Tarvehuone

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Su Maalis 22, 2015 11:09

Gus tunsi itsensä hieman ulkopuoliseksi Kanton armeijan kapteenin, kansainvälisen poliisin etsivän ja legendaaristen Pokémoneiden asiantuntijan seurassa. Asiaa ei myöskään auttanut se että Pikachu ja Mudkip päättivät ottaa tehtäväkseen Charmanderiin tutustumisen, ja kova-äänisen kahinan säestyksellä kolme Pokémonia jahtasivat toisiaan ympäri palaverihuonetta. Vasta Surgen iäkkään ja kokeneen Raichun puuttuminen peliin sai Pokémonit rauhoittumaan sen verran, että palaverin saattoi pitää.

"No niin," Surge sanoi luontevasti äskeisestä häiriöstä huolimatta, "tilanne on käsittääkseni tämä: Giovannin poika Silver johtaa tällä hetkellä sitä, mikä Rakettiryhmästä on jäljellä. Vahvuus tuntematon; oletettavasti vähäinen, ottaen huomioon Olivinen operaatiossa olleen vain kuusi miestä, joista viisi jäi vangeiksi. Aseistus tuntematon, oletettavasti kevyt, Olivinessa käytössä rynnäkkökiväärit ja kevyitä kertasinkoja. Muun kaluston määrä tuntematon, yksi kopteri tuhottu. Pokémon-vahvuus tuntematon; Silverillä huomattavan vahva jo ennen Olivinen operaatiota. Eusine, mikä on arviosi nykyisestä tilanteesta?"

"Legendaariset linnut," Eusine aloitti miltei uneksivaan sävyyn, "ne pesivät Kantossa, mutta toisinaan niistä on tehty havaintoja myös Johtossa, Sinnohissa ja jopa Kalosissa asti. Ne näyttäytyvät harvoin ja havaintoja niistä pidetään usein jopa kangaistuksina. Niiden kerrotaan olevan uskomattoman voimakkaita, keskenään tasavertaisia kilpakumppaneita - mutta samaa mestaria tottelevia."
Eusine jätti puheensa tarkoituksella kesken, jättäen huoneeseen keskittyneen ja hämmentyneen hiljaisuuden.
"...köh. Lugia?" Gus rikkoi lopulta hiljaisuuden.
"Niin, Lugia," Eusine sanoi harmistuneena yleisen "ooh"-reaktion puutteesta, "siksi Articuno ja Moltres saapuivat sen avuksi, kun Rakettiryhmä kävi Lugian kimppuun. Mestari kutsui oppipoikansa apuun - ne jäivät ansaan, mutta Lugia pääsi pakenemaan. Jos Rakettiryhmä olisi saanut myös Lugian haltuunsa, seuraukset olisivat katastrofaaliset."

"Tarkoitatko, että legendaarinen lintukolmikko yksinään ei tule olemaan hyödyksi Silverille?" Surge kysyi.
"Lugian murtaminen ihmiskouluttajan vallan alle olisi tehnyt lintutrion kouluttamisesta ja komentamisesta paljon helpompaa. Ilman Lugiaa hän joutuu alistamaan linnut yksi kerrallaan - mutta lahjakkaalle kouluttajalle se ei ole mahdotonta. Lugian pakeneminen on ostanut meille vain aikaa. Mikäli Silver pystyy kouluttamaan Moltresin, Zapdosin ja Articunon tottelevaisiksi, Rakettiryhmän hallussa olisi sähkön, tulen ja jään elementit mittasuhteessa, jota ihmishistoria ei ole ennen nähnyt..." Eusine mietiskeli. Ajatus näytti olevan hänelle enemmän kiehtova kuin järkyttävä.

"Kuinka tehokkaita aseet ovat niitä vastaan?" Surge kysyi pyöritellen kynää kädessään.
"Moltres selvisi viidestä kessin täysosumasta," Gus sanoi synkästi, "ne heikensivät sitä huomattavasti, mutta se ohjattiin ansaan ja ristituleen. Komennettavissa ja muiden lintujen sekä aseistetun joukon tukemana..."
"Käyttämällä oikeita Pokémon-tyyppejä lintuja vastaan olisi tehokkain taktiikka, mutta kuten herra Hills sanoi, joukon tukemana niiden voittaminen olisi melko... haastavaa." Eusine sanoi.

"Looker, saitko vangeilta vastauksia?" Surge kysyi vuorostaan etsivältä.
"Lähinnä lisää kysymyksiä. Kaikki kielsivät kaiken minkä voivat, eivätkä suostuneet kertomaan mitään omasta tahdostaan. Kaikki kielsivät Silverin olevan Rakettiryhmän johtaja, mutta yksi puhui totta. Kersantti Carl Manley, ilmeisesti iskuryhmän varajohtaja-"
"Manley, Carl - palveli vuosina 2009-10 Kanton Prikaatin Teknillisessä komppaniassa aliupseerina, jäi vakituiseksi kouluttajaksi kunnes erotettiin vuotta myöhemmin johtuen - lainaan nyt suoraan armeijan raporttia - 'koulutuksessa näkyvistä poliittisista motiiveista sekä alokkaan pään dippaamisesta vesiklosettiin.'" Surge selasi papereitaan.
"Kuten sanoin, hän puhui totta kieltäessään Silverin olevan joukon johtaja." Looker sanoi. Gus hämmentyi, kuinka etsivä saattoi olla varma?
"Tiedämme molemmat, että valheenpaljastus on epävarma keino. Taitava mielensä hallitsija pystyy vääristämään tuloksia, ja jo paikallaolijoiden vahvat tunteet - mitä kiinniotetuilla rikollisilla varmasti löytyi - tekevät tuloksista epävarmat." Surge sanoi.
"En ole koskaan saanut kuulusteluissani vääriä tuloksia." Looker sanoi päätään kevyesti keikauttaen.
"Mutta se ei ole oikeudessa luotettava todisteenkeruutapa. Voisit siis yhtä hyvin pistää sen Raltsisi palloon, tästä huoneesta sinun ei ainakaan tarvitse etsiä tunnustuksia!" Surge melkein jyrähti. Gus hämmetyi entisestään. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtui? Looker vain hymähti sovittelevasti, ja hetken kuluttua Lookerin suunnalta kuului sulkeutuvan Poképallon ääntä.

"Luotettava? Ei sataprosenttisesti." Looker jatkoi kuin äänenkorotusta ei olisi koskaan tapahtunutkaan, "Mutta se antaa suuntaa tutkimuksille, joilta se puuttuu. Keräämieni tuloksien valossa voisin epäillä, että Rakettiryhmän - tai sen jäänteiden - keskuudessa käydään arvovaltakiistaa. Epäilen tätä miestä toiseksi johtavaksi henkilöksi." Hän liu'utti poliisipiirtäjän luonnoksen silmälappupäisestä miehestä pöydän toiselle puolelle.
"Olen nähnyt hänet ennenkin." Surge mietiskeli.
"Hän taisi olla Indigo-ylängöllä Silverin ja Giovannin luona..." Gus muisteli, "lisäksi hän yritti käydä kimppuuni reitti ykkösellä aiemmin keväällä."
"Ei... jostain muusta..." Surge mietti poraten katseellaan piirrosta arpinaamasta.

****

Puuduttavan ja synkän palaverin jälkeen Gus ja Surge astelivat pihalle. Cianwood City hohti oranssina auringonlaskussa, joka heijastui sokaisevana tyynen meren pinnasta.
"Sepäs oli piristävää," Gus mutisi, "tunnin edestä arvuuttelua siitä, kuinka pahasti paska tulee osumaan tuulettimeen."
"Niin, huonosti tai vielä pahemmin. Kuinkas sinulla noin niinkuin yleisesti menee?" Surge vaihtoi puheenaihetta asettaessaan tupakkaa huultensa väliin.
"...ihan ok, olosuhteet huomioon ottaen." Gus häkeltyi ja päätti kaivaa itsekin piippunsa povitaskustaan.
"Kuulin Venonatistasi. Olen pahoillani." Surge tokaisi ja puhalsi ensimmäiset savut suustaan.
"...niin. Olihan se... aikamoinen tapaus. Mistä sinä..."
"Mansfield kertoi. Kävin viikkoa ennen kotiutumistasi prikaatissa, en malttanut olla kysymättä kuinka sinä pärjäät."
"Ai. Mikset käynyt kat..." Gusin lause jäi kesken.

"...taisit pettyä vai?" Gus kysyi hivenen kylmästi piippua puristavien huultensa välistä.
"...mitä?" Surge yllättyi.
"Minuun, kun en ollutkaan yksikön priimus. Kun en ollutkaan upseerikurssilla, tai hakemassa erikoiskoulutuksiin. Kun olin vain joku kirjuri. Kun en ollutkaan kuin isäukkoni."
"Gus, en minä-"
"Ei se mitään, saatoin pettyä itsekin. Mutta se, että tein kurkkusalaateissa lähinnä toimistohommia enkä leikkinyt sotaa, ei tarkoitta ettenkö pystyisi läheisteni puolustamiseen Silverin kaltaisilta psykopaateilta. Jos ja kun tilanne tulee... minä tapan hänet." Gus mutisi ja läksi paikalta kohti Cianwoodin salia omat Pokémoninsa ja näiden paimentama Charmander perässään. Surge jäi hämmentyneenä polttamaan savukettaan loppuun. Tämän takana oli raollaan oleva ikkuna, jonka takana istui näennäisesti papereitaan selaileva kansainvälisen poliisin etsivä. Juttu näyttäisi mutkistuvan.

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Ma Maalis 23, 2015 9:59

Päivä sanoi moikka nähdään taas huomenna, ja ilman utu täytti ilman. Siili ilmaantui vihdoinkin salin sisältä ja näki Zenzin istuvan rannalla.
"Mitä sinulle on tapahtunut?" Zenz kysyi ensimmäiseksi huomatessaan pojan posken, joka oli turvonnut hailakkaan violetiksi.
"Tuossa vähän mukiloin itseäni", Siili virnisti tyytyväisenä. "Oli erittäin opettavaista. Sovittiin että menen sinne taas huomenna."
Jep, ne kaikki on sekaisin, Zenz totesi itselleen. Hetken hänelle taas tuli mieleen veljensä paatunut vouhotus, jota hän oli selostanut samalla innokkuudella kuin nyt hänen edessään oleva poika säteili.
"Mitä muut tekevät?" Siili lopulta kysyi istuttuaan penkan reunalle tytön läheisyyteen.
"Jokin helikopteri tuli jonkin kapteenin kanssa ja vei heidät johonkin kuulusteluun."
"Aha", Siili sanoi ja oli taas hetken hiljaista. Jutustelu ei tullut niin luonnollisesti kuin hän olisi halunnut. "Hei oletko jo nähnyt minun pokémonit?"
Poika nousi ylös, kaivoi poképallonsa ja kutsui pokémoninsa ulos.
"TOGE-"
"Gary saa hoitaa tuon.." Siili peruutti ja kutsuin keijuvauvan takaisin ennen kuin se ehti aloittaa ulinaansa. "Togepilla on nyt ollut vähän hankalampi päivä, mutta nykyään voin sentään pitää sitä mukanani. Ajattelin hankkia sellaisen Luxury poképallon, jos se tykkäisisi siitä enemmän."
Muut Siilin pokémonit olivat siistissä rivissä. Dunsparce räpäytteli hilpeänä siipiään, Quagsire katsoi tyhjyyteen ja Ditto inisi kuin se olisi leikkinyt kilpa-autoa.
"Ditto!" Niin minähän se tässä olen. Turha ujostella, kyllä minä kaikkien syliin mahdun.
Nähtyään Quagsiren pinkki mönjä kuitenkin innostui ja muuttui siksi. Alkoi peräänantamaton tuijotuskilpailu. Mikäli oikea Quagsire ylipäätänsä tiedosti kyseessä olevan kilpailu.
"Tuosta Quagsiresta en ole vielä oikein ottanut selvää", poika huokaisi. "Wooperina se hyppi kuin vieteriukko, mutta kehittyessä sillä löysty jotain päässä. Gus puhui kerran evoluution arveluttavista vaikutuksista. Vertasi sitä murrosikään, mutta en tiedä mitä se sillä meinasi."
"Se sentään tottelee sinua toisin kuin Charmander", Zenz seurasi huvittuneena pokémonien touhuja. Taustalla Ditto revähti kimakkaan nauruun ja palasi takaisin omaan muotoonsa.
"Onko se sinulla mukana?" Siili innostui. "Voitaisiin vetää harjoitusottelu!"
"Ei, se jäi leikkimään muiden kanssa", tyttö vastasi kuivasti. "Eikä se kuuntelisi, jos tietäisin ylipäätänsä mitä sille käskeä."
"Nääh, eiköhän se siitä", poika totesi hieman pettyneenä ja kutsui loputkin pokémonit takaisin. "Sinun pitää vain saada sen luottamus jollain tavalla. Itse tein eräänlaiset vaihtokaupat Murkrowin kanssa, se oli Sipin idea. Pinsirkin oli aluksi hankala tapaus, mutta heltyi heti kun sille antoi ruokaa. Sip osaisi varmaan kertoa enemmän poffineista, sillä minä en tee niitä itse."
"Onko sinulla paljonkin pokémoneja?" Zenz yritti pysyä Siilin puheen perässä.
"Professori Oak säilyttää muita Pallet Townissa. Mitäs niitä nyt oli... Pinsir joo, Hypno on ihan kätevä epeli, Vaporeon, Murkrow eli siis nykyään Honchkrow ja sun täytyy joku päivä nähdä Arcanine", poika muisteli hajamielisesti.
"En ole kuullut yhdestäkään noista pokémonista... Tai eikös Arcanine ollut se aika legendaarinen?" Zenz pohti kuulemaansa.
"Häh?" Siili ihmetteli. "Oletko sinä muka asunut tynnyrissä?"
"Minä sanoin, että en ole hyvä pokémonien kanssa", Zenz huomautti nyt terävämmin ja poika lopetti utelun.
Tuli taas lyhyt hiljaisuus.
"Kuule", Zenz muotoili kysymystään. "Mikä sai sinut tälle matkalle? Miksi jätit kotisi ja kaiken rakkaan ja turvallisen?"
"Öh", Siili öhähti. "Gary varmaan sanoisi raha, maine ja naiset, mutta minä... Olin kai vain utelias. En minä silloin tienyt, mihin kaikkeen joutuisin."
Siili vaikutti jäävän miettimään jotain ja Zenz odotti.
"En kai vieläkään tiedä, mitä minulta vaaditaan. Mutta kun me lähdettiin Johtoon, päätin yhden jutun..." Poika sanoi varovaisesti. "Päätin että minusta tulee maailman kovin yksitoistavuotias."
Zenz räpäytti silmiänsä pari kertaa ennen kuin naurahti: "Sehän on herttaista. En minä tiedä, mitä pokemonmestariksi tulemiseen vaaditaan, mutta ainakin sinulla on päättäväisyyttä."
Poika punehtui täysin ja näytti happamalta: "Ei en minä sitä... Äh, unohda koko juttu! Minun pitää mennä suihkuun. Varmaan nukahdan sitten siltä seisomalta."
Siili nousi uudestaan ylös ja lähti sen enempiä sanomatta majatalolle. Zenz jäi yksin hämmentyneenä istumaan.

* * *

Sip heräsi kesken tällä kertaa vähemmän synkempien uniensa. Tämä vastasi sitä kuin, että hän olisi astunut väärällä jalalla vuoteesta. Kun hänen onnistui levätä, ei sitä saisi millään muotoa häiritä. Sipin oli herättänyt hänen kylkeensä painautunut keho.
"Nyt vittu Gary..." Sip sihahti uhkaavasti. "Olen pitänyt sinua pitkässä siimassa, mutta näköjään se oli virhe. Luulin sinun oppineen jotain vastakkaisen sukupuolen kunnioittamisesta, mutta heti yhden kävelyn jälkeen paljastat todelliset kasvosi. Vannoit kaikkien yhdentoista salimerkkisi puolesta ja luulin niiden merkitsevän sinulle jotain. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa sinulle opetus. Ja sen vannon kaikkien kuudentoista salimerkkini puolesta, että se tulee tekemään kipeää..."
Sip tarttui peittoon ja otti kuristusotteen. Se, mihin hän tarttui, oli kylmää ja limaista...

Vain vedenkeitin porisi aamun rauhassa. Gary käänsi lehden sivua. Olivinen tapahtumista oli toista päivää varattu oma osionsa. Mitään uutta ei aiheeseen osattu kertoa kuin, että asiaa tutkitaan ja Johton ja Kanton poliisivoimat toimivat yhdessä ja plaaplaa... Enemmän hän oli saanut tietää Gusilta palaverista, joista Gary oli täysin diplomaattisista syistä jättäytynyt pois, eikä sekään ollut paljon. Gary huokaisi kaikentietäväisesti ja päätyi lukemaan artikkelia Pokémon-teekutsut taas muotia- Oletko valmis?! Lue salijohtaja Erikan haastattelu yksinoikeudella sivuilta 6 ja 7. Hajamielisenä hän piti toisella kädellä lehteä silmiensä edessä ja toisella nosti pannun liedeltä. Garylle ei ollut koskaan tullut mieleen kysyä, mikä oli Sipin lempi teemaku, mutta ehkä mustaherukka kelpaisi.
Teen valmistuttua Gary suunniti pois keittiöstä. Kaikki makuuhuoneet olivat samalla käytävällä ja Sipin oli niistä kauimmaisena. Matkalla hän yritti verrytellä niskaansa, joka oli mennyt jumiin yön aikana. Ehkä seuraavana yönä pitäisi jättää suosiolla jalat roikkumaan ulos sohvalta. Kun Gary oli juuri koputtamaisillaan, hänet säikäytti Sipin huoneesta kantautuva murhanhimoinen kirkuna. Ihmeellisillä reflekseillään hän sai pudottamansa teekupposet kiinni kesken ilmalennon niiden sisällön läikkymättä. Valmistautuen pahimpaan mahtava salipäällikkö raotti varovaisesti ovea ja kurkisti sisälle. Sip oli mukiloimassa Siilin Quagsirea olan takaa.
"Onneksi en ollut siinä", Gary mutisi ja päätti, että ehkä hän selvisisi kahdesta teekupposesta yksinkin.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ma Maalis 23, 2015 12:00

Joutuessaan palaamaan keittiöön karkuun mahdollista myrskyä, Gary huomasi ettei ollut enää yksin. Siili oli löytänyt jostain nurkasta hyvänkokoisen keksikasan ja oli juuri sillä hetkellä kasaamassa niitä toistensa päälle.
"Kas, Blue!" Siili tervehti, "haluatko pitää tämän päivän huolta Togepista? Sillä oli eilen huono päivä."
Gary kirosi puoliääneen ja laski tarjottimen kovaäänisesti pöydälle.
"Onko minulla vaihtoehtoja?" Hän murahti.

