Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

Vanhojen jatkotarinoiden säilytyspaikka.

ViestiKirjoittaja sooda » La Syys 29, 2007 11:21

"Ettete Dracosta noin helpolla pääse. Silloin kun hän oli kuolonsyöjä, avustin häntä tekemään Hirnyrkin. Vain yhden, mutta se riittää. Muhahahahaa!!!", käkätti Voldemortin haamu mielipuolisesti, mutta sitten hän lopetti kuin seinään, läppäsi kätensä suulleen ja mutisi: "Ups! Minun ei olisi pitänyt sanoa tuota..." "Siis Dracolla on hirnyrkki?" kysyi Zenzibar kummastunena. "Kyllä vain, mutta vain yksi" vastasi VoldemorT viekkaan näköisenä ja hetken pästä haihtui. "Siis nytkö aletaan taas setsimään jotain hirnyrkkiä?" kysyi Sooda hieman pitkästyneen oloisena. "No ei. Koska jos niitä ei ollut kuin yksi, niin sehän on jo tuhottu? Nyt kun tappokirous osui Dracoon?" sanoi...
On asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman, että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.
Avatar
sooda
Sieni
 
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 01, 2007 8:06
Paikkakunta: Lahti

ViestiKirjoittaja Kira » La Syys 29, 2007 12:53

...aina yhtä viisas kirja.
"Niin, tuo on totta... Mutta miksi tehdä vain yksi hirnyrkki? Vai eikö Voldemort osaa laskea?" Omppuli kysyi katse edelleen Dracossa.
"Tämä onkin hankalaa" Gustaffsson mutisi ja hieroi ponnekkaammin leukaansa.
"Dracohan liikkuu, ei hän voi olla kuollut", Nat sanoi ka pyöritteli päätään, "kaikki on niin kovin vaikeaa"
"Katsotaan, miten tilanne etenee" Daniel ehdotti.
"Päätetään vasta sitten" Sooda sanoi ja nyökkäsi.
"Voitko hyvin" Kira kuiskasi Zenzibarille, joka oli ollut todella hiljainen.
Zenzibar pudisti päätään ja niiskaisi tuskin kuuluvasti.
"Kyllä se tästä" Kira mutisi.
"Minusta meidän pitäisi keskustella Voldemortin kanssa tästä" Omppuli sanoi päättäväisesti. Pörri sai uskomattoman kikatuskohtauksen ja kaikki kääntyivät katsomaan tätä.
"No kun", hän hihitti, "en...olisi uskonut... kuulevani tuollaisia sanoja. Keskustellaan hihi"
"Hän on sekopää" Sepe sanoi ja teeskenteli kauhistuneen näköistä.
"Itse asiassa idea on hyvä" Gustaffsson sanoi ja lopetti leukansa hieromisen.
"Onko?" Daniel, Nat ja Sooda kysyivät yhteen ääneen.
"Tietenkin, minähän keksisin sen" Omppuli sanoi ja virnisti.
"Eiköhän mennä etsimään Voldemort" Gustaffsson sanoi.
"Minä jäisin tänne", Zenzibar sanoi hiljaa, "katsomaan, miten Draco voi"
"Minä jään seuraksesi" Kira sanoi nopeasti.
"Selvä, jääkää te tänne. Me lähdemme rupattelemaan Voldun kanssa" Nat sanoi ja lähti vanavedessään muut.
Niin kuin peura kaipaa vettä kaipaan luokses minäkin.
Avatar
Kira
Kärpässieni
 
Viestit: 436
Liittynyt: Su Elo 26, 2007 2:01
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja sooda » La Syys 29, 2007 6:25

"Mistä me löydetään se haamu?", kysyi Omppuli. "Käydään katsomassa jo se on siellä Myrtin vessassa", ehdotti Nat ja muut suostuivat.

Kun he saapuivat vessaan heitä odotti odottamaton näky. Myrtti ja Voldemort olivat kietoutuneet tiiviisti toisiaan vasten, suudellen. "Hyi. Lopettakaa, jooko?" natisi Nat. "Nati nati, älä valita, Nat. Kyllä minäkin saan pitää hauskaa", voldemort sanoi pitäen edelleen kiiniMyrtin vyötäröstä. "Mitä te tänne tulitte?" voldu jatkoi. "Kertoisitko vähän lisää siitä Dracon hirnyrkistä?" kysyi sooda toiveikkaan kuuloisena. "Tottakai", vastasi voldemort tekohempeästi. Sitten hän repesi hillittömään nauruun. "Hellanlettas sentään. Haluuko pikkutyttö tikkarin?" hän sanoi soodalle leperteleväisesti.
On asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman, että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.
Avatar
sooda
Sieni
 
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 01, 2007 8:06
Paikkakunta: Lahti

