Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

[jossujb]

Pusikosta kuului yskintää ja epämääräistä mutinaa. Gustaffon käveli pusikkoa kohti taikasauva ojossa ja sanoi:
"Tule esiin!", mutta puska meni siitä vain hiljaiseksi ja elottomaksi.
"Kyllä minä tiedän, että siellä on joku! Kuule nyt..." Gustaffson sanoi, mutta huomasi puhuvansa ehkä hiukan liian uhkaavasti. "Ei ole turvallista nyt olla täällä." ja hän pehmitti ääntään.

Zenzibar oli onnelinen McGarmiwan antamasta vastauksesta. Hän kuitenkin mietti mitenköhän lukujärjestys olisi mahdollista järjestää niin, että vauvan imetys ja muu toiminta ei häiriintyisi. mahtaisikohan valmistuminen siirtyä peräti vuodella, jos hän ei voisi suorittaa niin paljon kursseja kuin olisi tarpeen? Olikohan ketään muuta koskaan käynyt Tylypahkaa äitinä? Zenzibar päätti ottaa tästä asiasta selvää. Mutta mitenköhän hänen käy vielä Dracon kanssa? Zenzibar päätti olla ajattelematta asiaa, sillä se saisi hänet itkemään, ja nyt pitäisi olla vain onnellinen.

Puskasta tuli esille Poppa-akan oma kotitonttu, joka näytti siltä, että purskahtaisi kohta itkuun. Hänen vaaleansininen tyynyliinansa, joka oli kiedottu hameen tavoin ruttuisen vartalon ympärille ,oli mullasta likainen.
"Sehän on se... Jossu-tonttu, eikös olekin?" sanoi Sieppeli kiinnostuneena. Gustaffson laski sauvansa ja tarkasteli muuta ympäristöä.
"Mitä Jossu? Miksi olet täällä?" Sieppeli kysyi.
"Voi kun... emäntä sanoi, että olisi parempi jos... olisin hetken pois jaloista... niin ja... Jossu käveli ympäri, mutta ei muut tontut halunneet minua tiskaamaan astioitakaan keittiöön... Jossu kuulemma rikkoo astiat... ja harhailin sitten tänne..." Jossun ääni värisi ja hän katsoi maahan.
"Voi ihme sentään... ei sinun noin surullinen tarvitse olla!" Sieppeli yritti piristävästi sanoa. Gustaffson taas yritti viittilöidä Sieppeliä mukaansa, sillä tässä oli tärkeämmätkin asiat kuin surulliset kotitontut päälimmäisenä.
"No kuule, Jossu, jos menet emäntäsi luokse ja sanot muillekin kotitontuille, ettei nyt ole aivan turvallista liikkua yksin missään, jooko? Meillä on nyt vähän etsimistä."
Sieppeli nousi ja oli lähdössä jo edeltä kulkevan Gustaffsonin perään, kun tonttu kääntyi ja kysyi:
"Etsittekö sitä hassua vaaleatukkaista poikaa?"

[Pörri]

"Minä en voi jättää lasta yksin kun menen tunneille!" Zenzibar mietti "Enhän minä opi mitään, jos tekisin pelkkiä läksyjä, pitäähän minun käydä tunneillakin! Jos saisin jostain lastenhoitajan, mutta minulla ei ole rahaa, enkä varmasti saisi sitä Tylypahkaan! Matami Pomfrey! Pitää pyytää häneltä jos hän voisi hoitaa lasta!"

"Missä Gustaffsson ja Sieppeli ovat?" Nimue kysyi.
"Varmaan ulkona rauhassa istumassa penkillä. Ja sitten sinne tulee kuolonsyöjiä ja he tappelevat heitä vastaan ja sitten Gustaffsson tai Sieppeli joutuu sairaalasiipeen! Tai ehkä kumpikin..." Pörri sanoi.

"Olisipa Hermione täällä!" Ron sanoi ja Nimue mulkaisi häntä "Minä en osaa näitä läksyjä!"
"Minä voin auttaa sinua Ron!" Nimue huudahti.
"Mutta sinä et silti ole yhtä hyvä kuin Hermione! Hermione olisi korjannut kaikki kirjoitusvirheet, minulle olisi tullut tähän todella paljon lisää tekstiä! Ja Hermione olisi kirjoittanut historian tunnilla kaiken muistiin!"
"Vaikka minä en ole yhtä hyvä kuin Hermione, minä voin silti auttaa sinua!"
"Niin, saamaan Odotukset ylittävän! Hermionen avulla olisin saanut Upean! Ja Harry olisi varmasti auttanut minua paljon noissa pimeydenvoimilta suojautumisen tehtävissä!"
"Hermione ja Harry ovat kuolleet! Usko jo!" Nimue huusi ja marssi pois.

