Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

[Sieppeli]

Eli jos nyt emme saa vuotikseen sitä Vol2 niin tässä se on jo valmiiksi. Tuosta minun vuotikseen kirjoittamasta kohdasta siis jatketaan ja kuten varmaan jotkut on huomanneet Siilinpiikki on kuollut ja samalla Gustaffssonin päälle on langetettu kirous. http://www.vuotis.net/index.php?topic=23012.0 Vanha jatkotarina

Tapahtui viime jaksossa:

Hilja kotitonttu avaa keittiön oven Soodalle, joka tulee hakemaan ruokaa korpinkynnen pitoihin. Matkalla kohti tupahuonetta häntä vastaan tulee Omppuli niminen luihuis tyttö, joka tahtoo mukaan. Tästä alkaa Voldun vihollisten matka kohti hulluja seikkailuja ja pullonpyöritystä Voldemortin kanssa.

"Hei Gustaffsson, etkö ole avannut vielä minun lahjaani?" Sieppeli kysyi yllättäen.
"Ai, niin... Kiitos kun muistutit!" Gustaffsson muisteli pakettia, joka oli jäänyt hänen sängylleen. Hän lähti juoksemaan kohti telttaa. Kohta hän tuli jo takaisin kädessään Sieppelin ostama kello.
"Kiitos, se on ihana... Harmi vain se ei taida toimia kunnolla." Gustaffsson totesi. "Se näyttää, että me kaikki olemme vaarassa." Sieppeli näytti pettyneeltä.
"Ei uusi kellosi ole väärässä." Hirmu sanoi ja tuijotti pöytää minkä ääressä Voldemort oli istunut.
"Mitenniin?" Hilja kotitonttu kysyi. Hirmu osoitti tummaa laatikkoa.
"Hiivatti pommi!" Gustaffsson huudahti. Siitä syntyi yleinen kaaos. Melkein kaikki juhlavieraat lähtivät juoksemaan ympäri pihaa.
"Mitäs nyt tehdään?" Sooda kysyi samalla kun laskuri osoitti 00:05. Hän lähti juoksemaan, niinkuin kaikki muutkin tarpeeksi kauas pommista.
Viisi sekuntia kului yllättävän nopeasti.
PUM

Tuosta on lupa jatkaa, jos emme saa Vol2 ^^

//Ja muistutan heti aluksi että yritetään pitää se kymmenen lauseen vähimmäisjatko. -Gusti

[Gustaffsson]

[Kuten ehkä huomasitte, ketju lyötiin Vuotiksessa lukkoon. Joten alamme kirjoittamaan tarinaa täällä]

Pommi, kipu, liekit, huudot... Kaikki tuo pyöri Sieppelin päässä selvempänä kuin mikään muu. Hän ei tiennyt missä hän oli, hänen päähänsä ei mahtunut yhtään järkevää ideaa. Hän muisti vain, kuinka oli lähtenyt Gustaffssonin kanssa juoksuun poispäin pommista...
"Sieppeli, herää..."
...hän oli ehtinyt tuskin nähdä liekkien purkautuvan pöydällä olevasta tiivistemuovipommista, kun oli jo menettänyt tajunsa...
"Ole kiltti, herää..."
...ja kuka ihme häntä yritti patistella hereille? Hän raotti hiukan silmiään ja huomasi makaavansa jälleen Pyhässä Mungossa. Gustaffsson istui hänen vuoteensa vieressä väsyneen ja surullisen näköisenä.

[Omppuli]

"Gustaffsson?" Sieppeli kysyi todella käheästi.
"Sieppeli! Luojan kiitos olet hereillä!" Gustaffsson sanoi helpottuneena.
"Mitä tapahtui?" Sieppeli kysyi. Kurkkuun sattui aivan mielettömästi.
"Pommi oli iso ja sinulle tuli vakavia vammoja. Olet ollut tajuton viikon", Gustaffsson kertoi.
"Ovatko muut kunnossa?" Sieppeli kähisi.
"No Omppuli on koomassa, Danielin vammat parannettii ja nyt hän valvoo Omppulin vierellä, Nimue ei ole herännyt, Zenzibarilla on oikea jalka huonossa kunnossa, Dracokaan ei ole herännyt ja muut ovatkin kunnossa", Gustaffsson sanoi. Sieppeli värähti, mutta sulki taas silmänsä. Hän ei jaksanut olla hereillä. Hän vaipui tajuttomuuteen. Gustaffsson huokasi ja lähti huoneesta. Hän päätti mennä Danielin huoneeseen.

Daniel ei ollut huoneessaan, joten sitten Gustaffsson lähti Omppulin huoneeseen. Omppuli makasi sängyllään kalpeana kuin lakana ja Daniel oli hänen vieressään.
"Onko hän osoittanut mitään elonmerkkejä?" Gustaffsson kysyi.
"Ei ole. Heräsikö Sieppeli?" Daniel kysyi.
"Heräsi", Gustaffsson sanoi.
"Hyvä homma", Daniel sanoi innottomasti. Omppuli vain hengitti syvään ja rauhallisesti.
"Puhu hänelle. Se kuulemma auttaa", Gustaffsson sanoi ja lähti huoneesta. Daniel vain nyökkäsi.

