Jatkotarina, jossa myös sinä olet mukana Vol 2

[Zenzibar]

Muiden huoli oli täysin oikeutettua, sillä juuri sillä hetkellä Sieppeli oli pahemmassa kuin pulassa. Draco oli köyttänyt hänen kätensä ja jalkansa, ja suussa hänellä oli kapula.
Draco istui tuolilla häntä vastapäätä, sauva kohti tämän kasvoja.
"Tällä kertaa olen viisaampi", hän selitti. "Odotan, etä sinua tullaan pelastamaan ja silloin kaikki astuvat ansaani!"
Sieppeli vilkaisi ylös, mihin Draco oli virittänyt toisille verkko ansan joka laukeaisi heti kun muut astuisivat huoneeseen. Sieppeli ja Draco olivat jossain tyrmien luona. Draco oli jättänyt Sieppelin paidanriekaleita ja tekoverta ymäri käytäviä, että ne johodattaisivat toiset suoraan ansaan. Sieppelin oli pakko myöntää, että hullunakin Dracolla oli hyviä suunnitelmia.

Gustaffson jakoi paraaikaa perustusryhmiä, jotka hajaantuisivat linnan eri osiin, Sieppeliä etsimään. Omppuli oli myöskin kadoksissa, mutta Sepe oli nähnyt hänen menevän tarvehuoneeseen, mistä oli itse aikaisemmin tullut, eikä siellä ollut kuin kaksi kotitonttua, joten omppulin uskottiin olevan kunnossa.
Gustaffsonin katse osui Zenzibariin ryhmiä jakaessaan ja Zenzibar tajusi Gusin ilmeestä, mitä oli tulossa. "Zenzibar, minusta tuntuu, että sinun ei ehkä... Tarkoitan... Siis, luulen että sinun on parempi jäädä tänne. Zeriankin takia ja... No, jos Draco on Siepannut Sieppelin, sinä et ehkä pysty toimimaan jäekevästi..."
Zenzibar tuhahti. "Kiitos vain kovasti luottamuksesta Gustaffson!" Hän lähti kengät kopisten kohti oleskelu huonetta.
Gertsi katsoi huolestuneena tämän perään. "Lähden hänen peräänsä, ties mitä hän suutuspäissään keksii!"
Gertsinkin mentyä, ryhmät jaettiin ja niin neljä partiota lähtivät etsimään kadonnutta Sieppeliä.

[Gustaffsson]

Zenzibar käveli suutuksissaan Zerian huoneeseen. Hän tunsi rauhoittuvansa heti kun näki lapsensa nukkuvan tyytyväisenä kehdossaan. Ovi narahti hänen takanaan ja Gertsi astui sisään.
"Hei" Gertsi sanoi hiljaa.
"Hei..." Zenzibar sanoi ja istahti tuolille.
"Ei sinun kannata ottaa mitään mökötysbuumia tuon takia" Gertsi sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"En minä mökötä vaan... tai siis, hän ei vain luota minuun" Zenzibar totesi.
"Hän taitaa vain pelätän että Draco pääsisi pakoon sinun... hellämielisyytesi takia" Gertsi sanoi varovasti. Zenzibar tuhahti.
"Ja minä pelkään että Gustaffsson tappaa Dracon jos hän on tehnyt jotain Sieppelille" Zenzibar sanoi ärtyneenä. Gertsi kohautti olkiaan.´


Draco kuunteli kuinka askeleet lähestyivät huonetta. Sitten ovenkahva kääntyi ja ovi aukesi. Sisään astuivat Gustaffsson, Daniel, Sepe ja Pörri, jotka olivat autuaan tietämättömiä ansasta jonka päällä he seisoivat.

[Sieppeli]

Draco ei ollut huomannut, että Sieppeli oli saanut suukapulan suustaan pois.
"Gustaffsson varo!" Sieppeli huusi, mutta oli liian myöhäistä. Koko porukka huomasi ansan alapuolellaan ja silloin se olivat jo roikkumassa katossa. Draco virnuili tuolissaan.
"No nyt kostoni on täydellinen." Hän sanoi ja suuntasi taikasauvansa ylhäällä riippuviin Gustaffssoniin, Pörriin, Danieliin ja Sepeen.
"Draco, mistä kostosta sinä oikein puhut?" Pörri huusi.
"Turhaan huudat, ei sinua kukaan kuule. Mutta, kenestäköhän aloittaisin..." Draco mietti, eikä huomannut Sieppelin kadonneen.
"Jos nyt vaikka hänestä." Draco sanoi ja kääntyi sinne missä Sieppelin pitäisi olla.
"Mitä?" Hän voihkaisi ja kääntyi taas vankeihinsa. Sieppeli seisoi muiden alapuolella ja osoitti Dracoa taikasauvallaan.
"Nyt olisi hyvä kohta kertoa mistä kostosta on kyse!" Sieppeli sanoi kylmän rauhallisesti.