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » La Syys 29, 2007 9:08

Sooda näytti suunnattoman ärtyneeltä.
"Ilkeä" hän sanoi. Voldemort näytti kieltä.
"Niin siis siitä hirnyrkistä..." Omppuli aloitti.
"Ja miksihän minä siitä kertoisin?" Voldemort sanoi edelleen lepertelevästi.
"Dracohan petti sinut, nyt sinulla on hyvä hetki kostaa se hänelle" Gustaffsson sanoi.
"Niin petit sinäkin" Voldemort sanoi.
"Tämä ei johda mihinkään" Daniel sanoi puuskahtaen.
"Johtaa se" Voldemort sanoi hymyillen.
"No MIHIN?" Sooda sanoi huutaen viimeisen sanan.
"Ei mihinkään!" Voldemort sanoi ja kierteli Soodaa irvistellen rumasti.
"Minä häivyn täältä" Gustaffsson sanoi ärtyneesti.


"En vieläkään voi uskoa tätä Dracosta" Zenzibar niiskaisi.
"Kukapa voisi?" Kira kysyi lohduttavasti. Draco makasi lattialla sidottuna ja tajuttomana.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

ViestiKirjoittaja Omppuli » La Syys 29, 2007 9:13

"Senkin aivoton rupikonna! Kerro!" Omppuli raivosi Voldemortin haamulle. Voldemort näytti suunnattoman loukkaantuneelta kun sitä haukuttiin. Se lensikin pian Omppulin läpi ja katsosi myrtin kanssa vessanpönttöön niin että vesi loiskui. Omppuli oli aivan liikkumatta. Sitten hän värähti ja sanoi:
"Brr! Joku muu saa toisella kertaa hoitaa puhumisen." sitten hän lähti hampaat kalisten pois vessasta.

Oleskeluhuoneessa oli täysi hiljaisuus. Omppulin hampaat vain kalisivat hiljaisesti.
"Dracolla on siis hirnyrkki", Gustaffsson totesi.
"Miksi hän haluaisi riskeerata ulkonäkönsä?" Pörri kysyi ja kaikki naurahtivat vaisusti.
"Hän puhuu vain kostosta", Zenzibar nyyhkytti.
"Missä hän muuten on?"
"Makuusalissa. Käyn hakemassa hänet", Gustaffsson sanoi. Kaikki istuivat hiljaa, jopa Omppulin hampaiden kalina oli lakannut ja nyt hän tuhisi tyytyväisenä Danielin olkaa vasten. Gustaffsson ryntäsi takaisin ja näytti järkyttyneeltä.
"Draco on poissa! Hän on karannut jonkun luudalla!"
Viimeksi muokannut Omppuli päivämäärä La Syys 29, 2007 9:21, muokattu yhteensä 1 kerran
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Zenzibar » La Syys 29, 2007 9:16

"Kenen luudalla?" Zenzibar kysyi ja nosti päätään.
"En ole varma, mutta luulisin, että Sepen."
"Mitä?! Vaikö se paskiainen minun luutani? Millä ihmeellä minä nyt pelaan?" Sepe karjui.
"Hei!" Zenzibar huudahti. "Älä puhu Dracosta noin!" Kyyneleet kihosivat taas naisen silmiin.
Sepe sai monta vihaista mulkaisia osakseen. Hän punastui. "Anteeksi Zenzibar."
Zenzibar vain nyökkäsi ja vetosi taas Zeriaan ja lähti huoneesta.
Zenzibar kuuli vielä portaissakin muiden kuiskuttelun.
"-pitäisi päästää-"
"-Dracosta irti-"
"-ei pysty-"
"-käy sääliksi-"
Zenzibar tuhahti. MInkä hän sille voi, jos hän puolustelee yhä miestään?! Ei kait se hänen vikansa ole, että Draco heräättää yhä tunteita?
Zenzibar vilkaisi kädessään olevaa sormusta ja avasi huoneensa oven.
"Zeria kulta! Äiti on tässä. Minä - ZERIA! ZERIAA! VOI EI!"
Zerian sänky oli tyhjä, ja huone oli myllätty kokonaan ympäri. Zerian sängyn laitaan oli kiinnitetty tikarilla viesti, jossa luki...