[Pörri]

"Minusta tämä ruoka on surkeaa! Voisitteko kertoa kotitontuille että tekisivät parempaa ruokaa!" Pörri valitti parantajalle joka tuli hakemaan hänen tyhjää lautastaan pois.
"Hei Pörri!" sanoi Sieppeli jonka sänky oli samassa huoneessa.
"Sieppeli! Gustaffsson on ollut koko ajan sinun vierelläsi! Missä hän on nyt?" Pörri kysyi.
"Katsomassa muita. Mitä sinulle on tapahtunut kun makaat vieläkin sängyssä?"
"Voldemortin uusi käärme! Se puri minua kummastakin jalasta! Vastamyrkkyä ei ole vieläkään löydetty!"

[Gustaffsson]

"Sepä... ikävää..." Sieppeli sanoi ja nukahti taas. Pörri katsoi häntä ja alkoi itsekin nukkua.

"Omppuli... En tiedä kuuletko minua, mutta..." Daniel kuiskasi ja huokaisi.
"...minun on ikävä sinua. Tulisit takaisin, ole nyt niin kiltti..." hän sanoi ääni väristen.
"Kun se pommi räjähti ja näin kuinka s-sinä olit s-siinä vierellä... ennenkuin itsekin menetin tajuntani näin kuinka... kuinka sinä lensit ja... ja... m-mi-minä luulin että sinä olit k-kuollut..." Daniel kuiskasi nyyhkyttäen.
"Sitten heräsin täällä ja kuulin että olet vielä hengissä... olin niin helpottunut... Mutta heräisit nyt... minä... olen niin surullinen... ja p-pahoillani etten saanut suojeltua s-sinua..." Daniel sanoi ja hautasi kasvot käsiinsä.

Gustaffsson palasi Sieppelin ja Pörrin huoneeseen ja istahti Sieppelin vuoteen viereen. Sieppeli nukkui. Gustaffssonkin olisi halunnut nukkua, niinkuin oli halunnut koko viikon... Mutta ei ollut pystynyt. Aina kun hän yritti, hän muisti kuinka pommi räjähti, ihmisiä lensi ja kirkui... Hän oli valvonut koko viikon.

[Omppuli]

Pörri heräsi ja katsoi surullista Gustaffssonia.
"Yritä nukkua. Hän voi hyvin, juttelimme äsken vähän", Pörri sanoi väsyneesti ja sulki taas silmänsä. Gustaffsson päätti noudattaa viisasta neuvoa ja nukkua.

Zenzibar katsoi surullisena oikeaa jalkaansa. Hän ei pystynyt liikuttamaan jalkaansa.
"Minä en halua tulla vauhkomieleksi", Zenzibar mutisi itsekseen. Kira oli hänen vieresään oikea käsi kantositeessä.
"Eihän sinulla ole taikasilmää", Kira lohdutti laimeasti.
"Onneksi ei olekaan. Mutta jalka on yhtä paha", Zenzibar sanoi.
"He saavat varmasti korjattua jalkasi", Kira sanoi. Silloin parantaja astui huoneeseen.
"Kuinka voitte, rouva Malfoy?" parantaja kysyi. Zenzibar hymyili ja vastasi:
"Ihan hyvin."

"Mikset voisi herätä? Omppuli, ole niin kiltti!" Daniel rukoili ja silitti Omppulin kylmää kättä. Daniel painoi päänsä alas.
"Olen niin pahoillani", Daniel kuiskasi. Omppuli avasi silmänsä. Kaikki näytti niin sumealta. Pikku hiljaa näkö alkoi tarkentua. Omppuli hahmotti huoneen ja Danielin. Daniel näytti surulliselta. Minkä ihmeen takia? Sitten Omppuli muisti. Pommi, kirkuvat ihmiset, kipu, liekit. Danielin pää oli alas päin ja tämä itki hiljaa. Minkä takia? Omppuli ei ymmärtänyt.
"D-Daniel?" Omppuli sai juuri ja juuri sanottua. Daniel kohotti heti päätään ja näki että Omppuli oli hereillä.
"Omppuli! Hyvä että olet hereillä, minä pelkäsin niin paljon", Daniel sanoi.
"Miksi?" Omppuli kysyi.
"Sinä olet minulle tosi tärkeä", Daniel sanoi. Omppuli hymyili kiitokseksi ja nukahti taas. Daniel riensi kertomaan kaikille että Omppuli oli herännyt.

[Zenzibar]

"Omppuli on herännyt!"
Danielin huuto kaikui huoneessa ja poiki niin iloisia hihkaisuja, kuin onnellisia kirkaisujakin. Kaikki pyrkivät yksissä tuumin katsomaan herännyttä potilasta.
Daniel kuitenkin hyssytti heitä, ja sanoi että Omppuli nukkui taas, eikä häntä kannattanut häritä. Muut tyytivät tähän tietoon ja menivät kukin omalle taholleen...