[Gustaffsson]

"Mistä kostosta?" Draco ihmetteli.
"Että mistä? Te veitte minun kostoni! Minä kostan teille!" Draco huusi.
"Mistä kostosta sinä nyt puhut?" Sieppeli ihmetteli. Draco murisi hiljaa.
"KOSTO!" hän karjui mielipuolena.
"KOSTO JOKA MINULTA JÄI SAAMATTA! KOSTO JONKA TE VEITTE MINULTA!" hän huusi.
"Kenelle sinä yritit kostaa?" Sieppeli kysyi. Viimeinen pisara. Draco kävi karjuen häntä kohti. Sieppeli väisti. Draco kaivoi taskustaan taikasauvan.
"Sektumsempra!" Draco huusi.
"Varjelum!" Sieppeli vastasi. Taika kimposi ja lensi suoraan köyteen, joka piti muita ansassaan ja he tippuivat ryminällä alas. Draco ja Sieppeli jatkoivat taistelua.
"Karkotaseet!" Sieppeli huusi. Dracon sauva lennähti pois hänen kädestään. Hän jäi seisomaan tyynenä heidän keskelleen. Yllättäen Gustaffsson ryntäsi Dracon juokse, työnsi tämän seinää vasten ja painoi veitsen hänen kurkulleen.
"Älä!" Sieppeli sanoi kauhistuneena. Gustaffsson ei näyttänyt kuuntelevan.
"Hän ei ole sen arvoinen!" Daniel sanoi. Draco katseli veitsen terää, joka kimmelsi hänen kurkullaan.
"Ole kiltti, älä tee sitä" Sieppeli kuiskasi. Gustaffsson veti veitsen hitaasti pois.
"Viekää hänet opettajanhuoneeseen, he saavat päättää mitä tehdä" hän sanoi oudolla äänellä.


Myöhemmin Gustaffsson oli huoneessaan, makaamassa sängyllä ja tuijottamassa kattoon, vaipuen ajatuksiinsa. Mielipuuhassaan. Hän kuuli oven narahduksen kun Sieppeli astui sisään.
"Hei" Sieppeli sanoi.
"Hei" Gustaffsson vastasi.
"Mikä sinua vaivaa?" Sieppeli kysyi.
"Ei mikään" Gustaffsson vastasi. Sieppeli tuhahti.
"Olen kuullut tuon sinulta varmaan tuhat kertaa! Tällä kertaa en kelpuuta tuota vastausta!" Sieppeli huusi.
"Minä vain... unohda" Gustaffsson mutisi.
"Minä en unohda mitään" Sieppeli sanoi ja kumartui hänen viereensä. Gustaffsson huokaisi.
"Muistatko sen kirjeen jonka luit minun huoneessani?" hän kysyi.
"Pyhästä Mungosta? Kyllä" Sieppeli sanoi nyökäten.
"Stressi ei ole kadonnut mihinkään, se on lisääntynyt. Noin, sait vastauksesi. Oletko tyytyväinen?" Gustaffsson kysyi.
"Ei. En ole tyytyväinen" Sieppeli sanoi ja kumartui vielä lähemmäs.

[Omppuli]

Muut oleskeluhuoneessa olivat järkyttyneitä. Omppuli ei ollut vieläkään palannut, mutta kukaan ei jaksanut välittää.
"Mistä kostosta Draco oikein puhuu?" Kira kysyi.
"En tiedä", Daniel sanoi väsyneenä ja hieroi silmiään.
"Varmaan siitä kun me tapettiin Voldemort", Gertsi oivalsi.
"Ja Draco kostaa nyt meille siitä? Järjetöntä", Kirja sanoi.
"Ehkä Dracolla on mielenterveysongelma tai sitten sota oli liian stressaavaa hänelle", Pörri ehdotti. Zenzibar pysyi hiljaa. Hän ei halunnut jutella Dracosta.
"Missä Omppuli on?" Nat kysyi.
"On varmaan vielä kotitonttujen kanssa", Kira sanoi. Omppuli kuitenkin tuli pian oleskeluhuoneeseen. Hän ei näyttänyt enää vihaiselta. Omppuli ei kuitenkaan hymyillyt tai kysynyt mitään. Oli vain. Sitten Omppuli meni makuusaliin aivan kuin muita ei olisi olemassa. Muut näyttivät aika hämentyneiltä.

[Ja En tarkoittant että Omppuli olisi kirottu tai mitään. En vain jaksa tehdä mitään iloista tai Dramaattista sisään tuloa]

[Zenzibar]

Opettajan huoneessa Draco oli taioin käytettynä tuoliin, ja odotti auroreiden tuloa. Opettajat olivat yksissä tuumin päättäneet siirtää Dracon auroreiden käsiin. Gustaffson ei tosin ollut ottanut asiaan kantaa.
Draco yritti psyristellä irti köysistään, mutta McGarmiwan taika piti.
Kuului läheneviä ääniä ja Draco tiesi auroreiden olevna tulossa. MItä hän voisi tehdä?
Voldemort lipui myrtin kanssa seinän läpi a virnisteli Dracolle.
"Aijai.. On tainnut pikku Malfoy jäädä pahaan kiipeliin."
Dracon teki mieli sylkäistä Voldmeortin päälle, mutta hän tiesi, ettei siitä olisi hyötyä.
Yhtäkkiä ovi aukesi ja heidän edessään seisoi nainen. Nainen ei tosin ollut aurori, vaan jotain aivan muuta...


"Omppuli näytti jotenkin poissaolevalta. Mikäköhän häntä vaivaa?" Gertsi ihmetteli.
"Ei varmaankaan mikään erityinen. Kaikki luultavasti reagoivat raskauteen omalla tavallaan", Zenzibar vastasi järkevästi.
Danielin ilme kieli huolestuneisuudesta. "On ehkä kuitenkin parempi, että minä menen katsomaan että hän on kunnossa..."

Samaan aikaan Voro naputteli uutta ilmoitusta ilmoitustaululle. Siinä luki:

Tupien väliset kaksintaistelukerhot alkavat (mikä kuu nyt on? olen jo ihan sekasin :S) seuraavan kuun ensimmäisenä päivänä. Vappaehtoiset ilmoittautukaa Professori Lipetitille.
Aikaa on Tämän kuun loppuun.

-Rehtori

[Oli pakko saada jotain muutakin tähän jatkikseen, ettei me tylsistytä
Minä luulen että nyt on lokakuu. Siis jatkiksessa tai marraskuu. Jompikumpi. -Omppuli]

[jossujb]

"Kaksintaistelukerhot? Voi älypää, eikö täällä voitaisi keksiä jotain uutta... tai ainakin jotain EI väkivaltaista..." Gertsi valitti luettuaan viestin.
"Ei kaksintaistelu ole mitenkään väkivaltaista, päin vastoin! Se on herrasmiestaitelua, jossa on tarkat säännöt ja ylevä ote! sanoi Zenzibar jotenkin yllättävän innostuneesti. Gertsi katsoi Zenzibaria hyvin pitkään.
"Mitä?" Zenzibar sanoi.
"Ei mitään... minusta vain on yllättävää, että sinä olet kiinnostunut vielä jostain kaksintaistelukerhosta vauvanhoidon, ja henkilökohtaisen Draco-taistelun jälkeen."
"Näyttäisin kieltä, jos se ei olisi niin kakaramaista. Anteeksi, mutta menen rintaruokkimaan vauvaani."
Zenzibar lähti korostetun teatraalisesti.

Toisessa huoneessa Daniel lähestyi istuskelevaan Omppulia,joka katsoi ulos ikkunasta ja oli hiljaa.
"Öh... hei. Tota... oletko ihan okei?" Daniel sai hiukan nolosti sitten sanottua. Miksi hänen piti edes mennä tarkastamaan yhtään mitään, ei Omppulilla selvästi ollut mikään hätänä, hän ajatteli.
"Ai, joo, ei tässä mikään. Tänään sitä käy hiukan hitaalla."
"Mitä olet tehnyt tänään? Tai siis missä olet ollt? Meillä oli erittäin vilkasta taas..."
"Joo... kuuntelin kotitonttujen juttuja. Tiedätkö mitä ne puuhaavat kaiken päivää? Siivoavat, luuttuvat, pesevät ikkunoita ja tekevät ruokaa. Ja tietääkö kukaan kuinka ikävää niillä välillä on, kun niitä kohdellaan niin huonosti. Tai siis ei kaikki, mutta jotkut kohtelee niitä tosi ikävästi."
"Koko päivänkö sinä olet kuunnellut vain juopuneita tonttuja? Pöh. Oletko muuten jo kuullut kaksintaistelukerhosta? Voro laittoi juuri tuohon taululle ilmoituksen siitä."
"Njaah. Ei oikein nyt tässä tilassa tunnu kiinnostavalta."
Omppuli osoitti vatsaansa.
"Ai niin. Mutta ei kannata masentaa itseään joillakin kotitonttujen läpinällä." Daniel sanoi tavoitellen humoristista otetta.
"Ehkä... ehkä ei." sanoi Omppuli poissaolevasti.

[Kiitos kaikille kotitonttujen sotkemisesta mukaan Tulipa mulle outoa tekstiä tänään...]

[sooda]

"Mutta kuitenkin. Jotkut oppilaat kohtelevat heitä kuin jalkarättejä", sanoi Omppuli äänellä, joka enteili saarnaa. Siinä vaiheessa Daniel tajusi, että mielenterveytensä kannalta oli parasta liueta paikalta. "Hei, minä menen ilmoittamaan meidät siihen kaksintaistelukerhoon" hän sanoi ja jätti Omppulin yksin huoneeseen. Mutta hetken aikaa mietittyään hän lähti kirjastoon.


Seuraavana aamuna Omppuli saapui aamiaspöytään mukanaan melko pieni pahvilaatikko. Hän istui Soodan ja Zenzibarin väliin ja kysyi: "Haluatteko nähdä, mitä laatikossa on?" "Totta kai, näytä", sanoi Sooda kiinostuneen oloisena. Omppuli avasi laatikon, jossa oli iso kasa sinisiä pinssejä, jossa oli valkoista tekstiä. Hän nosti yhden käteensä. Zenzibar ja Sooda olivat ainoita, jotka näkivät, mitä pinssissä luki. Kaikki katsoivat heitä odottavasti, mutta he sanoivat yhteen ääneen:"Tä?"

[Pörri]

Ron kurkkasi Omppulin seläntakaa mitä rintamerkeissä luki.
"Mistä sinä löysit Hermionen vanhat rintamerkit?" Ron kysyi.
"Tarvehuoneesta! Teidän täytyy liittyä S.Y.L.K.Y:hyn!" Omppuli huudahti.
"Eih! Hermione yritti saada minutkin liittymään Sylkyyn parivuotta sitten!" Pörri sanoi.
"Se ei ole.." Omppuli aloitti, mutta Ron keskeytti hänet sanomalla:
"Se ei ole Sylky se on S.Y.L.K.Y! Tiedetään! Olet aivan kuin Hermione!"
"Mutta kotitonttujen pitää saada edes palkkaa ja lomaakin välillä! On törkeää että he joutuvat raatamaan!" Omppuli huudahti. Muut keskittyivät muuhun, koska he eivät jaksaneet kuunnella Omppulin kotitonttujen vapautus puheita. Vain Daniel jaksoi kuunnella.

McGarmiwa käveli vakavana suuren salin poikki, hän puhui hänen vieressään kävelevälle Lipetitille. Vain Gertsi kuuli mitä hän sanoi.
"...En ymmärrä miten Draco pääsi karkuun.."
"Draco on karannut!" Gertsi sanoi nopeasti. Kaikki pöydässä istuvat käänsivät päänsä häneen.
"Mistä sinä sen tiedät?" Kira kysyi.
"Kuulin kun McGarmiwa sanoi sen Lipetitille!"
"Dracohan voi olla missä vain! Hän voi nytkin vakoilla meitä!" Nimue huudahti ja katsoi säikähtäneen näköisenä ympärilleen.

//(Zenzibar, minä muistin tuon kohdan ja ajattelin että se voisi olla Narcissa :)

[Zenzibar]

[Ensinnäkin, te unohditte minun hienon jatkikseni yhden kohdan "Dracon teki mieli sylkäistä Voldmeortin päälle, mutta hän tiesi, ettei siitä olisi hyötyä.
Yhtäkkiä ovi aukesi ja heidän edessään seisoi nainen. Nainen ei tosin ollut aurori, vaan jotain aivan muuta... " Olisin halunnut tietää, kuka teidän mielestänne oli 'tuo nainen' ... muurrhhh.... No juu..]

"Tästä on kerrottava muille!" Gertsi huudahti.

Noin viidessätoista minuutissa melkein kaikki -Gus puuttui- Voldun Viholliset -joista osan nimi on jo painunut unohduksiin- olivat kokoontuneet oleskeluhuoneeseen, jossa Nimue Kira ja Gertsi kertoivat uutisen.
"Voi ei! EI TAAS!" Kuului suurinpiirtein joka ainoasta suusta.
"Miten se on mahdollista?" kysyi Omppuli. Hänellä kiilsi uusi S.Y.L.K.Y -merkki rinnassa.
Samassa Gustaffson tuli huoneeseen. "MInä tiedän vastauksen tuohon kysymykseen. Tulin juuri opettajien huoneesta, missä me keskustelimme auroreiden kanssa tapahtuneesta. Näyttää vahvasti siltä, että... Että... Narcissa Malfoy päästi poikansa karkuun. Emme vielä tiedä miten hän pääsi Tylypahkaan, mutta asiaa selvitetään..." Gustaffsonin ääni hiipui.
Zenzibar järkyttyi sanoista, sillä hän ei ikinä ollut edes ajatellut anoppiaan. Nyt kuitnekin paljastui se tosi asia, että anopit ovat kamalinta maanpäällä.


Draco ja Narcissa olivat sianpäässä, Myrtti ja Voldemort seuranaan.
"Miten sinä pääsit tänne, äiti?" Draco kysyy vastapäätä istuvalta naiselta.
Nianen siemaisee tuliviskiään ja vetää syvään henkeä. "Se on pitkä tarina..."