[sooda]

Seuraavana aamuna aamiaisella kaiki olivat melko hiljaisia. Sooda luki loitsujen kokeiseen kirja kurpitsamehukannua vasten tuettuna, Omppuli ja Daniel istuivat vierekkäin jutellen hiljaa kahdestaan, muuta söivät rauhassa omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Nimue varoi katsomasta Roniin päin, hän oli vieläkin loukkaantunut ja harmissaan siitä ettei Ron pitänyt häntä yhtä hyvänä kuin Hermione oli ollut. "No joo, pitää mennä, loitsut alkaa viiden minuutin päästä", sanoi sooda, nousi, napasi kirjansa ja käveli ulos salista. Samaan aikaan sisään kävelivät Sieppeli ja Gustaffson. He moikkasivat heidän ohitseen kävelevää sooda hieman poissaolevan tuntuisena. "Mikä on?" kysi Kira Sieppeliltä hetken kulutta siitä kun he olivat istuneet alas.

[Sieppeli]

"Enpä tiedä Gustaffssonista, mutta ainakin itse olen niin onnellinen siitä, että tänään on huispaustreenit. Ja viikonloppuna on pitäjän koelennot englannin maajoukkueeseen." Sieppeli sanoi. Omppuli pärskäytti kurpitsamehut suustaan lautaselle.
"Onko tänään harjoitukset?" Hän kysyi. Sieppeli nyökkäsi.
"Onko muuten meidän joukkueella huispauskapteenia?" Daniel kysyi.
"Sepe taitaa olla.." Sieppeli sanoi.
"Pidämmekö me samat pelipaikat?" Omppuli kysyi.
"Hei älä minulta sitä kysy, Sepe päättää näistä asioista. Minä en ainakaan suostu muuttumaan miksikään muuksi kuin pitäjäksi" Sieppeli totesi ja otti puuroa.

Draco oli ottanut tilapäiseksi majapaikakseen Myrtin vessan.
"Miksi en tappanut sitä kotitonttua?" Hän kysyi itseltään. Joku kotitonttu oli huomannut hänen menevän tyttöjen vessaan ja ilmoittanut siitä hänelle. Draco oli vain jatkanut matkaansa ja mätkäyttänyt oven päin kotitontun naamaa.
"Mukavaa nähdä sinut taas allapäin." Sanoi ääni hänen takanaan. Draco veti taikasauvansa esiin ja kääntyi. Aluksi hän ei huomannut ketään, mutta sitten hän huomasi ilmassa leijuvan kummituksen.
"Myrtti.." Draco totesi.
"Muuten, täällä majailee nykyään uusi kummitus, hän kertoi tuntevansa sinut." Myrtti sanoi. Draco katsoi häntä kysyvästi ja huomasi jonkun vaalean tulevan läpi vessan oven.
"Hei Malfoy.." Voldemortin haamu sanoi ja Draco kalpeni.

[sooda]

"Miten menee?" kysyi Voldemortin haamu. "Sinä! Minä tapan sinut!" huusi Daraco ja juoksi suoraan kiinni Voldemortin hamun kurkkuun. Tai yritti, hänen kätensä eivät oikeastaan tietenkään osuneet mihinkään. "No, turha vaiva, katos kun nyt on sattunut sellanen pikku juttu ettö olen jo kuollut" sanoi Voldemortin haamu pilkallisesti. "Ai, niin, öhöm..." sanoi Daraco ja punastui hieman. Mutta sitten hän muisti raivonsa ja tulistui. "minun täytyy saada kostoni", Draco sihisi.

Myöhemmin illalla VV:n oleskeluhuoneesa käytiin keskustelua huispausjokuuoeesta. "Minä olen sitä mieltä, että pidämme entisen huispausjoukkoeemme", sanoi Sepe, joka säilytti tällä mielipiteellään oman kapteenin paikkansa. "Samaa mieltä. Koska pidetään ekat harkat", kysyi sooda ilmiselvästi innoissaan siitä, että pääsisi lentämään.

