Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

[jossujb]

"Anteeksi... en vain voinut olla... voi hyvänen aika, oletko sinä tosiaan niin sairas?" Sieppeli kysyi, ja kääntyi Gustaffsoniin päin. Gustaffson käänsi katseensa pois päin ja mutisi hetken ennen vastausta.
"Ehkä. Mutta ei silti tarvitse lukea minun kirjeitäni."
Gustaffson otti kirjeen omiin käsiinsä ja ryttäsin sen nopeasti taskuunsa. Sieppelin oli vaikea keksiä jotai sanottavaa.

"Eikö meidän pitäisi etsiä Dracoa?" kysyi Gustaffson hetken hiljaisuuden jälkeen. "Minusta tuntuu, että jos häntä ei pian löydetä sattuu kamalia."
"Kuule, Gustaffson... minusta olisi parempi jos sinä jäisit tänne, etkä sekaantuisi mihinkään enää. Olet tehnyt jo tarpeeksi, ei sinun kannata riskeerata terveyttäsi liiaksi." Sieppeli sanoi vakavalla ja varmalla äänellä. Gustaffon katsoi maahan ja puristeli kirjettä taskussaan.
"Ei sinua kukaan syytä, jos joudut hoitoon pidemmäksikin aikaa." jatkoi Sieppeli.

[Zenzibar]

"Minä en todellakaan aio jäädä tänne makaamaan kun te etsitte seuraavaa PIemyden Lordia jossain korvessa!" Gustaffson ärjäisi yhtäkkiä tarpeettomasti.
Sieppeli hiljeni ja loukkaantunut ilme hänen kasvoillaan kertoi tarpeeksi.
Hän lähti huoneesta.
"Sieppeli! Anteeksi, Sieppeli odota!" Gustaffson kutsui hänen jälkeensä, mutta Sieppeli ei kääntynyt.
Gustaffson huokaisi.

Zenzibar makasi sängyssään. Hän oli jäänyt yksin, kun muut olivat lähteneet etsimään Gustaffsonia ja Sieppeliä kertoakseen tälle, mitä Gertsi oli kertonut. Zenzibar ei vain voinut uskoa sitä todeksi. Draco? Ei hänen Draconsa voinut. Sen oli pakko olla kommenuskirous!
Kyyneleet valuivat taas pitkin Zenzibarin poskia. Hän ei muistanut koska olisi viimeksi itkenyt niin paljon. Yleensä hänen silmänsä eivät kostuneet helposti, mutta näköjään Dracon ajatteleminen teki poikkeuksen.
Zenzibar oli jo nukahtamaisillaan, kun hän kuuli pimeästä nurkasta äänen. Karhean syvän äänen, joka kuulosti tutulta.
"Kulta. Minä tulin katsomaan että olet kunnossa. Kostan puolestasi kulta, voit uskoa sen."

[Sieppeli]

"Draco." Zenzibar sanoi himenen iloisuutta äänessään. Draco astui esiin varjosta.
"Ei minun puolestani tarvitse kostaa." Zenzibar sanoi, mutta Draco ei kuunnellut. Samassa Zenzibaria alkoi väsyttää mielettömästi. Draco tuli lähemmäs.
"Et ole turvassa noiden luona." Hän sanoi.
"Draco... Ei.." Zenzibar mumisi ja vaipui tajuttomuuteen.

Sieppeli juoksi Pyhän Mungon käytävää pitkin. Lopulta seinä tuli vastaan ja hän pysähtyi. Sieppeli seisoi vähän aikaa kyyneleet silmissään tuijottaen seinää. Miksi Gustaffsson oli sanonut hänelle niin pahasti.
"Minä olen tyhmä." Sieppeli totesi hiljaa itsekseen. Hän löi toisen nyrkkinsä seinään ja valui alas.

[sooda]

Draco polvistui tajuttoman Zenzibarin viereen ja kokeili tämän pulssia. Se tuntui, mutta heikosti. Draco nousi seisomaan, ositti sauvansa kohti Zenzibaria ja kuiskasi:"Anna anteeksi." Taikasauvan päästä lensi vihreä valonsäde.