[Sepe]

Yö koitti Tylypahkassa. Kaikki paitsi yksi olivat Voldun Vihollisista nukkumassa. Aamulla kaikkia odotti yllätys: Koko oleskeluhuone oli täynnä lippuja joissa luki: Ässät, tai niissä oli vain pataässän kuva.
"Pistäkääpä veikkausta kuka tämän on tehnyt." Zenzibar sanoi. Kaikkien vastaus oli: "Sepe!" Sepe astui huoneeseen.
"Sori. Ajattelin vain ylistää mailman parasta jääkiekko seuraa," hän sopersi
"Juu. Ajattelit. Olisisit mielummin koristellut vain oman sänkysi takaseinän," Daniel valitti.
"Tässä on kova siivoaminen," Pörri sanoi katsellen ympärilleen.
"Äläs hoppuile! Näitä ei siivota ennen tämän päivän iltaa," Sepe vaati. Hänen vaatetuksensa oli koulupuvusta poikkeavaa: Ässien pelipaita ja verkkarit sekä kaulaliina kaulassa.
"Ja mikäs tämä Ässät, sitten on?" Omppuli kysyi.
"Jääkiekko joukkue.Enkös minä sen jo maininnut," Sepe pälätti epätoivoisesti.
"Ja miksi sinäseuraat tälläistä jästi hömppää?" Gustaa kysyi vuorostaan.
"Ei kuulu teille," Sepe sanoi armotta.

Kaikkien onneksi (ja harmiksi) oli viikon loppu. Sepe pysyi oleskeluhuoneessa koska koulun käytävillä ei jästi vaatteissa saanut oleskella. Suurimman osan päivää Sepe huuteli Ässiä ja kerran hän kaivoi taskustaa Jokeri lipun ja sytytti sen nauraen tuleen. Lopulta hän viskasi sen ulos ikkunasta. Tämän tempun jälkeen moni totesi hänet tyynesti hulluksi. Illalla Sepe oli kuitenkin liian väsynyt ja istui vain sohvalla Nat hänen olkapäähänsä nojaten.
"Ässät, Ässät, Ässät," Sepe mutisi.
"Onneksi tämä on huomenna ohi," Daniel huokaisi.
"Älä ole niin varma," Gertsi kuiskasi hänelle huokaisten. "Sunnuntai on viellä edessä."

[Omppuli]

Illallinen saapui pian ja kaikki (Paitsi Omppuli, joka oli jälleen kerran kadonnut) lähtivät nälkäisinä suureen saliin, jossa he kohtasivat epätavallisen näyn. Ruokaa ei näkynyt, ruokaa ei ollut.
"Missä ruoka on?" kyseltiin kaikkialla salissa. McGarmiwa oli yhtä pihalla kuin kaikki muutkin. Sitten suuren salin ovet lennähtivät auki ja Omppuli tuli sisään mukanaan neljä kotitonttua: Hilja, Meenai, Jossu ja Dobby. Hän marssi salin eteen ja alkoi selvästi pitää puheen.
"Kotitontut eivät tee enää ruokaa. Minä olen nimittäin järjestänyt lakon! Te joudutte siivoamaan linnaa ja valmistaa itse ruokanne. Ymmärrättepäs sitten millaista kotitonttujen elämä on! Kotitontille pitää järjestää lomia ja palkkaa tai ette saa enää kotitonttujen palveluksia!" Omppuli kajautti. Sanoilla oli vaikutusta. Ne aiheuttivat kiinnostusta, raivoa, epätoivoa ja yllätystä. Varsinkin Voldun viholliset olivat hämmästyneitä. Sitten Omppuli lähti iloisten kotitonttujen kanssa ulos salista. McGarmiwa ei näyttänyt kovin vihaiselta. Oikeastaan hän näytti tyytyväiseltä.
"Olkoon siis niin. Tämä on hyvää opetusta", McGarmiwa sanoi. Salissa oli tyrmistynyt hiljaisuus.

[Daniel]

"Omppuli on kajahtanut lopullisesti", Kira lausui hiljaa ja pudisteli päätään.
"Kertokaa minulle, että tämä johtuu ainoastaan raskaudesta", Daniel marisi ja Zenzibar kohautti olkiaan.
"Voi olla, ehkä hänen äidin vaistonsa ovat heränneet", hän sanoi hymähtäen hieman huvittuneena.
"Mutta miten kotitontut liittyvät siihen?" Sieppeli kysyi hieman kummastuneena.
"Ehkä hän ei halua, että pienet suloiset kotitontut joutuvat raatamaan", Zenzibar sanoi virnistäen hieman.
"Suloiset? Suloiset?! Puput ovat suloisia, kissanpennut ovat suloisia! Eivät... kotitontut", Daniel sanoi ja pöydässä olevat yhtyivät lauseeseen. Zenzibar oli juuri avaamassa suunsa kertoakseen minkä kaiken tuleva äiti saattoi nähdä suloisena, mutta Pörri kerkesi keskeyttää hänet ennen kuin hän pääsi edes alkuun.

"Ei ruokaa!" Pörri parahti, ja tämän huudahduksen seurauksena salissa alkoi voimakas hälinä.