[off]Muistaako joku huispaustiimin kokoonpanon? No jos ei, senhön voi tarkistaa Vuotiksesta, eiks jeh?[/off]

[Sepe]

Seuraava päivä koitti kaikkien iloksi Kalkaroksen tunnilla.
"Miksi hän opettaa yhä?" Kaikki ihmettelivät.
"Hyvä valehtelijanäyttelijä," Daniel totesi.
"Minä kuolen sillä tunnilla," Omppuli valitti. He astuivat sisään luokka huoneeseen. Kalkaros aloitti nimen huudolla, joka oli suurimmalle osalle suurta tuskaa.
"Omppuli, ah the ex-luihuinen," Kalkaros ilkeili.
"Ja mikäs hassunhauska nimi täältä löytyykään: Janne Ktaja jr," Kalkaros jatkoi. Kukaan ei odottanut käden nousevan, kunnes Sepe viittasi.
"Mitäh!" Kaikki ähkäisivät.
"Hiljaa luokassa!" Kalkaros huusi.
"Daniel, se toinen ex-luihuinen," Kalkaros jatkoi nauttien.

"En tiennytkään, että sinulla oli varsinainen nimikin," Gustaffson puhui Sepelle (tai nyt JK jr:älle).
"Jännää," Sooda huokaisi.
"Ei kovin, minut on nimetty ääliö isäni mukaan. Hän on jo varmaan kuollut. Oli hän lapsuudessani hyvä kaveri, mutta, sitten hän muuttui," JK jr tarinoi.
"Anna, kun arvaan. Hän muuttui heti, kun Valedro pääsi koulusta," Gustaffson kysyi.
"Näin on asian laita," Janne Kataja jr sanoi.
"Moro sano poro," kuului ulko-ovilta.
"Zenzibar," Kaikki henkäisivät ja riensivät tämän luokse.
"Miksi tulet Tylypahkaan?" Kirja kysyi.
"Sain luvan McGarmivalta, halluaisiko muuten kukaan kummiksi?" Zenzibar kysäisi yllättäen. JK jr, Sieppeli, Omppuli, Kirja sekä Sooda(ko se oli) nostivat kädet ilmaan.
"Ottaisin mielelläni viisi, mutta tämä on ainakin toistaiseksi hyvä, ehdotuksia otetaan vastaan," hän sanoi ja lähti raahaamaan matkalaukkuaan vauva sylissä.
"Muuten, saatte kutsua minua Sepeksi," Janne Kataja jr sanoi ja poistui kohti seuraavaa tuntia.

[Gustaffsson]

Kului muutama päivä ilman mitään muuta erikoista kuin se, että Sepe heitti heidän kolmannella taikajuomatunnillaan Kalkarosta "vahingossa" vyötiäisen maksalla suoraan naamaan.
Huispausottelut lähestyvät, ja Sepe alkoi taas puhkumaan luovaa hulluutta.
"Minä en voi pelata" Omppuli sanoi hieman surullisesti.
"Jaa mikset?" Sepe kysyi laatiessaan kymmenennettä kertaa tulevan pelin strategiaa.
"Voin saada osuman ryhmystä vatsaani" Omppuli sanoi.
"Ei se sinua ennen haitannut" Sepe ihmetteli heittäen taas yhden suunnitelman roskiin.
"Äh, en minä muuten mutta lapseni tähden!" Omppuli ärjähti niin että Sepe hätkähti piirtäeen kaavioon ylimääräisen viivan.
"Hyvä on. Kuka tulee Omppulin tilalle lyöjäksi?" Sepe kysyi.

[Kira]

"Minä voisin tulla" Kira sanoi epämääräisesti.
"Sinä?" Sepe kysyi ihmeissään.
"Juu, olen pelannut aikaisemminkin ystävieni kanssa ja niin..." Kira mutisi ja punehtui kaikkien katseista.
"Se on sitten sillä selvä, tervetuloa pelaamaan huispausta!" Omppuli sanoi ja halasi Kiraa lämpimästi.
"Noniin, eli siis kuunnelkaa kaikki minua!" Sepe sanoi ja alkoi vauhkoamaan suu vaahdossa taktiikoistaan. Sooda huokaisi raskaasti ja Zenzibar pyöritteli päätään.
"Sepe on kovin innoissaan tästä" Gustaffsson sanoi Sieppelille, joka tirskahti hieman.
"No, antaa hänen nauttia" Sieppeli vastasi.

Omppuli oli kävellyt Danielin luo. Daniel otti tyttöä kädestä ja kuiskasi tämän korvaan:
"Teit ihan oikean valinnan. Lapsemme tähden" hän sanoi ja suukotti Omppulia hellästi.

"Kostosi aika on tullut" Voldemort sanoi myrkyllisesti Dracolle, joka istui Murjottavan Myrtin vessan lattialla.
"Niin..." Draco vastasi mietteliäästi, poimi taikasauvansa sekä epämääräisen näköisiä pyöreitä esineitä lattialta ja nousi ylös.

[Gustaffsson]

Tyypilliseen tapaansa Sepe vaati kaksi huispausharjoitusta viikossa vaikka ensimmäinen peli olisi Rohkelikko vastaan Luihuinen. Sen voittaja pelaisi heitä vastaan kaksi viikkoa sen jälkeen.
"Hellitä vähän, Sepe" Sieppeli sanoi pää sekaisin Sepen taktiikoista.
"Niin, olet yhtä fanaattinen kuin Voldu pullonpyörityksestään" Zenzibar sanoi.
"Miksen olisi? Huispaus on ainut asia miksi Tylypahkassa jaksaisi olla!" Sepe vauhkosi kiertäen kehää.


"Et voi kostaa enää minulle... enää mikään ei voi kostaa minulle" Voldemortin haamu sanoi. Draco katseli häntä inhoissaan.
"Joten... mikset kostaisi niille joiden takia et saanut kostoa niinkuin alunperin ajattelit?" Voldemort neuvoi. Draco kaivoi taskustaan valokuvan. Valokuvassa olivat kaikki hänen kostonsa kohteet.
"Minä napsin heidät yksitellen" Draco sanoi. Hän sulki silmänsä ja laittoi sormensa sattumanvaraisesti jonkun kuvan päälle.
"Kostoni kohde on siis..."

[Omppuli]

Sieppeli", Dracon kasvot sulivat voitonriemuiseen hymyyn.
"Huomenna huispausottelussa kaikille VV:n jäsenille sattuu kaameuksia", Draco kuiskasi.

Huispausottelu päivä valken seesteisenä ja Sepe oli hermostunut ja jakeli viime hetken ohjeita. Daniel joutui karjumaan hänelle että hän rauhottuisi. Omppuli meni katsomoon ja muut tulivat perässä. Pian joukkue asteli kentälle ja mppuli huomasi että Zenzibar oli mukana.
"Missä vaiheessa hän tuli?" Omppuli ihmetteli.
"Juuri äsken", Pörri sanoi. "Hänen vauvansa oli todella suloinen."
"Eihän hän ole harjoitellut tai mitään!" Kirja parahti.
"Ei siinä mitään harjoitusta tarvitse. Etsitään vain sieppi", Nat sanoi. Kukaan ei sanonut siihen mitään, sillä peli alkoi. Daniel sai heti kaadon ja teki maalin.
"10-0 Voldun vihollisten hyväksi!" kuului selostajan ääni (Kuka lie onkaan). Katsomo hurrasi.Luihuiset hurjistuivat ja tekivät myös maalin. Kira väisti ryhmyn ja iski sen pois päin. Se lähti katsomoon päin ja Kira tuijotti sitä hölmistyneenä.
"Ei ryhmyt käyttäydy noin..."
Katsomossa Kirja katsoi huolestuneesti lähestyvä ryhmyä.
"Sehän tulee päin!" Omppuli huusi ja teki juuri ajoissa estous-loitsun. Ryhmy kimmahti taaksepäin, mutta yritti sitten uudestaan. Tällä kertaa se oli ottanut kohteekseen Pörrin. Uusi estous-loitsu ja ryhmy kimposi sieppeliä kohti.
"Se on kirottu! Luulen että vain me Voldun viholliset olemme ryhmyjen kohteina ja nyt tulee toinen"m, Kirja totesi ja nyt kukaan ei ehtinyt loitsia, vaan kaikki kumartuivat. Hirmu ja Kira yrittivät parhaansa saada ryhmyt itsensä perään, mutta sitten ryhmyillä kilahti jokin ja ne molemmat menivt Sieppeliä päin...

[jossujb]

Sieppeli otti salaman nopean väistöliikkeen vasemmalle ja ryhmyt lensivät ohitse. Kuitenkin ne kääntyivät, vasten ryhmyjen normaalia käyttäytymistä, puolimatkassa ympäri ja lähtivät kumpikin erisuunnista kohti maaliaan. Sieppeli lensi luudallaan lähes kohtisuoraan maata päin, ja joutui jättämään maalitolpat ilman suojaa. Vastustajat tekivät tänä aikana kolme maalia, mutta pian koko katsomo ja muut pelaajat jäivät katsomaan kuinka hurjapäisesti ryhmyjä karkuun lentävälle Sieppelille kävisi.

"Tämä on aivan loistava idea." sanoi Draco naureskellen kentän rajamailta, sieltä mistä juuri ja juuri näki Sieppelin pakolennon ja hurjistuneet ryhmyt, jotka kiertelivät spiraalimaisesti Sieppelin ympärillä, yrittäen pudottaa tätä alas.
"Minusta tuo on kerrassaan kulunutta..."
sanoi Voldemortin haamu, joka muuttui näkyväksi varjoisassa kohdassa.
"Ole sinä hiljaa, tämä on minun kostoni!" Draco pärskähti vihaisesti.
"Ensinnäkin, ryhmyt tuskin ehtivät nuijimaan ketään kuoliaaksi. Usko pois, olen yrittänyt tuota murhaustapaa ITSE. Huonolla menestyksellä." Voldemort viittasi Harry Potterin aikaiseen ryhmyjen loihdintaan
"Et sinä mitään ryhmyjä ole taikonut"
"Ajattelin kyllä asiaa."
" Ja miksi sinun täytyy roikkua minun kannoillani, minähän vihaan sinua!"
"Kuolleilla on hämmästyttävän vähän tekemistä! Pää keilausta, ketjujen kalistelua...Ja minä kuitenkin olen kostojen ammattilainen! Minusta voi olla sinulle vielä paljon hyötyä..." sanoi Voldemortin lakanan vaalea haamu hyvin kummallinen virne kummituskasvoillaan.

[äh, niin olikin että Dobby sen ryhmyn loitsi... ennyt viitsi alkaa keksimään jotain parempaa juonikuviota... tai jos yritän jotan... editoidaampas hiukan]

[Gustaffsson]

Sieppeli kierteli kenttää yrittäen saada ryhmyt pois hänen perästään. Yllättäen toinen ryhmyistä osui hänen luutansa perään. Kuului räsähdyksiä ja hän menetti hallinnan, poukkoillen spiraalina kohti maata. Sieppeli hyppäsi luudan kyydistä ja tarrautui toisiin ryhmyistä. Siinä pysyminen oli aivan kuin olisi yrittänyt pysyä asiassa taikuuden historian tunnilla: lähes mahdotonta. Urheasti hän kuitenkin sinnitteli ryhmyn lennellessä ympäri kenttää. Hän huomasi silmäkulmastaan kuinka toinen ryhmy tuli hänen 'kulkupeliään' kohti, ja toisinpäin. Eli hän oli vasaran ja alasimen välissä. Hän päästi irti juuri ajoissa, ryhmyt törmäsivät hänen yläpuolellaan kormiasärkevästi. Sieppeli tippui, tippui, tippui... ja tömähti tuskallisesti maahan. Hänen jaloistaan kuului ikävänkuuloinen räks kun ne ottivat maahan ja hän kaatui polvilleen kivun aaltojen noustessa jaloista. Sitten hän huomasi toisen ryhmyn, joka tuli häntä kohti; toinen oli räsähtänyt palasiksi törmäyksessä.
Sieppeli kierähti sivuun, ja tunsi ryhmyn tömähtävän maahan viereensä. Ryhmy otti vauhtia ja tuli uudelleen kohti...

[Zenzibar]

[Huijui! Tämähän tuppaa menemään vähän liiankin vaaralliseksi! o_O Eli: JES JÄNNITYSTÄ! On mulla sitte mukava mies, pitäsköhän siitä ottaa avioero?? xD Niin ja muuten, ei kait se Voldu ollu, joka sen ryhmyn loitsi, vaan Dobbyhän se oli... Eikö?]

"HAJOTHUS!"
Ryhmy räsähti pienen pieniksi palasiksi ja näytti Sieppelin silmissä ilotulitukselta. Hän ehti nähdä vain Zenzibarin tulevan luudalla kohti, kunnes hänen näkökenttänsä sumeni...

"Sieppeli!" Zenzibar karjaisi tekemänsä loitsun jälkeen. Hän lensi nopeasti Sieppelin luokse ja laskeutui alas. Katsomosta kuului kohahduksia, ja selostaja huuteli megafoniin kaiken maailman arvailuja ryhmyn loitsijasta.
"EHKÄ JOUKKUETOVERIT KYLLÄSTYIVÄT SURKEAAN PITÄJÄÄN-"
"Hiljentäkää joku tuo luihuisen ääliö!" Zenzibar karjaisi ja kääntyi taas Sieppelin puoleen.
"Kaikki järjestyy Sieppeli, koita kastää apu on tulossa."
Sieppeli oli edelleen tajuton, ja tämän toisesta jalasta pilkotti luu. Avomurtuma.
Gustaffson juoksi valkoisena paikalle ja katsoi nopeasti tyttöystäväänsä.
"Eikai hän-"
"Ei", Zenzibar kiirehti sanomaan. "Hän vain pyörtyi. Luultavasti shokissa. Hänet pitää viedä sairaala siipeen, mutta häntä pitää liikuttaa mahdollisimman vähän."
Gustaffson ei kysynyt mistä Zenzibar tiesi tuon kaiken. Ehkä hän tiesi itsekin, muttei shokissaan sitä kyennyt muistamaan. Hän loihti paarit ja lähti kiikuttamaan Sieppeliä sairaala siipeen.
Zenzibar vilkaisi selostajaa, jossa luihuinen edelleen esitti tökeröitä perustelujaan, kun kukaan ei ollut vaivautunut häntä vaientamaan.
"KANHGISTUMIS TYYSTILYS!"

Myöhemmin illalla Zenzibar tuuditteli vauvaansa ja istui Sieppelin sängyn laidalla. Tämä ei ollut vielä herännyt.
Huoneessa oli Zenzibarin lisäksi Kira, Omppuli ja JK jr. Gustaffson oli lähtenyt jonnekkin, ja Zenzibar pahoin pelkäsi tämän ajattelevan, että kaikki oli hänen syytään.
Zenzibar katseli Zerian kummi listaa ja päätti lopulta päivän jolloin tämä kastettaisiin.
"Zeria kastetaan isänpäivänä!" Hän pamautti. "Dracon muistoksi."
Toiset katsoivat Zenzibaria ja pudistivat päätään, mutta antoivat olla. "Ketä ne kummit sitten ovat?" Kira kysyi.
"Tein listan."

Zerian kummit!:

Sylikummi: Sieppeli
Kummi nro 1: Sepe (tai siis Janne Kataja jr)
Kummi nro 2: Omppuli
Kummi nro 3: Kirja
Kummi nro 4: Sooda
Kummi nro 5: Kira

"Oi kun suloista", sanoi haamu heidän takaansa. "Pääsenhän minäkin kummiksi?"
Zenzibar kirkaisi niin että Zeria alkoi parkua. Hän tuijotti Lordi Voldemortin haamua silmästä silmään.

Muoks//Tulipas pitkä jatkis

[Gustaffsson]

"Senkin perkele! Miten sin... ai, oletkin haamu" Zenzibar ihmetteli.
"Teidän takianne" Voldemort mökötti.
"Ja haemme kohta haamunkarkoitusluvan ministeriöltä jos et heti paikalla häivy täältä" Zenzibar sanoi tiukasti. Voldemort näytti kieltä.
"Uuuu, minua aivan peloittaa" Voldemort sanoi ja lipui poispäin.
"Jestas" Sepe ihmetteli silmät pyöreinä. Zenzibar alkoi rauhoitella itkevää Zeriaa.
"Huh että säikähdin" Omppuli sanoi hieman kimeästi.
"Hän muuten saattaa olla tämän kaiken takana" Kira mietti.
"Siis Sieppelin loukkaantumisen?" Zenzibar kysyi.
"Niin, tai sitten... tai no, hän tai Draco" Kira totesi hiljaa. Zenzibar kommentoi havaintoa vaikenemalla.


Draco majaili jälleen kerran Murjottavan Myrtin vessassa. Voldemort saapui hänen luokseen seinän läpi.
"Epäonnistuit" Voldemort sanoi.
"Enkä epäonnistunut. Langetin pelin aikana Matami Pomfreyhyn komennuskirouksen siltä varalta että hän selviää. Fiksua, eikö?" Draco leuhki.
"Eli Pomfrey tappaa hänet ja saa syytteet. Melko fiksua, kyllä" Voldemort sanoi. Draco otti jälleen valokuvan esiin ja napautti sitä sormella.
"Seuraava uhrini on..."

[Zenzibar]

"öh, ei sittenkään hän." Draco sanoi hieman vaivaantuneesti ja katsoi sormeaan, kuin siinä olisi jotain vikaa.
Voldemort ja myrtti katsoivat Dracon olan takaa ketä sormi osoitti.
"Kyllä vain Draco. Tuo on seuraava kohteesi! SInun täytyy päästää irti menneisyydestäsi!" Voldemort huudahti Myrtin kikatellessa vieressä.
Draco katsoi uudelleen sormeaan, joka osoitti hänen vaimonsa hymyileviä kasvoja.

"Ei se voi olla Voldemort. Ei hän haamuna pysty mihinkään", Sepe kommentoi. "Sen siis täytyy olla Draco."
Zenzibar nousi ylös ja mumisi jotain vauvan ruokinnasta. Hän ei sanonut enää muuta vaan purjehti ulos ovesta.
Kura katsoi Sepeä vihaisesti. "Oliko pakko? Kai sinä nyt tiedät että Draco on Zenzibarille vieläkin herkkä aihe!"
"Itse sinä otit hänet esille ensin!" Sepe tulistui.
"Lopettakaa!" Omppuli huusi. "Pomfrey on täällä."
Omppuli oli oikeassa. Matami Pomfrey tuli juuri toimistostaan.
"Lähtekää. Minä hoidan kyllä toverinne", nainen sanoi hieman oudon konemaisesti. Kaikki kuitenkin tiesivät naisen olevan tiukka säännöistään, joten he lähtivät mukisematta pois...

[Omppuli]

He kävelivät vähän matkaa, mutta sitten Omppuli pysähtyi.
"Voi ei! Unhohdin muodonmuutos kirjan sairaalasiipeen. Menkää vain edeltä tulen ihan kohta. Omppuli meni ja muut jatkoivat matkaa, mutta sitten he kuulivat yläpuoleltaan kirkaisun.
"Omppuli!" parahti Daniel ja lähti takaisin.
Kun kaikki ryntäsivät sisään he näkivät kuinka Omppuli osoitti sauvallaan matami Pomfreyta ja kuinka Gustaffsson tarkisti kuinka Sieppeli voi. Sieppelin kasvot sinersivät.
"Mitä täällä tapahtuu?" Kirja kysyi.
"Matami Pomfrey yritti kuristaa Sieppelin", Omppuli sanoi ääni väristen. Näky oli ollut hirveä.
"Mitä?!" Kira huudahti.
"Luultavasti komennuskirous", Gustaffsson sanoi vakavasti. Hän osoitti matami Pomfreyta taikasauvallaan. Hän sanoi jotain ja lasittunut ilme matami Pomfreyn silmistä katosi. Matami lysähti tuolille ja rupesi vollottomaan kuin vesiputous.
"M-minä olen hirveän pahoillani! En mahtanut sille mitään", matami itki. McGarmiwa ryntäsi sopivasti sisään ja Gustaffsson selitti hänelle mitä oli tapahtunut. McGarmiwa alkoi rauhoitella matami Pomfreyta ja tarkisti sitten että Sieppeli oli kunnossa.
"Onko teillä aavistustakaan kuka tämän on tehnyt?" McGarmiwa kysyi.
"On meillä! Se oli varmasti Draco!" Omppuli sanoi ja Zenzibar potkaisi häntä.
"Ei minun mieheni sellaiseen pystyisi!" Zenzibar kirkaisi ja Zeria rupesi taas itkemään.
"Onko muita vaihtoehtoehtoja?" Omppuli huusi takaisin. Zenzibar ei vastannut vaan hyssytteli Zeriaa. Omppuli marssi ulos sairaalasiivestä.

[Gustaffsson]

Omppuli paineli takaisin VV:n tupaan pahantuulisena. Vasta kun hän istui roihuavan takkatulen ääreen hän rauhoittui. Daniel tuli hänen luokseen.
"Miten Sieppeli voi?" hän kysyi.
"Mitä nyt matami Pomfrey on yrittänyt kuristaa hänet komennettuna" Omppuli selitti. Danielin kulmakarvat kohosivat yllätyksestä.


Muut lähtivät pian takaisin oleskeluhuoneeseen ja Gustaffsson jäi istumaan Sieppelin viereen. Hän haroi hiuksiaan väsyneenä, huohottaen hieman.
"Parane pian" hän kuiskasi. Sieppeli käänsi päätään unissaan ja mumisi jotain.


Zenzibar palasi huoneeseensa ja laittoi Zerian nukkumaan.
"Kuin ilmetty äitinsä" sanoi tuttu ääni hänen takaansa. Zenzibar käännähti ja näki Dracon.
"Draco" Zenzibar huokaisi. Draco hymyili ovelasti mutta synkästi.
"Onko se totta? Yrititkö sinä tappaa Sieppelin?" Zenzibar kuiskasi hieman itkuisena.
"Kyllä. Minun on saatava kostoni" Draco sanoi.
"Milloin sinä avaat silmäsi totuudelle, Draco? Ei sinun tarvitse kostaa mitään!" Zenzibar itki.

[Zenzibar]

"Voisitko toistaa?"
Omppuli huokaisi ja selitti Danielille ja muille oleskeluhuoneessa olleille koko kuvion.
"On kai Sieppeli kunnossa?" Pörri kysyi huolestuneena.
Omppuli nyökkäsi. "On se. Niin ja muuten, arvatkaas kenestä on tullut haamu?"
Daniel virnisti ja lohkaisi hänen mielestään vuoden vitsin. "Varmaan Voldusta. On niin sekaisin siitä, että kuoli, niin sen oli pakko jäädä kattomaan onko se varmasti totta." MOni oleskeluhuoneessa nauroi.
Omppulin ilme pysyi vakavana. "Okein arvattu."
Nauru loppui kuin seinään.

"Olen pahoillani kulta. Etkö sinä sitten tajua, että juuri sinun puolestahan minä tässä kostan", Draco katsoi vakavana Zenzibariin.
"Ei sinun tarvitse! Tulet vain takaisin kouluun ja jatkat elämää minun ja Zerian kanssa! Ei sinun tarvitse mitään kostaa!"
Draco pudisti päätään. "Et ymmärrä rakas. Minun on tehtävä tämä. Lupaan sinulle kuitenkin, että huolehdin Zeriasta. Onhan hän sentään minunkin lapseni."
Zenzibar hiljeni. "Huo-huolehdit Zeriasta?"
Draco kohotti sauvansa. "Niin, sillä sinu on aika jättää tämä maailma. Hyvästi kulta. AVADA KEDAVRA!"

[Teidän tehtäväksenne jää, (TAAS KERRAN!) päättää miten minun käy. Lupaan olla valittamatta, minkä valinnan sitten teettekin. Mutta yksi asia on varma. Minähänkirjoitan tätä jatkista vaikka maailman tappiin asti, vaikkei minun ruumiini tässä jatkiksessa enää seikkailisikaan. {Haluan minä silti elää, älkää ymmärtäkö tätä itsemurha käskynä! }]

[Gustaffsson]

[Ja Zeria joutuisi hullun mielipuolikostajan kasvattamaksi? En minä nyt niin sydämetön ole.]
Omppuli kuuli tömähdyksen kun jokin kaatui lattialle, ja sen perään vauvan itkua.
"Zenzibar!" hän huudahti ja juoksi huoneesta Daniel ja Kira kintereillään. Kun he pääsivät Zenzibarin huoneeseen, he näkivät että Zenz oli kumartunut maassa makaavan Dracon puoleen kauhistunut ilme kasvoillaan.
"Zenz, mitä on tapahtunut?" Omppuli kysyi.
"H-hän yritti... tappaa minut... j-ja minä väistin ja taika k-kimposi seinästä..." Zenzibar itki kauhuissaan.
"Tappokirous?" Kira kauhistui. Omppuli kumartui Dracon viereen ja kokeili tämän pulssia.
"Onko hän kuollut?" Daniel kysyi.

[Nat]

"Hän on yhtä kuollut kuin sinä!" Voldemort puhui kuuluvaan ääneen.
Kaikki hereillä olijat hätkähtivät.
"Mitä pirua sinä täällä luulet tekeväsi?" kysyi Nat joka oli juuri tullut huoneeseen.
Voldemort ei ehtinyt vastata kun Nat sai itselleen kysymyksen:" Miksi sinä olet täällä nyt?" Omppuli kysyi kummissaan.
"Kaikki on häippässy jonnekkin, en oo nähny ketään tuvassa ja tietysti muut tuvat on omissa oloissaan. Se karmii selkäpiitä", Nat totesi vauhkona täristen.
Voldemort myhäili itsekseen. Kukaan ei huolestunut Natin kommentista, vaikka olisi ehkä ollut aihetta ja Kira lohdutti Zenzibaria.
Gustaffsson hieroi leukaansa miettien samalla hyvin ankarasti. Draco alkoi liikahdella lattialla, mutta Omppuli piti häntä silmällä.