili voihkaisi, "miksei joskus vaikka perhosia?"

* * *

Uni voitti kuitenkin pelon, ja jokainen heistä nukkui yön yli rauhassa. Aamulla he eivät enää löytäneet vanhaa naista. Pitkän suostuttelun jälkeen Gary suostui aukaisemaan tarinaa sen verran, että kyseessä todellakin oli Neidonkallion puhuva Gastly, jonka hän ja Sip olivat kohdanneet edellisenä syksynä. Aamiaisen jälkeen he jättivät kummitusmökin taakseen ja suuntasivat kohti kaupunkia.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Pe Kesä 06, 2014 2:48

Azalea ei ollut paljoa vilkkaampi kuin päiväsaikaan kuin yölläkään. Kylän ainoalle autotielle oli juuttunut seisomaan pakettiauto. Sen edessä tietä oli ylittämässä joukko pinkkejä pokémoneja.
Spoiler:
Kuva
"Vauhtia, jumalauta!" Autonkuljettaja hakkasi äänitorvea. "Apricornit ehtivät mädäntyä ennen kuin saan ne toimitetuksi!"
"Kuinka kehtaat!" Pyylevä nainen heristi nyrkkiään autonkuljettajalle. "Säikäytät vielä Slowpoket!"
Pokémonit eivät kuitenkaan tuntuneet häiriintyvän (tai mahtoivatko edes huomatakkaan) yhtään ihmisten kinastelusta, vaan jatkoivat matkaansa yhtä vakaasti kuin ennenkin. Vakaasti tarkoitti tässä tapauksessa sellaista liikenopeutta, että sen havaitsemiseen olisi tarvinnut slow-speed-kameraa.
"Mitä täällä tapahtuu?" Gary päätti kysyä naiselta.
"Slowpoket ovat pyhiä", nainen tuhisi. "Niiden häiritseminen on häpeällistä."
"Ai ovatko ne sohvaperunoiden jumalia?" Gary viisasteli.
"Nuori mies, antaisin sinulle korvatillikan jos et olisi noin komea", nainen heristi sormeansa."Jokaisen tulisi tietää, että Slowpoket voivat suosiollisella haukotuksellaan kutsua sateen ja pelastaa meidät kuivuudelta."
"Mikä tahansa vesipokémon voi oppia Sadetanssin", Sip puolusti Garya, "ja tarvitaan erittäin pätevä kouluttaja saamaan Slowpoke panemaan jalalla koreasti."
Nainen oli suorastaan järkyttynyt ja teki suojaavan symbolin sormillaan: "Nuori nainen, antaisin sinulle korvatillikan jos et olisi noin karmiva."
Sip näytti siltä, että olisi voinut antaa naiselle enemmän kuin korvatillikan, jos hän ei olisi siinä hetkessä muistanut Sabrinan antamaa tehtävää. Hän tyytyi kysymään, mistä Slowpokeista saisi kuulla lisää.
"Slowpokejen kaivo sijaitsee kylän pohjoispuolella", nainen kertoi, "Voitte heittää kolehdin ja kenties Slowpokejen kuningas toteuttaa toiveenne"
Sip mutisi jotain hampaidensa välistä siitä, kuinka Slowpoket olisivat arvostaneen paljon enemmän poffineita kuin metalliromua päällensä. He jättivät liikennekaoksen taaksensa ja kulkivat naisen osoittamaan suuntaan.
"Onko tuossa Slowpoke-jutussa mitään perää?" Siili kysyi.
"Paikallisen sadepilven synnyttäminen ei ole mikään ongelma, mutta säätilojen muuttaminen on jo toinen juttu", Gus, joka oli koko keskustelun ymmärtänyt olla hiljaa, kertoi. "Jos Slowpokeja palvotaan jostain syystä, niin niiden häntien takia. Mustasta pörssistä niistä saisi korkean hinnan."
"Mitä, hännistä?" Siili ihmetteli.
"Mikään ei ole elitisteille hienompaa kuin lautasellinen höyryävää slowpoke-keittoa", Gary totesi.
"Kylähullutuksia tai ei, jostain perinteet aina kumpuavat", Sip mietti enemmänkin itsekseen.
"Ei kai lisäonni saliottelussa koskaan pahasta ole", Siili totesi yrittäen unohtaa päähänsä syntyneen mielikuvan, "mutta enemmän luottaisin pokémoneihini kuin siihen, että huvittaako toista haukottaa vai ei."
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » La Kesä 07, 2014 9:57

He päättivät joka tapauksessa käydä katsomassa Slowpoke-kaivoa. He olivat jo edellisiltana, tai oikeammin alkuyöstä kävelleet kaivon ohi mutta eivät pimeydessä olleet huomanneet sitä. Kaivo oli noin metrin halkaisijaltaan leveä kivitiilinen kaivo, jonka sisäpuolella meni tikkaat alas. Kaivon vieressä oli kyltti, joka varoitti menemästä luolaan sadekelillä ja kehotti pysymään merkityillä alueilla.
"Ilmeisesti juuri tässä kaivossa asustelleiden Slowpokien sanotaan haukottelullaan lopettaneen suuren kuivuuden Azalea Townissa 400 vuotta sitten. Nykyään kaivo ja sen luola on suosittu turistikohde." Gary luki matkailuesitettä.
"Mitähän tuolla alhaalla on? Käydäänkö katsomassa?" Siili sanoi kurottaen puolivaarallisesti kaivon reunan yli.
"Jos käydään niin paras tehdä se saman tien. Näyttää siltä että kohta sataa." Sip sanoi katsahtaen taivaan peittäviä uhkaavan tummia pilviä.
"Sittenhän voimme pitää sadetta tuolla luolassa." Siili sanoi tuijottaen edelleen pimeään kaivoon.
"En suosittelisi. Slowpoke-kaivoon valuu sadevedet koko Liiton luolan kukkuloiden länsiosilta. Kevvyelläkin sateella luola täyttyy vedestä alle minuutissa. Turistit usein tulevatkin kuuntelemaan kaivon ympärille sadekelillä kaivosta kuuluvaa veden pauhua." Gary siteerasi jälleen esitettä.
"No, pidetään sitten kiirettä." Siili sanoi innostuneesti ja tarttui tikapuiden ylimpään puolaan.

Pitkältä tuntuvien tikapuiden kiipeäminen metrin leveässä tiiliputkessa ei ole mitenkään miellyttävä kokemus. Klaustrofobin painajainen. Pian kuitenkin helpotti kun kaivo yhtyi luolastoon. Tikapuut johtivat heidät puiselle korokkeelle, josta laski portaat luolaan, jonka keskellä oli suuri, kirkasvesinen maanalainen lähdelampi, jonka takana näkyi lisää kimeltävänkosteita painaumia ja onkaloita. Luolan reunoilta muutama Slowpoke tuijotti heitä häiritsevästi.
Mudkip innostui kosteasta luolastosta ja ryntäsi oitis polskuttelemaan lammessa. Siili päästi Wooperin myös vapaaksi, ja pomppi iloisesti pitkin luolaa kunnes teki valtavan loikan suoraan lampeen.
"Nättiä, muttei mitään erikoista." Siili sanoi hieman pettyneenä. Kauempana istuvat Slowpoket haukottelivat yhteen ääneen kuin vahvistaakseen asian.
"Mukavan viileä paikka ainakin..." Gus sanoi pidellen Hurrya sylissään; tulimyyrää ei paljoa innostanut kostea kiviluola.
"Parasta silti lähteä ennenkuin rupeaa satamaan-" Sip sanoi, ja kuin merkistä maanpinnan yläpuolella, aivan heidän kohdallaan jyrähti ukkonen. Taivaan halkeamiselta kuulostava ääni kaikui luolassa ja löi korvat lukkoon hetkeksi.
"Hoh-hoo, sepäs oli lähellä... paras vissiin häippäistä." Gus naurahti hermostuneesti.
"Öh... tyypit?" Gary sanoi katsoen heidän tulosuuntaansa. Tikapuut olivat irroneet, ne nojasivat vinossa kaivoa vasten. Laskeutumiskorokkeella leijaili pölypilvi ja sen päällä oli useita kaivon tiiliä, joita tippui vielä pari kappaletta puuta vasten räsähtäen.
"Mitä helsmuttia?" Gus älähti. Kaikki neljä juoksivat oitis korokkeelle. Jokin iso oli tukkinut kaivon.
"Kaivon vieressä oli se valtava tammi - ehkä salama iski siihen ja se kaatui kaivon päälle?" Gary mietti.
"Ei niin huonoa tuuria voi ollakkaan..." Gus mutisi.
"Jos se tosiaan on se tammi, ehkä sen saisi poltettua pois tieltä?" Sip ehdotti. Kaikki kääntyivät katsomaan Gusia ja tämän sylissä tuhisevaa Cyndaquilia. Samalla alkoi kuulua kuinka kiivas sade piiskasi maanpintaa.
"Okei, okei..." Gus ähkäisi ja nosti Hurryn olkapäälleen. Hän korjasi irronneiden tikkaiden asentoa ja astui varovasti ensimmäiselle puolalle. Kymmenmetriset tikkaat, joiden tarkoitus oli olla kiinni viidestä kohtaa kaivon kylkeen, huojuivat ikävästi. Gus nosti toisenkin jalan irti korokkeesta - ja kuului paukahdus kun tikapuut katkesivat keskikohdasta. Gus horjahti ja olisi pudonnut korokkeelta ellei Gary olisi napannut häntä käsivarresta.
"Pois alta!" Sip huudahti ja veti Siilin pois korokkeelta. Gary ja Gus hypähtivät nipin napin ajoissa pois alta, kun ylempi puolisko tikapuista tippui rämähtäen vasten puista koroketta. Kuin korostaakseen epäonnistumisen täydellisyyttä, kaivon reunoista tippui vielä muutama tiili jotka rikkoivat pari lautaa.

"Hienosti tehty, Gus." Sip sanoi kun varmistui että kaikki olivat kunnossa.
"Ei ollut minun ideani." Gus ärähti.
"Muuudkip! Kip, kip, kip!" kuului varoittava mudkipitys luolan lattialta. Maanalaisen lammen pinta keinui, aaltoili ja ennen kaikkea nousi uhkaavaa vauhtia. Hieman kauempaa luolasta kuului valtava kohina. Slowpoket nousivat tyynesti ja katosivat omiin pikku luoliinsa, Mudkip ja Wooper katselivat ympärilleen kauhuissaan, Pikachu tarrasi kynsin ja hampain kiinni isäntänsä lahkeeseen, Dunsparce ja Cyndaquil pyristelivät kauhuissaan kouluttajiensa sylissä. Pokémonit vaistosivat luonnonläheisempinä tulevan vaaran laadun, kouluttajat olivat vielä hämmentyneen peloissaan.
Samalla kohinan syy selvisi kun sadeveden muovaamia luolastoja pitkin alkoi valua kovalla vauhdilla sadevettä. Kaikki kosket ja purot usean neliökilometrin vuoristoalueelta täyttyivät kaatosateessa ja johtivat vetensä Slowpoke-kaivoon. Veden keinuva ja aaltoileva pinta alkoi nousta yhä nopeammin.
"Nyt ei näytä hyvältä." Gary totesi lyhyen ytimekkäästi kun vesi alkoi ulottua jo puukorokkeelle.
"Entäs lentopokémonit?" Gus huusi yhä kovenevan veden pauhun yli.
"Driftbliim on liian iso, se ei mahdu kaivosta!" Sip huusi takaisin.
"Aerodactyl nyt varsinkaan!" Gary ilmoitti suht turhaan. Kylmä vesi ulottui jo heidän nilkkoihinsa. Kohina voimistui niin etteivät he kuulleet toistensa huutoa sen yli. Toisaalta niin ehkä oli parempi, sillä mitään soveliasta heidän suustaan tuskin tuli kun kohinan syy selvisi - luolan nurkan takaa saapui valtava aalto, joka kaarsi kiviseinästä tulvivan lammen laotessa sen tieltä. Mahtava luonnonvoima kiersi pitkin luolan reunoja ja tempaisi kouluttajat Pokémoneineen synkkään kurimukseensa.

Virtaukset heittelivät veden varaan joutuneita, painaen vettä heitä vasten niin lujaa että oli mahdotonta saada keuhkoja täyteen ilmaa niinä lyhyinä hetkinä, jolloin vesi toi heidän päitään vedenpinnan yläpuolelle. Välillä se iski heitä päin kallioseinää, mutta veti heidät samantien takaisin. Mitään ei pystynyt ajattelemaan, kaikki oli sekaista, heille oli sillä hetkellä olemassa vain heitä ympäröivä vesi ja sen mahtava voima.

*****

Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen Gus törmäsi hiljentyneen virran tuomana kiveen, tarrautui siihen ja sai päänsä vedenpinnan yläpuolelle. Pärskähtäen hän haukkoi henkeä, ensimmäinen henkäys oli osaksi vettä ja osaksi ilmaa, se tuli yökkäyksen muodossa ulos ja seuraava huokuva hengenveto sai hänen päänsä toimimaan paremmin. Hän ei nähnyt mitään, vesi virtasi jo hieman rauhoittuneena eteenpäin ja hänet tuonut maanalainen joki kohisi pienenä vesiputouksena hänen takanaan.
"Onko täällä ketään?" hän huusi veden pauhannan yli.
"Ha-ha-haaaaunter!" kuului vastaus - ja hänen nenänsä eteen syttyi violetti liekki, joka valaisi Haunterin karmivana virnistävän ilmeen. Gus säikähti ja oli pudota takaisin veteen.
"Helvetti! Tällaisessa tilanteessa säikyttelemään..." Gus murahti kummitukselle. Haunter vain nauroi räkäisesti, mutta sentään valaisi hieman luolaa. Luola oli pitkä mutta kapea ja matala, Gusin takana se loppui jyrkästi laskevaan koskeen joka hänet oli sinne tuonut. Samalla sieltä kuului iso loiskahdus, räpiköintiä ja hengen haukkomista, heti perään tuttua kiroilua.
"Gary?" Gus huudahti ja tarrasi miehestä kiinni ennenkuin virta ehdi viedä tämän mukanaan.
"Gus? Oletko kunnossa?" Gary kysyi tarrautuessaan samaan kiveen.
"Jotakuinkin. Oletko nähnyt Sipiä, Siiliä tai Pokémoneja?" Gus kysyi.
"Milläs helvetillä minä niitä olisin nähnyt, nyt vasta näen ylipäätänsä mitään..." Gary murahti ja yritti heitellä pitkiä hiuksiaan pois silmiltään. Kepeämmässä tilanteessa Gus olisi saattanut mainita kuinka koomiselta Gary näytti tavallisesti piikikkäiden hiustensa roikkuessa litimärkinä ympäri tämän päätä, mutta nyt oli isompi huoli kahdesta muusta kouluttajasta ja puuttuvista Pokémoneista. Ja Pokémoneista puheen ollen...

PLUMPS! Wooperin pää pompahti esiin veden alta - ja suustaan se roikutti räpiköivää Pikachua tämän hännästä.
"Pikachu!" Gus ilahtui ja kurottautui nappaamaan sähköhiiren syliinsä. Pikachu chuhitteli vettä suustaan ja näytti kertakaikkisen kurjalta. Wooper äänteli iloisesti ja loiski vettä ympäriinsä - vaikka sekin oli joutunut kurimuksen heittelemäksi, se oli ilmeisesti nauttinut siitä kuin huvipuistolaitteesta - olihan se sentään puoliksi vesityyppiä.
"Mitäs helvettiä nyt tehdään?" Gary kysyi samalla kun Pikachu yritti turhaan kuivata itseään Gusin läpimärkää takkia vasten.
"Parasta odottaa että virta heikkenee..." Gus sanoi epävarmana, kylmänä, märkänä ja peloissaan. Haunter hohotti kahden kouluttajan pelolle, Wooper polski vedessä innoissaan ja Pikachu hieroi itseään Gusin takkia vasten.

*****

Hieman kauempana, vielä toisen alaspäin johtavan kosken takana virta toi Sipin leppoisammin virtaavaan kohtaan, jossa tämä pääsi räpiköimään luolan loivasti nouseville reunoille. Hän huohotti hetken aikaa pimeydessä, kunnes kuuli läheltä valittavan äänen.
"Cyyn... daa..."
Sip suunnisti käsin tunnustellen ääntä kohti. Pian hänen kätensä osui Cyndaquilin märkään turkkiin. Tulipokémonin selkä kohosi sen hitaan hengityksen tahtiin.
"Anna vähän valoa." Sip sanoi. Hurryn selkään syttyi pari vaimeasti loistavaa oranssia täplää, Sip tunsi höyryn kasvoillaan, mutta liekkiä uupunut tulimyyrä ei saanut aikaiseksi.
"Cyyn..." se huokaisi syvään ja värisi.
"Yhtä saamaton kuin isäntänsäkin..." Sip mutisi.
"Duun, duun!" kuului ääni jostain veden suunnasta.
"Dunsparce?" Sip huhuili pimeyteen.
"Dundundun!" kuului lähestyvä ääni, ja pian Sip tunsi kuinka maakäärme lennähti hänen kädelleen. Dunsparce oli litimärkä, värisi kylmyydestä ja huohotti väsyneenä.
"Thorbi! Snirk!" Sip kutsui. Mitään ei tapahtunut.
"Perkeleen hienoa." tyttö murahti.

****

Siili pärskähti vedenpinnalle jossain päin luolastoa. Ensimmäisen hengenvedon tuoman ajatuksen myötä hän alkoi tiirailla ympärilleen. Vesi virtasi vain laiskasti, joten hän saattoi taas pysyä pinnalla.
"Sip! Gus! Gary!" hän huudahti saatuaan siihen tarpeeksi happea. Vastausta ei kuulunut, mutta pimeyteen hänen eteensä ilmestyi yksinäinen punainen silmä. Ensin Siili säikähti, mutta tunnisti otuksen sen äänestä ja rauhoittui.
"Duuusclops!" Sipin Dusclops ilmoitti pimeydestä.
"Onko Sip lähellä?" Siili kysyi. Dusclopsin silmä heilui pimeydessä hieman, kuin se olisi keinutellut päätään.
"Mitä sinä sitten tässä teet?" Siili ihmetteli, mutta tajusi sitten vastauksen - kummituspokémonit eivät ole immuuneja vedelle, jos se oli näkymättömänä Slowpoke-kaivossa kun virta iski heihin, se luultavasti joutui sen riepoteltavaksi kuten Siilikin.
"Näetkö ketään muita?" poika kysyi väristen kylmässä vedessä. Dusclopsin silmä kääntyi pimeydessä.
"Clops!" se ilmoitti ja katosi hetkeksi - ilmestyen hetken päästä suoraan Siilin eteen, Mudkip kummastuneena kämmenellään. Kummitus pudotti vesipokémonin veteen Siilin eteen. Mudkip räpiköi pinnalle ja jäi tuijottamaan Siiliä epätietoisena Dusclopsin silmän suoman vähäisen punertavan valon keilassa.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Su Kesä 08, 2014 12:50

"Dusclops, saisitko millään lisättyä valoa?" Siili kysyi.
"Cloops", haamu kohautti olkiaan ja kutsui virvatulet esille.
Siili saattoi nyt tutkia ympäristöään, joka ei valaistuksesta huolimatta avautunut sen enempää. Edessä oli vain lisää vettä ja pimeänä ammottava onkalo. Luolan hiljaisuudessa vatsan kurina kaikui kumisevana. Siitä tuntui olevan jo ikuisuus, kun hän oli syönyt munakkaan aamiaiseksi.
"Muna!" Siili älähti ääneen.

* * *

Sip tunnusteli vyötänsä. Öffi oli yhä siinä kiinni. Sen yksinäinen silmä pyöri viuhasti ympäriinsä.
"Ei tässä ole hyötyä sinustakaan", Sip huokaisi.
Cyndaquil tärisi yhä hervottomasti. Se saattoi kärsiä hypotermiasta. Ja erityisesti tulipokémoneille se oli vaarallista.
"Tule tänne", Sip sanoi rauhoittavasti ja painoin Cyndaquilin kehoansa vasten.

* * *

"Voisimme lentää Aerodactylilla, mutta olemme liian lähellä vettä", Gary polskutteli jaloillaan pysyäkseen pinnalle.
"Olisiko sinulla yhtään hyödyllistä pokémonia?" Gus punnitsi Wooperia todeten, että sillä uiminen olisi tuomittu Titaniciksi.
"Olisihan minulla Blastoise..." Gary yritti vapaalla kädellään asettaa hiuksiaan aloilleen, mutta ne tahtoivat valahtaa silmille.
"Hienoa!"
"Mutta jätin sen ukille."
"Hienoa..."

* * *

Siilin sydän pamppaili. Reppu, jonne hän oli pakannut munan, olisi voinut irrota häneltä missä vaiheessa matkaa. Se olisi voinut törmätä matkalla niihin teräviin kiviin, josta hänkin oli saanut haavoja käsiinsä.
"Kipz, etsi reppuni!" Poika huudahti pokémonille.
Mudkip nyökkäsi ja sukelsi veden alle. Virvatulet heijastivat veden pintaa, mutta se oli niin syvää, ettei Siili nähnyt pohjalle. Pian musta varjo näkyi pinnasta ja Mudkip pärskähti takaisin pintaan, repun kanssa. Reppu oli ilmeisesti uponnut, kun virta ei enää vienyt sitä.
"Huh..." Siili henkäisi, kun tarkisti repun sisällön.

* * *

Sip tunsi olonsa avuttomaksi ilman pokémonejaan. Niitä ei aina nähnyt, mutta poissaolon saattoi tuntea. Mitä hän oikeastaan tiesi Dunsparceista? Ne elivät luolissa... Eli siitä voisi päätellä, että ne näkivät myös pimeässä.
"Duns, pystytkö lentämään?" Sip puhutteli Dunsparcea. "Sinun tarvitsisi seuloa ympäristö."
Maamato näytti siltä, että se olisi halunnut pysyä tiukasti maankamaralla. Se kuitenkin huitoi siipiään saadakseen suurimman osan vedestä siivistään. Vaivallollisesti se nousi ilmaan ja katosi pimeyteen. Kesti hetken ennen kuin se ilmaantui takaisin.
"Onko siellä maata?" Sip kysyi.
Dunsparce nyökytti päätänsä. Sip mietti mahdollisuuksiaan. Joko hän voisi jäädä tähän kykkimään ja jäädä odottamaan jotakin tapahtuvaksi. Mutta sen mitä hän oli oppinut matkoillaan, oli tehdä itse asiat tapahtuviksi. Sip nosti Dunsparcen ja Cyndaquilin olillensa. Irrotettuaan otteensa kalliosta hän alkoi valua hitaasti virran mukana. Jalkojen osuessa kovaan hän romahti kuivalle maalle ja yökkäsi niin vettä kuin pahaa oloansa.
"Eksyksissä, hmm?"
Sip nosti päätänsä. Häntä puhutteli joku pinkki otus.
Spoiler:
Kuva
"Voinko olla mahdollisesti avuksi?" Slowking kallisti päätänsä kysyväisesti.
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Su Kesä 08, 2014 10:31

Gus tunsi miten hänen jalkojansa särki kaiken veden polkemisen jälkeen. Haunterin hohto ei paljoakaan antanut alaa nähdä, eikä Wooper ollut vieläkään pyynnöistä ja maanitteluista huolimatta lähtenyt etsimään maata. Siitä Gus kirosi yksinomaan sitä, että Wooper oli juuri vasta vähän aikaa sitten pyydystetty, joten se ei vielä ihan käsittänyt totella kaikkia käskyjä... Saatikka sitten jonkun muun kuin sen oman isännän. Heidän onnekseen virta oli todellakin jo heikentynyt, eikä se enää niin kovin painanut heidän selkäänsä. Haunter oli päättänyt ryhtyä surffaamaan, se ei selvästikään tajunnut Garyn ja Gusin hätää.
"Ai jumalaut-!" Gary kirosi, juuri kun aalto peitti hänet, "-kele!" Hän köhi pinnan ylle päästessään. Gus puolestaan tunsi jonkin pehmeän törmäävän selkäänsä, ja ehti juuri ja juuri nähdä tuntemattoman Magicarpin katoavan takaisin veden alle. Sillä välin Haunter humpsahti veteen ja tuli sieltä käkättäen pinnan ylle parin metrin päässä.
"Haunter, sinusta ei ihan todella ole minkäänlaista perhanan hyötyä!" Gus ärähti lopulta, "jos et ihan oikeasti edes kerran osaa olla hyödyksi, niin muuttuisit edes lautaksi tai jotain ja auttaisit meidät kuivalle maalle!" Gusin mielestä Haunter näytti loukkaantuneelta, mutta Pikachun surkea uikutus sai miehen toivomaan edes pientä ihmettä. Gary hänen toisella puolellaan huomasi myös Sipin Haunterin loukkaantuneen ilmeen, ja yritti korjata tilanteen.
"Ole kiltti?" Hän heitti epätoivoisen pyynnön. Haunter katsahti Garya, ja leijui pimeyteen.
"No voi vitt-..." Gus ärisi ja tiukensi otettaan Pikachusta. Wooper katseli tilannetta hämmentyneenä, mikseivät nämä ihmisolennot näyttäneet pitävän vedestä? Uivatko ne todella näin huonosti?

Hetken päästä, kun virta yhä painoi heitä mutta vielä entistä pehmeämmin, kuulivat he kummallisia ääniä veden kohinan läpi.
"Tuuttuut!"
"Sloooooow... Pooooooke...."
Pimeästä heidän eteensä purjehti pieni lautta, jonka päällä istuskeli eksyneen näköinen Slowpoke. Meni pieni hetki, kunnes Gus ja Gary ymmärsivät Haunterin todella totelleen, ja muuttuneen lautaksi... Jos tätä nyt lautaksi pystyi kutsumaan. Sen päälle ei mitenkään olisi mahtunut kaksi ihmistä, mutta Pokemonit Wooper ja Pikachu sen sijaan kyllä! Gus ja Gary sen sijaan voisivat pitää Haunterlautasta kiinni ja ehkä selvitä pois!
"Tuuttuut!" Haunterlautta ilmoitti. Kaikki kyytiin!

* * *

Sip oli aika pitkään sanattomana Slowkingin edessä. Ensimmäisenä oli iskenyt hämmennys, sillä tämän kaltaista Pokemonia hän ei ollut nähnytkään ennen. Sitten iski toinen hämmennys, puhuiko se juuri ja tarjosi apua?
"Öh-, " hän sai möngerrettyä, samalla kun Dunsparce laskeutui alas hänen olkapäältään, "kyllä kiitos?"
"Dunsparcesparce!" Siilin pokemon parahti. Slowking kuunteli kiinnostuneena molempia.
"Vai kolme ihmistä lisäksesi on jäänyt veden vietäväksi? Ja kasa Pokemoneja siinä mukana?" Slowking jutusteli, "Ja tämä pikkukaveri on hyvin huolissaan omasta ihmiskaveristaan joka katosi virran mukana. No hyvänä uutisena voin sanoa, että kaikki virrat vievät maanalaiseen järveen josta kyllä pääsee pois omin jaloin jopa Slowpokeista hitain!"
"Mutta teidän kolmen pitänee jäädä kanssamme tähän odottamaan vedenpinnan laskeutumista, " Slowking sanoi lempeällä äänellä ja istahti kalliolle, "tässä menee vielä jonkin aikaa. Sattuisiko sinulta löytymään ruokaa? Tuo tulinen pikkukaverisi näyttää aika surkealta." Sip kompuroi ylemmäs kalliolle edelleen Slowkingiä hieman ihmetellen, ja samalla hiljakseen Cyndaquilia lämmitellen. Pokemon hytisi ja aivasti.
"Kun vesi laskeutuu, voitko auttaa minua etsimään muut?" Sip kysyi arvioiden Slowkingiä.
"Tottahan toki, istu nyt hyvä ihminen alas ennenkuin siihen tuuperrut!"

* * *

"Sloooowpoke?" Yksi Slowpoke nosti päänsä vedestä.
"Sloooowpoke?" Toinen Slowpoke ilmestyi siihen vierelle.
"Sloooowpoke?" Kolmas, neljäs ja viides ponnahtivat paikalle. Ne kaikki katselivat pimeydessä Siiliä, Dusclopsia ja Mudkipsiä, jotka katselivat takaisin.
"Heeeeeei?" Siili huhuili varovasti. Kuudes ja seitsemäs Slowpoke ilmestyi virvatulten valoon vedestä.
"Kips!" Mudkip hätääntyi Slowpokemäärästä ja suihkautti lähimmäistä vesisuihkulla kasvoihin. Slowpoke ei näyttänyt alkuunkaan ymmärtävän mistä oli kyse, se vain kömpi ylös Siilin luokse ja läsähti makoilemaan tämän jalkojen juureen. Muut seurasivat perässä, pari jopa kömpi Siilin jalkojen päälle eikä Siilistä näyttänyt siltä, että hän ihan äkkiä siitä pääsisi liikkeelle.
"Okei, " hän totesi kun viimeinenkin Slowpoke asettui nojaamaan hänen selkäänsä vasten, "okei. Ihan miten vaan. Kiva nähdä. Okei."
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Su Kesä 08, 2014 1:29

"Siitä on jo aikaa kun minulla on viimeksi ollut juttuseuraa," Slowking sanoi leppoisasti, "Slowpoket eivät paljoa muusta keskustele kuin ruuasta ja nukkumisesta."
"Tuota... miksi sinä puhut? Tai siis miten osaat ihmisten kieltä?" Sip kysyi.
"Opin sen taidon jo vuosisatoja sitten." Slowking sanoi.
"Vuosi... satoja?!" Sip ihmetteli.
"Olen elänyt kuusisataaviisikymmentäseitsemän vuotta." puhuva Pokémon sanoi.
"Oho... tai siis, näytät paljon nuoremmalta." Sip sanoi pikaisesti. Slowking hohotti hyväntahtoisesti mutta vakavoitui sitten.
"Olen nähnyt maailman muuttuvan paljon. Ihmiset ovat kehittyneet paljon ja kuvittelevat kaiken tieteensä turvin olevansa maailman herroja, vaikka suurin voima piilee luonnossa... mutta suonet anteeksi, tarkoitukseni ei ole yleistää." se sanoi. Sip oli sanomassa että ei se mitään, mutta hänet keskeytti jostain kosken yläjuoksulta veden pauhun yli kuuluva epäilyttävän tuttu nauru, joka välillä muuttui "tuut tuut"-ääneksi. Pian näkyviin tuli violetti valonheijastus ja sitä seurasi omituinen näky: violetti lautta, joka kuulosti nauravan, sen päällä istui menosta nauttiva Wooper, jonka hännästä puolestaan roikkui paniikinomainen Pikachu. Lautan perästä roikkui kaksin käsin kaksi tuttua miestä. Omituinen laivue laski kosken vauhdilla, loiskautti vettä Sipin ja Slowkinging päälle ja jatkoi heitä huomaamatta seuraavaan laskevaan koskeen. Nauru raikui laskevasta koskesta ennenkuin peittyi veden ääniin.
"Tuollaista sitä ei ihan joka päivä pääsekään näkemään." Slowking tuumasi.

*****

Haunterlautta läsähti seuraavan koskenlaskun jälkeen maanalaiseen järveen. Kummituspokémon muuntautui omaksi itsekseen heittäen Pikachun ja Wooperin selästään. Gus ja Gary molskahtivat veteen, mutta huomasivat sen pian olevan niin matalaa että he saattoivat pysyä seisomalla pinnan yläpuolella. Vesi virtasi heikosti kohti synkänsinistä valonheijastusta järven toisessa päässä.
"Herranjumala... ei koskaan enää..." Gus mutisi yskittyään vedet keuhkoistaan.
"Noh, ainakin se toi meidät väljemmille vesille..." Gary mutisi. Haunter nauroi ja taputti käsiään yhteen. Koska otetaan uusiksi?
"Onko tuo päivänvaloa?" Gus kysyi osoittaen kohti valonlähdettä.
"Taitaa olla... ehkä maanalaiset virrat yhtyvät täällä ja laskevat tuolta mereen." Gary järkeili.
"Ja ehkä Sip ja Siili ovat jo päässeet sitä kautta ulos?" Gus sanoi toiveikkaasti.
"Duus... clops!" ilmoitti ääni pimeydestä. Dusclops leijaili heidän luokseen ja viittoi seuraamaan.
"Tai sitten he ovat tuolla." Gary mutisi. He kävelivät hiljakseltaan rinnuksiin yltävässä vedessä Dusclopsin perässä, joka johdatti heidät kuivalle kalliolle ja valaisi virvatulella järven reunaa - ja siinä makaavan kasan Slowpokeja, jonka keskeltä pilkisti Siilin pää, jonka päällä istui vielä vahdissa Gusin Mudkip.
"Kiva kun tulitte." poika sanoi jokseenkin ahdistuneesti. Haunter räjähti räkäisimpään nauruunsa ikinä ja Gusia ja Garyakin kieltämättä hymyilytti vakavasta tilanteesta huolimatta. Ihan pikkaisen vain.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Su Kesä 08, 2014 6:18

"Oletko nähnyt Sipiä?" Gary kysyi pyöriskellen ympäriinsä. Yksi Slowpokeista tuli nojailemaan hänen jalkojaan vasten.
"Tai Cyndaquilia?" Gus kysyi Siililtä hieman huolestuneemmin.
"Näyttääkö tämä siltä että olisin nähnyt yhtään mitään muuta tässä vähään aikaan kuin tämän erään pinkin peräpään!?" Siili ähki kasasta.
"Ehkä he ovat vielä jossain, toivottavasti kahdestaan, " Gary mutisi hiljakseen.
"Onko Dunsparce mukananne?" Siili yritti kurkkia Slowpoken pinkin peräpään takaa.
"Ei, " Gus myönsi, "joten toivottavasti he ovat jossain... Kolmestaan." Dusclops näytti kaikista huolestuneimmalta.

* * *

Cyndaquil tuntui hetki hetkeltä heikommalta. Sip oli yrittänyt pitää sen edes jokseenkin lämpimänä kehoaan vasten, mutta märät vaatteet eivät siinä hommassa hirveästi auttaneet. Slowking ehti yhtä lailla jo huolestua pienen tulipokemonin sisäisen liekin palosta ja se yritti yhtä lailla auttaa. Sip oli kaivanut takataskuistaan kaikenlaisia asioita, joita sinne oli jäänyt matkoilta, mutta mitään potionia lämmittävämpää he eivät oikein keksineet. Ainoa, josta oli ollut jonkinlaista hyötyä, oli ollut Baneten kutsuminen tuomaan valoa ja virvatulia, mutta Gusin Hurry vain tärisi ja käpertyi pienemmäksi. Slowking ehdotti sen rinnan hieromista, ja hetken päästä he totesivat, että niin olisi pitänyt tehdä jo ensimmäiseksi.
"Yritä nyt Cyndaquil, " Sip jutteli kun jokin viimeinkin tuntui toimivan - mutta heikosti. Vähemmästäkin he olivat ongelmista, tulityyppi oli ainoa mitä Sip ei ollut ikinä kouluttanut ja Slowking oli vesi/psyykkistä tyyppiä.
"Duns..." Siilin Dunsparce laski päänsä Sipin jalalle ja katseli Cyndaquilia huolestuneesti.

"Eniten tässä varmaan pelottaa että kohta tämä aivastaa ja-" Sip oli juuri vitsailemassa, kun Cyndaquil ihan tosissaan aivasti. Liekit sen selässä välähtivät yskäisyn voimasta ja suustakin leimahti pieni liekki. Tuli poltti Sipin vatsaa ja Dunsparcen kasvoja, ja kun he kaksi ähkivät, Slowking naurahti.
"Pidän tuota hyvänä merkkinä!" Se ilmoitti rauhoittavasti ja samalla pari lieskaa syttyi Gusin Cyndaquilin selkään, "nyt tuli lämmittää sitä jälleen sisältä. Ja katsoppas, vesi alkaa laskeutua."

* * *

Slowpoket jättivät hiljalleen Siilin rauhaan ja menivät muualle unilleen. Gary oli ehtinyt tutkia koko luolan Haunterin ja Dusclopsin kanssa, mutta heistä kukaan ei ollut nähnyt jälkeäkään Sipistä, Cyndaquilista tai Dunsparcesta. Siili ja Gus olivat yhtä lailla omista Pokemoneistaan huolissaan, mutta Mudkip ja Pikachu sentään olivat onnellisesti löytäneet toisensa jälleen. Pikachukin näytti selvinneen Haunterlautan järkytyksestä, ja nyt ne molemmat loikoilivat Gusin läheisyydessä kuin Slowpoket konsanaan.
"Ulkona ei enää sada, " Gus päätteli, kun virtojen valumat alkoivat rauhoittua.
"Se on hyvä, " Siili totesi, "mutta odotammeko me täällä vai lähdemmekö ulos... Dunsparce saattaa olla jo siellä ja kaivata apua."
"Tai sitten he ovat vielä jossain luolastoissa, " Gusin oli pakko sanoa surkeana, "jos joku menisi ulos ja loput voisivat tutkia sisältä... Tai jotain?"
"Jos Sip olisi ulkona, nämä kaksi eivät jumittaisi täällä kanssamme, " Gary oli toisella puolella virtaa, mutta kuuli silti aivan hyvin mistä kaksi muuta puhuivat, "tai Banette olisi tullut etsimään meitä. Hänen täytyy olla jossain, missä ei ole selvää yhteyttä tänne."
"En minä Sipistä niin välitä!" Gus sanoi tiukemmin kuin hänen oli tarkoitus, "vaan Hurrystä! Se on tulipokemon! Se ei kestä vettä ja se on heikko! Jos se on joutunut virran vietäväksi, niin..."

"Niin sille kävisi huonosti, " kuului Sipin ääni. Samalla hän putkahti esiin samasta luolasta, jota pitkin Haunterlautta oli Gusin ja Garynkin tuonut. Veden pinta oli laskenut niin paljon, että hän oli kyennyt poistumaan kalliotasanteeltaan Slowkingin kanssa, joka uiskenteli leppoisassa virrassa tytön vierellä. Vesi ylsi enää hänen lantiollensa asti, joka taas oli pakottanut Honedgen leijumaan. Dunsparce oli matkustanut kiltisti Sipin olkapäillä, kun taas heikonoloinen Cyndaquil hengitteli syvään hänen sylissään.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Su Kesä 08, 2014 7:12

"Duun!" Dunsparce huudahti iloisesti ja lähti Sipin olkapäiltä lentoon nähdessään kouluttajansa.
"Dunsparce! Sinä löysit sen, Sip!" Siili ilahtui ja nappasi Dunsparcen lennosta vastaan.
"Se pikemminkin löysi minut." Sip sanoi ja kääntyi sitten Gusia kohti.
"Hurry... onko se kunnossa?" Gus kysyi nostaessaan Cyndaquilin syliinsä. Tulimyyrä tuhisi kovaan ääneen kuin ilmoittaaksen että joo, hengissä tässä ollaan, joten kuten.
"Se kylmettyi aika pahasti, mutta saimme sen vähän virkistymään. Heikko se silti vielä on." Sip sanoi. Gus nosti katseensa kiittääkseen, mutta kiitos juuttui hänen kurkkuunsa kun hän kohtasi Sipin katseen. Hän vain äännähti jotain epäselvää ja kääntyi poispäin.
"Öh, Sip?" Gary mutisi ja osoitti Sipin kannoilla uiskentelevaa Slowkingia.
"Älkää minusta välittäkö. Kunhan uiskentelen." Slowking sanoi ja Gary oli romahtaa yllätyksestä veden varaan.
"Kiitos avusta." Sip sanoi puhuvalle Pokémonille.
"Voi, eihän tuo mitään. Olihan tämä kivaa vaihtelua. Mutta olisin kovin tyytyväinen jos ette kertoisi minusta kenellekkään. Nämä Azalean kyläläiset ovat vähän hulluja mitä meihin Slowpoke-sukuisiin tulee, enkä minä jaksa enää palvontaa." Slowking sanoi. Sip vannoi ettei tieto leviäisi ja Slowking uiskenteli pois hyräillen vanhaa valssisävelmää. Sip lähti muiden mukana kohti luolan suuta, Dusclops perässään hiljaisen tottelevaisesti ja Haunter ympärillään kiertäen ja kertoen äänekkäästi tarinaa haunterlautasta.

****

Luola toi heidät lähelle merenrantaa Azalean eteläpuolelle. Rankkasade oli lähtenyt yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin ja aurinko paistoi lämpimästi kuin sovitellen äskeistä poissaoloaan, saaden märän maastoon kimeltämään.
Päästyään kuivalle maalle nelikko alkoi oitis väsäämään isoa nuotiota saadakseen itsensä, tavaransa ja Pokémoninsa kuivaksi. Garyn Arcaninen avustuksella parista myrskyn kaatamasta märästä puusta saatiin roihuava nuotio. Gus leikkeli muutamasta repussaan olleesta omenasta palasia Pokémoneille, sillä Pokémon-ruoka oli vedessä muhjuuntunut kelvottomaksi pitkin Gusin repun pohjaa, tosin Mudkipille se kelpasi vielä ja nyt Gusin märästä kangasrepusta kuului iloinen mussutus. Siili istui hajareisin tulen ääressä tarkastellen Pokémon-munaansa joka puolelta murtumien varalta. Gary makasi draw me like one of your French girls-asennossa heitellen käpyjä laiskasti nuotioon ja Sip yritti saada hiuksiaan kuivaksi.