[Zenzibar]

"Äh, älkä kaikki olko tuollaisia vauvoja!" Zenzibar karjaisi. "Tehkää ruokaa, vai oletteko te niin lellittyjä ja nauvottomia, ettette te osaa ruokaa laittaa?"
Suuri Sali hiljeni.
"No jos isnä kerta olet niin hyvä, niin mikset itse tee ruokaa?" kului ivallinen huomautus luihuisten pöydästä.
Zenzibar nosti uhmakkaana päätään ja sanoi. "Kyllä minä teenkin, älkää te siitä huolehtiko."
Tämän sanottuaan Zenzibar alkoi taikoa itselleen erilaisia välineitä ja lpulta VV:n pöydässä alkoi käristä liha pannulla ja perunat kiehuivat kattilassa.
Noin puolentunnin kuluttua, kun lihakin oli valmis, Zenzibar aloitti syömisen.
Kaikki muut katsoivat häntä kuin tärähätnytta ja suurin osa tutkaili vedsi kielellä lihapihviä Zenzibarin lautasella.
Myös opettajat olivat aloitaneet ruuanlaiton, mikä oli varsin huvittava näky. Kalkaros saattoi olla hyvä liemissä, mutta ruuan kanssa tällä oli ilmeisesti ongelmia, sillä hän vilkuili vähän väliä McGarmiwan keitosta.
"Hitto! Ei tästä mitän tule!" Sepe huudahti, kun hän onistui kaatamaan keiton housuilleen.
Samassa Pöllöt alkoivat lehahdella saliin. Moni kiinnitti huomiota mustiin ministeriön suruvalittelukirjekuoriin, joita nähtiin viimeksi silloin, kun Voldemort oli vielä elossa. MOni Puuskupuhi huusikin kauhuissaan, että tiedät-kai-kuka on palannut.
Myös VV:n pöytään tuli pari mustaa kirjekuorta...

[Pörri]

Sepe avasi kirjeensä ja huudahti järkyttyneenä.
"Nat on kuollut!"
"Sepe on kuollut!" Nat huudahti.
"Sieppeli olenko minä kuollut? Sinä nimittäin olet!" Gustaffsson kysyi.
"Omppuli sinäkin olet kuollut!" Daniel sanoi.
"Gustaffsson ja Daniel, kyllä tekin olette kuolleet!" Sieppeli huudahti.
"Minä en saanut kirjettä!" Kirja marisi. Voldemortin haamu ilmetyi räkättäen seinän läpi.
"Voldemort lähetitkö sinä nämä kirjeet?" kysyi Gustaffsson.
"En! Olen kummitus! En minä mitään kirjeitä voi lähetellä. Ja jos olisin elossa tappaisin teidät!"
"Miksi sinä sitten naurat?" Pörri kysyi.
"Riesu on mahtava! Autoin häntä keksimään mahtavia piloja!"

"Minulla on nälkä!" Pörri huudahti ja lähetti matkaan pöllön jonka jalkaan hän oli kiinnittänyt kirjeen.
"Kelle sinä kirjoitit, Pörri?" Kira kysyi.
"Kohta näette!" Ja pian Pörrin luo lensi pöllö joka kantoi pitsaa.
"Minäkin haluan!" Sepe huudahti.
"Lähetetään kaikki samalla pöllöllä tilaus. Saamme ruuan nopeammin!" Gustaffsson sanoi ja alkoi kaivaa taskustaan pergamenttia...

[Sieppeli]

"Ei pizzaa kiitos.. Taidan kokeilla tehdä jotain vähän terveellisempää.." Sieppeli sanoi ja taikoi itselleen erilaisia raaka-aineita.
"Mistä tiedät tuleeko siitä mitään?" Sepe kysyi ja laittoi oman pöllönsä matkaan.
"No eihän se mitään, minähän olen kuollut." Sieppeli totesi hymyillen.
"No silloinhan sinä voit syödä roskaruokaa." Sepe jatkoi ja otti pizzansa vastaan. "Aika nopeaa toimintaa.."
"Mitä noista muka tulee?" Hirmu kysyi osoittaen perunajauhoja ja laimennettua mehua. Sieppeli kohautti olkapäitään.
"Veikkaan, että jotain mehu juttua.." Sitten hän taikoi itselleen jäätyneitä marjoja. Hetken kuluttua hänellä oli lautasellinen marjakiisseliä.
"Vain sokeri puuttuu.." Hän totesi. Sepe tuijotti Sieppelin aikaansaannosta suu ammollaa, ja hänen pizzapalansa lojui lattialla.
"Miten sinä tuon teit?"
"Ai oletko kateellinen?" Sieppeli hymyili ja söi kiisseliä.
"Huomaatteko? Ei tämä ole vaikeaa." Nimue sanoi. Heidän pöytänsä luokse lensi taas pöllö, jolla oli tällä kertaa punainen kirje.
"Auts, kenen räyhääjä?" Sepe kysyi...