"Missä Draco on?" Zenzibar kysyi huolestuneena, kun ei ollut kuullut kihlatustaan -miehestään- mitään pitkään aikaan.
Zenzibarin seurana ollut Gertsi katsoi tähän huolestuneena. "Hän- hän loukkaaantui aika pahasti pommin iskusta, eikä ole vielä herännyt. Olen pahoillani."
Zenzibar vuodatti yhden ainoan kyyneleen miehensä vuoksi ja yritti pysyä lujana. Draco seliväisi. Hän oli siitä varma.

[Sieppeli]

Samaan aikaan Sieppeli nukkui sikeää unta. Hän ei kuullut kun eräs parantaja saapui katsomaan hänen ja Pörrin vointia. Eikä hän kuullut Gustaffssonin kuorsausta, jonka takia Pörri oli työntänyt sormet korviinsa, eikä näin huomannut parantajaa. Sieppeli oli täydellisessä unessa.

Sieppeli oli unessaan joutunut jonnekkin erittäin kylmään paikkaan. Hän katseli ympärilleen. Eipä siellä ollut paljoa katseltavaa. Vain lunta, puita ja kyltti. Sieppeli meni lukemaan kylttiä. Ehkä siitä selviäisi, missä hän oli: Olet juuri saapunut Alaskaan.
"Eli näen unta Alaskasta. Jännittävää." Sieppeli ajatteli ja tutkaili edelleen ympärilleen. Pian hän huomasi jonkun makaavan lumessa. Sieppeli meni katsomaan olisiko tuo makaava keltainen henkilö kunnossa. Sieppeli käänsi henkilöä, että näkisi hänen kasvonsa tarkemmin. Siniset housut, valkoinen kauluspaita, kalju pää ja keltainen iho. Jotenkin henkilö vaikutti tutulta, mutta Sieppeli ei saanut päähänsä kuka tämä noin kolmekymppinen mies on. Hän mietti nopeasti mielessään kaikki velhot jotka tiesi, mutta tämä ei vastannut keneenkään heistä.
Pian Sieppelillä välähti. Sehän on tietysti Homer Simpson jästien tv-sarjasta. Yht äkkiä Sieppeli kuuli laahaavia askeleita. Vanha nainen käveli kohti Homeria. Sieppeli astu kauemmas piirroshahmosta ja jäi katselemaan kun nainen alkoi raahaamaan Homeria pois. Sieppeli näki parhaaksi mennä perässä ja katsoa mihin tämä johtaisi.
"Tämä on varmaankin The Simpsons Moviesta..." Sieppeli sanoi itselleen samalla kun vanha eukko kantoi Homerin eräänlaiseen telttaan. Sieppeli katseli kun nainen sai Homerin hereille ja juotti hänelle jotain juomaa josta Homer puhalsi savua ja pyysi sitten lisää. Sitten nainen rupesi hönkimään jotain ja Homet rupesi tanssimaan. Näky nauratti Sieppeliä. Homer kaatui maahan ja vanha nainen alkoi puhaltamaan häneen päin. Kohta Homet taas heräsi ja oli varmaankin kokenut jotain jännitävää, koska hän innostui ja juoksi pois teltasta. Sieppeli katsoi vähän aikaa hänen peräänsä ja kun hän kääntyi naiseen päin, hän säikähti. Vanha eukko seisoi aivan hänen vieressään.
"Tahdot löytää Voldemortin uudet hirnyrkit, eikö niin? Hän on ehtinyt tehdä niitä jo seitsemän uutta." Nainen sanoi. "Mutta, löytääkseni ne, sinun on koettava näky!" Sieppelin silmät laajenivat.
"Eikö tässä ole tarpeeksi näkyä jo valmiiksi?" Sieppeli kysyi ja naikkonen tuijotti vakavasti häntä suoraan silmiin. "Pitääkö minunkin hönkäillä ja tanssia?" Nainen nyökkäsi ja alkoi taas hönkäilyn. Sieppeli ei tiennyt mitä tehdä ja näki parhaaksi tehdä niinkuin oli äsken nähnyt Homer Simpsonin tekevän.

[Pörri]

"Draco! Draco... Ei ei ei..." Zenzibar mutisi unissaan.
"Zenzibar?" Pörri sanoi toisella puolella huonetta. Zenzibar heräsi ja näki Pörrin, Sieppelin, Gertsin ja Gustaffssonin katsovan häntä.
"Oletko kunnossa?" Sieppeli kysyi.
"Olen! Olen minä.." Zenzibar sanoi.
"Hyvä! Gertsi, kerro lisää siitä kasvista!" Pörri sanoi Gertsille, joka oli tullut katsomaan heitä.

"Daniel! Älä mene!" Omppuli huudahti toisessa huoneessa.
"Mutta kun... minun on pakko!"
"Jää tänne minun kanssani..."
"Minun täytyy kun... tulee kohta housuun!"
"Ai sinä olet menossa vessaan! Olisit heti sanonut!"

"Pörri!" sanoi nuori juuri valmistunut parantaja.
"Niin?" Pörri, Gertsi, Zenzibar ja Sieppeli katsoivat häntä haltioituneena. Gustaffsson vain mulkoili.
"Löysin vastamyrkyn! Mutta minun täytyy käydä hakemassa se. Palaan pian!"
"Se on niin komea!" Gertsi sanoi kun parantaja poistui.
"Niinpä!"