"SIILI!" Kuului karjahdus kun Sip-myrsky saapui keittiöön ja Garyn olkapäät hypähtivät kohti korvia automaattisesti itsepuolustusreaktion käynnistyessä. Se ei tehnyt hyvää hänen kipeälle niskalleen. Siilikin hätkähti Sipin huutoa ja kaatoi keksikasansa. Gary katsahti taakseen, jossa hurjistunut Sip piteli Siilin Quagsirea hännästä ja näytti siltä, että oli valmis heittämään ilmeettömän sinisen Pokemonin seinään ("Mikä olisikin ollut ablodien arvoinen suoritus, sillä Quagsire painoi noin 75 kiloa", Gary ajatteli.)
"Ai, huomenta Sip-", Siili vastasi karjaisuun hieman hämmentyneenä.
"Haluatko selittää minkä takia tämä", Sip kohotti Quagsirea hännästä, josta Pokemon ei näyttänyt yhtään harmistuvan, aikalailla päinvastoin itseasiassa, "oli huoneessani."

"Sip", kuului jokseenkin väsähtänyt ääni, kun Gus mönki paikalle ovesta, joka oli jäänyt Sipiltä auki, "haluatko selittää minkä takia tämä oli huoneessani? Ja tämä myös." Gary huomasi, että Gus kantoi mukanaan Banettea, joka lojui rähmällään Gusin sylissä. Haunter ilmestyi paikalle kuin pyynnöstä, ja näytti iskevän silmänsä Siilin kekseihin.
"No ne tulevat sentään seinän läpi", Sip ärähti ja päästi Quagsiren putoamaan maahan, "samaa ei voi sanoa tästä."
"Mitä jos edes kerran käskisit niiden olla tulematta minun huoneeseeni", Gus sanoi väsyneenä. Gary katsahti taas Siiliä, joka ei ollut vielä kommentoinut tilannetta sen enempää. Näytti siltä, että Siili ei välittänyt tapahtumasta sen enempää vaan oli alkanut kasata keksikasaansa uudelleen.

"Anteeksi", vielä yksi ihminen mahtui kävelemään keittiötilan ovesta, johon Sip, Quagsire, Gus, Banette ja Haunter olivat jumiutuneet, "huudatteko te aina aamulla näin paljon?" Viimeinen saapuja oli tietenkin Zenz, joka vaikutti nyt hyvinkin hämmentyneeltä.
"Vain Sip ja Gus", Siili vastasi tyhjentävästi, "Yleensä toisilleen." Gary nyökkäili ja otti itselleen tuolin.
"Öm", Zenz käveli riitakaksikon ohitse varovasti, "miksi? Onko tiellä ollut jotain juttua tai-"
"EI!" Sip huudahti ennen kuin Zenz ehti lopettaa lausettaan ja suorastaan ryntäsi nappaamaan Baneten itselleen Gusilta, "ei ole."
"Ai", Zenz laski katseensa, "anteeksi kun kysyin."

"No kas", jo neljäs ihminen tunki itsensä oviaukkoon ja tämän ihmisen saapuminen hämmensi heidät kaikki, "olettekin ajoissa hereillä. Tämäpäs hyvä, anteeksi että tungen joukkoonne." Kyseessä oli Looker ja hän sujahti oviaukkoon jumiutuneen porukan ohitse hyvinkin innostuneen oloisena. Oli, kuin hän olisi löytänyt yöllä puuttuvan palapelin palan ja hän oli innokas saamaan palapelinsä valmiiksi.
"Katsokaas minulla on ollut pitkä yö takanani, ei kai haittaa jos keitän kahvia. Olen edistynyt työssäni pitkälle!" Hän käveli heidän ohitseen keittämään kahvia, ja hämmentyneet katseet seurasivat hänen perässään.
"En tiennyt, että olet yötä samassa talossa", Gus sanoi Lookerille.
"En ole. Miten hassu ajatus", Looker vastasi, "voi ei, minun piti tulla käymään heti aamusta kun sain yhteyden. Ah, kas, siinä onkin televisio, anteeksi minua odottaa puhelu." Hän kääntyi hyvin nopeasti käynnistämään television, joka oli seinällä Gusin, Sipin ja Zenzin lähettyvillä.

"Et kai halua soittaa videopuhelua kun me kaikki olemme paikalla?" Gary ehti kysyä, mutta se ei näyttänyt vaikuttavan Lookerin toimintaan sillä hän vain jatkoi hääräämistään.
"Halojaa?" Looker puhui televisiolle, jossa alkoi videopuhelu, "kuuluuko?" Kuva oli vielä heikko, eikä kukaan oikein saanut selvää lähetyksestä.

"Kultaseni?" Naisääni pääsi lähetyksestä läpi. Gus huomasi, että Sip säpsähti siinä hänen vierellään.
"Rouva Gardash?" Looker huuteli videolle, "kuuletteko te?"
"Oi, kyllä kuuluu herra Looker", vanhemman oloisen naisen ääni ja kuva alkoi selveentyä, "hyvin kuulutte ja hyvin näkyy. Ah, keitä ovat nämä poikakullat siinä ympärilläsi, herra Looker? Entä missä on tyttäreni?"
"Laittakaa puhelu pois", Sip pyysi Lookerilta äänellä, joka sai kaikki katseet kääntymään hänen suuntaansa. Hänen äänensä ei ollut vihainen, eikä närkästynyt, vaan yksinkertaisesti pyytävä, maustettuna pienellä surullisuudella. Nainen langan toisessa päässä näytti kuulevan tämän äänen ja hänen katseensa etsi kuvasta neljättä henkilöä.
"Fen, kultaseni, oletko siellä?" Nainen näytti vanhalta ja hänet oli puettu oranssiin ja kuvassa taustalla näkyi muita ihmisiä, jotka näyttivät vahtivan puhelua. Rouva Gardashin hiukset olivat valkoiset ja hänen kirkkaita sinisiä silmiään ympäröivät tutunoloiset tummat renkaat, mutta toisin kuin eräs tuttumme, hän hymyili hurmaavasti.

"Kultaseni? Kuulin äänesi, voit tulla pois piilostasi", nainen nojautui hurmaavine hymyineen eteenpäin kohti kameraa. Kaikki katseet olivat nyt kääntyneet Sipiin, joka seisoi paikallaan hyvin ahdistuneena. Kun hiljaisuus alkoi käydä liian painavaksi, Sip huokaisi syvään, laski Baneten maahan ja astui kuvaan.

"Hei äiti", hän sanoi hiljaisella, lähes kuulumattomalla, voimattomalla äänellä.
"Fen!" Nainen kuvassa nytkähti kummallisesti, mutta piti hurmaavan hymynsä, "sinusta on kasvanut kaunis nainen. Oletko muistanut syödä?"
"Kyllä äiti", Sip vastasi lyhyesti, eikä selvästi halunnut olla tässä tilanteessa.
"Voi, oletko kuullut veljestäsi? Me täällä seuraamme innolla hänen kulkemistaan. Sipi on kulkenut koko Shinnohin, Kannon ja on nyt Johdossa, taata kertoi ja saamme joskus katsoa uutisia joihin hän ystävineen välillä pääsee", nainen nytkähti uudelleen ja käänsi päänsä samaan tyyliin, mitä Sip teki joskus ollessaan karmivalla päällä.
"Kyllä äiti", Sip vastasi jälleen.
"Jos vain muistat harjoitella niin sinusta voi tulla jokin päivä yhtä hyvä Pokemonkouluttaja kuin veljestäsi", nainen ei enää edes katsonut kameraa, vaan johonkin videon yli, "tehdään isä ylpeäksi. Hän aina halusi pojan, joka seuraisi hänen jalanjäljissään kouluttajana."
"Kyllä, äiti", Sip vastasi.

"Isä pitää meistä varmasti, Fen", rouva Gardash puhui tyhjyydelle, "hän on ylpeä Sipistä ja sinusta. Hän tulee kotiin pian."
"Kyllä äiti."
"Rouva Gardash, aika", uusi naisääni sanoi videolla.
"Ah no mutta", videolla näkyvä nainen sanoi ja hänen päänsä palasi normaaliin asentoon, "niinpä taitaakin olla. Muista syödä, Fen. Isä tulee kotiin. Onkohan meillä tänään jälkiruokaa?" Video katkesi äkisti ja huoneeseen tuli hiljaista. Taustalla kuului kahvin putoaminen pannuun.

"Rouva Gardash", Lookerin ääni oli jälleen innostunut ja nyt hän selvästi halusi päästä esittelemään kummallista palapeliään yleisölleen, "olikin vaikea saada kiinni. Eivät Shinnohin päässä meinanneet päästää puhelua läpi sitten millään, piti vedellä vähän naruista. Hänet vangittiin kuusi vuotta sitten syytettynä osallistumisestaan erään paikallisen alajärjestön toimintaan, mutta valitettavasti hänestä ei saatu paljoakaan tietoa ulos ennen kuin kyseenalaiset tiedustelumenetelmät veivät häneltä järjen. Ei puhu enää nykyään oikein mistään muusta kuin kadonneesta miehestään ja pojastaan, joka kiertää Japania mielenkiintoisessa seurassa. Voitte kuvitella miten vaikeaa minun oli yhdistää palasia toisiinsa, sillä koko Shinnohista ei löytynyt tietoja ihmisestä nimeltään Sip. Kuka olisi tiennyt, että minulla oli väärä nim-" Silloin Honedge heitettiin kohti Lookerin kasvoja. Hän ehti juuri ja juuri väistää, ja aamu-unilta herätetty miekkaPokemon jäi kiinni kaapinoveen.

"Mene pois", Sip kuiskasi, kasvot punertaen, mutta katse maassa.
"Ajattelinpahan että haluaisitte tietää kun teille valehdellaan", Looker myhäili omahyväisesti, mutta silloin Gary nousi ylös.
"Pyydän, että poistutte paikalta, herra Looker", Garyn ääni oli vakava, "olette ylittäneet tiettyjä henkilökohtaisia rajoja, jotka eivät kuuluneet meille, eivätkä erityisesti teille."
"No mutta", Looker hämmentyi, "min-"
"Gary on oikeassa", Gus sanoi, "poistukaa."

Looker katsoi kahta nuorta poikaa hämmentyneenä, mutta liukeni sitten paikalta sen enempää sanomatta.

"Joten", Siili mutisti keksiä hajamielisenä, "Fen?"
"Ei", Sip astui askelen eteenpäin, "sinulle minä olen Sip. Ja niin teille muillekin."
"Sinun ei tarvitse puhua jos et halua", Gus huomautti sivusta, "ole mikä olet."

"Ähh", Sip näytti lyyhistyvän, "kuulitte äitiäni. Isä halusi pojan äidin kanssa, ja sellainen syntyi kun isä oli poissa. Hänelle annettiin nimeksi Sipi, mutta hän eli vain pari päivää. Äiti valehteli isälle kun he seuraavan kerran tapasivat, ei kertonut lapsen kohtalosta. Seuraavalla kerralla kun he tapasivat, äidillä oli esitellä toinen lapsi, jota isä luuli pojakseen. Se oli kuitenkin kaikki valhetta, sillä se lapsi olin minä, josta piti tulla isän kultapoika. Olin kahdeksan, kun isä lopulta sai selville totuuden ja käski äitiä lopettamaan tämän suuren valheen. Kaksi vuotta olin Fen, mutta isä ei ikinä palannut kotiin. Lopulta äiti jäi kiinni jostain, ja minä lähdin. Ensimmäisellä salilla Roark kysyi minulta nimeäni, ja vastasin Sip. Sen enempää ei kukaan ole halunnut tietää. Sen enempää ei ole kenenkään tarvinnut tietää."

Gary kuunteli selityksen loppuun ja astui tarvittavat pari askelta päästäkseen Sipin luokse. Hän tarjosi kätensä kuin tervehdykseen.
"Gary Oak", hän sanoi, "tunnetaan myös nimellä Blue. Kantolainen salinjohtaja, professori Oakin lapsenlapsi ja erään Sip-nimisen kouluttajan poikaystävä."

Sip tuijotti pitkään Garyn kättä, ja alkoi hiljalleen ymmärtää mitä tämä ajoi takaa.
"Sip Gardash", hän vastasi tämän kuluneen hetken päästä ja tarttui tätä kädestä, "löytyy virallisista tiedoista näköjään nimellä Fen Gardash, shinnohilainen kouluttaja ja erään Gary Oakin tyttöystävä."
"Jumpe", Gary puristi Sipiä kädestä, "taisi olla muuten ensimmäinen kerta kun myönsit tuon ääneen."
"Voi se päivä alkaa huonomminkin", Sip myönsi.
"Tiedätkö, minä en ikinä edes ajatellut etten tiennyt sukunimeäsi", Gary mietti ääneen, "eikä sillä taida edelleenkään olla niin väliä. Hyvällä säkällä se on joskus tulevaisuudessa Oak."

Siili ja Gus tuijottivat tilannetta epäuskoisena, he eivät voineet uskoa mitä he näkivät. Joko heidän silmänsä valehtelivat, tai sitten Sip ihan oikeasti punastui.

Zenz puolestaan oli sanaton. Jos hän ei vielä eilen ollut hämmentynyt, niin nyt hän oli entistä hämmentyneempi.

No se oli sellainen aamu. He päättivät yhdessä olla puhumatta asiasta sen enempää, sillä he eivät kukaan tunteneet tarvetta puida asiaa yhtään sen enempää, sen verran he jokainen kunnioittivat Sipin omaa rauhaa. Looker puolestaan sai aamun keskusteluissa monet vihat osakseen eikä kukaan oikein tiennyt pitäisikö mieheen luottaa vai ei.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Maalis 24, 2015 10:12

Aamupalan jälkeen Siili ilmoitti lähtevänsä takaisin harjoittelemaan Chuckin salille. Vaikutti siis siltä, ettei Siili vielä sinä päivänä haastaisi salinjohtajaa ja lähtö Cianwood Citystä viivästyisi. Kenelläkään ei siltä istumalta ollut mitään sitä vastaankaan. Olihan lämmin kevätpäivä, rannikkokaupungin hiekka hohti kultaisena ja kaupunki oli eksoottinen ja rauhallinen.

Noh, pääosin.

Gus istui heidän tilapäisen majoituksensa keittiössä ikkunan äärellä ja luki sanomalehteä toista aamukahvikupillista siemaillessaan. Gary istui pöydän ääressä ja rummutti pöydänkantta sormillaan tyytyväisen oloisena. Zenzibar katseli kuinka Charmander taisteli Mudkipin ja Pikachun kanssa Poképalloa muistuttavan vinkulelun omistuksesta. Siili oli jo ehtinyt lähteä salille, Sip oli jossain.

"Täällä on juttua Olivinesta." Gus sanoi.
"Luin sen, huono teksti." Gary totesi ja hidasti rummutuksen tempoa.
"Ainakin sinut on mainittu."
"Ne kirjoittivat nimeni väärin. Kahdesti." Rummutus nopeutui taas. Kumilelu vingahti ja lipesi Charmanderin hampaista. Mudkip ja Pikachu olivat sillä sekunnilla pallossa kiinni.
"Lehti kyseenalaistaa legendaarilintujen edes olleen paikalla, koska kuvamateriaalia ei... mitähän Surge ja Looker tuossa pihalla puhuvat?" Gus mietti nostaessaan katseensa sanomalehdestä. Tutut herrat, kapteeni ja etsivä tosiaan seisoivat rakennuksen etupihalla ja näyttivät keskustelevan intensiivisesti. Gary käveli ikkunan luo ja epäröimättä avasi tuuletusikkunan. Zenzibarkin höristi korviaan ja siirsi huomionsa Pokémonien touhuista.

"...en vain ymmärrä mitä oikein kuvittelet tällä saavuttavasi." Surgen ääni kuului vaimeasti.
"Tässä jutussa on paljon hämäräperäisiä tyyppejä, kapteeni. Tutkimukseni vaativat että otan heistä selvää." Lookerin tutun vaisu ääni vastasi
"Tutkimuksesi on pahasti sivuraiteilla. Et saavuta mitään sillä että alat kääntelemään jokaista kiveä viattomien ihmisten yksityiselämässä."
"Tämä on kansallisen turvallisuuden asia. Yksityisyydensuojaan vetoaminen ei käy tässä-"
"Yksikään heistä ei ole uhka kansalliselle turvallisuudelle! Tonkisit Rakettiryhmän tietoja yhtä suurella innolla, niin ehkä tutkimuksesi tuottaisivat hedelmää! Lopeta tämä pelleily!" Surgen sanat alkoivat olla niin suureen ääneen ladottuja, että ikkuna olisi yhtä hyvin voinut olla kiinni.
"Kanton Armeijalla ei ole oikeutta määrätä kansainvälisen poliisin tutkimuksista Johton alueella." Looker sanoi. Surge naurahti.
"Kansainvälinen poliisi - pelkkä vitsi tänä päivänä! Koska viimeksi olet vaihtanut mitään tietoa Sinnohin tai Hoennin toimistojen kanssa? Mikään virallinen tieto ei kulje, saatikka sellainen jonka kuuluisi kulkea valtiollisten elinten välillä. Olemme sodan partaalla, kansainvälisen poliisin yksiköt huolehtivat lähinnä vakoilijoista ja sisäisistä turvallisuusriskeistä. Neuvoisin keskittymään niihin!"
"...minulla alkaa tässä olla hieman kiire, pitää ehtiä takaisin mantereelle ennen puoltapäivää. Pidetään yhteyttä jos Rakettiryhmän suhteen ilmenee mitään uutta. Noh, näkemiin." Looker sanoi kelloaan katsoen.
"Pidetään, pidetään, mutta josset pidä nokkaasi erossa viattomien ihmisten asioista, unohdan ruusukkeet rinnassani ja pieksen sinusta paskat pihalle!" Surge ärjähti vielä miehen perään ennen kääntymistään taloa kohti.