-sori nat, mutta se nyt vaan menee säännöissä niin, että viimeisin viesti poistetaan jos tulee päällekkäisyyksiä :(( Muista aina laittaa se varaus, niin ei tule häslinkiä. Sääli poistaa hyvä jatkis... -Zenz
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » La Syys 29, 2007 9:31

Zenzibar,
jos aion jatkaa kostotoimiani, on parempi ettei Zeria totu niiden ihmisten seuraan jotka aion kostaa. Se on lapsellemme parasta.
-Draco


Zenzibar avasi suunsa vihoissaan, meinasi huutaa niin lujaa kuin keuhkoista sai irti, mutta päätyikin sitten rojahtamaan lattialle itkemään.
"Zenzibar? Mitä on tapahtunut?" kysyi Kira, joka oli juuri juossut huoneeseen. Zenzibar itki ja ojensi paperin Kiralle.
"Mitä ihmettä täällä-?" kysyi Omppuli, joka oli saapunut huoneeseen muut seuranaan.
"Zeria on siepattu" Kira sanoi kauhistuneena.
"Siis MITÄ?" kaikki huusivat yhtä aikaa.
"D-Draco vei hänet!" Zenzibar itki.
"Meidän on haettava hänet takaisin" Kira hudahti.
"Ai perhana" Gustaffsson ähkäisi yllättäen.
"Mitä?" Daniel ihmetteli. Gustaffsson nojasi seinään ja puristi silmiään tiukasti kiinni.
"Ei... mitään" hän ähkäisi ja avasi silmänsä.
"Ei mitään?" Omppuli ihmetteli.
"Niinkuin sanoin" Gustaffsson tokaisi vapisten.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

ViestiKirjoittaja Kira » Su Syys 30, 2007 8:50

"Sinähän et ole kunnossa!" Omppuli sanoi ja repäisi Gustaffssonin paidasta palasen. Alta paljastui aivan normaali iho.
"Joko olet tyytyväinen?" Gustaffsson sanoi ja nappasi palan paidastaan takaisin.
"Minä... Sinulla on varmasti jokin vikana!" Omppuli änkytti.
"Hmph. Minä painun nukkumaan" Gustaffsson sanoi ja lähti pää pystyssä pois.
"Hän oli outo", Omppuli sanoi ja katsoi muita, "eikö teistäkin?"
"Todella" Sooda sanoi ja Daniel katsoi mietteliäästi Gustaffssonin perään.
"Et välitä Zeriasta!" Zenzibar lähestulkoon kirkui Gustaffssonin loittonevalle selälle.
Gustaffsson pysähtyi, kääntyi ympäri ja katsoi Zenzibaria silmiin.
"Jos sinä kaiken sen jälkeen, mitä minä olen tehnyt sanot etten välitä Zeriasta..." Gustaffsson sanoi lausuen jokaisen tavun mahdollisimman hitaasti ja selkeästi.
"Hei, ei väitellä..." Daniel yritti saada äänensä kuuluviin.
"Mennään vain etsimään Zeria, okei?" Kirakin sanoi ja katsoi peloissaaan Zenzibarta ja Gustaffssonia.
"Sinä olet raukkamainen!" Zenzibar kirkui ja heitti lähellä olevalla antiikkivaasilla Gustaffssonia, joka rikkoi ruukun sauvanheilautuksella.
"Minä menen nukkumaan, ei sinun kanssa voi keskustella" Gustaffsson sanoi uudestaan ja lähti kävelemään poispäin.
"Merlinin nimeen, rauhoitu Zenzibar" Omppuli sanoi kauhuissaan.
Zenzibar purskahti itkuun.
Niin kuin peura kaipaa vettä kaipaan luokses minäkin.
Avatar
Kira
Kärpässieni
 
Viestit: 436
Liittynyt: Su Elo 26, 2007 2:01
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Pörri » Su Syys 30, 2007 10:30

"Hän vei luutani!" Sepe mutisi ja katseli ikkunasta ulos.
"Mihin Draco on voinut mennä?" Kira mietti.
"Draco on tuolla!" Sepe huusi ja osoitti ulos. Kaikki riensivät katsomaan.
"Zeria!" Zenzibar huusi ja ryntäsi ulos.
"Tulkaa!" Pörri huusi ja lähti Zenzibarin perään.

"Minun luutani! Sinä rikoit sen!" Sepe huusi Dracolle kun he olivat päässeet ulos.
"A-anteeksi. Ei ollut tarkoitus!" Dtaco mutisi.
"Draco anna Zeria minulle!" Zenzibar pyysi.
"En! On parempi että hän on minun kanssani. Minä kasvatan hänet ja hänestä tulee..."
"Sinun palvelijasiko?" Zenzibar huusi "Sinä et tarvitse häntä! Sinä et tarvitse häntä auttamaan sinua "kostossa"! Sinun ei tarvitse kostaa mitään!"
"Kuulin kun te lähditte. Mitä täällä tapahtuu?"Kysyi Gustaffsson joka oli juuri tullut paikalle.
Pörri
Sieni
 
Viestit: 306
Liittynyt: La Elo 25, 2007 11:13

ViestiKirjoittaja jossujb » Su Syys 30, 2007 12:12

Gustaffson ei saanut keneltäkään vastausta, mutta toisaalta, tilateen pystyi näkemästään arvata. Draco aikoi häipyä vauva mukanaan, mutta miten oikeastaan? Luuta oli rikki, Tylypahkan alueella ilmiintymien ei onnistu, eikä se olisi vauvan kanssa turvallistakaan. Dracon mahdollisuus käyttää taikasauvaa on hiukan rajallinen, jos kerran hän joutui kantamaan Zeriaa sylissään. Zenzibarin oikeastaan pitäisi ottaa askel eteenpäin ja ottaa vauva itselleen.