[Nat]

[Viestini alku on loistava!Saarna. Mua ärsytti yks asia: mä en oo homo vaan naispuolinen ihminen. No en suuttunu:)Mulla on kysymys: miks molly vihaa mua ja sepee.Se vaivaa.Ihanaa Gustaffsson oot mun idoli ja pelastit mun elämän täll foorumilla:)Mut saa sitten parittaa vastakkaisen sukupuolen kanssa:)Now i start]

Sieppelin nähdessä mukavia unia, Nat nukkui käytävällä sijaitsevilla penkeillä yksin paikattuna pommin jäljiltä.Pommi oli vahingoittanut monia mutta esimerkiksi Sepe ja Gertsi olivat ehjiä juostessaan muualle tappelemaan. He katselivat ikkunoista kun muut makasivat joko vuoteillaan tai jotkut istuivat vuoteiden vierellä.
"Milloin se ääliö paskiainen oikeen kuolee?Sepe kysyi enemmään itseltään kun Gertsiltä.
"Mä voin tappaa sen jos haluut"Gertsi sanoi virnuillen.
"Älä kuule rupee tai naksahtaa taas!"ärjyi Sepe tajuamatta sitä vitsiksi.

Toisaalla Azkabanissa pidettiin bileitä. Voldemort hihkui riemusta ja luuli että oli tappanut suuren Harry Potterin.
"Kamomillateen paikka Matohäntä!" huudahti Voldemort harvinaisen riemuissaan.
"K-kyllä i-i-isäntä", Matohäntä mumisi pelokkaasti.
Samalla kuului etäistä pauketta. Sisään saapui...

[Tuli aika lyhyt nyt:(]

//Tätä ei tarvitse poistaa. Vähän muokata vain niin sitten se sopii Pörrin viestin jälkeen. -Omppuli

[Zenzibar]

[Ensiksikin haluaisin sanoa Sepelle, miten hänen epäasiallinen käyttäytymisensä, jolla vielä kehtasit kerskailla, koitui tämän jatkotarinan tuohoksi Vuotiksessa! Jos kaikki eivät ymmärrä mistä puhun, käykää toki lukemassa Lupinin laittama viesti Jatkotarinaan, jossa myös sinä olet mukana, niin ymmärrätte varmasti! Että kiitos vain kauheasti sepe, voisi sitä joskus miettiäkin mitä suustaan päästää!]

Bellatrix.
"Bella kultaseni! Tulepas nauttimaan meidän kanssamme tästä upeasta kokemuksesta. Minä olen tappanut Potteri sillä mahtavalla jästikeksinnöllä pomilla!" Voldemort hihkaisi heti kun näki Bellan.
Bellatrix selvitti kurkkuaan. "Tuota, itseasiassa taitaa olla niin, että kaikki selvisivät pommista..."
Kuului särkyvän lasin helinää ja perään kuului kaamea karjaisu. "Unohda se tee Matohäntä! Minä tarvitsen nyt jotain PALJON vahvempaa!

"Zenz, Zenz!"
Zenzibar nosti unisena päätään. "Mitähh?"
Hän näki hämärästi, että Gertsi tuli juosten häntä kohti. "Draco on herännyt!"
Nyt Zenzibar oli jo täysin hereillä. "Onko?"
"NO on on!"
"Ihanaa!"
Samassa paikalle saapui...

[Sepe]

[AAAH! NAT! Minun paha, paha moka. Olen pahoillani. Minut on bannattu vuotiksesta. (ehkä syystäkin) Haluaisin vain tietää mitä pahaa tein (siis ennen, kuin tapan itseni tässä tarinassa, sillä eihän tästä hahmosta ole sen enempää huötyä, kuin minusta itsestänikään)? Pari kirosanaa ja ilmaisu siitä, että aurorit ärsyttävät tekemisillään. Propakanda juttu oli vitsi (niin, kuin mainitsin jos ette huomanneet) sillä levitin oikeaa tietoa oikealla tavalla enkä väärää oikealla.]
...Sepe.
"Mitä sinä täällä!" Zenzibar karjaisi.
"Olenko tehnyt jotain pahaa?" Sepe kysyi
"Olet pilannut meidän elämämme vuotiksessa," Zenzibar sanoi vihaisesti.
"O-olen todella, todella pahoillani. Ei ollut tarkoitus."
"Ei, vai? Minä menen," Zenzibar sanoi ja juoksi ulos huoneesta ja siellä vallitsi hiljaisuus kunnes...
"Hahahahahaa! Gertsi, Gertsi," Sepe räkätti.
"No mitä nyt taas?"
"Muistatko, kun kysyit, että miksi minä ja Nat ei ruveta homo pariksi?"
"Harmi vaan, kyllä."
"Oletko sattunut huomaamaan, että Nat on tyttö?" Sepe kysyi virnuillen.
"Öööh... Juu, kai," Gertsi sanoi hieman arasti.
"Ja sinä, kun luulit häntä pojaksi. muhahahahaa," Sepe nauroi.
"Sinäkin ehdit luulla, sinähän lähdit minun perääni sen takia," Gertsi piikitti.