Gus antoi aivan nuotion vieressä makoilevan Hurryn eteen kaksi omenanpuolikasta. Cyndaquil haisteli toista ja naukkasi siitä pienen palasen. Varovasti se kömpi jaloilleen, tarttui etutassuillaan koskemattomaan omenanpuolikkaaseen ja tepasteli ontuvin ja vielä värisevin askelin Sipin luo.
"Cyyn." se tuhahti hiljaa ja ojensi omenanpuolikasta tytölle. Sip katsahti Gusia, joka tuhahti kova-äänisesti ja keskittyi katsomaan nuotiota.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Su Kesä 08, 2014 9:51

Kun matkalaiset olivat tarpeeksi kuivuneet, lähtivät he Pokémon Centeriin. Cyndaquill vaikutti voivan jo paljon paremmin, mutta Gus ei halunnut jättää mitään arvailun varaan. Eikä siinä mitään, he kaikki tarvitsivat lepoa. Jopa Siili joutui myöntämään, että ehkä saliottelu olisi hyvä jättää seuraavalle päivälle. Mutta kun uusi aamu nousi, ei vastalauseita otettu vastaan. Azaleanin sali oli eräänlainen kasvihuone. Oikeastaan se oli pienoismetsä kuvun sisällä.
"Haastajiako?" Bugsy tervehti oli ottamassa heitä vastaan suoraan ovelta. "Mennään suoraan asiaan. Seuratkaa."
Salipäälikkö ohjasi heidän metsän keskelle.
"Onko hän tyttö vai poika", Siili ei oinut olla kuiskaamatta.
"Poika", Gary sihahti.
Siili nyökkäsi kuin tiedolla olisi ollut suurikin merkitys tulevaa ottelua ajatellen. Poika kyyristyi oteluareenalle tekemään esitutkimuksia.
"Hmm, maata", Siili hieroi sitä sormissaan.
"Se on itseasiassa humusta", Bugsy kertoi. "Kolme vastaan kolme?"
"Joo."

Salipäällikkö kutsui ensimmäisen pokémoninsa.
Spoiler:
Kuva
"Jaa katsotaanpa", Siili otti pokédexinsä, jonka oli kinunut Oakilta vaivaannuttavien hetkien jälkeen, "Spinarak on osaksi myrkkytyyppiä. Maatyypit sietää niitä, joten Wooper siis!"
Wooperrrrrrrrrrrrrrrrr-" Jos pokémonilla oli muutenkin hankaluuksia pysyä paikoillaan, ei sen innostukselle voinut nyt mitään.
"Tahmaseitti", Bugsy aloitti suoraan.
"-rrrrrrrrrrr?"
Spinarak päästi seittejä valloilleen, joka peitti koko taisteluareenan. Mitä enemmän Wooper pomppi, sitä enemmän se tarrautui seitteihin kiini.
"Sido se tiukasti", Bugsy jatkoi.
Spinarak syöksi perästään seittiä, joka sotki jo seittiin sotkeutuneen Siilin pokémonin entisestään. Lopulta Wooper oli sievä paketti, josta pilkistivät vain sen antennit.
"Pyristele vapaaksi!" Siili suunnitelma oli hieno.
Helpommin sanottu kuin tehty.
"Seuraavaksi Myrkkypiikit!"
Sillä välin kun Wooper yritti vapautua, levitti hämähäkki uusia esteitä areenalle.
"Palaa", Siili ei kestänyt enää katsoa ja kutsui Wooperin poképalloonsa. "Ei se voi tuollaisena otella..."
"Nuo piikit myrkyttävät sen pokémonin, jonka kutsut seuraavaksi", Sip kertoi.
"Ja seitti taas hidastaa..." Siili mutisi. "No niinpä niin! Valitsen Diton!"
"Ditto!" Tässä ollaan! Kuka kaipaa pelastusta?
Ditto näki vastustajansa ja hihkaisi. Se muuttui hämähäkiksi. Myrkkypiikit sen alla sulivat myrkkypokémonin kosketuksesta ja seititkin sopivat sille oikein mainiosti.
"Haa", Gary hoksasi, "Ditto kumoaa Spinarakin hankkiman edun."
Alkoi tasainen kamppailu. Hämähäkit strapetsitaiteilivat vuoron perään seiteillä, jotka uloittuivat jo puihin asti. Ditto keksi tässä mahdollisuudet leikkiä Tarzania, mutta Spinarak ei alistunut Janeksi. Kun yksi heistä yritti iskeä, saattoi toinen vai tehdä vapaapudotuksen väistääkseen ja kavuta uudelle seitille.
"Yövarjo!"
Komennuksen antanut oli Siili ja kaukoisku osui jo kohteeseensa. Bugsyn Spinarak putosi seitiltään, putosi korkealta alas maahan ja pyörtyi.

"Huuuh, sehän oli intensiivistä", Bugsy hengähti, "mutta oletko valmis seuraavaan pokémoniin?"
Spoiler:
Kuva
"Yliääni", Bugsy käski.
Leppäkerttu avasi suunsa ja päästi sellaisen ääniallon, että katsojienkin piti sulkea korvansa säästääkseen tärykalvonsa. Ledybaksi muuttunut Ditto alkoi sekaantuneena kaarrella suunnatta ympäriinsä ilmassa.
"Komeettamäjäys", Bugsy jatkoi.
Ledyban niin suloisille kasvoille vääntyi pahantahtoinen katse. Se nosti moninaiset nyrkkinsä pystyyn ja laukoi iskusarjoja. Olisihan Ditto mielellään väistänyt ja iskenyt takaisin, mutta se ei tahtonut ottaa selvää omista jaloistaan, jotka sekaantuneena näkyivät tuplana. Lopulta Ditto pyörtyi ja palasi omaan muotoonsa.
"Mmm, kokeillanpa nyt", Siili hamusi Wooperin poképalloa.
Vesipokémon ilmestyi omana pirteänä itsenenään. Levätessään se oli ehtinyt jo vapautua rihmoista ympärillään.
"Vesipyssy armotta!"
Wooper syöksi vettä jatkuvaa tahtia niin, että kaikki Ledyban aika meni väistelemiseen. Kun suihku osui maaliinsa, Ledyba putosi ilmasta. Vaikka se yritti nousta, sen siivet olivat liian raskaat kastuneina.
"Sitten Läimäys!"
Hyönteinen liiskaantui Wooperin hännän alle ja ötökkä pyörtyi.
"Woop woop", Wooper juhlisti voittoaan ennätys korkeilla hypyillä.
"Tähän se ratkeaa..." Bugsy otti laukustaan viimeisen poképallonsa.
Spoiler:
Kuva
"Scyyyyth!" Valtava ötökkä teroitti mahtavia viikatteitaan uhkaavasti.
"Vesipyssy!" Siili huudahti nopeasti.
"Tuplatiimi!"
Yhtäkkiä Scythereita ei ollut vain yksi, vaan tusina. Wooper ei tiennyt mihin iskeä ja vesipyssyt osuivat kopioihin.
"Sitten viiltotuuli."
Scytherin viikatteet hehkuivat valkoisina, kun se vapautti voimakkaan tuuliaallot. Wooper pyörtyi siinä hetkessä.

"Se on voimakas", Siili henkäisi, "mutta minun Dunsparce on voimakkaampi!"
Dunsparce heräsi Garyn jalkojen alta, kun se kuuli nimensä. Se hivuttautui
"Tuplatiimi", Bugsy komensi uudelleen.
Ötökkä kiisi huimaa vauhtia maakäärmeen ympäri. Kymmenet Scytherit piirittivät Dunsparcen niin, ettei se tienyt minne katsoa.
"Kaivaudu maanalle", Siili reagoi.
Dunsparce antoi häntänsä puhua ja sai väistettyä sopivasti Scytherin iskun. Alkoi leikki, jossa Dunsparce oli takaa-ajettavana. Scytherin suureksi ongelmaksi ilmeni, että sen nopeudesta ei ollut mitään apua, kun vastustaja oli maanalla.
"Muinaiset Voimat!"
Dunsparce syöksähti maan alta valmiina iskemään. Ötökkä- ja lentotyypin pokémonina kivet tuntuivat Scytherille entistä tuskallisempana. Isku oli selvä tyrmäys.
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Su Kesä 08, 2014 10:24

Taustalla Gus taputti kohteliaasti hyvälle taistelulle. Bugsy tarjosi Siilille Pesämerkin voiton kunniaksi, ja Sip katseli vierellä ilmeellä, jonka pystyi tulkkaamaan sanoin: "Minäkin haluan." Gary liukui kuitenkin paikalle juttelemaan salijohtajana salijohtajalle ja hetken päästä alkoi näyttää siltä, ettei kukaan olisi pääsemässä pois Bugsyn salista ennen kuin nuo kaksi lopettivat puhumisensa. Saliin kuitenkin riensi eräs toinen innokas ötökkäpokemonien kouluttaja, joka tuli ilmoittamaan Bugsylle tärkeän uutisen.
"Hyviä uutisia!" Paikalle saapunut nuori kouluttaja virnisti, "saimme siirrettyä tukoksen Slowpoke-kaivon päältä!" Tämä herätti Gusin, Sipin ja Siilinkin huomion.
"Sepä loistavaa!" Bugsy sanoi huojentuneella äänensävyllä.
"Mutta et kyllä ikinä usko mikä siihen oli käynyt! Tutkittuamme tukosta meille selvisi, ettei se missään tapauksessa ollut ukkosen aiheuttama. Näyttää siltä, että jokin Pokemon on laitettu aiheuttamaan se tukos, ja samalla myös tulvan kaivoon itseensä! Toivottavasti kukaan ei ollut juuri silloin kaivossa..."

"Olipa hyvinkin, " Garyn piti päästä avaamaan suunta, "me kaikki nimittäin." Niin nuori kouluttaja kuin Bugsykin näyttivät järkyttyneiltä.
"Olimme juuri kavunneet alas kun myräkkä alkoi, " Gus täydensi "sukulaispojan" tarinan, "ja jäimme sinne todellakin jumiin."
"O-ou, " Bugsy parahti järkyttyneenä.
"..." Nuori kouluttaja näytti hetken vielä järkyttyneemmältä, kunnes hän laski omat tietonsa 1+1 ja päätyi lopputulokseen, "ettepä jääneet. Tämän kaiken perusteella sanoisin, että teidät jätettiin."

He kertoivat kaiken Bugsylle ja nuorelle kouluttajalle kaiken varmuuden varalle, ja lähtivät sitten suuntaamaan pois. Gus oli valahtanut kalpeaksi siinä jossain välissä, ja niin Siili, kuin Garykin olivat aika lailla menettäneet puhekykynsä... No, Gary vain vähäksi aikaa. Sip puolestaan näytti siltä, kuin olisi voinut räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Gus jahti tarkalla silmällä Honedgea, ettei tämä lähtisi berserkkinä toimimaan ilman päätä ja irrottelemaan päitä muilta olennoilta, nyt kun sen kouluttaja oli näinkin... Pirteällä päällä.
Garyn ehdotuksesta he suuntasivat takaisin kaivolle. Kenelläkään ei käynyt mielessä kavuta enää alas, mutta he vain halusivat tarkastella tilannetta myös omin silmin.

Kaivolla heitä odotti iloinen yllätys.
"Neljä meni alas, yhtäkään ei ole kuulunut takaisin ylös, " kaivolla seisoskeli mies paperipinon kanssa. Ei mies olisi varmaan muuten herättänyt heissä huomiota, ellei hänellä olisi sattunut olemaan yllään Rakettiryhmän vaatetusta.
"Joten eiköhän tässä voida sanoa, että työ tehty, rasti naamoihin ja menoksi, pitänee ilmoittaa yläkertaan hetimiten, " mies jutusteli itsekseen aika vaarallisen kovaäänisesti ja paikalle saapunut nelikko kuuli kaiken, "joku voi lähteä etsimään neljää ruumista tuolta alhaalta, Slowpokejen ruokaa heistä siellä tuli~..." Kenellekään ei ollut siinä vaiheessa enää epäselvää, etteikö tässä olisi heitä tappaa yrittänyt henkilö, tai ainakin osasyyllinen siihen.
"Saanko minä?" Sip kysyi Garylta hiljaisella äänellä, kun mies ei ollut vieläkään kuullut neljän henkilön saapumista lähistölle.
"Tämän kerran, anna mennä vaan, " Gary virnisti ja otti hyvän asennon. Sip napsautti rystysensä paikalleen ja lähti kohti rakettiryhmäläistä miestä.

"Ai mitä nyt-" Gus ei ollut ehtinyt ymmärtää kaksikon sananvaihtoa, kun Sip oli jo mennyt ja koputtanut rakettiryhmäläistä olkapäälle.

"Niin?" Rakettiryhmäläinen nosti katseensa papereistaan, joissa oli kuin bingolistalla päällimmäisenä Gusin ja Siilin naamat.
"Hei, " Sip hymyili karmivan lempeästi. Rakettiryhmäläinen tunnisti tytön papereistaan ja valahti kalpeaksi. Samalla nyrkki pasahti hänen leukaansa ja siinä vaiheessa Gary laittoi kätensä Siilin kasvojen eteen estämään tätä näkemästä kaikkia herkullisimpia osuuksia.

Vähän myöhemmin kun Sip saatiin irrotettua rakettiryhmäläisestä, oli kuulustelun aika.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ma Kesä 09, 2014 5:29

"Mitä Rakettiryhmän jämät tekevät meidän kannoillamme? Teitä ei enää ole kuin korkeintaan kourallinen vapaalla jalalla." Gary kysyi.
"Ei ollut minun ideani," nuori Rakettiryhmän mies mutisi pidellen nenäänsä, "eikä edes kapteenin. Se nulikka teihin haluaa tuhlata aikaansa."
"Nulikka? Silverkö?" Gus kysyi.
"Niin. Hän kielsi käymästä teidän kimppuun, kunhan pysyttelen kannoillanne, mutta kapu sanoi että mikäli hyvä tilaisuus tulee niin hengiltä vaan. Samaan se nulikkakin ennen pitkää olisi pyrkinyt, vähän dramaattisemmin vain." rakettiryhmäläinen mutisi.
"Ei näytä luottamus Silveriin olevan korkealla." Gary sanoi.
"Se perkeleen nulikka kuvittelee että kaikki on olemassa vain häntä varten. Mutta hän on myös armottoman kova luu, mitä Pokémon-kamppailuihin tulee... ja hän on pomon poika. Kaikki toivovat että hänen avullaan Rakettiryhmä nousee vielä!" mies sanoi auliisti.
"Rakettiryhmä on pelinsä pelannut." Sip melkein sylkäisi.
"Missä teidän piilopaikkanne on?" Gary kysyi. Mies ei aukaissut suutaan, kunhan pälyili maahan. Sip astui lähemmäksi nyrkki ojossa.
"Senkus lyötte, mutta tovereita en petä!" rakettiryhmäläinen huusi. Sip olisi epäilemättä lyönytkin, ihan mielellään, mutta yllättäen yhdestä tienvarren pusikosta alkoi tulla paksua, kitkerää savua kuin hanasta. Se peitti koko kaivon ja sen ympärillä olevat kouluttajat, kuului tömähdys kun rakettiryhmäläinen potkaisi Sipiltä jalat alta ja jalkojen töminää kun tämä juoksi karkuun. Vuotavia silmiään hieroen he kompuroivat ulos savupilvestä.
"Ei!" Sip ärähti huomatessaan ettei rakettiryhmäläistä näkynyt missään. Myös puska, josta savuverho oli ilmestynyt, oli tyhjä.