"Siis en ymmärrä. Siis haluaako Draco nyt tappaa jonkun meistä kostoksi, kun ei saanut tappaa Voldemortia?" kysi sooda. En tiedä. Toivottavasti ei", vastasi Gertsi. "Mutta minusta meidän ei pitäisi liikkua dracon seurassa tällä hetkellä. Lähdetään sinne huispauspeliin, ja pidetään huoli ettei Daraco tule mukaan. Mietitään siellä, mitä voisimme tehdä", sanoi Kira.

[off]en itse viitsinyt tappaa Zenzibaria, joten jätin teille mahdollisuuden vielä pelastaa hänet. [off]

[Pörri]

Zenzibar nukkui sängyllä.
"Rouva Malfoy?" kuului ääni ovelta, Zenzibar heräsi.
"Minä kuolin" hän mutisi.
"Ei, et sinä ole kuollut!" parantaja sanoi.
"Mutta minä makasin tuossa lattialla ja Draco... Voi ei! Draco!"
"Hän on kunnossa löysimme hänet pyörtyneenä käytävältä. Mutta nyt minun pitäisi hieman tarkastaa sinut!"
"Väsyttää! Voinko minä nukkua vielä vähän?"
"Tietysti voit!" parantaja sanoi ja poistui. Zenzibar nousi vuoteestaan ja lähti etsimään Dracoa. Käytävällä ei ollut ketään. Zenzibar kurkki varovasti ovista. Huoneissa oli vain raskaana olevia naisia. Zenzibar päätti mennä toiseen käytävään ja juuri silloin hän tunsi suunnatonta kipua vatsassaan...

[Zenzibar]

Suunnaton kipu valtasi hänet ja hän painui kaksinkerroin. Hän lysähti vasten valkoista seinää ja valui sitä pitkin lattialle. Käytävä sumeni hänen silmissään ja lopulta hän kuuli ainoastaan oman vaikerruksensa...

Samaan aikaan osa porukasta oli palannut Vuotavaan Noidankattilaan. He etsivät pääasiassa sopivaa vaatetusta huispausotteluun. Kuitenkin, hetiä oli vastassa pöllö, jolla oli oma kirjeensä kullekkin. Kaikki olivat samanlaisia ja kirjoitettu smaragdin vihreällä musteella. Niissä oli Tylypahkan vaakuna.
Pörri huudahti. "Niissä on Tylypahkan vaakuna!"
Hän nappasi oman kirjeensä ja avasi sen nopeasti. Kaikki muutkin availivat kirjeitään, ja jokaisella oli samanlainen.

Hyvä Pörri,
Nyt kun Voldemort (tässä välissä kynä oli selvästi vapissut) on kukistettu, me avaamme Tylypahkan ovemme uudestaan. Olet tervetullut aloittamaan viimeisen vuotesi Tylypahkassa tälläkertaa elokuun ensimmäisenä päivänä.
Siis, tule elokuun ensimmäinen päivä King's Crossin asemalla Lontooseen, josta Tylypahkan pikajuna lähtee kello 11.
Ohessa myöskin tarvikelista.
Mukavaa syksynaloitusta!

Terveisin,
Filius Lipetit,
vararehtori

Kaikki katsoivat järkyttyneenä toisiaan ja alkoivat sitten kiljua riemusta.

[jossujb]

Kings Crossin asemalla oli yhdentoista aikaan elokuun ensimmäisenä päivänä ruuhkaa. Junassa oppilaat olivat ihmeissään siitä, että koulua tosiaan jatkettiin. Jotkut oppilaista olivat hyvin surullisen oloisia, ja oletettavasti paljon vanhempia ja muita sukulaisia oli kuollut. Joitakin oppilaita ei edes koskaan astunut junaan. Kukaan ei puhunut heistä.

Suurin osa oppilaista olivat kuitenkin hyvin huojentuneen oloisia, ja jopa innokkaita, monet pääsivät kuitenkin jatkamaan kesken jääneitä opintoja, joita harvat uskoivat koskaan saavan suoritettua. Ensiluokkalaisia oli huomattavan vähän, mutta ehkä vanhemmat eivät uskalla laittaa nuoria lapsia näin pian Voldemortin kukistumisen jälkeen kouluun.

Tylypahkan pikajunassa oli hämmästyttävän samanlainen meininki kuin aina aikaisemminkin, karkkivaunu kulki käytävää pitkin ja lapset ostivat suklaasammakkoja. Eräässä hyttivaunussa spekulaatiot tulevasta kuoluvuodesta kävivät kuumina.

[Gustaffsson]

Tässä tietyssä vaunussa istuivat tietenkin Omppuli, Daniel, Sieppeli, Kira, Kirja ja ties ketä siinä porukassa nyt olikaan, herranjumala.
"Harmi ettei Zenzibar lähtenyt mukaan" Daniel sanoi.
"Kuka sitä nyt kouluun jaksaisi lähteä kun on juuri saanut lapsen" Kira sanoi.
"Eikö se ollutkin suloinen?" Pörri hihitti. Hihitys levisi muihin osastossa istuviin tyttöihin.
"Olen vähän miettinyt" Sieppeli sanoi.
"Mistä lähtien sinä sellaista olet alkanut harrastamaan?" Nimue kysyi hihittäen yhä.
"Mitenkähän Gustaffsson pärjää" Sieppeli sanoi hieman surullisesti.
"Milloinkas hän ei ole pitänyt itsestään huolta?" Daniel kysyi. Sieppeli avasi suunsa ja sulki sen. Hän ei ollut kertonut kenellekkään Gustaffssonin vakavasta stressistä, joka saattoi johtaa kuolemaan.


Juna puksutti kohti tuttua ja toivottavasti turvallista Tylypahkaa.
"Kukahan muuten mahtaa olla uusi Pimeyden Voimilta suojautumisen opettaja?" Omppuli kysyi kun he istuivat thestralien vetämässä vaunussa.
"Pian se nähdään" Daniel sanoi. Kun he astuivat sisään Suuren Salin ovista, he näkivät PVS-opettajan paikalla...

[Sieppeli]

Poppa-akka! Hän istui Punurmion vieressä juttelemassa, varmaankin ennustamisesta.
"Meillä taitaa olla vieläkin oma tupa.." Sieppeli totesi ja käveli tyhjän pyödän luokse.
"Ai niin.. Voldun viholliset.." Muut sanoivat yhteen ääneen ja menivät Sieppelin perässä. Heidän kävellessää luihuiset mulkoilivat heitä. Nyt myös sen takia, että he olivat melkein kaikki tuhonneet luihuisten suurimman idolin.
"Tervetuloa taas!" McGarmiwa toivotti, "Ja toivotetaanpas uudet oppilaamme kouluun!" Suuren salin ovet aukesivat ja uudet ekaluokkalaiset kipittivät Lipetitin johdolla sisään. Ja niin alkoi jo kahdeksas lajittelu, mihin Voldun Viholliset osallistuivat.

"Nopeammin, täällä alkaa porukalla olla nälkä." Sepe valitti. Muillakin oli hiukan nälkä. Ekaluokkalaisia oli tänä vuonna erityisen paljon. Vaikka lajittelua oli jatkunut jo pitkän aikaa, ei oltu menossa vasta kuin N-kirjaimessa.
"Tätä jatkuu ikuisuuden.." Sieppeli valitti.
"Tätä on jatkunut jo ikuisuuden." Omppuli korjasi.
"Tässä välissä olisi ehtinyt tappaa Voldemortin jo neljä kertaa, ja tuhota kaikki hirnyrkit." Nat sanoi.
"Etköhän vähän liioittele?" Sieppeli kysyi. Nat helahti punaiseksi. "Siis eihän tässä olisi ehditty vasta kuin tehdä se kaksi kertaa." Sieppeli jatkoi ja rupesi leikkimään haarukalla.
"Oo, nyt ollaan Oossa!" Kira sanoi ja haukotteli.

[Gustaffsson]

"Herättäkää minut kun lajittelu on ohi" Omppuli sanoi pää nojaten pöytään.
"Tylsää" Daniel sanoi jonglööraten haarukalla ja veitsellä (joka toisen heiton jälkeen sattui pieni lipsahdus ja kirosana). Sieppeli ja Nat olivat aloittaneet haarukkamiekkailuottelun, jota Kira seurasi lasittunein silmin.


Zenzibar piteli pientä tyttölasta sylissään. Hän tajusi miten onnellisempi hän olisikaan jos Draco olisi vielä ollut hänen vierellään ilman ajatuksia "kostosta". Lapsi nukkui sikeästi peukalo suussaan. Zenzibar itki äänettömästi, kunnes kuuli että joku astui huoneeseen.


Gustaffsson hieroi pistävää rintaansa hiukan huohottaen. Hän tosiaan tarvitsi lomaa. Mutta hän ei vain pystynyt pysymään aloillaan. Hän jatkoi kävelemistä hämärällä Viistokujalla. Hän huomasi Päivän Profeetan, joka lensi tuulessa hänen jalkojensa juureen. Heti hän huomasi erään otsikon.

Tylypahkassa henkilökuntavajausta

Koululaisten määrän kasvettua Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa tiedät-kai-kenen tuhon jälkeen siellä tarvitaan vara- ja apulaisopettajia. Työpaikkaa saa hakea vielä koulunalun jälkeenkin...

Se riitti. Hän päätti hakea työtä, joka oli melko helppoa ja siinä sai raitista ilmaakin. Hän ilmiintyi Tylyahon laitamille ja käveli Tylypahkaa kohti.

[Sieppeli]

"Eric Zyperion!" Poika, joka selvästi erottui joukosta kokonsa juoksi, meni lajitteluhatun luokse. Hetken kuluttua hänet luokiteltiin luihuiseen. Natin haarukka lensi vähän matkan päähän ja Omppuli tuhisi nukkuessaan. Opettajien pöydässä jotkut opettajat olivat syventyneet jutteluun, esimerkiksi Punurmio ja poppa-akka. Lipetit ja Hagrid olivat ainoita jotka jaksoivat katsoa erittäin pitkää lajittelua.

Lopultakin, viimeinen ekaluokkalainen päätyi omaan tupaansa.
"No niin ja sitten haluan sanoa pari sanaa kaikille." McGarmiwa puhui. Oppilaat huokaisivat.
"Muistutan heti ettei kiellettyyn metsään saa mennä, ei saa taikoa käytävillä. Ja sitten.." McGarmiwa oli päättänyt pitää puheen viime vuoden tapahtumista.
"Ookei, päästäisiinkö me nyt syömään?" Joku luihuisista huusi. McGarmiwa hiljeni ja antoi heille luvan syödä.
Kukaan ei muistanut herättää Omppulia. Eikä kukaan huomannut ketään suuren salin valoistamattomassa osassa, tuijottamassa tarkkaavaisena Voldun Vihollisia.

[Gustaffsson]

"Hei, Omppuli" Daniel sanoi tökäten Omppulin hereille.
"Ai, ruokaa!" Omppuli sanoi iloisesti.
"Eikun katsoppa tuonne pimeään nurkkaan. Onko siellä joku joka tuijottaa meitä vai kuvittelenko minä omiani?" Daniel kysyi. Omppuli tuijotti nurkkaan.
"Kyllä siellä joku on. En erota kuka" hän sanoi ja jatkoi syömistä. Daniel näytti huolestuneelta.
"Ei kai meidän katsomisessamme mitään pahaa ole? Syödään nyt vain" Omppuli sanoi. Daniel otti neuvon vastaan mutta vilkuili aina välillä nurkassa seisovaa tyyppiä.

Ruokien jälkeen McGarmiwa käski oppilaat omiin tupiinsa.
"Ihanaa, minua nukuttaa" Pörri sanoi uneliaasti. Kun kaikki oppilaat olivat lähteneet salista, varjoissa oleva mies tuli esiin ja käveli opettajanpöydän luo. Se oli Gustaffsson.
"Professori McGarmiwa, minä etsin vara- ja apulaisopettajan paikkaa" hän sanoi. McGarmiwa kohotti kulmiaan.
"No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tule heti huomenaamuna opettajanhuoneeseen täyttämään lomakkeet" McGarmiwa sanoi.

[Kira]

Kuka siellä? Zenzibar kysyi ja painoi lapsensa tiukasti itseään vasten.
Zenzibar tuttu ääni sanoi ovensuusta.
Draco? Zenzibar tunsi kurkussaan olevan palan, se nousi ylemmäs ja ylemmäs ja teki hänen äänestään kimeän ja epä-Zenzibarmaisen.
Tulin takaisin Draco sanoi ja astui valoon Zenzibarin nähtäväksi.

Aamulla Nimue heräsi siihen, että joku kuorsasi liian kovaa.
Himputin Pörri Nimue mutisi ja kampesi itsensä ylös.
Sieppeli oli jo hereillä ja istui lattialla risti-istunnassa katsellen takkaa, jossa roihusi tuli.
Daniel ja Omppuli nukkuivat vierekkäisillä sängyillä pidellen toistensa käsistä kiinni.
Nat ja Kira istuivat pöydän ääressä keskustelemassa kiivaasti jostain.
Huoh-huoh-huomenta Nimue haukotteli mahtavasti ja istuutui Sieppelin viereen.
Huomenta Sieppeli kuiskasi.
Mitä mietit? Nimue kysyi ja nosti toista kulmakarvaansa.
Gustaffssonia Sieppeli sanoi hiljaa.

Gustaffsson seisoi opettajanhuoneen edessä ja katseli suurta tammiovea.
Se on menoa nyt hän sanoi ja avasi oven.

[kirja]

"Kuka siellä?" McGarmiwa kysyi, kun Gustaffsson koputti.
"Minä. Gustaffsson. Haen apulaisopettajaksi."
"Ahaa. Tervetuloa sisään!" McGarmiwa sanoi ystävällisesti.
"Niin, minä olen innokas opettajaksi, ja lievää kokemusta minulla onkin." Gustaffsson sanoi, kun oli tullut sisälle.
"Se on hyvä. Saat paikan!" McGarmiwa sanoi, ja Gustaffsson oli hypätä riemusta.
"Saanko? Kiitos!"
"Ole hyvä vain. Tiedät kai, että se vaatii paljon vastuuta. Luotan sinuun!" McGarmiwa vielä sanoi ennen, kuin Gustaffsson poistui.

"Arvatkaa mitä. Minä sain paikan!" Gustaffsson huudahti muille, jotka eivät odoittaneet mitään.
Omppuli heräsi ensimmäisenä horroksestaan: "Onneksi olkoon!" Muut nyökyttelivät taustalla.
"Kiitos. McGarmiwa myöntyi, koska sanoin, että minulla on kokemusta. Se ratkaisi!" Gustaffsson sanoi onnellisena punastuen hieman.
"Mutta nyt minä ehkä pääsen jopa opettamaan kaikkia!"

Myöemmin illalla Gustaffsson oli jo menossa nukkumaan. Hän ajatteli kaikkea, mitä päivällä oli tapahtunut. Lopulta hän oli jo nukkumassa, kun kuului kova huuto:
"Gustaffsson, missä olet? Sinua tarvitaan!"
Gustaffsson tunsi heti äänen kuuluvan McGarmiwalle.
"Nukkumassa. Mikä hätänä?"
"On tapahtunut jotain vakavaa, ja toivon sinun tulevan heti paikalle!"
~kirja

[Gustaffsson]

Aikaisemmin samana päivänä:
"Draco?" Zenzibar ihmetteli.
"Kultaseni... Sinun ei tarvitse pelätä" Draco sanoi rauhallisesti.
"En minä pelkää" Zenzibar sanoi vasten totuutta.
"Sillä minä saan kostoni tehtyä, älä huoli... he ovat Tylypahkassa, menen sinne seuraavaksi..." Draco kuiskasi.
"Minkä koston? Mistä sinä höpiset?" Zenzibar ihmetteli. Mutta sitten Draco poistui, jättäen hämmentyneen vaimonsa ja nukkuvan lapsensa huoneeseen.


Gustaffsson ja McGarmiwa kävelivät rivakasti pihamaalle.
"Minne me olemem menossa?" Gustaffsson kysyi.
"Ei enää kauaksi" McGarmiwa sanoi. He menivät Tylypahkan porteille, jotka olivat vääntyneet ja kaadetut.
"Mitä on tapahtunut?" Gustaffsson kysyi. McGarmiwa osoitti muuria. Siihen oli piirretty iso Pimeän Piirto ja teksti "Kuolonsyöjät" oli kirjoitettu punaisella sen alle.
"Tiedätkö tästä mitään?" McGarmiwa kysyi. Gustaffsson pudisti päätään.
"Näyttää aidolta työltä. Harva ei-kuolonsyöjä osaa tämän merkin" Gustaffsson sanoi tutkien grafiittia. Kumpikaan ei huomannut läheisessä puskassa istuvaa Dracoa, joka osoitti heitä taikasauvallaan.

[Omppuli]

Mutta sitten Draco epäröi. Ei vielä. Vasta huomenna. Pitää edetä hitaasti, mutta varmasti.
Pian Gustaffsson pääsi nukkumaan. Hänelle oli järjestetty ihan oma kammio VV tuvan viereen.

Seuraavana aamuna Omppuli raahautui vessaan. Omppuli oli nukkunut levottomasti ja siksi hänellä oli tummat pussit silmien alla. Omppuli aikoi pestä hampaitaan, mutta sitten tuntui kuin sisukset olisivat nousseet kurkkuun. Omppuli kumartui nopeasti vessanpöntön puoleen ja oksensi kuuluvasti. Omppuli ajatteli sen olevan ohi, mutta oksensi taas.
"Kuka helvetti on käpälöinyt hammastahnaa?" Omppuli mietti itsekseen.

Daniel heräsi Omppulin aiheuttamiin ääniin. Hän kuuli ääniä vessasta.
"Hyi että!" Omppuli vaikeroi. Daniel kiiruhti vessaan ja näki Omppulin kumartuneena pöntön ääreen.
"Huomenta, Daniel. Voisitko tutkia tuota hammastahnaa hieman? Mietin että joku on käpälöinyt sitä", Omppuli sanoi kohottautuen ylemmäs. Daniel nyökkäsi ja Omppuli oksensi taas.

Sieppeli heräsi myös varsin pian Danielin jälkeen. Hän näki juuri parahiksi kun Daniel talutti Omppulin ulos vessasta. Omppulin kädessä oli iso sanko. Sieppeli ei ajatellut asiaa sen tarkemmin vaan alkoi haukotella ja venytellä. Kira ja Kirja kohottivat myös päätänsä vuoteistaan. He kaikki lähtivät aamiaiselle. Gustaffsson odotti heitä heidän pöydässään.
"Minä luulin että sinä syöt opettajien pöydässä", Sieppeli sanoi.
"Niinhän minä yleensä syönkin, mutta nyt päätin syödä teidän kanssanne", Gustaffsson sanoi hymyillen. Sieppeli huomasi että Gustaffssonin hymyn takana piileksi huolestunut ilme.
"Mitä on tapahtunut?" Sieppeli kysyi. Gustaffsson katsoi muita ja selitti sitten vain Sieppelille eilisen illan tapahtumat.

[Pörri]

"Ehkä sinun pitäisi Omppuli mennä sairaalasiipeen!" Daniel sanoi.
"Ehkä niin on paras!"
"Minä saatan sinut!" Daniel sanoi.

"Missä Omppuli on?" Pörri kysyi Danielilta, kun Daniel tuli yksin aamiaiselle.
"Sairaalasiivessä! Hän voi aika huonosti!" Daniel vastasi.
"Lukujärjestykset!" Nimue huudahti. Lipetit oli Korpinkynnen pöydässä jakamassa lukujärjestyksiä.
"Kukakohan jakaa meille? Meillä ei ole tuvanjohtajaa!" Kira sanoi.
"Ai niin!" Gustaffsson huudahti ja hyppäsi ylös, niin että muut pöydässä olijat säikähtivät. Gustaffsson kaivoi taskustaan lukujärjestykset.
"Mahtavaa! Ei yhtään tuntia Luihuisten kanssa!" Daliel hihkaisi.

Omppuli tuli oleskeluhuoneeseen vasta kun tunnit olivat loppuneet ja kaikki olivat tekemässä läksyjään.
"No, mikä sinulla oli?" Pörri kysyi.
"No, minä... tuota olen..." Omppuli aloitti, mutta päätti olla kertomatta.
"Minulle sinä ainakin voit kertoa!" Daniel sanoi.
"Mitä meillä olikaan läksynä?" Omppuli vaihtoi nopeasti puheenaihetta.

[Gustaffsson]

"Älä nyt, Omppuli, mitä matami Pomfrey sanoi?" Daniel kysyi tiukasti. Omppuli huokaisi ja istuutui takkatulen eteen.
"Daniel," Omppuli kuiskasi.
"olen raskaana"


Gustaffsson kierteli linnan pihamailla, ihaillen hyvin hoidettua ympäristöä, vihellellen samalla jotain mikä kuulosti epäilyttävästi Super Mario-teemalta.
"Hei, Gustaffsson!" huusi Sieppeli ja juoksi hänen luokseen.
"No mitä?" Gustaffsson kysyi.
"Olen miettinyt sitä eilistä tunkeilijaa" Sieppeli sanoi.
"Entä jos se oli Draco?" hän jatkoi. Gustaffsson mietti hetken.
"Voi olla. Mistä se tuli päähäsi?" Gustaffsson kysyi.
"Luulin nähneeni hänet tarvehuoneen lähistöllä. En ole varma, näin vain vilauksen muttakun seurasin häntä, käytävä oli tyhjä" Sieppeli kertoi.
"Hyvä että kerroit. Minä olen ensi yönä vahdissa, tarkistan myös tarvehuoneen" Gustaffsson sanoi.
"Entä stressisi?" Sieppeli kysyi.
"Ei se sitä pahenna. Käyn linnan läpi ja menen ulos nauttimaan kuutamosta ja vahdin samalla-"
"-ja väistelet Dracon tappokirouksia, niin" Sieppeli lopetti hänen puolestaan. He katsoivat toisiaan vakavina.

[Zenzibar]

[huhhuh.. ei taas meinaa perässä pysyä! Taas oli paljon lukemista ]

Lopulta Gustaffson mumisi jotain epäselvää töistä ja lähti. Sieppeli jäi seisomaan paikalleen. Hän katsoi vaitonaisena, kuinka Gustaffsonin selkä loittoni kauemmas...

Zenzibar kiersi ympyrää huoneessaan ja yritti saada jotain tolkkua asioihin. Hänellä oli nykyään todella tylsää, vaikka lapsi olikin ihaninta mitä henelle oli koskaan tapahtunut. Hän oli saanut Omppulilta kirjeen, missä tämä kertoi olevansa myös raskaana ja pyysi tukea ja neuvoa. Muille ei saisi kertoa.
Zenziabr hymyili, kun hän katsoi omaa lastaan. Tyttö nukkui sikeästi, eikä tiennyt mitään isästään, josta oli tullut mielipuoli. Zenzibar oli päättänyt antaa tytölle nimeksi Zeria, Zenzibarin äidin mukaan. Zeria Malfoy. Hän tietysti kastaisi tytön, muttei tiennyt keistä tuli kummeja.
Zenzibar mietti minkälaista olisi olla taas Tylyphkassa ja hän päätti lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla.
Hän otti paperia ja kynän ja alkoi kirjoittaa.

Hyvä McGarmiwa (hän kirjoitti)
Olisiko mahdollista, että minä voisin jatkaa opintojani tylypahkassa, lapsesta huolimatta? Kuitenkin haluaisin oman huoneen, johon myös lapsen saisi mahdutettua. Mieluiten huone läheltä VV:n tupaa.
Vastaa pian,
Zenzibar Malfoy

[Gustaffsson]

Zeznibar sai vastauskirjeen heti samana iltana. McGarmiwa kertoi että asia on hoidettavissa ja että Zeznibar voi saapua elokuun kymmenes päivä.


Gustaffsson istahti penkille Tylypahkan pihalla. Hän oli tarkistanut sisätilat löytämättä Dracoa tai ketään muutakaan. Yllättäen hän tunsi käden laskeutuvan olalleen. Hän kääntyi ja veti taikasauvansa esiin.
"Sieppeli" Gustaffsson huokaisi ja laittoi sauvansa pois. Sieppeli hymyili hieman.
"Et sinä saisi olla täällä" Gustaffsson sanoi. Sieppeli istuutui hänen viereensä.
"Minä haluan olla täällä" Sieppeli sanoi. Gustaffsson huokaisi ja kietoi kätensä Sieppelin harteille.
"Mutta et saisi" Gustaffsson sanoi. Sitten he kuulivat rahinaa pensaikosta.
"Mitä nyt?" Sieppeli kysyi.