[sooda]

Pöllö nosti jalkansa kohti Sepeä. Hän jäi paikalleen suu ammollaan sillä lopputuloksella, että hänen suustaan putosi pitsanpala. Hän tarttui tärisevin käsin kirjekuoreen ja avasi sen. Sillä hetkellä kun sinetti halkesi, alkoi salissa Jossun äänellä kaikua hirveä jylisy:"LAKON TARKOITUKSENA EI OLLUT SE, ETTÄ TE TILAISITTE RUOKANNE! TÄTEN ME YLLYTÄMME PÖLLÖT LAKKOON MYÖS, MITES NYT SUUT PANNAAN? HE OVAT TÄYSIN MEIDÄN PUOLELLAMME TÄSSÄ ASIASSA!!! LÄLÄLÄÄLÄÄ!!!!!"
"Voi ei, mitä me nyt syödään?" valitti sooda, jonka tilaama paprika-juusto-ananas-sinihomejuusto -pitsa ei luultavasti ikinä saavuttaisi hänen lautastaan. "En minä osaa kokata! Hei Zenzibar, sinä olet äiti, sinähän osaat? Kokkaathan minullekkin, ole niin kiltti?" sooda aneli. Hän inhosi ruoanlaittoa yli kaiken.
"hei pöllöjen lakossa on tärkeämpiäkin puolia kuin se, ettei enää saa tilattua ruokaa. Mieti nyt vähän", sanoi Sieppeli, joka otti viimeisen lusikkallisen vanukastaan.
"Hei sepe, kato mikä tuolla on!" Sooda sanoi ja osoitti kattoon Luihuisten pöydän yläpuolelle. Sepe kohotti katseensa, minkä aikana Sooda varasti Sepen viimeisen pitsanviipaleen, nousi ylös ja siirtyi istumaan melkein toiselle puolelle pöytää. "Hei! Nyt kuule sooda... Likaista peliä..." sanoi Sepe mukamas vihaisen ja harmistuneen kuuloisena.

[Sieppeli]

Samassa Sieppeli hyppäsi ylös. Muut katsoivat häntä kummistuneena, kun hän juoksi ulos salista.
"No nyt sekin meni sekaisin." Sepe totesi ja yritti puhdistaa lattilla pyörinyttä pizza palaansa.

Sieppeli juoksi käytävää pitkin. Pari oleskeluhuoneestaan tulevaa puuskupuhia kätsoi hänen menoaan, olihan tämä menossa heidän tupaansa päin. Sieppeli saapui hedelmävati taululle, joka veisi keittiöön.
"Ehkä kotitontut eivät olekkaan lakossa, vaan heidät on pakotettu olla tekemättä töitään." Sieppeli sanoi itselleen ja kutitti päärynää. Normaalisti se olisi ruvennut nauramaan, mutta nyt se näytti kieltään. Sieppeli muisti keittiön olevan suljettu koululaisilta.
"Siis tuota, enhän minä periaatteessa ole enää tässä koulussa, tai ainakaan minun ei pitäisi olla niin voisitko päästää minut sisään?" Sieppeli kysyi. Taulu pysyi muuttumattoma.
"Miten Omppuli pääsi sisään?" Sieppeli mietti. Päärynä ei kertonut hänelle vastausta.
"No entäs jos sanon etsiväni Omppulia, jotta voisin osallistua S.Y.L.K.Yyn?" Sieppeli yritti. Päärynä muuttui oven kahvaksi.
"No niinpä tietenkin.." Sieppeli huokaisi ja avasi oven. Oven takana oli...

[Gustaffsson]

...kymmeniä istuskelevia kotitonttuja jotka ruoanlaiton sijasta lepäsivät, lukivat kirjaa tai tekivät muuta hauskaa. Omppuli oli heidän joukossaan.
"Hei Sieppeli" Omppuli tervehti.
"Ööh... miten täällä menee?" Sieppeli kysyi.
"Voi, hyvin. Olen saanut kotitontut tajuamaan että ne tarvitsee oikeuksia, kuten palkan ja lomat. McGarmiwa on jo ryhtynyt neuvottelemaan palkan järjestämisestä" Omppuli sanoi iloisesti.
"Vai niin. Ja kotitontut ovat iloisia käänteestä?" Sieppeli kysyi. Kaikki kotitontut mylvähtivät yhteen ääneen "OLEMME!"
"Selvä, ei tässä sitten mitään" Sieppeli sanoi ja pakeni ovesta.

Sieppeli päätti palata oleskeluhuoneeseen, mutta Gustaffsson käveli vastaan näyttäen tavallista väsyneemmältä.
"Minne matka?" Sieppeli kysyi.
"Työasioille..." Gustaffsson sanoi niukkasanaisesti.
"Sinulta putosi jotain..." Sieppeli sanoi ja poimi kirjeen, joka oli pudonnut Gustaffssonilta. Hän ehti juuri nähdä taikaministeriön leiman siinä kun Gustaffsson nappasi kirjeen.
"Kiitos" hän sanoi ja lähti. Sieppelin uteliaisuus heräsi ja hän lähti seuraamaan.

Sieppeli varjosti Gustaffssonia pihamaalle asti. Siellä Gustaffssonia odotti kaksi ministeriön työntekijää.
"Valmista?" toinen sanoi.
"Kyllä" Gustaffsson sanoi karheasti.
"Hyvä on, taikaministeriöön" toinen työntekijöistä sanoi ja he kaikkoontuivat. Sieppeli tajusi että he olivat menneet taikaministeriöön ja ilmiintyi hänkin. Hän ehti parahiksi nähdä kuinka puhelinkoppi painui maan sisälle Gustaffsson ja kaksi ministeriöläistä mukanaan. Hän odotti ja meni itsekin perässä.
Sieppeli seurasi heitä ministeriössä jonkun kuulusteluhuoneen viereen. Hän jäi ulkopuolelle ja painoi korvansa ovea vasten.
"Tiedät varmaankin, Gustaffsson, että ministeriö on ruvennut rankaisemaan kaikkia jotka ovat palvelleet tiedät-kai-ketä" Rymistyirin ääni sanoi.
"Mene asiaan" Gustaffsson sanoi karheasti.
"Joten se tietenkin koskee myös sinua" Rymistyir sanoi.
"Sen jälkeen kun minä olin mukana maihinnousussa ja tappamassa Voldemortia?" Gustaffsson huusi.
"Se ei oikeuta vapautukseen. Olet tappanut jästejä ja velhoja kuolonsyöjänä. Mutta ottaen huomioon apusi operaatio Overlord v. kakkosessa, tuomiota voidaan lieventää..." Rymistyir sanoi. Sieppeli henkäisi. Aikoivatko he tuomita Gustaffssonin.
"...kaksikymmentä päivää Azkabanissa ja tuhannen kaljuunan sakot" Rymistyir sanoi.
"EI!" Gustaffsson raivosi.
"Kutsukaa ankeuttajat paikalle" Rymistyir sanoi.
"Ankeuttajat? Vieläkö sinä pelle luotat niihin?" Gustaffsson huusi.
"Kun tiedät-kai-kuka kukistui, ne palasivat meidän puolellemme. No niin, istunto on päättynyt. Lähettäkää kirje rouva Zenzibar Malfoylle" Rymistyir sanoi tiukasti. Ovi aukesi ja Sieppeli näki kahden ankeuttajan vievän Gustaffssonia, joka siirsi silmänsä Sieppeliin.
"Sieppeli? Mitä sinä täällä teet?" hän kysyi, mutta ankeuttajat veivät häntä eteenpäin eikä hän ehtinyt sanoa muuta.

[Sieppeli]

Sieppeli katsoi hetken hänen peräänsä ja älysi sitten, ettei hänen pitäisi olla siellä. Entäpä jos joku taikaministeriöstä huomaisi hänet tai joku tylypahkasta huomaisi hänen olevan kadonnut. Ja hänen pitäisi mennä varoittamaan Zenzibaria. Sieppeli juoksi takaisin aulaan ja ilmiintyi, eikä kukaan ministeriöstä älynnyt häntä.

"Hyvä on minä luovutan!" Sepe huudahti. Hän oli jo pitkään yrittänyt saada haarukkaa muuttumaan omenaksi.
"Eikös sinun pitänyt olla Upean oppilas?" Pörri naurahti."
"Piti, mutta tämä käy jo liian hankalaksi!" Sepe voihkaisi ja paiskasi haarukan menemään.
"No ei ihmekkään, sinähän pidit taikasauvaa väärinpäin.. Ihme ettet muuttunut itse omenaksi." Daniel naurahti. Sepe punastui, käänsi taikasauvansa oikein päin ja kutsui haarukan takaisin.
"Taidan mennä varmistamaan Zerian voinnin." Zenzibar totesi ja nousi ylös.
"Kerro Omppulille terveisiä jos näet häntä." Daniel sanoi. Zenzibar lähti pois suuresta salista, mutta törmäsi sitten hengästyneeseen Sieppeliin.
"Sieppeli varoisit vähän!" Zenzibar voihkaisi.
"Taikaministeriö... Gustaffsson.. He vangitsivat hänet... Sinun pitää varoa!" Sieppeli höpötti.
"Rauhoitus nyt. Mistä on oikein kysy?" Zenzibar kysyi.
"TaikaministeriöstäolitullutviestijaGustaffssonmenisinnejanevangitsihänetjanytnekohtalaittaasinulleviestiä!" Sieppeli selitti niin nopeasti, ettei Zenzibar ymmärtänyt vieläkään.
"Mitä?" Sieppeli henkäisi syvään:
"Taikaministeriö rankaisee kaikkia kuolonsyöjiä ja ex-kuolonsyöjiä. Ne sai Gustaffssonin ja sinä olet luultavasti seuraava!" Nyt Zenzibar ymmärsi.