Gus sulki varovaisesti ikkunan. Hetken kuluttua ovelta kuului koputus.
"Minä avaan!" Gary sanoi ja loikki joustavin askelin ovelle.
"Terve, Surge! Aika show'n pidit." hän virnisti avatessaan oven kapteenille.
"...jaah. Taisitte sitten kuulla." upseeri sanoi astuessaan sisälle.
"Ja nautittiin joka sekunnista." Gary julisti.
"Looker ei ole paha mies. Hän on viisas, hänellä on silmää pienille yksityiskohdille, hän tietää arvonsa ja nauttii salaisuuksien selvittämisestä. Toisin sanoen, hän on ärsyttävin ihminen mitä maa voi päällään kantaa. Tietäisittepä minkälaisen kuulusteluhelvetin hän Kanton salinjohtajille järjesti kun Giovannin rikollistausta paljastui." Surge huokaisi.
"Melko helvetin sai täälläkin aikaan..." Gary mutisi katsoen keittiön kaapin ovea. Toivottavasti tuota ei tarvitse korvata.

"Joka tapauksessa... Gus, onko sinulla vielä mukana se sikarilaatikko jonka annoin sinulle Vermilionissa viime kesänä?" Surge kysyi. Gusin aivot raksuttivat tyhjäkäynnillä pari sekuntia.
"...ah! Johan nyt toki..." hänellä välähti ja hämmentyneenä hän alkoi kaivelemaan reppuaan. Tyylitelty hovinarripiirros vinkkasi silmää tammisen sikarilaatikon kannesta. Sarana narahti kun Gus aukaisi sen, vanhan paperin ja muistoesineiden veikeä mutta arvokas tuoksu säteili laatikosta.
"Mitä siellä on?" Gary tunki päätään Gusin olan yli kiinnostuneena. Papereita, valokuvia, hoennilaisia kokardeja, kunniamerkkejä...
"Näytä niitä valokuvia." Surge pyysi. Gus nosti valokuvat laatikosta, pinkasta tippui myös avaamaton, kellahtanut kirjekuori.
"Etkö ole...?" Surge yllättyi.
"Vasta kun tulee sopiva hetki." Gus sanoi kireästi laittaessaan kirjeen takaisin laatikkoon. Gary yritti tarkastella kirjekuorta, Gus läpäytti tätä sormille.

"Muistelin että täällä oli... tämä." Surge mutisi plärätessään vanhoja fotoja läpi. Hän laski yhden kuvista pöydälle. Hank Hills istui meren rannalla t-paitasillaan kahden muun sotilaan kanssa. Toisen tunnisti Giovanniksi, toinen oli vieraampi... iskokokoinen mies, tuuhean ruskeat kulmakarvat, jykevä leuka...
"Katso kuvan taakse." Surge sanoi. Gus käänsi valokuvan ympäri. Kuulakärkikynällä oli kirjoitettu epäselvällä käsialalla Taukoa Reitti 110:llä. Minä, Gio ja Klaus. Kohta peritään täältäkin tontteja.
"Voi pojat..." Gus ähkäisi.
"Tiedätkö Surge, minua vähän huolettaa kuinka moni sinun vanhoista jermukavereistasi päätyi Rakettiryhmään." Gary totesi katsellessaan kuvaa.
"Rakettiryhmän idea syntyi Giovannin toimesta sodan aikana. Alun perin se oli lähinnä nationalistinen aate Kantosta ja Johtosta yhdistyneenä maailman suurvallaksi - mikä ei ollut harvinainen ajatus sodan aikana. Sodan jälkeen Rakettiryhmä vaikutti hetken aikaa kansallismielisenä poliittisena liikkeenä - ryhmällä oli melkoisen suuri kansansuosio tuohon aikaan. Kun Rakettiryhmää alettiin yhdistämään rikollisuuksiin, suosio lopahti. Giovanni onnistui kuitenkin pitämään maineensa puhtaana." Surge selitti.
"Kunnes Red paljasti hänet." Gary nyökkäsi.
"Klaus toimi Giovannin tulenjohtoryhmässä ja haavoittui vakavasti päähän sodan loppupuolella. Hän oli melko sulkeutuva henkilö, en ollut paljoa hänen kanssaan tekemisissä, pyöri lähinnä Giovannin ja Hankin seurassa. Kanton arkistoista pitäisi löytyä Klausista enemmän tietoa, nyt kun tiedämme mistä etsiä... lähetän Lookerille sanan. Vaikka hän onkin A-luokan kusipää, hän on myös korvaamaton tietojen tonginnassa..." Surge sanoi ja nousi lähtiäkseen.

Kapteenin lähdettyä Gus jäi tuijottamaan valokuvaa kolmesta sotilaasta. Kaksi kolmesta päätyi Rakettiryhmän johtoportaaseen... olisiko hänen isänsäkin päätynyt jos olisi selvinnyt sodasta? Kohta peritään täältäkin tontteja... Aika ylimielinen ilmaus, kuin koko valtaustyö olisi ollut oikeutettua... Rakettiryhmä... kansallismielinen liike... Kanto ja Johto maailman suurvaltana...

"Menneisyyden haamuja ei näytä mitenkään saavan kuriin." Gus murahti ja nappasi loputkin valokuvat Garyn käsistä ja tunki ne takaisin sikarilaatikkoon.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Maalis 25, 2015 2:59

Tunnelma muuttui vähän oudoksi sen jälkeen, kun Gus oli tunkenut sikarilaatikon takaisin reppuunsa. Hän istui edelleen pöydässä ja tuijotti ulos ikkunasta outo ilme naamallaan. Gary oli yrittänyt viritellä huoletonta keskustelua, mutta se kuivui kasaan aika nopeasti.
Zenzibar tunsi olonsa edelleen hieman ulkopuoliseksi ja hän päätti, että nyt voisi olla ihan hyvä aika lähentyä Charmanderin kanssa. Hän ei vain ollut oikein varma mistä aloittaa. Siili ei ollut paikalla, Gusia hän ei halunnut häiritä, Sipiä hän ei olisi uskaltanu häiritä vaikka tämä olisikin ollut paikalla ja Gary... Zenzibar päätti kysäistä Garylta.

"Krhm, tuota, Gary?" Tuntui jotenkin oudolta puhutella niin tuttavallisesti jotakuta, jonka oli vasta tavannut, etenkin kun tämä oli ilmeisesti aika kuuluisa.
"Juu?" Gary oli myös ollut ajatuksissaan.
"Olisiko sinulla antaa vinkkejä miten voisin yrittää parantaa suhdettani Charmanderiin? En oikein tiedä mistä aloittaisin..."
Gary nousi seisomaan ja käveli ruokakomerolle. "Noh, hyvän ruoan tarjoaminen on yleensä aika toimiva keino, voisit aloittaa vaikka sillä. En ole ollut tuon Charmanderin kanssa tekemisissä niin kauan, että uskaltaisin sanoa mitään kovin varmaa, mutta ainakin se on alku." Gary ojensi Zenzille pussin pokenameja.
"Okei, kiitos..." Zenzibar tuijotti namipussia hieman hämmentyneenä. Hän vilkaisi kolmea pokemonia, jotka olivat unohtaneet kumilelun nurkkaan ja sen sijaan painivat keskenään. "Ömm..."
"Mudkip! Pikachu! Tulkaapa tänne." Zenzibar hätkähti, kun Gus avasi yhtäkkiä suunsa. Hän oli ollut varma ettei mies ollut tässä maailmassa sillä hetkellä.
"Kip?" Mudkip ja Pikachu lopettivat vastahakoisesti temmellyksen ja juoksivat Gusin luo katsomaan, mitä asiaa isännällä oli. Charmander jäi paikoilleen ja katsahti epäilevästi Zenzin suuntaan. Se selkeästi aavisti, että jokin juoni tässä nyt oli meneillään.

Gary tönäisi Zenziä kevyesti Charmanderin suuntaan. Zenz nousi ylös ja avasi samalla namipussin. Hän ei yleensä ollut mitenkään arka tai epäröivä ihminen, mutta pokemonit saivat hänet jostain syystä tavallista varovaisemmaksi. Kyllä hän oli ollut pokemonien kanssa tekemisissä, läheisestikin, mutta hänellä ei ikinä ollut varsinaisesti ollut omaa pokemonia. Hän halusi ajatella olevansa rohkea ja kykenevä ihminen, mutta pokemoneista hän ei tiennyt tarpeeksi...
"Charmander?" Zenz sanoi varovasti. Hänen vaistonsa käski häntä pysähtymään hyvän matkan päähän. Hän tunsi Garyn katseen selässään ja oli varma, että myös Gusin keskittyminen oli nyt siirtynyt häneen ja tulipokemoniin. "Ha-hal.." Kokoa itsesi nainen! "Haluaisitko namin?"
Charmander risti etutassunsa uhmakkaasti.
"Nämä ovat tosi hyviä, kuulemma Muskipin ja Pikachun lemppareita." Zenz ravisti pussia ja otti sieltä muutaman namin käteensä. Hän meni kyykkyyn ja ojensi kämmenensä. Tämä taitaisi vaatia nyt kärsivällisyyttä... Sitä hänellä ei yleensä ollut, mutta hän halusi tämän onnistuvan. Hän ei tuntenut oloaan vielä kovin rennoksi uusien ystäviensä seurassa, joten hän halusi kipeästi voittaa tämän yhden otuksen luottamuksen, jotta saisi yhden varman kumppanin tulevalle matkalle.

Aikaa kului. Jos Charmanderista ja Zenzistä löytyi yksi yhteinen piirre, nämä olivat yhtä itsepäisiä (ja myös erittäin tulisia luonteeltaan, jos niikseen tuli). Kumpikaan ei liikahtanutkaan kymmeneen minuuttiin. Jossain vaiheessa Zenz kuuli, kuinka Gary siirtyi hitaasti takaisin istumaan pöydän ääreen.
Sitten, kun Zenz meinasi jo avata suunsa maanitellakseen pokemonia lisää, tämä liikahti. Ensin Charmander laittoi etutassunsakin maahan ja haistoi ilmaa. Selkeästi namit houkuttelivat. Hitaasti Pokemon siirtyi lähemmäs Zenzibaria ja sitten yhdellä nopealla liikkeellä nappasi namit tämän kämmeneltä.
"Char char!" Zenzibarin suu levisi hymyyn ja hän noukki vielä muutaman namin pussista ja tällä kertaa Charmander otti ne aikailematta.
"Kiitos luottamuksesta, Charmander!" Charmander mutusti nameja tyytyväisenä ja näytti ensimmäistä kertaa hyvin rennolta uuden emäntänsä seurassa. Kokonaisen vuoden Charmander oli lähinnä vältellyt tyttöä ja miettinyt koska isäntä tulisi takaisin, mutta isäntää ei ollut koskaan kuulunut. Ehkä tästä työstä voisi tullakin hänen emäntänsä.
Pikachu ja Mudkip tajusivat tilanteen olevan ohi ja juoksivat päätä pahkaa Zenzibarin luokse namien toivossa. Zenzibar naurahti, kun Mudkip melkein kaatoi hänet kumoon. "Hyvä on, hyvä on, tekin saatte pari namia... siis, jos se on Gusille okei?"
Gus nyökkäsi, ja hänkin näytti iloisemmalta.
Zenzibar antoi pokemoneille namit ja nosti namipussin sitten takaisin ruokakomeroon. Iloisuuden puuskassaan hän rohkeni käydä taputtamassa Charmanderia päälaelle. Pokemon pysähtyi, mutta ei vetäytynyt pois.
"Hyvä alku!" Gary sanoi kannustavasti. "Ei kannata yrittää liikaa kerralla, anna Charmanderin jatkaa leikkiä, jos se niin tahtoo."
Zenzibar siiryi istumaan keittiön pöytään Gusin ja Garyn kanssa, mutta ei irroittanut otettaan oranssista pokemonista. Ehkä hänestä voisi joskus tullakin pokemonkouluttaja...?

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Ke Maalis 25, 2015 6:15

"Onko sinulla se söpöliini mukanasi?" Oli salipäällikön ensimmäinen kysymys, kun Siili palasi takaisin harjoittelemaan.
"Ei onneksi."
"Ai..."

Siili oli valmistautunut henkisesti uuteen rääkkiin, mutta tällä kertaa he eivät suunnanneet harjoitussalille.
"Harjoittelun tiimellyksessä pitää osata rauhoittua", Chuck huomautti. "Vesiputouksen alla sekä keho että mieli lepää."
"Eräs voisi tykätä tästä", Siili tuumasi ja kutsui Quagsiren pallostaan.
He riisuivat ylimääräiset päältänsä ja pulahtivat lampeen. Vesi oli mielyttävän lämmintä. Mutta kun Siili uskaltui vesiputouksen alle, unohtui veden miellyttävyys. Vesi iski kolottaviin lihaksiin armottomasti kuin Tyroguen potkut. Siili oli jo valmis lähtemään, mutta ei halunnut osoittaa heikkoutta salipäällikön edessä. Tyrogue, joka osallistui myös näihin harjoituksiin, vaikutti myös olevan yhtä kärsimätön kuin hänkin.
"Koska aletaan harjoittelemaan?" Siili kysyi, kun lihakset olivat rentotuneet siihen pisteeseen, että ne hytkyivät veden tahtiin.
"Harjoittelemaan?" Salipäällikkö virnisti. "Tämähän on sitä mitä halusit. Etkös sinä eilen valitellut, että hätiköit liikaa? Anna ajatusten virrata kuin joki ja ajan kanssa se luo uusia uria matkallaan."
Siili sulki silmänsä ja yritti kirjaimellisesti kuvitella jokea mielessään. Se ei ollut erityisen vaikeaa, kun otti huomioon, missä hän oli.

*insert veden kohinaa

"Pokémonisihan on luonnon lahjakkuus", Chuck rikkoi hiljaisuuden.
Poika käänsi katseensa pokémoniinsa. Quagsire ei ollut hievahtanut ollenkaan, katse tyhjä kuin yleensä ja hymy aina yhtä maireana.
"Jos tarkoitat zombiena oloa, niin joo."
"Katsoppa tarkemmin."
Kouluttaja katsoi pokémoninsa silmiin ensimmäistä kertaa. Hiilen mustat silmät olivat kuin syvä kaivo, jolle ei näkynyt loppua. Mutta jossain välähti, kuin energiansäästölamppu amissien olohuoneessa. Sininen ajatus.
"Pervo filosofi", Siili henkäisi. "Mitäköhän se ajattelee..?"
"Qaah", salamanteri haukotteli.

Syödäkö vai eikö syödä... Siinä vasta tyhmä kysymys!

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Su Maalis 29, 2015 4:26

Elämä saattoi rauhoittua suht "normaaleihin" uomiinsa tutussa kouluttajajoukossa, mutta kaukana muualla, Mt. Silverin salaisissa luolastoissa elämä oli kaukana normaalista. Koko vuoristo kärsi satunnaisista kivivyöryistä, jotka aiheutuivat vuoren sisällä tapahtuvasta näytöksestä.

Legendaarinen ukkoslintu karjaisi niin että luolasto kaikui. Salamat purkautuivat sen kehosta ja iskeytyivät pitkin luolan seinämiä. Punatukkainen kouluttaja seisoi Zapdosin edessä tyynenä Alakazamin psyykkisten voimien suojaamana.
"Voimasi haaskautuvat turhaan vastarintaan!" Silver huusi kun Zapdosin raivonkarjaisu vaimeni. Ukkoslintu kurotti kohti kouluttajaa nokallaan, mutta valppaana kouluttajansa vierellä ollut Sneasel iski sitä jääsäteellä. Zapdos perääntyi luolan seinämää vasten huohottaen.
"Minä olen isäntäsi! Ja tavalla tai toisella tulet minua vielä tottelemaan! Sneasel, lumimyrsky!" Silver karjaisi. Sneasel loi kyvyillään jäisen tuulen, joka painoi ukkoslinnun vasten kivistä seinää. Iskun loputtua se valahti siivet huurteessa lattialle. Silver harppoi luolan poikki tajuttomuuden partaalla makaavan legendaarisen Pokémonin eteen.
"Minä en luovuta, minä en hellitä! Tulet vielä olemaan minun!" hän sanoi vakaasti ja kaivoi Poképallon vyöltään. Punainen valo ympäröi Zapdosin ja veti sen Poképallon sisälle. Pallo värähti kerran, mutta rauhoittui sitten. Silver huokaisi syvään, palautti Alakazamin ja Sneaselin palloihinsa ja jalat vavisten hän käveli koulutusluolasta. Pääluolan hupenevista ruokavarastoista hän kaivoi säilykelihapurkin ja valui komentoluolaan.

"Olit siellä kolme tuntia putkeen. Kuinka sujuu?" komentoluolan kovia kokeneen pöydän ääressä istuva Klaus kysyi.
"Jääräpäisiä otuksia," Silver puuskahti, "niiden kouluttaminen on hitaampaa kuin toivoin. Edistystä tapahtuu, mutta olen vielä kaukana onnistumisesta."
"Siinä tapauksessa meidän pitää hankkia lisää ruokavaroja. Se on suunniteltava tarkkaan, en soisi kaiken kaatuvan ruoanhankintaoperaatioon. Kanto ja Johto ovat varpaillaan, emmekä tiedä voiko kaikkiin tarkkailijoimmekaan luottaa..." Klaus mietiskeli.
"Minä koulutan legendaarisia Pokémoneja niskat limassa ja sinä vain murhedit ruoasta?" Silver kysyi istuutuessaan retkipunkalle.
"Älä huoli, olen myös suunnitellut linnuillesi tulikasteen. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt on toinen, ajankohtaisempi juttu. Yksi kameralla varustettu Spearowimme palasi Cianwood Citystä, jossa se oli vakoilemassa Bluen johtamaa kouluttajajoukkiota."
"Ja?" Silver tuhahti suu täynnä kuivalihaa.
"Näyttää siltä että he ovat saaneet joukkoonsa uuden kouluttajan." Klaus sanoi ja ojensi kannettavan tietokoneen Silverille. Ruudussa oli yläilmoista otettu kuva Cianwoodin kauppakadulta, vanhan apteekin edestä. Kuvassa oli Gary Oak pitämässä ritarillisesti ovea auki, Gus Hills ja kummituskouluttaja Sip tämän vieressä ja joukon uusin jäsen juuri poistumassa apteekista.
"Tämä mutkistaa asioita." Klaus sanoi.
"Mutkistaako?" Silver kysyi ja antoi koneen takaisin.
"Ei pääsuunnitelmaamme, mutta jos aiot edelleen toteuttaa kostosi näitä kouluttajia kouluttajia kohtaan..." Klaus mutisi. Silver ei sanonut mitään, hörppäsi vain purovettä teipillä korjatusta kenttäpullosta.
"Käyn katsomassa etteivät pojat nukahda vartioon. Ei ole enää tarpeeksi miehiä vaihtaa joka vartiota yöksi... on tässä se hyvä puoli että jos ruokaa ei saada, ei ole enää montaa syöjääkään..." rakettiupseeri mutisi poistuessaan luolasta. Silver nousi vielä pedistään ja katsoi tiedustelukuvia tietokoneelta. Kuva oli hieman pikselöitynyt, mutta hän tunnisti tummahiuksisen tytön selvästi.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Su Maalis 29, 2015 6:53

Sama tummatukkainen tyttö jauhoi sillä hetkellä hajamielisesti rinkeliä ja katseli sivusta, kun Mudkip ja Pikachu kinastelivat Gusin repusta napatusta sukasta. Hän, Gus ja Gary olivat löytäneet tiensä rannalle, jossa kävi sinä päivänä kylmä viima eikä ketään oikein huvittanut uida. Eräitä Pokemoneja moinen ei tuntunut kuitenkaan haittaavan, ja erityisesti jo kerran mainitut Mudkip ja Pikachu juoksivat veteen ja pois, veteen ja pois, veteen ja pois. Charmander ja Gusin kaksi tuliPokemonia eivät kuitenkaan innostuneen vedestä yhtä paljon, ja ne olivatkin löytäneet mukavan harjoisan paikan hiekalla, jossa oli tuliPokemonien hyvä nukkua päiväunia.
Gary lojui hiekalla ja luki jotain irtolehtistä, jonka turhista pikkufaktoista olisi varmasti iloa tulevaisuudessa. Gus katseli haaveillen merelle, kun aallot löivät rantaan ja toivat merilevää hiekalle.

"Milloinhan viimeksi olimme rannalla kaikessa rauhassa", hän mietti ääneen, "oliko se silloin kun Magicarp kasvoi Gyaradoksek-" Silloin hän muisti ettei kumpikaan hänen seuralaisistaan ollut silloin paikalla.
"Minä olin rannalla viimeksi syksyllä", Gary mutisi hajamielisesti, "se ei ollut erityisen mukava reissu se, mutta kannatti."
"Mmmhm", Gus mutisi, eikä huomannut että Zenz tuijotti häntä.
"Gyarados?" Tyttö kysyi hieman varovasti.
"Ai, enkö vielä ole puhunut siitä?" Gus mietti ääneen ja valmistautui kertomaan tutun tarinan.

Samalla kaupungin ulkopuolella Sip epäili eksyneensä metsään. Näin ei kuitenkaan ollut, tie oli juuri siellä missä hän luulikin, mutta häntä nyt muutenkin ahdisti metsässä oleminen joten annetaan hänelle tämä harhaluulo. Hän oli kuvitellut etsivänsä rauhallisen paikan jotta olisi päässyt pitkästä aikaa kouluttamaan Honedgea, mutta sillä hetkellä hän ei ahdistukseltaan siihen kyennyt. MiekkaPokemon vain leijaili tytön vierellä kun tämä oletti joka oksalta putoavan jonkin myrkkyPokemonin joka yrittäisi häntä purra. Sillä hetkellä hän ei ollut oikein edes varma kuinka kaukana Cianwood citystä hän oli, mutta yksi asia oli varmaa: Olisi sittenkin pitänyt vain jäädä niiden kallioiden päälle eikä jatkaa pidemmälle. Voi yäk.
Ärsyyntyminen alkoi ottaa Sipistä valtaa ja sen tunteen mukana hän potkaisi pikkukiven puskaan. Heti samalla hetkellä hän katui tekoaan, sillä pensaasta kuului jonkilainen ääni, joka erehdyttävästi kuulosti surinalta. Ilmaan nousi ei yksi, ei kaksi, vaan isompi parvi Beedrillejä.

Spoiler:

Sipiä kiroilutti. Hänellä oli kaksi pienen pientä hetkeä aikaa valita jäikö hän taistelemaan vai juoksiko karkuun. Ötökkä-, ja myrkkyPokemonien hyökkäyksen alla jälkimmäinen vaisto otti kuitenkin automaattisesti vallan.

Tämä oli erittäin huono päivä olla Sip.

Honedge puolestaan innostui hyökkäyksestä. Ilman erillistä käskyä je valmistautui puolustamaan itseään ja ihmistään, joka kylläkin sillä hetkellä suuntasi toiseen suuntaan. Se ei siitä niin välittänyt, se piti taistelemisesta ja pörräävät keltamustat pörriäiset kuulostivat hyvältä vastustajalta.

Vähän matkaa Sip pääsikin karkuun, kunnes vastaan tuli vanha vihollinen: Kivi. Kostea kiven pinta luisti hänen jalkansa alla, ja maan kuoren alta pilkistävä kallio otti hänet iloisesti vastaan. Sip tunsi heti, että jotain meni sijoiltaan ja tilanne tuntui hänestä jokseenkin tutulta. Pörrääminen otti hänet kiinni ja yksi pörriäisistä pääsi läpi tapaamaan Sipin olkapäätä, kun Dusclops tuli apuun ja otti taistelun itselleen. Jätetään kuvailematta kiroilu, tuska ja muu kiva, joka nyt muutenkin tulee tällaisen hyökkäyksen+kaatumisen mukana, mutta sanotaan että Sip ei sillä hetkellä ollut ihan kunnossa. Höperöisessä tilassa hän onnistui vielä kutsumaan Haunterin suojakseen, ja kolmesta kummituksesta alkoi olla vastusta ötökkäparvelle.
Beedrilin myrkky ei ottanut aikaa vaikuttaakseen. Hänen olkapäänsä kirkui kivusta, ja se vei Sipiltä kyvyn ajatella järkevästi. Taistelusta ei hänen osallaan tulisi mitään. Jalka oli pakettiinmenokunnossa, joten pakeneminen oli poissa listalta. Siinä hän istui ja ihmetteli, mutta ei sillä ollut niin väliä, sillä Honedge, Dusclops ja Haunter osasivat kyllä asiansa. Sip yritti keskittyä etenemiseen, ja kun vajaa vuosi sitten tällainen samanlainen tilanne oli kuitenkin sattunut niin hän suurinpiirtein sekaisesta olostaan huolimatta tiesi mitä pitäisi tehdä. Heikommalla kädellään hän onnistui vielä kaivamaan Drifblimin pallon esiin ja kuumailmapalloPokemonin kanssa hän pääsi ylös ilmaan.

No eipä sekään matka mennyt pitkäksi, kun seuraavasta pensaasta löytyi seuraava ongelma. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut erityisen agressiivisen oloinen kaveri, vaan enemmänkin avun tarpeessa oleva. Sip säpsähti näkyä niin, että putosi Drifblimin kyydistä (ei hätää, se ei ollut vielä niin korkealla että olisi sattunut muualle kuin ahteriin.) Nyt hän istui uudessa sammalkasassa, hyvin pöllämystyneenä, hyvin kipeänä ja hyvin hämmentyneenä. Vajaan puun päässä häntä katseli vahingoittunut, maassa makaava, kipeän oloisesti hengittävä ja melkein liekitön Rapidash.

Spoiler:

Se olikin kummallinen hetki. Sipillä näet meni sormi suuhun ja kerrankin hän ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Tilanteen aiheutti myrkky, kipu ja Rapidashin olemassaolo. Mitä tehdään kipeille tuliPokemoneille, vielä parempi, mitä tehdään kipeille hevosille?
Drifblim katseli kouluttajaansa vierellä, kun tämä rupesi hiljalleen mumisemaan itsekseen kuin sekopäinen. Muminan seasta ilmaantui kuitenkin Drifblimille suunnattu käsky: "Hae Gus."

Ja Drifblim totteli.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Su Maalis 29, 2015 10:24

"Eikös Gyarados ole aika voimakas Pokémon?" Zenz kysyi kun Gus oli saanut kerrottua tarinansa.
"On, mutta myös vaativa... se olisi sopinut jollekin taistelukouluttajalle paremmin. Minun kanssani se olisi jäänyt niin toimettomaksi... onko tuo Driftblim?" Gus ihmetteli katsellen rannan toisesta päästä lähestyvää palloa. Gary nosti katseensa lehtisestä.
"On se. Päästiköhän Sip sen kummittelemaan kaupunkilaisille?" hänkin mietti. Hiljaa istuen he katselivat kuinka pallopokémon lähesty ja lähestyi, meni heidän ylitseen ja teki täyskäännöksen - tarraten raajaulokkeillaan Gusia olkapäistä.
"Hei! Mitä vit-" mies ehti älähtää kun Driftblim alkoi raahata miestä kohti tulosuuntaansa.
"Öh, pitäisikö huolestua?" Zenz kysyi häkeltyneenä kun pallopokémon raahasi kiroilevaa miestä pitkin hiekkarantaa tämän Pokémonien seuratessa kummissaan perässä.
"Saattaa olla pelkkää pilantekoa," Gary kohautti olkiaan, "mutta parempi ehkä seurata." Näin sanottuaan hän nousi ylös ja lähti Zenzin kanssa seuraamaan loittonevaa mekkalaa. Gary nappasi Gusin jälkeä seuraavan Cyndaquilin kainaloonsa tämän jäädessä auttamattomasti jälkeen muista.

Sip tuijotti syvään hengittävää Rapidashia mesmeroituna, ja tulihevonen tuijotti anelevasti takaisin. Hän ei edes huomannut Driftblimin paluuta Gusin kiroilun säestämänä, vaan hätkähti siihen vasta kun Gus laskettiin maata tömäyttävästi rantakalliolle hänen viereensä.
"Au... Sip!" Gus älähti ja kompuroi pystyyn.
"Mitä tapahtui? Olkapäässäsi on pistojälki... myrkkyä?" hän kysyi.
"Ja nilkka on sijoiltaan... mutta minä pärjään... mutta... tuo..." Sip nieleskeli myrkyn kuivaamaa suutaan ja osoitti Rapidashin suuntaan. Gus huomasi tulipokémonin ja lähestyi sitä varovasti. Polle käänsi anelevan katseensa Gusiin, muttei reagoinut lähestyvään ihmiseen mitenkään muuten. Yhä varoen Gus laski kätensä hevosen kyljelle. Käsi oli lämpimämpi. Huono, huono juttu.
"Se tarvitsee välittömästi apua.." Gus mutisi. Samalla Gusin Pokémonit sekä Zenz ja Gary saapuivat juosten paikalle.
"Sip! Mitä täällä-" Gary älähti, mutta Gus joutui keskeyttämään.
"Nyt on kiire! Gary, juokse Pokémon Centeriin ja kerro täällä olevan pahasti sairas Rapidash ja loukkaantunut kouluttaja."
"Mutta, mutta entäs Sip?" Gary ihmetteli tilanteen äkkinäisyydessä.
"Hänellä on nilkka mennyt sijoiltaan ja myrkkypiikki iskenyt olkapäähän, liikuttaminen ei ole viisasta kun ammattiapua saa kaupungista nopeasti. Ja Rapidash tarvitsee myös apua välittömästi! Zenz, haetko tavarani rannalta-"
"Otin ne mukaani kun lähdimme perään!" Zenz sanoi ja laski ikäkulun kangasrepun ja leipälaukun kalliolle.
"Hyvä! Gary, Hurry-" Gus sanoi ja otti Cyndaquilin Garyn kainalosta. Blue jäi paikalleen seisomaan tilanteen hämmentämänä.
"...Pokémon Center...? Mene!" Gus huitaisi kädellään. Tilanne selkeytyi nuoremman miehen päässä ja tämä pinkaisi juoksuun kohti kaupunkia. Gus palasi Cyndaquil sylissään haavoittuneen tulihevosen luokse.
"Hurry, sinun tarvitsee pitää lämpöä sisälläsi niin paljon kuin pystyt..." hän sanoi tulimyyrälle ja asetti tämän makaamaan Rapidashin kaulan päälle.
"Pikkuvee, sinuakin tarvitaan!" Gus sanoi. Flareon hypähti hänen luokseen, ja Gus ohjasi sen asettumaan makuulle Rapidashin mahan alle ja sai isännältään samat ohjeet kuin Cyndaquil.
"Zenz, ota leipälaukustani vastalääkettä ja suihkuta sitä Sipin olkapään haavaan, puhdista se ensin. Se ei vaikuta ihmisiin yhtä tehokkaasti kuin Pokémoneihin, mutta edes jotain..." Gus sanoi hänen tulipokémoniensa alkaessa tuottamaan lämpöä sisälleen.
"Pelastaako lämpö sen?" Zenz kysyi suihkuttaessaan lääkettä Sipin haavalle.
"Ei, mutta se pitää sen lämmön tasaisena siihen asti että ammattilaiset pääsevät auttamaan... hetkinen..." Gus sanoi tunnustellessaan kädellään potilaan kylkeä, "...tuo ei vaikuta hyvältä..."

"Mitä?" Sip kysyi hiljalleen selkiävässä, joskaan ei kivuttomassa olotilassa.
"Pahankokoinen kyhmy munuaisten kohdalla... saattaa olla kasvain." Gus mutisi haroessaan Pokémonin karvoitusta. Laajalla alalla kyhmyn kohdalla nahka oli huomattavasti tummempaa.
"Sisäistä verenvuotoa... ja laajalla alueella. Paha, paha..."
"Kai se selviää?" Zenz kysyi.
"Se on ihan tuoretta, alkanut varmaan puolen tunnin sisään, vielä lämmintä... jossei apu pian tule..." Gus huolestui ja katseli kaupunkiin päin. Pokémon Center oli kaupungin toisella laidalla, Gary ei olisi vielä edes puolessavälissä.
"Eikö sen voisi sulkea Poképalloon?" Sip ehdotti. Gus pudisti päätään.
"Se on kriittisessä tilassa, eikä sen normaalit Pokémonien parantavat voimat toimi. Poképalloon sulkeminen saattaisi vain pysäyttää sen elintoimi-"
"...Gus!" Zenz huudahti. Rapidash oli sulkenut silmänsä ja hengitti hyvin epätasaisesti.

"Se menee shokkiin verenvuodosta... kohta sen pulssi katoaa, ja sitten se on menoa." Gus mutisi miettien vaihtoehtoja. Viimeisestä Pokémonlääketieteen luennosta oli pari vuotta aikaa... Kasvaimet olivat Pokémoneille harvinaisia, mutta vaarallisia... ne usein vaaransivat Pokémonin omat parantumiskyvyt jolloin kasvaimien aiheuttama sisäinen verenvuoto ei paranisi...
"Etkö voisi tehdä jotain?" Zenz kysyi. Gus mutisi itsekseen mitä muisti luennoiltaan ja Professori Oakilta opituista asioista ja rykäisi sitten.
"Okei. Okei. Voin yrittää yhtä asiaa. Yhtä erittäin yököttävää asiaa, jota en mielelläni tekisi." hän sanoi ja alkoi kaivella reppuaan. Tavarakaaoksen seasta hän löysi linkkuveitsen. Hän veti esiin isomman terän ja pesi sen potionilla.
"Potionin aineet huuhtovat epäpuhtaudet pois..." hän selitti enemmän itseään muistuttaen kuin muille tiedottaen.
"Zenz, saatan tarvita hieman apuasi." Gus sanoi yrittäen pitää äänensä rauhallisena. Epävarmana Zenz kumartui tämän viereen tajuttoman tulihevosen ääreen.
"Okei. Tästä se lähtee." Gus sanoi ja nosti veitsen tunnustelemansa patin kohdalle. Kerran nielaistuaan hän aloitti viillon tekemisen.

Sip katseli tapahtumia muutaman metrin päästä. Gusin ja Zenzin selät peittivät armollisesti varsinaisen tapahtuman.
"Okei. Kasvain on ihan pinnassa, aiheuttaa verenvuotoa munuaisista. Zenz, sinun täytyy puristaa tästä suonesta..." Gus mutisi.
"E-en pysty, käteni tärisevät-"
"Ei hätää, ei hätää, sinun ei tarvitse katsoa. Tässä, ohjaan kätesi oikeaan paikkaan... siinä, purista siitä niin lujaa kuin voit." Gus sanoi. Hetken ajan kuului vain kiivas hengitys - ja sitten kuului jotain epämiellyttävää, roiskahdus. Zenz kiljaisi.
"Pidä kiinni!" Gus ähkäisi, "Minun on saatava tämä... noin...ja vielä... hyvä. Päästä irti."

Zenz veti kätensä Sipin näkyviin, se oli yltäpäältä veressä.
"Pulssi vakaa mutta heikko..." Gus mutisi. Teki mieli pyörtyä, mutta piti pitää kättä hevospokémonin sisällä ettei verenvuoto alkaisi uudestaan. Tämä oli taas niitä päiviä.

Hetken kuluttua kaksi ambulanssia saapui rannalle. Pokémon-hoitajat ottivat Rapidashin haltuunsa ja saivat väliaikaisesti pysäytettyä tämän verenvuodon. Ihmislääkärit toivat baarit ja nostivat Sipin varovasti sille. Selostettuaan Pokémon-hoitajille mitä oli tehnyt, Gus kääntyi katsomaan Sipiä. Tytölle selvisi mistä roiskahdus oli kuulunut, Gusin paita ja kasvot olivat yltäpäältä Rapidashin veressä.
"...Gus, mitä helvettiä nyt taas?" ambulanssin mukana saapunut Gary värähti miehen olemusta.
"...kuinka voit?" Gus kysyi, esittäen sanansa Sipille.
"Ihan hyvin, jos unohtaa vihlovan kivun olkapäässä ja jalassa sekä päätä sekoittavan myrkyn, kiitos kysymästä." tämä vastasi paareilta.
"...Kiitos päivän traumoista taas." Gus mutisi ja rojahti istumaan kalliolle, hieroen verisillä käsillään hiuksiaan.

Kirjoittaja **Zenzibar** » La Huhti 25, 2015 11:53

Gary lähti Sipin matkaan sairaalaan, kun Zenz ja Gus vakuuttivat että he pääsisivät kyllä kaksisteen sinne ilman kyytiäkin. Kaksikko myös lupasi kantaa kaikkien jälkeenjääneet tavarat ja Pokemonit mukanaan. Zenz vastaili kysymyksiin ihan normaalisti, mutta ei pystynyt irroittamaan katsettaan verisestä kädestään. Hän oli juuri auttanut Gusia pelastamaan Pokemonin hengen. Ihan älytöntä.

"Zenz?" Gus tuli istumaan tytön viereen. Hänkin oli edelleen hieman sekaisin. "Oletko kunnossa? Meidän ei tarvitse lähteä ihan heti, jos haluat istua siinä vielä hetken."
"Minä - kyllä tämä tästä. Missä sinä olet oppinut tekemään mitä juuri teit?" Zenzin äänessä oli hämmenyksen sekaista ihailua.
Gus auttoi tytön pystyyn ja samalla kun he keräsivät kamppeet kasaan ja lähtivät kohti kaupunkia, hän kertoi Professori Oakista ja tämän oppipoikana olemisesta. Zenz kuunteli tarkkaavaisesti ja pysäytti Gusin aina välillä kysyäkseen tarkentavia kysymyksiä. Hänkin oppi tarinasta paljon.

Matka kaupunkiin sujui heiltä hitaasti, mutta aika tuntui kuluvan nopeasti jutellessa, eikä kaksikko huomannut heitä kohti kohdistuvia kauhistuneita katseita. Mahtoivat he olla aikamoinen näky kaupungin kaduilla. Kaksikko oli päättänyt käydä ensin talolla puhdistautumassa ja vaihtamassa vaatteet, ennen kuin ne lähtivät katsomaan Sipiä sairaalaan. Sairaalaan päästyään Zenz tunsi olonsa jo paljon paremmaksi ja hänestä alkoi vihdoin tuntua, että hänestä voisi tulla oikea osa porukkaa. Hänellä oli niin paljon opittavaa muilta.

Sipi oli jo oma itsensä, kun he pääsivät tämän näkemään. Gary hössötti vieressä ja vaatimalla vaati, että Sipi pysyy nyt ainakin muutaman tunnin vielä sängyssä, että tiedetään ettei myrkky varmasti ole jättänyt häneen mitään pysyviä vauroita. Sipi mulkoili poikaa synkästi, mutta pysyi sängyssä, lähinnä siksi, ettei hänellä ollut mitään halua testata nyrjähtänyttä nilkkaansa, joka oli nyt siteessä.
"Oletteko kuulleet Pokemon centeristä? Selvisikö se Rapidash?" Sipi kysyi, kun Gus ja Zenz tulivat huoneeseen.
"Ei, me käytiin vain talolla vaihtamassa vaatteet ja tultiin sitten suoraan tänne. Ajattelin, että voitaisiin illalla mennä katsomaan miten se voi", Gus vastasi.
Gary virnisti. "Olet sinä aikamoinen jätkä, kuulin Sipiltä mitä sinä teit sen jälkeen kuin lähdit. Minä olisin varmaan pyörtynyt."
"Oho, Gary Motherfucking Oak myöntää ettei olekaan täydellinen ja kestä nähdä ihan kaikkea! Johan on." Gus joutui väistämään kun Gary heitti häntä yhdellä Sipin tyynyistä.
Zenz alkoi nauraa ja Gus ja Gary liittyivät pian kuoroon. Sipinkin oli pakko hymyillä. Ihan älytön päivä.

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Ma Touko 04, 2015 9:43

"Limmonen kiertää maalin takaa ja syöttää Kaaltoselle, joka tekee spagaatin..."

Television pauhanta kantautui kovana kun Gus, Sip, Zenz ja Gary saapuivat illalla majataloonsa. Siili oli vallannut sohvan, miten nyt Dunsparce oli työntänyt päänsä sohvan patjojen syvyyksiin, ja mutusteli popcornia. Quagsire istui lattialla tuijottaen ruutua lähes naama lasissa.
"Mikäs teillä kesti?"
Siili nyökytteli hajamielisenä kuunnellessaan heidän tarinaansa ja epäselväksi jäi, seurasiko hän televisiota vai keskustelua: "Teille aina tapahtuu jotain hauskaa, kun olen poissa."
"No mitäs sinä?" Sip kysyi istuutuessaan ja laittoi paketoidun jalkansa pöydän päälle suoraan Siilin eteen.
"Katon lätkää", Siili nyökkäsi televisiota päin. "Eipä ollut parempaa tekemistä teitä odotellessa"
"Ketä kiinnostaa urheilu, jossa ei ole mukana pokémoneja?" Gus ihmetteli.
"Se on suhteellisen suosittu laji Sinnohissa", Sip huokaisi. "Siellä on kylmempi ilmasto kuin täällä ja talvisin tarpeeksi kylmä, että avojäillä voi pelata."

"Right hand, left hand, boomboomboom!"

"Mikä tuon riikinkukko oikein luulee olevansa?" Gary vilkaisi tv-ruudussa heiluvaa hahmoa. "Jotkut sitten ajautuvatkin ihan pellen rooliin."
"Juontajalle sopisi vartalonmyötäinen puku paljon paremmin", Gus myöntäili pilkesilmäkulmassa. Gary ei ollut kuulevinaankaan.
Siili laittoi television äänettömälle: "Mitä se Rapidash oikein täällä teki?"
"Luultavasti jokin kouluttaja on jättänyt sen heitteille", Sip murahti.
"Itseasiassa hevospokémonit ovat taitavia uimareita", Gus kertoi tietäväiseen tyyliinsä. "Se on voinutkin hyvin uida lahden poikki."
"Miksi ihmeessä se olisi niin tehnyt?" Sip haastoi, mutta ei yhtä vittuutuneen näköisenä kuin yleensä. "Tulipokemon ei astusisi jalallaankaan veteen."
"Kuoleman kielissä voi ajautua epätoivoisiin tekoihin..."
"Gus oli niin taitava!" Zenz puhui vapautuneemmin kuin viimeksi ollessaan talossa. "Rapidash ei olisi selvinnyt, jos hän ei olisi ilmennyt paikalle. Ja minä opin sinulta paljon tänään!"
Gus koetti peittää haalean punastumisensa, ja Siili näytti jostain syystä nyrpeää naamaa.
"Minä taas opin paljon Chuckilta", Siili päätti kääntää keskustelun. "Miten sinä ja Charmander?"
"Kai me tehtiin jonkinlainen aselepo."
"Noni! Sittenhän voin haastaa sinut", Siili käänsi vihdoinkin katseensa televisiosta. "Otteluharjoitus tekee hyvää ennen salimatsia! Ja sitä paitsi pokémon-ottelu voittaa jonkun jääkiekon mennen tullen!"

Vain Quagsire jäi sisälle katsomaan matsia. Paikaksi valittiin talon takapiha, jolla riitti tilaa vaikka muille jakaa. Zenzin vielä äsken hyvä olo oli valahtanut kuin Grimer viemäriin.
"Sovitaanko että saat herkkuja, kun tämä ottelu on ohi?" Zenz kysyi varovaisesti pokémoniltaan, joka kuuli vain sanan herkkuja ja nyökytteli.
"Käytän Dittoa niin matsista tulee edes jotenkin reilu", Siili ilmoitti.
"Joten... Mitä teen?" Zenz kysyi.
"Minulle otteleminen on tilanteessa elämistä. Siihen voi valmistautua vaikka koko päivällisen ajan, mutta vasta ottelussa paljastetaan todellinen nahka", poika filosofoi. "Mitä tekisit, jos vastustajasi ryntäisi suoraan eteesi?"
"Minä-"
"Myöhäistä!"
Charmitto iski sarjan raapaisuja ja oikea lisko lamaantui.
"Mm, Hiillos..." Zenz muisteli päivällä kuulemiansa liikkeitä.
Charmander sai hätyytettyä liekeillä Charmitton lähietäisyydeltä.
"Hyvä idea!" Siili kehui.
"Ai?" Zenz räpäytti silmiään.
"Miten puolustat itseäsi, kun et näe vastustajaa?" Siili kysyi.
"Minä-"
"Myöhäistä!"
Charmitto päästi Savuverhon suustaan ja peitti Charmanderin näkyvyyden. Tämän hyödyntäen Charmitto pääsi tekemään uuden iskusarjan.
"Charmander sinnittele!" Zenz kannusti.
"Chaaarr..." vain tuskastunut ulina kuului. Yhtäkkiä savu alkoi hehkua punahehkuisena.
HVUMPS. Savu räjähti ja sen sisällä ollut Charmanderit lensivät voimalla ilman kautta päin maata. Niistä vain Charmitto nousi uudestaan ylös.
"Kamikaze!" Siili äimisteli ja hekotti sitten. "Tuo vaati rohkeutta! Sehän oli hauskaa!"
"Kai sitten..." Zenz mutisi harmissaan ja vieläkin pihalla. Heh, kummassakin mielessä.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Touko 05, 2015 12:18

Ditto lörpsähti takaisin omaan muotoonsa ja valui ympäri illan hämärtämää pihaa kimeästi äännähdellen ennen kuin Siili sulki sen palloonsa.
"Chuck tulee huomaamaan opettaneensa minulle vähän liikaakin." Siili sanoi innoissaan heitellen Diton Poképalloa kädestä toiseen.
"Joku taitaa nukkua seuraavan yön hyvin. " Gus kuiskasi Garylle katsellessaan pojan innokasta touhuamista.
"Se oli hyvä matsi!" Siili sanoi Zenzille ravistaen tämän kättä.
"Joo. Joo, niin oli." Zenz sanoi hämmentyneenä.
"Viimeinen lätkäerä taitaa olla vielä käynnissä - haistellaan myöhemmin!" Siili sanoi ja pinkaisi takaisin sisälle.
"Et kyllä syö kaikkea sitä popparia yksin!" Gary protestoi ja lähti perään.
"...oliko se Sinnohin peli?" Sip muisteli ja lähti salinjohtajan perässä sisälle. Zenzibar jäi keskelle takapihaa auttamaan nokista ja tajutonta Charmanderiaan ja Gus jäi seisomaan talon takaoven viereen piippu suussaan.
"Anna olla," hän sanoi kun Zenz aikoi kaivaa Pokémon-lääkkeitä esiin, "Pokémon Center on ihan kulman takana. Sulje Charmander palloon ja käytä sitä siellä, säästät lääkkeissä."
"Hyvä pointti. Enpä tullut tuotakaan ajatelleeksi..." Zenz sanoi.
"Pikkuasioita joita oppii ajan kanssa. Samoin kuin Pokémon-kamppailu." Gus lisäsi.
"Pokémon-kamppailuko on pikkuasia?" Zenz kysyi kuivasti.
"Joillekin on," Gus hymähti yhtä kuivasti, "mutta voinet arvata että Siilille se ei ole."
"Hän pieksi minut harjoituskamppailussa alle minuutissa." Zenz sanoi sulkiessaan Charmanderin palloonsa.
"Noh, oli ehkä väärä päivä hyväksyä Siilin haaste. Hän on juuri treenannut pari päivää Cianwoodin salimestarin kanssa ja on varmasti palanut halusta koettaa oppimaansa. Hän vain... innostui." Gus sanoi. Syntyi hetken hiljaisuus, jonka aikana Zenz pyöritteli Poképalloa kädessään.
"Tule," Gus sanoi lopulta kopauttaen piippunsa tyhjäksi, "mennään Centeriin ja käydään samalla katsomassa sitä Rapidashia."

*****

Pokémon Centerin hoitajat ottivat työnsä vaativan tunnollisuuden siivittäminä Charmanderin välittömästi hoitoon ja ohjasivat Zenzin ja Gusin Pokémonien hoitotiloihin. Tulihevospokémon makasi suureen huoneeseen kasatuilla oljilla monien laitteiden mitatessa sen elintoimintoja. Sen takaruumiissa oli suuri tikattu leikkaushaava.
"Kuinka se voi?" Zenz kysyi hoitajalta.
"Rapidash paranee täysin parin päivän sisällä. Kasvaimen jäänteet saatiin poistettua turvallisesti ja sen luonnolliset parantumiskyvyt ovat alkaneet palautua." hoitaja kertoi ennen kuin poistui muihin toimiinsa.
"Se näyttää nyt niin levolliselta ja kauniilta." Zenz kuiskasi. Pollepokémonin syvä, tasainen hengitys heilutti sen turvan edessä olevia olkia kuin hidaskäyntinen kaappikello.
"Onhan se aika majesteettinen Pokémon." Gus myönsi.
"Jos se on kerran villi tai hylätty, sinähän voisit ottaa sen omaksesi?" Zenz ehdotti.
"Ei," Gus sanoi heti, "minä en ota uusia Pokémoneja. Mutta entäs sinä?"
"Minä? Ei ei, minun kouluttajuuteni ei näytä vielä niin lupaavalta..." tyttö esteli.
"Vastahan sinä olet aloittanut. Älä vähättele itseäsi." Gus sanoi ja kääntyi kohti huoneen ovea.
"Kun... te kaikki olette niin kokeneita, tuntuu niin... nololta." Zenz mutisi seuratessaan perässä.
"Meillä on ollut pieni etumatka. Minä opiskelin Pokémon-tietoutta yli vuosikymmenen, Sip on kiertänyt useita alueita ja voittanut 16 salimerkkiä, Siili on hyvää vauhtia pääsemässä samaan lukuun, Gary on otellut liigassa vuosia sitten ja ollut salinjohtajana viitisen vuotta... voimme kaikki opettaa toinen toisiamme." Gus sanoi heidän kävellessään Pokémon Centerin hiljaisia käytäviä pitkin.
"Minulla ei juuri ole mitään tarjottavaa..." Zenz sanoi.
"Ei kaiken tarvitse liittyä suoraan kouluttajuuteen. Uutta matkaseuraa, uusia kokemuksia, uusia näkökulmia... vaikka varsinkaan Sip ei sitä suoraan näytä, kaikki ottavat sinut mielellään mukaan. Ja totta puhuen, Siili tarvitsee yhden vanhemman kouluttajan jolta oppia muutakin kuin taistelutaktiikoita ja Pokémonien kasvatusta."
"Kyllä hän varmasti jo teiltä kolmelta-"
"Sipiltä ja Garylta hän oppii paljon hyödyllisiä asioita, jotka auttavat häntä kasvamaan kouluttajana ja itsekin opetan hänelle mitä pystyn, mutta liikkuisin törkeän liioittelun ja valehtelun rajamailla jos sanoisin kenenkään meistä sopivan muuten kasvavan pojan esikuvaksi." Gus kertoi.
"En ymmärrä." Zenz sanoi hämillään kun he saapuivat takaisin Centerin aulaan.
"Sip ei näytä parasta esimerkkiä sosiaalisten suhteiden hoitamisesta, Gary... noh, kai sinä sen olet nähnyt, Gary on Gary, ja vaikka hänen itsekeskeisyytensä ja ylimielisyytensä onkin tiettyyn rajaan asti vain esitystä, Siili omaksuu vain näkyvimmät, huonot puolet... ja minä olen tehnyt asioita, joita kenenkään ei pidä katsoa esikuvanaan." Gus sanoi. Syntyi hämmentynyt hiljaisuus.

"...kaikki ok?" Gus kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Luulisin niin. Aika... painavaa asiaa. Ja järkyttävä päivä muutenkin. Mutta kyllä tämä tästä." Zenz sanoi.
"Tervetuloa joukkoon." Gus hymähti.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ti Touko 05, 2015 11:19

He lähtivät palaamaan majoituspaikalleen. Zenz keräsi rohkeutensa ja pyysi Gusia opettamaan hänelle lisää tuliPokemoneista. Gus myöntyi hommaan innokkaammin kuin kumpikaan heistä olisi voinut uskoa. Ilta meinasi venyä pitkäksi, kun Gus pääsi vauhtiin kertomaan hänestä ja Cyndaquilistaan ja kaikesta siitä mitä se oli päässyt kokemaan. Zenz seurasi tarkkaavaisena viereltä ja yritti ymmärtää missä mentiin. Hiljalleen hänestä kuitenkin alkoi tuntua, ettei tämä nyt niin vaikeaa voinut olla.

Ilta kuitenkin pääsi pimenemään heidän ympäriltään eivätkä he sitä aluksi edes meinanneet huomata Cyndaquilin ja Charmanderin valaistessa maisemaa. He olivat pysähtyneet kaupungin laitaan lähelle rantaa ja olivat olleet siinä jo hyvän aikaa. Mereltä painava viima alkoi hiljalleen tuntua molempien selkäytimessä. Vasta kun Gus nosti Cyndaquilin syliinsä hän ymmärsi kuinka kylmä ulkona todella oli.
"Enkai ole jaaritellut?" Hän kysyi huolestuneena.

"Et toki", Zenz oli kumartuneena Charmanderin luokse, yrittäen tarjota tälle herkkua jos kolmattakin, "mutta alkaa olla jo myöhä... Pitäisi varmaan palata muiden luokse?"

"Toivottavasti ovat saaneet Siilin nukkumaan", Gus huokaisi, "muuten poika valvoo taas koko yön ja huomenna hän on taas entistä villimpi." Zenz tirskahti ja kutsui Pokemoninsa takaisin palloonsa. Pimeys otti hieman enemmän valtaa ja silloin Gus tunsi epäilyttävän, tutun karmivan tunteen niskassaan. Zenz huomasi, kuinka toinen pyörähteli ympäri kuin etsien jotain katseellaan.

"Mitä nyt?" Hän kysyi huolestuneena, hieman peläten joutuvansa yhteen kolmikon kuuluisista seikkailuista.

"Hassu tunne vain", Gus myönsi, "ihan kuin tässä olisi lähettyvillä kummituksia. Sip lähettää niitä useasti kiusaamaan minua."

"Grits gräts", sanoi tumma Pokemon hänen jalkojensa juuresta, mikä oli tullut kuin tilauksesta. Tällä kertaa Gus ei hypännyt, ei edes säpsähtänyt, sillä hän oli osannut ennustaa tämän. Hän ja Cyndaquil katsoivat molemmat alas ja näkivät Sipin Baneten, joka selvästi etsi Gusin huomiota. Sillä oli jotain käsissään.

Zenz näki Gusin naurahtavan ja kumartuvan räsynukkePokemonin luokse.
"Grits gräts", Banette toisti ja katosi saatuaan tehtävänsä suoritettua. Cyndaquil nuuhkaisi asiaa, minkä Gus oli saanut Pokemonilta.

"Mikä se on?" Zenz kysyi ja Gus nosti hieman hämmentyneen, mutta iloisen katseensa tyttöön. Cyndaquilin tulen valossa Zenz näki Gusin kädessä lautasen, jonka päällä oli hieman palanut lettu.

* * *

Sipiä olinpaikka oli helppo löytää. Seurasi vain kirosanoja ja voilá! Perillä huoneessa, jonne jalkansa vääntänyt ihminen oli yrittänyt sulkeutua.
"Aina sama helvetin jalka, helvetin helvetti", Gary kuuli Sipin mutisevan huoneessaan ja mietti kolmesti uskaltaisiko edes koputtaa. Hän huomasi pian ettei hänen tarvinnut, sillä ovi oli vielä auki kun hän sinne saapui. Gary teki päätöksensä ja marssi huoneeseen sisään ilman suurempia kysymyksiä. Sipi seisoi sängyn laidalla nojaten seinään, yrittäen selvitä kipeän jalkansa kanssa. Hän katsahti vain nopeasti häirikköä huoneessaan, ja kiroilu jatkui normaaliin tapaansa kun tyttö istahti sängylleen.

"Mitä helvettiä sinä haluat?" Hän kysyi ja Gary meinasi jo avata suunsa kun Sip puhui uudelleen, "älä kysy miten voin tai minä näytän kädestä pitäen miten voin."

"Minä vain tulin tarkistamaan että tarvitsetko apua", Gary totesi ja etsi ahterilleen paikan sängyn vieressä olevasta nojatuolista, "äänestä päätellen sinulla kyllä menee ihan hyvin, joten taisin olla väärässä."

Sip mulkaisi Garya. He olivat jo kerran aikaisemmin olleet samankaltaisessa tilanteessa puolisen vuotta sitten syksyllä, kun Sipiltä oli mennyt sama jalka. Sillä kertaa vain hänellä oli samalla mennyt järki, joten silloin hän todellakin oli tarvinnut apua. Nyt oltiin samankaltaisessa tilanteessa, onneksi seikkailu tuonpuoleisessa oli jäänyt kokematta. Gary tiesi vähän liiankin hyvin ettei Sip ollut niin vahingoittumaton kuin antoi itsestään ilmi. Yhtä lailla Sip tiesi, että nämä olivat niitä tilanteita joissa Gary tunsi itsensä tärkeäksi ja hyväksytyksi.
Nyt tytöllä oli ollut huono päivä. Hyvin huono päivä. Kaikenkaikkiaan kurja aivan joka suunnalta. Kaikki oli mennyt päin persettä, jos nyt näin kauniisti sanotaan, mutta Gary oli jaksanut olla hänen tukenaan. Se oli paljon enemmän mitä Sip ikinä pystyisi antamaan takaisin.

Siinä he mulkoilivat toisiaan hetken, kunnes Sipin oli pakko pehmettää kourensa.

"Aivan sama", hän totesi kyllästyttään tappavaan katseenseen, "kyllä, minä tarvitsen apua."

"Tarkoittaako se sitä, että saan nukkua sängyssä?" Gary väänsi heti tilanteen omaksi edukseen. Sip ei voinut enää kieltäytyäkään. Hän oli hävinnyt tämänkin taistelun.

Kumma kyllä se ei ärsyttänyt häntä yhtään.

* * *

Pelin loputtua Siili oli nukahti sohvalle. Kun Gus ja Zenz palasivat taloon, he löysivät pojan sohvalta epämukavasta asennosta. Dunsparce oli laskeutunut Siilin päälle ja siinä he nyt molemmat nukkuivat sangen onnellisen oloisina. Gus päätti olla kiltti ja sammutti telkkarin, etteivät pojan ja Pokemonin unet häiriintyisi tämän enempää. Huomenna olisi kuitenkin uusi rankka päivä molemmilla edessä.

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Su Touko 10, 2015 4:46

Seuraavana päivänä salilla...
"Moi tässä olen!"
"Siilihän se siinä! Miten Togepi jakselee?"
"Söi äsken ja nukkuu nyt sikeitä."
"Hyvä hyvä. Nämä muut ovat ne kaverisi?
"Hei..."
"Gus, Pallet Townista."
"Sip..."
"Oak, Gary Oak. Tapasimme Indigolla viime vuonna."
"Niinpä tosiaan... Uskooko poika siis olevansa valmis otteluun?"

I wanna be the very best, like no one ever was. I know I just can't miss. Gonna show the world!

Chuck valitsi ensimmäiseksi pokémonikseen entuudelta tutun Tyroguen.
"Tämä on testi teille molemmille", Chuck puhutteli molempaa nulikkaa. "Näyttäkää parhaanne."
"Ty", pokémon viittoi uhmakkaana ja oli valmiina iskemään Siilin murskaksi soratien pinnalle.
"Tjoo, Ditto saa hoitaa tämän puolestani", poika kieltäytyi tarjoudesta.
"Ditto!" Ladies and gentleman! Tänään teille esiintyy Tyrogue the nulikka ja mahtava Ditto the flexibleeee!
Jossain kongi pärähti ottelun alkamisen merkiksi. Alkoi hurja iskujen molemminpuoleinen jako.
"Ylävasen!" Siili eläytyi mukana ohjatessaan iskujen suuntaa. "Taakse poistu!"
Tyritto osoitti väistökykyjään merkatessaan jokaisen Tyroguen liikeen. Olihan se jo ehtinyt vaikka mitä kummia otuksia matkallaan ja Tyrogue oli niistä suoraviivaisimpia.
"Vie siltä jalat alta!" Siili neuvoi.
Tyritto teki työtä käskettyä. Tyroguen kuitenkin onnistui kaatuessaan potkaisemaan jaloillaan Diton ilmaan.
"Tee vartalotälli!" Siili sovelsi.
Tyritto potkaisi katosta vauhtia ja sinkosi itsensä vastustajaa päin. Tyrogue pökertyi.
"Jesss!" Siili hihkaisi.
"Hah, hyvä!" Chuck nyökytteli. "Sitten valitsen-"
"Tyty!"
Tyrogue oli noussut vaivallollisesti ylös ja kohotti nyrkkinsä. Se ei ollut vielä valmis.
"Nohnoh", Chuck kuitenkin toppuutteli, "johonkin pitää osata vetää raja."
Salipäällikkö nosti pikku kakaran lailla vastustelevan pokémoninsa pois kentältä ja käski sen jäädä sieltä seuraamaan sivusta.
"Noniin", Chuck totesi, "jatketaan..."

Spoiler:

"Ditto palaa", Siili kutsui pokémoninsa.
"Miksi hän teki noin?" Zenz kysyi uteliaana.
"Diton stardeginen etu on pelata vastustajan vahvuuksilla", Gary pääsi puhumisvuoroon. "Siili ei tiedä mitään Chuckin Poliwrathista."
"Tuplaläimäys", Chuck aloitti.
"Torju Vesipyssyllä!" Siili reagoi.
Quagsiren tykittämästä vesipaineesta huolimatta Poliwrath ei osoittanut hidastumisen merkkejä, päinvastoin. Stereoidisammakko sai ladeltua iskunsa kuin verokarhu lukunsa.
"Poliwrathin ability on Vesinielu", Sip yskäisi käteensä.
"Mitä? Äh, hitsi..." Siili häkeltyi. "No nyt tiedän jatkossa! Käytä sitten Läimäystä!"
"Mielenluku", salipäällikkö reagoi vuorostaan.
Poliwrath sulki silmänsä. Kun Quagsire syöksy lähestyi kohdettaan, otti sammakko kourillaan siitä kiinni ja heitti päin seinää.
"Toista ja jatka Mahtitällillä", Chuck jatkoi päättäväisesti kuin VR kesällä.
Quagsiren päästyä ylös oli vastustaja jo uudessa ryntäyksessä. Kömpelönä maaotuksena Quagsire ei ikävä kyllä ehtinyt väistämään iskua, jonka sivuvaikutuksena salamanteri sekaantui. Jos oikea on aina oikeassa, niin vasen on vastakohtana aina väärässä. Tällöin vasen ei voi olla vasemmalla, koska se olisi väärin. Jolloin voiko oikeakaan olla oikealla eli minne siis menen?
"Tätä kristallinkirkas keskittyminen saa aikaiseksi!" Chuck julisti. "Noniin, viimeistele Täysmäjäyksellä!"
Quagsiren huojuessa epämääräisesti ympäriinsä Poliwrath jäi lataamaan iskuaan.
"Tee Muistinmenetys" Siilin ratakset päässä sanoivat niksnakspoks.
"...?" Quagsire ei näyttänyt päällisin puolin tekevän mitään.
"Voi poika, millaisia iskuja sinä oikein luulet minun käyttävän", Chuck röhisi. "Iske!"
Poliwrathin nyrkkiin kasautunut energia hehkui ja se pääsi valloilleen. Mutta. Quagsire teki elämänsä taivutuksen taakse väistäen iskun ja sinkosi itsensä häntänsä voimalla säpsähtänyttä vastustajaansa päin.
"Se väisti sen!" Zenz hihkaisi otteluun uppoutuneena.
"Miten..?" Oli Chuckin vuoro hämmästellä.
"Sekaantuminenhan perustuu mielen kontekstien keskenäiseen sekoamiseen. Ei ole paljon vaadittu Quagsirelta unohtaa kaikki, jolloin ei ole myöskään mitään mistä mennä sekaisin", Siili esitelmöi. "Ja Mielenlukuhan perustuu arvatenkin mielen lukemiseen. Joten jos Quagsirella ei ole mitään päässään, ei sieltä voi myöskään mitään lukea."
"Taisin jopa ymmärtää mitä sanoit", Gus sanoi viiveellä.
"Hyvin keksitty, mutta Chuck ehti saada ison etulyönnin Siilin hämmästellessä", Sip puhahti.
"... Ja kiitos eilisen harjoituksen tunnen Quagsiren nyt paremmin. Tiedän sen voivan käyttää Toipumista", Siili jatkoi kihertäen paikallaan.
Kuin käskystä Quagsire istahti alas, henkäisi syvään ja alkoi loistamaan. Noustessaan takaisin ylös se oli kuin uudestisyntynyt. Chuck räpytteli hetken hämmentyneenä silmiään, mutta räjähti sitten nauruunsa.

Siitä eteenpäin taistelu oli kovaa ja rehtiä.

"Maanjäristys!"
Poliwrath oli lähtenyt viimeiseen uhkarohkeaan hyökkäysyritykseensä, mutta menetti Quagsiren iskusta tasapainonsa ja kaatui. Enää se ei siitä noussut ylös.
"Puuh!" Chuck puhahti. "Huu!"
"Hehee!" Siili päästi viimeisetkin energian rippeensä pihalle ja pyllähti maahan. Ottelu oli käynyt muidenkin kuin pokémonien kunnolle.
"Olet ansainnut tämän", hiestä kastunut salipäällikkö kiilsi kilpaa ojentamansa salimerkin kanssa.
"Ty..."
Puhuja ei ollut Siili, vaan yllättäen ilmaantunut Tyrogue, joka oli ojentanut kätensä Siilille. Yllättyneenä poika tarttui varovasti sen käteen eikä joutunut tällä kertaa minkään karateiskun kohteeksi.
"Taisit voittaa näköjään muutakin" Chuck virnisti maireasti. "Nimittäin Tyroguen arvostuksen."
"Jopas..." Siili hymähti helpottuneena.
"Kuule..." Salipäällikkö mietti jotain. "Mitä sanoisit, jos Tyrogue lähtisi sinun matkaasi? Siis jos tahdot."
"Mitä?" Poika älähti ja Tyroguekin kallisti päätään uteliaana.
"Uskon, että Tyrogue saavuttaisi parhaiten potentiaalinsa sinun matkassasi, sillä minulla ei ole kaikkea aikaa annettavanani", Chuck selitti. "Mutta varo, se edellyttää sinulta sataprosenttista omistautumista."
"Joo tietty tietty!" Siili innostui.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Kesä 02, 2015 10:26

Innostus, ilo, ylpeys. Kaikki perusjutut mitä salivoitto sai aikaan, mutta tällä kertaa niitä moninkertaisti uusi Pokémon. Siilin innostus tarttui helpoiten Zenziin, joka ei ennen ollut nähnyt tämän aikaisemmin ottelevan salilla, kun taas muut tyytyivät hymyilyyn ja olantaputuksiin.

Oli tullut aika jättää kaunis Cianwood City taakseen. Kaupunki oli ollut rauhaisa ja ystävällinen, mutta sinne matkaamisen päämäärä oli saavutettu. Silti oli haikea ajatus pakata tavarat ja jättää kimalteteleva hiekkarantakaupunki taakseen.

Zenz sai vähät tavaransa kasaan ensimmäisenä ja päätti kipaista vielä Pokémon Centerissä katsomassa Rapidashia. Tulihevospokémon oli jo heiveröisesti jaloillaan, kierteli huonetta pari kierrosta kerrallaan ja laskeutui sitten heinille lepäämään, aloittaen ruljanssin uudelleen parin minuutin kuluttua. Zenz katseli Pokémonin toimia haltioituneena jonkun aikaa, kunnes huoneeseen tuleva hoitaja kysyi haluaisiko Zenz ruokkia Rapidashin. Hetken esteltyään kokemattomuuteensa vedoten hän ei kuitenkaan malttanut olla kokeilematta.

Pian hän lähestyikin varovasti Rapidashia kangaspussillinen kauroja käsissään. Pokémon lähestyi häntä yhtä varovasti, haistellen pussin sisältöä ja tuijottaen korvat luimussa sen kantajaa. Pian se hörähti puuskahtavasti – luultavasti sen versio olankohautuksesta – ja alkoi syödä, antaen Zenzin taputtaa sen päälakea.

Zenz hymyili haltioituneena. Hän oli jäänyt paljosta paitsi.

******

Sillä välin Gus istui saman Pokémon Centerin aulassa videopuhelinpäätteen ääressä ja ompeli samalla paikkaa ikäkuluun leipälaukkuunsa.
”Joten ollaan lähdössä taas matkaan, Johton merivartiosto tarjoaa taas ilmeisesti kyydin takaisin mantereelle... onhan se, auts, mukava päästä taas liikkeelle mutta olen kyllä tykännyt olla täällä.” hän sanoi imaisten neulalla tökkäämäänsä peukaloa.
”Cianwood on nätti paikka,” linjan toisessa päässä istuva Liz sanoi, ”onko kaikki mennyt hyvin siellä?”
”Jotakuinkin.” Gus vastasi.
”Gus-”
”Joo joo – auts – palaveerattiin Rakettiryhmästä, pelastettiin henkihieverissä ollut Rapidash, Siili voitti uuden salimerkin – peruskauraa.” Gus hymähti.
”Älä vitsaile. Onko teidän viisasta lähteä liikenteeseen nyt jos Silverillä on kolme superpokémonia?” Liz kysyi.
”Kun tai jos hän saa ne pulut koulutettua, hänellä on tärkeämpiäkin kohteita kuin me.”
”Mutta eikö silti olisi viisainta pysyä kaupungissa, kaiken varalta?” Liz kysyi.
”Sinä itse sanoit että pelko on heidän suurin aseensa, ja tottelemalla pelkoa tulee vain pelanneensa heidän pussiinsa. Ei ole järkeä elää heidän säännöillään.” Gus totesi katkaistessaan langan.
”Mutta silti...” Liz mutisi.
”Älä sinä minusta murehdi, kyllä me omillamme pärjätään. Mitäs sinne kuuluu?” Gus kysyi. Liz katseli puhelimen ruutua hieman äkäisen näköisesti ennenkuin vastasi.
”...ihan hyvää!” hän puuskahti – ja katkaisi puhelun. Gus jäi hämilleen kuuntelemaan puhelimen tuuttausta. Hän sulki puhelimen ja nousi juuri kun Zenz saapui aulaan Rapidashia katselemasta.
”Te naiset olette sitten outoja.” Gus sanoi ennen kuin Zenz ehti edes aukaista suutaan.
”...okei. Valmiina lähtöön?” tämä vastasi.
”Jup.”

He palasivat majoituspaikalleen, jonka pihassa Sip, Gary ja Siili jo odottivatkin tavarat valmiina – ja paikalla oli myös kapteeni Surge.
”Kuulin että olette lähdössä. Olkaa varovaisia ja olkaa viranomaisiin heti yhteydessä jos jotain sattuu.” Surge sanoi.
”Kyllä kyllä. Onko mitään uutta kuulunut?” Gus kysyi.
”Ei niin mitään, hiljaista on. Kuule, Gus, tuletko käymään vielä sisällä?” Surge kysyi. Gus huokaisi hiljaisen tympääntyneenä ja seurasi upseeria taloon.

”Haluan että et kuvittele isäsi olleen Giovannin kaltainen häikäilemätön rikollinen, ei sen perusteella mitä hän jonkun valokuvan taakse kirjoitti.” Surge sanoi hiljaa.
”Valloitushalua yltiöisänmaallisen aatteen nimissä? Ei heissä paljoa eroa vaikuta olleen.” Gus mutisi.
”Sinun täytyy ymmärtää. Se oli erilaista aikaa, erilaiset maat... erilaiset ihmiset. Meidät oli kasvatettu huomattavasti isänmaallisimmissa tunnelmissa kuin sodanjälkeiset sukupolvet. Älä tuomitse isääsi sen takia.” Surge pyysi.
”...entä sinä? Olitko sinäkin perimässä tontteja Hoennista ja Sinnohista?” Gus kysyi. Surge huokaisi ja mietti hetken vastaustaan pyöritellen barettiaan etusormellaan.
”Kuten sanoin... se oli erilaista aikaa. Ajat muuttuvat, niin ihmisetkin.” hän sanoi ja särmäsi baretin takaisin päähänsä lähteäkseen.

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Ti Kesä 16, 2015 11:34

Kun he olivat hyvästelleet myös isäntänsä ja kiittäneet vieraanvaraisuudesta ("Jos näette vilaustakaan Suicunesta, soittakaa!") oli lopulta aika lähteä. Matka veneellä ei ollut sen tasaisempi kuin tulomatkallakaan. Tämän hyödyntäen Siili oli lähtenyt peräkannelle harjoittelemaan uuden pokémoninsa kanssa jotain Chuckin esittämiä liikesarjoja. Muut matkalaiset taas olivat tyytyneet istumaan sisätiloissa kartan peittämän pöydän ympärille.
"Mahoganyyn ei ole mitään helppoa reittiä", Sip totesi. "Vene vie meidät takaisin Olivineen, jolloin on vain sama reitti, josta tulimmekin,"
"Aerodactyl voi ottaa vain kaksi kyytiinsä", Gary kertoi kenenkään kysymättä. "Neljä, jos kehtaatte matkata sen kourissa."
"Jolloin yksi jää pois kyydistä..." Gus huomioi.
"Eikö joku voisi roikkua sen suussa?" Zenz oli halukas sulautumaan keskusteluun.
"Ja kenet laittaisit?" Sip kysyi.
Zenz mietti hetken yllättävää kysymystä ja osoitti sitten sormellaan Garya. Sip nyökkäsi hyväksyvästi.
"Naiset, elämän suola, mutta kirvelevät haavoissa", Gary kohautti olkiaan suurielkeisesti.
Gus nyökkäsi lähes huomaamattomasti, mutta Garylla oli tarkka silmä tietynlaisille asioille.
"Niin, minne suuntaan herra Hanksin rakkauselämä puhaltaa? Ei kai ole vastatuulta?"
Gus tyytyi mutisemaan jotain rumaa.
"Ah, puhutaan paremmalla hetkellä", Gary nyökkäsi merkitsevästi naisten suuntaan.
Gus huokaisi. Hänen olisi pitänyt olla se, joka toimii isoveljen roolissa. Garyn itseluottamus oli saanut uuden piristysruiskeen hänen oman suhteensa edistymisestä. Ehkä oli vain hyvä, että nyt oli kaksi naista pitämässä häntä kurissa. Kiusoittelu ei kuitenkaan jatkunut pidempään, kun Blue vilkaisi seinäkelloa.
"Siili muista kuka sinulla on myös hoidettavana!" Gary kohotti päänsä kattoreiästä. "On Togepin ruoka-aika!"
"Etkö sinä voisi-"
"Siili..."
"No okeiokei!"
Siili astui veneen sisään hakemaan Gusilta Moomoo-maitoa. Sitten hän kutsui ruokittavan ulos pallostaan.
"Tog.. trii..."
Pokémon oli tavallista olemustaan vaisumpi ja sen naama vihersi huolestuttavasti.
"Mikä on hätänä?" Siili huolestui. "Ei kai se ole kipeä?"
Gus kokeili keijun otsaa: "Njaa, se taitaa olla vain merikipeä... EI JUMA-"
"Tog- UUURP!"
"Äää!"
Se kuinka paljon voi pienestä vauvasta tulla ulos on ihmeellistä, mutta tämän todistajat eivät osanneet sitä ihmetellä. He vain kiittivät onneaan siitä, että kyseessä ei ollut myrkky-tyypin pokemon, vaikka Gus vaikutti varsin happamalta vähemmilläkin hapoilla. Veneen komentaja taas ei kenties järkytykseltään sanonut mitään, mutta tämän verisuoni sykki yhtä uhkaavasti kuin Primeapen otsalla.

Matkustajat karkasivat nyt turvalisemmalle ulkotasanteelle. Gus oli riisunut takkinsa ja antanut Mudkipinsa painepestä sen. Kaikkea se onkin joutunut kärsimään...
"Nuo ovat ihmeellisiä!" Zenz henkäisi.
Hän oli viitannut venettä ympäröiviin pyörteisiin, jotka nielivät meren aallot sisäänsä.
"Ne syntyvät, kun vastakkaiset virtaukset kohtaavat rantapenkereellä", Guspedia avasi suunsa. "Kuljemme nyt läheltä saaria, joissa vesipyörteet ovat yleisempiä."
"Ne voivat olla myös pokémonin aikaansaannosta", Sip huomautti.
"Ai niin kuin Kingdran?"
"Kuuntelitko sinä ollenkaan, mitä Eusine puhui?" Sip esitti retorisen kysymyksen. "Kuulema tarujen mukaan nuo saaret olivat ennen yksi iso saari. Satoja vuosia sitten käytiin taistelu siitä, kuka olisi sen omistaja. Tästä Lugia ei kuitenkaan tykästynyt, vaan se laittoi ukkosen halkaisemaan saaren osiin. Sanotaan, että Lugia yhä makaa yhä sen luolistoissa... Ennen kuin Silver tuli häiritsemään sitä."
Keskustelu palasi takasin siihen suuntaan, jonka he olivat jo hetkeksi unohtaneet.
"Pyörteet eivät kyllä ole tällaiselle alukselle vaarallisia", Gus lisäsi parempaa keksimättä, "miten nyt matkan töyssyt voivat olla haasteellisia..."
"Entä tuo sitten?" Siili osoitti heidän eteensä-
Valtava vesipyörre oli syntynyt yhtäkkiä heidän eteensä. Komentaja huusi ohjeita merimiehilleen. Ei ollut epäillystäkään, että ihmisestä ei ollut vastusta tällaiselle luonnonvoimalle.
Kaikki kuitenkin pysähtyivät.
Pyörteen tilalle kohosi vesipylväs, joka peitti auringon.
Lugia oli saapunut.
Meren vartija kohotti siipensä kohti taivaan kantta. Kuului kuitenkin vain tuskainen ulina, kun tämä mahtava pokémon räpelsi edes pysyäkseen koholla merestä. Haavoittunut titaani laskeutui meren syvyyksiin yhtä nopeasti kuin oli sieltä tullutkin. Heidän näkemäänsä jäi todistamaan vain kimmeltävä sateenkaari.
"Olemme omillamme..." Gary esitti kaikkien mieliin syntyneen huolen.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ti Kesä 16, 2015 11:53

Lugian näkeminen siinä kunnossa sai koko seurueen mielialan laskemaan. Gus ehti jo toivoa, että Lugia olisi ennättänyt estämään Silverin suunnitelmat, mutta se ei näyttänyt enää ollenkaan todennäköiseltä. Loppumatka Olivineen sujui hiljaisissa merkeissä.

Rantauduttuaan porukka hajaantui. Siili halusi käydä salilla moikkaamassa Jasminea ja pelaamassa ehkä ottelun tai pari aikansa kuluksi, Gary ja Sip suunnistivat kaupungille ja Gus jäi Zenzin kanssa seisomaan laiturille, koska kumpikaan ensimmäisistä vaihtoehdoista ei hirveästi houkutellut häntä.

"Tuota, mitä sinä haluat tehdä?" Gus kysyi Zenzibarilta, joka näytti vaipuneen ajatuksiinsa. "Huhuu?"
"Häh?" Zenzibar havahtui mietteistään.
"Kysyin, että mitä sinä haluat tehdä. Kaikki muut keksivät jo itselleen tekemistä, sovimme että tapaamme muutaman tunnin kuluttua salilla, koska Siili todennäköisesti viipyy siellä hetken. Mitä sinä oikein mietit noin hartaasti?"
Zenzibar naurahti vähän surullisesti. "Tuota, se Lugia... en ole ennen nähnyt niin upeaa ja voimakasta pokemonia. Oli surullista nähdä se siinä kunnossa. Kuulin kyllä siitä taistelusta, kukapa ei olisi, mutta silti... niin voimakas pokemon..."
Gus nyökkäsi ja kääntyi tuijottamaan merelle. "Se ei selvästikään kykene auttamaan muita legendaarisia... pelkäänpä että meillä on lähitulevaisuudessa edessä taas uusi taistelu, vaikka kuinka yrittäisimme sitä välttää."
He seisoivat hetken molemmat omissa mietteissään, kunnes Zenzibar viimein puhui. "Kotiin."
Gus hämmentyi. "Mitä?"
"Kysyit mitä haluan tehdä. Haluaisin käydä kotona, nyt kun kerta olemme täällä. En ehtinyt edes pakata mitään, kun lähdin matkaanne niin yllättäen ja voisin samalla selittää äidille mihin olen oikein teidän kanssanne joutunut." Zenzibar virnisti. "Se ei kyllä usko korviaan. Olet toki tervetullut mukaan."
Niin he lähtivät kohti Zenzibarin kotia kaupungin laitamille.

***

Mt. Silver täyttyi riemunkiljaisuista, taputuksista ja onnitteluista. Silver oli saanut ensimmäisen legendaaripokemonin, Articunon, taltutettua ja taivutettua tahtoonsa.
"Mitä minä sanoin! Minähän SANOIN että pystyn siihen!" Silver puhkui uutta intoa. Klaus ei näyttänyt läheskään yhtä tyytyväiseltä, ja tyytyi vain hymähtämään.
Silver hieroi käsiään yhteen. "Yksi taltutettu, kaksi jäljellä. Olen varma, että Zapdos alistuu seuraavaksi."
"Älä innostu liikaa. Articuno oli loukkaantunut, eikä ole edelleenkään täysin parantunut, joten tottakai se alistui helpommin..."
"Äh, ilonpilaaja!" Silver mulkaisi Klausia. "Minä pystyn siihen, näetpä vain."
"Hyvä on. Mutta sillä aikaa, mitä aiot tehdä sen... toisen ongelmasi suhteen? Kuulitko muuten aamun uutisia? Lugia oli havaittu Cianwoodin rannikon läheisyydessä."
Silver kurtisti kulmiaan. "Ongelman? Tarkoitatko niitä idiootteja? He saavat vielä hetken hengähtää, haluan ainakin kaksi kolmesta legendaaripokemonista puolelleni, ennen kuin jaksan vaivata päätäni sillä sakilla. Ja mitä Lugiaan tulee, jos olisit kuunnellut tarkkaan, tietäisit, ettei siitä ole vastustamaan minua, kuten ei kenestään muustakaan."
Klaus kopautti kantasta yhteen ja poistui. Silver jäi seisomaan pöytänsä ääreen. Hän oli tosiaan kuullut uutiset. Ja hän oli kuullut myös muuta... hän nappasi viimeisimmän valvontakameran kuvan, jonka hänen kätyrinsä oli lähettänyt aamulla Olivinesta. Siinä näkyi selvästi, kuinka Zenzibar ja Gus olivat matkalla kohti kaupungin laitamaa.
"Kotiin menossa, siskoseni?" Silver huokaisi ja pudotti kuvan pöytänsä laatikkoon. Hänellä ei ollut aikaa miettiä mitä tekisi siskonsa suhteen. Zapdos odotti...

***

"Zenzibar!" noin viisissäkymmenissä oleva punatukkainen nainen juoksi halaamaan tytärtään kun he saapuivat pihaan. Zenzibar vastasi halaukseen vähän ihmeissään, äiti ei ollut koskaan ollut mitään tunteilijatyyppiä. "Hei äiti."
Nainen päästi tyttärensä irti ja katseli tätä. "Eikö sinun pitänyt lähteä jollekin suurelle seikkailulle? Ja kukas tämä on?"
Zenzibar kääntyi Gusin puoleen. "Voin selittää siitä samalla kun pakkaan, et usko mitä kaikkea olen jo ehtinyt näkemään! Ja tässä on Gus, Gus tässä on äitini."
Gus ojensi kätensä. "Gus Hills, palveluksessanne, rouva -?"
"Sano vain Arianaksi. Vai että Hills..." Arianan kasvoilla kävi outo ilme, joka katosi yhtä pian kuin oli tullutkin. "Tulkaa ihmeessä sisään, laitan teetä."
Nainen meni edeltä ja Gus seurasi perässä, kunnes huomasi, ettei Zenzibar seurannutkaan heitä. "Etkö sinä tulekaan?"
Zenzibar tipautti repun selästään maahan ja heilautti kättään. "Menkää te vain, minä käyn ensin moikkaamassa Villeä."
"Villeä?" Gus ihmetteli.
"Äidin Vileplume, se on yksi niitä harvoja pokemoneja, joiden kanssa olen oikeasti ollut tekemisissä. Se viettää aikaansa äidin puutarhassa. Tulen ihan kohta perässä."
Gus kohautti olkiaan ja meni sisälle, kun Zenzibar kiersi talon taakse tervehtimään ruohopokemonia. Samalla hän päästi iri Charmanderin, joka oli ehtinyt ystävystyä Villen kanssa jo ennen kuin siitä tuli Zenzibarin pokemon.

Sisällä talossa Gus kysyi voisiko hän päästää pokemoninsa irti, jotta voisi ruokkia ne.
"Tottakai, kaikki pokemonit ovat tervetulleita! Pojallani oli niitä aikoinaan ihan hirveästi juoksentelemassa ympäriinsä, mutta hän otti melkein kaikki niistä mukaansa kun lähti... Sanoit että sukunimesi on Hills? Mistä päin mahdat olla kotoisin?"
Gus päästi pokemoninsa yksi kerrallaan palloistaan - Pikachu ja Mudkipkin olivat olleet kovan merenkäynnin takia sisällä - ja vastaili Zenzibarin äidin kysymyksiin, joita tuntui riittävän, vaikka ne vaikuttivatkin täysin viattomilta. Gus yritti välillä kysellä Arianalta Zenzibarista ja tämän veljestä, mutta naisesta ei irronnut mitään tietoja, joten Gus ymmärsi lopettaa. Missä ihmeessä Zenz viipyi?

Sip ja Gary olivat suunnistaneet ensimmäiseksi Pokemoncenteriin. Siili oli jättänyt Togepin Garylle ja Gary halusi varmistaa että pieni pokemon oli kunnossa merimatkan jälkeen. He eivät kuitenkaan ehtineet centeriin asti, kun Sip yhtäkkiä tarttui Garyn olkapäähän ja veti tämän läheisen talon nurkan taakse.
"Mit-! Ei sillä ettenkö tykkäisi rajuista otteista, kultaseni, mutta-"
"Hiljaa. Ja anna olla viimein kerta kun kullittelet minua Gary Oak. Katso!" Sip osoitti nurkan taakse, kohti pientä maustekauppaa.
Gary kurkotti päätään. "Mitä, mitä ihmeellistä tuossa kaupassa muka on?"
"Ei se kauppa, pöljä, katso kuka sen edessä seisoo."
Gary siristi silmiään. "En minä-" hän haukkoi henkeä "Looker! Mitä ihmettä se täällä tekee?"
"En tiedä, mutta otetaan siitä selvää." Sip oli jo menossa, ennen kuin Gary ehti estellä. Tyttö ei selkeästi ollut unohtanut heidän viimeistä tapaamistaan.
Gary korjasi reppunsa asentoa olkapäällään ja mutisi kävellessään. "Taas mentiin..."

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » To Kesä 18, 2015 9:11

Ah. Mikään ei raikasta matkaajan kurkkua paremmin kuin viileä appelsiinimehu. Paitsi vesimeloni, joka ei käytännöllisistä syistä ole minulle kuin harvinainen herkku. Olen onnistuneesti suorittanut ostokseni kaupassa eikä pillimehujen loppumisesta pitäisi olla hetkeen pelkoa. On ihailtavaa, kuinka nopeasti kaupungin elämä oli tasaantunut omille uomilleen. Rannan ympäristön asunnot kärsivät suuria kosteusvahinkoja, mutta suurin osa ihmisistä oltiin jo saatu kotiutettua teltta-alueilta. Kaupunkilaiset olivat esittäneet yhteishenkeä, jota ei voitaisikaan saavuttaa kuin ääritilanteissa. Tämä luo minuun uskoa siitä, että tähänkin konfliktiin löytyy ratkaisu. Mutta... Taistelenko yhden miehen sotaa? En anna sen näkyä, mutta Lt. Surgen sanomiset hiertävät yhä rattaissani. Vaikka sota oltiinkin aikoja sitten jätetty taakse, ei se tarkoittanut etteikö kulissien takana podettu luottamuspulaa. Minulla on myös omat epäilykseni Kanton rauhanpyrkimyksistä. On totta, että yhteinen vihollinen voi saada kilpaveljekset sopuun keskenään. Niin moni asia voi kuitenkin mennä pieleen, ja arastava yhteitoiminta voi yhdessä hetkessä kääntyä sodaksi. Kontaktihypoteesin mukaan ryhmien välisiä suhteita voidaan parantaa vain, jos kontaktissa olevat kokevat olevansa samassa statuksessa keskenään, kontakti on pitkäjaksoista ja sillä on yhteiskunnan tuki. En ole täysin varma täyttävätkö he kaikkia kriteerejä. Koko tarpeeton sapelien kalistelu on kuin pikkulasten leikkimistä. Onneksi johdossa on Lt. Surgen kaltaisia vastuuntuntoisia ihmisiä. Kaikilta vain tarvittaisiin kärsivällisyyttä näinkin kuumottavassa tilanteessa... Huomaan pureskelevani mehun pilliä niin, että en saa imettyä juotavaa.
Sitten koen intensiivisen katseen kutittavan ohimoani.
Olen tottunut siihen, että minua väijystetään. Kuitenkin se, kuinka tämä tapahtuu näin odottamatta, saa minut tuntemaan oloni alastomaksi. Salaisen poliisin ei näemmä pitäisi koskaan laskea suojaustaan. Kokeilen taskuani. Croagunk on turvallisesti pallossaan ja taistelukuntoinen. Kokeilen toista taskuani. Hankkimani etälamautin saisi toimia hätätilanteissa. Rakettiryhmä ei käytä herrasmiehen keinoja. Helpoin tapa varmistaa tarkkailijoiden motiivit on lähteä kävelemään. Minulla onkin jo uusi kohde odottamassa.

* * *

Keittiöön kuuluva kolina sai Gusin olettamaan, että Zenz oli aloittanut pakkaamisen. Odottaessa Ariana oli keittänyt heille kahvit. Zenzin koti oli kodikas, mutta siltikään Gus ei osannut jostain syystä päättää miten istuisi tuolilla.
Zenzin äiti nyökytteli Gusille rohkaisevasti ottamaan lisää keksejä: "Mieltäni keventää melkoisesti, kun Zenzillä on matkaseuraa. On kai minuakin syyttäminen siitä, että hän ei ole kartuttanut kokemustaan ympäröivästä maailmasta. Pidättehän hänet turvassa? "
"Onko jotain, mistä olisi tarve huolestua?" Ilmeisesti pari jumalpokémonin nousua ja rikollisryhmän aikeet eivät riittäneet Gusille selitykseksi.
Ariana ei vastannut tähänkään mitään, mutta hänen naamastaan näki, että kysymys ei ollut helppo. Hän käänsi katseensa ikkunaan. Yhtäkkiä Ariana jännittyi kuin ahdistettu kissa.
"Teidän pitää lähteä. Nyt."
Gus kavahti Zenzin äidin olemusta niin, että puolimatkassa ollut keksi putosi kahvikuppiin. Ariana oli niin ehdoton, että laiskin sotilaskaan ei olisi voinut olla tottelematta.
"Mitä-"
Gus katsoi itsekin ikkunalle. Lookerin askelluksen tunnisti kaukaakin. Tämä jos mikä sai hänet ottamaan jalat alleen.

* * *

Ariana, Ariana.
Nimi jyskyttää päässäni kuin muistuttaen jostain. Niin, olen kuulustellut häntä aikaisemminkin. Viisi vuotta sitten. Jokainen kehä kiertää ympäri aikanaan. Näyttöjen puutteen takia Arianaa ei ollut syytetty mistään vastikkeeksi tiedon murusista. Hän oli sanonut olleensa Giovannin seksiorja. Oli totuus mikä hyvänsä, ei ollut kieltäminen, että hän oli Silverin äiti. Nimeä ei voi pyyhkiä syntymätodistuksesta. Kokonaiset puolustusvoimat pyrkivät paikantamaan Silverin olinpaikkaa. On hyvinkin mahdollista, että Silver olisi ollut yhteyksissä omaan äitiinsä. Ariana voitaisiin raahata kuulustelutupaan, mutta tämän koen jotenkin henkilökohtaiseksi tehtäväksi. Pehmeitä keinoja on hyvä käyttää ennen kovia. Se erottaa meidät rikollisista. Uppoutuneena ajatuksiini huomaan kengän kärkeni osuvan omakotitalon kynnyksen rappusille. Olen siis perillä. Soitan huomaavaisesti ovikelloa.
"Mitä haluat?"
Oven avannut nainen ilmeisesti yhä muistaa minut. Kysyn ettenhän häiritse mitään. Näen ikkunasta, että keittiön pöydällä makaa yhä kolme mukia.
"Häiritset yksityistä rauhaani", Ariana vastasi. "Onko sinulla mitään raskauttavaa asiaa?"
Kohautan kulmakarvaani. Uskoisin, että tilanteen ymmärtävänä Ariana olisi odottanut yhteydenottoani. Huomautan, että kai hän hyvänä kansalaisena haluaisi edistää kansallista turvallisuutta päästämällä minut sisään.
"Työnnä sinä sinun kansallinen turvallisuutesi tiedät kyllä minne."
Ovi sulkeutuu yhtä epäkohteliaasti kuin se oli avautunutkin. En voi tehdä tämän enempää. Salaisenkaan poliisin valtuudet eivät yllä pidemmälle ilman etsintälupaa. Käännyn lähteäkseni, kun silmäni iskevät johonkin tutunomaiseen. Poimin pusikkoon tarttuneen hatun. Vihreät lieriöhatut eivät ole erityisesti muodissa näinä aikoina. Mieleni tekee nauraa. Kysymys kuuluu, oliko tämä tässä ennen saapumistani, vai ilmestyikö se siihen tuloni jälkeen...

Kirjoittaja **Gustaffsson** » To Kesä 18, 2015 11:26

Yhtä vihamielistä vierailua aikaisemmin Gus pinkaisi keittiöstä takakautta pois, ja juuri sopivasti Zenz tuli huoneestaan täyteen ahdattu reppu selässään. Gus selitti tilanteen parilla nopeasti kuiskatulla sanalla, ja Zenz johdatti hänet talon takaovesta puutarhaan. Etuoven suunnalta kuuluva Arianan ja Lookerin sananvaihto vauhditti heidän askeliaan - sen verran liikaa, ettei Gus huomannut kumartua tarpeeksi omenapuuta alittaessaan, ja oksa vetäisi lakin hänen päästään. Vaimeasti kiroillen hän kumartui sitä nostamaan, mutta jokin oli nopeampi - ja se jokin paljastui Arianan Vileplumiksi. Se pinkaisi esiin kirjaimellisesti puskista ja tarttui Gusin hattuun, ja yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin se pinkaisi kohti etupihaa. Gus kiroili vähän vähemmän vaimeasti ja oli jo pinkaisemassa kasvipokémonin perään, mutta Zenzin nykäistäessä hänen hihansuutaan hän muisti pari hyvää syytä olla tekemättä niin. He luikahtivat sisään pieneen puutarhavajaan ja Zenz sulki oven heidän perässään varoen visusti paukauttamasta tai narisuttamasta sitä.
"Olen pahoillani," Zenz irvisti, "Ville on tottunut pitämään puutarhaa puhtaana ja raahaamaan kaiken sinne kuulumattoman etupihalle, että äiti voi viedä ne sieltä roskiin. Mutta mitä tuo täällä tekee?" hän kuiskutti kurkistellen etupihan suuntaan.
"En ymmärrä... hänenhän piti tutkia Rakettiryhmän tapausta, miksi hän siis juoksentelee viattomien ihmisten ovella... ellei sitten..." Gus mutisi ja tuijotti Zenziä mietteliäästi.
"Ellei?" tyttö kysyi hermostuneesti.
"Ellei hän sitten ihan oikeasti ole meidän kannoillamme, toivoen yhyttävänsä meitä jostain rikollisesta, vaikka oikeitakin rikollisia olisi jahdattavana. Enpä olisi miestä niin lapselliseksi uskonut..." Gus kuiskutti ja tuijotti vihamielisesti etupihalle, jossa Looker juuri kääntyi lähteäkseen.
"Vei vielä minun hattunikin, mokomakin kusipää..." paljaspäinen Gus murahti ja istahti äkäisen oloisena puisen laatikon päälle.
"Taisi lähteä -" Zenz kuiskutti edelleen ikkunasta varovasti kuikuillen, mutta sitten kadun suunnalta kuului vaimeasti Lookerin ääni.
"Turha piileskellä, tiedän että olette siellä."

Zenz vetäytyi ikkunasta niin pikaisesti että oli kaatua puutarhavälineiden sekaan.
"Ei hän voinut minua nähdä!" hän supatti säikähtäneenä.
"Juurikin te, neiti Gardash ja herra Oak! Olen ollut tietoinen teidän varjostuksestanne jo jonkun aikaa. Tulkaa suosiolla esiin."
Gus ja Zenz katsoivat hämmentyneinä toisiinsa.

Tosiaan, Lookerin toimia seuraili toinenkin piiloutunut parivaljakko, joskin toiselta puolen katua. Sip ja Gary astelivat muutakaan voimatta esiin korttelin roskakatoksen takaa.
"Minun täytyy sanoa, että kansainvälisen poliisin etsivän varjostus ei luo mitään uskottavaa kuvaa viattomista ihmisistä. Vai mitä mieltä te olette?" Looker kysyi hymyillen tekoystävällisintä hymyään. Kumpikaan ei vastannut, mutta Sip näytti siltä kuin olisi voinut vastata nyrkillään.
"Eikä etsivän lyöminenkään kovin kiltin tytön mainetta luo." Looker lisäsi tämän seikan huomatessaan.
"Mitä te teette, herra Looker? Rakettiryhmän tekemisiähän teidän piti selvittää." Gary kysyi ennenkuin Sip ehti vastata mitään minkä olisi voinut luokitella viranomaisen halventamiseksi.
"Mitä enemmän teidän pikku ryhmäänne ja sen perhehistoriaa tutkiskelen, sitä enemmän löydän salaisuuksia ja epämääräisiä kytköksiä. Voinette kertoa Zenzibar-neidille sellaiset terveiset, että hänen äitinsä kannattaisi harkita ryhtymistä yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Ja herra Hillsille puolestaan voisitte antaa tämän." Looker sanoi ja työnsi Gusin hatun Garyn käsiin.
"...okei?" Gary hämmentyi. Gusinhan se on. Ei kai kukaan täysjärkinen tällaista pitäisi.
"Noh, hyvää jatkoa." Looker hymähti ja jatkoi matkaansa.
"Herra Looker. Emme me mitään pahiksia ole." Gary huikkasi vielä perään.
"...se jää vielä nähtäväksi." etsivä vastasi pysähtymättä tai kääntymättä.

****

Gus ja Zenz katsoivat aikaa kuluneen tarpeeksi ja palasivat taloon. Gus pahoitteli Arianalle Lookerin visiittiä, koska kuvitteli sen johtuneen siitä että Zenz oli liittynyt heidän matkaansa.
"Ettette vain kuvittelisi itsestänne liikoja..." Ariana hymähti.
"Mitä hän kuvitteli täältä löytävänsä? Emmehän me ole mitään tehneet..." Zenz ihmetteli.
"Valta on voittajien, ja oikeutus seuraa heidän miekkaansa... tappion kärsineet ovat väärässä." Ariana sanoi hiljaa, kurkistaen sulkemiensa keittiön sälekaihtimien välistä. Gus ei ymmärtänyt, eikä ilmeestä päätellen Zenzkään.
"Ehkä on joka tapauksessa parempi, että lähdette... hän tulee vielä takaisin, kotietsintäluvan kera." Ariana sanoi, ja Zenz ja Gus nousivat lähtiäkseen.
"En varmaan tule ihan heti takaisin." Zenz sanoi äidilleen.
"Niin arvelinkin. Pidä hauskaa... ja pysy turvassa." Ariana sanoi ja halasi vielä kerran tytärtään.
"Oli kunnia tavata." Gus sanoi vielä ulko-ovella ja kumarsi vielä talon emännälle.
"Kuten myös... herra Hills. Tässä on sinulle jotain..." Ariana sanoi hymyillen salaperäisesti ja ojensi kirjekuoren Gusille.
"On parempi, ettette käy täällä enää vähään aikaan..." hän sanoi vielä ennenkuin hämmentynyt Gus ehti sanoa mitään, ja sulki oven.

"Tiedätkö sinä tästä jotain?" Gus kysyi Zenziltä heidän kävellessään pihatietä pitkin.
"Ei niin mitään hajua." tyttö myönsi auliisti. Hämmentyneenä Gus repi kuoren auki.
"Joku valokuva... voi laupias Arceus sentään." hän mutisi ja pysähtyi kuin seinään. Zenz kurottautui katsomaan samaa kuvaa. Valokuva näytti olevan vanhoista häistä, kuvan kunnosta päätellen ainakin kahden vuosikymmenen takaa. Hääpari oli alttarilla, katseet kameraan, kaaso ja bestman parin sivuilla. Sekä sulhasella että bestmanilla oli päällään armeijan epäkäytännölliset mutta komeat harmaat paraatiunivormut.
"Hei, tuohan on äiti, kaasona siis. Ja tuo bestman näyttää vähän siltä upseerihemmolta-" Zenz tunnisti.
"Surge. Kyllä, se on hän." Gus sanoi hengittäen syvään.
"Ja itse hääpari?" Zenz kysyi.
"...minun vanhempani." Gus mutisi.
"...mitä?!" Zenz älähti. Gus kääntyi ja käveli takaisin Arianan ovelle, koputtaen.
"Ihan turhaan - jos äiti olisi suostunut kertomaan sinulle jotain, hän olisi antanut tuon valokuvan jo sisällä." Zenz sanoi. Ja tosiaan, ovelle ei kuulunut avaajaa.
"...miksi... miksi kaikki tämä salailu? Minä haluaisin vain tietää... kuka oikein... olen..." Gus mutisi. Zenz ei oikein tiennyt mitä sanoa tai tehdä, vaan antoi Gusin koputtaa tasaisin väliajoin ovea.

"Gus? Kaikki hyvin?" kuului Garyn ääni kadulta päin. Sip ja Gary seisoivat portinpielessä. Gus havahtui koputtelunsa turhuudesta ja käveli hitaasti pihan poikki Zenz perässään, puristaen ruttuista valokuvaa kädessään.
"...joo." hän sanoi hiljaa ja nappasi lakkinsa Garyn kädestä.
"Siltä tosiaan näyttää." sukulaispojantapainen tuhahti.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ke Kesä 24, 2015 10:34

Kenelläkään ei ollut pitkään hetkeen mitään sanottavaa. Kukaan ei edes tajunnut kysyä "mitä te täällä teette" tai muuta smalltalkin kaltaista, vaan nelikko pokemoneineen vain käveli katua eteenpäin kuin he olisivat kaikki hävinneet jonkin tuntemattoman erän jotakin lajia. Kukapa olisi tiennyt että samaan aikaan Siili voitti juuri Jasminen pikaottelussa. Oli hyvä, että jollakulla sentään meni hyvin.
Zenz ei ainakaan ollut se joka ensimmäisenä olisi uskaltanut lähteä rikkomaan tämän porukan päälle kertynyttä jäätä. Gus käveli hänen vierellään katse maassa ja itsekseen mumisten sanoja, joita kukaan ei oikein ymmärtänyt. Tilanne ahdisti Zenziä hyvinkin paljon, sillä hän ei tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä. Pitäisikö kasvattaja vain jättää rauhaan? Hän katsahti taakseen ja huomasi, että Gary ja Sip olivat jääneet hieman jälkeen. Garyn katse oli naulautunut "sukulaispojan" takaraivoon, aivan kuin hän olisi yrittänyt nähdä siitä läpi, mutta Zenzin katseen huomatessaan salijohtaja väläytti yhden mahtavimmista virneistään. Sip oli ottanut miekkaPokemonin lantioltaan ja pyöritteli sitä käsissään. Zenz vannoi kuulevansa pienen; "WIII!"-äänen, kun Honedge pyörähteli ympäriinsä.

Zenz käänsi katseensa pois ja huomasi juuri sopivasti kävelevänsä päin tolppaa. Kuului "muks" kun hän tömähti valolyhtyä päin. Gus ei edes huomioinut koko törmäystä, vaan jatkoi ärtyneen masentuneita askeliaan eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Äkkipysähdys sai Zenzin hidastamaan vauhtiaan niin, että Gary ja Sip pääsivät hänen vauhtiinsa.
"Kävikö pahasti?" Gary naureskeli, laskien ystävällisesti kätensä hämmentyneen Zenzin olkapäälle.

"Ei", oli hämmentynyt vastaus ja matka pääsi jatkumaan. Sipin piti ottaa askel sivummalle jos hän halusi jatkaa Honedgen kanssa leikkimistä, ettei vain osuisi jompaakumpaa päähän tai muihin ruumiinosiin.

"Tiedättekö mikä on tyhmää?" Vaaleatukkainen naispuolinen ihmisolento jupisi hetken päästä, "kaivaa toisen tiedot menneisyydestä ja käyttää niitä kuin aseena häntä vastaan. Pokeliigassa on tietystä syystä oikeus kirjautua haluamallaan nimellä sisään. Kaikissa virallisissa papereissa on vain nimi Sip. Kukaan ei kysy ikinä sukunimeä. Ketään ei kiinnosta. Ja sitten yksi vitun nuuskija kaivaa sen jostain menneisyyden syövereistä esille. Mitä helvettiä hän siitä hyötyy? Ei ole olemassa henkilöä tuolla nimellä."

Zenz kiersi varmuuden vuoksi Garyn Sipittömälle puolelle, jossa oli vielä vähemmän mahdollisuuksia saada ympäriinsä heiluvasta miekkaPokemonista kalloonsa. Ihan vain varmuuden vuoksi.

"Heitä vähän ottaa päähän", Gary totesi Zenzille, "normipäivä. Joku voisi kirjoittaa seikkailuistamme joskus kirjan. Sen nimi olisi: 50 Shades of Gusia ja Sipiä vituttaa."

Zenz tirskahti. Tai aivasti. Kukaan ei ollut ihan varma kumpaa se oli.

Tarvehuone

Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Paikallaolijat