Samalla Sieppelin unessa.
"Näkyykö mitään?" Poppa akka kysyi.
"Kyllä, yksi kamomillatee kannu joka on jossain luolassa," Sieppeli mutisi.
"Hyvä, entä muuta?"
"Zenzibarin häähuntu. Pimeässä paikassa josta ei erota mitään."
"Sieppeli herää!" Kuului kuin jostain kaukaa. Sieppeli avasi silmänsä ja näki poppa akan sijaan Gustaffsonin naaman.
"Eih! Sinä herätit minut!" Sieppeli huusi yllättäen.
"A-anteeksi olin vain niin huolissani," Gustaffson sanoi arasti. "Onko se paha asia, että herätin?"
"Kyllä... Ja ei," Sieppeli sanoi. "Mutta, kuitenkin. Minä tiedän mitkä ovat Voldemortin kaksi hirnyrkkiä."

[Pörri]

"Näin unta niistä. Kamomillatee kannu ja Zenzibarin huntu! Teekannu on jossain luolassa ja Zenzibarin huntu jossain pimeässä paikassa!"
"Miten Voldemort on saanut Zenzibarin hunnun?" kysyi Pörri, jonka jalat olivat nyt parantuneet.
"Se putosi räjähdyksessä! Voldemort on käynyt juhlapaikalla räjähdyksen jälkeen!" Zenzibar sanoi "Olen pahoillani Draco! Se oli sinun äitisi hääpuku! Nyt se on pilalla"
"Kyllä äiti ymmärtää. Olihan hänkin paikalla! Tai siis hän varmaan näki kun Voldemort asensi sen pommin! Ja lähti sen jälkeen Voldemortin mukaan" Draco lohdutti.

"Tahtoisitko sinä teetä Omppuli? Haluaisitko lähemmäs tuota ikkunaa? Onko ne tyynyt hyvin selkäsi takana?" Daniel kyseli Omppulilta toisessa huoneessa.
"Tässä on ihan hyvä! Mutta ovatko muut kunnossa?"

[Sieppeli]

"Ihan hyvin. Dracokin heräsi äsken eli nyt kaikki ovat hereillä. Tai ehkä joku on käynyt taas nukkumaan, mutta muuten ei heillä ole hätää." Daniel kertoi ja Omppuli huokaisi helpotuksesta.
"Ajattele vuosi sitten, emme edes tunteneet puoliakaan tästä porukasta. Jos jollekkin olisi käynyt jotain, me olisimme vain nauraneet kuinka tyhmä hän olisi." Daniel sanoi.
"Tuosta tulikin mieleeni, miten Suskuti voi? Et ole kertonut hänestä mitään, eikä hän ole paljoa puhunutkaan sitten riitamme vuotavassa noidankattilassa." Omppuli kysyi yllättäen. Daniel kohotti kulmiaan.
"Miten olet yht'äkkiä kiinnostunut hänen voinnistaan?" Omppuli kohautti olkapäitään.
"No en kyllä itsekkään ole häntä nähnyt... Viimeksi taisin nähdä hänet vähän ennekuin pommi räjähti." Daniel jatkoi.

Samaan aikaan Sieppeli selitti erikoista untaan kaikille jotka vain jaksoivat kuunnella. Kaikki kuuntelivat kiinnostuneena.
"Ja sitten Gustaffsson herätti minut. The end." Sieppeli lopetti draakisesti. Littlerat alkoi taputtamaan, mutta huomattuaan, että kukaan muu ei taputtanut, hän lopetti äkkiä.
"Aivan varmasti siinä luolassa missä se teepannu oleskelee, niin on kamalan vaikeat turvasysteemit. Emme tule ikinä saamaan sitä pois sieltä!" Pörri manasi.
"No ihan varmasti! Voldemort ei ota enää riskiä, että löytäisisimme hänen uudet hirnyrkkinsä." Gustaffsson sanoi.
"Muuten, nyt vasta muistin yhden asian!" Sieppeli sanoi, "Näin myöskin Voldemortin uuden käärmeen. Ja sain selville samalla sen nimenkin: Nagini vol2. Eipä Voldemortilla ole mielessä paljoakaan nimivaihtoehtoja."
"Nigini vol2? Onko se..." Nimue yritti sanoa jotakin, mutta käytävästi kuuluva ääni keskeytti hänet.
"Voi #¤%%&!" Zenzibarin ääni kirosi ja Gustaffsson meni katsomaan mitä siellä tapahtui. Zenzibar istui tuolilla lukemassa Päivän Profeettaa. Hän huomasi Gustaffssonin ja nakkasi lehden hänelle.
"Se ämmä selvisi räjähdyksestä!" Zenzibar valitti samalla kun Gustaffsson avasi lehden. Heti toisella sivulla komeili Rita Luodikon kuva ja alla oli tekstiä:

Painajainen häissä
Kaksi nuorukaista meni viimeviikolla naimisiin synkissä merkeissä. Häihin ilmestyi Tiedät-kai-kuka joukkoineen! Varmistaakseen näyttävän lähdön, pimeän lordi räjäytti paikan jästien keksinnöllä, jota kutsutaan pommiksi. Lisää sivuilla 1 ja 5 ja myöskin Rita Luodikon raportti paikan päältä viereisellä sivulla.

[Nat]

"Miten se ehtii joka paikkaan?" Pörri tuhahti.
"Sen mäkin haluisin tietää" samaa mieltä oleva sepe sanoi.
Osastolle lankesi hiljaisuus kaikkien miettiessä miten Rita Luodikko tosiaan ehtii kaikkialle.

Jopa Voldemort oli huomannut jutun.
"Miksi minun kuvaani ei ole mukana",hän marisi kuolonsyöjien katsellessa harmistunutta isäntäänsä.
"Ehkä hän ei ehtinyt ottaa Teistä kuvaa", Bellatrix ehdotti.

Nat heräsi kuin salamaniskusta. Hän pyöritti päätään joka suuntaan koska ei nähnyt ketään käytävässä. Etäältä kuului mutinaa joten Nat teki kompromissin, siisti hiukan kaapuaan ja lähti ääntä kohti.
Osastolla oli lähes koko joukko tuttuja naamoja.He keskustelivat hiljaa päät yhdessä missä Voldemortin loput hirnyrkit voisivat olla.
"Monta niitä oikein on?" Hirmu kysyi.
"Öö... ainakin kaksi",Gustaffsson sanoi epäröiden.
"Kysytään Harrylta monta niitä alunperin oli!" Nat huudahti oven lennähtäessä auki.
"Ja mistäs me Harry löydetään, kun on Pyhä Mungo aika iso paikka", Kira huomautti.
Nat vastasi automaattisesti:" Sitä kärrättiin just kolmanteen kerrokseen, kuulin kun parantajat puhu.Se kaveri näytti kuule ku aika hmm... räjähtäneeltä", hän lopetti dramaattisesti.
"Ei kun katsomaan miten hän voi!" Sieppeli sanoi yrittäessään nousta mutta Gustaffsson ei antanut.
"Sinä pysyt vuoteessasi lepäämässä ja me muut menemme katsomaan Harrya.Ei muuten mutta vointisi kannalta", Gustaffson sanoi.

[Voldemortin ns. kiduttaminen on lempipuuhaani:)]

[Kira]

[Tekisi minunkin mieli huomauttaa sepelle jotain, mutta uskon bannien olleen tarpeeksi paha rangaistus enkä kiusaa häntä sen enempää.]

"Ihan epistä!" Sieppeli mutisi ja katsoi kun muut lähtivät pois huoneesta.
"Missä Ron on?", Nimue kysyi Natilta, "onko hän samassa paikassa kuin Harry?"
"En tiedä, Potterin poikaa ne vain kuskasivat kärryillään" Nat vastasi ja haukotteli.
"Mikäs Ronissa niin kiinnostavaa on?" Sepe kysyi ja iski ilkikurisesti silmää Nimuelle, joka punastui ja alkoi söpertämään jotain sekavaa.
"Anna hänen olla" Kira sanoi Sepelle ja katsoi myötätuntoisesti Nimueta.
"Kuinka mones kerros?" Omppuli kysyi ja katseli käytävää, jossa he olivat.
"Näyttää olevan kolmas" Gustaffsson sanoi.
Kaikki pysähtyivät ja katsoivat kymmeniä, ehkä satoja ovia joita samalla käytävällä oli.
"Tuota, näitkö mihin huoneeseen häntä vietiin?" Pörri kysyi Natilta toivorikkaasti.
"Ömmh, en oikeastaan" Nat vastasi nolona.
"Sillä lailla, mennään sitten jokaiseen oveen koputtamaan", Daniel sanoi ja esitti koputtavansa ilmaan, "anteeksi, mutta onko Harry Potter täällä?" Omppuli nauroi.
Kira käveli lähimmälle ovelle ja koputti kolmesti.
"Se oli vitsi!" Daniel sanoi pelästyneesti.
"Juostaan pakoon!" Omppuli kikatti ja lähti juoksemaan käytävää pitkin.
Gustaffsson huokaisi raskaasti.
Juuri silloin oven kahva alkoi kääntyä.

[Nimue]

Vars!