He kolusivat lähialueen, vaikka tiesivät sen vallan hyvin turhaksi. Kiviseen tantereeseen ei pakeneva rakettiryhmäläinen ollut jättänyt jälkiä, eikä savuverhon heittänyttä Pokémoniakaan näkynyt. He kävivät ilmoittamassa kohtaamisesta poliisille, vaikka Gary piti sitä jokseenkin turhana; mies ei enää ilmestyisi julkisille paikoille ja oli jo luultavasti kadonnut Azalean lähialueilta. Koska heillä ei ollut kaupungissa mitään tekemistä, he jatkoivat välikohtauksesta välittämättä Ilexin metsään, jota kautta he pääsisivät Goldenrodiin johtavalle Reitti 34:selle.
"Kuinka monta kertaa Rakettiryhmä pitää oikein tuhota maan tasalle? Red teki sen kerran, Articuno jäädytti niitä ison läjän ikijäähän ja sitten ne vielä lyötiin Indigo-aukealla... ja vieläkin niitä ilmestyy kuin torakoita." Sip mutisi pahantuulisesti.
"Red ei periaatteessa tuhonnut koko ryhmää, hän vain voitti Giovannin Pokémon-taistelussa ja siitä hyvästä Giovanni lopetti koko ryhmän toiminnan." Gary korjasi.
"Miksi hän muuten niin teki? Ei vaikuttanut oikein fiksulta ratkaisulta, Rakettiryhmähän oli silloin kovassa kasvussa." Gus mietti.
"Sanotaan että Giovanni näki Redissä nuoren itsensä ja halusi ryhtyä uudestaan pelkäksi kouluttajaksi. Mitä sitten tapahtui, en tiedä - mutta vuosia sen jälkeen hän palasi Rakettiryhmän johtoon." Gary sanoi.
"Kunnes kuolema heidät erotti." Gus mutisi piippu suussaan.

Polun varressa oli pieni puinen hokura-pyhäkkö pienellä aukolla metsän keskellä. Siili olisi halunnut jatkaa matkaa ilman pysähdystä, mutta Sip halusi tutkia pyhäkköä tarkemmin.
"Se on todella vanha," hän mietiskeli ääneen kiertäessään pientä pyhäkköä, "mikäköhän sen tarina on?" Näin puhuessaan hän käänsi katseensa odottavasti Garyyn. Salinjohtajalla meni hetki tajuta mitä Sip halusi.
"Ai," Garylla välähti, "matkailuesite huuhtoutui lukukelvottomaksi Slowpoke-kaivossa, en osaa auttaa."
"Ei siis lisää turisti-infoa Gary Oakin kertomana? Harmi." Gus sanoi.
"Voinhan toki yrittää. Kröhöm... Hyvät matkustajat, vasemmalla näette harvinaisen näyn jopa Johton standardein; kaunis nuori nainen tutkimassa puolilahoa lautakasaa! Nyt teillä on kullanarvoinen tilaisuus ikuistaa valokuvaan tämä harvinaisuus, mutta älkää täyttäkö koko rullaa, sillä oikealla näette lisäksi näsäviisaan turistin ja tämän lauman pilalle hemmoteltuja Pokémoneja!"
"Haluaisin tietää mikä tämän tarkoitus on... pitäisiköhän palata Azaleaan ja kysyä joltain sieltä..." Sip mietiskeli Garyn pelleilystä huolimatta.
"Ei nyt sentään...!" Siili voihkaisi.
"Se on Ilexin metsäpyhättö," sanoi tuntematon tytön ääni heidän takaansa, "se tuo lähialueille hyvää onnea ja pitää pahat henget poissa, ja lisäksi Metsän Suojelijan sanotaan asustavan siinä."
Azaleasta päin oli kävelly nuori tyttö Marillin kanssa.
Kuva
"Metsän Suojelija? Mikä se mahtaa olla?" Sip kysyi pyhäkön luota.
"Sanotaan sen olevan joku voimakas Pokémon, jolla on uskomattomia kykyjä. Mutta kuten useimpia vanhoja tarinoita, tätäkään ei ole todistettu. Olen muuten Lyra!" tyttö esittäytyi innokkaasti. Marill, joka vaikutti olevan yhtä innokas ja välitön kuin kouluttajansakin, hypähti iloisesti paikallaan ja äännähti tervehtien.
"Olen Sip, Sinnohista."
"Siili, kouluttaja Viridianista."
"Gus Hills, Palletista."
"Gary Oak, matkaopas."
"Hauska tavata! Hei, sanoitko että olet Gus Hills?" Lyra kysyi Gusilta.
"Öh, joo...?" Gus vastasi hämmentyneenä. Lyran kasvoille levisi pelottavan iloinen virnistys.
"Pitää mennä!" hän sanoi nopeasti ja lähti juoksuun pitkin Goldenrodiin vievää tietä. Gus jäi raapimaan kummastuneena päätään.
"Mitähän nyt taas..." hän ihmetteli.
"Maineesi naistenmiehenä kulkee selvästi edelläsi." Gary virnuili.
"Pikachu, zäpäytä Garya pikkaisen... (ZÄP! "Au!") Kiitos."

*****

Päivä alkoi pikkuhiljaa kallistua illan puolelle heidän lähestyessään Goldenrod Cityä reitti 34:selta päin. Siili oli innoissaan tulevasta uusintamatsista Whitneyn kanssa, ja kulki reippain askelin joukon kärjessä. Gus käveli laiskasti pojan jäljessä Cyndaquil sylissään. Pikachu ja Mudkip ryntäillen polun toiselta puolelta toiselle, jättämättä yhtään tilaisuutta kinastella keskenään käyttämättä. Gary ja Sip kävelivät viimeisenä, Garyn aina silloin tällöin tehdessä omituisia huomautuksiaan jotka eivät millään tavalla liittyneet mihinkään.

Yllättäen joku tökkäsi Garya olkapäähän. Hän ja Sip kääntyivät katsomaan, Gary avasi suunsa yllättyneenä, sanoakseen jotain, mutta sulki sen samantien virnistäen ja nyökäten. Myös Sip hymähti ja antoi tietä.

Gus katseli kävellessään heidän edessään kohoavia Goldenrod Cityn kerrostaloja, jotka kiiltelivät keltaisina ja oransseina auringonlaskussa. Hapuilevasti hän ajatteli että olisi kiva käydä syömässä jossain ennen yöpaikan etsintää, ja meinasi avata suunsa ehdottaakseen sitä matkaporukalle juuri kun joku laittoi takaapäin kätensä hänen silmilleen.
"H-hei, mitä helv-?!" hän älähti kummissaan.
"Arvaa kuka?" nauravainen naisääni kysyi.
"...Liz?!" Gus tunnisti ja kädet nousivat hänen silmiltään. Hän kääntyi ja näki Lizin hymyilevät kasvot. Jos hänen sydämensä ei olisi hypähtänyt kurkkuun, hän olisi huomannut myös taustalla vakavailmeisen Sipin ja hihittelevän Garyn vieressä kikattavan tytön, jonka he olivat tavanneet Ilexin metsässä.
"Kerralla oikein. Taisitkin jo tavata siskontyttöni Lyran." Liz sanoi hymyillen.
"Siskontyttösi?" Gus kysyi saatuaan sydämensä hakkaamaan jotakuinkin ihmisille siedettävällä tasolla.
"Juoksin puolet matkasta Ilexistä tänne että ehdittäisiin Lizin kanssa väijyttää teidät!" Lyra nauroi.
"Aikamoinen vaiva siitä että saitte minulle melkein sydänkohtauksen aikaan." Gus mutisi.
"Se vaiva ei mene koskaan hukkaan." Gary huomautti virnuillen.
"Onko teillä jo yöpaikka tiedossa?" Liz kysyi. Gary teki tässä välissä käsillään melko hävyttömiä eleitä, jotka lopetti vasta Sipin kyynärpää salinjohtajan kyljessä.
"Ei ole." Gus sanoi.
"Hotellit ja majatalot ovat melko varmasti täynnä näin lyhyellä varoitusajalla. Tulkaa yöpymään meille - vanhempani lähtivät matkalle viikoksi, minä ja Lyra hoidamme Pokémon-päiväkotia sen aikaa. Löydämme kaikille varmasti jonkun nukkumapaikan." Liz ehdotti.
"Asiat tärkeysjärjestykseen," Siili huomautti, "Whitneyn sali odottaa!"
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Ti Kesä 10, 2014 7:28

"Siili Siili, elämässä on muutakin kuin saliotteluita, kuten rakkaus", ja lämmin ruoka ja pehmeä peti, Gary lisäsi mielessään.

Lopulta Siili taipui siihen, että yhdelle päivälle riittäisi yksi saliottelu. Uutta päivää odottaessa he söivät pokémon-päiväkodissa Lizin tarjoamaa keittoa. Liz oli välttämättä tahtonut istua Gusin viereen. Olisi paljon kerrottavaa, mutta sitä häiritsi pöydän vastapäätä tuijottavat ihmiset.
Perhanan keitto, Gus manasi mielessään, kun liemi tahtoi valua hänen leukaansa pitkin.
"Mitä te teette näille kaikille pokémoneille", Siili kysyi pällistellessään ikkunasta avautuvaa tarhaa, jossa temmasteli monenmoisia pokémoneja.
"Hoidamme kouluttajien jättämiä pokémoneja. Jokaisella on omat ruoka aikansa ja osa tarvitsee ulkoiluttamista. Ja ne jätökset..." Liz vilkaisia Gusia nähdäkseen tämän reaktion, "mutta osa jättää pokémoninsa hankkimaan jälkikasvua. Ette voikaan uskoa, kuinka paljon Ethan, siis Johton mestari, on aiheuttanut meille vaivaa. Hän on vasta tyytyväinen, kun on saanut parikymmentä munaa ja vielä samalta pokémonilta."
"Hän vain osoittaa hyvää kouluttajuutta", Lyra huomautti.
"No niin, sinullahan on silmää sellaisia kohtaan", Liz virnisti.
Lyra punastui eikä sanonut mitään. Sip pyöräytti silmiään. Tämä tosin saattoi johtua myös siitä, että samaan aikaan Gary oli vaivihkaa ojentanut jalkansa Sipiä vasten.
"Onko tuokin hoidossa?" Siili osoitti pokémonia.
Spoiler:
Kuva
Magcargo oli ilmestynyt huoneeseen kenties haistettuaan ruuan tuoksun.
"Aaa, ei, McFlare on töissä täällä", Liz kertoi. "Sillä on täällä oma hautomonsa, jossa se lämmittää munia."
"Hei minullakin olisi muna", Siili kaivoi viereen jättämäänsä reppua ja näytti munaa.
"Onko tämä ollut kauankin sinulla?" Lizi tiiraili munaa asiantuntevin silmin.
Siili kertoi koko munan tarinan.
"Voih sehän on voinut vilustua vedessä. Mitä munat tarvitsevat niin lämpöä", Lyra sanoi. "Voit jättää sen yön yli McFlaren haudottavaksi."
Näin tehtiin. Ruuan sulaessa vatsassa alkoi kaikkia ramaista.
"Meidän on parempi varata oma poikaboksi", Gary otti Gusin käsikynkkään ja katsoi merkitsevästi Liziin.
Perhanan Gary, Gus manasi mielessään.

Sängyt olivat niin pehmeitä kuin he olivat toivoneet. Yöunet kuitenkin keskeytti jatkuva kilinä.
"Ei hätää, se on vain McFlare", Liz sanoi ihmisten kokoonnuttua käytävälle.
"Aijaa, onko palokunta jo tulossa?" Gary haukotteli käteensä.
"Ei vaan se ilmoitti munan kuoriutuvan", Liz täsmensi.
Siili ravasi portaat alas. Hautomossa Magcargo oli valveilla odottamassa.
"Uah!", Siili poltti näppinsä ottaessaan munan McFlarelta ja heitti sen pois käsistään.
Gary toimi ensimmäisenä. Nopealla syöksyllä hän otti munan kiinni ilmasta ja suojasi tärskyltä. Hetken Gary ehti jo säikähtää, että muna oli särkynyt, mutta säröjä tuli yhä lisää pokémonin puskiessa itseään ulos.
Spoiler:
Kuva
"Triii..?" Togepi kurotti arasti katseensa ylös ja näki Garyn. "Triiii!"
Togepi rupesi halaamaan maassa makaavaa Garya.
"Mitä tämä on?" Blue ähähti uskaltamatta liikkua.
"Ahm, se taitaa ajatella sinua emokseen", Liz kertoi.
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Ti Kesä 10, 2014 9:31

"Hei Togepi," Siili sanoi ja nosti rakkulaisilla käsillään Togepin ilmaan ja katseli sitä. Vastasyntynyt tuijotti poikaa sekunnin ajan ja pillahti sitten sydäntä- ja korviasärkevään itkuun. Siilin oli pakko laskea Togepi lattialle saadakseen korvansa peitettyä. Munapokémon kipitti vielä hoipertelevasti ja parkuen hädin tuskin istumaan ehtineen Garyn luo ja kipusi väkisin tämän syliin, jossa se alkoi rauhoittua.
"Öh..." Gary mutisi epätietoisena.
"Toge... triiih..." munapokémon nukahti. Gary yritti ojentaa nukkuvaa vauvapokémonia Siilille, mutta se huomasi käsiparin vaihdon ja heräsi taas itkemään kova-äänisesti eikä rauhoittunut ennenkuin pääsi Garyn käsivarsille. Siili näytti lievästi sanoen happamalta. Kaikki kokoontuivat tiiviiseen kaareen Garyn ympärille katselemaan vastasyntynyttä Pokémonia. Mudkip, Pikachu, Hurry ja Dunsparce tunkivat pikku päitään mistä suinkin mahtui katsoakseen uutta tulokasta.
"En minä ole mikään Pokémon-emo." Gary protestoi hiljaa.
"Vastakuoriutunut Togepi kiintyy ensimmäiseen Pokémoniin tai ihmiseen, jonka se näkee kuoriuduttuaan. Menee jonkin aikaa ennenkuin se oppii luottamaan muihin." Liz kuiskasi.
"Ehkä sitä voisi kopauttaa vähän päähän että se unohtaisi kenet se näki ensiksi?" Gary ehdotti.
"Gary!" Sip protestoi järkyttyneenä.
"Se oli vitsi! Vitsi..." salinjohtaja vakuutti.
"Parasta vaan alkaa totuttelemaan ajatukseen, Mr. Mom. Pitäisi oikein ottaa valokuva ja lähettää se Kanton kaikkiin juorulehtiin, sadat fanityttösi saisivat välittömän nenäverenvuotokohtauksen." Gus sanoi virnuillen. Gary muodosti suullaan äänettömästi kaksisanaisen loukkauksen.
"Parasta valmistella sille vuode," Lyra sanoi, "sinun omasi viereen, tietysti." Vastentahtoisesti Gary lähti kantamaan nukkuvaa Togepia yhteen makuuhuoneista, Siili ja kiinnostuneet, kerrankin hiljaiset Pikachu, Mudkip ja Dunsparce kintereillään.
"Siili parka," Sip mutisi kun portaiden narina lakkasi kuulumasta, "hänhän se munasta huolehti oikein viimeisen päälle. Slowpoke-kaivostakin sen huolehti yhtenä kappaleena."
"Niin... mutta jos ajatellaan positiivisesti, ehkä vauvapokémonista huolehtiminen sen aikaa että se ehtii tottua Siiliin opettaa Gary-emolle jotain vastuunkannosta." Gus mietti virnuillen.
"Eipä sinullekaan tekisi pahaa Pokémoneista huolehtimisen oppitunti..." Sip mutisi hiljaa ja lähti itsekin vauvankantoseurueen perään. Gus vakavoitui ja tuhahti synkästi. Yllättäen Cyndaquil hyppäsi hänen sylistään ja kipitti Sipin perään.
"Hurry!" hän kutsui, mutta tulimyyrä meni menojaan. "No ei sitten, jos löysit kerran kivempaa seuraa..."
"Noh," Liz sanoi, "haluatko drinkin? Juodaan elämän ihmeen kunniaksi."
"Kyllähän se käy." Gus sanoi tajuten olevansa Lizin kanssa kahden alakerrassa. Liz hymyili ja johdatti hänet keittiöön. Pian heillä oli molemmilla edessään pienet lasilliset viskiä.
"Vastasyntyneelle." Liz sanoi nostaen lasia.
"Ja Gary-emolle." Gus lisäsi virnistäen. Juoma lämmitti mukavasti aamuyön tunteina.
"Minä jotenkin tiesin että kulkisitte tätä kautta... jotenkin oli vain sellainen hyvä tunne kun äiti soitti ja kysyi ennätänkö tänne viikoksi Lyraa auttamaan. Isosetä arveli ettette vielä täällä asti olisi, mutta minä vain tiesin... ehkä kohtalolla oli sormensa pelissä." Liz sanoi hymyillen.
"Tai sitten se johtuu vaan Siilin sairaan nopeasta salinvoittotahdista." Gus sanoi.
"Johtukoon kummasta vain, en valita." Liz sanoi ja astui lähemmäs.
"En minäkään." Gus kuiskasi. Siinä aamuyön vaaleansinisessä hämyssä Liz näytti Gusin silmissä nätimmältä kuin koskaan aiemmin, vaikka olikin hiukset laittamatta ja ylisuuressa yöpaidassa. He lähestyivät toisiaan -
"Gus!" kuului Sipin ärtynyt avautuminen keittiön ovelta. Liz ja Gus säpsähtivät ja miltei pomppasivat katsomaan ovelle, jossa Sip seisoi Cyndaquil sylissään.
"Ei minulla mitään ole pikku tulimyyräsi kaitsemista vastaan, mutta voisitko ainakin näin aamuyöstä pitää huolta omista Pokémoneistasi?" hän kysyi. Gus murahti jotain ja nosti Hurryn Sipn sylistä.
"Ja sinun pitää käydä roudaamassa kamasi toiseen huoneeseen, Siili haluaa nukkua Togepin kanssa samassa huoneessa." Sip lisäsi. Gus murahti lisää epäselvyyksiä ja lähti Hurry sylissään keittiöstä. Sip ja Liz jäivät kahden kiusalliseen hiljaisuuteen.
"Öh... haluatko paukun? Voitaisiin istua vähän iltaa ja jutella kun kerran hereillä ollaan." Liz ehdotti.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Siilinpiikki » Pe Kesä 13, 2014 6:07

Psyduck heräsi hitonmoiseen päänsäärkyyn. Kyseessä ei ollut suurikaan huolenaihe ja siihen pikku hiljaa turtui, mutta mielummin se olisi ottanut pitkät yöunet. Se ei ollut keksinyt mitään lääkettä ongelmiinsa (päähieronta, rakkolevä, pään hakkaaminen puuhun... kaikkea oli yritetty). Pieni yökävely edes sai sen ajattelemaan muita asioita. Niinpä ankka nousi puskastaan. Pienten räpylöiden läpsytys kuului kovana yön hiljaisuudessa, kun Psyduck tepasteli tähtitaivaan sijasta kaupungin moninaisten valojen valaisemaa tietä. Tämän päälle kuitenkin kantautui karmeat soinnut, jotka vain lisäsivät Psyduckin tuskaa.
"It's Friday, Friday. Gotta get down on Friday~"
Psyduck käänsi päätänsä. Ankan ilme olisi ilmentänyt hämmennystä, jos se ei olisi ollut sitä jo valmiiksi. Ihmiskaksikko huojui eteenpäin toisistaan tukea ottaen ja lasipullot lensivät ilmassa. Kun pullo kädessä tuli tyhjäksi, jostain ilmaantui uusi tilalle.
"Meidän pitäisi mennä yöelämään!" Yksi naisihmisistä ehdotti.
Psyduck myhäili vahingoniloisena. Ihmisiä tulisi särkemään enemmän päästä kuin sitä. Yhtäkkiä sen päässä kuitenkin napsahti. Psyykkiset voimat pääsivät valloilleen, ja Psyduckin jalat nousivat maasta. Psyduck innostui. Se lensi!
"Katso, ankka lentää!"
"Me ollaan otettu ihan liikaa..."
KuvaKuvaKuvaKuva KuvaKuva
Avatar
Siilinpiikki
Sieni
 
Viestit: 501
Liittynyt: La Elo 25, 2007 8:03
Paikkakunta: lehtikasassa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Pe Kesä 13, 2014 7:45

Gus heräsi kymmenen maissa sohvalle levittämästään makuupussista. Hänen niskaansa kivisti, kuten sitä yleensä kivisti epämukavasti nukutun yön jälkeen - se oli armeijan aikana tapahtuneen Unown-hyökkäyksen peruja. Onneksi se iski vain harvoin, mutta niinä aamuina kun se iski se seikka ei paljoa lohduttanut. Sohva oli saattanut olla sopivankokoinen Siilille, mutta Gusille se jäi liian kapeaksi ja liian lyhyeksi. Niinpä hän kankeasti nousi pystyyn, pukeutui ja alkoi valua alakertaan. Hurry ehti jälleen puoliunessa takertua hänen lahkeeseensa ennenkuin hän karkasi huoneesta.

Alakerran keittiöstä kuului jo iloisen kuuloinen puheensorina, joten Gus suuntasi kulkunsa sinne. Hänen yllätyksekseen keittiön pöydän ääressä juttelivat väsyneen mutta iloisen kuuloisesti Sip ja Liz, jotka käänsivät päänsä kohti saapujaa.
"Huomenta, unikeko. Alkaahan täällä vihdoin muutkin heräillä." Liz toivotti punertavin silmin ja hymyssä suin kahvikuppi kädessään.
"Mit... milloin te olette heränneet?" Gus kysyi.
"Ei me menty enää sen herätyksen jälkeen nukkumaan ollenkaan. Pidettiin pieni tyttöjen ilta, vai mitä Sip?" Liz kysyi ja molemmat nauroivat. Gus seisoi hölmistyneenä keittiön oviaukossa.
"Älä nyt siihen jämähdä, pannussa on kahvia." Liz kehotti. Gus äännähti jotain epäselvää ja etsi kaapista puhtaan kahvikupin.
"...missä te oikein menitte koko aamuyön? Ja mitä tekemässä?" hän kysyi saatuaan ensimmäisen hörppäyksen kahvia.
"Vähän missä sattuu, vähän mitä sattuu... älä huolehdi, ei me sinusta pahaa puhuttu..." Liz sanoi.
"...paljoa..." Sip lisäsi teekuppinsa äärestä ja molemmat tytöt nauroivat taas. Gus yritti pudistaa päätään epätoivoisena, mutta jäykkä niska pani vastaan ja pani miehen vain kiroilemaan hiljaa.
"Minä taidan mennä pariksi tuntia ihan vain lepäämään... ei sillä että väsyttäisi tai mitään..." Sip sanoi Lizille.
"'Tai mitään'... Olipahan hauska reissu." Liz sanoi ja molemmat naurahtivat taas. Gusia alkoi ihan oikeasti peloittamaan. Sip käveli huoneesta Gusin vierestä, ja miehen vasemmasta kädestä roikkuva Cyndaquil alkoi vikistä ja ojennella etutassujaan Sipin suuntaan.
"Hurry! Ei! ...ei nyt, saat aamupalaa." Gus sanoi ärähdettyään ensimmäiset sanat turhan äkäisesti. Hurry tuhahti pettyneesti ja näytti mököttävän. Gus laski sen pöydälle ja istahti itse sen ääreen, jääden tuijottamaan kahvikuppiaan.
"Aaww..." Liz sanoi yllättäen, katsoen Gusia hymyillen.
"No mitä?" Gus kysyi varuillaan. Liz nousi pöydän toisesta päästä ja istahti Gusin viereen ja laski päänsä tämän olkaa vasten.
"Sinä taidat olla vähän mustis kun Sip minut yöllä varasti."
"Mitä?!"
"Ja minä kun pelkäsin että minulla olisi muka aihetta olla mustis Sipille."
"...mitä?"
"Juo kahvisi ihan rauhassa, minä käyn antamassa Pokémoneille ruokaa." Liz sanoi, pörrötti miehen tukkaa ja lähti keittiöstä. Gus jäi paikoilleen istumaan, aukoen suutaan kuin kuivalla maalla sätkivä Magikarp, edessään kahvikuppi ja mököttävä Cyndaquil.
"...mitä...?"
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Sieppeli » La Kesä 14, 2014 3:52

Siili kipitteli alakertaan vain pienen hetken kuluttua, ja hän näytti suorastaan vihaiselta. Gus katseli pojan perään kahvikuppinsa yli tämän koko matkan ajan keittiön ovelta toiselle puolelle, ja koko tänä aikana Siili ei sanonut sanaakaan. Nopeasti Gus myös huomasi, että hänellä ei yhtään Pokemonia mukanaan, ei edes Dunsparcea, joka oli sentään aivan yhtä kiinni Siilissä kuin Liz Gusissa.
"Huomenta?" Gus yritti puhua. Vastaukseksi tuli murokupin mäiskäiseminen pöytään ja protestinomainen istuminen tuolille.
"Perhanan Blue, " Siili ärisi tunkiessaan muroja suuhunsa.
"Ei onnea Togepin kanssa?" Gus kysyi varovasti.
"No ei!" Siili parahti, "se rupeaa itkemään joka kerta kun tulen lähelle ja afdnomnomnom..." Loput lauseesta katosi murojen syönnin alle.
"Sinun pitäisi olla sen luona..." Gus yritti neuvoa, mutta-.
"Se nukkuu, joten ääääääääääh, " Siili näytti siltä, että hän olisi voinut hukuttautua murokulhoonsa, "mutta Dunsparce on siellä... Ne näyttivät pärjäävän ihan hyvin... Gary sai ne kaksi tutustumaan jotenkin ja... Joo..."

"Sinä tarvitset unta, " Gus ei muistanut nähneensä Siiliä pitkään aikaan näin maansa myyneenä. Edelliskerralla poika oli masentunut kun he olivat tulleet Johtoon ja hän oli hävinnyt ensimmäisen ottelunsa.
"Hmmnnn, " Siili ei reagoinut sen enempää.

* * *

Heillä oli ollut tarkoituksena jatkaa matkaa jo sinä päivänä, mutta Siilin unettomuuden, Togepin yleisen vaikeuden ja Sipin krapulan takia heillä ei ollut hirveästi vaihtoehtoja. Gus pääsikin viettämään pitkän päivän Lizin ja Pokemonien kanssa. Hän oli tästä viivytyksestä sittenkin iloisempi, kuin olisi odottanut.

Garyllä puolestaan ei mennyt niin hyvin. Hän oli Suomeksi sanottuna jäänyt Togepin vangiksi. Koko yön ja päivän hän joutui viettämään oikuttelevan vauvaPokemonin kanssa ja alkoi näyttää siltä, että joutuisi tekemään sitä vielä pitkään. Jos häneltä olisi kysytty, hän olisi mitä mieluusti luovuttanut Togepin Siilille, mutta kumpikaan ei kestänyt sitä showta mikä siitä seurasi. Garykin oli aikanaan ehtinyt kasvattaa parikin vauvaPokemonia, eikä muistanut minkään olleen näin hankala. Toisaalta, ei hän niitäkään ollut ihan syntyessä saanut.

Loppujen lopuksi Togepin hoitaminen oli se sen päivän helpoin asia.

Hetken aikaa Gary oli jo toivonut ettei mikään enää tästä olisi voinut huonontua. Togepi alkoi viihtyä myös Dunsparcen seurassa, ei todellakaan yhtä hyvin kuin Garyn, mutta he olivat päätelleet, että jos he saisivat Togepin tutustumaan johonkin Siilin Pokemoneista, niin myös tutustuminen kouluttajaan itseensä voisi käydä helpommin. Tässä juuri Dunsparce oli se paras vaihtoehto, sillä se oli ehdottoman Siiliystävällinen ja lempeä luonteeltaankin. Heillä oli mennyt siihen koko yö ja aamu, mutta lopulta Togepi oli hyväksynyt Dunsparcen. Pieni voitto kaikkien häviöiden joukossa.
Dunsparcen kautta myös Gary pääsi vähäksi aikaa vapaalle. Oli alkanut uusi ilta, kun Siilin Togepi oli saatu nukutettua Dunsparcen huomaan ja salijohtaja Kantosta pääsi luistamaan paikalta.
Pitkälle Gary ei kuitenkaan pötkinyt, sillä häntä vastaan sattui Gus, joka pienen välienselvityksen jälkeen kertoikin juuri etsineensä "sukulais"miestään.
"Olin lapsenlikkana, eikö se nyt ollut jo aika selvää?" Gary oli vitsaillut.
"Eli Haunter ei ole sinua vielä ehtinyt löytää?" Gus oli kysynyt.
"Öm, ei?"
"Ehkä hyvä niin... Sip on taas vapauttanut sen pallostaan, ja olimme juuri Lizin kanssa auttamassa Magcargoa parin Pokemonmunan kanssa kun se sattui paikalle. Käsitin, että se etsii sinua, mutta häädin sen tiehensä... Ties mitä pahaa se taas ajatteli tekevänsä, " Gus oli kohauttanut olkiaan, "joten, kannattaa olla varuillaan." Siinä paha missä mainitaan, sillä Haunter juuri silloin kiisi seinän läpi Garyn luokse.
"Haunter!" Se rääkäisi, ja toinen sen irtonaisista käsistä tarttui Garya ranteesta, "haunterhaunter, haunterhaunter!" Sen ruumis meni menojaan, mutta käsi jäi vaatimaan salijohtajaa seuraamaan.
"Ja siinä paha miss-" Gus oli juuri sanomassa, mutta toisin kuin hän, Gary tunnisti milloin Sipin Haunter oli leikkituulella, ja milloin tosissaan. Nyt se selvästi yritti saada Garyä tulemaan mukaansa, ja hän tiesi tasan tarkkaan mistä oli kyse. Sen enempää sanomatta hän juoksi Haunterin ohjaamaan suuntaan.

Haunter johdatti Garyn huoneeseen, jossa Sip oli yöpynyt. Ovi oli kiinni, mutta hän tiesi mitä oven takaa löytyisi.
Oven takaa löytyi viimeiseltä puolelta vuodelta Garylle tuttu näky. Sip istui lattialla, pää painettuna polviin ja lyhyeksi pakotetut kynnet käsiin puristettuna. Dusclops oli siinä ihan vierellä, näyttäen huolestuneelta ja Haunter pyöri siinä ympärillä ihan yhtä tietämättä mitä pitäisi tehdä. Gary huokaisi helpotuksesta, tilanne ei ollut vielä paha. Tämä oli vain yksi Sipin paniikkikohtauksista, ja hyvällä tuurilla hän voisi saada sen rauhoittumaan ennen kuin tilanne kärjistyisi. Jos siihen mentiin, hän tiesi kokemuksesta, että hänen kannattaisi väistää.
"Clops!" Dusclops huojentui nähdessään Garyn saapuvan.
"Sip?" Gary kutsui, yrittäen pitää äänensä... Vähemmän ärsyttävänä, "Sip, oletko sinä siellä?" Hän tuli lähemmäs ja kyyristyi samalle tasolle. He olivat yhdessä sopineet mitä hänen pitäisi tehdä jos paniikki iskisi. Ensimmäisenä piti tarkistaa, että kaikki Sipin kummitukset olisivat käyttövalmiina, mikäli hän menettäisi hermonsa. Gary etsi varovasti Baneten ja Drifblimin pallot käsiinsä ja vapautti kaksikon. Sitten hänen muisti Honedgen. Miekka leijaili sivulla katsellen ihmeissään tapahtumia, eikä Gary hirveästi luottanut sotamiekkaan.
"Haunter, ota Honedge kiinni äläkä päästä vahingossakaan karkuun, " hän neuvoi Sipin Pokemonia. Haunter totteli välittömästä, tarttuen Honedgeen ja vieden sen mukanaan ihan jonnekin muualle. Ties vaikka jos Sip menettäisi hermonsa ja Öffi lähtisi ottamaan kouluttajastaan mallia.

"Sip?" Gary yritti huhuilla tyttöä uudemman kerran, "ei hätää, olet ihan kunnossa. Muistele kuka olet, okei? Nimesi on Sip, olet kotoisin Sinnohista, sait ensimmäisen Pokemonisi kun olit 11 ja nimesit sen Johnnyboyksi." Puhuessaan Gary huomasi Sipin hengityksen tasaantuvan. Puristusote alkoi hiljalleen hellittää sitä myöten, mitä pidemmälle Gary jatkoi tarinaa, jonka Sip oli käskenyt hänen kertovan tällaisissa tilanteissa. Kaikki näytti olevan hyvin, tämä paniikkikohtaus ei leviäisi miksikään pahemmaksi.

Ennen kuin...

"Mitä täällä tapahtuu?" Gusin ääni kuului varovaisena ovelta.

Reaktio oli salamannopea. Gary ei edes ehtinyt väistää, kun Sip oli rynnännyt ylös ja olisi epäilemättä suunnannut kuristamaan Gusin, ellei Drifblim olisi tarttunut tyttöä olkapäistä. Dusclops ilmestyi kouluttajansa eteen myöskin pitelemään häntä paikallaan, kun paniikki muuttui yksinkertaiseksi raivoksi.
"Okkeei, " Gary ponnahti itsekin ylös lattialta, ja kiersi kummitusten kanssa kamppailevan ja kirouksia karjuvan Sipin kaukaa, "kiitos tästä velipoika, tätä ei olisi tarvittu, nytpä jos hiihtelisimme molemmat paikalta ja jättäisimme tämän pienen näytöksen taaksemme." Gary työnsi säikähtäneen Gusin pois paikalta ja sulki oven heidän molempien takana, jättäen raivostuneen Sipin oven taakse.

"Öö?" Gus kysyi säikähtäneenä, ja äärimmäisen hämmentyneenä, kun hänet oli poistettu huoneesta.
"Öö, tuo oli raivokohtaus, " Gary selitti, "kuten Sipin Jolteonilla, muistatko? En vain tiedä kumpi puree kovemmin, se vai tuo... Molemmat on kokeiltu. Ei kivoja, edelliskerralla puremajälki turposi, taisi tulehtua. Jäljet pysyivät vielä pari viikkoa. Eikä se ollut Jolteonin syytä ollenkaan."
"Mistä... Tuossa olli kyse?" Gus yritti saada selville.
"Öm..." Gary kääntyi katsomaan huonetta, josta he olivat juuri tulleet, "ehkä parempi, että hän kertoo itse jos kertoo?"
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » La Kesä 14, 2014 9:46

"Mitä te täällä kokoustatte?" kysyi Liz kävellessään heitä kohti, käsissään tarjotin täynnä voileipiä ja pieni kannullinen appelsiinimehua.
"Perheasioita." Gary vastasi ennenkuin hämmentynyt Gus ennätti muotoilla sanoiksi tapahtuman jota hän ei vielä edes täysin ymmärtänyt.
"Vai niin... onko Sip huoneessa? Hän ei ole syönyt mitään koko päivänä, ajattelin viedä hänelle nämä." Liz sanoi nostaen tarjotinta.
"Seeee ei välttämättä ole ehkä paras idea juuri nyt." Gary venytteli sanojaan ja levitteli käsiään.
"Jos hän voi pahoin, sitä parempi olisi syödä edes vähän." Liz sanoi kummastellen.
"Tämä ei taida olla ihan krapula- tai mahavaivajohtoista... hänellä on hieman... ongelmia. Eikä silloin ole viisasta olla lähellä." Gary sanoi.
"Ja te ollette tuumailleet että viisainta pysyä poissa kun toisella on ongelmia? Miehet, sosiologian vitsi..." Liz huokaisi, lykkäsi tarjottimen Gusille ja tarttui huoneen ovenripaan.
"En tekisi tuota-" Gary varoitti, mutta Liz ehti jo koputtaa oveen.
"Sip? Oletko siellä?" hän kysyi. Oven takaa ei kuulunut mitään.
"Pysykää te tässä." Liz sanoi ja raotti ovea. Ennenkuin Gary tai Gus ehtivät sanoa tai tehdä mitään, tämä oli mennyt ovesta sisään ja sulkenut sen perässään. Kuului loksahdus kun ovi lukittiin sisäpuolelta.
"Varaudu potkaisemaan ovi sisään jos alkaa kuulostaa pahalta..." Gary mutisi varautuneena. He odottivat pari minuuttia, kuunnellen korvat tarkkana sisältä kuuluvaa vaimeaa ja hiljaista puhetta, josta he eivät saaneet selvää. Sitten yllättäen oven lukko alkoi kolista, molemmat miehet seisoivat jännittyneinä valmiina ponkaisemaan oviaukkoon jos tarve olisi. Ovi avautui, Liz astui tyynenä ulos ja otti Gusin yhä käsissään pitämän voileipätarjottimen.
"Kiitos, ja menkää nyt siitä oven takaa kyykkimästä, menkää vaikka auttamaan Lyraa Pokémonien kanssa tai jotain." hän sanoi ja ehti palata huoneeseen lukiten oven perässään ennenkuin kumpikaan miehistä ehti sanoa mitään.
"...en ymmärrä." Gus mutisi hetken pälyilyn jälkeen.
"Naiset, Gus. Ei niitä näköjään pysty ymmärtämään." Gary totesi.

Koska muutakaan ei näköjään voinut, Gary ja Gus lähtivät auttamaan Lyraa päiväkodin Pokémonien hoidossa. Gus ehdotti että olisi jäänyt ovelle vahtiin, mutta Gary tiesi kokemuksesta että joko Dusclops tai Haunter kyllä löytäisi hänet pikaisesti jos tilanne muuttuisi. Muutenkin vaikutti siltä että pahin oli mennyt pikaisesti ohi. Niinpä he auttelivat iloisesti puuhailevaa Lyraa Pokémonien ruokkimisessa.

Puolen tunnin päästä Liz saapui tarhaan.
"Kuinka Sip voi?" Gary kysyi heti.
"Ihan hyvin, pysy sinä vielä poissa." Liz sanoi ja tarttui Gusia käsivarresta, vetäen tämän syrjemmälle. Gary ujuttautui kuuloetäisyydelle, mutta Liz sysäsi tämän kauemmaksi.
"Mitä?" Gus kysyi hermostuneena.
"Kerro minulle," Liz kuiskasi, "miksi sinä olet niin yrmy Sipiä kohtaan?"
"Mitä?! Minäkö se yrmy olenkin? Hänhän se tässä-" Gus älähti, mutta Liz hyssytti hänet hiljaiseksi.
"Kun hän ja muut ystäväsi kävivät Lavender Townissa ennenkuin lähditte Johtoon, sinä olit jotakuinkin neutraali häntä kohtaan - nyt joka kerta kun katsot häneen tai joudut puhumaan hänelle, näen selvää katkeruutta. Mitä on tapahtunut?" hän kysyi.
"...ehkä minä vain kyllästyin hänen jatkuvaan vittuiluunsa..." Gus mutisi. Liz ei hyväksynyt selitystä vaan tuijotti miestä painostavasti.
"Hän... pelasti Hurryn." hän sanoi lopulta. Mainittu Cyndaquil nojasi Gusin jalkaa vasten.
"Mitä?"
"Slowpoke-kaivolla. Hän löysi Hurryn miltei hengiltä paleltuneena ja pelasti sen." mies sanoi.
"Gus... mikä syy se on yrmyilyyn?" Liz ihmetteli. Gus henkäisi pitkään ennenkuin vastasi.
"En pystynyt kiittämään. Kaiken sen vihanpidon jälkeen tuntui mahdottomalta olla kiitollisuudenvelassa sellaiselle henkilölle..." hän mutisi. Liz ähkäisi ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
"Sinä... olet uskomattoman jääräpäinen mies... hän pelasti sinun Pokémonisi, herranjestas... etkä edes kiittänyt?!" tyttö vaahtosi.
"...miksi minun pitäisi olla kohtelias kun- AUUH!" Gus parkaisi kun Liz tarttui hänen vasempaan korvanlehteensä. Tarhan puolella Pokémoneja ruokkivat Lyra ja Gary pomppasivat säikähtäneinä pystyyn.
"Gus Hills, nyt sinä jumalauta menet ja kiität kunnolla!"
"Au, ei se mitään hänelle merkitse, au, päästä irti!" Gus pyysi, mutta Liz vain nipisti kovempaa.
"Ei se missään nimessä syy ole sille kohtaukselle, mutta se ei tarkoita etteikö ihmistapoja pitäisi kunnioittaa! Nyt mennään!" Liz murahti ja alkoi retuuttaa Gusia korvasta kohti Sipin huonetta.

"Koputa." Liz sanoi heidän päästyään huoneen ovelle.
"Se ei ehkä ole viisasta-" sanoi heidän peräänsä ujuttautunut Gary.
"Hiljaa siinä. Gus, koputa." Liz murahti uhkaavasti. Punoittavaa korvanlehteään hierova Gus nielaisi ja koputti varovasti oveen. Vastausta ei kuulunut, joten Gus epäröi. Liz huokaisi ja avasi oven itse, patistaen Gusin sisään. Hurry köpötti pikaiseti perään ja Liz sulki oven heidän jälkeensä.

Sip istui sängyllä voileipälautanen yöpöydällä. Yhdestä leivästä oli kadonnut kulma, muuten se näytti koskemattomalta. Tyttö itse istui täysin liikkumattomana ja kalpeana, Dusclops väreili huoneen toisessa nurkassa puoliksi näkymättömänä ja tiiraili sieltä vuoroin Gusia, vuoroin Sipiä kuin henkivartija. Valot eivät olleet päällä ja hämärässä huoneessa Sipin kalpeus vaikutti loistavan pimeydessä aavemaisesti.
"Öh." Gus ilmoitti läsnäolonsa. Sip ei näyttänyt reagoivan mitenkään, ellei hänen hengityksensä olisi heiluttanut silmille valuneita hiuksia, voisi melkein luulla tämän kuolleen istualteen.
"Minä... minä tulin puhumaan eräästä asiasta." Gus nielaisi. Sipin pää kääntyi hitaasti kohti puhujaa. Hurry tepasteli hiljalleen Sipin jalkojen juureen ja katseli sieltä ylös kohti Sipin kalpeita, riutuneita kasvoja. Tuli hetken hiljaisuus, jonka aikana Gus keräsi rohkeuttaan.
"Sinä... sinä pelastit Hurryn. Slowpoke-kaivolla." Gus totesi. Ei vastausta, ei reaktiota.
"Hurry merkitsee minulle paljon, niinkuin jokainen Pokémonini. Ne ovat ystäviäni, osa minua. Sinä pelastit sen... ja minä en huomioinut sitä mitenkään. Oli vaikea olla kiitollisuudenvelassa kaiken... noh, kaiken kaiken jälkeen. Mutta se ei riitä syyksi." Gus nielaisi. Sip käänsi päänsä takaisin eteenpäin. Tuli toinen hetken painostava hiljaisuus.
"...kiitos. Kiitos tuhannesti. Jos voin koskaan auttaa sinua mitenkään... mitä tahansa, jota voin tehdä hyväksesi, teen sen." Gus sanoi lopulta vakaasti. Vieläkään ei reaktiota, eikä mitään ihmisäänteen tapaistakaan. Gus katsoi joka tapauksessa tehneensä kaiken mitä häneltä voitiin vaatia, ja kääntyi ovelle.
"Hurry." hän sanoi käsi ovenkahvalla. Cyndaquil kuitenkin kapusi sängylle ja käpertyi kerälle Sipin syliin. Gus katseli vielä hetken ja astui sitten ovesta ulos. Heti oven sulkeuduttua perässään hän henkäisi pitkään ja helpottuneesti.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Su Kesä 15, 2014 6:04

Kun ilta jälleen saapui, olivat Gus, Liz, Lyra ja Siili alakerrassa syömässä. Garyn oli tarkoitus liittyä vielä joukkoon mukanaan Togepi, joka oli luvan saanut totutella Siilin läsnäoloon, ja Sip, joka oli Gusin käynnin jälkeen sulkeutunut huoneeseen. Tytöt ja Gus juttelivatkin siellä ruuan ääressä mukavia, jotka sisälsivät Lyran kiusoittelua ja Gusin äänen katoamista kiusoittelun johdosta. Siili seurasi keskustelua vaitonaisena pöydän toiselta puolelta, ja virnuili joka kerta kun hän näki Gusin hämmentyvän jostakin tyttöjen jutusta.
Omalla ajallaan Gary sitten lopulta saapuikin syömään Togepi tiiviisti sylissään. MunaPokemon näytti olevan paljon tyytyväisempi elämäänsä kuin sen oma omistaja, ja adoptioäiti yhteensä. Garyn mukana liisi Dunsparce, joka huvitti Togepia tekemällä hassuja ääniä ja pyörähdyksiä ilmassa.
"Okei, onko kenelläkään ylimääräistä kättä, kun minusta näyttää että omat käteni ovat varatut?" Gary tuijotteli ruokaa pöydän päässä. Lyra oli kaikista nopein ja auttoi kantolaiselle salijohtajalle lautasellisen risottoa.
"Kiitossss, " Gary venytti kiitosta istuuntuessaan ruuan ääreen. Siili vaani Togepin reaktioita pöydän toiselta puolelta, ja Dunsparce lensi hänen luokseen vaatimaan ruokaa.
"Kuinka sujuu?" Lyra kysyi ennen kuin kävi takaisin omalle paikalleen, "Togepin kanssa siis?"
"No, se oppi luottamaan tuohon, " Gary nyökkäsi päällään Dunsparcen suuntaan, jonka suuhun tungettiin juuri lusikalla risottoa, "joten se lienee jo voitto." Togepi ainakin katseli Dunsparcen touhuja vahtivalla silmällä, vaikka kaikkea muuta liikkuvaa se näytti arastavan. Jopa tälläisessa ihmisjoukossa se näytti ei-niin-kovasti viihtyvän, mutta ollessan Garyn sylissä se vaikutti ihan onnelliselta.
"Prii!" Ja nyt se vaati ruokaa itselleen, "Toge, togeprii!"
"Juujuujuu, " Gary ähkäisi, "ihan kohta, anna nyt kun minä ensin tungen jotain suuhuni ja katsotaan sitten!"

"Entäs Sip?" Gus kysyi, peläten milloin kummitusjoukko hyökkäisi seinän lävitse.
"Phäiphui, " Gary sai juuri haarukallisen riisiä suuhunsa, joten ohimennen heitetty kommentti meni kaikilta ohi.
"Prii!" Togepi vaati uudelleen. Siili näytti siltä, että olisi tahtonut ottaa vauvaPokemonin huostaansa ja ruokkia sitä, nyt kun ainakin Garyllä oli toistaiseksi jotain muuta tekemistä.
"Anteeksi?" Liz kysyi, "teki mitä?"

Gary nieli risottonsa.
"Häipyi. Lähti, huspois. Sanoi menevänsä nukkumaan jonnekin missä-... Öm, en taidakkaan lainata häntä suoraan... On vähemmän mukavia ihmisiä? Ehti jo puhua Sinnohista, mutta sain pään kääntymään, " Uusi haarukallinen ruokaa suuhun, "Phiivi, phaluathko khokeilla *nielailu* haluatko kokeilla syöttää tätä siinä samalla? Jos tämä on tässä niin ehkä tämä jokseenkin onnistuisi?"
"Taasko hän häipyi?" Gus kysyi ärsyyntyen hiljalleen, "mikä siinä on että joka kerta kun hänelle yrittää puhua edes jotenkin niin hän päättää ottaa hatkat?"
"Shh, Gus, olen varma että Sipillä on syynsä, " Liz yritti olla ymmärtäväinen.
"Juu, todellakin on, " Gary irvaili, "mutta sensuuri on nyt päällä, joten parempi että ("TOGEPRII!") JUMALAUT-... Ei saa kiroilla lasten seurassa, paha minä, paha paha Gary. Siili, jooko?"
"Onnistuisikohan se?" Siili arveli.
"Tunge nyt jotain sinne sen perkl-... Anteeksi, sinne sen suloiseen munasuuhun ja ("PRII!") arrgh." Siili totteli, otti lusikkansa jolla oli syöttänyt juuri Dunsparcea ja tuli vähän lähemmäs. Togepi katsoi poikaa kauhuissaan - mutta olipahan hiljaa.
"Puhu sille niin se saattaa rauhoittua, " Gary neuvoi.

"Meinaako hän tulla takaisin?" Liz kysyi, kun Gus ei saanut enää puhuttua.
"Tänne, ei, " oli vastaus, "mutta sen verran terveisiä että hän kiertää Johdon loppuun asti kanssamme. Mitä ihmettä menit sanomaan hänelle, Gus?"
"Minä vain pyysin anteeksi käyttäytymistäni, kuten Liz käski, " Gus nurisi.
"..." Gary oli hiljaa. Historiallinen hetki.
"Koska näillä kahdella on ollut selvästi jotain känää, ja vaikka Sip ei minulle suostunutkaan asiasta puhumaan, niin-" Liz jatkoi, mutta Gary tarttui aiheeseen nopeammin.
"Te kaksi siis tulitte siihen tulokseen, että Gusin käyttäytyminen oli syypää tuohon raivokohtaukseen?"
"Raivokohtaukseen?" Liz kysyi, "minusta näytti että hän oli tapellut Pokemoniensa kanssa ja-"
"Joo, epäilemättä, " Gary tunki taas ruokaa suuhunsa, "ei, ei tämä mitenkään Gusista johtunut. Eieiei, meillä oli viime syksyn alussa pieni seikkailu ja sieltä tämä tuli tulijaisiksi."

"Mitä jos ensi kerralla vain jokainen kuuntelisi minua, kun olemme kuitenkin yrittäneet selvittää Sipin paniikkikohtauksien syytä yhdessä, okei?" Gary vaikutti kerrankin oikeasti ärsyyntyneeltä, "ettei kenellekkään satu yhtään mitään? Liz, sinulla kävi tuuri tänään. Huonompana hetkenä sisälle marssailleena voin sanoa, että sinulla kävi vitunmoinen tuuri. Voileipiä. Jumalauta teidän kanssanne." Risottolautanen jäi pöydälle, kun Gary nousi ylös tuoliltaan.
"Sip ja minä odotamme teitä huomenna keskipäivällä keskustassa." Hän sanoi, ja poistui huoneesta. Togepi, joka oli uskaltautunut mönkimään alas Garyn sylistä ja alas leikkimään/syömään Dunsparcen kanssa, ei ihme kyllä huomannut mitään. Siili yritti lattialla toiveikkaasti lyöttäytyä kaksikon mukaan, eikä yhtä lailla huomannut Garyn poistumista. Dunsparce sen sijaan huomasi ja se näytti jokseenkin säikähtäneelta.
Gus, Lyra ja Liz jäivät pöydän ääreen ihmettelemään.
"Tiedättekö mitä, " Lyra aloitti hetken päästä, "minusta tuntuu, että nuo kaksi sopivat hyvin yhteen. He ovat molemmat yhtä lailla rasittavia." Gus ja Liz katsahtivat toisiaan.
"Mutta tuo kohtaus johtui kyllä selvästi siitä, että Bluestä tuntuu ettei häneen luoteta, " Siilin ääni kuului pöydän takaa. Poika oli sittenkin kuunnellut: "Honchkrow on aika samanlainen. Se hölmöilee aika paljon, mutta sitten kun se oikeasti jotain osaa, niin se haluaa sen näyttää ja se haluaa minun näyttävän luottamusta sitä kohtaan." Siilin huomautus tuli niin ohimennen ja silti niin syvällä kokemuksen rintaäänellä, että Gus tunsi kylmien väreiden valuvan selkäpiitänsä pitkin. Lattialla Togepi nuuhki varovasti Siilin sille ojentamaa ruokaa, mutta ei vieläkään oikein uskaltanut siitä napata.

"Ja sillä on niin iso ego, että jos minä vähänkin sitä vahingossa loukkaan niin sitten saan kyllä vihat niskaani, " Siili huikkasi vielä. Dunsparce tökkäsi lempeästi lusikkaa lähemmäs Togepia, joka oli kuitenkin selvästi nälkinen. Varovasti ja aristellen vauvaPokemon nappasi lusikan suuhunsa ja veti sen risottoineen kaikkineen itselleen. Siili ähkäisi, nyt hän joutuisi varmaan ottamaan uuden lusikan jos meinasi ikinä saada tämän homman jatkumaan.
"Ehkä siksi Blue tykästyi Sipiin, " Siili keksi kesken lusikkaepisodin, "juuri sen takia, että Sip ei luota kehenkään. Siinä taisi olla tarpeeksi haastetta Garylle, jos hän sattuisi ansaitsemaan Sipin luottamuksen niin se tarkoittaisi hänelle paljon. Togepi, voiko antaa sen lusikan takaisin minulle, ei, ei tarvitse pelätä, ei, äh, älä jooko rupea itkemään, Dunsparce auta?"

"Älkää olko huolissanne, " Lyra hymyili syömisensä välistä Gusille ja Lizille, "jotkin Pokemonit vain ovat vaikeampi ymmärtää kuin toiset. Kaikkiin eivät toimi samat kasvatustekniikat kuin toisiin. Meillä on näitä kahta kohtaan nyt ihan väärä lähestymistapa."
"Joten olenko minä taas uuden anteeksipyynnön velkaa?" Gus alistui.
"Ei, " Liz arvioi tilannetta uudelleen, "anna... Anna heidän kahden niellä ylpeytensä. Muuten he pitävät jatkuvasti itseään parempana."
"Hyvä idea!" Siilin ääni kuului tällä kertaa pöydän alta. Kukaan ei enää siinä vaiheessa tiennyt mitä lattiatasossa tapahtui.

* * *

Seuraavana aamuna Siili pakotti Gusin liikkeelle. Sipin ja Garyn poistuttua talosta hänkin oli päässyt nukkumaan sängylle, ja se oli paljon verrattuna edelliseen yöhön. Siili puolestaan oli nukkunut huonosti, hän oli viettänyt tämänkin yön Togepin ja Dunsparcen kanssa, ja vaikka Togepilla oli ollut hirveä Gary-ikävä, niin se oli hyväksynyt adoptioäiti Dunsparcen seurakseen. Liz saattoi pojat Pokemoneineen lähelle keskustaa, mutta silloin hänelle tuli soitto ja hänen oli pakko palata takaisin. Lyhyen poskisuudelman jälkeen Liz kipitti menojaan ja Gus&Siili jäivät kohtaamaan Garyn ja Sipin... Jotka olivat jo paikalla.
Gary käyttäytyi kuin eilistä ei olisi tapahtunutkaan ja päästi suoraan ilmoille pirteimmän virneensä mikä sinä päivänä irtosi. Sip oli myös oma hiljainen itsensä, ja eilispäivänä raavitut käsivarren olivat kääritty siteisiin. Se olikin ainoa muistutus eilispäivästä.
"Joko mennään salille?" Siili intoili heti, kun Togepi oli ohjattu takaisin Garyn syliin ("Voi perrrk-... Hei sinä pieni päivänsäde, mistäs tänään itketään?" ("Toge, togeprii!").

Ja niin sinne salille mentiin.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

EdellinenSeuraava

Paluu Jatkotarinat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron