Tarvehuone

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ke Kesä 24, 2015 11:17

Matkaa oli taas tehtävänä melko paljon ennen seuravaa kohdetta, Mahogany Townia. Olisi siis täydennettävä varuste- ja eväspuolta Olivinen kaupoista. Gus väitti hoitaneensa oman osuutensa ostoksista jo Cianwoodin puolella ja lupasi tavata muut Reitti 39:n Olivinen päässä tunnin kuluttua.
"Mitähän Gus meinaa... ei suinkaan se mitään itsellensä...?" Zenz kysyi hiljaa Gusin kadottua mutkan taa.
"Ei sentään - mutta meille muille voi tulla vaikeat ajat sen kanssa." Gary hymähti kuivasti ja ilottomasti.

Gus lampsi Pokémon Centerin eteen ja seisoi siinä kahden vaiheilla, ottaen vaivaantuneita askeleita kohti sen etuovea ottaakseen vain yhtä vaivaantuneet askeleet poispäin. Ohikulkijat alkoivat jo pistää merkille omituisen miehen kävelemässä edestakaisin Pokémon Centerin edessä. Vasta kun Gus huomasi erään katupoliisin katsovan hänen suuntaansa epäilevästi, hän kapusi etuovelle johtavat portaat ja asteli sisään.

Pokémon Center oli sopivan hiljainen, vain yksi kouluttaja oli hakemassa Poképallojaan tiskiltä. Gus istahti yhden videopuhelinpäätteen ääreen ja vetäisi syvennyksen eteen laitetun nätin verhon selkänsä taakse. Hän nosti kätensä numeronäppäimille - ja pysähtyi jälleen epäröimään. Kehtaisiko hän soittaa Lizille? Vastahan hän oli soittanut Cianwoodista, joskin vain kuulumisia. Nyt Gus halusi vain puhua, tai pikemminkin avautua.

Mielessään hän kuvitteli mikä olisi puhelun kulku. Gus soittaisi, Liz vastaisi, tervehdys toisesta päästä olisi joko väkinäinen tai vaivautunut mikäli Liz muistelisi miten edellinen puhelu päättyi tai sitten normaalin aurinkoinen tervehdyis jos ei muistelisi. Gus sanoisi haluavansa puhua eräästä mieltään painavasta asiasta, Liz kuuntelisi, kyselisi ja lohduttaisi. Liz ottaisi luultavasti osan hänen taakastaan, osoittaisi kiinnostusta ja auttaisi miten voisi. Oli Gus hänelle aikaisemminkin puhunut vaikeista asioista, Lavender Townissa, ennen lähtöä Johtoon.

Gus näppäili Lizin numeron.

Mutta se oli erilainen tapaus. Silloin mitään ei ollut tehtävissä. Ei tarvinnut pelätä, että Liz ottaisi asian taakaksi itselleen.

Puhelin soi.

Mutta nyt... niin paljon tuntui riippuvan siitä mitä hän itse päättäisi tehdä tai ajatella. Liz haluaisi auttaa, kallistaa Gusin päätöstä siihen suuntaan minkä itse kuvittelisi parhaaksi.

Ruudulle tuli teksti: Yhdistetään...

Liz haluaa auttaa. Sen Gus uskoi.

Ruutuun ilmestyi hymyileväinen Liz. Ehkä vähän liiankin hymyileväinen, edellinen puhelu oli siis vielä mielessä.
"Heii, Gus. Mistäs nyt tuulee kuin näin pian soitat?"

Mutta haluaako Gus Lizin auttavan häntä?

"Heippa... On vähän asioita meneillään... haluaisitko puhua hetken...?" Gus kangerteli kysymystään.
"Totta kai. Onko jokin vialla?" Liz kysyi heti.

Liz on mukava, rehellinen ja ystävällinen. Oikea enkeli. Tekisi varmasti kaikkensa auttaakseen...

"...Gus?"

Siitähän koko homma lähti. Liz halusi auttaa, ja auttoikin. Gus mietti ettei ikinä pystyisi edes ensimmäistä auttamiskertaa korvaamaan...

"Gus, sano jotain. Oletko kunnossa?" Liz alkoi jo huolestua.

Gus tarvitsi apua. Liz auttoi. Koko heidän alkavan suhteensa olisi voinut tiivistää niihin sanoihin... Oliko siinä pohjaa mihinkään?"

"...joo. Unohda koko juttu. Anteeksi..." Gus sanoi ja sulki puhelun, ehtien nähdä vilaukselta Lizin ilmeen muuttuvan huolestuneesta surumieliseksi. Gus kirosi itseään jo ennen kuin puhelimen ruutu ehti kunnolla sammua. Nopeasti, kuin peläten mielenlujuutensa pettävän hän keräsi kamppeensa ja poistui puolijuoksua Pokémon Centeristä, melkein taklaten sinne saapuvan mummon epähuomiossa kumoon.

*****

Loput seurueen jäsenet saapuivat sovittuun paikkaan vain puoli tuntia sovitusta ajasta myöhässä. Ongelmia oli ollut Siilin saamisessa ulos salilta, poika oli ollut niin innoissaan harjoittelutuokiostaan. Puhuen nopeasti kuin ylikellotettu ääninauhuri hän selosti salivisiittinsä vaiheita heidän kävellessään jo tuttua reitti kolme-ysiä. Tyroguea Siili ei vielä varsinaisessa kamppailussa ollut käyttänyt, mutta oli silti kouluttanut sitä hieman yhdessä Jasminen kanssa.
Muutaman tunnin Siilin kerronnan ja muiden hiljaisen nyökyttelyn siivittämän matkanteon jälkeen ehdotettiin että pysähdyttäisiin syömään ja leiriytymään yöksi. Aurinko oli jo katoamassa punaisen horisontin taa.

*****

"Shrapnellivelli on valmista," Gus ilmoitti parinkymmenen minuutin päästä retkikeittimen vierestä, "tulkaa hakemaan ennen kuin jäähtyy."
"Hernekeittoa?" Gary ihmetteli vilkaisten höyryävään pannuun, "Oletko tosissasi?"
"Viiden tähden ravintolan aterioitako se herra Oak kuvittelee täällä metsässä saavansa?" Gus kysyi kaataen kauhallisen soppaa pakkiinsa.
"Kyllä sinulta ennen on ainakin kolmen tähden aterioita saanut irti metsässäkin..." Gary mutisi.
"Jos ei ruoka maita niin sen voi jättää syömättä." Gus totesi, varmisti että kaikilla hänen Pokémoneillaan oli ruokaa edessään ja istahti sitten nojaamaan männynrunkoa vasten hieman kauemmaksi. Mietteliäs ja varautunut ruokarauha laskeutui leirin ylle syöminkien ajaksi.

"Tälläkö sitä sitten pitäisi pärjäillä..." Gary mutisi tuskin kuuluvasti annoksen loputtua. Olihan soppa ollut ihan hyvää, sopivan suolaista ja lihaista, mutta aiemmin otetusta kannasta oli vaikea luopua.
"Ota omena jälkiruoaksi." Zenz sanoi ja ojensi Garylle omenan. Hetken mietittyään hän jatkoi kuiskaten: "Tuota... jos kävisit antamassa Gusillekin yhden ja koittaisit samalla puhua?"

Gary pureskeli ensimmäistä omppuhaukkaustaan pitkään ja perusteellisesti.
"Siinäpä idea... anna tähän." hän sanoi, mutta saatuaan toisen omenan käteensä hän ei noussutkaan pystyyn vaan heitti hedelmän täydellisellä sihdillä päin Gusia. Kuului lupaava KOPS, omena ei siis ollut mätä eikä miehen pää ontto.
"...no mitä?" maalitaulu ei jaksanut edes ärtyä.
"Mikä painaa mieltä? Siinä muuten jälkiruokaa." Gary sanoi. Gus nappasi omenan maasta ja pyöritteli sitä käsissään.
"Näetkö? Turha edes yrittää saada sitä puh-" Gary kuiskutti Zenzille, mutta joutui keskeytetyksi.

"Ennen oli niin helppoa." Gus sanoi hitaasti, kuin taistellen itseään vastaan siitä, puhuisiko vai mököttäisikö.
"...ennen...?" Gary kysyi varovasti.
"Ennenkuin lähdin edes Palletista. Kaikki oli niin yksinkertaista, arkista ja selvää. Olin vain sotaorpo, vanhempani kuolivat sankareina kun olin niin pieni että muistan heitä vain hädin tuskin. Ei se minua silloin häirinnyt, enkä edes halunnut tietää enempää kun en juuri muuhun ollut tottunut." Gus kertoi hiljalleen nopeutuvalla tahdilla alkaessaan kuorimaan omenaa. Kaikki tuntuivat hiljenneen kuuntelemaan, jopa metsän havina tuntui kadonneen.
"Sitten alkoi suuri seikkailu, näin maailmaa muualtakin kuin kotoa käsin. Tajusin että tietoa vanhemmistani on etsittävissä. Etsin tietoa, löysinkin sitä. Mutta jokainen pieni tiedonmurunen mikä löytyi, toi vastavuoroisesti esiin uusia kysymyksiä, ja epämiellyttäviä faktoja. Nyt olen saanut epäillä oliko isäni edes oikea isäni, oliko hän sankari, vai oliko hän Giovannin kaltainen roisto... Äidistäni tiedän enemmän ennen sotaa, koska professori Oak kertoi minulle aika paljon. Mutta hänen viimeisistä vuosistaan rintamasairaalan hoitajana en juuri tiedä... Ajatus siitä että tieto on kulman takana on sietämätön... mutta kun ajattelee mitä kaikkea ikävää voi paljastua, en ole varma haluanko edes." Gus kertoi ja huokaisi jakaessaan omenankuoria Pokémoneilleen.
"Tuota..." Gary mietti kuumeisesti mitä sanoisi. Hän ei tod-el-la-kaan ollut varautunut siihen että Gus oikeasti puhuisi.
"Älä suotta vaivaa aivojasi," Gus hymyili, ihan oikeasti, "siihen ei ole selvää vastausta tai oikeaa ratkaisua. Selviää aikanaan jos on selvitäkseen... mutta... se minulla painoi mieltä. Mihin maailma onkaan menossa, kun Gary motherfucking Oak toimii retkueen psykiatrina..." Gus naurahti ja haukkasi omenaansa.

Kirjoittaja **Zenzibar** » To Kesä 25, 2015 9:52

Kun he aamulla alkoivat kerätä kamppeitaan kasaan, Gus lähti pesemään astioita löytämänsä puron ääreen. Siili ei voinut enää pysyä hiljaa. "Öh, haluaisiko joku kertoa minullekin mitä ihmettä teille tapahtui? Tunnelmasta päätellen jäin paljosta paitsi."
Gary ja Sip vilkaisivat toisiaan ja sitten Zenzibaria. "Noh, me näimme Lookerin kaupungissa ja lähdimme seuraamaan sitä" Sipi kutsui Lookeria sellaisella nimellä että kaikki paikalla olevat hätkähtivät "ja se käveli suoraan erään omakotitalon pihaan. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseinen talo oli Zenzibarin."
Siilin suu ammotti auki. "Oikeasti? Miksi Looker nyt yhtäkkiä Zenzibarista kiinnostui?"
Kaikki katseet kääntyivät Zenziin. "Öh, Gus ajatteli että se johtuu vain siitä että lyöttäydyin matkaanne, mutta en ole ihan varma onko se totta. Kun me lähdimme äiti antoi Gusille valokuvan, jossa hän ja Surge ovat hääparin kaaso ja bestman. Hääparina oli Gusin vanhemmat." Teräviä hengähdyksiä.
"Eli... sinun äitisi tunsi Gusin vanhemmat JA Surgen? Mitä ihmettä..."
Zenzibar tuijotti maahan. "Minä en tiedä äitini menneisyydestä oikein mitään. Tiedän, että kuului johonkin organisaatioon ja on ollut tekemisissä Pokemonien ja armeijan kanssa jotenkin, mutta sen enempää en ole koskaan saanut selville. Äiti ei suostu puhumaan siitä, enkä minä ole painostanut. Olen jotenkin tottunut siihen, että perheessäni on salaisuuksia ja asioita joista ei puhuta. Ehkä minun olisi pitänyt yrittää puhua äidille, vaikka vain Gusin takia, mutta..."
Gary taputti Zenzibaria olkapäälle. "Eihän se sinun syysi ole."
Siili taittoi telttaansa kasaan ja mutisi. "Aina minä jään kaikesta jännästä paitsi..."

Gus tuli pian takaisin ja viisikon matka jatkui. Puolen päivän jälkeen he päättivät taas pitää pienen tauon. Kaikki vapauttivat Pokemoninsa ruokkiakseen ne ja Zenzibar katseli hymyillen kun hänen Charmanderinsa alkoi heti leikkiä Pikachun ja Mudkipin kanssa. Siili oli siirtynyt syrjemmälle harjoittelemaan Tyroguen kanssa ja Togepi oli jäänyt Garyn hoitoon.
"Charmander?" Zenzibar kutsui. Oranssi pokemon kääntyi äänen suuntaan, odottaen makupaloja tai ruokaa. "Mitä sanoisit pienestä harjoitusottelusta?"
"Sanoiko joku OTTELU?" Siili oli ilmestynyt hänen viereensä kuin taikaiskusta. Gary naurahti. "Varo vain, Zenzibar, sillä on hullun kiilto silmissä."
"Äh, ole hiljaa."
Zenzibar antoi Charmanderille pienen makupalan ja tämä antoi Zenzibarin nostaa hänet syliinsä. "Ajattelin, että olisi korkea aika vähän kouluttaa sekä minua että Charmanderia. Mitäs sanot?"
"Tottakai! Mennään tuonne aukealle, minun pitää miettiä millä pokemonilla ottelisin..." Siili lähti hypähdellen kohti aukeaa ja kutsui kaikki Pokemoninsa Togepia lukuunottamatta mukaansa.
Gary katsoi pientä Pokemonia sylissään ja kääntyi sitten Sipiin päin. "Haluatko lähteä katsomaan kun Siili innostuu ja antaa Zenzin Charmanderille vähän turhankin voimakkaasti turpaan?"
Sip vilkaisi Garya kulmiensa alta. Sitten tyttö nousi ylös ja lähti kohti aukeaa.
"Gus?" Gary kutsui. "Saisit ajatuksesi muualle."
Hetken mutinan jälkeen Gus pokemoneineen liittyi myös seuraan aukean laidalle. Ottelu alkakoon...

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Ke Heinä 15, 2015 9:04

Illalla he jo saapuivatkin Ecruteakiin...
"... Ja Chuck sanoi että mun pitää löytää Tyroguen luonnollinen taistelutyyli ennen kuin se voi kehittyä. Helpommin sanottu kuin tehty sillä sen movepool on hyvin rajallinen. Jos olisi edes TM, jolla opettaa taistelutyypin liike niin kaikki olisi mielekkäämpää..."
Myös Siilin suu sulkeutui, kun heidän eteensä kohosi kristallitorni.
"Se on yhä siinä", Sip tyytyi toteamaan.
"Mitä pitäisikö tuon olla tuossa?" Zenz ihmetteli suu ammollaan. "Tai siis... En ole edes kuullut tuon olemassaolosta."
"Eipä ihmekään", Blue hymähti, "Tuo syntyi vastikään, kun Gus päätti jättää lähtemättömän vaikutuksen itsestään."
"Mitä tapahtui?" Zenz kysyi.
"Se on pitkä tarina..." Gus vilkaisi Sipiä, ja he jakoivat nanosekunnin mystisen hetken keskenään, jolloin hänen ihonsa ehti nousta kananlihalle.
"Tuo mieleen Anistairin kristallin Kalosissa", Gary tuumasi.
"Oo, oletko käynyt siellä?" Oli Siilin vuoro kysellä.
"Eh, en", Gary vastasi vaivaantuneesti. "Onko meillä mitään tekemistä täällä?"
"Reput on täynnä."
"Pokémonit on terveinä."
"Nähtävyydet nähty."
"Onpas turha paikka..."

Kun jalat eivät matkaajia painaneet, päättivät he yöpyä route 42. Keskustelun siirtyessä Kalos- alueeseen Gary oli aloittanut tarinoitinsa lempi salipäälliköstään itsensä ohella.
"... Valerie oli ollut lupaava kimonotyttö, mutta tämä oli halunnut päästä pois isoveljensä varjosta. Mallin ura avasi ovet maailmalle ja Kaloksessa hän saattoi toteuttaa unelmansa salipäällikkönä olemisesta", Blue kertoi haikeasti.
Kukaan ei kuitenkaan jaksanut kuunella, vaan he olivat tuudittautuneet makuupusseihinsa. Tästä tympääntyneenä Gary käpersi itsensä protestimaisesti omaan makuupussiinsa niin, että vain otsatukan näkyessä kokonaisuus muistutti siiliä. Siili taas muistutti Gloomia kuolaa valuvine suineen. Zenz ei voinut olla hymähtämättä mieleen juolahtaneille mielikuvilleen. Muilla vaikutti olevan erinomaiset unenlahjat, mutta häneltä ulkona nukkuminen ei käynyt vielä niin luonnollisesti. Ajatuksissaan Zenz uppoutui tuijottamaan yläpuolelleen maalattua kristallin kirkasta taivasta.
... Joka kuitenkin katosi yhtäkkiä laskeutuneeseen usvaan.
Zenz kohotti päätänsä. Näkymä kantoi vain metrin päähän. Jostain sumusta kuitenkin loisti kirkas valo. Zenz tähyili sokeana ympärilleen ja lopulta löysi valon lähteen järven suunnalta.

Spoiler:

Olento käänsi päänsä juuri häntä kohti. Zenz jähmettyi paikoilleen. Pokémon liikkui aloiltaan, astui veden päälle ja lähetyi asken askeleelta tyttöä. Yksikin henkäys tuntui vaarantavan usvan hauraan hetken. Kun hapen tarve kuitenkin kasvoi sietämättömäksi, ei Zenz voinut olla henkäisemättä. Samalla tuuli vaihtoi suuntaansa, ja näky katosi hänen edestään.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » La Heinä 18, 2015 10:24

Zenz nousi varovasti pystyyn. Hohtavasta Pokémonista - oliko se edes Pokémon? - ei näkynyt jälkeäkään. Ehkä se oli vain siirtynyt järven toiselle puolelle edessä olevan pienen niemen taakse? Olento oli vaikuttanut herkältä ja elegantilta, Zenziä kutkutti nähdä se uudestaan... Hiljaa hän lähti hiipimään leiriytymispaikalta vielä kytevän nuotionhiilloksen äärestä kohti järven rantaa.

Yökaste oli jo kastellut metsän kevyeen vesikerrokseen, mutta siitä välittämättä hän asteli läpi pensaikkojen ja yli sammalikkojen kohti niemeä. Sinne päästyään hän käveli sen kärkeen ja katseli silmät tirrissä vastarantaa, mutta missään ei näkynyt hohtavaa valoa merkkinä olennosta.

Hetken katseltuaan märät vaatteet ja yön koleus alkoi tuntua yli innostuksen ja samalla nousi harmistus hukkareissusta. Hytisten hän kääntyi lähteäkseen, kun puska rasahti. Kylmyys kaikkoni ja Zenz jähmettyi paikalleen. Mikäs tuo nyt oli? Valoa ei näkynyt, mutta jokin siellä kyllä liikahti. Eikä tässä pimeydessä mitään erottanut. Ehkä siellä oli joku Pokémon. Ja omansa hän oli jättänyt leiripaikalle -

SPLASH. Jokin pieni pomppasi esiin järvestä hänen takanaan. Samalla puskasta astui esiin ihmishahmo ja kaksi pienempää hahmoa. Ihmisen sylistä leimahti liekki -

"Herranjestas, Zenz! Mitä sinä oikein hiippailet kuin paraskin murhamies?!" Pusikosta hypähtänyt, valaisevaa Cyndaquilia sylissään pitelevä Gus älähti. Hänen vierellään astelivat Pikachu ja Flareon, ja järvestä pongahtanut otus oli tietenkin Mudkip. Kaikkien keskellä seisova Zenz ei ollut ehtinyt kunnolla reagoida edes ensimmäiseen säikähdykseen, vaan aukoi vain suutaan sopivia sanoja etsiessään.

"...mi... mitä SINÄ oikein hiippailet? Hyvä etten sydänkohtausta saanut." tämä mutisi.
"Heräsin kun kuljit metsän poikki. Epäilin täällä olevan jonkun... ihan muun. Ei sinunkaan kannata lähteä yöllä metsään yksinään, tällaisina aikoina..." Gus sanoi.
"Minä näin jonkun hohtavan Pokémonin... nelijalkainen, kuin susi. Se käveli veden poikki mutta katosi ihan silmieni edestä..." Zenz sanoi elehtien innokkaasti leirirantaa päin. Gus katseli tyttöä pienellä hymynkareella.
"Taisit nähdä unta. Ei täällä sellaisia..." Gus sanoi.
"Kyllä kai minä tiedän mitä näin!" Zenz puuskahti.
"Metsässä ensimmäisiä kertoja yöpyessään näkee helposti kaikenlaista, kuvittelee puiden liikkeet tai järven aallot eläviksi. Siihen tottuu... Tässä, ota Hurry, se lämmittää." Gus sanoi ja lykkäsi puoliunessa tuhisevan tulimyyrän Zenzin syliin.
"Ehkä minä tosiaan näin väsyksissä vähän omiani. Ihan kuin äskenkin olisin muka nähnyt leijuvia kirjaimia." Zenz sanoi naurahtaen ja Cyndaquilia rapsuttaen.

Kesti hetken ennenkuin Gusin aivot tajusivat mitä Zenz sanoi.
"Missä?" hän sanoi yllättävän terävästi.
"Tuossa takanasi, mutta -"Zenz vaikeni huomatessaan että ilmassa tosiaan leijui tummia, yksisilmäisiä kirjainpokémoneja. Gusilta lipsahti liuta sopimattomia sanoja hänen ottaessaan pari askelta taaksepäin. Parikymmentä Unownia esti heidän pääsynsä niemeltä pois.

"Mitä ne ovat?" Zenz ihmetteli.
"Unowneja. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Anna Hurry, varovasti -" Gus mutisi, mutta heti kun Zenz liikahti Unownit syöksyivät salamannopeasti kohti häntä. Kirkas valo leimahti. Gusin näön palatessa ja sopeutuessa yön pimeyteen hän näki Zenzin yhä seisovan silmiään räpytellen ja Cyndaquilia itseään vasten painaen.
"Zenz! Oletko kunnossa?" hän kysyi.
"Olen, olen kyllä." Zenz vastasi.
"Hurry?"
"Sekin vaikuttaa olevan ihan ok..." Zenz sanoi. Cyndaquil vaikutti ihan terveeltä, vaikkakin säikähtäneeltä, samoin kuin Gusin muutkin Pokémonit.
"Vitun Unownit. Ne sinä varmaan näit, ehkä ne teleporttasivat muualle ja valo tuli siitä..." Gus sanoi heidän lähtiessään niemestä kohti leiripaikkaa.
"Ei, kyllä se oli jotain muuta..." Zenz sanoi mietteliäästi eikä Gus jaksanut enää väittää vastaan. Leirissä kaikki oli kunnossa, kuorsaus ja unen tuhina kertoivat kolmen muun kouluttajan keskeytymättömstä unesta.
"Yritä nukkua." Gus kuiskasi vielä omalta paikaltaan, mutta jäi itse istumaan. Zenzin teki mieli kysyä häneltä lisää Unowneista, mutta miehen kasvojen ilme oli sellainen että hän näki paremmaksi säästää kysymykset parempaan ajankohtaan. Selvinä sanoina ilme tarkoitti jotakuinkin "Tulkoot ja yrittäkööt, perkeleet."

*****

Yö kuitenkin meni eikä Unownit, hohtava susiolento tai mikään muukaan perkele rikkonut leirin rauhaa. Aamun valjetessa Gus alkoi virittää nuotiota aamiaisenvalmistusta varten ja pakin, lusikkahaarukan ja kahvipannun kolisteluun heräsivät muutkin.
"Kaksi munakasta, pekonia ja iso espresso, kiitos..." Gary mutisi makuupussinsa suuaukosta huomattuaan Gusin olevan aamiaista tekemässä.
"Saat halpaa kaurapuuroa, ruisleipää ja purukahvia." Gus hymähti nuotion äärestä.
"Sopii, mutta turha odottaa tippiä."
"Kiitos riittäisi, vaan sitäkin harvoin saa." Gus sanoi ja heitti Garya kävyllä. Gusin arkinen sananvaihto sai Zenzin epäilemään uneksineensa koko edellisyön tapahtumat, ja siksi epäröi aloittaa niistä puhumista.

Gusin vieressä heräilevä Cyndaquil otti pari askelta kohti nuotion lämpöä. Sitten se jäi tutkimaan vasenta takajalkaansa hämmentyneenä. Pari uutta varovaista askelta, hämmennys lisääntyi. Uusia askeleita, vähän varmempia ja nopeampia.

"Cyyn!" Hurry äännähti innoissaan.
"Saat ihan kohta ruokaa -" Gus sanoi mutta jähmettyi katsoessaan Cyndaquiliaan, joka toden totta juoksi pientä ympyrää.
"Hurry, tule tänne!" hän älähti. Muutkin kiinnittivät huomionsa tulimyyrään, joka kipitti isäntänsä luokse innostuneena. Varovasti Gus paineli sen loukkaantunutta takajalkaa. Missään kohtaa ei ilmennyt enää kipua.
"H-Hurry..." Gus nauroi takellellen. Cyndaquilin jalka oli parantunut.
"...Unownit!" Zenz oivalsi.
"...Unownit?" Siili mutisi.
"Ne paransivat sen! Nehän suorastaan tähtäsivät Cyndaquiliin!"
"Mitä sinä höpäjät...?" Gary ihmetteli. Gus laski Hurryn maahan, josta se malttamattomana lähti juoksuun ympäri leiripaikkaa. Pari kertaa se töpsähti kuonolleen maahan askelien mennessä sekaisin, mutta mitäs se menoa haittasi. Ei haitannut ennenkään.
"Unownit vai? Kai ne maksoivat velkansa." Sip arveli. Gus katseli haltioituneena pikku tulimyyränsä innokkaan kiireistä juoksua, joka veti seurueen muut Pokémonit mukaansa. Hurry-Cyndaquil oli saanut nimensä syyn takaisin.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ma Heinä 27, 2015 1:25

Sinä aamuna kenelläkään ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Syypää siihen saattoi olla Gus, joka riemastui kovasti Hurryn parantumisesta. Kaikki eivät olleet vielä edes kunnolla hereillä, kun hän ja Pokemoninsa tutkivat innostuneina Cyndaquilin vointia. Pitkän uikuttamisen jälkeen Mudkip sai luvan varovasti kisata Hurryn kanssa samalla, kun Gus tarkasteli tilannetta taustalla täysin vieläkään uskomatta tapahtunutta. Joukkion muu ihmiskasa sen sijaan otti rauhallisesti ja söi retkiaamiaistaan väsähtäneinä.

"En kiellä ettenkö nauttisi retkeilystä, mutta samperi kyllä tämä pahalta tuntuu sängyssä nukuttujen öiden jälkeen", Gary kirosi pyöriteltyään hetken niskojaan. Hän nojasi puuta vasten, istuen leveässä haara-asennossa ja kuvitteli kaiketi venyttelevänsä. Zenz kuuli rutinan joka kuului Oakin pojan olkapäistä ja se sai hänet värisemään, Sip puolestaan reagoi haukottelemalla mahtavasti.

"Sinähän nukuit sohvalla?" Siili mietti ääneen, "eikö asiasta ollutkaan suuri tappelu jonka sinä hävisit ja-"

"Siili, kasva isommaksi niin sitten voin vastata tuohon kysymykseen", Gary vastasi hänelle ja Zenz odotti, että moisen huomautuksen jälkeen tapahtuisi jotain mielenkiintoista Sipin suunnalta. Tyttö kuitenkin vain tökki puuroaan hajamielisesti, ja näytti siltä että hän saattaisi nukahtaa minä hetkenä hyvänsä. Sangen tylsä reaktio.

"Gus vaikuttaa onnelliselta", Zenz päätti huomauttaa ja nyökkäsi Gusin suuntaan jonka kimppuun olivat juuri hyökänneet niin Hurry, Mudkip kuin Pikachukin.

"Joo!" Siili sanoi, "en muista milloin hän olisi hymyillyt näin kovasti!"

"Ehkä nyt saamme kuullu hieman vähemmän "unownit-ovat-pahasta"-puheita", Gary ehdotti ja Sip laski puuron pois käsistään luovuttaessaan syömisen, "tästä se vielä lähtee, sanokaa minun sanoneen. Kohta kukaan ei enää tässäkään porukassa jaksa olla masentunut tai murjottaa turhasta."

"Kaikki ovat alkaneet piristyä sen jälkeen kun Zenz tulit mukaan", Siili sanoi ja Zenz katsahti nuorempaa poikaa.

"Ai", hän sanoi kummastuneena. Hän ei ollut aivan varma tarkoittiko Siili tuota oikeasti vai ei. Sip ja Gus olivat aika kovasti olleet kilpaa masentuneita ja ärtyneitä tässä viime viikkoina. Millaisiahan he olivat sitten pahoina päivinä? Puuronsa maahan laskenut Sip nousi heiveröisesti jaloilleen ja meni mitään sanomatta Garyn ja puun luokse.

"Ihan selvästi", Gary tuli mukaan keskusteluun, "riitoja on ollut kolme kertaa vähemmän ja tapaturmia on sattunut vähemmän. Aurinkokin suorastaan paistaa! Zenzistä taisi tulla porukkamme uusi pieni päivänpaiste." Samalla kun hän puhui istahti Sip hänen jalkojensa väliin mitään sanomatta ja vain nojautui hänen rintaansa vasten uuvahtaneena, sulkien silmänsä löydettyään hyvän asennon.

"Minäkö?" Zenz ihmetteli.

"No onhan tämä nyt ollut aika lailla lomaa", Siili huomautti, "ei ole pitänyt taistella oman elämän puolesta tai pelastaa maailmaa. Mitä nyt yksi tapaturma sen Rapidashin kanssa. Muuten aika jees. Blue, oletko huomannut että sinulla on Sip päälläsi?"

"Pää kiinni", Sip mumisi puoliunisen kuuloisesti ja risti kätensä puuskaan vatsansa päälle. Näytti, että seuraavassa hetkessä hän olisi nukahtanut siihen, kun hänen olkapäistään putosi jännitys pois. Gary puolestaan yritti selvästi pidätellä kommenttejaan, hänen kasvonsa hohtivat melkein kilpaa Gusin kanssa jonka nauru kaikui heidän leiripaikallaan. Aamu oli alkanut hyvin mukavasti. Sehän luonnollisesti tarkoitti sitä, että illasta maailma loppui tai joku kuoli, mutta sitä ennen oli aika olla edes hetken rauhassa ja nauttia elämästä.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Heinä 28, 2015 5:12

Ennen pitkää oli kuitenkin lähdettävä jatkamaan matkaa, jo senkin ajatuksen voimin että seuraavan yön voisi kenties viettää Mahogany Townissa. Seurueen raukeutta matkanteko ei kuitenkaan pystynyt katkaisemaan, vaan taivalta tehtiin hiljakseltaan auringonpaisteisessa metsässä. Gusin Pokémonit ryntäsivät välillä edelle, vain jäädäkseen hetken kuluttua taas jälkeen.
"Oletko varma että Cyndaquilisi on aivan kunnossa?" Zenz kysyi Gusilta katsoessaan kuinka Mudkipin ja Pikachun edellä juokseva tulimyyrä sotkeutui töppöjalkoihinsa ja tupsahti kuonolleen.
"Täysin," Gus hymähti, "tuollainen se oli ennenkin. Aina niin kiire johonkin ettei malta edes juosta normaalisti. Siitä se nimensäkin sai."
"Ja minä kun luulin että olit vain ironinen sitä nimetessäsi. Koskaan aiemmin en ole sitä kiireessä nähnyt, paitsi silloin kun se melkein sytytti Ecruteak Cityn torin palamaan." Gary sanoi. Sillä välin keskustelunaihe pyyhälsi jo täyttä kyytiä mäkistä polkua alaspäin niin että Pikachu pysyi vain hädin tuskin perässä. Mudkip oli hitaimpana jättänyt turhan hoppuilun. Kohta se tulimyyrä kuitenkin taas kaatuisi. Tups. Noin.
"Missä se loukkaantui?" Zenz kysyi. Gus oli aiemmin kertonut hänelle Hurryn kouluttamisesta ja käytetyistä taistelutaktiikoista ennen ja jälkeen sen loukkaantumisen, mutta varsinaisesta loukkaantumisesta hän ei ollut kertonut. Gary yritti viittoa käsimerkein Zenziä lopettamaan utelun. Oli kerrankin mukavaa ja niin nätti päiväkin, kohta tuo yksi rupeaa taas vähintään murjottamaan jos tuollaisia kyselee.
"Armeijassa..." Gus sanoi hitaasti, ja hetken näytti kuin kertomus jäisikin siihen.
"Koulutuksessa?" Zenz kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Gary facepalmasi.
"Ei... virka-aputehtävissä Ceruleanin lähellä. Unownit hyökkäsivät kimppuumme. Minulta murtui kylkiluu ja toinen käsivarsi, ja niskakin oli vähällä murtua. Hurrylta ne teloivat toisen jalan..." Gus kertoi hiljakseltaan. Matka jatkui, arastavan kesäinen lehtien humina ja lämmin auringonpaiste ei oikein sopinut siivittämään Gusin kertomusta.
"...ja Venonatini kuoli niiden iskuihin." hän sanoi hetken päästä.
"Ne tappoivat sinulta Pokémonin?!" Zenz kauhistui ja pysähtyi paikalleen.
"Ei... minä sen tapoin." Gus sanoi ja muihinkin matkalaisiin tarttui hämmennys.
"Sinähän sanoit-"
"Venonat saattoi kuolla Unownien iskusta, mutta minun huono kouluttajuuteni ja Venonatin laiminyöntini tilanteen sai aikaan. Yhtä hyvin olisin voinut vetää itse liipaisimesta... eikös tässä ole siltaa?" Gus sanoi heidän saapuessaan joen rantaan. Reitti 42 näkyi jatkuvan toiselta rannalta. Mudkip olisi mielellään uinut yli, mutta muiden takia piti odottaa. Höh.
"Mt. Mortarin luola vie meidät toiselle puolelle." Gary sanoi osoittaen vasemmalla puolen kohoavaa kallioseinämää, jossa oli tosiaan luola.
"Hurry kärkeen... mutta ei juoksennella ympäriinsä." Gus sanoi Cyndaquililleen, joka ampaisi mielellään toteuttamaan tehtävää. Juoksukiellosta se ei oikein välittänyt, mutta samalla se paloi - kirjaimellisesti - halusta päästä taas olemaan hyödyksi eikä vain taakaksi. Muutama Zubat lennähti luolan suusta heidän astuessaan sisään.
"Mikä on poissa on poissa." Gus sanoi hetken päästä heidän seuratessaan Hurryn ja Zenzin Charmanderin läpättäviä lieskoja.
"Ainakin ne paransivat Hurryn jalan." Zenz yritti keksiä positiivista sanottavaa.
"Se oli eri ryhmä Unowneja... nämä auttoivat minua jo Ecruteakissa, ja minä autoin niitä... en omasta tahdostani, mutta kuitenkin. Eivät kai ne kaikki pahoja ole..." Gus mietiskeli enemmän itsekseen kuin jutellakseen.
"Eivät kai kaikki ihmisetkään pahoja ole, vaikka Rakettiryhmän kaltaisia onkin." Gary sanoi tyytyväisenä siitä että oli keksinyt hyvän vertauksen.
"Totta. Kun saataisiinkin nämä huonotkin yksilöt pysymään kaidalla tiellä...vaan heidän kaltaisensa saavat muitakin tekemään julmuuksia, kuka minkin hulluuden nimissä. Toisinaan ei auta kuin voimankäyttö." Gus sanoi ja jostain syystä hymähti.
"'Kaikki sinulle kallis tulee katoamaan...' Katsotaan kumpi ehtii ensin..." hän mutisi hiljaa, niin että lähimpänä kävellyt Zenz kuuli vain vaivoin ja kääntyi katsomaan. Liekkien valossa näkyi Gusin vienon pirullinen hymy ja ajatuksiin uppoutuneet silmät. Zenziä puistatti.

Onneksi Mt. Mortarin luola ei ollut kovin pitkä, ja pian he pääsivät takaisin loppukevään kauniiseen auringonpaisteeseen. Guskin palasin aamuiseen iloisuuteensa Hurrya valaistuksesta kiitettyään.

Mahogany Town odotti kulman takana...

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Ti Heinä 28, 2015 9:25

"Siinä se on!" Gary osoitti heidän eteensä. "Mahogany! Epäilyttävien tuulten kylä! Kuulema täällä piilottelee ninjoja."
Rauhallisten tuulten kylä olisi kenties sopinut paremmin kuvaamaan kylää, sillä sen seesteisempää paikkaa sai hakea. Rakennukset olivatkin hyvin vaatimattomia ja ainoa huomattavampi näky oli kummulle rakennettu lintutorni.
"Täällä tulemme varmasti viihtymään kauan", Gary letkautti.
Heidän kävellessä eräs teini-tyttö suorastaan juoksi heidän luoksensa.
"Tehän olette uusia! Tervetuloa Mahogany Towniin!"
"Öh, kiitos" Gus oli ensimmäinen, joka muisti käytöstavat.
"Tarvitsetteko kenties paikkausta matkavarusteihinne? Isoäitini myy tavaroita, joita kukaan muu ei myy!" Tyttö paljasti todelliset hampaansa. "Jos käytte Mahoganyssa, ette voi ohittaa paikkaa!"
"Mutta mulla on salimatsi", Siili murahti.
"Salipäällikkö on järvimökillänsä lomailemassa", tyttö ei luovuttanut vähällä. "Ette voi siis otella ainakaan tänään. Sen sijaan mummini on laittanut juuri keiton porisemaan. Varmaan matkaajille maistuisi kulholliset? Talo tarjoaa!"

Sana ilmainen saa ihmiset kiinnostumaan ja kuuntelemaan. Kuitenkin kyseiseen sanaan liittyy usein ansa, joka on saanut ihmiset varuilleen. Näin ollen matkaajien ihokarvat nousivat vaistomaisesti pystyyn, mutta matkaamisesta kasvanut ruokahalu sai heidät seuraamaan tyttöä. He saapuivat yhteen vaatimattomista rakennuksista, jonka ovikello kilahti heidän astuessaan sisään.
"Mummi meillä on asiakkaita!" Tyttö hihkaisi ja sai tiskille torkahtaneen isoäitinsä heräämään.
"Olen Nakati Paastu ja tämä on vaatimaton matkamuistomyymäläni. Tulkaa peremmälle!"
Myymälä vaikutti jakautuvan kahteen osaan. Toinen puoli oli kuin toiselta vuosisadalta oleva teehuone, kun toiselle taas oli järjestetty pino erilaisia matkaesitteitä ja matkakrääsää. Erään kaapin päällä lepäsi Meowth kuin talon herra konsanaan.
"Emme voineet kieltäytyä tulemasta, kun meille tarjottiin keitot", Gus sanoi.
"Myyjän taidot kulkevat suvussa", Nakati Paastu nyökkäsi, "mutta hänellä on paljon opittavaa. (Ensinnäkään hänen ei pitäisi tarjota ilmaisia keittoja.)"
"Potioneja, tavallisia sieniä ja poképalloja..." Gus tutkiskeli tarjontaa pettyneenä. "Mikä tässä paikassa on niin ihmeellistä kuin tyttärentyttärenne mainosti?"
"Matkailijat ympäri maailmaa tulevat maistamaan Farfetch´din purjokeittoani", muori päästi puhuessaan viheltävää ääntä etuhampaiden ammottavasta raosta.
"Miksi täällä on sitten näin hiljaista?"
"Ei ole sesonkiaika", nainen vastasi lyhyesti.
"Itseasiassa kesä on parasta aikaa nauttia raikkaasta vuoristoilmasta", Gary tuumi.
"Mmh", muori ei kieltänyt väitteen pätevyyttä, vaikka näyttikin hapanta naamaa. "Turisteja suorastaan kuhisi täällä, kun Punainen Gyarados villitsi Raivo-järvellä vielä viisi vuotta sitten. Siksi minä tämän paikan hankinkin, kun se laitettiin älyttömän halvalla myyntiin. Mutta sitten joku pyydysti sen, ja turistit katosivat."
Nakati Paastu vihelsi pitkään eli huokaisi. Tämän tyttärentytär supisi jotain hänen korvaansa, mikä kuitenkin sai hymyn palaamaan.
"Prycea haastamaan, hmm?" Muori käänsi huomionsa vieraisiin niin aivan uudella asenteella. "Olette siis kovia kouluttajia?"
"Taatusti! Oppimillani taisteluliikkeillä murjon salipäällikön niin, että hän ei pysty kävelemään viikkoon!" Siili heilautti nyrkkiään.
"Pryce ei ole kävellyt vuosiin, vaan käyttää pyörätuolia", Gary sihahti pojalle.
"Aivan..." Nakati vaikutti pohtivan jotain pahaenteistä. "Sitten voin pyytää teiltä palvelusta."
"Jaa mitä muori haluaa?" Sip kysyi.
"Siitä asti, kun muutin tänne, minua ovat vaivanneet kummalliset äänet, jotka kantautuvat jostain tuolta", Nakati osoitti antiikkikaappia. "Jonkun pitäisi selvittää sen mysteeri."
"Haa, kummituksia!" Siili innostui. "Sip on varmaan mukana, etkös?"
"Kuka on väittänyt, että hakeutuisin itse niiden seuraan?" Sip tyytyi ihmettelemään.
Gary aukaisi kaapin ovet: "Noniin katsotaanpa... Täällä roikkuu vain läjä kuivatettuja Slowpoken häntiä. Ehkä niiden haamut ovat tulleet kummittelemaan uniisi?"
"Ei sisältä, vaan kaapin alta."
"Jaa."
He rupesivat tutkimaan kaappia tarkemmin. Meowth sähähti häirittynä ja siirtyi tiskille uuteen lepoasentoon. Jostain piilosta he onnistuivat löytämään katkaisijan, joka sai kaapin liikkumaan paikoiltaan. Heidän eteensä avautui syvälle alas johtavat rappuset.
"No kuka menee ensin?" Gary kysyi tullakseen Sipin työntämäksi.

* * *

Tulipokemonien antaman valon turvin he saapuivat johonkin kellarilta vaikuttavaan.
"Tänne mahtusi varmaan kummitusjunallisen verran kummituksia", Gus totesi.
"Mitä kummitusmagneetti sanoo?" Gary kysyi Sipiltä.
"Kummitukset eivät oleskele vain pimeissä paikoissa", Sip murahti. "Niillä on myös muita vaatimuksia."
"Kuten mitä?" Siili uteli.
"Kuten ruokaa." Sip vastasi yksinkertaisesti.
"Vau, sitten pääsemme nälkäisten haamujen syömiksi", Gary ei kuulostanut ollenkaan iloiselta asiasta.
Kun he ottivat ensimmäisen askeleen eteenpäin, alkoi tapahtua.
"UUUUI UUUUUI, TUNKEILIJOITA, UUUUI UUUUI"
Porukka hypähti paikoillaan. Jostain oli ruvennut vilkkumaan punaiset valot. Pimeydessä hehkuivat pedon silmät.
"Liekinheitin!"
"Cyyyn!"
Lieskat eivät osuneet mihinkään, mutta paljastivat ujelluksen syyn.
"Se oli vain Persia-patsas", Gary huokaisi helpotuksesta. "Näköjään paikka on vartioitu."
"Edetään siis varovaisesti", Gus totesi.
Kun tuntemattomassa pimeässä paikassa kulkee hiljaa, saa se sen tuntumaan vain pelottavammalta. Juoksemisesta ei olisi kuitenkaan ollut myöskään apua, sillä molemmilla askel nopeuksilla he olisivat törmänneet joka tapauksessa eteen ilmestyneeseen ansaan.
Pum.
Räjähdys sokaisi sokaisi heidät hetkeksi ja kaatoi maahan. Tämän jälkeen paikka kuitenkin kumisi hiljaisuudesta.
"Mikä se oli?"
"Lisätään valoa."
Cyndaquil ja Charmander suurensivat liekkejään. Räjähdyksen syyksi ilmeni nyt pyörtynyt Voltorb. Heidän edessään oleva lattia näytti muodostuvat erivärisistä paneeleista.
"Se on kai jokin kosketuksesta aktivoituva ansa", Gus arveli.
"Jos tämä on joku ninjapiilopaikka, niin tiedän kenelle tämä sopii", Siili tuumasi. "Tyrogue valitsen sinut!"
"Tyrouu!"
"Selvitä meille reitti tuon läpi", Siili osoitti vaaravyöhykettä.
Pokémon astui ketterästi paneeleille. Osa niistä petti sen alta, mutta Tyrogue onnistui ponnistamaan ajoissa niistä pois. Matkalla Tyrogue sai päihittää pari lattian alta ponnistavaa Voltorbia ja Koffingia. Lopulta se oli kuitenkin raivannut heille tien.
"Joku on nähnyt oikeasti vaivaa näiden ansojen asentamiseen", Gary tuumi.

Lisää vartijakissa- patsaita tuntui löytyvän joka nurkasta. Uhkaavasta ujelluksesta huolimatta mitään ei tapahtunut. Kun ansoista päästiin ohitse, suurin huolenaihe olivat ympäriinsä mekastavat villit pokémonit. Paikka vaikutti hyljätyltä, mitä vahvisti Spinarakien levittämän verkot. Haamuja ei kuitenkaan näkynyt mailla eikä halmeilla.
"Tämä ovi vaatii salasanaa", Gus totesi ja koputti varmuudeksi ovea.
"Ainahan tuohon voisi polttaa reiän", Sip totesi.
"Mutta eikö siitä syntysisi turhaa vahinkoa?" Zenz epäili.
"Minä en ainakaan tahdo tyhjin käsin syömään sen akan Slowpoken häntä keittoa", Gary ilmoitti.
Klik.
Yhtäkkiä liukuovet avautuivat paljastaen uuden käytävän. Punaiset laserit vilistivät verkkona heidän esteenään.
"Mikä idea on turvahälyttimissä, jos varas voi nähdä ne?" Zenz ihmetteli ääneen, kun he varovasti pujottelivat laseresteen välitse. Tyrogue oli jo aikoja sitten pujotellut itsensä toiselle puolelle, jossa heitä odotti uusi ovi.
"Tämähän on puusta" Gus totesi ja koputti varmuudeksi ovea.
"Lasken kolmeen. Valmiina?" Gary kuiskasi merkitsevästi. "Yksi... Kaksi... Kolme!"
Tyrogue mursi potkullaan oven auki, ja he ryntäsivät sisään.
He saapuivat miesluolaan.
Toiselle puolelle oli asetettu vuosikymmenen vanha flipperi-kone, kun toisella puolella oli taas hyllyt täynnä epäilyttävän näköisiä pokkareita. Huoneen valaisia suuret televisioruudut, jotka näyttivät näkymää alueen muista huoneista.
"Oh, pääsitte perille."
Suurten televisioruutujen edessä oleva hahmo kääntyi tuolillaan heidän puoleensa. Mies oli pukeutunut ränsistyneeseen tutkijan kaapuun.
"Olen tutkija Ross", mies ilmoitti, "ja olette tulleet paikkaan, jonne teillä ei ole lupaa. Oletteko sen pojan kavereita?"
"Minkä pojan?" Zenz kysyi.
"Sen, joka yritti tunkeutua tänne Typhlosioninsa kanssa. Te tulitte tänne hakemaan kostoa, ettekö vain?"
"Mistä ihmeestä te puhutte?" Gus vuorostaan kysyi.
"Haa, ette tiedä minne olette joutuneet? Voi raukkoja!" Mies nauroi pahismaisesti. "Tervetuloa Rakettiryhmän tukikohtaan!"
Hämmentynyt ilmapiiri muuttui välittömästi tästä ilmoituksesta. He pälyilivät ympärilleen odottaen joukon aseistautuneita rikollisia ilmestyvän varjoista.
"Onko Silver täällä?" Gus kysyi tiukasti.
"Kuka?" Zenz ja Ross kysyivät yhteen ääneen, mutta mies jatkoi. "En tiedä, mistä puhut, mutta joudutte vastaamaan itse Giovannille, kun kutsun hänet paikalle!"
Miehen puheet eivät synnyttäneet niin suurta järkytystä kuin tämä oli toivonut. Sen sijaan hämmennystä oli riittämiin.
"Hänhän on kuollut..?" Gus ihmetteli.
"Valehtelija!" Mies vihastui. "Giovanni saattoi perääntyä, mutta hän palaa luoksemme, kun kuulee rakettiryhmäläistensä suorituksista. Antakaas, kun kerron suunnitelmamme!"
Mies körähti ennen kuin alkoi tyytyväisen oloisena puhumaan: "Tämä tukikohta perustettiin kenenkään tietämättä entisen ninjapaikan tilalle. toiminta oli huomaamatonta, mutta tehokasta käytettyjen ääniaaltojen avulla. Olemme onnistuneet radioäänillä manipuloimaan pokémonien evoluutiota. Voimme kasvattaa itsellemme haluamamme kaltaisia pokémoneja. Nyt kehittämälläni elektromagneettisilla radioaalloilla voimme hallita pokémonia kuin pokémonia!"
"Herralla on suuret luulot itsestään", Sip alkoi epäilemään miehen henkistä terveyttä.
"Ettekö usko minua vai?" Tutkija ei vaikuttanut pahastuvan. "Hehee, katsokaa taaksenne ja ymmärrätte sitten."
Niin he tekivät.

Spoiler:

"Mikä tuo on?" Gus ihmetteli paikalle huomaamatta ilmentynyttä pokémonia.
"Malamar!" Ross hekotti. "Hypnoosipokémon! Sen psyykkisillä voimilla suunnitelmamme on mahdollinen!"
Tyrogue vastasi eteensä ilmestyneeseen uhkaan sinkauttamalla iskusarjan. Tähän Malamar vastasi nostamalla sen psyykkisillä voimillaan ja kääntymään ympäri.
"Tyroo..." Taistelupokémonin silmät alkoivat hehkua epäilyttävästi.
Yhtäkkiä Tyrogue hyökkäsi kouluttajansa kimppuun.
"Ei älä!" Siili älähti. "Au! Ei nyt ole harjoittelun aika!"
Pokémon ei kuitenkaan kuunnellut kouluttajaansa, joka sai nyt taistella selvitäkseen sen kynsistä.
"Mitä se tekee?" Zenz ihmetteli.
"Ursula näköjään osaa hypnoosia", Sip tajusi. "Senkö takia rakettiryhmäläinen-"
Sipin puhe keskeytyi, kun Malamar kaappasi tämän ulokkeellaan. Sip koetti pinnistella vastaan, mutta pokémon kiristi vain otettaan ja heilutti tätä ilmassa.
"Uu lonkerovitsi", Gary ajatteli ääneen. "Krhm, vapauta tyttöystäväni!"
"Pure!"
Ensimmäinen toiminnassa oli yllättäen Gus, joka oli kutsunut Flareoninsa taisteluun. Pokémon tarttui hampaillaan vapaana olleeseen lonkeroon, mikä sai Malamarin suunniltaan. Sen kehon täplät alkoivat loistaa epileptisesti.
"Savuverho!" Zenz sai käskettyä pokémoniaan.
Charmanderin isku osui ja sai valon loisteen laantumaan.
"Parempi, että minä ja Arcanine-" Gary nosti kätensä taskulleen.
"Odota", vapautunut Sip tarttui Bluen käteen. "Haluan nähdä tämän."
"Tulikieppi!" Gus jatkoi ottelua.
Flareon irrotti otteensa lonkerosta ja sitoi Malamarin tulellaan.
"Pikaisku!" Gus jatkoi käskyjään. "Marsmars!"
Malamar kuitenkin ehti kutsua psyykkisen muurin eteensä, joka puolitti iskun tehon.
"Hiillos!"
Samalla hetkellä Charmander iski Malamarin suojaamattomalla puolella liekeillään. Tästä turhautuneena Malamar käytti uudelleen psyykkisiä kykyjään. Huoneen kalusteet nousivat ilmaan ja sinkoilivat ympäriinsä. Myös Siili joutui tästä osalliseksi sinkoilessaan ympäri huonetta Tyrogue yhä kiini niskassaan.
"Apuaaa...!"
"Hiekkaisku!" Gus reagoi.
Flareon väisti eteensä sinkoutunutta tuolia ja poikaa. Päästessään iskuetäisyydelle se sinkautti mutaa Malamarin silmille, jollloi nsen psyykkiset voimat hilliintyivät.
"Raavi sitä!" Zenz ohjeisti vuorostaan.
Charmander hyppäsi puolustuskyvyttömän Malamarin niskaan ja aloitti iskusarjansa. Tarmokkaalla yhteistoiminnalla he saivat pahispokémonin pökertymään.
"Muahaha!"
Tässä vaiheessa he muistivat toisen pahiksen. Ross istui yhä tuolillaan, muta nyt hänellä oli kädessään piuhoja.
"Hyvä, mutta olette myöhässä!" Mies jatkoi nauruaan. "Kun yhdistän nämä johdot, jotka ovat kädessäni, radiolaite on toimintakunnossa! Ette voi mitään!"
Ross yhdisti piuhat keskenään, ja ujellus alkoi.

* * *

"Vai niin..." Nakati Paastu totesi kuultuaan heiltä koko tarinan tapahtuneista. "Eli kuulemani äänet tulivat tuon työpajasta?"
Rakettiryhmälänen oli ollut helppo taltuttaa, kun Malamar oli saatu pois tieltä. Ilmeisesti radion musiikki oli saanut sen taantumaan. Nyt molemmat pitivät heille köytettyinä seuraa, kun he sipsivät keittoa.
"Voititte ehkä minut, mutta Rakettiryhmä ei lakkaa!" Hullu tiedemies puhisi yhä. "Odottakaahan, kun Giovanni kuulee tästä!"
"Raukka ei ole enää mieleltään tässä maailmassa", miehen säälittävyys herätti Zenzissä suorastaan sympatiaa. "Onko hän ollut kaikki nämä vuodet eristyksissä maanalla?"
"Mitä vaan noille tehdään?" Sip pohti miehen meuhkaamisesta häirittynä.
"Ei hätää", muorin silmiin syttyi kiilto, joka voi tulla vain rahastuskelpoisesta ideasta. Sarjakuvissa ilmettä olisi vastannut dollarin merkit silmissä. "Jättäkää hänet minun huolekseni."
Nakati otti tiskinsä takaa suuren pahvin ja tussin. Hetken suttailtuaan tämä esitteli ylpeänä aikaansaamaansa mainosjulistetta:

UUTUUS! Koe Mahogany Dungeonin kauhut!

"Eh?" Gary päästi ensimmäisenä äännähdyksen.
"Eikö olekin mainio aate!" Muori hehkutti hammassihinän soidessa oktaavin korkeampana. "Kaikki rekvisiitta on jo valmiina. Lavasteet, ansat, tyrmät... Ja nämä kaksi ovat päätähtiä!"
Nakati osoitti köytettyjä rikollisia.
"Miten hän muka suostuisi?" Gus kyseenalaisti.
"Mitä menetettävääkään olisi? He saisivat jatkaa toimintaansa kuin ennenkin ja saisivat keittoa palkaksi."
"Minusta tuntuu, että pokémon oli heidän aivonsa", Sip totesi. "Eli jos pidät sen tyytyväisenä, ei pitäisi olla hätää."
"Minulle tuo nimi ei sano mitään", Zenz huomautti.
"Hei entäs näin?" Siili otti mainostaulun itselleen ja teki siihen muutoksia.

UUTUUS! Koe Giovanni Dungeonin kauhut!

"Ja mitäs eroa tuolla on?" Nakati Paastu puhahti happamana, kun hänen taidonnäytettään oltiin sorkittu.
"Paljonkin!" Siili vannoi. "Rakettiryhmä on vuosikymmenen pelätyin rikollisryhmä, ja Giovannin tietävät kaikki. Se on... Äh en tiedä miten sanoisi, mutta nimi herättäisi ihmisissä enemmän keskustelua kauhuhuvipuistosta."
"Brändäämistä", Gary täytti Siilin puutteellista sanavarastoa. "Mutta aika kyseenalaista, kun Rakettiryhmä tekee terroristi-iskuja ympäriinsä."
"Mitä provoavampi, sitä kiinnostavampi", Sip virnisti. "Rakettiryhmän toiminta olisi vain ilmaista mainontaa paikalle..."
"Mainiota!" Muori innostui uudelleen. "Pääsette puoleen hintaan, kun avaan paikan!"

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Heinä 29, 2015 8:56

Kumppanukset päättivät yöpyä Mahogany Townissa oudon kokemuksen jälkeen. Nakati suositteli heille pientä majataloa, joka sijaitsi kylän laidalla.

Päästyään majataloon ja saatuaan huoneet, Gary huokaisi tyytyväisen kuuloisena. "Saamme nukkua sängyissä tänä yönä. Sängyissä! Miettikää sitä. Pehmeä tyyny, pehmeä peitto, mukava patja... ah!"
Siili virnisti ja katsahti muihin, jotka olivat hillitympiä käytöksessään, mutta selkeästi kaikista oli mukavaa päästä välillä oikean katon alle nukkumaan. Kaikki viisi menivätkin aika aikaisin nukkumaan ja huomasivat nukahtavansa alta aikayksikön.

***

Zenz heräsi varhain aamulla ja löysi itsensä pian majtalon keittiöstä keittämästä kahvia. Hän päästi Charmanderin pallostaan ja antoi tälle ruokaa ja yritti lujittaa sidettään pokemoniin.
"Aikamoista mitä eilen tapahtui, vai mitä?"
Charmander nosti päätään ruokailun lomassa.
"Mehän taistelimme! En tiedä kuinka paljon apua meistä loppujen lopuksi oli, mutta yritimme silti! Olen ylpeä sinusta Charmander", Zenz hymyili pokemonilleen.
"Char, char!" Tulipokemon vastasi ja palasi sitten takaisin ruokansa kimppuun. Ainakin he kommunikoivat, eikä Charmander enää vältellyt häntä.
"Haistanko kahvia?" Siili oli myös herännyt.
"Huomenta, kyllä vain, siitä riittää sinullekin."
"Yh, ei kiitos, juon mielummin teetä." Siili täytti vedenkeittimen ja napsautti sen päälle, ennen kuin istui pöytään Zenzibaria vastapäätä. "Ajattelin käydä heti aamusta katsomassa olisiko salinjohtaja palannut reissultaan. Haluatko lähteä mukaan?" Puhuessaan Siili teki itselleen voileipiä.
Zenz hörppi omaa kahviaan ja vilkaisi Charmanderia. "Noo... miksikäs ei. Voisin oppia jotain katselemalla oikeaa ottelua. Lähdetäänkö heti syönnin jälkeen?"
Siili ei ehtinyt vastata, kun Gus ja Sip astuivat keittiöön.
"Kahvia!" Sanoi Gus.
"Mihin me olemme menossa?" Kysyi puolestaan Sip.
"Hahhomaan onho hahinhohtaha hulluh hakaihin," vastasi porukan nuorimmainen suu täynnä leipää.
"Anteeksi?"
"Siili haluaa mennä salille."
Gus kaatoi kahviaan verkkaisesti. "Niinpä tietysti. Mennään vaan, muistaakseni Mahogany Townin salinjohtajalla on jääpokemoneja, siitä voisi tulla mielenkiintoinen ottelu. Vieläkö Gary nukkuu?"
Vastaukseksi Gus sai hyvin merkitsevän katseen Sipiltä. Gary Oak rakasti pehmeää sänkyä melkein enemmän kuin Sipiä. Mutta vain melkein.

***

Kun Garykin oli viimein saatu ylös, viisikko suunnisti kohti Mahogany Townin salia. Kapunki näytti yhtä rauhalliselta kuin edellisenäkin päivänä. Charmander oli halunnut jäädä ulos pallostaan, joten se kulki nyt porukan edellä, aina välillä juosten ympyrää Hurryn kanssa, joka oli vieläkin innoissaan toipumisestaan ja käytti suurimman osan ajastaan juosten ympäriinsä. He lähestyivät salia ja näkivät jo kaukaa, että salinjohtaja oli saapunut reissultaan, sillä salilla oli muutakin porukkaa.
"Voi harmi, toivottavasti nuo eivät kaikki odota otteluvuoroa." Siili katseli harmistuneena ihmiskasaa.
Yhtäkkiä porukan keskeltä ampaisi esiin pieni rattata, joka juoksi salin vieressä olevan talon taakse jotain suussaan. Charmander kiinnostui pokemonista ja juoksi sen perään ja Hurry seurasi.
"Hei! Tule takaisin!" huusivat Zenz ja Gus yhtäaikaa pokemoneilleen, mutta ne olivat jo ehtineet hyvän matkaa kauemmas, eivätkä kuunnelleet.
"Voi ihme tuon kanssa..." mutisi Gus.
Zenzibar lähti hölkkäämään pokemonien perään. "Minä käyn hakemassa ne, menkää te vain jo salille."
"Okei, kiitos!"

Kun Zenzibar pääsi talon nurkalle, hän kadotti näköyhteyden muihin kokonaan. Onneksi heidän pokemoninsa eivät olleet ehtineet kovin kauas, sillä rattataan omistaja seisoi talon seinää vasten ja oli kumartuneena pokemonien puoleen. Charmander hyppi tätä vasten innostuneena ja piti kovaa ääntä.
"Charmander! Mitä sinä teet, jätä poika rauhaan!"
"Älä huoli, ei se minua satuta. Tervehti vain entistä omistajaansa." Hahmo nousi ylös ja Zenzibar tunnisti pojan välittömästi.
"Silver?!" Zenzibarin päässä vilisi tuhat kysymystä. "Sinä, miten-?"
Silver hymyili. "Kiva nähdä sinuakin, rakas siskoseni."
Charmander vilkaisi Silveristä Zenziin ja takaisin. "Olet näköjään pitänyt huolta Charmanderista, se näyttää voivan hyvin."
"Char!"
Zenzibar astui lähemmäs. "Missä sinä olet ollut kaiken tämän ajan? Me olimme huolissamme, kun sinusta ei kuulunut mitään!"
Silver levitteli käsiään. "Minulla on ollut eräs projekti työnalla. Olen hyvin lähellä sen valmistumista, kaksi kolmesta, eikä sen kolmannen jälkeen minua voi estää mikään."
Zenz ei ymmärtänyt veljensä puheita ollenkaan. "Mikä projekti? Kaksi mistä kolmesta? Liittyykö se niihin harvinaisiin pokemoneihin, joita lähdit etsimään?"
"Tavallaan..." Silver katseli siskoaan outo ilme kasvoillaan. "Entä sinä? Mitä teet näin kaukana kotoa?"
"Öh... no... tuota... päätin tavallaan ryhtyä pokemonkouluttajaksi."
Silver ei näyttänyt yllättyneeltä. "Eikä ihme, se on sinulla verissä. Liikutko yksin? Tuo tulimyyrä ei tainnut olla sinun." Mistä hän sen tiesi?
Hurry oli nyt tunnistanut pojan ja päätti heti, että isäntää oli varoitettava. Se juoksi nopeasti Zenzibarin jalkojen välistä takaisin kadulle. " Hurry! Odota!"
"Älä siitä huoli, se löytää kyllä omistajansa."
"Liikun neljän muun kanssa," Zenz vastasi pojan edelliseen kysymykseen. "He ovat kaikki kouluttajia enemmän tai vähemmän. He ovat opettaneet minulle paljon. Sinun pitäisi tavata heidät."
Silver naurahti. "Ehkäpä minun pitäisi. Mutta en usko, että pitäisiin heistä." ?? " Enkä haluaisi sinunkaan liikkuvan heidän seurassaan, et tunne heitä, mitä jos he ovat vaarallisia? Olet sitä paitsi porukan ulkopuolinen, tiukan paikan tullen he hylkäävät sinut. Tulisit minun mukaani, voin tehdä sinusta loistavan kouluttajan... jos tahdot." Viimeiset sanat Silver lisäsi hieman viivytellen, kuin olisi vasta muistanut kenelle puhui.
Zenzibar ei ymmärtänyt alkuunkaan. Veli vaikutti jotenkin erilaiselta. "Ei, he ovat itseasiassa tosi hyviä tyyppejä. Ei heissä ole mitään vaarallista. Olen jo luvannut matkata heidän kanssaan. Olemme ystävystyneet, en tunne oloani enää ulkopuoliseksi... minä..."
Silver käveli ihan Zenzibarin eteen. "No tee miten itse parhaaksi näet... etpä voi sanoa, etten varoittanut. Kerro äidille terveisiä, kun seuraavan kerran näet hänet." Silver oli jo kääntymässä pois, mutta muuttikin mielensä ja halasi siskoaan.

Zenzibar vastasi halaukseen. Tämä oli se veli jonka hän muisti. Mutta mitä ihm-
"SINÄ? SINÄKÖ TUNNET TUON? MITÄ HELVETTIÄ?" Kova karjaisu erotti sisarukset toisistaan. Raivosta kihisevä Gus lähestyi heitä pieni tulipokemon sylissään. "Tulin katsomaan mihin sinä jäit, kun Hurry palasi luokseni yksin - hädissään - ja SINÄ HALAILET TÄÄLLÄ TUOTA?" Gus osoitti vihaisesti Silveriä. Näytti siltä, että Gus oli valmis tappelemaan Silverin kanssa paljain käsin.
"Gus?" Zenzibar kysyi pelästyneenä. "Mitä sinä-? Tunnetko veljeni?" Tyttö astui veljensä ja Gusin väliin ja katsahti Silveriä saadaakseen jonkun selityksen. Punatukkainen poika näytti ... tyytyväiseltä?
"VELJESI? ONKO TUO PUNATUKKAINEN SÄÄLITTÄVÄ IHMISKETALE SINUN VELJESI? Ja sinä" nyt Gus katsoi ensimmäistä kertaa kunnolla Zenzibaria "Sinä lyöttäydyt meidän seuraamme, teeskentelet olevasi tietämätön pokemoneista, jotta... mitä? Vakoillaksesi meitä? Tappaaksesi meidät kun nukumme?"
"Minä- en! Mitä? Silver mistä hän puhuu, VOISIKO JOKU KERTOA MINULLE MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?" Zenzibar heilutti käsiään melkein hysteerisesti. Charmander näytti myös hätääntyneeltä ja se ei tiennyt pitäisikö sen mennä Silverin vai Zenzibarin luokse.
"Minähän kerroin sinulle siskoseni, ettei heihin ole luottamista. Katso nyt, miten he syyttävät sinua jostain, mitä et ole edes tehnyt."
"OLE SINÄ HILJAA."
"Mitä täällä tapah- SILVER?" Sip, Gary ja Siili olivat myös ilmestyneet paikalle. Silver nappasi rattataansa maasta ja lähti hitaasti kohti kujan toista päätyä. Zenzibar seisoi edelleen veljensä ja Gusin välissä.
"Jos päätät sittenkin uskoa minua, rakas siskoni, jätä sana majatalon isännälle. Muussa tapauksessa... hyvästi." Siinä samassa kujan toiselle puolen ilmestyi musta auto, jonka kyytiin Silver nousi.
"Silver!" Zenzibar kääntyi lähteäkseen veljensä perään, mutta auto oli jo mennyt. Hän kääntyikin siis Gusin ja muiden puoleen. "Mitä ihmettä tuo oikein oli? Miksi sinä näytit siltä kuin olisit voinut lyödä häntä.... tai minua!" Nyt tyttökin oli vihainen. Hän nappasi Charmanderin syliinsä, jotta tämä ei juoksisi Silverin auton perään, ja jotta tuntisi olonsa turvallisemmaksi.
"Hah! Niinkuin et muka tietäisi!"
"Gus mitä täällä tapahtuu? Yrittikö Silver hyökätä Zenzibarin kimppuun?" Siili oli päässyt heidän luokseen ensimmäisenä.
"Sen minäkin haluaisin tietää. Mistä hän edes tiesi että me olemme täällä? Tai että Zenz on osa porukkaamme?" Sip mietti.
Gus naurahti ilkeästi. "Ejeijei, katsokaas kun Silver on Zenzin RAKAS VELI."
"Mitä?!" Kolme suuta huudahti yhtäaikaa.
"Totta se on, Zenz myönsi sen itse. Löysin ne täältä halailemasta. Taisin keskeyttää oikein soman perhetapaamisen."
Se veti muut sanattomaksi. Zenz olisi halunnut itkeä tai huutaa tai molempia. "Minähän kerroin teille että minulla on veli! Mistä minun olisi pitänyt tietää, että te tunnette hänet ja te... vihaatte häntä! Miksi?"
"No katsotaanpas, hän yritti tuhota maailman isänsä Giovannin kanssa, yritti tappaa meidät useampaan otteseen ja aikoo vallata maailman kolmella harvinaisella pokemonilla jotka hän sieppasi vähän ennen kuin me tapasimme sinut. Noin niin kuin alkajaisiksi," Gus luetteli ja iva kuulsi hänen äänestään.
Zenzibar ei voinut uskoa kuulemaansa. "Hän... mitä? Ei voi olla."
Gary yritti prosessoida kaikkea kuulemaansa. "Jos Silver on sinun veljesi... oletko sinä... Giovannin TYTÄR? Me olemme matkanneet pitkin maita ja mantuja GIOVANNIN TYTTÄREN kanssa? Ei voi olla totta!"
"Häh? En ole! Silver on velipuoleni, meillä on eri isä... puhutteko te rakettiryhmän johtajasta? Siitä Giovannista? HÄNkö on minun veljeni isä?"
Ensimmäistä kertaa Gus ei tennyt mitä sanoa ja hän oli hämmentynyt ennemmin kuin vihainen. "Sinä... et tiedä?"
Zenzibar lyyhistyi seinää vasten Charmander yhä sylissään. "Kumpikaan meistä ei kunnolla tuntenut isäänsä. Tapasin Silverin isän vain kerran, eikä hän koskaan kertonut nimeään..."
Sip avasi suunsa ensimmäistä kertaa. "Annas kun yritän ymmärtää mitä täällä tapahtuu. Silver on Zenzin veli. Mutta Giovanni ei ole Zenzin isä. Ja sinä et, omien sanojesi mukaan, tiennyt, että Giovanni on Silverin isä ja rakettiryhmän johtaja?"
"En. Enkä minä ymmärrä mistä te oiken puhutte, ei Silver ole voinut yrittää tappaa teitä, ei hän tekisi sellaista!"
Siili kuulosti nyt myötätuntoiselta. "Olen pahoillani Zenz, mutta se on totta. Ja minä uskon sinua, uskon että et tiennyt tästä mitään." Siili mulkaisi Gusia. "Sinä melkein hyökkäsit Zenzi kimppuun!"
Gus olisi levitellyt käsiään, ellei Hurry olisi ollut yhä hänen sylissään. "Mistä minä olisin voinut tietää! Miten itse olisit reagoinut jos olisit löytänyt nuo kaksi halailemasta täältä!"
"Tiedättekö mitä tämä tarkoittaa?" Kaikki katsoivat Sipiä. "Silver on vakoillut meitä. Hän sai selville että Zenz on liittynyt porukkaamme ja yritti käyttää sitä hyväkseen. Hän ei ole jättänyt meitä rauhaan ei todellakaan. Ja jos hän saa kaikki kolme legedaarista valtaasa-"
"Kaksi kolmesta."
"Mitä?"
Zenz tajusi puhuneensa ääneen vasta kun muut kääntyivät hänen puoleensa. "Silver selitti jotain ihan ihmeellistä, jostain projektista ja ettei kukaan voisi estää häntä. Ja hän sanoi... hän sanoi että: "Olen hyvin lähellä sen valmistumista, kaksi kolmesta, eikä sen kolmannen jälkeen minua voi estää mikään." Tiedättekö te, mitä hän tarkoitti?"
Gus katsoi muita. "Voi ei..."
Gary kertoi nopeasti Zenzille kolmesta legendaarisesta ja kuinka Silver oli siepannut ne ja aikoi taltuttaa ne tahtoonsa valloittaakseen maailman.
Zenzibar nousi hitaasti ylös. "Minun pitää ajatella." Ennen kuin muut ehtivät estää, tyttö lähti juoksemaan heistä pois päin. Siili meinasi juosta tytön perään, mutta Sip tarttui poikaa olkapäästä. "Anna sen mennä."
Gus nyökkäsi. "Hän koki aikamoisen shokin... hän tarvitsee hieman tilaa."
"Ja anteeksipyynnön."
Gus katsoi maahan. "Niin. Ja anteeksipyynnön."

Siilin ei tehnyt mieli enää lähteä ottelemaan, eikä hän varmaan olisi ottelemaan päässytkään. He päättivät palata majatalolle miettimään seuraavaa siirtoaan ja he toivoivat, että Zenzibarkin tulisi sinne, kunhan olisi saanunt miettiä asioita. Silver ei lakkaisi koskaan piinaamasta heitä...

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ke Heinä 29, 2015 9:41

Ja palasihan Zenz majatalolle, illan jo hämärryttyä. Katse maassa hän käveli pihapolun poikki ovelle. Vaan rappusilla katseeseen osui isojen maihinnousukenkien kärjet. Sieraimiin tunkeutui piipputupakan savu.
"Ovimikoksiko rupesit?" Zenz kysyi tasapainoa ääneensä tavoittaen.
"Vain väliaikaisesti." Gus vastasi piippua pitelevien huuliensa välistä.
"Vai niin. Väisty." Zenz sanoi ja kurotti kohti ovenripaa Gusin ohi. Vaan Gus tarttui Zenzin ranteeseen.
"Olen seissyt tässä kolmisen tuntia..."
"Mikäs siinä. Kaunis ilta. Päästä irti!" Zenz murahti ja riuhtaisi kätensä irti.
"...jotta voin pyytää anteeksi." Gus sanoi. Zenz laittoi kätensä puuskaan ja tuijotti ovimikkoa haastavasti.
"Pyydä sitten."
"Olen pahoillani että huusin sinulle. Se oli väärin tehty, ottaen huomioon että et oikeasti tiennyt... niin." Gus sanoi.
"Vai niin. Pääsenkö nyt ohi?"
"Vielä yksi asia. Et pidä siitä, enkä kyllä minäkään. Giovanni teki pahoja asioita ja suunnitteli vielä pahempia, mutta hänellä oli motiivi. Väärin perusteltu, hirveä motiivi, mutta johon hän ja monet hänen kannattajistaan uskoivat ja johon uskomiseen heidät oli kasvatettu. Silver... Silverin päämäärä on todistaa olevansa paras ja vahvin, eikä hän kaihda keinoja tai sääli 'heikkoja'... Ihmisiä kuolee vielä sadoittain ellei tuhansittain, jos hän toteuttaa suunnitelmansa. Kerran olen katsonut häntä silmiin kun hän valmistautui tappamaan minut, Pokémonini ja... erään täysin sivullisen, vain osoittaakseen 'paremmuutensa'..." Gus kertoi ja astui sivuun ovelta.
"Silloin kävi tuuri, mutta kun seuraava kerta tulee, siinä kuolee joku. Minä tai Silver." hän sanoi vielä kun Zenz jo tarttui ovenripaan. Zenz kääntyi katsomaan miestä tämän alakuloisiin mutta tiukkiin vihreisiin silmiin ja uskoi tämän puhuvan totta. Siinä hän seisoi velipuolensa tulevan tappajan tai uhrin vieressä.

Zenz painui sisälle ja ovi paukahti tämän jäljessä. Majatalon pimeällä pihalla hohti vielä jonkun aikaa piipun tulipesä oranssina, kunnes se vaimeni. Kuului vielä pitkä, väsynyt huokaus ja ovi narahti jälleen.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ke Heinä 29, 2015 10:13

Zenz pääsi tuskin käytävälle asti kun törmäsi Sipiin, joka oli käytävällä istumassa pimeässä nurkassa kahden kummituksensa kanssa. Honedge lojui hänen sylissään ja näytti siltä, kuin hän olisi kiillottanut sitä. Vierellä lojui myös Banette, joka katseli Zenziä tummilla silmillään.
"Olitko sinäkin odottamassa minua?" Zenz kysyi hieman turhautuneena, "onko Siili sitten seuraavan kulman takana?" Hänen kysymyksensä saivat Sipin nostamaan katseensa Honedgesta.

"Minä?" hän kysyi, etsien katseellaan jotakuta muuta jolle Zenz olis voinut puhua, "ai. Pitikö Dr.Phil sinulle puhuttelun?"

"Pyysi anteeksi", Zenz kertoi, "kai minunkin olis pitänyt? Jos kerran Silver on teitä yrittänyt tappaa ja... no niin. Tämä nyt kuitenkin on tilanne, Silver on veljeni. Jos sinulla on jotain s-"

"Minkä me perheillemme muka voimme?" Sip menetti kiinnostuksensa Zenziin ja jatkoi miekan puhdistamista, "ja ei pahalla, mutta sinusta ei tuollaisena ole salaiseksi agentiksi. Tai jos satut olemaan, niin lupaan nostaa Gusin hattua, olet mennyt täydestä. Mitähän sinäkin meistä Silverille muka kertoisit? Garyn jutut näköjään ovat minun juttujani, joten meistä saat kaiken tiedon lehdistä. Toki, voisit käyttää äitiä minua vastaan, mutta saattaisin nauraa. Siilikin on hyvin avoin kaikin puolin, ei hänestäkään ole suuria salaisuuksia. Jos veljesi pelkää meitä niin tulkoon itse kokeilemaan mitä osaamme, minä, Gary ja Siili olemme ainakin aina valmiita näyttämään mitä oikea kouluttaja osaa. Joten ei, en ole tässä odottamassa sinua. Haunter valtasi huoneeni, en kehtaa mennä sinne ennenkuin se haju on haihtunut."

Zenz ei tiennyt miten päin hänen pitäisi olla.

"Öh", hän sanoi lopulta.

"Ai, ja siltä varalta että satut olemaan salainen agentti", Sip sanoi, heilauttaen Honedgen niin, että sai siitä otettua otteen, "niin minä voin ottaa mielelläni vastuun siitä, että olemme yhteisymmärryksessä." Hän osoitti Zenziä miekkaPokemonillaan, joka äänestä päätellen hyräili. Zenz ei edes kavahtanut taaemmas.

"Ei tarvitse", hän irvisti.

"Sääli", Sip laski Honedgen alas, "ensi kerralla sitten. But we are cool. Toivottavasti saat aamulla letun."

"Onko tämä lettu jotain mitä minun pitäisi ymmärtää?" Zenz kysyi, muistaen Baneten kuskaaman letun. Vastaukseksi Sip kohautti olkapäitään ja päätti selvästi unohtaa Zenzin täysin.

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Pe Heinä 31, 2015 9:16

Aamulla Siili heräsi lettujen tuoksuun. Valitettavasti hän ei saanut osaansa, koska kuulema hän oli liian hemmoiteltu muutenkin. Tähän hän ei sanonut vastaakaan, vaan oli kiitollinen, että ilmapiiri oli niinkin leppoisa. Siili kulautti appelsiinimehunsa kulauksella ja otti omenan mukaansa. Kenkiään hän ei jaksanut solmia jalkaansa, vaan työnsi ne suoraan jalkaan.
"Menen harjoittelemaan", poika huikkasi ulko-ovelta muistaessaan, että muita saattoi kiinnostaa hänen menemisensä. "Täytyy hioa stradegiaa salia varten."
Gary sanoi smellyaa, Gus hmm, Zenz nomnom ja Sip ei mitään. Kaikki siis hyvin.

Harjoittelut alkoivat lenkillä Tyroguen kanssa. Tämä olisi Siilin valttikortti Prycea vastaan, kunhan Tyroguen tyyppietu saataisiin hyödynnettyä. Eli Tyroguen pitäisi pystyä taistelemaan. Prycelta voisi kysyä apua jääiskujen opettamisesta, mutta siitä ei olisi apua tähän hätään. Lopuksi he tekivät pari intervallia juosten lintutornin rappusia ylös ja alas. Siili kaatui tornin huipun tasanteelle keuhkojen kirkuessa hoosianna daavidin poikaa mollissa. Tyrogue hyppi vieressä pettyneen oloisena.
"Etkö parempaan pysty? Mokoma nulikka, nouse ylös!"
Tai niin Siili pystyi sielunsa korvin kuvittelevan pokémonin sanovan. Jos Togepi oli hänelle henkinen rasite, oli Tyrogue taas fyysinen. Matkustelun oheisilmiönä oli kunnon kohoaminen, mutta itsensä tarkoituksellista rasittamista oli tullut aiemmin välteltyä. Hän alkoi ymmärtämään, miksi kouluttajat muuttuivat pokémoniensa kaltaiseksi. Taistelutyypit pakottivat myös kouluttajat harjoittelemaan, vesikouluttajat olivat luonnollisesti tekemisessä veden kanssa. Kummitukset taas säikyttelivät öisin aiheuttaen kouluttajilleen tummat silmänaluset. Kumpi muutti toistaan enemmän? Voisi kuvitella, että koulutus tehtäisiin kouluttajat ehdoilla, mutta Tyrogue vei häntä kuin personal trainer. Oliko hän siis heikko?
"Istu aloillasi tai et saa poffiniasi", Siili tiuskahti turhan kovaa.
Mutta ei. Tyrogue jatkoi potkimistaan ja vankumistaan kuin jokin uhmaikäinen.
"ISTU!"
Siinä he olivat. Molemmat olivat hiljaa, kun kumpikaan ei voinut niellä ylpeyttään.
"Hmph", Siili lopulta totesi ja kutsui Tyroguen palloon jäähdyttelemään.
Edellisenä päivänä Siili oli kuullut, että reitti 43:lla olisi paljon kouluttajia. Olisi siis varsin sopivaa jatkaa harjoituksia siellä.

Siili oli todennut Tyroguen tehokkaaksi koulutustavaksi otelluttaa sitä Dittoa vastaan. Ensinnäkin lajitoveria vastaan taisteleminen motivoi Tyroguea entisestään ja toiseksi onnistumisia oli helpompi vertailla. Ditto myöskin osasi ärsyttämisen jalon taidon. Vaikka Tyrogue mäiski olkansa ja muidenkin kehon lihaksien takaa, eivät iskut tuottaneet suurta ongelmaa Ditolle. Se oli jo Cianwoodissa sisäistänyt Tyroguen liikkeet. Tyroguen pitäisi saada luovuutta toimintaansa... Yhtäkkiä Diton nyrkki alkoi hehkua ja se teki nopean iskun.
"Heiheihei!" Siili otti aikalisän. "Miten sinä tuon teit?"
Ditto näytti pöllämystynyttä naamaa ja jatkoi Tyroguen mukiloimista. Jotenkin se oli saanut nopeusedun, vaikka niiden olisi pitänyt saman tasoisia.
"Se johtuu tosta iskusta..." Siili pohdiskeli ja otti pokedexin esiin. "Jotakin on jäänyt huomaamatta."
Tyroguen learnset oli lyhyt ja ytimekäs: Taklaus, Auttava käsi, Hämytälli ja Kaukokatse. Ei mitään taisteluiskua. Toki Tyrogue pystyi nyrkkejään käyttämään, mutta kuin ihminen. Ditto taas oli tehnyt jotain aivan muuta... Niin tietenkin!
"Tyrogue pystytkö matkimaan Dittoa?" Poika kysyi.
Pyynnön toteuttaminen ei ollut ongelma. Miksi se ei ollut ethnyt sitä aikaisemmin. No ei sitä kyllä oltu käskettykään siihen aikaisemmin... Isku oli oletettavasti Täysmäjäys, sillä se selittäisi Diton saaman prioriteetin. Sama oli ilmennyt Quagsirella Toipumisen kanssa. Ilmeisesti pokémoneilla oli yksilöllisiä joidenkin iskujen osaamisen suhteen.

Päästäkseen kokeilemaan uusia taitoja Siili lähti etsimään kouluttajia. Vastaan tuli kuitenkin pensaasta hyvin eriskummallinen pää.
"Neekeri Pacman", Siili henkäisi sopimattomasti. Onneksi kyseinen pää ei kuulunut ihmiselle, mutta se kääntyi pois.
Pää ei kuitenkaan ollut karkaamassa, päinvastoin. Se kohtasi vihollisensa oikealla päällään.

Spoiler:

"Mitäs kummaa?" Pokémonit eivät lakanneet yllättämästä Siiliä.
"Girafarig, pitkäkaula pokémon. Sen hännällä on omat pienet aivonsa. Varo! Jos menet liian lähelle, se voi haistaa sinut ja purra", pokedex kertoi.
"Liian myöhäistä sille", Siili huomautti.
Girafarig päästi Psykosäteen sarvistaan. Tyrogue ei ehtinyt tätä väistää ja tyrmäys oli hyvinkin lähellä.
"Vastaa takaisin!" Siili kannusti.
tyrogue rynnisti päälle. Girafarig nosti kavionsa ilmaan ja Polkaisi. Tyrogue ei taaskaan ollut tarpeeksi nopea vöistämään ja halvaantui aloilleen."
"Älä jähmety!" Tyroguen kouluttaja yritti olla tällä kertaa turhautumatta. "Taklaa!"
Tällä kertaa jokin oli muuttunut. Tyrogue oli tarpeeksi nopea iskemään väistääkseen vastahyökkäyksen.
"Niin joo", Siili mutisi itsekseen. Tyroguen ability oli Steadfast, joten uhkaava tilanne oli kääntynyt heidän edukseen. Jos hän ei jatkossa muistaisi huomioida abilityja, kävisi taas niin kuin Chuckia vastaan...
Saadessaan nopeus edun vaaka kallistui Tyroguen puolelle. Täysmäjäyksellä se iski yhtä päätä ennen kuin toinen pää ehti tajuta asian saadekseen osaltaan myös osuman. Lopputuloksena kirahvi vauhkoontui ja oli helppo napattava. Poképallo sanoi plim. Siili oli pyydystänyt kuudennen pokémoninsa.
"Olet poffinisi ansainnut", Siili nauroi ja heitti herkun.
Tyrogue kaappasi poffinin ilmasta ja nauroi mukana.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ti Elo 04, 2015 9:59

Aiemmin majatalossa...

Siilin lähdettyä Zenzibarkin nousi ylös. Gary nosti katseensa lautasestaan, mutta ei sanonut mitään. "Minun täytyy hoitaa yksi asia. Tulen takaisin joskus iltapäivällä."
Gary nyökkäsi ja Gusin suunnalta kuului epämääräistä muminaa. Sip oli Sip.
Ovella Zenzibar vielä kääntyi ja katsoi Gusiin "Kiitos letuista."

Zenzibar ei kuitenkaan lähtenyt majatalosta, vaan suunnisti kohti majatalon toimistoa. Siellä hän jätti viestin majatalon isännälle ja pyysi välittämään sen pikimmiten. Viestin jätettyään Zenz astui uudelleen ulos, vain törmätäkseen siellä Gusiin. "Sinuna en tekisi sitä."
"Tekisi mitä?" Zenz risti kätensä uhmakkaasti.
"Tiedät kyllä. Hän on ehkä veljesi, mutta se ei tarkoita ettei hän satuttaisi sinua", Gus näytti myötätuntoiselta. "Luota minuun."
Zenzibar huokaisi. "Minun täytyy tehdä tämä. En oletakaan, että ymmärrät." Hän kääntyi lähteäkseen, mutta huikkasi vielä olkansa yli. "Älä yritäkään seurata minua."
Gus jäi seisomaan paikoilleen, huolestunut ilme kasvoillaan.

Zenzibar saapui pieneen puistoon kylän laitamilla. Hän ei tiennyt kuinka kauan Silverillä kestäisi saada hänen viestinsä tai kuinka kauan Silveriltä kestäisi tulla takaisin Mahogany towniin. Hän varautui pitkään odotukseen ja otti Charmanderin ulos pallostaan. He harjoittelivat joitain Charmanderin perusliikkeitä ja sen jälkeen leikkivät hetken. Charmander tuntui vaistoavan, että jotain oli tekeillä, koska se reagoi jokaiseen rasahdukseen. Lopulta Zenz päätti kutsua sen takaisin palloonsa, jotta se ei stressaantuisi liikaa ja välttyisi Silverin tapaamiselta ja uusilta pettymyksiltä.

Aikaa kului ja Zenzibar alkoi uskoa, että Silver ei ollut tulossa ollenkaan. Juuri kun hän päätti lähteä, musta auto ajoi puiston laidalle.
Zenzibar nousi ylös ja meinasi lähteä poikaa vastaan. Sitten hän tajusi, ettei ollut ollenkaan miettinyt mitä sanoisi. Hei veli, ajattelitko murhata ystäväni tänään? Tai: Miten maailmanvalloitus etenee?
Kun Silver sitten seisoi hänen edessään, hän ei tiennyt mitä sanoa. Poika puolestaan katsoi sisartaan päästä varpaisiin. "Huomaan, ettet tuonut tavaroitasi mukanasi. Aiotko siis jäädä niiden kavereidesi luokse?" Silverin äänestä kuulsi iva.
Zenzibar ryhdistäytyi. "Aion. Tulin tänne vain sanomaan hyvästit. En voinut uskoa kaikkea mitä he sinusta kertoivat, mutta ei heillä ole syytä valhedella. Etkä sinä edes yrittänyt kiistää heidän väitteitään. Yhtä asiaa en vain ymmärrä."
"Jaaha, ja mikähän se on?"
Zenzibar nielaisi. "Kuinka kauan olet tiennyt, että isäsi oli rakettiryhmän johtaja? Tiesitkö sen jo silloin kun hän tuli käymään meillä? Mikset sanonut minulle mitään?"
Silver mietti hetken. "Olen tiennyt aina. Giovanni yritti valmentaa minua seuraajakseen, ennen kuin päätti etten ole sen arvoinen. Ja miksen kertonut sinulle... halusin kyllä, mutta Giovanni oli vaarallinen mies, enkä halunnut sinua mukaan hänen touhuihinsa. Lisäksi... äiti kielsi."
Zenzibar hätkähti. "Äiti? Äitikö tiesi?"
"Äiti työskenteli isän alaisuudessa. Hän oli osa rakettiryhmää, yksi isoista pomoista. Hän taisi jättää ne hommat joskus minun syntymäni jälkeen, ennen kuin tapasi sinun isäsi..."
Zenzibar istahti takaisin penkille. Ensin Silver ja nyt äitikin? Hänen perheessään oli aina ollut salaisuuksia ja asioita joista ei puhuta, mutta tämä meni kyllä liian pitkälle... "Sinä valehtelet", Zenzibar sanoi, mutta Silver kuuli tytön äänestä, että hän ei tarkoittanut sitä.
"Kysy häneltä itse. Nyt, jos sinulla ei ole muuta, minulla on kiireitä." Poika kääntyi lähteäkseen.
"Odota!" Zenzibar tarttui poikaa kädestä. "Miksi sinä teet näin? Miksi jahtaat ystäviäni? Etkö voisi antaa meidän olla?"
Silver riuhtaisi kätensä irti. "En halunnut hyökätä heidän kimppuunsa täällä, ennen kuin tapasin sinut. Enkä aio satuttaa sinua nyt. Mutta jos olet heidän kanssaaan, kun aika koittaa, en aio perääntyä vain siksi, että olet siskoni. Rakas äitimme opetti minulle, ettei perhe ole aina kaikki kaikessa. Isäni puolestaan opetti, että joskus pitää katkaista siteet kokonaan." Silver lähti kävelemään pois päin. "Minä yritin auttaa sinua. Mutta en näköjään voi tehdä hyväksesi mitään. Hyvästi, sisko rakas. Toivottavasti emme enää tapaa, koska se ei pääty sinun osaltasi hyvin." Niine hyvineen poika katosi mustaan autoon ja jätti Zenzibarin yksin puistoon.

Paluumatka majatalolle sujui kuin unessa. Zenzibar halusi soittaa äidilleen ja vaatia vastauksia, mutta samaan aikaan hän ei halunnut olla naisen kanssa missään tekemisissä. Majatalolle päästyään hän näki ikkunasta että Gus ja Sip istuivat keittiön pöydässä kuuntelemassa jotain, mitä Haunter näytti selittävän heille suurin elkein. Sisään päästyään Haunter nauroi ja katosi huomatessaan Zenzin.
"Olen pahoillani", Gus sanoi.
"Pahoillasi?" Zenzibar ihmetteli. Sitten hän katsoi kohtaa jossa Haunter oli juuri ollut. "Minähän kielsin seuraamasta minua."
"En minä seurannutkaan... pyysin vain Sipiltä Haunteria lainaksi ja se otti vakoilutehtävän mielellään vastaan", Gus sanoi ja kuulosti ylpeältä siitä, että oli keksinyt idean, mutta Zenzin ilmeen nähtyään hän vakavoitui. "Halusin vain, että siellä on joku pitämässä sinun puoliasi."
Zenzibar huokaisi. "Tässä maailmassa ei taida olla enää ketään joka pitäisi minun puoliani." Hän ei viitsinyt olla vihainen siitä, mitä Gus oli tehnyt. Hän oli juuri oppinut, että hänen koko perhehistoriansa oli yhtä suurta valhetta ja tietojen pimittämistä. Mitäs nyt pieni vakoilu kavereiden kesken...
Gus näytti siltä, että hän haluaisi sanoa jotain, mutta muuttikin mielensä. Zenzibar istahti pöydän ääreen ja jäi jäi tuijottamaan ulos ikkunasta. Jossain tuolla hänen velipuolensa suunnitteli heidän kaikkien tappamista. Mitä ihmettä hänen elämässään oli tapahtunut?

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » To Elo 06, 2015 9:54

Upokkaan tunnelman keskeytti oven paiskautuminen päin seinää. Siili oli saapunut taloon.
"Arvatkaas mitä!" Poika huikkasi työnnettyään päänsä ovesta sisään.
Toiset olivat samassa paikassa minne hän oli heidät jättänytkin. Näköjään mitään mielenkiintoista ei ollut tapahtunut.
"Siili!" Gary hyppäsi tuoliltaan. "Minulla on sinulle asiaa..."
"Hä?" Siili pysähtyi seisomaan yhdelle jalalle seisomaan ottaessaan kenkää jalastaan.
"Tiedätkös kuinka mones kerta tämä oli, kun jätit Togepin hoiteisiini? Liian mones!" Gary tuhisi kuin siili.
"Mutta Tyrogue vaati huomioni..." Siili selitti hämillään.
"Jos et koe kykeneväsi kasvattamaan sitä, silloin jätät sen päiväkotiin tai lähetät ukille. Minä en tee työtä puolestasi", Gary murahti.
"Pystyn minä!" Siili inisi. "Mutta en minä ole mikään Machamp!"
"Pokémon mestarina oleminen vastaa mega-Machampia", Blue valisti.
"Noniin, eiköhän riitä", Sip huokaisi. "Miten harjoitukset sujui?"
"Hyvinhyvin", Siili oli ehtinyt menettää intonsa. "Nappasin uuden pokémonin."
Siili esitteli uuden kumppaninsa.
"Giii-ih", Pokémon hörähti hämmästyneenä kaikista uusista naamoista.
"Uusi hoidettava", Gary tyytyi toteamaan.
"Se on kasvissyöjä", Gus tuumi puolestaan. "Ainakaan se ei sitten vie enempää ruokavaroja."
"Ehkä sitä varten kuuden pokémonin sääntö keksittiin", Sip totesi.
"Enpä tiedä", Gus tuumi. "Se on tapa kontrolloida kouluttajia ja kerätä heistä tietoa. Muutenhan joku voisi pyydystää joukon Grimereita ja hukuttaa kaupungin haisevaan kaokseen. Rakettiryhmä voisi pitää sitä hyvänä ideana..."
"Onneksi olkoon", Zenz huikkasi pojalle keskustelun lomassa.
"Kiitos!" Siili oli odottanut näitä sanoja. "Olen menossa salille, että saa tulla mukaan jos haluaa."

Saliottelun katsominen tarjosi mahdollisuuden sivuuttaa mielestä tulevan maailman tuhon ja ihmissuhde draamat. Salipäällikkö löytyi salinsa takapihalta, jonka lammelle oli kerääntynyt joukko Seelejä ja Sheldereitä.
"Minä kun luulin kouluttajajoukon tyrehtyneen", Pryce henkäisi väsyneenä, kun he ilmoittivat tarkoitusperänsä. "No en minä eläkkeellekään ole rupeamassa."
Prycen avustaja laittoi viltin tämän jalkojen päälle. Syyn saattoi arvata, kun he saapuivat otteluareenalle. Oli kuin he olisivat pakastimessa. Tuolia ohjannut nainen siirtyi tuomariksi.
"Ottelu otellaan kolmella pokémonilla ilman aikarajaa", tuomari ilmoitti. "Vastustaja voi vaihtaa pokémoniaan, mutta salijohtaja ei. Ymmärretty?"
"Joo valitsen Tyroguen!"
"Siinä tapauksessa..." Pryce valitsi oman pokémoninsa.

Spoiler:

"Et voi olla tosissasi", Sip puhui hampaidensa välistä.
"Delibird?" Siili myös hämmästeli. "Et kai ole tulossa vanhuudenhöperöksi?"
"Sinulle pitää opettaa, kuinka vanhempia puhutellaan", Prycen ääni kuulsi kylmänä.
"Ja minä kuinka otellaan!" Siili ei ottanut enemmän tai vähemmän kuuleviin korviinsa. "Hämytälli!"
Isku olisi osunut kohteeseensa, jos Tyrogue ei olisi liukastunut. Siili nirskutti hampaitansa. Areena oli suunniteltu jäätyyppejä silmällä pitäen. Myös keskellä oleva vesiallas oli vain Tyroguen tiellä, kun Delibird saattoi lennellä sen yllä.
"Jääsirpale", Pryce näki hetken vastaiskuun.
Delibird kiteytti käsiensä välillä ilmaa ja sinkosi sirpaleet pikavauhtia Tyrogue päin.
"Täysmäjäys!"
Tyrogue rikkoi hohtavalla nyrkillään vastaansa tulevat sirpaleet. Se otti tällä kertaa jäälohkareista vauhtia sinkosi itsensä Delibirdin kimppuun.
"Suojaus."
Delibird kehitti eteensä suojavallin, joka otti vastaan Tyroguen iskun. Tyrogue putosi maahan liukastuakseen uudelleen.
"Prioriteetti-isku prioriteetin perään", Gary henkäisi. "Eihän tässä pysy enää perässä..."
"Raekuuro", Pryce jatkoi rauhallisena.
Joululintu hehkui sinisenä ja sai aikaan paikallisen pilven, josta tyrskysi lunta ja rakeita. Vastustajan näkeminen tuli lähes mahdottomaksi.
"Rehvastelu", Pryce sanoi pokémonilleen.
Delibird laskeutui Tyroguen eteen kädet puuskassa. Tuijottaessaan uhmakkaasti se hehkui punaisena, mikä sai Tyroguen sekaisin päästään.
"Käännetään tämä meidän eduksi!" Siili kannusti "Jatka Täysmäjäystä!"
"Tuplatiimi."
Tyrogue kadotti kohteensa, kun viereen ilmeni kopioita siitä. Jos yhtä oli jo tarpeeksi hankala seurata raekuurossa, niin useamman oli mahdotonta. Kun se ei tienyt mitä lyödä, Tyrogue huitoi ympäriinsä ja lopulta löi itseään.
"Hei me ollaan harjoiteltu tätä!" Siili ulahti. "Keskity!"
"Viimeistele Taivasässällä."
Kun Tyrogue ei tienyt, mitä Deliberdeistä väistää, oli osuma väistämätön. Lentotyypin isku oli sille liikaa.

"Epäreilu stradegia", Siili nurisi. "No tiedän, kuka sopii tota vastaan"
Tällä poika tarkoitti Quagsirea.
"Vie siltä siivet alta", poika ohjeisti. "Vesipyssy!"
"Qaaaa", vesisalamanteri teki työtä käskettyä.
"Kuivajäädytys", Pryce hymähti.
Quagsiren Vesipyssy pysähtyi kesken matkansa ja rupesi jäätymään. Lopulta jää eteni vesisalamanterin suuhun, jolloin muodostunut jäätikku kaatoi sen maahan. OHKO.
"Waaaa", Siili roikotti suutansa.
"Älä ala-arvioi jääiskuja", salipäällikkö sanoi.

"Mitä helvettä Siili", Sip päästi suustaan. "Et voi hävitä Delibirdille!"
"Enenen", Siilin pää surrasi kahtasataa. Olisi vain yksi pokémon, johon hän voisi luottaa tällaisessa tilanteessa. "Dunsparce, hoida homma kotiin."
"Duns", maakäärme astui urheana areenalle.
"Rehvastelu", Pryce jatkoi ottelua.
Mutta isku meni ohi.
"Muinaiset Voimat!" Oli Siilin hetki iskeä.
Delibird putosi kuin peipponen ritsasta. Dunsparce alkoi hehkua.
"Uu sait boostia iskusta", Siili myhäili.

"Palaa", salipäällikkö kutsui pokémoninsa. "Sinulla on vielä pitkä matka voittoon."

Spoiler:

"Dongong", Dewgong läpsi räpylöitään toisiaan vasten ja liu'utti itsensä jäältä vesialtaaseen.
"Jos meillä ei ole etulyöntiä jäällä niin hankitan se ilmassa", Siili neuvoi pokémoniaan.
Dunsparce nousi pienille siivilleen.
"Iske Varjopalloilla!" Siili jatkoi.
"Sukella."
Hylje upotti itsensä veteen ja Varjopallot iskivät vain vettä.
"Jatka vain", Siili sanoi Dunsparcelle. "Se ei voi olla siellä ikuisuuksiin."
Dewgongongin isku oli kuitenkin vielä kesken. Se ponnisti korkealle ilmaan iskien paineella.
"Jääsäde!"
Hylje muodosti hohkaavan säteen, jolla se iski yllätettyyn vastustajaansa. Dunsparce jäätyi jään sisään ja putosi ilmasta maahan.
"Mutta nehän minä voi nyt hyökätä!" Siili päästi ähkäisyn.
"Vesihäntä", Pryce ei antanut armoa.
Hylje mäiskäisi jääpallon muotoisen vastustajansa päin seinää.
"Käytä Poraryntäystä!" Siili ei halunnut jäädä avuttomana aloilleen.
Jää iski kipinää ja petti poran alta. Dunsparce ravisteli hileet päältänsä ja oli taas valmis taistelemaan.
"Haa!" Siili hihkaisi ja jatkoi. "Muinaiset Voimat!"
Dewgong ehti kuitenkin väistää iskua uudelleen veden alle.
"Siili ei voi antaa saman kuvion jatkua", Gus mutisi.
"Työnnä pää veteen ja käytä Kirskuntaa!" Siili oli ajatellut aivan samaa.
Dunsparce ei aristellut kylmää vettä ja päästi sireeninsä valloilleen. Ulkoisesti mitään ei näyttänyt tapahtuvan, mutta Dewgong kohotti hädissään päänsä vedestä.
"Vesi johtaa ääntä ilmaa tehokkaammin", Gus henkäisi. "Kuinka tiesit?"
"Mitä tyhmäksikö minua luulet", Siili tuhahti. "Sitten Alistus!"
Maalla Dewgong oli helppo kohde ja heikennettynä Dunsparcen isku onnistui pökerryttämään sen. Ottelu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi.

"Voimaan ei auta kuin vastata voimalla", Pryce totesi ja kutsui viimeisen pokémoninsa.

Spoiler:

"Se on valtava", Zenz henkäisi vaikuttuneena.
"Raekuuro", slaipäällikkö valitsi ensimmäisen iskunsa.
Uusi pilvi tuiversi valkoista sisältöään.
Pryce ei kuitenkaan jättänyt siirtoaan siihen: "Lumimyrsky."
Lumipyry voimistui iskuaalloksi, joka läpäisi koko salin. Siili tunsi vaatteidensa jäätyvän päältänsä ja jähmettyi itsekin.
"Alistus", Pryce jatkoi.
Mamoswine suorastaan liisi Dunsparcen kimppuun.
"Mutta miten se pystyi iskeä vesialtaan yli?" Zenz hämmästeli.
"Helposti, jos sitä ei ole", Gary huomautti. "Katso."
Tiellä ollut allas oli nyt jäätynyt osaksi kenttää.
"Älä anna sen häiritä", Siili sanoi kalisevien hampaidensa välistä. "Liu'u ja iske Varjopalloilla."
Dunsparce ponnisti voimaa jäälohkareesta ja liukui jäällä kuin mikä tahansa pingviini. Se syöksyi Mamoswinen jalkojen välistä ja iski Varjopallonsa mammutin vatsaan.
"Tallo se", Pryce murahti.
Helpommin sanottu kuin tehty. Maakäärme sinkoili itseänsä ympäri kenttää iskien uudelleen, ja mammutti yritti pysyä sen perässä. Lopulta Mamoswine oli ajautunut heikoille jäille. Altaan parimetriä paksu jää ei kestä kolmesataa kiloista pokémonia ikuisuuksiin, jos sitä tallotaan. Sitä kutsutaan painovoimaksi. Mamoswine upposi veteen.
"Jes!" Siili nosti nyrkkinsä pystyyn.
"Ei tämä tähän loppunut, jos sitä luulit", salipäällikkö huomautti.
Mammutti yksinkertaisesti kohotti suuret jalkansa ja nousi pois altaasta.
"Luulitko ettenkö olisi ottanut tuota huomioon salia suunnitellessa?" Pryce enemmän kertoi kuin kysyi. "Lumimyrsky!"
Kylmää hohkaava tuuli vavisutti ihoa syvemmälle. Dunsparce oli äärirajoillaan.
"Tämähän on raakaa peliä", Zenz henkäisi.
"Sinnittele ja Läpsyttele!" Siili huusi puhurin lävitse.
Sinnikkäästi Dunsparce liu'utti itsensä uuteen hyökkäykseen. Maakäärme heilui vallattomasti kuin demonin riivaamana. Iskun voima löi mammutin takaisin altaaseen. Tällä kertaa se ei pystynyt nousemaan sieltä uudelleen.
"Mamoswine on ulkona pelistä!" Tuomari kuulutti. "Voittaja on Dunsparce!"
"Jei", Siili äännähti enemmän helpottuneena kuin innostuneena. "Mutta miksi en käskenyt Tyrogue käyttämään Kaukokatsetta Tuplatiimiä vastaan..."
"Saatoit voittaa, mutta et kunnialla", avustaja työnsi Prycen antamaan salimerkkiä. "En halua, että tämä salimerkki on rohkaisu väärään suuntaan."
"Hmm?" Siili ei osannut muuta sanoa.
"En voi suoristaa tietäsi puolestasi", salipäällikkö tyytyi toteamaan. "Muista ketkä ovat tukenasi."
Niine hyvineen salipäällikkö lähti ja jätti sanojensa painon heidän harteilleen.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Pe Elo 07, 2015 8:33

"Typerä vanha ukko," Siili mutisi kiinnittäessään Jäätikkömerkkiä nyt enää yhtä vajaaseen Indigo-liigan salimerkkikansioon, "turvautuu hyödyttömiin sanoihin kun huomaa hävinneensä."
"Typerä vanha ukko... joka sattuu olemaan salinjohtaja, vanhin ja kokenein sellainen kaiken lisäksi." Gary sanoi.
"Vanhin niin... seniili oikein. Aika taitaa olla ajanut Prycen ohi. Ei täällä saarnaaminen auta... Puheet on heikoille, vahvat käy kyselemättä toimintaan. Ehkä minä voisin ottaa Prycen paikan salinjohtajana kunhan olen voittanut turnajaiset..." Siili mietiskeli kävellessään rehvakkain askelin porukan kärjessä.

"Tajuat kai keneltä hän alkaa kuulostaa?" Gus kuiskasi Garylle heidän lompsiessaan hieman muun joukon jäljessä.
"Joo, Silveriltä..." Gary mutisi jättäen lauseen roikkumaan hiljaisena ilmaan.
"...ja sinulta." Gus päätti lauseen parin sekunnin jälkeen.
"Olin just tulossa itseeni." Gary sanoi. Parin sekunnin hiljaiskäynnin jälkeen miehet katsahtivat toisiinsa ja tyrskähtivät niin että edellä kävelevä Zenz katsoi kummissaan taakseen, vain nähdäkseen eri suuntaan katselevia virneitä. Kantolaiset ovat sitten kummallisia.

"Mutta ihan oikeasti-" Gus aloitti kuiskuttelun jälleen.
"Tiedän. Mutta minkäs minä sille mitään voin." Gary sanoi ja haroi tukkaansa vuosien kokemuksella.
"Voisit vaikka kokeilla palauttaa Siilin maan pinnalle - sinullahan on maan pinnalle putoamisesta kokemusta." Gus sanoi.
"Varovasti nyt, minähän voisin vaikka loukkaantua."
"Ihan niinkuin minä en siihen pyrkisi. Asiahan on niin että Siili pitää sinua esikuvanaan, mutta omaksuu kouluttajana menestymisen lisäksi vain ne puolet, joita näyttelet sinulla olevan." Gus kertoili.
"Mistäs sinä tiedät mitä minä näyttelen ja mitä oikeasti olen?" Gary kysyi ovelasti.

"Noh," Gus sanoi ääntään hieman korottaen, "en usko että sinä loppujen lopuksi olet paljoa muuttunut siitä kun seitsenvuotiaana juoksit itku kurkussa kotiin kun Red oli voittanut sinut Pokémon-korttipelissä -"
"Hiljempaa, pässi!" Gary sihahti kun tajusi Sipin olevan juuri ja juuri kuuloetäisyydellä.
"- mutta seuraavana päivänä juoksit riemusta kiljuen vastaan kun Red saapui labralle vaikka olit raivonnut ja viskellyt kortteja ja ollut muutenkin sietämättömän huono häviäjä, niinkuin olet aina sen jälkeen ollut." Gus muisteli.
"...kiitos tästä. En kyllä ymmärrä miten se mihinkään liittyy." Gary mutisi.
"Olet kusipää, Gary. Mutta sinä välität. Olet aina välittänyt, vaikka yritätkin sen peittää. Ukistasi, Redistä, Siilistä, Sipistä... jopa minusta." Gus palasi kuiskutteluun.
"Jos et palauta tätä keskustelua vähemmän arveluttaville raiteille, tinttaan sinua pataan ja täysiä."
"Jos et välittäisi, olisit nyt luultavasti Silverin kanssa kimpassa juonimassa kansanmurhaa. Kysymys kuuluukin, haluatko nähdä Siilin lähtevän sille tielle?" Gus kysyi hiljaa. Gary puuskahti ärtyneenä ja mottasi Gusia olkapäähän.
"...vihaan sinua."
"Sitä varten veljet ovat." Gus hymähti ja ansaitsi sillä toisen tuttavallisen mottaisun. Zenz vilkaisi poikia silmäkulmastaan. Siinä ne nyt virnuilevat ja hakkaavat toisiaan.

Kirjoittaja **Sieppeli** » La Elo 08, 2015 6:50

Tuli hämmentävä hiljaisuus, sillä hetken aikaa Gary Oak oli ihan hiljaa. Gus pelkäsi rikkoneensa hänet täysin, mutta sitten hän tunnisti ilmeen nuoremman miehen kasvoilla: Hän mietti.

Oli aika antaa Siilille palautuminen todellisuuteen.

Gus ehti jo vähän harmistua kun puhetta ei ruvennut kuulumaan, vaikka he olivat ehtineet päivälliseen asti. He olivat pysähtyneet kaupassa ja ostaneet ruokaa mentäväksi mukaan, ja olivat siirtyneet puiden varjoon valmistamaan ateriansa. Tilanne olisi saattanut pysyä leppoisana, ellei eräs Haunter olisi saanut Garylta lupaa aiheuttaa kaaosta. Siili, joka oli ollut niin keskittyneenä PokeDexin selailemiseen, ei edes ehtinyt huomata kun kummitus käväisi viemässä häneltä kaikki pallot. Dunsparce nosti päätään huomatessaan tapahtuman, mutta sekin ehti reagoida liian hitaasti. Näppärästi Haunter painoi jokaisen pallon auki ja yllättäen kaikki Siilin palloissa olleet Pokemonit pöllähtivät heidän ruokapöytäänsä.

"Hei!" Siili huusi vihaisena huomatessaan varkaan. Hänestä riippumatta ruokapöydässä alkoi samantien kaaos: Tyrogue innostui nähdessään ruokaa ja suorastaan hyökkäsi Gusin kupin kimppuun. Ditto huomasi uuden tuttavan Girafarigin ja otti tämän muodon haastaakseen tämän siinä ja nyt leikkimieliseen otteluun. Togepi, joka oli pöllähtänyt siihen kaiken keskelle, joutui paniikkiin ja alkoi itkeä niin, että kaikki ihmiset joutuivat hypähtämään kauemmas että heidän korvansa eivät särkyisi. Dunsparce ei tiennyt mitä sen pitäisi tehdä, joten se lennähti ilmaan suoraan kaaokselta. Siili huusi, ja yritti ottaa Haunteria kiinni, joka katosi paikalta Pokepallot mukanaan. Sip hypähteli pari askelta taaemmas ja jäi seuraamaan tilannetta siltä paikalta syöden samalla nuudeleita tikuillaan. Gary piteli korviaan, katsellen sivusta Siilin reagointia tilanteeseen, Zenz otti Charmanderin äkkiä syliinsä ettei tämäkin juoksiki iloiseen kasaan mukaan. Yhtä onnekkaita he eivät olleet Gusin valloillaan olleiden Pikachun ja Mudkipin kanssa, jotka olivat heti Ditton ja Girafarigin mukana ottelemassa. Gus puolestaan kärsi kaikkein eniten, sillä Turogue oli hänen ruokansa kimpussa ja Cyndaquil yritti suojella isäntäänsä.

"SIPI!" Siili huusi kaiken melun yli, "mikset vahdi Haunteriasi paremmin!?" Sipi ei vastannut, käänsi vain päätään ja ryysti nuudeleitaan melkein kuin käärme kieltä lipoen. Togepi rääkyi jo niin kovaa, että kukaan ei oikein olisi uskaltanut tehdä asialle mitään. Ei sitä pelastamaankaan meinannut päästä, kun neljä muuta Pokemonia kinasteli siinä ympärillä, talloen lihapullat ja kaiken muun mitä he olivat juuri ostaneet.

Gary vain istui edelleen ja seurasi. Siili oli täysin menettänyt hallinnan tilanteeseen.

"Tyrogue älä!" Hän huusi, "Ditto- äh! Togepi LOPETA. Tyro-, tyrogue tänne, jätä Gus rauhaan - Dunsparce auta! Gifara-, gira- LOPETTAKAA KAIKKI!" Valitettavasti hänen huutonsa ei ylittänyt kaaoksen aiheuttamaa hälyä, eikä kukaan reagoinut hänen huutoonsa. Hän yritti irrottaa kahta Girafarigia toisistaan, mutta Mudkip ja Pikachu onnistuivat kaatamaan hänet maahan. Seuraavaksi hän yritti rauhoittaa Togepia, muttei kestänyt olla sen lähellä tarpeeksi pitkään ja hänen rauhattomat reaktionsa pahensivat vauvan rauhattomuutta. Tyrogue voitti painin Gusia vastaan ja palkkioksi se päätti istua Gusin vastalla ja syödä tämän keiton. Cyndaquil näytti siltä, että se räjähtäisi minä hetkenä hyvänsä liekkeihin, jotka olisivat saattaneet polttaa Gusin pahastikin. Oli Zenzin vuoro painia, kun Charmander yritti raapia tietään ulos hänen sylistään.

Siili näytti maansa menettäneeltä. Hän pyöri ympyrää eksyksissä, ja hänen tilanteensa alkoi näyttää epätoivoiselta. Hän oli täysin punainen kasvoiltaan, aivan kuin hänkin meinaisi räjähtää.

"Sipi?" Gary oli nähnyt tarpeeksi ja katsahti takanaan seisovaa naispuolista henkilöä. Tämä nyökkäsi, ojentaen nuudelipurkkinsa tyhjälle jossa näkymättömissä oleva Dusclops nappasi purkin itselleen. Sitten kaksikko siirtyi rauhoittamaan tilannetta. Ensimmäiseksi Gary syöksähti nappaamaan Togepin, ottaen tämän syliinsä ja siirtyen hetkeksi kauemmas. Samalla Sipi aloitti painin Diton ja aidon Girafarigin kanssa, saaden nämä irti toisistaan. Maahan jäivät kinastelemaan vain Mudkip ja Pikachu, jotka hetkessä olivat juosseet sivuun omille teilleen. Toisaalla Dunsparce laskeutui Gusin Cyndaquilin luokse, häiriten sitä niin, että se päätti lopettaa Tyrogue-jahtinsa. Jäljellä oli enää Siili, joka seisoi kaiken keskellä hengittäen kovaäänisesti, olkapäät kohoten joka hengityksellä kohti korvia.

Viimeisenä paikalle poksahti Haunter, joka ilmaantui Siilin päälle ja pudotti pallot hänen päähänsä. Vain kaksi niistä osui kohteeseensa. Sipin Haunter katosi paikalta käkättäen julmasti.

"Mitä halvattua Sipi?" Siili kysyi sangen vihaisena naispuoliselta henkilöltä, joka sillä hetkellä kahta Girafarigia korvista. Vastaukseksi hän sai olkapäiden kohautuksen.

"Ei minun suunnitelmani", Sip vastasi ja Ditto muutti muotonsa omaksi itsekseen, roikkuen niskastaan(?) Sipin sormissa kuin retuutettu limainen nukke. Se näytti hyvin nöyrältä kaikessa limaisuudessaan.

"Mikset ole kouluttanut sitä niin että se tottelee käskyjä?" Siili puhkui ja puhisi. Sipin ilme synkkeni 10 astetta pakkasen puolelle.

"Gnirk!" Hän huudahti niin, että kaikkien huomio kääntyi heti häneen ja Haunterkin poksahti paikalle käskystä, "Kieri!" Käsky niin topakasti, että niin Haunter, vyötäröltä lennähtänyt Honedge, kuin Siilin Dunsparcekin, kierähtivät heti ympäri. Sen jälkeen ne molemmat jäivät odottamaan lisäkäskyjä. Niitä ei tullut vaan Sip marssi Siilin luo ja paiskasi Ditton tämän syliin.

"Älä enää ikinä väitä minua vastaan noin", hän ärähti ja sai kaiken värin katoamaan Siilin punaisilta kasvoilta. Sitten hän marssi paikalta aivan täysin kummituksinensa. Häkeltyneenä Siili seisoi hetken paikallaan ennen kuin poimi Pokepallonsa maasta ja kutsui ylimääräiset Pokemoninsa pois. Zenz riensi auttamaan Gusin takaisin elinvoimaiseksi, vaikka hänen keittonsa olikin jo menetetty tapaus.

"Siili, sinun pitäisi hallita Pokemonisi paremmin", Gus sanoi selvittyään shokista.

"MINUN?" Siili huudahti, "entä Sipin Haunter? Se tämän aloitti? Entä sinun Mudkipisi ja Pikachusi, ne pahensivat tilannetta? Missä minä tein väärin?"

"Sinä et hallitse yhtään niitä", Gary huomautti, syleillen edelleen Togepia jota ei oltu kutsuttu pois, "Togepi ei kuuntele sinua. Et kykene käsittelemään niitä Pokemoneina, sillä olet kouluttanut ne taistelemaan. Tätä menoa Togepi ei ikinä kehity vahvemmaksi, jollet anna Pokemoneillesi sitä huomiota mitä ne tarvitsevat."

"Minä olen voittanut kaikki vastaan tulleet otteluni", Siili puolustautui kovaäänisesti.

"Niin voitti Silverkin!" Gus huomautti, pyyhkien keitonrippeitä vaatteiltaan, "ja antoi sen nousta päähänsä."

Siili pysähtyi hetkeksi, sihahtaen sitten kuin kiukustunut siili, ja lähtien juoksemaan vastapäiseen suuntaan. Zenz huudahti, yrittäen saada poikaa pysähtymään, mutta siitä ei ollut apua.

"Dunsparce", Gary kutsui juuri, kun lentomato oli lähdössä isäntänsä perään, "vahdi Siiliä ettei hän tee mitään typerää." Se katsahti Garyä, lähtien sitten lentämään Siilin perässä.

"Muistuta, etten enää ikinä pyydä sinua puhumaan kenellekään", Gus huokaisi Garylle väsyneenä.

Kirjoittaja **Zenzibar** » La Elo 08, 2015 7:27

Zenzibarin Charmander näytti katuvalta palatessaan emäntänsä luokse ja nähdessään tämän käsissä olevat viillot. "Char?"
Zenzibar vilkaisi pokemonia ja istahti takaisin pöydän ääreen, jossa ei kyllä ollut ruokaa enää nimeksikään. "Saat anteeksi, ei kai ollut järkevää olettaa että et tekisi melkein mitä vain päästäksesi touhuun mukaan, kun kaikki muutkin pokemonit riehuivat miten sattuu. Mutta olisi ensi kerralla kiva, jos et tekisi samalla haavoja käteeni, sopisiko sellainen?"
"Char!" Zenzibar hymyili pokemonilleen, eikä oikein osannut olla vihainen. Gus tuli myös takaisin pöydän ääreen ja irvisti nähdessään viillot Zenzin käsissä. Ne eivät kuitenkaan olleet syviä ja jättäisivät tuskin edes jälkeä.
"Tuota... mitä ösken oikein tapahtui?" Zenzibar katsahti Gusiin kysyvästi, samalla kun etsi ensiaputarpeita repustaan.
"Noh... minä puhuin Garylle Siilistä ja Gary päätti ottaa vähän rankemmat aseet käyttöön poikaa opettaakseen. Hän... noh, hän alkaa muistuttaa hieman veljeäsi."
Zenzin ilme synkkeni. "Niin... no, nyt kun mainitset asiasta..." Enempää tyttö ei saanut sanotuksi ja Guskaan ei halunnut painostaa.
"Haluatko, että autan tuossa?" Gus kysyi ja nyökkäsi tytön haavoihin päin.
"Kyllä minä pärjään."
Zenzin puhdistaessa käsiään ja kaivaessa sidetarpeita, Garyki tuli takaisin pöydän ääreen. "Äh, sori, ei ollut tarkoitus että te saisitte eniten turpaanne. En vain keksinyt miten muutenkaan voisin nopeasti ja tehokkaasti osoittaa Siilille, että pokemonin ja kouluttajan välillä on muutakin, kuin otteluiden voittaminen."
Zenzibar hymähti ja Gus näytti hapanta naamaa.
"Kuulin kuinka annoit anteeksi Charmanderillesi. Siilillä olisi vähän opittavaa sinulta", Gary sanoi seuraavaksi ja sai Zenzin nostamaan päätään yllättyneenä.
"Häh? Opittavaa? Minulta vai?"
Nyt Guskin nyökkäsi. "Et ehkä hallitse sitä vielä täysin, tai ole kehittänyt vielä hirveästi sen ottelutaitoja, mutta sinä sentään yrität luoda siihen kunnollista suhdetta ensin, etkä painosta pokemonia vain taistelemaan. Tätä vauhtia Charmander tottelee sinua täysin alta aikayksikön ja sen jälkeen otteluihin harjoittelu alkaa sujua paljon nopeammin ja vaivattomammin."
Zenzibar oli hetken hiljaa. "Outoa ajatella, että hallitsen jotain paremmin kuin Siili, vaikka olen vasta aloittanut kouluttamisen, enkä ole otellut vielä yhtään oikeaa ottelua..."
"Juuri siitä syystä Siilin tulisi ottaa sinusta mallia. Tajusit melkein heti, mikä pokemonin ja kouluttajan välisessä suhteessa on tärkeintä: luottamus, ymmärrys ja tottelevaisuus. Ei suinkaan se, kuinka vahvaksi tai taitavaksi pokemonin onnistuu kouluttamaan."
Se antoi Zenzibarille paljon mietittävää ja hän tunsi pienen ylpeyden pistoksen. Ainakin hän teki jotain oikein!

Sip palasi ehkä noin tunnin kuluttua takaisin, eikä kukaan vaivautunut kysymään missä tämä oli ollut. Sen sijaan, kun Siiliä ei alkanut kuulla takaisin, porukka alkoi huolestua.
"Ehkä jonkun pitäis lähteä katsomaan, mihin poika on jäänyt?" Zenzibar ehdotti.
Pienen neuvottelun jälkeen päätettiin, että poika olisi ehkä vähiten vihainen Zenzibarille ja saattaisi parhaiten palata takaisin, jos tämä lähtisi häntä hakemaan. Niinpä Zenzibar kutsui Charmanderin takaisin palloonsa ja lähti etsimään Siiliä.

Kirjoittaja **Siilinpiikki** » Su Elo 09, 2015 7:03

Dunsparce tähysti puun oksalla. Kouluttaja ei ollut tehnyt mitään hälyyttävää, mutta seurassa pysyminen oli ollut vaikeata. Lopulta poika oli väsähtänyt ja jäänyt nojaamaan puunrunkoon. Taatakseen pojan rauhan se oli joutunut Häikäisemään pari Pidgeytä ja yhden kouluttajan. Nyt kaupungin suunnasta oli tulossa uusi kohde. Dunsparce tarkkaili tilannetta. Ehkä tämän tapauksen voisi päästää lävitse...
"Täällähän sinä olet", Zenzibar huokaisi helpottuneena löytäessään Siilin. Hän oli ehtinyt pelätä etsintöjen venyvän iltamyöhään asti.
"Jaa tulitko sinäkin valistamaan minua?" Siili tuhahti kääntämättä katsettaan varvusta, jota kuori kynsillään. Hän kuitenkin vaikutti päästäneen jo suurimmat höyryt ulos.
"Jonkun piti tulla katsomaan perääsi..." Tyttö istahti Siilin viereen. "Oletko sinä itkenyt?"
"Een, vaan potkaisin Venonatia ja se pillastu", vastaus oli niin säälittävä, että se saattoi pitää paikkaansa. "Mutta ei minusta tarvitse heti huolestua, jos en ilmesty. En minä ole mikään paapottava!"
Zenz mietti, mitä voisi sanoa. Ehkä parempi olisi vain olla sanomatta mitään ettei tulisi tällä kertaa pilattua hommaa. Siili olikin jatkamassa puhettaan.
"Ja Gus sanoi minua Silveriksi", Siili repi oksasta palan suorastaan väkivaltaisesti. "Se on... julmaa."
"Hän ei varmaan tarkoittanut sitä samassa mielessä kuin sinä ajattelet", Zenzibar selitti. "Gary halusi vain sinun kiinnittävän pokémoneihisi enemmän huomiota."
"Ai Garykö sen takana oli", poika murisi. "Kyseessä on kumminkin minun pokémonit, jolloin minulla on oikeus päättää itse, miten koulutan ne... Eniten tässä suututtaa kumminkin kai se, että Gary on oikeassa. En vain siedä häviämistä ja haluan pokémonieni suhtautuvan siihen tosissaan. En halua saman toistuvan kuin Whitneyn salilla."
"Sinun pitää osoittaa luottamusta ennen kuin voit itse vaatia mitään", Zenz enemmän pohti kuin kertoi.
"Voin luottaa vain itseeni", Siili mutisi. "Minun pitää pysyä vahvana itseni vuoksi."
"Veljeni paljastui joksikin maailmanvalloitus hulluksi, mutta ette jättäneet minua", Zenz huomautti. "Eikö se jo kerro luottamuksesta... ja välittämisestä?"
"Välittämisestä?" Siili sylkäisi sanat suustansa. "Viime pokeliigan jälkeen olin tosi yksin... Vanhemmat oli eronnut ja kaverit päätti lähteä kuukausiksi omille teilleen mitään sanomatta. Onko se tapa osoittaa välittämistä? Enkä muista heidän edes pahoitelleen asiaa."
"Taidat olla tosi vihanen siitä."
"Vihainen?" Poika kohautti kulmakarvojansa. "En ainakaan muista olleeni. Se ei tunnu missään, kun työntää sen syvälle ja unohtaa. En voi antaa tuollaisen olla esteenäni."
Zenzibar luuli nyt käsittävänsä, mistä Siili oli puhunut Cianwoodissa: "Eli kovetat itsesi?"
"Se on niin helpompaa."
"Uuvuttavalta se minusta kuulostaa."
Siili huokaisi, mutta ei sanonut mitään.
"En tiedä, mitä Sipille tapahtui, mutta hän vaikuttaa olevan vähän oman tien kulkijansa", Zenz jatkoit puhumista, "mutta mitä minä kuulin Gusista, niin hänelläkin on ollut hankalaa. Oletko tehnyt mitään hänen tukemisekseen?"
"Ai että olenko?" Siili murahti. "Sen takiahan en ole puhunut näistä asioista."
"Tämä ryhmä ei todellakaan tiedä, mitä kommunikaatio tarkoittaa", Zenz huokaisi teatraalisesti, mille Siili hymähti varovaisesti. "Kun ihmiset murehtivat omia ongelmiaan, he luulevat olevansa ainoita maailmassa."
"Miten sinä sitten Silveristä?" Siilin oli ollut tarkoitus nälväistä, mutta ei saanut ivaa ääneensä. "Murehditko sitä asiaa?"
"Se ei-" kuulu sinulle oli Zenz sanomassa, kunnes tajusi oman epäpyhyytensä, "se ei ole mitään, minkä voisi hetkessä sulattaa."
Siili nyökkäsi: "Et ole sen kanssa yksin."
"Nyt sinä varastit kuule minun suustani", Zenz naurahti.
"Ehkä", poika virnisti.
Heidän ympärillään vallitsi hetken hiljaisuus, mutta se ei ollut enää ahdistava.
"Onkohan olemassa jotain mikrobi-pokémoneita?" Siili heilutteli kädessään olevaa nyt paljaaksi kuorittua oksaa. "Tässä voisi olla miljoonia sellaisia."
"Siitä sinun pitää kysyä Gusilta", Zenzibar totesi.
Zenz nousi ja poika seurasi perässä.
"En kai mennyt valistamisen puolelle?" Zenzibar kysyi.
"No ainakin teet sen edes paremmin kuin toiset", Siili totesi.
Dunsparce lepatti kouluttajansa jalkojen juureen. Vaaratilanne vaikutti olevan ohitse.

Kirjoittaja **Gustaffsson** » Ti Elo 11, 2015 9:50

Zenz ja Siili palasivat muiden luo. Siili oli vähän kahden vaiheilla avaisiko suutaan saapuessaan, mutta kun kukaan ei kiinnittänyt saapujiin mitään huomiota pientä vilkaisua lukuunottamatta, ratkesi sekin asia itsestään.

Seurue vietti joutilasta ruoansulatteluhetkeä. Gary nojaili puuta vasten ja teki laiskoin kädenliikkein käpylehmiä, joita asetteli eteensä hymyillen omituista, sisäänpäin kääntynyttä hymyä. Sip nojasi samaan puuhun toisella puolella Honedgea kiillotellen. Gus istui toisen puun juurella ja puuhaili maatasolla jotain, mitä tämän edessä rivissä hyörivät Pokémonit estivät näkemästä. Siili ei kehdannut äskeisen jälkeen osoittaa minkäänsorttista uteliaisuutta, mutta Zenzillä ei ollut omallatunnollaan mitään estämässä uteliaisuutta. Niinpä hän kävelikin Gusin luo.
"Mitä puuhaat?" Zenz kysyi. Gusilla oli edessään pala leivinpaperia jolle tämä oli asetellut puolen tusinaa purkkeja eri mausteita ja yrttejä, jauhoja, paria eri laatua kuivattuja kuoriaisia ja säilykelihaa. Niistä ja vedestä hän sekoitteli pieniä palleroita huolettoman näköisesti, mutta tosiasiassa miltei tieteellisen tarkasti.
"Palluroita." Gus sanoi ykskantaan.
"Tuo selventikin paljon..." Zenz mutisi.
"Teen vähän herkkupaloja Pokémoneille." Gus selvensi. Se selitti kuinka Gusin Pokémonit istuskelivat hännät/evät heiluen täydellisessä puolikaaressa Gusin ruoanlaittopaikan ympärillä. Niille oli useiden kertojen jälkeen iskostunut mieleen kuinka lähelle saisi tulla ennenkuin isäntä hätistäisi kauemmaksi.
"Eikös sellaisia saa kaupasta ihan polkuhintaan?" Zenz kysyi.
"No joo - muttei tuoretta, varsinkaan näin kevätaikaan, ja kaupan herkut ovat massatuotettuja, kaikki samanlaisia. Näin pystyn tekemään jokaiselle omanlaisensa niiden makujen mukaan. Söisitkö itse mieluummin kotitekoista kuin massaketjun tekemää pullaa?" Gus selitti sormet sattumaisessa taikinamassassa.
"Voisitko tehdä meille joskus pullaa?" Gary heitti väliin toiveikkaasti käpylehmäilynsä lomasta.
"Jos raahaat uunia mukana." Gus vastasi ohimennen.
"Aikamoinen vaiva silti..." Zenz mietti Garysta välittämättä.
"Noh, jos ei silloin tällöin malta käyttää puolta tuntia - tuntia ajastaan Pokémoniensa hyväksi..." Gus jätti ajatuksen ilman loppua.
"...noh - kukas tänään saisi omansa ensimmäisenä?" Gus esitti kysymyksen Pokémoneilleen. Häntien ja evän heiluminen kiihtyi - jos mahdollista - entisestään Gusin laittaessa palluroita pieniin ruokakippoihin. Yksi kerrallaan Gusin Pokémonit saivat sitten kipon eteensä ja intohimoinen mässytys alkoi. Välillä käytiin katsomassa kaverin kipolla ja todettiin että kyllä minulla on paremmat.
"Ahmatit." Gus hymyili katselleen otuksiaan.
"Entäs nämä?" Zenz kysyi osoittaen Gusin eteen jääneitä herkkupaloja.
"Niissä on paljon lihaa ja mausteita sekä jonkun verran näitä kovakuorisia öttömönkiäisiä... anna Charmanderille, muttta muista järjestys. Vasemmanpuolimmaisessa on vähiten mausteita, oikeanpuolimmaisessa eniten - kerro sitten mikä näyttää maistuvan parhaiten, tiedän jatkossa..." Gus kertoili pyyhkiessään käsiään.
"Kiitos... en tiennytkään että tämä on näin tarkkaa." Zenz sanoi häkeltyneenä. Gus naurahti.
"Se on jos haluaa... Yleisesti ruokinta tapahtuu Pokémonin tyypin mukaan, sitten alalajin, ja viimeisenä tulee tapauskohtaiset mieltymykset. Tulipokémonit yleensä pitävät mausteisesta ruoasta, liskopokémonit taas välittävät harvemmin yrteistä tai kasviksista mutta niille maistuu sitten taas liha ja ötökät - sitten on jäljellä Charmanderin oma maku, mistä kannattaa ottaa selvää, sillä se voi yllättää. Pikachu esimerkiksi tykkää ketsupista ja makkarasta - melko epätavallinen mieltymys sähköjyrsijälle. Ja kerran Oakin laboratoriossa oli hoidossa muuankin Ponyta, joka suostui syömään kauransa vain jos niihin sekoitti Miltankien maitoa... sen omistaja oli vähän lellinyt sen piloille." Gus hymähti muistoilleen.
"Ai niinkuin sinä teet?" Gary heitti taas väliin.
"Ehkä minä sitten vähän teenkin... Vaan hyvin tullaan toimeen." Gus sanoi hymyillen laiskasti ja pörröttäen herkkunsa jo mässyttäneen ja nyt tassujaan nuolevan Flareonin pörröistä päälakea. Tulikettu venytteli tyytyväisen näköisesti ja näykkäisi isäntäänsä hellästi sormista.

Siili oli kuunnellut koko keskustelun, muttei ottanut siihen osaa. Sivusta hän katseli kuinka Gus pyysi Pikkuveetä tuomaan kipponsa takaisin. Tulikettu kääntyi ja nappasi kiposta kiinni hampaillaan, kiikuttaen sen Gusille, saaden palkaksi vielä rapsutuksen leuan alta.

Ja jostain syystä Siiliä vähän harmitti.

Kirjoittaja **Sieppeli** » Ti Elo 11, 2015 11:07

Siilin polvella lekotteleva Dunsparce huomasi pian, etteivät ihmiset selvästikään aikoneet tehdä sinä päivänä enää mitään erityisen mielenkiintoista. Erityisesti hänen kouluttajansa oli sangen hiljainen, eikä edes kutsunut muita Pokemoneja paikalle harjoitellakseen. Päivän kulkiessa kohti iltaa joutui Dunsparce huomaamaan, että Siili ei todellakaan aikonut enää tänään harjoituttaa häntä tai Pokemonkavereitaan. Sen sijaan ihmispoika seurasi vaitonaisena kun nuo vanhemmat olennot toimivat yhdessä tai leikkivät omien pokemoniensa kanssa. Dunsparce seurasi Siilin esimerkkiä ja pysyi sivussa, vain katsellen.

Päivä vääntyi hitaasti iltaan, ja porukan oli pakko etsiä seuraava yöpymispaikka. Kaupungin hostellit ja muut katolliset nukkumapaikat vaikuttivat olevan erityisen täynnä tähän vuodenaikaan, eikä yksikään paikka suostunut sijoittamaan niin isoa porukkaa sisälle. Sen sijaan varavaihtoehto 1, ulkona nukkuminen, sai kelvata jälleen kerran. Yhden hostellin emäntä tarjosi heille majoitusta pihaltaan laavun äärestä, josta ohitse kulki soliseva joki. Majoitukseen ei ehkä sisältynyt lämmintä sänkyä, mutta sen sijaan he saivat käyttää talon vessaa ja suihkua. Yöpymispaikka hyväksyttiin, ja tytöt päästettiin ensimmäisenä suihkuun. Sen aikana porukan pojat järjestivät majoitustilan siihen kuntoon, että he saivat kodan ääressä paistettua vielä iltapalaa. Gus, Gary ja Siili istuivat kaikki nuotion ääressä, kaksi ensimmäisenä mainittua keskustellen rauhalliseen sävyyn jostain mitä viimeisenä mainittu ei kuunnellut. Hän vain tuijotti nuotiota mietteissään, josta hän suostui heräämään vasta, kun Gus puhutteli häntä ensimmäistä kertaa moneen tuntiin.

"Siili? Onko siellä ketään? Olet ollut niin hiljainen koko päivän", Gusin herätellessä Siiliä tämä nosti katseensa kaksikkoon ja melkein jo hymyilikin.

"Mm?" Hän kysyi, "oliko asiaa?"

"Onko sinulla jotain mistä haluaisit puhua meille?" Gus kysyi ja suoristautui istuimellaan.

"M-mm", Siili pudisti päätään ja painoi sen takaisin kämmeneensä, eikä aikonutkaan vastata kysymykseen sen enempää. Gus katsahti Gary, muttei saanut tukea sieltä suunnalta, sillä "sukulaispoika" oli löytänyt kynsienaluksensa ja ne olivat jälleen maailman mielenkiintoisin asia.

"Siili-" Gus ehti jo aloittaa ja oli selvää, että he saisivat kuunnella jälleen yhden saarnan, mutta Siili ei ollut sillä tuulella. Heti nimensä kuullessaan hän pomppasi ylös.

"Minä menen rantaan", hän sanoi, pakottaen itselleen pirteän, iloisen äänensävyn. Niin sanoen hän lähti nuotion äärestä, eikä mikään muu lähtenyt seuraamaan häntä kuin hänen Dunsparcensa. Joen varrelle saapuessaan hän riisui kenkänsä, istahti betonista valetulle reunukselle ja laski jalkapohjansa veden pinnalle. Kylmyys sai hänet värähtämään, mutta hiljalleen hän antoi jalkojensa upota veteen. Aurinko laski jonnekin vuorten taakse hänen siinä istuessaan ja uittaessaan jalkojaan vedessä. Olisi voinut kuvitella hänen miettivän asioita, mutta todellisuudessa hänen päänsä löi tyhjää koko tuon pitkän hetken. Todellisuudessa Siili ei edes tajunnut illan muuttuvan hiljalleen yöksi. Joku, luultavasti Zenz, käväisi hänen luonaan huomauttamassa suihkujen olevan vapaita, mutta Siili ilmoitti menevänsä vasta aamulla.

Ranta hiljeni ajan myötä, ja siitä päätellen muut olivat menneet nukkumaan. Siitä huolimatta Siili vieläkin vain istui. Hän tunsi kehonsa pyytävän unta, mutta hänen päänsä ei ollut vielä täysin valmis antautumaan yölle. Sen sijaan hän poimi takaansa pieniä kiviä ja heitteli niitä veteen. Hänen sormiinsa osui pari sopivaa leipäkiveä, jotka pakottivat hänet nousemaan jaloilleen saadakseen paremman leivänheittoasennon. Pimeydessä hän ei edes nähnyt kunnolla mitä sai aikaan, mutta molahduksista päätellen hän onnistui saamaan ainakin pari pomppausta aikaan. Siili hymyili saavutukselleen ja harkitsi kahdesti palaavansa muiden luokse.

"Haunter?" Kuului ääni hänen takaansa, joka onneksi ei tällä kertaa onnistunut säikäyttämään häntä. Siili käännähti, ja osasi jo äänestä päätellä mikä siellä odotti. Sipin Haunter leijui hänen takanaan, hitaasti huojuen ylös ja alas, Siilin katsetta etsien. Se vaikutti jotenkin nolostuneelta.

"Ai sinä", Siili tuhahti, "tulitko heittämään minua jälleen palloillani?"

"Haunt, haunterhaunter!" Sipin pokemon pudisti päätään ja laski sitten katseensa. Se näytti nielaisevan, jonka jälkeen se läimäisi kätensä yhteen, aivan kuin se olisi kumartanut.

"Haunter!" Se ilmoitti eleellä, joka selvästi näytti anteeksipyynnöltä.

"Joojoo, ihan sama", Siili huitaisi sitä kädellään, "jätä minut rauhaan." Haunter kohotti katseensa ja virnisti tutusti, laskien erillisinä leijuvat kämmenensä vapaiksi. Se otti työn selvästi anteeksiantona ja oli jälleen sama normaali itsensä. Se vislasi, ja lähti leijumaan ripeästi toiseen suuntaan, epäilemättä kummittelemaan jonnekin muualle. Siili päätti, että nyt olisi aika mennä nukkumaan ja hän suuntasi takaisin laavulle, suunnistaen kohti hiljakseen palavaa tulta. Hän ei olettanut löytävänsä enää ketään valveilla, eikä joutunut pettymään. Zenz oli varannut pienen laavun aikalailla itselleen ja hänen kehonsa varjot heijastuivat laavun kattoon sangen aavemaisina. Gus oli nukahtanut selkä laavua vasten käpertyneenä makuupussiinsa, ja hänen läheisimmät pokemoninsa tuhisivat siinä hänen ympärillään. Siili oli astua Garyn päälle kun hän ei ehtinyt huomata tämän nukkuvan juuri siinä, mistä hän oli aikonut kävellä. Hän ehti kuitenkin juuri ja juuri väistää ja hypätä sivuun, ettei vain herättäisi ketään. Suunnatessaan omalle makuupussilleen Siili yritti vielä etsiä Sipiä jostain kasasta nukkumasta, mutta ei löytänyt viimeistä puuttuvaa henkilöä. Hän hymähti itsekseen nähdessään tyhjän makuupussin, jossa Sipin olisi pitänyt olla. Kummituskouluttaja lieni kummituksinensa kummittelemassa.

Väsymys kulki Siilistä kuitenkin ohi, eikä hän pysähtynytkään makuupussillaan vaan jatkoi matkaa ja kiersi laavun. Hän käveli samaan suuntaan mihin oli nähnyt Haunterin suuntaavan. Itselleen Siili sanoi haluavansa vain tarkistaa missä Sipi oli, ei muuta.

Tehtävä ei ollut ollenkaan mahdoton, sillä Sipi ei ollut kaukana, hän oli löytänyt tiensä talon läheiseen pieneen metsikköön josta kaikki äänet eivät kuuluneet laavulle, jolloin muut saivat vielä nukkua. Siilin lähestyessä ääniä alkoi hän nähdä kummallisia pieniä valoja, jotka hän tunnisti pian virvatuliksi, jotka maalasivat yöstä kylmemmän kuin mitä se oli valottomana. Hän saapui puiden katveeseen, jossa hän näki kummituskouluttajan kummituksineen. Siili pysähtyi seuraamaan hetkeksi mitä he tekivät. Sip oli jalkeilla ja näytti siltä, että hän yritti harjoittaa Honedgea Dusclopsia vastaan. Hän ärähteli, nappasi välillä miekkaPokemonin ilmasta kohdellen välillä sitä kuin miekkaa, välillä yrittäen saada sitä käyttäytymään kuin Pokemon. Dusclops puolustautui, mutta pääasiassa näytti siltä että se vain naureskeli. Välistä Haunter pöllähti paikalle ja häiritsi jotakuta osapuolta, pääasiassa yrittäen provosoida Honedgea.

Siili uppoutui hetkeksi seuraamaan treeniä, eikä ehtinyt huomata Drifblimiä joka oli liidellyt hänen taakseen. Se kietoi lonkeronsa(?) Siilin ympärille ja nappasi tämän kiinni. Siili kiljaisi huomatessaan nousevansa ilmaan ja samalla Sipin keskittyminen herpaantui niin, että hän huomasi kutsumattoman vieraan.

"HEI!" Hän huudahti ja hyppeli Drifblim luokse, joka hiljakseen nousi kohti korkeuksia, "irti!" PalloPokemon päästi ilmaa kuin surullinen olento, mutta päästi Siilin putoamaan. Pudotus oli onneksi vain pari metriä, jolloin hän onnistui vielä ottamaan pudotuksen jaloillaan vastaan.

"Mikä näitä vaivaa!?" Hän parahti selvitessään maahan.

"Ne leikkivät", Sip totesi kylmästi heilauttaessaan Honedgea käsissään, "Drifblimit ja drifbloomit harrastavat pienten lasten kaappauksia, se vain teki mitä lajilleen kuuluu. Ehkä se piti sinua epäilyttävänä. Kuka tietää. Mikset ole nukkumassa?"

"Koska tulin-, seurasin Haunteria", Siili sanoi, suoristuen jaloilleen tärähdyksen jälkeen, "se kävi pyytämässä anteeksi."

"Kävikö?" Sipin silmät laajenivat ja hän käännähti katsomaan Haunteriaan, joka heti katosi paikalta kuin nolostunut, "onkohan sillä kuumetta?"

"Sip-", Siili meinasi aloittaa mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa. Kummituskouluttaja katsahti häneen ilmeellä, jota oli vaikea lukea.

"Siili", hän vastasi matkien Siilin äänensävyä.

"Saanko seurata treenaustanne?" Nuori poika antoi päänsä puhua. Sip räpäytti silmiään pari kertaa, ja pimeydessä hänen ilmettään oli vaikea lukea, jos sitä tässä nyt ei vielä oltu todettu.

"Et", hän sanoi ja Siili ehti jo surustua, kunnes hän jatkoi, "mutta voit treenata itse."

"Minulla ei ole yhtään Pokemonia mukanan-"

"Minun Pokemonieni kanssa", Sip sanoi ja heitti Honedgen niin, että sen "kahva" osoitti Siiliä, "annan sinulle tehtävän. Haluatko ottaa sen vastaan?" Siili epäröi hetken, mutta nyökkäsi sitten.

"Haluan, että opettelet minun Pokemoneistani jokaisesta uuden asian. Tutustut niihin niiden elementissä. Osaat Pokedexin kohta etu- ja takaperin, muttet tiedä yhtään mitä Pokemonisi oikeasti osaavat luonnostaan. Voisit yhtä hyvin käsitellä elämättömiä aseita joita Gus harrastaa vapaa-ajallaan jos et tiedä Pokemoniesi luonnetta. Joten, yksi uusi asia jokaisesta minun Pokemonistani. Ei pitäisi olla vaikeaa, niillä riittää luonnetta", Sip nyökkäsi Honedgen suuntaan ja kehotti Siiliä ottamaan se vastaan.

Niin Siili tekikin.

Yön aikana hän oppi, että Haunter oli kuin pikkutyttö, punasteli jos sitä kehuttiin ja kikatti hämmentyneenä. Hän oppi, että Banette kaipasi ihmiskosketusta enemmän kuin mitään muuta ja, että Drifblim rakasti lentämistä silloin, jos joku oli sen mukana - se oli aiemmin halunnut Siililtä huomiota ja olisi halunnut hänet mukaansa lentoreissulle yötaivaalle, jonka Siili sille myöhemmin myönsi. Myöhemmin hän oppi, että Honedge oli alkanut ymmärtää olevansa Pokemon eikä ase, mutta oli hyvin epävarma itsestään ollessaan kykenemätön tekemään minkäänlaisia lajilleen kuuluvia liikkeitä. Viimeisenä hän oppi, että Dusclops oli herkkä kutiamaan, ja kutituksen alaisena se joutui jonkinlaiseen paniikkiin jolloin se oli kykenemätön lopettamaan virvatulien kutsumista.

Lopulta aamun koittaessa Drifblim lennätti puuta vasten nukahtaneen Siilin takaisin leiripaikalle ja pujotti tämän makuupussiin nukkumaan. Pojalla oli ollut rankka päivä, nyt oli aika nukkua.

Kirjoittaja **Zenzibar** » Ke Elo 12, 2015 10:42

Seuraavana aamuna Sip tuli Siilin luokse. "Noh?"
Siili kertasi lyhyesti ja edelleen vähän innoissaan mitä oli oppinut. Sip nyökkäsi hyväksyvästi ja palasi sitten aamupalansa pariin.
"Vai hengasit sinä koko yön Sipin pokemonien kanssa, heh", Gary naureskeli.
Zenz meni Gusin viereen syömään aamupalaa. "Hei, tuota, voisitko opettaa minulle miten niitä ruokapalloja tehdään, mitä teit eilen?"
"Tottakai. Seuraavan kerran kun teen niitä, voit tulla katsomaan. Saitko selville mistä Charmander tykkäsi eniten?"
"Noh, se kyllä ahmi ne kaikki suihinsa ihan yhtä suurella innolla, mutta niistä kaikista tulisimmista se taisi pitää eniten... ainakin luulen niin", tyttö naurahti.
Gus hymähti. "Ainakaan se ei kauhean nirso sitten ole, parempi näin."
"Joko me lähdetään kohti reitti 44:a tänään?" Siili kysäisi.
"No jos se passaa kaikille, niin miksi ei. Eiköhän tämä kaupunki ole jo nähty", Gus vastasi. Muut nyökkäilivät myöntymyksen merkiksi ja niin viisikko kokosi kamansa, kiitti hostellin ementää ja lähti kohti Blackthorn Cityä.

Mitä kauemmin he kävelivät, sitä enemmän maisema taas muuttui. Kun he kulkivat erään lammen reunaa, sen pinnassa kävi useita erilaisia vesityypin pokemoneja. Jopa sellaisia, joita muutkaan kun Zenz eivät olleet aikaisemmin nähneet. Pokemonit kuitenkin katosivat nopeasti takaisin pinnan alle, eikä niitä ehtinyt kauaa ihastella. Jossain kaukaisuudessa näkyi vuorten huippuja. Viisikko nautti nätistä ilmasta ja maisemista ja he taivalsivat aika ripeään tahtiin.

Puolen päivän jälkeen tuli puhetta syömisestä ja he alkoivat etsiä sopivaa paikkaa leiriytyäkseen. Yhtäkkiä puiden välistä hyppäsi heidän eteensä jotain oranssinkirjavaa ja kaikki hätkähtivät taaemmas.
"Ponyta?" Siili tunnisti hevospokemonin ensimmäisenä.
"Mistä ihmeestä tuo ilmestyi, ei kai niitä elä täällä villinä?" Gus katseli ympärilleen, kuin etsien selitystä tulipokemonin ilmestymiselle.
"Muistaakseni niitä elää vuorilla, mutta näin alhaalla niitä ei yleensä näe", Gary sanoi. "Luulen, että-- öh, Zenz?"
Zenzibar oli lumoutunut näkemästään tulipokemonista. Hän muisti elävästi Gusin pelastaman Rapidashin ja kuinka komea se oli ollut. Hänen kätensä oli etsiytynyt automaattisesti Charmanderin pokepallolle.
Siili innostui. "Aiotko napata sen? Mahtavaa!"
"Anna mennä Zenz, pystyt siihen kyllä!" Gary kannusti.
Sip ei sanonut mitään, mutta istahti vähän kauemmas odottavaisen näköisenä ja muut liittyivät nopeasti tytön seuraan.
Zenzibar kutsui Charmanderin pallostaan.
"Char!"
"Oletko valmis ottelemaan Charmander? Mitä sanot, jos napataan tuo Ponyta?"
"Char char!"
Ponyta, joka oli heidän lyhyen keskustelunsa aikana liikahdellut levottomasti heidän edessään, kuopi nyt maata etukavioillaan ja sen harjakset näyttivät leimahtavan suuremmiksi. Mutta sitten se horjahti ja perääntyi pari askelta.
"Mit-?" Siili ei ehtinyt lopettaa ksymystään, kun Gus huudahti: "Katsokaa sen vasenta takasta! Siinä on verta - se on loukkaantunut!"
"Loistavaa, nyt ainakin voitat sen helposti!" Siili riemuitsi. Pojan ilme kuitenkin venähti nopeasti, kun Zenz kutsuikin Charmanderin takaisin palloonsa.
Gusin huulilla karehti tietäväinen hymy ja Sip näytti nyökkäävän hyväksyvästi.
Zenz lähestyi Ponytaa hitaasti ja puhui samalla rauhallisella äänellä. "En aio satuttaa sinua. Älä pelkää. Minä voin auttaa, jos vain annat?"
Tyttö pysähtyi hyvän matkan päähän hevospokemonista ja jäi seisomaan paikoilleen. Ponyta vilkaisi hermostuneesti Zenzin loitommmalla istuvia kavereita ja käänsi sitten katseensa taas tyttöön.
"Mitä sinä oikein teet?" Siili kysyi ihmeissään ja sai vastauksesti kolme hyssyttelevää ääntä.
Zenz pysyi täysin liikkumatta. "Meillä on lääkkeitä ja siteitä. Voimme parantaa jalkasi. Annatko minun auttaa?"
Ponyta alkoi näyttää epäröivältä ja siitä huomasi, että se oli uupunut. Se otti huojuvan askeleen kohti Zenzibaria. Kesti kauan ennen kuin Ponyta oli kosketusetäisyydellä, mutta tummahiuksinen tyttö odotti ja antoi pokemonin tulla hänen luokseen. Lopulta poni näytti rentoutuvan kokonaan.
Zenz kohotti hitaasti kätensä ja asetti sen ponin turvalle. "Sillä lailla. Älä pelkää. Saanko vilkaista jalkaasi?"
Pitäen koko ajan kättään kiinni ponissa, Zenzibar siirtyi sen vasemmalle puolelle, päästäkseen tutkimaan sen takajalan. Tyttö näki heti, että kintereen kohdalla oli rosoinen haava, joka ei onneksi näyttänyt kovin syvältä. Nyt Ponyta oli nostanut takasen kokonaan ilmaan, ettei sen tarvitsisi ottaa yhtään painoa sille jalalle.
"Annatko ystäväni tuoda minulle ensiaputarpeet, niin että saamme jalkasi kuntoon?"
Ponyta hirnahti hiljaa ja Zenz oletti sen tarkoittavaan kyllää.
"Gus?"
Yhtä rauhallisesti Gust tuli ponin luo ja yhdessä Zenzin kanssa he puhdistivat ja sitoivat sen haavan. Gus antoi pokemonille myös potionia, joka estäisi haavaa tulehtumasta. Sen jälkeen Gus siirtyi ponin luota pois, mutta Zenz jäi seisomaan sen viereen.
"Jalkasi paranee kyllä. Kiitos kun annoit minun auttaa. Voit... voit mennä nyt."
Ponyta ei kuitenkaan lähtenyt. Sen sijaan se kääntyi ja painoi turpansa Zenzibarin käsiin. Tyttö hymyili. "Haluatko jäädä luokseni? Ottaisin sinut mielelläni pokemonikseni, jos vain tahdot. En aio pakottaa sinua."
Ponyta nosti päätään ja tuijotti tyttöä hetken. Sen harjan tuli näytti taas virkeämmältä kuin hetki sitten.
"Zenz, pokepallo", Gus muistutti.
Zenz otti tyhjän pokepallon vyöltään. "Oletko varma?" Ponyta ei siirtynyt pois. Zenz heitti pallon kohti ponia ja pallo nappasi sen sisäänsä. Se värähti kerran ja lakkasi sitten hehkumasta. Zenz oli juuri saanut itselleen toisen pokemonin, voittamatta sitä taistelussa.
"Loistavaa!" Gary huudahti. Poika näytti siltä, kuin olisi pidätellyt henkeä koko episodin ajan.
"Olen ylpeä sinusta", sanoi Gus.
Sipkin nousi ylös. "Hyvin tehty."
Zenz hymyili iloisena ja katsoi pokepalloa kädessään. "Ihan uskomatonta, että aiemmin löysimme sen Rapidashin ja nyt Ponyta... ja se on minun?" Tyttö kuulosti siltä kuin ei uskoisi mitä juuri oli tapahtunut.

Viisikko päätti syödä eväänsä pienellä aukealla, joka oli ihan lammen vieressä. Zenz alkoi ottaa Charmanderia ulos pallostaan, mutta katsahtikin sitten Siiliin. "Siili?"
"Häh?" Poika nosti katseensa repustaan, josta oli juuri kaivanut eväsleipiään.
"Haluaisitko otella? Luulen, että Charmanderia jäi harmittamaan, kun emme otelleetkaan ja en halua että se luulee sen johtuvan siitä, että en uskoisi siihen. Sitä paitsi... minunkin olisi jo aika harjoitella kunnolla.
Poika piristyi heti ja ottelu pistettiin pystyyn.
"Taidan otella tällä kertaa Girafarigilla. Katsotaan mihin se pystyy. Saat vähän tasoitusta."
Zenz nyökkäsi ja kutsui Charmanderin. "Muutos sunnitelmiin, otellaankin Siiliä vastaan, mitä sanot? Sen jälkeen minulla on sinulle hyviä uutisia!"
"Char?" Charmander vilkaisi kaksipäistä pokemonia. "Char!"
"Niin sitä pitää!"
Gus toimi heille tuomarina. "Yksi vastaan yksi. Ottelu alkakoon!"
"Charmander, raapaisu!"
Tulipokemon lähti nopeasti liikkeelle ja osui Girafarigia kylkeen. "Hyvä, sitten perään hiillos!"
"Girafarig, väistä ja käytä taklausta!" Siili huudahti.
Nyt Charmander joutui puolustuskannalle. "Charmander, savuverho!"
Savuverho ei kuitenkaan toiminut täysin, koska Girafarigilla oli kaksi päätä ja toinen niistä onnistui jäämään verhon ulkopuolelle. "Girafarig, käytä hämmenystä!"
"Charmander, käytä savuverhoa uudelleen, peitä sen molemmat päät!"
"Char!" Charmander näytti hyvin päättäväiseltä ja onnistui tällä kertaa peittämään Girafarigin molemmat päät. Ennen kuin Zenz ehti sanoa uutta käskyä, Charmander käytti liikettä, jota kukaan ei tiennyt sen osaavaan käyttää ja shokkiaalto syöksyi savuverhoon jonka sisältä Girafarig lennähti sen seurauksena ulos.
"Vau! Se on oppinut Tuliraivon!" Huudahti Gary. "
"Loistavaa Charmander! Nyt vielä hiillos!"
"Girafarig, nouse ylös, väistä!" Siili huusi, mutta Girafarig ei ehtinyt jaloilleen, kun Charmander oli taas jo sen kimpussa ja tällä kertaa Siilin pokemon ei noussut enää ylös.
"Minä... mitä?" Siili ei ollut uskoa tapahtunutta.
"Me... me voitettiin Charmander! Ihan uskomatonta, sinä olit mahtava!" Charmander juoksi emäntänsä luo ja sekin näytti riemuitsevan. "Miten sinä oikein teit sen shokkiaallon, en edes tiennyt että osaat sen!"
"Char!"
"Hieno ottelu." Gus sanoi. "Olet edistynyt Charmanderin kanssa hyvin, on erittäin hyvä merkki, että pokemon oppii uusia kykyjä kesken ottelun."
Zenzibar hymyili ja meni sitten Siili luo. "Kiitos ottelusta, en voi uskoa, että voitin."
Siili kätteli Zenzibaria. "Öh, joo, hyvä ottelu. Girafarig taitaa tarvita hieman harjoittelua myös... minä... taisin vähän yliarvioida omat kykyni."
Garyn suu loksahti auki, mutta Gus sulki sen nopeasti. "Ei ole häpeä hävitä ottelua pokemonilla, jonka on juuri saanut, Siili. Olet tottunut vahvoihin pokemoneihin, jotka osaavat itsekin jo ennakoida sinua ja toisen pokemonin liikkeitä. Ja noh, sinun kanssasihan Zenz on eniten otellut, joten itsepähän olet hänestä niin hyvän kouluttajan tehnyt."
Nyt Siilikin jo hymyili ja viisikko palasi hyvissä tunnelmissa eväidensä pariin. Kukaan ei kuitenkaan ollut innostuneempi tai onnelisempi juuri silloin, kuin Zenzibar, joka alkoi kertoa Charmanderille Ponytasta ja siitä, kuinka hän esittelisi heidät pikimmiten, kunhan hevospokemon olisi saanut aikaa parannella jalkaansa.

Päivä oli ollut upea ja tuntui siltä, ettei mikään voisi mennä enää sinä päivänä pieleen.

Tarvehuone

Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Re: Pokémon-jatkotarina JMSVOM Part 2

Paikallaolijat