Ovesta astui ulos miellyttävän näköinen mies, joka oli melko nuori. "Niin?" Äänikin oli mielyttävä, ja Kira katseli häntä lumoavasti. "Niin, tuota, ööh, etsimme Harry Potteria. Onko häntä näkynyt?" Kirja sanoi asiallisesti, ja ilmeisestikin parantaja kohotti toista kulmakarvaansa kummeksuvasti. "Ei ole. Mutta katsokaa seitsemännestä kerroksesta, perimmäinen ovi." Miehen ääni oli matala, ja Kira katseli häntä suu auki, ellei Sooda olisi tuupannut häntä käsivarteen. Kira näytti heräävään jonkilaisesta transsista, ja lähti Gertsin perään seitsemänteen kerrokseen. Heidän ollessaan edellä mainitussa kerroksessa, ja perimmäisen oven edessä. Tällä kertaa Majesty koputti, ja ovesta kurkkasi kireän ja tiukanäköinen nainen. "Niin?" Parantaja toisti taas. "Etsimme Harry Potteria, ja kuulimme hänen olevan täällä. joten pääsisimekö sisään, tämä on tärkeää." Hirmu sanoi nopeasti yhtenä ryöppynä. "Kyllä hän on täällä." Sepe yritti rynniä sisään, mutta nainen tukki hänen tiensä. "Vain kuusi kerrallaan." Sisään astuivat Nat, Nimue, Gustaffsson, Littlerat ja heikosti kävelevä Sieppeli. "Moi." Nat virnisti Harrylle, joka avasi tokkuraisesti silmiään. "Mitä te täällä teette?" "Sieppeli näki unen, ja sitten tiedäthän, hän näki muutaman hirnyrkin, Zenzin hunnun, ja sitten jonkun kupin. Niin että paranna itsesi nopeasti, niin lähdetään." harry katseli suu auki Natia, joka virnuili. "Zenzibarin huntu, ja kuppi?" "Kannu." Littlerat suhahti, ja NAt korvat heloittivat hennon punaisina. "Siis kannu, joo.." "Missä nämä hirnyrkit ovat?" Harry ehti melkein kysyä, mutta Ron ja Hermione ryntäsivät sisälle. Nimuen sillmät kirkastuivat, mutta Ron syöksyi Harryn luokse. "Oletko kunnossa?" Hän sanoi, ja tarkkaili Harrya, joka ei ehtinyt edes avata suutaan, kun Hermione sanoi: "Olimme tosi huolissamme!" Hermione sanoi pienellä äänellä, ja katseli kädet huulten edessä sängtssä makaavaa poikaa.¨"Joo olen. Niin missä hirnyrkit ovat?" Hän tivasi.

[Sieppeli]

"Teepannu on jossain luolassa, tarkempaa sijaintia en tiedä. Eikä mitään aavis... Ei odottakaas!" Sieppeli huudahti. Muut katsoivat kiinnostuneena Sieppeliä kun tämä mietti.
"Huntu on ilmiintymisen välimaastossa!" Sieppeli sanoi.
"Mitä? Ei taas sinne!" Nimue valitti.
"Ei ainakaan ihan heti, monen pitää vielä levätä pitkään." Gustaffsson sanoi.
"Niin ja miten me ylipäätänsä pääsemme sinne?" Harry kysyi. Sieppeli kohautti olkapäitään.
"Pitäisi ehkä kysyä Sepeltä. Hänhän se siellä on ollut!" Hermione tokaisi.
"Hyvä, mennään etsimään hänet!" Littlerat sanoi ja lähti ovelle. Muutkin menivät perässä, Sieppeli myös, mutta Gustaffsson tukki hänen tiensä.
"Sinä menet takaisin huoneeseesi." Gustaffsson sanoi.
"Kyllä äiti..." Sieppeli mumisi.

[Gustaffsson]

Sepe oli juuri hörppimässä tuliviskillä terästettyä teetä sairaalan kuppilassa, kun muut löysivät hänet.
"Hei, Sepe!" Hermione huudahti. Sepe säikähti niin että kaatoi koko kupillisen syliinsä.
"Mitä minä nyt olen tehnyt?" hän äyskähti pyyhkiessään paitaansa.
"Miten me pääsemme ilmiintymisen välimaailmaan?" Gertsi kysyi.
"Pirustako minä tiedän? Minä vain yritin ilmiintyä ja poks! Olin siellä" Sepe sanoi hiukan ärtyneesti.
"...muistuuko sinulle mitään mieleen siitä päivästä kun katosit sinne?" Hermione kysyi.
"Ootas... Joo, olin umpikännissä kun yritin ilmiintyä. Otin muutaman rohkaisuryypyn" Sepe mutisi.

Kun Gustaffsson oli vienyt Sieppelin huoneeseensa, hän oli lähtenyt käymään taikaministeriössä. Jos Voldemortilla kerran oli hirnyrkkejä, operaatio Overlord v.2 oli pysäytettävä.
Kun hän pääsi taikaministeriöön, hän harppoi suoraan Vauhkomielen puheille.
"Herra Vauhkomieli, minulla on asiaa" hän sanoi. Vauhkomielen normaali silmä kääntyi katsomaan häntä.
"Niin?" Villisilmä kysyi.
"Maihinnousuoperaatio on pysäytettävä" Gustaffsson tokaisi suoraan. Nyt molemmat Vauhkomielen silmät katsoivat häntä.
"Miksi.... Ei odotas! Olet tutun näköinen. Siitä tuskin on vuosi, kun eräs erittäin sinun näköinen kuolonsyöjä pääsi minulta karkuun. Yhdennäköisyys on huomattava" Vauhkomieli murisi.
"Olen ollut ku-" Gustaffsson aloitti, mutta ennenkuin hän ehti sanoa mitään, Vauhkomieli nosti taikasauvan heilautuksella Gustaffssonin toisen hihan ylös, niin että Pimeän Piirto näkyi selvästi.
"Kuolonsyöjä" Vauhkomieli karjaisi. Hetkessä tusina auroreita piiritti Gustaffssonin.

[Omppuli]

"Pitääkö meidän juoda itsemme umpikänniin että pääsemme sinne?" Omppuli kysyi epäuskoisena.
"Ilmeisesti. Käy minulle", Gertsi sanoi.
"Yritämmekö me tuhota hirnyrkit umpikännissä?" Kira kysyi.
"Kai me ensin selvitämme päämme siellä", Nimue sanoi. Sitten kaikki kiittivät Sepeä ja lähtivät lepäämään.
"Kuka muuten maksaa tuliviskit sitten?" Sepe kysyi.
"Gertsillä on varaa. Hän maksaa", Zenzibar oli sanonut. Gertsi mutisi jotain: "Perheen rahoja ei saisi tuhlata, mutta vain tämän kerran."

"Minähän olen ollut hyvän puolella jo kauan. Etkö muista että olin siinä tasitelussa?" Gustaffsson sanoi Vauhkomielellä.
"Tuokaa totuuseerumia!" Vauhkomieli karjaisi. He juottivat Gustaffssonille pari tippaa ja Gustaffsson vastasi rehellisesti kaikkiin kysymyksiin.
"Hyvä on. Olet syytön, mutta mitä sinä sanoit Voldemortin suunnitelmista?" Vauhkomieli örisi. Gustaffsson selitti kaiken, mutta ei sanonut sanallakaan hirnyrkeistä. Sen jälkeen Gustaffsson ilmiintyi takaisin Mungoon. Hän suuntasi Danielin huoneeseen kysyäkseen olivatko he saaneet selville miten he pääsisivät ilmiintymisen välimaastoon. Daniel istui siellä Omppulin kanssa jutellen jostakin. Gustaffsson köhi osoittaakseen olevansa paikalla.
"Tiedättekö te miten pääsemme sinne ilmiintymisen välimaastoon?" Gustaffsson kysyi.
"Joo. Meidän pitää juoda itsemme umpikänniin ja sitten yrittää ilmiintyä", Omppuli sanoi. Gustaffsson tuijotti häntä hetken.
"Ihan tosi?" Gustaffsson kysyi.
"Tosi kun vesi", Daniel sanoi. Gustaffsson naurahti.
"Kuka maksaa?" Gustaffsson kysyi.
"Gertsi", Daniel vastasi.
"Kokeillaan sitä viikon kuluttua", Gustaffsson sanoi ja lähti kertomaan asiasta Sieppelille.

Viikon kuluttua kaikki olivat hyvässä kunnossa ja päättivät kokeilla Sepen tapaa ilmiintyä umpihumalassa. Sepe oli tästä varsin innoissaan. Gertsi oli tilannut paljon muitakin väkeviä juomia kuin tuliviskiä. He olivat varanneet Mungon kahvilan juomista varten. Sepe alkoi heti kaatamaan juomia kurkkuunsa. Kira vilkuili epäilevinä juomapulloja.
"Tämä taitaa olla ainoa keino", Nimue sanoi. Kira nyökkäsi alistuneena ja he tarttuivat yhdessä tuliviskipulloon ja joivat. Tuliviski oli totisesti nimensä veroinen. Se poltteli kurkussa aivan mielettömästi ja Kira alkoi heti yskimään kun oli juonut kulauksen. Sepellä oli jo kymmenes pullo menossa. Danielkin oli päässyt vauhtiin. Omppuli oli juonut ensimmäisen pullon jotain muuta kuin tuliviskiä ja totesi että se oli ihan hyvää. Pullot hupenivat toisensa jälkeen ja kaikille tuli hilpeä olo. Omppuli kikatti hervottomasti pystymättä lopettamaan. Draco ja Sepe lauloivat yhdessä jotain päätöntä laulua. Omppuli ei ollut ainoa, joka kikatti. Kira, Nimue, Zenzibar, Gertsi ja Sieppeli nauroivat sydämensä pohjasta jollekin asialle.
"Olisiko - hik - aika - hik - ilmiintyä?" Reta ehdotti ja hädin tuskin pysyi pystyssä. Daniel ja Omppuli olivat siirtyneet suutelemaan. Omppuli vetäisi itsensä kiihkeästä suudelmasta ja nyökytteli kikatten. Kaikki nousivat horjadellen seisomaan ja keskittyivät ilmiintymiseen. Se oli vaikeaa, sillä maailma pyöri heidän silmissään. Gustaffsson oli ensimmäinen joka katosi. Sitten katosivat Omppuli ja Daniel. Yksi toisensa jälkeen kaikkoontuivat suurin ponnistuksin. Sepe oli pian ainoa ja hän oli pahiten humalassa. Viimein parin yrityksen jälkeen hänkin onnistui. Kun Sepe aukaisi silmänsä hän huomasi että he kaikki olivat onnistuneet. Kaikki olivat kylläkin sammuneet tai nukahtaneet maahan. Sepekin vaipui maahan ja alkoi kuorsata äänekkäästi.

Herääminen ei ollut oikein mieluisa...