Zeria on hyvin rauhallinen vauva, hyvin hiljainen, nukkui yötkin lähes katkotta ja huusi hyvin vähän. Itseasiassa hyvin huomaamaton vauvaksi. Mutta aiheuttaahan se stressiä olla epämääräisen metelin seassa riuhdottavana. Varsinkin kun viimeisestä ruokinnastakin on jo aikaa, nukuttaa ja on vielä kylmäkin. Eli Zeria veti henkeä ja alkoi huutaa kuin lahdattava sika, palosireenin voimalla.

"Älä, älä, älä itke, pieni, isi tässä..." Draco heijaili Zeriaa, ja Gustaffson älysi, että nyt olisi erittäin hyvä rako tehdä jotain...
jossujb
 

ViestiKirjoittaja Omppuli » Su Syys 30, 2007 2:38

"Et sinä edes osaa hoitaa häntä! Et rakasta häntä!" Zenzibar kirkui ja Gustaffsson teki nopeasti päätöksensä. Vauva oli sopivan pieni vielä.
"Karkotaseet!" huusi Gustaffsson ja Zenzibar syöksyi vauvaa kohti ja otti kopin. Zeria itki yhä, mutta sitten kun se kuuli Zenzibarin äänen se tunsi olevansa turvassa ja lopetti itkemisensä. Draco oli lähtenyt pakoon ja juoksi kohti kiellettyä metsää Gustaffsson perässään. Hetken päästä Gustaffsson tuli takaisin - jälleen kerran - ilman Dracoa.
"Draco katosi omituisella tavalla, varmasti jollakin pimeyden taialla", Gustaffsson sanoi.
"Mennään sisään", Omppuli sanoi. Kaikki tottelivat mielihyvin ehdotusta.

Seuraavina päivinä Voldun viholliset olivat hyvin levottomia ja katsoivat koko ajan taakseen. Varsinkin Zenzibar oli huolissaan Zeriasta ja oli tämän kanssa niin usein kuin vain voi. Sieppeli oli taas jalkeilla ja Gustaffsson ei päästänyt tätä silmistään mikä ärsytti Sieppeliä.
"Minä osaan pitää huolen itsestäni. En tarvitse mitään vahtikoiraa!" Sieppeli huusi Gustaffssonille eräällä aamiaisella.
"Minä en halua että sinulle tapahtuu jotain", vastasi Gustaffsson niin hiljaa etteivät muut kuulleet sitä, mutta Sieppeli kuuli sen, mutta hän ei ehtinyt sanoa mitään kun Gustaffsson marssi salista.
"Mitä meillä on seuraavaksi?" Sieppeli kysyi muilta aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki tuijottivat häntä suu auki.
"Loitsuja", Kira vastasi kiireesti kun näki Sieppelin ilmeen.
"Minä en taida tulla sinne", Omppuli sanoi.
"Mikset?" Daniel kysyi terävästi.
"Daniel rakas, minä en vain jaksa", Omppuli sanoi ja lähti salista.
"Mennään tunnille", Kirja sanoi ja kaikki suostuivat.
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Su Syys 30, 2007 3:17

Omppuli käntyi käytävästä kohti Voldujen Vihollisten oleskeluhuonetta. Hänen aamunpahoinvointinsa olivat pahentuneet, eikä mistään meinannut tulla mitään. Vatsa ei ollut kasvanut vielä kovinkaan paljoa, mutta kyllä siitä jo huomasi missä tilassa Omppuli oli.
"Omppuli!" Kuului huuto hänen takaansa. Omppuli huokaisi ja kääntyi kohtaamaa tulijan.
Zenzibar.
Omppuli hämmästyi, sillä hän oli odottanut, että Daniel olisi lähtenyt hänen peräänsä.
"Mitä sinä täällä?" Omppuli kysyi.
Zenzibar hymyili salaliittolaisen tapaan ja kohautti olkapäitään. "Näin sinun lähtevän ja ajattelin, että kaipaat seuraa. Meinasin muutenkin lintsata loitsut ja tulla katsomaan Zeriaa."
Omppuli hymyili. Zenzibar ymmärtäisi häntä. Olihan hän kokenut saman itsekin.
He kävelivät hiljaisina oleskeluhuoneeseen. Zenzibar pyysi omppulia odottamaan, kun tämä haki Zerian ja alkoi syöttää tätä.
Omppuli katsoi kiinostuneena, kuinka helposti syöttäminen kävi Zenzibarilta ja kuinka rakastavasti tämä katsoi Zeriaan.
Zenzibar huomasi omppulin katseen. "Odotapa vain kun sinäkin olet tässä vaiheessa."
Omppuli punastui ja sanoi, että vastahan hänen raskautensa oli alussa.
Syötettyään Zenzibar napitti kauluspaitansa ja röyhtäytti Zeriaa.
"Haluatko ottaa hänet syliin?" Zenzibar kysyi Omppulilta.
Omppuli nyökkäsi hieman epäröivästi.
Zenzibar neuvoi, miten vauvaa pidetään ja kuinka niskaa pitää tukea.
Omppuli ja Zenzibar jakoivat sellaisen yhteisymmärryksen katseen, että varmasti tässä oli syntymässä todella läheinen ystävyys.

[Oli pakko vähän hempeilyäki laittaa tuohon, ku on nyt ollu niin synkkä tämä meidän tarinamme :DD Vaikka se oliki ihan ystävien keskeistä, että en mie nyt yritä tässä minua ja Omppulia parittaa xDD]
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja sooda » Su Syys 30, 2007 4:36

Yhtäkkiä Omppuli alkoi toivoa, että hänen vauvansa olisi poika.

Parin tunnin päästä kaikki olivat yhdessä päivällisellä. "Moni oppilas on varmasti nähnyt voldemortin haamun vessassa", sanoi sooda yhtäkkiä. "Totta, Kumma ettei siitä ole syhntynyt se kummempaa hälyä", sanoi Daniel. "Opettajat eivät varmaankaan halua sitä julki. Vanhemmat tykkäisivät varmaan jos kuulisivat, että heidän lapsensa saattavt puhua Voldemorttin kanssa", jatkoi Omppuli. Muut mumisivat vastaukseksi. Hetken aikaa pöydässä vallitsi hiljaisuus, kunnes joku Rohkelikon pöydästä huusi "Katsokaa!" ja osoitti oville päin. Koko kolukääntyi katsomaan Voldemortin haamua, joka oli nähtävästi kyllästynyt hiljaiseloonsa ja päättänyt, että maailman on aika kuulla hänestä. Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus, jonka rikkoi pian Voldemortin huuto...
On asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman, että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.
Avatar
sooda
Sieni
 
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 01, 2007 8:06
Paikkakunta: Lahti

ViestiKirjoittaja Zenzibar » Su Syys 30, 2007 5:13

"BÖÖ!"
MOni oppilas kirkaisi ja jotkut pienemmät menivät piiloon isompien taakse. Voldemort nauroi mielipuolisesti ja lipui keskikäytävää pitkin kohti opettajien pöytää.
McGarmiwa tointui järkytyksestään ja katsoi Voldemortia niin murhaavasti kuin osasi. "Vaikka olisit ollut minkänäköinen tai lainen PImeyden Ruhtinas ikinä, sinä ET SAA pelotella lapsia noin, tai minä käsken ministeriön karkottaa sinut Tylypahkasta! Kuka sinut tänne edes päästi?"
Voldemort katsoi samaan tapaan McGarmiwaa. "Se on HERRA Pimeyden Ruhtinas sinulle, Minerva-rakas, eikä mikään mahti maailmasta saa karkotettua minua täältä. Sitäpaitsi, eikös haamujen tehtävänä ole juuri pelotella?"
Melkein päätön Nick lipui juuri silloin saliin. "Harmi sinänsä, mutta hän on kyllä oikeassa rehtori. Meidän tehtävänämme on pe-"
"Hah, niin kuin tuollainen MELKEIN PÄÄTÖN peruukkipää pysytisi ketään pelottelemaan!" Voldemort laukaisi, mikä sai Nickin suuttumaan.
"MINÄ OLEN PELOTTAVA! Enkö olekin?" Hän kysyi vieressään seisovalta Zenzibarilta.
"Tuota, joo, tietysti. Plajon pelottavampi kuin tuo." Zenzibar nyökäytti Voldemortiin.
Voldemort katsoi ilkeästi Zenzibariin ja katsoi sitten oppilaita. "Siinä puhuu itse neiti Tekopyhyys!"
"ROUVA!" karjaisi Zenz.
"Ihan sama, kuitenkin, arvatkaapas mikä piirto tuolta rouvalta löytyy vasemmasta käsivärresta?"
Kuului äänekäs: "OOH!" ja koko Suuri Sali nosti sellaisen metakan, että harvoin oli kuultu.
For the sake of Revenge!
Avatar
Zenzibar
Vuoden pahis 09
 
Viestit: 1047
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 8:40
Paikkakunta: Jossain tähtien takana ja pimeyden keskellä on paikka, josta minut saattaa löytää...

ViestiKirjoittaja Omppuli » Su Syys 30, 2007 6:57

"Mikä meteli!" Omppuli sanoi kädet korvillaan. Zenzibar ei aikonut selittää eikä kukaan muukaan. Voldun viholliset pakenivat salista omaan oleskeluhuoneeseensa. Omppuli meni muutenkin vessaan. Pahoinvointi oli tyrmäävää.
"Toivottavasti Voldemortin haamu karkoitetaan", Sieppeli sanoi ja lysähti sohvalle.
"Tosiaan", vastasi vessasta palannut Omppuli. "Yh. On edelleen paha olo."
"Kyllä se siitä", lohdutti Zenzibar, joka hoivaili omaa lastaan. Omppuli katsoi heitä haikeasti. Gustaffsson tuli huoneeseen väsyneen näköisenä.
"Loput tunnit on peruttu. Ette voi uskoa mikä meteli suuressa salissa on. Jouduin huutamaan ääneni käheäksi", Gustaffsson sanoi käheällä äänellä.
"Hyvä. En olisi jaksanut mennä tunneille", Kira sanoi ja alkoi lukea kirjaa.
"Minä lähden ulos tuulettumaan", Omppuli sanoi. Kaikki menivät myös omiin puuhiinsa.

Seuraavat kaksi kuukautta eivät olleet kenellekään mieluisat. Omppulin vatsa oli kasvanut huomattavasti. Eihän se toki mikään huono asia ollut, mutta Omppuli sai luihuisilta aikamoiset ivailut ja haukut kun kulki käytävällä. Zenzibar oli huolissaan yhä edelleen Zerian turvallisuudesta ja oli palkannut auroreita Dracon rahoilla. Gustaffsson oli vetäytynyt muista ja vietti aikaa enemmän yksin kuin koskaan. Sieppeli oli huolissaan hänestä ja yritti selvittää mikä oli hätänä, mutta ei saanut muuta kuin vältteleviä vastauksia. Koekausi painoi päälle kaikilla eikä kukaan ehtinyt surra toisten murheita.

Eräänä aamuna Omppuli totesi että pitäisi käydä vaateostoksilla Tylyahossa, mutta hän ei halunnut mennä yksin. Kuka voisi tulla hänen mukaansa? Daniel? Ei tosiaankaan. Danielilla on aivan liian paljon tekemistä, vaikka onkin lauantai.
"Zenzibar!" Omppuli kuiski hiljaisessa ja uneliaassa makuusalissa.
"Niin?" kuului pirteä vastaus.
"Voisitko lähteä ostoksille tylyahoon?" Omppuli kysyi.
"Joo mikä ettei. Vien Zerian ensin matami Pomfreylle. Sitten voimme lähteä", Zenzibar sanoi ja noin puolen tunnin kuluttua he olivat valmiita.
"Oletko huomannut Gustaffssonissa jotain outoa?" Omppuli kysyi Zenzibarilta matkalla.
"Ai olen minä. Hän ei vaikuta terveeltä. Hän tarvitsee kunnon loman", Zenzibar sanoi.
"Mutta Gustaffsson ei osaa lomailla. Hän huolehtii aivan liikaa Sieppelistä ja kaikista asioista, jotka eivät edes hänelle kuulu", Omppuli sanoi.
"Joo-o. Mihinkäs mennään ensiksi? Mennäänkö matami Mansikille? Häneltä saa kaikenlaisia vaatteita ja kaapuja, jopa raskausvaatteita", Zenzibar esitteli ja Omppuli vastasi myöntävästi. Kaupassa tuoksui vahvasti mansikan eri tuoksuja...
Kahden tunnin kuluttua Omppulilla oli kädet täynnä kasseja Zenzibarikin oli päättänyt uusia vaatevarastoaan "hieman".
"Mennäänkö takaisin linnaan? Tervehditään ensiksi Hagridia", Omppuli sanoi ja Zenzibar myöntyi. He kävelivät Kielletyn metsän reunaa ja juttelivat kaikenlaista. Huispauksesta fletkumatoihin. Äänekäs oksan risahdus kuitenkin hiljensi heidät.
"Mikä se oli?" Omppuli kuiskasi ja otti taskustaan taikasauvan.
"En tiedä", Zenzibar vastasi. Uusi rasahdus oli edellistä voimakkaampi.
"Kosto.." kuului kuiskaus.
"Draco..." Zenzibar ehti sanoa ennen kuin Draco hyökkäsi heidän kimppuunsa käyden ensiksi Omppulin kurkkuun.

[Ja minä en yritä parittaa minua ja Zenzibaria. Kaksimieliset häipykööt!]
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja Gustaffsson » Su Syys 30, 2007 7:18

Omppuli köhi ja Draco tiukensi otettaan. Zenzibar tarttui Draco jalasta ja vetäisi hänet pois Omppulin lähettyviltä.
"Karkotaseet!" Draco huudahti osoittaen Zenzibaria. Sauva, jonka Zenz oli juuri ottanut esiin lennähti metsään.
"Vangitsuous!" Draco huusi. Vahvat narut kietoutuivat Zenzin ympärille.
"Tainnutu!" Draco huusi osoittaen Omppulia. Punainen taika jymähti Omppulia naamaan ja hän kaatui maahan.
"Hyvästi" Draco mutisi osoittaen sauvallaan tajutonta Omppulia.
"Draco! Et saa!" Zenzibar huusi köytettynä.
"Avada-" Dracon sanat hukkuivat kun metsästä purskahti tainnutustaika hänen selkäänsä. Zenzibar tähyili metsään ja näki sen varjoissa tumman ihmisen muotoisen hahmon, joka vapautti hänet köysistä heilauttaen taikasauvaansa. Sitten hahmo oli poissa.
"Hei! Tule takaisin!" Zenzibar huusi. Vastausta ei tullut. Zenz virvoitti Omppulin.
"M-miten sait hänet pois pelistä?" Omppuli kysyi tuijottaen Dracoa.
"Joku auttoi minua" Zenzibar sanoi.
"Kuka, Hagridko?" Omppuli kysyi.
"Ei, se oli ihan ihminen..." Zenzibar mietti.
I got a Pikachu today.
I put on my Charmander heart is mine.
Maybe I should Raichu a love song.
Avatar
Gustaffsson
Valkokärpässieni
 
Viestit: 1095
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 7:19
Paikkakunta: Syömässä sieniä.

ViestiKirjoittaja Sieppeli » Ma Loka 01, 2007 5:28

Samalla linnassa Sieppeli oli menossa kirjastoon lukemaan taikuuden historian kokeeseen. Muistakin tuvista oli porukkaa nokka kiinni kirjoissa ja Sieppeli päätti etsiä itselleen jonkun oman pienen kolon. Hetken etsimisen jälkeen löytyi sopiva aukko joka oli varustettu mukavalla tuolilla, mutta Sieppelin harmiksi se ori periaatteessa varattu. Kaksi tunnettua kotitonttua, Meenai ja Jossujb olivat siellä juomassa kurpitsamehua.
"Mitäs kotitontut täällä tekee?" Sieppeli kysyi hämmentyneenä. Kumpikin katsoi Sieppeliä.
"Etkös sinä ole se Sieppeli, jota emäntäni auttoi kesällä?" Jossu kysyi. Sieppeli nyökkäsi.
"Niin siis muut kotitontut eivät antaneet meidän ottaa kermakaljoja, koska ne oli kaikki varattu Winkylle..." Meenai vastasi.
"Ja tarvehuoneeseen ei voitu mennä, koska se sama Winky oli siellä nukkumassa." Jossu jatkoi."
"No miksi ihmeessä te sitten juotte?" Sieppeli kysyi. Kotitontut katsahtivat toisiaan säikähtäneenä ja kaikkosivat poksahduksen saattelema pois. Sieppeli kohautti olkapäitään ja kävi lukemaan kokeeseen.
"Any happy little thought?"
Sieppeli
Kärpässieni
 
Viestit: 1543
Liittynyt: La Elo 25, 2007 6:12
Paikkakunta: Piilossa

ViestiKirjoittaja sooda » Ma Loka 01, 2007 5:40

Sieppeli istui toiseen nojatuoleista, siihen, josta Meenai oli juuri äsken häipynyt ja alkoi pänttäämän vaikeita vuosilukuja ja nimiä päähänsä. Pian hänen viereensä istahti sooda. "Eikä. En jaksa näitä kokeita", hän sanoi ja kaivoi laukustaan Loitsujen käsikirjan. "Samaa mieltä", vastasi Sieppeli nostamatta katsettaan Maahsisotia käsittelevästä kappaleesta. "Muuten, tiedätkö miksi kotitontut ovat alkaneet ryypäämään?" Sooda näytti hetken aikaa hieman ihmettelevältä. "Siis ei mitään juomaan, vaan ne poistuvat nykyään keittiöstä kuirpitasmehukannu mukanaan krjastoon? Siis eikö se ole vähän outoa?" selitti Sieppeli katsoen nyt Soodaa. "No kuinka moni tässä linnassa käyttäytyy normaalisti?" Sooda sanoi.
On asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman, että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.
Avatar
sooda
Sieni
 
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 01, 2007 8:06
Paikkakunta: Lahti

ViestiKirjoittaja Omppuli » Ma Loka 01, 2007 5:52

Omppuli ja Zenzibar kävelivät kalpeina linnaan ja sieltä oleskeluhuoneeseen, jossa istuivat lähes kaikki lukemassa kokeisiin. Ainoastaan Gustaffsson luki vain rentona kirjaa ja huomasi kuinka kalpeita Zenzibar ja Omppuli olivat.
"Onko jotain erikoista tapahtunut?" Gustaffsson kysyi. Omppuli tuhahti.
"No eipä mitään! Mitä nyt Draco hyökkäsi kimppuumme ja yritti tappaa meidät", Omppuli ivasi. Hän oli hirveän pahalla tuulella ja melkein kirkui raivosta.
"Mitä?" huusivat melkein kaikki. Omppuli lähes tutisi raivosta ja päästi ilmoille turhautuneen kiljaisun ja jätti kassit lattialle ja lähti oleskeluhuoneesta.
"Mikä hänellä on?" kysyi Pörri ihmeissään.
"Mieliala muutoksia", vastasi Zenzibar.
"Kerro sinä kaikki", Kira pyysi ja kaikki höristivät korviaan.
"Draco höpisee vieläkin siitä kostostaan ja melkein tappoi Omppulin. Hän köytti minut ja sitten joku auttoi minua. En tiedä kuka se oli", Zenzibar sanoi. Kaikki päästivät suustaan pettyneen huokaisin ja alkoivat sitten heitellä kysymyksiä. Zenzibar huoksi. Tästä tulisi rasittavaa.

Omppuli marssi pitkin käytäviä ja ensiluokkalaiset väistyivät hänen tieltään. Kun Omppuli näki parin kolmosluokkalaisen kuiskivan ja osoittaen hänen heikosti pyöristynyttä vatsaansa niin hän kirosi molemmat niin että heille tuli ilkeän näköisiä sinisiä näppylöitä.
"Minä en ole lihava!" Omppuli kirkui heille kuin mielipuoli. Sitten hän saapui ovelle ja totesi että oli tarvehuoneen kerroksessa. Hän aukaisi oven ja näki mukavia sohvia. Ne olivat kyllä varattu, sillä siellä joivat Jossu ja Meenai teetä ja syöden teelepiä. Kolmas kotitonttu makasi maassa ja kuorsasi.
"Hei! Etkös sinä ollut Omppuli, joka halusi hommata minut vanhuuden kotiin?" Meenai kimitti. Omppulin suupielet kohosivat hymyyn ja hän nyökkäsi.
"Saako liittyä seuraan?" Omppuli kysyi kohteliaasti ja kotitontut katsoivat häntä ihmeissään, mutta nyökkäsivät silti.
"Kiitos. Kertokaas minulle vähän kotitontuista", Omppuli kehotti ja sai kotitontut puhumaan vaikka kuinka paljon.

Samalla kun Omppuli vietti teehetkiä kotitonttujen kanssa. Sieppeli lähti oleskeluhuoneesta ja päätti mennä ulos.
Sieppeli käveli kielletyn metsän reunaa ja silloin hän tunsi käden suullaan ja kuuli karhean kuiskauksen:
"Minä en tahdo sinulle pahaa. Haluan näyttää kuka olen."
Three stages of life:

1. Birth
2. WHAT THE FUCK IS THIS
3. Death
Avatar
Omppuli
Kärpässieni
 
Viestit: 739
Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 9:17
Paikkakunta: Turku

ViestiKirjoittaja sooda » Ma Loka 01, 2007 6:00

Sieppelin täytti pikkuhiljaa pakokauhu. Hän ei uskaltanut tehdä mitään, hänen kaapaajallaan oli varmasti sauva. Mutta ääni kuulosti jotenkin tutulta. "Vangitous", kuului kuiskaus hänen takanaan ja Sieppeli tunsi, kuinka paksut ja vahvat köydet kiertyivät hänen ympärilleen. Hän menetti tasapainonsa ja kaatui suoraan taaksepäin. Hahmo kiersi hänen eteensä ja samantien Sieppeli tunnisti hänet. Se oli (yllätysyllätys) Draco. "Minun täytyy saada kostoni", hän mutisi, nosti sauvansa osoittamaan Sieppeliä.

Parin tunnin päästä oleskeluhuoneessa muut alkoivat jo ihmetellä Sieppelin poissaoloa. Kukaan ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen kun hän oli ollu Soodan kanssa kirjastossa, josta hän oli lähtenyt yksin. "Mitäs jos hän on mennyt kiellettyyn metsään ja tavnnut siellä jonkun komean kentaurin ja rakastunut silmittömästi ja tällä hetekellä he ovat jossin romanntisessa ravintolassa syömassä..." sanoi Sooda. Muita ei huvittanut yhtään, kaikki olivat huolissaan. Normaalissa tilanteessa he eivät olsi olleet näin huolissaan, mutta tilanteen huomioonottaen, mitä tahansa olisi voinut sattua.
On asioita, joita ei voi kokea yhdessä ilman, että rupeaa pitämään toisistaan, ja mahtavan vuorenpeikon kumauttaminen tajuttomaksi kuuluu niihin.
Avatar
sooda
Sieni
 
Viestit: 230
Liittynyt: La Syys 01, 2007 8:06
Paikkakunta: Lahti

EdellinenSeuraava

Paluu Jatkotarina-arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron